Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto on Euroopan laajin ja vanhin poliittinen järjestö. Suomi on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1989. Jäsenyytemme aikana järjestö on kehittynyt ja kasvanut, ja mukana on tällä hetkellä 47 jäsenvaltiota. Järjestön ulkopuolella ovat eurooppalaisista valtioista vain Valko-Venäjä ja Kosovo. Usein Euroopan unionin varjoon jäävän Euroopan neuvoston etu on juuri suuri jäsenmäärä. Euroopan neuvosto pystyy valvomaan kehitystä myös monissa Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa.

Parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnassa meitä täältä eduskunnasta on 5 jäsentä ja 5 varajäsentä, ja me yhdessä 632 muun eurooppalaisen kollegan kanssa kokoonnumme täysistuntoon Strasbourgiin neljä kertaa vuodessa — ensi viikolla muun muassa. Yleiskokous on Euroopan neuvoston aloitteidentekijä, ja se keskustelee ajankohtaisista asioista, raportoi monitoroinnissa olevien jäsenmaiden tilanteesta, laatii päätöslauselmia ja suosituksia ministerikomitealle. Merkittävä osa Euroopan neuvoston kansainvälisistä sopimuksista perustuu juuri yleiskokouksen aloitteisiin. Me valtuuskunnassa saamme usein kuulla tämän nyt käsittelyssä olevan kertomuksen olevan varsin pitkä, mutta se johtuu paljolti juuri toimintakentän laajuudesta. Vuonna 2011 yleiskokous hyväksyi 74 päätöslauselmaa, 40 suositusta ja 2 lausuntoa. Vaalivuodesta johtuen Suomen valtuuskunta vaihtui viime vuonna kesken kertomusvuoden. Silti valtuuskuntamme on ollut hyvin aktiivinen erilaisten raportointitehtävien ja luottamustehtävien kautta.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvostolla on hyvin vahva normatiivinen rooli, ja niinpä juuri yleissopimuksilla on suuri merkitys. Euroopan neuvoston jäsenyyden edellytyksenä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioiminen ja kuolemantuomion poistaminen. Tällä hetkellä valmistellaan Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeussopimukseen. Pari ajankohtaista esimerkkiä täältä Suomesta: Suomi ratifioi vuonna 2011 lasten seksuaalisen hyväksikäytön kieltävän Lanzaroten sopimuksen, jonka myötä esimerkiksi lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin kriminalisoitiin Suomessa. Myös eduskunnan juuri hyväksymä ihmiskauppasopimus on Euroopan neuvoston käsialaa.

Minulta kysyttiin taannoin, mikä on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen merkitys. Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Nämä oikeudet on saavutettu kovan työn tuloksena. Poliittiset muutokset ja maailman ripeä kehittyminen luovat jatkuvasti uusia uhkakuvia, jotka haastavat perinteisiä arvojamme. Siksi meidän täytyy valvoa, että jäsenmaiden hallitukset, mukaan lukien meidän omamme, kunnioittavat sitoumuksia ja rakentavat oikeudenmukaisen yhteiskunnan kansalaisilleen sekä huomioivat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat.

On tärkeää ylläpitää kansainvälisiä suhteita ja luoda kaikkia sitovia kansainvälisiä sääntöjä. Yleiskokouksen täysistunnossa huomaa hyvin, että täällä Suomessa meidän huolenamme olevat asiat ovat yleensä myös kaikkien muiden eurooppalaisten huolena. Vuonna 2011 käsitellyissä raporteissa pohditaan esimerkiksi internetin kasvun tuomia haasteita, terrorismin vastaisen sodan vaikutuksia sananvapauteen, talouskriisin seurauksia ja eriarvoisuuden lisääntymistä.

Viime vuosi oli historiallinen monella tavalla. Verraten vakaiksi mielletyissä Pohjois-Afrikan maissa alkoi alkuvuodesta kiehua. Sittemmin tämä arabikevääksi kutsuttu tapahtumaketju osoitti, ettei Eurooppakaan ole konfliktien ulottumattomissa. Tämän huomasi myös Euroopan neuvosto. Nyt käsissämme oleva Suomen valtuuskunnan vuoden 2011 kertomus käsittelee näitä tapahtumia yhdessä kokonaisessa kappaleessa.

Euroopan neuvoston tärkein tehtävä on kuitenkin valvoa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista omissa jäsenmaissamme. Tämä toteutuu yleisten raporttien lisäksi niin kutsutun monitoroinnin kautta. On hyvin huolestuttavaa, että jotkut maat eivät vieläkään, jopa kymmenen vuoden monitoroinnin jälkeen, täytä kaikkia jäsenvelvoitteitaan. Viime vuonna joissakin maissa, kuten Unkarissa ja Ukrainassa, nähtiin myös huolestuttava suunnanmuutos demokratiakehityksessä. Balkanin alue oli vuonna 2011 erityisen tarkkailun kohteena. Alueen kehitystä ja sotien jälkeistä sovittelua käsiteltiin useammassakin raportissa. Esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinaa moititaan jäsenvelvoitteiden voimaan saattamisen pitkittämisestä. Kosovo ei varsinaisesti ole jäsen, mutta Euroopan neuvosto auttaa demokratiajärjestelmän ja oikeusvaltion rakentamisessa, seuraa kehitystä ja edistää myös vuoropuhelua Serbian kanssa.

Demokratian toteutumisen kannalta vaalit ovat avainasemassa. Yleiskokous tarkkailee vuosittain useita vaaleja, kuten joulukuussa ainoana parlamentaarikkovaltuuskuntana Venäjän duuman vaaleja. Tämä kriittinen raportti myös osoitti monia puutteita. Valko-Venäjä ei ole Euroopan neuvoston jäsen, mutta on jo kauan ollut yleiskokouksen agendalla. Viime vuonna käsittelimme presidentinvaalien jälkeisiä tapahtumia ja vaadittiin laajasti poliittisten vankien vapauttamista. Jäsenmaita pyydettiin suosituksissa myös toimeenpanemaan EU:n asettamia sanktioita.

Arvoisa puhemies! Jotta Suomi voi vaatia muilta mailta Euroopan neuvoston sopimusten kunnioittamista, on omat asiat hoidettava tarkasti. Meillä on haasteita esimerkiksi nuorten syrjäytymiskehityksessä. Toinen peiliin katsomisen paikka on perheissä esiintyvä väkivalta. Tilastojen mukaan ja viime aikojen tapahtumienkin valossa tämä aihe on maamme suuri häpeäpilkku. Noin 20 naista kuolee Suomessa vuosittain perheväkivallan seurauksena. Parlamentaarisen yleiskokouksen aloitteesta on laadittu eurooppalainen yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan estämiseksi. Tämä avattiin allekirjoituksille viime vuoden toukokuussa. Suomi oli ensimmäisiä allekirjoittaneita maita ja on asettanut työryhmän valmistelemaan sopimuksen ratifiointia. Esitys tuodaan eduskuntaan todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto ei ole mikä tahansa järjestö vaan maanosamme merkittävä poliittinen vakauttaja ja vaikuttaja. Siksi toivon, että me täällä Suomen eduskunnassa osoitamme, että me otamme järjestön työn vakavasti, täytämme omat velvoitteemme ja osallistumme Euroopan neuvoston demokratia-, oikeusvaltio- ja ihmisoikeustyöhön rohkeasti. Martin Luther Kingiä lainaten: "Pahinta ei ole pahojen pahuus, vaan hyvien hiljaisuus." Meillä, hyvät edustajakollegat, ei ole varaa hiljaisuuteen.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä perusarvoista Euroopassa. Se on myös kirjattu EU:n perussopimuksiin. Jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957 vaadittiin jäsenmaita maksamaan naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

Tasa-arvon toteutuminen on yksi Euroopan neuvoston perusarvojen tärkeimpiä perusedellytyksiä. Siksi naisten ja miesten välinen tasa-arvo ja perheväkivalta olivat tämän aiheen alla olevia vahvoja teemoja myös kertomusvuonna 2011. Aiheen tärkeydestä huolimatta vain 18 Euroopan neuvoston jäsenmaista on ratifioinut yleistä syrjintäkieltoa koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjan. Suomen ratifioima lisäpöytäkirja on joidenkin mielestä liian suppea tai tulkinnanvarainen. Tästä huolimatta pöytäkirjan ratifiointi olisi tärkeä ensiaskel tasaamaan jäsenmaiden välisiä tulkintaeroja ja edistämään tasa-arvoa koko Euroopassa.

Toimintakertomuksesta ilmenee myös se valitettava tosiasia, ettemme ole vieläkään saavuttaneet tavoitteitamme tasa-arvon toteutumisesta työelämässä. Vaikka naisten osuus työvoimasta lisääntyy, ovat naiset edelleen aliedustettuina johtotehtävissä niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, ja epävakaassa taloudellisessa tilanteessa tämä hämmästyttää, sillä useat tutkimustulokset osoittavat, että sellaiset yritykset, joissa edistetään sukupuolten tasa-arvoista urakehitystä, menestyvät usein muita yrityksiä paremmin. Miespainotteiset johtokunnat ovat valitettava jäänne, ja tilanne ratkaistaan vain vanhoja käytäntöjä muuttamalla.

Päätöslauselmassaan yleiskokous pyytääkin jäsenmaita päivittämään lainsäädäntönsä tasa-arvoa tukevalle tasolle, lisäämään syrjinnänvastaisia käytännön toimenpiteitä sekä helpottamaan naisten mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe-elämä. Lisäksi on ryhdyttävä pikaisiin toimiin miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamiseksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Uutena Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenenä haluan lausua kiitoksen kertomuksesta parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta. Kertomus antaa vahvan viestin toiminnasta demokratian hyväksi oikeusvaltioperiaatetta noudattaen.

Demokratiaa on joka päivä haastettava uudelleen. Se ei ole itsestäänselvyys, ei Euroopassa eikä sitä ympäröivissä maissa. Maailma elää, toimii ja muuttuu entistä nopeammin, ja kaikki eivät muutoksissa pärjää niin hyvin kuin toiset, ja epäkohtiin törmätään.

Parlamentaarinen yleiskokous on nostanut esille ja keskusteluun tärkeitä asioita, kuten kertomuksessa sanotaankin: "Neuvoa antava parlamentaarinen yleiskokous on keskusteleva elin, jonka tulee perussäännön mukaan käsitellä Euroopan neuvostolle kuuluvia kysymyksiä yleiskokouksen - - hyväksymien menettelytapasääntöjen mukaan."

Suomen on syytä olla keskustelussa mukana esimerkkinä, vaikuttajana ja kuuntelijana. Painoarvoa keskustelulle antaa, että Euroopan neuvoston jäsenmäärä on nykyään 47 maata. Jäsenmaiden parlamentit valitsevat yleiskokouksen valtuuskunnat kansallisten poliittisten voimasuhteittensa perusteella, ja toiminta ulottuu Euroopan rajojen ulkopuolelle rakentavassa hengessä.

Ulkosuhteitten hoitaminen kuluneena kautena näkyi esimerkiksi siinä, että vaikka Pohjois-Afrikan maat eivät voi tulla Euroopan neuvoston jäseniksi, kuitenkin neuvosto on ottanut näitä maita koskevia kysymyksiä keskusteluun ymmärtäen, että alueen tilanne vaikuttaa Eurooppaan.

Euroopan neuvoston jäsenmaista yli puolet kuuluu Euroopan unioniin. Demokratiakumppanimaitten kautta Euroopan neuvosto edistää tärkeitä ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä kysymyksiä monissa Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa. Aseellisia selkkauksia on edelleen Euroopan lähiympäristössä.

Parlamentaarisen yhteistyöelimen toiminta on laajakirjoista, kuten raportissa todetaan. Haasteet ovat sosiaalisia, taloudellisia, ympäristöön tai ihmisoikeuksiin liittyviä. Esimerkiksi Euroopassa väestö vanhenee, nuorisotyöttömyys vaivaa useita Euroopan maita, ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu tai rikollisuus vaanii uutena muotona netin kautta ja alaikäisiä. Suomella on annettavaa eurooppalaiseen keskusteluun omien hyvin käytäntöjemme kautta. Euroopan talouskasvu on hidasta, mikä on nostettu keskusteluun harmaan talouden ongelmien kanssa, kuten meillä Suomessa, samoin kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet.

Niin Euroopan neuvosto kuin Euroopan unionikin ovat vielä matkalla korjaamaan Välimeren heikentynyttä tilaa. Luonto ja ympäristö ovat asioita, jotka tarvitsevat rajat ylittävää yhteistyötä ja sopimuksia. Samoin talouskriisit ovat niin Euroopan unionin sisäisiä kuin rajat ylittäviä. Taloustaantuma aiheuttaa haasteita hyvinvoinnin turvaamiselle.

Kuluneelta kaudelta esimerkkinä hyvästä Suomen edustajien toiminnasta Juha Korkeaojan valmistelemaa raporttia maa- ja kalatalouspolitiikasta voitaneen pitää sisällöltään merkittävänä. Raportissa on otettu kantaa Euroopan unionin maatalouspolitiikan kestävyyteen mutta myös laajemmin Euroopan ruokaturvallisuuteen ja ihmisten oikeuteen ruokaan.

Ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeussopimus ovat Euroopan neuvoston seurannassa. EU:n liittyminen ihmisoikeussopimukseen on tuonut unionille oikeushenkilön aseman, ja samalla EU käsittelee omassa organisaatiossaan entistä enemmän niitä asioita, mitä Euroopan neuvostokin. Näin neuvostolla on oma roolinsa oikeusnormiston kehittäjänä. Euroopan neuvosto on omassa toiminnassaan joutunut ottamaan kantaa juuri Euroopan unionin vahvaan läsnäoloon, ja on todettu, että jäsenmaiden mielenkiinto Euroopan neuvostoa kohtaan on mitä ilmeisimmin juuri tämän vuoksi hiipunut.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsenenä voin myös osaltani käydä lyhyesti läpi tätä viime vuoden toimintakertomusta. Paljon on Euroopan neuvostossa saatu aikaan, mutta toki paljon on vielä tehtävää, ei ole Eurooppa eikä maailma valmis.

Euroopan neuvosto on perustettu vuonna 1949, ja Suomi liittyi siihen jäseneksi vuonna 1989, mikä on varsin myöhäisessä vaiheessa, mutta työhön on päästy hyvin sisälle. Järjestön tärkeimpiä toimielimiä ovat ministerineuvosto ja parlamentaarinen yleiskokous, jossa on Suomen eri puolueita kansanedustajineen edustettuna — yhteensä 10 edustajaa, 5 varsinaista ja 5 varajäsentä. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous käy keskustelua ja tekee aloitteita, jotka omalta osaltaan ohjaavat päätöksentekoa ministerikomiteassa. Parlamentaarinen yleiskokous on tehnyt muun muassa aloitteen Euroopan ihmisoikeussopimukselle, joka solmittiin vuonna 1950, sekä vuodelta 1961 peräisin olevalle Euroopan sosiaaliselle peruskirjalle.

Itse Euroopan neuvosto on luotu aikoinaan vakauden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja vastakkainasetteluiden välttämiseksi. Varmasti voi sanoa, että nuo keskeiset arvot Euroopan neuvostolle ovat juuri demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet. Näiden perusarvojen puolustaminen onkin juuri se keskeisin tehtävä Euroopan neuvostolla, ja näitä arvoja pyrkii myös parlamentaarinen yleiskokous kaikessa toiminnassaan edistämään, minkä näkee myös vuoden 2011 raporttien aiheista ja prioriteeteista. Tuolloin yleiskokous on muiden muassa antanut lausunnon naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta yleissopimuksesta ja esittänyt kidutuksenvastaisen yleissopimuksen tarkistamista jäsenvalintaprosessin osalta.

Arvoisa puhemies! Yleiskokous on eräänlainen ihmisoikeuksien tarkkailija, ja sen myötä monissa raporteissa on käyty läpi voimassa olevien ihmisoikeussäädösten noudattamista ja soveltamista. Olen erityisen tyytyväinen yleiskokouksen toimintaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten seurannan ja tuomioiden noudattamisen tarkkailun osalta yhdeksässä jäsenmaassa. Näitä ovat muun muassa Ukraina ja Moldova. Kuten valtuuskunnan vuosikertomuksessa tuodaan esille, ei universaalisti hyväksyttyjä ihmisoikeussääntöjä tule unohtaa nopeiden muutosten aiheuttamista haasteista huolimatta. Esimerkkinä mainitaan turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välinen suhde, joka terrorisminvastaisten toimien nimissä esiintyy erityisen haastavana.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siihen, miten yleiskokouksen raporteissa on nostettu erityisesti heikossa ja haavoittuvassa asemissa olevien, kuten maahanmuuttajien ja lasten, asema esille. Koko Euroopan on herättävä lapsiköyhyyteen ja nuorisotyöttömyyteen. Ja toki on myös eurooppalaisia kysymyksiä, jotka yhä vahvemmin nousevat myös suomalaiseen keskusteluun, esimerkiksi romanien asema, mikä myöskin kerjäläiskysymyksenä näkyy varsin yleisesti täällä pääkaupunkiseudullakin.

Arvoisa puhemies! Arabikevään kohinat olivat myös monipuolisesti esillä raporteissa, sillä Pohjois-Afrikan tapahtumat heijastuvat myös nopeasti Eurooppaan, sitä meidän ei tule täällä kaukana pohjolassakaan unohtaa. Suuret siirtolaismäärät ovat luoneet omat haasteensa. Niistä on kuitenkin selvittävä ihmisoikeuksia kunnioittaen ja eri osapuolten näkemykset huomioiden.

Erityinen aihe huoleen juuri tällä hetkellä mielestäni, arvoisa puhemies, on Syyrian tilanne, josta tulee hälyttäviä uutisia päivä päivän jälkeen, ja näyttää siltä, että tilanne ei ole vieläkään rauhoittunut, vaikka niin piti olla. Syyrian tilanteeseen kansainvälisen yhteisön on välttämätöntä puuttua entistä päättäväisemmin ja ripeästi. Tämä asia varmaan nousee esille myös ensi viikolla, kun on seuraava Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunto Strasbourgissa.

Arvoisa puhemies! Työ oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi siis jatkuu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan neuvosto tekee hyvää työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja on tehnyt sitä jo vuosikymmeniä. Kylmän sodan ja suomettumisen aikaan ihmisoikeuksien edistäminen oli tietysti amerikkalaista propagandaa ja neuvostovastaisuutta, ja sen vuoksi Suomikin liittyi Euroopan neuvostoon vasta aivan viime tingalla, että ehdittiin sinne 80-luvun lopulla ennen Unkaria. Mutta tämä on synkkää historiaa, puhutaan nykypäivästä.

Ihmisoikeuksien edistämisessä Euroopan neuvosto pyrkii edistämään sekä perinteisiä vapausoikeuksia että näitä niin sanottuja tss-oikeuksia eli taloudellisia, sosiaalisia, sivistyksellisiä perusoikeuksia. Jos katsotaan tämän päivän Eurooppaa ihmisoikeuksien ja nimenomaan näiden taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kannalta, niin useissa maissa, muun muassa Romaniassa ja Bulgariassa, romanien kohtelu ei millään tavoin täytä Euroopan neuvoston sen enempää kuin itse asiassa Euroopan unioninkaan ihmisoikeusstandardeja. Päinvastoin voidaan sanoa, että sellaisissa maissa kuin Romania, Bulgaria, osin Unkari, osin Slovakia ja eräissä muissakin maissa romaneja selvästi syrjitään ja heidän taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeutensa eivät toteudu samalla tavoin kuin maan muiden kansalaisten.

Tässä kertomuksessa, joka nyt on käsittelyssä, tätä romaniasiaa ei nähdäkseni ole juurikaan käsitelty. Mielestäni olisi aiheellista, että myös Euroopan neuvostossa näiden maiden romanivähemmistöjen kohtelua käsiteltäisiin, koska se on ihmisoikeuskysymys, se on perusoikeuskysymys. Lisäksi on niin, että kun nämä maat huolehtivat huonosti tai eivät huolehdi ollenkaan romanivähemmistönsä asianmukaisesta kohtelusta, niin tästä on ollut seurauksena romanien siirtymistä muihin Euroopan valtioihin, joissa ovat hankkineet toimeentuloa muun muassa kerjäämällä, kuten Suomessa, kuten edustaja Kaikkonen edellisessä puheenvuorossaan totesi.

Kuitenkin on aivan selvää, että nämä romanien taloudelliseen toimeentuloon, sivistyksellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin liittyvät ongelmat on hoidettavissa ja on hoidettava nimenomaan lähtömaissa, siis Bulgariassa, Romaniassa jne. On täysin sinisilmäinen ja virheellinen käsitys, että näitä ongelmia voitaisiin hoitaa sillä, että kerjääminen on Suomessa sallittu. Kerjäämisen salliminen Suomessa, se, että meille joka kevät ja kesä tulee satoja kerjäläisiä Romaniasta ja Bulgariasta lähinnä, ei mitenkään tosiasiassa hoida näiden ihmisten todellista ongelmaa, joka on siis lohduton köyhyys ja etninen syrjiminen nimenomaan lähtömaissa.

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä — ja toivon, että eduskunnan enemmistö on kanssani samaa mieltä — että kerjääminen Suomessa päinvastoin pitäisi kieltää. Kerjäämisen kieltämisen keskeisin peruste mielestäni on se, että kerjääminen, siis julkisilla paikoilla kerjääminen, jäisessä maassa istuminen tai puolittain makaaminen, ei kuulu tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan, tämän päivän suomalaisiin kaupunkeihin. Päinvastoin, Suomessa on vuosikymmeniä tehty hyvää työtä lähinnä sosiaalipolitiikan saralla, että on päästy sellaiseen tilanteeseen, mihin on päästy, että kenenkään Suomessa ei tarvitse kerjätä oman henkensä pitimiksi. Kun tähän on päästy edellisten sukupolvien hyvällä työllä, niin onhan se aivan järjetöntä, että me sitten toivotamme tervetulleiksi muista maista tulevat kerjäläiset Suomeen kerjäämään. Kerjääminen ei kuulu tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan, ja sen vuoksi kerjääminen Suomessa tulisi kieltää. Kerjäämisen kieltäminen ei tietystikään ratkaise näitä todellisia ongelmia, köyhyyttä ja syrjäytymistä lähtömaissa, mutta myöskään kerjäämisen salliminen Suomessa ei niitä ratkaise, vaan nämä ongelmat on ratkaistavissa ja ratkaistava nimenomaan lähtömaissa.

Toinen syy kerjäämisen kieltämiselle Suomessa on kyllä se, että kerjäämisen organisointiin näyttää liittyvän eriasteista rikollisuutta. Viimeksi muistaakseni eilen Helsingin Sanomissa haastateltiin tällaisen kansainvälisen romanijärjestön edustajaa, joka katsoi, että tästä romanikerjäläisyydestä on tullut teollisuudenala, johon liittyy tämän päivän tällaista orjuutta ja ihmiskaupanomaista toimintaa. Pitääkö meidän Suomessa omilla toimillamme, kerjäämisen sallimisella, edistää näiden ihmisten hyväksi käyttämistä, sitä, että tähän kerjäämisen organisointiin liittyy ihmiskaupanomaista toimintaa? Usein liittyy vähintään kiskontaa eli näille ihmiselle on lainattu matkarahat Suomeen, joista sitten lainasta peritään erittäin tuntuvaa korkoa. Kaiken kaikkiaan ei kukaan voi kuvitella, että se mamma, joka tuossa Sokoksen kulmalla istuu ja kerjää, olisi siihen yhtäkkiä aivan itsenäisesti tipahtanut. Kyllä tähän kerjäämisen organisointiin selvästi näyttää liittyvän näiden kerjäläisten hyväksikäyttö.

Herra puhemies! Aika on loppumassa. Otan lyhyesti esille vielä toisen kysymyksen tuosta kertomuksesta, ja se koskee alaikäisinä esimerkiksi Suomeen tulleiden lasten turvapaikkahakemuksia. Pidetään epäinhimillisenä ja kovana sellaista suhtautumista, jossa pyritään siihen, että Suomi ei myöntäisi turvapaikkaa tai oleskelulupaa tänne alaikäisinä tulleille lapsille. Mutta kun me myönnämme näitä oleskelulupia esimerkiksi Somaliasta tulleille alaikäisille lapsille, niin me samalla ylläpidämme ja edistämme sitä toimintaa, jossa sieltä lähtömaasta, esimerkiksi Somaliasta, lapset annetaan ihmissalakuljettajille, jotka sitten tulevat Suomeen ja muodostavat eräänlaisen ankkurin, jotta muu perhe pääsisi perässä. Onko tämä inhimillistä toimintaa? Onko meidän järkevää ylläpitää tällaista toimintaa, jossa lapsia tosiaan ihmissalakuljettajien kautta Suomeen toimitetaan? Lukekaa Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä laaja juttu kaksivuotiaasta tytöstä, joka katosi, niin ymmärrätte, mitä kaikkea tähän toimintaan kuuluu. Eikö paljon inhimillisempää olisi se, että näitä lapsia ei annettaisi näille ihmissalakuljettajille kuljetettavaksi Suomeen? Tätä pyydän kaikkia harkitsemaan.