Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tällä lakiesityksellä pannaan pääasiassa toimeen ja täytäntöön asiaa koskeva direktiivi, mutta hallituksen esitys on kuitenkin tämän direktiivin soveltamisalaa laajempi. Tällä on yleistä, myös meitä tavallisia suomalaisia koskevaa käytännön merkitystä.

Tätä lakiahan ehdotetaan täydennettäväksi siten, että viivästyskorkoa voidaan entistä useammin sovitella. Se on tämän lakiesityksen peruslaajennus. Talousvaliokunnan kannanotoista voin todeta lyhyesti sen, että talousvaliokunta piti lakiesitystä hyvänä. Perusteena tähän on se, että nyt lakiin tehtävillä muutoksilla selkiytetään viivästyskoron määräytymisperusteita. Tällä on juuri käytännön merkitystä. Uusien säännösten mukaan lakisääteinen viivästyskorko määräytyy aina laissa säädetyn perusteen mukaisesti. Tässä voi todeta sen, että määräytymisperuste on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaation soveltama korko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Nämä tarkistetaan määräajoin. Toisin sanoen tässä on yhdenmukainen ja määrätty selkeä käytäntö.

Toinen elementti, mikä tämän lakiesityksen mukana on tullut suomalaisille, on se, että viivästyskorkoa voidaan sovitella. Tämä on tietysti erittäin hyvä asia. Tätä viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos siihen on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan. Talousvaliokunta painotti sitä, että on tärkeää myös selvitellä sitä, onko velallinen yrittänyt hoitaa velkaansa, jolloin velkaantuminen ei johtuisi ilmeisestä kevytmielisyydestä.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan tämän hallituksen esityksen perustelujenkin mukaan korkolainsäädännön tulisi tarjota nykyistä laajemmat mahdollisuudet vähentää ylivoimaisiksi käyneitä viivästysseuraamuksia. Tämähän liittyy monella tapaa velallisen aseman parantamiseen. Erityisesti on tarpeen korjata niiden velallisten asemaa, joilta peritään edelleen nykyistä korkotasoa korkeampaa viivästyskorkoa. Talousvaliokunta totesi, niin kuin hallituksen esityksessäkin on lähtökohtana, että tässä tietysti pitää olla hyvin realistinen. Selvää on, että viivästyskoron alentamisella ei voida auttaa kaikkein vaikeimmista velkaongelmista kärsiviä velallisia. Heidän tilannettaan pitää tietysti korjata muin keinoin. Tiedämme sen, että oikeusministeriössä onkin valmisteilla velkajärjestelyyn pääsyn helpottamista koskevia lakiesityksiä tai lainmuutoksia. Tämähän liittyy viime vuosina ilmenneeseen lamaan ja laman uhrien taakan helpottamiseen. Myös oikeusministeriössä on valmisteilla velan vanhentumista ja tuomion täytäntöönpanon määräaikaisuutta koskevia uudistuksia, eli toisin sanoen tämä on yksi osa velallisen aseman helpottamista.

Valiokunnassa korostettiin myös sitä, että velkojat itse voisivat myös olla aktiivisia muistuttamalla velasta ja periä saatavansa ajallaan. Heillä on myös velvollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Tästä voi todeta sen, että lakiesitys on kannatettava. Tämän ansio on siinä, että viivästyskoron määräytymisperusteita selkiinnytetään ja sovittelumahdollisuuksia laajennetaan. On todettava tietysti se, että tällä ei kuitenkaan pelasteta vanhojen velkojen takia ylivelkaantuneita ihmisiä, se vaatii muita järeämpiä toimenpiteitä, mutta tämä on yksi välttämätön osanen velallisen aseman helpottamisessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yliaikakorot ovat olleet varsinkin talouslaman aikana hyvin merkittävässä roolissa. Silloin, kun peruskorot olivat korkealla ja yliaikakorot olivat yli 20 prosentin luokkaa, nämä johtivat monen velallisen taloudellisen ahdingon edelleen syvenemiseen. Nyt käsittelyssä olevalla lailla näihin epäkohtiin selkeästi puututaan, ja on perusteltua, että tämä hallituksen esitys tulee hyväksyttyä.

Meidän täytyy kuitenkin muistaa se, että velkaa otetaan tarkoituksella maksaa velka. Taloudelliset muutokset, joita kunkin yksittäisen ihmisen tai yrityksen kohdalla tulee, pitää hyvin nopeasti aistia eikä antaa ajan kulua. Aikahan ei näitä velkoja ja korkoja kuitenkaan hoida, vaan tämä on ihmisten välistä kommunikointia, ja mitä nopeammin asioihin puututaan, sitä helpommin asioissa päästään eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa pitäisi käydä hyvin laaja keskustelu nimenomaan asioiden hallinnasta ja elämän hallinnasta niin, että vaikka tämä laki nyt tulee voimaan, tällä lailla tulevaisuudessa kuitenkin olisi mahdollisimman vähän käyttöä.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tässä on hyvä asia se, että näiden uusien säännösten mukaan lakisääteinen viivästyskorko määräytyy aina laissa säädetyn perusteen mukaisesti ja viivästyskorkoa voidaan myös sovitella, jos velallisena on luonnollinen henkilö. Minusta nämä seikat ovat erittäin myönteisiä. Tietysti on ihan selvä asia, että tulee tilanteita eteen, jolloin korko voi osoittautua vieläkin monen kohdalla aivan mahdottomaksi, mutta täytyy tietysti aina ottaa huomioon, että on myös velanantaja toisella puolella. Siinä mielessä täytyy myös velanantaja ottaa huomioon, niin kuin tässä mielestäni on hyvin otettu.

Toivotaan, että Suomi ei koskaan enää ajaudu sellaiseen lamatilanteeseen, joka aikaisemmin meitä kohtasi ja joka johti todella suuriin kärsimyksiin monen ihmisen kohdalla. Velkakorko, joka on ollut kohtuuton, aiheutti vielä lisäkärsimyksiä. Toivotaan myös, että näillä säännöksillä on myös maksuviivästyksiä torjuva, ennalta ehkäisevä luonne, jotta näihin järjestelyihin jatkossa niin useasti ei jouduta.

On selvää, että eräiden ihmisten kohdalla, kun määrättyyn tilanteeseen on ajauduttu, tilannetta voidaan korjata vain velkajärjestelyn keinoin. Velkajärjestelytkin vaativat vielä uusia säädöksiä, jotta myös velkajärjestelyissä päästään parempiin tuloksiin kuin tähän saakka.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakimuutos on pieni askel eteenpäin, ja hyvää siinä on nimenomaan sovittelu, joka koskee myöskin korkojen alentamista jälkikäteen. Kun valiokunnan puheenjohtaja puhui kevytmielisyydestä, ainoa tapa todeta, onko ollut velkojen hoito kevytmielistä, on se, onko velallinen yrittänyt hoitaa velkaansa. Tähän valiokunta kiinnitti huomiota.

Todellisiin ongelmiin kuitenkaan ei tällä lainmuutoksella päästä kovinkaan paljon vaikuttamaan, vaan sitten, kun päästään keskustelemaan alkuperäisen pääomavelan sovituksesta, silloin vasta 90-luvun alun velalliset pääsevät johonkin kohtuulliseen asemaan. On monta kertaa todettu, että velka on aina velka ja syy oli heidän, mutta kyllä monta kertaa voidaan osoittaa jälkikäteen, että oli syytä myöskin pankinjohtajissa, joista tuli myyntimiehiä, jotka valuuttalainaa tyrkyttivät yrittäjille. Sen jälkeen tuli isot devalvaatiot ja muuta, elikkä monta kertaa oli tilanne se, että ei velallinen ollut yksin syyllinen näihin seuraamuksiin.

Nyt todellakin pitäisi pikkuhiljaa jo eduskunnankin pureutua tähän todelliseen ongelmaan, jotta nämä monesti yli kymmenen vuotta yrityskiellossa olleet ihmiset pääsisivät jonkinnäköiseen elämän alkuun uudestaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ensinnäkin, että hallituksen esitys viivästyskorosta koskee ainoastaan yksityishenkilöitä, se ei koske yrityksiä. Näitä pankin viivästyskorkovelallisia yksityishenkilöitä pankeissa on arviolta noin 30 000, eli 30 000:ta yksityishenkilöä tämä lakiesitys koskee. Siinä mielessä ajateltaessa pankkien asennetta sellaisiin henkilöihin, jotka ovat säännöllisesti pyrkineet lyhentämään lainaansa, minun mielestäni pankkien pitäisi tulla vastaan tässä asiassa nyt. Se on lainsäädännön lähtökohta meillä. Kun pankkien edustajien kanssa itsekin olen henkilökohtaisesti keskustellut viivästyskoron lainsäädäntömuutoksesta, pankit ovat tosiasiallisesti hyvin positiivisesti suhtautuneet tähän. Jatkossa toivon menestystä lakiesitykselle velkaisen viivästyskoron osalta.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edellä on todettu, tässä on sinällään hyvä laki menossa eteenpäin. Tämä sovittelu on totta kai hyvä asia. Toivon mukaan siellä sovitellaan sitten hyvässä hengessä ja pankit myös ottavat sen myönteisesti vastaan, koska sovittelussa on aina kyse siitä, että on useampi osapuoli.

Tähän liittyy ongelmatiikka velkaneuvonnan osalta, koska se vaatii lisää panoksia ja mieluummin lähellä olevia velkaneuvojia. Tähän neuvontajärjestelmään liittyy yksi ongelma, joka pitäisi myös saada kuntoon. Nyt velkaneuvontaan tulee asukaspohjaisesti määrätty valtionosuus. Kuitenkin esimerkiksi meidän maakunnassamme kunnat eivät ole voineet vapaasti valita sitä, että ne järjestäisivät itse sen homman, vaan se on keskitetysti ohjattua toimintaa, jolloin keskuspaikka on Joensuu. Silloin monilla on pitkä matka sinne ja toisaalta joissakin kunnissa olisi hyviä velkaneuvojia, jotka voisivat hoitaa palvelun vaikka osa-aikatyönä, jos ei kokopäivätyönä, mutta kunnille ei valtionosuutta anneta. Minusta tämä pitäisi muuttaa heti seuraavassa nitkauksessa, kun se on mahdollista, että kunnilla olisi valinnanvapaus ottaa se ja osoittaa, että valtionosuus käytetään velkaneuvontaan omassa kunnassa, eikä jako tapahtuisi isona pakettina jossakin keskitetysti.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Kummola totesi, tässä pikkuisen lievitetään velallisten asemaa, mutta todelliset suuret ratkaisut ovat vielä tekemättä. Lama ja siitä johtuva pankkikriisin tuska on monelle ollut hyvin vaikea. Pitäisi päästä sellaiseen tilanteeseen, että niistä henkilöistä, jotka laman kourissa mahdollisesti menettivät kaiken omaisuutensa, tehtäisiin yhteiskuntakelpoisia. Meillä Suomessa tämä järjestelmä on sellainen, että jos yrittäjä on tehnyt konkurssin esimerkiksi siitä johtuen, että on jossakin vaiheessa ottanut vastaan ulkomaista pääomaa, mitä pankinjohtajat tyrkyttivät, ja sitten kaatui muun muassa devalvaatiosta johtuen, niin näitten yrittäjien osalta se leima, mikä heidän otsaansa on isketty, pystyttäisiin poistamaan. Siis Suomi toimii hyvin eri tavalla kuin monet monet muut kehittyneet maat. Itse asiassa sellainen yrittäjä, joka on tehnyt esimerkiksi konkurssin, luetaan monessa maassa yrittäjäksi, jolla on kokemusta ja osaamista enemmän, ja arvostus on sitä kautta sitten nostettu korkeammalle. Henkinen pääoma, mikä tätä kautta on nyt jäänyt käyttämättä, on tavattoman suuri. Tämä pitäisi meidän pystyä tavalla tai toisella hyödyntämään.

Mitä sitten tulee velkaneuvojiin, mihin muun muassa ed. E. Lahtela puuttui, niin tosiasiahan on se, että meillä on resursseja liian vähän. Velkaneuvojia pitäisi lisätä ihan ehdottomasti kuntiin. Tähän asiaan on kiinnittänyt kyllä valtiovarainvaliokunnan verojaosto omissa kannanotoissaan useampaankin kertaan huomiota. Toivon mukaan tähän tulee ratkaisuja, niin että velkaneuvojia olisi riittävästi. On kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja, että pääsee näistä asioista keskustelemaan.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pieni askel tässä otetaan oikeaan suuntaan. Me kaikki tiedämme, että talousneuvonnalla on tärkeä tehtävä tänäkin päivänä. Ylivelkaantumisuhka ja -kierteen syntyminen on varmasti tälläkin hetkellä ajankohtainen. Näin on etenkin nuorten osalta. Tuntuu siltä, että talousneuvontaa tarvittaisiin eritoten juuri nuorten parissa. Vastuuta pitäisi olla myös velan antajilla.

Edellä olleissa puheenvuoroissa on todettu, että pankeissa on tässä suhteessa nyt erilainen tunnelma kuin silloin, kun tämä suuri, edelleen keskeisiltä osin ratkaisematon velkaongelma meille syntyi. Mielestäni siihenkin pitää nyt löytyä ratkaisu ripeästi. Ihmiset pitää saada takaisin elämään, tekemään työtä, yrittämään. Heidän paineensa, jotka monesti heijastuvat henkisinä ja myös somaattisina sairauksina, tulisi kyetä myös tätä kautta ratkaisemaan ja todella terveen elämän eväät heille antamaan. Takaajien ja velkavankeudessa olevien asia odottaa siis ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Tässä kiinnitetään huomiota kuntien talous- ja velkaneuvonnan tarpeeseen ja myös voimavaroihin. Mielestäni sekin on hyvin tärkeä, että olisi riittävästi saatavilla voimavaroja tämänkin asian ja yleensä velkaneuvonta-asian hoitamiseen.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö kuvasi tämän inhimillisen tragedian ja ed. Laitinen erinomaisella tavalla sen, mitä yhteiskunta ylivelkaantumisen kautta menettää, nimittäin osaamisen.

Ehkä tämän ongelman mittasuhteisiin on havahduttu vasta nyt päättymässä olevana talvena. Velkajärjestelyjä on myönnetty 60 000. Niistä on loppuun hoidettu 10 000. 70 000 ylivelkaantunutta ei ole minkään toimenpiteen kohteena. Korkoasia on ensimmäinen helpotus. Ulosottolain määräaikaistaminen vuoden kuluttua on seuraava. Sitä seuraava on sitten velkajärjestelylain uudistus, jonka valmistelutyö on nyt näköjään vähän viivästynyt, koska sen piti valmistua viime kuun loppuun mennessä.

Mutta sitten täällä on nimenomaan tänä talvena tuotu pankkien vastaantulo esille. Ed. Kuosmanenkin sen toi täällä esille. Se on hyvä asia, mutta osa näistä veloista on sellaisia, joissa pankeilla ei ole enää puhevaltaa. Ne myytiin pilkkahintaan perintäyhtiöille ja perintäyhtiöiden toimintaidea on: eurot pois kuleksimasta. Ne tuskin tulevat vastaan, ne ottavat tuhkatkin pesästä. Tämä on semmoinen ryhmä, jolle nämä sinänsä hyvät ratkaisut eivät vielä tuo helpotusta. Jotakin pitää keksiä heillekin.

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ylivelkakeskustelu, joka tässä virisi hallituksen esityksestä, on minusta hyvin tähdellinen ja tärkeä. Me olemme, kuten ed. E. Kanervan puheenvuorossa juuri kuulimme, tänä keväänä jo useampaan otteeseen myöskin eduskunnassa käsitelleet ylivelkaongelmaa. On tärkeää nyt vihdoin havahtua huomaamaan se, kuinka laajasti meillä Suomessa on inhimillisiä voimavaroja käyttämättä johtuen velkariippuvuudesta, joka on kohtuuttomassa määrin rasittamassa monia suomalaisia.

Herätelukuja tähän: Ylivelkaantuneita kotitalouksia arvioidaan maassamme olevan yli 100 000 kappaletta ja velkajärjestelyn piirissä, kuten kuulimme, on noin 70 000 ihmistä. Ulosoton kohteena olevia ihmisiä on 350 000. Nämähän ovat valtavat lukumäärät, jotka tässä on.

Tietysti ylivelkaantumisen syyt ovat monenlaisia: työttömyys, arvioerot, yritystoiminnan vaikeudet tai takausvastuut, kuten hyvin tiedämme. Mutta epäilemättä vaikein ja jossain määrin epäoikeudenmukaisin tilanne on kuitenkin niillä ihmisillä, jotka 1990-luvun alun pankkikriisin vuoksi joutuivat vararikkoon ja ovat ajautuneet sitten pysyvään velkariippuvuuteen. Meillähän on se ongelma, että velat eivät nykyisen lainsäädännön mukaan vanhene koskaan, jos velkoja hakee saataviaan ulosoton kautta kerran kymmenessä vuodessa. Ongelmallista on se, että monien nimelliset velat ovat jo moninkertaiset alkuperäiseen lainaan nähden. Lisäksi ovat tulleet eri tyyppiset viivästyskorot, esimerkiksi 18 prosentin viivästyskorko kaksinkertaistaa hoitamattoman velan viidessä vuodessa. Monet ovat menettäneet omaisuutensa pakkolunastuksessa ja velkajärjestelyjen kautta ovat kertaalleen jo maksaneet sen alkuperäisen lainan, mutta itse laina ei vain pienene. Korkorasite, erityyppiset asianajokulut ja muut ovat jo syöneet kertaalleen alkuperäisen lainan. Tässä on tavallaan muodostunut "virtuaalivelka", joka ei pienene käytännössä koskaan.

Yhteiskuntahan on tullut pankkituen muodossa hätiin, kun kymmenen vuotta sitten pankkikriisi uhkasi koko rahoitusjärjestelmäämme. Konkurssilainsäädäntö myöskin mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden, vaikka jokin yritys vararikkoon ajautuisikin. Entäpäs jos vararikkoon ajautuu ihminen. Miksi hänet on jätetty tämmöiseen pysyvään velkariippuvuuteen senkin jälkeen, kun hän on menettänyt jo kaikki varansa ja omaisuutensa? Tässä, kuten totesin, meillä Suomessa ei ole varaa jättää käyttämättä kymmenientuhansien ihmisten luovia voimavaroja. Liian monilta on viety jopa elämisen usko, mahdollisuudet ja halu kömpelön lainsäädännön vuoksi.

Hallitus on tarttunut tähän asiaan, tässähän lueteltiin näitä muutamia uudistuksia. Velkajärjestelylailla on jo tultu ylivelkaisia vastaan, mutta sehän ei kata kaikkea kuten hyvin tiedämme. Meillä on täällä eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä ulosottolain muutos. Tavoitteena on säätää ulosottoperusteille vanhentumisaika, joka tulisi olemaan viisitoista vuotta. Se on ehkä turhan pitkä, se voisi olla kaksitoista tai kymmenenkin vuotta. Tämä uudistus on joka tapauksessa erittäin tärkeä, koska se ratkaisevasti vapauttaisi yksilöt luovaan toimintaan.

Mielestäni pitäisi myös harkita lakia, joka kieltäisi perheen yhteisessä käytössä olevan asunnon panttaamisen ja realisoinnin yritysvelkojen vakuutena. Tämä keskeisin inhimilliseen toimeentuloon ja elämiseen liittyvä asia eli asunto tulisi aina kaikissa oloissa varmistaa perheelle.

On myöskin tärkeää huomata, että ylivelkaantuneiden ongelmien ratkaiseminen on myöskin kunnille edullista. Täällä on puhuttu kuntien ongelmista tänäänkin terveydenhuollon osalta. Esimerkiksi Vantaalla, omassa kotikunnassani, on viidessä vuodessa velkajärjestelylain ansiosta säästetty 27 miljoonaa markkaa toimeentulotukimenojen vähentymisenä, kun velkajärjestelylakia alettiin soveltaa. Jo pelkästään sen vuoksi ulosottolain muutokset ja velkajärjestelylain tehostaminen ovat tärkeitä, eivät ainoastaan inhimillisessä mielessä vaan jopa kunnallistaloudellisessa mielessä.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Ne asiat, mitä esimerkiksi ed. Kiljusen puheenvuoroon liittyivät, ovat hyvin olennaisia ja liittyvät tietenkin kokonaisuutena esitykseen, mistä nyt puhutaan. Tässä on joutunut miettimään sitä, olemmeko me täällä eduskunnassa, kun laman aikana ja laman jälkeen on tehty erilaisia ratkaisuja ja lakeja muun muassa pankkikriisin osalta, tehneet ihan oikeita ratkaisuja. Hoidimmeko pankkitukiasiaa esimerkiksi oikein? Henkilökohtaisesti olin tietysti mukana silloin tekemässä päätöstä, mutta jälkeenpäin ihan väistämättä on tullut mieleen se, että kuitenkin tuki olisi tullut ohjata vähän toisella tavalla elikkä ei niin suoraan pankeille vaan enemmänkin näille asiakkaille, pankkien asiakkaille, yrityksille, yksityisasiakkaille ja sillä tavalla olisi helpotettu niitten asemaa, jolloin todennäköisesti ei olisi käynyt niin, että tämmöinen valtava konkurssiaalto olisi toteutunut.

Esa   Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kanerva otti äsken esille asian perintäyhtiöistä. Nyt Arsenal ja mitkä kaikki myyvät ulkolaisille perintäyhtiöille meidän velkamme. Me suomalaisina olemme aika taitavia näköjään tekemään tämmöisiä ihmeellisiä temppuja. Ilmeisesti meni 5 prosentin hinnasta. Tämä koskee nimenomaan korkojuttua tässä, koska niihin sisältyy aika paljon korkoja. Nyt ne ovat varmasti ulottumattomissa sillä tavalla, että ne perivät sieltä, rahastavat härskisti suomalaisia ihmisiä, rahat menevät Ruotsiin. Ruotsissa on nyt pääpaikka, mistä näitä hoidetaan. Siinäkin tehtiin omituinen juttu, että miksei suomalaisia suoraan vapautettu, tehty velkajärjestelypaketti, jossa 5 prosentilla olisi selvinnyt alkuperäisestä pääomasta, eikä tämmöistä temppua. Nyt pelkään juuri sitä, kuten juuri totesin, että tämä laki ei ylety sinne asti, jotta voidaan sovitella Ruotsissa olevia perintöyhtiöiden saatavia, jotka hoidetaan sieltä käsin, suomalaisilta ihmisiltä rahat, niin kuin eurot talteen kuleksimasta.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tämän aiheen laita-alueelta ed. Laitiselle.

Silloin 90-luvun alkupuolella oltiin niin lähellä, pankkien vakavaraisuusprosenttia, 8 prosenttia, että oli lähellä keikahtavatko pankit. Siitä olisi sitten taas ollut seurauksena, että tallettajat olisivat olleet se menettäjäryhmä elikkä siinä olisi vaihtunut toisin päin. Olisi pitänyt tehdä kaksoisstrategia, joka liittyy viivästyskorkoasiaankin, vaan siihen ei ilmiselvästi ollut aikaa, mutta jälkeenpäin on ilmiselvästi myöskin havaittu, kuinka helppoa on ollut arvostella, kuinka helppoa on ollut löytää virheitä 90-luvun alkupuolesta. Olen ollut niitä itsekin yhden kirjan verran etsimässä.

Jaakko  Laakso  /vas:

Herra puhemies! En kiellä ollenkaan ed. Pulliaisen esille ottamaa tosiasiaa siitä, että pankit todella olivat kiikunkaakun, mutta samalla on todettava se, että monet pankit käyttivät hyväksi tilannetta ja realisoivat myös hyvin toimivien vaikeuksissa olevien pienyritysten omistajien omaisuutta. Tämä tilanne, joka silloin syntyi, heijastuu nyt vielä kymmenientuhansien ihmisten elämässä. Tästä syystä tämä lakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, on tietenkin tärkeä, jotta voitaisiin erityisesti korjata niiden velallisten asemaa, joilta edelleenkin peritään nykyistä korkotasoa korkeampaa viivästyskorkoa. Mielestäni pitäisi tehdä selvitys, vaikkakin kysymys on historiasta, niistä tapauksista, joissa selkeästi pankit ovat toimineet tavalla, joka on eettisesti ja moraalisesti väärin ja jossa on realisoitu ihmisten omaisuus, myyty se sen jälkeen huomattavasti kalliimmalla ehkäpä siten, että uusi ostajakin ja hinta ovat olleet jo etukäteen tiedossa. Tällaisia tapauksiahan kansanedustajille välitetään jatkuvasti.

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on käyty keskustelua viivästyskorkoon liittyen luonnollisesti siitä historiallisesta taustasta eli pankkikriisistä, joka tässä heijastuu. Ed. Pulliainen pohdiskeli tätä pankkikriisin ratkaisumallia Suomessa. Kaikki me näimme, että pankit olivat suurissa vaikeuksissa ja yhteiskunnan oli syytä tulla tukemaan tuon kriisin ratkaisua. Mutta Suomessa kriisi hoidettiin porvarihallituksen toimesta täysin toisella tavalla kuin vastaavassa kriisitilanteessa hoidettiin tilanne Ruotsissa ja Norjassa, joissa samanaikaisesti kun yhteiskunta tuli hätiin, silloin myöskin pankkien omistajat kantoivat oman vastuunsa ja heidän omistuksensa nollattiin. Tällöin sitten myöhemmässä vaiheessa, kun pankit palautettiin ja yksityistettiin, saatiin takaisin se yhteiskunnan antama tuki. Me sen sijaan arvioiden mukaan 40—50 miljardia markkaa käytimme tähän pankkitukeen, ilman että omistajat kantoivat sitä normaalia riskiä, joka yritystoimintaan kuuluu. Kaiken lisäksi nyt sitten tässä vaiheessa näemme, kun velalliset ovat vaikeuksissa, että pankeilta ei tahdo löytyä sympatiaa ollenkaan eli pankin omistusrakenteista ei löydy sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat joutuneet sitten pysyvään velkariippuvuuteen.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vielä: Tämä pankkituki oli kaksijakoista. Myönnettiin pankeille pääomatuki, joka oli noin 8 miljardia markkaa, jossa oli ehto, että pankkien pitää maksaa se takaisin korkoineen, ja näin tapahtunut. Sitten muu tuki, joka oli sitä massiivista tukea, olisi mielestäni tullut ohjata toisella tavalla. Minä tunnen, niin kuin varmasti jokainen teistä muistakin tuntee, kymmeniä sellaisia yrittäjiä, jotka joutuivat tähän kierteeseen ja joiden liiketoiminnan, yritystoiminnan, pankit ajoivat omista intresseistään lähtien alas, ja jälki näkyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä historia on tietysti keskustelun arvoinen, koska siitä seurauksena on juuri se, mitä nyt käsitellään. Tässä oli se kolmaskin malli, arvoisa puhemies, ja se oli USA:n-malli, jossa 250 säästöpankkia meni konkurssiin. Siitäkin on olemassa historiallinen näyttö täsmälleen siltä samalta ajalta. Mikä koskee sitten sitä, mikä on nyt se todellinen akuutti ongelma, niin tämä, jos uskalletaan nyt sanoa, pankkien sikailuvaihe tuli tämän pääomasijoituskauden jälkeen. Nyt me kärsimme siitä; sen seurausta on lainsäädäntö, joka juuri nyt on käsittelyssä, elikkä se meni tällä tavalla. Ed. Kiljunen oli aivan oikeassa, ed. Laakso myöskin, etteivät pankit tunteneet minkäänlaista vastaantulohalukkuutta, vaikka yhteiskunta oli pelastanut ne.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! On aivan totta, kuten ed. Kiljunen totesi, että Suomessa pankkikriisi päätettiin hoitaa eri tavalla kuin Ruotsissa ja Norjassa, ja sen takia kustannukset ovat kalliit. Ed. Kiljunen on myös siinäkin oikeassa, että kysymys oli Ahon hallituksen esityksestä, josta eduskunnassa äänestettiin, eli otammeko käyttöön Ruotsin tavan hoitaa vai otammeko sen tavan hoitaa, jossa pankkien omistajat eivät ole ensi sijassa vastuussa pankkien antamista lainoista vaan yhteiskunta tulee välittömästi apuun.

Mutta, ed. Kiljunen, yksi asia olisi vielä ollut tärkeä lisätä. Kun eduskunnassa tästä asiasta äänestettiin, SDP:n eduskuntaryhmä äänesti Ahon hallituksen esityksen puolesta, vaikkakin SDP:n eduskuntaryhmä oli oppositiossa. Tämä johtui siitä, että SDP oli niin tiukasti sidoksissa Suomen Työväen Säästöpankkiin siinä tilanteessa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty mielenkiintoista keskustelua. Minä arvostan monessa ed. Kiljusen asiantuntemusta, mutta se kuva, jonka hän piirsi niistä toimista, joita pankkituen käsitteen alla tehtiin, ei nyt kyllä kerta kaikkiaan pidä ihan paikkaansa sen totuuden kanssa, mitä niinä vuosina tapahtui. Tilannehan oli se, että varsinainen suora rahoitus käytettiin nimenomaan Säästöpankin konkurssiin ajautumiseen, käytän tätä kieltä, siitä seuranneisiin kustannuksiin. Siihenhän suora raha käytettiin. Muu raha, jonka valtio käytti, käytettiin pääomatukena, jonka pääomatuen ehtoihin kuului se, että ne muut pankit eivät saaneet jakaa penniäkään osinkoa omistajilleen, ennen kuin joka ainoa penni, jonka nämä pankit olivat pääomatukea saaneet, oli maksettu valtiolle takaisin. Eikö niin, ed. Kiljunen, että tämä oli se pääarkkitehtuuri, jolla se homma rakennettiin?

Minä en ollenkaan väitä sitä, että kaikki se, mikä tehtiin, olisi tapahtunut oikein ja mennyt kaikki parhaalla mahdollisella tavalla. Taatusti jää kritiikkiä jälkikäteen. Mutta minä haluan nyt tämän asian korjata, ettei jää väärää käsitystä siitä, että yksittäisten muidenkin pankkien taskuun rahaa työnnettiin; niin ei tapahtunut.