8) Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Verotus on siirtynyt entistä enemmän
välillisen verotuksen suuntaan. Tämä kulutusverotus
on hyvätuloisille ihmisille edullinen verotusmuoto. Kun lisäksi
on voimakkaasti leikattu valtionverotuksen progressiota, ovat hyvätuloiset
saaneet huomattavat verohelpotukset. Veroja on vuoden 1994 jälkeen
alennettu melko tasaisesti eri tuloluokissa, jos tarkoitetaan veroasteen
muutoksia eli verojen suhdetta bruttotuloihin.
Aivan pienimmissä tuloluokissa alennukset ovat kuitenkin
olleet muita tuloluokkia pienempiä. Jos sen sijaan lasketaan
nettotulojen muutoksia markkoina tai prosentteina, muutokset ovat suosineet
selvästi suurituloisia. Esimerkiksi miljoonan markan eli
noin 170 000 euron tuloluokassa veronalennukset merkitsevät
lähes 16 prosentin kasvua nettotuloissa mutta
keskituloisen noin 100 000 markan elikkä noin
17 000 euron ansioilla vain 10:tä prosenttia.
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä laajentamalla
on annettu verohelpotus pieni- ja keskipalkkaisille. Samaan suuntaan
on vaikuttanut tulonhankkimisvähennyksen korotus ja valtion tuloveroasteikon
alarajan nostaminen. Suhteessa nettotuloihin suuripalkkaisten saamat
verohelpotukset valtion tuloveroasteikossa ovat kuitenkin olleet
merkittävämpiä. Sitä paitsi
köyhissä kunnissa, joissa veroprosenttia on jouduttu
korottamaan, ansiotulovähennyksen merkitys on jäänyt vähäiseksi
tai sen korotukset on suurelta osin jo syöty.
Verohelpotuksista ovat kokonaan paitsi jääneet
pitkäaikaistyöttömät ja muut
päivärahatuloilla elävät. Ansiotulovähennystä ei
saa enää työttömyyspäivärahoista
tai muista sosiaalisista tulonsiirroista. Pienituloisille tärkeää perusvähennystä
ei
ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Sen enimmäismäärä on
edelleen 1 480 euroa. Perusvähennystä korottamalla
voitaisiin kohentaa kaikkein pienituloisimpien asemaa, sillä siihen ovat
oikeutetut yhtä lailla pienet palkkatulot kuin päivärahatulot.
Edelleenkin, jos halutaan pienituloisten verotusta helpottaa,
hyvin keskeinen asia on elintarvikkeiden arvonlisävero.
Elintarvikkeiden arvonlisävero on suhteellisen korkea Suomessa: 17 prosenttia.
EU-jäsenyysratkaisun yhteydessä luvattiin, että verokantaa
alennettaisiin vuonna 1998 siirtymäkauden jälkeen
12 prosenttiin. Vuonna 1994 arvonlisäverolakiin lisättiinkin tämä säännös
elintarvikkeiden 12 prosentin arvonlisäverokannasta, mutta
säännöstä ei silloin pantu käytäntöön.
Elintarvikkeet ovat pienituloisten perheiden budjetissa hyvin
suuri ja merkittävä menoerä. Elintarvikkeiden
arvonlisäveron alentaminen hyödyttäisi
siten erityisesti lapsiperheitä, pienipalkkaisia työntekijöitä,
työttömiä ja eläkeläisiä ym.
pienituloisia.
EU-maissa elintarvikkeiden arvonlisävero on alempi
kuin Suomessa keskimäärin. Isossa-Britanniassa
elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei peritä lainkaan.
Saksassa elintarvikkeiden verokanta on 7 prosenttia, Alankomaissa
6 prosenttia. Jo näistä esimerkeistä käy
selvästi ilmi, että muissa maissa ruuan arvonlisävero
on huomattavasti pienempi kuin Suomessa.
Verokannan alentaminen 17 prosentista 12 prosenttiin
alentaisi valtion verotuottoja noin 300 miljoonalla eurolla. Se
on tietenkin suuri summa, mutta toisaalta jo voi sanoa, että jopa
toimeentulotukina ja tällaisina maksuina siitä saataisiin
osa takaisin, ja erityisesti tämä olisi minun
mielestäni solidaarisin veronalennusmuoto. Jos halutaan
veronalennuksia antaa, ruuan arvonlisäveron alentaminen
on periaatteessa mielestäni solidaarisin verotuksen alentamismuoto.
Näissä taulukkotarkistuksissa, kuten jo aikaisemmin totesin,
suurimman hyödyn ovat saaneet kaikista suurituloisimmat
tulonsaajat.
Lisäksi elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus
varmistaisi mielestäni myöskin elintarviketeollisuuden
työllisyyden ja myöskin kotimaisten elintarvikkeiden
kilpailukykyisyyden jatkossakin Suomessa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuopan lakialoite n:o 35 arvonlisäverolain
85 §:n muuttamisesta on kannatettava aloite, jolle toivon
menestystä jatkokäsittelyssä. Aivan kuten
hän mainitsi puheensa päätöksessä,
on kysymys myös kotimaisesta elintarviketuotannosta, koko
elintarvikeketjusta: maataloustuotannosta kuljetuksen ja jatkojalostuksen,
kaupan kautta asiakkaalle. Tämä on hyvin merkittävä kokonaisuus,
jota muun muassa Keski-Suomessa reikäleipätoimikunnalla,
jossa maataloustuottajat ja ammattiyhdistysliike ovat yhdessä mukana,
on haluttu osoittaa.
On kysymys siitä, että suomalainen ruoka voisi
tulla kohtuuhintaan käyttäjillensä. Se
on aivan oikeudenmukainen ajatus nimenomaan pienituloisimpia ajatellen.
Erityisesti ajattelen tässä eläkeläisiä ja
opiskelijoita. Nämä molemmat ryhmät ovat
ruokakassin kanssa myös usein valitsemassa, mitä siihen
kannattaa ostaa ja mihin on varaa. Elikkä näen,
että tämä olisi hyvin oikeudenmukainen,
sosiaalinen veronalennus, joka tulisi pikaisesti toteuttaa. Varsinkin
kun EU:hun liityttäessä tämän
kaltaiset lupaukset kansalle on annettu, niin vihdoinkin nyt tämä olisi
kaikin tavoin aiheellista.
Samalla tässä on todella kysymys myös
siitä, kuinka meillä Suomessa säilyy
suomalaisessa omistuksessa oleva elintarviketeollisuus kaikissa
eri muodoissaan. Tämä on hyvin tämmöinen perusasia
meidän maamme kannalta.
Aivan kuten aloitteessa mainitaan, EU-maissa on alhaisempia
arvonlisäverokantoja elintarvikkeilla kuin meillä Suomessa
on. Tässä on ihan hyvä todeta, että kun
EU ei aseta esteitä, ei ole silloin mitään
syytä meidän itsekään asettaa
esteitä ainakaan niille peruselintarvikkeille, jotka noin
kohtuudella voidaan katsoa perheen ruokakoriin kuuluviksi.
Arvoisa herra puhemies! Kannatan elintarvikkeitten arvonlisäveron
alentamista.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Emme ole säätyvaltiopäivillä,
vaikka edustajista kolmasosa, jotka tällä hetkellä salissa
istuvat, kuuluukin papistoon.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt aikaisemmin
ihan vastaavan suuntaisen aloitteen, jossa me ehdotimme veroprosentiksi 14:ää ihan
valtiontaloudellisista syistä, mutta aivan sama tavoite
kuin ed. Kuopan aloitteella, jonka henkilökohtaisesti olen
myös allekirjoittanut. On helppo yhtyä ed. Kuopan
perusteluihin, mitä hän toi.
On sääli, että tämä veronkevennysvara
on käytetty pääosin vain tuloverotukseen
ja unohdettu juuri ne ihmisryhmät, jotka ovat jääneet näiden
helpotusten ulkopuolelle. Kun vielä tulopoliittiset ratkaisut
ovat Suomessa suosineet suurituloisia, palkkahaitari on kasvanut
eikä osa väestöstä ole saanut
tästä taloudellisesta kasvusta, hyvinvoinnin lisääntymisestä,
kuin pieniä murusia omaan pöytäänsä ja
kukkaroonsa.
Toivottavasti nyt syksyllä tämän
hallituksen tehdessä viimeistä budjettiaan ed.
Kuopan ja meidän monen muun toivomus toteutuisi ja nämä perheet,
joiden tuloista menee hyvin suuri osa asumiseen, liikkumiseen ja
ruokailuun, saisivat tässä suhteessa omaan elämäänsä kaivattua
helpotusta.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on omalta
osaltaan kiirehtinyt vuosien mittaan elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentamista. Me olemme nähneet, kuten ed. Kuoppa lakialoitteessaan
toteaa, asian tärkeänä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
näkökulmasta. Se on sitä ajatellen lapsiperheitä,
opiskelijoita, eläkeläisiä, yleensä niitä,
jotka eivät juuri hyödy tuloveron alentamisesta,
jota käytännössä nyt on vain
verotuksen puolella toteutettu. On ollut harmi, ettemme ole saaneet
verotuksellista kokonaistarkastelua eduskunnan tai valiokuntien
käsittelyyn. Ed. Kuoppa, ministeri Siimes voisi toki tässä olla
aloitteellinen ja teidän oma eduskuntaryhmänne.
EU-maissa elintarvikkeiden arvonlisävero on poikkeuksetta
jopa merkittävästi alempi tai lähes olematon.
Suomi on tässä suhteessa korkean verotuksen maa
siitä huolimatta, että olemme EU:n pohjoisin maatalousmaa.
Näen niin, että elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentaminen on tärkeää myös
työllisyyden näkökulmasta. Nythän
työllisyyden kannalta on tärkeää,
että kotimarkkinoita voidaan elvyttää, ostovoimaa
lisätä niille, jotka todella käyttävät sitä kotimarkkinoilla,
ja myös kotimaisen elintarviketuotannon ja koko elintarvikeketjun
näkökulmasta tämä on tärkeä kysymys.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seivästö teki
ihan oivallisen huomion, jotta tässä salissa on
tällä hetkellä kolmasosa papistoa ja kolmasosa
rasvanahkaduunariporukkaa ja kolmasosa kaulusköyhälistöä.
Mutta meillä on kaikilla yhteinen piirre. Kaikki me tarvitsemme
leipää, eli on tarpeen ed. Kuopan aloite, kun
kaikki elävät myös leivästä.
Ed. Kuopan aloite lähtee ihan hyvästä ajattelusta.
Tästä on puhuttu pitkään ja
asetettu tavoitteita ja toiveita monesti siihen suuntaan, että nyt jossakin
aikataulussa elintarvikkeitten arvonlisäveroa voitaisiin
laskea. Toivon mukaan samat toiveet heitetään
tässä lähetekeskustelussa hallituksen
suuntaan, että tehtäisiin tämmöinen
valmistelu, jotta mahdollisesti ensi vuonna tämä voisi
toteutua.
Veropuoleen syntyy sitten aukko. Tämäkin on katettava
jollakin tavalla. (Ed. Kuoppa: Osingot verolle!) Kyllä minusta
meidän pitäisi miettiä myös
sitä vaihtoehtoa, jotta jopa rikkaammilta, hyvätuloisilta,
voitaisiin vaikka veroja korottaa, progressiota. Sitä harvemmin
kuulee, koska aina mieluummin toiseen suuntaan ovat puheet olleet,
mutta aina pitää katsoa solidaarisuusnäkökulma.
Sillä oikeastaan katettaisiin tämä aukko
ja saataisiin oikeudenmukaisuutta sinällään,
koska rikkaiden ei välttämättä tarvitse
saada tätä etua hyväkseen. Kun tämä on
sinällään tasavero, kaikki saavat määrätyn
määrän halvemmalla leipää,
rikkailta voisi veroja nostaa, mutta tämä etu kohdistuisi
köyhien suuntaan.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Puhjon saapuminen saliin muutti voimasuhteita nyt
hyvin perusteellisesti. Mutta en pyytänyt sen takia puheenvuoroa,
vaan kun tässä on viitattu, että veronalennus
olisi myös piristysruiske maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle
ja antaisi toivoa työpaikkojen säilymisestä ja
sitä kautta elinmahdollisuuksien säilymisestä työntekijöille ja
maataloudessa, sekin on hyvin tärkeä asia, koska
Euroopan unionin taholta on nyt tihkunut tietoja, että tukijärjestelmässä on
tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Jos ne ovat
sen suuntaisia, mitä on ilmoitettu, ne ovat hyvin raskaita muutoksia
Suomen maataloudelle, maatalousväestölle ja elintarviketeollisuudessa
työskenteleville ihmisille.
Tanja Karpela /kesk:
Arvoisa puhemies! Mielestäni siinä mielessä ed.
Kuopan aloite on varsin hyvä, että tämän
tyyppinen muutos koskettaisi erityisesti lapsiperheitä ja
erityisesti monilapsisia perheitä, joilla ruokakustannukset
ovat erityisen korkeat. Sillä tavalla ajateltuna, kun lapsipolitiikasta
tykkään puhua, jos ajatellaan lapsiperheiden taloudellista
tilannetta, se toki toisi arkielämän kustannuksiin
sellaista helpotusta, joka, ei välttämättä päiväkohtaisena
mutta jo kuukaudessa laskettuna vaikutukseltaan olisi taloudellista
tilannetta merkittävästi kohentava, joten kannatan
aloitetta ja toivon, että sitä viedään sitten
eteenpäin.
Keskustelu päättyy.