Rosa  Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän lain tärkein uudistus on Etelä-Suomen lääninhallitukseen sijoitettava eläinkoelautakunta, jonka tehtävänä on eläinkoehakemusten arviointi ja lupien myöntäminen. Aiemmin koesuunnitelmat arvioi kunkin koe-eläinlaitoksen sisäinen koe-eläintoimikunta, ja ainakin toivoin, että tämä uusi systeemi voisi tuoda mukanaan kriittisempää otetta. Jos minä saisin päättää lain tarkoituksen, niin se olisi suojella koe-eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää koe-eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua sekä koe-eläinten käytölle vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja käyttöä.

Lakiesitys kuitenkin luettelee varsin löyhästi ne tarkoitukset, joita varten eläinkokeita saa tehdä. Kasvien tautien tutkiminen tai lähes mikä tahansa tieteellinen tutkimus riittää syyksi. Laki ei lähtökohtaisesti pyri eläinten suojeluun, vaan eläinkokeiden lievään rajoittamiseen. Eläinkokeen saa tehdä esimerkiksi, mikäli tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ei ole käytännössä mahdollista käyttää muuta tieteellisesti luotettavaa menetelmää. On kuitenkin aika lailla tulkinnanvaraista, mitä se tarkoittaa, että ei ole käytännössä mahdollista. Esimerkiksi riittävätkö taloudelliset resurssit tähän perusteluksi?

Lisäksi lakiesityksen mukaan eläinkokeet kädellisillä ovat edelleenkin sallittuja. Apinakokeet ovat yksi kritisoiduimmista eläinkokeista jo siitä syystä, että kädelliset muistuttavat sekä käyttäytymiseltään että fysiologialtaan ihmistä. Kädellisten käyttö olisi kiellettävä kokonaan. Myös voimakasta kärsimystä aiheuttavat kokeet ovat esityksen mukaan sallittuja, vaikka niille olisi aina käytännössä mahdollista löytää parempi vaihtoehto. Lisäksi hyvin tuskallisessa kokeessa ollutta eläintä voi esityksen mukaan käyttää toistuvasti uusissa eläinkokeissa. Tämä pitäisi ehdottomasti kieltää.

Nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on vähentää koe-eläinten käyttöä, mutta keinoja tämän saavuttamiseksi ei ole kunnolla mietitty eikä tämäkään lakiesitys ole riittävän edistyksellinen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Sinänsä se ei ole mitenkään kovin ihmeellistä, koska näin on monelle muullekin hallitusohjelman kohdalle vaarassa käydä.

Eläinkoelain lisäksi toinen keino vähentää koe-eläinten käyttöä olisi vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen avokätinen rahoittaminen. Tämä vaihtoehtomenetelmien kehittäminen ja kaupallistaminen saattaisi olla Suomelle myös taloudellinen mahdollisuus, koska tulevina vuosina menetelmiä tullaan kaipaamaan runsaasti, erityisesti kun kosmetiikkadirektiivi ja EU:n tuleva kemikaalilainsäädäntö tulevat voimaan. Suomessa on jo vaihtoehtoisten menetelmien osaamista, mutta kasvaakseen ala tarvitsee runsaasti lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Keskusteluun eläinkokeista liittyy oleellisesti tällainen periaate kuin kolmen R:n periaate; nämä R:t tulevat englanninkielisistä sanoista replacement eli vaihtoehtoisten menetelmien käyttö, reduction eli eläinmäärän vähentäminen ja refinement eli eläinten kipujen lievitys ja hyvinvoinnin edistäminen. Tätä kolmen R:n periaatetta pitäisi soveltaa kaikkeen kivuntuntoisten koe-eläinten käyttöön eikä vain varsinaisten eläinkokeiden tekemiseen aikuisilla selkärankaisilla eläimillä. Lisäksi kivun lievittämistä olisi edellytettävä kaikissa kipua aiheuttavissa toimenpiteissä.

Arvoisa puhemies! Vielä jonkin verran haluaisin pohtia, mitkä voisivat olla hyväksyttävät syyt eläinkokeiden tekemiseen. Vaikka, totta kai, niin minulla kuin monella muullakin eläinten oikeuksien puolustajalla ensin selkäydinreaktiona on se, että eläinkokeita ei lainkaan tulisi tehdä, toki jonkinlaista välivaiheen ajatteluakin tässä asiassa tarvitaan.

Nyt tässä hallituksen esityksessä on noudatettu orjallisesti Euroopan neuvoston koe-eläinsopimuksen vanhentunutta tekstiä siten, että kokeen hyväksyttävät tarkoitukset kattavat lähes kaiken mahdollisen. Eläinkokeiden teko esimerkiksi kasvitautien tutkimiseksi ja oikeuslääketieteellisiin tarkoituksiin ei ole eettisesti hyväksyttävää eikä myöskään tieteellisesti välttämätöntä. Myöskään tieteellinen tutkimus ei sinänsä ole itseisarvo, joka oikeuttaisi eläinkokeiden tekemiseen, varsinkin kun perustutkimuksessa mahdollisuudet käyttää eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä ovat lähes rajattomat, jos näin vain halutaan ja resurssit ovat kunnossa.

Hyväksyttävät tarkoitukset eläinkokeiden tekemiseen olisi määriteltävä niin tiukasti, että eläinkokeen saa suorittaa ainoastaan, jos se on aivan välttämätöntä ihmisten tai eläinten hyvinvoinnille olennaisessa tutkimuksessa tai testauksessa. Eli esimerkiksi kasvitieteellisessä tai oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa ei näin voisi tehdä eikä myöskään muussa kuin ihmisten tai eläinten hyvinvoinnille tärkeässä tieteellisessä tutkimuksessa.

Myös opetuksen osalta haluaisin todeta, että muussa kuin koe-eläinten hoitoon ja eläinkokeiden tekemiseen tähtäävässä koulutuksessa ei pidä sallia eläinkokeita, koska tämä ei vastaa lain tarkoitusta. En ole itse opiskellut lääkäriksi, mutta olen kyseisen koulutuksen käyneeltä tuttavaltani kuullut, että monet kokevat, että näitä mikrokirurgisia harjoitteluja eläimillä tehdään paljon myös tavan vuoksi, sen takia, että niin on aina ollut tapana tehdä. Kuitenkaan esimerkiksi se, että osaa ottaa papa-kokeen hiireltä, ei suoraan johda siihen, että osaa ottaa papa-kokeen naiselta. Eli kaikille opetustarkoituksessa tehtäville eläinkokeille on olemassa vaihtoehtoja, ja jos ei ole kehitetty, niin ainakin on pikaisesti kehitettävä. Näitten opetuksen osalta asetettujen vaatimusten on koskettava myös eläinten tappamista opetustarkoituksiin. Koeläinten dissektio tavallisessa koulussa ei ole hyväksyttävää, koska toiminta saattaa lisätä koe-eläinten turhaa käyttöä ja antaa vääränlaista asennetta eläimiä kohtaan.

Eli kautta linjan näkisin, että olisi mahdollisuus tehdä eläimien kannalta tiukempaa lainsäädäntöä, niin että se olisi myöskin realistista eikä vaarantaisi tieteellisiä tai kaupallisia intressejä. Todella toivoisin, että samassa yhteydessä valiokunnassa pohdittaisiin, olisiko mahdollista ohi tämän lakiesityksen kannustaa hallitusta ohjaamaan merkittävästi lisävoimavaroja eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan kommenttina ed. Meriläisen osin perusteltuun puheenvuoroon totean, että kun hän luetteli hyvin paljon näitä rajoittavia ja kielteisiä näkökohtia, niin itse asiassa ne ovat ihan tänä päivänä tämmöisessä koe-eläineettisessä toimikunnassa se manuaali, mikä käydään läpi. Se on juuri tämä luettelo. Se käydään tarkkaan kohta kohdalta läpi ja arvioidaan, onko johtopäätös juuri se, minkä ed. Meriläinen halusi ehdottomana nyt lakiin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä jo todettiinkin, niin tämä eläinkokeiden vähentäminenhän on meillä kirjattu nyt oikein hallitusohjelmaankin, mistä olen kovin iloinen, että tällä kertaa hallitusohjelmassa oli muutamia eläinsuojelukirjauksia, joita ehkä joskus aikaisemmin Suomen historiassa ei ole ollutkaan, ja sinänsä asia on hyvin tärkeä. Mutta siitä huolimatta, että joku asia lukee hallitusohjelmassa, niin valitettavastihan se ei tänä päivänä vielä tarkoita sitä, että automaattisesti näin tapahtuisi, vaan meillä on sitten kaikilla velvollisuus ihan tosissaan taistella sen puolesta, että myös tähän suuntaan kehitystä saisimme menemään.

Tällä hetkellä esimerkiksi on niin surkea tilanne, että Suomessa viime vuosina eläinkokeisiin käytettyjen nisäkkäiden määrä ei ole vähentynyt vaan päinvastoin reilusti lisääntynyt. Eli aiemmin kehitys oli positiivisempaa aina vuoteen 1997 asti, mutta siitä eteenpäin nämä nisäkkäillä tehdyt eläinkokeet ovat tuplaantuneet hyvin lyhyessä ajassa. Sain sellaista tietoa käsiini, että vuonna 1997 niitä tehtiin 80 000 ja vuonna 2003 jo 150 000. Tämä kyllä kuvaa sitä raadollista kehitystä, missä nyt tällä hetkellä olemme.

Eli kaiken kaikkiaan, jotta me tähän hallitusohjelman kirjaukseen pääsisimme ja muutenkin, on hyvin tärkeää, että me pohdimme sitä, miten näihin tavoitteisiin päästään, minun mielestäni pitäisi hyvin pikaisesti pystyä tekemään jonkinlainen strategia siitä, miten Suomessa pääsemme vähentämään eläinkokeiden määrää. Tässä on oikeastaan kaksikin asiaa, jotka siihen vaikuttavat. Tietenkin toinen niistä on se, mikä tässä nyt meillä on edessämme tänään, eli tämä koe-eläinlainsäädäntö sinänsä eli se, millaisen koe-eläinlainsäädännön me haluamme tehdä. Toinen on tietenkin se hyvin tärkeä asia, mikä tässä jo edellisessäkin puheenvuorossa tuli näkyvästi esiin eli tämä vaihtoehtomenetelmien kehittäminen. Se on äärimmäisen tärkeää.

Vaihtoehtomenetelmät on sellainen asia, mistä minä jaksan itse aina kovasti innostua, koska minun mielestäni se on juuri sellainen tyypillinen asia — kun me täällä Suomessa puhumme, että me tarvitsemme muitakin osaajia kuin Nokia, me tarvitsemme asioita, millä me kilpailemme maailmalla, ja me tarvitsemme juttuja, missä me olemme hirmu hyviä — minun mielestäni vaihtoehtomenetelmät ovat juuri sellainen asia, minkä tarve kasvaa maailmalla jatkuvasti, minkä alan osaajat tulevat maailmalla saamaan taloudellista hyötyä, ja kaikin puolin, sekä eettisesti että muidenkin syiden johdosta, tämä toiminta tulee todella merkittävästi kasvamaan. Meillä Suomessa on nyt jo sitä vaihtoehtomenetelmien osaamista. Valitettavasti vaan sitä osaamista me emme pysty täysillä hyödyntämään, mikäli me emme sitten saa ihan oikeita, tosiasiallisia panostuksia siihen riittävällä tavalla.

Minä olen itse jäsenenä muun muassa ympäristövaliokunnassa, missä me olemme näitä vaihtoehtomenetelmiä usein käsitelleet. Olemme todenneet omissa lausunnoissamme, muun muassa reachia ja kosmetiikkadirektiiviä ja näitä koskien, että tämä vaihtoehtomenetelmien kehittäminen on mitä tärkeintä. Minusta on ihan hyvä, että se on tullut myös eduskunnassa valiokuntatasolla keskusteluun. Eli tavallaan sekä yleinen mielipide että sellainen yleinen kehitys siitä, että nämä eettiset näkökulmat otetaan tarkemmin huomioon, ja sitten tämä tosiasiallinen kehitys, että tulee säädöksiä, tulee reachia, tulee seikkoja, jotka tulevat nostamaan eläinkokeiden määrää, ellemme panosta vaihtoehtomenetelmiin, nämä kaikki ovat äärimmäisen hyvänä syynä siihen, miksi me tarvitsisimme nyt ihan siis valtakunnallisesti ja nopeasti jonkinlaisen strategian siitä, a) miten vähennämme eläinkokeita ja b) miten saamme vaihtoehtomenetelmiä kehitettyä tarpeeksi hyvin. Tämä olisi semmoinen meidän uusi osaamisen lajimme.

Minä myöskin aina jaksan innostua siitä ajatuksesta, että nämä vaihtoehtomenetelmät ovat halvempia, ne ovat nopeampia, ne ovat luotettavampia ja ne ovat eettisempiä kuin eläinkokeet. Kaikki järkikin sen sanoo; ei tämä ole pelkästään sitä, että joku puhuu enemmän etiikasta kuin joku toinen, vaan tämä on myös ihan todellinen kysymys. Kun nykyään aina täytyy kaikesta maailmassa puhua kovilla taloudellisilla argumenteilla, niin myös taloudellisuus- ja tehokkuusnäkökulma puoltaa sitä, että, hyvänen aika, meidän täytyisi näitä vaihtoehtomenetelmiä tänä päivänä maailmalla kehittää, koska kyllä varmaan jokainen haluaa mieluummin luotettavamman, nopeamman ja taloudellisemman testin kuin epäluotettavamman ja vielä epäeettisemmän testin.

Itse tulen Tampereelta, ja meillä on siellä osaamista tällä alueella. Meillä on tällainen solututkimuskeskus, joka kehittelee vaihtoehtomenetelmiä. Senkin osalta minua huolestuttaa sellainen asia, että tällä hetkellä sieltä on professori jäänyt virallisesti eläkkeelle ja siellä ei ole yhtäkään vakituista professuuria, virkaa, sen jälkeen, ei yhtäkään pysyvää virkaa. Siellä on tutkijoita, jotka ovat erilaisilla stipendeillä ja Tekes-rahoituksella sisässä, ja tämä rahoituskin on rajallinen. Se loppuu vuonna 2006 jnp. On aika huolestuttavaa, jos meillä on tämmöistä osaamista, jolla me voimme pärjätä maailmalla, mutta sitten meillä ei ole kuitenkaan samaan aikaan halua tai kykyä sitä edistää.

On tietenkin totta, että tämä on paljon myös yliopiston sisäinen asia, mutta minä toivoisin myös tukea tavallaan eduskunnasta ja Suomen hallitukselta. Toivon tämän jollakin tavalla sinne hallituksenkin tietoon menevän ja ihmettelen, kun täällä ei ole ketään ministereistä paikalla. Toivon, että todella voitaisiin myös omalta osaltamme edistää tällaista osaamista, jota meillä on olemassa jo: ei päästetä kuihtumaan, vaan päinvastoin resursoidaan ja sinne sitten virka myöskin perustetaan.

Meillä pitäisi olla Suomessa joku tällainen vaihtoehtomenetelmien edistämiskeskus, ja se voisi hyvin esimerkiksi olla tämä Tampereen solututkimuskeskus. Tällä hetkellä näitten vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien rahoitus on kovin vajavaista. Tieto, mikä oli yhteen aikaan, oli noin 34 000 euroa, eikä se varmasti paljon isompi ole tänä päivänäkään. Tietenkin myös semmoiset asiat kuin tutkijoiden koulutusasiat ja muut ovat niitä avainkysymyksiä, mihin täytyy voida kiinnittää tätä päivää enemmän huomiota.

Tietenkin on niin, että ei tämä vaihtoehtomenetelmien kehittäminen ole pelkästään valtion ja meidän eduskunnan harteilla, vaan samaan aikaan myös jokaisen yliopiston ja jokaisen tutkimuslaitoksen pitäisi pystyä omassa toiminnassaan tekemään oma suunnitelma siitä, miten meillä näitä vaihtoehtomenetelmiä voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää.

Puhemies! Tämä laki, mikä meillä nyt tässä edessämme on, on aika pitkän valmistelun käynyt läpi, ja yksi jännä juttu oli se, että silloin joskus, kun tämä oli tulossa, sanottiin lausunnonantajille, että antakaa pian lausunto, teillä on tosi vähän aikaa antaa lausuntoa, kun laki tulee eduskuntaan. Siinä sitten moni joutui nopeasti reagoimaan ja tekemään työtä melkein pyhinäkin, ja niinpä sitten kävi, että sen jälkeen, kun lausunnot oli annettu, tämän lain antaminen venyi kuukausia, kuukausia ja kuukausia. Aikaa kyllä sinänsä olisi sitten ollut. Kun tämä näin kauan on kestänyt, tietenkin toivoisi, että tämä laki olisi mahdollisimman hyvä ja mahdollisimman täydellinen.

Tuohon äskeiseen, mistä puhuin, eli vaihtoehtomenetelmiin todettakoon tähän alkuun, kun laista puhutaan, että tämä asia voisi selkeämmin kuin tällä hetkellä johdatella joka vaiheessa siihen, että niitä vaihtoehtomenetelmiä on käytettävä, ja tässä laissa, lain perusteluissa pitäisi pohtia enemmän tätä vaihtoehtomenetelmäjuttua. Toivottavasti myös valiokuntakäsittelyssä sitten käydään tätä läpi. Sinänsähän on hyvin tarpeellista, että tätä uudistetaan, eli aiempi, voimassa oleva asetus on vuodelta 85. Tietenkin positiivista, hyvää tässä esityksessä on ehdottomasti se, että nyt sitten tulee tutkimuslaitoksista erillään oleva koe-eläinlautakunta jaostoineen perustettua. Aikaisemmin tietenkin, kun oli tällainen Koe-eläinlaitoksen sisäinen koe-eläinlautakunta, oli vähän erilainen lähtökohta tähän arviointiin.

Mutta tämä esitys on saanut kritiikkiä, siitä on jonkin verran julkisuudessakin kirjoitettu ja keskusteltu. Yksi kritiikki, mikä mielestäni pitää ottaa aika vakavasti, on se, kun sanotaan, että tämä on syntyessään jo hieman vanhentunut eli tämä perustuu hyvin pitkälle tällaiseen EU:sta tulevaan direktiiviin, joka on tehty jo noin 20 vuotta sitten. Tietenkin, jos uudistetaan jotain, voisi tehdä semmoista uudistamishenkisempää ja tavallaan todeta sen, että EU:ltahan meille tulevat vähimmäisvelvoitteet, mutta me voimme olla tietenkin edistyksellisempiä kuin EU määrää ja moni muu maa on ollutkin. Käsittääkseni myös EU:n direktiiviä, johon tämä perustuu ja joka on jo vanha, ollaan jo uudistamassa. Tietenkin olisi hyvä, että me Suomessakin olisimme uudistamishenkisempiä eikä vain huolehdittaisi näistä minimiasioista.

Lisäksi minä olen saanut liudan kommentteja erilaisista ongelmakohdista, mitä esimerkiksi ed. Meriläinen kävi läpi aiemmassa puheenvuorossaan. Minä toivon todella nyt voimakkaasti, että valiokunta ottaa huomioon tämän kritiikin, pohtii sitä, käy läpi ja tutustuu huolellisesti tähän esitykseen, koska tämä on sen arvoinen ja niin iso juttu, että tätä ei sovi jättää vain pienelle huomiolle.

Yksi on tätä koe-eläinlautakuntaa koskeva asia. Siellähän on tällä hetkellä nyt sitten sellaiset säädökset, että sinne tulisi neljä edustajaa tieteestä, neljä edustajaa koe-eläinten hoitoon perehtyneitä henkilöitä, neljä eläinlääkäriä ja sitten neljä tällaista etiikan tai eläinsuojelun edustajaa. Ja nyt kuuluu kysymys: tarvitseeko siinä olla se tai-sana, eikö siinä pitäisi olla se ja-sana? Tietenkin vaikka etiikka ja eläinsuojelu ovat lähellä toisiaan, niin näillä edustajilla on hieman erilaiset intressit, eli eläinsuojelun edustaja edustaa sitä eläimen intressiä, ja sitten taas tämän etiikan edustajan tehtävänä on enemmänkin käydä läpi sitä argumentaatiota, perusteluketjua ja muuta, onko tämä kestävä, hyvä ja tyydyttävä. Siinä mielessä minä toivoisin, että valiokunta voisi tätä vielä omassa käsittelyssään harkita.

Sitten tässä on muutakin. Yksi, mikä minua askarruttaa, on tämä kädellisten käyttö. Tässä on vähän hassu juttu. Toivon, että ministeri olisi paikalla juuri tämän takia. Nimittäin sain välillä sellaista tietoa, että olisi tehty jotain matkan varrella, joka olisi liittynyt siihen, että näitten kädellisten asemaa olisi parannettava. Niiden käyttö pitäisi siis kieltää kokonaan. Mutta en ole tähänkään päivään mennessä vielä päässyt selville, onko se tässä sisällä vai ei ja onko nyt, kun tähän on tehty joitakin muutoksia, niillä muutoksilla ollut tarkoitus sitten ehkä puuttua tähän kädellisten käyttöön. Siitä nyt en ole sataprosenttisen varma ja toivon, että tämän myös valiokunta sitten perkaa.

Samoin on toivottu, että tällaisille isoille laitoksille, jotka käyttävät eläinkokeita, olisi oma eläinlääkäri, joka olisi (Puhemies koputtaa) vakituinen ja riippumaton. Puhemies! Olenko taas ylittänyt aikani? 40 sekuntia?

Onko tämä suositus?

Aivan, olen samaa mieltä, että edustajan täytyy kyllä oikeasti pitää suosituksesta kiinni. Mutta kiteytän tämän lopun. Tässä olisi ollut muutama pylpyrä minulla, mitä olisin luetellut, ja ne ovat näitä aika isojakin ongelmia, mitä tässä on sisällä. Toivon, että valiokunnan jäsenet perehtyvät näihin kritiikkeihin ja käyvät ne hyvin hartaasti ja tarkoituksellisesti läpi sillä pohdinnalla, voisimmeko kenties vielä täällä eduskunnassa joitakin paikkauksia tälle asialle tehdä. Toivon myös, että terveiset vaihtoehtomenetelmistä eivät tyhjästä aitiosta huolimatta mene kuuroille korville, vaan toivon, että myös hallitus ne kuulee.

Heidi  Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Useimmat ongelmat, jotka tähän lakiin liittyvät, ovat tulleet jo tässä keskustelussa esiin. Totean vaan sen, että uudistus ei välttämättä todellakaan mene niin pitkälle kuin olisi mahdollista ja sekä maa- ja metsätalous- että ympäristövaliokunnan kannattaa paneutua siihen, että itse asiassa aika reippaastikin kirjoitettaisiin tätä hallituksen esitystä uusiksi.

Juuri mainittujen vaihtoehtomenetelmien osalta on aikamoinen kiire sen takia, että on useita erilaisia syitä, minkä takia koe-eläinten käyttö ja eläinkokeet ovat lisääntymään eivätkä vähentymään päin. Geenitekniikka on yksi sellainen. Tämä on itse asiassa mielestäni yksi varteenotettavia perusteita suhtautua varauksella geenitekniikkaan. Se toinen syy on se, että vaarallisten kemikaalien testaamisessa käytetään paljon koe-eläimiä ja Euroopan unionissa kemikaalilainsäädäntöä ollaan tiukentamassa, jolloin sieltäkin tulee uutta tarvetta tehdä eläinkokeita, ellei vaihtoehtoja ole. Tämä on asia, johon todella pitää kiinnittää vakavaa huomiota, ja siitä ovat eduskunnan valiokunnat lausuneetkin kemikaaliasetuksen käsittelyn yhteydessä, mutta tällä lailla kuitenkin nyt pyritään muodostamaan nykyaikainen tapa päättää ja antaa lupia eläinkokeille.

Kiinnitän ihan samaan asiaan huomiota kuin esimerkiksi ed. Viitanen, että ei ole mitenkään filosofisesti perusteltua, että koe-eläinlautakunnassa olisi jäsenenä muiden lisäksi joko etiikan tai eläinsuojelun asiantuntija. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Tässä nyt on varmasti semmoinen kohta, joka eduskunnan täytyy muuttaa.

Annika  Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämä koe-eläinlaki on yksi niistä laeista, joilla pyritään säätelemään sitä, mikä on oikein ja inhimillistä, vaikka eläimistä nyt puhutaankin, humaania ja eettisesti oikein, kun ihminen on tekemisissä eläinten kanssa. Meillähän tässä muutamia vuosia sitten uudistettiin eläintenpitolainsäädäntöä ja eläinrääkkäyssäännöksiä, ja myös ovat olleet useaan otteeseen keskustelussa muun muassa yleensä tuotantoeläinten olosuhteet.

Vaikka eläinrääkkäys tai eläinten huonosti kohteleminen ei koskaan ole hyväksyttävää, niin onhan tietenkin totta, että näissä on tavallaan aste-eroja niin, että on tavallaan hyväksyttävämpää tärkeän ja välttämättömän lääketieteellisen tutkimuksen takia pitää koe-eläimiä kuin esimerkiksi pelkästään turhamaisuuden ja kosmetiikan takia käyttää kivuliaita eläinkokeita. Aivan samoin on paljon hyväksyttävämpää esimerkiksi pitää tuotantoeläiminä vaikkapa lehmiä ja kanoja, kun huolehditaan niiden mahdollisimman hyvistä olosuhteista, kuin pitää pelkästään turkiskoristeiden takia häkeissä eläimiä, jotka sitten tapetaan. Eli näitä aste-eroja on, ja sen takia on tietenkin hyvin tarkasti katsottava, mihin eri laeilla pyritään.

Itse olisin nähnyt, että tässä koe-eläinlaissa olisi selkeämmin ollut syytä ilmaista, niin kuin täällä esimerkiksi ed. Viitanenkin ja muissakin puheenvuoroissa edustajat Meriläinen ja Hautala toivat esille, että päämääränä tulee olla nimenomaan eläinkokeiden vähentäminen paljon selkeämmin kuin tässä nyt on kirjattu. Toivonkin, että kun vihdoinkin nyt 20 vuoden kuluttua tätä lakia ollaan muuttamassa, valiokunnassa voitaisiin tätä puolta vielä tarkemmin määritellä. Ykköstavoitteena tulisi aina olla se, että ei tarvitse tehdä eläinkokeita, vaan lähdetään siitä, että tehdään vaihtoehtoisia menetelmiä ja kehitetään näitä vaihtoehtoisia menetelmiä.

Täällä on pitkälti puhuttu niistä, joten ihan lyhyesti vaan totean, että nykytiede pystyisi suurimman osan näistä eläinkokeista korvaamaan, jos siihen todella panostettaisiin myös rahallisia resursseja ja tutkijatyövoimaa, tekemään näitä tietokoneohjelmilla, kudosmalleilla ja muun muassa soluviljelmillä. Aivan liian vähän tähän puoleen on kiinnitetty huomiota.

Kuten kävi ilmi, valitettavasti viime vuosina eläinkokeiden käyttäminen ei ole suinkaan vähentynyt, vaan useita satojatuhansia eläimiä vuosittain käytetään eläinkokeisiin. Jos näitä vaihtoehtoisia menetelmiä enemmän kehitettäisiin, niin niiden käyttäminenkin olisi sitten paljon tavanomaisempaa kuin se on nykyään.

Puutun ihan yhteen kohtaan tässä koe-eläinlaissa, jota toivon valiokunnassa käsiteltävän. Se on 14 §. Kun sitä pykälää oikein lukee ja sen perusteluitakin katsoo, niin on mielestäni aika väärin kirjoittaa ja hyväksyä se periaate, että myös suuren kärsimyksen tuottaminen eläimille on sallittua koe-eläintoiminnassa. Minusta näin ei pitäisi olla, vaan lähtökohtana pitäisi olla se, että mikään tarkoitus ei oikeuta suuren kärsimyksen aiheuttamiseen eläimille. Erityisesti tällaisessa tilanteessa tulisi pyrkiä löytämään vaihtoehto. Nythän tämä pykälä on kirjoitettu sillä tavalla, että nämä ovat sallittuja, vaikka olisi myös mahdollista löytää toinen keino. Toivoisin, että tällaista lakia eduskunta ei lähtisi hyväksymään.

Erityisen pahaa on se, että tämän pykälän muotoilu lähtee siitä, että jos eläintä on käytetty sellaisessa kokeessa, jossa sille on aiheutettu voimakasta kipua, tuskaa ja kärsimystä, niin sen lisäksi tällaista eläintä voidaan käyttää myös uudelleen kokeeseen. Tämä minusta ei ole hyväksyttävää, vaan silloin pitäisi kyllä selkeämmin kirjata, että voidaan tehdä ainoastaan hyvin, hyvin vähäisiä toimenpiteitä ja erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan hyväksyä sellainen menetelmä, että jo kerran suurta tuskaa tai suurta kärsimystä kokenut eläin voidaan ottaa koe-eläinkäyttöön.

Toivon todellakin, että näihin asioihin kiinnitetään huomiota ja koko tämän lain lähtökohta kirjoitettaisiin toisella tavalla niin, että tavoitteena ja tarkoituksena tulee aina olla vaihtoehtoisen menetelmän käyttäminen, jos se suinkin on mahdollista, ja pelkästään viittaus siihen, että tarvitaan nopeaa ja halpaa menetelmää, ei ole riittävä peruste. Tällaiset asiat kuin kustannukset ja eläinten käyttäminen kokeissa, jos muitakin vaihtoehtoja on, eivät ole yhteismitallisia, vaan kyllä alkuvaiheessa, niin kauan kuin näitä vaihtoehtoisia menetelmiä kehitetään, voidaan myös lähteä siitä, että tämä vaihtoehtoinen menetelmä saa olla jopa kalliimpi, ja mielestäni myös valtion varoilla tulee enemmän ja tehokkaammin tukea näitä vaihtoehtoisia menetelmiä.

Pia Viitanen /sd:

Herra puhemies! Oikeastaan ed. Lapintie toi esiin tämän asian, mistä olisin halunnut vielä pikkuisen jatkaa keskustelua: erittäin suurta kärsimystä, tuskaa ja kipua tuottavat eläinkokeet. Se on kyllä sellainen pykälä, mikä pitää todellakin täällä eduskunnassa vielä katsoa. Toivon hartaasti, että edustajat siihen lähtevät ihan tosissaan, ettei otettaisi sitä aina annettuna, että kun jossain sanamuodossa ollaan, niin siinä sitten pysytään ja kirjan mukaan. Erityisesti tosiaan, kun siellä on se kirjaus, joka on hieman epäselvä ja on muuttunut eri versioissa eri kohdissa, että saisi käyttää uudelleen, niin se on kyllä semmoinen asia, mikä pitää ihan tosissaan katsoa, miten se voi olla tällä tavalla siihen sitten kirjoitettu.

Yksi asia, mihin haluaisin vielä kommentoida, liittyy oikeastaan tähän lautakunnan kokoonpanoon. Paitsi että siinä on se etiikan tai eläinsuojelun edustaja, sen lisäksi siinä pykälässä lukee, että pitäisi olla käytännön eläinsuojelutyöstä kokemusta. Tämä on myös mielestäni aika tulkinnanvaraista, mitä on se käytännön eläinsuojelutyö, koska on paljon ihmisiä, joilla on hyvin vankka kokemus esimerkiksi vaihtoehtomenetelmien kehittämisestä ja muusta ja ollaan opillisesti kovin korkealla, mutta ei ehkä välttämättä käytännöllisesti ole tehty sitten jotain eläinsuojelutyötä paikan päällä, ettei tämä nyt sitten ainakaan aiheuttaisi rajoitteita niin, että monet ihmiset, jotka ovat hyvin tietäväisiä tässä asiassa, jäisivät tämän vuoksi ulkopuolelle.