1) Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun
lain 3 §:n muuttamisesta
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sananlasku sanoo, että kolmas
kerta toden sanoo. Sitä on nyt hyvä muuttaa ja
todeta, että toivottavasti toinen kerta toden sanoo. Eduskunta
saa nyt käsiteltäväkseen yliopistojen
kehittämislain, sen 3 §:n muuttamisen.
Rouva puhemies! Aluksi vähän historiaa yliopistojen
rahoituksesta. Yliopistojen päätäntävaltaa
on lisätty ja on siirrytty tulosohjaukseen, jossa korostetaan
toiminnan tavoitteiden ja määrärahojen
välistä yhteyttä. Yliopistojen toiminnan
laatu on otettu huomioon kohdentamalla osa määrärahoista
tuloksellisuuden perusteella. Vuodesta 1966 lähtien yliopistojen
määrärahat on turvattu lainsäädännöllä.
On varmasti paikallaan hieman tarkastella, miten yliopistojen
määrärahakehitys on tapahtunut viime
vuosien aikana. Voidaan todeta, että vuodesta 91 vuoteen
99 yliopistomäärärahojen reaalitaso kohosi
jonkin verran. Vuonna 91 vuoden 99 rahatasossa yliopistojen määrärahat
olivat 4 800 miljoonaa markkaa. Vuonna 99 yliopistojen
määrärahat olivat 4 900 miljoonaa markkaa.
Yliopistojen toimintamenot vuonna 2001 ovat noin 5 900
miljoonaa markkaa.
Ilman palkankorotuksia hallituksen maaliskuussa tänä vuonna
sopimassa vuoden 2002 kehyksessä on yliopistojen toimintamenoihin
lisäystä vuoteen 2001 verrattuna 238 miljoonaa markkaa.
Tiedän, että tulevissa puheenvuoroissa kysellään,
mitä tämä sisältää.
Sen tähden vastaan nyt jo mahdollisesti tuleviin kysymyksiin.
Tämä raha sisältää aiemmin
sovitun tulevaisuuspaketin mukaisen 75 miljoonan markan lisäyksen ohella
eräitä yliopistojen toiminnan laajentumisesta
aiheutuvia kustannuksia, kuten esimerkiksi opettajankoulutuksen
laajentamisen. Se sisältää tietoteollisuusohjelman,
virtuaaliyliopiston ja tilakustannuksia. Lisäksi valtion
virka- ja työehtosopimuksiin liittyvien vuosien 2001 ja
2002 palkankorotusten on arvioitu olevan yliopistojen toimintamenojen
osalta noin 271 miljoonaa markkaa.
Miltä nyt sitten näyttää?
Vuodesta 91 vuoteen 2000 yliopistojen toiminta on laajentunut voimakkaasti.
Jos toimintaa mitataan tutkinnoissa, toiminta on laajentunut hyvin
voimakkaasti. Maisterintutkintojen määrä on
kasvanut 37 prosentilla eli 8 400 tutkinnosta vuonna 91
11 500 tutkintoon vuonna 2000. Näin maistereita.
Entä sitten tohtoreita? Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut
noina vuosina 121 prosenttia, 524 tutkinnosta 1 156 tohtorintutkintoon.
Myös uusien opiskelijoiden määrä on
kasvanut 26 prosenttia, 17 000:sta uudesta opiskelijasta
noin 22 000:een uuteen opiskelijaan.
90-luku oli laman aikaa monella tasolla. Kansanedustajat hyvin
muistavat ne ajat, jolloin leikattiin rajusti valtion menoja. Itse
asiassa veteraanien määrärahat olivat
ainoat, joihin ei koskettu. Myös yliopistojen määrärahoja
leikattiin. Leikkauksista ei nyt puhuttu, vaan puhuttiin yliopistoissa
vuosina 93—96 toteutetusta rakenteellisen kehittämisen
toimenpideohjelmasta, jolla pyrittiin vapauttamaan toimintoja kehittämällä ja ajanmukaistamalla
voimavaroja yliopistojen toiminnan laadun kehittämiseksi.
Toimenpideohjelman lisäksi yliopistot ovat aktiivisesti
toteuttaneet omia rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä.
Kaikkiaan noiden vuosien toiminnoista voidaan arvioida, että yliopistot
ovat rakenteellisen kehittämisen kautta vapauttaneet noin
250 miljoonaa markkaa voimavarojaan uudelleen kohdennettavaksi.
Hyvät kansanedustajat, arvoisa puhemies! Yliopistojen
budjettirahoituksen ulkopuolisen rahoituksen määrä on
kasvamistaan kasvanut. Vuonna 2000 se oli yhteensä 3 342
miljoonaa markkaa eli 36 prosenttia yliopistojen kokonaisrahoituksesta,
ja puolet tästä rahoituksesta on tutkimusrahoitusta.
Yliopistojen kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa
on sovittu pyrittävän kehittämään
ulkopuolista rahoitusta niin, että se tukee nykyistä voimakkaammin
yliopistojen profiloitumista ja painopistealueita ja tuottaa näin
synergiaa yliopistojen perustoiminnoille. Tavoitteet ovat oikein
hyvät.
Yliopistojen kustannusseurantaa ja -tietoisuutta on kehitetty
koko 90-luvun ajan toiminnan taloudellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi.
Tätä kehitystä jäntevöittämään
otettiin käyttöön vuonna 94 tulosneuvottelujärjestelmä ja
vuodesta 97 alkaen asteittain siirryttiin toiminnan tavoitteisiin
pohjautuvaan laskennalliseen rahoitukseen.
Arvoisa puhemies! Kehitys 90-luvulla on johtanut siihen, että tietointensiivisten
alojen ja teknologian kehityksen myötä inhimillisen
osaamispääoman merkitys tuotannontekijänä korostuu. Mielestäni
lähes kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tuodaan
esille, kuinka tärkeä asia koulutus on, kuinka
tärkeä asia nimenomaan korkean tason koulutus
on. Kaikki kehittyneet teollisuusmaat pyrkivät siirtymään
resurssipohjaisesta taloudesta osaamisperusteiseen talouteen, ja
useat maat ovat panostaneet hyvin voimakkaasti tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Kansallisessa toiminnassa avainasemassa ovat tutkimus, teknologia
ja tuotekehitys sekä koulutus. Suomalaisen innovaatiojärjestelmän
vahvuutena voidaan pitää yritysten ja yliopistojen välistä hyvää,
tiivistä yhteistyötä. Meidän
kansallisen kilpailukykymme kannalta on erittäin merkittävää,
että tutkimus- ja kehitystyön bruttokansantuoteosuutta
on tietoisesti nostettu hyvälle kansainväliselle
tasolle eli kolmeen prosenttiin vuonna 99. Yliopistoissa toteutettu
tutkimuspainotteinen strategia ja siihen liittyvä huippuyksikköpolitiikka
ovat luoneet suotuisia edellytyksiä tutkimuksen ja taiteellisen
toiminnan ja sitä kautta maamme kansanvälisen
kilpailukyvyn kehitykselle.
Kaikesta tästä voi sanoa, että kyllä valtiovallan
tehtävänä on turvata koulutetun työvoiman
ja tarvittavan osaamisen saatavuus. Tietointensiivisten alojen kasvu
korostaa erityisesti yliopistokoulutuksen merkitystä. Voidaksemme
vastata nopean kehityksen vaatimuksiin yliopistoilla on oltava käytettävissään
ajanmukaiset ja laadukkaat tutkimuksen ja opetuksen perusedellytykset:
laitteet, tilat, opettajat ja muu henkilöstö. Yliopistokoulutusta
on voitava kohdentaa joustavasti sinne, missä syntyy erityistarpeita.
Mielestäni tästä hyvänä esimerkkinä on
Tietoteollisuusohjelma ja Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma.
Aivan itsestään selvää on, että esimerkiksi
lääkärinkoulutuksen lisäämisestä joudutaan varmasti
käymään lähitulevaisuudessa
keskustelua.
Nyt yliopistoille annettava kehittämislaki panostaa
opetuksen laatuun ja opintojen ohjaukseen ja kaikkeen siihen tärkeään,
mitä yliopistoissa tehdään. Mutta tärkeätä on
myös huomata se, että raha yksin ei riitä.
Tarvitaan myös muita toimenpiteitä, jollainen
on esimerkiksi opintoaikojen lyhentäminen. Meillä on
haasteena se, että nuorten pitää päästä mahdollisimman
pian ylioppilastutkinnon jälkeen opiskelemaan ilman nykyään
muotia olevia välivuosia ja muita asioita, jotka estävät
välittömän opiskelun aloittamisen. Tutkintoajat
ovat tänä päivänä yliopistoissa
aivan liian pitkät. Huomattavaa on se, että noin neljäsosa
ei valmistu ollenkaan.
Mitä sitten kehittämislaissa ehdotetaan? Yliopistomäärärahojen
reaalitason turvaamiseksi ehdotetaan, että kehittämislain
3 §:ää muutetaan niin, että yliopistojen
toimintamomentille osoitetaan määrärahat
vuosittain sillä summalla, joka vastaa valtion keskustason
palkkauksia koskevia sopimusratkaisuista aiheutuvia palkkauskustannusten
kasvumenoja. Eli palkan nousuihin luvataan resurssit. Mutta sen
lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi
myös siten, että ensi vuonna, vuonna 2002, yliopistojen
määrärahoja korotetaan vähintään
40 miljoonalla eurolla. Vuonna 2003 määrärahatasoa
nostetaan vähintään 30 miljoonalla eurolla
ja vuonna 2004 vähintään 20 miljoonalla
eurolla. Tämä tarkoittaa 90 miljoonan euron korotusta
yliopistojen määrärahoihin.
Nyt tietysti kysytään, että no, riittääkö tämä. Luulen,
että vaikka nämä summat olisivat mitkä hyvänsä,
niin varmasti löytyisi joku, joka sanoo, että kyllä tämä on
oikean suuntaista, mutta ei tämä ole riittävää.
(Ed. Laakso: Lisätään niitä ja katsotaan,
onko joku sitä mieltä!) — Minä olen sitä mieltä,
että se kompromissi, joka nyt hallituksessa on tehty, ehdotus,
joka meillä on nyt käsiteltävänä,
on parempi kuin oli edellinen, ja ainakin rehtorineuvoston puheenjohtajan
rehtori Urosen mukaan — hän on ollut yhteydessä minuun — tämä on
hyvä, tällä pärjätään.
Tietysti voin kertoa teille sen, että yliopistoyksikössä opetusministeriössä käydään
parhaillaan tulosneuvotteluja yksittäisten yliopistojen
kanssa ja palaute on ollut hyvä. Rehtorit ovat, en nyt tässä viitsi
nimeltä ruveta ketään sanomaan, todenneet,
että nyt voidaan yliopistoissa kehittää koulutusta
ja tutkimusta, että tällä pärjätään.
Tietysti on myös niitä, jotka eivät ole
kehuneet, mutta kukaan ei ole moittinut.
Minä toivon, että tämä lakiesitys
nyt uudelleen eduskuntaan tulleena saa hyvän, monipuolisen
käsittelyn tänään eduskunnassa
ja myöhemmin sivistysvaliokunnassa. Arvoisalle sivistysvaliokunnan
puheenjohtajalle esitän erityisen toivomuksen, että olisi
erinomaista, jos saisimme tämän kevään
aikana käsitellyksi, vaikka tämä laki
kyllä kuuluukin seuraavan vuoden budjettineuvotteluihin.
Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Rask viittasi siihen, että yliopistojen
rehtoreista kukaan ei ole tätä esitystä moittinut.
Kyllä heillä varmasti sen verran tietysti kohteliaisuutta
onkin ja vieraskoreutta, että totta kai aina on parempi
se, että jotakin rahaa tulee, kuin että ei tule
mitään. Mutta jos katsotaan sitä lähtökohtaa,
josta lähdettiin, joka oli sivistysvaliokunnan ehdotus,
jolla olisi korjattu yhdessä vuodessa se yliopisto-opetuksen
ja perustutkimuksen vaje, silloinhan puhuttiin miljardista markasta.
Tämän lain osalta puhutaan nyt kolmen vuoden kertymänä hieman
alle puolesta siitä määrärahasta,
jonka sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan olisi pitänyt
tulla yhtenä vuonna. Siitä yhtälöstä tietysti
nähdään, että huomattavan paljon
tiukemmalla linjalla tässä ollaan.
Tietysti on vielä otettava se huomioon, että tästä noin
500 miljoonasta on vähennettävä tulevaisuuspaketin
osuus; myöskin vuokramenot lohkaisevat siitä aika
suuren osan ja muut jo sidotut erilaiset hankkeet. Toivonkin, että sivistysvaliokunta
tutkii myös eri yliopistojen konkreettisen tilanteen tarkasti
ja pyrkii käsittelyssään lähemmäksi
tuota sivistysvaliokunnan alkuperäistä esitystä.
Puhemies:
Vastauspuheenvuorot ovat siis minuutin mittaisia, niin kuin
tässä olikin.
Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yliopistot ovat toistuvasti valittaneet sitä,
että perusrahoitukseen ja perustutkimukseen ei riitä varoja.
Tämä luonnollisesti nyt tuo lievää parannusta
tuohon tilanteeseen, mutta hyvin lievää.
Toinen asia, johon jo ed. Aulakin ehti viitata, on kiinteistökulujen
huomattava nousu. Kolmas seikka on laitteiden hankintaan sisältyvät
menot, koska dollarin kurssi on ollut viime aikoina erittäin
korkealla. Täytyy todeta, niin kuin ministeri totesi, että kyllä tämä on
ihan oikean suuntainen, mutta hieman pieni paketti.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikein hyvä asia, että hallitus
ja ministeri Rask tuovat näin nopeasti uudelleen kehittämislain
tänne saliin ja sivistysvaliokunnan käsittelyyn.
Me kaikki muistamme, miten edelliselle esitykselle kävi.
Toivotaan, että takeita parempaan on nyt tällä kertaa.
Toteaisin kuitenkin sen, että kun ministeri ja pääministeri
olivat sivistysvaliokunnan sohvalla istumassa ja keskenämme
sovimme siitä, että tehdään
parempi laki, niin tämä ei nyt ihan sellainen
ole kuin sivistysvaliokunta yksimielisesti esitti, mutta ollaan
menossa parempaan suuntaan. Toivotaan, että kun sivistysvaliokunta
asiaa käsittelee, siitä löytyisi yhteisymmärrys
ja päästäisiin eteenpäin. Kuitenkin
yliopistot saavat tällä esityksellä enemmän
kuin sillä aikaisemmalla, jonka sivistysvaliokunta hylkäsi.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Yliopistomäärärahoissa
on kysymys niin sanotuista tulevaisuusinvestoinneista ilman muuta.
Siitä voimme olla täällä yhtä mieltä,
ja todella yhdyn tuohon käsitykseen, että valiokunnassa
vielä katsottaisiin konkreettisesti eri yliopistojen tilannetta,
mikä se todella on, ja voitaisiinko vielä eduskunnassa
jotain tehdä, jotta välttämätön
rahoitus voidaan turvata.
Tietenkin tässä on vain osa yliopistojen kokonaisrahoituksesta.
Valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaostossa on käsitelty
yksityispuolen rahoitusta. Siinä on viime aikoina ollut
ongelmia, niin kuin tiedämme julkisuudesta aika paljon.
On hyvä nyt, että siihen on puututtu aika tiukasti
ministeriön toimesta. Mielestäni on tärkeätä,
että yksityinen rahoitus säilyy nykytasolla ja
kehittyy, mutta pelisäännöt ovat riittävän
selvät ja tiukat, jottei synny tällaisia ilmiöitä,
joita on nähty.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy tietenkin sanoa, että tämä on
parempi esitys kuin hallituksen edellinen esitys; ei tämä tietenkään
vastaa sitä lopullista esitystä, joka sivistysvaliokunnassa
ja täällä salissakin viimeksi hyväksyttiin,
mutta tämä on kuitenkin paremman suuntainen kuin
se ihan alkuperäinen. Nyt haluamme tietenkin kuunnella asiantuntijoita
hyvin laajasti, jotta me saamme sen käsityksen, mikä todellisuudessa
kentällä on. Kun ministeri Rask toi esille, että korkeakoulujen
rehtorineuvoston puheenjohtaja Reino Uronen sanoi, että tämä on
hyvä, niin hän ei ainakaan minulle sanonut niin.
Hän sanoi, että kyllä tällä toimeen
tullaan.
Eli toisin sanoen kyllä minun mielestäni tämä pitää erittäin
laajasti vielä ottaa tuolla valiokunnassa käsittelyyn
ja eri asiantuntijatahojen mielipiteet huomioon, kun tätä lakia
tullaan viemään eteenpäin. Me pyrimme
saamaan, totta kai, tämän keväällä valmiiksi.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kyllä tekee mieli yhtyä tässä enemmän
sivistysvaliokunnan puheenjohtajan ed. Drombergin näkemyksiin
kuin ministerin näkemyksiin siitä, että laki
olisi korkeakouluja ja yliopistoja tyydyttävä.
On hyvin vaikea uskoa sitä monestakaan syystä.
Ensinnäkin täällä ovat tulleet
jo esille aika monin puheenvuoroin konkreettiset luvut, mutta kysymys
on myöskin siitä, miten jo hyväksyttyjä valtakunnallisia
ohjelmia on mahdollista toteuttaa, kun niitten kokonaissumma on
yli 400 miljoonaa.
Jo kuluvan vuoden tilanne, ministeri Rask, on erittäin
tukala. Esimerkiksi Oulun yliopistosta sain juuri tiedon, että siellä joudutaan
tänä vuonna miettimään ainakin
hallinnon kahden viikon mittaisia pakkolomautuksia siitä syystä,
että perusmäärärahat ja toimintamäärärahat
ovat niin tiukilla kuin ne ovat. (Puhemies koputtaa) Se lisä,
mikä on tullut, on mennyt liki kokonaan palkankorotuksiin
ja vuokramenoihin.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Mielestäni on syytä katsoa, mitä hallituksen
esitys toteaa nykytilasta. Hallituksen esityksessä todetaan
juuri niin kuin asia on, että yliopistojen määrärahakehitys
on ollut aleneva. Kun sitten katsotaan, mitä uusi esitys merkitsee,
niin hallitus aivan avoimesti myöntää,
että tällä esityksellä turvataan
yliopistojen toimintamenojen reaalitaso. Ei tämä,
ministeri Rask, ole mitään lisäystä.
Tässä turvataan reaalitaso, mikä on tällä hetkellä.
Ei mielestäni pidä tulla tänne selittämään
sellaista, mitä ei tapahdu. Yliopistot tulevat toimeen,
ja Reino Uronen on varmasti todennut, että tällä pärjätään,
mutta ei tämä merkitse lisääntyviä resursseja.
Sen takia odotankin, että eduskunnan sivistysvaliokunta
ja eduskunta kokonaisuudessaan (Puhemies koputtaa) pitäisivät lähtökohtana
sitä, että katsotaan, mikä on korkeakoulujen
ja yliopistojen todellinen tarve, ja sen mukaisesti tehdään
myös määrärahaesitykset.
Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):
Fru talman! Det är bra att vi har kommit så här
långt och det skulle vara mycket skönt att kunna
säga att "slutet gott, allting gott", men så långt
har vi ju ännu inte kommit. Resultatet, förslaget, är
någorlunda tillfredsställande. Vi får jobba
med det här i kulturutskottet och jag vill speciellt fästa
uppmärksamhet på en sak från vårt tidigare
betänkande.
Sivistysvaliokunta totesi aikaisemmassa mietinnössä,
että valiokunta pitää välttämättömänä, että yliopistojen
rahoitusrakennetta pyritään edelleen kehittämään,
että yliopistojen tehtäväkenttä koko
laajuudessaan voitaisiin huomioida rahoitusta määriteltäessä vielä paremmin.
Valiokunta kiirehti tulosohjausjärjestelmän uudelleenarviointia,
niin että opetuksen ja tutkimuksen laadulliset kriteerit
huomioidaan siinä nykyistä voimakkaammin. Tämä on
erittäin tärkeä asia.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien näkemys korkeakouluista
on se, että pitää saada tiede kansaa
palvelemaan. Sen takia sivistysvaliokunnan saavutus itse asiassa
tässä asiassa, lähes 400 miljoonaa markkaa,
on erittäin merkittävä. Voisi kysyä kollegoilta
noin retorisesti, moniko muu valiokunta on yltänyt hallituksen
parannusesitykseen edes tässä mittaluokassa. (Ed.
Laakso: Todennäköisesti puolustusvaliokunta!)
Mutta asia on tietysti näin, että tässä nyt
mennään rimaa hipoen yli. Ministeri Rask ansaitsee kiitokset
tämän asian tiimoilta ripeästä toiminnasta,
ja totta kai tämä asia sivistysvaliokunnassa käydään
perusteellisesti vielä lävitse. Esimerkiksi opiskelijoiden
sisäänottomäärä on
asia, (Puhemies koputtaa) johon itse ainakin haluan vielä tarkasti
perehtyä.
Lopuksi sanon, että ammatillisen aikuiskoulutuksen
kohdalta on huutava lisäresurssien tarve. Me joudumme myöskin
katsomaan muita rahan tarpeita ...
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Gustafsson, varattu aika on päättynyt.
Varsinaisen puheenvuoron voi pyytää.
... kuin pelkästään yliopistojen
kohdalta.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean tässä yhteydessä,
että on ihan hyvä, että saamme korkeakoululaitoksen
kehittämislain, joka on hyvä, ja jokainen yliopisto
voi hyödyntää rahoituksen juuri korkeaan
omaan osaamiseensa. Näin olen tämän ymmärtänyt.
Mitä tulee siihen, onko meillä riittävästi
perusrahoitukset kunnossa, oman näkemykseni mukaan näitä asioita
joudumme käsittelemään vielä tämän
vuoden aikana. Toivottavasti saamme käsitellä niitä lisäbudjetissa,
ja sitten rahoitukset tietenkin käsitellään
varsinaisesti seuraavan budjetin käsittelyn yhteydessä.
Siellä varmaan joudumme ottamaan esille muun muassa vuokrakysymyksiin
liittyvät rahoitukset eli perusrahoitukset.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä ero tällä esityksellä on
verrattuna siihen, joka eduskunnasta jouduttiin vetämään
pois, on se, että meillä on nyt rahat. Se on näiden
esitysten ero.
Ed. Laaksolle haluaisin todeta sen, että kyllähän
lakiesityksessä sanotaan, että reaalitaso, mutta
kun lukee sen, mitä sanotaan 3 §:ssä,
niin siellä sanotaan, että lisätään
vähintään sillä. (Ed. Laakso:
Tuleeko myös budjettiin "vähintään"?) Kun
on joitakin muita tarpeita, niihin on mahdollista palata, vaikka
ainakin nyt on tilanne se, että se taso, joka on kirjattu
pykälään, on todettu kohtalaiseksi.
Kun puhutaan, mikä on perusrahoitusta ja mikä on
muuta, on tietysti väärin sanoa, että esimerkiksi
valtakunnalliset ohjelmat, jotka ovat osia yliopistojen rahoituksesta,
eivät olisi myös perusrahoitusta. Siellä on
esimerkiksi opettajankoulutuksen kehittäminen, liiketoimintaosaaminen.
Kyllä ne ovat ihan perusrahoitukseen liittyviä asioita
samalla tavoin kuin esimerkiksi tutkijakoulukysymykset.
Håkan Nordman /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Propositionen är
ett resultat av kompromisser och ingen av parterna är väl
helt nöjd med resultatet, men resultatet kan försvaras med
beaktande av utrymmet i statsfinanserna. Om de föreslagna ändringarna,
förhöjningarna räcker till för
att säkra en effektiv och resultatrik verksamhet inom universiteten återstår
att se. Vi är säkert alla överens om
att universiteten är synnerligen viktiga för näringslivet,
landets konkurrenskraft och övriga samhällsbehov.
Därför vill jag ta fasta på och betona
att resurserna höjs med minst, minst alltså, 90
miljoner euro.
Riksdagen har i universitetslagens 4 § ålagt universiteten
uppgiften "- - att främja den fria forskningen och den
vetenskapliga och konstnärliga bildningen, att meddela
på forskning grundad högsta undervisning och att
fostra ungdomen till att tjäna fosterlandet och mänskligheten".
För att detta skall vara möjligt bör
vi skjuta till den budgetfinansiering som behövs för
att uppfylla målsättningarna. Det här
gäller inom alla vetenskapsområden från
de tekniska vetenskaperna till humaniora. Möjligheten att
ytterligare höja anslagen om statsfinanserna bara tillåter
det bör hållas öppen.
Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan yliopistojen merkitys
Suomen kilpailukyvylle useaan kertaan. Kilpailukyvyn yhtenä ulottuvuutena
on, että kaikkien alueiden tulee voida olla siinä mukana.
Maassamme on varsin laaja yliopistojen verkosto, mutta joillakin
alueilla ei ole tiedekuntia, jotka minusta olisivat ihan välttämättömiä alueen
elinkeinoelämälle ja muille yhteiskunnan tarpeille.
Paljon puhuvana esimerkkinä on oman vaalipiirini, Vaasan
vaalipiirin, tarve saada teknillinen tiedekunta Vaasan yliopistoon. Asiaa
on vatvottu lähes 30 vuotta ilman tuloksia, vaikka vahvat
perusteet, eivät vähiten teollisuuden tarpeet,
puoltavat positiivisen päätöksen tekemistä.
Toivottavasti se syntyy lähiaikoina. Korostan toisin sanoen
alueellisten tarpeiden ottamista huomioon yliopistolaitoksen kehittämisessä.
Tiedämme, että panostukset teknilliseen koulutukseen
ovat 1990-luvulla lisääntyneet niin ulkoisen kuin
julkisenkin rahoituksen kautta. Humanistisia tieteitä ja
yhteiskuntatieteitä rahoitetaan suuremmassa määrin
budjettivarojen kautta, ja niiden on vaikeampaa saada ulkoista rahoitusta.
Tällä saattaa olla negatiivisia seurauksia korkeakoulutuksen
kokonaisuudelle. Siitä huolimatta, että tulokset
näissä tieteissä eivät suoranaisesti
näy tuotannon suurina kasvulukuina, ne luovat tärkeää pohjaa
henkiselle kasvulle. Julkisten varojen lisäpanostus näille
alueille on perusteltua. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voidaan
mainita, että Ruotsin hallitus esittää 200 miljoonan
kruunun lisämäärärahaa humanististen
tieteiden ja yhteiskuntatieteiden peruskoulutukseen kahdeksi seuraavaksi
vuodeksi eilen esitellyssä budjetissaan.
Statistik går ofta ut på att presentera uppgifterna
enligt egna behov, men vi skall inte stirra oss blinda på Oecd-medeltal
eller andra jämförelser, utan utgå från
de behov som ett litet land som Finland har att upprätthålla
konkurrenskraften och se våra möjligheter, men
också se våra behov och utmaningar. Att samtidigt
satsa på nuet och framtiden kan inte vara fel utan det är
klokhet. Ofta klagas det på att studietiden är
lång för våra studenter i dag, att man
studerar för länge utan att bli klar med sina
studier och röster höjs för sanktioner
mot studerande som studerar i långsam takt. Det tål ändå frågas
om det är rätt väg att gå att
införa sanktioner och begränsningar eller kan
man tänka sig att ökade resurser till grundutbildningen
höjer kvaliteten på undervisningen, betyder mera
personlig handledning och bättre kvalitet på vår
universitetsutbildning. Det skall nog också synas i studietakten
och kvaliteten på studierna.
Avslutningsvis, värderade talman, en förhöjning
av anslagen med minst 90 miljoner euro är synnerligen motiverat.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Alla är nöjda, sade riksdagsman
Nordman. Är Sfp nöjt, frågar jag nu när
det gäller denna lag.
Arvoisa rouva puhemies! Minua hiukan jäi askarruttamaan
ed. Nordmanin puheenvuorossa se, kun hän puhui Vaasan teknillisestä korkeakoulusta.
Ei todellakaan ole pienintäkään syytä vastustaa
sitä, mutta me tiedämme, että yliopistoja
ei noin vain perustella ja yliopisto saa merkityksensä vasta
silloin, kun sillä on resurssinsa. Luulen, että Suomi
alkaa jo nyt olla hiukan keskimääräistäkin
suuremmissa vaikeuksissa sen takia, että me olemme joskus
luoneet alueellisen yliopistoverkoston, joka kieltämättä on
tuottanut paljon hyvää, mutta joka nyt näyttäisi
monessakin mielessä olevan tiensä päässä.
Kysymys yliopistosta ei ole vain kysymys opetuksesta, kysymys yliopistosta
on aina kysymys myös tutkimuksesta.
Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag sade uttryckligen
att ingen är väl helt nöjd.
Emme ole täysin tyytyväisiä, näin
minä sanon. Mutta edustan kyllä edelleen sitä näkökantaa,
että teknillinen tiedekunta Vaasassa on varsin perusteltu
monista eri syistä. En viitsi toistaa, mutta viittaan esimerkiksi
elinkeinoelämän tarpeisiin.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Maailma on muuttunut niin nopeasti, että on
aivan selvää, että opetusministeriö ja
valtiovarainministeriö eivät enää ole
oikein kunnolla kärryillä. Sen osoittaa tämä lakiesitys,
joka ei lainkaan ota huomioon sitä valtavaa riskiä,
mihin Suomi joutuu, jos korkeakoululaitosta rahoitetaan näin
vaatimattomilla varoilla. Suomen talouden kasvu- ja velanmaksukykyhän
riippuvat ratkaisevasti tällä hetkellä elektroniikka-,
viestintä- ja tietotekniikka-alan menestymisestä.
Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus kansantulon
kasvusta on viime vuosina ollut lähes puolet. Sen perusteella edelleenkin
kasvua voi olla, mutta tämä huipputekniikan alue
on hyvin herkkä ala. Sehän perustuu siihen, että on
tietoa ja osaamista, ja hieman enemmän kuin kilpailijoilla.
Silloin, kun toimittiin vanhan pääoman turvin
tai pääoma oli se, joka määräsi,
miten asioita kehitetään, useampikin saman alan
yritys maailmassa pärjäsi, mutta nyt alkaa olla
tilanne se, että jos ei ole johdossa, niin ei pärjää.
Sehän on nähty nyt, miten on käynyt Motorolan
ja Ericssonin. Miten sitten Suomessa tämä ala
voi pärjätä niillä resursseilla,
jotka korkeakoululle näillä aloilla annetaan lähivuosina?
Ei mitenkään.
Ruotsi on nostanut tutkimus- ja tuotekehitysosuuden bkt:sta
lähes 4 prosenttiin ja lisännyt erityisesti perustutkimusta.
Esimerkiksi JAS-hävittäjän vapautuneet
kehitysrahat on sijoitettu uusien materiaalien tutkimukseen ja Kistaan
on luotu ulkomaalaisia yrityksiä erikoisesti kiinnostava tiedepuisto.
Tukholman teknillisellä korkeakoululla on siellä ict-alan
laboratorioita, joihin vuosittain sijoitetaan kymmeniä miljoonia
markkoja. Kista ilmoittaa, että kymmenen vuoden kuluttua
se on maailman johtava wireless valley, he voivat houkutella sinne
maailman johtavia tiedemiehiä tutkimaan langatonta maailmaa
samalla tavalla kuin Silicon Valleyssa houkuteltiin parhaat Kiinasta,
Intiasta ja Venäjältä. Kista ei aio lyödä Silicon
Valleyta, mutta se aikoo olla ykkönen langattomassa viestinnässä.
Tässä on hyvä varoitus siihen, mitä Suomessa
pitäisi tehdä. Niillä varoilla, mitkä nyt
aiotaan korkeakouluihin sijoittaa, ei ole mitään
toivoa tästä, että olisimme ykkönen
ict-alalla kymmenen vuoden kuluttua.
Ict-alan sisäänotto teknillisissä korkeakouluissa
ja Oulun yliopistossa on kaksinkertaistettu vuodesta 1998 alkaen
verrattuna 1990-luvun alkupuoleen. Silloin otettiin 1 000
uutta opiskelijaa vuosittain; nyt otetaan 2 000. Tällä hetkellä nämä lisätyt
opiskelijat ovat juuri tulleet kolmannelle vuosikurssille, jossa
varsinaisia pääaineita opetetaan. Opiskelijoiden
lisäystä varten on olemassa Tietoteollisuushanke,
joka on antanut rahan tähän opetukseen. Mutta
kun esimerkiksi tänä vuonna on käytettävissä,
kun oli jo neljä vuotta otettu lisää opiskelijoita,
4 000 opiskelijaa, 118 miljoonaa markkaa, niin keskimäärin
lisävarat opiskelijaa kohti ovat vain 25 000 markkaa.
Kun sentään opetusministeriön laskelmien mukaan
kaikilla aloilla keskimäärin opiskelija maksaa
50 000 markkaa vuodessa ja tekniikka ei ole niitä halvimpia
aloja, niin on aika omituista, että sillä alalla,
millä Suomen pitäisi olla maailman ensimmäinen,
käytetään puolta vähemmän kuin
keskimäärin käytetään
opiskelijaa kohti. Sehän merkitsee sitä, että kalliit
laboratoriot, joissa on käyttömenoja ja henkilökuntaa — ja
laitteet pitää uusia viimeistään
joka kolmas vuosi — eivät kerta kaikkiaan ole
enää ajan tasalla. Tämä laki
ei millään tavalla turvaa Suomen tulevaisuutta.
Eduskunta ottaa valtavan riskin, jos se hyväksyy tällaisen
lain.
Jos laskee, että tuollainen 100 000 markkaa opiskelijaa
kohti pitäisi olla kustannus, jos jotenkuten ajatellaan
oltavan Ruotsin tasalla tällä alueella, niin tuon
118 miljoonan markan lisäksi olisi tarvittu jo tänä vuonna
280 miljoonaa markkaa lisää pelkästään
ict-alan opetukseen. Lisäksi tulevat vielä tohtorikoulutuksen
kustannukset. Tohtoreita tällä alalla tarvitaan
kohta parisataa vuodessa. Tällä hetkellä ollaan
lähestymässä vasta sataa. Sekin on kallista.
Mutta eihän näistä tohtoreista tietenkään
voi tulla kovin hyviä, jos he joutuvat toimimaan pelkästään
paperin varassa eikä laboratoriota ole käytettävissä.
Oikeastaan hyvä vertailukohde on, kun joku aika sitten
kerrottiin tohtorinväitöskirjasta, joka oli tehty
kasvatustieteissä. Väittelijä oli lukenut 150
lukiolaisten ainetta siitä, mikä oli heidän
lapsuudestaan paras muisto, ja tehnyt sen perusteella väitöskirjan,
jossa todettiin, että ne olivat aika tavallisia tapahtumia,
mitkä lapsuuden ajassa olivat tärkeitä.
Sehän on ihan hyödyllinen väitöskirja,
mutta jos vertaa sitä väitöskirjaan,
joka tehdään sillä, että kehitetään
sinistä valoa tekevä laser, tarvitaan hyvin kalliit
laitteet, hyvin paljon apuhenkilökuntaa ja muuta. Opetusministeriössä kuitenkin
nämä molemmat tohtorit ovat saman arvoisia rahoituksen
kannalta. Eihän tässä ole mitään
järkeä.
Korkeakoulujen määrärahojen lisäys
tämän lain mukaan on ensi vuonna realistisesti
240 miljoonaa markkaa. Siitä voidaan heti vähentää noin 40
miljoonaa markkaa, joka on vuokrien nousua. Muuten, kun noita yleisiä tilastoja
korkeakoulujen rahoista selvitetään, niissähän
yleensä mainitaan, että lähes miljardi
markkaa on reaalisesti lisää rahaa tänä vuonna
verrattuna vuoteen 91, mutta se miljardi markkaa onkin juuri näitä vuokramenoja.
Tosin se on nyt korjattu lakiesityksessä ja todettu, ettei
kovin suurta eroa ole. Mutta vuokrat näyttävät
nousevan jatkuvasti. Kun annetaan korkeakouluille vähän
lisää rahaa, niin se on lähinnä Valtion
kiinteistövirasto, joka siitä hyötyy.
Varmaan ihan oikein on, että korkeakoulutkin ymmärtävät,
etteivät tilatkaan ole ilmaisia, mutta jos sen avulla sitten
vedotaan siihen, että korkeakoulut saavat paljon lisää rahaa, niin
se on harhaanjohtavaa.
Tästä 240 miljoonasta markasta, josta siis
jää 200 jäljelle, on 100 miljoonaa markkaa
erityisohjelmia, joissa on mukana äsken mainittu Tietoteollisuushanke,
sitten on opettajien ja lääkärien tutkijakoulutuksen
lisäämistä ja alueohjelmia. Tässä on
se tilanne, että nyt otetaan näillä aloilla jo
huomioon opiskelijoiden lisäykset ja toivottavasti kunnolla.
Tähän astihan rahoitus on perustunut siihen, paljonko
tutkintoja tuli. Nyt kun ict-alalla olisi päästy
siihen, että tutkintoja alkaisi tulla, kun opiskelijamäärä on
nostettu kaksinkertaiseksi, niin yhtäkkiä siirrytäänkin
takaisin siihen, että lisärahaa annetaan vain
opiskelijoiden perusteella. Ict-alalla lisäopiskelijat
on jo otettu ja tutkintoja olisi tullut. Jos olisi laskettu, kuinka paljon
ensi vuonna pitäisi olla lisää rahaa
tällä vanhalla tavalla, se olisi ollut 290 miljoonaa markkaa.
Nyt korkeakoulut saavat vain noin — riippuen siitä,
miten vuokrat ja muut nousevat — alle 200 miljoonaa. Mutta
vanhat laskutavat perustuvat vielä siihen, että tekniikan
ja luonnontieteiden ala on lähes yhtä halpaa kuin
kasvatustieteet. Äsken mainitsemani esimerkin valossa ei mitenkään
voi perustella sitä, että kasvatustieteen opiskelija
maksaa 1,5 kertaa ja tekniikan opiskelija 1,75 kertaa niin paljon
kuin keskimäärin, eli tämä laskuperustekin
on pielessä.
Minun mielestäni tässä ei ole muuta
mahdollisuutta kuin laatia erityisohjelma ict-alan korkeakouluopetuksen
ja perustutkimuksen saattamiseksi kilpailukykyiseksi kansainvälisellä tasolla. Tietenkin
on samalla korkeakoulujen toimintaa kehitettävä ja
toimintaa saatava joustavammaksi. Nämä lisäinvestoinnit,
joita tarvitaan ja jotka ovat siis toista suuruusluokkaa kuin nyt
lakiesityksessä on, turvaavat kansantalouden kasvun ja valtiolle
miljardien markkojen vuotuiset lisätulot, eli niistä lisätuloista
voidaan se rahoittaa.
Kiinnittäisin valtiovarainvaliokunnan huomiota siihen,
kuinka valtava riski otetaan siinä, että Suomessa
ict-ala alkaa pudota. Se tulee todella kalliiksi. Täytyy
ajatella, että kysymys on investoinneista, ei valtion menoista.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn pääosin ed. Tiurin
puheenvuoroon. Minusta se oli analyyttinen ja hän otti
esille erittäin tärkeitä asioita. Mutta yhdessä kohdassa
olen hänen kanssaan täysin eri mieltä,
ja se on se, kun ed. Tiuri totesi, että opetusministeriö ei
taida oikein olla kärryillä. Minä luulen,
että ongelma on juuri se, että opetusministeriö on
kärryillä. Kun nykyään pitäisi
käyttää aivan toisen tyyppisiä välineitä kulkemiseen
ja yhteydenpitoon, pitäisi ehkä kärryjen
sijasta käyttää juuri langattomia välineitä,
joista ed. Tiurikin puhui. Ict-alan lisäksi minusta bioteknologia
on ala, johon korkeakouluissa pitäisi nyt ymmärtää satsata.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen sanaleikkiin sanoisin, että ei
se kyllä hauskalta kuulosta, jos yliopiston pitää olla
verkossa. Siihenkin voi sotkeutua.
Minä kannatan kaikin osin ed. Tiurin puheenvuoroa ja
toivon, että rouva ministeri kuunteli sitä hyvin
herkällä korvalla, niin kuin varmaan teittekin,
ja laajentaisitte sen myös teknisten alojen ulkopuolelle
koko yliopiston universitas-käsitteen toimintaan. Sehän
tarkoittaa hyvin pitkäjänteistä työtä,
ja minusta hallituksen esitys ei sitä kyllä kaikilta
osin nyt turvaa. Sieltä voidaan lukea, että ulkopuolista
rahoitusta on jo 36 prosenttia, ja ihan selvästi myöskin
sanotaan, että kaikilla indikaattoreilla määrärahakehitys
on ollut aleneva. Nämä ovat hyvin huolestuttavia
asioita, kun kirjastomäärärahoistakin
jo on jouduttu luopumaan.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Kiistatta tämä lakiehdotus
on nyt parempi kuin hallituksen aikaisempi samaa asiaa käsitellyt
esitys. Kiistatta myös tämä lakiesitys
on huonompi kuin eduskunnan täällä jo
ennen joulua kertaalleen täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä lakiehdotus.
Tämä jännite näiden eri ehdotusten
välillä tietenkin pakottaa nyt sivistysvaliokunnan
paneutumaan tähän asiaan hyvin huolella ja päätymään
sitten niin hyvään ratkaisuun kuin aikaan on saatavissa.
Kun hallitus peruutti eduskunnan käsittelyssä olleen
esityksensä, hallitus lausumallaan totesi, että hallitus
tulee selvittämään, miten hallitusohjelman
edellyttämä yliopistojen perusrahoituksen kehityksen
turvaaminen lailla voidaan toteuttaa. Uusi hallituksen esitys kiistatta
vain eräiltä osilta on tuon hallituksen lausuman
tarkoittama vastaus, tai näin ainakin haluan uskoa ja luulla, sillä tuo
hallituksen lakiesityshän nyt antaa ainoastaan taloudellisen
raamin sille, miten hallituksen näkemyksen mukaan valtiontalouden
tila huomioon ottaen yliopistoja lähivuosina tultaisiin
resursoimaan.
Ministeri Rask esittelypuheenvuorossaan totesi, että yliopistojen
rahojen reaalitaso kohosi jonkin verran 90-luvulla. Näin
kiistatta tietenkin tapahtui, mutta on ehkä syytä todella
tässäkin korostaa, että määrärahoja
pitää tietenkin verrata opiskelijamääriin
ja myös siihen rooliin, joka yliopistoilla kaiken kaikkiaan
yhteiskunnassa tänä päivänä on.
Eduskunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota yliopistojen perusrahoituksen jälkeenjääneisyyteen.
Sivistysvaliokunta silloin, kun hallituksen edellistä esitystä täällä käsiteltiin,
oli erityisen huolestunut siitä, että opiskelijaa
kohti laskien perusopetuksen määrärahat
ovat tuntuvasti supistuneet, vaikka tavoite nostaa opetuksen laatua
ja lyhentää opiskeluaikoja edellyttää lisäpanostusta
opetus- ja opiskelumenetelmien kehittämiseen. Yliopistojen
perusrahoituksen nykyinen taso ei riitä takaamaan hyvinvointimme
kehittämisen ja elinkeinoelämämme jatkuvan
uusiutumisen koulutus- ja tutkimustarpeita. Tästä ed.
Tiurin äsken esittämät havainnolliset
esimerkit olivat selkeä näyttö.
Bruttokansantuoteosuudella arvioiden Suomi panostaa kansainvälisesti
verraten keskimääräistä vähemmän
taloudellisia voimavaroja yliopistokoulutukseen. Nimenomaan yliopistokoulutusta
kun nyt tarkastellaan, näin on. Vuonna 95 yliopistokoulutukseen
kohdistuneiden koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli
Oecd-maissa keskimäärin 1,5 prosenttia, kun se
Suomessa oli vain 1,3 prosenttia. Erityisesti haluan korostaa, että kun
yliopistokoulutukseen osallistuvien osuus ikäluokassa on
Suomessa Oecd-maiden suurimpia, epäsuhta korostuu. Oecd-maissa
käytettiin rahaa yliopisto-opetukseen opiskelijaa kohti
laskien vuonna 95 keskimäärin 62 prosenttia enemmän
kuin Suomessa.
Näihin asioihin sivistysvaliokunta joulun alla käsittelyssä olleessa
mietinnössä myös paneutui. Valiokunta
erityisesti totesi, että uusia opiskelijoita kohti laskien
määrärahat ovat kuitenkin samana aikana,
siis 90-luvulla, vähentyneet 13 prosenttia ja maisteri-
ja tohtoritutkintojen yhteismäärä kohti
30 prosenttia. Nämä kiistatta osoittavat, että merkittävä jälkeenjääneisyys
on olemassa. Tätä kautta sivistysvaliokunnan näkemykselle,
että lähes miljardin markan tasokorotus olisi välttämätön,
löytyi hyvät perustelut.
Hallituksen lakiesityksen perusteluissa viitataan myös
elinkeinoelämän kehitykseen ja nimenomaan perustellaan,
että 90-luvulla kehitys on johtanut siihen, että taloudellinen
kasvu ei painotu pelkästään luonnollisten
tuotannontekijöiden varaan vaan tietointensiivisten alojen
ja teknologian kehityksen myötä inhimillisen osaamisen
merkitys tuotannontekijänä korostuu. Sanoisin,
että tämäkin olisi pitänyt perusteluissa
sanoa vielä paljon rajummin. Ei ole kyse pelkästään
näistä, mitä tässä todettiin,
vaan keskeisesti on nyt kysymys osaamisesta ja kilpailukykyisestä osaamisesta,
joka ratkaisee suomalaisten kansalaisten ja koko maamme menestyksen
jatkossa. Kehitys, joka elinkeinoelämässä on
tapahtunut ja jonka tämä lakiesitys nyt ottaa
huomioon sillä tavalla, että määrärahan
kasvua ei enää sidota opiskelijamääriin
ja tutkintotavoitteisiin, mielestäni johtaa myös
kiistatta siihen, että yliopistojen on nostettava toimintansa
laatua tarvittaessa opiskelijamääriä supistamalla.
Ministeri Rask totesi esittelyssään, että yksi neljäsosa
yliopistojen opiskelijoista ei suorita tutkintoa koskaan. Tämäkin
toteamus osoittaa, että jotain merkittävää uutta
on laadun nostamiseksi tehtävä. Onkin tärkeää,
että sivistysvaliokunta lakiesitystä arvioidessaan
saa perusteellisen selvityksen tai sitten todella eri osapuolia kuullen
hankkii tällaisen perusteellisen selvityksen nyt käytössä olevasta
tulosohjausmenettelystä ja suunnitelmista tulosohjausmenettelyn
uudistamiseksi ja paneutuu tällöin nimenomaan laadun
turvaamiseen ja siihen, miten yliopistokoulutusta lähivuosina
voitaisiin ja tulisi määrätietoisemmin
suunnata niille aloille, jotka Suomen tulevaisuuden kannalta ovat
keskeisiä.
Hallituksen esityksessähän määrärahojen
kasvua ei todella ole enää sidottu tutkintojen
määrään, joten tätä kautta
nyt valiokunta joutunee arvioimaan, millä kaikilla tavoilla
on korkeakoulupolitiikkaa tämän asian käsittelyssä ohjeistettava.
Haluan vielä korostaa yhteyttä korkeakoulujen
kehittämislakiin. Vaikka se pelkistetysti näiltä osilta,
kuin hallituksen esitys voimassa olevaa lakia ehdottaa muutettavaksi,
koskettaakin rahoja, siitä huolimatta laki kokonaisuudessaan
on mitä suurimmassa määrin laadullisten
kysymysten haasteita tulkitsevaa. Tältä osilta
eduskunnan nyt tulisikin katsoa asiaa riittävän
laaja-alaisesti.
Useilla tieteen osa-alueilla on tarve edetä kansainväliseen
kärkeen tai ainakin kärjen tuntumaan. Kansainvälisen
tason saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttävät
yliopistoilta painopistealueiden valitsemista, valtakunnallista
työnjakoa ja verkostoyhteistyötä useiden
osapuolten kanssa. Tässä valossa onkin, niin kuin
jo totesinkin, eduskunnan syytä ohjata omalla mietinnöllään
korkeakoulujen, siis yliopistotasoisen opetuksen, rakenteellista
muutosta jopa varsin rajusti.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markkulalle haluan todeta lyhyesti
sen, että kun puhutaan kansainvälisistä vertailusta,
tilastoja voidaan käyttää monella tavalla
myös väärin. Tällä hetkellä on
tarkoitus Oecd:ssä käynnistää hanke, jolla
pyritään koulutusindikaattoreiden vertailukelpoisuuden
parantamiseen. Ne eivät tänä päivänä ole
vertailukelpoisia.
Ensinnäkin niistä luvuista, jotka Suomesta
on ilmoitettu: Meillähän ei ole juurikaan yksityistä rahoitusta
korkeakouluille. Monissa muissa maissa sitä on. Meillä on
suuri opiskelijoiden määrä, niin kuin
ed. Markkula totesi, pitkät opintoajat. Meillä kaikki
opiskelijat katsotaan kokopäiväisiksi opiskelijoiksi.
Sen lisäksi opintotukea ei Suomessa lasketa näihin
lukuihin mukaan, mikä tehdään muualla.
Keskusteluissa, jotka Oecd:ssä on ihan hiljattain käyty,
on todettu, että näiden lukujen vertailtavuuteen
pitää saada parannusta, että niihin voidaan
paremmin luottaa. Suomi kuitenkin maksaa aika paljon.
Mutta kyllä meillä ihan hyväkin asia
on. Meillä on ihan tuoreet Oecd:n tilastot, joista ilmenee, että esimerkiksi
tutkijoiden määrässä Suomi on Oecd:n
huippuluokkaa ja patenttien määrässä myös
ihan ykkösenä. Molemmissa näissä Suomi on
ihan ykkösenä. On ihan tuoreita Oecd:n tilastoja.
Kyllä meillä hyvääkin on.
Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oecd:n lisäksi on tietenkin tehty
ja jatkuvasti tehdään useita kansainvälisiä arvioita,
joissa eri kansakuntien kokonaiskilpailukykyä ja menestystekijöitä arvioidaan. Siinä
mielessä olisi
tietenkin erinomaisen hieno asia, jos tässä yhteydessä nyt
valiokunnasta löytyisi riittävästi aikaa
katsoa hieman laajemmaltikin koko Suomen yliopistolaitoksen tilaa
ja omilla linjauksilla sitten evästää ministeriötä niihin kehittämistoimenpiteisiin,
joita tarvitaan. Ministeri viittasi Oecd:n indikaattoreihin ja niiden
kehittämiseen. Ehkä tämä on
samalla oiva tilaisuus, jossa eduskunta voi niidenkin indikaattorien
kehitystyötä evästää,
jotta ne eivät mittaisi pelkästään
määriä vaan ohjaisivat ennen kaikkea laadun
kehitystyötä.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Jos arvioidaan Suomen niin sanottua innovaatiojärjestelmää taikka
osaamisperusteista taloutta ja sen tulevaisuutta, kiistatta nykytilanteen suurimmat
ongelmat liittyvät juuri yliopisto-opetuksen ja vapaan
perustutkimuksen — haluaisin alleviivata sanaa "vapaan" — julkiseen
rahoitukseen. Kuten lakiesityksen perusteluista käy ilmi, yliopistoista
on kymmenen viime vuoden aikana niin sanotusti vedetty löysät
pois ja valtiovallan yliopistoille osoittamat tehtävät
ja tutkintomäärien tavoitteet ovat epäsuhteessa
yliopistojen saamaan budjettirahoitukseen. Siitä syystä tarvitaan lisärahoitusta,
jos halutaan ylläpitää yliopisto-opetuksen
ja tutkimuksen laatua. Laadulla on olennainen kytkentä myös
opiskelijoiden hyvään ohjaukseen ja toivon mukaan
nopeampiin valmistumisaikoihin.
Arvoisa puhemies! Yliopistojen kehittämislain erinäisistä vaiheista
saa sen käsityksen, että valtioneuvoston puolella
yliopistojen tutkintomäärien ja yliopistojen tehtävien
kasvattamisen hinku on ollut kovin paljon suurempi kuin vastuun
ottaminen niiden laadun rahoittamisesta. Eduskunnalle yliopistot
ovat hyvin kyenneet perustelemaan oman merkityksensä, ja
eduskunta halusikin tuttuun tapaan korjata rahoitusvajeen kansainvälisesti
vertailukelpoiselle tasolle. Mutta jos katsotaan, mitä valtioneuvostossa
on tehty, minusta valtiovallan ylipäätänsäkin
pitäisi olla omille yliopistoilleen ikään
kuin vakaampi ja luotettavampi isäntä. Yliopistojen
rehtorit taas allekirjoittivat tulossopimukset, joissa tavoitellaan
huomattavia tutkintomäärien kasvua, mutta, niin
kuin nyt nähdään, rahoitus ei kuitenkaan vastaa
sitä tarvetta, joka tutkintomäärien kasvamisesta
pitäisi seurata.
Totta kai tämä lakiesitys on parempi kuin
ei mitään. Siinä mielessä sitä on
tietysti tervehdittävä ilolla, mutta yhtyen moniin
aikaisempiin puhujiin toivon, että sivistysvaliokunta perehtyy
ja varmasti me valtiovarainvaliokunnassakin omalta osaltamme perehdymme
asiaan hyvin tarkasti arvioiden myös yksittäisten
yliopistojen kohdalla esimerkinomaisesti sitä, mitä tämä määräraha todella
tarkoittaa, kun otetaan huomioon jo sovittu tulevaisuuspaketti,
vuokramenojen, kiinteistömenojen lisäykset ja
jo aiemmin sovitut hankkeet, virtuaaliyliopistot ja muut vastaavat,
jotka sitovat yliopistoilta tietyn määrän
menoja joka tapauksessa.
Haluan myös korostaa sitä, että valtiovalta
ei voi jatkuvasti ikään kuin poimia rusinoita
jokaisesta pullasta. Kun on kerran yhteisesti hyväksytty
se linja yliopistolaissa, että me emme ota käyttöön
lukukausimaksuja emmekä myöskään
halua, että tänne syntyisi yksityinen yliopistolaitos, se
edellyttää silloin, että valtiovalta
hyvin vastuuntuntoisesti kantaa sen oman osuutensa julkisen yliopistolaitoksen
ja sen opetuksen ja vapaan perustutkimuksen monipuolisesta rahoituksesta, koska
jos näin ei tehdä, vaarana on se, että suomalaisten
yliopistojen kansainvälinen kilpailukyky houkuttelevana
tutkimus- ja opetusyhteisönä vaarantuu. Yliopistomaailmassa
eletään yhä enemmän kansainvälisessä kilpailussa.
Jos meidän yliopistomme eivät pysty siihen haasteeseen vastaamaan,
ovella on odottelemassa muita korkean koulutuksen tarjoajia. Tietysti
hyvätuloisilla on mahdollisuus hakeutua myös ulkomaisiin yliopistoihin.
Kaikki kynnelle kykenevät maat miettivät parhaillaan
sitä, miten ne parantaisivat omien yliopistojensa vahvuuksia,
ja näin on syytä tehdä myös
Suomessa ja katsoa tarpeeksi kauas.
Ministeri Rask käsitteli edellä puheenvuorossaan
myös tutkimusrahoituksen kansantuoteosuutta ja totesi,
että se on Suomessa noussut. On hyvä, että se
on noussut, mutta ongelma on se, että se on viime vuosina
noussut erityisesti yksityisen rahoituksen lisääntymisen
kautta. No, hyvä tietenkin, että yritykset satsaavat
tutkimukseen, se ei ole sinänsä ongelma. Ongelmahan
on se, että julkinen rahoitus ei ole noussut vastaavaa tahtia.
Tämä johtaa pitemmällä tähtäimellä,
voisi sanoa, innovaatiomaailman vinoutumiseen, koska yksityinen
rahoitus on aina vääjäämättä lyhytjännitteisempää eikä voi
ottaa sellaisia riskejä uusien keksintöjen, uusien
asioiden, kehittämisessä, mitä julkinen
rahoitus voi ottaa.
Haluaisin käyttää vähän
agraariyhteiskunnan vertausta, jos se nyt on sallittua näin
tietoyhteiskunnan aikana. Minusta tilannetta voidaan verrata osittain
ryöstöviljelyyn. Sanakirjan mukaan se on maanviljelyä,
jossa kasviravinteiden korvaaminen laiminlyödään,
kunnes sadot pienenevät niin, että viljely ei
enää kannata. Minusta voi ajatella niin, että tietoyhteiskunnassa
tämä maahan verrattava tuotannontekijä on
osaaminen ja perustutkimus ja yliopisto-opetus ovat niitä kasviravinteita,
jotka uudistavat tätä osaamisen ja luovuuden kasvustoa.
Kyllä silloin ravinnevaje uhkaa, jos tutkimus keskittyy
liiaksi vain lyhytjänteisten hedelmien poimimiseen eikä lannoita
kasvustoa tämän vapaan perustutkimuksen ja yliopisto-opetuksen
kautta. Tämä voi kostautua tulevina vuosina luovuuden
ja uusien keksintöjen hiipumisena.
Tältä pohjalta voi hyvin yhtyä siihen,
mitä ed. Tiuri sanoi yliopistorahoituksesta investointina tulevaisuuteen.
Ei pitäisikään ajatella, että se
on tavanomainen kuluerä, vaan se on myös investointi,
jolla parannetaan valtion velanhoitokykyä tulevaisuudessa.
On ihan hyvä, että kannamme huolta valtionvelasta,
mutta silloin pitää kantaa huolta myös
niistä toimenpiteistä, joilla talouden kasvua
ja osaamisperusteisen talouden vahvistumista autetaan.
Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi muutama näkökulma
muihin yliopistojen kannalta olennaisiin kehittämisasioihin.
Ed. M. Pietikäinen kiinnitti jo huomiota tulosohjausjärjestelmän
uudistamiseen. Toivon, että erityisesti sivistysvaliokunta,
paitsi että miettii rahoituksen volyymia eli mahdollisuuksien
mukaan pyrkii korottamaan sitä lähemmäksi
sivistysvaliokunnan alkuperäistä tasoa, myös
miettii tulosohjausjärjestelmän uudistamista laadun huomioimisen
suuntaan. Minusta pitäisi myös tunnustaa se, että eihän
yliopisto ole pelkästään tutkintotehdas.
Sillä on myös muita merkityksiä. Se on
kulttuuriperinnön siirtäjä, sen tutkijoilla
pitäisi olla mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen
keskusteluun, avata uusia näkökulmia, tuoda uusia
käsitteitä. Yliopistolla on myös alueellisen
kehittämisen tehtäviä yhä enemmän.
Ei pitäisi pelkästään myöskään
yliopistojen rahoitusta kytkeä tutkintojen määriin.
Edellä on puhuttu paljon teknologia-alojen puolesta.
Se on tietysti yrityselämän ja elinkeinoelämän
kannalta lyhyellä tähtäimellä hyvin
tärkeä asia, mutta haluan kyllä myös
muistuttaa humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen rahoitustarpeesta,
koska ne juuri eivät voi hyötyä niin
paljon tästä yksityisestä ulkoisen rahoituksen
kasvusta. On tärkeää sekin, että tunnemme oman
ajatteluperintömme ja sen, voisi sanoa, kulttuurin ja käsitteistön
taakan, jota me koko ajan tuhansien vuosien takaa perässämme
kannamme, että emme toimi pelkästään
tämän ajan lyhytjänteisten näkökohtien
varassa, vaan että yliopistot todellakin ovat myös
kulttuuriperinnön uusintajia.
Ministeri kiinnitti puheenvuorossaan lyhyesti huomiota siihen,
että ylioppilaat pääsevät nykyisin
liian hitaasti opiskelemaan yliopistoihin, välivuosien
runsauteen. Olen siinä aivan samaa mieltä, että olisi
hyvin tärkeää saada uudistettua ylioppilastutkinnon
ja yliopistojen pääsykokeiden välistä suhdetta
niin, että tästä valtavasta valmennuskurssien
rumbasta ja avoimen yliopiston opiskelusta päästäisiin
pois. Se on kyllä nuorten, heidän vanhempiensa
ja kansantalouden voimavarojen hukkakäyttöä,
että joudutaan valmentautumaan niin monivuotisesti yliopistoon
pääsyyn.
Samaten voi olla tarvetta miettiä myös yliopistojen
tutkintojärjestelmää siltä kannalta,
että ehkä jossain määrin välitutkintojen
asemaa voitaisiin meilläkin vahvistaa ja niin, että välitutkinnon
jälkeen yliopistossa voisi myös vaihtaa alaa. Se
voisi tuoda enemmän tämmöisiä monitieteellisiä osaajia.
Jos ajatellaan vaikka, että joku opiskelisi ensin kirjallisuustiedettä ja
sen jälkeen voisi vaihtaa välitutkinnon jälkeen
vaikka tietotekniikkaan tai liiketalouteen, niin tämä voisi
tuoda paljon monipuolisempia näkökulmia työelämään
kuin tämä nykyinen vain yhden alan opiskeluun
keskittynyt järjestelmä.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että opetusministeriö myös
ottaisi valmisteltavakseen yliopistojen taloudellisen autonomian
vahvistamisen keinot. Sen sijaan, että ne ovat nykyisin
valtion tilivirastoja, ne voisivat olla vahvemmin itsenäisiä julkisoikeudellisia
yksikköjä. Voidaan verrata tätä tilannetta
vaikka ammattikorkeakouluihin. Nehän voivat olla kuntayhtymiä, säätiöitä,
osakeyhtiöitä, mutta yliopisto on hyvin kiihkeästi
nyt sidoksissa tähän valtion tilivirastoasemaan.
Esimerkiksi siirtomäärärahojen käytössä on
ollut ongelmia. Tämä liittyy osittain tähän
ulkoisen rahoituksen kasvuun. On aika vaikea valtion ja opetusministeriön
tulevaisuudessa kontrolloida ja hallita niitä riskejä,
joita tähän ulkoiseen rahoitukseen liittyy, pelkästään
erilaisilla käskykirjeillä ja yläpuolisella
kontrollilla. Sen sijaan yliopistoille pitäisi antaa hallinnolliset
toimintamallit, jotka mahdollistavat vastuullisen ja, voisi sanoa,
itseohjautuvan toiminnan näillä tieteen ja koulutuksen
kansainvälisillä kentillä. Elinkeinoelämän
valtuuskuntahan teki tämmöisen raportin, jossa
he ehdottivat tämän suuntaista harkintaa. Myös
Kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen on tästä kirjoittanut.
Opetusministeriö on suhtautunut aika nihkeästi,
mutta toivon, että kuitenkin tämä valmistelutyö laitettaisiin alulle.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Aula kiinnitti huomiota tärkeään
seikkaan, opintojen pidentymiseen, viimeksi tässä yhteydessä siihen
pitkään väliin, joka meillä jää lukion
ja korkeakouluopintojen aloittamisen väliin. Toinen ongelma
on osittain resurssien niukkuudesta johtuva opintojen pidentyminen.
Opiskelijaorganisaatiot ovat kiinnittäneet paljon huomiota
siihen, että kun opetukseen varattuja resursseja ei ole
tarpeeksi, se johtaa siihen, että opinnot vääjäämättä tästä syystä pitenevät.
Todellisuudessa tällä tavalla maisterintutkinnon
hinta, se kustannus, mikä yhteiskunnalle muodostuu, tuleekin
kalliimmaksi sen takia, että tehokkuus on tästä resurssien
niukkuudesta kärsinyt. Eli kaiken kaikkiaan tulisikin minusta
tällaista kustannusvertailua (Puhemies koputtaa) tehdä sillä tavalla,
että katsottaisiin, paljonko nykytilanteessa maisterintutkinto
maksaa ottaen huomioon tämän pitenemisen, (Puhemies
koputtaa) ja näin ollen voitaisiin osoittaa, että resurssien
lisääminen on itse asiassa taloudellisesti edullista.
Puhemies:
Kehotan pidättäytymään siinä minuutin
vastauspuheenvuorossa.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä,
että olemme saaneet nyt käsiteltäväksi
tämän esityksen korkeakoulujen kehittämisestä annetun
lain 3 §:n muuttamisesta. Useimmissa puheenvuoroissa on
kiinnitetty huomiota nimenomaan rahoitukseen ja rahoihin. Sen sijaan
ei ole kiinnitetty huomiota esimerkiksi globaalietiikkaan, jota
Joensuun yli-opiston professorit tänä päivänä hyvinkin
tarkasti omissa tutkimuksissaan ovat ottaneet huomioon. Sen johdosta
toivoisinkin, että tässä opetuksen kehittämisessä ja
sivistysvaliokunnan kuulemisessa voitaisiin kuulla Joensuun yliopiston edustajia,
koska heillä on olemassa toisenlaista arvopohjaa myöskin
tälle kehittämislaille. Eli kaikkea ei voida mitata
pelkästään rahoituksella, vaan pitää löytää arvopohjia
ja myöskin tietenkin erityisosaamista. Niin kuin täällä on
tullutkin esille useiden edustajien puolelta, yliopistot voivat
omalta osuudeltaan kehittää toimintaansa, kuten
esimerkiksi Kuopiossa on kehitetty bio- ja mikrotekniikan alueella,
ja toiset voivat omilla osa-alueillaan viedä kehitystä eteenpäin.
Arvoisa puhemies oli aikanaan ministerinä silloin,
kun kehittämislakia on käsitelty aiemmin. Samoin
täällä on myös muita ministereitä,
jotka ovat osallistuneet tämän lain kehittämiseen.
Katsonkin, että on ihan hyvä, että tällä lailla
saadaan ohjausta aikaan ja myöskin voidaan saada osittain
rahoituksia kuntoon nimenomaan erityisosaamisasiassa.
Perusteluissa todetaan: "Suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen
lähtee ajatuksesta, jonka mukaan taloudellinen kasvu ja
yhteiskunnallinen vakaus ovat hyvinvoinnin keskeinen edellytys."
Tässä kiinnitetään huomiota
erikoisesti kansalliseen toimintaan, joka on avainasemassa, ja todetaan
myöskin yritysten ja yliopistojen yhteistyöstä.
Arvoisa puhemies! Oma puheosuuteni keskittyy ulkopuolisiin rahoituksiin,
joista olen hyvin huolissani. Opetusministeri on asettanut työryhmän
ulkopuolisten rahoituksien ohjeistusten antamiseen. Tästä tulee
varmasti pian ohjeet yliopistoille. Uskon, että tämä puoli
osittain on jokseenkin kunnossa. Toivottavasti hallinnollisesti yliopistoissa
tämä viedään kuntoon, jos kaikki
ei ole sisäisen tarkastuspuolen osuudelta järjestyksessä.
Sen sijaan olen huolestunut niistä rahoituksista, jotka
ohjautuvat yrityksiin, mitä perustetaan yliopistojen alaisuuteen.
Kun olen selvitellyt asiaa valtiovarain tiede- ja sivistysjaoston
puheenjohtajana ja lisäksi hallinto- ja tarkastusjaostossa,
olemme kuulleet asiantuntijoita ja todenneet myöskin omassa
lausunnossamme, joka tulee varmaan tänne käsittelyyn,
että jotakin tähän täytyisi
löytyä. Eli tällä hetkellä ulkopuolisiin
yrityksiin ei päästä millään
lailla muutoin kuin verottajan ja poliisin toimenpitein. Tiedämme
jokainen, että ongelmia on ollut niin Kuopiossa kuin viimeisimmät
Turussa. Toivoisinkin, että ministeriö voisi omalta
osaltaan vaikuttaa asiaan ja erikoisesti sivistysvaliokunta kuunnellessaan asiantuntijoita.
Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt huomiota erikoisesti
siihen, että kun esimerkiksi yliopistojen ulkopuolisia
määrärahoja katsellaan vuodelta 2000,
siellä on Teknillinen korkeakoulu, jonka ulkopuolinen rahoitus
on 44,9 prosenttia. Sitten otan Kuopion yliopiston, jonka ulkopuolinen
rahoitus on 43 prosenttia. Kun sitten verrataan esimerkiksi Sibelius-Akatemiaan,
joka on tietenkin pienempi yksikkö, siellä on
vain 3,2 prosenttia, Joensuun yliopistossa 24,9 prosenttia.
Arvoisa puhemies! Kaikki varmaankaan ei ihan vielä ole
kohdallaan. Toivoisinkin, että nämä kysymykset
saataisiin ajanmukaiselle tasolle ja valvontajärjestelmät
kuntoon.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläinen kiinnitti erittäin
tärkeään asiaan huomiota ottaessaan kantaa
ja toivoessaan, että sivistysvaliokunta perehtyy tähän
ulkopuoliseen rahoitukseen ja nimenomaan siihen, ettei sitä käytetä väärin.
Mutta ehkä eduskunnan pöytäkirjoihin
kannattaa todeta se, että samalla, kun on tarkkaan tiedettävä, että ulkopuolisen
rahoituksen osuus on noinkin suuri, parhaimmillaan tai pahimmillaan
50 prosenttia, pitää kuitenkin muistaa se, että kuitenkin tästä rahoituksesta
alle 10 prosenttia on niin sanottua yksityistä rahaa eikä sekään
välttämättä kaikilta osin ole
ollenkaan huonoa. On tärkeää, että se
on yliopistojen käytettävissä. Mutta
suurin osa ulkopuolisesta rahoituksesta on Tekesin, Akatemian, kuntien
jne. rahaa, joka on tavallaan julkista, yhteiskunnallista rahaa,
jota ohjataan yliopistojen käyttöön.
Silti ulkopuolisen rahoituksen näinkin merkittävää osuutta
kannattaa seurata. Se herättää kyllä monia
kysymyksiä yliopistojen autonomiasta, ja tästä näkökulmasta sitä ei
pidä vähätellä.
Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää aivan
samaan asiaan huomiota, jonka ed. Gustafsson jo totesi, eli ulkopuolisesta
rahoituksesta todella vain pieni osa on yritysten ja häviävän pieni
osa on ulkomaisten yritysten yliopistoille sopimuksiin perustuen
myöntämiä rahoja. Teknillisen korkeakoulun
osalta puhutaan ehkä 20 prosentista ulkopuolisessa rahoituksessa,
joka tulee yrityksiltä. Sen pitäisi olla tietenkin
huomattavasti suurempi, jos ajattelemme yliopiston toiminnan vaikutuksia
ja toiminnan luonnetta kaiken kaikkiaan, mutta peruskysymys lähtee aika
paljon siitä, mihin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajakin
kiinnitti huomiota, siis sitä, mikä tilinpitojärjestelmä kaiken
kaikkiaan yliopistoissa on. Jos katsomme, että esimerkiksi ammattikorkeakoulut
voivat toimia osakeyhtiöinä, mikä sitten
on esteenä, että yliopistojen hallintomallia ja
nimenomaan taloushallintoa ei voitaisi modernisoida ja silti tehdä ja
pitää sitä nimenomaan tavoitteiden kannalta
riittävän läpinäkyvänä?
Tämä asia pitää ottaa vakavasti
esille.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ulkopuolinen rahoitus on tietenkin tärkeää,
mutta parhaimmassakin tapauksessa se on kuitenkin täydentävää,
kuten hallituksen esityksessäkin todetaan. Yliopistojen
perustehtävien suorittaminen on kuitenkin ensi sijassa kiinni
budjettirahoituksesta.
Minua kiinnostaa tämän lakiesityksen 3 § sikäli,
kun täällä todellakin puhutaan ensi vuodesta,
että korotus on vähintään 40
miljoonaa euroa. Kun budjetissa ei kuitenkaan voida ilmaista, että vähintään
40 miljoonaa euroa, niin haluaisin kysyä opetusministeriltä,
mitä te tulette esittämään budjettiin
lisärahoitukseksi. Mikä on se summa? Kun se on
vähintään 40 miljoonaa euroa, niin mitä te
tulette esittämään budjettineuvotteluissa? Se
olisi eduskunnan hyvä tietää.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan pöytäkirjoihin haluaisin
merkitä ed. Markkulan puheenvuoron johdosta, että on
ihan totta, että saamme yrityksiltä rahoituksia
ja myöskin Tekesiltä, Akatemialta ja ulkomaisista
yrityksistä, mutta se osa, mitä koskettelin puheenvuorossani,
tarkoitti sitä, että on olemassa yliopistojen
rinnalla olevia yrityksiä, joita perustetaan ulkopuolisten
rahoituksien saamiseksi nimenomaan ulkomailta ja yrityksiltä.
Tähän ei päästä millään
valvonnalla. Haluaisin, että tähän kiinnitettäisiin
huomiota. Samoin haluan todeta, kuten ed. Laakso totesi, että valtion
on kuitenkin kannettava oma vastuunsa rahoituksesta.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:
Puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva lakiesitys
on tietenkin tyhjää parempi, mutta eduskunnan
tehtävänä onkin arvioida, millaisena
käsillä oleva laki tulee näyttäytymään
käytännössä. On ilmeistä,
että suomalainen yliopistolaitos tarvitsee kehittämislain,
ja kun edellinen epäonnistui, tätä lakia
on odotettu ja on perusteltua, että ennen ensi vuoden budjettikäsittelyä kyseinen
laki eduskunnasta valmistuu.
Se lisä, mikä yliopistoille tämän
lain myötä olisi tulossa vuosille 2002—2005,
näyttää ainakin tässä vaiheessa
itselleni varsin näennäiseltä. Kysymys
ei missään tapauksessa ole lisästä yliopistojen
toimintaan, eikä kysymys myöskään näytä olevan
jälkeenjääneisyyden palauttamisesta.
Kysymys on jonkinmoisesta paikkauksesta. Toivottavasti eduskunta
rohkenee korjata tätäkin lakia. Tässä tapauksessa
jo vähäiselläkin korjauksella voisi olla
positiivista merkitystä.
Lain perusteluja lukiessa voi kyllä vain todeta, että opetusministeriö on
onnistunut kertomaan, mikä on suomalaisten yliopistojen
tila tänä päivänä.
Se on varsin surkea, kuten perusteluista käy ilmi. Monille
yliopistoille tämä vuosi lienee taloudellisesti
pitkästä aikaa raskain vuosi. Esimerkiksi juuri
Oulun yliopistosta voi tällaisen arvion tehdä.
Sehän saa tänä vuonna opetusministeriöltä jälkeenjääneisyyden
takia niin sanottua tasausrahaa, mutta tämäkään
ei riitä. Hallinnosta joudutaan tänä vuonna
siirtämään tiedekuntien perusrahoitukseen
kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin raha, niin että todellakin
parin viikon pakkolomaa yliopiston hallinnossa parhaillaan vakavasti
harkitaan. Tämä tapahtuu aikana, jolloin Suomen
bruttokansantuote on korkeammalla kuin ikinä maamme historiassa.
Tuntuisi kyllä siltä, että tästä bruttokansantuotteen kasvusta
olisi järkevää siirtää tulevaisuuteen,
investoida tulevaisuuteen myöskin siten, että investoisimme
koulutukseen, koska koulutukseen investointi on varmasti parasta
tulevaisuuteen investointia.
Toivottavasti opetusministeriössä ymmärretään
yliopistojen tukala tilanne. Minä hiukan epäilen,
että näin ei kuitenkaan käytännössä ole, kun
kuuntelin äsken ministerin puhetta. En kyllä näe
mitään syytä tämän
lakiesityksen antamisen jälkeenkään siihen,
että me olisimme tyytyväisiä olemassa
olevaan tilanteeseen.
Mitä kehittämislaki merkitsee yliopistoille ensi
vuonna? Tässäkin otan esimerkiksi oman alueeni
yliopiston, Oulun yliopiston, koska tiedän, mitä siellä tulee
tapahtumaan, jos kyseinen laki toteutuu. Oulun yliopisto tullee
saamaan todellista lisäystä tai jälkeenjääneisyyden
kompensaatiota palkkojen, vuokrien ja muiden velvoitteiden jälkeen
6—7 miljoonaa markkaa. Tällä rahalla
maamme toiseksi suurin yliopisto ei varmasti kartuta riittävällä tavalla
kirjastoja, ei varmasti uusi laboratorioitaan, niin kuin pitäisi,
eikä varmasti hanki edes välttämättömiä laitehankintoja
siinä määrin kuin nyt jo olisi tarpeellista. Tällä rahalla
ei myöskään kyetä laajentamaan
lähiopetusta, joka melkein kaikissa tiedekunnissa on äärettömän
minimaalista ja johon tarvittaisiin todella resursseja.
Tällä lisärahalla ei myöskään
kyetä kehittämään yliopistoa
sillä tavalla kuin yleisesti yliopistojen arvioidaan kykenevän
tulevaisuutta ja menestystä ajatellen. Tai jos otetaan
kehittämisvisiot todesta ja ideat pannaan käytäntöön,
niin silloin näyttäisi siltä, että vaihtoehdoksi
jää se, että yliopisto supistaisi opiskelijamääriään,
mutta tämä taas on ristiriidassa koulutuksen kehittämissuunnitelman
kanssa, koska siellä olemme yksimielisesti asettaneet aika
isoja velvoitteita korkea-asteen koulutuksen laajentamiseksi. Me haluamme
kouluttaa mahdollisimman suuren ikäluokan korkea-asteen
oppilaitoksissa, mikä tulevaisuutta ajatellen on sekin
ihan oikein, mutta nämä tavoitteet käytännössä eivät
tahdo millään toteutua, vaan kaikki lyövät
toinen toistaan korville.
Näkemykseni on, että kyseinen niin sanottu
lisäraha ei siis riitä mitenkään
kattamaan myöskään niitä lukuisia
valtakunnallisia kehittämisohjelmia, jotka tänä ja
ensi vuonna ovat menossa ja joiden tarpeet ovat yhteensä selvästi
yli 400 miljoonaa, puhumattakaan seuraaville vuosille, vuodelle
2003 ja niin edespäin, asetetuista uusista lisähaasteista.
Tässä viittaan esimerkiksi lääkärinkoulutuksen
ja opettajankoulutuksen välttämättömään
laajentamiseen, johon kaikki tilastot antavat vain yhdensuuntaista
viestiä.
Äsken käytiin keskustelua ulkopuolisesta rahoituksesta.
Yliopistothan eivät voi loputtomiin, siinä määrin
kuin esimerkiksi ed. Tykkyläisen puheenvuorossa äsken
tuli esille, turvautua ulkopuoliseen rahoitukseen. Tähän
liittyy, kuten täällä jo todettiin, erittäin
monia ja hyvin vakavia ongelmia, joihin on syytä eduskunnassakin
paneutua. Opetusministeriön asettamat tavoitteet ulkopuoliselle
rahoitukselle ovat toki hyviä yleisiä tavoitteita,
mutta esimerkiksi synergiaedun tuottaminen ei käytännössä sekään
näillä yhtälöillä voi toimia.
Koska yliopistojen on saatava perustoimintoihin nykyään
ulkoista rahoitusta, niin siinä jo ensimmäiseksi
törmätään näihin hienoihin
tavoitteisiin ja niitten epärealistisuuteen.
Nykyinen tilannehan ei myöskään kannusta millään
tavalla yliopistoja keskinäiseen yhteistyöhön,
mikä olisi suotavaa ja mistä joku vuosi sitten
paljon puhuttiin ja mihin syntyi myös paljon ideoita.
Opiskelijamäärä on Suomessa kasvanut
erittäin rajusti kymmenen viime vuoden aikana. Se on noin
36 prosenttia. Mutta kaikilla mittareilla mitaten, ja on hyvä,
että todellakin kyseisen lain perusteluissakin se selvästi
sanotaan, määrärahat ovat laskeneet.
Määrärahojen lasku on liki 20 prosenttia.
Yliopistot ovat odottaneet jälkeenjääneisyyden
korjaamista jo pitkään. Viime syksynä tietenkin
oli hetken jo ilon aihetta, kun sivistysvaliokunnasta tuli varsin
hyvä, todella hyvä, esitys tähän
saliin jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Minusta
kyllä nyt on yliopistojen vuoro. Ei voi ajatella, että kaikki
muut menevät aina ohitse, kun prioriteetteja joudumme tekemään.
Jossakin vaiheessa täytyy tulla korkea-asteen opetuksen vuoro.
Esimerkiksi humanistisella alalla ja opettajankoulutusalalla on
niin tiukka tilanne, että siellä ei mitenkään
selvitä, ellei sinne saada selkeää panostusta.
Opetusministeriön kehykseen on saatava lisää rahaa.
Ei voida ajatella, että näitä lisiä siirretään kehyksen
sisällä momentilta toiselle. Lisärahan tarve
on tämänkin lakiesityksen jälkeen varmasti tuo
puoli miljardia markkaa, jotta päästään
tyydyttävälle tasolle. On siis kysymys ihan selkeästä lisätarpeesta.
Jo aiemmissa puheenvuoroissa on käynyt aivan selvästi
ilmi, että yliopistojen perusrahoituksen nykyinen taso
ei riitä takaamaan suomalaisen hyvinvoinnin kehittämisen
ja elinkeinoelämän uusiutumisen vaatimia jatkuvia koulutustarpeita.
On aivan selvää, että koulutuksen laatu
on heikentynyt ja on vaarassa heikentyä edelleen, mutta
meillä ei ole varaa pudottaa sitä yhtään
enempää. Tästä syystä yliopistojen perusvoimavarojen
vaje on mitä pikimmin kunnolla korjattava.
Samalla toivoisin, että yliopistojen roolia yhteiskunnassamme
yleisestikin selkiytettäisiin, koska yliopistot eivät
voi olla jokaisen mahdollisen projektin kumppani, johon ne nyt ovat
joutuneet lisärahoituksen turvin. Yliopistojen ensisijainen
tehtävä on huolehtia laadukkaasta opetuksesta
ja vapaasta tutkimuksesta isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi,
kuten yliopistolaissa kauniisti todetaan.
Puhemies! Vielä lopuksi toivomus, että valiokuntakäsittelyssä pohdittaisiin
tulevaisuutta pitemmällekin myöskin siten, että mietittäisiin,
miten löydämme luotettavan ja kaikkia osapuolia tyydyttävän
laskennallisen mallin yliopistojen keskinäisen rahoituksen
jakamiseksi. Yhä useampi taho alkaa onneksi jo vihdoin
uskoa, että nykyinen tie on loppuun kuljettu. Arvelen,
että sivistysvaliokunnalla on uusia viittoja tarjota tähän.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoron johdosta toteaisin
yliopistojen yhteistyöstä, että olen
ollut näkevinäni esimerkiksi Itä-Suomen
yliopistojen yhteistyön olevan hyvää.
Toivoisin, että muut ottavat esimerkkiä tästä.
Tästä asiasta olen eri mieltä.
Sen sijaan voin yhtyä moneenkin asiaan teidän
laaja-alaisen, hyvän puheenvuoronne kohdalla. Olen myöskin
samaa mieltä siitä, että meidän
pitää saada korjattua perusrahoituksessa olevat
ongelmat lisäbudjetin kautta tai varsinaisen budjetin kautta.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lyhyesti yliopistojen keskinäiseen
yhteistyöhön kommenttina, että varmasti
nykyinen tulosohjausmallikin hiukan estää yhteistyötä sen
takia, että yliopistot joutuvat kilpailemaan esimerkiksi
tulevista tohtoriväittelijöistä, kun
tietävät, että jokainen tohtorintutkinto
tuo lisää rahaa yliopistolle. Sen sijaan olisi
mielekkäämpää se, missä aikaisemmin jo
aika pitkällä oltiin, että meillä oli
esimerkiksi yliopistojen välisiä keskinäisiä tohtorikouluja
ja ei ollut niin tarkkaa, missä väittelee. Itsekin
olen joutunut tällaisessa ryhmässä olemaan,
ja ei ollut mitenkään tärkeätä loppujen
lopuksi, missä yliopistossa väittelee, vaan se,
että tutkimustulosta tuli.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Viidenkymmenen viime vuoden aikana meidän
eurooppalaisten elämään ovat onneksi
yliopistot vaikuttaneet ainakin minun mielestäni enemmän kuin
armeija. Se kertoo siitä, että ihmiskunta kuitenkin
jollakin tavalla menee eteenpäin. Todella pidän
yliopistoja keskeisempinä. Minä uskon, että ihminen
on aika petomainen olento ja että vain sivistyksen kautta
ihmisen jalot ja hyvät mahdollisuudet tulevat esille. Ilman
koulutusta me vajoamme barbariaan, joka johtaa moneen muuhunkin
ongelmaan. Olen vakaumuksellinen opetuksen ja sivistyksen ystävä,
en vain siitä syystä, että se tuottaa
maalle kilpailukykyä ja taloudellista hyötyä,
vaan se on ydin koko ihmisyydessä.
Siitä syystä on hauskaa, että uudelleen
pääsee keskustelemaan kehittämislaista.
Se osoittaa, että tämä on meille tärkeä asia.
Eduskunnassa jo kertaalleen hyväksytty lakihan vedettiin
pois, ja sen jälkeen ymmärtääkseni
opetusministeri Rask on hallituksen sisällä yrittänyt
parhaansa mukaan eduskunnan tahtoa viedä eteenpäin,
ja meillä on tämä esitys edessämme.
Itse toivon, että sivistysvaliokunta käsittelee
tämän avoimin mielin ja, jos näyttää siltä,
että uusi esitys ei ole riittävä, tekee
siitä tarvittavat johtopäätökset,
esimerkiksi siitä, kuuluvatko tulevaisuuspaketin rahat
tähän asiaan.
Toivoisin myös, että sivistysvaliokunta katsoessaan
rahoitusrakennetta keksisi keinoja siihen, että kiinteistömenot
muodostavat kohtuuttoman suuren osan monen yliopiston menoista.
Teknisissä korkeakouluissa, joilla on kalliit isot tilat, tai
monissa taidekorkeakouluissa, kuvataideakatemiassa ja teatterikorkeakoulussa,
menoista yli kolmannes menee kiinteistö- ja vuokramenoihin.
Ymmärtääkseni on niin, että valtion
tuottotavoite näille kiinteistöille on 7 prosenttia.
Se on mielestäni aika korkea. Melkein itsekin harkitsin,
voisinko jotenkin sijoittaa tähän. Se kuulosti aika
kohtuulliselta. Olen ottanut selvää, että Helsingin
kaupungissa kiinteistömassan keskimääräinen
tuottotavoite jälleenhankinta-arvosta on 3 prosenttia vuosittain.
Poliittisesti on päätetty, että jonkin
yleishyödyllisen rakennuksen, kuten Kaupunginteatterin,
tuottotavoite on alhaisempi. Luulen, että tässä on
yksi väline, mitä kautta yliopistoille voitaisiin
saada lisärahoitusta. Mielestäni tuottotavoite
vuokrista on liian korkea. Se johtaa kohtuuttoman korkeisiin kiinteistömenoihin.
Täällä on ollut erittäin
paljon hyviä puheenvuoroja. Itse viehätyin kovasti
ed. Aulan käyttämästä agraariyhteiskuntavertauksesta,
kun hän puhui ryöstöviljelystä.
Minusta se on erittäin hyvä ajatus siitä,
että jokaisella sukupolvella on myös velvollisuus
laittaa jotakin muille sen lisäksi, että me ikään
kuin käytämme edellisten sukupolvien työtä.
Siitähän on kauniisti sanottu, minä en
muista, kuka nobelisti sanoi, kun kysyttiin, miten te tämän
keksitte, että helppoahan se oli, kun minä sain
seistä jättiläisten harteilla. Hän viittasi
Isaac Newtoniin ja muuta. Me ikään kuin näemme
pidemmälle, koska joku on jo kavunnut vähän
sitä kukkulaa ylöspäin. Itse olen ehkä liikaa
istunut täällä ja kuunnellut valtiovarainministeriä niin
herkästi, että ajattelen, ettei saa syödä koskaan
pääomaa. Meidän pitää sijoittaa
yliopiston perustutkimukseen riittävästi resursseja, koska
sitten sieltä tulevat ne soveltavat keksinnöt.
Me emme tiedä vielä, mikä asia on keksimisen
ja soveltamisen väärti, ja siitä syystä pitää hyvin
laajalla rintamalla viljellä yliopistossa kaikkia tieteen
ja taiteen aloja, ei vain siksi, että se on itseisarvo,
vaan myös siksi, että me emme voi tietää,
mikä on meille hyödyksi.
Olen samaa mieltä, että tulosohjausta pitää tarkastella
tarkkaan: onko se johtanut siihen, että yliopiston ylevä perustarkoitus
on ikään kuin — miten sen sanoisi, viinirypäleestä on
tullut rusina — jotenkin pienentynyt? Ajatellaan sitä,
mistä puhuttiin, että neljännes ei valmistu.
Se on tietysti ikävää, koska tutkinto
on ihmiselle itselleenkin tärkeä elämänpaalu.
Mutta sinänsä voin sanoa, että esimerkiksi
aikanaan, kun itse opiskelin Teatterikorkeakoulussa, hyvin harva
valmistui. Itse sitten myöhemmin kyllä olen valmistunut maisteriksi.
Nyt sieltä taas valmistuu kai kaikkein eniten. Teatterikorkeakoulussa
ainakin jossain vaiheessa osuus oli korkein. En usko, että teatteritaide
on sinänsä niin muuttunut. Sama on kuvataidepuolella.
Tiedän, että eduskunnassakin monet toimittajat,
jotka täällä ovat, kirjoittavat varmaan
aivan erinomaisesti eikä kaikilla suinkaan ole tiedotusopin
maisterintutkintoa.
Mielestäni pitäisi kuitenkin muistaa se, että monet
niistäkin, jotka eivät saa yliopiston loppututkintoa,
kuitenkin sijoittuvat hyviä henkisiä ominaisuuksia
vaativiin tehtäviin eli koulutus ei ole mennyt hukkaan.
Tämä pitäisi aina muistaa, että myös
koulutus, joka ei johda tutkintoon, varmaan jollakin tavalla palvelee
yhteiskuntaa. Eihän voi olla niin, että vasta
sitten, kun ihminen saa tutkinnon, tulee se kansantaloudellinen
hyöty. Minä uskon, että kaikki koulutus
hyödyntää. Siitä syystä itse
suhtaudun kielteisesti ajatukseen siitä, että olisi
vain tietty määrä opintoviikkoja, mitä saisi
opiskella, koska luultavasti opiskelija, joka haluaa opiskella hieman
enemmän opintoviikkoja, kyllähän hän
sen tietämyksen avulla sitten työelämässä ja
elämässä tekee sen verran parempaa työn
laatua, että se kustannuserä, joka liiasta opiskelusta
on tullut, tulee yhteiskunnan hyväksi.
Kaiken kaikkiaan on siis myönteistä, että eduskunnan
sivistysvaliokunnan iso työ, joka tehtiin, on kuitenkin
johtanut myös jonkinlaisiin konkreettisiin rahallisiin
parannuksiin, mutta en ole vielä valmis sitoutumaan siihen,
että tämä on riittävää niihin
tavoitteisiin nähden, mitä on asetettu. Meidän
täytyy muistaa, että me olemme Suomessa valinneet
kaksi merkittävää useista muista maista
poikkeavaa linjaa. Yliopistot ovat valtion yksiköitä.
Meillä ei ole yksityisiä yliopistoja. Åbo
Akademikin on siirtynyt valtiolliseksi. Meidän kaikki yliopistot
ovat valtiollisia. Samoin perustutkinnot ovat maksuttomia. Olemme ikään
kuin valinneet sen linjan, että yliopistot ovat valtion
erityisessä suojeluksessa, ikään kuin muunlaista
mallia ei ole. Tästä seuraa valtiolle aivan erilainen
rahoitusvastuu kuin ehkä joidenkin muiden maiden toimintaympäristöissä,
joissa yliopistoilla on enemmän liikkuvia elementtejä.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Hallitus veti viime syksynä pois
esityksensä korkeakoulujen kehittämislaista, ja
se harmittaa vieläkin. Poisveto oli uhka yliopistojen perustehtävälle.
Epävarmuus resurssien riittämisestä on
vaikeuttanut suuresti yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaa ja
sen suunnittelua. Tavoitteet ja määrärahat
eivät kohtaa. Yliopistojen rahoitus on turvattava lainsäädännöllä ja
parhaiten se turvataan jatkossakin kehittämislailla. Millä muulla
tavoin tutkintotavoitteiden kasvun ja määrärahakehyksen
välillä oleva aukko kurottaisiin kiinni?
Kehittämislaki on tärkein yksittäinen
yliopistojen perusrahoitukseen ja tätä kautta
yliopistojen toimintaedellytyksiin vaikuttava laki. Vaadin monien
muiden kollegoiden lailla viime syksynä, että yliopistojen
kehittämislaki otetaan ensi tilassa uudelleen käsittelyyn
ja hyväksytään niin kuin eduskunta lakiesityksen
ensimmäisessä käsittelyssä sen
yksimielisesti teki jo silloin. Olen iloinen siitä, että näin
on tehty ja ministeri on kiirehtinyt omalta osaltaan tätä asiaa.
Siitä kiitos ministeri Maija Raskille.
Esitys liittyy vuoden 2002 valtion talousarvioesitykseen ja
on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä,
mutta toivon, että asiasta voitaisiin päättää jo
tämän kevään aikana. Meidän
on ymmärrettävä ja tunnustettava, mikä merkitys
korkeatasoisella yliopisto-opetuksella maallemme on. Suomen kansalliset
strategiat nojautuvat hyvin pitkälle koulutukseen ja osaamiseen
ja niihin panostamiseen. Täytyy muistaa, että perusrahoituksen
turvaaminen lainsäädännöllä on
kirjattu sekä hallitusohjelmaan että Koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 1999—2004.
Viime vuonna yliopistojen toimintamenoja on lisätty
47 miljoonalla markalla opiskelijaruokaloiden ja pinta-alatarkistusten
perusteella. Myös palkat ovat lisänneet toimintamenoja.
Vuosille 2002—2004 hallitus esittää yliopistoille,
tulevaisuuspakettikin mukaan lukien, yhteensä noin 514:ää miljoonaa
markkaa lisärahoitusta. Tämän lisäksi
huomioidaan erikseen palkankorotukset.
Toimenpiteet ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä.
Nämä lisäykset eivät ole lisänneet
eivätkä lisää yliopistojen perusvoimavaratasoa.
Opetusministeriön laskelmien mukaan rahoitustarve on noin
700 miljoonaa markkaa ja yliopistojärjestöjen
mukaan noin 950 miljoonaa markkaa.
Lopuksi, arvoisa puhemies: On itsestäänselvyys,
ettei ulkoista rahoitusta voi käyttää jatkuvana
hätävarana yliopistojen perusrahoituksen paikkailussa,
vaan meidän tulee osoittaa olevamme yliopistojen asialla
tavalla, johon hallitusohjelmassa on sitouduttu. Tällä hetkellä ulkopuolisen
rahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta on jo noin 35 prosenttia.
On vaara, että tämä horjuttaa yliopistojen
toimintaan kohdistuvaa luottamusta. Onneksi opetusministeriö on
asettanut työryhmän selvittämään
ulkopuolisen rahoituksen hallinnointia ja valvontaa.
Ellei yliopistoille turvata riittävää perusrahoitusta,
on suuri vaara, että opiskelijoiden vuosittaisia sisäänottoja
joudutaan pienentämään ja opetuksen laatua
heikentämään. Itse en halua olla mukana
vaarantamassa maamme kilpailukykyä. Yliopisto-opetus ja
osaaminen ovat maamme kehittämisen tae ja ehdoton edellytys
Suomelle globaalisessa kilpailussa. Yliopistojen perusrahoitus on
turvattava.
Leena Rauhala /skl:
Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevissa puheenvuoroissa
on jo selkeästi tullut esille se huoli, että hallituksen
esityksessä lain 3 §:n muuttamisen myötä ei
ehkä riittävästi vielä vastata
yliopistoissa oleviin tarpeisiin eikä siten saavuteta niitä tavoitteita,
mitä yliopistoille on asetettu.
Joka tapauksessa meillä on nyt lähetekeskustelussa
laki korkeakoulujen kehittämisestä. Yhdyn niihin
puheenvuoroihin, joissa kehittämistä peräänkuulutetaan,
mutta samalla on esitetty kysymys, onko tällä määrällä,
mitä nyt esitetään, saavutettavissa mahdollisesti
olemassaolon turvaaminen. Tietenkin voi sanoa, että jos
nyt näillä rahoilla saavutetaan olemassaolon turvaaminen, siinäkin
on jo todella hyvää nähtävissä,
koska tiedämme, että jo tähän
mennessä yliopistot ovat tehneet hyvinkin paljon rakenteellista
kehittämistyötä, mikä hallituksen
lakiesityksen perusteluissa todetaan, ja yliopistoissa on pyritty
myös ohjaamaan voimavaroja uusille painoaloille, niin kuin
täällä on tullut esille. On virtuaaliyliopistoa ja
tietotekniikkaa ja näitä, mitä meidän
yhteiskuntakehityksemme edellyttää. Yliopistot
ovat pyrkineet tätä kehitystä tukemaan
ja olemaan mukana siinä.
Mutta selkeästi on tullut esiin ja yhdyn niihin huomioihin,
että ei ole kysymys nyt riittävistä rahoista.
Näin sivistysvaliokunnalla niin kuin eduskunnallakin tästä eteenpäin
on vakava haaste, voidaanko saada mahdollisesti, niin kuin täällä on
myös peräänkuulutettu, kehyksiin lisää. Täällä on
myös hyvin tuotu esille, erityisesti ed. Gustafsson muistaakseni
toi esille, että tietysti koulutuksessa on kysymys kokonaisuudesta,
ammatillisesta koulutuksesta ja aina peruskoulutuksesta lähtien.
Jos lähdemme kehystä tarkastelemaan, nämä eivät
saa olla vastakkain, yliopisto-opetus ja muut.
Itse yhdyn myös niihin huolenkantajiin, jotka näkevät,
että jos me asetamme tavoitteeksi yhteiskuntakehityksen,
yliopistoilla on siinä merkittävä rooli.
Täällä erityisesti ed. Krohn toi mielestäni
hyvin esille sen, että ei pelkästään
ole kysymys ikään kuin tietointensiivisestä kasvusta, tiedon
kasvusta, vaan meidän yhteiskuntamme kulttuurin ja sivistyksen
varmistamisesta, mitä pidän erityisen tärkeänä,
koska olemme kansainvälistyvä ja yhteydessä maailmanlaajuisesti. Näen
silloin, että turvaamme suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan
kehityksen.
Erityisesti yhdyn myös niihin puheenvuoroihin, joissa
täällä on tuotu esille, vaikka meillä on tällä hetkellä noin
20 yliopistoa, kysymys uusien yliopistojen tarpeesta. Sekin varmasti
voi olla yksi kysymys, joka tulee arvioida, onko näin.
Ennen kaikkea näen, että kun meillä nyt
on noin 20 yliopistoa, jotka ovat eri puolilla Suomea, siis jos ajatellaan
sekä yliopistoja, korkeakouluja, Teatterikorkeakoulua,
Kuvataideakatemiaa ja näitä kaikkia, joita tämä laki
koskee, niin kun on eri kokoisia yliopistoja, eri alueilla olevia
eri alojen yliopistoja, tällä lailla ja tällä jaolla,
mikä tässä tulee eteen, tulee mahdollistaa
se, että nämä yliopistot, eri korkeakoulut,
eivät ole eriarvoisessa asemassa.
Ennen kaikkea haluan nostaa esille nämä, mitkä täällä ovat
tulleet esille aikaisemminkin, niin humanistiset kuin yhteiskuntatieteelliset
alat. Näen, että juuri jos me peräänkuulutamme
sivistystä ja yhteiskuntakehitystä, hyvinvointiyhteiskuntakehitystä,
näillä on oma merkityksensä. Sekä kokemukseen
että myös joihinkin tilastoihinkin viitaten voi
sanoa, että kyllä meillä humanistiset
alat ovat jääneet jälkeen. Nyt tietenkin, niin
kuin ministeri Rask toi esille, huoli yliopistojen kehityksessä on
paitsi näistä eri aloista niin yleensä koko
peruskoulutuksesta. Mielestäni ministeri Rask toi erittäin
hyvin esille sen, että jos panostamme perusopetuksen laatuun,
silloin on lähdettävä opettajankoulutuksen
nostattamisesta, kehittämisestä, sen laadun turvaamisesta,
ja silloin on kysymys todella suurista uusista määristä.
Ei ole pelkästään kehittämisestä kysymys vaan
näen, että silloin on kysymys myös koko opettajankoulutuksen
rakenteellisesta uudistamisesta ja laajentamisesta.
Tässä yhteydessä, kun puhumme kehittämisestä,
näen, että kysymys laajentamisesta koskettaa myös
muita aloja. Niin kuin täällä on jo joissain
puheenvuoroissa tullut esille, me tarvitsemme työelämässä lisää muun
muassa lääkäreitä, ei pelkästään
opettajia, vaan myös lääkäreitä ja muita.
Niinpä näen, että varmasti on erilaisia
aloja ja myös ammatteja, joille korkeakoulujen kehittämisellä on
merkitystä. Emme varmasti kaikkea osaa tässä luetellakaan,
vaan nyt toivon, että kun sivistysvaliokunnassa lähdemme
tätä käsittelemään,
voimme saada todella kattavan asiantuntijajoukon myös ajatellen
sitä, että meillä on hyvin erilaisia
korkeakouluja ja eri alueilla toimivia. Niin kuin ed. Tykkyläinen
mielestäni hyvin toi globaalietiikankin esille, meidän
on huomioitava nämä alueet ja myös sen,
millä tavalla eri korkeakoulut toimivat.
Joillakin korkeakouluilla tietysti on jo tähän mennessä oman
kehityksensä myötä syntynyt erilaisia
painotuksia, niin kuin täällä tuli yritystoiminta
esille jne. Olen myös huolissani siitä, että jos
ulkopuolisen rahoituksen varassa toimitaan ja sen osuus on joissakin
korkeakouluissa jo lähemmäs 50 prosenttia, joissakin
vain muutama prosentti, siinä on jo eriarvoisuutta. Ainakin
sitä pitää analyyttisesti lähteä tarkastelemaan
nyt asiantuntijoitten kuulemisen myötä, mitä se
käytännössä merkitsee koko yliopistoissa
tapahtuvalle koulutukselle, että meillä on niin
paljon ulkopuolisen rahoituksen varassa. Niin kuin hallituksen esityksen
perusteluissa sanotaan, tietysti tämmöinen ulkopuolinen
rahoitus voidaan toisaalta ottaa positiivisena, myönteisenä,
koska jos rahoitus on vähäistä, sitä on
saatava muualta. Mutta millä tavalla sitten kaiken kaikkiaan
tämmöisen rahoituksen hankinta jo vie itse yliopistojen
toiminnasta niin sanotusti perusvoimavaroja? On esitettävä silloin
kysymys, onko se poissa niistä voimavaroista, ajallisista
ja henkilöresursseista, joiden pitäisi olla opiskelijoitten
käytössä.
Esittelypuheenvuorossaan ministeri Rask toi hyvin esille sen,
että nyt on etsittävä toimenpiteitä,
joilla vaikutetaan ongelmaan, joka varmasti koko koulutuksen mutta
ennen kaikkea korkeakoulujen yhteydessä on noussut esille,
eli opintoaikojen pidentymiseen. Toivon, että nimenomaan
tähän ongelmaan asiantuntijoitten myötä pystymme
sivistysvaliokunnassa saamaan selkeyttä, samoin välivuosien
ongelmaan, että opiskelijat eivät joudu odottamaan.
Mutta tietysti ennen kaikkea myös olen huolissani siitä,
että meillä on ikuisia opiskelijoita, jotka kukin
ilmeisesti erilaisten taustojensa mutta myös sen takia,
millä tavalla korkeakoulut toimivat, eivät ehkä koskaan
valmistu. Silloinhan on kysymys myös ohjauksesta, riittävästä opiskelijoitten
saamasta tuesta, jota he opettajien myötä saisivat.
Nyt jos toiminta painottuu ehkä ulkopuolisen rahoituksen
takia enemmän tutkimukseen, joka on tärkeää,
näkisin, että tällä rahoituksella,
jota nyt tässä ollaan hakemassa, riittävää rahoitusta,
turvattaisiin nimenomaan niin sanottu perusopetus siinä mielessä,
että on kysymys opiskelijoitten tiedonsaannista ja niihin
tavoitteisiin pääsemisestä, mitä yliopistotavoitteet
ja opetuksen tavoitteet ovat olleet.
Arvoisa puhemies! Toivon, että lain käsittely sivistysvaliokunnassa
saa vielä lisäarvoa siihen, mitä viime
syksynä. Lähden myös siitä,
että kun viime syksynä käsittelyssä oli
esitys, joka oli vielä suurempi kuin tässä,
voitaisiin saada nyt perusteita, mikä on sitten se riittävä ja
oikein kohdennettu rahoitus, koska kuitenkin 3 §:n varsinainen
sisältö on määrärahan
suuruus. Toivon, että me löytäisimme
oikean määrärahan suuruuden mutta että tämä esitys
tuottaisi myös keskustelun, niin kuin täällä on
esitetty, mikä on kaiken kaikkiaan korkeakoulujen rooli,
rakenteellinen kehittäminen ja laajemmat yhteiskuntakytkökset.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta on mielestäni evästänyt sivistysvaliokuntaa
oikeista asioista, joita on hyvä käsitellä korkeakoulujen
kehittämislain käsittelyn yhteydessä.
Aivan oikeita asioita on noussut esille liittyen ulkopuoliseen rahoitukseen,
alueelliseen kehittämiseen ja muihin asioihin.
Arvoisa puhemies! Kysehän on koulutuspoliittisesta
kokonaisuudesta. On haluttu pitää huolta perusopetuksesta,
joka on kaiken a ja o, jotta saisimme hyviä yliopisto-
ja korkeakouluopiskelijoita. Mutta on myös pidettävä huolta,
aivan niin kuin täällä puheenvuoroissa
esimerkiksi ed. Gustafsson toi esille, myös ammatillisesta koulutuksesta.
On pidettävä huolta aikuiskoulutuksesta ja myös
korkeasta koulutuksesta, johon tällä lailla nyt
halutaan puuttua.
Mielestäni hallitus on osoittanut koulutusmyönteisyytensä.
Monesti tänä päivänä tuntuu, että perinteiset
arvot kauneus, hyvyys ja totuus eivät ole ne tärkeimmät
arvot, vaikka niin pitäisi olla, vaan raha tuntuu olevan
se arvo, jolla mitataan. Hallituksen onnistumista tai koulutusystävällisyyttä voi
mitata mielestäni myös rahassa. Vuodesta 99 vuoden
2002 budjettiin nähden opetusministeriön rahoitusta
on lisätty 6 000 miljoonaa markkaa. Se on osoitus
ainakin siitä, että hallituksessa halutaan ymmärtää koulutuksen
tärkeys hyvin monella tasolla, inhimillisenä tekijänä ja
kilpailutekijänä.
Arvoisa puhemies! Kyse on kuitenkin silloin, kun tässä salissa
puhutaan, silloin kun hallituksessa puhutaan, politiikasta. Silloin
kun puhutaan politiikasta, silloin tehdään aina
kompromisseja. Nyt on käsittelyssä kompromissi,
joka ei ole ihan sitä, mitä opetusministeriö on
ajatellut, mitä eduskunta ajatteli, mitä sivistysvaliokunta ajatteli.
Nyt on kysymyksessä kompromissi, johon on nyt rahat. Tässä on
nyt se ero — haluan vielä toistaa sen — tässä esityksessä verrattuna pois
vedettyyn esitykseen, että meillä on nyt rahat.
Mielestäni tämä kompromissi on hyvä esitys,
joka nostaa yliopistojen rahoitusta 90 miljoonaa euroa kolmen vuoden
aikana.
Toivon, että tämä esitys sivistysvaliokunnassa
menisi mahdollisimman pian eteenpäin ja tulisi saliin loppukäsittelyn
saamaan. Toivon, että tämä todella tapahtuisi
tämän kevään aikana.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalan monipuolisessa puheenvuorossa
puuttuisin yhteen kohtaan, kun puhuitte yliopistojen ja korkeakoulujen
lukumääristä. Yliopistoja on tässä maassa
kymmenen ja korkeakouluja on toiset kymmenen. Lisäksi meillä on
ammattikorkeakouluja 26. Tässä on nyt vaikea perustella
sitä, mutta väitän, että viisimiljoonaiselle
kansalle tässä on aivan liikaa laitoksia. Ne pitäisi
saada paljon parempaan yhteistyöhön keskenänsä,
jolloin synergistiset edut olisivat aivan toista tasoa. Se on suuren
luokan poliittinen ja korkeakoulupoliittinen ja aluepoliittinen
asia. Toivon, että valiokunnassa tätä puolta
pystyisitte miettimään, vaikka se onkin vaikea
pähkinä.
Leena Rauhala /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä toi esiin todella
hyvin myös sen ajatuksen, mikä itseltäni jäi
vähän kesken. Hallituksen esityksessä on
lueteltu, mitä tämä laki koskee. Puheenvuoroissa
on kuitenkin noussut esille, että tarvetta on perustaa ehkä lisääkin.
Toivoisin, että jossakin vaiheessa täsmennettäisiin,
mitä tämä yliopistojen ja korkeakoulujen
määrällinen olemassaolo ja yhteistyö yhteiskunnassamme
tarkoittaa. Yhdyn kyllä siihen, mitä ed. Akaan-Penttilä toi
esille. Samalla täytyy mielestäni tehdä alueellinen
ja alojen välinen arvio, mitä yliopistot ja korkeakoulut kaiken
kaikkiaan tuottavat aloina ja alueellisesti.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä ed. Rauhalan puheenvuoron johdosta
toteaisin, että on tärkeä ja merkittävä asia
se, että nyt olemassa olevat yliopistot ja korkeakoulut
voidaan säilyttää. Meidän pitää pystyä tekemään
sellaisia rakennemuutoksia niin rahoituksen kuin sisältöjenkin kohdalla.
Mitä tulee ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon,
olen samaa mieltä hänen kanssaan, että yhteistyötä pitää löytää yliopistojen,
korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen välillä.
Vain näin voimme onnistua koulutuksen kehittämisessä Suomessa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys yliopistojen rahoitukseksi
lähivuosille on huomattavasti parempi kuin sen viime vuonna
tekemä esitys, joka oli rahoituksen osalta täysin
puutteellinen. Tätä hallituksen esitystähän
sivistysvaliokunta aivan oikeutetusti muutti tunnetuin seurauksin.
Onko esitys nyt sitten riittävän hyvä,
on selvitettävä. Valiokuntakäsittelyssä on
kuunneltava asiantuntijoita, eikä hallituksen esitykseen
pidä tässä vaiheessa sitoutua. Uskon,
että sivistysvaliokunta tulee asiaan paneutumaan vakavasti
ja muutostarpeet esitykseen tullaan varmasti huomioimaan, jos aihetta on.
On selvää, että tutkintojen määrien
voimakas lisääntyminen on huomioitava myös
rahoituksessa. Ellei näin tehdä, seurauksena on
yliopistojen toiminnan laadun tason heikentyminen niin tutkimuksessa
kuin opetuksessakin.
Sivistysvaliokunnan puuttuminen viime vuonna yliopistojen rahoitusasiaan
varsin voimakkaasti oli hyvä, ja se osoitti myös
sen, että eduskunta voi halutessaan muuttaa myös
hallituksen huonoja esityksiä. Voimme jo nyt olla varmoja siitä,
että sivistysvaliokunnan toimet tuovat satojen miljoonien
lisärahoituksen yliopistoille.
Toivottavasti eduskunta osoittaa muissakin asioissa riittävää jämäkkyyttä silloin,
kun todellista tarvetta sellaiseen on. Tässä rahoitusasiassa nimenomaan
näin oli. Eräs toinen asia, missä eduskunnalta
tarvittaisiin samanlaista jämäkkyyttä,
on aikuisten lisäkoulutus. Tätä koulutustahan
järjestävät myös yliopistot.
Määrärahoja on tästä tärkeästä koulutuksesta
leikattu noin puoleen tämän vuoden osalta. Tämä on
tehty aikana, jolloin aikuiskoulutuksen merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa
on tullut entistä tärkeämmäksi.
Toisaalta, eihän tämän hallituksen pitänyt
tehdä enää leikkauksia. Aikuisten lisäkoulutus
onkin mielestäni joutunut aivan kohtuuttoman leikkauksen
kohteeksi.
Arvoisa puhemies! Nyt kun yliopistojen rahoitus on kehittämislain
muutoksen myötä menossa oikeaan suuntaan, me emme
saa unohtaa muitakaan koulutussektoreita. Erityisesti aikuisten
lisäkoulutus on huomioitava seuraavassa lisäbudjetissa
sekä ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa. Koulutusmyönteisyyttä on
osoitettava myös aikuisten lisäkoulutukseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen
kehittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta
on oikean suuntainen ja ansaitsee kaiken tuen, mutta sinänsä joudutaan
kysymään, niin kuin useassa muussakin puheenvuorossa
on jo tuotu esille, onko tämä riittävä.
Tämän me toki kaikki myös tiedämme,
että enemmänkin voimavaroja tarvitaan yliopisto-
ja korkeakoululaitoksen kehittämiseen kuin nyt on mahdollista.
Mutta se, että suunta on oikea, on tavattoman hyvä asia.
Suomen taloudellinen ja henkinen tulevaisuus kaikin puolin riippuu
hyvin paljon yliopistojen ja korkeakoulujen eteenpäinmenosta,
kehittymisestä, siitä, mitenkä nämä voivat
täyttää tehtävänsä niin
korkeimman opetuksen kuin tutkimuksenkin alalla. Siksi tämä kysymys
on hyvin keskeinen koko kansakuntamme kannalta. Se, että meillä Suomessa
on varsin hajautettu yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä,
on osa meidän suomalaista yhteiskuntaamme. Presidentti
Urho Kekkosen aikana perustettiin hyvin monia yliopistoja maakuntiin,
ja nämä ovat hyvin tehokkaasti pitäneet
maakuntien kehitystä yllä, olleet vauhdittamassa
maakuntien elinkeinoelämää, kulttuurielämää,
henkistä elämää. Eräänä hyvänä esimerkkinä on
vaikka kotimaakuntani Jyväskylän yliopisto, joka
kehittyi ansiokkaasta Jyväskylän kasvatusopillisesta
korkeakoulusta hyvin monipuoliseksi alansa huippuosaajaksi ja opettajaksi,
jollainen se tällä hetkellä on.
Eräs kysymys liittyy myöskin yliopistojen
filiaaleihin. Niillä on oma merkityksensä erityisesti
niille maakunnille, joissa omaa yliopistoa tai korkeakoulua ei ole,
ja niille on uskottu omat tärkeät tehtävänsä.
Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntana olimme taannoin
muun muassa Kainuussa Kajaanissa tutustumassa erääseen
tällaiseen yksikköön. Sen vuoksi tulee
kiinnittää myös huomiota siihen, että nämä filiaalit voivat
edelleen täyttää tehtäväänsä.
Lähellä yliopistoja ovat myöskin
avoimet korkeakoulut, jotka tarjoavat erityisesti niille opiskelijoille,
jotka ovat etsimässä opintosuuntaa tai pyrkimässä yliopistoihin
tai korkeakouluihin, eräänlaisena väliopiskeluvaiheena
mahdollisuuden saada tuntumaa korkeakoulu- ja yliopisto-opiskeluihin
ja saada myöskin suorituksia aikaan. Pidän tätäkin
varsin edullista yliopistomuotoa tuolla opintojen alkuvaiheessa
hyvin tarpeellisena ja kehitettävänä asiana.
Samalla tämä antaa myöskin aikuisväestölle
mahdollisuuden suorittaa lähiopiskeluna merkittävästikin
tiettyjä arvosanoja.
Yliopistojen ulkopuolinen rahoitus on kaksitahoinen asia. Ensinnäkin
on hyvä asia, että yliopistot voivat saada tätä ulkopuolista
rahoitusta, ja siinä suhteessa se on kannatettava asia.
Mutta toisaalta, jos sen varaan yksinomaan tai liiallisesti luotetaan
yliopistojen kehityksessä, silloin tapahtuu tietty menetys.
Toiset alat voivat saada helpommin tätä ulkopuolista
rahaa kuin toiset. Helposti yliopistojen akateeminen vapaus saattaa
tuossa myöskin kärsiä.
Pitäisin hyvin tärkeänä,
että kiinnitettäisiin huomiota myöskin
opiskelijoitten jaksamiseen, taloudellisiin toimeentuloedellytyksiin
olla tehokkaita opiskelijoita samoin kuin myöskin yliopistojen
henkilökunnan ja opettajienkin jaksamiseen. Ehkä takavuosina
saattoi joissakin yliopistoissa esiintyä tiettyä simputusta
armeijan tyyliin; ikävää molemmissa paikoissa
ja tuomittavaa. Yliopistoissa tuota saattoi esiintyä opiskelijoita
kohtaan. Toivottavasti enää missään
ei tällaista tapahtuisi, vaan voitaisiin toimia rehdisti
ja asiallisesti yliopistoissa kuten kaikkialla muuallakin toivoisi
tapahtuvan.
Näkisin, että tulisi kiinnittää paljon
huomiota opiskelijoitten opintojen ohjaukseen, jotta opinnot voisivat
sujua tarkoituksenmukaisella tavalla. Tiedän sen, että yliopistomaailmassa
on taloudellisesti niin sanotut löysät otettu
pois aikoja sitten. Säästökohteita sieltä ei
enää voida etsiä. Resursseja on osoitettava
lisää.
Eräs epäkohta on jo aiemminkin tullut tässä salissa
esille liittyen valtion uusiin kiinteistöjärjestelyihin.
Niiden myötä eräät vuokrat ovat nousseet
ja kohtuuttoman paljon ja samalla on unohtunut myös, kuten
esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kohdalla, se,
että tiettyjä kiinteistöjä on
aikoinaan lahjoitettu yliopiston kehittymiseksi ja toiminnan ylläpitämiseksi.
Kun ne ovat tulleet Valtion kiinteistölaitokselle, näistä on
ryhdytty perimäänkin täysin lahjoittajien
tahdon vastaisesti ja tämän unohtaen huippukalliita vuokria.
Näin ollen niistä ei suinkaan ole tullut sellaista
yliopiston edistymistä, niin kuin on ollut tarkoitus, vaan
niistä on tullut kuluja ja taakkaa.
Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on oikean
suuntainen. Uskon, että se tulee saamaan vilkkaan keskustelun
myönteisessä hengessä asian jatkokäsittelyssä.
Ed. Kärkkäinen merkitään
läsnä olevaksi.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani en ottanut
huomioon taidealojen opetustoimintaan liittyviä ongelmia
tällä hetkellä ja haluankin tässä yhteydessä,
kun täällä on sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
läsnä, tuoda esille Sibelius-Akatemian ongelmat,
koska Sibelius-Akatemian yksikköjä on sijoitettu
ympäri maata, esimerkiksi Kuopioon. Me olemme joutuneet
käsittelemään Kuopion kaupungissa ongelmia
liittyen rahoituksiin. Toivoisinkin, että sivistysvaliokunta
ottaisi kantaa näihin rahoituksiin niin, etteivät
kunnat ja kaupungit joutuisi vastaamaan valtiolle kuuluvista rahoituksista,
kuten Sibelius-Akatemian toimintojen säilyttämisestä.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä tätä lähetekeskustelua,
mikä täällä salissa on tänään
käyty. Yliopistomaailmaa ja sitä työtä,
mitä siellä tehdään, on käsitelty
hyvin monipuolisesti. Kuten me kaikki tiedämme, täytyy
todellakin saada tasapaino aikaan tutkintojen ja rahoituksen välillä.
Siinä mielessä tämä laki lähtee
ainoastaan euromääräisistä tavoitteista,
vähintään 40 miljoonaa euroa ensi vuodelle,
mikä antaa myöskin valiokunnalle mahdollisuuden
tarkastella, ovatko ensi vuoden ja seuraavan vuoden euromääräiset
rahasummat niitä tavoitteita vastaavia, joita yliopistomaailma odottaa,
ja mitkä ovat ne todellista tarpeet koulutuksen osalta
yliopistoissa.
Täällä on tullut hyvin vahvasti esille
myös alueellisuus ja siellä kohdatut asiat sitä taustaa vasten,
että tarpeita on hyvin paljon eri puolilla maata alueellisesti
katsottuna. Ne kaikki tulee meidän käsitellä myös
valiokunnassa. Oli erittäin hyvä, että tuli
myöskin tämä toinen puoli eli sivistyksellinen
osa, Sibelius-Akatemia ja tämä puoli, esille,
koska se on osa myöskin tämän päivän
kouluelämää ja opiskeluelämää,
että meillä on monipuoliset taidot, kun kehitetään
koulutusta eri asteilla ja nimenomaan myöskin yliopistoasteella.
Meillä on hyvin haastava tehtävä valiokunnassa
edessä, ja tulemme tietenkin tarkastelemaan uutta lakia
uudelta kannalta, mutta emme unohda myöskään
niitä edellisiä lausuntoja, jotka olemme saaneet
kentältä hyvin vahvasti tietoomme. Tulemme kuuntelemaan
uudelleen myöskin asiantuntijoita, samoja ja mahdollisesti
uusiakin, jotta saamme hyvän pohjan valmistelutyölle,
jotta saamme sellaisen lain, joka toimii myöskin käytännön
kannalta. On Suomen edun mukaista, että me valiokunnassa
teemme sitä lainsäädäntöä,
joka myös käytännössä toimii
ja toimii Suomen eduksi.
Keskustelu päättyy.