Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Talousarviokehykset annettiin eduskunnalle nyt ensimmäistä kertaa selontekona. Vuonna 2000 käsittely tapahtui valtioneuvoston tiedonannon pohjalta ja vuosina 2001—2002 pääministerin ilmoitukseen perustuen. Valiokunta pitää selontekomenettelyä tällä kertaa perusteltuna ja viittaa muun muassa kehysmenettelyn perusteelliseen uudistamiseen. Esillä ovat vaalikauden ensimmäiset määrärahakehykset, joiden yhteydessä tehdään hallitusohjelman pohjalta merkittävät linjaukset eri uudistusten toteuttamisesta. Mielestäni selontekomenettely on luonteva menettely myöskin jatkossa kehysten käsittelyyn.

Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus hyväksyi hallitusohjelmassa sovitulla tavalla tarkistetun kehyksen mukaisen menosäännön. Samalla myös lisätalousarvioesitykset sisällytettiin kehyksiin. Valtiovarainvaliokunta pitää sekä kehyspäätöksen peruslähtökohtia että finanssi- ja talouspolitiikan peruslinjauksia vallitsevaan ja nähtävissä olevaan talous- ja suhdannekehitykseen nähden oikeina. Menokehystä voidaan pitää perustellusti myös hyvin tiukkana. Mikäli talouden kehitys ei vastaa odotuksia, saattaa finanssipoliittinen liikkumavara useamman vuoden tähtäyksellä olla varsin vähäinen. Valtiontalouden pysyminen vahvana ja vaalikauden lopulla tasapainossa edellyttää ennen kaikkea onnistumista työllisyyden hoidossa. Julkisen talouden tehokkuutta se edellyttää myöskin sekä suotuisaa kansainvälistä talouskehitystä. Keskeisinä keinoina ovat menosääntöön perustuva tiukka menojen hallinta ja valtionvelan suhteellisen osuuden pienentäminen.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota kansainvälisessä taloudessa oleviin suuriin epävarmuustekijöihin. Kaikki keskeiset talousalueet ovat lamassa samanaikaisesti, eikä maailmantalouden kasvun vauhdittajia ole näkyvissä. Tämä antaa aiheen varautua myös siihen, että heikon talouskasvun kausi pitkittyy yhä.

Selonteossa on todettu, että jos valtiontalouden alijäämä uhkaa muodostua suuremmaksi kuin 2,75 prosenttia bruttokansantuotteesta, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentämistoimet ja muut toimenpiteet ylitysten välttämiseksi. Valtiovarainvaliokunta katsoo mietinnössään, että alijäämän korjaamiseen on tarvittaessa voitava puuttua myös tulopuolella tehtävin ratkaisuin. Liian tiukaksi jätetty vuotuinen alijäämäraja voi rajoittaa tarpeettomasti suhdanteiden tasausta silloinkin, kun se olisi perusteltu.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt kehyspäätöksen verotuloarvioita perusteltuina. Ennusteeseen sisältyy kuitenkin epävarmuustekijöitä. Ongelmana on myös se, että keskeisimpiä pääoma- ja yritysverotusta koskevia ratkaisuja ei vielä ole tehty. Valiokunta katsookin, että ratkaisujen sisällöstä ja voimaantulosta pitäisi sopia mahdollisimman pian, jolloin myös kehysten tulopuolen perusteita voitaisiin tarkentaa. Veropohjaa voitaisiin valiokunnan mielestä kattaa myös energia- ja ympäristöverotusta tarkistamalla. Valiokunta kiirehtii matalapalkka-alojen työnantajamaksujen keventämiseen tähtäävää valmistelutyötä.

Yksittäisistä hallinnonaloista valtiovarainvaliokunta on nostanut esille esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön, jonka osalta uusien kehittämishankkeiden aloittamiseen ei ole kehyksen puitteissa mahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla ei ole voitu varautua hyvin ajankohtaisten EU:n maatalousuudistuksen sekä artikla 141-neuvottelujen lopputulokseen.

Kehyspäätöksen mukaan kulttuurin rahoitukseen on osoitettavissa lisämäärärahoja hyvin vähäisessä määrin. (Ed. Dromberg: Samaa mieltä!) Tämä johtaa valiokunnan mielestä kestämättömään tilanteeseen tieteen, liikunnan, taiteen ja nuorisotyön rahoituksessa ja estää erityisesti taiteen tärkeiden kehittämishankkeiden toteuttamisen. (Ed. Dromberg: Aivan oikein!) Valiokunta, ed. Dromberg, pitää välttämättömänä, että hallitus jatkotoimillaan korjaa rahoitusvajetta niin, että hallitusohjelman toteutuminen myös kulttuurin osalta turvataan. (Ed. Dromberg: Oikein, jäädään odottamaan! — Ed. Pulliainen: Siinähän vielä odotatte!)

Kehysmenettelyyn sisältyy myös ensimmäistä kertaa peruspalvelubudjetti. Valiokunta on tyytyväinen siihen, että peruspalvelujen rahoitus on nostettu esille määrärahakehyksissä ja että niihin suunnataan lisää voimavaroja. Valiokunta pitää tärkeänä, että peruspalvelubudjetin laadinnassa kiinnitetään huomiota kuntien rahoituspohjaan ja kuntien talouden alijäämäisyyteen.

Valiokunta painottaa tutkimus- ja kehitystyön osalta sitä, että myös pk-yritysten tuotekehityshankkeet edellyttävät osaamisperustasta huolehtimista. Tutkimusrahoitusta tulee kehittää kokonaisuutena siten, että panostukset koulutukseen, perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kansainvälistymiseen ovat tasapainossa.

Valiokunnan mietintö on suhteellisen laaja ja käytettävissä olevassa ajassa mielestäni valiokunnalta varsin hyvä saavutus. Valiokunnan mietintöön sisältyy neljä vastalausetta, joissa vähän eri lähtökohdista suhtaudutaan menokehysten käyttöön, lähinnä vasemmistoliiton vastalauseessa, jossa menokehykset on kyseenalaistettu.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tänä politiikan tärkeänä päivänä paneudutaan riittävällä tavalla tärkeisiin vuosien 2004—2007 kehyksiin, jotka määrittelevät sitten valtiontalouden linjat tälle vaalikaudelle.

Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on ollut merkittävä tavoite kehitettäessä valtion talousarvion käsittelyä eduskunnassa. Aikaisemmin budjettikehyksien heikkoon rooliin eduskuntakäsittelyssä on kiinnitetty erityistä huomiota. Keskustan eduskuntaryhmän vaatimuksena on ollut kasvattaa eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia ylintä budjettivaltaa käyttävänä elimenä. Budjettikehyksien käsittely antaa eduskunnalle mahdollisuuden luoda suuntaviivoja talousarvion valmisteluun. Nyt käsillä oleva ensimmäinen valtioneuvoston selonteko eduskunnalle koko hallituskauden budjettikehyksestä on eduskunnan ja hallituksen vuoropuhelun vahvistamisessa merkittävä askel.

Anneli Jäätteenmäen hallituksen budjettikehys vuosille 2004—2007 on jouduttu luomaan poikkeuksellisen haastavissa olosuhteissa. Tilastokeskus kertoi vastikään, että Suomen bruttokansantuote supistui vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 1,2 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Hallitus aloitti siis työnsä supistuvan talouskasvun olosuhteissa. Talouden heikkous näkyy myös eri tutkimuslaitosten ennusteissa. Valtiovarainministeriö odottaa kuluvalle vuodelle 1,8 prosentin, Suomen Pankki 1,6 prosentin ja Aktia 0,1 prosentin talouskasvua.

Maailmantaloudessa vallitsee harvinainen tilanne, sillä kaikki maailman keskeiset taloudet ovat yhtä aikaa taantumassa. Kansainväliseen talouskehitykseen liittyy siis suuria epävarmuuksia. Irakin sodan päättyminen ja öljyn hintakehitykseen sekä Yhdysvaltain talouteen liittyneet positiiviset odotukset eivät toteutuneet niin nopeasti kuin oletettiin.

Myös euroalueen talouskasvu on jäänyt vaatimattomaksi, ja tulevia näkymiä heikentävät muutamien euroalueen maiden pahat ongelmat omissa talouksissaan. Noin viikko sitten Euroopan keskuspankki alensi koko euroalueen kasvuennustetta 1—2 prosentin haarukasta 0,4—1 prosenttiin. Voimakkaat rakenteelliset ongelmat ja euron vahvistuminen aiheuttavat kilpailukyvyn heikentymistä.

Ohjelmassaan hallitus sitoutui siihen, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla tasapainossa. Tämän tavoitteen toteutumiseen tulevat ratkaisevalla tavalla vaikuttamaan tulevien vuosien suhdanteet. Anneli Jäätteenmäen hallitus on puuttunut jo suhdannetilanteeseen muun muassa lisätalousarvion täsmäelvytystoimilla ja ryhtynyt välittömästi valmistelemaan muita työllisyyttä ja yrittäjyyttä vahvistavia toimia.

Suomen talous on heikentyneistä vientinäkymistä huolimatta edelleen vahvalla pohjalla. Työllisyyskehitys on toistaiseksi pysynyt kohtuullisena, vaikkakin talouskasvu on hidastunut jo viimeiset pari vuotta. Suomen talouden kasvu voi jatkua, mikäli hallitus onnistuu tavoitteissaan luoda uutta yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon sekä tasapainoisen kehityksen edistäminen ja hyvinvoinnin korkean tason ylläpitäminen onnistuvat vain voimakkaiden työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevien toimien ja päätöksien avulla.

Globalisaatio, väestön ikääntyminen, teknologian kehitys, työikäisen väestön väheneminen ja kansallisvaltioiden verokilpailu edellyttävät meiltä päätöksentekijöiltä pitkän aikavälin näkemystä siitä, mihin Suomi on menossa. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sisältöä on kyettävä jatkuvasti uudistamaan. Suunnitelmat ja tehtävät päätökset edellyttävät vahvaa henkistä sitoutumista valittuun suuntaan ja päätöksiin.

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallitus osoitti lisätalousarvion yhteydessä tehdyillä ratkaisuilla, että se kykenee nopeasti vastaamaan heikentyneeseen taloustilanteeseen. Tehty veroratkaisu, ansiotulon veronkevennys, luo talouteen dynamiikkaa, jolla luodaan positiivisia edellytyksiä kotimaiselle kysynnälle. Tehty veroratkaisu oli myös alueiden ja kuntien kannalta oikeudenmukainen, kun verotulojen menetys korvataan kunnille täysimääräisesti. (Ed. Dromberg: Ei kaikille kunnille!) Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä alueiden ja kuntien kehityksen kannalta, että talousarvion yhteydessä suoritetaan aluepoliittinen arviointi.

Keskusta on korostanut hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisessa yrittäjyyden merkitystä. Keskusta pitääkin välttämättömänä, että talouden kasvu ja nousu rakennetaan yhteistyöllä ja yhteisymmärryksessä yrittäjien, työntekijöiden ja palkansaajien kanssa. Usein halutaan turhaan ja osin tahallaankin luoda jännitettä ja vastakkainasettelua yrittäjien ja työntekijöiden välille. Keskusta haluaa osaltaan toimia yhteistyön rakentajana ja avoimen vuoropuhelun luojana.

Ilman yrittäjyyden merkityksen ja sen vaatimusten tunnustamista jää talouden uusi nousu yksityisen kulutuksen kasvun ja perinteisten vientialojemme parantuvien kasvunäkymien varaan. Sekä kotimaisen kysynnän kasvu että viennin monipuolistuminen edellyttävät yritysten kasvua, palvelualojen työllistämisedellytysten vahvistamista ja uusia yrittäjiä.

Tuloverotuksen kevennysten yhteydessä tehdyt veroratkaisut ovat yrittäjille tärkeitä. Arvonlisäveron alarajan muuttamisella liukuvaksi on erittäin suuri merkitys pienyrityksille. Se myös mahdollistaa merkittävällä tavalla uusien pienyritysten syntymistä. Yritysten sukupolvenvaihdoksien verokohtelun huojentaminen mahdollistaa myös uuden yrittäjäpotentiaalin tulevina vuosina. Näillä veropäätöksillä luodaan uutta yrittäjyyttä ja helpotetaan sekä kannustetaan yrittäjäksi ryhtymistä.

Anneli Jäätteenmäen hallituksen onnistuminen tullaan arvioimaan nimenomaan sen toimissa työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä. Uusi linja ja tehdyt päätökset ovat lupaavia. Yrittäjyys ja yrittäjyyden edistäminen tarvitsee jatkossakin voimakkaita toimia ja päätöksiä, joilla kannustetaan ja palkitaan omatoimisuutta.

Tulevaisuudessa yritysverotusta ei voida kiristää ja muutoinkin yritysverotuksen kilpailukykyä tulee parantaa. Kansainvälinen verokilpailu on todellista, ja siihen haasteeseen on hallituksen kyettävä vastaamaan niin, että yritysten kokonaisverotus on jatkossakin kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Hallituksen satsaukset osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat tärkeä edellytys suomalaisen kilpailukyvyn ylläpitämiselle. Hallituksen linjaus, että tutkimus- ja tuotekehitysmenoja lisätään liki 80 miljoonalla eurolla vaalikauden aikana, on keskustan eduskuntaryhmän mielestä oikea. Keskustan eduskuntaryhmä esittää, että hallitus selvittää, kuinka tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta voitaisiin kohdentaa nykyistä tehokkaammin myös alueellisesti.

Hallituksella on käytössään uudenlaisia instrumentteja: politiikkaohjelmat, joilla voidaan toteuttaa sovitun mukaisesti hallinnonalojen ylittäviä toimenpidekokonaisuuksia. Keskustan eduskuntaryhmä arvostaa, että hallitus on sopinut ohjelmista ja niiden käynnistämisestä. Hallituksen tulee nyt huolehtia, että politiikkaohjelmat, etenkin työllisyys-, yrittäjyys- ja tietoyhteiskuntaohjelma, saavat myös riittävät taloudelliset voimavarat.

Tässä suhdannetilanteessa on myös hyvä, että työllistämisen kannalta tärkeitä julkisia investointeja kiirehditään. Hallitus osoitti jo lisätalousarviossa lisäpanostuksia rata- ja tiemäärärahoihin. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan liikenne- ja tietoliikenneinvestointeihin on löydettävä uusia rahoitusmuotoja, jotta ihmisten liikkumistarpeiden ja elinkeinoelämän edellyttämät yhteydet voidaan säilyttää. Elinkeinoelämän ja alueiden kilpailukyvyn kannalta toimivat liikenneyhteydet ja logistiikka ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita, joista hallituksen tulee kantaa riittävästi huolta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy myös valtiovarainvaliokunnan toivomukseen, että matalapalkkaisen työn työvoimakustannuksien keventämistä koskevaa selvitystä kiirehdittäisiin. Nykyisessä suhdannetilanteessa kaikki työllisyyttä tukevat toimenpiteet on saatava mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Keskustan eduskuntaryhmä kiinnittää myös huomiota siihen, ettei budjettikehyksissä ole maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla voitu ottaa huomioon EU:n maatalousuudistuksen eikä artikla 141-neuvottelujen vaikutuksia.

Lisäksi valtiovarainvaliokunnan mietintö ottaa tarkoituksenmukaisella tavalla kantaa, että hallitus jatkotoimillaan korjaa rahoitusvajetta niin, että hallitusohjelman toteutuminen kulttuurin osalta turvataan.

Arvoisa puhemies! Yhteisvastuun ja sosiaalisen sekä alueellisen tasa-arvon korostuminen on yksi merkittävimpiä muutoksia, joka hallituksenvaihdoksen yhteydessä on tapahtunut. Sosiaalisten ongelmien voimakas kärjistyminen, alueellisen kehityksen epätasa-arvoisuus ja peruspalveluiden heikentyminen viime vuosina ovat vieneet pohjaa suomalaisten hyvinvoinnilta. Samalla kansalaisten usko päätöksenteon kykyyn ratkaista isoja yhteiskunnallisia ongelmia on varmasti ollut koetuksella.

Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta Anneli Jäätteenmäen hallitus nostaa perusturvan tasoa. Korotukset pienimmissä sairauspäivärahoissa, lapsilisissä, kotihoidon tuessa ja eläkkeissä ovat merkittävä periaatteellinen linjamuutos. Keskustan eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta tulevaisuuden panostuksiin, jotka kohdistuvat perheisiin, lapsiin ja nuoriin. Budjettikehys varmistaa sen, että tulevien hallitusvuosien painopiste voi olla pieni- ja keskituloisten sekä lapsiperheiden huomioimisessa.

Arvoisa puhemies! Taloudessa tapahtuvat muutokset, epävarmuus talouskasvun voimakkuudesta ja monet kansainväliset kilpailutekijät korostavat pitkäjänteisen ja johdonmukaisen finanssipolitiikan merkitystä. Tavoitteeksi asetettu valtiontalouden tasapainon saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii tasapainoa ja maltillisuutta menopolitiikassa. Tätä tavoitetta tukemaan hallitusohjelmaan on kirjattu budjettitalouden menojen kehitystä ohjaava sitova linjaus koko hallituskaudeksi. Tämä linjaus on oikeaa ja vastuullista talouspolitiikkaa.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä käytäntönä hallituksen nyt antamaa selontekoa hallituskauden budjettikehyksistä. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin, että hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelua budjetin valmistelussa edelleen vuosittain vahvistetaan. Eduskunta on nähtävä merkittävänä demokraattisena voimavarana kestävän ja hyvinvointia tukevan budjettipolitiikan luomisessa.

Matti Ahde /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit puolustavat suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka ytimenä ovat toimivat ja kattavat julkiset palvelut koulutuksessa ja sosiaali- sekä terveyspalveluissa. Nämä perustehtävät on hoidettava suhdanteista huolimatta. Lasten, perheiden sekä eläkkeensaajien palveluiden rahoitus on turvattava. On otettava myös huomioon EU:n laajentumiseen liittyvä palvelujen tarjonnan lisääntyminen lähialueilla, kansainvälisen verokilpailun kiristyminen ja Suomen kilpailukyvyn ylläpitäminen. On tärkeää, että hyvinvointipalvelut ja niiden kehittäminen ovat vahvasti esillä sekä hallituksen lisäbudjetissa että nyt käsiteltävänä olevassa kehysratkaisussa. Molemmissa suunnataan lisää voimavaroja palvelujen tuottamiseen.

Työllisyystilanteen kohentaminen on palveluiden ohella ryhmämme keskeinen tavoite. Hallitusohjelma sekä kehys- ja lisäbudjettipäätökset luovat tälle tavoitteelle hyvän pohjan. Talouskasvun vahvistaminen on molempien tavoitteiden kannalta oleellinen asia.

Alkuvuoden taloutta koskevat tiedot osoittavat, että hallitus kykenee realistisesti reagoimaan talouden kehitykseen. Hallituksen tekemät etupainotteiset, taloutta tukevat elvytystoimet ovat oikeita ratkaisuja. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee voimakkaasti hallituksen työllisyyttä korostavaa talouspoliittista linjaa. Olemme hyvin myös perillä siitä, kuinka vaativan työllisyystavoitteen hallitus on itselleen asettanut tässä kansainvälisesti erittäin epävakaassa taloudellisessa tilanteessa.

Yritysten investoinnit heikkenivät edelleen alkuvuonna. Kulutuskysynnän heikkeneminen ei ollut ennustettavissa. Useat tutkimuslaitokset ovatkin korjanneet talousennusteitaan ja koko ajan huonompaan suuntaan. Hallituksen on määrätietoisesti jatkettava palvelu- ja pk-yritysten toimintaedellytysten kehittämistä, jolla voidaan työllistää sekä nuoria että työelämästä syrjäytyneitä.

Erityisen huolestuttavia ovat myös metalli- ja it-alan yritysten lisääntyneet irtisanomiset ja lomautukset. Monet yritykset ovat siirtäneet tai siirtämässä työvaltaisia toimintoja halvempien työvoimakustannusten ja verokohtelun maihin. Valtion toimenpitein on muun muassa Tekesin ja te-keskusten kautta pyrittävä edesauttamaan sekä yritysten että sellaisten erityisvaikeuksissa olevien paikkakuntien kuin Uudenkaupungin ja Otanmäen teollisuuden ylläpitämistä ja kehittämistä.

Kiskokalusto- ja konepajatuotteita Otanmäellä valmistava Talgo Oy:n tuotannon kysyntään ja työllisyyteen on mahdollista vaikuttaa VR:n tarvitsemilla kalustohankinnoilla. Tässä tarvitaan valtion omistajaohjauspolitiikkaa, jota pitäisi soveltaa myös muihin valtion osakkuusyhtiöihin niiden investointien käynnistämiseksi ja kilpailuedellytysten parantamiseksi.

Vaikka tilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan, Suomessa ei ole syytä liialliseen pessimismiin. Keskeiset talousmittarit ovat yhä monia EU-maita paremmassa asennossa. Valtiontalouden tila on vakaa, eikä työllisyyskehityskään ole vielä ollut niin huonoa kuin pahimmillaan odotettiin.

Lisäbudjetissa taloutta vahvistetaan kuluttajien käytettävissä olevien tulojen kasvun kautta. Heinäkuun alusta astuvat veronkevennykset osuvat suhdannepoliittisesti oikeaan ajankohtaan. Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa hallituksen esittämiä tuloveronalennuksia pidettiin yleisesti tarpeellisina ja perusteltuina. Ensi vuoden alussa tehtävien kevennysten painopisteen pitää kuitenkin kohdistua selvemmin pieni- ja keskituloisiin talouksiin, jotta saadaan mahdollisimman suuri työllisyys- ja kulutusvaikutus. On tärkeää huolehtia myös hallitusohjelman mukaisesti täysimääräisen kompensaation toteuttamisesta kunnille.

Pelkkä lisäraha ei ratkaise edessä olevia ongelmia. Vaalikaudella tarvitaan myös toimintojen ennakkoluulotonta tarkistelua. Palvelurakenteita ja toimintatapoja on syytä katsoa aivan uusista lähtökohdista ja asetettava tavoitteeksi myös palvelutuotannon tehokkuus ja tuottavuus. Tasavertaisten palvelujen tuottaminen maamme eri osissa edellyttää julkishallinnon voimakasta uudistamista. Kunnallisen yhteistyön tiivistäminen ja kuntien yhdistäminen ovat välttämättömiä niin suurissa Pääkaupunkiseudun kunnissa kuin pienissä kunnissakin.

Vaikka ympäristönsuojelu ei olekaan kehysasioiden kärkipäässä, on varsin perusteltua näin ympäristöministeriön 20-vuotisen taipaleen kunniaksi tarkastella ympäristönsuojelua lähinnä Kioton sopimuksen kautta. Useiden maiden ratifioiman Kioton pöytäkirjan arvioidaan tulevan voimaan tämän vuoden aikana. Samalla EU-tasolla pyritään vauhdittamaan päästökauppaa. Lähialueillamme merkittävä ympäristönsuojelukohde on Itämeri. Teollisuus-, maatalous- ja yhdyskuntasaasteiden lisäksi uhkaavaksi on muodostunut lisääntynyt laivaliikenne ja erityisesti öljynkuljetus- ja päästöongelmat. Maapallomme suojelu on tärkeä tavoite. Siksi iloitsemme Kioton sopimuksen voimaan astumisesta.

Talouden ja yritystoiminnan kannalta keskeistä on energian saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisesti ja mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Suomi on sitoutunut ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja velvoitteisiin esimerkillisesti. On hyvä, että kuljemme jatkossakin ympäristöasioissa eturintamassa.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetit sisältyvät aiemmasta menettelystä poiketen kehykseen. Menosäännön ulkopuolelle jäävät suhdanneherkät ja hallituksen päätöksistä riippumattomat menot. Yhteensä kehyksen ulkopuolelle jää noin 9 miljardin euron menot, joista lähes puolet johtuu suoraan työllisyyskehityksestä. Nämä tekijät on sidottu valtiontalouden alijäämään, jonka mukaan alijäämä ei saa alittaa 2,75 prosentin tasoa bruttokansantuotteesta.

Tulopuolen mukanaolo kehystarkastelussa on hyvä asia. Aikaisemmin näin ei ollut. Tulojen kanssa kehysmenettely antaa paremman mahdollisuuden arvioida hallitusohjelmassa olevia yhteiskunnallisia kehitystavoitteita. Kun tulot ja niiden arviot esitetään avoimesti, lisääntyy luottamus talouspoliittisiin tavoitteisiin ja politiikan jatkuvuuteen.

Eräät asiantuntijat ovat pitäneet 2,7 prosentin alijäämärajaa liian ankarana. Tuon rajan alittuminen voisi johtua todella merkittävästä kansainvälisestä taloushäiriöstä. Tällöin ei voida ainoastaan käyttää menoleikkureita, vaan vaihtoehtoisesti on harkittava tuloperusteiden, muun muassa verotuksen, tarkistamista. Sosialidemokraateille hyvinvointipalvelujen turvaaminen on verotuksen alennustakin tärkeämpi tavoite.

Hyvistä tavoitteista huolimatta tiukka finanssipolitiikka aiheuttaa tulevalla vaalikaudella monia ongelmia, kun ahtaita raameja sovelletaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyviin ja perusteltuihin menolisäyksiin.

Liikenne- ja viestintäministeriön määrärahakehys ei salli uusien kehittämishankkeiden käynnistämistä. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi raideliikenteen ja maanteittemme kehittäminen ja tarpeellisten investointien tekeminen on välttämätöntä koko maan kehittämisen ja kilpailukyvyn kannalta. Suomen raideliikennetaso on vuosikymmeniä jäljessä hyvästä keskieurooppalaisesta tasosta.

Hallitusohjelman mukaisesti sosialidemokraatit haluavat, että opiskelijoiden sosiaalista asemaa kohennetaan ja opiskeluedellytykset turvataan.

Kulttuurin lisämäärärahat ovat jääneet monen muun tarpeen jalkoihin. Kuten asian valiokuntakäsittely osoitti, tieteen, liikunnan, taiteen ja nuorisotyön rahoitus voi johtaa kestämättömään tilanteeseen. (Ed. Dromberg: Oikein!) Ainakin kirjastojen valtionosuudet on siirrettävä veikkausvoittovaroista budjettirahoiksi niin sanotun jakosuhdelain säännösten mukaisesti ja toivottavasti nopeammassa aikataulussa kuin aikaisemmin on sovittu. (Ed. Dromberg: Sopii!) Meillä ei ole varaa antaa suomalaisen kulttuurin kuihtua. On myös tärkeää, että raha-automaattiyhdistyksen voittovarat käytetään niille alun perin sovittuihin tarkoituksiin.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevaa kehysmenettelyä on monelta osin muutettu hyvään suuntaan. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä uudistettu menettely on aikaisempaa perusteellisempi ja lisää eduskunnan osallistumismahdollisuuksia budjettipolitiikkaan. Tällä kertaa koko vaalikautta käsittävät kehysasiakirjat ovat aiemmin esitettyä laajemmat ja perusteellisemmat, mikä onkin tärkeää, koska valtion talousarvioesitys on varsin yleisluontoinen. Tässä mielessä eduskunnan ja hallituksen välinen vaalikauden yhteistyö tulee olemaan parlamentaarisempaa.

Jari  Koskinen  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uudistettu kehysmenettely ja uuden tyyppinen menosääntö ovat nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Nähtäväksi jää, miten toimivaksi tämä uudistettu menettely osoittautuu. Se vaatinee kuitenkin hiomista.

Hallituksen linjauksen mukaisesti kuluvan vaalikauden menolisäykset rajoitetaan 1,12 miljardiin euroon. Määrärahakehysten ulkopuolelle jää runsas määrä sellaisia menoja, joiden mitoituksen annetaan vaihdella suhdannekehityksen mukana tai joiden sitominen koko vaalikaudeksi ei muuten ole perusteltua. Näitä menoja on vuosittain arvioitu olevan noin 9 miljardia euroa eli yli neljäsosa kaikista määrärahoista. Työllisyyskehityksestä suoraan riippuvia menoja on tästä noin 4 miljardia euroa.

Tässä vaiheessa kehysmenettely ja menosääntö vaikuttavat periaatteiltaan hyviltä. Tiukka menopoliittinen linjaus on yhdessä työllisyystavoitteen kanssa hallituksen talouspolitiikan uskottavuuden kulmakivi. Menokuuri on tarpeen myös tulevaisuuden haasteissa pärjäämisen osalta. Menojen kasvu on saatava kuriin, mikäli hyvinvointiyhteiskunnan tulevista haasteista halutaan selvitä.

Muutama kysymys on kuitenkin noussut esille eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Ensinnäkin, menosääntö on hyvä ja toimiva ainoastaan, jos siitä ollaan valmiita pitämään kiinni. Vaalikaudelle sovittujen menolisäysten kokonaissummasta on kehysselonteossa käytetty melkein 90 prosenttia. Jäljelle jäävät 120 miljoonaa euroa on varattu myöhemmin ilmeneviin välttämättömiin menoihin. Onko tämä summa riittävä kaikkien niiden menopaineiden kattamiseen, joita välttämättä vaalikauden aikana ilmenee? Mikäli 120 miljoonaa ei ole riittävä summa, onko hallitus todella valmis ennakkoluulottomiin resurssien siirtoihin hallinnonalojen välillä tai hallinnonalojen sisällä?

Toiseksi, maailmantalouden kehityksen riskit ovat yhä suuria. Jos maailmantalouden elpyminen tapahtuu odotettua hitaammin, voi olla, ettei Suomessakaan päästä hallituksen odottamaan ja menokehyslaskelmien perusteena olevaan 2,5 prosentin kasvuun. Tällainen kehitys voi helposti aiheuttaa valtiontalouden alijäämän nousemisen yli kehyksissä linjatun 2,75 prosentin rajan. Onko hallituksella tällaisissa tapauksissa valmius leikkauksiin? Jos on, niin mistä hallitus leikkaa ensimmäisenä?

Kolmanneksi on muistettava, että menosäännön pitää toimia niin heikon kuin hyväkin talouskehityksen aikana. Huonoina aikoina suhdanneherkkien menojen lisääntyminen ei merkitse hallinnonalojen menojen leikkaamista vaan velanottoa. Vastaavasti hyvinä aikoina ei esimerkiksi työttömyyden vähentymisestä vapautuvia resursseja voida ohjata hallinnonalojen tarpeisiin. Hyvänä aikana hallituksen on oltava valmis lyhentämään valtionvelkaa. Viime vaalikaudella kokoomus jäi yksin puolustamaan valtionvelan lyhennyksiä. Onko valtiovarainpuolue SDP valmis ottamaan uudessa hallituksessa tämän roolin?

Neljäs ja ehkä tärkein kysymys on hallitusohjelman ja hallituksen uudistetun menokehyspäätöksen välinen ristiriita. Jo nyt on selvää, etteivät menokehyksissä osoitetut määrärahat tule riittämään kaikkien hallitusohjelmassa annettujen lupausten toteuttamiseen. Tässä vaiheessa olisi tarpeen tietää, kumpi näistä hallituksen sopimuksista on ensisijainen ja kummasta hallitus on valmis joustamaan: sovitusta poliittisesta linjasta vai sovitusta rahanjaosta.

Esimerkiksi kulttuurin menokehys ei ole hallitusohjelman mukainen. Hallitusohjelmassa olevia tai jo päätettyjä uusia hankkeita ei voida toteuttaa uusittujen menokehysten puitteissa. Kulttuuriministeri saa nyt luvattujen määrärahojen valossa jättää hyvästit muun muassa opintotukiuudistukselle, Merimuseon alueellistamiselle, taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman edellyttämille toimille, lastenkulttuurin rahoitustarpeelle sekä Näkövammaisten kirjaston kehittämiselle.

Vastaavia ristiriitoja löytyy muitakin. Perus- ja ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeisiin ei näytä varoja liikenevän. Liikenne- ja viestintäministeriön rahoituskehys ei riitä edes turvaamaan liikenneväylästön kuntoa nykytasollaan. Ministeriön väyläpolitiikkaa pohtiva työryhmäkin toimii kehysten puitteissa, joten se tuskin löytää ratkaisuja tähän perustavanlaatuiseen määrärahapulaan.

Maatalouden osalta voidaan todeta hallitusohjelman lupaus huolehtia maatalouden rahoituksesta, kunhan saadaan selville EU:n maatalouspolitiikan uudistus ja niin sanottujen artikla 141 -neuvottelujen lopputulos. Viimeisimmät tiedot EU:n maatalousneuvotteluista eivät ole kovin lupaavia. Kehyksissä ei kuitenkaan löydy rahaa kumpaankaan asiaan.

Hallituksen menokuuri on aivan oikein linjattu tiukaksi, muttei se yksin riitä valtiontalouden tasapainon toteutumiseen ja väestön ikääntymiseen varautumiseen. Tarvitaan sellaisia toimenpiteitä, joilla on todellisia vaikutuksia työllisyyteen, yrittäjyyteen ja julkistalouden tehokkuuteen. Ainoastaan tätä kautta voidaan luoda uutta liikkumavaraa valtiontalouteen.

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan uskottavuutta peräänkuulutimme jo kehysten lähetekeskustelussa. Tilanne on yhä sama. Hallituksen talouspolitiikalla ei vieläkään näytä olevan yhtä yksittäistä linjaa. Esimerkkinä voidaan mainita kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen sekä valtiovarainministeri Kalliomäen hiljattain antamat toisilleen vastakkaiset lausunnot. Kauppa- ja teollisuusministerihän ilmoitti Aamulahden haastattelussa, että taloustilanne vaatii uusia elvyttäviä toimia jo syksyn lisäbudjetin yhteydessä. Valtiovarainministeri puolestaan ilmoittaa Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei uusiin elvytyspäätöksiin ole mitään tarvetta. Kysymys kuuluu: Mikä on hallituksen talouspoliittinen linja ja sen uskottavuus?

Talouspolitiikan avaintehtävä on kannustaminen. Sen pitää kannustaa yrittämään ja investoimaan, tekemään ja teettämään työtä, opiskelemaan ja tekemään mahdollisimman pitkän työuran. Ollakseen kannustavaa talouspolitiikan pitää olla uskottavaa ja pitkäjänteistä. Talouden toimijoiden on annettava selkeä viesti siitä, mitä hallitus tekee heidän toimintaolosuhteidensa parantamiseksi. Tarvitaan selkeät tavoitteet ja suunnitelmat, joita lähdetään määrätietoisesti toteuttamaan. Hallitusohjelmassa linjattu työllisyystavoite ei saa jäädä vain tavoitteeksi eikä yrittäjyyden edistäminen hautautua selvityksiin tai mietintöihin. Nyt näin kuitenkin näyttää käyvän, ellei ripeisiin toimiin ryhdytä.

Erityisen tärkeä on kysymys yritys- ja pääomaverotuksen tulevaisuudesta. Verolinjojen puuttuminen luo markkinoille epävarmuutta, joka on vahingollista kaikille taloudelliselle toiminnalle. Ennen kuin yritys- ja pääomatulon tuleva verokohtelu ratkeaa, on yritysten kynnys investoida ja työllistää entistä korkeampi. Jo nyt yrityskaupat ovat lisääntyneet ja taseet tyhjenevät. Ratkaisut on siis tehtävä mahdollisimman pian.

Selkeä pitkän aikavälin veropoliittinen linjaus antaisi yrityksille ja myös kotitalouksille mahdollisuuden suunnitella tulevaisuuttaan. Tällainen varmuus tulevasta olisi äärimmäisen tärkeä talouskehityksen muiden riskien ollessa suuret. Ongelman tietysti muodostaa se, ettei verotuksen keventämiseen ole hallitusohjelmassa varattu kuin 1,12 miljardia euroa. Tämän summan pitäisi riittää ansiotulojen veronkevennyksiin, työnantajamaksujen huojennuksiin, arvonlisäverotukseen tehtäviin uudistuksiin sekä yritys- ja pääomaverotuksen keventämiseen. Luvattuun yhteisöverokannan kevennykseen ei tässä yhteydessä näytä jäävän kovinkaan paljon pelimerkkejä. Ei ihme, että päätösten tekemistä yhä venytetään.

Korkea työttömyys on haaste. Se, kuinka hallitus tarttuu tähän haasteeseen, ratkaisee pitkälti suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle julkiset menot lisääntyvät automaattisesti. Samanaikaisesti työvoiman tarjonta pienenee. Nykyisen kaltaiseen työttömyyteen ei ole varaa, mikäli hyvinvointiyhteiskunnan palvelut halutaan säilyttää edes nykyisellään.

Hallitus on lähtenyt nujertamaan työttömyyttä aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin. Aktiivisella työvoimapolitiikalla on oma tärkeä roolinsa työkyvyn ja ammattitaidon palauttajana ja ylläpitäjänä. Uusia työpaikkoja ei aktiivitoimenpiteillä kuitenkaan luoda. Työllisyyden nosto edellyttää rakenteellisia uudistuksia. Näihin uudistuksiin pitää ryhtyä vapaaehtoisesti eikä vasta viimeisen pakon edessä. Verotusta ja sosiaaliturvaa on yhteensovitettava niin, että työnteko on yksilölle aina myös rahallisesti kannattavampaa kuin työttömyys. Työuria on pidennettävä lyhentämällä opiskeluaikoja ja myöhentämällä eläkkeelle siirtymistä. Työssäjaksamisesta ja työhyvinvoinnista on huolehdittava.

Työn tekemisen lisäksi myös työn teettämisen on kannatettava. Hallituksen linjaama matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentaminen on toteutettava pikaisesti. Tämän kaltaiset uuden tyyppiset ratkaisut ovat juuri niitä, joita myös päähallituspuolue keskusta toi esille ennen vaaleja.

Työttömyyden vähentämisen lisäksi julkisen palvelutuotannon rakenteita on ennakkoluulottomasti kehitettävä. Oecd:n viimeisimmän maaraportin mukaan Suomen lähiajan suurin haaste on kuntien palvelutuotannon tuottavuuden nostaminen laatua vaarantamatta. Kehysselonteon taustamuistiossa todetaankin aivan oikein, ettei pelkkä resurssien määrän säätely riitä ratkaisemaan palvelutuotannon ongelmia. Selkeäksi tavoitteeksi on asetettava joustava ja monipuolinen palvelujärjestelmä, jossa asiakkaiden valinnanmahdollisuudet merkittävästi lisääntyvät. Tässä suhteessa hallitusohjelman tavoitetaso on liian vaatimaton. Julkisen sektorin menojen kasvu- ja kustannuskehitys eivät pysy hallinnassa, jos palvelutuotannon tehokkuutta saadaan lisättyä. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä työtahdin kiristymistä, vaan palvelurakenteiden uudistamista hyödyntämällä kuntien välistä ja seudullista yhteistyötä, uutta tieto- ja kommunikaatioteknologiaa sekä yksityistä palvelusektoria.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan siis rohkeita ratkaisuja, joilla edistetään työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä uudistetaan julkisen palvelutuotannon rakenteita. Pääministeri Jäätteenmäen hallitus on uudistettujen menokehysten yhteydessä todennut, ettei se tule pääsemään hallitusohjelmaan kirjatuilla keinoilla omiin tavoitteisiinsa. Tavoitteet työllisyyden lisääntymisestä ja valtiontalouden tasapainon saavuttamisesta ovat jäämässä toteutumatta. Tämä horjuttaisi kansantaloutemme kilpailukykyä ja vaarantaisi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden. Kehysselonteossa viitataankin sellaisiin työllisyyttä ja julkisen talouden tehokkuutta nostaviin toimiin, joita hallitusohjelmasta ei löydy. Näiden toimenpiteiden sisältö on ratkaistava ja tuotava eduskunnan punnittavaksi yhdessä veroratkaisujen kanssa mahdollisimman pian.

Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 2 esitetyt ponnet, jotka kuuluvat:

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee välittömästi päätökset verotuksen kehittämisestä syntyneen epävarmuuden poistamiseksi.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi tarvittaviin rakenteellisiin toimenpiteisiin työllisyyden edistämiseksi.

3. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin hyvinvointipalvelujen uudistamiseksi niin, että tavoitteena on joustavampi, monipuolisempi sekä asiakkaille merkittävästi enemmän valinnanvapautta tarjoava palvelujärjestelmä."

Kari  Uotila  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikutaan kohti riskirajaa. Vaikka työttömyys viime toukokuussa oli alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin, näyttää selvältä, että työttömyys on kasvussa. Me vasemmistoliitossa emme usko hyvätuloisia suosivan ylimääräisen verohelpotuksen tuovan autuutta yksityisen kulutuksen elvyttäjänä ja työllisyyden parantajana. Maailmantalouden kehitykseen liittyy suuria epävarmuuksia. Jo pidemmän aikaa ovat kaikki todenneet, että juuri nyt on hankalaa, mutta käänne parempaan on aivan ovella. Tätä on toistettu ja toivottu ja yritetty pitää optimismia yllä. Mutta entäpä jos käännettä parempaan ei tule, ei, vaikka Irakin miehittäjä avaisi öljyhanat auki ja keskuspankit laskisivat vielä lisää korkotasoa?

Tässä tilanteessa on vaara, että hallituksen kiinni lyömä menosääntö ja valtiontaloutta koskeva alijäämärajoitus pakottavat järjenvastaisiin leikkauksiin tai verojen kiristyksiin juuri silloin, kun meillä pitäisi olla käytössä elvytysvaraa. Edellisen hallituksen aikana valtiovarainministeri Niinistö vahti sekä valtioneuvostoa että eduskuntaa, etteivät menot paisuisi liikaa. Nykyinen hallitus on valinnut toisen tien: se on laatinut automaattisen järjestelmän. Me vasemmistoliitossa emme aina olleet tyytyväisiä edellisen hallituksen valtiovarainministerin linjaan, mutta kyllä hänestä kovan paikan tullen joustoa löytyi. Siitä meillä on näyttöä. Viime kaudella valtion korkomenojen alentuminen toi tilaa parannuksille, nyt menosääntö tukkii tämänkin mahdollisuuden. Jäätteenmäen hallitus on nyt korvannut inhimillisen Niinistön mekaanisella Kalliomäellä, leikkuriautomaatilla.

Arvoisat edustajatoverit! Perusarviomme hallituksen menokehyksistä on, että ne eivät kelpaa vaalikauden finanssipolitiikan lähtökohdaksi. Kehyksen mitoituslähtökohta on väärä ja lopputulos lisää eriarvoisuutta. Hallitus hylkää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat. Valiokunnan enemmistö on päätynyt antamaan tukensa menosäännölle ja sitä täydentävälle valtiontalouden alijäämää koskevalle säännölle. Toivottavasti kaikki tämän pakkopaidan päälleen ottavat edustajat ymmärtävät, mistä todella on kysymys.

Paitsi että menosääntö ja alijäämärajoitus voivat osoittautua ongelmallisiksi vakavissa suhdannehäiriöissä, ne joka tapauksessa tekevät tyhjiksi monet hyvää tarkoittavat lauseet hallitusohjelmassa. Ohjelma joustaa ja vesittyy, ei menosääntö. Kun menot on lyöty kiinni sellaisella tavalla, että hallitus ryhtyy karsimaan menoja, jos suhdanteet kehittyvät heikosti, on pakko kysyä, miksi näin on. Euromaita koskeva Vakaus- ja kasvusopimus koskee koko julkista sektoria eikä vain valtiontaloutta. Se sallisi Suomelle paljon enemmän harkintaa ja väljemmän elämän, kuin mihin hallituksen pakkopaita nyt tahtoo koko maan pakottaa. Miksi sitten tällainen pakkopaita, tällainen giljotiini, miksi?

Älkäämme syyttäkö valtiovarainministeriön virkamiehiä. He tekevät selvityksiä, mutta päättäjät valitsevat, mitä ja missä muodossa toteutetaan. Hallituspuolueiden valinta käy ymmärrettäväksi, kun tietää, että hallituksen veronalennuksille asettama tavoite on vähimmäistavoite, jonka hallitus valmistautuu ylittämään, ja jotta tavoite voidaan ylittää, täytyy menot pitää kurissa. Hallituspuolueilla on varmasti kansallisia syitä siihen, että ne ovat lähteneet tälle tielle. (Ed. Ala-Nissilä: Onko tämä Siimeksen linja?) Niitä ei näytä huolettavan palvelujen kohtalo, ei päivähoidon laatu, koulujen kehittäminen, leikkausjonot. Muistattehan, miten keskusta, ed. Ala-Nissilä, piti viimekaudella meteliä leikkausjonoista? No, sehän oli vain vaalipuhetta. Eikö hallituspuolueita todellakaan kiinnosta kansalaisten arki, sillä nyt tehdään hyvätuloisten makea elämä entistä makeammaksi?

Hallitusohjelmasta käydyssä tiedonantokeskustelussa piti ed. Siimes ryhmäpuheenvuorossamme yllättävänä sitä, että hallitus ei pyri edeltäjänsä tavoin määrätietoisesti torjumaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa rapauttavaa kansainvälistä verokilpailua EU-maiden välisellä yhteistyöllä. Sen sijaan hallitus antautuu kansainvälisen verokilpailun edessä ehdoitta ja pyrkii vain sopeutumaan siihen, mitä verotuksessa muualla tapahtuu. Kansainvälinen syy veronalennuksiin onkin se, että hallitus ja hallituspuolueet lähtevät mukaan verokilpailuun sen sijaan, että veronalennuskierrettä kaikin voimin EU:n puitteissa vastustettaisiin.

Tämä on, arvoisa puhemies, vaarallista politiikkaa. (Ed. Ala-Nissilä: Eihän tässä ole mitään uskottavuutta vasemmiston linjassa!) Jos me lähdemme kilpailemaan Viron kanssa verotuksen alhaisuudella, niin me joudumme samalla ottamaan myös Viron sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelut. Minä tiedän, että hyvätuloisin 5 tai 10 prosenttia suomalaisista iloitsisi tästä, mutta väestön valtaenemmistölle se olisi kohtalokas tie. Eikö sittenkin pidä valita toinen tie, määrätietoinen kamppailu antautumisen asemesta?

Hyvät edustajatoverit, teille siellä oikealla reunalla tahdon sanoa, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon säilytettävää, eikä vain säilytettävää, vaan myös kehitettävää. Määrärahakehys on äärimmäisen tiukka, ja kuntien rahoitustilanne muodostuu kestämättömäksi tällä kehyksellä. Kuntasektorin neljän vuoden kumulatiivinen alijäämä nousee lähes 1,7 miljardiin euroon. Samaan aikaan Kansallisen terveydenhuoltohankkeen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kunnilta lisäpanostusta, muussa tapauksessa leikkausjonot pitkittyvät entisestään ja terveydenhuollon henkilökunta uupuu. Kuntien talousahdinko vaikeuttaa myös tasokkaiden koulutus- ja päivähoitopalveluiden antamista, mikäli näistä menoista joudutaan tinkimään Kansallisen terveydenhuoltohankkeen kuntaosuuden turvaamiseksi.

Ylimääräisten veronkevennysten asemesta olisi myös ollut perusteltua kohdennetuin toimin tukea kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Vaikka työllistyminen on keskeistä köyhyyden torjunnassa, se ei yksin riitä. Hallituksen tavoite 100 000 työllisen lisäyksestä saattaa valitettavasti osoittautua vaikeaksi saavutettavaksi talouskehityksen suurien epävarmuuksien vuoksi. Pienempien etuisuuksien korottamisella on edelleen tärkeä osa köyhyysongelman voittamisessa.

Vasemmistoliitto haluaa, että myös toimeentulotukea saavat lapsiperheet hyötyvät lapsilisien korotuksista. Lisäksi toimeentulotuen ja asumistuen yhteensovittamisen 7 prosentin omavastuu heikentää vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta. Siksi vasemmistoliitto esittää sen poistamista. Kun aikaisemmissa keskusteluissa jotkut tässä salissa ovat halunneet panna sen meidän syyksemme, niin todettakoon, että tappelimme sen 20 prosentista 7:ään aikoinaan ja nyt on tavoitteenamme sen poistaminen.

Opiskelijoiden asumislisän ympärivuotistaminen on ratkaisu moneen ongelmaan. Korjaamalla opiskelijoiden taloustilannetta nopeutetaan opintojen loppuunsaattamista. Kuntien toimeentulotukimenot vähenevät tällä uudistuksella. Myös opintorahaan tarvitaan tasokorotus. Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta siitä, että koulun päättymisen ja opintojen aloittamisen välinen aika tahtoo venähtää pitkäksi. Pitää kuitenkin muistaa, että myös asevelvollisuuden suorittaminen, pitkästä siviilipalvelusajasta puhumattakaan, venyttää tätä aikaa. Myös tämä on syytä ottaa vakavaan tarkasteluun.

Kansaneläkkeeseen tarvitaan tasokorotus välittömästi. Hallituksen täksi vuodeksi esittämä veronalennus ei koske valtaosaa tavallisista eläkeläisistä, toisin kuin tasokorotus ja siihen yhdistyvä eläketulovähennyksen korottaminen. (Ed. Ala-Nissilä: Onko tämä Siimeksen talouspolitiikkaa?) — Ed. Ala-Nissilä, varoitan arvoisia hallituspuolueiden kansanedustajia: Älkää vain yrittäkö peukaloida eläketulovähennystä ja irrottaa sitä tasokorotuksesta! Tiedätte kyllä, minkälainen äläkkä siitä seuraisi.

Pienimpiä äitiyspäivärahoja ja yhdistelmätukea vasemmistoliitto haluaa myös korottaa osana köyhyydenvastaista ohjelmaa. (Ed. Ala-Nissilä: Nyt on mennyt 5 miljardia euroa! — Ed. Huotari: Ei ole!) Vähintä, mitä hallituksen olisi pitänyt tehdä, on aientaa kansaneläkkeen tasokorotus ensi vuoden alkuun ja tehdä tasokorotus myös työttömyysturvan peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen.

Täytyy todeta, että tässä kokonaisuudessa, mihin sisältyvät tämä kehyskeskustelu, lisäbudjetti ja lisäbudjettiin liittyvät verolait, esitimme veronalennuksen kohdentamista niin, että kaikista suurituloisimmille niitä ei olisi tässä yhteydessä annettu ja ansiotulovähennys olisi kohdistettu niin, että noin 80 miljoonaa euroa olisi säästynyt vuositasolla näihin tärkeisiin kohteisiin, joita juuri luettelin.

Hyvät edustajat, hallituksen esittämä menosääntö ja alijäämärajoitus eivät meille kelpaa. Viron tie ei ole meidän tiemme tässä verokilpailukeskustelussa. Parantakaamme kansalaisten arkea, tarjotkaamme kaikille riittävä turva lapsen syntyessä ja varttuessa, tarjotkaamme parempi turva työttömyyden varalta, paremmat palvelut sairauden yllättäessä. Tähän eivät nämä menokehykset riitä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi teen vastalauseen 1 mukaiset ehdotukset lausumiksi, jotka kuuluvat seuraavasti:

"1. Eduskunta ei hyväksy menokehysten perusteena olevaa menosääntöä ja hallituksen asettamaa alijäämärajoitusta.

2. Eduskunta toteaa, että kuntien on vaikea ehdotetuissa puitteissa suoriutua omasta osuudestaan kansallisen terveydenhuoltohankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteista, ja edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että kunnilla on siihen riittävät voimavarat.

3. Eduskunta toteaa, että hallituksen suurituloisia suosiva linja unohtaa köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmat, ja edellyttää, että tältä osin menokehykset laaditaan uudestaan ottaen huomioon tarpeet parantaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta ja tukea hyvätuloisille suunnattuja verohelpotuksia tehokkaammin kotimaista kulutuskysyntää.

4. Eduskunta ei hyväksy puolustusministeriön toimintamenojen 19,5 miljoonan euron hintakorjausta ja edellyttää, että lisäys poistetaan menokehyksistä."

Janina Andersson  /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänään aamupäivällä, kun tämä sali oli täpösen täynnä, erittäin moni edustaja toi esiin, että meidän pitäisi nyt keskittyä olennaisimpiin asioihin elikkä todella tähän erittäin vakavaan taloudelliseen tilanteeseen ja työttömyystilanteeseen. Koko ajan kuulemme uusia uutisia yt-neuvotteluista ja talousvaroituksista, ja tämä todella on vakava tilanne. Mutta sen tästä huomaa, kun sali nyt on puolityhjä, että meidän henkinen voimamme, meidän energiamme, sitoutuu nyt ihan eri asiaan. On erittäin epämiellyttävää, että kun meidän pitäisi siirtyä luottavaisin mielin kesätauolle, kaikki leijuu jotenkin epämääräisesti ilmassa, ja samaan aikaan maailma on äärimmäisen epävakaa.

Tämä on siinäkin mielessä kummallista, että elämme valoisinta vuodenaikaa Suomessa: pitäisi olla kevyt mieli, valoisampi vaihtoehto juuri tässä ja nyt. Vaalit ovat takana, on uusi hallitus, kaiken pitäisi olla nyt hyvin ja toivetta ilmassa. Mutta on päinvastoin: meillä on erittäin epävarma ja huolestunut olo. Tämä on valitettavaa, sillä psykologialla on ihmeen tärkeä osa meidän ihmisten toiminnassa, niin kotitalouksien, yritysten kuin investoijienkin. Tällä psykologialla yritetään myös antaa ihmisille toivoa muun muassa veronalennusten muodossa ja toivotaan tällä saatavan aikaan semmoinen ilmapiiri, että nyt taas kaikki yrittämään, mutta kun samaan aikaan tulee näitä muita negatiivisia viestejä ja sen lisäksi vielä kunnat antavat veroviestejä, että kunnallisveroa monissa kunnissa nostetaan, niin lopputulos on aika epämiellyttävä.

Ennen vaaleja etenkin keskustan taktiikka oli maalata epärealistisen valoisaa tulevaisuutta ja luoda suuria odotuksia meihin kaikkiin. Se tarttui jopa minuun, täytyy myöntää. Kaikki muuttuisi paremmaksi, jos keskusta voittaisi vaalit. Tällaisen propagandan jälkeen pettymisen riski on erittäin suuri. Jos halutaan rakentaa taloudellista luottamusta, niin jos ensin maalataan kauniilla pensselillä ja tullaan sieltä alaspäin, se tuntuu paljon pahemmalta kuin aloittaa alusta alkaen jo ennen vaaleja rehellisesti ja realistisesti, ettei tule liian suuria odotuksia. Nyt kun keskusta on päävastuussa pääministeripuolueena, se ei millään pysty edes kaikkia vaalilupauksiaan toteuttamaan. Tässä tilanteessa on jopa paradoksaalista se, että yhtä vaalilupausta kyllä toteutetaan erittäin aktiivisesti, jota ei kumpikaan puolue, ei keskusta eikä SDP, vaaleissa toitottanut, vaan kokoomus: yleistä veroalea kaikille yhtä suurena, joka määrällisesti antaa eniten hyvätuloisille. (Ed. Ala-Nissilä: Miten edustaja on noin kriittinen tänään?)

Vaikuttaa vähän siltä, että ihan puolueista riippumatta valtiovarainministeriössä on aina löydyttävä hyvät argumentit yleisille veronalennuksille. Siihen on aina uudet eväät. Täytyy myöntää, että tällä kertaa nämä argumentit ovat parempia kuin ennen. Silloin kun valtiovarainministeri Niinistö sanoi, että nyt on oikea aika alentaa veroa sen takia, että on liikkumavaraa budjetissa, se ei ollut hyvä argumentti. Tämä on paljon parempi, sillä on aivan suhdannepoliittisesti oikea aika nyt tehdä tämä muutos. (Ed. Vihriälä: Oikeudenmukaisella tavalla!) Asiassa on vain juuri se ongelma, että veroale on kohdennettu väärin, ei pelkästään oikeudenmukaisuuden takia vaan ihan myös työttömyyden takia, sillä meidän suurin ongelmamme, suurin haaste meidän hallituksellemme ja meille kaikille, on työttömyys. Me tiedämme, että se maksaa meille äärimmäisen paljon niin rahassa kuin henkisessä pahoinvoinnissa. Suomessa on tällä hetkellä noin 185 000 pitkäaikaistyötöntä. Nämä usein hyvin vaikeasti työllistettävät henkilöt ovat hallitukselle haaste, jota yleinen veroale ei ratkaise. Tämä työttömyys maksaa yhteiskunnalle aivan liikaa.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä työttömyys on avainkysymys, johon hallituksen on löydettävä ratkaisu. Tämän saman tavoitteen hallitus on laittanut myös itselleen. Työttömyys rapauttaa meidän hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa, ja se voi johtaa myös siihen, että lopputulos on vielä huonompi yhteiskunta meille kaikille. Sen takia, ennen kuin teemme mitään muuta, meidän on saatava työttömyys vähenemään. Tämän takia veronalennusvarat olisi käytettävä sellaisiin veronalennuksiin, jotka oikeasti antavat uutta mahdollisuutta työllistymiseen niille ihmisille, joiden on vaikea löytää työpaikkoja. Juuri sen takia veronalennusten pitäisi kohdistua pienipalkkaisen työn verotukseen sekä työstä maksettaviin työnantajamaksuihin. Jos tämä onnistuu ja saamme työllisyyden kääntymään nousuun, sen jälkeen voimme panostaa enemmän tähän globaaliseen verokilpailuun, joka sinänsä on meille erittäin hankala haaste, mutta ensisijaisen tavoitteen on pakko olla työttömyys.

Tuloverojen alentamista voidaan edistää myös niin sanotulla vihreällä verouudistuksella, jossa vähennetään työn verotusta ja korotetaan energia- ja ympäristöveroja, joilla paikataan budjetin katetta.

Ärade herr talman! Redan riksdagsledamot Uotila talade om skattekonkurrensen och att den är ett verkligt problem för Finland. Extremt beklagligt är det att Sverige inte ger oss något stöd, tvärtom. Nu när vi håller på och funderar vad konventet och EU kommer att föra vidare, vad som blir vår modell och hur vi inom Europa stöder varandra för att behålla välfärden, att Sverige och Britannien då av någon mystisk anledning inte vill att man skall ha möjlighet att utan enhällighet bestämma om minimigränser för beskattningen är ofattbart.

Speciellt besvärligt är det nu när vår statsminister skall förhandla med de andra EU-länderna. Hon måste ha all den kraft och styrka som man kan tänka sig för att vrida EU åt det hållet att man bekämpar skattekonkurrensen och inte ger sig inför den, speciellt när vi får nya medlemsländer som tydligen gör allt de kan för att ösa på skattekonkurrensen. Våra grannländer har inte någon som helst förståelse för den välfärdspolitik som vi för.

Arvoisa puhemies! Me vihreät olemme esittäneet selkeän veromallin, jolla voidaan kohdentaa veronkevennykset pieni- ja keskituloisille palkansaajille kunnallisveroa nakertamatta. Myös Veronmaksajain Keskusliitto on esittänyt tämäntapaista ratkaisua pienipalkkaisten verojen alentamiseksi. Keskeistä on, että huonotuottoisen työn tekeminen ja teettäminen on saatava nykyistä kannattavammaksi, jotta työllisyys kasvaisi myös huonosti koulutettujen keskuudessa. Samalla tarve korvata työvoimaa koneilla tai siirtää toimintoja alempien työvoimakustannusten maihin pienenisi. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että haluamme, että ihmiset joutuvat elämään erittäin pienellä toimeentulolla, vaan tämän yhteisvaikutus on, että voidaan tehdä työtä, saada lisää ansioita ja elää hyvin eikä jouduta kituuttamaan siellä välimaastossa, kannattaako vai eikö kannata tehdä töitä.

Suomen kaltaisen yhteiskunnan kilpailuetuja ovat korkea osaaminen ja kattava sosiaaliturva. Suomalaisten menestys perustuu tulevaisuudessakin laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Kenenkään opinnot eivät saa kaatua lukukausimaksuihin tai vähävaraisuuteen. Jos luulemme voivamme kilpailla osaajista alentamalla verotusta, voikin käydä niin, että menetämme parhaan kilpailuvalttimme: turvallisen ja hyvän elinympäristön osaajille ja heidän perheilleen. On arvo sinänsä, että myös jatkossa voisimme sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jos katkerien ihmisten määrä kasvaa, tämä turvallisuus heikkenee eikä mikään siihen auta. Sen takia myös oikeudenmukaisuus ja työllisyys ovat äärettömän tärkeitä, ettei kasvaisi kaiken näköinen viha kaikkeen vieraaseen, sekä herraviha että muukalaisviha, joka on tässä riskinä.

Arvoisa puhemies! Entä miten hallitus aikoo jatkaa nyt tämän jälkeen? Hallitusohjelmaan kirjattu tiukkaakin tiukempi menoraami osoittaa, että budjetin mahdollista tulevaa liikkumavaraa on ajateltu käyttää uusiin veronalennuksiin. Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään seuraavaa: "Myös menosääntö voi olla suhdannepoliittisesti ongelmallinen, kun talouden liikkumavara on sovittu käytettäväksi yksinomaan veronalennuksiin. Samalla kaikkein pienituloisin väestönosa jää helposti vaille veronalennusten tuomaa etua, jolloin sen suhteellinen köyhyys lisääntyy. Muun muassa nämä huomiot antavat valiokunnan mielestä aihetta tarkastella menosäännön ehtoja ja alijäämärajoitusta jatkossa vielä tarkemmin."

Jos hallitus toimisi linjakkaasti, olisi myös kokonaisveroasteen laskemiselle laitettava tiukat raamit, joita ei saa ylittää nousukaudella, vaikka budjettiin tulisi liikkumavaraa. Silloin liikkumavara tulisi käytettyä suhdannepoliittisesti oikein velanmaksuun ja tuleviin koitoksiin varautumiseen.

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila puhui jo siitä, että edellisen hallituksen menoraamit olivat nimeltään Niinistö. On totta, että silloin oli kuitenkin helpompaa joustaa, kun oli kysymys vain yhden ihmisen kunniasta, jos joustettiin. Nämä menoraamit sitovat nyt kaikkia hallituspuolueita ja ministereitä, ja on paljon suurempi ongelma joustaa sitten siitä, kun on koko hallituksen kunniasta eikä yhden ihmisen kunniasta kysymys. Tämä on todella niin tiukka menokehys ja myös tämä alijäämärajoitus, että tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että edessämme on samantapaisia leikkauksia kuin vuonna 95. Tämän takia valtiovarainvaliokunta huomauttaakin mietinnössään, että kun pitkittyneen talouden heikkouden tai ylisuurien veronalennuksien takia joudumme korjaamaan alijäämää, on voitava puuttua myös tulopuolella tehtäviin ratkaisuihin. Eli suomeksi sanottuna: on voitava korottaa myös veroja eikä vain leikata esimerkiksi sosiaaliturvaa.

Meistä on myös erittäin tärkeätä vihreiden ryhmässä, että muistetaan aina puhua kokonaisveroasteesta eikä pelkästään tuloveroista. Tämän takia energia- ja ympäristöverot on pakko ottaa kehiin. Nyt valtiovarainministeri Kalliomäkeä ei näy, mutta jo ed. Anni Sinnemäki kysyi viimeksi häneltä lähetekeskustelussa seuraavat kysymykset, ja nyt rohkenen toistaa ne sen takia, että koko valtiovarainvaliokunta on ottanut esiin näiden verojen tärkeyden: Onko hallitusohjelman mukaista ekologista verouudistusta valmisteilla, ja eikö energiaverojen korotuksille pitäisi esittää edes jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus samoin kuin yksityiset kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuutta? Nyt odotamme vastausta. Toivon, että viesti menee valtiovarainministerille, koska tämä on koko valiokunnan yksimielisesti esiin ottama asia.

Näiden verojen tuloa pitäisi tietenkin käyttää sillä tavalla, että saadaan työllisyys nousemaan. Palvelualat ovat tässä hyvin tärkeässä asemassa, sillä palvelualojen suosiminen verotuksellisesti on ekologisempaa ja myös tapa ohjata kulutus kotimaiseen kulutukseen, niin että saadaan pyörät pyörimään. Toivomme, että tällaisia toimenpiteitä tehtäisiin nyt eikä vasta seuraavan hallituksen toimesta, sillä nyt on viimeistään se hetki, jolloin työttömyys on torjuttava.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu siitä, että kulttuuri on erittäin suuressa ahdingossa näissä raameissa, kehyksissä, ja se on täysin totta. Sen takia vihreissäkin on erittäin suurta huolestuneisuutta tästä kohdasta. Samaten myöskään opintotuen kohdalla ei ole sentin senttiäkään rahaa käytettäväksi, elikkä kulttuuriministeri Tanja Karpelan tilanne ei ole helppo, jos hän aikoo toteuttaa hallitusohjelmaa. Se on melko lailla mahdotonta.

Toinen ministeriö, jolle on erittäin vaikea toteuttaa tavoitteita, on kehitysyhteistyöministerin alue, jolla myös on liian tiukat raamit. Me todella toivomme, että nyt tällä kertaa ei mennä opetusministeriön tontille hakemaan kulttuuriministerille rahoja, koska sieltä ei kerta kaikkiaan ole mitään otettavissa, vaan se ministeri, joka voisi olla nyt solidaarinen eikä pelkästään tuntea sympatiaa vaan antaa myös rahaa, on puolustusministeri Vanhanen. Hänellä olisi tähän eväitä.

Meillä on lisäksi määrärahaesityksiä sosiaali- ja terveystoimeen ja perhepoliittisiin etuisuuksiin.

Lopuksi haluan vastalauseen 3 mukaisesti esittää seuraavat lausumaehdotukset:

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa kuntien mahdollisuudet tarjota laadukkaat peruspalvelut ja että hallitus huolehtii siitä, että se pystyy määrärahojen puolesta toteuttamaan ohjelmaansa kirjatut tavoitteet, muun muassa kehitysyhteistyön ja kulttuuripolitiikan osalta.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus toteuttaa veropolitiikkaa, jolla voidaan alentaa rakenteellista työttömyyttä ja joka on sosiaalisesti oikeudenmukaista eikä vaaranna julkisen talouden kestävyyttä."

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Minun täytyy myöntää, että tuntuu hieman absurdilta puhua täällä tästä asiasta, mutta ehkä on hyvä kuitenkin, että työmme jatkuu normaaleissa puitteissa. Hallitus tulee kuitenkin sen jälkeen, kun se on selvittänyt tämän akuutin tilanteen, käsittelemään poliittisia haasteita laajemminkin.

Man kan säkert säga att den största utmaningen kommer att vara att bekämpa en hotande avmattning i ekonomin. Den här uppgiften är inte lätt. Samtidigt som sysselsättningsgraden måste höjas, bör ökningen av de offentliga utgifterna hållas under kontroll. Regeringens rambudget för hela perioden utgår från dessa premisser och möjliggör att statsskuldens relativa andel fortsätter att minska. Eftersom det ser ut som om vi inte kommer att få mycken draghjälp av världsekonomin på kort sikt, är det centralt för finanspolitiken att den inhemska efterfrågan hålls stark. Finansutskottet omfattar denna målsättning.

Sysselsättningsgraden skall förbättras genom arbetskrafts- och socialpolitiska åtgärder, bland annat för att råda bot på både ungdomsarbetslösheten och den strukturella arbetslösheten och genom att stimulera den inhemska efterfrågan.

En sänkning av kostnaderna för arbetet görs nu i inkomstskatten uttryckligen på grund av dess stimulerande effekt och kan i fortsättningen inriktas mer på skattekilen.

Hallituksella on epävarmojen talousnäkymien vuoksi tiukka linja julkisten menojen osalta. Vallitsevassa tilanteessa tämä on varmasti oikea linja, jonka myös valtiovarainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat vahvistaneet.

Kaikkia kustannuksia on tietenkin harkittava tarkkaan, mutta samalla haluamme muistuttaa, että säästäminen väärällä tavalla voi käydä erityisen kalliiksi. Kansallinen terveysprojekti ja Sosiaalialan kehittämisohjelma on toteutettava työllisyysasteen ylläpitämiseksi ja jopa sen nostamiseksi. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi tarvitsemme myös korkeatasoista opetusta, jossa yhdenkään lapsen ei tarvitse olla heikoilla.

Uusi kustannuskattoa koskeva sääntö toimii varmasti parhaiten epärealististen odotusten ehkäisevänä jarruna. Mutta jos taloudellinen kehitys kuitenkin käy oletettua heikommaksi, on menojen lisäksi voitava arvioida uudelleen veronalennusten määrää.

Kotimaista kysyntää elvytetään laajalla veronalennuspaketilla kaikissa tuloryhmissä. On ehkä hyvä tässäkin korostaa, että veronalennus toki osoitetaan nyt myös eläkeläisille. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että se on vähän vaikeaa, mutta kuitenkin.

Keskelle kalenterivuotta tulevat veronalennukset ovat monimutkaisia toteuttaa. Virheiden ja epämukavien jälkiveroyllätysten välttämiseksi nyt päätetyt veronalennukset tulevat eläkeläisille vasta ensi vuonna. Joskus on kuitenkin hyvä pelata varman päälle.

I samband med budgetpropositionen för 2004 kan regeringen ytterligare rikta de kommande skattesänkningarna efter behov. Vi i svenska riksdagsgruppen anser det viktigt att regeringen redan nu klart har deklarerat att beskattningen av arbete fortsätter att sjunka långsiktigt. Volymen avgörs dock av det ekonomiska svängrummet där utvecklingen av arbetslösheten och finansieringen av servicen långt är utslagsgivande.

De små- och medelstora företagen är i nyckelställning då det gäller att skapa nya arbetsplatser. I regeringens budgetbehandling nästa höst är det därför rätt tidpunkt att avisera inriktningen på skattesänkningarna uttryckligen på arbetsgivaravgifterna. Detta skulle sänka sysselsättningströskeln, men även stimulera efterfrågan på service och på så sätt också stöda hemmamarknaden.

Ärade talman! Ramförslaget innehåller också många goda satsningar, bland annat många familjepolitiska satsningar som regeringsförhandlarna kom överens om i april. Barnbidraget för det första barnet höjs med 10 euro i månaden, likaså ensamförsörjartillägget som ger ensamförsörjare 3 euro till i månaden per barn. Inom svenska riksdagsgruppen hade vi prioriterat ensamförsörjartillägget betydligt mera, eftersom det uttryckligen bättre skulle ha bidragit till att minska fattigdomen bland barnfamiljerna. De familjepolitiska satsningarna omfattar nu dessutom den länge efterlängtade höjningen av den lägsta moderskapspenningen och av hemvårdsstödet, som höjs med 42 euro per månad.

När det gäller ökade satsningar i kommunernas service måste fokuseringen alltjämt vara inriktad på att genom tidigt ingripande och mångprofessionellt samarbete stöda familjerna i deras fostrarroll och hindra mentala problem och senare utslagning.

Trots att regeringen var tvungen att prioritera hårt bland satsningarna för att hålla sig under det fastslagna utgiftstaket på 1,12 miljarder euro, finns det även enligt finansutskottet vissa frågor där finansieringen ser problematisk ut.

Enligt den förra regeringens kulturpolitiska program skulle kultursektorn tilldelas 0,4 procent av bnp. Denna målsättning har nu kommit på skam. Positivt är dock att bibliotekens finansiering inte längre är beroende av tipsbolagens vinst, utan att staten äntligen tar sitt ansvar för biblioteken.

Valtiontalouden kehyksissä ei ole myöskään määrärahoja uuden kielilain toteuttamiseksi. Merkittävä osa budjettiseurauksista johtuu edellisen kielilain monivuotisista laiminlyönneistä. Uuden kielilain toteuttaminen vaatii suunnittelua kaikilla hallintosektoreilla. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä todettiin, että vuoden 2004 budjettiesityksessä pohjana täytyy olla huolellisia laskelmia. Toivon, että tämä valmistelu on jo työn alla hallituksessa.

Toinen asia, jota hallitusohjelma korostaa mutta joka ei valitettavasti kuitenkaan näy kehyksissä, on kehitysavun nostaminen kohti 0,7 prosentin tasoa. Uskottavuutensa säilyttämiseksi hallituksen on hyvin pian päätettävä, millä tavalla ja millä aikataululla saavutamme nämä tavoitteet. On tärkeää, että poliittiset ohjelmat, vaalikampanjat ja todelliset päätökset eivät ole niin kaukana toisistaan, kuin mitä on tapahtunut kehitysavun osalta.

Arvoisa puhemies! Kuntien talous tulee edelleenkin olemaan heikko. Sen vuoksi on tärkeää, että valtion osuutta kuntien peruspalvelujen rahoittamisessa edelleen kasvatetaan. Tuki kunnille kasvaa kehysten mukaan 550 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella. Tuloveronalennusten kielteinen vaikutus kompensoidaan täysimääräisesti, ja sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat kaikkiaan 422 miljoonalla eurolla ja koulutuksen 120 miljoonalla eurolla.

Voimavarat on kuitenkin käytettävä viisaasti, jotta niillä saataisiin toivottu tulos. On myös aika tarkistaa ohjausmekanismeja, erityisesti porkkanoiden vaikutusta peruspalvelujen kehittämiseen juuri siellä, missä niitä tarvitaan eniten. Vaikeassa asemassa olevien ryhmien tarpeita ei voida sivuuttaa ilman, että valtio puuttuisi asiaan.

Svenska folkpartiet har i samband med varje budgetbehandling de senaste åren krävt att statsandelarnas indexjustering bör ske fullt ut till 100 procent. Nu sker en förbättring från den förra regeringen och indexjusteringen blir 75 procent. Trots det anser svenska riksdagsgruppen att det är synd att statsandelsökningen som fullt ut borde riktas på utvecklandet av servicen nu till en del äts upp av kostnadsökningarna.

Päätös vähentää kuntien osuutta yhteisöverotuksesta lisäarvonveron takaisinmaksujärjestelmän rahoittamiseksi on ollut myös kova isku niille kunnille, joissa yhteisöverotuksella on suuri merkitys kunnan taloudelle. Samanaikaisesti veropohja on pienentynyt viimeisten kahden vuoden aikana. Jotta peruspalvelujen rahoitus kaikkien kuntien kohdalla voisi tapahtua vakaalla pohjalla ja pitkäjänteisesti, on hallituksen sen vuoksi vuoden 2004 budjettikäsittelyssä korjattava valtionosuusuudistuksesta ja yhteisöverotuksen uudelleenjakamisesta aiheutuneet kohtuuttomat tulojen menetykset niille kunnille, jotka ovat kärsineet tästä eniten. Mahdollisten valtionosuusjärjestelmän ja yhteisöverotuksen uudistuksien tulee paremmin huomioida myös isojen kaupunkien erityisolosuhteet. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä oli erittäin hyvä, että kuntaministeri valiokunnassa vakuutti näin tapahtuvan.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään olemme olleet hyvin vaikeiden ja yllättävienkin asioiden edessä ja siirtyminen valtiontalouden kehyksiin tuntuu vähän vaikealta, mutta elämän ja politiikan on jatkuttava.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset sisältävät hallitusohjelman talouspoliittiset linjaukset. Jo hallitusohjelmakeskustelussa ja sen jälkeen käydyssä välikysymyskeskustelussa huomio kiinnittyi ristiriitaan, joka vallitsee hallitusohjelman hyvien tavoitteiden ja niiden toteuttamiseksi menokehyksissä varattujen määrärahojen välillä. Lukuisia erinomaisia, mutta ympäripyöreitä tavoitteita sisältävä hallitusohjelma aiheuttaa väistämättä kokemuksen katteettomista lupauksista, kun hallitusohjelmaa ja sen toteuttamiseen varattuja kehysmäärärahoja lähtee vertailemaan. Näistä tavoitteista, joita uhkaa katteettomiksi jääminen, on mainittu jo aiemmissa keskusteluissa esimerkkeinä muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen taso, Kansallisen terveysohjelman tavoitteiden toteutuminen ja opiskelijoiden taloudellinen asema.

Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus hyväksyi menosäännön, jossa suhdanneherkät sekä muut paljolti hallituksen päätöksistä riippumattomasti muuttuvat menot jätettiin menoperusteiden muutoksia lukuun ottamatta sen ulkopuolelle. Lisäksi kehyksiin sisältyy vuosikohtainen alijäämärajoite ja vaalikaudeksi asetettu alijäämätavoite. On tärkeää, että hallitus pyrkii vaalimaan vastuullista talouspolitiikan linjaa, mutta käytännössä kehyksessä edellytetty finanssipolitiikan tiukkuus merkitsee sitä, että suhdanteiden niin vaatiessa ei hallitukselle jatkossa juuri jää mahdollisuuksia ryhtyä taloutta elvyttäviin toimenpiteisiin.

Menokehys merkitsee valtion menojen lisäystä vuosina 2004—2007 reaalisesti vain 0,75 prosentilla vuodessa. Kun lisäksi käyttötarkoitukseltaan määrittelemättömien menolisäysten määrä on vain 120 miljoonaa euroa, jää liikkumavara hyvin vähäiseksi. Siksi käytössä oleva liikkumavara tulee käyttää erittäin huolellisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantavasti.

Jäätteenmäen punamultahallitus avasi kautensa mittavilla tuloveronkevennyksillä, joilla hallitus tavoittelee työllisyyttä elvyttävää kansalaisten ostovoiman lisäämistä. Tavoite on oikea, mutta kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä, että kulutusta lisättäisiin parhaiten tukemalla lapsiperheitten, eläkeläisten ja vähätuloisten ostovoimaa. Hallitusohjelmaan kirjattu lupaus pieni- ja keskituloisille suunnatusta veronalennuksesta ei ainakaan hallituksen ensimmäisenä toimintavuonna toteudu. Monet kunnat ovat jo ensi vuonna tilanteessa, jossa ne joutuvat nostamaan veroja, eli kuntien tilanne on todella huono.

Ryhmämme mielestä verotusta tulee kehittää oikeudenmukaisemmin, kuin mitä hallituksen linja käytännössä merkitsee. Muun muassa keskustan vaalien alla näkyvästi vaatima ruuan arvonlisäveron alentaminen on hallituksen suunnitelmissa tyystin unohdettu. Kuitenkin Suomessa ruuan arvonlisävero on EU-maista toiseksi korkein. Nykyisen 17 prosenttiyksikön alv-tason oli tarkoitus unioniin liityttäessä jäädä vain parin vuoden mittaiseksi.

Yksinomaan tuloverotukseen kohdistetuista veronalennuksista jäävät paitsi kaikkein pienituloisimmat, mikä todella on vaikea asia ja merkitsee tuloerojen kasvun jatkumista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suuntaisi esittämänsä vaihtoehtobudjetin mukaisesti osan veronkevennysvarasta niin eläkeläisten kuin lapsiperheiden ostovoimaan korottamalla pienimpiä eläkkeitä sekä lapsilisiä, kotihoidon tukea ja minimiäitiyspäivärahaa nimenomaan välittömästi.

Jäätteenmäen hallitusohjelmassa luvataan korottaa lapsilisiä mallilla, jossa korotus tulisi ainoastaan perheen ensimmäiselle lapselle. Tämä alun perin sosialidemokraattien vaaliohjelmaan kuulunut yksilapsimalli on sosiaalipoliittisesti mielestäni ongelmallinen. Lisäksi, kun Jäätteenmäen hallitus ei aio sitoa lapsilisiä indeksiin, tosiasiassa monilapsisten perheiden lapsilisät tulisivat edelleen arvoltaan leikkaantumaan. Lapsilisien reaaliarvo on pudonnut kahdeksan vuoden sisällä 18 prosenttia suorien leikkausten vuoksi ja siksi, että niitä ei ole sidottu indeksiin.

Lapsilisätyöryhmän selvitysten mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset perheet. Tämä on yksi syy siihen, että suomalaiset eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat. Toinen tärkeä syy on se, että kotihoidon tuki on leikattu niin alhaiseksi, että lapsen hoito kotona ei ole kaikille perheille taloudellisesti mahdollista.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset ilmoittavat olevansa valmiit jopa veronmaksun lisäämiseen riittävien terveyspalvelujen turvaamiseksi. Suomalaisen terveydenhoidon rahoitus suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on alhaisin kaikista EU-maista, mikä tarkoittaa, että se on 6,6 prosenttia bkt:sta, kun muissa EU:n maissa käytetään terveydenhuoltoon keskimäärin yli 8 prosenttia.

Isänmaamme tulevaisuuden suurimpia haasteita on väestön voimakkaan ikääntymisen seuraukset. Vuonna 2020 Suomen huoltosuhde ennustetaan Euroopan heikoimmaksi. Väestön voimakas ikääntyminen lähivuosina aiheuttaa terveyspalveluille suurta painetta, lisäresurssien tarpeita. Paikoittainen lääkäripula on vasta esimakua tulevasta hoitohenkilöstön puutteesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ala on mitä suurimmassa määrin matalapalkkainen naisvaltainen ala, jolla palkat ovat esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna huomattavasti alemmat. Niinpä näen, että sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden palkkoihin on saatava korotuksia, jos alalle aiotaan jatkossa saada riittävästi alan ammattilaisia. Tämä edistäisi hallitusohjelmassakin tavoiteltua palkkatasa-arvon toteutumista. Kuntien mahdollisuudet palkkatason korjauksiin eivät kuitenkaan riitä nykyisillä talousresursseilla monessakaan kunnassa.

Lisäksi kuntien haasteet selvitä hyvinvointipalvelujen tuottamisesta ja parantamisesta nyt annettujen kehysten puitteissa ovat suuret. Kuntaliiton mukaan valtionosuuksien lisäys lisää kuntien sosiaali- ja terveystoimen resursseja vuositasolla noin 1 prosentilla. Kunnat ovat kuitenkin vaikeuksissa verotulojen vähentyessä. Viime vuonna 42 kuntaa teki tappiollisen tilinpäätöksen. Vuonna 2005 jo 110 kunnan talouden ennustetaan olevan pakkasella. Tänä vuonna kunnat saavat veroista 700 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vuonna. Valtionosuuksien kasvukaan ei korvaa alentuneita verotuloja, koska menot lisääntyvät vuodessa nelisen prosenttia. Lisäksi kuntien toimintamenot lisääntyvät jo sovittujen uudistusten myötä.

Hallitusohjelmassa omaishoitajien tuen perusteisiin, määrään ja vapaajärjestelmään sekä tukipalveluihin luvataan parannuksia, mutta epäilyttää suuresti, miten kehyksissä olevat sosiaali- ja terveydenhuoltovarat riittävät tähän kaikkeen muiden Kansallisen terveysohjelman kohteiden ohella.

Hallitusohjelmaan sisältyy myös maksupoliittisia kannanottoja, jotka toteutuessaan leikkaavat kuntien tuloja, eikä kompensaatiota niihin ole esitetty. Muun muassa yhtenäinen terveydenhuollon maksukatto ja omaishoitajan vapaan ajaksi annettavien korvaavien palvelujen maksuhelpotukset leikkaavat kuntien maksutuloja yli 100 miljoonaa euroa. Siksi huolemme eduskuntaryhmänä on, että kehyksissä osoitetut varat eivät riitä Kansallisen terveyshankkeen ja kaavaillun sosiaalihankkeen tarvitsemiin lisäresursseihin.

Kehyksissä suhtaudutaan varsin toiveikkaasti siihen, että työllisyystilanne paranee kehyskauden loppua kohden. Kehysten perustelumuistiossa kuitenkin todetaan useaan otteeseen, että hallitusohjelman yksilöidyt toimenpiteet eivät ole riittäviä. Muistion peruslaskelman mukaan työllisyys lisääntyisi nyt esitetyillä toimenpiteillä vain 25 000 henkilöllä tavoiteltujen 100 000 henkilön työllistymisen sijaan ja työttömyysprosentti pysyisi lähes nykyisellä tasolla.

Korkeana pysyvän työttömyyden, samaan aikaan uhkaavan työvoimapulan ja yli 2 miljardin vuosittaisen valtionlainan kasvamisen pitäisi saada hallituksen herätyskellot soimaan ja hallitus toimimaan poikkihallinnollisin toimin työttömyyden vähentämiseksi. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä huomioitava on myös perheisiin kasautuvaa työttömyyttä ehkäisevät erityistoimenpiteet.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit edellyttivät vaalien alla keskeisenä tavoitteenaan, että hallitus kirjaa päämääräkseen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisen ja esittää tämän päämäärän saavuttamiseksi yksityiskohtaisen ohjelman. Hallituksen ohjelmaan ja sen toteuttamiseksi laadittuun kehyspäätökseen ei sisälly juurikaan välineitä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Sosiaalisesti eheä Suomi jäi viime hallituskaudella haavekuvaksi, eivätkä myöskään Jäätteenmäen hallituksen suunnitelmat ja teot vastaa tuohon huutoon.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pani hieman epäilemään, minkähän hallituksen kehyksistä tässä nyt sitten puhutaan ja kuinka pitkään.

Arvoisa puhemies! Perussuomalainen eduskuntaryhmä varoitti nyt käsittelyssä olevan kehysselonteon lähetekeskustelussa toukokuun lopulla liiasta optimismista, johon valtiontalouden vuosien 2004—2007 kehysten taloudellinen pohja perustui. Talouskasvun oletettiin olevan kuluvana vuonna vajaat 2 ja ensi vuonna liki 3 prosenttia. Tähän perustui myös hallituksen odotus taloudellisesta liikkumavarasta ja työllisyyden paranemisesta.

Kuluneen vajaan kuukaudenkin aikana on maailmantalouden kehitys mennyt edelleen huonompaan suuntaan niin EU:n alueella kuin Amerikassa kuin muuallakin maailmassa. Tästä johtuen vientimme on ollut laskussa ja pikaista paranemista ei ole näköpiirissä. Myös valtiovarainvaliokunta on noteerannut asian samoin kuin Suomen Pankin johtaja Matti Vanhala, joka ilmaisi huolensa siitä, pystytäänkö odotettavissa olevan talouskasvun avulla pysymään hallitusohjelman tavoitteissa luoda vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa.

Nyt se näyttää epätodennäköiseltä ainakin kehyksiin ja hallitusohjelmaan kirjatuilla toimenpiteillä. Kun valtiontaloudelle lyödään kiinni näin tiukat raamit neljäksi vuodeksi eteenpäin, on huomattavasti vaikeampaa sopeutua tilanteeseen, jossa tulot muodostuvat odotettua pienemmiksi ja menot suuremmiksi. Vaarana on siinä tilanteessa, että joudutaan kaivamaan vanha juustohöylä esiin ja teroittamaan se jälleen käyttökuntoon. Leikkausten kohteetkin jo kokemuksesta tiedämme: ne ovat pienituloisimpien sosiaalietuudet, kuinkas muuten.

Hallitus lähti toteuttamaan elvyttävää veropolitiikkansa perussuomalaisten mielestä täysin väärästä päästä osoittaessaan kevennykset keski- ja hyvätuloisille palkansaajille. Valitettavasti myös valiokunnan enemmistö näyttää olevan samalla linjalla, joka tulee merkitsemään elintasokuilun levenemistä hyvätuloisten ja kaikkein köyhimpien välillä. Toteutettavat veronkevennykset eivät tule lisäämään kulutuskysyntää nimeksikään, vaan varat päätyvät lähinnä pankkien ottolainaustiskeille. Mikäli kevennykset olisi kohdennettu esittämällämme tavalla eläkeläisten verotuksen alentamiseen, verovapaan tulon ylärajan nostamiseen ja ruuan ja välttämättömyyspalvelujen arvonlisäveroprosentin laskemiseen, olisivat myönteiset talousvaikutukset tuntuneet välittömästi. Ihminen, joka pakosta kuluttaa kaikki tulonsa elääkseen, lisää heti kulutustansa saadessaan lisätuloja voidakseen syödä paremmin ja elää normaalimpaa elämää. Miksi tätä yksinkertaista, jokaisen kadunmiehenkin tajuamaa totuutta ei haluta käsittää hyväpalkkaisten talousgurujen ja hallituspuolueiden taholla? Kysymys on tahdon puutteesta.

Arvoisa puhemies! Hallitus toteuttaa samaa pienituloisimpia väestöryhmiä sortavaa politiikkaa myös budjetin menopuolen osalta. Lapsiperheet odottivat vaalien alla yhtenä rintamana kaikkien puolueiden lupaamia etuisuuksia, lähinnä lapsilisien ja kotihoidon tuen kunnollisia tasokorotuksia. Kävi kuin sadun räätälille, kun takkikankaaksi tarkoitetusta palasta ei tullut takkia eikä loppujen lopuksi edes liivejä. Tasokorotus supistui naurettavaan 10 euron korotukseen ensimmäisestä lapsesta maksettavaan lapsilisään ja 13 euron yksinhuoltajalisän korotukseen.

Vaalien alla puhuttiin yksituumaisesti myös pienimpien äitiys- ja sairauspäivärahojen tasokorotuksista. Tehdyt verohelpotukset eivät koske myöskään näitä kansalaisryhmiä, kuten eivät myöskään työttömiä, koska heillä ei ole ansiotuloa, mistä tehdä paljon mainostettua korotettua ansiotulovähennystä. Juuri nämä ihmiset olisivat kuitenkin olleet kaikkein kipeimmin lisätulojen tarpeessa, ja kaikki lisätulot olisivat menneet suoraan kotimarkkinoita piristävään kulutukseen. Myös opiskelijoiden etuuksien osalta tilanne on aivan vastaavanlainen.

Suurin petos hallituksen budjettiraameissa ja jo käsitellyssä lisäbudjetissa tehdään ehkä kuitenkin maamme eläkeläisiä kohtaan. Veronalennukset hyödyttävät vain suurituloisimpia eläkeläisiä muiden jäädessä täysin vaille lisätuloa. Pientä tai keskisuurta eläkettä saavat joutuvat odottamaan omaa osuuttaan hallituksen jakopotista peräti vuoteen 2006 saakka, jolloin tehdään tasokorotus kansaneläkkeeseen ja eläketulovähennykseen, mikäli tämä hallitus nyt sitten enää on silloin pystyssä. Linja on sama kuin entisen kansakoulun lukukirjan kertomuksessa, jossa vuosikymmeniä taloa pystyssä pitäneet ja jälkipolven kasvattaneet vanhukset siirrettiin tuvan nurkkaan syömään, kun heistä ei ollut enää hyötyä. Jos tämän teemme, meidän täytyy vain toivoa, ettei tuleva sukupolvi ole yhtä johdonmukainen kuin kertomuksen lapset, jotka lupasivat tehdä omille vanhemmilleen saman näidän tultua vanhoiksi. Pelkäänpä vain, että näin käy meillekin vuorostamme. Erona on vain se, että meidän sukupolvellamme on lähes kattavasti kunnollinen työeläke, jota sodanjälkeisellä, maan hyvinvoinnin rakentaneella sukupolvella, jota nyt näytämme väheksyvän, tai ainakin hallitus, ei ole.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset puuttuivat kehysselonteon lähetekeskustelussa ja tekemissämme lisätalousarvioaloitteissa tiemäärärahojen liian alhaiseen tasoon, jonka myös valiokunta on jossain määrin noteerannut. Kehykset eivät salli yhtään uutta merkittävää kehittämishanketta, ja perustienpidon määrärahat eivät riitä tiestömme kunnon edes nykykunnossa pitämiseen, saati vuosia jatkuneen rappeutumisen pysäyttämiseen. Tie- ja ratatyöt olisivat kuitenkin mitä parhainta työllistävää ja samalla eri alueiden elinkelpoisuutta ja kilpailukykyä parantavaa toimintaa. Siksi on ihmeteltävä, ettei työllisyyden parantamisen nimeen vannovaa hallitusta näytä kiinnostavan infrastruktuurimme parantaminen. Tämä nyt viimeksi nähtiin näissä tie- ja rataäänestyksissä tänään tässä salissa.

Suomen sisäinen turvallisuus on kehittynyt EU- ja Schengen-jäsenyyksien toteuduttua huonoon suuntaan. Kansainvälinen rikollisuus on levittäytynyt ja levittäytyy edelleen maahamme samalla, kun poliisi potee rahapulaa. Yli 500 poliisinvirkaa on varojen niukkuuden takia täyttämättä, ja ylikuormitus töissä olevilla johtaa kiihtyneeseen sairasteluun ja eläkkeelle joutumiseen. Rikosten selvittämisprosentti noudattaa nautakäyrää eli sillä on sama suunta kuin lehmän hännällä: vakaasti alaspäin. Mikäli emme halua kansalaisten turvallisuuden ja omaisuuden suojan romuttuvan ja Suomesta muodostuvan rikollisliigojen pesäpaikkaa, tulee poliisin toimintamäärärahoja pikaisesti nostaa tasolle, jolla ne olivat ennen 1990-luvun alkupuolella alkanutta vajekehitystä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että hallituksen selonteossaan ehdottamat valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 ovat liian tiukat, perustuvat ylioptimistisiin talouskehitysennusteisiin ja kohdistavat veronkevennykset ja tulonsiirrot vääriin kansalaisryhmiin lisäten näin eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä. Siksi emme voi olla tukemassa hallituksen ja valtiovarainvaliokunnan enemmistön linjauksia. Ehkäpä juuri tästä syystä saatamme saada lähiaikoina uuden hallituksen.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Soini tuossa pohti heti alussa ja vähän lopussakin, minkähän hallituksen kehyksiä tässä käsitellään. Minusta eduskunnalle olisi hyvä motto se, että hallituksia tulee ja menee, mutta kehykset pitävät. Sitä mottoa hartaasti toivon eduskunnassa kunnioitettavan.

Arvoisa puhemies! On syytä kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja eduskuntaryhmiä vastuullisesta kehysselonteon käsittelystä. Kyllä näillä eväillä kehykset pitävät, vaikka tietysti jatkossa on syytä olla ehkä vieläkin tarkempi kuin tässä mietinnössä. Ajattelin muutamalla sanalla en niinkään kommentoida ryhmäpuheenvuoroja kuin katsoa paitsi kehystä, mitä tässä käsitellään, siitä hiukan eteenpäinkin ja miten asiat makaavat tältä osin meillä ja muualla.

Tätä keskustelua, joka kehyksiin liittyy ja oleellisesti koskettaa rakennepolitiikkaa, on meillä ja muualla Euroopassa laajemminkin viime aikoina käyty. On nähty selkeästi, että talouden rakenteiden uudistaminen on enemmän kuin tarpeellista, se on välttämätöntä. Hallitukset ovat eri puolilla käynnistäneet uudistusohjelmia työmarkkinoiden toimintaan liittyen, eläketurvaan ja sen rahoitusvaikeuksien selvittämiseen liittyen. On tullut myöskin lunta tupaan sen seurauksena, niin kuin aina tulee: ankaraa arvostelua ja lakkoliikkeitäkin eri puolilla Eurooppaa hallituksien politiikkaa vastaan.

Suomessa ei aivan näin onnettomasti asia ole, ja se johtuu siitä, että meillä rakennepolitiikassa lähtökohdat keskustelulle ja valmisteluille ovat onneksi paremmat, toisenlaiset. Meillä esimerkiksi eläkepolitiikassa on tehty jo varsin näyttäviäkin uudistuksia edellisten hallitusten aikana ja tässä on mukana ollut työmarkkinapartien arvokas panos. Se osoittaa, että sopimalla asioissa päästään eteenpäin, vaikka ne olisivat vaikeita ja painaviakin asioita.

On tietysti luonnollista, että kansalaisten puolelta, kun nämä päätökset rakennepolitiikkaan liittyen aika usein ovat niin sanotusti kovia päätöksiä, on tullut arvostelua, tulee kritiikkiä jatkossakin, mutta se, mikä minusta on aina noteerattava ja mikä minusta on, voi sanoa näin, suomalainen totuus, on se, että kansalaiset kuitenkaan, vaikka kritisoivat, eivät anna anteeksi heikkoutta ja vastuun väistelyä poliittisessa päätöksenteossa. Se on tämän ja tulevien hallitusten ohjenuora, jos ne aikovat menestyä työssänsä.

Pitkällä tähtäyksellä Suomen talouden rakenteen kehittäminen on poliittisessa päätöksenteossamme itse asiassa kaikista tärkein tehtävä. Kun hallitus tekee finanssipolitiikkaa, on sen syytä pitää mielessä toimenpiteiden vaikutukset myös talouden rakenteisiin. Näin on tapahtunut muun muassa tässä kehysvalmistelussa ja siihen liittyneessä lisäbudjettivalmistelussa meillä.

Lisäbudjetissa merkittävin väline oli veropoliittinen väline. Jatkossakin verotuksesta puheen ollen tulisi erityisesti matalan tuottavuuden työtä kannustaa, siis pienten ansioiden verotusta keventämällä muitten toimien ohella. Budjetin menopuolella se kyllä merkitsee uusien panostusten arviointia niiden tuottavuuden näkökulmasta. Tätä meillä ei ole riittävästi muistettu, oli sitten näkökulma fyysistä infrastruktuuria koskeva tai koski se sitten panostuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, terveyteen ja henkiseen pääomaan.

Budjetin menokehysten tiukkuudesta on erilaisia mielipiteitä. Minusta kuitenkin lähtökohta, joka kaikkien pitäisi nähdä, kun tätä arvioivat ja läpikäyvät, on se, että ei tuota menokehystä voi kohtuuttoman tiukaksi nimetä. Tänään vastikään pöydälleni tuli Imf:n raportti, aivan tuore sellainen, Suomen tilannetta koskien, ja huomasin nopealla luvulla, että siellä tietysti vähän tämän instanssin luonteeseenkin liittyen mutta hyvin meidän huomiotamme kiinnittävästi todettiin, että heidän mielestään se on liian löysä. Nimenomaan perusteena oli se, että rakennepoliittinen vaade tulevaisuuden osalta on niin kova, että menopuolella pitäisi olla vieläkin tiukempi. Me olemme tämän kuitenkin hyvin mielestäni harkinneet, ja tuo yli miljardin lisäpanostus, joka siellä on, on kohdennettu, painopisteytetty, myöskin rakennepolitiikan näkökulmasta hyvällä tavalla.

Sitten menojen lisäyksen vertailu aiempaan, jota on valiokunnan mietinnössäkin läpikäyty, on hiukan vaikeaa. Silloin kaudella 1999—2003 budjetista suurin osa itse asiassa valmisteltiin huomattavan nopean talouskasvun oloissa ja siinä odotuksessa, että se talouskasvu pidemmälläkin aikavälillä voisi jatkua suunnilleen saman kaltaisena. Nyt näemme, että näin ei suinkaan tapahdu.

Esimerkiksi liikenneinfran osalta kysymys on siitä, kun täällä on kritisoitu kehyksiä, että meillä on pohjalla tuleville vuosille erittäin voimakkaat panostukset, jotka viime eduskunnan aikana tehtiin nimenomaan kertaluonteisina panostuksina, ja korostettiin sitä, että ne eivät merkitse tasokorotusta, vaan ne ovat panostuksia, joista palataan tasoon, ja sitten käytetään lisäbudjetteja ennen kaikkea, niin kuin nyt on käytetty tämän hallituksen alkutaipaleella jo, uusien panosten välineenä. Mutta tietenkin tämä on tärkeä alue tulevaisuuden menestyksen kannalta ja hallitus tulee olemaan tarkkana, tämä tai joku muu hallitus tulee olemaan tarkkana, että niitä panostuksia kohtuullisesti löytyy.

Arvoisa puhemies! Lopuksi finanssipolitiikasta lyhyesti se, että siinä tarvitaan rohkeutta. Valtiontaloudessa olevaa liikkumavaraa on syytä käyttää, kun on sen aika. Näin on tehty, ja hallituksen ensimmäinen varsinainen budjetti tulee myöskin jatkamaan tällä toimenpidelinjalla. Mutta yhtä lailla finanssipolitiikassa tarvitaan vakautta, ja lähtökohta vakaudelle on pysyminen asetetuissa menokehyksissä ja varovaisuus veronalennuksissa. Viime mainitusta esimerkiksi käy päätös jättää osa veronalennuksista hallituskauden puolivälissä tehtävän tarkistuksen varaan. Hallituksen oma aktiivinen päätöksenteko on talouden vakauden ensisijainen ja tärkein takaaja.

Kehyksiin on otettu lisäksi nimenomainen päätös valtiontalouden alijäämärajoitteesta, joka on saanut myöskin osakseen kritiikkiä. Se on asetettu 2,75 prosenttiin bkt:sta kansantalouden tilinpidon periaatteiden mukaan laskettuna. Siitä voi sanoa esimerkiksi sen, että hallitus on ottanut sen itselleen ylimääräiseksi, voi sanoa ylimääräiseksi, ohjauskeinoksi vakavan, uskottavuutta heikentävän valtiontalouden epätasapainon torjumiseksi. Sitä tarvitaan, ja kun rajoite ja sen taso otetaan julkisesti kehyksiin, voi rajoitetta kuvata talouden tasapainon ulkoiseksi turvaajaksi, vaikka sitä ei pidäkään rinnastaa Suomea sitovan Kasvu- ja vakaussopimuksen mukaiseen koko julkista taloutta koskevaan rajoitteeseen.

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt aikaa niin paljon, että ehkä on syytä tähän tällä erää lopettaa. Tänä iltana meillä on mielenkiintoisia hetkiä koettavana.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki päätti puheensa puhumalla finanssipoliittisesta rohkeudesta. Minustakin sitä tarvitaan. Tarvitaan myöskin työllisyyden eteen rakennepoliittisia toimia. Ministeri on puhunut julkisuudessa työeläkeputken ongelmasta, ja minusta on oikein nostaa sekin pöydälle.

Arvoisa puhemies! Sitten minä entisen valtiovarainministeri Siimeksen puolueen vastalauseen linjaa hämmästelen. Oikeastaan voisi kysyä, onko tämä puheenjohtaja Siimeksen linja vai onko tämä ed. Uotilan linja. Tässä teidän vastalauseessannehan ei ole mitään menokehystä. Kyllä sellainen politiikka, että ei ole mitään menokehystä käytännössä, on vastuutonta politiikkaa todella. Sillä ei kyllä suomalaisten ihmisten hyvinvointipalveluja missään olosuhteissa voida turvata. Jäin kysymään, kuka tätä vasemmiston talouspoliittista linjaa vetää vai vetääkö sitä kukaan.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäen pohdiskelu oli arvokasta kuultavaa. Hän totesi, että rakennepolitiikka on tarpeellista ja sitä pitää jatkaa. Se on hyvä. Sitä nimenomaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin peräänkuulutimme. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia monella alalla. Yksi osa rakenneuudistusta on tietysti tulevat veroratkaisut, kun tiedetään tällä hetkellä, että henkilöverotuksessa ratkaisuja on tälle vuodelle tehty, mutta monet odottavat, mitä seuraa jatkossa. Niin suomalaiset tavalliset palkansaajat kuin muutkin haluaisivat tietää, mitä tapahtuu työn verottamisessa, mutta myös yrityselämä kaipaa tietoja siitä, millä tavalla yritysverotusta Suomessa uudistetaan. Näillä uudistuksilla on kiire, ja tieto eduskuntaankin ja toimia olisi saatava mahdollisimman pian, ja toivottavasti syksyllä saamme ne tänne käsittelyyn.

Lopuksi voi vielä todeta, kun ministeri totesi, että kehykset ovat kovin löysiä tai tiukkoja, riippuen vähän mistä päin niitä tarkastelee, että varmaankin sitten kesällä, kun hallitus lähtee miettimään ensi vuoden budjettia, voimme seurata lehdistön kautta ja muutenkin, ovatko ne löysiä vai tiukkoja ja kuinka paljon niitä menopaineita sitten missäkin ministeriössä on ja mikä on se lopputulos. Voi olla, että yhtälön loppuunsaattaminen ja sen summaaminen tasan ei välttämättä sittenkään ole helppo asia.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilälle toteaisin, että hänen olisi kannattanut herkällä korvalla kuunnella myöskin keskustan ryhmäpuheenvuoroa, koska siinä oli kyllä aikamoista ristiriitaisuutta tähän kehykseen nähden. Toisaalta kehutaan menosääntöä, kehutaan alijäämärajoitetta, kehutaan sitä, että on tiukka kuri, ja samaan aikaan esitetään hurskaita toiveita politiikkaohjelmien rahoituksen turvaamiseksi, liikenneinvestointien käynnistämiseksi, perustienpidon määrärahojen turvaamiseksi, kulttuurirahoituksen turvaamiseksi ja kaikkien muidenkin hallitusohjelman sinällään kauniiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi liikenteen osalta: Kuka voi väittää, etteikö liikenne- ja viestintäministeriön kehys olisi todella tiukka? Se ei koske pelkästään sitä, että ei ole yhtään kehittämishanketta, yhtään uutta hanketta, koko kehyskaudella, se koskee myös sitä, että asiantuntijat ovat kertoneet, että esimerkiksi joukkoliikenteen ostot tulevat supistumaan 10 prosenttia. Mitä se merkitsee tasapainoisen alueellisen kehityksen kannalta, että joukkoliikenteen palvelut syrjäseudulla vähenevät 10 prosenttia? Kyllä tämä kehys on todella tiukka monelta osin. Tähän liittyy se, mitä olemme kritisoineet ja kritisoimme jatkossakin, että tämä pakkopaita, tämä menosääntö, tämä alijäämärajoite, on myöskin erittäin suuri riski, mikäli talouden notkahdus jää ennakoitua pitemmäksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin puheenvuoroa oli mielenkiintoista kuunnella. Siitä sieppasin sen, minkä tässä edelliset vastauspuheenvuoron käyttäjätkin ovat siepanneet, tuon rakennemuutospolitiikan, joka varmasti on omalta osaltaan ajassa ihan paikallaan.

Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, jos ajatellaan sitä, mitä Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu, siellä tapahtuu muutakin kuin että Imf antaa niitä lausuntoja, mitä siltä pyydetään. Nehän tilataan VM:stä teiltä, ja ne tulevat sieltä sitten takaisin pikkuisen muokattuina tai samanlaisina. Sama koskee Oecd:ta. Mitä siellä tapahtuu, esimerkiksi Keski-Euroopassa? Siellä tapahtuu sellaista, että Saksan liittotasavalta ei saa enää joukkovelkakirjalainoilleen ostajia, niin kuin olette varmasti lukeneet, kun ne viestit teille sinne koneisiin tulevat. Mitä tämä merkitsee? Sehän merkitsee sitä, että kansallisesti me tarvitsemme erinomaisen aktiivista finanssipolitiikkaa, että me ajassa sopeutamme kulloinkin sen ehtoihin oman toimintamme.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni täällä ed. Matti Ahde käytti hyvän sosialidemokraattisen ryhmäpuheenvuoron ja toi siinä esiin selkeästi sen, että näiden kehysten kanssa voidaan elää ja voidaan elää myös siten, että nimenomaan työllisyys ja hyvinvointipalvelut ovat siellä kärkisijalla. Mielestäni ihan oikeutetusti täällä on tuotu niitä ongelmia esiin, mitä kehyksessä varmasti on. Meille tulee eteen vaikeita aikoja, me tarvitsemme moneen asiaan rahaa. Siitä huolimatta käsitys, että tässä ei mitään hyvää olisi tiedossa, on ylipessimistinen. Onhan tässä kuitenkin yli miljardi euroa uusiin hyvinvointipalveluihin ja menonlisäyksiin, joten myös se puoli on tässä kehyksessä kunnossa. Vaikeaa varmasti tulee joiltain osin olemaan — aivan kuten ed. Ahde totesi, kulttuurin ja opiskelijoiden rahoitus on turvattava — mutta pääsääntönä tämän kanssa voi elää.

Haluaisin tähän loppuun, arvoisa puhemies, kuitenkin todeta myös sen, että kun puhutaan usein, että on kuunneltava Imf:ä ja näitä muita puhujia, mihin ed. Pulliainenkin viittasi, samalla tavalla tavallinen ihminen, tavallinen tossuntallaaja, on markkinavoima kuin Imf:kin. Uskon, että sen tavallisen ihmisen ääni kun kuuluu näissä ratkaisuissa, silloin nimenomaan tämä palvelupuoli ja palveluiden turvaaminen, palveluiden kehittäminen, on se avainsana, ja siksipä esimerkiksi mielestäni ei saa tulla vastaan sellaista tilannetta, että tämä 2,75 prosentin alijäämätavoite jollain tavalla aiheuttaisi palveluiden karsimista.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan onnistumista mitataan siinä, kuinka hyvin työllisyystavoite toteutuu, kuinka hyvin tässä menosäännössä pysytään. Kuitenkin jo nyt hallituksen sisältä on kyseenalaistettu se, riittävätkö hallitusohjelman toimenpiteet näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Te, ministeri Kalliomäki, viime sunnuntain Helsingin Sanomissa myönsitte, että hallitusohjelma jäi puolitiehen. Työministeri Filatov on todennut, etteivät hallitusohjelman keinot riitä saavuttamaan työllisyystavoitetta. Kysynkin: Onko hallitus aloittanut uusien työllisyyspoliittisten toimenpiteiden valmistelun ja näiden rakenteellisten toimenpiteiden valmistelun, joita itsekin peräänkuulutitte siinä sunnuntain Helsingin Sanomissa? Onko mahdollista, että jo budjettiriihessä näistä asioista sovittaisiin ja eduskunta saisi ne jo syksyllä sitten käsittelyynsä?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tärkeätä, että on jokin näkemys tulevaisuuteen, ja tärkeätä on sekin, että raamit olisivat realistiset. Tältä osin viittaan radanpitoon ja perustienpitoon. Siellä on pientä itsepetoksen ilmettä. Totuus pitäisi kohdata silmästä silmään. Laki vai raamit? Jakosuhdelaki on olemassa: jos joku joustaa, se ei ole laki vaan raamit. Tässä viittaan veikkausvoittovarojen jakosuhteisiin. Lain täytyy olla raameja vahvempi. Eduskunnalla on silti budjettivalta. Raamit eivät voi olla ristiriidassa myöskään eduskunnan budjettivallan kanssa, ja tämä on hyvä muistaa. Kaiken kaikkiaan kunnioitan kyllä valtiovarainministerin hyvin ymmärtäväistä ja asiallista asennetta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäelle siteeraisin ensin suoraan kehyksen tekstiä ajatellen yhteisöverontuottoa. Täällähän lukee, että "Kuntien menojen hallinta on suurien haasteiden edessä. Erityisesti kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen toteuttaminen edellyttävät myös kuntien omaa panostusta hyvinvointipalvelujen parantamiseen". Nyt näyttää siltä, että tämä suunniteltu yhteisöveron kuntaosuuden poistaminen johtaa kyllä aivan päinvastaiseen tulokseen kuin kehysteksti edellyttää. Haluaisin hyvin terävästi sanoa, että ainakin koko täällä Pääkaupunkiseudulla tilanne on semmoinen, että kuntien osuus yhteisöveron tuotosta tulisi vähintäänkin säilyttää nykytasollaan, jotta kuntien elinmahdollisuudet, huom. elinmahdollisuudet, myös täällä turvataan ja niitä kannustetaan aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan. Haluaisin ministerin kommentin tähän asiaan. Miten yhteisöverontuottoa te olette ajatellut suunnata? Pidättekö ennallaan vai nostatteko, niin kuin on koko Pääkaupunkiseudun toivomus?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kadehdi hallituksen vaikeaa tehtävää näissä raameissa ja taloudellisessa tilanteessa valita painopisteitään. Kuitenkin minusta on itsestäänselvää se, että jos ja kun haluamme, että kunnat pystyvät huolehtimaan velvoitteistaan, järjestämään tarvittavat peruspalvelut, tämäkin asia totta kai liittyy mitä suurimmassa määrin työllisyyskehitykseen ja työllisyysasteeseen. Vaikka aivan oikein on tarkoitus lisätä kuntien valtionosuuksia, toisaalta kunnallisverotuottojen väheneminen ei kuntien taloutta paranna. Siksi minusta hallituksen pitää esimerkiksi peruspalvelujen osalta pystyä tekemään ratkaisuja siitä, mitä ainakin pitää hoitaa kunnolla, koska nyt tietyt laiminlyönnit johtavat aivan selkeästi epätaloudellisiin ratkaisuihin, jotka tuottavat säästöjen sijasta lisäkustannuksia.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut ja nimenomaan ed. Karjulakin toi täällä puheessaan esille, että ansiotulovähennys korvataan täysimääräisesti kaikille kunnille. Näin ei kuitenkaan tapahdu esimerkiksi Vantaan, Raahen ja Haminan kohdalla, joten haluankin tietää, miten kompensaatiot esimerkiksi näiden kuntien osalla hoidetaan, sillä tuo menetys on Vantaalla jopa 200 000 euroa, ja me tiedämme, että tällaisissa kasvavissa kunnissa on todella suuria palvelutarpeita. Valtiovarainministeri itsekin on entinen vantaalainen ja on Uudenmaan kansanedustaja, ja haluaisin teiltä nyt vastauksen juuri tähän kysymykseen.

Toinen asia, jonka täällä myöskin ed. Karjula toi esille: Tutkimus- ja tuotekehitykseen satsataan hallitusohjelmassa. Näin tehdäänkin, 80 miljoonaa euroa, mutta kun hallitusohjelmassa kuitenkin sanotaan, että tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta, niin tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Se on vain noin puolet siitä, mitä neuvoston esityksessä on ollut. (Ed. Ahde: Reilusti yli puolet!) — Vähän yli puolet, mutta ei paljoa.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrettävistä syistä ministeri Kalliomäki ei ehtinyt olla paikalla ryhmäpuheenvuoroni ajan. Ymmärrän sen täysin, mutta siinä puheenvuorossani otin esiin saman asian kuin ed. Sinnemäki jo silloin, kun tämä asia, kehykset, oli ensimmäisessä keskustelussa, elikkä hallitusohjelmassa on ekologinen verouudistus hyvin esillä, ja nyt myös valtiovarainvaliokunta on nostanut esiin ympäristö- ja energiaverot tärkeänä tapana löytää rahoitusta. Haluaisin kysyä uudestaan sen asian: Onko teillä nyt valmiit suunnitelmat ekologiselle verouudistukselle, aikatauluja ym., jotta kotitaloudet ja yritykset voivat tähän valmistautua, niin että se ei tule yllätyksenä vaan suunnitelmallisena asiana?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila sanoi, että alijäämärajoite on riski. Se on riskinhallinnan väline. Varsinainen riski on hallitsematon menokehitys. Sitä välttäkäämme. Tämän haluan suunnata erityisesti vasemmistoliiton puoleen, koska huomasin lisäbudjettikäsittelyn yhteydessä, että teidän elvytysmenetelmänne, metodinne, perustuu menojen lisäämiseen ensisijaisesti. (Ed. Uotila: Pienemmät veronkevennykset!) Se on todella vaarallinen näkemys. Kannattaisi tarkistaa tuota näkemystänne.

Ed. Viitanen otti esiin palveluiden kehittämisen tärkeyden. Se on tärkeä. Ehkä vielä paremmin voisi sanoa, että hyvinvointivaltion, hyvinvointijärjestelmän, perustan turvaaminen on se tärkein asia. En löydä siitä sen merkittävämpää, tärkeämpää yhteyttä kuin nimenomaan rakennepolitiikan. Otetaanpa vaikka esimerkiksi verotus rakennepolitiikan välineenä. Silloin voidaan veroja keventää, kun siitä on selkeä yhteys ensiksi työllisyysasteeseen sillä tavalla, että voimme olla sillä työllisyysasteen kasvu-uralla, jonka tavoite sattuu vuoden 2010 loppuvaiheisiin, siis 75 prosentin työllisyysastetavoite. Sen tähden se on äärimmäisen tärkeätä, että ilman tämän tavoitteen toteutumista ei ainakaan edes suurin piirtein nykyisen kaltaista hyvinvointijärjestelmän rahoituspohjaa kyetä hoitamaan. Kaikki keinot, joita käytetään tämän hyväksi ja jotka kyetään osoittamaan toimiviksi, kannattaa kyllä käyttää, oli kysymys verotuksesta taikka muista kohteista, joita muitakin on tietenkin runsain mitoin, jos rohkeutta, kykyä ja tahtoa riittää niitä tavoitella ja toteuttaa.

Ed. Sarkomaalle vain tuosta työllisyysohjelmasta, että hallitushan on liikkeellä asiassa, ja yksi keskeisimpiä välineitä on tietenkin politiikkaohjelma työllisyyttä koskien, joka on laaja poikkihallinnollinen ohjelma, ja siihen myöskin satsataan lisää rahoitusta.

Yhteisöveron tuotosta, josta ed. Akaan-Penttilä kysyi, toistan sen, minkä olen täällä aikaisemminkin sanonut: Kun hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että selvitetään mahdollisuus siitä, että yhteisöveron tuotto tulisi valtiolle ja valtionosuusjärjestelmää uudistettaisiin 2005 alkaen, niin että se voisi lähteä silloin liikkeelle, niin on haettava ja kannattaa hakea sellaista välinettä, joka on varmempi, vähemmän suhdanteiden mukaan heiluva, kuin yhteisöveron tuotto, mutta jossa on samalla ennen kaikkea elinkeinopoliittinen insentiivi mukana, niin kuin yhteisöverossa on. Se on sen positiivinen puoli. Keskusteluun olen pariin otteeseenkin jo heittänyt sen, että yksi mietittävä vaihtoehto yhteisöveron korvaajaksi valtionosuuspohjaan voisi olla se, että se muodostuisi yksityisen, avoimen sektorin työpaikkojen lukumäärän mukaan kunnassa. Erilaisia variaatioita tietenkin kannattaa katsoa ja sitten katsoa myöskin ne ongelmat, joita tuohonkin ehdotukseen liittyy.

Ed. Andersson peräsi lopuksi ympäristö- ja energiaverotusta, ymmärsin, rahoituksen lähteenä. Minusta tärkeämpi on juuri ohjaus ympäristön kehittämiseksi. Tämmöinen rahoituslähdetavoite ei saa ylittää sitä perustavoitetta. Sitten meillä on tietysti talouden toimivuuteen liittyviä muita tavoitteita taikka varauksia, jotka hallitusohjelmankin mukaan tässä on syytä ottaa huomioon. Asiassa ollaan liikkeellä, mutta esimerkiksi ympäristöverotuksen kehittäminen niin, että haetaan rahoituspohjaa, menee helposti tuonne sähköveron puolelle, sen tyyppisiin asioihin, joissa tulee ikäviä ongelmia myöskin aika äkkiä vastaan, muun muassa tulonjakoon liittyviä ongelmia. Sen lisäksi tietenkin elinkeinoelämän toimivuuden ja tuottavuuden näkökulma rajoittaa toimia tällä puolella. Mutta eteenpäin pitää mennä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan sen verran ministerille todeta, että vasemmistoliiton lisäbudjettilisäykset, joilla tähdättiin työllisyyden parempaan hoitamiseen, olimme valmiit rahoittamaan suuntaamalla veronkevennyksiä eri tavalla kuin hallitus teki eli jättämällä kaksi suurinta tuloluokkaa kevennysten ulkopuolelle ja kohdistamalla ansiotulovähennystä enemmän pienituloisiin. Kun sekä ed. Ahde että ministeri Kalliomäki jatkon osalta totesivat, että jatkossa veronkevennyksiä todella suunnataan pieni ja keskituloisiin, hyvin mielenkiinnolla todella odotan, että se tapahtuu ensi vuoden budjetissa, koska silloin täytyy jättää suurituloisilta joitakin kevennyksiä pois, jos näin todella aiotaan tehdä.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan edelleenkin peräänkuuluttaa ansiotulovähennystä: Miten näiden kuntien kohdalla käy, joissa kompensaatiota ei ole nyt budjetissa? Jos valtiovarainministeri vastaisi siihen. Menetykset ovat esimerkiksi Vantaalla 200 000 euroa. Saanko vastauksen tähän kysymykseen, miten ne kompensoidaan?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tähän kysymykseen vastaus: Ansiotulovähennys kompensoidaan kaikille kunnille (Ed. Dromberg: Miten?) valtionosuuksien kautta. Näin tapahtuu Vantaan kohdalla ja kaikkien kuntien kohdalla. Sattumalta, ja siinä on tuuria mukana, tämä osuu Suomen kuntakenttään harvinaisen toimivalla tavalla. Per asukas heitot ovat todella pieniä, jopa yllättävän pieniä, koska pelkäsin itse, että ei löydy sellaista rakennetta, jolla kyettäisiin kompensaatio tekemään riittävän tarkasti. Silloin kannattaa katsoa sitten suhteessa kuntakokoon, kuntien budjettikokoon. Vantaalla ollaan pikkuisen per asukas, aivan minimaalisen vähän, miinuksella. (Ed. Dromberg: 200 000 euroa!) Ed. Dromberg, 200 000 euroa, niinhän se oli Vantaan kohdalla, on todella pieni, olematon erä Vantaan kaupungin budjetissa. Sen verran minäkin, vaikka siitä on kauan, kun sieltä muutin, sitä budjettia vielä muistan.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kun näistä menokehyksistä keskustellaan, niin välillä kuulostaa siltä, ikään kuin ne olisivat aina olleet ja ne kuuluisivat perinteisesti suomalaiseen eduskuntatyöhön. Näin ei tietenkään ole. Tämä on tuore asia, ja vuonna 2000, kun ensimmäisen kerran käsiteltiin menokehyksiä, ne tulivat käsittelyyn eduskunnan pyynnöstä, eduskunnan lukuisten eri edustajien pyynnöstä, myös oman ryhmäni voimakkaasta tahdosta. Syynä oli se, että koimme, että budjettiriihen jälkeen syksyllä käsittelyyn tuleva budjettiesitys oli myöhäinen vaihe vaikuttaa valtion tulo- ja menoarvioon. Tästä syystä halusimme, että kevättalvella voimme käsitellä kehykset seuraavalle vuodelle, vaikuttaa painopisteisiin ja tällä tavalla myös evästää hallitusta seuraavan vuoden budjetin valmistelussa.

Nyt hallitusohjelmassa hyväksytty menosääntö neljälle vuodelle on ikään kuin pidemmälle menevä vaihtoehto tästä kolme vuotta käytössä olleesta kehyskeskustelusta. Toivon, että tämä ei kuitenkaan — ja olen ymmärtänyt, että ei — voi poistaa sitä, etteikö jatkossa kevättalvella, maalis—huhtikuussa, käydä seuraavan vuoden budjettiin liittyvää kehyskeskustelua, kun menoraamin ulkopuolella vuosittain arvioidaan laskentatavasta riippuen olevan 4—9 miljardia euroa liikkuvaa ja sen lisäksi suhdanteet voivat oleellisesti muuttua ja menokehyksen sisällä on mahdollista myös tehdä budjetin sisäisiä ja hallitusohjelman mukaisia muutoksia.

Kun viitattiin siihen, että menokehyksessä hyväksytty alijäämäraja 2,75 prosenttia, joka on tiukka, olisi Imf:n mukaan löyhä, niin sopii kysyä kyllä, mitä mieltä he ovat, kuten ed. Pulliainen muun muassa toi vastauspuheenvuorossaan esiin, eri EU-maiden, muun muassa Saksan, sovitun alijäämän rangaistusrajan, 3 prosentin, jatkuvasta ylittämisestä.

Kun viittaan tähän alijäämään, sen tärkeämmäksi tulee se, että jos suhdanteet vaikeutuvat, talouden kasvu entisestään hidastuu, on selvää se, että näiden raamien sisällä joudutaan supistuksiin. Jotkut ovat viitanneet supistusten kohdistuvan automaattisesti rakenteellisesti palveluihin ja tulonsiirtoihin. Tämä saattaa olla vaarana tietysti siltä osin, että nämä ovat merkittävä menoerä. Kukaan ei kuitenkaan ole kirjannut siten, ja tämä eduskunta tulee päättämään, jos joudumme taloudelliseen kriisiin, mitkä ovat silloin menettelytavat. Ed. Uotila yritti maalata mustaksi seinät ja kertoa, miten katastrofaalisesti meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme käy. Toivon, että hän ja vasemmistoliiton muut vastaavat puhujat ovat ehdottoman väärässä. (Ed. Uotila: Niin minäkin toivon!)

Sen sijaan pidän hämmästyttävänä sitä, että tämän tiukan menoraamin sisällä nämä kaikki reunaehdot tunnistaen voidaan joku alue sitoa indeksiin. Hämmästyttävää! Jos joku pitäisi sitoa indeksiin, sen tulisi olla köyhien, lapsiperheiden ja sairaiden toimeentulo. Sen sijaan tällä hetkellä se on puolustushallinnon tulevien hankintojen määrärahat. Tämä on asia, josta varmasti tulemme vielä äänestämään, kuten äänestettiin tänään päivällä lisätalousarvion yhteydessä. Ymmärrän hyvin, että vuosiksi etukäteen tehtyjen hankintojen hinnanmuutokset eivät ole meillä täällä päätettäviä asioita, vaan niihin vaikuttavat sekä valuuttakurssit että erilaiset muut ulkomaiset tekijät, mutta sitten samoin puolustusministeriön on liikuttava ja elettävä oman raaminsa sisällä kuten sosiaali-, terveys-, kulttuuri-, opetusalan jne. Kaikkia on käsiteltävä tasavertaisesti tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Kaiken takana on työllisyys. Toivon menestystä hallitusohjelmaan kirjatulle poliittiselle ohjelmalle, poikkihallinnolliselle työskentelylle sekä valtiollisesti että tiukalle, hyvälle, kannustavalle ohjaukselle alueellisesti, että muun muassa yhteispalvelukeskukset toimisivat siten, että pitkäaikaistyöttömät löytäisivät työtä, jolla he voivat taata oman toimeentulonsa. Viittaukset ja pelottelut rakenteellisiin muutoksiin eivät siis tällä hetkellä kirjaudu mihinkään. Tehkäämme työtä, että ne eivät ole kansalaisten kannalta vaarallisia.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto viittasi tiukkaan menoraamiin. Tuli mieleen ajat noin kahdeksan vuotta sitten, kun silloinen hallitus, Lipposen ensimmäinen hallitus, joutui todella vakavien päätösten eteen. On hyvä, että valtiontaloutta suunnitellaan pitkällä aikajänteellä ja kerrotaan faktat eteen, kerrotaan se, mihin tilanteeseen voidaan joutua siinä vaiheessa, jos menokehykset niin sanotusti paukkuvat yli. Minun mielestäni tämä reilun 2 prosentin raja ei ole mahdoton, mutta tässä salissa on hyvä tietää, että sen yli mentäessä tilanne on huomattavasti vakavampi, kuin mitä tällä hetkellä tilanne tässä salissa on. Tällä tavoin pitkällä jänteellä taloutta suunniteltaessa me vältymme niiltä valtavilta tilanteilta, jotka silloin kahdeksan vuotta tässä salissa jouduttiin tekemään.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Koskisen kokoomuksen ryhmäpuheessa tekemiä lausumaehdotuksia.

Asetettu tiukka menokehys on perusteltu, mutta tämän uudistetun kehysmenettelyn ja menosäännön toimivuutta uhkaavat monet asiat. Nämä nousivat valtiovarain asiantuntijakuulemisessa selkeästi esille. Menosääntö voi toimia ainoastaan ja vain, jos siitä ollaan valmiita pitämään kiinni. Tästä ei voinut kehyskäsittelyssä vakuuttua. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää kykyä voimavarojen siirtoihin kohteista toiseen. Asioita on kyettävä laittamaan tärkeysjärjestykseen. Näin on tehtävä, vaikka talouskasvu olisi hallituksen odottama 2,5 prosenttia.

Hallitusohjelman ja menokehyksen välinen ristiriita on räikeä. Tämä asia pitäisi hallituksen myöntää ja ajoissa pohtia, mihin voimavaroja oikeasti aiotaan suunnata ja mitkä hallitusohjelman tavoitteista jätetään toteuttamatta. On päätettävä, kumpi joustaa: hallitusohjelma vai menosääntö. Tästä ei hallituspuolueiden edustajien kesken näytä olevan yksimielisyyttä. Hallituksen budjettipäälliköllä oli kyllä selkeä näkemys. Se on se, että hallitusohjelma joustaa. Sen me valtiovarainvaliokunnassa selkeästi kuulimme. Hallituksen uskottavuuden kannalta molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja, (Ed. Puiston välihuuto) mutta suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on ehdotonta, että menosäännössä pysytään eikä eletä yli varojen, ed. Puisto.

Hallitusohjelman ylipursuilevat lupaukset suhteessa todellisiin voimavaroihin ovat monin tavoin ongelma. Suuri huoli on myös siitä, ovatko hyvinvointipalvelut oikeasti painopiste vai menevätkö voimavarat sittenkin moneen muuhun hyvään, mutta kuitenkin vähemmän tärkeään kuin toimiviin terveyspalveluihin, ikäihmisten hoitoon sekä lasten ja nuorten koulutukseen. Huoli on sitäkin suurempi, kun hallitusohjelmassa luvattu peruspalvelubudjettitarkastelu on jäänyt täysin torsoksi. Eduskunnan päätöksenteon pohjaksi on viivyttelemättä, viimeistään niin nopeasti kuin hallitus ehtii, todellakin saatava kokonaisvaltainen kuva kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen kehityksestä, veroperusteista ja muista asioista, jotka vaikuttavat tehtävien ja rahoituksen tasapainoon. Tätä peruspalvelubudjettitarkastelua haluan erityisesti kiirehtiä.

On todellakin hämmästyttävää, kuinka paljon isoja aukkoja on hallitusohjelman ja kehyspäätöksen välillä. Esimerkiksi kulttuurille ei ole kehyksissä varattu lisärahaa ollenkaan, mutta hallitusohjelmaan rahaa vaativia toimia on kyllä roiskittu oikein urakalla.

Erityisen harmillista on lastenkulttuuria uhkaava alasajo. Tätä työtä ovat erinomaisesti tehneet kokoomuslaiset kulttuuriministerit. Täällä on ed. Dromberg paikalla, ja täytyy sanoa, että todellakin lastenkulttuuriin on panostettu viime vaalikaudella, mutta nyt todellakin jotakuinkin kaikki hankkeet täytyy rahan puutteessa ajaa alas. Kyllä tätä hallituksen kulttuurivihamielisyyttä täytyy kovasti hämmästellä ja myöskin paheksua.

Opiskelijoille hallitusohjelmassa annetut lupaukset on petetty tai ne aiotaan pettää. Opintotukeen ei ole tulossa minkäänlaisia korotuksia. Mielestäni tässä asiassa eduskunnan on katsottava, mitä me voimme tehdä. Kyllä valtiovaroissa on katsottava, että ateriatukeen tarvittavat korotukset ja myöskin asumislisään liittyvät kysymykset on todellakin saatava ratkaistua.

Nämä ovat vain esimerkkejä ristiriidoista. Hallitus onkin myöntänyt useaan otteeseen, että hallitusohjelman toimenpiteet eivät ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat tavoitteet toteutuisivat. Viimeksi valtiovarainministeri Antti Kalliomäki myönsi hallitusohjelman jääneen hieman kesken. Hän myös totesi sunnuntain Helsingin Sanomissa, että keskustalla on ollut halu tuoda julkisuuteen vain myönteisiä asioita ja jättää ikävät asiat sanomatta. Sen me olemme tänään muussakin yhteydessä kyllä ikävällä tavalla saaneet kokea, mutta ilmeisesti se on myös pätenyt tässä hallitusohjelman kirjoittamisessa.

Kalliomäen mukaan talouden rakenteita pitäisi saada työllistämistä tukeviksi. Tässä hän onkin aivan oikeassa. Mielenkiintoista olisikin tietää, miten hallitus aikoo tästä tehtävästään suoriutua, kun kehyspäätöksessä ei näistä uudistuksista ole jälkeäkään. Kysynkin, milloin hallitus aikoo tulla ulos kaapista ja tullaanko sieltä ulos Raimo Sailaksen vai jonkun muun henkilön kanssa. Kyllä nyt Raimo Sailaksen paperi olisi aika kaivaa sieltä roskakorista, minne pääministeri sen viskasi ennen vaaleja. Onhan sieltä jo kaivettu kaikkea muutakin, muun muassa nämä veropäätökset.

Oli hallitukselta mielestäni ihan rehellinen teko myöntää, että hallitusohjelman teossa lakaistiin suuria ongelmia maton alle, mutta vastuutonta olisi jäädä odottelemaan tilanteen heikentymistä. On ihan selvää, että hallituksen pitäisi nykyistä aktiivisemmin toimia työttömyyden kasvun ja talouden taantuman ehkäisemiseksi. Kyllä kysymys kuuluu, mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla hallitus aikoo toteuttaa asettamansa työllisyystavoitteet. Tähän pitäisi hallituksen mielestäni nykyistä paremmin vastata.

Veroasioissa hallituksen kokoomuksen linjoille tuleminen oli välttämätöntä. Haluan korostaa, että nämä veronkevennykset eivät ole vain suhdannetilanteen vaatimaa elvytystä, vaan tärkeä rakenteellinen toimi, jolla työnteosta tehdään kannattavampaa. Tätä linjaa on todellakin jatkettava, jotta hallitus kykenisi saavuttamaan asettamansa tavoitteet. Myös päätökset välillisten työvoimakustannusten alentamismallista on tehtävä viivyttelemättä. Ikävä kyllä hallituksen veropolitiikan linja on vielä hämärän peitossa, samoin kuin talous- ja työllisyyspoliittinen linja. Nämä vaativat tarkennusta.

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin huolestuneena seurannut Helsingin muuta Pääkaupunkiseutua heikompaa työllisyyskehitystä. Se on yleensä ja aina ollut merkki siitä, että muuallakin maassa alkaa mennä heikommin. Helsingin halvaannuttamistoimien jatkaminen alkaa todellakin näkyä ja se, miten koko Pääkaupunkiseutua ollaan kohdeltu näillä yhteisöveropäätöksillä. Mielestäni hallituksen olisi yksi asia luvattava, ja se on se, että yhteisöveroa ei saa viedä pois kuntien kassasta valtion kassaan. Toivon, että tästä asiassa myöskin pidetään kiinni.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa, että kattamattomia vastuita ei ole reilua siirtää tuleville sukupolville. Mielestäni ei ole reilua, että me nyt lakaisemme ongelmia maton alle, vaan ne on nyt rohkeasti otettava esille ja ratkaistava.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Sarkomaalle, että kuulkaahan, ed. Sarkomaa, en ole missään vaiheessa esittänyt yli budjetin rajojen elämistä. Sanoitte, että hallituksen verolinja ja työllisyyslinja ovat epäselvät. Nehän ne juuri ovat selvät, joku muu asia voi olla epäselvä. Voin kertoa teille, että kun olen neljä hallitusohjelmaa tässä talossa katsonut, niin yhtäkään valitettavasti niistä ei ole kokonaan kyetty täydellisesti toteuttamaan, ja huonoiten viimeiset neljä vuotta, jotka olimme kokoomuksen kanssa hallituksessa. Hallitusohjelma oli täynnä hyvää tekstiä, joiden ratkaisumalli puuttui, ja niitä ei hallitusneuvotteluissa silloin kyetty kirjaamaan kokoomuksen esteistä johtuen. Nyt te puhutte tiukasta taloudesta ja vaaditte koko ajan lisää menoja. Jotain logiikkaa pitää olla touhussa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän vielä vaatii harjoittelua puheenvuoron pyyntö, mutta kiitos puheenvuorosta.

Ed. Puistolle kyllä toteaisin, että jos hallituksen työministeri ja valtiovarainministeri ovat julkisuudessa sanoneet, että hallituksen työllisyyspoliittiset toimenpiteet ovat vajaita ja uusia tarvitaan, niin mielestäni on aivan oikeutettua, että myöskin oppositiokansanedustaja voi näin sanoa, että ne ovat epäselviä.

Veropoliittisesta linjasta sanoisin sen, että kyllä hieman häkellyttävää oli, että ennen vaaleja te kielsitte sen veropoliittisen linjan, minkä kokoomus esitti, ja nyt te otitte sen avosylin omaksenne. Se on hyvä asia, mutta erityisesti yritysverotuksen tilanne tällä hetkellä on hyvin epäselvä, ja on hyvin hankalaa meidän työllisyystilanteellemme ja yrittäjillemme, että te ette ole vieläkään selkeästi sanoneet, mitä siinä aiotaan tehdä. Mielestäni puheenvuoroni piti aivan paikkansa.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän verolinjaan: Emme me toteutakaan kokoomuksen verolinjaa. Me olemme luvanneet kohtuulliset veronalennukset ja taata myös palvelut. Siksi me emme voi luvata ja toteuttaa 2,5 miljardin euron veronalennuksia, joita te lupasitte. Te lupasitte myös silloisen ministeri Sasin sanoin yksityistää terveydenhuollon. Me haluamme säilyttää sen julkisena, ja siksi veronalennukset ovat rajallisempia. Olemme ne tehneet elvytyksen vuoksi etupainotteisesti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän viimeiseen heittoon, että kokoomus olisi luvannut yksityistää terveyspalvelut: (Ed. Puisto: Sasi lupasi!) Se ei pidä paikkaansa. Ei myöskään ed. Kimmo Sasi ole sanonut, että suomalainen terveydenhuolto pitäisi yksityistää, (Ed. Puisto: Kyllä!) vaan me olemme sanoneet sen, mikä on ihan välttämätöntä ja mihin myöskin tämä hallitus joutuu menemään: Täytyy miettiä, miten meidän hyvinvointipalvelumme voidaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla järjestää. Kunnat ovat järjestämisvastuussa. Jossain tapauksessa on järkevää, että kunta ostaa palvelut eikä niitä tuota itse.

Toivon todellakin, että tässä asiassa edetään, koska tärkeintähän on suomalaisten kannalta, että he saavat ne palvelut. Olennaista ei ole, kuka sen tuottaa. Mutta kokoomus pitää kiinni siitä, että terveyspalvelut tuotetaan pääosin verovaroin, mutta tuotantotavat voivat olla vähän monimuotoisempia kuin tällä hetkellä. Toivon, että tässä hallitus etenee, ja uskon, että teidän on pakko siinä edetäkin, jos aiotte palvelut turvata, ed. Puisto.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin patrioottisesti aloittaa kotikaupungistani, vaalipiiristäni Helsingistä. Valiokunnan kuulemisessa kuntaministeri Hannes Manninen totesi, että hän ei kiistä, etteikö Helsingissä olla niillä rajamailla, että joitain erityistoimenpiteitä pitäisi tehdä. Valiokunta on kirjannut yhteiseksi kannakseen koskien yhteisöveroa ja yhteisöverouudistusta, että valiokunta edellyttää, että kuntien jako-osuuksien muuttaminen vaatii sen, että uudella järjestelmällä voidaan kuntia tasapuolisesti kohdellen tuoda selkeitä parannuksia nykyjärjestelmään. Kun valiokunnan kuulemisessa käsiteltiin kuntien yhteisöverotilannetta ja keskusteltiin siitä hallitusohjelman kirjauksesta, että vuoteen 2005 mennessä selvitetään, voitaisiinko kunnilta yhteisövero kokonaan poistaa, niin ministeri Manninen myös hyvin selkeästi totesi sen seikan, että vaikka malleja on itse asiassa tähän mennessä pohdittu jo erittäin paljon, ainakaan tähän mennessä ei missään nimessä ole löytynyt mitään sellaista mallia, jolla yhteisöverosta voimakkaasti riippuvaiset kunnat voisivat selvitä. Sellaista ikään kuin valtionosuusmallia ei tähän mennessä ole löytynyt. Itse suhtaudun aika skeptisesti siihen, pystytäänkö tällainen malli löytämään, mutta on joka tapauksessa hyvä, että valiokunta on ottanut sellaisen kannan, että tätä yhteisöveroa ei voida siirtää valtiolle, ellei löydetä järjestelmää, joka todella toisi huomattavia parannuksia nykytilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana hallituksen yleisestä talouspolitiikasta sekä tulojen että menojen suhteen.

Lisätalousarvion ja sen yhteydessä tehtyjen verolakien kohdalla vihreä eduskuntaryhmä esitti mallia, jossa veronalennukset oli suunnattu pieni- ja keskituloisille. Tässä keskustelussa salissa useat sosialidemokraatit sanoivat, esimerkiksi ed. Ahde ja myös ministeri Kalliomäki taisi puhua, myös ed. Sinikka Hurskainen on puhunut tähän suuntaan, että hallituksen tavoitteena on seuraavissa veroratkaisuissa toimia siten kuin vihreä eduskuntaryhmä nyt tässä yhteydessä esitti, että veronalennukset tullaan selkeästi kohdistamaan pieni- ja keskituloisille. Tämä on nähdäkseni välttämätöntä kahdesta syystä, toisaalta työllisyyden takia, koska selkeästi ekonomistit ovat sitä mieltä, että veronalennusten kohdistaminen alempiin tuloluokkiin tuo selkeämmin parempia työllisyysvaikutuksia, ja toiseksi, jos ajatellaan meidän tulonjakomme tasaisuutta, myös siitä näkökulmasta veronalennusten kohdentaminen taulukon alapäähän on perusteltua.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitettiin jonkin verran kritiikkiä siitä, että hallitus on sitoutunut tekemään vain hieman yli 1 miljardin veronkevennykset. Itse näen ongelmalliseksi sen, että kun hallitus on ohjelmaansa kirjannut, että veronkevennyksiä tehdään vähintään 1,121 miljardia, tähän asiaan palataan vuonna 2005 ja sen jälkeen taloudelliset suhdanteet huomioon ottaen harkitaan veronalennuksia. Mielestäni olisi hyvä, jos hallitus olisi tässä yhteydessä ottanut harkittavaksi myös menopolitiikan, koska ei mielestäni ole niin yksiselitteistä, että pelkästään veropolitiikassa pitäisi liikkua, vaan kyllä myös näitä menokehyksiä voisi olla perusteltua tarkastella hallitusohjelman puolivälissä.

Tässä keskustelussa on aika paljon käytetty aikaa alijäämärajoitteen käsittelyyn, ja olen itse tyytyväinen siihen, että valiokunta kirjasi jonkin verran kriittisen kannan siihen hallituksen näkemykseen, että jos tämä alijäämärajoite tulisi vastaan, silloin ainoa tapa reagoida on menoleikkaukset. On mielestäni aika selvästi tullut ilmi siitä tutkimustyöstä ja analyysityöstä, jota on tehty edellisen taloudellisen laman johdosta ja ikään kuin katsellen sitä taloudellista lamaa ja niitä ratkaisuja, joita silloin tehtiin, että jos todella ulkoisista syistä tämä alijäämärajoite tulisi vastaan, kyllä menoleikkaukset olisivat silloin viimeinen asia, mitä silloin pitäisi tehdä, koska silloinhan ikään kuin menoleikkauksilla vahvistettaisiin taloudellista taantumaa, joka siinä kohtaa kyllä olisi jo huomattavasti vakavampi, kuin mitä se on tällä hetkellä. Valiokunta kirjasi mietintöönsä, että myös tuloperusteita tulee silloin tarkastella. En usko, että olisi realistista sellaisessa tilanteessa välttämättä odottaa, jos todella olisi menty niin syvälle taantumaan, että veroja nostettaisiin, mutta itse asiassa silloin kai kyse olisi myös siitä harkinnasta, reagoidaanko taantumaan velkaa ottamalla.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt vastalauseessaan oman näkemyksensä veropolitiikan hoidosta ja myös määrärahakohdentamisista. Olisin halunnut ottaa esille sen alan, jonka kohdalla nämä määrärahalisäykset erityisesti näyttivät olevan aivan toivottomat, ja se oli kulttuurin osuus. Kalevi Kivistö opetusministeriöstä on todennut, että kulttuuripolitiikalle hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden toteuttaminen ei suurimmalta osalta ole nyt esitetyn kehyksen puitteissa mahdollista. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kansallista elokuvaohjelmaa ei pystytä toteuttamaan, ja se tarkoittaa lastenkulttuurin kohdalta sitä, että sitä politiikkaa ei pystytä tekemään. Kulttuurin määrärahat ja veikkausvoittovarat ja tämä kokonaisuus ovat jonkinlaista salatiedettä, mutta itselleni oikeastaan vasta tämän kehyskäsittelyn yhteydessä valkeni, miten huolestuttava tämä tilanne on. Ed. Rask, joka siinä yhteydessä halusi puolustaa erityisesti opetuspuolen määrärahoja, toi esille, että itse asiassa hallitusohjelmassa on lähdetty alun perin siitä, että kulttuurin määrärahat tulevat realisesti laskemaan tällä hallituskaudella. Olen tyytyväinen siitä, että valiokunta on kirjannut tästä kulttuurin määrärahatilanteesta mietintöönsä, ja on mielestäni itsestäänselvää, että eduskunnan tulee käyttää budjettivaltaansa sillä tavalla, että tämä tilanne niin sanotusti ei jää tähän.

Sen lisäksi opetusministeriön alalla myös opiskelijoiden tilanne on sellainen, että niitä rahoja tästä kehyksestä ei löydy. Mielestäni ei ole perusteltua, kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, että määrärahatarpeita katetaan vain ikään kuin ministeriöiden, pääluokkien, sisältä, eikä voida varmaan ajatella niin, että opiskelijoiden toimeentuloa koskevat ratkaisut tehdään sitten suoraan esimerkiksi yliopistojen perusrahoituksesta, vaan kyllä silloin, jos tarkastellaan määrärahoja, joko täytyy löytyä jostain lisää rahaa tai sitten niiden määrärahojen pitäisi löytyä joidenkin muiden ministeriöiden alalta. Tässä keskustelussa on viitattu esimerkiksi tähän melko erikoiseen ratkaisuun, että puolustusministeriö on se, joka on sidottu indeksiin, mutta muilla aloilla tätä ei ole.

Arvoisa puhemies! Oliko tässä kohtaa 7 minuuttia toiveena?

Silloin lopetan tähän.

Roger Jansson /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Det är inte tacksamt att framföra sina synpunkter en dag som denna som man kunde kalla "de långa knivarnas dag" i riksdagen, men gällande det här ärendet får det bästa inte bli det godas fiende.

Den gamla sanningen bör fungera som politiskt rättesnöre för varje diskussion om ekonomiska ramar för de kommande åren. Det är nödvändigt att arbeta med rambudgetering för att visa att det finns långsiktig stabilitet i den planerade och den förda politiken. Ramarna får inte bli bromsar för flexibilitet, för anpassning till förändrade behov, för en innovativ politik som kan skapa andra former av tillväxt än den som man kunde förutsäga när ramarna drogs upp.

Alla är i dag medvetna om att årsbudgetarna såsom instrument för planering av samhällsfunktionerna berör en alltför kort tid. Samtidigt förstår vi att ramar för tre eller fyra år innehåller mycket stora delar osäkerhet. Därför är det vår utmaning att finna fungerande medelvägar för planering i det korta årsperspektivet och i ett medellångt perspektiv på upp till tre fyra år.

Problemet inom den offentliga sektorn vad gäller denna fråga om funktionell utvecklingsinriktad och realistisk ekonomisk planering är främst att årsbudgetarna tar nästan all den kraft som finns för ekonomisk planering både på tjänstemannanivå och politikernivå. Därför borde vi flytta över lite mera krafter och resurser på den medellånga planeringen såsom en utvecklad del av årsbudgeteringen. Som det är nu, vilket också Oecd bekräftar gällande Finland i sin rapport, behäftas vår rambudgetering av en viss slentrian, brådska och ytlighet. Så länge det är så måste man ifrågasätta den verkliga nyttan av ekonomisk planering på medellång sikt.

Man måste också ifrågasätta relevansen i den nu av statsrådet framlagda rambudgeten liksom insikten och bredden i finansutskottets korta tvåveckors behandling av statens inkomster och utgifter från 2004 fram till 2007. Det ringa intresse som den här viktiga planeringen visas i offentligheten bär ju syn för sägen. Om allmänheten och våra massmedier skulle lägga stor vikt vid den här planeringen så skulle den säkert röna samma intresse som de årliga budgetarna, och det borde den ju göra. Samtidigt konstaterar jag med en suck: "Här står vi och kan icke annat." Utgående från de bristande resurser som vi fortfarande lägger ner på planeringen på medellång sikt utgör både statsrådets och finansutskottets behandling inklusive de tre reservationerna till betänkandet ett värdefullt underlag för detaljbudgeteringen på årsbasis för de kommande åren.

Herr talman! Låt mig så bli ännu mera konkret. I statsrådets ramförslag sökte jag febrilt utan resultat efter resonemang om åtgärder för en finländsk produktionsgren som i hela sitt nätverk sysselsätter 50 000 personer, varav huvuddelen här i Nyland och Helsingforsregionen. En näringsgren som nu är på väg att till stora delar flytta sin verksamhet utomlands. När jag med stora förväntningar tog del av finansutskottet betänkande drabbades jag av samma tomhet. Ingen hade brytt sig om att ödsla ord eller tankar på denna näring som globalt och europeiskt hör till de mest expansiva, som infrastrukturellt är det mest miljövänliga alternativet och som för oss finländare hör till de mest högavlönade branscherna som vi har i landet.

Herr talman! Självklart talar jag om sjöfartsnäringen och specifikt om den del av den med de högsta lönerna och den del som berör oss vanliga medborgare mest, bil- och passagerartrafiken. En högteknologisk världsledande verksamhet inom Finland som vi nu med fart håller på att överlåta till våra grannländer Sverige och Estland med know-how, kapital, lönsamhet och sysselsättning.

Hur kan det komma sig att sjöfarten i denna hotsituation med direkt 17 000 anställda och totalt 50 000 anställda beroende av företag inom dess nätverk inte ägnas ett enda ord i rambudgeten? Hur kommer det sig att varken statsrådet eller utskottet tagit upp frågan på sina bord? Jag hoppas för min del att förklaringen är så enkel att man tyckt att frågans lösning finns upptagen i regeringens handlingsprogram och att tidtabellen för lösningar där uppges att de skall genomföras inom detta år, 2003, men jag är inte säker på att det här är förklaringen. Jag hoppas att någon ansvarig i utskottet kunde ta mig ur min osäkerhet.

Under de närmaste veckorna måste vi inom ramen för regeringssamarbetet mellan de tre regeringspartierna och finansministeriet, som huvudsakligen har lösningarna i sina händer, och kommunikationsministeriet finna en lösning som är förnuftig, som vice statsminister Antti Kalliomäki uttryckte saken här i plenum för en tid sedan.

Jag hoppas att det paketet, som inte alls är särskilt kostsamt eller kostnadsdrivande utan tvärtom bör vara intäktsdrivande, kan presenteras för riksdagen i september i samband med budgeten för 2004, och det här oberoende av att denna viktiga fråga förbigås med tystnad i samband med föreliggande ramar för statsfinanserna för 2004—2007.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jotta tällaisella keskustelulla olisi jotakin mieltä, niin täytyy tehdä hyvin selvä arvovalinta. Se arvovalinta tapahtuu sillä tavalla, että ratkaistaan, onko kysymys vain jakopolitiikan kehysten maksimien määräämisestä vai onko kysymys aktiivisesta budjettipolitiikasta, onko kysymys aktiivisesta toiminnasta, joka ottaa huomioon kansalliset suhdannetekijät ja kansainvälisen kehityksen. Olen selvästi ja yksiselitteisesti tämän aktiivisen politiikan kannattaja, ja tämä puheenvuoro on rakennettu nimenomaan siltä pohjalta.

Parissa yhteydessä tässä alkukesän aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, mitä tapahtuu maamme rajojen ulkopuolella. Vastauspuheenvuorossa kiinnitin huomiota siihen, että Saksan liittotasavallan, joka on Euroopan unionin puitteissa ollut se varsinainen talousveturi, niin kuin on tapana sanoa, joukkovelkakirjalainat eivät mene kaupaksi, niin että Deutsche Bank joutui ostamaan osan valtion liikkeelle laskemia joukkovaltakirjalainoja johtuen tästä nykyisestä taloudellisesta tilanteesta.

Entä sitten muualla, jos näin on Saksan liittotasavallan kohdalla asianlaita? Mitä on tehnyt ja mitä on tapahtunut sen toisen ja tällä kertaa koko maailmanlaajuisen talousveturin kohdalla, siis Yhdysvaltojen? Elvytyspolitiikasta keskusteltaessa kiinnitin jo huomiota siihen, että Yhdysvallat on käyttänyt alhaisen korkotason keinoa. Senhän sanotaan olevan se viimeinen konsti. Se on käyttänyt runsaskätistä budjettipolitiikkaa teollisuudelle ja lentoliikenteelle jnp., ei sosiaalipolitiikkaan eikä sellaiseen, mutta näihin raskaisiin teollisuuden ja kaupan kohteisiin. Se on käyttänyt vihonviimeiseen saakka veroalepolitiikkaa niin, että kohta ei tuloveroja makseta ollenkaan. Jopa on esitetty kongressille, että tuloveroista kokonaan luovuttaisiin. Tosin se hanke ei mennyt läpi.

Tästä kaikesta on ollut seurauksena dollarin valuuttanoteerauksen laskeminen suhteessa euroon ja jeniin varsin merkittävässä määrin. Se on tietysti auttanut Yhdysvaltojen vientiteollisuutta, mistä presidentti Bush vain on iloinen, että näinhän se on ja hienosti menee, kun on halpa dollari ja vientikaupat vetävät. Vielä vihonviimein Korean buumia 50-luvun alusta matkien sitten otettiin sotakin välineeksi, niin kuin täällä jo kertaalleen olen toisessa yhteydessä todennut.

Kaikesta tästä huolimatta Yhdysvallat on menettänyt Bushin regiimin aikana 2,5 miljoonaa työpaikkaa. Sillä on se elvytyspoliittinen oiremerkitys, mutta sillä on vielä paljon suurempi merkitys siinä katsannossa, mikä on se taloudellinen viiteympäristö, jossa Suomen talous toimii. Mehän olemme globalisoituneet aivan äärimmilleen saakka, jos näin voidaan sanoa. Varsin monen yhtiön tuotannosta yli 90 prosenttia menee vientiin. Siis kansainväliset ostomarkkinat vaikuttavat siihen, millä tavalla nämä firmat menestyvät. Yhdysvalloissa ollaan jopa deflaatiotilanteen kynnyksellä hyvin voimakkaasti ylituotannon määrän ollessa sitä luokkaa.

Tämä on tietysti kaikki sellaista, mikä ehdottomasti vaikuttaa siihen viitekehykseen, jossa tällaista raamipolitiikkaa, kehyspolitiikkaa, pitäisi toteuttaa. Mitä tästä sitten seuraa, arvoisa puhemies? Siitä seuraa se, että se menosääntö kaikessa vilpittömyydessään, mikä on upotettu tähän kehyspolitiikkaan, on väärään aikaan väärässä paikassa kerta kaikkiaan. Tämä tullaan havaitsemaan, ja se on erittäin kiusallinen vain siinä mielessä, että vaikka siitä pääsee eroon, niin se, että siitä irrottaudutaan ajassa aktiivisen budjettipolitiikan hyväksi pakkotilanteessa, on talouspoliittinen epäonnistuminen, ja se on kurja juttu.

Sitten kun on kysymys siitä, mihin sitten pitäisi erikoisesti satsata silloin, kun ollaan tällaisessa tilanteessa, niin se on ehdottomasti se perusinfra, millä talouselämä pyörii. Tässä suhteessa tämä hallituksen raamiehdotus on suorastaan järkyttävä. Otan vain yhden ainoan esimerkin: Liikenne- ja viestintäministeriön kohdalla vuodesta 2004 vuoteen 2007 raami putoaa 1 763 miljoonasta eurosta 1 411 miljoonaan euroon. Tämähän on huikeaa. Tämä on semmoista, jonka hinta yhteiskunnallisesti tulee olemaan todella korkea.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Anderssonin tekemiä lausumaehdotuksia.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama huomautus kehyskeskusteluun.

Ensinnäkin liityn niiden puhujien joukkoon, jotka kokevat, että finanssipolitiikan tulee olla aktiivista. Sehän on oikeastaan niitä ainoita keinoja, joita politiikan työkalupakissa on käytettävissä suhdanteiden tasaamisessa. Silti kehysmenettelyä voi pitää perusteltuna. Se tuo tiettyä vakautta ja uskottavuutta talouspolitiikan linjalle, mutta tietenkään missään olosuhteissa kehysmenettelystä ei saa tehdä pakkopaitaa, vaan sen tulee olla myöskin tämän aktiivisen finanssipolitiikan keinovalikoimaa tukemassa.

Toinen huomautus on se, että mielestäni menneestä 90-luvun alun vaikeasta talouskriisistä pitää oppia, ja haluan tässä yhteydessä kiinnittää pariin asiaan huomiota.

Kun tuolloin rahoitusmarkkinoiden vapautumisen ongelmat tulivat ajankohtaisiksi pankkikriisin muodossa, syynä oli hyvin pitkälti myöskin se, että lainsäätäjä ei ollut varautunut rahoitusmarkkinoiden vapautumisen aiheuttamiin muutoksiin käyttäytymisessä. Sen vuoksi nyt täytyy pitää huoli siitä, että finanssitavaratalojen valvonnan osalta yhteistoiminta Rahoitustarkastuksen ja Vakuutustarkastuksen yhteydessä sujuu asianmukaisesti ja saumattomasti. Näkisin kuitenkin edelleen tarpeellisena selvittää yhteistä tarkastustointa, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että mitään porsaanreikiä ei pääse syntymään.

Pidän myöskin tärkeänä sitä, että tilintarkastusnormistoa ja -säännöstöä ajanmukaistetaan, ja se tulisi Suomessakin saattaa hyvin nopeasti sellaiselle tasolle, että voidaan olla luottavaisia sen suhteen, että mitään sellaisia prosesseja, joita olemme maailmalla nähneet, ei pääse tapahtumaan tai heijastumaan myöskään Suomen kansantalouteen. Monet yrityksethän Suomessa toimivat globaalissa ympäristössä ja ovat monikansallisia.

Mielestäni on ollut hyvä asia, ja tähän jo viittasin muistamani mukaan kehysmenettelyn ja lisätalousarvion lähetekeskustelussa, että hallitus on tehnyt politiikkaa ajassa. Kun taloustaantuma on ollut jo pidemmän aikaa nähtävissä, on ollut hyvä asia, että tuloverotukseen tehdään heinäkuun alusta alennuksia, mutta motiivia, miksi näin tehdään, on syytä vielä tässä alleviivata. Syy ei ole se, että tällä ratkaisulla haluttaisiin vastata verokilpailuun, mikä on ollut teollisuuden ja ehkä jossain määrin poliittisen oikeiston hellimä ajatus, vaan kysymys on siitä, että tällä ratkaisulla halutaan nimenomaisesti edistää yksityistä kulutuskysyntää ja kotitalouksien luottamusta talouden toimintakykyyn. Kysymys ei ole myöskään siitä, mistä vasemmistoliitto on kritisoinut, että tällä tavoin vietäisiin pohjaa pois hyvinvointiyhteiskunnalta ja julkisten palvelujen rahoituspohjalta, vaan päinvastoin talouskasvu on ainoa tapa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta ja julkiset palvelut.

Lopuksi, arvoisa puhemies, muutama huomautus Kansainvälisen valuuttarahaston huomautuksiin Suomen taloudenpidon suhteen. Niistä otan esille vain kaksi asiaa.

Ensinnäkin, työllisyysasteen nostotavoite, joka on myöskin hallitusohjelmassa ja johon aiemmatkin puhujat ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti ikääntymisen osalta: Muistamani mukaan saattaa olla näin, että melkein 90 prosenttia jo 63—64-vuotiaista on eläkkeellä. Jos työllisyysasteen nostossa halutaan päästä eteenpäin, on tietysti aivan välttämätöntä, että paitsi eläkkeelle siirtymistä myöskin työkyvyttömyyden aiheuttamia menetyksiä kansantaloudessa voidaan vähentää. Silloin on kysymys työelämästä ja sen kehittämisestä ja työilmapiiristä jnp. Näihin aihepiireihin haluan palata myöhemmässä yhteydessä uudelleen.

Toinen asia, joka mielestäni on hyvin tärkeätä todeta tässä yhteydessä, on sosiaalisten tulonsiirtojen, verotuksen ja palvelumaksujen yhteensovitus niin, että kannustinongelmia ei pääse syntymään. Tästä ei ole valitettavasti kovin yksiselitteistä ohjelmaa hallitusohjelmassa, mutta se on mielestäni kehysmenettelynkin yhteydessä syytä mainita sen vuoksi, että vähilläkin rahoilla voidaan saada aikaan asioita ja toivottavia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä ja paranemista taloudellisessa tilanteessa, mikäli vain pidetään huoli siitä, että tämä yhteensovitus tehdään.

Haluan viitata tähän asiaan sen vuoksi, että vasemmistoliiton taholta on arvosteltu voimakkaasti 7 prosentin omavastuuosuutta asumiskustannuksissa toimeentulotukiasiakkaiden kohdalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että tällä ratkaisulla voitiin nostaa selvästi asumistukea, joka kuitenkin tasaa hyvin merkittävästi kotitalouksien asumismenoja, ja näin voidaan huolehtia myöskin siitä, että ei synny pelkästään vuokra-asuntoslummeja Pääkaupunkiseudulle, ja voidaan tällä tavoin myöskin estää segregaatiota.

Näihin asioihin, arvoisa puhemies, haluaisin, että hallitus paneutuisi, kun se nyt sitten ilmeisesti aika pian tulee saamaan paremman työrauhan.

Anni Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää edustajien huomiota sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan, että kun keskustellaan siitä, onko eri poliittisten puolueiden tekemän politiikan välillä linjaeroja, niin tämän hallituksen aikana olen löytänyt sellaisen eron, että kun kokoomus oppositiosta käsin on puolustanut veronalennuksia, niin heidän perustelunsa on ollut toinen kuin on ollut sosialidemokraattien perustelu veronalennuksille. Sosialidemokraatit ovat puhuneet elvytyksestä ja suhdannepolitiikasta, kun taas kokoomuslaiset ovat puhuneet, että veronalennukset ovat yleisesti ottaen tarpeen, eli tehdään samat veronalennukset, mutta politiikan ero löytyy sentään vielä siitä, että niitä perustellaan eri sanoin. Hyvin mielenkiintoista!

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman muuta motiiveilla ja sillä, minkä vuoksi joitakin asioita tehdään, on merkitystä.

Tietysti toinen vaihtoehto vaikuttaa kansalaisten kulutuskysyntään ja kotitalouksien luottamuksen ylläpitämiseen vaikeassa taloustaantumassa voisi olla arvonlisäverotuksen alentaminen sekä elintarvikkeiden osalta tai ehkä myöskin yleisesti, jolloin sillä olisi palveluiden työllistävyyden kannalta merkitystä. Tämä ei nyt kuitenkaan tullut hallitusohjelmassa hyväksytyksi, jotenka jäljelle jää tuloverojen alentaminen, jota mielestäni voi kyllä puolustaa täysin tässä taloustilanteessa ja nimenomaan aktiivisen finanssipolitiikan keinovalikoiman näkökulmasta.

Anni Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin oikeastaan vain halunnut todeta sen, että en itse myöskään väitä sitä, ettei tässä tilanteessa olisi syytä tehdä aktiivista politiikkaa, jolla pyritään pääsemään tämän taantuman yli, mutta olisin toistanut vielä sen näkemyksen, että nämä veronalennukset eivät kohdistuneet oikein ja seuraavan kerran, kun veronalennuksia tehdään, on ehdottomasti syytä miettiä veronalennuksia työllisyyskysymyksen näkökulmasta, jolloin tuloveronalennukset ehdottomasti olisi kohdistettava alempiin tuloluokkiin.

Marjukka Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kehyskeskustelussa näyttää toistuvan sama kuin taannoisessa keskustelussa hallitusohjelmasta ja sen jälkeen käydyssä välikysymyskeskustelussa. Kyse on perimmältään siitä, että tämä nykyinen hallitus ei aiokaan toteuttaa kaikkia niitä lupauksia, joita se ohjelmassaan kansalaisille on luvannut.

Välikysymykseen ajauduttiin, kun täällä salissa hallitusohjelmakeskustelussa toiset olivat paremmin perillä siitä, mitä hallitus todella aikoo tehdä, kuin toiset. Toivon todella hartaasti, että tällä kertaa hallitus on kertonut myös oppositiolle, mitkä ovat hallituksen tulevat kehykset. Vai onko jollain salaisella paperilla kenties sovittu jostain muusta? Perinteisesti täällä on voinut luottaa siihen, että keskustelua käydään saman informaation pohjalta riippumatta siitä, onko puhujana oppositio- vai hallituspuolueen edustaja. Nykyisen punamultahallituksen farssinomainen sähläys lisäpöytäkirjan pimittämisineen kaikkineen antaa varjon tällekin puheenvuorolleni. Niinpä kysynkin: Salaako hallitus jotain oleellista tällä kertaa, onko asiakirjojen jakelulista ollut oikea?

Arvoisa puhemies! Joudun toistamaan itseäni. Tämä johtuu siitä, että hallitus on luomassa epävarmuutta. Hallitusohjelmakeskusteluissa mainitsin, että Anneli Jäätteenmäen punamultahallitus asettaa tavoitteekseen talouden vahvistamisen työn ja yrittäjyyden kautta. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu tällä hallituskaudella työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä tämän vaalikauden loppuun mennessä. Samaisessa ohjelmassa korostetaan monessa kohdassa työttömyyden vähentämistä, alueellisen kehityksen tasapainottamista, talouden kasvattamista ja sitä, että Suomen tulee olla verotuksellisesti kilpailukykyinen sijaintipaikka yrityksille ja niiden avaintoiminnoille.

Joudun jälleen toteamaan, että keinot, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, kuulostavat erikoisilta ja ovat toisiaan korville lyöviä, sillä hallitusohjelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tällaista meininkiä ei voi edelleenkään kuvata millään perusteella yrittäjäystävälliseksi, vaan lähimpänä on nimenomaan punavihreä meininki, kuten aikaisemmin tämän hallituksen ohjelmakeskustelussa totesin. Kokoomus ei yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista hyväksynyt. Halusimme, että yrittäjyyden edellytyksiä ei veromuutoksilla vaikeuteta. Yhteiskunnassa tarvitaan vahvaa yrittäjyyttä, mutta hallituksen lääkkeet tuntuvat kertakaikkisen erikoisilta.

Tämän viikon maanantain YLEn uutisten mukaan Suomen Pankki on alentanut ennustettaan tämän vuoden bruttokansantuotteen kasvusta. Pankki uskoo onneksi talouden ensi vuonna kääntyvän kuitenkin nousu-uralle. Suomen Pankin mukaan kasvu on kuitenkin epävarmaa. Siihen vaikuttavat niin kuluttajien luottamus kuin maailmantalouden tilannekin.

Totesin aiemmin tässä puheenvuorossa, että hallitus on luomassa epävarmuutta. Nykyisessä Suomen Pankin kuvaamassa maailmantalouden tilanteessa ja tilanteessa, jossa tarvitsemme lisää yrittäjiä, on vähintäänkin outoa ja epävarmuuden luomista, että hallitus on todellakin ottamassa Suomessa käyttöön osinkojen kaksinkertaisen verotuksen. Tämä tulee vääjäämättä näkymään yritysten omavaraisuuden heikkenemisenä. Tällä asialla on negatiivinen vaikutus yrittämisen kannattavuuteen ja sitä kautta työllistämiseen.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa valtiovarainministeri Antti Kalliomäki totesi, että pienyritykset ovat saamassa helpotuksia. Hän myöntää, että vielä ei ole päätöksiä siitä, missä tämä yrityskoon raja menisi ja millaisia helpotukset ovat. Ministerin mukaan korkoraja voisi olla liukuva, ja jos rajasta tulisi ongelmia, kompensaatiota haettaisiin hänen mukaansa muualta verotuksesta. Lyhyesti sanottuna Kalliomäen näkemykset tarkoittavat sitä, että hallitus on laittamassa osingot kahdenkertaiseen verotukseen, mutta vielä ei ole tiedossa, minkälaiset yritykset saavat hyvitystä ja minkä verran. Olemme siis menossa kohti epävarmoja aikoja.

Ongelmallista on myös se, että ministerin puheet tietyn kokoisista yrityksistä ja kompensaatioista muualla verotuksessa eivät voi johtaa mihinkään muuhun kuin keinotekoiseen kikkailuun ja verobyrokratian kasvuun. Tämä ei suinkaan ole yllätys, kun puhutaan punamultahallituksen toiminnasta, mutta pettynyt olen kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä yrittäjä-teemaa. Kuten aikaisemminkin olen täällä todennut, kaikenlaista yrittäjyyttä on lisättävä. Esimerkiksi naisyrittäjäjärjestöt tuovat kantansa varsin selvästi esiin erityisesti siitä, miten vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tällä hetkellä on nimittäin niin, että naisvaltaiset alat kustantavat pääosin uuden sukupolven syntymän ja kasvun. Hallitusohjelmassa lukee, että miehiä kannustetaan perhevapaiden pitämiseen. Hallitus siis vain kannustaa, kun tämä isyysloman pidennys toteutettiin jo Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana.

Samainen hallitusohjelmakirjaus jatkuu niin, että perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia tasataan nykyistä enemmän. Minä kysyn: Millä keinolla? Keinovalikoima puuttuu täysin tältä hallitukselta. Jo hallitusohjelmaan olisi sopinut siten seuraavanlainen kappale: Laaditaan kattava selvitys siitä, miten vanhemmuuden kustannukset rasittavat eri aloja, ja eritellään, paljonko kustannuksia työnantajalle koituu raskauden aikaisista poissaoloista, vanhempainvapaista ja lasten sairastumisista. Tämä asia ei kuitenkaan päässyt muutoin tasa-arvoa hehkuttavan hallituksen listalla edes selvitystasolle.

Koska näin kävi, kysyin viime kuussa valtioneuvoston näkemystä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta. Jokin aika sitten sain sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen vastauksen. Vastauksessaan ministeri Mönkäre toteaa aivan oikein, että lasten hankkimisesta aiheutuvat työelämäkustannukset ovat toistaiseksi rasittaneet eniten juuri naisvaltaisia aloja. Eteenpäin on kuitenkin päästy, ja ministerin mukaan on jatkossa muun muassa tarkoitus tasata perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia nykyistä enemmän.

Näin varmaan asianlaita onkin, mutta näkemykseni on se, että ministerin vastaus on erityisesti naisten ja naisia työllistävien yrittäjien, usein naisyrittäjien, näkökulmasta valitettavan vaillinainen. Vaillinaisuus johtuu siitä, että valtioneuvosto ei lupaa kattavaa keskittymistä siihen, miten vanhemmuuden kustannukset rasittavat eri aloja. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että yhteiskunnalliselta päätöksenteolta puuttuu vahva selusta, jonka perusteella tuoda tämä asiakokonaisuus todella kiireellisten asioiden listalle. Kun valtioneuvosto voisi tämän noston tehdä, mutta kun se ei sitä tee, on turha sanoa, että joku muu sen tekee. Katson kuitenkin velvollisuudekseni korostaa naisyrittäjien aseman parantamista niin kauan, kunnes tuloksia tulee.

Arvoisa puhemies! Olen edelleenkin sitä mieltä, että hallituksen ohjelma on pettymys. Liiteasiakirja teki siitä entistä suuremman surunaiheen. Kehyskeskusteluissa annetut puitteet tekevät hallituksen toiminnan esimerkiksi opiskelijoiden aseman parantamiseksi lähinnä naurettavaksi.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksistä tuleville neljälle vuodelle on keskimääräiseksi bruttokansantuotteen kasvuksi arvioitu 2,5 prosenttia vuodessa. Ratkaisevasti kasvuun luonnollisesti vaikuttavat maailmantaloudessa tapahtuvat muutokset sekä se, miten me onnistumme tavoitteessamme lisätä työpaikkoja. Valtiontalouden kehyksen sisään on ujutettu myös lisäbudjetit, mikä mielestäni osoittaa jo todella pitkälle vietyä suunnitelmallisuutta. Tietenkin voidaan kysyä, että jos tarve lisäbudjeteista on jo tiedossa, miksi rahoja ei yritetä sisällyttää jo varsinaiseen budjettiin.

Nostin eilen lisäbudjettia käsiteltäessä esille alueemme tieverkkoon liittyviä tarpeita ja sosiaalipuolen asioita. Kulttuuri on lähellä sydäntäni. En siis malta tänäänkään olla nostamatta esille muutamia asioita siitä.

Jakosuhdelain mukaan tulisi muun muassa kirjastojen valtionosuudet siirtää veikkausvaroista rahoitettaviksi budjetin kautta asteittain. Näin ollen veikkausvoittovaroja voitaisiin käyttää niille tarkoitettuihin tieteen, taiteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön menoihin niin, että taiteelle varattaisiin rahoista 38,5 prosenttia. Lain määrittelemiä jakosuhteita ei ole voitu noudattaa valtiontalouden tiukasta tilanteesta johtuen.

Erityisesti minua huolestuttaa opetusministeriön määrärahoissa se, että kulttuurin osuus on kovin vaatimaton. Oma käsitykseni on, että kulttuurin vaikutusta ei vieläkään nähdä kokonaisvaltaisesti. Tutkimusten mukaan taiteen ja kulttuurin merkitys ihmisten elämänhallinnassa palvelee luonnollisesti koko yhteiskuntaa. Kulttuuri edistää kansanterveyttä. Sitä voidaan pitää myös yhteiskunnan hyvinvointia luovana strategisena voimavarana. Taiteen mahdollisuudet laajentavat yhteiskunnassa vallitsevaa innovaatioperustaa, kun taiteen ja yhteiskunnan ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta lisätään. Näin ollen taiteella voidaan sanoa olevan myös välillisesti taloutta elvyttävä vaikutus.

Uutta taide- ja taiteilijapoliittista ohjelmaa valmistellut toimikunta onkin halunnut nostaa yhteiskunnan taiteelliseen luovuuteen panostamisen suomalaisen tiede- ja teknologiajohtoisen kehittämispolitiikan rinnalle, sillä taiteen ja kulttuurin merkitys yhteiskunnallisen kehityksen voimavarana tulisi tunnustaa tieteen ja teknologian tapaan. Olisi lyhytnäköistä olla huomioimatta taidetta ja kulttuuria laaja-alaisen hyvinvoinnin tuottajana.

Arvoisa puhemies! Uusilla, tuoreilla keinoilla luodaan vastausta hyvinvoinnin haasteisiin. Kaiken uuden synnyttäminen vaatii luovuutta rakennusaineekseen. Juuri tässä prosessissa taiteella ja kulttuurilla on oma kiistämätön merkityksensä. Julkisen kulttuuripolitiikan tulisi mahdollistaa se, että taiteen ja kulttuurin merkitystä rajoittavat esteet häviäisivät suomalaisesta yhteiskunnasta ja että kulttuuri nähtäisiin laaja-alaisesti ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä, työelämän ja yrittäjyyden innostajana ja ihmisen innovatiivisuuden innoittajana.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä onkin kauan istuttu, kunnes ed. Hurskainen toi jotain mielenkiintoista minunkin ulottuvilleni. Hän sanoi, että kulttuuri on häntä lähellä, mutta tietääkö ed. Hurskainen, että kulttuuriin on varattu 180 miljoonaa euroa ja nuorisourheiluun ainoastaan 20 miljoonaa? Olisi kiinnostavaa kuunnella, onko ed. Hurskainen sitä mieltä, että on tärkeämpää, että kulttuuria harrastavat lapset — vain 10 prosenttia — saavat näin paljon rahaa ja urheilua harrastavat lapset — 80 prosenttia — saavat vain 20 miljoonaa. Kumpi on tärkeämpi, selviytyminen vai taide?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en aseta vastakkain missään tapauksessa nuorisotoimintaa ja liikuntatoimintaa kulttuuritoiminnan kanssa, koska minä näen, että kulttuuritoiminta kaikkinensa on myös nuorisotoimintaa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei pidä paikkaansa, että liikuntaan on ainoastaan 20 miljoonaa euroa. Siihen on ainakin yli 80 miljoonaa euroa tämän vuoden budjetissa. Se on hyvin vahvasti nyt myöskin osoitettu nuorten ja lasten liikuntaan. Se tulee Veikkauksen määrärahoista. Kun jakosuhdelaki tulee voimaan, siellä vielä nousee sitten liikunnan osuus. Tietenkin nämä määrärahat ovat rajalliset. Meillähän on oikeastaan hienosti sikäli, että meillä on 30 000 lähi- ja stadionimaista liikuntapaikkaa, enemmän kuin missään maailmassa. Niitä ei kylläkään tule asettaa vastakkain. Ne tarvitsevat molemmat myöskin nämä määrärahat kehittyäkseen ja viedäkseen eteenpäin liikunnallista kulttuuria, niin kuin normaalia muutakin kulttuuria.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, ei minunkaan missään nimessä ole tarkoitus laittaa näitä vastakkain, mutta kun nämä ikävä kyllä ovat saman ministeriön alaisena, elikkä ministeri Karpelan, ja nämä rahat ovat kulttuuri- ja urheiluvaroja. Pyydän anteeksi, jos minulla on vanhaa tietoa, mutta ensimmäinen budjetti oli kyllä 20 miljoonaa. Jos se on siitä sitten noussut Raha-automaattiyhdistyksen mukana, sehän on vain hyvä. Tosiaankin ensimmäinen budjettiesitys, minkä minä sain tähän taloon tullessani, oli vain 20 miljoonaa. Tosiaankin urheilu- ja kulttuuriraha tulee samasta kassasta. Ehkä se olisi hyvä laittaa kahteen eri ministeriöön, jotta ne eivät kilpailisi keskenään.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Mietin tuossa, perunko puheenvuoroni, kun elämme tietyllä tavalla historiallisia hetkiä täällä eduskunnassa ja Suomen politiikassa, mutta kun olen aiemmin tämän puheenvuoroni valmistellut, niin on kai se syytä tässä kehyskeskustelussa tuoda esille, mitä tästä budjettikehyksestä tuleville vuosille ajattelen.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille budjettikehysten ja samalla näennäisesti tiukan menokuurin uskottavuuden puute. Hallitus on kehysselonteossa jo osoittanut käyttöä melkein koko sille summalle, joka on varattu koko vaalikauden menolisäyksiin. Ainoastaan 120 miljoonaa euroa on jäänyt korvamerkitsemättä käytettäväksi myöhemmin ilmeneviin välttämättömiin menoihin. Tämä ei siis ole kovin uskottavaa, ellei sitten hallitus tosiaan ole valmis ennakkoluulottomasti tarpeen vaatiessa ja tarpeen mukaan karsimaan menoja eri hallinnonaloilta ja siirtämään rahaa hallinnonalan momentilta toiselle.

Ajankohtaisena esimerkkinä niin sanotuista myöhemmin ilmenevistä välttämättömistä tarpeista otan viime keskiviikkona valtioneuvoston yksimielisesti hyväksymän asetuksen, joka koskee haja-asutusalueiden jätevesien puhdistamista. Asetus merkitsee sekä kesämökkiläisille että vakituisten asuntojen omistajille keskimäärin 3 000 euron kulujen lisääntymistä. Rakennuspaikan maaperästä vielä riippuen kustannukset saattavat nousta jopa moninkertaisiksi tähän 3 000:een verrattuna. Ympäristöministeri lupasi heti tuoreeltaan asetuksen antamisen jälkeen, että valtio tulee kiinteistöomistajien avuksi myöntämällä rahallista tukea puhdistusjärjestelmien hankintaan. Mitään määrärahaa ei näy kehyksissä kuitenkaan olevan, joten nämä kustannukset jäävät ilmeisestikin kokonaisuudessaan haja-asutusalueilla asuvien suomalaisten kiinteistöomistajien maksettaviksi. Ympäristöministeri ei tosin ole luvannut valtioavustusten suuruutta eikä määritellyt avustusten saamisen kriteerejä, mutta pahalta näyttää kehyksissä pysymisen kannalta, vaikka apuja jaettaisiin tiukemminkin perustein. Sekä maa- ja metsätalousministeriö että MTK vetosivat voimakkaasti ympäristöministeriöön ennen asetuksen antamista sen valmisteluvaiheessa, jotta nyt hyväksyttyä ylimitoitetun tiukkaa sääntelyä ei olisi toteutettu, vaan asetus olisi toteutettu kiinteistöomistajien kannalta kohtuullisin ehdoin ja kustannuksin.

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan, että maatalouden kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU:n maatalousneuvottelujen tulokset. Nyt unionin yhteisen maatalouspolitiikan ratkaisevat muutokset ovat todennäköisesti lähipäivinä jo tiedossamme, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että tulemme menettämään EU-rahoitteisia tukia noin 50 miljoonan euron verran vuodessa. Kun budjettikehyksissä on koko maa- ja metsätalouden pääluokalle varattu yhteensä vain 30 miljoonaa euroa, ei kehyksiä ylittämättä ole mitään mahdollisuuksia kompensoida viljelijöille tästä aiheutuvia menetyksiä. Maa- ja metsätalouden osalta tuntuu siis mahdottomalta, että pääluokan sisällä olisi jossain tällä hetkellä olemassa ne varat, jotka irrotettaisiin kansalliseksi kompensaatioksi EU-rahoituksen vähentyessä. Näkemykseni mukaan hallitus joutuu siis maa- ja metsätalouden osalta joko pettämään hallitusohjelmansa lupaukset tai roimasti ylittämään pääluokan menokehykset.

Ministeri Korkeaoja on parhaillaan maatalousministerien kokouksessa Luxemburgissa. Olisin tietysti mieluusti kuullut hänen ratkaisunsa siihen, miten pysytään kehyksissä ja lupaukset pidetään. Mutta, herra puhemies, mikäli hallitus pysyy kasassa, aion juhannuksen jälkeen palata asiaan ja tiedustella häneltä tätä rahoitusta.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Äsken kun ed. Halme toi esille tämän, paljonko liikuntaan käytetään rahoja OPM:n kautta, niin jos oli kysymys nuorisoliikunnasta, silloin voi pitää paikkansa, että se on 20 miljoonaa euroa, mutta kokonaismäärä, mikä käytetään liikuntaan, on yli 80 miljoonaa euroa.

Toisin ensin keskusteluun kuitenkin tämän asian, miten tällä hetkellä suhtaudutaan ammatilliseen koulutukseen ja sen arvostukseen tässä valtakunnassa ja kuinka paljon nykyinen hallitus siihen satsaa. Nykyinen hallitus on pannut tavoitteekseen Noste-ohjelman, jolloin niille 30—54-vuotiaille järjestetään ammatillista koulutusta, joilla ei ole kuin peruskoulutus tai kansakoulupohja. Nyt tuolla valiokunnassa kun tätä asiaa on käsitelty, niin on hyvin erilaisia lukumääriä näistä henkilötarpeista, puhutaan 650 000:sta ja 600 000:sta, 330 000:sta ja 300 000:sta. Minusta olisi erittäin tärkeätä, että me saisimme vihdoinkin oikean luvun, mikä on todellinen tarve. Näillä luvuilla voidaan hyvin kauniisti leikkiä ja myöskin sitä rahoitustarvetta mitoittaa. Realistinen tarve käsittääkseni on noin 330 000, todellinen tarve niin, että se pystytään hyödyntämään myös työelämään. Siitä minun mielestäni pitää lähteä, että puhumme oikeilla luvuilla.

Samalla tähän liittyy myöskin oppisopimuskoulutus. Tuolla valiokunnassa kun me olemme näitä eri asiantuntijoita kuunnelleet, niin oppisopimuskoulutusta pidetään erittäin tärkeänä osana, nimenomaan tätä ammatillista koulutusta, jolloin he ovat työelämässä ja samalla saavat myöskin teoreettisen opetuksen. Mutta siinä on vain se, että se määrä, minkä hallitus on asettanut tavoitteekseen, on kuulemma riittämätön. Kysyntää on tavattoman paljon, ja sellaista kiintiöjärjestelmää ei pitäisi olla, vaan voisi olla tarveharkintaista, kuinka tässä asiassa edetään.

Seuraavana asiana haluaisin tuoda esille opintotuen ja sen merkityksen opiskelijoille. Nyt on vahvasti keskusteltu siitä, mikä on opiskelijoiden asema tässä yhteiskunnassa ja myöskin kuinka paljon opintotuki vaikuttaa siihen, että opinnot tulevat lyhennetyssä ajassa suoritettua, kuinka paljon tapahtuu keskeyttämisiä. Pidän erittäin tärkeänä entisenä ministerinä, joka hoiti tätä opintotukiasiaa, että ensisijaisesti lähdettäisiin tästä asumislisäkysymyksestä ja nimenomaan siitä vuokrakatosta, joka tänä päivänä on liian alhainen. Siihen ovat antaneet tukensa myöskin opiskelijajärjestöt, että sitä korotettaisiin. Minun mielestäni se voisi olla myös asteittainen maassa vuokratason huomioon ottaen. Tietenkin täytyy sanoa, että opintorahaahan ei ole kymmeneen vuoteen nostettu, joten sekin on minun mielestäni erittäin tärkeä asia ottaa käsittelyyn. Hallitusohjelmassahan siitä on maininta, mutta mitään varsinaisia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei kuitenkaan ole olemassa.

Viime kaudella oppilashuoltolakia käsiteltiin täällä eduskunnassa, ja sen merkitys koulutuksen kannalta on erittäin tärkeä, syrjäytymisen kannalta, ja myös ne resurssit tulisi taata. Myöskin hallitus on ottanut tähän kantaa, mutta resursseista ei ole ollut puhetta, jolloin sen toteutuminen ei siinä mittakaavassa tule onnistumaan kuin on tavoite.

Sitten peruskoulun resurssit, niistähän me olemme puhuneet hyvin vahvasti ja kokoomuksen kanta on ollut se, että resursseja täytyy sinne nimenomaan lisätä siinä mielessä, että saataisiin pienempiä opetusryhmiä, mikä olisi myöskin nuorten edun mukaista opetuksellisessa edistyksessä. Myöskin erityisopetus on ollut erittäin tärkeässä kriisissä, ja sen on OAJ:kin tuonut omalta osaltaan esille, että sinne tarvittaisiin huomattavasti enemmän resursseja kuin tänä päivänä.

Taide- ja taitelijapoliittinen ohjelma hyväksyttiin viime hallituksen aikana, ja siinä oli tavoite rinnastaa taide ja tiede toistensa kanssa. Tavoitteeksi asetettiin 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja nyt toivonkin, koska se oli edellisen hallituksen aikana ajankohtaiskeskustelussa ja eduskunta yksimielisesti oli tukemassa tätä tavoitetta, että nykyinen hallitus vie sen läpi. Siellähän ei ole euroakaan tähän ohjelmaan, niin kuin myöskin ylijohtaja Kivistö on sen hyvin huolestuneena tuonut esille. Taitelijaeläke on semmoinen asia, joka on sinne sisäänrakennettu. Sata taitelijaeläkettä lisää on sinne ohjelmaan rakennettu. Toivon, että tähän asiaan myöskin kiinnitettäisiin huomiota.

Merimuseo oli täällä tänään äänestyksessä, ja se ei saanut sitä kannatusta, mikä sille olisi kuulunut, että se olisi saanut lähtölaukauksen niin kuin edellinen hallitus jo oli vahvasti sen rakentamisen kannalla. Toivon ja edellytän, että tämä asia järjestetään myöskin tämän hallituksen aikana. Se on edellisen hallituksen päätös.

Lastenkulttuuri on se pohja, josta me rakennamme tätä yhteiskuntaa ja saamme henkisen vahvuuden nuorille. Siellä lähti liikkeelle toimestani Taikalampun toteuttaminen: kuusi lastenkulttuurikeskusta on nyt lähtenyt innokkaasti tekemään työtä. Nyt ei ole kuitenkaan jatkomäärärahoja, niin kuin ohjelma edellyttäisi.

Myöskin kirjastot ja niiden rooli tänä päivänä myöskin Veikkauksen jakosuhdelain kautta minun mielestäni pitäisi toteuttaa niin, että se on peruspalvelu, jonka määräraha kokonaisuudessaan kuuluu budjetin puolelle eikä Veikkauksen puolelle, jolloin ne tulevat siirrettyä nopeutetussa tahdissa, niin kuin sanotaan tässä mietinnössä, joka on annettu valtiovarainvaliokunnasta. Minusta se on erittäin hyvä lähtökohta tälle asialle, ja itsekin olin jo ehdottanut sitä, että laki toteutetaan ensi vuoden aikana ja sitä kautta saadaan niitä voimavaroja vapautettua.

Olisin halunnut vielä stadionin kattauksen tuoda tähän esille. Silloin kun se ratkaisu valtioneuvostossa tehtiin, oletin, että se myöskin valtion yleisestä budjetista hoidetaan, se 4,2 miljoonan kattaus, eikä opetusministeriön kulttuurin sisäisistä rahoista. Se on siinä mielessä kova paikka, koska siellä ei nyt muutenkaan näköjään ole yhtään liikkumavaraa, että se edelleenkin voitaisiin hoitaa jotain muuta kuin kulttuuribudjetin kautta.

Tämä olkoon eväänä, ja täytyy sanoa, että kulttuuripuolella ei ole onnistuttu niitä määrärahoja turvaamaan, jotka tarvitaan tulevaisuuden kulttuurin edistämiseen.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu aika turhauttavalta tulla tänne puhujakorokkeelle tilanteessa, jossa tiedän, että eduskuntaryhmät kokoontuvat ja puhuvat meille vaikeasta asiasta, pääministerin asemasta, ja tietysti myöskin tulevasta hallitusohjelmasta, jos tässä muutoksia tulee, ja tietysti pääministerin vaihdoksesta, jos se on mahdollista. Sitä taustaa vasten turhauttaa kertoa täällä omia tavoitteitaan, koska jos muutoksia tulee, ilmeisesti hallitusohjelmakin muuttuu ja silloin tämä kehyskeskustelu on historiaa, vaikka hyvä sellainen on ollutkin.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt käsittelyssä oleva kehysasiakirja on aiempina vuosina käsiteltyjä kehyksiä paljon perusteellisempi. Sen voi sanoa positiivisena. Hallituksen esittämä menokehysmalli on hyvin tiukka, ja kun sitä lukee, tulee joskus omaa ministeri Niinistöä ikävä. Kaikki lisätalousarviotkin laitetaan nyt kehyksen sisään, kun ennen on voitu, jos tulee joitakin ongelmia tai yllätyksiä, lisätalousarviolla niitä paikata. Nyt se ei käy.

Täytyy tietysti sanoa, että kun talousennusteet ovat nyt jo muuttuneet siitä, kun tätä kehyspaperia on hallitus tehnyt, niin tietysti tuntuu aika pahalta. Mutta vielä sanoisin, että onneksi nykyinen hallitus on saanut perinnöksi hyvässä kunnossa olevan Suomen talouden ja tietysti siltä osin on helpompi lähteä liikkeelle.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että näiden puitteiden mukaan valtiontalous on alijäämäinen koko vaalikauden ajan. Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Toivotaan, että tähän tavoitteeseen päästään, lisävelkaa kun ei voi loputtomiin ottaa. Lisävelan ansiosta kehysbudjetti yleensä voi olla raamissa.

Monista täällä salissa käytetyistä puheenvuoroista on tullut ilmi, etteivät menokehyksistä osoitetut määrärahat tule riittämään kaikkien hallitusohjelmaan kirjattujen asioiden toteuttamiseen. Minulle on jäänyt epäselväksi hallituksen kanta siihen, aiotaanko sovituista poliittisista linjoista joustaa vai joustaako sovittu rahanjako. Muistan nimittäin hyvin valtiovarainvaliokunnassa, kun valtiovarainministeriön budjettipäälliköltä Tuomas Sukselaiselta kysyin, kumpi joustaa, hallitusohjelma vai tämä kehysbudjetti, koska löysin kahdeksan kohtaa hallitusohjelmasta, tärkeitä kohtia, joihin ei ole ollenkaan rahoitusta, niin hän vastasi, että hallitusohjelma joustaa, kehykset eivät jousta.

Olen huolissani hoitotakuun toteutumisesta. Edellinen eduskunta ja hallitus päättivät hyvin voimakkaasti siitä, että Suomen kansalaisille täytyy taata hoito kohtuuajassa, jonoissa ei ihmisiä voi pitää. Nyt todetaan, että vaikka kehyksissä on lisäystä kuntien valtionosuuksiin, ne eivät tule riittämään siihen, että lakisääteinen hoitotakuu olisi mahdollista. Niinpä hallitus on nyt jo miettinyt sosiaali- ja terveysministeriön muistion puolesta, että hoitotakuuta ei tehdäkään sellaiseksi kuin edellinen hallitus sen oli muotoillut, vaan se velvoittaa vain tarpeelliseksi katsottavaan hoitoon. Se on hyvin ympäripyöreä ilmaisu eikä takaa tasapuolisuutta alueellisesti eikä vanhuksille ja aikuisille tarpeelliseksi katsottua hoitotukea.

Toinen asia, joka huolestuttaa, on se, miten kunnat rahoittavat oman osuutensa terveysprojektista, kun hallitus on uhannut jopa poistaa kokonaan kuntien osuuden yhteisöveron tuotosta. Kuntien ja valtion rahoitussuhde vaikuttaa suoraan siihen, millaiset peruspalvelut suomalaisille ovat tarjolla. Uusimpien tutkimusten mukaan kuntien määrää tulisikin karsia lähes puoleen nykyisestä, jotta kunnan verotulot voisivat riittää palvelujen pyörittämiseen. Huoltosuhteiltaan huonoissa kunnissa päättäjiltä vaaditaan kyllä todella rohkeita ratkaisuja.

Tekemässäni lakialoitteessa muun muassa lasten päivähoidon subjektiivinen oikeus voidaan poistaa niiltä, joidenka jompikumpi vanhempi on kotona. Laskelmissa, joita olen saanut, säästöt ovat merkittäviä. Ne voitaisiin kanavoida esimerkiksi kotihoidon tukeen, jota tässä kehyksessä halutaan nostaa, mutta se nostamisen taso on aika vaatimaton. Se ei ole kilpailukykyinen päiväkodin maksuille ja on sen tähden liian pieni.

Täällä on esitetty muun muassa ed. Drombergin taholta ja myöskin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä esitti, että kulttuurimenot on riisuttu. Ministeri Karpelan budjetti on surkea. Se on riisuttu budjetti. Ei semmoista saisi kenellekään uudelle ministerille tehdä, eikä kellekään vanhemmallekaan, että annetaan hallintokunta käyttöön ja leikataan kaikki mahdollisuudet toimia. Täällä on puhuttu opintososiaalisista eduista, mutta huolestunut olen todella kuntien kulttuurirahoista, kaikista niistä uusista hyvistä avauksista, jotka siellä oli. On oletettu, että koko kulttuurin rahoitus tulee arpajaisvoittovaroista. Entäs, jos kansa ei veikkaakaan? Sitten leikataan lisää. Tuntuu pahalta.

Toinen huono asia mielestäni on eläkeläisten verokohtelu. Kovasti keskustasta varsinkin lupailtiin eläkeläisille hyviä asioita, kansaneläkkeeseen merkittävä tasokorotus. Korotus tulisi nyt sitten 2006 ja 7 euroa. Vaatimatonta.

Tienpidon rahoista, arvoisa puhemies: Itse olen ollut liikennejaoston jäsen valtiovarainvaliokunnassa kahdeksan vuotta, ja olemme taistelleet aika paljon näistä liikennerahoista ja saaneet perustienpitoon rahaa, kolme suurta tiehanketta aloitettu. Tuntuu todella masentavalta huomata, että aloitetaan taas nyt sitten alusta: kaikki ne perustienpitoon merkitys rahat on leikattu, eikä yhtään ainoaa uutta tiehanketta aloiteta.

Toivotaan kuitenkin, että päästään hallituksen kanssa, myöskin oppositio, hyvään suhteeseen tekemään työtä isänmaan hyväksi siinä, että rahat riittäisivät, ja tietysti rakenteellisista uudistuksista, joita tässä kehyksessä ei ole ollenkaan huomioitu, olisi oppositiolle hyviä esityksiä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On harmillista, että näin tärkeästä asiasta kuin kehyksistä päätettäessä keskustelu jää varsin erikoisen ja yllättävän päivänpoliittisen ongelman varjoon. Paikalla ei ole yhtään nykyisen hallituksen ministeriä ja hyvin niukasti myös nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajia. Asia on kuitenkin tärkeä.

Valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 perustuvat tiukkaan menokuriin ainakin niiden menojen osalta, jotka ovat niin sanotun menosäännön piirissä. Toivoa sopii, että tiukka linja tulee jatkumaan riippumatta siitä, ketkä hallituksessa tulevat olemaan. Varmaa on, että näiden kehysten puitteissa voidaan toteuttaa vain osa nyt voimassa olevan hallitusohjelman selvityksen alla olevista asioista ja vain murto-osa keskustan ennen vaaleja antamista lupauksista.

Hallitus on asettanut tavoitteekseen pitää valtionvelan suhteessa kokonaistuotantoon 44 prosentissa koko vaalikauden ajan. Nykyiseen suhdannetilanteeseen nähden päätös on perusteltavissa, mutta tulee kuitenkin muistaa, että se merkitsee 2—2,5 miljardin euron velanlisäystä vuosittain, millä summalla siis lisätään meidän nuorempien sukupolviemme maksutaakkaa joka vuosi. Ero edelliseen hallitukseen on melkoinen: silloinhan velkaa ei otettu, vaan maksettiin pois. Hallituksen itselleen asettama alijäämäkriteeri, maksimissaan 2,75 prosentin vuosittainen alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen, on oikea takalauta, kun vain on rohkeutta tiukan paikan tullen siinä pysyä.

Suomen talouden kehitys lähivuosina riippuu sekä omasta politiikastamme että ulkoisista tekijöistä. Tällä hetkellä ulkoiset suhdanteet eivät näytä positiivisilta, mikä heijastuu vientiimme. Erityisen valitettavaa on se, että Saksan talouskasvu on lähes pysähtynyt. Siitä huolimatta sosialidemokraattivetoinen hallitus ei tunnu kykenevän tekemään merkittäviä uudistuksia. Sielläkin Sailaksen lista on kirjoitettu, mutta päätöksenteko ontuu. Saksan vaikeudet heijastuvat koko Eurooppaan ja siten hyvin voimakkaasti myös Suomeen. Toki paljon voimme myös itse vaikuttaa.

Edellisen hallituksen aikana Suomi saavutti maailman kärkisijoja kilpailukykytutkimuksissa. Menestys on kuitenkin ansaittava joka päivä, ja siksi nykyisenkin hallituksen on kyettävä tekemään tarvittavia dynaamisia uudistuksia. Pahiten hallitusohjelma on hakoteillä siinä, että se uskoo 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavutettavan aktiivisen työvoimapolitiikan kautta ilman rakenteellisia uudistuksia. Jos hallitus tavoitteensa näillä keinoin saavuttaa, niin se luo samalla uutta talousteoriaa.

Hallituksen tekemä veroratkaisu on täällä jo kehuja saanut, ja ne se ansaitseekin. Veroratkaisussa on kannustavuuden elementtejä, joilla työnteko tulee kannattavammaksi. Matkalla kohti dynaamisempaa taloutta on tärkeä toteuttaa veroratkaisuja, jotka saavat aikaan käyttäytymismuutoksia.

Euroopan unionin laajentuminen on Suomen taloudelle sekä mahdollisuus että uhka. Vahva jalansijamme Baltiassa antaa mahdollisuuden hyödyntää nopeasti kehittyviä lähimarkkinoita. Samalla houkutus siirtää yritystoimintaa kuitenkin maan rajojen ulkopuolelle kasvaa. Verokilpailu tulee entistä kovemmaksi, kun alhaisen verotuksen Viro liittyy Euroopan unioniin.

Verokilpailuun on vastattava kahdella tavalla. Ensinnäkin hallituksen tulee alentaa pääomaveroja ja määrätä linja selkeästi vuosiksi eteenpäin, jotta yrittäjät pääsevät nykyisestä epävarmuuden tilasta. Nythän kukaan ei tiedä, miten osinkojen kaksinkertainen verotus on tarkoitus toteuttaa, mitä yrityksiä se koskee ja miten se mahdollisesti pk-yrityksille kompensoidaan. Tästä asiasta on täällä salissa jo paljon puhuttu, mutta siitä tuleekin puhua niin kauan kuin epätietoisuus jatkuu. Toisaalta Itä-Euroopan selvästi alhaisempien verokantojen maiden Euroopan unioniin liittymisen jälkeen on keskusteltava vakavasti verotuksen harmonisoinnista.

Verotuksen tasosta päättäminen on olennainen osa jokaisen kansakunnan itsenäisyyttä, eikä yhtenäisyyteen tulekaan pyrkiä. Kansainvälistä verokilpailua on kuitenkin hillittävä minimisäännöksillä, joista ei myönnetä poikkeuksia.

Arvoisa puhemies! Puheeni lopuksi haluan ottaa vielä kantaa kuntatalouteen, jota tuleva valtionosuusuudistus pitkälti määrittelee. Valtiovarainministeri Kalliomäki tuuletti kuntakenttää Helsingin Sanomien viime sunnuntain haastattelussa. Kuntien palvelutuotannon tehostamisen ohella ministeri muotoili valtionosuusjärjestelmää, jossa kunnissa olevien avoimen sektorin työpaikkojen määrä olisi valtionosuuksien määräytymisperuste. Sikäli kuin ehdotetulla menettelyllä korvataan yhteisöveron tuoton siirtäminen kunnilta valtiolle, voi Kalliomäen esitystä pitää oikean suuntaisena. Tämä menettely kannustaisi kuntia hankkimaan työvoimavaltaista yritystoimintaa alueelleen, ja sen vuoksi se on hyvä tapa kannustaa kuntia aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan.

Mietinnössään valtiovarainvaliokunta ilmoittaa, että se ei hyväksy sitä, että valtionosuuksien yhtenäistäminen johtaisi opetustoimen valtionosuuksien pienenemiseen. Tämä päätös on syytä alleviivata. Suomen hyvinvointi perustuu nyt ja jatkossa korkeatasoiseen osaamiseen, ja opetuksesta säästäminen olisi sitten hyvin lyhytnäköistä politiikkaa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme istuvan hallituksen hallitusohjelmaa, luonnehtivat hyvin monet kansanedustajat sitä liian pitkäksi, ylimalkaiseksi ja ympäripyöreäksi asiakirjaksi, jossa varsinaisia yhteiskuntaamme kehittäviä konkreettisia linjauksia oli niukalti. Kun vertaan nyt esillä olevaa ehdotusta tuohon hallitusohjelmaan, on todettava, että käsillä oleva ehdotus on sisällöltään selkeämpi ja tarkempi. Konkreettinen anti on kuitenkin edelleenkin ylimalkainen ja vaisu.

Elämme parhaillaan laskusuhdannetta, jolloin pitäisi löytää lääkkeet uuteen nousuun. Veneen keula nousee korkeammalle, kun perästä lisätään kaasua. Nyt kuitenkin laivasta näyttää puuttuvan kapteeni ja liian monta perämiestä ei löydä yksimielisyyttä oikeasta suunnasta. Toivottavasti alus ei kuitenkaan jää tuulten armoille ajelehtimaan. Selonteossa todetaan, että hallituksen poliittista ohjausta kehyssuunnitelmien laatimisessa on tarkoitus vahvistaa. Ilmeisesti on siten myös aikomus ryhtyä johtamaan maamme hallitusta, sen alaisia ministeriöitä ja koko maamme toimintaa. Kuluvan kevään tapahtumien jälkeen on jo aikakin. Hallitus on aloittanut työnsä tavalla, josta ei voi korkeita teknisiä ja tyylillisiä pisteitä antaa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että eri hallinnonaloilla on vuosittaisten talousarvioiden yhteydessä tulevaisuudessa kyettävä arvioimaan muun muassa ehdotusten aluepoliittiset vaikutukset. Tuen kannanottoa lämpimästi. Maakuntien asukkaat, sieltä valitut kansanedustajat mukaan lukien, ymmärtävät hyvin Helsingin seudun merkityksen maamme kehitykselle. Toisaalta olemme monta kertaa joutuneet toteamaan sen, että ääni korvesta ei tahdo kuulua tarpeeksi kovana Kehätien eteläpuolella. Sen vuoksi on mielestäni erittäin tärkeää, että samalla kun valvomme Pääkaupunkiseudun kehitystä, muistamme myös kaikkia muita maamme aluekeskuksia ja alueita. Epäterve kilpailu ja vastakkainasettelu eivät ole eduksi maamme kehitykselle.

Valtiovarainvaliokunta toteaa toisaalla, että esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön osalta uusien kehittämishankkeiden aloittamiseen ei ole kehyksen puitteissa mahdollisuuksia. Työryhmä on asetettu selvittämään uusia rahoitusmuotoja.

Kun edellä annoin ruusuja, on tämän osalta annettava risuja. Keski-Suomen ja koko maamme kehityksen kannalta on aivan oleellinen liikennepoliittinen kysymys se, onko meillä kunnon väylä etelästä pohjoiseen vai ei. Valtatie 4 Heinola—Jyväskylä—Äänekoski muodostaa koko eteläisen ja keskisen Suomen liikenteellisen selkärangan, jonka peruskorjaaminen ja rakentaminen luovat edellytykset kaikelle muulle ympäröivillä alueilla tapahtuvalle kehitykselle. Eurooppa 4:n varrelle sijoittuu monia maamme hyvinvoinnin kannalta avainasemassa olevia yrityksiä, joiden tulevaisuus on myös liikennepolitiikan osalta turvattava. Kun yritysten toimintamahdollisuudet turvataan, varmistetaan alueiden asukkaiden tulevaisuus, jopa kasvava väestön määrä. Tämä on positiivinen tapa hidastaa muuttoliikettä etelään ja pysäyttää maamme epätasapainoinen sekä epätaloudellinen kehitys.

Tielaitos on pystynyt viime vuosina toteuttamaan useita uusia taajamiin liittyviä hankkeita, muun muassa sisääntulo- ja ohikulkuväyliä. Se on parantanut liikenneturvallisuutta panostamalla kevyen liikenteen väyliin jne. Tätä kehityslinjaa on noudatettava myös jatkossa. Keski-Suomessa on monia tähän ryhmään kuuluvia kohteita, joiden toteuttaminen tulee turvata. Esimerkiksi Jämsän seudun kehitys on juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että sen jatkuminen myönteisenä edellyttää Tielaitoksen investointeja päätieverkostoon. Keski-Suomen tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2004—2007 sekä Keski-Suomen liiton maakuntaohjelma vuosille 2003—2006 antavat hyvän pohjan hallituksen esittämän kehyksen toteuttamiselle käytännössä.

Arvoisa puhemies! Pahin ongelma maassamme on jo noin vuosikymmenen ajan ollut työttömyys. Selonteossa luvataan, että kehyskauden ensimmäisinä vuosina aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään voimakkaasti ja poikkihallinnollinen työllisyysohjelma käynnistetään. Valitettavasti on todettava, että tilannetta yritetään korjata edelleenkin menetelmillä, jotka on jo aikaisemmin todettu tehottomiksi. Eikö vieläkään hallituksen piirissä ymmärretä sitä, että vaikea työttömyystilanteemme on korjattavissa keskeisesti yritystoiminnan avulla? Elinkeinoelämän edellytysten turvaaminen jää nyt selonteossa aivan liian vähälle huomiolle.

Viime vuosina on maassamme panostettu voimakkaasti tutkimus- ja kehittämistyöhön. Tuo panostus on myös tuottanut tulosta sekä kotimaassa että maailmalla menestyneitten yritysten myötä. Valtiovarainvaliokunta korostaa, että tutkimusrahoitusta tulee kehittää kokonaisuutena siten, että panostukset koulutukseen, perustutkimukseen, tuotekehitykseen ja kansainvälistymiseen ovat tasapainossa. Kannanotto on mielestäni oikea. Hallitusohjelmassa jo korostettiin monessa kohdassa Suomen aseman vahvistamista yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista.

Uusi hallitus on jatkamassa edeltäjänsä linjoilla. Panostusten tulee kuitenkin olla myös alueellisesti tasapainoisia. Edellinen hallitus päätti viimeisinä työpäivinään myöntää Turun yliopistolle diplomi-insinöörin tutkinnon anto-oikeuden. Jatkossa on välttämätöntä, että myös Jyväskylän yliopisto saa vastaavan oikeuden. Ratkaisusta hyötyisivät sekä keskisuomalaiset merkittävät yritykset että koko maan elinkeinoelämä ja tutkimustoiminta. Ajatus on ollut esillä jo parin vuosikymmen ajan, ja nyt on aika ryhtyä toimenpiteisiin. Jyväskylän yliopisto on erinomaisella toiminnallaan edesauttanut koko maamme menestystä, eikä ole mitään syytä jarruttaa sen kehittymistä jatkossa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kulttuurin rahoitukseen on osoitettavissa lisämäärärahoja hyvin vähän. Kulttuurin kentällä olemme Keski-Suomessa joutuneet hyvin usein vertailemaan Pääkaupunkiseudun saamia markkamääriä vastaaviin maakuntaan esitettyihin lukuihin. Omasta mielestämme emme ole saaneet tasapuolista kohtelua Helsingin seutuun verrattuna. Ymmärrämme hyvin, että Pääkaupunkiseudulla on tässäkin asiassa oma valtakunnallinen roolinsa, emmekä halua vastakkainasettelua, mutta toivomme myös hallituksen ymmärtävän, että esimerkiksi Jyväskylällä on oma maakunnallinen roolinsa, joka edellyttää koko Keski-Suomen alueen tiettyjen kulttuuripalvelujen järjestämistä. Sen vuoksi olisi tasapuolisuuden nimissä eroteltava muista hankkeista maakunnallisesti merkittävät kulttuurihankkeet ja tuettava niitä valtion varoin aikaisempaa voimakkaammin. Yhtenä esimerkkinä tältä osin tuotakoon esille Jyväskylän musiikki- ja taidekeskuksen toteuttaminen. Hankkeen käynnistyminen lyhyelläkin aikavälillä olisi mahdollista, mikäli valtio osoittaa sen toteuttamiseen riittävästi varoja. Ajankohta laskusuhdanteessa hankkeelle olisi myös aivan oikea.

Arvoisa puhemies! Yhdistelmänä omalta osaltani toteaisin, että Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004—2007 on varmaankin valtiovarainministerin näkökulmasta onnistunut rahanjakolistaus. Vaikka on aivan oikein mitoittaa menot tulojen mukaisesti, tulee muistaa, että poliittisesti rohkeilla päätöksillä on aikaisemminkin parannettu tuota tulopuolta ja voitu myös toteuttaa monia merkittäviä uudistuksia ja hankkeita, jotka ovat vain kasvattaneet jaettavaa kakkua.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Me käsittelemme vuosien 2004—2007 valtiontalouden kehyksiä tilanteessa, missä kansainvälisen talouden näkymät ovat edelleen sangen epävarmat. Tosin monet kansainvälisetkin ennustuslaitokset odottavat teollisuusmaiden kasvun vähitellen nopeutuvan. Euroalueella talouden kasvu pysynee kuitenkin vielä tänä vuonna sangen matalana, koska niin kuluttajien kuin yrittäjienkin luottamus vahvistuu vain vähitellen. Kuitenkin sekä alhainen korkotaso että tuontihintojen halpeneminen tukevat yksityistä kulutusta euroalueella.

Suomessa työllisyyskehitys on toistaiseksi pysynyt varsin hyvänä ottaen huomioon, että vaisusta talouskasvusta huolimatta työttömyys ei ole lähtenyt selvään nousuun. Kuitenkin aivan viime aikoina usko pikaiseen suhdannekäänteeseen on alkanut monissa yrityksissä horjua. Erityisesti teollisuuden piiristä on alkanut tulla enenevässä määrin lomautus- ja irtisanomisilmoituksia. Toisaalta palvelualojen parantunut työllisyys on kompensoinut teollisuuden piiristä vähentyneet työpaikat ja näyttää vahvasti siltä, että lähitulevaisuudessakin taloutemme kasvu on riippuvainen kotimarkkinoistamme. Onneksi kuluttajien luottamus omaan talouteensa on pysynyt korkeana. Myös matala korkotaso ja hyvä reaaliansiokehitys ovat ylläpitäneet kotitalouksien kysyntää.

Vuosien 2004—2007 menokehyksiä on täällä luonnehdittu tiukoiksi. Sitä ne epäilemättä ovat, ja sitä kireämmiksi ne tulevat, mitä pidempään Suomen talouden kasvu pysyy nykyisellä varsin alhaisella tasolla. Mielestäni hallitus onkin aivan oikein pyrkinyt omilla toimillaan vauhdittamaan talouskasvua. Elvyttävä finanssipolitiikka on tässä suhdannetilanteessa hyvin perusteltu toimenpide. Elvyttävä finanssipolitiikka on tarpeen siksikin, että hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden ajan. Nykyisellä kasvuvauhdilla se ei onnistu. Totta kai tässä tilanteessa olisi tärkeää, että omien finanssipoliittisten toimien lisäksi myös kansainvälinen suhdannetilanne kääntyisi paremmaksi. Sillä olisi nopeasti positiivinen vaikutus vientikysyntäämme ja vientiteollisuuteemme.

Olen ministeri Kalliomäen kanssa — viittaan hänen haastatteluunsa viime sunnuntaina, jonka ed. Satonenkin mainitsi — samaa mieltä siitä, että ei suhdannekäänteen myötä kaikki muutu hyväksi. Suhdannekäänne toki helpottaisi valtiontaloudenkin tilannetta, mutta kyllä meillä pitää olla myöskin rohkeutta käynnistää hyvinvointipalvelujemme rahoitusperustan pitkällä tähtäimellä turvaavat rakennemuutokset. Nykyisen hallituspohjan, johtaapa sitä sitten kuka tahansa, suuri missio tulisikin olla tarvittavien rakennemuutosten käynnistäminen ja toteuttaminen. Meidän on kyettävä lisäämään julkisen sektorin tehokkuutta. Tämä koskettaa niin kuntien lukumäärää, julkisen sektorin tuottavuutta, työllisyyttä edistäviä verotusratkaisuja kuin työuran pidentämistä, vain joitakin mainitakseni. Näitä rakenteellisia aineksia toki sisältyy hallitusohjelmaan jonkin verran. Ne on vain saatava nopeasti liikkeelle. Pelkoni nimittäin on, että mikäli näitä rakenteellisia uudistuksia ei saada ripeästi käyntiin, me voimme olla vielä vaikeuksissa näiden kehysten kanssa.

Sinänsä, arvoisa puhemies, pidän kehyspäätöksen lähtökohtia oikeina ja perusteltuina.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kannatan ed. Uotilan tekemiä lausumaehdotuksia, jotka sisältyvät valiokunnan mietintöön sisältyvään vastalauseeseen 1.

Tässä vaiheessa pitkittämättä istuntoa voisin oikeastaan kiteyttää ajatukseni pelkästään siihen, että toistan sen arvion, minkä ed. Uotila omassa puheenvuorossaan vasemmistoliiton näkemyksenä tähän keskusteluun toi. Perusarviomme hallituksen menokehyksistä on, että ne eivät kelpaa. Niiden mitoituslähtökohta on väärä ja tulos on eriarvoisuutta lisäävä. Hallitus hylkää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat. Siinä on oikeastaan tiivistettynä ja kiteytettynä se näkemys, mikä tähän menokehykseen sisältyy.

Valiokunnan mietintö on rakennettu, niin kuin ymmärrettävää onkin, tietenkin sen mukaan, että siinä tuetaan valtioneuvoston selonteossa asettamia kehyksiä. Kuitenkin tuohon mietintöön sisältyy monia kriittisiä arvioita, jotka sinänsä kuvaavat tämän menokehyksen epäonnistunutta sisältöä.

Pitkittämättä tosiaan istuntoa otan pelkästään yhden kohdan, mikä osoittaa tietyllä tavalla tämän epärealistisuuden. Kuntien osalta on aivan oikein todettu peruspalveluihin liittyen myönteisenä peruspalvelubudjetti ja valtionosuuksien tietty lisäys. Kuitenkin valiokunta toteaa:

"Valiokunta on tyytyväinen siihen, että peruspalvelujen rahoitus on nostettu esille määrärahakehyksissä ja että niihin suunnataan lisää voimavaroja. On myös erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään, sillä palveluiden järjestäminen aiheuttaa lähitulevaisuudessa yhteiskunnalle mittavia haasteita muun muassa väestön ikääntymisen vuoksi.

Nyt tehdyistä lisäyksistä huolimatta määrärahakehys on odotettavissa oleviin haasteisiin nähden tiukka. Myös kuntien rahoitustilanne säilyy erittäin vaikeana, sillä arvioiden mukaan kuntien talous tulee olemaan alijäämäinen koko kehyskauden ajan."

Siinä on aivan realistisesti todettu tilanne. Mutta on syytä kuitenkin todeta, että kehysajattelu toimii samalla hallituksen keskeisintä tavoitetta, työpaikkojen lisäämistä, vastaan esimerkiksi kuntatalouden kiristyvän tilanteen johdosta. Kun kuntien investoinnit laskevat tämänvuotisesta tasosta 160 miljoonaa euroa jokaisena tulevana vuonna, voi myös siitä päätellä, että se johtaa mittavaan työpaikkojen vähentämiseen nimenomaan julkisen sektorin investointikohteissa.

Samaten voi todeta sen, että kun kumulatiivinen alijäämä kuntataloudessa menokehyksen mukaan tulee olemaan 1, 852 miljardia euroa, jokainen voi siitä päätellä, että tilanne on täysin kestämätön. Niinpä onkin ymmärrettävää se, että ministeri Manninen muistaakseni tämän päivän Helsingin Sanomissakin myöntää sen, että jossakin se perälauta tulee vastaan. Minusta on täysin kestämätön se tilanne, että kuntatalouden kumulatiivinen alijäämä 2007 on tuota suuruusluokkaa. Sitä ennen on pakko lisätä kuntien tulopohjaa keinolla millä tahansa. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole.

Vasemmistoliiton vastalauseessa on todettu myös se, että tämä kehysajattelu ja siihen sisältyvät linjaukset johtavat käytännössä hyvin eriarvoiseen tilanteeseen kansalaisten kannalta. Veroratkaisut, joista osa on jo tehty, todistavat sen. Niillä osoitetaan lisätuloa erityisesti suurituloisille. Pienituloisimmat jäävät käytännössä osattomiksi, samaten sosiaaliset tulonsiirrot jäävät alimitoitetuiksi. Ei lisätä niiden kulutusmahdollisuuksia, joiden lisäämiseen on välttämätöntä tarvetta. Unohdetaan työttömät, eläkeläiset ja pienituloinen väestönosa yleensä ottaen kokonaan.

Vielä toistan, että kannatan ed. Uotilan tekemiä lausumaehdotuksia.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Käsiteltäessä nyt hallituksen menokehyksiä vuosille 2004—2007 olen todella huolissani Kansallisen terveysprojektin rahoituksen onnistumisesta. Aikaisemminhan esitettiin projektin väliraportissa viime vuoden alussa, että terveysprojektin pääasialliset lisärahat tulisivat valtion kustannettaviksi. Sitten loppuraportin mukaan viime vuoden huhtikuussa päätettiinkin, että valtio ja kunnat hoitavat projektin puoliksi niin, että sekä kuntapuoli että valtio panostavat molemmat 350 miljoonaa euroa.

Pidän tätä uutta rahoitusmallia ongelmallisena sen takia, että terveysprojektihan polkaistiin käyntiin nimenomaan sen takia, että kuntien taloudellisten vaikeuksien takia on tultu siihen vaikeaan tilanteeseen, että hoitoonpääsy tai leikkausjonot ovat pidentyneet aivan kohtuuttomasti. Siksi on vaikea ymmärtää, että jotta kunnat saisivat valtionosuuden tähän projektiin, niiden pitäisi laittaa lisää rahaa sama summa, minkä valtiolta saisivat. Sehän johtaisi automaattisesti kunnan muiden hallinnonalojen toimintojen heikentymiseen.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kehysselonteosta on luettavissa, että kuntien valtionosuudet nousevat kehyskaudella 550 miljoonaa euroa. Sen lisäksi valtionavuille annetaan kompensaatiolisäystä kuntien tulonmenetyksistä 370 miljoonaa euroa, mikä ei ole siis mitään lisärahaa aikaisempaan. Mutta se luku, mitä mietinnössä pidän ongelmallisena, on maininta, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavut kunnille nousevat 422 miljoonaa euroa. Kun terveysprojektin rahoituksesta hoitaa valtio 350 miljoonaa euroa, sosiaalipuolen rahoitukseen jää enää murusia. Näin ollen minä ainakin ihmettelen, miten tällä kehyksellä voidaan tulla toimeen, ja varmasti tulee harkittavaksi tiukan menokehyskaton avaaminen.

Valtioneuvoston selonteosta on luettavissa vähän pahaenteisesti se, että terveysprojekti saatetaankin saada onnistuneeksi lähinnä vain sillä, että kunnat lisäävät lainanottoaan. Hälyttäviä lukuja selonteossa oli nettovelkakehityksen kohdassa, missä mainittiin, että kuntien nettovelka viime vuonna oli 1 400 miljoonaa euroa mutta kehyskauden lopulla vuonna 2007 kuntien nettovelka olisikin jo 3 240 miljoonaa euroa, eli hallitus katsoo jo nyt, että kuntien nettovelka lähes kaksi- ja puolikertaistuu. Tämä aiheuttaa auttamatta kehyskauden lopulla ja sen jälkeen, mikäli kehitys tällaisena menee, kunnille entistä suurempia vaikeuksia järjestää muun muassa terveyspalveluja ja kaikkia muitakin peruspalveluita.

Yksi asia, joka varmasti tulee lisäämään terveysprojektin lopullisia kustannuksia, on kymmenen vuotta sitten otettu uusi laskennallisten valtionosuuksien järjestelmä. Oliko se viime vuoden lopulla vai toissa vuoden lopulla, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiin aivan ykskantaan, että silloin kymmenen vuotta sitten otettu uusi laskennallinen valtionosuusjärjestelmä on aiheuttanut selviä alueellisia eriarvoistumisia palveluiden saatavuudessa. Tämä on valiokunnan selvittämä asia. Se on myöskin meidän edustajien tuntema asia. Nyt uskon, että tämä ongelma, palveluiden eriarvoistuminen eri alueilla, pitää voida ratkaista.

Kun me hallintovaliokunnassa olimme ministeri Mannisen vieraina hiljattain, me saimme kuulla, että palvelut eivät saa karata. Tähän pitää kovalla kädellä puuttua. Tuntien ministeri Mannisen tomeruuden ja asiantuntevuuden uskon, että hän ainakin tulee ajamaan lisärahoitusta tähän. Onkin katsottava tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä yksi kohta, missä valiokunnan enemmistö suhtautuu kovin vähättelevästi laskennallisten valtionosuuksien tuomaan uuteen eriarvoistumisongelmaan. Mielestäni tämän ongelman ratkaisemiseen kuuluu panostaa. Jos vielä katsomme terveysprojektin onnistumista ei vain siltä kannalta, että kansalaiset alkaisivat saada palveluita kohtuuajassa ja asianmukaisesti, uskon, että varojen panostamisella tähän reilusti olisi myöskin selvää työllistämisvaikutusta.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden vuosien 2004—2007 menokehysten käsittely eduskunnassa on hyvin perusteltua. Käsittelyssä ovat nyt vaalikauden ensimmäiset menokehykset. Se tarkoittaa sitä, että samalla linjataan koko kuluvan kauden talouspolitiikkaa sekä sovitaan suurimpien hankkeitten toteuttamisesta. Mielestäni menojen sitominen ennalta määrättyihin kehyksiin ja tätä kautta hallituksen toiminnan ohjaaminen on positiivinen asia.

Hallituksen finanssipoliittisen linjan tarkoitus on pitää valtiontalous vahvana ja tähdätä siihen, että valtiontalous on vaalikauden lopussa tasapainossa. Tämä on pitkällä tähtäimellä erittäin järkevää talouspolitiikkaa varsinkin, kun nyt taloudellinen taantuma uhkaa maailmanlaajuisesti pitkittyä. Talouden liikkumavara on ennalta sovittu laitettavaksi veronalennuksiin. Kuten jo aikaisemmin olen useaan otteeseen eri yhteyksissä todennut, se on tehokas keino talouskasvun vauhdittamiseen. Syytä olisi kiinnittää huomiota myös matalapalkkaiseen työhön kohdistuvien välillisten työvoimakustannusten keventämisen mahdollisuuksiin voimakkaammin.

Hankalaa tässä hallituksen talouspolitiikassa on kuitenkin se, että keskeisiä yritys- ja pääomaveroratkaisuja ei ole vielä tehty. Taloudellisen toiminnan kannalta ratkaisut olisi syytä tehdä mahdollisimman nopeasti ja niin, ettei yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuta eikä osinkoja saateta kahdenkertaisen verotuksen piiriin, se kun olisi varsin käsittämätön ratkaisu Suomen kansantalouden nykytilassa.

Arvoisa herra puhemies! Toisaalta hallituksen esittämä menokehys on varsin tiukka. Erityisesti siinä huolestuttaa liikenne- ja viestintäministeriön kohtalo, jonka uusiin kehittämishankkeisiin menokehykset eivät anna mahdollisuutta. Kuten jo eilisessä puheenvuorossani totesin, perustienpitoon on osoitettu tänä vuonna 606 miljoonaa euroa. Jatkossa menokehyksien perusteella vuosittainen euromäärä valitettavasti laskee 560 miljoonaan euroon. Tämä on erittäin huolestuttavaa tilanteessa, jossa tieverkko on huonossa kunnossa. Valtiovarainvaliokuntakin toteaa tämän mietinnössään. Liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvussa, ja määrärahojen väheneminen tarkoittaa erityisesti alemman tieverkon kunnon heikkenemistä entisestään. Liikenneyhteyksistä huolehtiminen on elinkeinopoliittinen kysymys, ja se on olennainen osa myös alueellista kilpailukykyä. Positiivinen vaikutus niin työllisyyteen kuin liikenneturvallisuuteenkin ovat täällä pohtimisen arvoisia asioita.