Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsitellään poliittisesti ja, uskaltaisin sanoa, historiallisestikin erittäin merkittävää hallituksen lakiesitystä, joka koskee potentiaalisesti satojatuhansia, joku voisi sanoa miljooniakin, Tshekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisia ja näiden kansalaisten ansiotyön edellytyksiä Suomessa.

Nyt käsiteltävänä olevalla lailla rajoitetaan Euroopan unionin uusien jäsenmaiden kansalaisten oikeutta tehdä ansiotyötä Suomessa. Laki on voimassa kahden vuoden pituisen siirtymäkauden ajan. Koska uusista jäsenmaista tulevan työvoiman vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa vain siirtymäaikana, järjestely toteutetaan nyt siis ulkomaalaislaista erillisellä määräaikaisella lailla.

Lakiehdotus perustuu poikkeussäännökseen, joka sisältyy uusien jäsenmaiden liittymissopimuksiin. Sen mukaan liittymispäivästä kahden vuoden ajan nykyiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa uusista jäsenmaista tulevien työntekijöiden pääsyä työmarkkinoilleen. Siirtymätoimenpiteiden soveltamista voidaan tämän jälkeenkin jatkaa kolmella vuodella, ja jos jäsenvaltion työmarkkinoille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia häiriöitä, rajoittamistoimia voidaan edelleen jatkaa vielä kahdella vuodella. Käytännössä rajoittamistoimet voivat siis maksimissaan olla käytössä toukokuuhun 2011 saakka. Lisäksi liittymissopimuksissa on sovittu, että siirtymätoimenpiteistä luopuneet valtiot voivat palata soveltamaan niitä aina vuoteen 2011 saakka.

Arvoisa puhemies! Itävallan ja Saksan osalta liittymissopimuksiin sisältyy lisäsäännökset, jotka antavat niille oikeuden tietyillä aroilla aloilla, kuten rakentamisessa ja teollisuussiivouksessa, rajoittaa työntekijöiden liikkumista myös palvelujen tarjonnan piirissä. Suomessa keskustelua tällaisen poikkeuksen mahdollisuudesta tai tarpeellisuudesta ei liittymisneuvottelujen yhteydessä juurikaan käyty. Kun asiasta keväällä 2001 työmarkkinajärjestöjen ja Lipposen toisen hallituksen kesken sovittiin, eivät sen paremmin työmarkkinaosapuolet kuin poliittiset päättäjätkään senhetkisessä tilanteessa nähneet tarvetta tai mahdollisuutta tällaisiin poikkeussäännöksiin.

Nyt tilanne on monessa mielessä toinen. Viime aikojen nopeat muutokset työmarkkinoilla ja esimerkiksi vuokratyövoiman tarjonnan ja käytön voimakas kasvu ovat muuttaneet tilannetta ratkaisevasti, joidenkin mielestä lähes dramaattisesti. Vuokratyön ja aliurakoinnin yleistyessä on ilmeinen riski, että työvoiman liikkuvuudelle asetettua siirtymäaikaa kierretään palvelujen vapaan liikkuvuuden kautta. Monet ovatkin valmiita myöntämään, että myös Suomessa olisi saatettu tarvita vastaavaa poikkeussäännöstä, jonka Saksa ja Itävalta ovat saaneet. Enää tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, vaan joudumme elämään niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka ovat nyt käytettävissä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli siirtymätoimenpiteitä koskevaa lakiehdotusta perusteellisesti ja harkitsi aidosti erilaisia vaihtoehtoja. Valiokunnan jokseenkin yksimieliseksi johtopäätökseksi tuli kuitenkin, että hallituksen ehdotus kahden vuoden siirtymäkauden käyttöön ottamisesta on syytä tässä vaiheessa hyväksyä. Samalla valiokunta kuitenkin edellytti, että hallitus seuraa tarkoin, mitä työmarkkinoilla vapun jälkeen alkaa tapahtua.

Hallituksen tulee valiokunnan käsityksen mukaan reagoida nopeasti, jos merkittäviä häiriöitä joillakin aloilla tai alueilla ilmenee. Jos laki näyttää vaikuttavan siten, että työvoiman kysyntä suuntautuu huolestuttavassa määrin uusista jäsenmaista tulevan vuokratyövoiman tai palveluyritysten käyttämiseen, hallituksen tulee yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa valmistella kiireellisesti ehdotukset, joilla tilannetta sitten korjataan. Tarvittaessa eduskunnalle tulee tehdä ehdotus nyt säädettävän lain muuttamiseksi esimerkiksi lyhentämällä sen voimassaoloaikaa tai rajaamalla lain soveltamisalasta ulos sellaisia aloja, joilla laista nähdään aiheutuvan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Valiokunta korostaa työehtojen valvonnan merkitystä. Jos työsuhteen ehtojen valvonta ei ole kunnossa, halpatyövoiman käyttö voi syrjäyttää kotimaisen työvoiman monelta alalta ja kokonaiset toimialat voivat siirtyä ulkomaisten toimijoiden hoidettaviksi. Kotimaista työllisyyttä ja kotimaisia yrittäjiä suojataan parhaiten varmistamalla, että kaikki noudattavat suomalaisia työehtoja. Valvontaa suorittavat työsuojeluviranomaiset. Valiokunta kiinnittääkin taas kerran huomiota siihen, että työsuojeluviranomaisille tulee turvata tarvittavat resurssit, jotta tehokasta valvontaa voidaan suorittaa.

Hallitus on asettamassa kolmikantaista työryhmää selvittämään, miten edistetään lain mukaisten palvelussuhteen ehtojen noudattamista ja yritysten tasavertaista kilpailua. Työryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää, miten Suomen työlainsäädännön ja työehtosopimusten vähimmäisehdot voidaan toteuttaa lähetetyille työntekijöille palvelujen tarjonnan yhteydessä. Valiokunta ehdottaakin asiasta lausumaa, jossa kiirehditään lähetettyjä työntekijöitä koskevan valvonnan tehostamista niin, että tätä koskevat esitykset annettaisiin eduskunnalle jo ensi syksynä.

Valiokunnan mietintöön sisältyvä kolmas lausuma koskee selontekoa, joka hallituksen esityksen mukaan annetaan hyvissä ajoin ennen nyt hyväksyttävän lain voimassaoloajan päättymistä. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti, että selontekoa koskevat säännökset poistetaan lakiehdotuksen 7 §:stä. Muutoksemme tarkoituksena ei kuitenkaan ole muuttaa itse asiaa, vaan lausumassa edellytetään selonteon antamista suunnitelmien mukaisesti, mutta valiokunta pitää tärkeänä, että selonteossa selvitetään ja arvioidaan työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen eri aloilta laajemminkin, ei siis vain pelkästään nyt käsiteltävänä olevan lain osalta.

Puhemies! Valiokunta on asiaa käsitellessään kiinnittänyt erityistä huomiota kuljetusalan tilanteeseen. Ulkomaalaislain yleiskeskustelussa käyttämässäni puheenvuorossa toin jo esiin kuljetusalan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen huolen alan kannattavuustilanteesta ja siihen liittyvät pelot alan työpaikkojen menettämisestä ja myös välillisesti turvallisuuskysymyksistä, jotka tähän liittyvät.

Uusien jäsenmaiden liittymissopimuksiin sisältyy erilliset siirtymäsäännökset toisen jäsenmaan sisäisen liikenteen harjoittamisesta. Koska tämän kabotaasiliikenteen määritelmän ei ole katsottu kattavan Suomen tilanteessa kaikkia maan sisäiseen liikenteeseen liittyviä tilanteita, ongelmaksi voivat muodostua merikuljetuksiin liittyvät maakuljetukset, jotka merkitsevät melko suurta osaa Suomen sisäisestä liikenteestä. Valiokunta pyrki yhdessä työministeriön ja alan työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittämään, miten säännöksiä voidaan tältä osin eduskuntakäsittelyn yhteydessä selventää. Asiaa selvitettäessä todettiin, että oikea paikka täsmennykselle oli ulkomaalaislain 81 §, johon juuri päättyneessä ulkomaalaislain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tehtiin ehdottamani täsmennys. Koska nyt käsiteltävänä oleva siirtymäaikalaki viittaa ulkomaalaislain säännöksiin, tällä täsmennyksellä pyritään varmistamaan, että ongelmalliseksi nähdyt tilanteet tulevat myös tämän siirtymäaikalain piiriin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on saanut vihdoin valmiiksi mietinnön, joka sisältää työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittavat säännökset kahdeksan uuden EU-jäsenmaan osalta. Koska työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittava siirtymäaika on määräaikainen, sääntely on tarkoitus toteuttaa ulkomaalaislaista erillisellä määräaikaisella lailla. Emme ainakaan voi sanoa olevamme etuajassa, sillä lain on tarkoitus astua voimaan runsaan kahden viikon kuluttua eli samanaikaisesti liittymissopimuksen kanssa. Toisaalta nyt käsittelyssä oleva laki on riippuvainen ulkomaalaislain sisällöstä, joten aikaisempi käsittely ei tältä osin olisi ollut mahdollista.

Vaikka mietintöön onkin hyväksytty sanamuoto "valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena", uskallan väittää, että suuri osa valiokunnan jäsenistä suhtautuu erittäin suurella varauksella sekä lain tarpeellisuuteen että tarkoituksenmukaisuuteen.

Lakiesityksen hieman yksipuolinen lähtökohta on se, että työvoiman vapaa liikkuvuus aiheuttaa haittaa ja sitä pitää rajoittaa. On syytä kuitenkin muistaa, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusperiaatteita, ja uusien jäsenmaiden osoittaminen sormella ei anna Suomesta kovin myönteistä kuvaa. Eilisessä keskustelussa turvapaikanhakijoiden kohtelusta oli moni huolissaan Suomen maineesta. Samaa voidaan tietysti kysyä tämän lain kohdalla. Tosin kaikki vanhat jäsenmaat ovat ilmeisesti ottamassa käyttöön siirtymäajan, joten imagohaitta ei tältä osin liene kovinkaan merkittävä.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys pohjautuu uusien jäsenmaiden liittymissopimuksen poikkeussäännökseen, jonka mukaan liittymispäivästä, tässä tapauksessa siis 1.5.2004, alkaen nykyiset jäsenvaltiot voivat soveltaa omia kansallisia säännöksiään ja rajoittaa uusien jäsenmaiden kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen. Kahden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa kolmella vuodella ja vielä senkin jälkeen kahdella vuodella. Näin pitkäaikaiset siirtymäsäännökset tuntuvat järjenvastaisilta, ja meidän on ehdottomasti otettava peruslähtökohdaksi se, että kahden vuoden siirtymäaika on Suomen kohdalla ehdoton takaraja. Mikäli ongelmia syntyy, on niihin puututtava heti. Siirtämällä vuodesta toiseen eivät asiat ainakaan parane.

Tässä yhteydessä ei voi välttyä pohdinnalta, näemmekö uudet EU-naapurimme nyt aivan turhana peikkona ja lähdemmekö hyväksymään lainsäädäntöä, joka vähintäänkin voi olla turhaa ja pahimmillaan jopa toimii täysin päinvastaisella tavalla kuin alun perin on ajateltu. Koska Suomella ei ole mahdollisuutta asettaa rajoituksia palvelujen vapaalle liikkuvuudelle, onko meillä oikeastaan edes järjellistä syytä estää työvoiman vapaata liikkuvuutta. Saksa ja Itävalta ovat varanneet itselleen tähän mahdollisuuden liittymissopimuksen yhteydessä. Mikäli haluamme tosiasiallisesti linnoittautua omaan työmarkkinaleiriimme, olisi pitänyt jättää varauma kumpaankin kohtaan.

Valiokunnan mietinnön yleisperusteluissa valotetaan mielestäni ansiokkaasti sitä toimintaympäristöä, jossa olemme viime vuosina olleet. Kuten mietinnössäkin todetaan, "Sen hetkisessä poliittis-taloudellisessa tilanteessa ja työmarkkinoilla vallinneissa olosuhteissa sen paremmin työmarkkinaosapuolet kuin poliittiset päättäjätkään eivät nähneet, että poikkeussäännöksiin olisi tältä osin ollut tarvetta". Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinoiden nopeat muutokset ja vuokratyövoiman tarjonnan ja käytön voimakas kasvu ovat asettaneet meidät uuden tilanteen eteen. Mitä järkeä on rajoittaa uuden EU-jäsenmaan kansalaisen tuloa suomalaisen yrityksen palvelukseen, kun kerran sama henkilö voi aivan vapaasti tulla samaan yritykseen lähetettynä työntekijänä? Monet asiantuntijat ovat aivan perustellusti epäilleet, että nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus suorastaan viitoittaa suuntaamaan työvoiman kysyntää entistä suuremmissa määrin vuokratyövoiman käytön ja palvelujen vapaan tarjonnan polulle. Työntekijän palkkaamiseen tarvitaan työvoimatoimiston lupa, jonka käsittely vaatii aikansa ja voi myös olla kielteinen. Lähetetyille työntekijöille mitään lupaa ei tarvita. Suurempien Baltia-vammojen ehkäisemiseksi on ehdottoman tärkeää, että työvoimatoimiston lupaharkinta on nopeaa ja joustavaa. Tällä tavoin voidaan edes yrittää vähentää vuokratyövoiman käytön houkuttelevuutta.

Kahden vuoden siirtymäaika on todennäköisesti aivan liian pitkä kahdestakin syystä. Ensinnäkin koko lainsäädännön tarpeellisuus on kyseenalaista. Näemmekö nyt uudet EU-naapurimme aivan turhaan vakavana uhkana Suomen työmarkkinoille? Kokoomuksen mielestä koko lain tarpeellisuus on kyseenalaista, ja se pitää harkitsemisen arvoisena pääministeri Vanhasen lausuntoa siitä, että työmarkkinajärjestöjen kanssa pitäisi voida mahdollisimman nopeasti todeta, että siirtymäkautta ei tarvita. Olisi myös syytä toivoa, että naapurikammoa poteva SAK heräisi tähän päivään ja luopuisi järkevän päätöksenteon nimissä saavutettujen etujen poterotaktiikastaan. Tässä tapauksessa matka saavutetun edun ja itse ansaitun haitan välillä voi olla yllättävän lyhyt. Pelkkä pääministerin toiveajatus ei kuitenkaan vie asiaa eteenpäin, valitettavasti, vaan edellytämme hallitukselta ripeitä toimia asiassa. Moni varmasti odotti hallituksen itse reagoivan tilanteeseen ja muuttavan jo tehtyä esitystä tai jopa luopuvan siitä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Kokoomus on valiokunnan käsittelyssä ehdottanut ensimmäiseen lausumaehdotukseen muutosta, jossa hallitukselta olisi edellytetty vuoden kuluessa lain voimaantulosta selvitystä lain vaikutuksista Suomen työmarkkinoihin. Kokoomuksen ehdotuksen mukaan valiokunta olisi saamansa selvityksen perusteella voinut paremmin hahmottaa lain mahdolliset kielteiset vaikutukset ja edellyttää välittömiä toimia lain muuttamiseksi tai voimassaoloajan supistamiseksi. Valitettavasti esityksemme hylättiin, mutta ilmoitan jo tässä vaiheessa, että lain toisessa käsittelyssä tulemme ottamaan asian uudelleen esille.

Muilta osin valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus on hyvä ja asiallinen, ja siinä velvoitetaan hallitus tarkasti seuraamaan työmarkkinoiden muutoksia. Samalla edellytetään hallituksen välittömästi reagoivan, jos merkittäviä ongelmia syntyy. Tässäkin tietysti valiokunta olisi voinut olla ennakoivampi. Eräs toimittaja ihmetteli lausuman sanamuotoa. Miten voidaan sovittaa yhteen kohdat "hallitus tuo esityksen nopeasti" ja "neuvoteltuaan työmarkkinajärjestöjen kanssa"? Kysymys on erittäin aiheellinen, jota itsekin jäin miettimään. Kun tässä yhteydessä korostuu kolmikantaneuvottelun rooli, onko se hidaste tai jopa este nopealle toiminnalle?

Arvoisa puhemies! Vuokratyövoiman lisääntyvään käyttöön liittyy pelkoja kahden kerroksen työmarkkinoista. Vuokratyövoiman ja muun palvelujen vapaan tarjonnan puitteissa Suomeen saapuvan työntekijän työehtojen tulee määräytyä työntekomaan säädösten mukaisesti. Tätä edellyttää lähetettyjä työntekijöitä koskeva lainsäädäntö. Periaatteessa pelkoa työntekijöiden asettamisesta eriarvoiseen asemaan tai palkkaerojen aiheuttamasta kilpailunvääristymästä ei siis pitäisi olla, mutta tosiasiassa valvonta edellä mainittujen työntekijäryhmien osalta on huomattavasti hankalampaa kuin suoraan suomalaiseen yritykseen palkattavalla työntekijällä. Toinen kysymys on myös se, miten monimutkaisiin valvontamekanismeihin meidän ylipäätään on järkeä ryhtyä. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole järkevää rakentaa lisää uutta valvontakoneistoa, varsinkin jos avoimuudella saavutetaan todennäköisesti parempia tuloksia ja eliminoidaan samalla houkutuksia porsaanreikien etsimiseen.

Valiokunta on toisessa lausumaehdotuksessaan edellyttänyt, että hallitus valmistelee kiireesti esitykset toimenpiteiksi, joilla tehostetaan lähetettyjen työntekijöiden työsuhteiden valvontaa. Valvonnan tehostaminen on aiheellista, sillä työmarkkinoiden vääristyminen on pahimmillaan vakava häiriö. On suomalaisen elinkeinoelämän edun mukaista, että työnantajat ovat samalla viivalla. Vapaamatkustajia ei ole syytä sallia. Valvonnan tehostaminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen itsenäistä kanneoikeutta. Tämä olisi ehdottomasti askel väärään suuntaan. Parhaiten asiallinen ja riittävä valvonta hoidetaan työsuojelupiirien kautta, ja siksi onkin ehdottoman tärkeää, että niille taataan riittävät resurssit hoitaa tehokkaasti tehtäviään.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valiokunta on poistanut lakitekstistä maininnan selonteon antamisesta eduskunnalle ja siirtänyt sen kolmanteen lausumaehdotukseen. Selonteko tuntuu varsin massiiviselta tavalta, kun kyseessä on määräaikainen siirtymäaikalaki. Koska nyt käsittelyssä oleva laki on vain yksi osa suurempaa monisärmäistä työmarkkinoiden kokonaisuutta, on varmasti perusteltua, että eduskunta saa käsittelyynsä laaja-alaisemman selonteon, jossa tarkastellaan muutakin kuin yhden lain vaikutuksia ja tarvetta sen jatkamiselle.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa olemme kuitenkin suurten haasteiden edessä, kun väestö vääjäämättä vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Nyt tarvitaan avarakatseisuutta ja rohkeutta. Tässä Suomen pitää toimia proaktiivisesti, jälkijunassa tuleminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Uskon, että tämä laki ei tule viettämään kaksivuotissyntymäpäiväänsä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti totta, mitä ed. Holmlund sanoi, että ei ole mitään ihmeellistä imagohaittaa, että Suomi muiden EU-maiden tavoin on päättänyt näistä siirtymäajoista. Mutta jos ajateltaisiin toisin päin: Minkälainen positiivinen imagoisku olisi ollut, jos Suomi ei olisi näitä siirtymäaikoja aikoinaan halunnut? Nimittäin Irlanti on ilmeisesti ainoa EU-maa, jossa ei ole siirtymäaikoja. Katsokaa, mitä Irlannissa tapahtuu. Siellä on virolaisia lääkäreitä, Liettuasta insinöörejä, talouden kasvu on hyvä ja koko talous oikeastaan kukoistaa, ei maahanmuuton takia mutta semmoisen avoimuuden ja dynaamisuuden takia.

Minusta on selvä asia, että Suomessa pitää noudattaa suomalaisia työehtosopimuksia mutta mieluummin madaltaa kaikkia kynnyksiä tulla tänne kuin nostaa niitä kynnyksiä. On aivan varma asia se, että Suomeen muuttoa harkitsevia on vähemmän kuin on pelätty tai toivottu. Ei tämä ole mikään ihmeellinen onnela, jossa ovella odotetaan, milloin tänne pääsee. Tässä on aivan selvästi sellaista vieraspelkoa, jota oli silloin, kun EU-jäsenyyttä haettiin. Silloin peloteltiin, että tänne tulee portugalilaisia perheitä Suomen sosiaaliturvan varaan. Ei ole tainnut yhtä ainutta perhettä tulla. Minusta on tärkeää, että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia ja ovien pitää olla auki. Uusissa EU-maissa tunnetaan oikeutetusti pettymystä siitä, että kaikissa maissa on nyt ryhdytty näihin siirtymäaikoihin. Ensiksi toivotetaan tervetulleeksi ja sitten sanotaan, että älkää tulkokaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä jossain kohtaa palaan syvällisemmin siihen, mikä on Viron tilanne tältä osin heidän lainsäädäntönsä kohdalta, johon on laajasti kiinnitetty huomiota. Itse olen sitä mieltä, että olisi ollut parempi, että Viro ja jotkut muut maat olisivat vielä vuoden kaksi kolme odottaneet tulemista tähän EU-perheeseen. Kuitenkin tilanne on sen kaltainen, että kun varapuheenjohtaja ed. Holmlund käytti puheenvuoron, minusta olisi ollut sitten rehellisempää, että kokoomus olisi selkeästi irtisanoutunut tästä käytännössä lähes yksimielisestä mietinnöstä. En tiedä, kuinka tarkasti tämä oli ed. Holmlundin kirjoittama puheenvuoro, mutta se ei vastannut ollenkaan sitä henkeä, sävyä ja mietintöä, jonka olimme yhdessä tehneet. Esititte, että koko laki ja mietintö on tosi kyseenalainen. Ainoa, mitä te esititte valiokunnassa, oli, että vuoden päästä tulee valiokunnalle selvitys, johon todettiin, että meille tulee (Puhemies: Minuutti!) ilman muuta syksyllä tietoa, miten tämä laki on lähtenyt käytäntöön. Te seisoitte (Puhemies koputtaa) toisin sanoen valiokunnassa mietinnön takana ja nyt te esitätte täällä aivan uutta poliittista linjaa.

Minusta ei ole reilua peliä tällainen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuoroon ja sitten ed. Jaakonsaarellekin, että kannattaa nyt kysyä, miksi aikoinaan ei pyydetty palveluitten yli rajojen tapahtuvaan liikkeeseen siirtymäaikoja, enkä jaksa uskoa, ettei ay-puolella olisi nähty tätä ongelmaa. Olisiko voinut syynä olla sitten SDP:n puheenjohtajan ja myöskin ed. Jaakonsaaren edustama täysin kritiikitön EU-linja, vai mikä oli se tosiasiallinen syy? Minä en kysy tätä jälkiviisaana vaan sen vuoksi, että pystyttäisiin jatkossa varustautumaan palveludirektiivin käsittelyyn. Se on vieläkin pahempi uhka kuin nykyinen tilanne.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Gustafssonille sanoisin, että mielestäni koen aika loukkaavana sen, että hän epäilee, että oma puheenvuoroni ei olisi itse kirjoittamani. Voin sanoa, että se on viimeistä pilkkua myöten itse kirjoittamani. (Ed. Pulliainen: Sen minä varmasti uskonkin, että se on sellainen!) — Kiitos.

Lisäksi haluan todeta, että olen valiokunnassa käydyissä keskusteluissa, joihin en täällä sen enempää viittaa, myös aika johdonmukaisesti kritisoinut kyseistä esitystä. Minun mielestäni hallitukselta olisi ollut oikea toimi menetellä niin kuin pääministeri Vanhanen on esittänyt ja tuoda joko laki uudelleen tai vetää se pois. Tässä tavallaan oppositiolle heitetään nyt sellainen pallo, joka hallituksen olisi pitänyt ratkaista. Mielestäni ed. Jaakonsaari käytti tässä erittäin ansiokkaan puheenvuoron, ja olisin suonut sen näkyvän muutenkin hallituksen toiminnassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä välihuudonkin jälkeen vielä totean sen, että ed. Holmlundin kannattaisi tuo puheensa lukea tässä viikonvaihteen aikana aika huolellisesti ja katsoa, mitä hän väittää missäkin ja millä tavalla hän onnistuu kumoamaan sen vähän myöhemmin, mitä hän aikaisemmin väitti. Minä sanon vain yhden ainoan asian, että päästäksenne tuohon tulokseen, mihin tulitte, teidän olisi kannattanut olla mukana siellä työnantajapuolella siinä leirissä, jos sellaista ylipäätään on, joka pistää harmaan talouden kuriin. Silloin tämä systeemi olisi puskuroitu yhteiskunnan kannalta asiallisesti, niin yksinkertaisesti, vaan sitä ei ole tehty.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun kyllä täytyy ihmetellä ed. Holmlundin puheenvuoroa, kun lukee mietinnön. Vaatimattoman 17 vuoden kokemuksen perusteella pidän hämmästyttävänä sitä, että ei ole vastalausetta, vaikka varapuheenjohtajan puheenvuoro on täysin poikkeava valiokunnan mietinnöstä. Tätä minä eniten hämmästelen tässä puheenvuorossa. Tietäen ed. Holmlundin muut asenteet yhteiskuntaan ymmärrän hänen puheensa, mutta kyllä minun mielestäni pitää katsoa vähän sitäkin, millä tavoin harmaa talous on kehittynyt tässä maassa ja millä tavoin ja kuka puolustaa suomalaista työmiestä, työttömiä ja muuta vastaavaa, ei tällä puheenvuorolla ainakaan.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka tuskin tietää minun arvomaailmastani kovinkaan paljoa, ja voisin myös sanoa sen verran, kun tässä mainitaan harmaasta taloudesta, että nyt nimenomaan on olemassa riski, kun yhä enemmän siirrytään käyttämään vuokratyövoimaa tämän lainsäädännön mukaisesti, että harmaa talous nimenomaan sitä kautta kukoistaa. Jos puheenvuoroni jaksoi kuunnella tarkalla korvalla, havaitsi myös sen, että lähes jokaisesta lausumaehdotuksesta, jonka valiokunta oli tehnyt, olin samaa mieltä, jopa kehuin. Siinä kohtaa, jossa olin ollut eri mieltä, olimme myös äänestyttäneet kyseisen asian valiokunnassa. Emme kuitenkaan nähneet asiaa sellaisena, että olisimme sen vastalauseena tänne tuoneet. Täällä aika moni muukin äänestää kovin pienistä asioista vastalauseessa. Mielestäni se oli kuitenkin tässä tilanteessa tarpeetonta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käydään keskustelua siitä, kuka on EU-kritiikitön ja kuka ei ole, muun muassa ed. Jaakonsaari sai kuulla ed. Mustajärveltä tämän kaltaisia syytöksiä. Minusta vaikutti kyllä siltä, että ed. Jaakonsaari, jos kuka, oli hyvinkin kriittinen siihen asennoitumiseen, joka vallitsee, että luomme itse asiassa esteitä sille sisämarkkinoiden toimivuudelle, joka lähtee pääomien, tavaroiden, palvelujen ja ihmisten vapaasta liikkuvuudesta, ja ennen kaikkea luodaan esteitä ihmisten liikkuvuudelle.

Saman tyyppiset pelot 80-luvulla todellakin vallitsivat suhteessa Etelä-Eurooppaan. Portugalista oli runsaasti siirtotyövoimaa Keski-Euroopassa, 27 prosenttia oli bkt-taso Portugalissa per capita verrattuna unionin keskitasoon silloin. Pelko oli suuri. Kun Portugali liittyi unioniin, on tapahtunut täsmälleen päinvastainen prosessi. Pääomat ovat liikkuneet Portugalin suuntaan, investointitoiminta on kehittynyt, talouskasvu on edennyt, ja ihmiset ovat itse asiassa palanneet kotiseuduilleen.

Tämä on se kehityssuunta, joka todennäköisesti pienelläkin (Puhemies koputtaa) jaksolla tulee myöskin vallitsemaan suhteessa Itä-Eurooppaan. (Puhemies: Minuutti!) Siirtymäkausi oli tietysti Etelä-Euroopankin suhteen käytössä, ja siinä suhteessa ehkä lyhyt siirtymäkausi voi olla paikallaan, mutta perusperiaate, jonka ed. Jaakonsaari toi esille, oli kantana.

Kimmo Tiilikainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa tätä asiaa käsiteltiin varsin syvän yksimielisyyden vallassa, enkä näe tätä ed. Holmlundin puheenvuoroa nyt kovin järkyttävänä irtiottona. Kyllä tuo tilannekuvaus paljolti vastaa sitä, mitä myös valiokunnassa keskusteltiin. Ehkä ed. Holmlundin toimenpide-esitykset, joita hän nyt tuo tässä, poikkeavat hiukan siitä, mitä valiokunnassa puhuttiin. Siltä osin haluan vastata, että hallituksen esitys tämän lain voimaantulosta ja mahdollisesta kahden vuoden siirtymäajasta jättää meille valinnanvaraa. Sen lyhentäminen yhteen vuoteen olisi tavallaan lyönyt homman kiinni. Nyt hallituksella on mahdollisuus reagoida nopeammin tai, jos tilanne edellyttää, katsoa se kaksi vuotta. Miksi taas tarvitaan selonteko ennen kahden vuoden määräajan päättymistä? Voimme lyhentää omilla päätöksillämme tätä lain voimassaoloa, mutta jos haluamme pidentää sitä, (Puhemies koputtaa) se vaatii EU-komissiolle aika tarkan selvityksen, millä perusteella. Siihen tarvitaan selontekoa.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen, että on suhtautunut ja suhtautuu myönteisesti EU:n laajenemiseen, ei tarvitse välttämättä pitää sisällään sitä, etteikö kokisi minkäänlaista kritiikkiä niissä ongelmissa, mitä tämä nopea laajeneminen tuo muun muassa työvoiman liikkuvuuden suhteen. En näe kovin järkevänä sitä, että jos nyt on huomattu palvelujen vapaan liikkumisen kautta tulevan uusia valvontaongelmia, sitten pitäisi vetää tämä siirtymäsäännös työlupakäytännön osalta pois. Suuri kysymys tulee jatkossa olemaan se, siirtyvätkö näiden kymmenen uuden jäsenmaan veroratkaisut, niiden sosiaaliturvan rahoitusratkaisut, eläkeratkaisut ja muut siihen suuntaan, mitä tällä hetkellä vanhoissa jäsenmaissa on, vai alistuvatko vanhat jäsenmaat tähän, voisiko sanoa, hyvin paljon markkinaliberalistiseen suuntaan, joka vielä tällä hetkellä näissä uusissa jäsenmaissa vallitsee. Se tarkoittaa silloin tämän elintaso- ja erityisesti verokuilun ja sosiaaliturvamaksukuilun ja muun tasoeron säilyttämistä. (Puhemies koputtaa) Sehän se suurin ongelma on pitemmällä tähtäimellä, kumpi joustaa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund piti oikein hyvän puheen, ja haluan kokoomuksen ryhmän puolesta todeta, että se vastaa kyllä täysin kokoomuksen periaatteita, mitä on keskusteltu. Ed. Jaakonsaari käytti erinomaisen puheenvuoron ja hyvin realistisen ja sellaisen henkilön puheenvuoron, joka on käytännössä nähnyt näitä asioita aikaisemmin jo ministerinä.

Sen sijaan ed. Gustafsson arvosteli ed. Holmlundia ja kokoomusta. Minä toivoisin, ed. Gustafsson, että miettisitte hiukan omaa tilaanne. "Anna arvo toiselle" on hyvä tapa elämässä. Sosiaalidemokraateilla on ulkopolitiikassa kaksi linjaa, teillä on veropolitiikassa kaksi linjaa. Teillä on täällä tässäkin asiassa kaksi linjaa. Eikö olisi parempi keskittyä omiin ongelmiin kuin kokoomuksen ongelmiin?

Sitten, ed. Pulliainen, minä toivoisin, että sellainen besserwisser-asenne vähitellen jo vähän vähenisi. Ei joka paikassa tarvitse meitä opettaa niin kuin professori. Kyllä mekin jotain näistä asioista tiedämme.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näkyvät edustajat Jaakonsaari ja Holmlund olevan hengenheimolaisia tässä hommassa. On nimittäin kyse siitä, jotta Suomen ja liittyjämaiden välillä on kuitenkin sen verran iso elintasokuilu, jotta jos halutaan sillä tavalla hallitusti viedä tämä prosessi läpi, silloin tarvitaan tätä siirtymäaikaa samoin kuin kaiken kaikkiaan myös muiden maiden välillä. Sen takia minusta se höynäytys, mitä tässä puhutaan, että purettaisiin koko siirtymäaika, lienee kaikkein huonoin ratkaisu tässä.

Mutta oikeastaan sen verran ed. Holmlundin puheesta voisi todeta ja ed. Vielma vielä todisti, jotta kokoomuksen linja on näköjään Lipposen hallituksen ajoista muuttunut. Nimittäin silloin kunnioitettiin kolmikantayhteistyötä, mutta ed. Holmlund iski täysin lyttyyn koko jutun. Onneksi tämä punamultahallitus on kirjannut moneen kertaan, että kolmikantaa kunnioitetaan. Se on hyvä, että kokoomuksesta tuli tämä esille, jotta voidaan tuolla kentällä puhua, mitä on todellinen kokoomus tällä hetkellä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä aika ihmeissäni tämmöisestä rajat auki taivasta myöten -linjasta. Se on, jos saa sanoa, tämmöinen hyvinkin hellyttävä, hyväuskoinen linja. Minä kysynkin, missä on huoli suomalaisista työttömistä, joita on kuitenkin 300 000. Näiden ratkaisujen myötä siitä joukosta hyvin suuri osa jää pysyvästi tuomituksi työttömäksi ja syrjäytyneeksi, sillä työmarkkinahäiriöt ovat jo näiden ratkaisujen tuloksena, puhumattakaan esitetystä palveludirektiivistä, vääjäämättömiä ja vievät ihan päinvastaiseen suuntaan, mitä esimerkiksi tässä työvaliokunnan mietinnössä nyt on määritelty, näissä lausumissa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itävalta ja Saksa aikanaan neuvottelivat siirtymäajat myös palveluitten vapaalle liikkumiselle. Kyllä se nyt täytyy sanoa, että se, että Suomi ei Lipposen toisen hallituksen aikana palveluitten siirtymäaikaa neuvotellut, oli vakava virhe. En nyt kuitenkaan ajan voittamiseksi nimeä niitä puolueita, mitkä tuohon hallitukseen kuuluivat. Ehkä sitä viisautta ei ollut oppositiossakaan silloin tästä asiasta. Ei varmaan nähty, minkä luokan haaste ulkomainen vuokratyövoima voi olla Suomelle, mutta sitä kuitenkin ihmettelen, miten se Itävallassa ja Saksassa nähtiin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen tulkitsi puheenvuoroni aivan oikein. Sen verran haluaisin vielä tähän lisätä, että selonteon osalta harrastin lähinnä pohdintaa. Itsekin valiokunnassa kannatin lämpimästi sitä, että jos selonteko tehdään — ja niin kuin ilmeisesti tehdään — siinä otetaan laajemmalti huomioon muutkin vaikutukset työmarkkinoille, vuokratyödirektiivi, palvelujen vapaa liikkuvuus. Ei pelkästään yhden lain kapean osuuden ottaminen huomioon ole mielestäni riittävä vaihtoehto. Kannatan ehdottomasti sitä, että laajasti asiat otetaan huomioon sitten, kun kokonaisuutta joudutaan käsittelemään. Kyse oli lähinnä sen pohdinnasta, onko toimenpide liian massiivinen. Aivan samaa pohdintaa olen harrastanut myös valiokunnassa. Jokainen joka on ollut läsnä, on nämä asiat kuullut.

Sen verran vielä ed. Esa Lahtelan kommenttiin, että kokoomus kannattaa kolmikantaa, mutta ei nöyristele sen edessä. Mielestäni näissä on pieni ero, ja tässä ihan toivoisin kyllä ryhtiä hallituksellekin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, jos loukkasin varapuheenjohtaja Holmlundia. Kuitenkin vilpittömästi ajattelin, kun kuuntelin pitämäänne puheenvuoroa, että se oli aika kaukana siitä sovinnollisuudesta ja yhteistyöstä, mitä valiokunnassa tehtiin. Jos se vastasi tarkoin kokoomuksen linjaa, niin se on sitten toinen juttu. Mutta aivan niin kuin ed. Vistbacka totesi, minusta ei kannata kaksilla korteilla pelata.

Mitä sitten ihan tähän peruskysymykseen vielä tulee, niin sanoisin sen nyt ihan näin, että siirtymäsäännökseen liittyy porsaanreikiä, mutta ne eivät paranisi ollenkaan sillä, että työvoiman liikkuvuus vapautettaisiin täysin 1.5. tänä vuonna. Se toisi paljon enemmän ongelmia Helsinkiin, Uudellemaalle ja Suomeen.

Kun ed. Vielma eilen totesi, että me olemme täällä Suomen kansan edustajia, muistatteko, niin tässä asiassa nyt nimenomaan on siitä kysymys. Teillä on eilisestä (Puhemies koputtaa) linja vaihtunut.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt liikutaan toisaalta hyvin käytännöllisissä kysymyksissä eli työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyvissä säädöksissä, toisaalta periaatteellisissa kysymyksissä. Periaatteellisella puolella haluaisin todeta hyvin selkeästi sen, että työvoiman vapaa liikkuvuus unionin alueella sisämarkkinoiden vallitessa on semmoinen kantava periaate, jonka puitteissa meidän on syytä työskennellä. Mutta toinen kysymys on sitten se, millä ehdoilla työvoima työskentelee, millä ehdoilla työskennellään. Tämähän on tietenkin jo toinen asia. Nyt täällä sotketaan nämä kaksi asiaa.

Kun puhutaan työvoiman vapaasta liikkuvuudesta, todetaan, että sillä tullaan murentamaan ne työehdot, joilla Suomessa työskennellään. Ei, vaan lähtökohtana tietenkin täytyy olla sen, että ulkomainen työvoima, joka työskentelee Suomessa, työskentelee täsmälleen niillä samoilla ehdoilla kuin suomalainen, kotimainen, työvoima. Tämä on tietenkin se peruslähtökohta silloin, kun puhumme näiden yhteisten sisämarkkinoiden toimivuudesta.

Anne  Holmlund  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä, että mielestäni valiokunnassa kuitenkin sekä asiantuntijat että myös valiokunnan jäsenet havaitsivat ja toivat melko hyvin esille sen asian, että tähän sisältyy erittäin suuria ongelmia, niin kuin puheenjohtaja Gustafssonkin omassa puheenvuorossaan on todennut. (Ed. Gustafsson: Me olemme kaikki kriittisiä!) — Totta kai me olemme kaikki kriittisiä, ja siksi itsekin käytin kriittisen puheenvuoron, koska olen ollut myös valiokunnassa kriittinen. (Ed. Gustafsson: Valovuosien päässä siitä!)

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on tasapainoinen ja hyvä, ja siinä on tehty se, mikä nyt on mahdollista.

Minä halusin puuttua tähän periaatteelliseen puoleen ja haluan jatkaa siitä, kun täällä sanotaan, että tulee ongelmia työmarkkinoilla Uudellamaalla, jos tänne tulee vierasta työvoimaa, vaikka vuokratyövoimaa. Me tiedämme, että Uudellamaalla on jo nyt, viiden—kymmenen vuoden sisällä vielä enemmän, esimerkiksi rakennusalan työntekijöistä puutetta. Mikä ihmeen ongelma se on, jos tänne tulee työntekijöitä niillä ehdoilla, että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia? Minusta meidän pitäisi, enemmän kuin luoda tätä vieraspelkoa, keskittyä nyt siihen, että valvontaa tiukennetaan ja parannetaan niin, että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia. (Ed. Holmlund: Viisasta puhetta!)

Mutta minusta täytyy ehdottomasti toimia niin, että poistuvat kaikki ne ennakkoluulot ja kaikki ne pelot, joita liittyy todella siihen, että ihmiset kolkuttelevat Suomen, tämän lumisen ja vieraan kielen maan, ovia, ja sanottaisiin mieluummin "tervetuloa" kuin "sorry, ei käy nyt".

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä epäilen, jos puhutaan tästä kahden vuoden perspektiivistä, että hallituksella saattaa olla aika kova työ, että lähestytään kovin paljon sitä 100 000 uuden työpaikan rajaa. Minä pelkään, että kahden vuoden päästäkin meillä on aika paljon vielä työttömiä tässä maassa. Pitemmällä aikavälillä tietysti ed. Jaakonsaari on täysin oikeassa siinä, että täytyy rajoja avata ja sallia suurempi maahanmuutto.

Ed. Kaikkoselle vielä haluaisin sanoa, kun hän arvosteli: Täytyy myöntää, että viime hallituksen aikana tässä suhteessa tapahtui väärinarviointeja. Olisi pitänyt huomata tämä palveludirektiivin ja lähetettyjen työntekijöiden ongelma selkeämmin.

Mutta tämän hallituksen pitää kyllä ehdottomasti toimia päättäväisemmin sen puolesta EU-tasolla, että todella miniminormit sekä työehtoihin, sosiaaliturvaan että verotukseen saadaan. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että työvoima ja kaikki muu vapautuu, mutta sitten valtiot keinottelevat ihan eritasoisilla veroratkaisuilla ja sosiaaliturvamalleilla jne.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari käytti taas erinomaisen puheenvuoron, ja minä toivon, että hän pitäisi oikein hyvän luennon sosialidemokraattiselle ryhmälle tästä asiasta. (Ed. Jaakonsaari: No, tuo oli tarpeetonta!)

Sitten itse äänestykseen valiokunnissa ja eriävän mielipiteen ilmaisemiseen myöhemmin vastalauseen muodossa. Minusta on tyylikästä päätöksentekoa se, että äänestyttää eikä sitten tee välttämättä vastalauseita. Se ei ole mitään kaksilla korteilla ajamista, vaan tyylikästä politiikkaa, jotta valiokuntien henki säilyy hyvänä.

No, sitten omista mielipiteistäni, kun ed. Gustafsson sanoi, että minä olin eilen Suomen kansan edustajana puhumassa täällä ja nyt puhun toisin. Minä puhuin täsmälleen samalla tavalla eilen kuin tänä päivänä. Minä puhuin eilen Slovakian romaneista ja sanoin, että se ei ole meidän suomalaisten kansanedustajien keskeinen murhe, vaan Slovakian murhe. (Ed. Gustafsson: Suomen työttömien murhe ei kosketa!) Kun tänne tulee Virosta ihmisiä, tulevat tänne tekemään työtä ja työtä suomalaisten hyväksi, niin kuin ed. Jaakonsaari sanio. (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Meidän pitää muistaa, että 60-luvulla kun Ruotsiin meni 100 000 ihmistä, he menivät ...

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asia on kuitenkin niin, että suomalaisia työehtoja ei pystytä valvomaan nykyiselläänkään. Se on ihan pomminvarma fakta.

Näistä siirtymäajoista. Tilannehan on se, että niitä joko lyhennetään tai niitä sitten jatketaan ihan sen arvion mukaan, mikä tullaan tekemään.

Kun tännepäin vähän heiteltiin: ei äskeisten ulkomaalaislain äänestysten jälkeen ainakaan vasemmistoliiton porukkaa voi muukalaisvihamieliseksi sanoa.

Ihan vilpitön toive ed. Kimmo Kiljuselle, kun tiedän, että hän on erikoistunut EU-kysymyksiin, että hän käyttäisi nyt kaiken tarmonsa siihen, että pyrkisi hahmottamaan, minkälaisia konkreettisia uhkia on tulossa EU-palveludirektiiviesityksen kautta näihin lakeihin liittyen.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu täällä nämä puurot ja vellit sekoittuvan monta kertaa keskenään. Kokoomus ei ole esittänyt tässä, että 1.5. avataan rajat työvoimalle vaan että tarkkaillaan ja katsotaan tilannetta. Meillä ryhmässä keskusteltiin, että vuodenvaihteen jälkeen hallitus antaisi selvityksen, missä mennään. Työvoiman muutokset voivat olla äärimmäisen nopeita, ne voivat olla hitaita. Merkittävää kuitenkin on, niin kuin täällä on todettu, että esimerkiksi rakennusalalla on pula työntekijöistä. Tältä osin pimeä työvoima on yksi merkittävä ongelma monilla alueilla, ja tässä on vaara, että se vain kasvaa. Siihen pitää kiinnittää huomiota. Minusta kaikkien pitää pyrkiä tekemään niin, että me saamme oikean muotoisen ratkaisun tässä.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tämän hallituksen esityksen taustoja muistellaan, niin on mentävä vuoteen 2001, jolloin on kolmikantaneuvotteluissa näistä asioista alun perin sovittu. Sitä aikaa leimasi hyvin paljon SAK:n teettämä tutkimus siitä, että Suomen työmarkkinoille vyöryy 400 000 virolaista. Nyt 14. päivänä huhtikuuta Viron suurlähettiläs Matti Maasikas on lähettänyt kansanedustajille kirjeen, jossa hän ilmaisee huolensa tämän tyyppisistä ajatuksista ja toteaa, että itse asiassa Virossa vain 585 000 ihmistä käy ylipäätään työssä. No, nämä SAK:n ja muidenkin tekemät arviot Suomeen vyöryvistä virolaisista ovat tulleet aika lailla alaspäin vuosien mittaan.

Täällä on nyt tällainen merkillinen tunnelma ja epäily siitä, onko oikeastaan säädetty laki, joka tulee vaikuttamaan niin, kuin sen toivottiin vaikuttavan, mutta kyse on oikeastaan siitä, että tilannearvio oli todennäköisesti aivan väärä. Jos olisikin niin, että tämä laki kuitenkin hieman helpottaisi sitä tilannetta, joka voi tulla, että kovin nopeasti Suomeen kaikesta huolimatta tulisi esimerkiksi Baltian maista, nimenomaan Virosta, työntekijöitä, niin väitän, että on aivan hyviä perusteita uskoa, että itse asiassa käy päinvastoin: tämä hallituksen esitys saattaa viedä ojasta allikkoon. En usko, että kollegani työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ovat kanssani kovin paljon eri mieltä siitä, että itse asiassa tällaisia arvioita olemme aika paljon kuulleet valiokunnassa. Myöskin tiedän, että monet kollegat ovat itse olleet hyvin empiväisiä tämän lain suhteen.

Mutta koska asiasta on alun perin sovittu kolmikantaneuvotteluissa eikä sitten esimerkiksi SAK ole halunnut tarkistaa käsityksiään, niin on jotenkin koettu, että kädet ovat nyt sidotut siitäkin huolimatta, että pääministeri Vanhanen viime viikolla heitti tällaisen koepallon, että jos sittenkin harkittaisiin tätä asiaa uudestaan, teki esityksen siitä, että siirtymäkautta lyhennettäisiin kahdesta vuodesta vuoteen.

Mutta se tilanne tulee mitä todennäköisimmin olemaan se, että kun mikään ei estä lähettämästä vuokratyöntekijöitä palveluntarjonnan muodossa esimerkiksi Virosta Suomeen, niin työvoima tulee ohjautumaan vaikeammin valvottaviin muotoihin. Väitän, että on hyvät perusteet olettaa, että ilman tätä tavallisiin työntekijöihin kohdistuvaa rajoitusta tilanne voisi yksinkertaisesti muodostua paljon helpommaksi sillä tavalla, että olisi helpompi valvoa tavallisia työntekijöitä, jotka tulevat tavalliselle suomalaiselle työnantajalle töihin.

Viron suurlähettiläs on meille lähettämässään kirjeessä 14. päivänä huhtikuuta sanonut, että Viro kunnioittaa täysin Suomen lainsäädäntöä, työmarkkinasopimuksia ja työehtoja, ja uskoo, että nimenomaan tavoitteeseen, siihen että työehtoja myös noudatetaan, päästään sitä nopeammin, mitä enemmän virolaisia työskentelee Suomessa suoraan suomalaisen työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen turvin. Tässä on nyt tämä asian ydin. Sen takia olen jättänyt vastalauseen valiokunnassa— ainoana, en saanut siihen edes kokoomuksen kannatusta — koska katson, että ollaan menossa ojasta allikkoon.

On mielenkiintoista, että kun SAK:ta kuultiin valiokunnassa tästä asiasta samoin kuin siihen liittyvistä ulkomaalaislakiehdotuksista, niin saimme SAK:lta tyhjän paperin, jossa yksinkertaisesti vain todettiin, että tuemme hallituksen esitystä sekä kiirehdimme sen läpisaantia eduskunnassa. Mielestäni on eduskunnan aliarviointia, että ei edes haluta esittää tämän esityksen mahdollisia hyviä ja huonoja puolia, jotta Suomen suurimman ammattijärjestön kanta tulisi selkeästi keskustelussa esiin. Nimittäin eduskunta on kuitenkin se taho, joka laatii sitten viime kädessä lait. (Ed. Kankaanniemi: Kenen allekirjoittama paperi?) — Jos kysytään, niin tämä on Matti Viialaisen jättämä blancopaperi.

Mutta tosiaan, kun eduskunta viime syksynä hyväksyi uusien EU-maiden liittymissopimuksen ja siinä yhteydessä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, minkä varmasti valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari hyvin muistaa, niin on mielenkiintoista katsoa, mitä eduskunta itse asiassa siinä yhteydessä totesi. Ulkoasiainvaliokunta sinänsä tunnusti tarpeen varautua työmarkkinoiden vakautta horjuttavaan työvoiman liikkumiseen, mutta korosti sitten, että vanhojen jäsenvaltioiden, Suomi mukaan lukien, on syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa, jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden kansalaisia eriarvoiseen asemaan.

Itse katson, että nyt on valittu tällainen linja, että ammutaan ikään kuin hehtaaripyssyllä sitä tavallista virolaista työnhakijaa, joka haluaisi ehkä tulla Suomeen tavalliselle työnantajalle töihin, sen sijaan että olisi todella sitten pohdittu sitä, että olisikin ollut esimerkiksi älykkäämpää Saksan ja Itävallan tavoin miettiä, miten palvelujen tarjonnan muodossa tulevaa erityisesti vuokratyövoimaa olisi voitu rajoittaa siirtymäkauden ajan. Tässä olisi voinut olla jotain järkeä, mutta niin kuin täällä on jo useissa puheenvuoroissa ihmetelty, jostain syystä se ei kenenkään mieleen silloin vuonna 2001 tullut, paitsi että se tuli kyllä palvelualojen ammattijärjestöjen mieleen, koska ne nimenomaan joutuvat ehkä sitten kärsimään tästä tilanteesta, jos Suomeen tulee paljon vuokratyövoimaa, ja ne tietävät, miten vaikeaa on valvoa tämän vuokratyövoiman osalta työehtojen noudattamista, vaikka teoriassa totta kai Suomen työehtoja on noudatettava.

Mielestäni on ollut kannatettavaa se, että täällä on esimerkiksi tänäänkin esitetty sitä, että ammattijärjestöillä pitäisi olla itsenäinen kanneoikeus, jos havaitaan, että ulkomaalaisen työvoiman osalta työehtoja rikotaan, ja vihreät kannattivat tätä ehdotusta, joka tuli vasemmistoliitolta. Sehän ei mennyt tuossa läpi, mutta se olisi ollut yksi tapa, jolla olisi voitu nyt sitten lievittää tätä tilannetta.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on muutamissa puheenvuoroissa viitattu siihen, että tilanne saattaa vaikeutua, jos Euroopan unionin toimielimissä parhaillaan käsiteltävänä oleva palveludirektiivi tulee hyväksytyksi. Se koskee luonnollisesti myöskin uusia EU-maita, ja se tulee entisestään johtamaan siihen suuntaan, että työvoimaa tulee vuokratyöntekijöinä liikkumaan rajojen ylitse. Kauppa- ja teollisuusministeriö, jolla yleensä ei ole mitään sisämarkkinoiden kehittämistä ja vapauttamista vastaan, on tällä kertaa ollut poikkeuksellisesti huolissaan näistä esityksistä ja todennut, että jos esitetty palveludirektiivi astuu voimaan, niin siitä saattaa seurata hyvin radikaaleja muutoksia työelämän säätelyyn muun muassa sitä kautta, että Euroopan komissio esittää, että palveluja tarjottaessa yli rajojen otetaan käyttöön se periaate, että työehtoja valvotaan lähtömaassa. Tämä voi omalta osaltaan vaikeuttaa sitä kannatettavaa pyrkimystä, johon ed. Uotila on täällä pariinkin kertaan viitannut, että pitäisi toimia sillä tavalla, että Euroopan unionissa pystyttäisiin jollakin tavalla tuomaan korkeampitasoisiksi työehtoja ja ehkä myös puolustamaan sitten julkisen sektorin oikeutta kerätä veroja ja että myöskin ne maat, jotka eivät tällä hetkellä sitä kovin paljon harrasta, kulkisivat siihen suuntaan. Tämä palveludirektiivi saattaa tuoda tilanteen, jossa itse asiassa lähdetään kulkemaan vielä lujempaa sitten vastakkaiseen suuntaan. Ei olekaan ihme, että useissa eduskunnan valiokunnissa tällä hetkellä on vähän hämmästynyt olo tämän direktiivin suhteen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on ollut ongelmallista se, että tästä asiasta on ryhdytty käymään julkista keskustelua niin myöhään, ja on tietysti kiinnostavaa huomata, että kun tämä liittymissopimus hyväksyttiin viime syksynä, jolloin tietysti varsinaiset neuvottelut oli käyty, niin lukuun ottamatta tätä suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnöistä ja lausunnoista ilmenevää toteamusta, jonka luin, itse asiassa tästä asiasta ei ole käyty eduskunnassa lainkaan keskustelua, ja nyt ollaan aika pitkällä. Mutta olen vakuuttunut siitä, että hallituksen esitys tulee viemään tilannetta huonompaan suuntaan, ja sen takia tulemme jatkossa esittämään, että hallituksen esitys hylätään. (Ed. Gustafsson: Kenen kannalta huonompaan suuntaan?)

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on yleisesti ottaen, kuten ed. Heidi Hautalakin äsken totesi puheenvuorossaan, lähtökohdiltaan vanhentunut ja erityisesti sen vuoksi, että vuokratyövoiman käytön lisääntyminen ja toisaalta suomalaisten yritysten kiinnostus siirtää toimintojaan maamme ulkopuolelle on olennaisesti muuttanut työmarkkinatilannetta, ja tämä muutos on tapahtunut nimenomaan ihan viime vuosien ja viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kun tätä esitystä on valmisteltu, on pidetty suomalaisten työntekijöiden edun mukaisena rajoittaa mahdollisimman laajasti muiden EU-maiden kansalaisten pääsyä yrityksiin työntekijöiksi. Siihen, että samat työt voidaankin teettää ulkomaisilla työntekijöillä vuokrattuna työnä, ei ole kiinnitetty tässä tarpeeksi huomiota.

Mikäli EU:ssa valmisteilla oleva palveludirektiivi, johon ed. Hautalakin viittasi, toteutuu esitetyllä tavalla, meillä on hyvin vähän keinoja rajoittaa tai valvoa sitä, etteivät esimerkiksi Baltian maista vuokratyövoimana projektiluontoisiin töihin Suomeen tulevat työntekijät vääristäisi pahastikin kilpailutilannetta ja siten entisestään vaikeuttaisi työllisyystilannetta Suomessa. Nykyisin vuokratyövoimaa koskevat työntekomaan säädökset, mutta suunnitteilla olevan palveludirektiivin muutoksen jälkeen heitä koskisivatkin alkuperämaan säännökset ja valvontavelvollisuus.

Herra puhemies! Uusimpien tutkimusten mukaan Baltian maiden kansalaisia kiinnostavat enemmän Keski-Euroopan kuin Suomen työmarkkinat, siis työsuhteisina työntekijöinä. Vaikka Virossa kiinnostus Suomeen töihin tulemista kohtaan on tietysti suurempaa kuin muissa Baltian maissa, ei sieltäkään olla mitenkään sankoin joukoin lähdössä Suomen työmarkkinoille. Sitä paitsi eurooppalaisen työnvälityspalvelun teettämän tuoreen kyselyn mukaan suomalaiset työnantajat työllistävät mieluiten suomalaisia työntekijöitä. Suomalainen yhteiskunta ja elinkeinoelämä pärjää EU:n sisäisessä kilpailussa tietysti parhaiten sillä tavalla, että kaikki työntekijät ovat meillä keskenään tasaveroisessa asemassa. Kun ulkomailta tullaan töihin Suomeen, ollaan täällä samanlaisessa työsuhteessa samalla palkalla kuin suomalaiset työntekijät. Jos me lainsäädännöllä estämme yrittäjiä palkkaamasta ulkomaisia työntekijöitä normaaliin työsuhteeseen, samalla edistämme sitä, että yritykset alkavat sen sijaan teettää työtä ulkomaisella vuokratyövoimalla, ja yhtä kaikki ne työpaikat ovat poissa suomalaiselta työvoimalta.

Näin ollen suomalaisten yrittäjien ja työntekijöiden kannalta ja oikeastaan koko yhteiskunnan kannalta meidän pitäisi suojata kotimaista työllisyyttä sillä, että mahdollisimman moni täällä työskentelevä muiden EU-maiden kansalaisista olisi suomalaisen lainsäädännön ja erityisesti suomalaisten työehtosopimusten piirissä.

Yleensä kiinnitetään huomiota pelkästään siihen, ettemme saa syrjiä työmarkkinoilla ulkomaisia työntekijöitä, ja suomalaisten työntekijöiden aseman turvaaminen jää täysin tai lähes täysin huomiotta. Mikäli palvelujen tarjonta vapautuu EU:n palveludirektiivin esittämällä tavalla, tarvitsemme kaikkien tahojen yhteistyötä turvataksemme suomalaisten työpaikkojen säilymisen. Tämä saattaa toteutua jo ennen kuin kahden vuoden määräaika on kulunut umpeen.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi on kylmä maa ja kansa kärttyisää. Siksipä meidän pitäisi olla enemmänkin huolissamme siitä, miten saamme tänne lisää työntekijöitä, miten saamme tänne houkuteltua maahanmuuttajia. Tästä näkökulmasta ed. Jaakonsaaren pohdinta imagohyödystä, joka todennäköisesti seuraisi siitä, että siirtymäaikoihin ei olisi ryhdytty, oli minusta erittäin perusteltu ja viisas, näkemyksellinen puheenvuoro.

Meillä on ilman muuta tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän tarvetta tälle työperusteiselle maahanmuutolle. On aivan kohtuutonta kuvitella, että ainoa ratkaisu työllisyysasteen nostolle on se, että minun ikäluokkani tekee pidempää päivää ja useamman vuoden teidän ikäluokkienne eläkkeiden eteen, vaan pikemminkin olisi mukavampaa se, että olisi vähän enemmän jengiä tekemässä niitä töitä, ettei pienten ikäluokkien tarvitsisi raataa niska limassa. (Ed. Tiusanen: Eikö se laiskuus ollut hyvä asia? — Ed. Gustafsson: Siitä on tehty hyvä kirjakin!) — Luova laiskuus on oikein hyvästä. Minäkin voisin mielelläni tehdä lyhyempää päivää kuin tällä hetkellä.

Työperusteisen maahanmuuton osalta todella Suomi ei välttämättä ole ihan kärkimaa erityisen haluttujen lempparimaitten listalla, ja sen takia meidän kannattaa erityisesti miettiä, mitkä voisivat olla meidän vahvuuksiamme, miten saisimme houkuteltua tänne ihmisiä, ja niihin panostaa ja nimenomaan, niin kuin täällä on ollut puhetta, tämmöisiin normaaleihin työsuhteisiin. Sanotaan, että olen kaiken kaikkiaan ollut huolissani jo siitä, mitä tällä hetkellä on ilman tätä EU:n laajenemistakin tapahtunut vuokratyövoiman lisääntymisen osalta, ja kyllä pelottaa, mikäli nyt tämä uusi tilanne tarkoittaa sitä, että meille jää pysyviä jälkiä työmarkkinoille siitä, että yhä enemmän vuokratyövoiman käyttö lisääntyy, ei ainoastaan ulkomaisten vaan myös suomalaisten työntekijöiden osalta. (Ed. Gustafsson: Ei sitäkään pidä liioitella!) — Ei sitä pidä liioitella, ed. Gustafsson oli siinä aivan oikeassa. Mutta kyllä se on sellainen meidän työmarkkinoillamme oleva trendi, jota mielestäni pitää aika huolella vahtia, ettei siinä mennä pidemmälle.

Kun täällä esimerkiksi ed. Mustajärvi peräsi, että ne, jotka nyt näitä siirtymäaikoja kritisoivat, voisivat kuunnella herkemmällä korvalla ay-liikettä ja työttömiä, niin kyllä yksi taho, jota siinä päässä voisi herkemmällä korvalla kuunnella, on palvelualojen työntekijät, joilla on ehkä ollut vähän toisen tyyppinen viesti näissä asioissa. Ehkä näitten naisvaltaisten alojen liittoja ei tarvitse kuunnella ihan yhtä herkällä korvalla kuin isoja poikia.

Ed. Kimmo Kiljunen ihan hyvin otti esiin, mitä historia on osoittanut liioitelluista uhista, kun on tullut uusia jäsenmaita EU:hun, mitä on ajateltu siitä seuraavan. Tosiaan 86 ajateltiin, että tulee köyhien portugalilaisten virta, eikä sieltä mitään köyhien portugalilaisten virtaa ole tullut vaan päinvastoin. Saman tyyppistä lopputulosta voi olettaa nyt sitten tämänkin laajenemisen seurauksena ainakin osittain. Mitä minä hämärästi muistan siitä keskustelusta, kun Suomi liittyi EU:hun ja teini-ikäisenä sitä lehtien välityksellä seurasin, niin yksi EU-vastaisen liikkeen uhkakuva, mitä maalailtiin silloin, oli tämä, että nyt tulevat saksalaiset ja ostavat meidän mökkimme. Tämmöistä suurta hyökyaaltoa saksalaisia ostamassa meidän mökkirantojamme en ole havainnut. Hirveän helposti tällaisissa tilanteissa vähän kuvitellaan kaikenlaista.

Mutta minun täytyy myöntää, että siinä minulle itsellenikin on tapahtunut virhe, että kun tästä siirtymäajasta pari vuotta sitten keskusteltiin, niin en minä tätä palveluntarjoamisjuttua ollenkaan tajunnut. Luulen, että siinä on tapahtunut aika monella fiba. Kun kyselytunnilla parikin kertaa on asia nostettu esiin, niin ymmärtääkseni myös ministeri Filatov on aika lailla myöntänyt sen, että ihan loppuun saakka mietitty juttu tämä ei ole alun perin ollut. Yhteinen virhe on tullut. (Ed. Kankaanniemi: Kuka silloin oli ministerinä?) — No tosiaan silloin, niin kuin tuolla huudellaan, ex-ministerit ja nykyiset ministerit hieman pompottelivat sitä, kuka on virheen tehnyt, mutta sellainen joka tapauksessa on tapahtunut.

Mielestäni siirtymäaikaa ei tarvita. Kun se nyt kuitenkin tulee siitä huolimatta, että siitä mahdollisesti täällä äänestetään, niin ainakin sen päättymiseen tulisi varautua mahdollisimman nopeasti ja katsoa, josko sen voisi tehdä lyhyempänä, kun tosiaan siihen palveluntarjoamisjuttuun ei enää voi palata, kun ei sitä aikoinaan neuvoteltu.

Täällä on samalla keskusteltu myös palvelukauppadirektiivistä, mikä on erittäin tervetullut. Se on tosi iso paketti. Toivon, että se on vain tämmöinen komission koepallo, millä tämmöistä aika pitkälle menevää liberalisointipakettia yritetään vähän kokeilla, mikä on poliittinen ilmapiiri, ja tämä juttu jumahtaa omaan mahdottomuuteensa. Sinänsähän palvelujen sisämarkkinoiden edistäminen on monilla aloilla varmasti kaupan ja ihmisten etu, mutta sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi tietenkin ilman muuta sulkea siitä ulkopuolelle, ja ylipäätänsä tämmöinen horisontaalinen lähestymistapa palveluihin ei oikein sovi, koska, kuten on tutkijapiireissäkin todettu, palvelut eivät ole tavallaan semmoinen mittatikulla myytävä kama, niin kuin makkara, vaan palvelut on aina prosessi ja palvelujen tuotteistaminen on aina vähän erilainen prosessi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lopputulos on sama kuin edustajatovereillani, jotka tässä ovat juuri puhuneet. Johdattelu poikkeaa jossain määrin ja myöskin historian kuva, johon tämä tilanne pitää projisoida.

Ensinnäkin mitä tulee ed. Jaakonsaaren puheeseen — hän juuri kerkisi litvitellä ulos täältä salista, mutta olisi ollut hyvä, että olisi ollut kuuntelemassa tämän kommentin — niin hän on aivan oikeassa siinä, että silloin, kun EY:hyn liityttiin, työvoiman vapaa liikkuvuus hyväksyttiin. Se ratkesi se peli sillä hetkellä. Silloin hyväksyttiin myöskin se mahdollisuus, että Euroopan yhteisö laajenee. Sekin oli ihan selvä peli. Mitä hän puhui Irlannin tilanteesta, siinä sitten jo historian kuva poikkeaa radikaalisti. Yhdysvaltain valtavilla pääomilla, EU:n houkuttelemilla ehdoilla ja tukiecuilla ja sittemmin -euroilla hoidettiin tämä Irlannin ihme, jos niin voidaan sanoa, jonka taustalla oli juuri se, mikä on meillä ongelma nyt: nämä työehdot. Elikkä ne oli viety historiallisesti sellaiselle tasolle, että se oli todella edullinen investointi alkuun. Elikkä siis tässä suhteessa meillä ed. Jaakonsaaren kanssa on vähän erilainen muistikuva siitä, mitä on oikeastaan tapahtunut. Tämän sanovat irlantilaiset, kun siellä olemme valiokuntakeikoilla käyneet, hyvin selvästi, että tästä on kysymys.

Mikä koskee sitten tätä asiaa, niin tässä minusta se olennaisin pointti on siinä, että silloin kolme vuotta sitten suurin piirtein yksi homma meni vähän niin kuin poskelleen. Se homma tiedostettiin, toisin kuin ed. Hautala kertoi. Hänhän ei ollut silloin niin paljon täällä Suomen eduskunnassa, kun hän oli Euroopan parlamentin jäsen. Se, mikä silloin oli tosiasia, kun me olimme hallitusvastuussa, oli se, että me kiinnitimme toistuvasti huomiota harmaan talouden ongelmatiikkaan. Me emme saaneet silloisessa hallituksessa minkäänlaista vastakaikua, ei mitään, ei siis hitustakaan. Päinvastoin me saimme erittäin kovat herjat Teollisuus ja Työnantajat -järjestöltä ja Suomen Yrittäjät ry:ltä. Ed. Holmlund, kuunnelkaapa tätä. Olemme saaneet sen viime aikoina ihan samalla tavalla kuin silloin. Mikään ei ole maailmassa muuttunut.

Sitten kun sen ydinvoimaoperaation seurauksena lennettiin hallitusvastuusta ulos, asia oli edelleen akuutti. Se johti siihen, että me toimme välikysymyksen, kun olimme oppositiossa, tänne eduskuntaan, jossa kiinnitimme tähän ongelmaan huomiota, koska juuri, jos harmaa talous olisi pystytty silloin saamaan kuriin — siis todella kuriin — niin meidän puskurointimme olisi aivan kokonaan toisella tasolla. Harmaaseen talouteen häviävät, haihtuvat miljardit eurot ovat yli kaksinkertaistuneet tänä aikana. Nyt ne ovat 2—3 miljardin euron tasolla jo. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että se harmaa talous on strukturoitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja sitä on vaikea saada kuriin sen takia, että siinä hyötyy niin moni. Yllättävät tahot hyötyvät siitä.

Meillä oli täällä eduskunnassa aikoinaan semmoinen työryhmäkin, jossa oli nyt jo paikalta poistunut ed. Uotila, meillä oli ed. Hellberg siinä jnp. Se kokoontui myöskin silloin kolmisen vuotta sittenkin ja pidettiin kesäkokouksia tuolla Pornaisissa jnp., ja yritimme saada näitä asioita kuntoon, vaan emme saaneet vastakaikua. SAK:sta ainoastaan Rakennusliitto lähti kaikin mahdollisin tavoin tukemaan tätä toimeliaisuutta. Kukaan muu ei lopsauttanut juuri korviaankaan, mutta Rakennusliitto kyllä.

Jos siis tämä olisi onnistunut, me olisimme aivan kokonaan toisenlaisessa tilanteessa. Tämän tilanteen tekee inhottavaksi se, että tämä siirtymäaika sellaisenaan ei ratkaise tätä ongelmaa, sitä syvintä ongelmaa, mikä on. Taustalla meidän pitää hyväksyä, että kun me olemme tässä salissa äänestämällä — minä äänestin kyllä vastaan — päättäneet liittyä Euroopan yhteisöön, niin me olemme silloin kaikki nämä periaatteet jo hyväksyneet viimeistä pisaraa myöten. Mutta me emme ole yhteiskuntaamme reilun pelin yhteiskunnaksi saaneet sen takia, että epäreilusta kilpailusta hyötyvät niin valtavan monet pääomapiirit ja yrittäjäpiirit jnp. Tässä on se perimmäinen ongelma, joka meitä vaivaa tällä hetkellä.

Elikkä siis lopputulemani on se, että tämä siirtymäaika ei ratkaise. Sillä tavalla olen vihreän ryhmän muitten jäsenten kanssa samaa mieltä lopputuloksesta, mutta minun polkuni tähän tulokseen on aivan kokonaan toinen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen puhui asiaa tuossa edellä noista Irlannin... (Ed. Gustafsson: Asia jäi vähän epäselväksi!) Tätä keskustelua kuullessa tulee semmoisia hyvin erinäköisiä mielikuvia siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja ylireagoidaan hyvin monessa puheenvuorossa. Täällä on sanottu, että ne, jotka kannattavat siirtymäaikoja, laittavat portit kiinni. Eihän kyse siitä ole. Kyse on siitä, jotta jos Suomessa on lääkäreitä liian vähän, on pulaa, on kirvesmiehiä liian vähän, työluvat ovat sitä varten olemassa nyt siirtymäaikana. Elikkä kun homma halutaan hoitaa, ilmoitetaan, että sillä alalla meillä on työvoimapulaa, niin ei kun työlupia niin paljon kuin tarvitaan ja sillä sipuli. Eihän kyse ole porttien kiinnilaittamisesta. Kyse on siitä, jotta siirtymäaikana voidaan kuitenkin hallitummin vaikuttaa siihen tilanteeseen, koska elintasoero, palkkaerot, verotusjutut ovat ihan toisenlaiset näissä liittyjämaissa kuin Suomessa. Sen takia minä kyllä kannatan siirtymäaikoja ehdottomasti ja tätä esitystä.

Kyse on vain siitä, millä tavalla sitten valvotaan tätä lähetettyjen työntekijöiden, reppurien, työsuhteita. Se on kova ongelma, koska siinä kynnet lipeävät. Nimittäin sillä ei tätä ongelmaa ratkaista, että me puretaan koko siirtymäaikajuttu. Se tiedetään nyt jo Etelä-Suomessa, miten paljon on ei harmaata vaan ihan pimeätä työtä. Täällä sanotaan olevan useampi tuhat ihmistä. Kun tekevät iskuja, niin aina löytyy jonkun verran, jotka ovat ihan pimeissä töissä. Sitten jos avataan portit täydellisesti, niin se tiedetään, että ei se ainakaan tätä tilannetta helpota. Sen takia näen tämän ongelman sillä tavalla, että siirtymäaika on ihan tarpeellinen. Me joudumme arvioimaan sitä työmarkkinatilannetta kahden vuoden päästä, mikä se on, joudutaanko jatkamaan.

Mutta sillä tavalla saataisiin tilanne hallintaan, jotta päinvastoin EU:n tämä mikä palveludirektiivi sieltä on tulossakin saataisiin sillä tavalla toimivaksi, että se koko EU-maassa toimisi siten, että siinä työntekomaassa se valvonta hoidetaan eikä niin kuin siinä nyt on nurinpäin että se ikään kuin lähtevästä maasta suoritettaisiin se valvonta, koska eihän siitä tule mitään. Silloin jos tämä direktiivi saadaan nopeasti käyttöön, siinä voisi olla yksi elementti, jolla saadaan tämä valvonta toimimaan koko EU:n sisällä. Mutta ymmärsin niin, jotta ensin nämä parlamenttivaalit käydään EU:ssa ja sitten se uusi parlamentti joutuu käsittelemään sen asian, jotta ennen syksyä ei tule tapahtumaan mitään tässä asiassa.

Sitten siitä nimenomaisesta työlupamenettelystä. Tuossa ihan hiljattain jostakin terveyskeskuksesta johtava lääkäri soitti, joka oli ollut tuonne Viroon päin yhteydessä. Uskon sillä tavalla, että todellisuudessa tässä käykin että, kun tämä tulee voimaan, niin se tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta työlupia tullaan anomaan ainakin sieltä. Se lääkäri kysyi nimenomaan meikäläiseltä, tuleeko tämä nyt sillä tavalla, että tähän tulee työlupamenettely, koska Virossa on yllättävän paljon päteviä lääkäreitä ja osa on ilmeisesti halukas tulemaan Suomeen. Sen takia minä luulen, että tämä homma tulee toimimaan aikanaan.

Sitten tähän ed. Jaakonsaaren kommenttiin siitä, että avattaisiin kaikki portit. Minusta se on aika vieras käsite. Se kuuluu tähän samaan ed. Meriläisen sarjaan, elikkä antaa tulla niin paljon Suomeen porukkaa kun tulee. Pitää vaan kysyä ed. Meriläiseltä, joka ilmeisesti nyt on lähtenyt salista jo pois, mihin laitetaan ne suomalaiset työttömät. Se ongelma tulee jossakin vaiheessa eteen tässä sitten, kun rajat aukeavat oikeasti. Sehän meidän on joka tapauksessa tunnustettava, että siinä vaiheessa, kun siirtymäajat on ohi, silloin joudutaan siihen kylmään maailmaan, mitä ed. Pulliainen totesi. Silloin aikanaan kun EU:hun liityttiin, tiedettiin, että tällaista tulee tapahtumaan, mutta siitä huolimatta nämä pienet puskurit tässä välissä pitää käyttää hyväksi siinä mitassa kuin on mahdollista.

Se on totta, mitä täällä on todettu, ja itsekin olen aiheeseen kirjallisin kysymyksin puuttunut, miksi ihmeessä ei menty tasajalkaa tässä hommassa elikkä molempiin näihin, myös palveluiden siirtymiseen, anottu tätä mahdollisuutta, että saadaan siirtymäaikaa. Mutta se on ollutta ja mennyttä, ja nyt eletään tätä päivää.

Kysehän myös tässä palvelussa on siitä, miten suomalaiset työnantajat suhtautuvat tähän kysymykseen. Niitä ei nimittäin tule yhtään tänne, ei lähetettyjä kuin muitakaan, jos ei suomalainen työnantaja lähde siihen mukaan. Minusta nyt pitäisi kysyä ja peräänkuuluttaa suomalaisten työnantajien isänmaallisuutta. Nimittäin pienenä Suomena, jos katsotaan EU-kansalaisia kaiken kaikkiaan, me pärjäämme vain sillä, että meillä on mahdollisimman yhtenäinen ajatus näissä asioissa. Se ei tarvitse hirveän isoja jakolinjoja ja repiviä asioita sisälleen. Sen takia odottaisi, että suomalaiset työnantajatkin suhtautuisivat siihen sillä tavalla kuin ed. Hemmilä taisi todistaa tätä viereiseltä puhujakorokkeelta, jotta suomalaiset työnantajat kyllä palkkaavat suomalaisia työntekijöitä. Toivoisi niin olevan, jotta ed. Hemmilä edustaa suomalaista työnantajaa, mutta minä pelkään, että siellä on monen näköistä seassa, jotka eivät välttämättä niitä arvoja enää kunnioita, vaan pelkästään eurot on se mittari, millä mitataan. Silloin katsotaan, mistä halvemmalla saadaan.

Esimerkkinä voisi todeta ihan yksinkertaisen, joka tapahtui hiljattain tässä: Virossa tullaan tekemään sitten Puolustusvoimien sukat, vaikka Suomesta olisi saanut samalla hinnalla. Siis Virossa tehdään Puolustusvoimille 150 000 euron sukkapaketti. Aikaisemmin tehtiin Nurmeksessa 2,45 pari, sama hinta. Siitä on tuolla kirjallinen kysymys sisällä. Se kuvastaa sitä meidän asennoitumista, jotta jo valtionhallinnossa, Puolustusvoimissa, ei tueta kotimaisuutta, tilata Suomesta niitä sukkia, vaan otetaan Virosta. Jännityksellä odotan muuten, mitä vastataan siihen kysymykseen, koska lehtien palstoilla jo meidän maakuntalehdissä kovasti on tentattu Puolustusvoimien herroja ja siellä kyselty, mutta ei sieltä vielä tähän mennessä ole tullut suullisesti selvää vastausta, vaan on todettu, jotta tullaan vastaamaan aikanaan Lahtelalle kirjallisesti.

Mutta tämän tyyppistä ei sallisi missään vaiheessa. Minä peräänkuulutan tässä tämmöistä uutta isänmaallisuutta ja tämmöistä suomalaisuutta, koska sillä me pärjäämme. Silloin ei tästäkään tule ongelmaa, miten hyvin tämä juttu meneekin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! On totta tietysti, että Suomi hyväksyessään liittymissopimuksen päätti nimenomaan vapaasta työvoiman liikkuvuudesta, mutta se, että nyt kun tälläinen mahdollisuus on siirtymäsäännöksiin, joita esimerkiksi Itävalta ja Saksa osasivat nyt käyttää erittäin hyvin määrättyjen alojen osalta, niin täytyy vaan hämmästellä, missä edellisen hallituksen asianomaiset ministerit olivat ja millä tavoin he huomioivat tilanteen. Myös, mitä ed. Mustajärvi viittasi ay-liikkeeseen, täytyy hämmästellä nimenomaan tätä, että näin pitkälle tältä osin on päästy.

Oma käsitykseni on nimenomaan se, että ongelmat eivät varmasti poistu sillä, jos siirtymäsäännökset kumotaan kokonaisuudessaan. Itse hämmästelin kyllä aika paljon ed. Meriläisen sanontaa siitä, että meidän pitää saada enemmän jengiä tekemään täällä töitä. Mitä tehdään niille sadoilletuhansille työttömille, jotka nyt odottavat töihin pääsyä? Minun mielestäni tässä ei kyllä ole suomalaista työvoimaa ja työntekijää ajateltu lainkaan silloin, kun puhutaan nimenomaan siirtymäsäännösten kokonaan poistamisesta.

Vielä minua hämmästyttää suuresti se, kuinka on mahdollista se, että Itävalta ja Saksa ovat saaneet tällaiset erioikeudet, jos kerran yhteisesti on neuvoteltu näitä liittymissopimusmääräyksiä. Itse en tunne sitä mekanismia, mutta hämmästyttää nimenomaan tällainen välistäveto minun mielestäni suorastaan.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluaisin pikkasen oikoa tässä aiemmassa keskustelussa esitettyjä siteerauksia tai tulkintoja pääministeri Vanhasen sanomisista. Tässä on esitetty, että pääministeri olisi ehdottanut siirtymäajan lyhentämistä yhteen vuoteen. Näin ei ole, vaan pääministeri Vanhanen otti asiaan kantaa keskustan työmarkkinaseminaarissa puhuessaan ja esitti, että jo vuoden sisällä tulisi yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa analysoida tilannetta ja miettiä, pitääkö siirtymäaikoja lyhentää. Siis suoraa esitystä siitä, että heti rätkäytettäisiin tämmöinen lyhyempi laki, pääministeri ei ole tehnyt, ja sen hän äsken myös puhelimitse vahvasti. Näin ollen on tarpeetonta yrittää etsiä tämmöistä kiilaa meidän valiokunnan kannanoton ja hallituksen linjausten välille.

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut monesta suusta tätä tilanneanalyysia, ja en rupea sitä toistamaan. Totean kumminkin, että EU:n jäsenenä emme voi rakentaa muureja rajoillemme, mutta tämmöisillä siirtymäajoilla on tarkoitus pehmentää tai lieventää sitä väistämätöntä muutosta, mikä on työmarkkinoille tulossa. Jäsenmaitten elintasoerojen pitääkin tasoittua. Sehän on EU:n periaatteitten mukaista. Se johtaa väistämättä siihen, että köyhempien maitten työvoimaa hakeutuu jonkun verran sitten vauraampiin jäsenmaihin töihin. Ilmiö on tosiaan väistämätön, mutta sen mittavuutta Viron ja Suomen välillä on ilmeisesti yliarvioitu.

Kumminkin me voimme vaikuttaa siihen, mitä reittejä pitkin työvoima voi osallistua uusista jäsenmaista vanhojen työmarkkinoille. Tässä tapauksessa mielestäni suora töihintulo suomalaisiin yrityksiin on monelta kohdin parempi vaihtoehto kuin tämmöisen palvelutarjonnan kautta tuleva lähetetty työvoima. Ensinnäkin työehtojen valvonta on helpompaa silloin, kun uusien jäsenmaitten kansalainen on suomalaisessa yrityksessä töissä. Toisaalta se palkkaero, mitä uusien jäsenmaitten kansalaiset lähtevät tavoittelemaan, koituu sen kansalaisen hyväksi eikä ohjaudu mahdollisesti joillekin hämärille välikäsille. Nämä seikat on hyvä pitää mielessä.

Nyt lain voimaantulon jälkeen työvoimahallinto voi vaikuttaa siihen, suuntautuuko meille töihin pyrkivä työvoima sitten suoraan suomalaisiin yrityksiin vai vuokratyövoimatarjonnan kauttako tänne työmarkkinoille tullaan. Aivan niin kuin täällä on joissain aiemmissa puheenvuoroissa todettu, muun muassa ed. Esa Lahtelan suulla, työvoimahallinto harkitsee ja toivottavasti joustavasti myöntää lupia niillä aloilla, missä työvoimapula on todellinen. Se on myös suomalaisen kansantalouden etu.

Joka tapauksessa valiokunta lausumassaan velvoittaa hallitusta seuraamaan tilannetta ja reagoimaan siihen tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Itse asiassa valiokunta tällä kannanotollaan menee jopa vähän pitemmälle kuin pääministeri on esittänyt, koska valiokunnassa käydyissä keskusteluissa on puhuttu jopa tämmöisestä kuukausien tai puolen vuoden viiveestä, jonka jälkeen tuo tilanteen analysointi jo pitäisi aloittaa. Pääministeri varovaisena miehenä puhui vuoden sisällä tapahtuvasta analysoinnista.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, lakiesitys on valiokunnan käsittelyssä tehtyjen pienten tarkennusta ja lausumaehdotusten jälkeen erinomaisen kannatettava.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! EU:n mittava laajeneminen nyt vappuna perustuu liittymissopimuksiin, niin kuin aina on tapa ollut. Nämä liittymissopimusneuvottelut joutuvat näinä päivinä varsin käsittämättömään valoon, kun ajatellaan, kuinka tärkeistä asioista on kysymys ja minkälaisista uusista jäsenmaista on myös kysymys.

Eilen kerroin, että tässä liittymisen yhteydessä on ainakin kolme suurta ongelmaa tullut esille. Ruotsin pääministeri Göran Persson otti esille tämän verokilpailun ja tuomitsi sen, ja se on syytä tuomita tänä päivänä eli se, että nämä eräät uudet jäsenmaat pitävät työn ja yritysverotuksen kohtuuttoman alhaalla ja näin sitten käyttävät EU:lta saamiaan varoja tämän kompensoimiseen ja kilpailun vääristämiseen. Alkoholipolitiikassa nämä maat ovat aivan eri mallissa kuin esimerkiksi Pohjoismaat, ja sielläkin on taustalla verotuskysymys. Kolmas asia on tämä työvoiman liikkuvuuskysymys, ja kaikki nämä kolme asiaa Suomen hallitus niin kuin lähimain kaikkien muidenkin vanhojen EU-maiden hallitukset, jotka kävivät kuitenkin nuo jäsenyysneuvottelut, unohti tai laiminlöi vakavalla tavalla, ja ongelmat ovat nyt meillä käsissä. Lipposen toisen hallituksen perintö tältä osin on surullinen ja erittäin huolestuttava. Suomi ilmeisesti halusi harjoittaa mallioppilaspolitiikkaa ja hyväksyi kaiken. Ilmeisesti työvoiman osalta nämä siirtymävuodetkaan eivät olisi tulleet Suomen vaatimuksesta, vaan muut jäsenmaat pitivät varmaan huolen siitä, että niitä tehtiin, niin kuin on kuultu, että Saksa ja Itävalta olivat huolellisempia kuin esimerkiksi Suomi tässä suhteessa.

Tällä hetkellä voi kuitenkin valitettavasti sanoa, että juna on aika pitkälti mennyt tässä asiassa ja nyt olemme vain jälkikäteen arvioimassa, mitä on tapahtunut. Tietysti itsetutkistelun paikka on siinä mielessä, että Lipposen hallitus, jossa muun muassa molemmat vasemmistopuolueet olivat mukana, ei välittänyt työvoimakysymyksistä, vaikka massatyöttömyys oli koko ajan meillä kipeänä, vahvana ongelmana ja on yhä tänäkin päivänä. SAK ja työmarkkinajärjestöt eivät myöskään olleet hereillä silloin, kun olisi pitänyt olla.

Muistan kyllä, että silloin muutama vuosi sitten esiteltiin näitä selvityksiä, niin sanottuja tutkimuksia, siitä, kuinka suuri mahdollinen työvoiman tulo Suomeen uusista jäsenmaista saattaa olla, eri suuruisia lukuja, mutta yleensä ne kiistettiin tai lakaistiin maton alle ja elettiin ikään kuin ei olisi mitään huolta. Kuitenkin nyt nähdään, että kaikissa vanhoissa EU-maissa, vielä voi sanoa, että nykyisissä EU-maissa, tämä huoli on otettu vakavasti ja näin sitten tehdään näitä siirtymäsäännöksiä kansalliseen lainsäädäntöön kaikissa maissa. Eli huoli on otettu vakavasti nyt, mutta se on monelta osin myöhäistä. EU elää elämäänsä, ja muun muassa palveludirektiivi, josta täällä on paljon puhuttu, on lisäämässä tätä ongelmaa, joka meillä on käsillä.

Tässä suhteessa me voimme sanoa, että tilanne on näitten viimeisten liittymisneuvottelujen osalta ollut kyllä Suomessa erittäin huoletonta, kun vertaa esimerkiksi kymmenen vuotta sitten käytyihin Suomen jäsenyysneuvotteluihin. Ne olivat pitkät, niitä väännettiin ankarasti ja saatiin esimerkiksi Suomen liittymissopimukseen tämä kuuluisa 141-artikla, jolla turvattiin eräs tapa sopeutua EU-jäsenyyteen. Toki sekin on osoittautunut petokseksi, se 141-artikla Suomen sopimuksen osalta, mutta kuitenkin sitä väännettiin ja sillä saatiin aikaiseksi jotakin.

Herra puhemies! Nyt tämä tilanne on se, että meillä on suuri huoli siitä, miten tilanne kehittyy, kun tuo jäsenyys kymmenen uuden maan osalta toteutuu. On mahdollista, että meille syntyy tällaiset, voi sanoa, nälkäpalkkamarkkinat tähän maahan. Se ei ole kenenkään edun mukaista, se ei ole myöskään niiden työnantajien edun mukaista, jotka siitä lyhyellä tähtäyksellä hyötyvät. Se on kansallinen häpeä ja ongelma, jos näin käy.

Toinen matalapalkkojen rinnalla on sosiaalinen dumppaus, josta on valtavasti puhuttu. Sitä on selvitetty eri tavoin, mutta nyt kun se on uhkaamassa, siihen ei olekaan varauduttu edellisen hallituksen toimesta, eivätkä edes työntekijäpuolen työmarkkinajärjestöt siihen reagoineet silloin, kun olisi pitänyt. Näyttää siltä, että vihreät ja ehkä kokoomuskin edellisessä hallituksessa antoivat tämän mennäkin näin, koska ovat nyt valmiit hylkäämään tämänkin. Vihreät ovat valmiit hylkäämään tämän lakiesityksen, ja kokoomuskin näyttää olevan kovasti kriittinen tätä kohtaan ja haluaa, että tätä määräaikaa pitää lyhentää siitä, mitä hallitus esittää.

On kuitenkin mielestäni aina viisautta edetä varovaisesti. Jos nyt avataan kaikki luukut, niin tulva voi olla suuri, mutta jos edetään näin varoen kuin hallitus esittää ja valiokunta aika viisaasti mietinnössään etenee, niin tämä kuitenkin antaa mahdollisuuden katsoa, mitä tapahtuu, ja näin sitten puuttua niihin asioihin niillä keinoilla, mitä on. Niitä keinoja toki ei varmasti juuri paljonkaan ole, mutta jos nyt avataan kaikki luukut, niin paluuta ei ole. Se on silloin mennyt, ja silloin vain katsellaan, mitä tapahtuu, aivan kuten käy nyt alkoholipolitiikassa ja varmaan verokilpailussakin lähiaikoina entistä pahemmin.

On ikävää, että Euroopan unionin ylevät perusperiaatteet näistä neljästä kuuluisasta vapaudesta eivät voi toteutua. Ne ovat hienot periaatteet, mutta valitettavasti, kun tehtiin poliittinen päätös siitä, että otettiin uusia jäsenmaita, joiden sosiaaliturva, verotus, koko yhteiskuntajärjestelmä on vielä aika lailla alkutekijöissään, ne haluttiin nopeasti ottaa poliittisista syistä unionin siipien suojaan, niin nyt joudutaan sitten näitä unionin periaatteita polkemaan. Näin tekevät kaikki unionimaat, ja se on tietysti suureksi häpeäksi Euroopan unionille, että näin tapahtuu. Mutta kun näin tapahtuu, niin meidän on syytä myös edetä tällä tavalla ja katsoa, miten todellakin tapahtuu.

Herra puhemies! Näen, että tämän mietinnön pohjalta on viisasta ja vastuullista edetä. Valvontakysymys tässä niin kuin muutoinkin tulee olemaan todella hankala. On tietysti kaunista puhetta, että yritetään valvoa. Ei tämä valvonta onnistu. Harmaan talouden ongelmat ovat valtaisat, ja ne tulevat olemaan yhtä suuret, koska palvelupuoli tässä pystyy kuitenkin kiertämään näitä asioita.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Euroopan unioni laajenee parin viikon kuluttua, Suomen kannalta oleellista on Baltian maiden, erityisesti Viron, liittyminen unioniin. Baltian maiden unioniin liittymisen seurauksia Suomessa on arvioitu kovin monenkirjavasti. Esimerkiksi keskustelussa olevan virolaisen työvoiman tulosta Suomeen arvioiden haitari on hyvin laaja, parista tuhannesta peräti 400 000 ihmiseen. Vasta lähikuukausina ja lähivuosina nähdään, miten laajaa liikkuvuus todella käytännössä tulee olemaan.

Itävalta ja Saksa neuvottelivat aikanaan siirtymäajat myös palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Se, että Suomi ei pari vuotta sitten Lipposen toisen hallituksen aikana tältä osin siirtymäaikaa neuvotellut, oli vakava virhe. Kenties silloin ei vielä nähty, miten laajaksi vuokratyövoiman käyttö Suomessa nopeasti kasvaa, saati sitä, että ulkomainen vuokratyövoima saattaisi alkaa virrata maahamme. On kovin erikoista, että Suomessa näitä riskejä ei aikanaan osattu nähdä, mutta Itävallassa ja Saksassa kyllä nähtiin.

Suomessa työstä täytyy maksaa alan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Mahdolliselta kuitenkin näyttää tilanne, jossa virolainen tai jostain muusta uudesta EU-maasta tuleva työvoimaa vuokraava yritys myy halpaa virolaista työvoimaa Suomen markkinoille. Maksetaanko naapurimaassa asianmukaista palkkaa ja sivukuluja? Suomesta käsin tällaista toimintaa olisi todennäköistä hyvin vaikea valvoa. Jos kaikki toimivat lakien ja sopimusten mukaan, suuria ongelmia ei pitäisi tulla. Luotan siihen, että kotimaiset vuokratyöfirmat toimivat näin. Aivan yhtä varma en kuitenkaan ole ulkomaisten vuokratyöfirmojen suhteen. Jotta häiriöitä ei syntyisi, on tehokas valvonta tärkeää ja välttämätöntä. Virolainen veljeskansa on varmasti tervetullut Suomeen töihin, kunhan säännöt ovat samat kuin suomalaisillekin. Ulkomaisten vuokratyöfirmojen filunkipeliä emme voi hyväksyä. Jos merkittäviä ongelmia näyttäisi syntyvän, lienee tehokkaan valvonnan ohella paras ratkaisu se, että tämän vuoden syksyllä työvoiman vapaan liikkuvuuden siirtymäajasta luovuttaisiin. Lähikuukausina näemme, onko tähän todella mentävä. Silloin voisi syntyä enemmän tavanomaisia työsuhteita, jotka toimisivat varmuudella niillä pelisäännöillä kuin suomalaiset tavalliset työmiehet ja naisetkin toimivat.

Arvoisa puhemies! Nämä valiokunnan lausumat ovat tarkasti punnittuja ja erittäin perusteltuja. Eduskunta edellyttää, että "hallitus seuraa tarkoin lain vaikutuksia työllisyystilanteeseen ja työvoiman käyttöön eri aloilla ja, mikäli merkittäviä ongelmia syntyy, tuo neuvoteltuaan työmarkkinajärjestöjen kanssa tarvittaessa nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi esityksen lain voimassaoloajan lyhentämisestä tai lain soveltamisalan supistamisesta". Tähän liittyen toivon, että työmarkkinajärjestöt ovat tarvittaessa valmiita joustamaan asenteissaan, jos maan etu sitä vaatii. Viisas oppii toisten virheistä, tyhmä ei opi omistaankaan. Mutta hallituksen on joka tapauksessa toimittava Suomen edun mukaisesti.

Eduskunta myös edellyttää, "että hallitus valmistelee kiireellisesti esitykset toimenpiteiksi, joilla tehostetaan lähetettyjen työntekijöiden työsuhteiden ehtojen valvontaa, ja tuo tätä tarkoittavat esitykset eduskunnan käsiteltäväksi syysistuntokauden 2004 aikana" — mielellään sen alussa, sanoisin vielä näin. Tämä valvonta on aivan avainasia ongelmien minimoimisessa.

Edelleen eduskunta edellyttää, "että hallitus hyvissä ajoin ennen lain voimassaoloajan päättymistä antaa eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan paitsi tämän lain vaikutuksia ja tarvetta jatkaa sen voimassaoloa myös laajemmin työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen eri aloilla". Tämä koskee esimerkiksi EU:ssa valmisteilla olevaa palveludirektiiviä, jonka kanssa saamme varmasti vielä aika lailla urheilla, ennen kuin se on Suomen kannalta hyväksyttävässä muodossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän vielä huomiota siihen, että alakohtaisten työmarkkinahäiriöiden lisäksi myös alueelliset häiriöt ovat mahdollisia. Otaksun, että erityisesti tämä koskee Helsinkiä ja Uuttamaata, jonne Virosta on helppoa ja nopeaa tulla. Nämä alueelliset erot voivat olla merkittäviä, puhutaan niin työvoiman liikkuvuuden positiivisista kuin negatiivisistakin vaikutuksista.

Arvoisa puhemies! On vaikea arvioida, onko työvoiman liikkuvuus Suomeen laajaa vai jääkö liikehdintä sittenkin varsin maltilliseksi. Koska molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, on välttämätöntä, että hallitus seuraa riittävän tarkoin tilanteen kehittymistä ja on valmiina tekemään tarvittaessa hyvinkin nopeita korjausliikkeitä.

Puhemies! Lopuksi vielä totean sen, että kun pari kuukautta sitten tein tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen täällä eduskunnassa, niin en kyllä ihan arvannutkaan, miten suureen muurahaispesään tuli silloin törkättyä.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Heidi Hautalan linjasta, mikä on minusta hyvin epäjohdonmukainen. Hänellä analyysi työmarkkinatilanteesta on kyllä yhteneväinen työelämävaliokunnan edustajien kanssa ja samaten käsitys siitä, millä lääkkeillä me voimme itse vaikuttaa tilanteeseen, ja se lääke on tehostettu valvonta. Mutta pakko on kysyä: Poistuuko tämä mahdollinen työmarkkinahäiriö, joka aiheutuu etenkin vuokratyövoimasta, jos lopustakin valvonnasta luovutaan? Tietävätkö esimerkiksi vihreät edustajat, kuinka työmarkkinat kehittyvät muutaman vuoden aikana? Väitän, etteivät tiedä eikä tiedä kukaan muukaan. Silloin on aivan sulaa hulluutta antaa ne työkalut pois, jotka vielä ovat meidän omissa käsissämme.

Ed. Hautalan vastalauseessa viitataan suuren valiokunnan kantaan, jonka mukaan "vanhojen jäsenvaltioiden, Suomi mukaanlukien, on kuitenkin syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa, jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden kansalaisia eriarvoiseen asemaan". Edelleen viitataan ja sanotaan: "Hallituksen esitys - - ei täytä tätä edellytystä, koska sen rajoitukset koskevat yleisesti kaikkia aloja ja alueita. Kun tavallisen uudesta EU-maasta tulevan työntekijän pääsy suomalaisen työnantajan palvelukseen estetään laveasti, odotettavissa on Suomen työmarkkinoiden jopa pysyvä jakautuminen voimakkaammin kahtia." Siis miten niin estetään laveasti? Työvoimatoimistossa on virkailijat sitä varten, jotka arvioivat paikallista työmarkkinatilannetta. Jos on pulaa työvoimasta ja on tulijoita, niin työlupa tulee niin kuin manulle illallinen.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis, jos nyt olisikin niin kuin SAK:n suunnalta on yritetty väittää, että olisi hullua nyt sitten ikään kuin tämä tavallisten työntekijöiden rajoitusten ylläpitäminen purkaa, koska silloin avattaisiin suurempi luukku taas sitten, mutta minusta tämä on aivan hullu ajatus, koska se, mikä tässä on nyt yksi hypoteesi, jonka kannalle itse olen päätynyt, on se, että sulkemalla, ja kyllä se käytännössä suljetaan se reitti niille tavallisille virolaisille tulla Suomeen tavalliselle työnantajalle palvelukseen, ikään kuin ohjataan se työvoiman kysyntä ja tarjonta sinne vuokratyövoiman puolelle. Sillä voi olla pysyviä vaikutuksia Suomen työmarkkinoilla, niin että yhä enemmän työsuhteita solmitaan tämmöisessä muodossa, jossa se valvonta on vaikeampaa. Tässä se logiikka on, mutta jos te todella uskotte siihen, että tämä laki ikään kuin auttaa, niin katsotaan sitä sitten, mutta itse kovasti epäilen, että vaikutukset ovat, että mennään ojasta allikkoon.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tulee aivan toisen näköistä tekstiä, mitä on tämän alkuillan tullut. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Tulee varmaan vähän, ed. Pulliainen, sellaista, mistä te saatatte pitää. Nimittäin tämä EU:n eldoradohan on täydellinen harha. Tämä on vasemmalta oikealle tämä suuri linja olemassa, että vapaakauppa pelastaa. Me olemme nyt luomassa Euroopan Yhdysvaltoja. USA:ssa on täydellinen vapaa liikkuvuus työn ja muun suhteen, ja siellä on kymmeniä miljoonia köyhiä. Siellä on kyllä töitä, matalapalkkatöitä, siellä on jopa monella kaksi työtä; täytyy olla kaksi työtä, että elättäisi yhden ihmisen. Semmoistako me haluamme? Kun siellä pistetään hommat kiinni, niin ihmisille sanotaan, että sinulle ei ole töitä New Yorkissa, lähde Kaliforniaan, kyllä töitä on ja tekevälle löytyy. Tällaisen EU:nko me pitkällä tähtäimellä teemme?

Tämä globaali maailmankauppa, sehän on suuri harha. Me tulemme näkemään sen muutaman vuosikymmenen kuluessa. Me elämme täällä ja visioimme muutamaa vuotta eteenpäin. Todella suuret asiat ovat kehitysmaissa, Intiassa, Kiinassa, Bangladeshissä, missä on miljardeja ihmisiä. Mitä siellä tehdään, kun paikalliset rakenteet tuhotaan, pienviljelijät tuhotaan? Minne se massa lähtee liikkeelle? Sen jälkeen tämä Eurooppa on pientä vikinää. Meillä täällä puhutaan tulevasta työvoimapulasta. Meillä on 170 000 pitkäaikaistyötöntä. Nähtäisiin nyt jotain vaivaa heidänkin työllistämisensä, heidänkin ihmisarvonsa eteen. Se on alun perin varma, että ei tänne heti ole sysimässä porukkaa, mutta ei meillä mitään huoltosuhdeongelmaa tule olemaan. Tämä on tällaista propagandaa, että työvoimapula yllättää. Missä ovat ne näytöt, että se tulee yllättämään? Ei niitä ole yhtään missään.

Mikä on tämä vapaakaupan perustava ajatus, että se tulisi sitten niin kuin jatkuvalla syötöllä toimimaan? No, me olemme nähneet nyt, mitä se on. Meillä on alkutekijät, Salcomp Kiinaan, monet meiltä lähtevät näihin halpatyömaihin, tämä niin sanottu suorittava työ. Ja ketkä tässä ovat häviäjiä? Ne työntekijät, jotka ovat näissä olleet töissä, ja voittajia ovat siellä Intiassa, Kiinassa, Kiinassa kommunistiset puoluepamput, Intiassa kastilaitoksen yläporukka, joka omistaa nämä yritykset, joissa pienellä palkalla nämä onnettomat kiinalaiset ja intialaiset painavat niitä kokoonpanotöitä, ja Suomessa pitkäaikaistyöttömät istuvat kuppilassa ja kuittaavat sossusta. Tämä on suuri linja. Miljardit ihmiset ovat tässä kiinni. (Ed. Gustafsson: Mikä on mielipide tästä asiasta?) — Tämä on juuri se, että meidän ei pitäisi Euroopassa tehdä nyt tämmöistä rajat auki -politiikkaa. Valitettavasti ollaan mukana unionissa. Minä pitäisin siirtymäajat mukana maailman tappiin asti, minä en haluaisi tällaista systeemiä ollenkaan. Mieluummin kaksi vuotta, seitsemän vuotta, juuri niin kuin, ed. Gustafsson, Saksa ja Itävalta tekivät. Miksei Lipposen hallitus tehnyt näitä muutoksia, näitä varaumia? (Ed. Gustafsson: Ei sekään ollut täydellinen!) — Ei todellakaan, eikä lähellekään täydellinen, arvoisa herra puhemies.

Tämähän on samanlaista, kun sanotaan nykysuomella, että me olemme voitolla semmoisessa pelissä, jota pelattiin Titanicin kannella, että on voitolla rulettipöydässä Titanicilla tai pokeripelissä Titanicilla, jäävuori lähestyy, mutta peli käy ja banjot soi. Tällä lailla, jos me lähdemme sanomaan, että tämä on suuri linja, me suomalaiset voitamme tässä kaikissa. Tässä rikkaiden maiden köyhät eli täällä suomalaiset työttömät, vähäosaiset työpaikkansa menettävät, tukevat köyhien maiden rikkaita, kastilaitoksen yläporukkaa ja kommunistisia puoluepamppuja. Tämä tulee sinä päivänä, eikä siihen mene kuin 10—20 vuotta, kun tämä homma tulee tiensä päähän. (Ed. Gustafsson: Hyvä puhe, mutta ei auta työmiestä!) — Kyllä se auttaa, kun Euroopan unioni joutuu ottamaan rakenteelliset korjaukset, mutta meidän täytyy, arvoisa puhemies, ensin tehdä ilmeisesti nämä virheet, joita me lähdemme sitten korjaamaan.

Katsokaamme nyt kehitysmaita, mitenkä se maailmankauppa on auttanut siellä savimajassa olevaa beduiinia tai bushmannia. Ei millään tavalla. Ei millään tavalla, eikä tule auttamaan. Eikä Afrikkaan näitä tehtaita tulla viemään, eikä auta Suomessakaan. Eli, arvoisa puhemies, tämä perustavaa laatua oleva vouhotus tästä vapaasta kaupasta, työvoiman ja ihmisten ja palveluiden liikkuvuudesta, tämä pitää palauttaa alueelliseen muottiinsa. Eivät tule onnistumaan nämä suuret yksiköt. Ei onnistunut kolhoosi Venäjällä, ei se onnistu Länsi-Euroopassakaan, mutta ei sitä uskota, aivan niin kuin meitä ed. Pulliainen, meitähän täällä enemmän herjataan. Me, te ja minä, me olimme väärässä, kun Euroopan unionin jäsenyyttä vastustimme. 20 vuoden päästä me sanomme, että me olimme oikeassa, mutta ei se auta. Minä sanoin jo 20 vuotta sitten, että Neuvostoliitto romahtaa. Sanottiin, että Soini on vähän erikoinen ja antaa sen nyt olla. Ei se romahda koskaan. Paavo Väyrynen teki väitöskirjankin, ettei se romahda koskaan, mutta ei minua nyt kiitellä, että Soini, te olitte oikeassa Neuvostoliiton suhteen. Vaikka minä sanon, että tämä liikkuvuus ja nämä, joita me nyt käsittelemme, ovat pikkunippeleitä, niin kun Euroopan unioni on 20 vuoden päästä hajonnut, niin ei täällä viedä minua kultatuolissa pitkin Mannerheimintietä, että Soini, te olitte oikeassa, Euroopan unioni hajosi. Mutta se hajoaa tähän ahneuteen, se hajoaa tähän rahanvaltaan, ja se hajoaa sisäiseen eriarvoisuuteen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin rapautumiseen. Meillä käy niin pitkässä juoksussa, ei tämä meidän sosiaaliturvamme tule tällä tasolla pysymään. Meillä painetaan verotusta alas, kustannuksia alas. Me maksamme suuria jäsenmaksuja EU:lle, jotta EU voi jakaa tukia Virolle, Latvialle ja muille halvan työvoiman maille. Me subventoimme, ed. Gustafsson, suomalainen palkansaaja ... (Ed. Gustafsson: Mitä Persson sanoo tästä?) — Aivan niin, mikseivät suomalaiset sosialidemokraatit ole yhtä viisaita kuin Persson? Ei ole viisautta, mutta tuodaan sitä kynttilällä sossujenkin tupaan, jos sallitte, eli näin tästä päästään jatkossa eteenpäin.

Tämä ei sinänsä ratkaise, onko meillä siirtymäaika kaksi vuotta. Se ei ratkaise, vaan perustavaa laatua oleva virhe on se, että me uskomme jonkun federalistisen EU:n luomiseen, jossa kaikki liikkuvat. Eläimetkin liikkuvat. Ne liikkuvat ahtaissa häkeissä satoja kilometrejä, jotta saadaan tehokkuutta. Siellä sonni ulvoo tuskissaan, että pääsisi teuraaksi. Näin tässä on käymässä ja olemassa, koska se on edullista, ja sanotaan, että se on taloudellista vapaakauppaa, kun pyydetään katkarapuja vaikka täältä lähivesiltä ja lähetetään ne pakattaviksi Etelä-Afrikkaan ja tuodaan sitten tänne, ja halpa työvoima palvelee meitä. (Ed. Gustafsson: Missä on ed. Soinin onnela?) — Soinin onnela on suomalainen perusvennamolainen yhteiskunta, ja se olisi paras mahdollinen kaikille muillekin. (Ed. Gustafsson: Punamullan ja kokoomuksen rakentama!) — Ei kuulkaa, punamultahallituksessa ei oltu mukana.

Mutta tästä, mihin tämä tulee johtamaan. Tulen väittämään, että tämä maailmanlaajuinen saalistuskapitalismi tulee tiensä päähän, aivan niin kuin tuli kurisosialismi ja kommunismi. Ne ovat täysin sama asia. Molemmat unohtavat pienen ihmisen, pienen yksikön, ja siihen tulevat kaatumaan nämä suuruudenhullut ajatukset.

Olen iloinen, että vihreässä liikkeessä on ed. Pulliainen pitkässä juoksussa jaksanut pilkasta huolimatta pitää näitä asioita yllä. Mutta demokratiahan on huutoäänestys. Jos meidät äänestetään nurin, niin ei se auta. Mutta ehkä me, ed. Pulliainen, 20 vuoden päästä kultatuolissa sanomme, että olimme oikeassa. Tämä palveluiden vapauttaminen on pientä esisoittoa. Tämä linja tulee valitettavasti Suomessa ajautumaan umpikujaan parissakymmenessä vuodessa. Ei tämä maailmanlaajuinen ryöstökapitalismi optioineen ja muineen kestä, ja silloin lähdetään paikallisyksiköistä, paikallisyhteisöistä, rakentamaan lähiruuan avulla ja tätä kautta. Kyllä nämä junk foodit ja macdonaldsit ovat konkurssissa 20 vuoden päästä. Arvoisa puhemies, näin on.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä ed. Soini aloitti toteamalla, että nyt tulee erilaista tekstiä, niin nyt taitaa taas tulla erilaista tekstiä. Ihan kuitataan ed. Soinin puheenvuoro, josta olisi mukavaa tietenkin käydä pitempääkin keskustelua, sillä että meillä on edelleen maita, joissa kauppa ei käy eikä harrasteta vapaakauppaa ja rajat eivät ole auki, kuten esimerkiksi Pohjois-Korea, Kuuba ja Albania, enkä nyt ole niin vakuuttunut, kuinka iloisesti ne banjot siellä soivat. (Välihuutoja)

Politiikka on muutenkin ihmeellinen paikka. Täällä kolmisen tuntia sitten äänestettiin ulkomaalaislaista, ja luulen, että äänestin ed. Heidi Hautalan kanssa joka ikisestä kohdasta eri tavoin. Mutta kun nyt puhumme taas ulkomaalaiskysymyksistä kolme tuntia myöhemmin, houkutus äänestää samoin kuin ed. Hautala on suuri, ja niin taidan ensi viikolla tehdäkin. Kyse on tietenkin hieman erilaisesta ulkomaalaispoliittisesta linjasta, joka minun osaltani ehkä kulminoituu siihen, että kannatan tämmöistä työsuhteista, huoltosuhdetta parantavaa, aktiivista ulkomaalais- ja siirtolaispolitiikkaa, ja tämä valtakunta joutuu sen eteen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja itse asiassa ennemmin kuin uskommekaan.

Ennen kaikkea minun osaltani on kuitenkin kysymys siitä, että haluan sitoutua tähän suureen eurooppalaiseen projektiin. On ihan selvä, että tähän työvoiman liikkuvuuteen liittyy tiettyjä ongelmia. On ihan selvä asia, että koko itälaajentumiseen liittyy monia ongelmia. Kaikki tämä on itsestäänselvää, kaikki tämä on ollut tiedossa. Tästä huolimatta tätä pidetään suurena asiana, tätä pidetään suurena rauhanprosessina, tätä pidetään merkittävänä tekona koko maanosan tulevaisuuden kannalta. Meidän pitää myös muistaa, että me puhumme nyt niistä kansakunnista, jotka ovat eläneet 50 vuotta kommunismin ikeen alla ja jotka ovat sieltä vasta vapautuneet, ja niitten ihmisten työmahdollisuuksista jatkossa.

Muutoinkin olisi näissä keskusteluissa hyvä miettiä ehkä vähän laajemmin näitä kokonaisuuksia. Ainakin minua on häirinnyt se, että tätä keskustelua on leimannut se, että puhutaan koko ajan vain ongelmista, ongelmista, ongelmista, uhkista, uhkista, uhkista. Totta kai elämä ja maailma on täynnä ongelmia ja uhkia, mutta ihan yhtä selvää on se, että esimerkiksi EU:n itälaajentuminen on täynnä valtavia mahdollisuuksia, emmekä me voi lähteä siitä, että me puhumme vain niistä ongelmista ja pyrimme sitten vain keräämään ne rusinat sieltä pullasta. Tässä mielessä se lausuma, jonka ed. Heidi Hautala oli vastalauseeseensa kirjannut suuren valiokunnan suuhun, ja jota myös ed. Mustajärvi täällä aikaisemmin siteerasi, eli suuren valiokunnan kanta, jonka mukaan vanhojen jäsenvaltioiden, Suomi mukaan lukien, on kuitenkin syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa, jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden kansalaisia eriarvoiseen asemaan, on enemmän kuin tosi.

Vielä kun puhutaan laajoista linjoista, meillä on EU:n Lissabonissa vuonna 2000 hyväksymä strategia, jonka tarkoituksena on se, että kymmenessä vuodessa EU:sta tulisi maailman kilpailukykyisin alue. Yksi perusajatus sen taustalla on se, että nämä neljä vapautta ihan oikeasti toteutettaisiin. Kun on tutkittu niitä syitä, minkä takia meidän kilpailukykymme on nyt neljässä vuodessa itse asiassa sellainen, että olemme vain etääntyneet siitä tavoitteesta, yksi syy on se, että tavoitteet näistä liikkuvuuksista eivät toteudu.

Kun täällä ed. Meriläinen hieman aikaisemmin toivoi, että tämä komission palveludirektiiviesitys olisi joku koepallo, ei se mikään koepallo ole. Hyvät ystävät, EU:n huippukokouksessa on kerta toisensa jälkeen viitattu tähän. EU:n päämiehet, Suomen pääministerit mukaan luettuna, usea eri pääministeri, ovat olleet mukana hyväksymässä sellaisia päätöslauselmia, joissa on kiinnitetty huomiota siihen, että palvelut muodostavat yli 50 prosenttia EU:n bkt:stä ja palvelut eivät liiku vapaasti EU:n alueella, kuten tavarat nyt kutakuinkin liikkuvat, ja edellyttäneet, että komissio tuo esityksen, ja edellyttäneet vielä, että komissio tuo esityksen, jossa kiinnitetään huomiota suurimpiin esteisiin palveluiden vapaan liikkumisen tiellä tällä hetkellä. Tämä pitää muistaa, kun me tulemme jatkossa käsittelemään sitä palvelukauppadirektiiviä, joka kiistatta on monin osin ongelmallinen. Kaikki asiat ovat monin osin ongelmallisia, mutta niillä on myös kääntöpuoli: niissä on myös suuria mahdollisuuksia sisällä.

Jos vielä palataan yhteen periaatteelliseen kysymykseen, ed. Uotila täällä hieman aikaisemmin kiinnitti huomiota siihen, onko nyt tarkoitus se, että nämä EU:n uudet jäsenvaltiot ja niitten harjoittama markkinaliberalistinen linja pakotetaan tämän niin sanotun vanhan Euroopan muottiin. Se on ihan aiheellinen ja hyvä kysymys. Ihan yhtä hyvä kysymys on se, pakottavatko vanhat jäsenvaltiot nämä uudet jäsenvaltiot hyväksymään meidän sosialidemokraattisen ja protektionistisen linjamme. Eivät nämä ole aina niin yksinkertaisia.

Palatakseni vielä tähän konkreettiseen, nyt käsittelyssä olevaan lakiesitykseen, täällä on yksi kohta, jota en ole kuullut ainakaan tähän mennessä vielä tuodun esille, mutta joka minun mielestäni on relevantti. Kun täällä on keskusteltu siitä, että selvitetään, miten laajentuminen vaikuttaa ja muuttaa työmarkkinoitamme, asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Laajentumiseen nimittäin liittyy se, että valtiot, jotka ovat luopuneet siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta, voivat määräedellytyksin palata niitten soveltamiseen seitsemän vuoden aikana liittymisajankohdasta. Kun kannatan ed. Heidi Hautalan liberalistista linjaa, jota ed. Jukka Gustafsson tosin kutsuu elitistiseksi, pidän myös mielessäni tämän. (Ed. Gustafsson: Tässä ja nyt tilanteessa!) Tätä voi katsoa kahdesta eri näkökulmasta. Tätä voi katsoa siitä näkökulmasta, että pidetään rajat kiinni ja katsotaan, tuleeko ongelmia, tai sitten voi lähteä semmoisesta Eurooppa—Itä-Eurooppa-myönteisestä näkökulmasta, että avataan ne, ja jos tulee ongelmia, sitten palataan askel taaksepäin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! En aio puhua enää pitkästi tästä asiasta mutta palaisin vielä muutamaan käytettyyn puheenvuoroon, jotka täällä ovat olleet esillä.

Ensinnäkin hieman epäselvää minulle vieläkin on se, onko tämä todella avautunut kaikille, mikä on suurin ongelmakysymys tämän lainsäädännön kohdalla. Esimerkiksi ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan otti esille virolaisen lääkärin tulemisen Suomeen ja käytännössä sen työvoimatoimiston harkinnan, mitä siinä noudatetaan. Aivan kuten ed. Esa Lahtela mainitsi, näinhän se on. Mutta käytännössä, jos työvoimatoimisto harkitsee, että työlupaa ei voida myöntää, tämä aivan tismalleen sama lääkäri voi täysin vapaasti tulla Suomen työmarkkinoille reppufirman kautta. Tässähän on tämän lainsäädännön suurin ongelma ja porsaanreikä. Silloin kun tullaan reppufirman kautta, on huomattavasti vaikeampi valvoa työsuhteen ehtoja.

Sen verran vielä haluaisin tarkentaa, että pidän työsuhteiden ehtojen valvontaa erittäin tärkeänä asiana. Uskon, että joka ainut suomalainen rehellinen yrittäjä ja rehellinen työnantaja pitää aivan samoin valvontaa tärkeänä. Työnantajapiireissä ei ole mitään intressiä hyödyntää eikä toimia harmaan talouden pelisääntöjen mukaisesti, ja jos joku näin väittää, puhuu mielestäni vääristeltyä totuutta. Kuitenkaan työsuhteen ehtojen valvonnan parantaminen ei paranna suomalaisen työttömän asemaa. Mitä tulee siihen, että tänne voidaan tulla ilman työlupaharkintaa, niin nämä kaksi asiaa eivät mielestäni todellakaan kohtaa, tai ne eivät ole vastauksena toisiinsa.

Täällä on myös tuotu esille sellaisia näkökohtia, että Suomessa on paljon myös työttömyyttä. Tämä pitää paikkansa. Meillä on hyvin paljon omiakin työttömiä. Käytännössä kuitenkin meillä on samanaikaisesti monilla aloilla työvoimapulaa, muun muassa metallialalla ja rakennusalalla, pari alaa mainitakseni. Mielestäni on aivan epärealistista odottaa ja olettaa, että nämä kaksi täysin koskaan kohtaisivat. Tyyppiesimerkki on muun muassa valiokunnan matkalta Itä-Lapissa, jossa olimme hetki sitten. Kun työttömyysprosentti lähenteli 30:tä, samanaikaisesti muun muassa ei saatu lääkäreitä töihin. Tämä on kylmä tosiasia. Eräs suuri ongelma työvoimapolitiikassa ja työllisyydessä yleensä on se, että avoimet työpaikat ja työvoima eivät kohtaa toisiaan. Mielestäni tätä pitää mahdollisuuksien mukaan pyrkiä parantamaan, mutta siihen ei varmaan tässä laissa pystytä, ja ehkä nyt itsekin jo eksyin hieman pitkälle alkuperäisestä aiheesta.

Todellakin se, miksi itse olen suhtautunut hyvin kriittisesti tähän, johtuu nimenomaan tästä suuresta porsaanreiästä, joka tähän sisältyy. En kuitenkaan ole ollut hylkäämässä kyseistä hallituksen esitystä enkä aio myöskään äänestää sen hylkäämisen puolesta. Sen sijaan toivon, että todellakin, niin kuin valiokunnan mietintöön on kirjattu, hallitus välittömästi ryhtyy toimiin, jos aivan selkeästi näyttää siltä, että tällä lainsäädännöllä aiheutamme paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Minulla on siitä erittäin ikävä epäilys, että näin tulee olemaan, ja silloin toivon, että pääministeri Vanhanen pitää kiinni niistä sanoistaan, kokoaa mahdollisimman napakasti joukot ja myös ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin.

Tärkeää roolia minun mielestäni näyttelee myös se, miten käytännössä työvoimatoimistot tulevat tätä lupaharkintaa noudattamaan tai millaisin toimin tullaan lupaharkinta suorittamaan. Onko seula liian tiukka, ollaanko joustavia, löydetäänkö ne keinot, joilla varsinkin työvoimapulasta kärsivät yritykset mahdollisimman nopeasti saisivat palvelukseensa ihmisiä? Tämäkin on sellainen kysymys, että jos me haluamme niin sanottua Kiina-ilmiötä tätäkin kautta estää, meillä ei ole mielestäni varaa ajaa suomalaisia yrityksiä, jotka eivät välttämättä saa Suomessa asiantuntevaa työvoimaa, sen takia toisiin maihin. Tämä on mielestäni myös erittäin vakava kysymys, ja toivoisin, että sekin huomioitaisiin ja otettaisiin erittäin vakavasti.

Arvoisa puhemies! Eivätköhän tässä tulleet nyt tärkeimmät. Ed. Esa Lahtela näyttää olevan seuraavan puheenvuoron käyttäjä, joten ehkä hän itsekin sitten hieman tarkentaa, mitä hän tällä tarkoitti. Kuitenkin halusin omalta osaltani tosiaan selvittää sitä asiaa, miten itse olen tämän kysymyksen nähnyt.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Näköjään, kun keskustelua käydään, asia jalostuu, ja edellisen puhujan ajatuksiin voisi yhtyä lähes täydellisesti. Siinä mielessä tämä keskustelu on hyvä. Pyysin puheenvuoron käyttääkseni sen juuri tästä valvontanäkökulmasta, koska koko jutussa tämä valvonta tulee olemaan se merkittävin ja oleellisin seikka. Nimittäin kun työn hintaa verrataan, sehän katsotaan näinpäin se juttu, mikä on edullisempi, onpa se suoraan palkattu työntekijä tai ostopalvelu. Silloin tässä nousee valvonta erityiseen asemaan siinä mielessä, jotta jos on suomalainen firma, jolla ei ole tämmöisiä isänmaallisia tunteita, vaan joka katsoo, mikä on edullisempi vaihtoehto, saa Naapuri-Virosta tai mistä hyvänsä uusista liittyjämaista edullisen palvelutarjouksen, reppumiestarjouksen, niin vaikka meillä olisi kuinka avoimet ovet tänne Suomeen, ei mitään siirtymäsäännöksiä, firma valitsee Virosta, kun tietää, jotta siellä maksetaan määrätty palkka, sen työn saa määrätyllä hinnalla, ja me emme mahda sille mitään.

Sen takia tässä kysymys on siitä, miten saadaan myös lähetetyt työntekijät valvonnan piiriin. Se tarkoittaa sitä, mitä aikaisemmin täällä edelliset jo puhuivat, jotta meidän pitää saada EU:hun semmoinen yhtenäinen säännöstö, mutta toivon mukaan se saadaan ihan oikeasti, ei sillä tavalla kuin ed. Vapaavuori puhui, jotta tulee se palveludirektiivi, jolla pyritään hämärtämään koko valvonta ja tuomaan se tilanne, jonka torjuntaa ed. Pulliainen on koko ajan peräänkuuluttanut niin pitkään kuin muistan ja sanonut, että harmaa talous kuriin. Sillä tavalla harmaata taloutta ei saada kuriin, vaan kyllä valvonnan pitää olla mahdollisimman lähellä sitä kohdetta, missä joku juttu tehdään, eikä sillä tavalla, että valvotaan siitä maasta, mistä mahdollisesti lähdetään, koska on tärkeää tässä tilanteessa, jotta jos Suomeen tulee Virosta porukkaa, täällä noudatetaan Suomen työehtoja, maan työehtoja. Silloin ei vääristetä sitä kilpailua, tai jos Suomesta joku menee johonkin muuhun maahan, noudatetaan tietysti sen työehtoja, jos ne ovat paremmat.

Mutta meidän työehtosopimuksemme mukaan jos on lähetetty työntekijä, pitää vähimmäisehtojen olla kuitenkin suomalaiset aina. Mutta jos ehdot ovat paremmat siellä maassa, missä sitä työtä tehdään, silloin pitää suomalaisen ihmisen saada oikea palkka sieltä, jotta ei vääristä taas sen maan työmarkkinoita. Sen takia oleellinen seikka kaikista siirtymäajoista huolimatta on se, miten voidaan Suomessa tai siellä muussa maassa katsoa, että ei vääristymää eikä tämmöistä halpamyyntiä, ihmisten riistämistä, tapahdu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on odotellut pari tuntia muiden asioiden käsittelyä ja tässä on hallituksen esitys laiksi EU:n jäseneksi tulevien uusien jäsenvaltioiden kansalaisten ansiotyön edellytyksistä ja kun on kuunnellut ikään kuin tällaista globaalikeskustelua — täällä on Kiinasta ja Intiasta puhuttu, bushmanneista ja beduiineista ja katkaravuista ja Intian ja Kiinan ongelmista, tavaroiden vapaata liikkumista on glorifioitu täällä ja kaikkea tämän tyyppistä — niin haluaisin vain todeta, että todella eduskunta on globaalikeskustelun tarpeessa, ja tietysti tämä globaalikeskustelu pitäisi käydä asiantuntevuuden ja asiallisuuden pohjalta, niin että tiedetään myös, mistä puhutaan. Tällaisen keskustelun paikka pitäisi jälleen kerran luoda eduskunnalle. Tämä kohta se ei varmaankaan ole. Ainakaan siltä eivät tosiaan puheenvuorot ole vaikuttaneet.

Ed. Soinille haluaisin sanoa, että vuonna 2003 Kiinaan tuli neljä miljoonaa uutta henkilöautoa, mikä on todellinen ongelma sekä niille suurkaupungeille, niille megakaupungeille, että koko tälle maapallolle. Jos me alamme näistä asioista keskustella, niin varmaan meillä on paljon näistä toisillemme kerrottavaa.

Mutta nyt tämä asia toivon mukaan lähestyy lopullista päätöstään. Tässä on vielä kaksi puheenvuoroa ja koko joukko muita asioita.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Koetan olla lyhytsanainen, vaikka tekisi mieli puhua pitkään.

Meillä on Euroopassa valtava työttömyys. Meillä on Saksassa viisi miljoonaa työtöntä. Koska puhutaan näistä ihmisistä? Minne he menevät? Kolmas sektori on täysin laiminlyöty. Jossain vaiheessa Horst kysyy, missä on minun braatvurstini, ja sille ei kelpaa vastaukseksi, että Janocek syö sitä Puolassa. Jossain vaiheessa tämä tulee eteen. Meillä on pitkäaikaistyöttömyys laiminlyöty, kansalaisjärjestöt, kolmas sektori. Mitä me teemme, vaikka palvelut ja työvoima liikkuvat, kun kymmeniä miljoonia ihmisiä tulee olemaan köyhyydessä ja työttöminä? EU tappoi pientalonpojan, ja Emu ja vapaa liikkuvuus sopeuttaa duunarin. Nyt se tulee vasemmiston eteen, ja nyt he ovat sen täällä huomanneet Gustafssonit ja monet muut. Nyt he tajuavat, mitä tämä heidän kohdallaan merkitsee. Kun pientalonpoikaa vietiin lahtipenkkin, niin he sanoivat, että te olette aikanne eläneitä. Nyt pitää teollisuutta tehdä eikä maanviljelystä, sanottiin Koskelan pojallekin "Täällä Pohjantähden alla". Nyt sanotaan duunarille, että tehtaat on mennyttä, että rupea palvelemaan, pesemään paitoja, prässäämään housuja tai kohta sekin tehdään Kiinassa.

Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti Irlannista: Olen käynyt siellä kymmeniä kertoja. Irlantiin on paljon kaadettu amerikkalaista rahaa, aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi. Kun sinne on tullut paljon talouskasvua, siellä lapsiperheet ovat elinikäisiä asuntosäästäjiä. Dublinista kun lähdet Keskusrautatieasemalta Howthiin, niin hinnat ovat moninkertaistuneet. Lapsiperheet ovat samanlaisessa asuntoloukussa kuin ne ovat täälläkin, elinikäisiä asuntosäästäjiä. Nämä kapitalisoituvat maahan, asuntojen hintaan ja muuhun, ja se tavallinen pieni ihminen on siellä yhtä ahtaalla pian kuin ennenkin. Nämä ovat ne suuret linjat, ja nämä palveludirektiivit ovat hyttysten ininää siihen verrattuna, mitä on tulossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Joudun pyytämään ed. Tiusaselta anteeksi, että tätä globaalia löpinääni jatkan vielä pari minuuttia.

Ensinnäkin minä totean ed. Soinille, että olemme tästä maailman analyysistä hyvin samaa mieltä. Meillä on siinä yksi ero vaan: Se mitä te ennustitte, se tulee paljon nopeammin. Minä veikkaan, että se on kymmenen vuoden päästä ja rajuimman jälkeen. Muistakaa se, että nyt käydään jo öljystä miehityssotia, ja ne ongelmat eivät ratkea sillä. Se on niin kuin resurssisotaharjoittelua, ja ongelma ei poistu mihinkään, yhtään tippaa ei tule sitä raakaöljyä lisää, ja entisetkin kuluu, ja se kulminoituu vaan.

Mutta, arvoisa puhemies, tästä asiasta liittyen tuohon ed. Holmlundin puheenvuoroon kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin, kun hän aivan oikein puhui nyt siitä reppufirma-asiasta, hän on täsmälleen oikeassa. Absolut! Mutta, mikä se reppufirma on? Mistä se on syntynyt hittituotteeksi? Sehän on tuote. Se johtuu nimenomaan siitä, että kun harmaata taloutta ei saatu kuriin, ei haluttukaan saada kuriin — sitä suorastaan peiteltiin, ettei nyt vaan kukaan puuttuisi siihen ilmiöön — se juuri loi tuotteena reppufirmat, joilleka luotiin hyväksyttävyys, laaja hyväksyttävyys, ja sitä hyväksyttävyyttä nyt käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Siis kysymys on tuotteesta, joka on sallittu, koska se palveli tiettyjen tahojen etua.

Kuka ei tähän puuttunut? Se oli juuri TT ja Suomen Yrittäjät. Ne eivät puuttuneet. Mistä me sen tiedämme? Me tiedämme sen siitä, että kun oikeusministeriö muun muassa teki lakiehdotuksia, hallituksen esityksen tekstejä, jotka oli tarkoitettu nimenomaan harmaan talouden kuriin saattamiseksi, ja laittoi ne lausunnolle TT:hen ja Suomen Yrittäjiin, sieltä tuli lausunnot, jotka olen lukenut: "Ei käy missään nimessä. Mitään tällaista ei saa tapahtua." Ja nyt olemme sen kurimuksen kanssa tekemisissä. Siksi tässä asiassa tämä siirtymäaika ei auta yhtään mitään.