Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Asuntosektori on eräs tärkeimmistä asiakokonaisuuksista koko maassa ja myös luonnollisesti täällä eduskunnassa. Ja jos noin yleisesti ottaen sanoo tilanteesta jotain, niin kaiken kaikkiaan Suomessa kyllä asuntosektori on hoidettu hyvin tai ainakin melko hyvin, vaikka tietysti kritiikin aiheita jokapäiväisessä elämässä aina löytyy.

Täällä on aikaisemmin tänä päivänä ihmetelty maatalouden tukiin liittyvän lainsäädännön monimutkaisuutta. Aivan yhtä monimutkainen lainsäädäntö on Suomessa myöskin asumisen osalta. Se on todellinen viidakko, ja mielestäni olisi kokonaisuudistus ehdottomasti tehtävä ja mahdollisimman pian. Ei voi jatkua sillä tavalla, että tehdään muutoksia muutoksien päälle ja yhä monimutkaisempi järjestelmä on perustana ja kunnissa, yksityisissä yrityksissä sekä valtionhallinnossa tarvitaan koneistoa mielestäni pelkästään sen vuoksi, että lainsäädäntö on monimutkainen. Pitäisi yksinkertaistaa, pitäisi pelkistää ja pistää lainsäädäntöön vain oleelliset, keskeiset asiat ja siirtää sitten ministeriöiden päätettäviksi tai asetuksilla määrättäviksi kaikki muut asiat. Tätä minusta pitäisi ryhtyä miettimään mahdollisimman pian.

Tämän lakikokonaisuuden muutosten osalta haluan puuttua vain tähän asukkaiden valintakohtaan. Kun on kysymys sosiaalisesta asuntotuotannosta, niin perustelut tietysti valinnassa ovat myös sosiaalisia, se on ihan selvä asia, siis se pitää ottaa peruslähtökohdaksi. Mutta esimerkiksi 4 a §:ssä todetaan, että asukasvalinnan tavoitteena on, että aravavuokra-asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään vuokratalojen monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen.

Arvoisa puhemies! Tämä on ongelma monella paikkakunnalla, eli tulee liian paljon aravavuokrataloja esimerkiksi samoille alueille ja syntyy sosiaalisesti epätasapainoisia alueita. Siitä on meillä kaupungeissa paljon esimerkkejä, ja tämä pitäisi ottaa huomioon jo kaavoituksessa niin, että tällaisia kohteita sijoitettaisiin eri puolille vapaarahoitteisen asuntotuotannon kanssa hyvässä sovussa samalla alueella oleviksi kokonaisuuksiksi.

Sitten 4 b §:ssä todetaan, että etusijajärjestyksestä voidaan yksittäistapauksessa poiketa, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Tämä on nyt tämänkin lainsäädännön osalta yksi kohta, joka on todella tulkinnanvarainen, monimutkainen. Siinä onkin sitten ihmettelemistä niillä, jotka valintoja tekevät, kun yleensä näissä asioissa jonot ovat aika pitkiä ja juuri koskaan ei täysin tyytyväisiä olla sitten valintoihin, ja kun tuon pykälän momentin perusteella ratkaisua joutuu tekemään, niin voi sanoa sataprosenttisella varmuudella, että myöskin tyytymättömiä sen jälkeen on. Pitäisi olla selkeämpiä ja yksinkertaisempia ohjeita.

Sitten saman pykälän eli siis 4 b §:n 3 momentti mahdollistaa sen, että annetaan etusija asunnon sijaintikunnan jäsenelle. Se on sinänsä aivan järkevä peruste. Ei ole mielekästä, että joku kunta rakentaa paljon vuokrataloja, vuokra-asuntoja, ja sitten oman kunnan asukkaat eivät tavalla tai toisella tietyissä tilanteissa olisi etusijalla, vaan kenties käytäntö johtaisi siihen, että he joutuisivat jopa lähtemään pois paikkakunnalta. Tämä on ihan järkevää rakentamisen ja asukkaitten sijoittamisen kannalta, mutta se saattaa olla tietyissä tilanteissa jälleen kohta, joka aiheuttaa vaikeuksia nimenomaan valitsijoille.

Eli tässä vain muutama esimerkki taas tästä uudistuksesta, joka on vireillä. Täällä on paljon tulkinnanvaraisuuksia, monimutkaisia pykälien kohtia. Minä toivon, että kun valiokunta tätä käsittelee, niin tämä siellä ainakin perustelujen osalta yksinkertaistuisi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esityshän perustuu mitä ilmeisimmin eduskunnan oikeusasiamiehen kahteen päätökseen, jotka koskettavat Helsingin kaupungin valintoja. Niissä päätöksissähän apulaisoikeusasiamies totesi, että senhetkisen eli tämänhetkisen lain mukaan kunta, joka on rakentanut vuokrataloja, ei voi asettaa oman kunnan asukkaita etusijalle. Mielenkiintoista siinä oikeusasiamiehen päätöksessä oli se, että tämä on niin sanottua yhteiskunnallista päätöksentekoprosessia, jolloin viime kädessä eduskunta voi ratkaista, millä tavoin ratkaistaan sitten tämä valinta, ja se ei kuulu siltä osin sitten laillisuusvalvojalle.

Siltä osin olen ihan samaa mieltä, mitä ed. Vielma sanoi, että nämä pykälät ovat tulkinnanvaraisia. Mutta se on kyllä tällä kertaa myönnettävä, että tämä hallituksen esitys kuitenkin selkeyttää nykyistä tilannetta nimenomaan täällä Pääkaupunkiseudulla, jolloin ongelmaksi muodostui Helsingin kaupungin asukkaiden valinta niihin asuntoihin, jotka olivat Helsingin kaupungin määräysvallassa. Tämä on se sana minun mielestäni, joka tällä hetkellä tässä hallituksen esityksessä on ratkaiseva, jolloin etusijalle asetetaan ne henkilöt, jotka ovat jo kirjoilla siinä kaupungissa.

Mutta myönnän, niin kuin ed. Vielma täällä totesi, että nämä pykälät kyllä varmasti aiheuttavat näissä kansalaisissa monenlaisia tulkintoja sen jälkeen, kun itse eivät ole päässeetkään niiden valittujen joukkoon.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse olen ollut, niin kuin aiemmin olen todennut, kiinteistövälitysliikkeessä ja myös isännöitsijätoimistossa, jossa hoidettiin isännöitsijätehtäviä, suorittamassa näitä asukasvalintoja. Kuten ed. Vielma tuossa edellä totesi, niin tämä pykäläviidakko ja nimenomaan nämä perusteet, joitten perusteella valinnat tehdään, nämä vaativat todella paljon selkeyttämistä.

Mutta toisaalta myös nostaisin keskusteluun osittain senkin, että meillä on paljon vuokrataloja, jotka ovat jääneet jälkeen, jotka eivät vastaa enää nykyajan vaatimuksia ja ovat sen takia tyhjillään ja sitä kautta ajautuneet erittäin vaikeaan taloudelliseen asemaan. Meidän myös pitäisi täällä salissa miettiä näitten talojen kohtaloa.