Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tätä lakiesitystä antaessaan hallituksella on ollut hyvä tarkoitus. Tähän saakka pitkäaikaisen laitospotilaan maksu on määräytynyt yksioikoisesti hänen omien tulojensa perusteella. Laitoshoidossa olevan maksu on voinut olla enintään 80 prosenttia hänen tuloistaan, ei kuitenkaan enempää kuin ovat hoidon todelliset kustannukset. Edelleen suojaosaksi on säädetty 80 euroa kuukaudessa, joka vähintään täytyy jättää potilaan omaan käyttöön.

Maksuasetuksessa todetaan, että maksukyvyn mukaan määrätty maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa, jos henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat huomioon ottaen siihen on syytä. Missään ei ole sanottu, minkä verran sitä maksua tulee alentaa. Kunnat ovat laitoshoidon maksua määritellessään käyttäneet harkintaa, ja lopputulokset ovat sitten olleet kirjavia. Jos taas puolisoiden välille on vahvistettu elatussopimus, siinä tapauksessa kunnat eivät ole harkintaa voineet käyttää, vaan elatussopimuksessa pienempituloiselle puolisolle maksettu elatus on ollut pakko ottaa huomioon, kun laitoshoidon maksua on määrätty. Elatussopimuksia ei tietenkään ole arvattu kaikissa avioliitoissa tehdä, vaikka niiden määrä lieneekin ollut viime aikoina jonkin verran nousussa.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys korjaa puutteen, mikäli laitoshoitoon joutuneen tulot ovat suuremmat kuin toisen, siis kotiin jäävän puolison. Uuden lakiesityksen mukaan puolisoiden tulot lasketaan tällaisessa tapauksessa yhteen ja laitoshoidossa olevan maksu voi olla korkeintaan 40 prosenttia yhteisistä tuloista. Tässäkin tapauksessa laitoshoidossa olevan omaan käyttöön tulee jäädä 80 euroa kuukaudessa. Tällaisessa tilanteessa siis laitoshoidossa olevan maksu alenee. Jatkossa ei kuitenkaan enää oteta huomioon noita elatussopimuksia, joten sellaisissa tapauksissa on mahdollista, että yksittäisten potilaitten kohdalla maksu saattaa myös nousta. Maksun laskentatavasta johtuen yksittäisten nousujen ei kuitenkaan pitäisi olla mahdottomia. Sellaisissakin tapauksissa kunnalla tulevaisuudessa säilynee harkintavalta.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, tämäkään muutos ei korjaa asiaa alaikäisten ja huollettavien lasten kohdalla. Kaikki pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat potilaat eivät suinkaan ole eläkeikäisiä pappoja ja mummuja, vaan hyvinkin nuoria pienten lasten äitejä ja isiä saattaa joskus joutua pitkäaikaiseen hoitoon. Asiakasmaksusäännökset ovat jo alkuperäisessä asussaan periaatteessa mahdollistaneet kotiin jääneen puolison ja lasten taloudellisen aseman turvaamisen. Hoidettavan perhetilanne on voitu ottaa huomioon maksun suuruutta määrättäessä. Asiakasmaksuasetuksen mukaista enimmäismaksua on myös voitu alentaa siten, että laitoshoidossa oleva voi osallistua kotiin jääneen puolison ja lapsen elatukseen.

Nykyisin voimassa olevan asetuksen mukaan tämä tulee ainakin selvittää. Tässäkin suhteessa soveltaminen on kirjavaa, ja olisi ollut ehkä perusteltua tämän lakimuutoksen yhteydessä kirjata lakiin esimerkiksi lapsen toimeentulotuen perusosan suuruinen summa kutakin alaikäistä lasta kohden, joka summa automaattisesti tulisi vähentää laitoshoitoon joutuneen tuloista tai puolisoitten yhteisistä tuloista, kun laitosmaksua määrätään. Mahdollista lienee sekin, että asia huomioidaan jatkossa maksuasetuksessa. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä tätä asiaa harkitaan.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tämän lakiesityksen yhteydessä haluan kiinnittää huomiota, on esityksen vaikutus kunnissa. Voisi ajatella, että suurempituloisten puolisoitten laitosmaksujen alentaminen lisää jonkin verran halukkuutta kunnalliseen pitkäaikaiseen laitoshoitoon, mutta tuskin sinne mitään ryntäystä tulee. Ei tämä varmaankaan ole ongelma. Ongelma ei itsessään ole myöskään kuntien maksutulojen alentuminen. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan maksutulojen alentuminen kunnille voisi olla enimmillään 4,2 miljoonaa euroa, todennäköisimmin kuitenkin noin 2 miljoonan euron luokkaa. Summa ei ole suuri koko terveydenhuollon menot huomioiden. Hallitus on kuitenkin tässäkin uskollinen periaatteilleen, että kunnille siirretään lisää velvoitteita, vähennetään kuntien tuloja, mutta sitä ei mitenkään aiota kunnille korvata. Hallituksen esitys ei mainitse sanallakaan mahdollisesta kompensaatiosta.

Arvoisa puhemies! Pienistä puroista syntyvät suuret virrat. Yksittäisistä senteistä tulee milloin metri, milloin euro, ja pienistä euroista kasvaa miljoonia. Jos tällaisia pikkusummia lisätään kuntien kannettavaksi toistuvasti ikään kuin huomaamatta ja ikään kuin kansalaisten parasta ajatellen, niin kuin tässäkin, ne pienet valtionosuuksien lisäykset, joita nyt taas vaalien alla luvataan, eivät edes korvaa menetyksiä puhumattakaan, että kunnat pystyisivät parantamaan esimerkiksi terveyspalvelujaan.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja niin hyvin selosti tämän esityksen sisällön, ettei tarvitse tehdä sitä uudestaan. Mutta kysymykseen alaikäisistä lapsista: Kun hän esitti, että heille pitäisi taata ainakin toimeentulotukinormin suuruinen osuus, sitä jossakin määrin tätä esitystä antaessani harkitsin, mutta totesin sen jo turhaksi, koska tämä maksuhan maksetaan kunnalle ja kunnan on joka tapauksessa sitten maksettava — jos se perii kovin suurta maksua — toimeentulotuen normin suuruinen summa toimeentulotukena. Luulisi, että kunnan on järkevää tätä edestakaista rahansiirtoa sen verran välttää, että antaisi sen jo maksualennuksena. Näitten pykälien kirjoittaminen kovin täsmälliseen muotoon, kun elämäntilanteet vaihtelevat aika paljon, on monimutkaista, ja sen takia ei tuohon suuntaan haluttu mennä.

Ed. Keräsellä oli pelko siitä, että kunnat menettäisivät tässä paljon tuloja. Ensinnäkin elatussopimukset, nyt kun ne on opittu, joka tapauksessa yleistyisivät nopeasti ja nämä tulot menisivät joka tapauksessa. Tämä asia oli kuitenkin tarkoitus ratkaista jo viime syksynä silloin, kun muu maksuasetus oli käsittelyssä. Tämä silloin noin arviolta 10 miljoonaa markkaa otettiin huomioon kunnallisten maksujen mitoituksessa, ja sen takia tämä on itse asiassa jo korvattu kunnille.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! On syytä aloittaa samalla tavalla kuin ed. Keränen eli todeta, että tämä hallituksen esitys on lähtökohtaisesti hyvä. Tässä pyritään hyvään lopputulokseen tilanteissa, joissa aviopuolisoista toinen joutuu laitoshoitoon. Halutaan turvata se, että kotiin jäävän elatus on myöskin järjestyksessä. Tämän lähtökohdan mukaisesti tätä esitystä on syytä kannattaa. Kun valiokunnassa aloitamme asiantuntijakierroksen, on tietysti sitten katsottava, onko tässä jotain täsmentämisen tarvetta.

Ministeri Soininvaara oli hyväuskoinen kuntien suhteen, että ne toimivat järkevästi eivätkä peri suuria maksuja tapauksissa, joissa sitten lapset mahdollisesti olisivat toimeentulotuen tarpeessa. Valitettavasti en jaksa olla aivan näin optimistinen juuri sen suhteen, että perhe ei sitten joutuisi toimeentulotukiasiakkaaksi tällaisessa tilanteessa. Näin mielestäni saattaisi olla. Tämä on ilman muuta asia, jota kannattaa selvittää, onko tarvetta sitten asettaa myöskin joitain vähimmäismääriä lapsen elatuksen turvaksi jätettävistä maksuista.

Halusin puhua enemmän siitä, mitä hallituksen esityksessä ei ole. Tässä esityksessä ei ole määritelty käteenjäävää vähimmäistuloa tilanteissa, joissa jompikumpi puolisoista on hoidettavana kotona taikka joissa yksin asuva henkilö on hoidettavana kotona. Yleinen pyrkimys on siihen, että ihmisillä olisi mahdollisuus asua kotona ja he saisivat tarvitsemansa avun kotiin silloin, kun se on mahdollista, myöskin sellaisissa tilanteissa, joissa hoidon tarve on pitkäaikainen ja hoitoa tarvitaan paljon. Hoitoa voidaan silloin antaa omaisten tuella. Omaishoidon tuki on yksi tapa tukea perhettä. Esimerkiksi jälleen tuli tietooni tapaus, jossa hoidettavalta perittiin niin suuri asiakasmaksu, että ei itse asiassa ole mitään järkeä, että maksetaan omaishoidon tukea, kun se otetaan sitten hoidettavalta pois.

Tämä on problematiikka, jota omaishoitotukijärjestelmän kannalta pitäisi selvittää. Nyt oikeastaan toivomukset pitäisi osoittaa ministeri Biaudetlle, mutta kun hän ei ole paikalla, niin ehkä ministeri Soininvaaran välityksellä ne menevät. Selvityksiä omaishoidon tuen kehittämisestä, mitä täällä on aiemmin pyydetty sosiaali- ja terveysvaliokunnankin toimesta, ei saisi viivyttää, vaan pyrittäisiin viemään ne nopeasti eteenpäin.

Kotona asumiseen liittyy sellainen tilanne, että tosiasiassa kaikki maksut saattavat nousta korkeammiksi kuin tulot. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kotona asuva henkilö on yksinäinen, helposti kaikki menot nousevat, koska silloin hän joutuu maksamaan lääkkeet ja kaikki hoitokustannukset, jokaisen erikseen, ja sen lisäksi on tämä pitkäaikaishoidon maksu. Tämä asia olisi semmoinen, mikä tässä yhteydessä olisi pitänyt selvittää, mutta hyvä kun nyt on yhdessä asiassa päästy eteenpäin. Mutta on erittäin välttämätöntä, että päästään myöskin kotona asumisen maksuissa nopeasti eteenpäin, koska kuten jo totesin, tavoitteenahan juuri on, että ihmiset voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään ja sitä tuettaisiin. Se on varmasti hyvä silloin, kun siihen on mahdollisuudet, on kysymys sitten lapsesta tai aikuisesta tai vanhuksesta.

Kotona jatkuvaa hoitoa tarvitsevan henkilön maksujen määräytymisestä säädetään asetuksessa, ja kun pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön maksut on nostettu lain tasolle, mikä on perusteltua ja välttämätöntä, niin on erittäin kiireellistä, että myöskin kotona hoidettavan henkilön osalta määräykset nostetaan lain tasolle, ministeri Soininvaara. Tämä on sellainen perustuslaillinen kysymys. Tässä en nyt huomannut, oliko tässä jo ehdotus, että perustuslakivaliokunnalta pyydetään lausuntoa, tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunta voi lausunnon tarvittaessa pyytää. Mutta tässähän on nimenomaan kysymys siitä, minkä tasoiset määräykset on lain tasolle nostettu. Se olisi välttämätöntä, että maksuista määrättäisiin laissa.

Vielä viimeisenä asiana haluan tuoda esille sellaisen asian, josta täällä olen myös perusteellisesti aikaisemmin jo puhunut ja jonka saimme päivähoitomaksujen osalta jo hoidettua valiokunnassa. Kun aikaisemmin oli niin, että jos vanhempi saa esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotukea tai korotettua tai erityishoitotukea, ne vaikuttivat lasten päivähoitomaksuihin tulona. Tämä onnistuttiin poistamaan, mutta ihan vastaavalla tavalla nämä vaikuttavat kotona asuttaessa myöskin tulona siihen maksuun. Esimerkiksi jos henkilö itse saa erityishoitotukea, se on tulo, joka nostaa hänen maksuansa, ja tosiasiassa se erityishoitotuki, jonka Kela maksaa, menee kunnan taskuun. Mielestäni tämä ei ole oikea tapa tukea kuntia. Kunnat tarvitsevat tukea, että ne pystyvät huolehtimaan velvoitteistaan, mutta siihen on löydettävä erilaiset keinot.

Yhtenä keinona ehdottaisin, että hallitus harkitsisi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien laskennallisten markkamäärien muutoksia, niin että ikääntyneiden henkilöiden osalta, vaikka osuudet ovat nyt jo huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi työikäisen väestön kohdalla, niitä vielä nostettaisiin, koska on aivan selvästi havaittavissa ymmärrettävistä syistä, että niissä kunnissa, missä vanhusväestön osuus on suuri, niissä myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat erittäin suuret, ja tällä tavalla haettaisiin ratkaisua myös siihen ongelmaan, mistä ed. Keränen puhui.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen peräänkuulutti sitä, että avo- ja laitoshoidon maksuja katsotaan kokonaisuutena ja myöskin niitä etuuksia, joita annetaan avohoidossa, jotka laitoshoidossa puuttuvat. Tätä asiaahan selvitti sitä varten asetettu työryhmä, mutta se oikeastaan jätti ne keskeisimmät kysymykset vielä käsittelemättä koskien nimenomaan maksujärjestelmän neutraalisuutta siinä mielessä, että maksupolitiikka ei ohjaisi ainakaan vääriin tai vaikeisiin valintoihin ja että maksut osaltaan tukisivat kotona asumista ja kotona hoitamista, silloin kun se on mahdollista.

Tämä itse laki, joka on käsittelyssä, on erittäin tervetullut ja tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta lisäävä.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Kun ed. Stenius-Kaukonen peräsi perustuslakivaliokunnan lausuntoa siitä, mistä maksuista säädetään lailla ja mistä asetuksella, niin tästä on olemassa kyllä aika tuore perustuslakivaliokunnan lausunto, ja sen takia tavallaan hallitus on lähtenyt sen lausunnon noudattamisesta. Tässä tapauksessa katsottiin kuitenkin, että kysymys on niin huomattavasta maksusta, että sen esittäminen asetuksella ei ollut perusteltua.

Avohoidon maksuissa on paljon puutteita, ja olen pettynyt, että se työ, jota tehtiin niitten yhtenäistämiseksi ja samaistamiseksi laitoshoidon maksujen kanssa, ei edennyt niin nopeasti kuin oli tarkoitus. Kansallisen terveyshankkeen puitteissahan on nyt tarkoitus sen jatkotyönä koko maksupolitiikkaa pohtia ja ehkä päästä myös yhtenäisiin maksukattoihin.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Soininvaara käytti perusteluna sitä, että laitoshoidon maksu on nostettu lain tasolle, niin on todettava, että silloin, kun kotona tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja ne maksut määrätään tulojen perusteella, niin kyllä siinä maksut nousevat usein vähintään samalle tasolle, ja varsinkin, kun lasketaan kaikki muut maksut, joita joutuu maksamaan, niin tämä sama perustelu on aivan yhtä perusteltu kotona annettavan hoidon kohdalla. Sen vuoksi mielestäni tässä on kyllä tarvetta selvittää, pitäisikö ne maksut myöskin määrätä lain tasolla.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaissairaiden ja vanhusten maksut, niiden jotka ovat olleet pitkäaikaislaitoshoidossa, ovat olleet hyvin kirjavia. Jopa saman kunnan sisällä ja erityisesti eri kuntien välillä on suuria eroavuuksia ollut, vaikka ihmisten olosuhteet noin periaatteessa ovat olleet hyvin samanlaisia. Toisilla on ollut elatussopimus, joka on turvannut paremman kohtelun kuin niillä henkilöillä, joilla ei ole ollut elatussopimusta ja he ovat joutuneet sitten maksamaan korkeampia maksuja.

Hallituksen esitys mielestäni parantaa selvästi ihmisten tasa-arvoa, mutta myöskin eri kuntien välillä vallitseva eriarvoisuus tällä lailla merkittävästi vähenee tai poistuu kokonaan. Siinä mielessä on varsin hyvä ja kannatettava asia, että tämä menee nyt viimeinkin eteenpäin. Tämä 80 prosentin maksukatto, joka oli, jos enempi ansaitseva puoliso joutui pitkäaikaiseen laitoshoitoon, saattoi johtaa monessa tapauksessa hyvin kohtuuttomiin tilanteisiin kotiin jäävän puolison osalta. Näin ollen tämä uusi lakiesitys, joka nyt on eduskunnan lähetekeskustelussa, on todella selvä parannus tilanteeseen. Samoin myöskään elatussopimuksia ei mielestäni tässä mielessä tarvita enää niin kuin aikaisemmin on tarvittu.

Lisäksi, vaikka kunnilla oli harkintavaltaa, monet vanhukset eivät osanneet hakea alennuksia maksuihin, minkä laki olisi suonut. Tämäkin johti varsin suureen eriarvoisuuteen.

Elämä on tietenkin monipuolistunut ja ihmiset menevät hyvinkin vanhoina uudelleen naimisiin, syntyy hyvin erilaisia perhekombinaatioita. Tässäkin tapauksessa, jos kaksi ihmistä menee avioliittoon hyvin korkeassa iässä ja toinen joutuu sitten pitkäaikaiseen laitoshoitoon, voi olla tilanne esimerkiksi sellainen, että kummankin puolison raha-asioita ja taloudellisia asioita ovat hoitaneet jo pitkän aikaa heidän lapsensa elikkä rahat ovat olleet eri pussissa, ja sitten syntyy ongelmia siitä, mistä pussista tämä 40 prosenttia sitten maksetaan. Tämä lienee kuitenkin pienimpiä ja yksittäisiä ongelmia, mutta toivottavasti valiokunta myöskin katsoo näitä erityistapauksia sitten, mitä erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on, jotta päästäisiin tasapuoliseen käytäntöön vanhusten ja yleensä pitkäaikaissairaiden ja pitkäaikaista laitoshoitoa tarvitsevien ihmisten maksuissa, jotta eriarvoisuudet eivät olisi niin suuria kuin ne tänä päivänä ovat.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys n:o 49 eli esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta on todella oikean suuntainen. Käytännön elämässä sairaalaosastoilla on tämä puute tullut monia kertoja esille, että kun paremmin ansaitseva puoliso joutuu pitkäaikaissairaaksi ja uuden tilanteen mukaisiin maksuihin, toinen eli kotiin jäävä puoliso saattaa olla todellakin hankaluuksissa.

Sitten asia, joka vilahti täällä esiin myöskin ministerin puheenvuorossa: Jos nämä laitoshoidon ja avohoidon maksut eivät ole loogisesti yhteensovitettuja, myöskään hoidon kannalta loogisella tavalla yhteensovitettuja, syntyy kyllä sellainen kepuloitsemistilanne, jolloinka etsitään esimerkiksi kunnan toimesta sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan päästä esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen korvausten piiriin, ilman että se olisi itse asian kannalta eli hoidon ja hoivan kannalta perusteltua. Tällä tavalla muutellaan näitä erilaisia statuksia, joita on avohoidon asuntopalveluilla taikka sitten perinteisemmällä laitoshoidolla.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! I och med det här lagförslaget — om det blir lag, vilket jag hoppas — korrigerar vi en stor brist i vårt socialskydd. Vi vet alla att vi idag har en situation där den ekonomiskt svagare har kunnat råka i en besvärlig situation när den ekonomiskt starkare har hamnat i långtidssjukvård. Det gäller i praktiken framför allt kvinnor. Kvinnorna är de som har jobbat mera i hemmet, har lägre pension och männen är de som har en högre pension och därtill är mycket sjukligare. Dessutom gäller det här speciellt vissa patientgrupper. Jag tänker framför allt på demenspatienterna, där ångesten och förlamningen vid insjuknandet är mycket stor. Ekonomiska problem som leder till att den andra parten måste flytta från hus och hem är en verkligt stor tillläggsstress.

Jag är glad att det här lagförslaget ändå kom ganska snabbt efter att man inte kunde ge det som en förordning förra hösten, vilket jag tycker att borde ha kunnat gå för sig. Nu får vi det på lagnivå, kanske är det tryggare på det sättet. Det här tryggar vårdkvaliteten, framför allt livskvaliteten och ger många äldre den framtidstro de behöver. Hittills har man ju också kunnat ordna den här delen med ett så kallat underhållsavtal mellan makarna. Avtalet är närmast tänkt för separation av olika orsaker, men där gäller inte som grundmotiv separation på grund av långvarig sjukdom. Det har varit kommunernas sak att avgöra om man har godkänt avtalen eller inte. Därför har vi haft många rättsprocesser, där kommunernas socialnämnder icke har godkänt underhållsavtalen. Nu avlägsnar vi det problemet med hjälp av den här lagen.

Personligen har jag också själv lämnat in en lagmotion, som skulle ha inneburit en ändring av äktenskapslagen så att också underhållsavtalen hade blivit bindande i den här dimensionen gällande långtidssjukvård. Nu kan jag konstatera att den lagmotionens intentioner glädjande nog inte behöver gå vidare i och med att vi får den här lagen som korrigerar situationen på ett elegant sätt. Det är en reform i helt rättvis riktning, det vittnar om god omsorg om våra äldre i solidaritetens Finland.

Svenska riksdagsgruppen har alltid drivit samma linje för att nå målet och vi är glada att vi nu kan behandla lagen på det här sättet. Jag hoppas att vi inte i utskottet skall fastna i petitesser runt vård i hemmet och avgifter i övrigt. Det behövs också, men lagen hoppas jag att vi kan behandla i mycket snabb ordning så, att den träder i kraft så snart som möjligt, och vi kan bryta de rättsprocesser som är på gång.

Arvoisa puhemies! Toivon, että käsittely valiokunnassa koskien tätä erittäin hyvää esitystä voidaan toteuttaa nopealla aikataululla. Muut asiat tähän liittyen, asiakasmaksut ja hoito kotona, omaishoito ym. siihen liittyvä, täytyy hoitaa toisessa yhteydessä. Nyt on tämä puute nopeasti korjattava.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikissa edellä käytetyissä puheenvuoroissa on suhtauduttu kovin myönteisesti tämän lain esille tulemiseen. Toivottavasti on näin. Kuitenkin täällä jätetään optio asetuksenantomahdollisuuteen. Kysyisin ensiksi ministeriltä, minkälaisia asioita mahdollisesti tähän asetukseen ollaan kytkemässä. Kysyisin myös sitä, että kun täällä perusteluissa viitataan oleellisesti muuttuneisiin perhetilanteisiin tilanteissa, joissa perheellä on huollettavia alaikäisiä lapsia, ja kun opiskelutilanteet perheessä muuttuvat, ovatko nämä niitä oleellisesti muuttuvia perhetilanteita. Vielä toiseksi kysyn: Kun tapaturmaan joutunut henkilö on saanut korvauksia niin sanottuina könttäkorvauksina vakuutusyhtiöiltä, ovatko nämä tulot mahdollisesti huomioitavia tässä tulopuolessa? Nämä ensi alkuun.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Meillähän maksulaki on pääsääntöisesti sellainen, että maksut ovat kustannuksia vastaavia ja asetuksella voidaan säätää niihin alennusta. Nyt tämä sama asetuksenantomahdollisuus sisältyy tähän, vaikka tässä on lailla rajoitettu sitä maksua pienemmäksi. Tällä hetkellä ei minun tiedossani ole, että asetusta olisi suunniteltu, mutta elämä on sen verran monimutkaista, että ties vaikka jokin semmoinen tilanne ja ongelma, joka nousee esille, voisi sitten tavallaan valtiovallan päätöksiä taas edelleen vaatiakin. Sen takia asetuksenantomahdollisuus on tässä ikään kuin symmetrisesti, koska tässä laissa on muuten asetuksenantomahdollisuus olemassa ja se koskee silloin myös tätä pykälää.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! En halua yksityiskohtaisesti ottaa kantaa asetuksiin jne. tämän lähetekeskustelun yhteydessä. Mutta haluan todeta, että on erinomainen asia, että tämä laki on tänne saatu. Vanhemmassa väestössä on paljon ihmisiä, jotka ovat jakaneet perheen elatuksen siten, että vaimo on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia ja mies on tehnyt työelämässä palkkatilin ja saanut siitä luonnollisesti eläkkeensä. Kun sitten puoliso, yleensä miehet ovat heikompia astioita tässä mielessä, siis mies joutuu pitkäaikaishoitoon, vaimo on monesti saattanut jäädä elatuksen suhteen lähes puille paljaille taikka ainakin hänen elintasonsa on romahtanut tai hän on joutunut lapsiltaan anelemaan almuja. Tämä ei tietenkään voi olla tarkoitus. Aiemminhan tätä yritettiin hoitaa asetuksella, mutta se ei tuottanut riittävän hyvää tulosta. Niinpä ministeriö aivan oikein on nyt halunnut tuoda tämän lain tasolle.

Osa kunnista on varsin joustavasti soveltanut asetusta. Oma kotikuntani Helsinki on lähtenyt oma-aloitteisesti huolehtimaan siitä, että myöskään kotiin jäävä puoliso ei jäisi puille paljaille.

Muistan senkin ajan, jolloin ei peritty tällaisia pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja. Silloin taas pidettiin vääränä sitä, että yhteiskunta joutui elättämään henkilön, joka oli laitoksessa, ja kaikki hänen palkka- ja eläketulonsa koituivat jälkipolvien hyväksi. Nyt on osattu hieman taas ryhtyä tasaamaan näitä asioita ja ymmärretään se, että myöskin sen puolison, joka jää kotiin, pitää voida kunniallisesti elää loppuelämänsä, vaikka elatussopimusta ei olisikaan tehty.

Haluan kiittää ministeriä siitä, että tämä lakiehdotus on tänne tuotu.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista koskien pitkäaikaishoitoa on tosiaan erittäin tervetullut ja hyvä lakiesitys. Haluan aluksi kiittää ministeriä ihan samoin tavoin kuin ed. Kokkonen, että tämä laki nyt lopultakin on täällä. Tämän takana on monen kansanedustajan aikamoinen puurtaminen, monta kirjallista kysymystä, kaikenlaisia muita selvityksiä, monia puheita tässä salissa, monia lehtikirjoituksia ja itse asiassa erilaisia oikeustapauksia ja kaiken sen takana useita surullisia avioparien ihmiskohtaloita.

Kertaan mahdollisesti sitä, mitä muutama muu edustaja on jo sanonut, mutta nykyisessä systeemissähän meillä Suomessa eläkeiässä ja eläköityneitä ovat lähinnä semmoiset avioparit, joissa aviovaimo on tehnyt kotityöt, kasvattanut lapset ja ihan upean päivätyön, itse asiassa meidän elämämme perusteiden kannalta kaikista tärkeimmän työn tehnyt, kasvattanut seuraavan sukupolven. Mutta siinä on vain tullut viranomaisten mielestä semmoinen virallinen virhe, että työeläkettä ei ole kertynyt. Silloin tämmöinen äiti ja rouva ja aviovaimo on jäänyt hyvin vaillinaisen eläketurvan varaan. Sen sijaan perheen pääelättäjällä, mies yleensä on ollut se, joka on rahan tuonut kotiin, on ollut vakituinen työsuhde ja siitä hänelle on kertynyt ainakin jonkinlainen työeläke, kohtuullinen, ja yhdessä aviopari on pärjännyt, kunnes tulee se päivä, josta suomalainen lääketieteellinen tilastotieto kertoo, että ensiksi perheenpää, mies, sairastuu ja hän on todennäköisimmin se, joka myöskin joutuu pitkäaikaishoitoon. Kun hänestä tehdään niin sanottu pitkäaikaishoitopäätös, sen jälkeen on potilasmaksulainsäädännön mukaan perhe joutunut tilanteeseen, jossa, hämmästyttävää kyllä, yksittäistapauksissa on jopa jouduttu muuttamaan toiselle paikkakunnallekin. Kun aviopuoliso lähtee sairaalaan, kotiin jäävä aviovaimo näkee, että rahat eivät riitä elämään sillä paikkakunnalla, jolla hän asuu. Paitsi että muutetaan, joudutaan myymään se asunto, mikä ei ole ollut minkään lain eikä minkäänlaisten perusteidenkaan tarkoitus.

En ole tätä asiaa kerta kaikkiaan näiden kolmen eduskuntavuoden aikana voinut ymmärtää, miten meidän lainsäädännössämme on voinut olla tämmöinen pimeä nurkka. Sen takia, kun se nyt on korjaantumassa, on tosiaan korkea aika. Varmasti on hyvä, että tämä on myöskin lain tasolla eikä tämä ole asetuksena, niin kuin itse asiassa ministerin kanssa yhdessä vaiheessa ajattelimme, että pelkkä asetus tässä olisi mahtanut riittää.

Tätä prosessia eteenpäin ilmeisesti auttoi aika lailla se, että Helsingin kaupungissa syntyi ymmärtääkseni valtuuston kautta, jossa meidän peruspalveluministerimme on mukana, ajatus Helsinki-mallista, joka toteutui viime vuoden alussa tammikuun 1. päivänä, jolloin suurin piirtein sama henki, mikä on lakiehdotuksessa nyt, toteutui Helsingissä. Senhän kunta saattoi päättää myöskin täysin yksipuolisesti. Laki antoi toki siihen mahdollisuuden, mutta silloin kunnat käyttivät tiukkaa rajaa. Helsinki lähti inhimillisemmälle suunnalle. Itse Espoon valtuuston jäsenenä pystyin matkituttamaan tätä Helsingin-sääntöä niin, että Espoon valtuusto päätti tästä asiasta viime syksynä. Se on ollut Espoossa voimassa huhtikuun alusta, tämä sama sääntö. (Ed. Kokkonen: Nyt levitetään lailla järki koko maahan!) Se on käytössä myöskin Kauniaisten kaupungissa, todennäköisesti muissakin pienemmissä kaupungeissa eri puolilla Suomea. Tämä teille tiettäväksi, jotka ehkä ette ole sitä lehdistä huomanneet.

Kyllä kai tätä asiaa vauhditti sekin, että korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli ensimmäinen päätös, jossa elatussopimukset todettiin sitoviksi, vaikka ne olivat etukäteen tehtyjä. Kunnathan monen vuoden aikana tiettävästi purkivat niitä, jos aviopuolisot keskenään etukäteen sopivat, miten hoitotilanteissa mennään. Taitaa olla, arvoisa ministeri, eräänlainen oikeusvaltion voitto tämä asia, että tasapuolisuus toteutuu tältä osin.

Tulevassa ratkaisussa maksuhan voi olla enintään 40 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista kuukausituloista. Sehän tarkoittaa sitä, hyvät kuulijat, että 60 prosenttia heidän yhteenlasketuista tuloistaan jää heidän yhteiseen käyttöönsä, ja huom., he saavat vielä yhdessä päättää, miten se kohdennetaan erilaisiin kuluihin. Siitä ei mene enää mitään laitoshoitojen asiakasmaksuihin. Tämä tietenkin rasittaa jonkin verran kuntien taloutta, mutta useimmissa kunnissa se kuitenkin on marginaalisuuden rajoissa. Tästä johtuu se, että esimerkiksi vaikka hallitus oli aika lailla kovasti keskustelevainen tästä asiasta, valtiovarainministeriökin loppujen lopuksi huomasi, että tämä on asia, jota kaikesta huolimatta kannattaa kannattaa. Siinä mielessä hallitus on kerännyt myös poliittiset pisteet tästä asiasta kotiin.

Tämän lain toteutuessa toteutuu nyt myöskin tasapuolisuus ympäri Suomen. Kuntalaiset eivät ole enää eriarvoisessa asemassa. Tämän jälkeen myöskin pienissä kunnissa, joissa budjetillisesti voi olla vähän hankalampia tilanteita, voidaan surutta nyt seurata Helsinki-mallia tai Espoon-mallia, miten sen vain haluaakin sanoa.

Kiitoksia kovasti tästä lakiesityksestä. Toivon itse asiassa itse valiokunnan jäsenenä, että tämä tosiaan, kuten ed. Löv sanoi, menisi hyvin nopeasti eteenpäin. Monimutkaistaminen ja pilkun viilaaminen ei tässä asiassa auta.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tekisin vain erään kysymyksen ministerille. 10 b §:ssä kuvataan pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräytymisen perusteena olevat tulot. Onko ajateltu sillä tavalla, että siinä olisi jokin suojasäännös? Otan esimerkin. Käytetään esimerkkinä sitä mummon mökkiä, jossa on muutama hehtaari metsää ympärillä. Se on kuitenkin vanhusten elämän kannalta tärkeä tulo pienen eläkkeen lisäksi, että he yleensä elävät. Siinä sanotaan, että otetaan huomioon metsän tuotto ja niin edelleen, siitä määrätty osa. Onko niin, että periaatteessa, edes teoriassa, tulisi myynti eteen, jotta pystyy maksamaan osuutensa, ja voitaisiin laittaa metsä pakkomyyntiin, vai onko tässä jokin suojasäännös olemassa pientä eläjää varten? En tarkoita tuhansia hehtaareita metsää omistavaa vaan nimenomaan pieneläjää. Taas toisaalta on meilläkin esimerkkejä, että kun tili on ollut tyhjä, vaikka on ollut muutaman kymppitonnin tulot, niin ei ole mitään pystytty perimään. Kunhan ei tulisi näitä vastakohtia.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tältä osin säädökset eivät nyt muutu. Tässä ainoastaan asetuksessa oleva teksti on siirretty lain tasolle. Tämä asetus ja lakihan sallivat kuntien käyttää järkeä näissä tilanteissa. Pääsääntönä on se, että pääomatulot vaikuttavat siinä missä palkkatulotkin, niitä ei ole mitenkään suojattu. On tehty sellaisiakin esityksiä, että pääomatulojen tai omaisuuden pitäisi vaikuttaa näihin maksuihin enemmän, ja valittaen on todettu, että eräät kunnat ovat myös noudattaneet semmoista käytäntöä.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on todella hyvä laki. Se, että tämä on saatu aikaan, johtuu siitä, että se tukee perheellisiä. Se on osa järkevää perhepolitiikkaa. Enkä nyt puhu todella asunnottomista enkä yksinäisistä miehistä, mutta eräistä muista tässä laissa ja asetuksessa olevista epäkohdista, jotka olisi voitu korjata, jos näkemys otettaisiin neutraliteettiperiaatteen nojalla. Silloin kun perheiden asemaa korjataan, korjataan myös perheettömien asioita. Neljä yksityiskohtaa:

Mielisairaanhoidossa koko vuorokauden hoitomaksu on sama kuin päivähoidon vuorokausimaksu. Me saimme koko vuorokauden hoitomaksut akuuttipotilaille laskettua aikanaan ison kampanjan kautta, mutta päivämaksuja ja yöhoidon maksuja ei saatu. Se on pieni epäkohta, mutta koskee köyhiä.

Toiseksi mielisairaat joutuvat maksamaan asuntoloista jopa kahden hengen huoneesta asetuksen mukaan noin 12 euroa vuorokaudelta, 360 euroa kuukaudessa eli noin pari tonnia kuukaudessa kahden hengen huoneesta, koska asetus edellyttää tämän. Siihen ei liity mitään palveluja. Mielisairaat joutuvat myös maksamaan palveluista usein tilanteissa, joihin niin sanotusti ruumiillisesti vammaiset eivät joudu, koska heitä koskee vammaispalvelulaki. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuka teistä rohkenee sanoa, että kunnon mielisairaus ei ole somaattinen, biologinen tai solujen toimintaan tai aivojen toimintaan liittyvä tauti, vaan jokin hengenluomus ylhäältä käsin, niin kuin Raamatussa on joskus mahdollisesti ajateltu myös leprasta ja epilepsiasta eli kahdesta muusta raamatullisesta taudista.

Kolmanneksi, ja tämä on ehkä törkein asia, potilaan käyttövaroja säädetään tämän asetuksen ja lain kautta, ja kun 80 prosenttia otetaan pois pitkäaikaispotilailta rahaa, heille jää usein käyttöön vain 80 euroa kuussa. Mielisairaaloissa jokainen tupakoi, koska lääkkeet vievät heiltä mielihyvän ja jostain mielihyvää pitää saada. Toiseksi, siellä ei ole usein mitään muuta tekemistä kuin tupakointi. Kehitysvammaisilla rahat jäävät käteen. Sen vuoksi he pääsevät joka kerta ulkomaille niillä rahoilla, jotka jäävät käteen, koska eivät pysty niitä aina edes käyttämään. Pahemmaksi tämän tekee se, että me poliitikot päätimme yksioikoisesti noin neljä vuotta sitten laittaa suojatyömaksut verolle, ja suojatyöansiot putosivat monelta laitospotilaalta silloisesta 1 600:sta 1 000 markkaan kokopäivätyöstä, työstä, jossa he saattavat korvata virkamiehen. Pyrimme viime kerralla asetuksen ollessa muutoksen alla muuttamaan käytäntöä, että edes mielisairaaloissa olisivat käyttövarat olleet korkeampia, joko 900 tai 700 markkaa — emme saaneet läpi; emme liioin HUSissa, kun se vetosi siihen, ettei Helsingissä, ja Helsinki vetosi siihen, että ei HUSissa jne.

Neljäs, erittäin mielenkiintoinen seikka on yksityiskohta, joka on häkellyttävä. Vankilathan eivät sinänsä maksa vangeille mitään. Ne maksavat yhteiskunnalle. Niitä voisi kyllä pienentääkin niin, että yhteiskunnan varat vähenisivät ja rakennettaisiin asuntoja, mutta se on eri kysymys. Juuri äsken HUSissa tehtiin päätös, että Niuvanniemen käytännössä kriminaalisairaalassa pakkohoidosta peritään yhdeltä ihmiseltä 1 000 markkaa päivässä eli 30 000 markkaa kuukaudessa eli käytännössä laskentatoiminnallisesti koko hinta. Se on 5 000 euroa. Hän on pakkohoidossa, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta valittaa tai lähteä hoidosta. Tässä on nyt jotakin epäkohtaa. Pakkohoidossa voidaan joutua olemaan neljän hengen huoneessa jne. Ei ole paljon vapaakävelyä, jos ollaan tornitalossa Hesperiassa tai muualla. Meidän pitäisi ottaa tämän näköiset lähtökohdat huomioon myöskin silloin, kun korjaamme perheellisten oloja. Välillä meidän pitäisi muistaa myös näitä onnettomia perheettömiä, jotka eivät ole perheettömiä omasta halustaan. Perheettömyydessä ja sen urautumisessa on niin monia muitakin tekijöitä.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Esitys on erittäin positiivinen, ja sen vaikutus kohdistuu voimakkaimmin ryhmään, joka itse asiassa on monessa suhteessa jäänyt väliinputoajaksi. Hallituksen esityksessä kohdassa Esityksen vaikutukset todetaan, että lakimuutoksen vaikutukset kohdistuisivat todennäköisesti pääasiassa eläkeikäisiin pariskuntiin ja muutos parantaisi lähinnä laitoshoidossa olevien iäkkäiden miesten mahdollisuutta osallistua kotiin jääneen puolison elatukseen. Itse asiassa kohteena ovat pitkälti ne naiset, jotka ovat tehneet palkatonta hoivatyötä kotona ja joiden eläke on jäänyt huomattavasti pienemmäksi kuin ansiotyössä olleen puolison eläke ja jotka ovat siksi vanhoilla päivilläänkin pitkälti puolisonsa elätettäviä. Sen vuoksi pidän positiivisena, että edes tältä osin tullaan heitä vastaan tässä vaiheessa.

Se, mikä tietysti tämän esityksen kohdalla on ikävää, on se, että se omalta osaltaan on kuntia ja kuntien taloutta rasittamassa. Toivon, että tämäkin yhtenä osana huomioidaan jatkossa, kun pohditaan tarvetta korottaa kuntien valtionosuuksia.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Taipale otti mielestäni erittäin tärkeän kysymyksen esille: mielenterveyspotilaiden aseman kaiken kaikkiaan. Toivoisin, että ministeri Soininvaara jättäessään ministeriössä joitakin tehtäviä ikään kuin toimeksiantoina painottaisi sitä, että olisi vihdoin ja viimein aika kokonaisvaltaisesti selvittää mielenterveyspotilaiden asema. He ovat kärsineet kaikkina näinä säästöjen vuosina. Mielenterveyspotilaat uhkaavat aina jäädä jalkoihin, puhutaan mistä asiasta tahansa, koska heidän vammansa ei välttämättä aina näy päällepäin. Muistan entisenä vammaisneuvoston puheenjohtajana, kuinka me jouduimme joskus eri vammaisryhmienkin kesken keskustelemaan siitä, kenen vamma on oikea. Mielenterveyspotilaat tahtovat jopa vammaisten joukossa jäädä alakynteen juuri siitä syystä, että heidän vammansa ei välttämättä aina näy päällepäin, vaikka saattaa olla hyvinkin invalidisoiva.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Olen jo antanut tehtäväksi selvittää sitä, olisiko mahdollista ja miten rajaten tätä 80 euron käyttörahaa mielenterveyspotilaiden osalta nostaa, ainakin silloin, jos he ovat tällaisessa niin sanotussa avolaitoksessa, josta pitäisi kuitenkin sen tupakka-askin ostamisen lisäksi voida jonkin verran olla yhteydessä muuhun maailmaan.