Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Joka kerta kun ympäristönsuojelulakiin puututaan, on mitä hartain toive ja odotus, että se merkitsee ympäristönsuojelun tason parantumista maassa. Niin tätäkin esitystä tulee tarkastella juuri tässä katsannossa.

Luen aluksi johdannoksi, mitä ilmoittaa hallitus tällä esityksellä tavoitteena olevan: "Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ympäristönsuojelulakia, jotta se vastaisi sanamuodoltaan voimassa olevaa lakia tarkemmin ympäristön pilaantumisen ja vähentymisen yhtenäistämistä koskevaa Euroopan yhteisön neuvoston direktiiviä. Ympäristönsuojelulakiin lisättäisiin päästöraja-arvon määritelmä ja päästöraja-arvon käyttöä koskevat säännökset. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä, tarkkailumääräyksiä ja luvan voimassaoloa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin."

Arvoisa puhemies! Nyt tätä asiaa täytyy tarkastella siinä katsannossa, mitä täällä itse asiassa nyt ehdotetaan tapahtuvaksi. Kiinnitän huomiota ehdotuksen 43 §:ään; teksti löytyy muun muassa ehdotuksen sivulta 6. Momentin loppuosassa sanotaan näin: "- - päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energiankäytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen."

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt todellakin paikka teillä, arvoisa puheenjohtaja Tiusanen ympäristövaliokunnassa, katsoa äärimmäisen tarkkaan nämä virkkeet. Nimittäin tässä piilee nyt aivan selvästi nykyistä oikeuskäytäntöä seuraava menettely. Elikkä on olemassa selvä Pariisin luettelo parhaasta mahdollisesta tekniikasta, jota siis kaiken järjen mukaan pitäisi noudattaa. Sehän sisältää silloin myös energiatehokkuuden ollakseen parasta mahdollista tekniikkaa, ja tietysti se sisältää myöskin varautumisen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Silloinhan se on parasta mahdollista tekniikkaa.

Mikä onkaan nykyinen tulkinta? Nykyisen tulkinnan mukaan näillä erillisillä virkkeillä ja lausumilla tuomioistuimet, lupavirastot kikkaloivat niin, että ei käytetäkään sitä parasta mahdollista tekniikkaa. Tästä on aivan tuoreita ympäristökeskusten päätöksiä, ympäristölupaviraston päätöksiä, muun muassa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätökset koskien Rautaruukin Raahen tehtaitten päästöjä ja edelleen Oulussa Oulun energian Toppilan voimalaitosten päästöjä. Päätöksissä höllennettiin päästöehtoja, oikein merkittävästi höllennettiin, vaikka ympäristönsuojelun tila ei suinkaan ollut parantunut.

Arvoisa puhemies! Minä todella vakavasti toivon, että ed. Tiusanen pitää osaltaan huolen siitä, että tähän asiaan paneudutte oikeustapausten ja lupapäätösten valossa hyvin tarkkaan ja formuloitte tämän momentin nämä kohdat sillä tavalla, että keppalointi, kikkalointi tällä kohdalla ei jatku. Meillähän on historiassa muistissa se, kuinka niin sanottua etuvertailua vuoden 87 vesilain muutoksesta on käytetty ympäristön pilaantumisen ja vesistöjen rehevöitymisen edistämiseen eikä suinkaan näiden vakavien ongelmien estämiseen. Näissä asioissa pitää olla lainsäädännössä äärimmäisen tarkka.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvostan ed. Pulliaisen puheenvuoroa tässä asiassa ja vakuutan, että ympäristövaliokunta ei ota tätä asiaa vain teknisenä läpihuutoasiana, vaan katsomme nämä näkökohdat, ja ed. Pulliainen varmasti voi asiassa tarjota myös apuaan jatkossa.

Esityksen vaikutukset hallituksen esityksessä n:o 51 on ilmoitettu varsin vähäisiksi, mikä sinänsä on, niin kuin ed. Pulliainenkin totesi, ristiriidassa tämän uhkakuvan kanssa, mikä tässä on, ja tämän mahdollisen vaikutuksen kanssa, joka näillä muutoksilla on.

Mutta, puhemies, halusin itse nimenomaan painottaa myös sitä, että kun asia on nyt ainoastaan sen takia täällä hallituksen mukaan, että päästäisiin mahdollisimman lähelle direktiivien sanamuotoa, niin kuitenkin pitäisi katsoa todellakin, mitä vähentyminen merkitsee käytännössä, mihin ed. Pulliainenkin viittaa. Toisaalta, kun asia on ollut aikoinaan tässä talossa direktiivin muodossa ja kun valiokunnat ovat ottaneet kantaa tähän direktiivitasoon, niin sen kannanoton merkitystä pitäisi aina painottaa ja eduskunnan ikään kuin aktivoitua tällä tasolla, että jo silloin, kun se on direktiivitasolla lausunnolla kansallisessa parlamentissa, erityisvaliokunnat todella kävisivät hyvin syvän ja merkittävän ja asiantuntevan keskustelun asiantuntijakuulemisen ja näiden asioiden yhteydessä. Silloin voidaan välttyä myös siltä, että tämä direktiivi pitäisi sisällään meille tuntemattomia vaikutuksia.

Kalevi Olin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Pulliainen kiinnittää huomion perusteltuun kohtaan. Tällaisessa asiassa on kyse lainsäädännön näkökulmasta useammasta kysymyksestä, tässä tietenkin siitä, mitä direktiivi tarkoittaa ja mitenkä sitten kansallisen parlamentin on määriteltävä sen tavoitteen toteutuminen. Jos olisi kyse asetuksesta, silloinhan se asia pitäisi kuljettaa kansallisessa parlamentissa niin kuin se asetus on EU:ssa kirjoitettu.

Mutta se, millä tavalla näen ed. Pulliaisen puheenvuoron, on, että lakia säädettäessä pitää pääsäännön löytyä kirkkaasti. Silloin erillislausumasta ei voi tulla sellaista, jolla voidaan ikään kuin valitusten tai muiden tulkintojen kautta edetä. Tältä osin ed. Pulliaisen puheenvuoro liittyy myös tällaiseen ikään kuin lainsäädännön filosofiaan, näkisin, ja sitä kannattaa pohtia. Ympäristövaliokunta on kyllä aiemminkin kyennyt näistä selviämään ja varmasti näiden lähetteiden jälkeen selviytyy myös tästä.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Niin ansiokas kuin ed. Pulliaisen puheenvuoro olikin päästörajoituksista ja niihin liittyvistä lupamääräyksistä, niin itse tulkitsin kuitenkin asian näin, niin kuin 55 §:ssä sanotaan, että erityisestä syystä myös määräaikaisessa luvassa voidaan määrätä lupamääräysten tarkistamisesta liittyen ympäristöministeriön kautta ympäristökeskuksen luvanantamismahdollisuuteen. Tämän mahdollisuuden tulkitsen sisältyvän tähän lakiin joka tapauksessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kerolalle ei ehkä ollut oikein mennyt viesti äsken perille, mitä yritin sanoa. Yritin sanoa sen, että silloin, kun on kysymys tällaisesta pykälämuotoilusta, niin siihen ei pidä ujuttaa sellaisia sanontoja, jotka antavat sinänsä oikealta näyttävään ja lainmukaisuutta noudattavaan keppalointiin perusteita. Tässähän on se erinomaisen hyvä pointsi, että tässä on direktiivistä kysymys ja kansallisesti voidaan siinä oikeuskulttuurissa ja todellisuuskulttuurissa, jossa eletään, muotoilu tehdä sillä tavalla, että lupavirastolle, ympäristökeskukselle, tuomioistuimelle ei anneta sellaisia mahdollisuuksia, jossa voitaisiin esimerkiksi etuvertailuperusteella toimia Suomen luonnon ja ympäristön vahingoksi.