Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Viime syksynä hallitus teki esityksen eduskunnalle valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin. Tuo lakiesitys silloin käsiteltiin niin, että se tuli voimaan 1. päivä marraskuuta eli puoli vuotta sitten. Tuolloin tuo laki oli säädetty määräaikaiseksi, ja määräaikaisuus päättyy nyt huhtikuun lopussa. Kun määräaikaisuus loppuu, hallitus on tehnyt esityksen, että tämän lain 15 §:ää muutetaan niin, että laki olisi edelleen voimassa kuusi kuukautta, toukokuun alusta eteenpäin lokakuun loppuun, tänä vuonna.

Viime vuonna tilanne näytti siltä, että talletuspankeilla on ongelmia. Mehän tiedämme, että Suomessa velkaantumisaste on noussut aika reippaasti. Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut Vanhasen kahden hallituksen aikana 73 prosentista yli 110 prosenttiin, ja myös yritysten velkaantuminen on ollut voimakasta viime aikoina. Luottotappioriski on koko ajan kasvamassa. Ulkoiset tekijät ovat myös painaneet hyvin voimakkaasti siihen suuntaan, että riskejä on olemassa.

Tällä esityksellä, joka on nyt siis jatkoesitys, pyritään siihen, että jos pankkeja alkaa ajautua vaikeuksiin, niin valtio voi antaa niille niin sanottuja pääomasijoituksia, jotka tosiasiassa ovat kuitenkin riskilainoja pankeille. Tällä tavalla hallitus on varautunut veronmaksajien rahoilla pitämään pystyssä pankit ja näin ollen turvaamaan pankkien omistajien aseman, jos vaikeuksia tulee.

Meillä on tällaisen lainsäädännön rinnalla laki Valtion vakuusrahastosta, joka on toinen keino puuttua ongelmiin ajautuneisiin pankkeihin. 1990-luvun alun pankkikriisin aikaan meneteltiin niin, että tällainen pankkitukipiikki avattiin ja pankit saivat valtion varoja. Riskit kantoivat siis veronmaksajat, ja pankkien omistajat turvasivat siinä mielessä asemansa. Sen sijaan pankkien asiakkaita ei turvattu tuolloin, vaan kymmenettuhannet pienyrittäjät, vähän isommat yrittäjät ja kotitaloudet ajautuivat ahdinkoon. Eli tämä malli, mitä hallitus nyt haluaa edelleen jatkaa, johti siihen, että omistajat pelastettiin, asiakkaita ei.

Tuolloin olin varsin vastuullisilla paikoilla ja totesin sen jälkeen, että en ole enää toista kertaa tekemässä sellaisia päätöksiä, jotka johtavat siihen, että veronmaksajien rahoilla pankkien omistajat pelastetaan mutta asiakkaita ei. Nimittäin tuolloin, 90-luvun alussa siis, esimerkiksi Norjassa tehtiin pankkikriisin osalta niin, että Norjan valtio otti kriisipankit haltuunsa, pyöritti niitä niin, että asiakkaiden asiat hoidettiin. Ketään ei ajettu ahdinkoon, ja sen jälkeen, kun kriisi oli ohi, valtio myi ja jopa hyvällä voitolla yksityisille nuo pankit. Näin ollen Norjassa pelastuivat sekä asiakkaat että valtio ja veronmaksajat. Omistajat saattoivat kärsiä kyllä jonkin verran tappioita, mutta he olivatkin riskisijoittaneet tuohon pankkiin.

Mielestäni meillä ei ole syytä mennä tällä tiellä eteenpäin. Jo viime syksynä, kun käsiteltiin sitä peruslakia, jota nyt ollaan siis jatkamassa, totesin, että tästä helposti tulee pysyvä malli, tätä jatketaan kerta toisensa jälkeen, ja näin nyt on ainakin tässä yhteydessä tapahtumassa. Kun totesin sen, että en halua olla uutta kertaa tekemässä sellaisia päätöksiä kuin vajaat 20 vuotta sitten, niin, arvoisa puhemies, esitän, että tämä lakiesitys hylätään.

Nyt viime syksystä on tilanne muuttunut sikäli, että vaikka kotimaan taloudessa näkyy pientä paranemisen ja elpymisen merkkiä, niin euroalueelle on tullut uusi suuri uhka. Se on Kreikka nimeltään, tuo Helleenien tasavalta, tuolla eteläisellä osalla Euroopan unionia, ja myös muut Välimeren maat ovat syvällä talouden kriisissä. Kreikka on käytännössä konkurssitilassa. Se ei saa enää mistään lainoja eikä pysty hoitamaan valtavaa olemassa olevaa velkakantaansa, vaan me maksamme nyt sitten, otamme vastuullemme, jos meidän eduskuntamme sen päättää, Kreikan velat. Näin ollen sitten suomalaiset veronmaksajat joutuvat siitä maksamaan muhkean summan. Saattaa olla jo niin, että suomalaisten osuus Kreikan veloista lähentelee sitä summaa, jonka Suomen valtio panee perusväylänpitoon vuodessa, kun otetaan suora osuus ja Imf:n kautta menevä osuus Kreikan velkoihin.

Tämä Kreikan kriisi johtaa myös siihen, että suomalaistenkin pankkien riskit Kreikassa olevissa sijoituksissa ovat kasvaneet. Näin ollen saatamme olla siinä tilanteessa, että puolen vuoden aikana tulee yllättävä tilanne, jolloin suomalaisetkin pankit joutuvat vaikeuksiin. Tätä en toivo enkä ennusta, mutta tällainen mahdollisuus on otettava huomioon. Mikäli Espanja, Portugali, ehkä Italiakin joutuvat samalle tielle, jos tuo pelätty dominoilmiö toteutuu, niin silloin tilanne on vielä vakavampi.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla todellakin ehdotan, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sosialidemokraatit olivat myös ensimmäisessä vaiheessa pankkien pääomitusta käsiteltäessä hylkäyksen takana, ja näin olemme samalla linjalla myös tänään.

Olemme perusteluina silloin käyttäneet, eräänä tärkeimmistä, sitä, että meillä ei ole takuita siitä, mitenkä pääosin ulkomaalaisomistuksessa olevat pankit tulisivat kohtelemaan Suomen valtion takauksen kautta kaikkia pankin asiakkaita ja mitä se voisi mahdollisesti tarkoittaa asiakkaille täällä Suomessa vaikkapa lainojen irtisanomisina tai menetettyinä omaisuuksina tai ainakin ehkä asiakkaiden maksujen korotuksina.

Toinen syy on ollut myöskin se, että meillä keskusteltiin silloin valtion edustajien mahdollisuudesta olla pankkien hallituksissa, ja siinä hallituksen esityksessähän oli, että vuoden päästä, jos lähtee menemään huonosti. Me olisimme halunneet, että valtion puolelta olisi edustus näihin pankkeihin, joihin vahvaa pääomitusta tehdään, saatu välittömästi, kun pääomitus on tehty.

Kolmantena syynä on tänään tietenkin myös ed. Kankaanniemen mainitsema Kreikan tilanne, sillä kyllä 6,5 miljardia euroa suomalaisten rahoja Kreikan sijoituksissa on aikamoinen summa, josta vielä 1,7 miljardia on eläkerahastojen sijoituksina.

Näiden perustelujen lisäksi on kiinnitetty huomiota myöskin siihen, mitkä ovat meidän Finanssivalvontamme tämänhetkiset resurssit puuttua näihin tilanteisiin ja seurata, koska tilanteita tuntuu tulevan yhä enemmän ja enemmän, viimeksi Sofia-pankki ja muut. Tästä syystä olemme huolissamme siitä, että Finanssivalvonnan resurssit eivät riitä, kun toisaalta vaadittaisiin yhä enemmän ja laajempaa kansainvälistä yhteistyötä niin, että näitä voitaisiin yhtenäistää ja tätä tietojenvaihtoa pankkien ja finanssivalvontaa tekevien tahojen välillä parantaa. Myöskään tämä asia ei ole edistynyt. Tästä syystä esitämme ja kannatan hylkäysesitystä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös ed. Kankaanniemen esittämää hylkäystä. Itsekin olen sen vastalauseen allekirjoittaja.

Kyllä tämä oudolta tuntuu, niin kuin täällä jo todettiin, että Finanssivalvonta ei ole nyt ajan tasalla varsinkaan yhtiöissä, jotka ovat monikansallisia ja maan rajojen ulkopuolella. Muun muassa meille Finanssivalvonta talousvaliokunnassa kertoi, että pankit ovat hyvässä hapessa eikä niissä ole hätää, ja kumminkin Sofia-pankki meni nurin. Melkein Finanssivalvonta kertoi, että hekin lukivat Helsingin Sanomista, että näin kävi, elin, jonka nyt pitäisi valvoa pankkeja.

Toinen mikä on täällä ollut esillä, on tämä Kreikan tapaus. Suomi ottaa velkaa, että voi Kreikalle antaa velkaa 500 miljoonaa euroa tällä hetkellä. Paljonko se loppujen lopuksi sitten onkaan, kun koko ajan summa kasvaa, ja saako sitä rahaa koskaan pois? Eli toivottavasti se tulee tänne eduskuntaan, että voidaan tällaiset hullutukset Suomen osalta lopettaa. Meillä on täällä omiakin menoja ihan tarpeeksi asti. Kreikka vietti iloista elämää ja vähän salailemalla itsensä keplotteli rahaunioniin, ja eri maitten pankkiherrojen kanssa nekin olivat siellä sotkemassa tätä. Toki Kreikan kansa nyt esittää protestia, kun siellä ovat hallitusherrat vieneet Kreikkaa vähän väärään suuntaan ja väärillä keinoilla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Ensinnäkin, mikä koskee pääomasijoituksia ja tuota pankkikriisiaikaa, niin muistanko, ed. Kankaanniemi, nyt aivan oikein, että silloin sitä pääomasijoitusta käytettiin? Oliko se silloin Kansallispankin nimellä vai millä nimellä se pankki oli vai oliko se Merita Pankki silloin, joku se kuitenkin nyt oli näitä talletuspankkeja, ja se otti vastaan tämän pääomasijoituksen. Sitten keskusteltiin siitä, pitääkö maksaa tuotosta valtiolle vai ei. Sitten kai päädyttiin tuottojuttuun, ja sittenhän kävi, että ensimmäisenä heti, kun rahaa pankin kassaan tuli, niin se lunasti itsensä pois, koska katsoi, että se rasitti liikaa pankkia, ikään kuin sen vakavaraisuusimagea.

No, tässä tilanteessa minä ymmärrän oikein hyvin, että nyt on menetelty sillä tavalla, että siltä varalta, että tarvittaisiin, tämmöinen takaventtiili on olemassa. Mutta se, mikä tässä on semmoista vähän hulvatonta, on, niin kuin tässä edellisessä puheenvuorossa on käynyt ilmi, että Talous- ja rahaliiton jäseniä on valtioina pidetty niin varmoina, että sinne voi vipata ihan mitenkä vaan rahaa, siis sillä tavalla niin kuin Kreikkaankin. Tuo 6,5 miljardia oli näköjään vastalauseen mukaan laskettu, että luottoa on nyt, ja siellä on kuntien eläkevakuutusrahoja ja vaikka mitä. Ei hymyilytä lainkaan.

Se, mikä on pointsi, on, että Finanssivalvonta vaatii meillä täydellistä nokanvalkaisua. Sehän ei toimi lainkaan. Siihen ei voi luottaa pätkänkään vertaa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Paatero toi hyvin esille sosialidemokraattien lähestymistavan tähän asiaan, ja 2008 valtiovarainvaliokunnan vastalauseesta löytyy hyvin yksilöidyt sosialidemokraattien näkökohdat.

Otan kaksi asiaa vain tähän liittyen. 2008 valtiovarainvaliokunnan tukikäsittelyssä me edellytimme rajat ylittävien turvamekanismien selvittämistä. Valtiovarainministeri Katainen sanoi, että asiaa Suomen Pankin kanssa VM yhdessä selvittelee. Keväällä 2009 tein kysymyksen, mitä tämä valmistelu on aikaansaanut. Ilmeni, että ei mitään, että Ruotsin ja Tanskan kanssa olisi pitänyt yhdessä sitten jatkossa selvittää, ei Suomi erikseen selvitäkään. Suuressa valiokunnassa muutama viikko sitten selvittelin tätä asiaa valtiovarainministeri Kataiselta. Ilmeni, että tämmöinen työryhmä Pohjoismaiden ja Baltian osalta kyllä siellä jossain edelleen on.

Tämä osoittaa sen, että kyllä meillä nyt ajelehditaan vakavalla tavalla, että tähän on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti. Yhdyn täysin ed. Paateron ja ed. Pulliaisen näkökohtiin siinä, että Finanssivalvonnasta ei ole tehty sellaista, kuin tämä kriisi ja sen uhat edellyttävät. Valtiovarainministeri käy Ecofinissä kertomassa ja opettamassa, mitenkä EU:ssa pitäisi rahamarkkinoiden valvontaa parantaa, mutta meillä on oma takapiha erittäin huonossa kunnossa. Sosialidemokraatit edellyttivät silloin budjetin käsittelynkin yhteydessä ja näiden tukien aikaisemmassa käsittelyssä, että Finanssivalvonnan määrällisiä ja laadullisia voimavaroja pitää pikaisesti parantaa. Meillä ei ole tähän suhtauduttu vastuunmukaisella tavalla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Finanssivalvonnan resursseja on parannettava, ja se on tämän talon parannettava taikka tämän eduskunnan parannettava. Maan hallitus sitä ei näköjään pysty tekemään. Mutta kaikista huolestuttavinta näissä Kreikankin sijoituksissa, 6,5 miljardia Suomesta on sijoitettu Kreikkaan ja lähes 2 miljardia euroa työeläkelaitokset ovat sijoittaneet tällaiseen maahan kuin Kreikkaan, vaikka talousvaliokunnassa kerrottiin jo vuonna 2004, varoiteltiin Kreikasta, niin Suomen työeläkelaitokset sijoittelevat tällaisiin maihin eläkerahoja, niin pitäisi kyllä hälytyskellojen soida, että valvonta pettää eläkerahojenkin osalta oikein kovasti. Se on kumminkin miljardeja rahoja, ja jos ne menevät taivaan tuuliin, kun muutenkin pelotellaan eläkeläisillä ja vanhuksilla, että niitä ei hoideta ja muuta. Niin että nämä, jotka päättävät nyt eläkerahojen sijoituksista, siellä pitäisi käydä vielä myös kovistelemassa, että minkälaista linjaa ne vetävät.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä sijoittamisessa on tietysti se puoli, että jos haluaa saada riittävän suuria voittoja — mikä nyt itse kullekin on riittävää — niin sitten pitää lisätä riskiä. Ne ovat yleensä toisensa poissulkevia tai toisiaan edellyttäviä. Eläkerahastot ovat nyt tässä viimeisinä vuosina saavuttaneet erittäin suuria tuottoja ilman, että olisivat menettäneet vielä luottoriskien vuoksi kovinkaan paljon, itse asiassa eivät käytännössä mitään.

Uhkia on tietysti aina olemassa, mutta jälkikäteen arvioiminen ja arvosteleminen on tietysti aina vähän helpompaa kuin etukäteen. Se on kuitenkin selvää, että riskinarviointia pitää myöskin työeläkkeiden osalta lisätä ja tietenkin aivan samalla tavalla Suomenkin pitää arvioida sitä riskiä, mikä liittyy Kreikan valtion tukemiseen. Tosin kannattaa muistaa, että Suomen luottokelpoisuus ja Suomen tilanne 1990-luvun alkuvuosina, jolloin meidät ulkomaisen lainanannon toimesta pelastettiin, ei ollut paljon Kreikkaa kummempi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle: Olen hänen kanssaan eri mieltä, kun hän kertoi, että on hyvä sijoittaa Kreikkaan, sieltä on hyvä tuotto, ja kun 1990-luvulla olivat ne tapahtumat, niin niistä olisi jo pitänyt Suomen oppia tähän lamaan, että mihin sijoitellaan ja näin. Kyllä Kreikka on ollut vuosia jo maa, joka on ollut hyvinkin tarkkailun alaisena, mutta sitä ei ole haluttu EU:ssakaan niin kuin pistää tarkkailuluokalle, että se elämäntyyli loppuisi, mitä siellä harrastettiin.