Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Viime istunnossa kysyin, miksi aloite siitä, että käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultujen lausunnoista tehtäisiin kuva- ja äänitallenne ja sitä käytettäisiin pääsääntöisesti hovioikeudessa todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena, esitetään hylättäväksi, vaikka lähes kaikki puhujat istunnossa ja valiokunnassa kuullut asiantuntijat kannattivat sitä.

Tiedämme kaikki, että lakivaliokunnan mietinnön perusteluosassa lakialoitteeseen suhtaudutaan myönteisesti. Sen hylkäämistä perustellaan sillä, että asia vaatii perinteistä lainvalmistelua. Lisäksi toivotaan, että Ruotsissa saadut kokemukset otetaan huomioon. Ruotsissa tätä koskeva laki säädettiin jo vuonna 2005 ja se tuli voimaan vuoden alusta vuonna 2008.

Suomessa korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen johtama muutoksenhakutoimikunta esitti osamietinnössään jo vuonna 2001, että Suomessa siirryttäisiin vastaavanlaiseen menettelyyn. Tätä ehdotusta ei jostakin syystä otettu jatkovalmistelussa vakavasti, vaikka maamme oikeusprosessisäännökset hyvin pitkälle vastaavat Ruotsin vastaavia säännöksiä.

Tähän uudistukseen tähtäävä lakialoite jätettiin hallituksen esityksen kanssa samoihin aikoihin eduskunnalle jo syyskuussa 2009. Sen tarkistamiseen ja kehittämiseen olisi ollut aikaa noin seitsemän kuukautta, jos itse asiaan olisi suhtauduttu myönteisesti. Tätä tärkeää uudistusta on pohdittu oikeusministeriössä tuloksetta siis kohta kymmenen vuotta.

Minun on valitettavasti todettava, että maassamme näyttää oikeusasioissa laajasti levinneen jokin sitkeälaatuinen virus, tai onkohan se ikioma supisuomalainen byrokraattinen kirous, joka kantaa nimeä hitaan käsittelyn periaate. Tämä asennevamma saattaa pohjimmiltaan olla syy siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin joutuu jatkuvasti puuttumaan maamme oikeusjuttujen ylipitkiin kestoaikoihin.

Lakialoitteessa esitetty menettely yhdistettynä hallituksen esityksessä ehdotettuun säännöstöön tarkoittaisi sitä, ettei koko juttua tarvitsisi enää kokonaisuudessaan hovioikeudessa käydä eikä todistajia ainakaan kutsua sinne uudelleen. Se säästäsi monelta ihmiseltä turhaa vaivaa ja nopeuttaisi erityisesti raskaiden ja vaativien talousrikos- ja huumejuttujen käsittelyaikoja eli juuri niiden juttujen, jotka useasti ovat esillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja joista moitteita Suomelle tulee.

Erityisesti näiden juttujen syyttäjät voisivat tuolloin keskittyä uusiin juttuihin sen sijaan, että käydään jo kerran käräjäoikeudessa käsitelty juttu kokonaan uudestaan. Oikeusvaltiossa tulisi päästä siihen, että rikosjuttu käsitellään vain kerran kokonaisuudessaan. Uusintaottelua ei tule, vaan valituksen perusteella arvioidaan jotakin jutun olennaista oikeudellista kysymystä tai todistajien uskottavuutta jo käräjäoikeudessa annettujen lausuntojen pohjalta. Vain erityisistä syistä hovioikeus voisi sallia tai vaatia jonkun todistajan kuulemista uudelleen.

Lakialoite olisi edistänyt oikeudenkäynnin asianmukaisuutta siten, että todistajan ensimmäinen oikeudelle annettu lausunto olisi pääsääntöisesti käsittelyn pohjana. Käytännön elämässä on havaittu, että todistaessaan hovioikeudessa todistajat unohtavat asioita, koska aikaa on kulunut pitkiä aikoja tapahtuneesta, tai he muistavat ne aivan toisin. Silloin voidaan useasti epäillä, että todistajaa on "puhuteltu". Joskus todistaja ei ilmesty lainkaan paikalle, mikä sekin voi johtua samasta syystä. Tämä tapahtuu erityisesti huumejutuissa. Huumejutuissahan tekijät usein ovat poliisin tallessa silloin, kun juttu on ensimmäisen kerran esillä. Sitten he ovat vapaalla jalalla ja pääsevät puhuttelemaan todistajia.

Ruotsissa toteutettu uudistus on myös aiheuttanut siellä arvostelua. Muutamat hovioikeudenneuvokset eivät pidä nauhojen katsomisesta, vaan haluavat nähdä eläviä todistajia oikeussaleissaan. Silloin he eivät ota huomioon sitä, että harva todistaja haluaa käydä todistamassa toiseen kertaan. Se on monelle kansalaiselle varsin epämiellyttävä kokemus ja vaatii lisäksi oman aikansa sekä lisää heidän kulujaan.

Ruotsissa toteutetun uudistuksen kustannuksia on myös päivitelty. Ilmeisesti Ruotsissa päätettiin samalla panna kaikki oikeussalit uuteen uskoon, niin korkeilta kuulemani summat kuulostavat. Suomessa on joka tapauksessa varustettava oikeussalit nykyaikaisella tekniikalla, joten kysymyksessä ei ole aivan ylimääräinen kustannus. Lisäksi uskon, että Suomessa uudistus voitaisiin toteuttaa Ruotsia käytännöllisemmin ja kohtuullisemmin kustannuksin.

Alleviivaan, että kaikki ne uudistukset, jotka johtavat siihen, että oikeusprosessi kokonaisuudessaan erityisesti näissä hankalissa jutuissa lyhenee, tulee toteuttaa, vaikka se vaatisi lisäkustannuksia. Olisi näin ollen myönteistä, jos eduskunta kiirehtisi tämän uudistuksen valmistelua oikeusministeriössä niin, että laki voitaisiin hyväksyä vielä näiden valtiopäivien aikana. Se on täysin mahdollista, jos poliittista tahtoa löytyy.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa turvatun viivytyksettömän ja asianmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan oikeudenkäymiskaaren muuttamista siten, että käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden lausunnoista tehdään kuva- ja äänitallenne, jota hovioikeus pääsääntöisesti käyttää pääkäsittelyssä todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena."

Se kuuluu ruotsiksi näin:

"Riksdagen förutsätter att regeringen för att trygga en utan dröjsmål genomförd och rättvis rättegång, om vilken stadgas i grundlagen och för Finland förpliktande människorättskonventioner, i brådskande ordning börjar förbereda en ändring av rättegångsbalken så att det av de vittnesutsagor som i bevisningssyfte avgetts i tingsrätten görs en bild- och ljudinspelning, vilken i regel används av hovrätten i huvudförhandlingen som grund för trovärdighetsbedömningen."

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Söderman oikeastaan tyhjensi pajatson täydellisesti tuossa puheenvuorossaan, mutta täytyy ensinnäkin kannattaa tätä ed. Södermanin tekemää lausumaehdotusta.

Sitten muutama huomio. Kun lakivaliokunnassa tätä asiaa käsiteltiin, niin suoranaisia kannattajia oli selkeä enemmistö asiantuntijoista ja asiantuntijoitten kohdalla mentiin aika lailla laajalla kirjolla niin, että selkeätä vastustusta ei löytynyt oikein, kun ajatellaan tätä meidän vallan kolmijakoa. Ei sieltä miltään kohdalta tullut selkeätä vastustuslinjaa. Selkeä puoltolinja oli tietenkin syyttäjien kohdalta, jotka näitten asioitten kanssa eniten joutuvat toimimaan, mutta myöskin professorit olivat kannattajien joukossa, oikeusavustajia, tuomareita, käräjäoikeutta. Kyllä tässä aika hyvä kirjo oli kannattamassa tätä esitystä, ja sillä vähän ihmetyttää, kun aikaisemmin silloin 2000-luvun alkuvuosina olin myöskin mukana, kun väännettiin tätä voimassa olevaa seulontajärjestelmää, josta nyt ei sitten tullut oikein mitään, että nyt olisi saatu kunnolla tämä asia toimimaan ja olisi saatu reilu peli ja nopeammin tämä asia käsittelyyn, mutta nyt se ei sitten vaan jostain syystä käynytkään.

Näitten kustannusten kohdalta voin sanoa, että meillä on aika monta salia Suomessa, missä tämä voitaisiin hoitaa jo nyt nykyisellä tekniikalla eikä tarvitsisi mitään lisäpanostuksia, jotenka minunkin mielestäni lausunto ja lakialoite oli siinä mielessä hyvä, että se ei edellytä mitään valtavia kustannuspaineita, vaan asiat hoituisivat sitä mukaa, kun eteenpäin mennään ja saadaan uutta ja uusinta käsittelymuotoa, kun näitä käräjäoikeuksia nyt sitten on yhdistetty ja varmaan tulevaisuudessa istuntopaikkojen määrä vähenee.

Mutta kannatan ed. Södermanin lausumaa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä käsittelyssä olevassa asiassa todeta se, että ilmeisesti tässä eduskunnassa on edelleen sekin toisenlainen tauti, en tiedä, onko se virus- vai bakteeri-infektio, voimissaan, että ilmeisen tarpeelliset ja järkevät ideat lakialoitteiden asteella kumottaneen pelkästään siitä syystä, ettei kyseessä satu olemaan hallituksen esitys vaan opposition hyvä ratkaisukeino näihin pitkiin oikeudenkäynteihin ja itse asiassa merkittävällä tavalla myös kansalaisten oikeusturvaan vaikuttaviin asioihin.

Lämpimästi myös täältä vasemmistoliiton puolelta tuen ed. Södermanin tekemää lausumaehdotusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo mietinnön ensimmäisen käsittelyn aikana vastasin oikeusministeriön asiantuntijoilta saamiini tietoihin perustuen tähän arvosteluun, jota täällä esitettiin. En rupea toistamaan sitä samaa, se löytyy netistä.

Tuosta rahasta kuitenkin sen verran sanon, että sen Ruotsin järjestelmän kustannukset olivat tässä perustamisvaiheessa 275 miljoonaa Ruotsin kruunua. Sitä vastaavaa euromäärää ei nyt täällä oikeusministeriön pääluokassa kuulemma ole, mutta siinä on kysymys muistakin perusteista, jotka silloin jo toin esille. Totean kuitenkin sen, että kun itse katselin näitä näkökohtia, jotka on tuotu esille, niin kyllä tässä on paljon ideaa. Se tulee nyt toteutumaan vähän viiveellä vaan, mutta siitä saa sitten seuraava oikeusministeri suorituspisteet.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ruotsissahan tämä nykyinen hallitus on käyttänyt hirveän paljon rahaa oikeuslaitoksen kehittämiseen, siis todella merkittävästi rahaa. Tämä raha, joka käytettiin tähän uudistukseen, käytettiin samalla niiden salien lähes täydelliseen kunnostukseen. Tämmöisestä rahamäärästä ei nyt missään nimessä ole kysymys. Minusta on nyt niin, että aliarvioidaan, kun vastustetaan tätä aloitetta, kahta asiaa, aliarvioidaan sitä kansallista häpeää, joka syntyy siitä, että Suomi jatkuvasti tuomitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, ja toiseksi aliarvioidaan näiden syyttäjien mielipiteitä, jotka joutuvat näitä raskaita talousrikos- ja huumejuttuja ajamaan, jotka huomaavat, kuinka mieletön se järjestelmä on.

Suomessa on jollain tavalla hyvin helppo lobata oikeuslaitoksen kehittämisen puolesta ja Suomessa on helppo lobata poliisihallinnon ja poliisien puolesta mutta syyttäjälle löytyy vähemmän ystäviä. Todellisuudessa oikeudenkäynnin syyttäjä on se pelintekijä. Se on hän, joka huolehtii siitä, että juttu lähtee oikeasti liikkeelle, käsitellään suunnitelman mukaisesti, mikä on edullista sekä meille veronmaksajille että myös puolustukselle, koska silloin tiedetään, mistä on kysymys.

Terveisiä nyt vaan nykyiselle oikeusministerille, että kyllä minä mielelläni soisin, että hän saisi tästä nämä pisteet eikä seuraava oikeusministeri.