Markus Lohi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan välikysymys sai aikaan eilen hyvin monipuolista keskustelua. Valitettavasti käynnistyneen keskustelun taso oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. On hämmästyttävää, että eräskin edustaja kahdessa puheessa kirkkain silmin väitti, että kun heidän kunnassaan työntekijällä on epäselvyyttä siitä, mitkä ovat työtehtävät tai organisaatio, niin tämä johtuisi keskustan aloittamasta Paras-hankkeesta. Kyllä voisin suositella, että hallituksen olisi ollut järkevämpää jatkaa Paras-hankkeen viitoittamalla tiellä eikä käynnistää ollenkaan tällaista kuntauudistusta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "Hallitus toteuttaa - - kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva - - kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista - -." Onneksi tähän tuli jo eilen ministerin lievennystä ja todettiin selvästi, että muitakin kriteereitä voidaan käyttää.

Ministeri Virkkunen ja edustaja Kalliorinne ihmettelivät eilen, miten keskusta on ottanut Tilastokeskuksen kartan vakavasti ja yhdistänyt sen tähän kuntauudistukseen. Jos hallitusohjelmassa todetaan yksiselitteisesti, että peruskunnat tulevat koostumaan työssäkäyntialueista, ja kuntauudistuksesta kertovilla ministeriön internetsivuilla esitetään tämä kartta, josta ilmenevät nämä työssäkäyntialueet, on mielestäni täysin loogista, että ulkopuoliselle ainakin tulee käsitys, että asiat liittyisivät jotenkin toisiinsa. Jos tämä kartta ei liity tähän uudistukseen, miksi se tälle sivulle sitten on sijoitettu? Tuossa kartassa Lappi on kuitenkin lähes kokonaan valkoista aluetta. Se tarkoittaa sitä, että työssäkäyntialueista ei löydy perustetta kuntien yhdistymiselle ainakaan Lapissa. Muutoinkin mielekkäiden kuntaliitosten toteuttaminen lienee haastavaa pitkistä etäisyyksistä johtuen.

Mutta sitten tulen puheeni pääpointtiin eli siihen, että kuntaministeri Virkkunen totesi eilen puheessaan, että jos kuntaliitosten pohjalta ei voida muodostaa nykyistä elinvoimaisempia kuntia, "voidaan tukeutua myös niin sanottuun vastuukuntamalliin, jotta voidaan palvelut kuitenkin järjestää". Vastuukuntamallissa palvelut viedään toisen kunnan toteutettavaksi ja tällaiselle kunnalle jää pelkkä maksajan rooli. Tähän asiaan liittyen kysynkin ministeri Virkkuselta: Mitä lisäarvoa vastuukuntamalli toisi verrattuna kuntien väliseen yhteistyöhön, ja miten vastuukuntamalli voi olla demokraattisempi kuin kuntien väliseen yhteistyöhön perustuva malli? Kuntayhtymissähän kunnat, kunnanvaltuustot, valitsevat ne päättäjät, jotka sitten tekevät kuntayhtymässä päätöksiä, ja sitä kautta on tämmöinen linkki siihen demokraattiseen päätöksentekoon. Sen sijaan vastuukuntamallissa se kunta, joka menettäisi nämä palvelut, jäisi vain maksajan asemaan eikä sillä olisi mitään roolia sen suhteen, miten päätetään palveluita järjestää.

Vastuukuntamallissa ei säästöjä saada aikaan, ellei palveluita keskitetä ja viedä siten toisesta kunnasta pois. Lapissa, missä etäisyydet ovat pitkiä, en näe vastuukuntamallin tuovan mitään lisäarvoa. Sen sijaan ongelmien kasaantumista tiettyihin kuntiin aiheuttavat hallituksen säästötoimet ja kiinteistöveron irrottaminen verotulon tasausjärjestelmästä. (Rakel Hiltunen: Lapin kunnat hyötyvät!) — Toiset kunnat voittavat Lapissa, se pitää paikkansa, ja keskimäärin Lapissakaan ei kiinteistöveron poistaminen verotulojen tasausjärjestelmästä sinänsä ole dramaattista, mutta näyttää käyvän niin, että ne kunnat, jotka ovat muutenkin ahtaalla, häviävät Lapissakin tässä menettelyssä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin eivätkä yhteistoimintarakenteet, kuntayhtymät, ole lähtökohtaisesti negatiivisia.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi ei nähtävästi ollut lukenut hallitusohjelmaa mutta ei myöskään voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kuten täällä eilen todettiin, tämä työssäkäyntialueen määrittely löytyy voimassa olevasta lainsäädännöstä. Sen jälkeen siinä lukee toinen kriteeri, joka edellyttää, että on riittävän vahva kunta taloudellisesti huolehtimaan itse niistä palveluista. Nämä kaksi kriteeriä ovat nykyisessä laissa.

Hallitusohjelmasta löytyy työssäkäyntialueen määrittelyn lisäksi aivan selkeä erillinen kohta, jossa todetaan, mitä tapahtuu niille kunnille, jotka ovat sen työssäkäyntialueen ulkopuolella olevia syrjäisiä kuntia. Nämä tukeutuvat siihen vahvaan peruskuntaan isäntäkuntamallilla elikkä niin sanotulla vastuukuntamallilla. Tämä ei ole suinkaan uusi malli, koska monet esimerkiksi keskustajohtoiset kunnat ovat jo vapaaehtoisesti joutuneet tukeutumaan tähän samaiseen isäntäkuntamalliin nykylainsäädännön puitteissa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kysytään, onko pakko. Kyllä se vähän pakko on, jos rahat otetaan pois. Ei kai tämä kauhean monimutkainen yhtälö ole. Jos ei ole rahaa, niin silloin on pakko. Ei siinä sen enempää tarvita.

Mielestäni on paikallaan tutkia, mitä tämä kuntalaisuus, johon täällä useaan kertaan viitataan, oikein on. Aivan oikein, se on päiväkoteja, terveydenhuoltoa ja meille kaikille tuiki tärkeitä palveluita, mutta onhan se myös identiteettiä, sitä, mitä ihminen on. Aivan niin kuin täällä edustaja Kiviniemi eilen viittasi, kyllä kuntavaakunaakin saa rakastaa ihan samalla tavalla kuin Suomen lippua. Tässä mielessä pohdiskelenkin sitä ja kuulisin mielelläni ministerinkin pohdiskelun siitä, että jos te kerran pidätte vain hallintona tätä kuntalaisuutta ja sitä identiteettiä, niin miksi teidän ajattelussanne sitten suomalaisuuskin ei ole pelkkää hallintoa. Mutta ehkä se onkin. Tehän viette koko Suomea kohti liittovaltiota ja yhtenäistä Eurooppaa, (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) jossa velat ovat yhteisiä. Ehkä sekin on sitten teille vain hallintoa, vai kuinka?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen puhuttiin työs-säkäyntialueista, puhuttiin asioimissuunnasta. Minä liittäisin tähän keskusteluun vielä koulutussuunnan ja sitten vielä terveydenhuollon suunnat.

Nyt kysyisin ministeriltä, että kun tällainen paketti pistetään yhteen ja puhutaan vahvasta peruskunnasta, niin millä keinoilla teette vahvan peruskunnan näistä aineksista, kun pitää yhdistää työssäkäyntialue, pitää yhdistää koulutussuuntautuneisuus ja terveydenhuolto. Onko muita mekanismeja kuin taloudelliset pakotteet, että saadaan yhtenäinen, toimiva, vahva peruskunta?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen nyt miettinyt sitä, että keskustapuolue haluaa ohjata Paras-junan hiljaiseen kylään sivuraiteelle. On helppo todeta, että lippuautomaatti toimii vielä, eli ei se ole loppunut se homma, ei Paras-hanke ole pysähtynyt, vaan hallitus haluaa jatkaa sitä työtä. Nimittäin kyllä on niin, että 70 kuntaa ei vieläkään edes ole toteuttanut sitä Paras-puitelain terveydenhoidon vaatimusta, eli niiden kuntien ihmisten terveydenhoito on vaarassa, ei toteudu millään lähipalvelulailla tässä asetelmassa.

Sitten vielä toivon, että ministeri Virkkunen kertoisi, kuinka paljon on niitä kuntia, jotka odottavat, että maan hallitus ja eduskunta nyt tekevät ja antavat kunnille mahdollisuuden kehittää omaa aluettaan ja turvata tulevaisuudessa ne lähipalvelut.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Backman ei ollut nyt kyllä lukenut lakia kunnolla. Hän unohti sen, että laissa sanotaan, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta vastaavasta alueesta — tai muusta vastaavanlaisesta alueesta. Siinä ei todellakaan sanota, että työssäkäyntialue on se, joka määrää, vaan se voi olla myös muu vastaava alue. Kuinka monta kertaa tämäkin asia pitää tässä salissa sanoa?

Toinen fakta, joka täällä unohdetaan koko ajan: Yksikään kunta Suomessa ei pärjää ilman kuntien välistä yhteistyötä. Ei muuten pärjää edes Helsinki. (Rakel Hiltunen: No ei taatusti pärjää!) Täällä annetaan ymmärtää, että muodostetaan niin isoja kuntia, ettei tarvita kuntien välistä yhteistyötä. Kyllä se onnistuu, tehdään Suomesta yksi kunta. Minusta tämä on käsittämätöntä, ettei arvosteta sitä, että monet kunnat haluavat nimenomaan lähipalvelut turvatakseen hoitaa sosiaali- ja terveyspalvelut yhteistyössä muiden kanssa. Silloin myöskin kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat suoremmat. Ei tässä maassa pärjätä ilman kuntien välistä yhteistyötä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun edustaja Kiviniemi antoi ymmärtää, että monet kunnat haluavat hoitaa asiat yhteistyössä muiden kuntien kanssa, ei kysymys ole halusta. Teidän Paras-lakinne: Ei siellä ole ilmausta, että olisi toivottavaa, että kunnat näin tekevät. Siellä sanotaan, että kunnan on pakko näin tehdä terveydenhuollon osalta 20 000 asukkaan kokonaisuudessa, ammatillisen koulutuksen osalta 50 000 asukkaan kokonaisuudessa. Se on pakkoa.

Tässä hallitusohjelman mukaisessa kuntauudistuksessa ei ole mitään tällaisia kaavamaisia pakkoja, jotka ovat nykyisessä olemassa olevassa lainsäädännössä. Jos löydätte hallitusohjelmasta tällaisen määreen, asukasmäärän tai kuntien lukumäärän määreen, niin mielelläni kuulen sen.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat kuuluvat sairaanhoitopiireihin, ne kuuluvat maakuntavaltuustoihin, järjestävät ammatillisen koulutuksen yhdessä muiden kanssa. (Jouni Backman: Se on pakko!) Sen vaihtoehtona on se, että ne liittyvät toisiin kuntiin, mutta nimenomaan monet kunnat ovat valinneet sen yhteistyön. Se on selvää, että totta kai valtion pitääkin juuri tällä tavalla ohjata kuntia, koska kyse on meidän yhteisistä peruspalveluista, jotka me olemme täällä eduskunnassa yhdessä päättäneet. Jokaiselle suomalaiselle, postinumerosta riippumatta, ne järjestetään. Ei tässä kukaan ole väittänytkään, että kuntia ei jonkin verran ohjattaisi. Mutta monet kunnat ovat juuri sen oman vaikutusmahdollisuuden maksimoimiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että ne palvelut säilyvät varmasti lähellä siellä omassa kunnassa, valinneet sen yhteistyön suunnan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy kyllä edustaja Kiviniemelle todeta, että nimenomaan yhteistoiminta-alueet syntyivät siitä syystä, että pienten kuntien oli pakko liittäytyä yhteen, jotta ne täyttivät ne Paras-lain antamat velvoitteet. Nyt me teemme eteenpäin tätä työtä, jossa me haemme selkeästi läpinäkyvämpiä, avoimempia, elinvoimaisempia, työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia, jotka pystyisivät kantamaan entistä vahvemmin vastuuta niistä asioista, joita kuntalaiset haluaisivat.

Siinä mielessä minusta on ollut todella outoa, että täällä on väitetty edustaja Puumalaisenkin suusta, että edelleen vaadittaisiin pakkoa. Näin ei ole, vaan me tulemme alueellisesti tekemään selvitykset, jolloinka jokainen kunta pääsee itse kertomaan oman tavoitetilansa siitä, miten he haluavat tulevaisuudessa palvelut tarjota omille kuntalaisilleen. (Sirkka-Liisa Anttila: Mutta lopputulos ei tule ilman pakkoa!)

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskusta jatkaa tällä samalla linjalla kuin eilenkin. Eli te ette vieläkään näe sitä, että tässähän on edelleen samat tavoitteet kuin teillä. Te haluatte elinvoimaisemmat kunnat, eikö niin? Te olette kannattaneet kuntaliitoksia, pidätte hyvänä, kun niitä syntyy vapaaehtoiselta pohjalta, korostatte sitä. Te pidätte jopa niin hyvinä niitä, että valtiovalta on maksanut 450 miljoonaa euroa yhdistymisavustuksia viimeisten vuosien aikana. Eli te olette siis täysin tämän saman tavoitteen kannattajia, jota hallituskin ajaa.

Me olemme eri mieltä ilmeisesti kriteereistä. Mutta siinä minusta tuntuu, että enemmän on eroa siinä, miten kukakin ymmärtää ne kriteerit. Mutta nyt on juuri se aika, milloin hallitus tekee pohjatyötä, käy läpi niitä erilaisia kriteereitä, joista siis työssäkäyntialue on yksi pohja.

Mutta sitten vielä mitä tulee näihin kuntayhtymiin ja niiden auvoisuuteen, luulen, että suurin osa suomalaisista kunnista on sellaisia, jotka järjestävät valtaosan palveluistaan erilaisten kuntayhtymien kautta. Siitä tulee melkoinen hämähäkinverkko, kun sitä alkaa piirtää fläppitaululle vaikkapa, ja kun sen jokaisen viivan päässä löytyy byrokratiaa ja hallintoa, niin sokea Reettakin ymmärtää sen, että se ei ole tehokkain mahdollinen tapa hoitaa suomalaisten peruspalveluita.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Orpo totesi, niin tässä näyttää hyvin pienestä erosta olevan kyse. Tuntuu siltä, että keskusta kannattaa ainoastaan viiden valtuuston puheenjohtajan mallia, jossa jokaisella alueella pitää olla viisi valtuuston puheenjohtajaa ja vähintäänkin saman verran johtajia. Täällä usea keskustalainen kansanedustaja on kehunut Paras-lakia. On pakko todeta, niin kuin täällä todettiin myös vasemmalta laidalta, että se oli nimenomaan pakkolaki.

Esimerkiksi omalla kotiseudullani — täällä eilen kyseltiin, miten siellä toimittiin — me emme todellakaan kaipaa Paras-lakia sinne enää takaisin. Se tuhosi meiltä 40 vuotta vanhan terveyskeskuskuntayhtymän ja rakensi erikoisia himmeleitä, joissa kunnat, joilla ei ole edes yhteistä maarajaa, ryhtyivät tekemään rakenteita. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Syy oli nimenomaan se, että lakiin oli kirjattu 20 000 asukkaan raja, mikä mahdollisti sen, että yksi kaupunki ilmoitti, että me pärjäämme yksin, me emme välitä näistä naapurikunnista.

Sen takia itse kannatan sitä, että palautamme vallan valtuustoille, jotka ihmiset valitsevat, enkä sitä, että rakennetaan kuntayhtymiä, erilaisia hallintohimmeleitä ja viedään päätösvaltaa entistä kauemmaksi ihmisistä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eiliseen ja tämän päivän keskusteluun ihan pari kommenttia.

Toinen kommentti liittyy vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käyttäjään, joka totesi, että kunnilla on enemmän rahaa käytössä. Se pitää paikkansa, mutta se johtuu siitä, että edellisillä vaalikausilla on tehty lakiperusteisia päätöksiä, jotka nyt tuottavat tämän tuloksen. Se on selvä asia, että kunnilta leikataan 630 miljoonaa. Sekin pitää paikkansa, ja sen seurauksena me joudumme siellä kunnissa lopettamaan kouluja, terveyspalveluja ja tämän kaltaisia lähipalveluja, tai toinen vaihtoehto on, että nostamme veroprosentteja.

Edustaja Hiltunen eilen varsin hyvin sanoi, että kaikki perustuu luottamukseen, ja sen 40 vuoden kunnallispoliittisen kokemuksen perusteella, joka itselläni on, olen samaa mieltä: kaikki perustuu luottamukseen. Jotta luottamusta syntyy, näissä perusasioissa totuus pitää tunnustaa, ei kannata mennä valheen taakse. Jos kunnilta viedään tulopohja, se minun käsitykseni mukaan johtaa pakkoliitokseen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yhden yön nukuttuani voin todeta eilisestä keskustelusta ja nyt alkaneesta keskustelusta kaksi johtopäätöstä.

Ensinnäkin on tullut erittäin selväksi se, mikä ero on keskustan ja sitten kokoomuksen ja SDP:n kuntalinjauksilla. Keskusta haluaa hajautettua paikallista demokratiaa, paikallisuuden kunnioittamista, (Kari Rajamäki: Yksityisiä pörssiyhtiöitä!) te haluatte keskitettyä, suuruuden ekonomiaan perustuvaa kuntarakennetta.

Toinen havainto juuri tästä keskustelusta, kun täällä on nyt tullut esille SDP:n puolelta tämmöinen pakonomainen tarve kieltää, kieltää ja vielä kerran kieltää, että nyt tässä uudistuksessa olisi minkäänlaisesta pakosta kysymys: Näyttää siltä, että te olette ryhmäkokouksessanne tänään nostattaneet kyllä itsellenne tällaista henkeä. Kukaan ei tässä salissa eikä tämän salin ulkopuolella usko sitä, että tämä uudistus, joka tähtää 100—150 kuntaan, kuten SDP ja kokoomus ennen vaaleja sanoivat, tulisi tapahtumaan ilman pakkoa. Piste.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollut meidän ryhmäkokouksessamme, ja minun puheenvuoroani ei kyllä ole ryhmäkokouksessa sovittu. Minä haluaisin nyt sanoa sen, että ei myöskään kokoomuksen suunnalta pidä tätä Paras-hanketta lytätä. Kiitos sosialidemokraattisen hallituksen johdon silloin, Paras-hanke oli parlamentaarista yhteistyötä, ja me olemme kaikki puolueet sitoutuneet siihen, eikö niin? Nyt ei kannata mitätöidä sitä, mitä olemme yhdessä tehneet. Pitää vaan ottaa siitä ne parhaat eväät, jotta nyt voimme mennä sitten uuden hallituksen kuntarakenneuudistuksella eteenpäin. Eli minä en ole Paras-hanketta mollaamassa, vaan lykkäämässä sen, ja avataan ne lippuluukut ja pannaan raide kuntoon, mennään eteenpäin.

Kari Rajamäki /(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnallinen demokratia edellyttää sellaista kuntarakennetta, että päätöksenteolla on kasvot ja elinkeinopoliittista työtä voidaan vahvistaa. Kysymys on hyvin keskeisesti siitä, että asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta kansalaisten perusturva pitää varmistaa. Keskusta on Rääkkylän tiellä, elikkä perusturva, sosiaali- ja terveydenhuolto annetaan vaikka yksityiselle pörssiyhtiölle. Itse asiassa minä varoitan näistä arvoista, ettei eletä tässä tilanteessa nyt mukana. Se tukee paluuta 1930-luvulle, että ne kansalaisten peruspalvelut annetaan vähiten vaativalle, eikö niin, vanhustenhuolto, lastensuojelu, kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävät. Kyllä kuntarakenteen pitää olla sellainen, että kansalaisten perusturvallisuus varmistetaan.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tämän kuntauudistuksen tiimoilta olen saanut palautetta jo ainakin Pekkariselta, Tölliltä ja Kallilta siitä, että erehdyin ääneen sanomaan täällä nämä Kuntaliiton talousosaston lukemat tässä salissa. Kun äsken sanottiin jo, että pitäisi pysyä totuudessa ja luoda luottamusta, niin ihmettelen kyllä sitä, että jos eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle luovutetuista papereista kertoo lukuja, jotka seisovat täällä ja jotka osoittavat, että valtion rahoituksen kokonaisvirta kuntiin ensi vuonna on suurempi kuin se on tänä vuonna, niin minua epäsuorasti täällä leimataan niin kuin levittäisin joitakin valheellisia tietoja. Nämä on jaettu myös opposition edustajille siellä kunta- ja terveysjaostossa. En tiedä, oletteko saaneet niitä vai olivatko omat edustajanne unessa siinä kokouksessa, missä nämä jaettiin.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuntauudistuksessa on syytä edetä maltilla ja rauhallisesti. Kuntaliitosten on lähdettävä kunnista ja kuntalaisista itsestään. Pakkoliitoksiin ei tule suostua. On täysin selvää, että ne nykyiset kuntakeskukset, jotka joutuvat kuntaliitosten syövereihin, slummiutuvat. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) En voi hyväksyä nykyhallituksen ja ministeri Virkkusen kuntagiljotiinia. Hallituksen ja ministeri Virkkusen olisikin syytä nyt vetää käsijarrua päälle, ja samalla hallitus voisi reivata ohjauspyörää parempaan suuntaan. (Mauri Pekkarinen: Liity meihin!) Suuri ei aina ole hyvää ja kaunista. On otettava huomioon myös olosuhteet ja muut asioihin vaikuttavat tekijät. Sokea suuruuden ja keskittämisen ihannointi on syytä lopettaa.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosina on kyyti ollut kylmää maaseudulla. Myös meille maaseudun asukkaille tuiki tarpeellisia peruspalveluja on lopetettu ja siirretty suurempiin kasvukeskuksiin. Maaseudulta ovat hävinneet postit, Kelan, verottajan ja poliisin toimistot. Ihmisten palveluntarve ei ole hävinnyt mihinkään. Ongelmana on vaan se, että näitä peruspalveluja joudutaan nyt hakemaan entistä kauempaa. Jos Kataisen hallituksen uhkaus kuntaliitoksista toteutuu, merkitsee se sitä, että kansalaisten peruspalvelut vähenevät vielä tästä nykyisestäkin, esimerkkinä vaikkapa vaan rakennusluvat, joita joudutaan hakemaan entistä kauempaa. Tähän saakka kuntaliitoksissa on käynyt niin, että reuna-alueiden asukkaiden palvelut ovat vähentyneet. Mikä takaa sen, että Kataisen mallissa ei kävisi samoin?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilisen keskustelun pohjalta ja varsinkin ministeri Risikon puheen johdosta minulle tuli selväksi asia. On puhuttu jatkuvasti hallituksen suulla, että pitää olla vahvat kunnat ja niin vahvat, että siellä pystytään myös tekemään erikoissairaanhoidon toimenpiteitä. Te ymmärrätte, että näitä toimenpiteitä ei tänä päivänä pystytä tekemään 10 000, 20 000 eikä 50 000 asukkaan kunnissa. Eli tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on kuntia 10:stä korkeintaan 50:een eli tuollaisia 100 000—200 000 asukkaan kuntia. Tämä oli Risikon puheenvuorosta selvästi johdettavissa oleva toteamus. Näin valitettavasti on, että meiltä kunnat tippuvat. Puhutaan, että kuntalaisilla on määräämisvalta. Millään pienellä kunnalla tämmöisessä 100 000—200 000 asukkaan kunnassa ei ole mitään sanottavaa. Kaikki päätäntävalta ollaan viemässä pois.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu siitä, mikä on ero keskustan ja kokoomuksen välillä. Kyllä eilisestä keskustelusta kävi selväksi se, että keskusta haluaa täällä vastustaa ja pelotella ja kaivaa kaikki mahdolliset tuhokuvat kuntien tulevaisuudesta, kun taas kokoomus haluaa kantaa huolta siitä, että kuntien hyvinvointi turvataan ja laadukkaat kuntapalvelut voidaan kuntalaisille taata jatkossakin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on selvää, että kun on välikysymyskeskustelu, niin, keskustalaiset, luonnollisesti teidän pitääkin olla vähän reippaina ja hermostuneina, se kuuluu tietysti teemaan. (Naurua) Mutta tietysti outoahan on se, että kun me käytämme puheenvuoroja nimenomaan kuntalaisten palvelujen turvaamisen puolesta, nähdään se asia niin, että kuntapalvelut ovat rajoista kiinni.

Otetaan esimerkiksi tämä Helsingin seutu. Helsingin seudulla ihmiset asuvat yhteisellä työssäkäynti- ja asumisalueella. Tämä on yhteistä aluetta, missä luontevasti kuljetaan varsin pitkiä matkoja välittämättä siitä, missä se raja kulkee. Aivan luontevaa olisi se, että täällä olisi jopa yksi kunta varsin isolla alueella. Ainoastaan kuntademokratian näkökulmasta elikkä asukasdemokratian näkökulmasta voi olla tarkoituksenmukaista, että niitä kuntia löytyy muutama tällä alueella, ja vain sen takia. Periaatteessa valmiutta löytyisi vähän isompiinkin rakenteisiin. Näin ollen toimien ne kuntapalvelut varmasti voidaan varmistaa myöskin niihin lähipalvelunomaisiin palveluihin, koska ei tarvitse niitä hallinnon rakenteita maksaa.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntauudistus juontaa paljolti myös kuntien talousongelmista. Kyllähän se niin on, että tässä salissa pitää katsoa peiliin silloin, kun puhutaan kuntien talousongelmista. Tämä eduskunta joka päivä kehittää uusia lakeja, uusia velvoitteita kunnille, ja sieltä sitten johtuvat nämä talousongelmatkin pitkälti. Viime hallituskaudella olivat esillä ministeri Kiviniemen toimesta normitalkoot. Niiden tulos jäi varsin vaatimattomaksi, ja peräisinkin tässä yhteydessä myös keskustelua siitä, mikä on se kuntien palveluvelvoite ja palvelurakenne eikä pelkästään kuntien rajarakenne. Ja kysynkin ministeri Virkkuselta, onko tarkoitus tässä yhteydessä käydä läpi myös sitä kuntien palveluvelvoitetta ja tarttua uudestaan näihin normitalkoisiin.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on ollut epäselvyyttä kokoomuksen suhtautumisesta Paras-hankkeeseen, niin haluan tässä julkisestikin todeta, että kokoomus on kannattanut Paras-hanketta alusta alkaen. Erityisesti kuntaministeri Hannes Manninen ansaitsee hatunnoston siitä, että hän käynnisti tämän kuitenkin kohtuullisen kunnianhimoisen hankkeen. Muistan hyvin: Olimme oppositiossa silloin, kun me tämän hankkeen käynnistimme, ja siitä huolimatta tässä salissa vastuullisen opposition tavoin kannustimme ja kannatimme tätä hanketta. (Mauri Pekkarinen: Totta kai, kun se oli hyvä esitys!) Ei se täydellinen esitys ollut, eikä se täydellinen hanke ollut, mutta se oli hyvä. Se perustui ihan oikeaan arvioon siitä, että silloisella kuntarakenteella Suomi ei pärjää niissä tulevaisuuden haasteissa, missä mennään. Nyt on vaan kysymys siitä, että meillä oli niin valtavan hyvä keskustalainen hanke, ettei sitä vaan kannata nyt jättää kesken vaan kannattaa mennä eteenpäin.

En usko, että edes edustaja Kiviniemi täällä uskaltaa väittää tai tohtii väittää, että meidän kuntarakenteemme nyt olisi optimaalinen. Nyt on vaan kysymys siitä, että jatketaan samalta pohjalta tätä hyvää työtä, mitä Hannes Manninen aikoinaan käynnisti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin korjata sen todella väärän väitteen, että kaikki yhteistyö muka olisi pakollista. Tuntuu ihmeelliseltä, että täällä voi olla kuntapäätöksenteossa olevaa väkeä, joka näin voi väittää. Esimerkiksi meidän tekninen toimemme on ostanut iät ajat palveluita naapurikunnasta, rakennustarkastusta, koska se on taloudellisesti järkevää. Ei mikään siihen pakota, mutta totta kai kaikki yhteistyö on aina järkevää.

Kun tässä eilen käytiin keskustelua, niin huomasin, että kaikki muut hallituspuolueet kokoomusta lukuun ottamatta irtisanoutuivat pakkoliitoksista. Haluankin nyt kysyä ministeri Virkkuselta: 2.9. Ylen haastattelussa totesitte näin: "Hallitus on tarvittaessa valmis pakottamaan kunnat liitoksiin, mikäli kumppani ei löydy vapaaehtoisesti. Perustuslaki ei estä pakkoliitoksia." Pyörrättekö sananne, vai oletteko edelleen tällä kannalla?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Rajamäelle on sanottava, että hallituksen uusi kuntalinja avaa todellakin mahdollisuuden myös laajalle terveydenhuoltopalvelujen yksityistämiselle. Tätä on kiitellyt muun muassa Keskuskauppakamarin pääekonomisti Helsingin Sanomissa 29.8. Mitä mieltä tästä ovat hallituksen vasemmistopuolueet? Tässä kehityskulku menee ilman muuta niin, että hallitus keskittyy tässä uudistuksessa vain hallinnollisiin laatikkoleikkeihin. Silloin palveluprosessien kehittäminen jää selkeästi taka-alalle, ja lopulta kuntien tuottamina palvelut käyvät liian kalliiksi.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ollut kyllä hyvin hämmentävää seurata keskustan johdolla tässä salissa käytyä pakkopelottelua tällä asialla. Haluan kyllä nyt heti vastata tuohon edustaja Paloniemen väitteeseen siitä, että tämä hanke veisi yksityistämisen tielle. Kun me olemme nähneet näitä hankkeita nyt jo muun muassa keskustajohtoisissa kunnissa, niin mitenkäs tämä nyt tähän asiaan oikein liittyy, kun vahva peruskunta pystyisi huolehtimaan juuri näistä kansalaisille tärkeistä lähipalveluista paljon paremmin kuin tämä nykyinen hajanainen rakenne?

Sitten täällä kyseltiin identiteetin perään. Voin nyt sanoa, että olen asunut lähestulkoon koko pienen ikäni Säynätsalo-nimisellä paikkakunnalla, joka on liitetty toistakymmentä vuotta sitten, kohta 20 vuotta on oltu jo osa Jyväskylää, ja enemmän säykkiläisiä emme voisi olla kuin olemme tänä päivänä. Tämä on vahvistanut sitä meidän omaa identiteettiämme ja kaikkea toimintaa noilla saarilla tuolla Jyväskylän eteläpuolella.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt näytetään kuntakoko vedettävän kyllä syylliseksi monenlaisiin asioihin. Keskustan mielestä iso kunta tai kuntaliitokset tarkoittavat sitä, että kaikki lähipalvelut lakkaavat, ja nyt näyttää jo siltä, että se tarkoittaa, että ne loputkin, jotka eivät ole lakanneet, sen jälkeen yksityistetään. Eihän tämä nyt sillä tavalla mene tämä kuntademokratia.

Esimerkkinä Oulu on tekemässä nyt erittäin suurta kuntaliitosta, Suomen suurinta. Kun vertaillaan liittyvien kuntien palvelujen yksityistämisastetta, niin Oulu, joka on suurin, jossa on 140 000 asukasta, tuottaa pääosan palveluista itse ja naapuri Oulunsalo, jossa on alle 10 000 asukasta, on yksityistänyt melkein kaiken. Miten te vastaatte tähän? Miten se kunnan suuri koko voi aiheuttaa yksityistämistä ihan johdonmukaisesti?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntaliittoa ja Kuntaliiton kommentteja on lainattu tässä salissa tämän asian ympäriltä useampaan otteeseen. Kuntaliitto on jo huhtikuussa tuonut omat kantansa esiin siitä, miten kuntasektoria tulisi viedä eteenpäin. Kuntaliitto on myös maininnut, että Kuntaliitto ei hyväksy pakkoliitoksia ja kuntarakennetta tulee uudistaa vapaaehtoiselta pohjalta. Mutta nyt kuitenkin viime päivinä on käynyt niin, että kokoomuksen riveistä on ruvennut nousemaan yhä enempi se, että tälle pakolle on annettu mahdollisuus. Viimeksi tänään Kuntaliiton hallituksen kokouksessa ryhmien neuvottelussa kokoomuksen taholta tuli kannanotto siihen, että Kuntaliitto ei voi antaa julkilausumaa, jossa tämä pakko-sana olisi mainittu. Onko tosiaan niin, että kokoomuksessa laitetaan osittain verhoa pakkoliitosten päälle mutta kuitenkin siellä ytimessä on sekin mahdollisuus vielä käytettävissä?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on nyt puhuttu aika paljon työssäkäyntialueista ja Paras-hankkeesta. Niitä yhdistää yksi asia näin täältä katsoen: ne molemmat vaativat valtavan määrän ihmisiä ympärilleen, ennen kuin mikään toimii. Siltä tämä nyt vaikuttaa, ja näinhän se on. Kunnallisten peruspalveluiden tarvitsijoita on kuitenkin myös sellaisissa paikoissa, missä ei ole paljon ihmisiä. Meidän pitää pystyä tarjoamaan nämä palvelut kaikille, myös lapsille, vanhuksille, eläkeläisille, työttömille, sellaisille ihmisille, jotka eivät siellä työssäkäyntialueella asu eivätkä sinne työssäkäyntialueelle tule leipäänsä hankkimaan.

Minä ihmettelen, millä tavalla nämä suurkunnat, mahdollisesti yksi suuri Suomi-kunta, pystyvät tarjoamaan nämä palvelut. Mistä se raha otetaan, ja mistä ne resurssit otetaan? Onko tässä nyt käynnissä ihan oikeasti suuri puhallus, mikä kyllä äsken keskustan puolelta tuolta sanottiinkin: ollaanko nyt syrjäyttämässä hyvinvointivaltioyhteiskunta rahan vallan yhteiskunnaksi? (Puhemies: Nyt on aika!) Palveluita saavat ne, joilla on rahaa ostaa niitä. Vai onko kyseessä todella mittava, mittava rahansiirto valtiolta tai kunnilta...

...yksityisille palveluntarjoajille veronmaksajien rahoilla?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi eilen täällä väitti, että meillä kehyskuntien kuntapäättäjillä on uhattu olo. Jopa oikein nimeltä mainitsitte, että Lieto pakkoliitetään Turkuun. En jaksa uskoa, että ministeri Virkkusella on pöytälaatikossaan kartta, jossa Lieto on piirretty osaksi Turkua. Mutta haluan kyllä kiittää teitä siitä Paras-hankkeesta, jota me olemme kuuden vuoden aikana tehneet. Me olemme saaneet rakennettua hyvää luottamusta Turun ja kehyskuntien luottamushenkilöiden kesken, ja nyt meillä on tällä hetkellä huomattavasti paremmat eväät lähteä tekemään kuntauudistusta kuin kuusi vuotta sitten oli.

Edustaja Huovinen otti esiin kuntien identiteetin, ja varsinkin kun tätä Lietoa nyt ollaan niin voimakkaasti liittämässä siihen Turkuun teidän puheissanne, niin haluan korostaa, että meillä on kuusi tasavahvaa taajamaa ja niissä taajamissa meillä jokaisella on hyvin vahva identiteetti. Meillä Littoisissa on tapana sanoa, että Litsa on maailman napa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen kuntaministeri Virkkunen ilahduttavasti totesi useamman kerran, ettei aja eikä kannata pakkoliitoksia. Mutta silloin syyskuun alussa, kun esittelitte tätä kuntauudistusta, totesitte useamman median toistamana sen, niin kuin Ylen uutisissa todettiin: "Virkkunen kertoi myös, että hallitus on tarvittaessa valmis pakottamaan kunnat liitoksiin." Samoin uutisoi asiasta Helsingin Sanomat yhtäpitävästi. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Tarkoitatteko te sitä, mitä sanotte, vai sanotteko, mitä tarkoitatte? Savon Sanomat uutisoi viime viikolla, että ministeri Virkkunen ei antaisi liian suurta painoa kunnalliselle itsehallinnolle. Se käsitetään usein väärin. Ei perustuslain mukaan ole niin, (Puhemies: Ja nyt minuutti on täynnä!) että kunnat saisivat itse määrätä rajansa. Mitä te tarkoitatte tällä pakolla, tai mitä ette tarkoita? Sanokaa selkeästi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että edustajat Hiltunen ja Vapaavuori täällä totesivat sen, että Paras-hankkeen alulle saattaminen oli hyvä asia. Juuri sen takia se laitettiin alulle, että keskusta halusi olla turvaamassa palvelut tässä maassa, koska me näimme, minkälaiset haasteet ovat tulossa. Mutta ongelma viime vaalikaudella oli se, että kokoomus ei ollut kuitenkaan siinä hankkeessa kunnolla mukana, vaan ministeri Risikon johdolla alettiin esittää sote-piirejä ja tämmöisiä Risikon malleja ja annettiin ymmärtää, että nyt tehdäänkin jotain uutta uudistusta. Se on tässä hallituksen kuntauudistuksessa nimenomaan se suurin ongelma, että ollaan laittamassa rukseja aikaisemmin tehdylle työlle ja muutetaan sääntöjä täysin. Juuri kun on saatu aikaisemmat uudistukset melkein päätökseen, niin ollaan tekemässä uutta uudistusta. Eihän mikään kunta sellaista, ei suuri eikä pieni, kestä, kun koko ajan pitää olla tekemässä uusia rakenteita ja työntekijät eivät saa keskittyä siihen olennaiseen eli lasten ja vanhusten hoitamiseen ja koululaisten opettamiseen. Kyllä sääntöjen pitää olla samat.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tapasin tänään pienen mutta hyvin innovatiivisen keskisuomalaisen Kinnulan kunnan edustajia ja kuulin kyllä hyvin pelokasta puhetta siitä, että kun täällä keskustellaan niin kovalla kielellä ja puhutaan pakosta ja ylhäältä ohjaamisesta. Pyrin omalta osaltani kyllä rauhoittamaan tätä tilannetta, eikä ole suinkaan tälle uudistukselle varmasti hyväksi, että täällä nyt lietsotaan tällaista pakkohenkeä, jota ei todellakaan tämän puitteissa ole tarkoitus kenenkään tehdä, vaan nimenomaan kuunnella niitä kuntia ja käydä läpi niitä hyviä palvelumalleja ja toimintamalleja, mitä kunnissa jo nyt on. Siellä on hyvin paljon poimittavaa. Olen ymmärtänyt, että tämän uudistuksen tarkoitus on nimenomaan se. Elikkä kuntia kuullaan ja halutaan jatkaa tätä kuntauudistusta hyvällä mallilla eikä niin, että pistetään ruksia päälle ja torpataan asioita. (Anne Kalmari: Oletteko eri kannalla kuin ministeri?)

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen toiminut itse kahden vuoden ajan Paras-hankkeen puheenjohtajana Päijät-Hämeessä, 200 000 asukkaan maakunnassa, joka muodostuu 12 erillisestä kunnasta. Kyllä tuota eilistä salikeskustelua kuunnellessa tuli sellainen ajatus, että varsin harva on lukenut Paras-lakia tässä salissa oikeastaan vasemmalta oikealle. Ainakin Paras-lakia tulkitaan nyt hyvin toisentyyppisenä kuin tällä hetkellä olevaa esitystä kuntauudistuksesta. Viime kaudella SDP oli oppositiossa, ja me teimme omassa maakunnassamme puolueena hyvin paljon työtä sen eteen, että kuntarakenne vahvistuu ja palvelut pystytään alueella turvaamaan jatkossa. Toivon, että keskusta puolueena ja keskustalaiset edustajina toimivat uuden kuntauudistuksen eteen samalla halulla kuin SDP toimi oppositiossa viimeiset neljä vuotta.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä koko kuntarevohka lähti aikoinaan liikkeelle, niin sehän lähti siitä, että meillä oli käsissä valtava määrä kuntia, yli 400, ja hallinto oli todella hajallaan. Sitten todettiin, että nyt tarvitaan vähän isompaa kokonaisuutta ja sillä tavalla kunnat voisivat selvitä palveluvelvoitteistaan. Viime kaudella ja sitä edellisellä kaudella alkoi jo näkyä se, että kunnat rupeavat rakentamaan sellaisia himmelijärjestelmiä, joista ei hyvä seuraa.

Silloin kun edustaja Kiviniemi oli kuntaministerinä, teidän kanssanne useaan otteeseen käytiin keskustelua siitä, että Suomeen on syntymässä sosiaali- ja terveyspalveluitten ympärille sellaisia rakennelmia, jotka eivät ole terveellä pohjalla. Puhuimme monta kertaa teidän kanssanne, että tähän pitää saada stoppi, mutta mitään ei tapahtunut, jolloinka me nyt olemme siinä tilanteessa, että se 100 kunnan pudotus ei ole riittävä vaan meidän täytyy miettiä, miten me saamme suurempia kuntakokonaisuuksia, jotta kunnat pystyvät huolehtimaan niistä palveluista, mitä niille kuuluu kokonaisuutenaan. Tästähän siinä on kyse. Kiviniemen hyvä hallituksen esitys oli aikoinaan se, että edetään kuntapalvelurakenneuudistuksessa, ja nyt ollaan menossa iso askel eteenpäin.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeesta muistan hyvin, kun tulimme tapaamaan ministeri Tölliä. Mietimme silloin, mikä meitä kunnissa odottaa. Keskustelu oli oikein hyvähenkistä ja tulokset olivat hyviä, ja loppujen lopuksi Paras-hanke ei kovin paljon meidän kuntia koskettanut, koska väkiluku oli niin suuri.

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyskeskustelun aikana kuntaministeri Henna Virkkunen on jo moneen kertaan sanonut, että hallitus kuulee kuntia, ei tule pakkoliitoksia, mutta se ei vaan tunnu menevän sinne opposition puolelle. Ainut, mitä ei ole vielä kuultu ministeri Virkkuselta, on se, miten hän suhtautuu osakuntaliitoksiin: tehdäänkö nekin mahdollisesti sovussa, vai onko siinä tämmöistä pakkokorttia käytössä?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valaiseva esimerkki tulee keskustallekin Oulusta, kun siellä noin 10 vuotta sitten otettiin esille, sosialidemokraattien toimesta, ajatus suur-Oulusta. Keskusta torjui sen esityksen rajusti, aivan yhtä rajusti kuin on torjumassa nytkin tätä esitystä tästä kuntauudistuksesta. Mutta kun selvityksiä tehtiin, asia meni eteenpäin, palveluprosesseja kehitettiin, niin nyt olemme sulassa sovussa yhdessä keskustan kanssa luomassa uutta Oulua, uutta Oulua, joka aloittaa vuoden 2013 alusta. Niin tulee käymään tässäkin uudistuksessa. Kun selvityksiä tehdään, keskusta tulee kuntapuolueena varmasti järkiinsä ja tulee mukaan tukemaan tätä kuntauudistusta, jonka tavoitteena on juuri se, mitä tekin olette ottaneet esille, eli lähipalveluiden turvaaminen, terveyspalveluiden turvaaminen, kuntarakenteen uudistaminen tavalla, joka lisää demokratiaa ja avoimuutta ja vahvistaa kansanvaltaa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi puhui hajautetusta mallista, ja minulla on nyt jonkun verran kokemusta tästä Kainuun mallista. Kohta on kahdeksan vuotta toimittu sillä mallilla, ja siellä on saatu hyviä asioita, mutta myös on ongelmia. Ennen kaikkea nyt tässä vaiheessa haluan korostaa sitä, että nyt kun on vapaaehtoisesta neljän vuoden jatkosta kysymys, niin kolme keskustavetoista kuntaa on vastustanut tätä eteenpäinvientiä. Tästä voi päätellä, ettei tämä hajautettu mallikaan kaikille keskustalaisille kuntapäättäjille ole sopiva.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltoselle täytyy sanoa paniikkimielialan lietsomisesta, että mekö sitä täällä teemme. Kyllä se paniikkimieliala on tullut ihan tuolta kunnista, ja me sitä viestiä täällä nyt tuomme. Siellä on hätä päällä.

Mutta nyt on puhuttu Paras-hankkeesta ja sen vaikutuksista. Kun Paras-hanke tuli, kunnissa alettiin toimia. Siellä on yhteistyö alkanut pelata aika hyvinkin monissa paikoissa. Ministeri Virkkunen, te olette sieltä kulmilta, te olette viettänyt lapsuutenne Alavudella, siellä kulmilla, mistä minä olen kotoisin. Siellä Suomenselän kunnat Alavus, Kuortane ja Ähtäri ja siinä rajan takana Järviseudun kunnat ovat tehneet kautta historian hyvää yhteistyötä, ja valitettavasti tämä teidän viisas mallinne uhkaa nyt romuttaa meillä siellä sen hyvän yhteistyön. Onko todellakin niin, ministeri Virkkunen, että te haluatte nyt Alavuden, teidän entisen kotikuntanne, liittää Seinäjokeen? Ja haluankin kysyä: Oletteko te kysynyt, mitä mieltä Alavudella esimerkiksi tällaisesta asiasta ollaan?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on liikkeellä yhden kunnan taktiikalla. Eilen kuulimme ministeri Virkkusen sanovan, että hallitus ei ole pohtinut keinoja, mutta yksi keino on täysin jo käytössä eli tämä talouslinja, tämä keppi. Ihmettelen kyllä, että Kalliorinnekin tässä esitti, että nämä ovat lukuja, mutta meillä on suuri ristiriita, kun esimerkiksi omassa kunnassani Mänttä—Vilppulassa kamraati on laskenut, että meidän tulisi 3,5 prosenttiyksikköä nostaa veroa, että meidän keula olisi vedenpinnalla. Samaten on laskettu, että Tampereen kaupunki menettää neljän vuoden aikana 100 miljoonaa valtionavustuksia. Eli joku klikkaa tässä laskukoneessa, joko ministerin excelit on vähän huonossa hapessa tai sitten meidän kuntien puolella.

Tähän demokratia-asiaan myös Tampereen ympäristöstä. Menkää, hyvä ministeri, kysymään sieltä kokoomuslaisilta Tampereelta, Ylöjärven kokoomuslaisilta, Pirkkalan kokoomuslaisilta tai Lempäälän kokoomuslaisilta tai Oriveden demareilta, mitä he ovat mieltä kuntaliitoksesta. Sieltä poistuu 300 valtuustopaikkaa. Eivät ne ole keskustan valtuustopaikkoja.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat saaneet tunnustusta sekä Manninen että Tölli kuntaministereinä, ja haluan eduskunnan pöytäkirjoihin antaa tunnustusta myöskin kuntaministeri Kiviniemelle.

Sitten asiaan. Täällä on kiistelty, kun on puhuttu vahvasta peruskunnasta, pitääkö sen olla iso vai voiko pieni olla. Minun käsitykseni mukaan kunnan pitää olla tehokas moottori, joka pystyy jakamaan kuntalaisilta kerättävät veromarkat niin tehokkaasti, että pystytään synnyttämään ne palvelut, joita me täällä olemme säätämässä. Silloin pitää hyväksyä se, että ei välttämättä suuri voi olla vahva ja tehokas, vaan voi olla hiukan pienempikin. Tässä meidän pitää löytää konsensus, ja tässäkin vetoan nyt tähän luottamukseen ja edustaja Hiltuseen. Sovitaan niin, että vahva voi olla pienempikin, ei välttämättä suuri. (Martti Korhonen: Onko joku sanonut, että ei voi olla?)

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on aivan mielenkiintoinen tämä kokoomusaate, joka täällä nyt nostaa päätänsä. Te sanotte, että hermostuneisuus on meillä, mutta minusta tuntuu, että se on kyllä enemmän siellä puolella salia. Te periaatteessa ajattelette niin, että se uudistus pitää tehdä ja sen voi tehdä siellä jossain kaukana meistä, mutta samalla korostatte, että kunhan se ei tapahdu täällä. Luin tuossa muutama päivä sitten Helsingin Sanomia, ja siellä edustaja Mäkelä ensinnäkin sanoi, että kyllä uudistus pitää tehdä ja voidaan liittää kuntia, kunhan se ei Nurmijärveä kosketa, että se on tietenkin tärkeää. Tai sitten sanoo edustaja Vahasalo, että kyllä uudistus pitää tehdä, kunhan se ei Kirkkonummea kosketa, että tietenkin se kohta juuri pitää olla vapaana siitä. Eli tehkää siellä jossain ja kaukana meistä, kunhan se ei kosketa meitä. Vähän ehkä tyypillistä, liiankin tyypillistä kokoomusaatteelle.

Yksittäinen ikävin kohta ja röyhkein teko on tietenkin tämä kiinteistöveron irrottaminen tasausjärjestelmästä. Siis otetaan rikkailta ja annetaan köyhemmille, näin on tehty ennen, mutta sitä ei tehdä enää. Tämä lisää eriarvoisuutta. Sehän on vähän niin kuin Nottinghamin seriffin (Puhemies: Nyt on aika!) ja prinssi Juhanan touhua.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että kuntien talous on tiukalla tulevina vuosina, johtuu ennen kaikkea nyt siitä, että maailmantalous, Euroopan talous ja sitä kautta Suomen talous on vaikeuksissa, julkinen talous on tiukilla. Me emme voi velkaantua yhtään sen enempää kuin velkaannutaan nyt. Itse asiassa meidän pitäisi pystyä kuromaan sitä velkaantumista vieläkin kiihtyvällä tahdilla kiinni, jotta pärjäämme tulevaisuudessa. Eli ei tämä nyt ainakaan kuntauudistuksen vika ole, päinvastoin se on syy siihen, yksi syy, miksi meidän pitää tehdä rakenteellisia uudistuksia, koska ne ovat ainoat keinot, millä me pystymme säästämään näissä rahoissa.

Mutta hyvät keskustalaiset, te ette huomaa sitä puheissanne, että Suomi on erilaisten alueiden maa. Te puhutte pelkästään niin kuin Suomi olisi harvaan asuttujen seutujen maa. (Sirkka-Liisa Anttila: Siitä me juuri puhumme!) Hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että me voimme tehdä erilaisia ratkaisuja, ja pyytäisin teitä kiinnittämään huomiota myöskin siihen, minkälaisia ongelmia meillä on kaupunkiseuduilla ja millaisia mahdollisuuksia ja millaista potentiaalia siellä on. On tullut aivan selväksi, että sen avulla, että meillä on ohjausta ja myöskin neuvontaa, tuodaan esille parhaita menetelmiä ja keinoja, me voimme päästä eteenpäin kaupunkiseuduilla, joissa meillä on valtava potentiaali kuntapalveluiden turvaamisessa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on tuotava esille se koko syntyhistoria. Sehän liittyi nimenomaan vastuulliseen ajatteluun valtiontalouden ja ikääntymisen ja näkymien pohjalta. Kesärannassa hallituksen iltakoulussa Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, ohi hallitusohjelman tehtiin vakava analyysi, jota sitten ministeri Hannes Manninen lähti vetämään koko hallituksen tuella. Kyllä samaa vastuullisuutta pitää löytää nytkin, ja ministeri Risikon työ esimerkiksi terveydenhuollon, perusterveydenhuollon ja hoidon porrastuksen toteuttamisessa on osa sitä vastuullista työtä.

Kyllä täytyy myöskin sanoa, että meidän vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa sana ’työssäkäyntialue’ korostaa kuntarajat ylittävää kohtalonyhteyttä. Meillä ei näköjään vieläkään kaikilla rakennemuutosalueilla ymmärretä edes, että pitäisi yhdessä reagoida, vaan istutaan katsomossa, kun jossain todella maa järisee. Itse asiassa olen sitä mieltä, että edustuksellisen demokratian on toimittava, kun kansalaisten perusoikeudet ovat vaarassa. Se on hallituksen ja myös eduskunnan vastuu.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuntuu, että hyvin usein pelataan mielikuvilla. On jopa käytetty näistä kehyskunnista nimitystä loiskunnat. Oletteko te sitä mieltä, ministeri Virkkunen, että joillain tilastoilla voidaan esittää, että kehyskunnat hoitaisivat palvelutuotantonsa jotenkin tuottamattomammin kuin jossain muualla?

Mielestäni tilastot osoittavat aivan muuta. Puhutaan usein himmeleistä ja annetaan ymmärtää, että tämä himmeli ja monet virat koskevat vain tällaisia kuntayhtymiä tai joitain muita yhteistyöelimiä. Onko kukaan laskenut esimerkiksi Helsingin kaupungin apulaisjohtajien, johtajien, koordinaattoreitten, kehittäjien lukumäärää? (Martti Korhonen: On!) Väitän, että siellä ei todellakaan ole niin suoraviivaista tämä päätöksenteko ja palvelujen hakeminen kuin annetaan ymmärtää. Monesti (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) iso kokonaisuus vaatii ison byrokratian.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki on siinä oikeassa, että Paras-hankkeen käynnistäminen oli hyvä asia. Se käynnistettiin siksi, että edellisen sinipunan jäljiltä kuntatalous oli kuralla ja tulevien vuosien osalta kehitys näytti siltä, että kuntatalous on katastrofissa. Se pystyttiin estämään, koska nyt vuosikatteet ovat kunnossa sillä määrätietoisella ja pitkäjänteisellä työllä, jota keskustan johdolla on kahden edellisen hallituskauden aikana tehty.

Edustaja Väätäisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että Paras-hankkeen myötä syöpyneet rakenteet eivät kaikki ole hyviä. Se pitää tunnustaa. Sen vuoksi tarvittaisiinkin tämän Paras-lain puitteissa ohjausta, jotta yhdessä kuntien kanssa löydettäisiin paremmat ratkaisut niille alueille, missä ne rakenteet eivät ole toimivia, eikä tehdä niin kuin hallitus tekee: laittaa ruksit kaikelle ja keksii uudet säännöt, jotka kaiken lisäksi eivät kunnolla perustu mihinkään.

Ihan yksi korjaus edustaja Hiltuselle: se oli keskustajohtoisen hallituksen aikana, kun Paras-hanke käynnistettiin. Edustaja Tuppuraiselle: kyllähän siellä Oulussa tehtiin nimenomaan keskustajohtoisesti niitä päätöksiä ja nimenomaan se vaati pitkää selvitystyötä (Puhemies: Ja nyt on tullut aika täyteen!) ja sitoutumista.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siilijärven kunnan nimi on tullut mainittua monta kertaa eilissäpäivänä ja myös tänään näitten välihuutojen tiimoilta. Sain eilen Siilinjärveltä monta myönteistä viestiä siitä, että he olivat tosi ylpeitä, että kunta on noteerattu myös valtion keskeisimmässä paikassa eli eduskunnan suuressa salissa.

Siilijärven kunta on huolehtinut taloudestaan ja toiminnoistaan huolimatta siitä, onko siellä ollut sinipuna tai punamulta tai mikä hyvänsä hallitus. Se on taloudesta toiseen ja aallosta ja noususta toiseen pystynyt huolehtimaan tehtävistään. Mutta tosiasia on Siilinjärvellä myös se, että me kuntapäättäjät tiedämme, että kunta päättää tulevaisuudessa sen, miten tässä mennään eteenpäin, ja ottaa myös vastuun päätöksistään. Ja kun me tiedämme, että hallituksella ei ole pakkoliitosajatuksia — sen olin todistamassa myös hallitusneuvottelussa itse — niin me tiedämme, että tämä vastuu kunnan toiminnasta ja palveluiden tuottamisesta on siellä Siilinjärven kunnassa meillä itsellämme, ja me aiomme sen vastuun kyllä kantaa, keskustella naapureitten kanssa. Jopa kuntaliitosselvittelyjä on mietitty Maaningan, Nilsiän, Lapinlahden kanssa, elikkä tulevaisuus näyttää, mikä on sitten Siilinjärven maantieteellinen kartta jatkossa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin esittää yhden kysymyksen ministerille: Miten on tässä tulevassa ajatuksessa, voidaanko tosiaankin osakuntia yhdistää, ja miten on silloin, jos on reikäleipäkunta, hyvän työssäkäyntialueen ympärillä reikäleipäkunta, joka tulee itsekin toimeen mutta ei halua yhdistyä, ja sen takana on kunta, joka pitäisi saada yhdistettyä siihen keskuskuntaan. Onko mahdollista vai ei?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä keskustelustahan tekee vähän toispuoleisen näköisen se, että ymmärtääkseni meillä kaikilla oli vielä tuossa viime talven aikaan yhteinen näkemys, miten kuntahallintoa pitää kehittää, kaikilla puolueilla, jotka ovat edustettuina Kuntaliitossa. Meillä on siellä yhteiset kannat ollut. Meillä on yhteinen linja ollut siellä. Kaikki ovat itse asiassa tähän asti todistaneet, että tämä on oikein, näin pitää tehdä ja näin mennään eteenpäin vahvan peruskunnan mallilla, jossa on määritelty ne kriteerit. Niitä on tässä matkan varrella tarkenneltu, tänään viimeksi, tehty selviä linjanvetoja, jotka kaikki ovat tähän saakka hyväksyneet. Sitten yhtäkkiä putkahtaa välikysymys, jossa kaikki käännetäänkin toisinpäin: tämä ei olekaan hyvä linja, mistä mennään eteenpäin, ja aletaan luoda kaiken maailman kauhukuvia jostakin, mistä kenelläkään ei ole mitään muuta tietoa kuin mielikuvituksessa. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Mutta mielikuvitushan on kohtuullisen hyvä. Lukekaa ministerin puhe ja sen jälkeen väittäkää jotakin muuta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit olivat vahvasti Vanhasen ykkösessä, ja erityisesti sosialidemokraattiset valtiovarainministerit Kalliomäki ja Heinäluoma, tukemassa kuntataloutta ja vauhdittamassa Hannes Mannisen välttämätöntä kansallisen kuntarakenteen korjausta ja kehittämistä. Tältä osin valitettavasti ainakin minun vaikutelmani oli se, että ministeri Kiviniemen myötä kyllä tämä hyytyi aika lailla, se viritys, mikä silloin oli. (Martti Korhonen: Kyllä! Maitohapoille!) Se oli varjo siitä, mitä se oli aikaisemmin. Itse asiassa kyllä nyt on vedottava tämän vakavan taloudellisen ja myös poliittisen tilanteenkin takia, että hallitus—oppositio-rajat ylittäen tunnettaisiin vastuu kansalaisten perusturvallisuudesta ja Suomen selviytymisestä. Kyllä nyt tältä osin kuntarakenteen ja palvelurakenteen pitää olla yhteisen vastuun asia.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä mielenkiintoisesta debatista, joka monella tavalla avasi erilaisia näkökulmia Suomen eri alueiden tilanteesta. Samoin haluan onnitella oululaisia, jotka ovat tehneet todella hienon työn ja ovat tekemässä Suomen suurinta kuntaliitosta. Itse jyväskyläläisenä olen valmis myös siihen, että Jyväskylä osaltaan on mukana näissä tulevissa rakennemuutoksissa, joita nyt pyritään tekemään. (Mauri Pekkarinen: Keitä aiotte ottaa mukaan?)

Haluan vielä muistuttaa siitä kirjauksesta, joka hallitusohjelmassa on tämän kuntauudistuksen osalta, koska siitä on erittäin paljon hyvin yksipuolisia näkemyksiä, ja on esitetty, että tämä linjaus olisi jollakin tavalla muuttunut tässä viime viikkojen aikana, mutta näin ei ole.

Hallitusohjelmassahan lukee: "Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaali-huollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteiden hajautumiskehitykseen." Eli tähän kappaleeseen on määritelty se kriteeristö, jonka pohjalta näitä vahvoja peruskuntia pyritään muodostamaan.

Lisäksi on linjattu syrjäseutujen osalta: "- - päämääränä on, että vahvojen peruskuntien ulkopuolisilla syrjäisillä alueilla palvelurakenne uudistetaan siten, että palvelut on koottu ohjatusti riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi tukeutuen vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla."

Eli nämä molemmat näkökulmat on otettu tässä huomioon: vahvojen peruskuntien muodostaminen, johon pyritään mahdollisimman laajasti eri puolilla Suomea, mutta myös syrjäisemmät alueet on otettu jo lähtökohdissa huomioon. (Mauri Pekkarinen: Me emme hyväksy mitään vastuun lisäämistä!) Siinä mielessä tämä nyt ei ole välttämättä mikään yllättävä linjaus, koska jo tälläkin hetkellä kuntajakolaissa lähdetään siitä, että kunnat muodostuvat työssäkäyntialueista tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta, ja tällä hetkellähän me tiedämme, että nykyinen kuntarakenne ei vastaa tätä kuntajakolain tavoitetta siitä, että kunnilla olisi riittävät voimavarat vastata näistä palveluista. Sen johdosta hallitus pitää tärkeänä sitä, että koko Suomen osalta kuntarakenne käydään läpi, palvelurakenne käydään läpi, katsotaan, kuinka pitkälle eri alueilla on päästy Paras-hankkeen seurauksena ja mitä mahdollisia lisätoimia täytyisi tehdä niin, että voitaisiin varmistaa ihmisten palvelut jatkossa.

On tärkeää ottaa oppia siitä, mitä Paras-hankkeen aikana on todettu, ja yksi merkittävä puutehan Paras-hankkeessa tutkimusten mukaankin oli se, että siinä ei ohjattu alueita näissä tilanteissa, kun alueilla syntyi ristiriitoja eikä löytynyt yhteistä näkemystä. Eli ohjausta tarvitaan. Siksi olen alusta asti korostanut sitä, että valtio tulee ohjaamaan tätä prosessia. Lisäksi olen korostanut sitä, että on tärkeää, että lainsäädännössä on myös perälauta. Nämä ovat ne ohjauskeinot, jotka olen määritellyt, ja tuo perälaudan puute oli Paras-hankkeessa eräs ongelma. Tuo perälauta lisättiin vasta 2011 eduskunnassa selonteon jälkeen tuohon lainsäädäntöön, ja se selvästi hidasti monilla alueilla näiden ratkaisujen syntymistä.

Se, että lehdistö tekee raflaavia otsikkoja, on heidän työtään. Kukapa niitä juttuja nyt lukisi, jos siinä poliitikkojen munkkilatinaa pelkästään toisteltaisiin. Totta kai näin on, mutta perälaudasta ja ohjauksesta olen puhunut.

Täällä keskusta ei ole irtisanoutunut — käsittääkseni — tästä vahvan peruskunnan ideasta sinänsä, vaan olette kaiketi pitäneet sitä myönteisenä, mutta olette juuri olleet hyvin huolestuneita siitä, millä keinoilla nyt tuohon hyvään tavoitteeseen päästäisiin. Näitä keinoja tullaan tuossa talven mittaan tarkemmin käymään läpi ja hallituksen piirissä keskustelemaan valmistelun pohjalta. Mutta tällä hetkellä meilläkin päähuomio on juuri siinä, mihin edustaja Kallikin viittasi, minkälainen kunta olisi riittävän vahva peruskunta, ja juuri tätä kriteeristöä nyt haetaan ja käydään läpi, koska se ei välttämättä riitä, että se yksi yksittäinen kunta on vahva peruskunta, jos koko se muu alue on hyvin heikossa tilanteessa. Eli pitää arvioida myös aluetta kokonaisuutena ja katsoa sitä kuntarakenteen kokonaisuutta, koska välillä saattaa olla niin, että jokin yksittäinen kunta on hyvin vahva mutta ikään kuin imee myös voimaa koko alueelta ja siellä saataisiin rakenteellisilla uudistuksilla lisättyä koko alueen elinvoimaa, mikä on tärkeää silloin, kun pyrimme järjestämään palvelut jatkossakin joka puolella Suomea.

Edustaja Jokinen otti esille viime hallituskaudella tehdyt normitalkoot, ja on todellakin tärkeää se, että tätä kunnissa tehtyä tuottavuustyötä edelleen jatketaan. Viime hallituskaudellahan käynnistettiin 20 suurimman kaupungin tuottavuustoimet, ja tämä projekti on nyt päättymässä tämän vuoden lopussa. Tätä tuottavuustyötä on edelleen tarkoitus jatkaa. Eli nyt haetaan niitä hyviä käytäntöjä ja myös niitä erilaisia normeja ja tekijöitä, jotka mahdollisesti estävät tuottavan toiminnan. Eli pyritään edelleenkin löytämään keinoja, miten voitaisiin laadukkaammin, paremmin, tehokkaammin järjestää näitä palveluita, koska sillä on erittäin iso merkitys jatkossa.

Vielä tuosta Paras-hankkeesta sen verran, että muutama kuntaryhmä todella oli, joissa mitään ei ole tapahtunut. Oikeastaan Paras-hankkeen seurauksena nuo vähän yli 20 000 asukkaan kunnat ovat usein olleet sellaisia, että niissä ei ole rakennemuutoksia tapahtunut, ja toisaalta jo lähtökohtaisesti nuo hyvin pienet ja syrjäiset kunnat, jotka oli jo rajattu hankkeen ulkopuolelle, ja siellä tilanne ei näiden vuosien aikana ole helpottunut, vaan päinvastoin siellä pitäisi myös nyt löytää uusia keinoja palvelurakenteen turvaamiseksi.

Aivan lopuksi näistä osakuntaliitoksista, joista kysyttiin. Ne ovat ilman muuta myös tervetulleita osana tätä rakenteen kehittämisprosessia, koska aikoinaan usein oli niin, että vesistöt yhdistivät kuntia silloin, kun ihmiset liikkuivat veneillä, mutta tänä päivänä usein esimerkiksi vesistö jakaa kuntaa ja sitä, millä suunnalla asukkaat luontaisesti käyvät työssä ja asioivat, ja saattaa olla monilla alueilla luontevaa myös se, että kunta jakautuu.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Palveluiden tarve ei katoa tästä maasta, vaikka tehtäisiin vain yksi iso kunta koko maahan. Vasallien kannalta se varmasti olisi aika kiva asia: silloin saataisiin valta keskitettyä miettimättä sen enempää, mitä mikäkin toimenpide merkitsee alueen ihmisille tai tässä tapauksessa palveluille.

Ihmiset kuitenkin tarvitsevat palveluita. Me tarvitsemme päiväkoteja, kouluja, terveyskeskuksia, vanhainkoteja jne. myös siellä syrjäkylillä, ei pelkästään työssäkäyntialueilla, ei pelkästään suurissa keskuksissa. Kunnan kasvattaminen ei tuo kuntaan yhtään uutta koulua, ei yhtään uutta päivähoitopaikkaa, ei yhtään uutta terveyskeskusta, ei yhtään uutta vanhustenhoitopaikkaa, ei yhtään uutta lääkäriä. Sama määrä säilyy kuin aikaisemminkin. Ei mitään hokkuspokkustemppua tapahdu, vaikka tehdään iso kunta.

Suurkunta takaa kyllä sen, että jokaisen omassa kunnassa tulee tästä eteenpäin olemaan palveluita, tulee olemaan lääkäreitä ja kaikkea muutakin, mitä ihmiset tarvitsevat. Mutta missä? Jos kunnan halkaisija on 200—300 kilometriä ja palvelut keskitetään keskustaajamiin, sinne, missä kaikki työssäkäyntialueetkin ovat, niin silloin on erittäin vaikea saada niille äärialueille palveluita, sieltä ei päästä keskuskuntaan. Sieltä ei päästä sen takia, että ei siellä ole julkista liikennettä ja se edelleenkin vähenee, edelleen, ja sen lisäksi siellä ei ole autoja enää ihmisillä varaa käyttää näiden hallituksen nytten tekemien ehdotusten takia. Sieltä otetaan rahaa ja autokanta vanhenee sitä mukaa, eikä ole rahaa ostaa edes sitä bensaa tai naftaa. Suomessa aika monessa paikassa on sellaisia kuntia.

Lisäksi flunssa- tai tuhkarokkoepidemia ei valitettavasti koske vain niitä, jotka asuvat sen tk:n, terveyskeskuksen, vieressä. Nämä epidemiat löytävät tiensä myöskin sinne, missä ei sitä kunnanlääkäriä, pienen kunnan omaa lääkäriä, enää ole. Lisäksi Suomi ukottuu ja akattuu aivan kuten muutkin maat. Ikääntyvä väestö tarvitsee palveluita, maaseudun elinvoima puolestaan tarvitsee uusia kansalaisia. Vauvat tarvitsevat neuvoloita ja terveyssisaria, pienet ihmiset tarvitsevat kouluja jne. Tämä on vähän semmoinen jatkumo — ihmiset tarvitsevat palveluita tässä maassa.

Kertokaa, kuinka tehdään se, että yhdessä yössä tulee niin paljon rahaa, että kaikilla on hyvä olla. Siitähän tässä nyt on kysymys, kun tehdään näitä suurkuntia: saadaan säästöjä aikaiseksi, saadaan kaikille palveluja. Miten yhdessä yössä saadaan niitä palveluita? Jos ei niitä nyt ole saatu, kun on useampi kunta, niin miten niitä saadaan silloin, kun mennään yhteen? Silloin kun sanotaan, että tulee säästöjä, siinä tulee varmasti säästöjä sen takia, että joitakin työpaikkoja menee, koska ei tarvita niin paljon kunnan virkamiehiä. Vanha sääntö kuitenkin on se, että kun työpaikka lähtee, sitä myötä lähtevät verotulot, ja vanha sääntö on myöskin se, että kun yksi työpaikka lähtee, se vie kerrannaisvaikutuksinaan kaksi muuta työpaikkaa mennessään. Toisinpäin tilanne toimii niin, että yksi uusi työpaikka luo puolitoista uutta työpaikkaa, koska se tuo palveluita, mutta se pallo pyörii valitettavasti toisinpäin paljon suuremmalla volyymillä ja kasvaa paljon, paljon isommaksi.

Eli en ymmärrä, mikä tässä suurkunta-asiassa on niin hirveän hyvä asia. Mistä se säästö, mistä ne rahat tulevat yhden yön jälkeen? Kertokaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Harvoin olen kuullut kyllä tällaista mustamaalausta, että tulee Suomeen 200—300 kilometrin etäisyyksillä olevia kuntia. Edustaja Tolppanen voisi nyt pikkuisen täsmentää, missä päin Suomea ne sijaitsevat, että osaa lähteä katselemaan niitä.

Eihän kyse ole ollenkaan siitä, mitä te yritätte kuvata. Kysehän on rakenneuudistuksesta, niin kuin eilen sanoin, jonka suurimmat vaikutukset ja hyödyt pitää hakea kaupunkiseuduilta. Eiväthän tässä nyt ole ongelma suinkaan ne syrjäalueet ja syrjäseudut. Kyllä meidän se Utsjoki on hoidettava, ei se tilanne siitä mihinkään muutu. Se on hoidettu tähän saakka erilaisilla järjestelyillä, se tullaan hoitamaan tulevaisuudessa.

Kun te puhutte säästöistä, tehokkuudesta, rationalisoinnista, niin se on nimenomaan sitä, että maankäytöstä, liikenteestä, kaavoituksesta, asumisesta, energiasta, sieltä haetaan ne hyödyt. Älkää nyt puhuko aivan ufojuttuja.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Korhoselle sanoisin, että jos pyritään siihen, että ainoastaan haettaisiin näitä hyötyjä niistä kaupunkiseuduista, niin se on hyvä, että on maakuntakeskuksia, on hyvä, että on vahvoja maakuntakeskuksia, mutta valitettavasti näiden maakuntakeskusten heijastusvaikutukset eivät riitä tarpeeksi pitkälle, ja sen takia reuna-alueet jäävät monien palvelujen ulkopuolelle. Ja se tässä kaikkein eniten pelottaakin, että jos aletaan nyt näitä suurkuntia suunnitella, laitetaan näitten maakuntakeskusten ympärille ja näistä tehdään vahvat peruskunnat, sen jälkeen reuna-alueet jäävät vielä entistä heikommalle osalle.

Tämä kuntakartta, mistä on paljon puhuttu myös täällä, piirsi nämä työssäkäyntialueet, ja kyllä siellä oli paljon näitä harmaita alueita. Sen haluaisinkin tietää, kuinka näiden harmaiden alueiden käy sen jälkeen, jos tämä kuntauudistus toteutetaan tämän työssäkäyntialuekartan pohjalta.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Korhoselle: Oli hyvä kuulla sinulta se, että tässä keskustellaan suurempien kuntakeskusten kokoamisesta, ja siinä meillä on varmaan paljon tekemistä. Mutta sinne syrjäseuduille käytetään tätä samaa lääkettä, jota annetaan nyt näille isoille kuntakeskuksille. Se tappaa ne pienet alueet ja pienet kunnat siellä sivummalla ihan täysin tyystin.

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tämä haja-asutusrakenteen estäminen: Pyritään estämään jo tällä hetkellä maalla asuminen, pysyvän rakennuksen rakentaminen sinne haja-asutuspitäjään, sinne pienelle kylälle. Ymmärrän sen, että se on siellä keskuskaupungin kupeessa, mutta ne samat lääkkeet, mitä nyt ajetaan sinne keskuskaupungin kupeeseen, menevät myös haja-asutusalueelle syvemmälle Suomeen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan esittelin tähän maahan aluekeskusohjelman. Sen jälkeen minä esittelin tähän maahan Kainuun aluehallintokokeilun jne., jne. Paras-hanke on jatkumo niille hankkeille, joita 1990-luvulla pantiin liikkeelle. Tämä on jatke Paras-hankkeelle. Totta kai on aivan oikein ja meillä on syytä kantaa niistä syrjäseuduista huolta. Näin sen pitää ollakin. Mutta yrittäkää nyt ymmärtää ja käsittää, että kaikki ne isot volyymiratkaisut tehdään nimenomaan isojen asutuskeskuksien ympärillä.

Paras-hankkeesta Tapani Tölli voi tarkentaa lukumäärän, montako kuntaliitosta siellä tehtiin, suuruusluokkaa sata kuntaliitosta, mutta väestöpohjastahan siellä on marginaalinen väki kuntaliitosten sisällä, ja nyt pitää puuttua sinne, missä se väki asuu, missä se on, jos oikeasti me kannamme huolta palveluista kuntalaisille. Mutta älkää nyt maalatko sellaista mörköä seinälle, että esimerkiksi jotakuta estetään asumasta maaseudulla. Jos joku siellä haluaa asua, niin puolestani kyllä voi asua aivan vapaasti.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisin mielelläni kommentoinut ministeri Virkkusen puheenvuoroa, mutta hän poistui paikalta. (Puhemies: Hän palaa kyllä!)

Arvoisa puhemies! Täällä on esillä Paras-hankkeen jatkuminen, ja on sanottu, että tämä kuntauudistus on suora jatko Paras-hankkeelle. Yhteistä on se, mikä hallitusohjelmassa todetaan, että tavoitteena on turvata palvelut mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti jne. Mutta sitten kun lähetään keinoihin, on kysymys eri asiasta. Ja se kuntarakennetyöryhmä, joka jatkaa sitä työtä, kun viime maaliskuussa nimitin kuntahallinnon rakennetta pohtimaan työryhmän, sen toimeksianto muutettiin totaalisesti. Sen tehtävänä on valmistella niitä kriteereitä, niin kuin tässä ministeri Virkkunen totesi, joilla työssäkäyntialueisiin perustuva kuntarakenne saadaan aikaan, eikä pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Tässä on tuotu esille vain kaksi vaihtoehtoa. Toinen on niin sanottu vahva peruskunta ja toinen on vastuukuntamalli, mutta missä ovat ne muut ratkaisut? Missä ovat Kainuun hallintokokeilun tyyppiset ratkaisut, jonka tyyppisestä ratkaisusta ollaan eri puolilla maata kiinnostuneita? Miksi pitää kieltää se? Pitää olla erilaisia mahdollisuuksia. Tämä merkitsee melkoista keskittämistä.

Tämä kuntarakennelakia valmistelevan työryhmän toimeksianto minusta on samantyyppinen niin kuin se, kun kerrallinen ministeri vuosia sitten totesi, että "me on tehty nyt päätökset, keksikää te perustelut". (Välihuuto: Se oli kepulla tavoite!) Se oli tämmöinen linja, että tavoite on määritelty, keksikää perustelut, niin saadaan rakennettua.

Arvoisa puhemies! Jos tämä kuntauudistus toteutetaan tällä tavalla, niin kuin suunnitelmat ovat, että lopputulos on noin sata kuntaa tai jopa alle, siinä tehdään korvaamatonta vahinkoa meidän kunnallishallinnollemme. Ministeri Virkkunen oli todennut, että hän ei niin kovin suurta painoa aseta kunnalliselle itsehallinnolle. Se on aika lujasti ministeriltä, kuntaministeriltä sanottu asiasta, joka on meidän perustuslaissamme hyvin vahvaksi noteerattu. Ei nyt kannata lähteä kovin voimakkain toimenpitein tätä asiaa viemään.

Sitten tässä on keskusteltu tästä pakosta, ja tässä ovat monta kertaa sekä ministeri että myöskin kokoomuksen edustajat todenneet, että he eivät aja pakkoliitoksia. Osa on todennut, että he eivät hyväksy pakkoliitoksia. Mutta jos puhutaan jatkuvasti, niin kuin hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus toteuttaa tämän uudistuksen eikä vain käynnistä, ja pannaan perälauta ja valtio käyttää vahvaa ohjausta, sekä lainsäädännöllistä että taloudellista, mistä muusta on kysymys kuin pakosta? Ja jos vielä ministeri toteaa, että perustuslaki ei aseta estettä sille, etteikö tavallisella lailla voida pakottaa kuntia liittymään, mikä muu johtopäätös tästä sitten tulee, jos sanotaan, että "emme meinaakaan"? Kuka sitä uskoo? Näistä puheista tämä on lähtenyt eikä niinkään keskustalaisten toimesta.

On aivan totta, niin kuin edustaja Korhonen totesi, että varmasti tässä hankkeessa keskeinen osa ovat kaupunkiseudut. Siihen tulee kiinnittää huomiota, ja Paras-hankkeessa tähän asiaan aika vahvasti kiinnitettiin, mutta ne toimenpiteet eivät ole monilla kaupunkiseuduilla kovin paljon edenneet. Oulun seudulla on tapahtunut — itse tiedän, koska olen Oulun seudulta ja ollut kuntayhteistyössä tiiviisti mukana — mutta kaikilla seuduilla ei ole kovin paljon tapahtunut. Mutta mielenkiintoista on se, että hallitusohjelmassa ei todeta metropolialueesta oikeastaan juuri yhtään mitään tai on hyvin löysät kirjaukset, ja se on kuitenkin monessa yhteydessä todettu, että tässä se yksi iso ongelma on. (Sirkka-Liisa Anttila: Siellä on myös isot rahat!) — Siellä ovat myöskin isot rahat ja siellä ovat myöskin isot tuottavuusongelmat tai tuottamattomuusongelmat ja todelliset himmelit ja myöskin demokratiavaje, ja minä en halua missään tapauksessa asettaa vastakkain Pääkaupunkiseutua ja muita.

Vielä haluan ottaa esille sen, että tämä hanke tällä tavalla toteutettuna ei perustu mihinkään tutkimukseen. Tästä ovat kunta-alan asiantuntijat hyvin huolissaan, että tämä karkaa käsistä tässä mielessä. Kunta on ihmisten yhteisö eikä mikään rakenne. Ja tässä pitää kuulla kuntalaisia, koska se viisaus asuu tietyllä tavalla paikallisella tasolla ja se pitää saada sitoutettua.

Tässä on monta asiaa vielä. Tämä terveydenhuolto on aika kova juttu. Jos sairaanhoitopiirit lopetetaan ja tulee vain miljoonapiirit, ja sitten keskuskaupunkiin tehtäviin tulee erikoissairaanhoito, (Puhemies: 5 minuuttia!) minä ihmettelen, että vasemmisto ja sosialidemokraatit eivät kiinnitä tähän asiaan huomiota sen enempää. Tämä merkitsee merkittävää terveydenhuollon palvelujen yksityistämistä ja sen aallon liikkeelle lähtemistä. Tämä on hyvin vakava asia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi minä kiinnitän huomion yhteen asiaan ja kohdistan tämän kysymykseni perussuomalaisille, varsinkin sen vuoksi, että eilen monet perussuomalaiset moittivat keskustan kuntapolitiikkaa. Kiinnitän huomiota siihen, että yhdeksän nykyistä perussuomalaisten kansanedustajaa vastasi vaalikonekyselyssä, että verotulotasauksessa pitää ottaa enemmän huomioon Pääkaupunkiseudun tarpeet, että pitää muuttaa valtionosuusjärjestelmää niin, että Pääkaupunkiseudun kunnat saavat enemmän, että muuten ei ole oikeudenmukaista. Tämä merkitsisi melko kovaa iskua esimerkiksi edustaja Mäkipään kotikunnalle. Ja erittäin voimakkaan kannanoton esitti nykyinen hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho, joka sanoi, että verotulon tasauksesta pitäisi luopua kokonaan, kaikkien tulee tulla toimeen omillaan.

On syytä keskustella myöskin perussuomalaisten kuntapolitiikan linjasta sisäisesti, ennen kuin alkaa kovin voimakkaasti haukkua keskustaa.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen entinen keskustalainen ja haluan kiittää edustaja Tölliä erittäin hyvästä puheenvuorosta tuota loppuosaa lukuun ottamatta. (Naurua)

Mutta kuitenkin näissä keskusteluissa ne perustotuudet tahtovat unohtua, koska kunnat tuottavat palveluja, joissa vain hyvin harvoin voidaan hyödyntää suurtuotannon etuja. Koululuokassa on yhtä monta oppilasta kunnan koosta riippumatta, tai yksi käsipari ehtii hoitamaan yhtä monta vanhusta kunnan koosta riippumatta. Tämä on tosiasia, joka pitäisi aina muistaa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menee hieman toistoksi, mutta on pakko sanoa, että nyt kyllä keskusta koko ajan näkee näissä suurissa, vahvoissa peruskunnissa sellaisia mörköjä, joita minä en kyllä tunnusta olevan olemassa. Tuntuu oikeastaan ihmeelliseltä, miten minäkin siellä Oulussa ihan täysijärkisenä olen pystynyt elämäni elämään, kun kuuntelen näitä puheita, että ei ole lähipalveluja, ei ole demokratiaa ja nekin kaikki palvelut, jotka ovat jäljellä, on yksityistetty.

Eihän tämä näin mene, niin kuin jo aikaisemmin sanoin tähän yksityistämisviittaukseen liittyen. Kyllä kuntapäättäjillä on itsellään valta päättää, millä tavalla palvelut järjestetään myöskin tämän hankkeen jälkeen. Kunnissa tehdään erilaisia ratkaisuja. Jotkut kunnat yksityistävät voimakkaasti. Ne kunnat, missä vasemmisto on vahvasti vallan kahvassa, niin kuin Oulussa, tuottavat palvelut kunnan omana tuotantona.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean edustaja Kalliorinteelle, että ei keskusta vastusta niitäkään kuntaliitoksia, joissa syntyy suuri kunta, kun kunnat itse päättävät. Kun Suur-Oulusta päätettiin, olin silloin ministerinä, ja olen vahvasti ollut tukemassa sitä, että kun te päätätte, niin siitä saa tulla mahdollisimman hyvä ja toimiva. Ei tämä ole mustavalkoinen kysymys. Ei keskusta vastusta kuntaliitoksia, mutta ei niitä mennä sanelemaan ja määräämään ylhäältäpäin, koska se edellyttää, että siihen hankkeeseen sitoudutaan.

On mielenkiintoista, kun minä olen seurannut kokoomuksen ja sosialidemokraattien edustajien kannanottoja, että niiden kuntien edustajista, jotka eivät ole suurista kaupungeista, moni kuitenkin ajattelee, että tätä hanketta pitää tukea, kun tämä ei kuitenkaan koske meitä, että tämä saa kyllä koskea joitakin muita mutta ei meidän kuntaamme, ja sitten kannatetaan tätä ja suljetaan oma kunta pois siitä. Kannattaa olla monien kaupunkiseudun kuntien edustajienkin ihan kyllä tarkkana siinä, mitä tapahtuu.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Töllin puheenvuorossa oli monta ihan hyvää kohtaa, mutta minä nyt haluaisin, että te lukisitte ministeri Virkkusen puheen, jossa hän sanoo, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus on pakko tehdä mutta sitä ei tehdä pakolla vaan yhteistyöllä. Se on siellä puheen sisällä yksi olennaisimpia lauseita, joka kannattaa nyt lukea, ennen kuin sitä keskustelua jatketaan.

Mutta metropoliohjelma: Minä olen täsmälleen samaa mieltä. Minun henkilökohtainen näkemykseni on, että se olisi pitänyt kirjata tiukemmin, mutta siihen ei löytynyt valmiutta. Toinen näkökulma, jossa te olitte vähän harhapoluilla: Sosiaali- ja terveystoimen puolella lainsäädäntö lähti menemään kuntarakennelain edelle, eikä se voi mennä niinpäin, että ensin tehdään sillä puolella lainsäädäntöä ja sen jälkeen lähdetään kuntarakennetta mukauttamaan sen lainsäädännön pohjalle. Se tapahtui teidän aikananne. Siellä oli pitkälle valmistelut menossa, ja se kehitys piti kyllä pysäyttää.

Toinen asia, joka on olennainen: Demokratian kunnianpalautuksestahan tässä on nimenomaan kyse eikä yksityistämisestä. Nythän näitten himmeleiden kautta viedään demokraattisen päätöksentekojärjestelmän ulkopuolelle asioita.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä uudistusta aiotaan nyt toteuttaa ihan vakavissaan, niin jokainen, joka tuntee kuntakentän, ymmärtää, että se ei toteudu ilman pakkoa. Ollaan nyt rehellisiä toinen toisillemme. Ei meidän kannata tässä asiassa hämätä toinen toisiamme. Onhan se nyt nähty siinä vaiheessa, kun Paras-hankkeenkin yhteistoiminta-alueita tehtiin. Eli tämä ei tule toteutumaan ilman pakkoa. Se, missä tämä lähti täysin väärin päin, niin kuin jo eilen totesin, oli se, kun ylhäältä ilmoitettiin, että ministeriössä tehdään kuntakartat, ja sen jälkeen vasta sitten huomattiin, miten siihen tuolla maakunnissa reagoitiin.

Sitten kysymys siitä, onko pieni vai suuri kaunista: Yrityselämässä on yritysten sisällä pilkottu toimintoja pienempiin vastuualueisiin ja annettu vastuuta alemmaksi. Sielläkin on tiedostettu se, että suuri on aina byrokraattisempi, hallinnollisesti kalliimpi kustannuksia ajatellen. Tätä samaa logiikkaa pitää myöskin kuntasektorilla noudattaa, ja sen takia se kuntakoko ei ratkaise.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tölli kaipasi tutkittua tietoa, ja sitä on syytä isoissa hankkeissa aina käyttää. Tässä käytetään selvitysten lisäksi myös kuntien lausuntoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että nykyinen kuntarakenne ei perustu myöskään mihinkään tutkittuun tietoon, niin että siinä suhteessa olemme menossa parempaan suuntaan.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista tämä, miten liikutaan voimakkaasti mielikuvien perusteella. Kun sanotaan yhteistoiminta-alueesta lähtökohtaisesti, että se on himmeli, niin rakennetaan se asetelma, että sehän on lähtökohtaisesti huono eikä voi toimia. Mutta erityisen voimakkaasti näin sanovat ne, jotka eivät ole tässä himmelissä mukana. On monta esimerkkiä siitä, että tämä yhteistoiminta-alue on toiminut hyvin, järjestänyt ja tuottanut sosiaali- ja terveyspalvelut todella tehokkaasti, laadukkaasti ja vaikuttavasti. Mutta nyt tämän järjestelmän mukaan ei saa tehdä niin. On väärin sammutettu. Ja ne, jotka eivät ole mukana, sanovat, että tämä on epädemokraattinen. Mutta niille kunnille, jotka ovat sitoutuneet siihen ja ovat siihen tyytyväisiä, ylhäältä sanotaan, että ei noin saa tehdä. Minä ihmettelen sitä, miten te asennoidutte demokratiaan tällä tavalla, että kunnat eivät saa muodostaa tällaista aluetta.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli sanoi, että kehyskuntien kuntapäättäjät mieluusti ajattelevat näin, että tämä ei koske meitä. Kyllä me tiedämme, että tämä koskee kaikkia Suomen kuntia ja kaikkia kuntapäättäjiä. Mutta tämä koskee ennen kaikkea myös kuntien henkilökuntaa, henkilöstöä, ja kannan huolta terveydenhuollon henkilöstöstä. Nimittäin me olemme mukana tällaisessa himmelissä, joista on vuodesta 1974 hyviä kokemuksia, mutta valitettavasti niihin pieniin yksikköihin ei saada enää lääkäreitä. Minulla on esimerkki tässä, millainen on yksi työpaikkailmoitus: "Työnkuva on monipuolinen ja haastava, mutta työtä saa tehdä omaa tahtiaan. Aikaresurssit on mitoitettu siten, että kiirettä ei juuri tule. Mainiot työkaverit, päivystysrasitus on pieni, konsultaatiomahdollisuudet erikoissairaanhoitoon ovat erinomaiset. Puolen tunnin matka Turun keskustasta." Ja tähän virkaan ei löydy hakijoita.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on mielenkiintoista, kun sitä seuraa täällä, ja sitten, kun kuuntelee näitä kuntapäättäjiä, joita esimerkiksi omasta maakunnastani löytyy. Meillä on kuntaliitoshankkeita ollut esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, ja kaikkein kovimpia vastustajia sieltä joukosta ovat kokoomuslaiset olleet. Tämä on erittäin mielenkiintoista. Demareissa on vastustajia. No, vasemmistoliittolaisia ei Etelä-Pohjanmaalla kovin paljon ole, mutta ei sielläkään, niissä vähissä, kovin suurta kannatusta ole ollut. Minä luulen, että siellä päin tajuavat myös ne kokoomuslaiset, demari-, vasemmistoliittolaisvaltuutetut sen, mitä tapahtuu, jos kuntaliitos tehdään. Se suurin ongelma siinä on se, että ne palvelut tuppaavat karkaamaan sinne kuntaliitoksen keskuspaikkakuntaan ja ne palvelut ovat sen jälkeen heikompia siellä reuna-alueilla, mistä jo aiemmassa puheenvuorossa puhuin.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tätä keskustelua varmaankaan täällä eduskunnassa ei tällä tavalla käytäisi, mikäli ministeri Virkkunen ei olisi tätä kuntauudistusasiaa julkisuuteen lanseerannut sillä tavalla kuin hän sen teki. (Eduskunnasta: Täsmälleen näin!) Siis hänhän lanseerasi sen julkisuuteen sillä tavalla, että nyt aloitetaan sitten semmoinen kuntaliitosjärjestely, että ylhäältä päin sanellaan, piirretään viivat, missä ovat kunnat, ja sillä siisti ja pulinat pois. Jos tällaista lanseerausta, ulostuloa, ei olisi ministeri silloin tehnyt, niin täällä varmasti keskusteltaisiin aivan toisella tavalla, ja sanoisin näin, että varmasti perussuomalaisetkin voisivat olla mukana rakentavassa keskustelussa, niin kuin olemme nytkin. Mutta toivon, että hallitus ja ministeri Virkkunen palaavat yksinkertaiseen päiväjärjestykseen ja lähtevät sovittelun tielle.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen puhui tässä demokratian palauttamisesta kuntiin, kun on suurkuntia. Ihmettelen sitä, että kyllähän näissä meidän hallinnon himmeleissä, varsinkin kuntayhtymissä ja muissa, on demokraattisesti valitut jäsenet siellä. Hehän ovat vastuussa kunnille, ja sitä kautta voidaan vaikuttaa, jos ei kuntayhtymä betonoi niitä seiniä. Pitää olla joustava ajattelu ja hallinnon yhteistyö.

Ihmettelen tätä demokratian paluuta sitten. Jos esimerkiksi tulee Tampereesta suurkunta. Siellä seudulla on tällä hetkellä 368 valtuutettua. Suurkunnassa olisi 75 valtuutettua, eli nykyisen Oriveden osalta yksi ihminen olisi päättämässä, Kangasalta kaksi ihmistä. Pääosa heistä olisi Tampereella. Eli tämä huoli tulee tällä hetkellä niistä reunakunnista, isojen kaupunkialueitten reunakunnista. Nyt puhutaan lähipalveluista tässä debatissa. Miten he siellä Oriveden pienellä kylällä pystyvät vaikuttamaan sen yhden henkilön kautta tai siellä Ylöjärvellä lähellä Kihniön rajaa olevasta paikasta? Millä tavalla pystytään demokraattisesti vaikuttamaan sinne tuleviin palveluihin?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kettunen on täsmälleen oikeassa, että eihän asioita viedä eteenpäin sanelemalla eikä käskyttämällä vaan neuvottelemalla ja hakemalla ratkaisuja ja tekemällä kompromisseja. Tätä se politiikka on ollut ainakin sen ajan, mitä minä olen ollut mukana. Oulua monesti moititaan siitä, että siellä on vahva konsensus. Se on ihan totta. Meillä on siellä 4—5 tasavahvaa puoluetta. Meidän on pitänyt hakea neuvottelemalla ratkaisut, ja edelleen me sitä työtä teemme, ja toivon, että sitä tehdään muilla paikkakunnilla samoin.

Mutta tämä demokratian paluun kunnian nostaminen. Kyllähän te olette oikeassa siinä, että onhan siellä vaaleilla valittu porukka ainakin valinnut sinne sitten kunnanjohtajia tai toimitusjohtajia tai keitä onkaan valinnut, mutta kun minä puhun demokratiasta, niin minä puhun vaaleilla valituista henkilöistä, jotka oikeasti ovat kansalle vastuussa ja joutuvat niistä päätöksistä vastaamaan. Ja mitä enempi me näitä himmeleitä rakennamme, sen kauemmas me viemme siitä vaaleilla valitusta demokratiasta sitä päätöksentekoa. Ja jos meillä alkaa olla 48—58 erilaista hallintomallia, niin kyllä se melkoinen himmelirakenne on, haluttiin sitä tai ei. Minusta meidän pitää ottaa tämä tavoitteeksi, että nimenomaan kansan valitsemat demokraattiset päätöksentekoelimet tekevät vastaisuudessakin päätöksiä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti yhteistoiminta-alueita, jotka eivät toimi hyvin, mutta ei pidä tuomita niin, että kaikki yhteistoiminta-alueet ovat huonoja ja annetaan niille yleisnimike "himmeli". Jos joku ei tykkää jonkun tyyppisestä autosta, niin ei se tarkoita, että kaikki autot ovat huonoja, vaan kyllä se on sillä tavalla, että pitää antaa mahdollisuus erilaisiin ratkaisuihin.

Ja mitä tulee sitten yhteiseen valmisteluun, Paras-hanketta valmisteltiin laajapohjaisesti ja pidettiin myös oppositio mukana. Mutta kun tämä uudistus käynnistyi, niin erityisesti kokoomus halusi syrjäyttää opposition kokonaan. Valmisteltiin perusteellisesti — ja olin siinä keskeisesti mukana — parlamentaarista kuntalain kokonaisuudistusta. Kun se valmistelutyö oli valmis, kokoomus ilmoitti, että ei käy. Ja se on aika iso juttu. Sitten samanaikaisesti puhutaan, miten tärkeää on tehdä yhteisesti. Kyllä sitä sitten tehdään yhteisesti, jos halutaan, mutta sitä tarvitsee haluta.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua on häirinnyt tässä keskustelussa kaikkein eniten se, että asioita perustellaan pelkkään mututuntumaan pohjautuen, vaikka tilastoja ja tutkimustietoakin olisi yllin kyllin saatavilla. Yhtenä esimerkkinä tässä kerron sen, että kun tutkittiin kuntaliitoskuntien talouden kehitystä liitosta seuraavien 10 vuoden aikana, niin näiden kuntien menot kasvoivat enemmän kuin muiden kuntien menot. Tämä on fakta.

Edustaja Korhoselle totean sen, että olen Valkealasta ja sieltä eräs koulunjohtaja soitti minulle ja oli tuskastunut. Hän sanoi, että ennen Valkealassa, kun se oli 11 000 asukkaan kunta, hänen ja kunnanjohtajan välillä oli yksi virkaporras, yksi himmeli. Nyt uudessa Kouvolassa niitä himmeleitä on kolme. Elikkä suurkunnassa ne himmelit tulevat sinne kunnan sisälle. Ei niistä himmeleistä päästä eroon, se on turhaa puhetta.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa meinaavat väkisinkin unohtua kuntalaiset ja asukkaat: he, jotka niitä palveluja tarvitsevat, ja he, joille ovat tärkeitä lähipalvelut, se lähikoulu ja lähiterveyskeskus. Tämä keskustelu pitäisi enemmän suunnata siihen, millä turvataan ne lähipalvelut. Välttämättä se ei ole rakenteellinen kysymys; se on toiminnallinen kysymys, se on myös taloudellinen kysymys.

Suuret uudistukset, joihin sitoudutaan, tehdään aina vuorovaikutusprosessin kautta, ja sen vuoksi edustaja Kettusen puheenvuoro oli hyvä. Nyt tässä uudistuksessa ollaan menossa siihen vuorovaikutustilanteeseen. Se on aivan välttämätöntä, että kuntia kuullaan ja alueiden erityispiirteet huomioidaan, ja ilman sitä keskustelua ei tällaista uudistusta voida tehdä, eikä sitä varmasti tässä maassa ilman sitä keskustelua tehdä.

Hiukan minua häiritsee vahvana perinteisen suomalaisen käsityön kannattajana tuo himmeli. Se on tullut lähes kirosanan kaltaiseksi. Himmelihän on hieno käsityönnäyte, ja se ei sovi oikein tähän kirosanaksi. Mutta himmeli ei kyllä sovi palveluiden järjestämistavaksi, siitä olen samaa mieltä.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin myös, että päättäjät ymmärtäisivät, mitä kunnallinen itsehallinto tarkoittaa. Täällä on puhuttu tästä Kihniön pienestä kunnasta, jossa on 2 000 asukasta. Meillä on, edustaja Virolainen, erittäin pätevät lääkärit, jokainen lapsi ja vanhus pääsee hoitoon, ja on myös maan tehokkaimmaksi rankattu terveyspalvelu, terveyskeskus, viime vuodelta. Eli meidän pitäisi miettiä ja myös tunnustaa, että vahva kunta voi myös olla tämmöinen pikkuinen kunta. (Martti Korhonen: Eihän sitä kukaan kiellä!) — Kyllä täällä on kielletty, koska täällä on sanottu, että pitää olla vahvoja ja suuria kuntia. Kyllä ministeri Risikko näin sanoi.

Sitten vielä tästä pakosta: Kuntauudistusta valmistelevan ohjausryhmän puheenjohtaja, kokoomuslainen valtiosihteeri, joka on tavallansa ministeri Virkkusen alainen, on maininnut Aamulehdessä, että valtionohjausta tarvitaan ja on myös selvää, etteivät kaikki kuntaliitokset synny vapaaehtoisesti. Tämä on erittäin huonoa puhetta tämän tason ihmiseltä. Niin kuin edustaja Kettunen mainitsi, tämä koko kuntaliitostouhu on mennyt aivan vääriin puihin.

Mutta tosiaan mielestäni on tärkeätä, että kunnioitettaisiin kunnallista itsehallintoa ja sitä, mitä se tarkoittaa.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jokiselle haluaisin todeta, että nimenomaan lähipalveluiden säilyttämisestähän tässä nyt on kyse. Ja kun puhutaan lähipalvelujen säilyttämisestä ja puhutaan siitä, mitä nyt tarkoittaa lähipalvelujen kannalta, jos nämä hallituksen suunnittelemat leikkaukset kuntien valtionosuuksiin toteutuvat — kun tämä kiinteistövero poistui tästä verotulotasausjärjestelmästä — niin esimerkiksi minun omassa kotikunnassani Ähtärissä tämä tarkoittaa sitä, kun siellä nämä leikkaukset ovat yhtä paljon kuin yksi koulu, että siellä keskustellaan siitä, lakkautetaanko siellä nyt koulu vai nostetaanko siellä veroprosenttia, joka on tällä hetkellä 20,75.

Eli tässä ollaan aika rajuissa asioissa kiinni ja näistä lähipalveluista nimenomaan tässä nyt huolehditaan. Tämän hallituksen toimesta ainakaan niitten lähipalveluitten toteuttaminen ei kyllä paremmaksi tule.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jokiselle: Teillä on erittäin hyviä puheenvuoroja ollut kaksikin kappaletta tässä ja erittäin hyvää analyysiä siitä, että on todellakin tässä lähipalveluista kyse, ihmisen arjen turvaamisesta, ja lähdetään sieltä liikkeelle, miten me voimme asua sekä lähempänä kaupunkia että syvemmälläkin maaseutua. Toivon, että teidän kokoomuksen ryhmässä täällä, edustaja Jokinen, teillä olisi enemmän painoarvoa ja saisitte myös ministeri Virkkusen ajattelemaan samalla tavalla.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalikoneet tulivat myös esille hetki sitten, ja sanotaan niin, että aika monen kohdalta löytyy varmaan siellä yllätyksiä, jos kaivelemaan ruvetaan.

Kun ajatellaan lähipalveluja, niin minua on koko aika askarruttanut se ajatus, että useissa puheenvuoroissa tulee myös esille vastakkainasettelu kaupunkilaiset vastaan maaseutu, ja jotta tämä Suomi on elinvoimainen, me tarvitsemme molempia ja molempien on oltava voimakkaita ja elinkelpoisia.

Oma pieni lähtökohtani on Lokalahden pieni paikkakunta Uudenkaupungin liepeillä, ja se liitettiin Uuteenkaupunkiin 20 vuotta sitten. Se oli vähän vastahakoinen liittäminen, mutta sen olen huomannut, että esimerkiksi kauppoja on enää yksi, kun silloin oli kolme, ja lähipalvelut ovat vähentyneet. Nyt asun Maskussa, ja Lemu ja Askainen liitettiin, tuli kolmen paikkakunnan yhteis-Masku. Nyt sitten jännityksellä odotetaan, kuinka näiden lähipalvelujen käy siellä. Huoli on kova, mutta enemmän yhteen hiileen pitäisi puhaltaa täällä; jotenkin tämä vastakkainasettelu askarruttaa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Savola sanoi muutama puheenvuoro sitten, että kuntaliitos merkitsee lähipalvelujen lakkaamista ja johtaa palvelujen keskittämiseen. Haluaisin tuoda nyt esimerkin jälleen tuolta Oulusta. Oulu teki kuntaliitoksen Ylikiimingin kanssa, pienen kunnan kanssa. Ylikiiminki itsenäisenä kuntana oli lakkauttanut jo ainakin puolenkymmentä kyläkoulua ja keskittänyt kaikki peruskoulupalvelut omaan kuntakeskukseensa. No, miten kävi kuntaliitoksessa tämän jälkeen? Siellä oli myötäjäisinä kaksi lähes purkukuntoista homekoulua siellä Ylikiimingissä jäljellä, itsenäisessä Ylikiimingissä. Nyt ne kaksi koulua on täysin peruskorjattu sen jälkeen, kun kuntaliitos tapahtui. Eli kuntaliitoksen ansiosta tämä kunta säilytti edes nämä kaksi koulua. Itsenäisenä ne olisi ajettu alas, ainakin toinen niistä, vääjäämättä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessähän ei ole otettu kantaa kuntien kokoon, vaan siihen elinvoimaisuuteen ja siihen kykyyn tuottaa ne palvelut, joita asukkaat tarvitsevat. Omassa kotikunnassani Orimattilassa, joka on noin 15 000 asukkaan kunta, aikaisemmin terveyskeskuksissa oli esimerkiksi leikkaustoimintaa. Mutta sitten kun siirryttiin tähän kuntayhtymämalliin, tämä erikoissairaanhoitoon liittyvä leikkaustoiminta sieltä poistui. Nythän ministeri Risikko on esittänyt sitä, että tässä yhteydessä pitää pystyä myös madaltamaan tämän perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajaa, jotta jopa niitä erikoissairaanhoidon palveluja voitaisiin saada lähempää.

Tässä kun on nyt pitänyt perehtyä tähän asiaan ja vähän kaivaa taustatietoa tuommoisesta taloustieteellisestä kirjallisuudestakin ja siitä, mitä kuntakokoon liittyviä näkökulmia siellä tuodaan, niin esimerkiksi optimaalista kuntakokoa määritellään niin, että se muodostuu kunnan tuottamien palvelujen yksikkökustannuksista ja asukkaiden tyytyväisyydestä. Joten tässä olisi kaksi semmoista näkökulmaa, mitkä pitäisi ottaa huomioon.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Elomaa otti kaksi esimerkkiä kuntaliitoksista, ja ne eivät mielestäni ole relevantteja, koska Lokalahti on sellainen paikkakunta, josta asukkaat ovat vähentyneet, ja on luonnollista, että ei ole enää kolme kauppaa vaan on yksi kauppa. Taas toisaalta esimerkki Masku, Lemu ja Askainen, joka on ollut vapaaehtoinen kuntaliitos, perustuu siihen, että nämä alueet, erityisesti Masku ja Lemu, olivat silloin kaksi erillistä kasvukuntaa ja nyt ne ovat yksi kasvukunta. Ei siellä tarvitse tuntea pelkoa, että lähipalvelut häviävät. Ihan varmasti lapset hoidetaan aivan samalla tavalla ja heille annetaan hyvää opetusta. Jos on huoli siitä, että identiteetti häipyy: näistä kolmesta kunnasta yhdestäkään ei ole identiteetti häipynyt. Askainen on edelleen vahva kurkkukunta, ja Lemust leippä -markkinoilla tiedetään, mistä Lemussa on kysymys.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Jokista hyvästä puheenvuorosta. Se on juuri niin kuin sanoitte: palvelut ovat se pääasia. Mutta nyt tässä hallituksen kuntauudistuksessa lähdetään rakenne päällä. Koko ajan korostetaan vaan kuntarakennetta, ja se niin kuin itsestään ratkaisisi kaiken. Elinvoimainen kuntarakenne! Milloin rakenne on elinvoimainen? Kunta on ihmisten yhteisö. Jos ei tässä päästä palvelu päälle ja palveluita kehittämään, niin ei tästä hyvää tule.

Mikä on optimaalinen kuntakoko ja optimaalinen hallintorakenne? Ei ole absoluuttista optimaalisuutta, vaan se riippuu olosuhteista ja monesta muusta tekijästä, mutta suuruuden ekonomia siinä ei toimi. Ei ole myöskään yksiselitteistä kunnallishallintoratkaisua, mutta hallitus on päättänyt, että on. On vain kaksi vaihtoehtoa: vastuukuntamalli ja niin sanottu työssäkäyntialueeseen pohjautuva vahva kunta. Ja ne ovat päättäneet, että se on vahva. Ei se välttämättä ole, mutta se on päätetty. Eli ei näin yksiniittisesti voi edetä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on kokemuksia suuntaan ja toiseen näistä lähipalveluitten poistumisista alueella. Edustaja Kalliorinteelle voin tuolta Pirkanmaalta kertoa: Meillä on tapahtunut kymmenen kuntaliitosta. Se riippuu hyvin paljon siitä, minkälainen kuntaliitossopimus on tehty ja miten sitä pienempää kuntaa siinä liitoksessa käsitellään. On käynyt juuri näin kuin esitit, että ei ole koulua lakkautettu, mutta isompi kunta on saattanut lakkauttaakin kaikki koulut sieltä. Mutta kyllä näissä tapauksissa, kun pikkukunnat on liitetty isoon kuntaan, hiljakseen siinä vaan se kylänraitti hiljenee ja siitä tulee kylä, pieni kylä siitä kuntakeskuksesta ajan myötä, ja tämä ei pelkästään koske kuntien järjestämää palvelua. Yhtä lailla sieltä ovat paenneet valtion palvelut maakuntakeskuksiin. Eli tämä huoli on siinä. On meillä järkeviä päätöksentekijöitä niissä isoissakin kunnissa, jotka ymmärtävät sen päälle, että ne kylät toimivat ja vanhat kuntakeskukset pysyvät elävinä.

Pietari  Jääskeläinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Puhun rakentavasti.

Tällä hetkellä oikeiston ja sosialistien politrukit piirtelevät kabineteissa kansalaisilta salassa uusia kuntarajoja. Satoja kuntia ollaan panemassa lahtipenkkiin. Kansa ei vaaleissa tällaista mandaattia ole hallitukselle antanut. Olisitte, hallituspuolueet, ennen eduskuntavaaleja esittäneet julkeat pakkoliitoksenne, mutta ette uskaltaneet.

Valtaa ollaan rajusti keskittämässä ja palvelujen saantia heikentämässä. Kansalaisten lähipalveluja on tarkoitus tosiasiallisesti kuntien pakkoliitoksilla heikentää, kuten edustaja Tölli sattuvasti totesi, ja keskittää vastoin kansan tahtoa kuntakeskukseen. Näin lasten koulumatkat ja koulunkäyntiajat pitenevät. Vanhukset ja sairaat joutuvat hakemaan terveyspalveluja entistäkin kauempaa, kun lähellä oleva hyvä terveyskeskus on lakkautettu.

Suoraselkäinen kokoomuslainen kansanedustaja Eero Lehti totesi Ilta-Sanomissa sattuvasti kuntaministeri Virkkusen kuntien lahtipolitiikasta seuraavaa: "Ministeri johtaa kuin pikkukoulun lapsia. Kuntien vastuuhenkilöiden osaamista ja paikallisten olosuhteiden tuntemusta ei arvosteta lainkaan." Tämä on kokoomuslaisen kansanedustajan mielipide.

Kuten tiedämme, suurissa kunnissa byrokratiaa on enemmän ja kansanvaltaa vähemmän. Lisäksi suurissa kunnissa, kuten Helsingissä, kustannukset asukasta kohden ovat järkyttävän suuret. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien, lähidemokratian eli ruohonjuuritasoisen päätöksenteon ja kustannusten kannalta ihanteellinen kuntakoko on keskimäärin 7 000—50 000 asukasta. Hallituksen lahtipolitiikka merkitsee, että täysin omavaraisia ja hyvinvoivia kuntia pakkoliitettäisiin toisiin kuntiin. On vastuutonta, että hallitus haluaa heikentää lähipalveluja sekä kansanvaltaa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia oman lähialueensa parantamiseksi.

Seuraavissa kuntavaaleissa ensi syksynä tulee jytky. Kansa antaa jyrkän tuomion tälle politrukkien politiikalle. Kansalaisten kannalta näin tärkeä asia kuin kuntauudistus tulee toteuttaa niin, että kaikki puolueet ovat valmistelussa mukana.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta pelottelee. Kukahan pelottelee ja miksi? Edustaja Kettunen käytti vastauspuheenvuoron noin 20 minuuttia sitten, ja hän tiivisti omassa vastauspuheenvuorossaan sen, mistä on kysymys. Ei tässä tarvitse pelotella, ei tarvitse heittää bensaa tuleen eikä tarvitse olla millään lailla aktiivinen keskustalaisena kansanedustajana. Riittää, kun esimerkiksi lukee uutisen päivältä 2. syyskuuta eli noin kolme viikkoa sitten. Lainaus uutisesta: "Virkkunen kertoi myös, että hallitus on tarvittaessa valmis pakottamaan kunnat liitoksiin, mikäli kumppani ei löydy vapaaehtoisesti. Pienet kunnat ovat vedonneet perustuslain itsemääräämisoikeuteen, mutta Virkkusen mukaan perustuslaki ei estä pakkoliitoksia." Ei tähän tarvitse yhtään keskustan kansanedustajaa, kun lukee tällaisia uutisia.

Sopii kysyä, miksi me tätä keskustelua käymme. Edustaja Kettunen sen tiivisti. Ja voi kysymällä kysyä, että kai ministerin puheillakin on joku merkitys. Niitä edelleenkin tässä maassa uskotaan. Sillä on erittäin suuri merkitys, mitä ministeri maakuntamatkoillaan tästäkin asiasta puhuu. Tämä uutinen oli Ylen uutinen. Näitä juttuja on ollut lähes joka maakuntalehdessä ja jokaisen maakunnan lehdessä, missä ministeri Virkkunen on vieraillut viime viikkojen aikana. Voi kysyä, kuka pelottelee, kuka uhkailee. Ei tarvitse kuin kuunnella ministerin sanaa.

Toinen asia tähän aihepiiriin liittyen: En ole itse millään tavalla mukana Kuntaliiton päätöksenteossa. Jos olisin, olisin kovasti huolissani siitä, mitä Kuntaliitolle kuntien edunvalvojana on tapahtumassa. Täällä on vedottu, itse asiassa jotkut hallituspuolueitten edustajat ovat jopa menneet Kuntaliiton kannan taakse. Kuntaliitossa rytisee. Jos olisin Kuntaliiton johdossa, olisin tällä hetkellä todella huolissani siitä, mikä se Kuntaliiton kanta on ja mihin ollaan menossa. Kuka pelottelee? Ei tarvitse keskustalaisten pelotella.

Toinen asia: Ketä tämä koskee, miksi tämä uudistus on liikkeellä? Miksi uudistus on liikkeellä? Aivan keskeistä on se, että pystytään turvaamaan palvelut: palvelut, palvelut, palvelut. Tavoitteista on eriäviä näkemyksiä vähemmän, kun on kyse palvelujen turvaamisesta. Mutta ne väitteet, joissa nyt sanotaan, että kyse on Paras-hankkeen jatkosta, eivät pidä paikkaansa — henkisesti ehkä, mutta kun ne viestit, mitä keinoista on, ovat meillä tiedossamme: ei tässä ole saman asian kanssa mitään tekemistä, ei mitään.

Kolmas asia: Ketä tämä koskee? Tämän tulee koskea, tämän jatkon, kaikkia kuntia. Paljon parjatut ja puhutut hallintohimmelit: missä ne todellisuudessa ovat? Nyt syytetään kuntien yhteenliittymiä, mutta todellisuudessa ne ovat, aivan niin kuin täällä esimerkiksi edustaja Tossavainen kertoi Kouvolan kaupungista, suurissa kaupungeissa. Siellä ei johto tiedä, mitä niin sanotusti kuraportaassa tehdään. Ketjut ovat pitkiä.

Tämän on koskettava kaikkia kuntia, on ollut niin ja tulee olla. Erityisesti tulen seuraamaan lähiviikkoina ja lähikuukausina niitten kansanedustajien edesottamuksia, joiden kotikunta, -kaupunki sattuu olemaan Ruokolahti, Kirkkonummi, Loppi, Ulvila, Orimattila ja Siilinjärvi. On erittäin mielenkiintoista seurata, miten nämä kansanedustajat tulevat toimimaan siinä tilanteessa, kun nämä kriteerit, joista meillä nyt on vielä pikkusen hakusessa, mistä on kysymys, ovat julkisia. Tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa.

Edustaja Hiltunen täällä eilen käytti puheenvuoron, joka oli hyvä. Siinä oli yksi olennainen asia: pelot ja pakot ja keskusteleminen, varjonyrkkeily, loppuvat sillä hetkellä, kun me tiedämme, mitä tässä todellisuudessa tulee tapahtumaan. Nythän on käynyt niin, että syyskuun alun ja eilisen päivän välillä ministeri Virkkusen puheet ovat muuttuneet siitä, mikä on se pakko: onko sellaista vai eikö ole.

Arvoisa herra puhemies! Pitääkö ministerin noudattaa voimassa olevaa lakia? Se on kysymys, johon vastaan sitä kautta, että meillä on voimassa oleva Paras-laki, jossa on aikataulut, joissa on ollut kunnille velvoitteet, miten asioita pitää viedä eteenpäin. Meillä on 70 kuntaa, jotka eivät sitä kumppania olleet Paras-lain mukaan löytäneet. Meillä on monta kuntaa, joilla se kumppani on, mutta se avioliitto, joka on solmittu, ei ole häävillä mallilla. Mitä nyt tapahtuu? Jos me olemme aidosti huolissamme palveluista, kyllä nyt pitäisi ottaa huomioon myös se, että voimassa oleva laki muuten velvoittaa myös valtiota tiettyihin toimenpiteisiin, tiettyihin aikatauluihin. Miksi kysyn, pitääkö ministerin noudattaa lakia? Vastaus on se, että nyt on tehty hallinnollinen päätös, josta on annettu tiedote ulos, hallinnollinen päätös siitä, että nyt nuo sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeet ja nuo kuntien vastaukset, jotka on annettu, jäävät odottamaan sitä hetkeä, kun tämä rakennelaki saa tuulta alleen.

Toinen asia liittyen lainsäädäntöön, ja sanon aivan lopuksi: Täällä eilen ministeri Virkkunen moitti keskustaa siitä, että keskusta lähipalvelulakipuheellaan ja -ehdotuksellaan on lisäämässä kuntien ohjeistusta ja kaventamassa kunnallista itsehallintoa. Keskustan linja olisi paluuta vanhaan ohjaukseen. Minä kysyn — ja eilisen keskustelun jälkeen varsinkin, kun peruspalveluministeri Guzenina-Richardson käytti puheenvuoron, jossa hän vihjaili vanhuspalvelulakiin liittyen, ja tässä on ollut viime viikkojen aikana muutenkin vähän epäselvää — toteutuuko tuo hallitusohjelman lupaus, joka on niin vanhuksille, Suomen varttuneelle, ikääntyvälle väestölle, kuin sitten monelle, monelle päättäjälle luvattu. Miten esimerkiksi sen lain käy? Meitä moititaan, syytettiin siitä, että me olemme lisäämässä ohjausta. Mitä ovat vanhuspalvelulaki, päivähoitolaki, jota odotetaan, ja monta, monta muuta hallitusohjelmassa (Puhemies: 5 minuuttia!) mainittua lakia? On kysymys siitä, että hallitus nimenomaan on lisäämässä kuntien ohjausta ja menemässä sinne kunnallisen itsehallinnon tontille.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuo keskustan välikysymys on valitettavan täynnä yleistyksiä ja ennen kaikkea turhia olettamuksia. Paras-hankkeen tavoitteet vaikuttavat unohtuneen nopeasti, sillä millään muulla perusteella ei voi selittää sitä, että monet keskustalaiset ovat nyt vaalien jälkeen vastustamassa hankkeen luonnollista jatkumoa. Palvelurakenteiden uudistaminen, tuottavuuden parantaminen, demokratian vahvistaminen — nehän ovat yhteneväisiä tavoitteita kuntauudistuksen ja Paras-hankkeen kanssa.

Kunnilla on vastuu peruspalveluiden järjestämisestä, kuten Juha Rehula tuossa äskeisessä puheenvuorossaan moneen otteeseen korosti, ja haluan huomauttaa, että kuntapäättäjän rooli ei muutu, on sitten kysymys 5 000, 15 000 tai 50 000 asukkaan kunnasta. Luottamushenkilö on edelleen kuntalaisten palvelutehtävässä, ei edistämässä omaa henkilökohtaista etuaan.

Arvoisa puhemies! Syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat parhaillaan meneillään, ja viime maanantaina oli vuorossa toisen kotimaisen kielen kuullun ymmärtäminen. Eilen ja tänään täällä salissa olisi pitänyt myös mitata ensimmäisen kotimaisen kuullun ymmärtämistä, sillä useille opposition edustajille on pakkoliitoksista tullut jonkinlainen hokema, jota toistetaan hallituksen tosiasiallisesta linjauksesta piittaamatta. Edustaja Martti Korhonen taustoitti aluekehitystä ja Paras-hanketta, ja tuntuu siltä, että nekin hänen hyvät taustoituksensa menivät kuuroille korville. Ja jos kuntaministeri Virkkusen selvää argumentaatiota on kuunnellut tarkasti, niin ymmärtää, ettei kysymys perimmältään ole kuntarajoista tai kuntien lukumäärästä minään itseisarvona, vaan siitä, miten pystymme rakentamaan elinvoimaiset kunnat, jotka vastaavat palveluiden järjestämisestä kuntalaisille. Siitä tässä kuntauudistuksessa on kysymys. Me haluamme, että kuntien peruspalvelut toimivat ja että kaikkialla Suomessa on mahdollista saada tasavertaiset palvelut, olipa sitten kysymys perusopetuksesta, terveyspalveluista tai vanhustenhoidosta. Kunnissa on myös tehty erittäin hyvää kehittämistyötä, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa ja varsinkin, kun ennuste on, että edessä on pitkä ja hidas kasvu, suomalainen ikärakenne vielä huomioiden kuntakentän määrätietoinen kehittäminen on välttämätöntä, luonnollisesti, kuntalaisten tarpeet huomioiden. Kun puhutaan elinvoimaisista, työssäkäyntialueisiin perustuvista kunnista, niin tarkoitetaan nimenomaisesti sitä, että suuremmilla hartioilla on myös potentiaalia palveluiden kehittämiseen.

Paras-hankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa demokraattista päätöksentekoa. Erilaisten hallinto-organisaatioiden lisääntynyt määrä ei suinkaan ole vahvistanut demokratiaa, päinvastoin. Meillä usealla kuntapäättäjällä tässäkin salissa on varmasti kokemuksia siitä, miten kuntayhtymä toimii kuin valtio valtiossa tai itsenäinen kunta kunnassa. Onneksi meillä on hyviäkin esimerkkejä Paras-hankkeesta ja siinä perustetuista yhteistoiminta-alueista. Esimerkiksi Turun seudulla Paras-hankkeen aikana me olemme pystyneet rakentamaan luottamusta eri kuntien ja kuntapäättäjien kesken, kun tiedämme aivan selvästi sen, että jos seudun veturi, joka Turku tässä tapauksessa on, yskii, ei ole salonkivaunussakaan meno kovin juhlallista.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan muistuttaa, toisin kuin täällä keskustellaan, että kuntauudistusta vasta valmistellaan huolella, harkiten ja kaikkia asianosaisia kuullen, kuten kaikissa tärkeissä hankkeissa. Kuntauudistus etenee demokraattisessa prosessissa, jossa selvitys tehdään alueen omista lähtökohdista. Sen jälkeen on vuorossa kuntakierros, jossa on mahdollista keskustella ja antaa palautetta. Ja voitte olla varmoja, että palautetta varmasti tulee jokaisesta puolueryhmästä, ja toivon, että myös keskustalaiset kuntapäättäjät ovat aktiivisesti mahdollistamassa rakentavaa uudistusta.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin olisi hieno asia, jos asianomainen ministeri olisi täällä kuuntelemassa näitä meidän ajatuksiamme tähän välikysymykseen liittyen, mutta toisaalta en tiedä, onko sillä väliä, onko ministeri täällä, koska juurikaan niihin kysymyksiin, mitä täälläkin on esitetty, emme ole vastauksia saaneet.

Mutta näyttää kuitenkin siltä, että tekemämme välikysymys tuli todella tarpeeseen. Huoli koko maan tulevaisuudesta on tällä hetkellä erittäin suuri, ja hallituksen sekä ministeri Virkkusen antamat lausunnot ovat olleet omiaan aiheuttamaan erittäin suurta huolta ja ärtymystä kuntakentällä. Useat kunnat ovat päässeet hyvään vauhtiin yhteistoiminta-alueissaan, jotka Paras-hankkeen myötä tulivat. Vaikeimmat ja kalleimmat ajat on saatu ohitettua. Juuri kun itse työnteon olisi tullut alkaa, ajaa hallitus nyt jälleen uutta ohjelmaa, jossa entisillä alueilla ei ole enää väliä, vaan kunnat aiotaan ajaa suuriin peruskuntiin pakolla tai vähintään sillä puolipakolla, romuttamalla verotulojen tasausjärjestelmä ja vähentämällä valtionosuuksia yli 630 miljoonalla eurolla.

Näyttää siis siltä, että nyt ollaan kuntauudistusta sanelemassa ennennäkemättömällä tavalla. Onko todella niin, että ainut viisaus asuu täällä Helsingissä ja tuolla ministeriaitiossa, jossa nyt ei kyllä ketään ole? Eivätkö parhaita asiantuntijoita ole kuitenkin tässä kuntapäättäjät, kaikki ne kansan valitsemat edusmiehet ja -naiset kuntien valtuustoissa?

Herra puhemies! Ainakin minun arvomaailmassani koko Suomen tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Ihmisillä tulee olla oikeus valita oma paikkakuntansa, kylänsä, ja saada sinne välttämättömät palvelut kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisen matkan päähän. Jos ministeri Virkkusen kaavailemat suurkuntaliitokset toteutuvat, on totuus se, että palvelut karkaavat kuntien suuriin keskuksiin. Perässä karkaavat myös ihmiset. Ministeri Virkkunen on sulkenut silmänsä totuudelta.

Hallituksen toimet yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ovat huolestuttavan huonot. Muun muassa polttoaineveron kiristykset tässä tilanteessa aiheuttavat erittäin suuria lisäkustannuksia maaseudulla toimiville yrityksille ja nostavat kustannuksia kokonaisuudessaan laittaen ne lopulta kuluttajien maksettavaksi. Tässäkin tilanteessa hyvätuloiset pärjäävät kyllä, mutta kuinka käy kaikkein heikko-osaisimpien, eläkeläisten ja lapsiperheitten ja erityisesti heidän, jotka asuvat siellä maaseudulla?

Herra puhemies! Ministeri Virkkunen on asunut lapsuutensa siellä suunnalla, mistä kotoisin olen. Suomenselän kunnat Alavus, Kuortane, Töysä ja Ähtäri sekä Järviseudun puolella olevat Alajärvi ja Soini ovat tehneet kautta historian hyvää yhteistyötä, mutta nyt tämä viisas malli haluaa romuttaa olemassa olevat yhteistyöalueet ja tehdä meidänkin seutukunnastamme maakuntakeskuksen peräkylän. Onko todellakin niin, että Alavus ja Kuortane on pakkoliitettävä Seinäjokeen? Kuinka käy sitten siellä reunalla olevien kuntien? Todella täytyy ihmetellä.

Herra puhemies! Terveydenhuollon järjestämisvastuu on myös aiheuttanut hämmennystä kunnissa. Olisikin kiva kuulla ministeri Risikolta, kuinka se aiotaan turvata, erityisesti terveydenhuolto, ja kuinka se tulee olemaan kaikkien kansalaisten saatavissa. Kuinka tässä mylläkässä käy esimerkiksi pienempien terveydenhuoltoyksikköjen, erikoissairaanhoidon yksikköjen, kuten Ähtärin sairaalan?

Herra puhemies! Tutkija Kari Leinamo on arvioinut kuntaliitoksen vaikutuksia. Siellä on hyviä asioita ja on huonoja asioita. Mutta yksi semmoinen hyvin merkillepantava asia on se, että liitosalueiden rakennuskanta on jäänyt lähes kaikissa vertailuissa liitosajankohdan tasolle ja itsenäisissä kunnissa kuntakeskuksen kehittäminen on ollut jatkuvaa. Kaavoitus on ohjattu kuntakeskuksiin, ja liitosalueet ovat jääneet ilman sitä uutta rakennuskantaa.

Mutta ne hyvät asiat, joita kuntaliitoksissa on ollut, ovat tulleet nimenomaan sen kautta, että kuntaliitokset ovat olleet vapaaehtoisia. Silloin on oltu paremmin tyytyväisiä ja silloin on saatu myös joitakin sellaisia asioita, joita ei pienempänä kuntana olisi välttämättä saatu.

Mutta kaiken kaikkiaan, herra puhemies, jatkossakin jos näitä kuntaliitoksia tulee, niiden täytyy tulla vapaaehtoiselta pohjalta. Mutta huoli kunnissa on tällä hetkellä syvä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme kuulleet tunteisiin vetoavaa keskustelua kuntauudistuksesta. Lainaan tähän oman puheeni alkuun firenzeläistä poliitikkoa ja kirjailijaa Niccolo Machiavellia 1500-luvulta: "On näet muistettava, ettei mikään yritys ole vaikeampi alkaa, vaarallisempi suorittaa ja epävarmempi tuloksiltaan kuin uuden järjestelmän voimaan saattaminen. Uudistaja saa vastaansa kaikki ne, joille vanha olotila oli edullinen; ja nekin, joita uusi voisi hyödyttää, ovat sen laimeita puolustajia." Renessanssin ajan Italia eli poliittisessa kaaoksessa. Niemimaa oli jakautunut keskenään vihamielisiin kaupunkivaltioihin.

Toinen lainaukseni on saksalaiselta filosofilta Arthur Schopenhauerilta 1800-luvulta: "Kaikkea vääjäämätöntä vastustetaan ensin raivokkaasti ja seuraavaksi sille naureskellaan pilkallisesti. Lopulta asia hyväksytään itsestäänselvyytenä." 1800-luvun Saksa ja Eurooppa elivät levotonta vallankumouksien ja sotien kautta.

Ihmisluonto ei ole muuttunut 1500- tai edes 1800-lukuun verrattuna. Muutoksen vastustaminen sekä tunteisiin vetoava syyttely ja pelottelu puolin ja toisin on myös oman aikamme eduskunnan arkipäivää. Tuntuu kuin eläisimme keskenään vihamielisissä kaupunkivaltioissa tai vallankumouksen ja sodan keskellä. Näin ei kuitenkaan ole. Keskustelulle, selvityksille ja harkinnalle pitäisi olla tilaa vuoden 2011 Suomessa.

Kuntauudistus on iso asia. Se vaikuttaa suomalaisten elämään ja identiteettiin, työhön ja vapaa-aikaan. Ihmisten tunteita on syytä kunnioittaa. Kuntauudistuksessa argumentit voivat olla muutoksen puolesta tai sitä vastaan. Eroja on eri alueiden kesken, ja sekin on syytä hyväksyä. Esitystä uudesta kuntarakenteesta on syytä odottaa rauhassa samoin kuin kuntien lausuntoja. Olisi outoa vastustaa asiaa, josta ei ole vielä edes valmista esitystä.

Arvoisa puhemies! Uudistaja eli ministeri Virkkunen on kuntakeskustelussa saanut vastaansa kaikki ne, joille vanha olotila on edullinen. Itse lukeudun laimeisiin puolustajiin. Tässä vaiheessa puolustan sitä, että asia selvitetään ja että kuntia ja ihmisiä kuunnellaan. Välikysymystä pidän liian järeänä keinona, mutta toki oppositiolla on siihen oikeus. Tuntuu, että vastustus on alkanut, vaikka ei edes tiedetä, mitä vastustetaan. Ministeri Virkkuselle toivotan voimia. Uudistajan ura politiikassa on raskas ja vaativa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän eduskunnan ja uuden hallituksen tärkein tehtävä on mielestäni aivan kiistatta julkisen talouden alijäämän ja siihen liittyvän kestävyysvajeen pienentäminen. Kestävyysvajeen umpeen kuromisen tulee olla myös kuntauudistuksen johtoajatus. Valitettavasti keskustelu kuntauudistuksesta on nyt keskittynyt täysin keskusteluun kuntarajoista. Kunnallisten palveluiden kustannusrakenteen tehokkuus ja tuottavuuden lisääminen ovat jääneet huomiotta. Tämän uudistuksen onnistumisen kannalta olisi tärkeää, että ministeriössä tehtävä valmistelu perustuisi palvelutuotannon tehokkuustarkastelusta ja organisaatiotutkimuksesta käytettävissä olevaan tutkimustietoon.

Tässä kohtaa lainaan oikeustieteen tohtori Veikko Vahteraa, joka on todennut näin: "Yritys- ja organisaatiotutkimuksessa yritysten optimaalista kokoa tarkastellaan transaktiokustannusanalyysin kautta. Yrityksen kannattaa kasvattaa kokoaan niin kauan kuin sen tuottamien hyödykkeiden yksikkökustannukset ovat alenevat. Jossain vaiheessa yrityksen ei enää kannata kasvattaa kokoaan, koska tuotannon yksikkökustannukset nousevat, eli yrityksen koon kasvaminen johtaa jossakin vaiheessa tuotannon tehokkuuden heikkenemiseen. Syynä tähän ovat liiketoimintakustannukset, joita aiheutuu yrityksen hallinnollisista kustannuksista, jotka alkavat kasvaa jossain vaiheessa nopeammin kuin yrityksen suhteellinen tuotantokyky. Vastaavan kustannuslaskelman säätö pätee myös kuntien palvelutuotantoon, eli yksikkökustannukset nousevat ja tehokkuus pienenee tuotantomäärän ja kunnan koon ylittäessä optimaalisen tason."

Tämä kuntien palvelurakenteen tuottamisen optimaalinen taso on mielestäni ydin tässä uudistuksessa. Kun tutkitaan näitä kuntien palveluiden kustannuksia, niin samankokoisillakin kunnilla on erittäin suuria eroja palvelujen tuottamiskustannuksissa ja niissä menoissa, joita ne käyttävät näihin. Tähän ytimeen pitäisi pureutua.

Tässä yhteydessä on keskustelussa tullut esille myös se, että ikään kuin olisi huonoa se, että kuntien välillä on kilpailua, ja on pidetty huonona sitä, että keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä on kilpailuasetelma. Mielestäni kilpailu tuo aina palvelutuotantoon ja muuhunkin palveluun jäntevyyttä ja halua kehittää sitä. Jos keskuskaupungista asukkaat muuttavat kehyskuntaan sen takia, että siellä terveyskeskuspalvelua saa nopeammin, rakennuslupa järjestyy nopeammin, kaavoitus on sujuvaa, niin eikö silloin tämän keskuskaupungin olisi syytä tarkastella oman palvelutuotantonsa joustavuutta ja sujuvuutta (Keskustan ryhmästä: Juuri näin!) eikä niin, että tähän ongelmaan sitten ratkaisuksi ollaan tuomassa laki?

Eli mielestäni ydin on näiden palveluiden järjestämisessä ja niiden kustannustehokkuudessa. On otettava huomioon myös alueiden erityispiirteet, ja tämä uudistus tulee toteuttaa näiden palveluiden lähtökohdasta. Niin kuin kuntaministeri ja ministeri Risikko ovat todenneet, lähipalvelut ovat tässä keskeisessä asemassa, se, miten taataan lähikoulujen ja miten lähiterveyskeskusten palvelut. Rakenteista on nyt lähdettävä palveluihin ja ihmisten näkökulmaan tässä uudistuksessa.

Mielestäni vähän liikaa myös kylvetään nyt riitaa erikokoisten kuntien välille. Nämä isot uudistukset eivät ole riitelyn paikka, enemmän tarvitaan yhteistyötä. Sitten kun tämä harjoitus on saatu maaliin, niin senkin jälkeen tarvitaan kuntien välillä yhteistyötä, ovat ne kunnat sitten minkä kokoisia hyvänsä. Kunnallista itsehallintoa pitää kunnioittaa. Itse en hyväksy enkä aja kuntien pakkoliitoksia ja en usko, että se on kenenkään tavoitteena tässä maassa.

Yksi asia, joka mielestäni on välttämätön, on juuri uudistuksen taloudellisten perusteiden esittäminen, jotta kuntasektorin tuottavuusvaatimukset ja niihin perustava tarve kuntauudistukselle voidaan kohdistaa niihin kuntiin ja niihin alueisiin, joilla palveluiden kustannustehokkuutta on syytä parantaa.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin kehuin keskustan edustaja Tapani Töllin järkevää puheenvuoroa; tasapuolisuuden vuoksi nyt osoitan samanlaiset kiitokset edustaja Kalle Jokiselle. Myös kokoomuksen puolella näyttää olevan järkeviä henkilöitä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella samaa mieltä ja kysyisinkin edustaja Jokiselta, mitä mieltä hän on puolueensa kollegoiden kannanotoista, joissa tällaisia kehyskuntia syyllistetään ja kutsutaan nimellä "vapaamatkustajakunnat" tai "loiskunnat". Allekirjoitatteko te tämän väitteen?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa puheenvuorossani toin esille, mielestäni kilpailutilanne kehittää palveluja ja yhteistyön merkitys näillä alueilla on erittäin suuri. Ilman yhteistyötä eivät kehyskunnat eivätkä keskuskunnat pärjää, ja tietysti palvelujen volyymi on sellainen kysymys, jossa yhteistyötä erityisesti pitää hakea.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kahden päivän ja osin illankin aikana on puhuttu paljon näistä kuntauudistuksiin vaikuttavista tekijöistä ja erityisesti näistä taloudellisista perusteista. Eilen ryhmäpuheenvuorojen yhteydessä vasemmistoliiton edustaja esitteli Kuntaliiton materiaalia siitä, miten nämä rahavirrat kulkevat valtion ja kuntien välillä ja kumpi on plussaa ja kumpi on miinusta. Sen johdosta ajattelin käyttää tämän puheenvuoron selventääkseni hiukan tätä tilannetta.

Ensinnäkin ensi vuonna kuntien verotulorahoitukseen vaikuttavat muutokset voidaan jakaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisiin ja toisaalta hallitusohjelman linjausten mukaisiin muutoksiin.

Näitä voimassa olevan lainsäädännön mukaisia muutoksia ensi vuodelle ovat ensinnäkin vuosittain toteutettavat niin kutsutut automaattimuutokset, joita ovat laskentaperusteiden, toisin sanoen valtionosuuden, määräytymistekijöiden muutokset. Tällaisia käytännön esimerkkejä ovat väestömäärä ja ikärakenteessa tapahtuvat muutokset. Ne vaikuttavat kuntien rahoitukseen positiivisesti noin 45 miljoonan euron verran. Sitten ovat perushintoihin tehtävät indeksikorotukset, ja nyt indeksikorotukseksi on laskettu 3,7 prosenttia, ja näistä kertyy kuntien kassaan merkittävä summa, 341 miljoonaa euroa. Näissä automaattimuutoksissa sitten on kolmantena tekijänä kuntien rahoitusosuuden muutos opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuusrahoitukseen. Se tulee olemaan kuntien kannalta miinusmerkkinen, noin 94 miljoonaa euroa.

Sitten lisäksi voimassa olevan lainsäädännön mukaisia muutoksia ensi vuodelle on vuoden 2012 perushintoihin tehtävä kustannusjaon tarkistus. Se on lakisääteinen tarkistus, ja se vaikuttaa noin 412 miljoonaa euroa. Yhtenä pienenä positiivisena summana on sitten kuntajakolain yhdistymisavustuksen kattosäännön mukaisen vähennyksen palautus, ja sitä palautusta tulee kunnille 45 miljoonan euron verran.

Sitten kuntien talouteen vaikuttavat hallitusohjelman mukaiset muutokset, joista on syytä huomioida se, että ne tulevat vaikuttamaan koko hallituskauden ajan. Eittämättä niistä kaikista suurin on se, että valtionosuutta leikataan valtionosuusprosenttia muuttamalla, ja tästä kertyy jo ensi vuonna 631 miljoonaa euroa. Koko vaalikauden aikana tästä kertyy yhteensä 2 600 miljoonaa euroa eli 2,6 miljardia.

Hallitusohjelmaan on sitten kirjattu myöskin kiinteistöveron poisto verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasausjärjestelmästä. Tämän vaikutus kunta—valtio-suhteeseen on nolla euroa. Mutta niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on esille tuotu, tämä tulee kohtelemaan kuntia todella, todella epätasa-arvoisesti. Osa kunnista joutuu nostamaan kunnallisveroprosenttiaan useilla prosenteilla kattaakseen tätä kautta tulevan menetyksen. Siksi täytyykin ihmetellä, että hallitusneuvottelujen jälkeen tätä asiaa ei valmisteltu virkamiestyönä vaan se tuli nopeasti esille nostettuna sitten vain kirjatuksi päätökseksi.

Hallitusohjelmassa muutetaan tätä yhteisöveron jako-osuutta tilapäisesti korottamalla sitä 5 prosentilla, mutta tämän osalta on huomionarvoista se, miten tätä sitten tulkitaan. Jos sitä tulkintaa tehdään kuluvan vuoden kuntien rahoitusosuuteen, niin miinusta tulee noin 260 miljoonaa euroa, mutta jos lähdetään tästä lainsäädännön pohjasta, niin silloin se on se 5 prosentin korotus, jolloinka se on taas plussaa.

Verotulojen menetyksiä, joita kunnille tulee, kompensoidaan kunnille täysimääräisesti valtionosuusjärjestelmän kautta. Arvio on, että verotulojen menetysten vaikutus kuntien rahoitukseen tulee olemaan noin 263 miljoonaa, ja se kompensoidaan sitten takaisin, eli kunta—valtio-suhteeseen sillä ei ole vaikutusta.

Arvoisa puhemies! Vaalien alla eri puolueet nostivat esille sitä, millaisia uudistuksia kuntasektorille tulee tehdä. Muistuvat mieleen muun muassa kokoomuksen puolueen kuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orvon lupaukset siitä, että kuntauudistusta ei tulla tekemään taloudellisella pakolla vaan kuntia kannustetaan kuntaliitoksiin lisärahalla. Tämä lupaus löytyy Verkkouutisista 27.3.2011. Eli tuolloin vielä annettiin lupauksia siitä, että kuntaliitoksia tuetaan valtion toimesta, mutta hallitusohjelma ja budjettiesitys ovat nyt toimineet päinvastaisesti.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty jo pari päivää hyvää debattia, ja varmaan kaikki asiat on tullut kohta käytyä lävitse, mutta haluan ottaa muutamiin asioihin vielä tässä kantaa.

Ihminen ja palvelut edellä, se on hyvin vahva lähtökohta tälle meidän keskustan kysymykselle tässä asiassa. Hallituksen tavoitteena on toisaalta kyllä rajusti vähentää kuntien määrää, ja ymmärrän tämän, että sillä haetaan myös säästöjä ja pyritään valtiontaloutta tasapainottamaan ja myös valtion velkaantumista. Hallitus ja ministeri Virkkunen ovat tehneet karttaharjoituksia kuntien alueita kuuntelematta tähän mennessä, kuten täällä on todettukin.

Tämä toinen puoli, mitä tässä äsken edustaja Hautala hyvin ansiokkaasti esitteli: meille tulee nyt vähintään kunnille keppiä eli se 600 miljoonaa euroa kuntien osalle, 631 miljoonaa plus muut päälle. Vaikka hallitus ei ole nyt keskustellut keinoista, kyllä tämä on hyvin vahva keino, millä nyt ollaan sitten kuntia ajamassa yhteistyöhön ja myös kuntaliitoksiin. Kunnille on lisäksi tulossa uusia velvoitteita, kuten pitkäaikaistyöttömien siirtäminen valtiolta kuntien vastuulle. Toki tässä ensimmäisessä vaiheessa kunnille maksetaan, mutta miten se lopulta jää sitten? Hyvin tärkeä osa myös tätä keskustelua tulee olla ja on valtion palvelut: millä tavalla ne tullaan tekemään siellä suurissa mutta pienemmissäkin yksiköissä.

Eli hyvin reipas esiintulo ministeri Virkkuselta ja hallitukselta — näinhän se varmaan on, kun uudistuksia lähdetään tekemään, pitää olla reippaasti esillä — mutta tällä reippaudella on nyt kyllä saatu kuntakapinaliike vahvasti liikkeelle. Minun on helppo sanoa keskustalaisena, että tässä ei ole keskusta ollut asialla, vaan etelästä päin tämä masinointi on tullut, kokoomuksen ja demarivetoisten kuntien eli nykyhallituksen omien voimien puitteissa. Tämä on aivan sama meillä Pirkanmaalla: siinä ne ovat ne kehyskunnat, mitkä oikeastaan isompaa meteliä Pirkanmaalla pitävät, sillä ne pienet reunakunnat muutamaa sinnikästä lukuun ottamatta, kuten tuon Lean Kihniökin, on jo liitetty isompiin yksiköihin.

Nämä liitosten tuomat säästöt, se on täällä todettu, ovat kuitenkin näitten pienten kuntien osalta marginaaliset, kun katsotaan haja-asutusalueen pieniä kuntia. Vaikka kuntien määrää vähennettäisiin 150:llä tai noin 100:llakin, niin se olisi vain 3 prosentin säästö. Itse olen liitoskunnasta eli Mänttä—Vilppulan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, ja tiedän sen, että vaikka siellä porkkanarahaa tulikin kolmeksi vuodeksi, niin silti me sukellamme. Eli nämä muutosten kustannukset, mitkä tämmöiseen kuntaliitokseen muodostuvat, mutta lisäksi tämä viiden vuoden työntekijän suoja eivät anna riittävää pelivaraa kunnan itse järjestellä niitä asioita siten kuin on tarve esimerkiksi vanhentumisen myötä. Meillä on hyvin merkittävä tarve lisätä vanhustyöntekijäpalvelua, ja toisaalta voi olla vähän vapaita resursseja koulutuspuolella. Eli hyvin käyvät esimerkkinä meillä Mänttä—Vilppula mutta myös Jämsä meidän läheltämme, joka on tehnyt useita kuntaliitoksia, ja kunnat ovat sitä kautta velkaantuneet.

Valtakunnan velkaantuminen toisaalta ei johdu näistä pienistä kunnista. On laskettu, että pienten kuntien, noin alta 6 000 asukkaan kuntien, velkaantumisaste on noin 1 200—1 700 euroa per kunta, ja isommilla se on suurempi, noin kaksinkertainen. Toki sen tietää, että näihin kehyskuntiin ja metropolialueelle esimerkiksi muuttaa niin paljon ihmisiä, että joudutaan ottamaan velkaa niin, että saadaan tehtyä uusia päiväkoteja ja kouluja. Mutta kyllä valtakunnallisesti katsoen, sanotaan investointien osalta, tämä, että ihmiset näin rankasti muuttavat... Onko siinä järkeä sitten näitä pieniä kouluja lakkauttaa ja räjäyttää taivaan tuuliin? Eli keppi ja säästöt kuitenkin sattuvat sitten näihin pieniin kuntiin ja harvaan asuttuihin kuntiin mutta myös isoihin. Kuten tuossa totesin aikaisemmin, Tampereellekin vaikuttaa tämä keppi sen 100 miljoonaa euroa koko ohjelmakauden aikana. Kun huomioidaan nämä terveydenhuollon kasvavat kustannukset, palvelurakenteet ja myös nämä säästöt, niin omassa kaupungissani Mänttä-Vilppulassa meidän tulee nostaa 3,5 prosenttiyksikköä tätä kuntaveroa.

Sitten pari huomiota vielä tähän. Yhdyskuntarakenteen osalta tänne on kirjattu näin: "Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteen hajauttamiskehitykseen." Näen, että tällä lääkkeellä suitsitaan hyvin vahvasti maaseutualueitten asumista. Meillä on tapauksia, joissa ei enää ole saanut rakentaa uudisrakennusta vanhan maatilarakennuksen pihapiiriin. On helpompi tehdä niillä ranta-alueilla kesämökkejä kuin uudisrakennuksia ja ihmisille pysyviä asuntoja. Eli nyt kysynkin Virkkuselta vielä: Tarkoittaako tämä todella sitä, että tämä Vapaavuoren aikanaan aikaansaama MAL-sopimus ja tämä kehittämisen linja jatkuu ja se tuodaan lainsäädäntöön, jotta tällä voidaan maaseutuakin myös tyhjentää?

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tuodaan nyt yksi näkemys vielä. Kyllä täällä kaikki vaihtoehdot jo varmaan on kahden päivän aikana käsitelty.

Kuntapolitiikan ja -hallinnon kehittämisestä hallitusohjelmassa mainitaan muun muassa seuraavaa: "Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa - -." Nämä asiakkaat, kuten hallitusohjelmassa kuntalaisia nimitetään, eivät ole vielä kunnolla toipuneet Paras-hankkeen aiheuttamista muutoksista jokapäiväisessä elämässään, ja samaan aikaan uusi hallitus jo lyö lisää vettä kiukaalle.

Kansa maakunnissa on kuin klapilla päähän lyöty joukko, joka odottaa kauhulla, mitä tuleman pitää. Samaa voi sanoa myös kuntien luottamus- ja virkamieshenkilöistä. Lopullisen hämmennyksen aiheutti tieto, jonka mukaan Suomeen muodostettaisiin uusia suurkuntia, jotka perustuvat työssäkäyntialueisiin. Hallitusohjelman mukaan vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista. Käsittelenkin tässä vähän tarkemmin näitä työssäkäyntialueita.

Työssäkäyntialueiden määritelmä muuttui 10.5. viime vuonna. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan aluetta, jolta työttömän työnhakijan on lähtökohtaisesti oltava valmis ottamaan tarjottu työ vastaan ja osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin. Henkilön työssäkäyntialue on 10.5.2010 lukien hänen asuinpaikastaan 80 kilometrin etäisyydelle ulottuva alue.

Valtiovarainministeriö on kuitenkin piirtänyt eri kriteereihin perustuvan kartan Suomen työssäkäyntialueista. Uusi kuntajako perustuu tällä kartalla tilastollisiin työssäkäyntialueisiin. Tämän jaon mukaan Suomessa on 38 työssäkäyntialuetta ja niillä alueilla on 234 kuntaa. Kartalla on kuitenkin suuria valkoisia alueita, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin työssäkäyntialueisiin. Näillä valkoisilla alueilla on 102 työssäkäyntialueisiin kuulumatonta kuntaa. Osa näistä valkoisista alueista sijoittuu nykyisten maakuntien rajamaille.

Käytännössä on siis kolme määritelmää työssäkäyntialueesta: työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen mukainen, hallituksen luonnollinen ja valtiovarainministeriön tilastollinen työssäkäyntialue. Tämä ei missään nimessä vähennä tietenkään hämmennystä kunnissa ja maakunnissa.

Arvoisa puhemies! Monessa kunnassa on Paras-hankkeen myötä luotu uusia yhteistyösopimuksia, joilla on pyritty varmistamaan laadukkaat ja saatavilla olevat palvelut, kuten laki vaatii. Nyt kunnissa ollaan jälleen uusien haasteiden edessä, ja eräänä uhkatekijänä on se, että juuri aikaansaaduista erilaisista yhteistyöverkoista joudutaan luopumaan valtiovallan taholta tulevien uusien velvoitteiden ja määräysten takia. Minkä ihmeen takia niiden kuntien, jotka ovat hoitaneet velvoitteensa kuten laki vaatii, on käynnistettävä uusi äärimmäisen raskas prosessi vain siksi, että nykyinen hallitus sitä vaatii? Käykö nyt taas niin kuin Paras-hankeuudistuksessa?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen toteaa 2.9.2011 julkaisemassaan tiedotteessa seuraavasti: "Viime vuosien Paras-uudistuksessa suunnitelmallisuus jäi pitkälti yksittäisten kuntien vastuulle. Monilla alueilla se johti hyvin hajanaisiin ja sekaviin palvelujärjestelmiin." Hajanaista ja sekavaa on luvassa kuntakentälle ja varsinkin niille kunnille, joiden pitää itse selvittää, mihin työssäkäyntialueeseen ne kuuluvat.

Edellä olevan perusteella katson, ettei hallitus nauti minunkaan luottamustani.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmaan sisältyy pahoja virhearviointeja. Yksi niistä on pitkälti mututuntumaan perustuva kuvitelma suurten kuntien paremmuudesta. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun on kuunnellut täällä monenlaisia puheenvuoroja. Kun kuntia ajetaan väkipakolla yhteen, näin tehdään lähes peruuttamattomia, hyvin monia kansalaisia koskevia virheitä, vaikka tosiasiat ovat sitä vastaan.

Tärkein peruste kuntaliitoksille on kuviteltu säästö palkkakuluissa. Totuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempi. Tutkimustieto nimittäin kertoo, että kuntaliitoskuntien palkkamenot kasvoivat muita kuntia enemmän liitosta seuranneiden 10 vuoden aikana. Tämän tiedon luulisi vaikuttavan enemmän kuin mututuntumaan perustuvien väitteiden suuren kunnan yksioikoisesta paremmuudesta.

Tuon tässä esille vain yhden esimerkin. Pohjois-Kymenlaaksossa pantiin yhteen kolme kaupunkia ja kolme kuntaa. Uuden Kouvolan ensimmäisenä toimintavuotena palkkamenot kasvoivat noin 6 prosenttia, kun ne muissa kunnissa kasvoivat keskimäärin vain 2 prosenttia. Luvattuja säästöjä ei saatu, vaikka samaan aikaan maaseudun palveluja ajettiin alas ja kaikenlaisia maksuja korotettiin todella reippaasti.

Keskustan taholta on puhuttu kuntien säilyttämisen puolesta. Sanoisin edustaja Töllille muun muassa, että silloin pukki on kaalimaan vartijana, koska koko rotaatio käynnistyi silloin, kun hallintoministerinä oli Mari Kiviniemi. Kyllä silloin Helsingistä käsin kaikin keinoin painostettiin Kouvolan seudun kuntia yhteen. Muistan sen, kun ministeri Pekkarinen oli edustaja Laukkasen tukena painostamassa keskustalaisia valtuutettuja kuntaliitoksen taakse Valkealassa.

Arvoisa puhemies! Kunnat tuottavat palveluja, joissa vain hyvin harvoin voidaan hyödyntää suurtuotannon etuja: koululuokassa on yhtä monta oppilasta kunnan koosta riippumatta, ja yksi käsipari ehtii hoitamaan yhtä monta vanhusta kunnan koosta riippumatta. Se on perustotuus, joka unohtuu liian usein.

Kunkin kunnan menestys on kiinni lähinnä johtavien virkamiesten ja luottamushenkilöiden kyvystä hoitaa kunnan asioita pitkällä aikavälillä. Siksi maassamme on isoja, keskikokoisia ja pieniä kuntia, joiden talous on kunnossa. Yhtä hyvin meillä on erikokoisia kuntia, joiden talous on kuralla. Koko ei siis ole se ratkaisevin tekijä.

On toki totta se, että maaseutukunnat ovat saaneet valtionapuja muita kuntia enemmän. Se ei johdu niinkään kunnan koosta vaan muista tekijöistä. Maaseudulla asuu esimerkiksi enemmän eläkeläisiä kuin kaupungeissa. Tilanne ei kuitenkaan siitä miksikään muutu, vaikka kuntia pakkoliitetään isompiin. Ongelma siirtyy vain osaksi isompaa kuntakokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Sekin on tosiasia, että pienet kunnat eivät kykene itse kaikkia palveluja tuottamaan. Silloin tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä. Järkevin ratkaisu syntyy kahden tai useamman kunnan yhteisen ja vapaan harkinnan tuloksena. Esimerkiksi etukäteen asetetut väestömääräminimit ovat usein liian kaavamaisia. Ison kunnan myötä hallinto muuttuu byrokraattisemmaksi. Esimerkki jälleen Kouvolasta: Kuten tässä aiemminkin mainitsin täällä, ennen itsenäisen Valkealan aikaan koulun rehtorin ja kunnanjohtajan välillä oli vain yksi virkaporras. Nyt Uudessa Kouvolassa niitä on kolme.

Täällä on paljon puhuttu hallintohimmeleistä. Se on hyvä kielikuva, joka sopii tähänkin tapaukseen. Kuntakoon kasvaessa hallintohimmeleitä syntyy siis kuntien sisälle. Yhteydenpitopolku on sen jälkeen liian monipolvinen. Asioita pallotellaan paikasta toiseen, asioita ei tunneta enää riittävästi. Päätöksen saanti on työn ja tuskan takana. Ja mikä pahinta, tuo päätös ei kykene ottamaan paikallisia oloja huomioon yhtä hyvin kuin aikaisemmin pienemmän kunnan aikana, ja kaikesta tästä kärsivät asukkaat, joiden etua pitäisi ajatella.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Kataisen vasemmistohallituksen toimesta on meneillään maaseudun muilutus, maaseudun alasajo. Sellainen on harvinaisen vastuutonta politiikkaa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että nämä perustavoitteet — palveluiden turvaaminen kansalaisille tasavertaisesti, laadukkaasti ja tuloksekkaasti koko maassa — on hallitus kirjannut hallitusohjelmaan ja näitä voi pitää hyvinä. Ne ovat hyvät, mutta se toteutustapa, millä tavalla nyt edetään, ei vastaa tähän. Sillä eivät tule palvelut paranemaan eikä kuntahallinto ole enää samalla lailla kuntahallinto kuin se on ollut.

Tässä on keskusteltu nyt tästä pakosta. Minä haluan vielä siihen palata. Ministeri Virkkunen totesi, että kyllähän lehdet tekevät otsikoita. Ja sitten tässä on kysytty, onko keskusta pelotellut kuntalaisia ja kuntia. Kyllä tämä pelko on syntynyt aivan hallituksen omista toimenpiteistä ja siitä, millä tavalla tätä uudistusta lähdettiin ulos tuomaan.

Kun keskustellaan voimakkaasti siitä, että hallitus toteuttaa eikä vain käynnistä, niin hallitus säätää perälaudat, jotta tämä varmasti toteutuu. Hallitus käyttää vahvaa ohjausta. Nyt siirrytään kuntavetoisesta uudistuksesta valtiojohtoiseen uudistukseen, ja jos todetaan useamman kerran, että ei perustuslaki suojaa kuntien rajoja vaan tavallisella lailla voidaan kyllä säätää kunnat liittymään toisiinsa, niin näitä korostamalla tulee vahvasti se asetelma, mistä on kysymys. Ja kun lähdetään siitä, että tavoitteena on kuntarakennelaki, joka määrittää Suomeen kuntarakenteen, ja tämä pannaan täytäntöön, niin miten tämä muuten onnistuu kuin pakolla, jos ei vapaaehtoisuutta löydy? Silloinhan ei kunnille jää muuta sanomisen vaihtoehtoa kuin "kyllä".

Tässä on erittäin tärkeä asia se, ja olisi jo alusta lähtien ollut, että sitoutetaan mahdollisimman laajapohjaisesti uudistukseen. Tämä oli tarkoitus kuntalain kokonaisuudistuksen parlamentaarisella työllä. Minä en ole vieläkään saanut vastausta, vaikka olen useamman kerran kysynyt, siihen, miksi kokoomus halusi sen torpata, sen, jota te itse vaaditte ja jossa työssä olisivat olleet kaikki puolueet ja joka olisi ottanut huomioon voimasuhteiden muutokset eduskuntavaaleissa ja mahdolliset hallitusohjelman kirjaukset. Ei haluttu kaikkia mukaan. Ja kun nyt puhutaan yhteistyöstä ja luottamuksesta ja rakentamisesta, niin se rakentaminen lähtee tästä. Onnistuneet liitokset, onnistuneet kuntarakennemuutokset tapahtuvat sillä tavalla, että ne päätökset syntyvät paikallisella tasolla ja nähdään, että tämä on yhteinen hyvä, ja otetaan huomioon riittävästi ne paikalliset olosuhteet. Asia on niin, että se viisaus ei näissä asioissa keskity yhteen paikkaan, jossa pystytään koko maan asiat oivaltamaan, vaan silloin kannattaa kuulla myös paikallisia toimijoita.

Nyt vielä hallitushan on lähtenyt kahdesta vaihtoehdosta. On joko selkeästi niin sanottu vahva peruskunta tai sitten vastuukuntamalli. Sitten mainitaan, että on mahdollista arvioida sitä Kainuun mallia. Viime kaudella tuli selkeästi esille se, että kokoomus vastusti Kainuun malli -tyyppisen asian käyttöönottoa muualla maassa. Useampi kokoomuksen edustaja ja ministeri totesi, että se on hyvä Kainuussa mutta ei sitä saa käyttää muualla, vaikka joku muu haluaisi. Miksei demokraattisessa maassa saa tehdä niin, jos nähdään, että se tuo tuloksia? Siinä on vähän sama ajatus kuin entisellä palopäälliköllä, että väärin sammutettu. Eivät kai muoto ja rakenne ole itsetarkoitus, vaan tulos.

Arvoisa puhemies! Kuntataloudesta muutama sana.

Hallitus päätti hallitusohjelmaneuvotteluissa, että kiinteistövero poistetaan verotulontasauksesta. Hallitusneuvotteluissa tämä käsiteltiin vain tässä taloustyöryhmässä, kuntatyöryhmä ei tätä käsitellyt. Se vaan meni läpi. Ei arvioitu, mitä tämä vaikuttaa kuntien välisiin suhteisiin. Se ei vaikuta kunta—valtio-suhteeseen, mutta se vaikuttaa kuntiin ja kuntalaisiin erittäin eriarvoistavasti. Se on päänavaus sille, että kuntalaisten tasavertaiset mahdollisuudet palveluihin eivät enää ole sillä tavalla saavutettavissa. Tässä joudutaan pohtimaan myös palvelujen tasavertaista saavuttamista perustuslaillisesta näkökulmasta.

Kuntien väliset muutokset tässä ovat erittäin isoja. Kotikunnassanikin menetys on 115 euroa per asukas — ei ole ihan vähäinen summa. Kun sattuu olemaan semmoinen paikkakunta, missä ei vesistöä ole, niin ei ole kesämökkejäkään, eikä ole voimalaitosta, kun ei ole isoa jokea, niin ei se ole sen paikkakunnan asukkaiden vika.

Tässä on kysymys palveluiden rahoituksesta. On kysymys kokonaisjärjestelmästä. Kun yksi asia irrotetaan siitä erilleen, se koko järjestelmä kärsii. Koska hallitus aikoo käynnistää valtionosuusjärjestelmän uudistamisen, silloin pitäisi tarkastella kaikkia tekijöitä yhtä aikaa, niin että järjestelmästä tulee kuntalaisten ja asukkaiden kannalta oikeudenmukainen. Nyt tehdään eriarvoistava. Ja tässäkin näkyy selvä tarkoitus keskittämisessä. Sekin on pakkoa, kun taloudellisesti yritetään pakottaa.

Viime talvena sanoin, että kokoomus aikoo käyttää taloudellista pakkoa, ja käytin vähän karkeastikin...

Tämän asian sanon ja sitten lopetan. Kiitoksia, puhemies!

Sanoin, että tämähän on sama menetelmä kuin se, mitä käytettiin aikanaan kauan sitten 1930-luvun Karjalassa. Muuttivatko ne ihmiset vapaaehtoisesti? Kyllä he muuttivat, kun sähköt katkaistiin ja jätettiin tiet auraamatta. Tähän reagoi sitten kokoomuksen edustaja Orpo, joka totesi, että ei kokoomus tule käyttämään taloudellista pakkoa, vaan kannustetaan liitoksiin. No, nyt on nähtävissä tilanne.

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt näissä keskusteluissa suoraa puhetta, mutta en halua loukata ketään. Mutta asia on niin vakava, että tästä on puhuttava suoraan. On kysymys hyvinvointiyhteiskunnan ydinasioista.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksella on hallitusohjelman kirjauksessa kuntarakenneuudistuksesta ja sen välttämättömyydestä— puhumattakaan sitten ministereitten puheista, tulkinnoista siitä, mitä tuo kirjaus tarkoittaa — mittakaavavirhe. Mittakaavavirhe on siinä kohtaa, kun esimerkiksi pääministeri on julistanut ensimmäisestä tiedotustilaisuudesta lähtien, miten tämä hallitus saa Suomen talouden kestävälle pohjalle lähivuosien aikana tekemällä rakenteellisia uudistuksia yhteiskunnassa ja kärkihanke siinä on tämä kuntarakenneuudistus. Mittakaavavirhe siksi: 100 pienintä kuntaa, 3 prosenttia kuntien kaikista menoista; 200 pienintä kuntaa, noin 14 prosenttia kuntien kaikista menoista. Kun tähän yhtälöön lisää sen, että vaikka kuntarajat poistuisivat, niin nuo kuntien asukkaat, jos ei se viimeinen sitten sammuta niitä valoja tai joku tee sitä hänen puolestaan, asuvat edelleen omissa kodeissaan, he asuvat niissä kylissä ja niissä kuntataajamissa, joissa ovat tähänkin asti asuneet, heidän palvelunsa pitää tuottaa tavalla tai toisella. Mittakaavavirheestä voi puhua, kun tiedetään, että se vaje, jota pitää tasapainottaa, on miljardiluokkaa. Tässä puhutaan enintään sadoista miljoonista. On kyse erittäin isosta mittakaavavirheestä.

Kun uudistukseen lähdetään, selkeä tavoite auttaa selviämään niistä karikoista, joita vääjäämättä uudistukseen liittyy. Jos on kyse siitä — niin kuin yhä ilmeisemmältä ja tämänkin keskustelun jälkeen näyttää, täällä on vihjailtu kenelle milläkin tavalla, kuinka on kyse keskustalaisten puheissa siitä — että luottamushenkilöpaikat menevät, niin täällä on yksi kunnanvaltuutettu, joka on ihan itse luopunut niistä omista tehtävistä, joissa on aikaisemmin ollut, ja minulla ei ole yhtään ikävä niitä tehtäviä. Tiedän, että meitä on monta, ei ole yhtään ikävä niitä tehtäviä. Mutta se, mitä minulla on ikävä: minulla on ikävä sitä tulevaisuutta, ja sitä pystyy jo tässä vaiheessa ikävöimään, sitä tulevaisuutta, johon nyt ollaan menossa. Miltä se maailma alkaa sen jälkeen näyttää, jos meillä on karttaharjoituksena tehty kuntauudistus tilanteessa, jossa pitäisi ihan oikeasti miettiä lähidemokratiaa?

Satun tulemaan semmoisesta kunnasta, jossa aikanaan oli kunnanjohtaja, joka oli hyvin uudistushenkinen. Olimme kaikissa uudistushankkeissa eturintamassa lähtien vapaakuntakokeilusta. Kotikuntani sattuu olemaan sen mallinen, että karttaharjoitukselta katsottuna ilman muuta sen aika on ohi — sen kunnan nimi on Hollola, sanon senkin nyt varmuuden vuoksi — mutta me kokeilimme vapaakuntakokeilun osana kunnanosahallintoa. Se kunnanosahallinto toimi tasan niin kauan kuin kunnalla oli niin paljon rahaa, että tuolla kunnanosavaltuustolla oli oma budjettinsa. Kun budjettivalta meni, jäi raha kokouspalkkioihin, painatuskuluihin ja kahvinjuontiin, niin tuolta kunnanosahallinnolta meni merkitys.

Me peräämme välikysymyksellämme kriteereitä, joilla tätä uudistusta ollaan tekemässä. Osaan on vastauksia toki saatukin, mutta kun samat puhujat puhuvat vahvoista peruskunnista, näkevät oman alueensa kartan silmissään — vaikka eivät sitä sanokaan, niin sen näkee silmien asennosta ja kiillosta, että he näkevät oman alueensa kartan — ja samassa lauseessa puhuvat lähidemokratian puolesta, niin se on kyllä sitten todellinen uudistus, jos tämän yhtälön pystyy toteuttamaan niin, että lähidemokratiaa vahvistetaan. Ja kun tämä koskee kaikkia kuntia tässä maassa, odotan mielenkiinnolla, miten esimerkiksi Helsinki-nimisen kaupungin lähidemokratiaa vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Työssäkäyntialueet ovat se mittarikriteeri, josta on kerrottu, että sillä tätä tulevaisuutta määritellään. Aika moni ison keskuskaupungin edustaja on puhunut siitä, miten tämä asia on nyt hyvä ja miten saadaan vahvoja, elinkelpoisia peruskuntia, ja sitten noin puolihuolimattomasti on sanonut ja vastannut näistä valkoisista alueista, jotka eivät näitten työssäkäyntialuekarttojen sisään mahdu, että mennään vastuukuntamalliin niitten kuntien osalta. Se on sinänsä mielenkiintoista, että ne, jotka parjaavat näitä hallintohimmeleitä, parjaavat sitä työtä, joka on kunnissa tehty, haettu yhteistoiminta-alueita, käytetty innovaatioita ja väännetty hallintomalleja kasaan, yritetty saada sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toimimaan kunkin kunnan parhaaksi katsomalla tavalla, nämä samat ihmiset, jotka parjaavat hallintohimmeleitä, sanovat täällä, että vastuukuntamalli on se malli, joka toteutetaan.

Kyllä minä mielenkiinnolla odotan meidän maakuntaamme Päijät-Hämettä, miten sielläkin vastuukuntamalli toimii esimerkiksi sen nimisen kunnan kohdalla kuin Hartola, jonka väestön ikärakenne on paljon vanhempi, paljon eläköityneempi, huoltosuhde huonompi kuin monessa muussa kunnassa. Kunnan päättäjät ovat tehneet kaiken sen, mitä kunnanpäättäjät pystyvät tekemään. Jopa paljon puhutut sisäministeriön pitkätakkiset, nahkatakkiset, miehet ovat käyneet kunnassa toteamassa, että ei teillä ole, mistä säästää. (Puhemies: 5 minuuttia!) Pyöritä siinä sitten vastuukuntamallia.

Arvoisa herra puhemies! Keskustalle on sosialidemokraattien suunnasta tässä keskustelussa korostetusti tarjottu sovinnon kättä, yhteistyön kättä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko tämä koko hallituksen tahto. Ja toisekseen on aivan selvää, että esimerkiksi edellinen kuntaministeri Tapani Tölli, joka kiistatta on tässä maassakin yksi kuntahallinnon parhaita laaja-alaisesti tuntevia henkilöitä niin edellisen työnsä kuin nykyisen poliittisen tehtävänsä puolesta, lähtisi hallituksen panttivangiksi tilanteessa, jossa on lyöty rätingit pöytään ja sen jälkeen kysytään, että oisiks sää mun kaa. — Kiitoksia, herra puhemies!

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Tässä on nyt kaksi päivää mennyt hyvin keskustellessa, ja tuossa itseltäni jäi vielä muutama asia hampaankoloon niin sano-tusti.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan. Toivon sitä todellakin, että meillä olisi kunnissa tuloksellista elinkeinopolitiikkaa. Meillä on vahvoja rakennemuutoksia menossa tällä hetkellä varsinkin maakuntien reuna-alueilla, meillä on vahvoja muutoksia meidän vahvoissa sahapitäjissä ja tietotekniikkapitäjissä, kuten tänään on kuultu. Nokia heittää pihalle porukkaa, yhtä lailla meillä suljetaan sahoja. Loppupeleissä kuka on se kumppani, se vahva kumppani siellä valtion, kunnan ja yrityksen kanssa? Millä tehdään niitä perustavaa laatua olevia uusia päätöksiä, uuden elinkeinotoiminnan kehittämistä?

Nämä reuna-alueen pikkukunnat ovat hyvin vahvasti kiinni alihankintateollisuudessa, ne ovat riippuvaisia maakuntakeskuksessa olevasta teollisuudesta. Mutta ne päätökset tehdään siellä paikallisesti siitä, laitetaanko sinne teollisuushallia pystyyn, kuinka siellä tuetaan yritystoimintaa, pidetään huolta yritysten työntekijöistä, heidän lähipalveluistaan. Se on niitten pienten kuntien lähtökohta pitää asukkaat siellä. Yhtä lailla siellä on tämä koulutusjärjestelmän ylläpitäminen, että saadaan ammattitaitoista työvoimaa.

Meidän täytyy kaikin keinoin maakuntien reuna-alueilla kääntää niitä kiviä, perustaa uusyritystoimintaa. Siinä jos missä on juuri kunta, lähikunta, kaikista tärkeimmässä asemassa. Hyvin helpostihan muuten nämä maakuntakeskukset veisivät meiltä sen työvoiman niiltä reuna-alueilta sinne keskuksiin. Eli vahvan peruskunnan osalta näkisin tässä, että pitäisi olla vahvaa elinkeinopolitiikkaa koko kunnan alueella. Mutta kuka sen sitten päättää? Tässä hallitusohjelmassa sanottiin, että tämä paikallisdemokratia tässä vahvistuu. Vieläkin sitä kysyn. Jos esimerkiksi Suur-Tampere perustetaan, nyt niihin reunakuntiin on jo tällä hetkellä liitetty niitä reuna-alueen kuntia, ja jos valtuutettuja vähennetään esimerkiksi sillä 300:lla, niin sieltä Orivedeltä tai Mänttä—Vilppulasta olisi yksi henkilö päättämässä sitten Mäntän tehtaan kohtalosta niissä elinkeinopoliittisissa asioissa, mitä on mahdollista kunnan osata tehdä.

Toinen asia, mikä tässä on elinkeinopolitiikan osalta, yritystoiminnan osalta: annetaan keppiä yhtä lailla kuntien asialle, mutta annetaan vahvasti keppiä meidän maakuntarahoitukselle, elinkeinorahoitukselle. Eli jotenkin tässä nyt eivät natsaa nämä asiat yhteen, että hallitus olisi sitä mieltä, että meillä olisi aktiivista elinkeinopolitiikkaa ja hyvää yritystoimintaa myös koko Suomen alueella.

Tämä karttaharjoitus vielä osaltani tässä ihmetyttää. Tätä on nostettu esille, ja jotkut sanovat, että keskusta on liikaa hirttäytynyt näihin työssäkäyntialueisiin. Itse kuulumme siihen valkoiseen alueeseen, meillä on tuhansia työpaikkoja. Naapurikunta on merkitty olevaksi siihen työssäkäyntialueeseen, kun sillä on pieni kunta naapurissa ja ne keskenään pendelöivät vahvasti. Mutta mitä merkitystä sitten on tällä työssäkäyntialueella sille, miten siellä päivähoidot pidetään pystyssä ja miten siellä vanhukset hoidetaan? Vai pitäisikö tässä myös ajatella, että näitä työpaikkoja hoidetaan sitten jollain tavalla? Minä en ymmärrä sitä. Tähän voisi kuntaministeri vastata työssäkäyntialueen osalta, miten se työssäkäyntialue tulee sitten todellakin vaikuttamaan siihen, että ne lähipalvelut säilyvät siellä kunnissa.

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa tällä välikysymyksellä tuoda sen ihmisen arjen esille, sen arjen turvallisuuden. Siihen liittyvät nämä kuntapalvelut, mutta siihen liittyvät työpaikat ja siihen liittyvät myös valtionpalvelut. Me olemme tuoneet nyt esille sen, mitä maakunnasta kuuluu, ja oman kantamme, että haluamme ihmislähtöistä ja palvelulähtöistä politiikkaa Suomeen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin maa- ja metsätalousvaliokunnan matkalta Lapista, ja oli mielestäni erinomainen asia, että ehdin vielä tuomaan terveiset sieltä. Siellä on tulevaisuuteen vahvasti uskovaa väkeä, joka myöskin uskoo menestykseen tulevaisuudessa.

Ehdin tässä kuulla edustaja Rehulan ja edustaja Pirttilahden puheenvuorot. Erinomaisia puheenvuoroja, ja itse asiassa edustaja Pirttilahti ehti nostaa esille juuri sen asian, jota halusin tässä alleviivata, nimittäin kunnan elinkeinotoimen. Meillä on Lapissa menestyviä esimerkkejä, jotka eivät olisi koskaan toteutuneet, jos ei kunta olisi ollut aktiivinen ja jos ei valtio olisi ollut mukana rakentamassa infraa. Otan vain esimerkin, josta mainitsen teille nimet Levi, Ylläs, Saariselkä, Pyhä-Luosto, Suomu, Sallatunturi, nämä matkailupisteet. Ne ovat kaikki edellyttäneet paikallisen kunnan elinkeinotoimen valtavaa aktiivisuutta, ja sitten siihen on tullut mukaan muu julkinen toimija, valtio, nimenomaan, infran, liikenneyhteyksien rakentamisessa. Sama pätee kaivosprojekteihin, joita meillä Lapissa on.

Kuntien toiminta ja aktiivisuus on näissä aina avainasemassa. Tästä syystä, kun puhutaan kunnallisista palveluista, jotka ovat äärettömän tärkeitä, ei pidä unohtaa sitä, että se verotulokertymä ja se menestyminen, paikallinen menestys rakennetaan kuitenkin yrittäjyyden, elinkeinoelämän kautta, työpaikat sen kautta, ja siinäkin on kunta aivan keskeinen toimija. Jos se saneerataan sieltä pois, niin siellä ei tapahdu yhtään mitään.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä uudistuksessa kokoomus on päässyt toteuttamaan omaa lempi-ideologiaansa eli keskittämispolitiikkaa. Hyvin halventavaan sävyyn on puhuttu nykyisestä kuntarakenteesta. On puhuttu, että se on hevosaikakautista. Haluaisin kysyä ministeri Virkkuselta, ajatteleeko hän, että Isossa-Britanniassa toteutettava big society -uudistus on hevosaikakautista. Uudistuksen lähtökohtahan on sen tosiasian tunnustaminen, että keskitetyillä ratkaisuilla ei voida enää hoitaa ihmisten tarvitsemia palveluita, eli siellä ollaan menossa juuri toiseen suuntaan.

Mikko  Savola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon, että saadaan ministeriltä nyt vielä sitten tämän keskustelun päätteeksi selkeitä vastauksia. Nyt haluaisin nimenomaan vastauksia niihin kaikista hämmentävimpiin kysymyksiin, mitä tuolta maakunnasta kuntapäättäjiltä tulee siitä, mitä nyt todella tulee tapahtumaan. Nyt muodostetaan sote-alueita, sosiaali- ja terveydenhuollon alueita. Jatketaanko niiden suunnittelua, muodostetaanko ne alueet, vai mitä tapahtuu terveydenhuoltoalueille, jotka tällä hetkellä ovat 20 000 asukkaan asukaspohjalla? Mitä tapahtuu ammatillisen koulutuksen alueille, jotka on nyt rakennettu tähän 50 000 asukkaan asukaspohjaan? Säilyvätkö nykyiset terveyskeskukset näissä kunnissa, missä ne tälläkin hetkellä ovat? Elikkä aivan selkeitä vastauksia: Mitä nyt tulee, arvoisa ministeri, tapahtumaan tässä lähitulevaisuudessa? Tehdäänkö kunnissa nyt turhaa työtä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalueitten suhteen, vai pitääkö siellä nyt odotella, mitä hallitus tulee määräämään tehtäväksi jatkossa?

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin oppositiopuolueen edustajana ei tarvitse olla hirveästi huolissaan ministerin omasta tulevaisuudesta tai hallituksen tulevaisuudesta, mutta mitä nyt tällä hetkellä odotetaan, mitä odottavat kuntakentällä ihmiset, ne, joista tänäänkin joku saattaa sattua vaikka netistä katsomaan tätä lähetystä, ja me, jotka täällä keskustelemme ja puhumme, mitä me odotamme — me odotamme päätöksiä.

Toinen asia, mitä me odotamme: me odotamme sitä, että hallitus olisi suunnilleen yhdellä äänellä, samalla viestillä liikkeellä. Se hämmennys, mistä meitä on syytetty, että me pelottelemme — minä puhun hämmennyksestä — se hämmennys, mikä kuntakentällä on, johtuu siitä, että esimerkiksi ministeri Virkkunen on 2. päivä syyskuuta puhunut eri asiaa kuin hän puhui eilen ja tänään täällä eduskunnassa. No, se on hyvä, että ministerinkin mielipiteet jalostuvat, mutta jos vertaa ja ajattelee tätä keskustelua, jota täällä on kahden päivän aikana tullut, niin viimeistään nyt alkaa olla se tilanne, että meillä on muuten oikeus ja suomalaisilla on oikeus tietää, mitä hallitus tässä on ihan oikeasti tekemässä.

Täällä on ollut sellaisia henkilöitä äänessä tänäänkin, jotka ovat olleet itse hallitusohjelmaa kirjoittamassa. He ovat sanoneet, että mitään pakkoja ei tule. En ole sellaisesta hallitusohjelmasta ollut päättämässä. Tai toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja on eilen täällä sanonut, että pakkoja ei tule, samoin puoluesihteeri Jungner lehtihaastattelussaan. Ensin oli tulkittu väärin, että SDP sanoutuu irti pakkopuheista, ja seuraavaksi hän korjasi, että häntä oli ymmärretty väärin.

Arvoisa puhemies! Vähintä, mitä seuraavien lähiviikkojen aikana tapahtuu, on se, että me saamme tietää, mitä tässä ihan oikeasti on tapahtumassa. Aivan liian monessa kunnassa ja kaupungissa tällä hetkellä odotetaan, kuka pelolla, kuka toiveella, kuka milläkin perusteella, mitä tässä tapahtuu. Kriteerien laatiminen vie oman aikansa, mutta vähintä on se, että tulee yksi viesti, mihin ollaan menossa.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitän näistä hyvistä puheenvuoroista, joita täällä on käytetty ja pohdiskeltu eri näkökulmista sitä, mitä kuntakentän osalta tulisi eri puolilla Suomea tehdä.

Edustaja Jokinen täällä aiemmin pohdiskeli sitä, eikö ole hyväksi, että kunnat kilpailevat keskenään. Tämä on varmasti sellainen asia, jota voidaan monesta näkökulmasta arvioida, mutta voi kyllä arvioida, että kun samalla seudulla, samassa kaupungissa, alueet kilpailevat keskenään, onko se kokonaisuuden kannalta välttämättä aina hyväksi. Tehdäänkö silloin turhia investointeja, kun kaikki pyrkivät saamaan asukkaita, työpaikkoja omille alueilleen? Mitä jos pystyttäisiin suunnittelemaan aluetta yhdessä, arvioimaan investointeja, arvioimaan palveluverkkoa yhdessä? Se saattaisi olla kokonaisuuden kannalta kuitenkin järkevämpää.

On totta kai hyvä, että kunnat vertailevat toimintaansa, kustannuksiaan, laatuaan, toimintansa tehokkuutta ja benchmarkkaavat itseään toisiin kuntiin ja kehittävät näin toimintojaan. Sen osalta onkin tärkeää, että koko ajan pyritään parantamaan myös vertailtavuutta kuntien tuotantotapojen ja toiminnan osalta, koska tällä hetkellä ne eivät välttämättä ole kovin läpinäkyviä ulospäin.

Pohdiskeltiin myös sitä, mikä on kunnan optimaalinen koko. Tätä vertailua hankaloittaa varmasti se, että kunnalla on aivan tavattoman paljon erilaisia tehtäviä järjestämisvastuullaan, ja usein kun keskustellaan optimaalisesta koosta, sekoitetaan palveluiden järjestäminen ja palveluiden tuotanto keskenään. On niin paljon erilaisia palveluita, että toisissa se optimaalinen tuotantolaitoksen koko on tavattoman paljon pienempi kuin taas toisissa palveluissa. Mutta monesti kun järjestämisvastuu on kuitenkin laajemmalla taholla, voidaan tuottaa laadukkaammin myös erilaisia palveluita. Tästä hyvä esimerkki on peruskoulu. Tuossa Paras-hankkeen aikana havaittiin, että ne hyvin pienet järjestäjät, hyvin pienet kunnat, jotka liittyivät osaksi isompaan järjestäjäkuntaan, niissä voitiin merkittävästi perusopetuksen laatua parantaa, koska oli mahdollisuus palkata esimerkiksi erityisopettajia, koulukuraattoreita, erilaisia erityisasiantuntijoita, joita voitiin hyödyntää eri kouluissa.

Edustaja Pirttilahti nosti esiin myös valtion palvelut eri alueilla, ja se on erittäin tärkeä näkökohta, koska tiedämme, että eri alueilla on tyytymättömyyttä sen osalta, että valtion palveluita on viime vuosina viety alueilta pois, koska tässäkin toimintatavat ovat muuttuneet eivätkä ihmiset asioi välttämättä niin paljon eri toimistoissa. Sen osalta tärkeä onkin hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan luodaan koko maassa kuntatasolle kattava yhteispalvelupisteiden verkko ja määritellään jokaisessa yhteispalvelupisteessä vähintään etäpalveluna saatavilla olevat valtion, kuntien ja eri viranomaisten palvelut, ja tämä työ on parhaillaan käynnistymässä. On järkevää, että julkinen toimija yhdistäisi myös voimiaan eri alueilla ja voitaisiin valtion palveluiden ohella myös kuntien palveluita tarjota näissä pisteissä. Tällä hetkellähän kunnista ehkä voimallisimmin Espoo on näin järjestänytkin palveluitaan erilaisissa yhteispalvelupisteissä.

Edustaja Pirttilahti nosti esiin myös henkilöstömenojen osuuden ja sen, että tämä 5 vuoden määräaika, irtisanomissuoja, hankaloittaa sitä, että voitaisiin uudistaa toimintoja kuntien yhdistyessä. Sen ei kuitenkaan seuraavien vuosien aikana pitäisi olla siinä mielessä merkittävä ongelma, että nythän vuoteen 2015 mennessä jo joka viides kunta-alan työntekijä eläköityy ja vuoteen 2020 mennessä jopa kolmasosa, joten suurempi ongelma on monella alueella uusien työntekijöiden rekrytointi. Mutta toki on niin, että välttämättä aina henkilöt eivät siirry ja eläköidy juuri niistä tehtävistä pois, mistä olisi tähän mahdollisuus, koska kunta-alallakin se suurin työntekijäjoukko ovat sairaanhoitajat, ja siellä se tarve vain kasvaa seuraavina vuosina.

Edustaja Mölsä nosti esiin tämän työssäkäyntialueen käsitteen, joka on paljon hämmentänyt erilaisissa keskusteluissa. Meillähän on nykyisessä kuntajakolaissakin jo määritelty, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta vastaavasta toiminnallisesta kokonaisuudesta, ja tältä osinhan hallitusohjelmassakaan ei ole sidottu tätä työssäkäyntialuetta esimerkiksi tuohon Tilastokeskuksen määritelmään. Siinähän työssäkäyntialueen muodostaa jo se, että 10 prosenttia kunnan asukkaista käy tietyssä kunnassa töissä. Toisaalta viitattiin tuohon työvoimahallinnon työssäkäyntialueeseen, jossa taas on tietty kilometriraja, jonka sisällä määritellään tuo työssäkäyntialue. Hallitusohjelmassahan ei ole sidottu työssäkäyntialuetta Tilastokeskuksen tai Temmin erilaisiin määritelmiin vaan pyritään arvioimaan erilaisilla indikaattoreilla ennen kaikkea sitä, mikä tänä päivänä muodostaa sen ihmisten luontaisen talousalueen lähinnä kaupunkiseuduilla, mikä tosiasiallisesti on jo toiminnallisesti yhtä kaupunkia, vaikka siinä on useampia kuntia tuolta alueelta. Tältä osin pyritään käyttämään peruskunnan muodostamisen kriteerinä työssäkäyntialuetta.