Arvoisa puhemies! Nyt on aika ottaa tosissaan esille kysymys kotimaisen ruuan tuotannosta. Hallitusohjelmassa tunnistetaan tarve, että kotimaassa tuotetaan turvallista ruokaa ja tarpeeksi ja että sitä tuotetaan kaikkialla Suomessa, myös meillä Lapissa. Mutta hallitusohjelmassa on raju ristiriita silloin, kun on kyse toimenpiteistä ja rahasta. Budjettileikkaukset ovat kohdistumassa rajuimmin juuri maatalouteen ja erityisesti sen tulevaisuuteen. Maatalouselinkeino on nyt todella rajussa kannattavuuskriisissä. Pelkät kauniit puheet eivät auta; tarvitaan tekoja ja pian.

Kysynkin maa- ja metsätalousministeri Koskiselta: Miksi te ette ole kuunnellut kaikissa näissä neuvotteluissa lähiruuan tuottajia, viljelijöitä, ja kuunnellut, mikä on todellinen viljelijän hätähuuto?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on kuunneltu lähiruuan tuottajia ja vähän muitakin tuottajia, niitähän melkein päivittäin tapaa. Jos vaikka ehtii kotona käymään, niin voi kysyä naapureilta, miten heillä menee.

Se on totta, että Suomessa maatalouden kannattavuus on huonolla tasolla. Niin on ollut monta vuotta. Arviot tämän vuoden tuloksesta ovat noin 900 miljoonaa euroa maatalouden tulokseksi, ja se on ihan liian vähän. Kysymys on tietysti pitkässä juoksussa monista asioista. Yksi on se, paljonko voidaan tukia maksaa, mikä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka. Toinen on se, mikä on kustannuskehitys maataloudessa, ja kolmanneksi sitten vaikuttaa se, mikä on hinta, mitä maataloustuottajat saavat. Valitettavasti muutamilla aloilla, varsinkin lihapuolella, hinta on tällä hetkellä aivan liian alhainen.

Suomessa on Euroopan ja koko maailman tiukimmat vaatimukset maataloustuotannolle ympäristön- ja eläintensuojelussa, ruuan turvallisuudessa, mutta kuka nämä oikein maksaapi? Maksu on jätetty yksin viljelijöitten harteille. Ruoka on tulevaisuutemme, mutta mitkä ovat tulevaisuuden eväät? Meillä on maataloudessa 11 vuoteen heikoin kannattavuus. Mitä on tapahtunut? Tuottajan kustannuksella on kasvatettu kauppojen katetta. Hallitusohjelmassa on kyllä luvattu selvittää viljelijän markkina-asemaa. Joko hallitus on alkanut tehdä jotain konkreettisia toimenpiteitä tämän asian eteen?

Nyt tällä asialla on oikeasti kiire. Ei meillä ole aikaa odottaa neljää vuotta, että aletaan tehdä konkreettisia toimenpiteitä. Kuvaannollisesti voisi sanoa, että nyt syödään maatalouspuolella jo siemenperunoita, ja jos siemenperunat syödään nyt, niin mitä me kylvämme ensi vuonna, seuraavasta vuodesta puhumattakaan?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Vaikka äsken totesin, että maatalouden kannattavuus ei ole kovin hyvällä tolalla, niin ei nyt ihan niin synkkä tilanne ole kuin edustaja täällä maalaili. Kyllä niitä siemenperunoita riittää vielä seuraavaksikin vuodeksi, ja onhan meillä myös varmuusvarastointikin olemassa tarvittaessa.

Mutta tämä on todella tärkeä kysymys, ja se, mitä mietitään tällä hetkellä ministeriössä, liittyy siihen, millä tavalla tämän elintarvikeketjun kaikki osaset toimisivat paremmin, käydään vähän läpi sitä, minkä takia esimerkiksi viime vaalikaudella täällä ollut tuottajaorganisaatiolaki ei edennyt — siinä oli paljon vastustusta — ja millä ylipäätään voitaisiin vahvistaa tuottajienkin asemaa tässä elintarvikeketjussa. Yhtenä osana tavallaan tätä tuottajan aseman parantamista on myös tämä lähiruoka- ja luomuruokaohjelma, mitä käynnistetään ensi vuoden rahoilla, ja tällä hetkellä valmistelu sen suhteen on käynnissä.

Arvoisa puhemies! Ruuan hintaa kohtaan maailmalla on olemassa kovat paineet, ja Suomi korkeiden kustannusten maana joutuu tietenkin tekemään monenlaisia toimia, jotta näitä hintapaineita pystyttäisiin hillitsemään. Ministeri Koskinen, luetelkaa muutamia asioita, joilla te meinaatte pitää hinnat kurissa niin, että suomalainen ruoka säilyttää kilpailukykynsä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalli hyvin tietää, että kysymys on erittäin vaikea; sen takia hän esittikin sen.

Kustannuskehitys johtuu monenlaisista tekijöistä, siitä, miten maailman raaka-aineiden hinnat muuttuvat: mikä on esimerkiksi öljyn hinnan kehitys, joka vaikuttaa tietysti maataloudessa käytettävien polttonesteiden hintoihin, ja mikä toisaalta on lannoitteiden raaka-aineiden hinta, koska se vaikuttaa lannoitteiden varsinaisiin hintoihin. Näihin ei paljon kyllä ministeriön päätöksillä eikä valitettavasti eduskunnankaan päätöksillä voida vaikuttaa. Mutta voidaan tietysti miettiä esimerkiksi sitä, minkä tyyppisiä määräyksiä meillä on olemassa, mikä on lain sääntelytaso sillä tavalla, että voidaan helpottaa sitä kustannustaakkaa. Ja tietysti olennainen asia on se, millä tavalla kustannukset tässä ketjussa menisivät eteenpäin, jotta jokainen ketjussa oleva osa saisi omansa pois reilulla tavalla.

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tätä debattia vielä tässä ja kysyisin maatalousministeriltä: Kuinka nyt sitten polttoaineeseen liittyvät tulevat budjettisupistukset, esimerkiksi polttoaineen palautusjärjestelmän purkaminen maatalouspuolelta, tulevat edelleen kiihdyttämään tätä katteen saamista maatalouteen? Ja toiseksi nämä tulevat suunnitelmat tähän neuvontakenttään. Meille on hyvin paljon tullut viestejä eri järjestöiltä, maataloustoimintaa hyvin lähellä olevilta järjestöiltä, että heiltä on supistumassa jopa puolet heidän toiminta-avustuksistaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Se on totta, hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin, että maatalouden energiaveropalautusta leikataan 20 miljoonalla eurolla. Se oli yksi osa tätä säästöpakettia, mitä tässä tehtiin. Toinen myös liittyy tähän, neuvonnan rahat tähän säästöpakettiin, että maa- ja metsätalousministeriön säästötavoite hallitusohjelmaneuvottelujen mukaan on 110 miljoonaa euroa. Että säästöjä on haettu, ja ensi viikon aikana, kun budjetti julkistetaan, niin siellä sitten tulee esille myös, että neuvonnan rahoistakin muutama miljoona ollaan leikkaamassa. Säästäminen on ikävää, mutta se on kyllä välttämätöntäkin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa edellytetään myös EU:n maatalouspolitiikassa Suomen aktiivisuutta, että hyväksyttävämmin ja oikeudenmukaisemmin myöskin Suomen kaltaisen maatalouden tarpeita voidaan hoitaa, mutta kansallisesti meidän pitää ymmärtää, että bulkkituotannolla me emme pärjää vaan laadulla. Sen takia hallitusohjelmassa SDP myös oli voimakkaasti painottamassa luomualan ja lähiruuan kehittämisohjelmaa. Tältä osin pitää nostaa jalostusastetta, tukea tätä luomuruokaketjua ja todella tuottajan asemaa kilpailun ja kaupan piirissä parantaa myös julkisissa hankinnoissa. Mutta mikä tärkeintä: myös kansallisen maatalouspolitiikan pitää tunnustaa työvaltaisen maatalouden eritystarpeet ja nuorten tuottajien vaikeampi asema.

Mitenkä te olette lähtenyt toteuttamaan sitä hallitusohjelman lähtökohtaa, että nimenomaan aktiiviviljelyyn ja nuorten tuottajien asemaan kohdistetaan erityistoimia esimerkiksi omistamisen sijasta, näennäisviljelytukien sijasta?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäen puheenvuorossa oli niin monta kysymystä, että kaikkiin ei millään minuutissa ehdi vastaamaan.

Lähiruoka- ja luomuruokaohjelmat ovat erittäin tärkeitä, ja niitä lähdetään toteuttamaan, niin kuin sanoin, ja paitsi että ohjelmat ovat tärkeitä, niitten avulla myös suomalaisesta ruuasta puhutaan laajemminkin. Se toivottavasti lisää tätä kautta myös muunlaisen sinänsä hyvän suomalaisen ruuan kysyntää riippumatta siitä, onko se nyt sitten nimenomaan lähiruokaa tai luomuruokaa.

Mitä tulee sitten aktiiviviljelyjuttuun, niin EU-maatalouspolitiikan uudistuksessa — mitä siitä tällä hetkellä tiedetään tai mitä on vuotanut julkisuuteen — puhutaan myös aktiivituotannon tukemisesta, ja sitä joudutaan varmaan tarkastelemaan, mutta senkään määrittely täsmällisesti ei ole kovin helppoa. Ylipäätään ottaen minä en olisi Suomessa huolissani siitä, että meillä olisi näennäisviljelyä. Ei sitä juurikaan ole, ja sitä ainakin tarkastellaan aivan tarkasti. Ja minä luulen, että viljelijät kyllä itsekin hyvin tietävät, että pyrkivät toimimaan maanviljelyssä sillä tavalla kuin meillä pitkään on toimittu.

Herra puhemies! Maassamme on harjoitettu maatalouspolitiikkaa viimeisten 15 vuoden aikana Euroopan unionin ehdoilla, mikä on johtanut siihen, että on laajoilla maaseuduilla tullut lautoja ikkunoihin ja pönkkiä oville. Aikooko tämä hallitus jatkaa tällä samalla linjalla, noudattaa orjallisesti Euroopan unionista tulleita direktiivejä ja muita määräyksiä, vai vaaditteko te sellaista maatalousohjelmaa, jolla taataan suomalainen puhdas ruoka ja maaseudun elinvoima?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, silloin meidän piti hyväksyä myös EU:n yhteinen maatalouspolitiikka. Maatalouspolitiikkaa reivataan tietysti koko ajan, ja niissä uudistuksissakin — kohta seuraava uudistus lähtee liikkeelle — tietysti pyritään huomioimaan myös se, että Suomessakin voidaan maataloutta harjoittaa. Se on kirjattu kyllä moniin EU:n huippukokouspäätelmiinkin, että maataloutta pitää voida harjoittaa kaikkialla Euroopassa mukaan lukien ne alueet, joilla on erityisiä ongelmia. Sen lisäksi pitää muistaa se, että meillä on omia poikkeuksia, jotka me aikanaan saimme liittyessämme Euroopan unioniin: meillä on kuuluisa artikla 141, mikä koskee Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tukea, meillä on artikla 142, mikä koskee pohjoista tukea, jolloin meillä on mahdollisuus maksaa kansallisia tukia huomattavasti enemmän kuin monilla muilla mailla.

Mitä liittyy sitten maataloudessa tapahtuneeseen rakennemuutokseen, mihinkä edustaja ilmeisesti viittasi: Jos katsoo tilastoja, niin kyllä Suomessa rakennemuutos maataloudessa alkoi jo huomattavasti ennen kuin liityttiin Euroopan unioniin, ja rakennemuutos jatkuu edelleenkin. Se jo tulee pelkästään siitä, että suuret ikäluokat ovat kohta jäämässä eläkkeelle ja aina tiloilla ei välttämättä ole jatkajia tai halukkaita jatkajia, ja sen johdosta tilojen lukumäärä tulee jatkossakin kyllä vähenemään.