Arvoisa herra puhemies! Varkaudessa murhattiin eilen raakalaismaisesti 17-vuotias tyttö, joka pyöräili päiväsaikaan kaveriensa kanssa. Rikoksesta epäiltynä on keski-ikäinen mies, joka julkisuudessa olleiden tietojen mukaan valitsi uhrinsa täysin satunnaisesti, mielivaltaisesti. Epäilty on heti poliisin alustavassa puhuttelussa tunnustanut teon. Motiiviksi hän kertoi halunsa päästä mielisairaalaan. Myös viime aikoina esillä olleissa surullisiksi ilmiöiksi muodostuneissa perhesurmissa on ilmennyt, että rikoksentekijä on jo hakenut apua mielenterveysongelmiinsa, mutta ei ole sitä saanut. Samoin joitakin vuosia sitten tapahtuneissa täysin sivullisiin kohdistuneissa murhissa, muun muassa Keravan koripalloilijatytön murhassa, Helsingin metron kirvesmurhassa ja Pasilassa tapahtuneessa sauvakävelijävanhuksen murhassa, rikoksentekijä on tehnyt tekonsa siksi, että pääsisi hoitoon mielenterveysongelmiensa vuoksi.

Mielenterveysongelmat ja riittävän hoidon puute (Puhemies koputtaa) ovat usein syynä järkyttäviin henkirikoksiin. Kysynkin: mitä hallitus aikoo tehdä riittävien mielenterveyspalvelujen tarjoamiseksi etenkin niitä pyytäville ja täysin viattomiin ja sivullisiin kohdistuneiden vakavien väkivaltatekojen estämiseksi?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Peruspalveluministeri voi osaltaan vastata myös tähän.

Varkauden surma on järkyttävä ja käsittämätön. Valtioneuvoston puolesta haluan välittää osanoton surman kohteena olevan tytön läheisille, vanhemmille ja ystäville. Tämmöinen surmatyö herättää monenlaisia kysymyksiä, varmaan päällimmäisenä sen, miten tämä olisi voitu välttää. Me emme vielä tiedä kaikkea, mikä tapahtumaan johti, mutta ne selitykset ja selvitykset, mitä ensi vaiheessa on saatu, jotenkin ne antavat ymmärtää, olisiko tätä mitenkään voitu ennakoida tai välttää. Onko tämä semmoinen asia, jota ei ole voinut välttää, vai olisiko sen voinut välttää? Toivon mukaan näihin asioihin saamme selvyyttä, mutta teon laatu on niin käsittämätön, että ei sitä oikeastaan pysty edes ymmärtämään.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Vaikeisiin asioihin, vaikeisiin ongelmiin ei saisi koskaan hakea yksinkertaisia ratkaisuja, ja se, millä tavalla meillä lähestytään mielenterveysongelmaisia, millä tavalla meidän palvelumme vastaavat sitten sitä palveluntarvetta, siinä on todella iso kokonaisuus, jota pitää pystyä lähestymään monelta eri kantilta. Silloin, kun tällainen tragedia tapahtuu, pitää miettiä paitsi sitä, millä tavalla pystytään tukemaan niitä ihmisiä, jotka ovat olleet näiden murheellisten tapahtumien kohteena siinä lähipiirissä, siellä yhteisöissä, myös tietysti sitä, millä tavalla hallitus pystyy paremmin hallinnollisin toimenpitein varmistamaan sen, että meidän palvelujärjestelmämme toimii, ettei siellä ole sellaisia vuotokohtia, joiden läpi sitten jotkut ihmiset pääsevät putoamaan ja näin olen jäävät ilman tarvittavaa tukea ja hoitoa.

Toisaalta sitten meidän pitää myöskin kansakuntana katsoa joka ikinen sitä omaa toimintaamme, (Puhemies koputtaa) millä tavalla me toimimme lähipiirissä, huomioimmeko me sen, että joku ihminen ei ehkä osaa edes pyytää sitä apua, ettemme me kävele ihmisten ohi. Pitäisi enemmän pysähtyä, kysyä, kuinka voit ja kuinka voin auttaa. (Puhemies koputtaa) Sitten toisaalta myöskin se, että pitää aina olla se ilmoitusvelvollisuus joka ikisellä ihmisellä, jos näkee, niin kuin ehkä tässä Varkauden tapauksessa on käynyt, että ottaa yhteyden viranomaisiin riittävän ajoissa ja kertoo omista havainnoistaan.

Arvoisa herra puhemies! Väkivalta- ja seksuaalirikollisten teon uusintariski on tutkimusten mukaan huomattava. Vaarallisuusarvion tekemistä vankilasta vapautuneille vangeille on kehitetty, mikä on erinomainen asia. Kehysriihen mukaan vankiloiden avolaitospaikkoja ollaan kuitenkin jatkuvasti lisäämässä, jopa 30 prosenttia hallituskauden loppuun mennessä. Jo nyt vankeinhoidon ammattilaisten mukaan avolaitoksiin sijoitetaan vankeja, jotka eivät vaarallisuutensa vuoksi todellakaan sinne kuuluisi.

Kysyn: miten hallitus aikoo varmistaa, että tavallisen ja rehellisen kansalaisen koskemattomuus turvataan ja että vaaralliset väkivaltarikolliset, joiden rikosten uusimisriski on suuri, pidetään suljetuissa laitoksissa, joko vankilassa tai mielisairaalassa?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri ei ole nyt paikalla, voidaan ehkä palata tähän teemaan sinä vaiheessa, kun hän on seuraavalla kyselytunnilla todennäköisesti paikalla, mutta mikäli lainsäädännön uudistustarpeita on, niitä luonnollisesti arvioidaan.

Haluaisin ehkä vielä tähän tematiikkaan hieman pohtia sitä, että mehän emme tällä hetkellä vielä tiedä, olisiko tämä surmatyö voitu välttää viranomaisen toisenlaisen toiminnan seurauksena. Siitä toivon mukaan saamme lisää tietoa myöhemmin, ja sitten katsotaan, voidaanko siitä vetää joitain johtopäätöksiä. Mutta joskus on vaan niin, että niin paljoon kuin yhteiskunnallinen päätöksenteko pystyykin, ihan kaikkeen se ei aina pysty. Näiden ensi tietojen varassa, missä nyt kaikki olemme, tulee kyllä kiistatta semmoinen olo, että onkohan tässä kysymys semmoisesta, että vaikka kuinka hyvä viranomaisverkosto Suomessa olisi, niin viranomainen ei voi seistä jokaisen ihmisen vieressä. Silloin me tarvitsemme sitä kansalaisyhteiskuntaa, (Puhemies koputtaa) joka havainnoi lähimmäistä ja toimii sitten terveen harkintansa ja järkensä mukaan, joko ilmoittaa eteenpäin tai kantaa lähimmäisestä vastuuta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvanen tarttui erittäin tärkeään asiaan. Mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu yhteiskunnassamme. Mielenterveysongelmista kärsivälle saattaa olla erittäin ylivoimaista kertoa ongelmastaan kenellekään, ja siksi olisikin erittäin tärkeää, että ensimmäinen, jolle mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ongelmistaan kertoo, ohjaa hänet hoitoon ilman välikäsiä.

Arvoisa ministeri, onko järjestelmä tällä hetkellä niin byrokraattinen, että ihminen unohtuu sinne rakenteisiin? Ihmisiä on pompoteltava luukulta luukulle ongelmiensa kanssa, eikä akuuttiin hätään ole saatavilla heti apua. Eikö ihmisen pitäisi aina olla etusijalla?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kyllä ihmisen täytyy aina olla etusijalla. Nyt, kun sisäministeriön alaisuudessa selvitetään näitä viimeaikaisia hyvin murheellisia tapahtumia, niin tarkoituksena on juuri käydä läpi, onko siellä tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua, koska lainsäädännön tasolla ei ole olemassa sellaisia esteitä, etteikö ihmisen hoitoonohjaus voisi tapahtua juuri siinä tilanteessa samalla hetkellä. Meillä itse asiassa viime hallituskaudella aloitettiin Mieli-hankkeen mukaiset toimenpiteet, joita myöskin tällä hallituskaudella viedään eteenpäin. Siellä on yhden oven periaate, niin että ihmisen ei tarvitsisi kulkea luukulta toiselle. Se on äärimmäisen tärkeää, koska se käden ojentaminen, avun pyytäminen, saattaa olla todella korkean kynnyksen takana, ja, aivan oikein, kuten edustaja totesi, kun sitä apua ihminen pyytää, niin se apu pitää hänelle myöskin antaa. Ennalta ehkäisevä työ, (Puhemies koputtaa) niin että tunnistetaan varhaisessa vaiheessa, on myöskin nyt tämän hallituksen yksi tärkeimpiä painopisteitä. Tätä (Puhemies koputtaa) viemme myöskin kaikkialle kuntakenttään.

Arvoisa puhemies! Etenkin nuorten mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet, ja on hälyttävää se, että nuorten mielenterveyspalveluissa on suuria alueellisia eroja. Meillähän on laki, jonka mukaan nuoren pitäisi päästä hoitoon 3 kuukauden sisällä, niin sanottu hoitotakuu, mutta tämä ei kaikkialla Suomessa toteudu. Mitä hallitus on tehnyt tai tekemässä, jotta nuorten hoitotakuu erityisesti näissä mielenterveyspalveluissa toteutuisi nykyistä paremmin?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Pyysin tänään viimeisimmät luvut siitä, millä tavalla nuorten kohdalla hoitotakuu toteutuu. Tilannetta on saatu kyllä paremmaksi, mutta edustaja on aivan oikeassa: vielä meillä on paljon töitä tehtävänä. Sen vuoksi meillä on paljon erilaisia toimenpidekokonaisuuksia. Me olemme viemässä Kaste-hankkeen kautta eteenpäin muun muassa sitä, millä tavalla me saamme kokonaisuuksia paremmin hallintaan, niin että sitä varhaista puuttumista, varhaista tunnistamista saataisiin toteutettua. Millä tavalla kouluterveydenhuollon puolelta niin ikään on riittävästi välineitä, tätä myöskin on nyt vahvistettu ja viety eteenpäin kuntiin, ylipäänsä sitä, millä tavalla meillä matalan kynnyksen palvelut toimivat tänä päivänä, etsivä nuorisotyö, minkälaisia välineitä sieltä pystyttäisiin ottamaan käyttöön paremmin valtakunnallisesti, koska meillä on alueita, joissa tätä puolta on kehitetty todella hyvin, ja nyt pitäisi saada tämä tasa-arvoisuus sitten kaikkialle Suomeen, niin että niistä hyvistä käytännöistä otettaisiin koppi myös siellä, missä palvelujärjestelmä ei vielä tältä osin toimi.

Värderade talman! Så som tidigare talare här sagt så har bland annat Kristian Wahlbeck, utvecklingsdirektör vid Föreningen för Mental Hälsa, konstaterat att byrokratin hindrar att de som behöver hjälp får det. Vi vet många, vi som läser Hufvudstadsbladet, till exempel att har man både drogproblem och mentala problem blir man utanför vård. Man ska vara drogfri för att komma in på mentalvården eller tvärtom.

Arvoisa ministeri! Tänään Kristian Wahlbeck, Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, on taas todennut, joku aikaisempi puhuja ehkä viittasi siihen, että moni jää terveyspalvelujen ulkopuolelle. Yksi ryhmä, joka on tällainen, on moniongelmaiset, jos sinulla on sekä mielenterveys- että päihdeongelma. Arvoisa ministeri, onko edelleen näin, että jos sinulla on päihdeongelma, et pääse mielenterveyspalvelujen piiriin? Valitettavasti on saatu myöskin lukea, että sellaiset nuoret ovat tehneet itsemurhia tai muille pahaa.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Näin ei missään tapauksessa saisi olla, päinvastoin. Me pyrimme nyt saamaan paremmin näitä kokonaisuuksia hallintaan niin, että niin päihde- kuin mielenterveystyö olisivat paremmassa yhteydessä toinen toisiinsa. Ja toinen työ, mitä tämä hallitus on tekemässä, on se, että me saamme sinne perusterveydenhuollon piiriin parempia päihdepalveluita, parempia mielenterveyspalveluita ja niiden tiimoilta myöskin osaamista. Tätä on monissa kunnissa lähdetty jo kehittämään niin, että siellä on asiantuntevaa ammattilaisporukkaa, joka nimenomaan ymmärtää tämän asian puolen ja sitten osaa myöskin ohjata siinä palvelujärjestelmässä oikeaan paikkaan: millä tavalla otetaan esimerkiksi järjestökentän tukipalvelut ja AA-puolen palvelut huomioon? Tämäkin on äärimmäisen tärkeää. Me emme voi katsoa vain yhdestä näkökulmasta yhden ihmisen ongelmaa, vaan siinä pitää katsoa koko se repertoaari, mikä meillä kunnissa on tarjolla.

Tänä päivänä meillä on kyllä (Puhemies koputtaa) kehitetty palveluita hyvin laajasti, ja myöskin järjestökentän taholla on tähän työhön ryhdytty. Tässä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus on ollut ensiarvoisen tärkeä.