Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valtiovarainvaliokunnan mietintö Valtiontilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2005. Tämä kertomus on ed. Puiston johtamien valtiontilintarkastajien ensimmäinen täysimittainen kertomus, jossa valtiontilintarkastajat ovat kolmen yläotsikon alla käsitelleet, kuinka eduskunnan ohjauksella ja eduskunnan myöntämillä resursseilla on saatu asioita aikaan ja missä ongelmia on. Nämä kolme yläotsikkoa ovat valtionhallinto ja talouden kilpailukyky, hyvinvoinnin edellytykset ja arjen turvallisuus ja ympäristön suojelu.

Valtiovarainvaliokunnassa kertomusta on käsitelty itse asiassa kaikissa valtiovarainvaliokunnan jaostoissa lukuun ottamatta sitä, että verojaosto ei ole erikseen liittänyt tähän kannanottoa, mutta sielläkin asia on käyty läpi, ja sitten valiokunnan havainnot ja kannanotot on koottu yhteen hallinto- ja tarkastusjaostossa. Käyn läpi mietinnössä esiin otettuja asioita siinä järjestyksessä kuin niitä on käsitelty.

Kauppa- ja teollisuusjaostossa on otettu kantaa siihen, mitä valtiontilintarkastajat ovat sanoneet yritysten kansainvälistymisestä ja ulkomaisten investointien edistämisestä. Tässä todetut seikat ovat monille varmasti hyvinkin tuttuja. Valiokunta on painottanut sitä, että nimenomaan pienten ja aloittavien yritysten on usein vaikea olla suomalaisten viranomaisten kansainvälistymispalveluiden asiakkaina nykypäivän taloudessa. Yhä pienemmät yritykset tarvitsevat kansainvälistymispalveluita ja tarvitsevat niitä jo yritystoiminnan alkuvaiheessa, mutta ehkä tämän yrityspalveluiden pirstaleisuudenkin vuoksi näitä palveluita on välillä hyvin vaikea saavuttaa ja yrityksillä ei läheskään aina ole kovinkaan kattavaa tietoa näiden palveluiden olemuksesta.

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla Suomen ulkomaanedustustojen verkko palvelee yrityksiä ja niiden kansainvälistymistä. Valiokunta toteaa, että edustustoverkkoa tulisi hyödyntää aiempaa selkeämmin kansainvälistymisen ja viennin edistämisessä. Valiokunta kiinnittää huomiota kansainvälistymisavustusten määrärahojen riittävyyteen, ja sinne myös eräissä budjettikäsittelyissä on siirretty voimavaroja toisilta kauppa- ja teollisuusministeriön momenteilta.

Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut erikseen esille Venäjän, joka on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista ja myös Suomen merkittävä kauppakumppani. Todetaan, että Venäjään liittyvä osaaminen on kuitenkin heikentynyt Suomessa ja että Suomen kilpailukyvyn ja yritysten kasvumahdollisuuksien kannalta on tärkeää, että Venäjä-tietoutta ja -osaamista vahvistetaan määrätietoisesti. Tämä on kannanotto, joka on paikallaan. Meillä usein on pidetty yllä käsitystä Suomesta eurooppalaisena Venäjä-osaamisen suurvaltana. Joiltain osin tämä varmasti pitää paikkansa, mutta jos katsotaan esimerkiksi niitä lukuja, kuinka monet koululaiset ylipäätänsä esimerkiksi kouluaikana opiskelevat venäjää, nämä luvut ovat vähentyneet, ja hyvät Venäjän-kaupan osaajat ovat sellaisia, joilla on tietenkin kaupallista osaamista, mutta usein myös kielitaito on siellä tarpeen.

Viennin edistämisen lisäksi kiinnitetään huomiota kysymykseen kansainvälisistä investoinneista Suomeen. Se on tietenkin aihe, josta on talouspoliittisen keskustelun yhteydessä paljonkin tässä salissa keskusteltu. Tässä ehkä esitetään siihen vaan tietty kapea näkökulma, jossa kiinnitän huomiota siihen, että Suomessa ulkomaisten investointien edistämiseen tarkoitetut voimavarat ovat erittäin niukat moniin kilpailijamaihin nähden ja että näitä voimavaroja tulisi nykyistä ehkä tehokkaammin pystyä käyttämään. Tämä on yksi näkökulma keskusteluun investoinneista. Me usein puhumme siitä, mitkä ovat meidän taloudellisen toimintamme indikaattoreita, veroasteesta, hallinnon toimivuudesta, osaamisesta, mutta ehkä tällainen enemmän sitten markkinoinnin ja mainostamisen puoleenkin menevä toiminta tässä kohtaa on tärkeää varsinkin, kun Suomi ei kuitenkaan ole mikään maailman kaikkein tunnetuin maa ehkä itsessään.

Arvoisa puhemies! Nyt taisin puhua tuosta aiheesta aika pitkään. Tämän lisäksi on käsitelty talousrikollisuutta. Tämä on aihe, johon valiokunta on tietenkin kiinnittänyt huomiota useissa yhteyksissä, ja myös tässä kohtaa monet valiokunnan ottamista kannanotoista ovat sellaisia, jotka toistuvat tässä. Peruslähtökohtana tietenkin käsitellään harmaata taloutta ja talousrikollisuutta asiana, joka on Suomen talouden toiminnan kannalta merkittävä.

Talousrikollisuus esimerkiksi viime vuosina on ehkä monimutkaistunut tai tullut vaativammaksi selvittää, ja on pidetty tärkeänä sitä, että resursseja näiden rikosten selvittämiseen on poliisilla, ja sitten myöhemmin tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota myös siihen, että kun poliisin resursseja selvittää talousrikoksia kasvatetaan, niin samaan aikaan on syytä kasvattaa myös syyttäjän resursseja. Talousrikollisuus ja harmaa talous ovat tietenkin tärkeitä kysymyksiä myös lain velvoitteiden mukaan toimivien yritysten kannalta, niiden kilpailukyvyn kannalta, oikeudenmukaisen toimintaympäristön kannalta ja tietenkin myös työntekijöiden kannalta siitä näkökulmasta, saavatko he itselleen kuuluvan palkan ja sitten toisaalta oikeuden esimerkiksi työttömyysturvaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota verovalvonnan ja poliisin yhteistyöhön. Valiokunta kiinnittää huomiota asiaan, josta aikaisemminkin on lausuttu, eli siihen, että lainsäädäntö takaisi mahdollisuuden massatietojen luovuttamiseen veroviranomaisen ja poliisin välillä, jolloin poliisi voisi nykyistä paremmin kohdistaa tutkimusresurssejaan. Sen lisäksi valiokunta kiirehtii uudistusta, josta tässä salissa myös on itse asiassa tänä keväänä keskusteltu, eli sitä, että Suomessa elinkeinotoimintaa harjoittaville, rajoitetusti verovelvollisille yrityksille tulisi velvoite rekisteröityä ennakkoperintärekisteriin.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on käsitelty maataloustukien valvontaa. Tämä on myös eräänlainen kestosuosikki valiokunnassa käsiteltävien aiheiden joukossa. Ehkä lyhyesti perusongelma on varmasti siinä, että samaan aikaan kun maatilojen määrä on vähentynyt, niin valvontaan käytetyt työvuodet ja määrärahat ovat kasvaneet. Valtiovarainvaliokunta pitää tässä yhteydessä perusteltuna valtiontilintarkastajien kannanottoa valvontaan käytettyjen voimavarojen seurannan tehostamisesta ja tarkentamisesta maa- ja metsätalousministeriössä, kauppa- ja teollisuusministeriössä ja te-keskuksissa, jotta olisi hyvä käsitys siitä, mitä yhteensä tähän valvontaan satsataan. Yksityiskohtina sitten otetaan kantaa esimerkiksi niihin kysymyksiin, millä tavalla saadaan tietoa siitä, minkä kokoisia suomalaiset pellot ovat, koska tämä on tietenkin näiden tukien perustana.

Valtiontilintarkastajat ja valiokunta ovat käsitelleet työvoiman palvelukeskuksia. Näissä kannanotoissa ehkä on se punainen lanka, että työvoiman palvelukeskukset ovat nyt toimineet jonkun aikaa ja toimintaa on tarkoitus tästä vielä parantaa, mutta joitain ongelmallisia asioita on noussut esiin. Yksi niistä on se, että kun työvoiman palvelukeskukset ovat työministeriön johtamia, niin ehkä kaikilta osin sosiaali- ja terveydenhuollon ja erityisesti terveydenhuollon kiinnittyminen näihin palvelukeskuksiin ja niiden toimintaan ei ole ollut kaikilta osin ihanteellista.

Valtiontilintarkastajat ovat pitäneet huolestuttavina niitä näkemyksiä, joiden mukaan ylipäätänsä kaupunkien terveysvirastot eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita pitkäaikaistyöttömien sairauksista, ja nämä työvoiman palvelukeskukset olisivat yksi mahdollisuus, jolla pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltoa voitaisiin parantaa. Tässä yhteydessä todetaan myös se lisämääräraha, josta eduskunta päätti viime budjettikäsittelyn yhteydessä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen haasteet ovat melko suuri kokonaisuus, jonka osalta valiokunta viittaa tässä yhteydessä ehkä melko luontevasti kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jonka jatkokäsittelyssä tulemme näkemään, onko hallituksessa kykyä vastata sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen haasteisiin. Vähän spesifimmin valiokunta on käsitellyt kysymyksiä ennalta ehkäisevästä toiminnasta, painottanut sitä, että kun esimerkiksi tilaaja—tuottaja-mallin käyttö yleistyy, niin erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, sopiiko se, ja jos ei sovi, parantaa toimintaa niin, että ennalta ehkäisevä toiminta tulee otettua huomioon.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös kilpailuttamiseen liittyviin ongelmiin ja siihen, että kilpailuttaminen ei välttämättä sovellu kaikkiin palveluihin tai palvelukokonaisuuksiin esimerkiksi markkinoiden puuttumisen tai palveluiden vaatiman erityisosaamisen vuoksi. Kiinnitetään huomiota vielä yleishyödyllisten yhteisöjen asemaan.

Tämän lisäksi käsiteltyjä aiheita on opetuksellinen syrjäytyminen, jossa on useita eri aihepiirejä käsitelty, muun muassa oppisopimuskoulutuksen merkitystä ja oppilashuoltoa. Tieliikenteen turvallisuuskysymystä on käsitelty ja sitä, että tällä hetkellä liikenneturvallisuuden parantamista koskeva ohjelma ei ole riittävästi resursoitu. Jos halutaan päästä tavoitteeseen eli alle 250 liikennekuolemaan vuoteen 2010 mennessä, niin myös resursseja tähän tulee lisätä.

On käsitelty paloturvallisuuskysymyksiä, jotka ovat eräänlainen erityinen suomalainen ongelma, koska Suomessahan tulipaloissa kuolee väestöön nähden huomattavasti enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa tai itse asiassa suuressa osassa Euroopan maita. Valiokunta on ottanut kantaa niihin keinoihin, jotka kyllä ovat olemassa paloturvallisuuden parantamiseksi. Lisäksi on käsitelty ympäristölupajärjestelmää, ja valiokunta on ottanut kantaa, että ympäristölupajärjestelmän uudistaminen on tärkeä hanke, jossa on tärkeää pitää huolta siitä, että jos lupamenettelyä kevennetään, niin ympäristönsuojelun taso ei tästä laske.

Arvoisa puhemies! Mainitsinkin jo syyttäjätoimen kehittämisen talousrikollisuuden yhteydessä, ja sitten viimeisenä asiakokonaisuutena valiokunta on käsitellyt vankien terveydenhuoltoa. Tämä on myös yksi eräänlainen evergreen valiokunnan kannanotoissa. Vankien terveydenhuollon resurssit eivät ole riittävät, ja tästä valiokunta on maininnut varmasti lähemmäs kymmenessä eri mietinnössä viime vuosien aikana, sekä budjettimietinnöissä, lisäbudjettimietinnöissä että erilaisissa kertomuksissa. Vankien terveydenhuollon pitäisi riippua terveydentilasta eikä siitä, mikä määräraha on satuttu laittamaan tälle momentille, mutta tämä asia ei tällä hetkellä toteudu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on erittäin merkittävä. Se on jopa niin merkittävä, että siitä pitäisi olla esimerkiksi Helsingin Sanomissa huomenna vähintään viiden palstan otsikko. Sehän kertoo siitä, että harmaan ja mustan talouden kohdalla valtion menetykset ovat 2,5 miljardin euron sijasta 5 miljardia euroa. Se kertoo vielä hurjemman jutun hallituksen kannalta. Se kertoo sen, että hallitus oli aivan oikeassa. Tämän vaalikauden aikana tulee 100 000 uutta työpaikkaa. Niistä vaan kiusallisesti huomattavin osa on mustan ja harmaan talouden piirissä, jolloinka niistä sitten jäävät tulot saamatta valtiolle, mutta ihmiset ovat työllistettyjä. Heistä näppärimmät varmaan ovat hoitaneet sillä tavalla, että he vielä jotakin toimeentulotukea tai muuta sellaista näppärästi onnistuvat sitten hankkimaan, kun ovat rikollisille poluille lähteneet — ovat hoitaneet tämän asian täydellisesti putkeensa. Siis toisin sanoen on erinomaisen hieno asia, että niin kuin jaoston puheenjohtaja juuri totesi, harmaan ja mustan talouden asioista valtiovarainvaliokunnan talouspuolen mietinnöissä on tullut evergreen-tavaraa. Näin juuri pitää olla. Näin ei ole ollut pitkään. Tämä on aivan uusi ilmiö, ja tätä ilmiötä täytyy tervehtiä lämmöllä.

Ajatellaanpa tämän päivän suullisen kyselytunnin niitä kysymyksiä, joissa oli fiskaalista taustaa, niin jos nämä 5 miljardia euroa olisivat olleet valtiovarainministeriön käytettävissä, kysymyshän on normaaleista verotuloista, niin kaikki nuo hankkeet ja tarpeet olisi voitu tyydyttää ja vielä olisi jäänyt rutosti varallisuutta käytettäväksi muihinkin tarkoituksiin.

Arvoisa puhemies! Tässä oli hyvin mielenkiintoinen striptease-esitys eduskunnassa siirtymäaikalain yhteydessä. Nimittäin oltiin sitten mitä mieltä tahansa tuon siirtymäajan tarpeellisuudesta, niin yksi tulos oli erittäin hedelmällinen, nimittäin se, että samalla kun se kertoo, että työvoima joka tapauksessa on liikkunut sieltä Viron suunnasta tänne Suomeen, niin se samalla paljasti harmaan ja mustan talouden ja järjestäytyneen talousrikollisuuden syvimpiä olemuksia. Se paljasti sen, kuinka meillä täällä Suomessa liiketoimintakiellossa olevat henkilöt ovat hakeutuneet toimimaan nyt sitten Viron kautta täällä elikkä muodostavat aivan semmoisen kiinteän bodyn tässä harmaassa ja mustassa taloudessa. Se paljasti sen, kuinka harvinaisen täydellisesti organisoitua on tämä kuittikauppa, josta aikaisemmin kun puhuin täällä muutama vuosi sitten, niin siihen lähinnä suhtauduttiin hymyillen. Tuossa äsken kuultiin, kun ed. Taipale puhuu, niin asia on hyvä, mutta sille hymyillään, kunnes lopulta ei enää hymyillä, ja tässä asiassa hymy on hyytynyt todellakin. Kuittikauppa rehottaa, ja tällä tavalla talousrikollisuus menestyy.

Täältä mietinnöstä käy ilmi, että talousrikostutkinta on vaikeutunut. Aivan oikein, juuri niin on, koska sinne 80 000 henkilötyövuoden piiriin on hakeutunut erittäin päteviä koulutettuja ihmisiä, jotka ovat huomanneet, että tällä tavallahan ne nettotulot ovat aika huikeita. No, mitä tästä seuraa? Tästä seuraa aivan oikein se, mitä mietinnössä on todettu, että toisaalta kun talousrikostutkintaan lisätään voimavaroja, niin ehdottomasti syyttäjätoimeen pitää vastaavasti resursseja lisätä. Nyt pitää kehua taas pikkusen Lipposen hallitusta ja valtiovarainministeri Sauli Niinistöä. Nimittäin valtakunnansyyttäjä Kuusimäki oli lopettamassa, vähentämässä syyttäjäntoimia ja Niinistö ilmoitti, että ei tule pakettia, ja niin siitä hankkeesta luovuttiin, luojan kiitos luovuttiin, koska ne ovat olleet todella suureen tarpeeseen, ja tässä mietinnössä aivan oikein osoitetaan, että näitä syyttäjänvirkoja pitää lisää perustaa, jotta tämä talousrikostutkinta johtaa myöskin niihin konkreettisiin toimiin, mihinkä rikollisen toiminnan pitää aina johtaa.

Tässä ei ole nyt mainittu sitä, että krp:ssä on tämä put-yksikkö. Se on aikaisemmin mainittu muun muassa tuossa siirtymäaikalakimietinnössä. Se on erittäin tärkeä yksikkö, ja sitä pitää vahvistaa samoin kuin tämä Virke-projekti pitää saada vakinaistettua, ja niin kuin valtiovarainministeri itsekin on täällä todennut, niin nämä investoinnit, jos näin voidaan sanoa, ne kannattavat ja tuottavat erittäin hyvän tuloksen. Siis miksi ei laitettaisi harmaata ja mustaa taloutta kuriin?

Täällä on aivan oikein mietinnön sivulla 4 kuvattu, millä tavalla tarvitaan nämä vertailutietotarkastukset luottolaitoksiin ja niihin ne laajimmat oikeudet, mitä tarvitaan, koska se on yksi kaikkein tehokkaimmista konsteista toimia harmaan ja mustan talouden kuriin saamiseksi.

Edelleen täällä puhutaan ennakkoperintärekisteristä. Siitäkin on aikaisemmin viime aikoina mainittu. Nyt vaan voi toivoa, että nyt mahdollisimman pikaisesti hallitus tuo nämä täydentävät esitykset. Kun me saimme tämän pakollisen kulkulupajärjestelmän rakennustyömaille, niin tuorein selvitys, joka oli lehdistöönkin luiskahtanut, osoitti, että joo, siitä huolimatta se vene vuotaa pahemman kerran. Tässä on siis tehostettava valvontaa, ja se merkitsee työsuojelupiireihin eräänlaista laiskanläksyä.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilolla panin merkille, että tähän kertomukseen oli otettu mukaan myös valtiovarainvaliokunnan huomio viime vuoden puolelta harjoittelukoulujen rahoitustilanteesta. Järjestelmähän on sellainen, että se ei tue nykyisiä harjoittelukouluja ottamaan erityisoppilaita, koska lisärahaa siihen ei saada samalla tavalla, mitä kunnan kouluissa. Valiokunta katsoikin silloin viime vuoden puolella, että tämä vaatii lisäresursointia, ja siihen myönnettiinkin täällä eduskunnassa 200 000 euroa. Tämä oli hyvä alku. Opetusministeriö on laittanut siitä kehittämishankkeen liikkeelle.

Nyt on kuitenkin mietittävä sitä, että kun edellytimme hallitukselta toimenpiteitä katsoa tätä taloudellista toimintakykyä harjoittelukouluissa, niin vielä tähänkään päivään mennessä en ole ministeriöstä saanut tietoa, missä vaiheessa se selvitystyö on. Olisi toivottavaa, että myös tämä eduskunta saa asian jollakin tavalla käsiteltäväksi. Toivon mukaan se tulee alkusyksystä viimeistään tänne.

Arvoisa herra puhemies! Sitten ihan näin lopuksi: Opintojen ohjauksesta ovat valtiontilintarkastajat todenneet, että nykyisin yhdellä oppilaanohjaajalla voi olla jopa 1 000 opiskelijaa, ja valtiontilintarkastajien mielestä tällaisessa tilanteessa ei toteudu oppilaan lakiin perustuva oikeus saada tarvittavaa ohjausta. Uskon, että ensi viikolla käytävä koulutuspoliittinen selonteko pureutuu tähänkin asiaan tarkemmin ja myös valiokunnan kuulemisessa tämä asia otetaan erityisen huolen alle.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luki valtiovarainvaliokunnan mietinnön Valtiontilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2005, niin tälläkin kertaa voi todeta, että erittäin painokkaasti on otettu moniin tärkeisiin asioihin kantaa mielestäni aivan oikealla tavalla. Ihan lyhyesti muutamaan seikkaan, joihin myöskin ed. Pulliainen täällä omassa puheenvuorossaan viittasi.

Harmaa ja musta talous, niin kuin ed. Pulliainen on sen nimennyt, on tämän kertomuksen mukaan nousemassa 5 miljardiin euroon. Summa on käsittämätön, ja kun pohtii sitä, mitä sen hyväksi on tehty ministeri Rajamäen toimesta, niin nyt, kun lukee tämän, niin nekään toimet eivät ole riittäneet. Satsaushan tällä hetkellä on ollut nimenomaan talousrikosyksikköön ja talousrikostutkijoihin. Sen kautta ei kuitenkaan ole vielä läheskään saavutettu sitä tasoa, että voitaisiin sanoa, että suurin osa talousrikoksista saataisiin selvitettyä. Se on valitettavaa. En sen enempää lähde analysoimaan talousrikollisuutta, mutta sen toteaisin, että nyt meille on muodostumassa aivan sillä tavoin kuin täällä mietinnössä todetaan syyttäjätoimen kehittämisen osalta jo tässä vaiheessa, vaikka tutkintaan ei saadakaan läheskään kaikkia vakaviakaan talousrikoksia eli talousrikosten aiheuttama vahinko kasvaa yhä edelleen huomattavaa vauhtia, uusi pullonkaula tämänkin mietinnön perusteella, ja se on syyttäjätoiminnan kehittäminen. Ja niin kuin me olemme täällä tuoneet ed. Pulliaisen kanssa esiin useammankin kerran ja yleensä aina seuraavan vuoden talousarviota käsiteltäessä, niin nyt täälläkin on otettu ihmisoikeussopimuksen artikla 6 esille ja se, millä tavoin Suomen valtio on joutunut korvauksiin. Täällä on mainittu esimerkkinä jopa nimeltä Kenneth Lehtinen. Hänen tapauksessaan syyteharkinta oli kestänyt jopa 2 vuotta 3 kuukautta, siis yksinomaan syyteharkinta, kun pohditaan, kuinka kauan esitutkinta ensiksi kesti ja kuinka pitkään kesti, ennen kuin juttu saatiin vireille oikeudessa.

Täällä hyvin painokkaasti puhutaan nimenomaan syyttäjien suuresta ongelmasta tällä hetkellä ja siitä, mitä tämä ruuhkautuminen merkitsee. Minä veikkaan näin, että seuraava vaihe, jos ja kun syyttäjäpuolelle saadaan lisää resursseja, tulee olemaan oikeus. Nythän vaaditaan julkisuudessa olleitten tietojen mukaan alioikeuksilta, hovioikeuksilta ja korkeimmalta oikeudelta säästöjä. Sehän tarkoittaa sitä, että vaikka syyteharkinta olisi tehty, niin kestää taas vuosi, puolitoista, ennen kuin juttu tulee vireille alioikeudessa. Eli asianomistajan asema myöskin on aika omituinen ja myöskin tietenkin syylliseksi epäillyn. Eli niiden korvaustenkin, joita pitäisi saada, saaminen viivästyy hyvin pitkälle, ennen kuin se päätös on lainvoimainen. Tämä tulee olemaan suuri haaste eduskunnalle. Näyttää siltä, että hallitus ei halua esittää lisää virkoja edes tälle puolelle, josta hallitus voisi hankkia valtiolle niitä rahoja moninkertaisesti, mitä siihen työmäärään sijoitetaan. Sen takia tuntuvat joskus käsittämättömiltä ne toimet, joita hallitus on tehnyt, kun lukee tämän mietinnön, jossa puhutaan todella 5 miljardista eurosta, johon nämä vahingot tulevat tämän arvion mukaan nousemaan.

Arvoisa puhemies! Maataloudesta ihan sen verran, kun tätä luki ja kun tietää niitä ongelmia, mitä on ollut näitten EU-tarkastusten osalta ja peltolohkojen mittaustarkkuuden parantamisesta jne., että tämä maininta, mikä täällä on sanottu Maanmittauslaitoksesta, on todella tärkeä. Minun mielestäni tähän kyllä myöskin ministeriön pitäisi puuttua eli siihen, että ne peltolohkot olisivat niin luotettavia, että viljelijä tietää, kun täyttää niitä hakemuslomakkeita, paljonko se pinta-ala on. Käytännössä on monenlaisia ongelmia tullut siitä, että siellä on muutaman aarin heittoja ja sen jälkeen sitten suuren byrokratian jälkeen takaisinperintä on ollut muutamia kymmeniä euroja. Mutta aikaa kuluu ja rahaa niihinkin eli jotakin järkeistämistä myöskin näitten EU:n edellyttämien lohkojen tarkkuudestakin pitäisi olla.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ottaisin liikenneturvallisuudesta tämän viimeisen kappaleen, joka mietintöön on otettu. Tältäkin osin toivoisi juuri sillä tavoin kuin täällä on mainittu, että jossakin vaiheessa kannattaisi kyllä ministeriönkin tehdä konkreettinen arvio niistä kustannuksista, joita onnettomuudet aiheuttavat ja mitä liikenneturvallisuustyö säästäisi valtion varoja ja myöskin niitä inhimillisiä kärsimyksiä, joita näissä onnettomuuksissa tulee, ja myöskin siitä, mitä auttaisi se, jos tienpitoa parannettaisiin ja lisättäisiin resursseja sinne. Meillä on oikeudenkäynti tällä hetkellä juuri käynnissä Konginkankaan liikenneonnettomuuden osalta, ja ainakin lehtitietojen mukaan ja julkisuudessa olleitten tietojen mukaan suurin syy mitä ilmeisimmin asiaan on ollut yllättävä liukkaus.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomuksessa kiinnitetään huomiota te-keskusten ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa te-keskusten eri osastot ovat eri ministeriöiden johdettavissa ilman yhtenäistä linjaa alueelliseen kehittämiseen. Tilintarkastajat toteavat, että te-keskusten yrityksille tarjoamat rahoitus-, koulutus- ja neuvontapalvelut ovat tärkeitä parannettaessa yritysten kehittymisen ja menestymisen mahdollisuuksia. Jotta palveluiden avulla saavutettaisiin mahdollisimman hyvä lopputulos, on niitä tarjottaessa ja kehitettäessä oltava lähtökohtana asiakkaiden tarpeet ja toiveet. Tarkastajien käsityksen mukaan te-keskusten tarjoamissa koulutuspalveluissa on esiintynyt tehottomuutta ja osin julkisuuteen nousseita vakavampiakin ongelmia.

Mielestäni ongelmallisinta te-keskusten toiminnassa on se, että ne ovat ottaneet määräävän roolin suhteessa yritysten kehittämiseen. Te-keskukset edellyttävät, että yritykset sopeutuvat niiden tarjoamiin toimintamalleihin, vaikka lähtökohtana pitäisi olla, että te-keskukset palvelevat yritysten tarpeita. Te-keskuksilla on kaavamaisia toimintamalleja, kuten ProStart, Kunto, Tuotto, Balanssi, DesignStart, Globaali, eAskel, Profiitti, Monitaito, Myyntiteho, ViestinVaihto, Pikara, VerkostoReittaus, PK-LTS ja TuoteStart. Kaikkien edellä mainittujen kehittämisongelmien toteuttamisesta on sovittu tiettyjen kehittämisorganisaatioiden kanssa, vaikka käytännön pitäisi olla sellainen, että yritykset saavat vapaasti valita omat kehittämisohjelmansa sekä kouluttajansa ja konsulttinsa. Nyt te-keskukset pakkosyöttävät yrityksille omia toimintamallejaan.

Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajat ovat sitä mieltä, että maamme kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että elinkeinoelämän kuljetusten käytettävissä on tarkoituksenmukainen ja riittävän korkeatasoinen infrastruktuuri. Suomi sijaitsee lentokuljetuksia lukuun ottamatta 2—3 päivää kauempana päämarkkinoilta kuin sen keskieurooppalaiset kilpailijat. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että suomalaisten yritysten logistiset kustannukset ovat korkeammat kuin kilpailijamaissa. Valtiontilintarkastajien mielestä onkin tärkeää saada pikaisesti määritellyksi teiden ja ratojen runkoverkot, jotta liikenneväylien priorisointi saadaan tehdyksi. Tämä luo edellytyksiä suunnata investointeja yhteiskuntataloudellisesti kannattavampiin hankkeisiin.

Valtiontilintarkastajat painottavat sitä, että liikenneinfrastruktuurin rahoitusta on leimannut lyhytjännitteisyys, kun rahoitus on perustunut lisätalousarvioihin ja liitetty esimerkiksi tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun tai valtion osakemyyntituloihin. Kun lisäksi liikenne- ja viestintäministeri on päätöksillään lisännyt kuljetusyritysten kustannuksia, voi olla varma siitä, ettei Suomen logistinen kilpailukyky tästä paljoakaan kehity.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö tästä Valtiontilintarkastajien kertomuksesta, kuten täällä on kuultu, on monessa mielessä nyt ainutlaatuinen. Se on uuden järjestelmän ensimmäinen tuotos, ja kuten täällä ed. Pulliainen puuttui myöskin tärkeisiin kysymyksiin, niin tässä kertomuksessa nämäkin tulevat selkeästi esille.

Herra puhemies! Haluaisin vaan yhteen eli lähinnä maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan, jota maatalousjaosto käsitteli, ja siellä ennen kaikkea tähän maataloustukien valvontaan ja myöskin määrärahojen riittävyyteen kiinnittää huomiota. Valtiontilintarkastajat ovat arvioineet maataloustukien valvonnan toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tukien valvontaa ja niitä voimavaroja, mitä tähän käytetään, ja tilintarkastajat pitävät erittäin huolestuttavana maataloustukien valvontaan tarvittavien voimavarojen jatkuvaa kasvua. Tiedämme, että maatilojen lukumäärä jatkuvasti supistuu, mutta kuitenkin tämä valvontajärjestelmä sen kuin kasvaa. Tiedämme, että tänä vuonna on tullut voimaan tämä niin sanottu tilatukijärjestelmä, mutta sitä on lähdetty jo soveltamaan viime vuoden aikana. Tukien ehdoiksi tuli niin sanottuja uusia ehtoja ja säädöksiä, jotka koskevat esimerkiksi eläinten merkitsemistä, eläinten rekisteröintiä, ympäristön säilyttämistä ja suojelua. Kaikkia näitä on pitänyt valvoa jo viime vuoden aikana, ja tiedämme, että voimavaroja on pitänyt lisätä te-keskuksissa. Meidän asiantuntijakuulemisissamme kävi ilmi, että maa- ja metsätalousministeriöllä ei ollut EU-jäsenyyden alussa tietoa, millä tarkkuudella tukijärjestelmien valvontaa tullaan arvioimaan komission ja myöskin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen taholta. Tarkastusten myötä valvontaa on jouduttu nyt sitten jatkuvasti tarkentamaan. Mitä enempi on tehty tarkastuksia, sitä enempi on näitä tarkennettu ainakin Suomen osalta. Ja ennen kaikkea, niin kuin jo täällä totesin, tämä maatalouspolitiikan uudistus on tuonut näitä uusia tukiehtoja ja uusia valvottavia kohteita.

Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalousministeriön tulee edistää politiikkaa, jossa Euroopan unionissa huomioitaisiin avoimesti aiemmin havaitut rikkeet päätettäessä tulevista tarkastusmääristä. Jotenkin tämä tuntuu näin talonpoikaisjärjellä kummalliselta systeemiltä, johon meidän yhteiskunnassamme ei ole totuttu, eivätkä viljelijätkään tähän tyytyväisiä ole. Kun kävi myöskin ilmi asiantuntijakuulemisissa, että maa- ja metsätalousministeriöllä ei tällä hetkellä ole käytettävissään kattavia maataloustukien valvontaa koskevia tietoja muista EU-maista, tuntuu jotenkin käsittämättömältä, etteikö siellä sitten valvontaa olekaan samalla tavalla. Suomesta on kattavat tiedot, mutta muista EU-maista näitä ei ole olemassa. Suomen maatalouden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja edistämiseksi tarvittavia riittävän perusteltuja vertailuja eri maiden välillä ei voida siten edes tehdä, verrata näitä meidän järjestelmiämme tätä kautta. Mutta kai se sitten on näin, että uskottava on; valtiontilintarkastajat ovat tähän puuttuneet. Mielestäni tämä on jotenkin käsittämätöntä ja väärin, että yhteisessä Euroopan maatalouspolitiikassa sitten näitä valvontasäännöksiä ei toteuteta samalla tavalla, kuin niitä pitäisi kaiken yhdenmukaisuuden ja -vertaisuuden nimissä toteuttaa. Myöskin kuulemisissa kävi ilmi, että Suomi on tiedustellut komissiolta nykyistä tiiviimmän keskusteluyhteyden luomista jäsenmaiden välille, mutta komissio on ilmoittanut hallintokomiteatasolla käytävän valvontakysymysten käsittelyn riittäväksi, ja piste. Se on riittävä, kun komissio on näin ilmoittanut, ja tähän myöskin meidän on sitten alistuttava.

Valiokunta on samaa mieltä valtiontilintarkastajien kanssa siinä, että ministeriön tulee omissa toimissaan edistää Euroopan unionissa politiikkaa, jossa kaikkia maataloustukien käyttöä ja kansallista valvontaa koskevia kysymyksiä käsitellään avoimesti ja läpinäkyvästi. Alleviivaan: avoimesti ja läpinäkyvästi. Tuntuu, että sen avoimuuden pitää koskea vain Suomea, mutta ei sitten ennen kaikkea Välimeren maita, kun on kysymys maataloudesta ja maatalouden tukipolitiikasta.

Herra puhemies! Valtiontilintarkastajien mukaan maa- ja metsätalousministeriön tulee selvittää kaikki mahdollisuudet yksinkertaistaa monimutkaista ja byrokraattista valvonta- ja seurantajärjestelmää. Täällä jo ed. Vistbacka otti hyvin esille näiden peltolohkojen mittauksen, mikä tänä päivänä jotenkin tuntuu järjettömältä, että joka vuosi, vaikka viljelijä ilmoittaa samat peltolohkot aarin tarkkuudella, mitä on viljelty, mikä on ollut kesantona ja mille on tehty mitäkin, niin nämä jatkuvasti uudelleen mitataan ja sitten on aina muutaman aarin tai kymmenyksen eroja näissä. Ja mikä valtava byrokratia tässäkin on, eikä se maa ole siitä muuttunut miksikään, jos ei yhtään tilakauppaa ole vuoden aikana tehty. Tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. Täällä myöskin sitten todetaan nimenomaan tästä maanmittaustekniikasta ja näistä ongelmista, että ne ovat aiheuttaneet todella kohtuutonta lisätyötä ja myöskin jopa niin, että viljelijöiden kohdalla ovat tukimaksut viivästyneet näiden epätarkkojen peltolohkojen tietojen puuttuessa. Tämähän ei voi olla oikein.

Herra puhemies! Haluan todeta, kun täällä ed. Laxell aika kovasti kritisoi te-keskusjärjestelmää ja ymmärsin, että se kohdistuu hyvin vahvasti ennen kaikkea yritysosastoihin siellä ja siihen byrokratiaan, niin varmasti sitä on, mutta kyllä minä näkisin kuitenkin niin, että te-keskusjärjestelmä on kokonaisuudessaan — vaikka on varmasti suuria maakunnallisia eroja — toiminut erittäin hyvin ja luonut uutta, myöskin tukenut yritystoimintaa ainakin tämmöisillä pienyritysvaltaisilla alueilla kuin Etelä-Pohjanmaalla, että ei ole kyllä kovin paljon ongelmia. Totta kai moitteen sijaakin löytyy, mutta parannus entiseen on ollut merkittävä. Totta kai pitää ottaa tämä byrokratia pois myöskin sieltä osastoilta, niin yritysosastolta, työvoimaosastolta kuin sitten erityisesti tältä maatalousosastolta.

Rauno  Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia valtiovarainvaliokunnalle asiallisesta mietinnöstä ja perehtymisestä Valtiontilintarkastajien kertomukseen 2005. Olen yksi näistä viidestä valtiontilintarkastajasta, ja tämän ohjesääntömme, tai oikea nimi on Valtiontilintarkastajien johtosääntö, mukaanhan valtiontilintarkastajat valvovat valtiontalouden hoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista. Ohjeen mukaan valvonnassa tulee keskittyä pääasiassa valtiontalouden yleiseen tilaan ja hoitoon sekä sellaisiin kysymyksiin, joiden saattaminen eduskunnan tietoon on perusteltua.

Lähestyimme valtiontalouden tarkastamista teemoittain eli valitsimme viisi teemaa. Ennen kuin teemat määriteltiin, niin haluttiin tavallaan luoda sellainen visio, jota tämä tarkastustoiminta tukisi, eli määrittelimme visioksi Suomen menestymisen kansainvälisessä kilpailussa hyvinvoinnin edellytyksiä vahvistaen ja siltä pohjalta loimme nämä viisi teemaa: talous, hyvinvointi, arjen turvallisuus, ympäristö ja muut. Pääasiassa useimmat tarkastusaiheet keskittyivät talousteeman alle nimenomaan, koska taustalla oli visio suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja elinkeinoelämän kilpailukyvystä tulevaisuudessa.

Mutta muutamasta asiasta tarkemmin.

Ensinnäkin tämän talousteeman allahan oli yritysten kansainvälistymisen ja ulkomaisten investointien edistäminen. Valtiontilintarkastajina selvitimme, miten julkisen hallinnon toimenpiteillä voidaan edistää suomalaisten yritysten kansainvälistymistä sekä vientiä sekä miten ulkomaisten investointien saantia Suomeen voidaan parantaa. Todettiin, että tällä hetkellä palvelut eivät käytännössä toimi riittävän tehokkaasti, vaan ne ovat hajanaisia eivätkä vastaa yritysten tarpeisiin ja erityisesti, koska on yhä enemmän vientiyrityksiksi tullut pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja tällaisilla palveluilla olisi niille erityisen merkittävä rooli. Tilintarkastajina korostettiin ulkomaisten investointien lisäämiseksi toimintaympäristön houkuttelevuutta sekä investointien esteiden poistamista. Oli hyvä huomata, että niin tähän kuin useimpiin muihinkin valtiontilintarkastajien kannanottoihin valiokunta oli yhtynyt ja kehottaa jatkotoimenpiteisiin.

Toisena asiana, mistä muutama sana, on — tämä voisi tavallaan kuulua talousteemaankin — maataloustukien valvonta ja määrärahojen käyttö. Tähän samaan ed. Vihriälä perusteellisesti vastasikin jo ja arvioi sitä. Valtiontilintarkastajina arvioimme maataloustukien valvonnan toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja tukien valvontaan käytettyjä voimavaroja. Pidimme todella erittäin huolestuttavana, että valvontaan tarvittavat voimavarat jatkuvasti vaan kasvavat, ja emme voineet pitää sitä millään tavalla perusteltuna, kun samaan aikaan maatilojen määrä vähentyy. Kyllä valvontaan osoitettavat voimavarat pitää suhteuttaa harjoitetun elinkeinon laajuuteen ja maataloustukien käytössä tapahtuneisiin rikkeisiin.

Niinpä katsottiin, että maa- ja metsätalousministeriön tulee ehdottomasti selvittää kaikki mahdollisuudet yksinkertaistaa tätä monimutkaista ja byrokraattista valvonta- ja seurantajärjestelmää ja selvittää myös, voitaisiinko Maanmittauslaitoksen asiantuntemusta hyödyntää peltolohkojen mittaustarkkuuden parantamisessa ja taata tulevina vuosina se, että pinta-alatiedot eivät muutu käytettävän karttamateriaalin seurauksena. Mittaustekniikasta johtuneet pinta-alatietojen muutokset ovat aiheuttaneet viljelijöille kohtuutonta lisätyötä ja tukimaksujen viivästymistä. Oli edelleen mielenkiintoista ja hyvä todeta, että valiokunta on todennut nämä päätelmät omassa kuulemisessaan ja arvioinnissaan sekä keskustelussaan täysin oikeiksi.

Täällä ed. Karvonen jo hyvinvointi-teeman alla olevaa opetuksellista syrjäytymistä käsitteli. Täällä oli erityisesti erityisopetus, opintojen ohjaus ja peruskoulusta ammatilliseen opetukseen siirtymävaihe erityisen tarkastelun kohteena, ja siellä todettiin ongelmakohtia.

Tieliikenne nousee täällä eduskunnassa jatkuvasti esille. Tätä käsiteltiin arjen turvallisuus -teeman alla, ja tarkempana aiheena oli nimenomaan tieliikenteen turvallisuus. Valtiontilintarkastajien mielestä turvallisen ja hyväkuntoisen tieverkon aikaansaamiseksi on oltava riittävästi määrärahoja, ja kun on arvioitu liikenneturvallisuuden kehittymistä, niin lähellekään ne tavoitteet eivät ole toteutuneet. Valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman mukaan tavoitteena oli päästä alle 250 liikennekuolemaan jo vuoteen 2005 mennessä. Kuitenkin vuosittain kuolee tieliikenteessä noin 400 ihmistä. Ehkä tähän ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Niinpä tilintarkastajina katsoimme, että liikenneonnettomuuksien kokonaiskustannuksista tulisi hankkia aiempaa kattavammat tiedot ja että liikenneturvallisuuden tasoa pitäisi arvioida myös muilla mittareilla kuin liikenteessä kuolleiden määrällä. Mutta pääasia on siinä, miksi tieliikenneturvallisuustavoitteet eivät toteudu, se että kun tieliikenne kasvaa, samanaikaisesti perustienpidon rahoitustaso alenee. Se on aivan kohtuutonta. Pääteiden turvallisuuden parantaminen on myös edennyt hitaasti, eikä ministerityöryhmän ehdottamia väyläinvestointeja ole voitu toteuttaa työryhmän ehdottamassa aikataulussa.

Sitten viimeisenä asiana käsittelen tätä ympäristöteemaa ja siinä tarkemmin ympäristölupajärjestelmän toimivuutta. Kiinnitimme huomiota ympäristölupajärjestelmän epäkohtiin ja pidimme nykyistä ympäristölupajärjestelmää raskaana ja kalliina ohjauskeinona. Lupamenettely toimii hitaasti, mikä heikentää yritysten kilpailukykyä vaikeuttamalla liiketoiminnan suunnittelua ja investointipäätösten täytäntöönpanoa. Valtiontilintarkastajien mielestä lupien sekä niitä koskevien valitusten käsittelyaikaa on lyhennettävä merkittävästi ja järjestelmää on kaiken kaikkiaan kehitettävä. Tässäkin oli hyvä havaita, että valiokunta on vahvasti yhtynyt valtiontilintarkastajien havaintoihin.

Valiokunta päätösehdotuksessaan ehdottaa, että eduskunta päättää lähettää tämän mietinnön hallitukselle niihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten, joihin tehdyt muistutukset ja ehdotukset antavat aihetta, sekä kehottaa hallitusta sisällyttämään vuodelta 2005 annettavaan hallituksen tilinpäätöskertomukseen kertomuksen näistä toimenpiteistä. Ehkä tässä kohdassa olisi valiokunta voinut ehdottaa, että eduskunta lähettäisi koko Valtiontilintarkastajien kertomuksen 2005 hallitukselle, mutta ehkä tämä muotoilu kuitenkin riittää.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota Valtiontilintarkastajien kertomuksen kahteen kohtaan, liikenneinvestointeihin ja ympäristölupajärjestelmään sekä koko ympäristöhallinnon toimintaan.

Liikenteeseen liittyviä ratkaisuja on kertomuksessa selostettu hyvin seikkaperäisesti. Erityisesti huomiotani kiinnitti päätöksenteko tiehankkeista, jotka ministerityöryhmä oli asettanut tiettyyn järjestykseen, mutta joiden osalta silloinen valtiovarainministeri teki uuden ehdotuksen. Siitähän me olemme tässä salissa keskustelleet hyvin paljon ja siinä mielessä myönteisesti, että tämä ei enää tulevaisuudessa toistuisi. Liikenneministeri käveltiin yli viime vuonna ja näin jälleen kerran esimerkiksi Valtatie 4:n ratkaisu siirtyi.

Parhaillaan on vireillä Valtatie 4:llä Konginkankaalla tapahtuneen onnettomuuden oikeuskäsittely. Ottamatta kantaa luonnollisestikaan syyllisyyteen tai syyttömyyteen aivan selvä tosiasia on se, että jos tie olisi ollut luokaltaan sekä tasoltaan liikennemuotojen ja liikennemäärien vaatimaa tasoa, onnettomuus ei olisi ollut niin kohtalokas kuin se oli. Tämä meidän on syytä kyllä muistaa.

Valtiontilintarkastajat ovat aivan oikein ottaneet kantaa siihen, että investointien ohjelmoinnin tulee olla pitkäjänteistä ja myös päätöksenteon tältä osaltaan pitkäjänteisempää kuin on tähän saakka ollut.

Tämän päivän yleinen kanta näyttää onneksi olevan se, että Valtatie 4:n toteuttaminen käynnistyy viimeistään ensi vuonna. Tätä luonnollisesti me kaikki toivomme. Viime vuoden venkoilu ei saa enää tältä osalta ja toivottavasti ei myöskään muiden hankkeiden osalta tapahtua. Näin ymmärsin myöskin valtiontilintarkastajien ajattelevan.

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajat ja valtiovarainvaliokunta kiinnittävät huomiota ympäristölupajärjestelmän toimivuuteen ja toimimattomuuteen. On luonnollista, että uusissa järjestelmissä on niin sanottuja lastentauteja. On tullut hyvin paljon uusia suuria lakeja, mutta ympäristöhallinnossa niitä on minun mielestäni luvattoman paljon. Käytännön elävässä elämässä ne ovat hyvin monimutkaisia, aikaa vieviä, byrokraattisia, ja liekö ollut niin, että lakeja valmistelevissa ryhmissä ei ole ollut riittävän paljon käytännön asiantuntijoita.

Sen vuoksi olisi hyvin tärkeää, että eduskunnalle annettaisiin koko ympäristöhallinnon toimivuudesta selonteko vielä tämän vuoden aikana, mikä tarkoittaa sitä, että tuossa selonteossa käsiteltäisiin ympäristöministeriöön, ympäristökeskuksiin, lupajärjestelmään ja kaikkeen ympäristöhallintoon kuuluvaa toimintaa ja meille esitettäisiin seikkaperäinen selvitys, miltä osaltaan järjestelmä toimii hyvin ja miltä osalta on puutteita, kun niitä puutteita on huomattavasti, ja mitä hallitus aikoo tehdä näiden puutteiden korjaamiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajat ed. Puiston johdolla ja valtiovarainvaliokunta oman puheenjohtajansa johdolla ovat tehneet hyvää työtä ja ovat todella, tietysti ihan aluksi on todettava, kiinnittäneet huomiota hyvin tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi talousrikollisuuteen ja myös sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen haasteisiin.

Puhemies! Tämä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus on todellakin otsikkona aivan oikea, mutta voi sanoa, että sen puuttumisen haasteet on se ongelma. Kunta-, potilas-, asiakastasolla se tulee vastaan joka päivä ja on aina yhtä varmaa kuin nouseva aamu. Tämä tilintarkastajien huoli on myös sillä tavalla ehkä ymmärrettävä, että he tarkastelevat myös sitä, miten yleensäkin resurssit vastaavat todellakin vaatimuksia. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kyllä hyvin otettu esiin ne ongelmat, jotka liittyvät rahoitukseen. Ne asiat jäävät tietysti, kun kysymyksessä on valtiovarainvaliokunta, pinnallisiksi, ja toivoa sopii, että kun tämä asiakirja menee hallitukseen, niin hallitus ottaisi tästä edes jotakin onkeensa. Mitään hokkuspokkustemppua ei todellakaan palveluiden parantamiseen ole, vaan kysymyksessä on ennen muuta rahoituksen turvaaminen.

Tähän tilaaja—tuottaja-malliin viitataan myös mietinnössä ja siihen ainakin lievästi suunnataan myös kritiikkiä. Täällä puhutaan edelleenkin palvelujen tuottamiseen tarvittavasta vahvasta julkisesta sektorista. Mainitaan myös niin sanotut muut toimijat. Näitä muita toimijoita löytyy kyllä vaikkapa Lontoon ja Tukholman pörssistä, mutta todellakin vahva julkinen sektori on tämän talon käsissä. Mutta on aivan hyvä asia, että valtiovarainvaliokunta on tälläkin tarkkuudella ottanut tämän asian esille ja yhtyy tilintarkastajien huoleen.

Edelleen voimme pitää hyvänä, että yleensä ympäristöasioita on käsitelty, tosin varsin kapeasti. Tässä olisi tietysti syytä toivoa, että valtiontilintarkastajat voisivat muuten tulevaisuudessa tarkastella yleensäkin ympäristönsuojelun resurssien riittävyyttä niihin haasteisiin nähden, mitä ympäristönsuojelu, otetaan nyt vaikka Itämeren alusturvallisuus, asettaa.

Ympäristölupahallinnon kehittämisestä on siis tämä huoli ja todetaan, että ympäristölupahallinnon kehittämisen hanketta varten on perustettu myöskin oma toimikunta, jonka toimikausi jatkuu joulukuun loppuun 2007. Mutta tässäkin on kysymys kyllä aika tavalla resursseista, niin kuin valiokunnan mietinnöstä voi lukea, ja mielestäni tärkeä asia, joka on mainittu myös mietinnössä selkeästi, on se, että hallinnon keventäminen ei saa heikentää ympäristönsuojelun tasoa. Nämä resurssit ja niiden riittävyyden tarpeellisuus mainitaan, ja sitä haluan tässä kohtaa erityisesti painottaa.

Lopuksi, puhemies, haluaisin kyllä todeta sen, että ympäristöhallinto Suomessa toimii yleisesti ottaen hyvin. Vastuualue on laaja. Paineet kapeiden ja liian ahtaiden menokehysten puitteissa ja niiden kautta ovat suuret. Haasteet kasvavat. Siellä erittäin hyvin koulutettu, motivoitu henkilökunta — työntekijät, virkamiehet — tekee tärkeää työtään. On tietysti asioita, joita sopii kehittää, niin kuin ympäristölupajärjestelmä, mutta siinäkin viittaan, niin kuin valiokuntakin, näiden resurssien perään.

Näin ollen tässä mietinnössä on varmasti keskeisimpiä asioita tuotu esiin, mutta uskon, että tulevaisuudessa yhä enemmän joudutaan varmasti kiinnittämään huomiota itse resurssikysymyksiin ja niiden tarpeeseen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajat ja edelleen valtiovarainvaliokunta ovat puuttuneet moniin merkittäviin kansalaisia ja yhteiskuntaa koskettaviin epäkohtiin. Tässä lyhyessä puheenvuorossani puutun vain kolmeen seikkaan.

Tässä mietinnössä on nostettu esiin muun muassa harmaan talouden lisääntyneet ja yhä enemmän järjestäytyneen talousrikollisuuden vaikutukset ja lisäresurssien tarve. Vahingot arvioidaan vuositasolla jo viideksi miljardiksi euroksi, ja tämä tarve lisäresursseihin on todellinen, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on todettu.

Kertomuksessa on puututtu perustellusti ja perusteellisestikin myös maataloustukien valvontaan ja valvontaresurssien jatkuvaan kasvutarpeeseen. Tämä lisääntynyt valvonnan tarve heijastuu myös valvottaville tiloille, sillä jatkuvasti muuttuvat tukiehdot teettävät yhä enemmän työtä myös maatiloilla. Tukien merkitys on viljelijöiden tulojen kannalta merkittävä, mutta nyt kun on seurannut esimerkiksi ympäristötukiehtojen sekä uuteen tilatukeen liittyvien täydentävien ehtojen valmistelua, alkaa huolestuttaa myös asia sikäli, ollaanko suomalaisille ja suomalaiselle maataloudelle luomassa maataloutemme kilpailukykyä rasittavaa ja muita EU-maita raskaampaa tukiehtojen järjestelmää. Niin kuin tuossa mietinnössä on todettu, niin vertailumahdollisuutta meillä ei ole, koska näitä tietoja ei ole käytettävissä, mutta jatkuvasti tulee tiloilta viestejä, joissa nämä muuttuvat tukiehdot koetaan todella raskaiksi. Muun muassa nämä valmisteilla olevat ympäristötukiehdot tuntuvat aiheuttavan todella suuria ongelmia meidän maataloudellemme.

Valtiontilintarkastajat ja valtiovarainvaliokunta ovat puuttuneet liikenneturvallisuuskysymykseen, joka on todella tärkeä kysymys. Ylipäätään liikenneväylät ja teiden ja liikenneväylien kunnossapito on täällä eduskunnassakin puhuttanut paljon. Liikenneturvallisuuden kannalta tämä on merkittävä kysymys, sillä 400 kuolemantapausta vuodessa on kyllä semmoinen määrä, johonka on pakko tavalla taikka toisella koettaa tehokkaammin puuttua. Mietinnössä on todettu tieliikenteen kasvu ja toisaalta perustienpidon rahoitustason jatkuva aleneminen, joka ei todellakaan vastaa nykyliikenteen tarpeita.

Pidän myös merkittävänä, että tilintarkastajat ja valiokunta ovat puuttuneet kevyen liikenteen väyliin ja todenneet, että niitä ei rakenneta riittävästi. Tämä on asia, joka maakunnassa nousee jatkuvasti esille. Viimeksi tällä viikolla olin tiepiiriin yhteydessä, ja totesimme, että kerta kaikkiaan varoja uusien kevyen liikenteen väylien rakentamiseen muuta kuin aivan pääliikenneväylien tuntumaan ei ole. Kuitenkin näitten väylien tarve on kasvanut. Kansalaiset haluavat liikkua polkupyörillä ja rullaluistimilla ja ulkoilla, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta tosiaan kevyen liikenteen väylien rakentaminen ei vastaa tätä kasvanutta tarvetta. Tämä on myös liikenteen käyttäjien turvallisuuden kannalta todella merkittävä kysymys.

Myös on puututtu keskikaiteisiin ja tasoristeysten poistamiseen. Nämä ovat asioita, joilla voidaan merkittävästi liikenneturvallisuutta parantaa. Elikkä varmaan jatkossa on paikallaan liikenteen turvallisuuteen ja väylien kunnossapitoon kiinnittää lisääntyvää huomiota.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kiinnitetty aivan oikein ja täsmällisesti huomiota moniin asioihin, joita eri edustajat ovat nyt sitten tuoneet tässä keskustelussa esille. Muun muassa edustajat Vihriälä ja Pentti aivan edellä käyttivät puheenvuoroja, joihin haluan yhtyä.

Kiinnitän itse huomiota maan vankilatilanteeseen. Meillä on aivan ilmiselvä vankeinhoidon uusien tilojen tarve. Tässäkin yhteydessä muistutan, että me olemme käyttäneet noin 4 miljoonaa silloista markkaa Haapamäen vankilan suunnitteluun, mutta vielä tuota uutta vankeinhoitolaitosta ei ole saatu aikaiseksi. Toivon, että tähän kysymykseen tarkoituksenmukaisesta vankeinhoidosta kiinnitetään huomiota.

Edelleen näen, että tieliikenneverkko on tärkeä kysymys, myös rautatieverkko. Meidän on muistettava, että myös niin sanotut vähäliikenteiset radat ovat meidän yhteistä omaisuuttamme ja on pidettävä huoli, että nekin saadaan säilymään. Niissäkin on aikanaan tehdyistä mittavista investoinneista kyse.