Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotan tässä lakialoitteessani, että lakia potilaan asemasta ja oikeuksista täydennettäisiin niin, että siinä erityisesti mainittaisiin mahdollisuudesta nimetä hyvissä ajoin uskottu henkilö ajatellen saattohoitovaihetta, jossa potilas ei välttämättä enää itse pysty ottamaan kantaa hoitoratkaisuihin, ja tämä uskottu henkilö käyttäisi potilaan puolesta puhevaltaa.

Pitkään elinikään liittyvien sairauksien, erityisesti dementian, lisääntyminen haastaa terveydenhuollon panostamaan aivan erityisesti juuri hyvään saattohoitoon. Suomessa kuolee tänä vuonna yli 52 000 ihmistä, ja kuolleiden määrähän lisääntyy jatkuvasti, kun väestö ikääntyy. Jo vuonna 2015 kuolleita on enemmän kuin syntyneitä. Oikeutta hyvään syntymään pidetään itsestäänselvänä ja siihen myös panostetaan. On synnytyslaitoksia ja valmennusta neuvoloissa. Kuitenkin vanhusten oikeutta hyvään kuolemaan ei yhtä lailla tueta ja siihen valmenneta, valmistauduta. Aivan erityisesti ajattelenkin, että saattohoitoa, josta on hyviä kokemuksia erityisesti eräissä saattohoitolaitoksissa, pitäisi laajentaa ja ulottaa siellä hyviksi koetut käytännöt kaikkien kuolevien ulottuville.

Potilaan oikeus päättää omasta hoidostaan on tärkeä periaate, ja potilaan lakisääteinen asemahan on Suomessa kansainvälisen vertailun valossa varsin vahva. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä hoidosta, jolloin häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä hoidolla. Lisäksi, jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa esimerkiksi kirjallisen hoitotestamentin muodossa, hänelle ei saa antaa tämän tahdon vastaista hoitoa.

Mielestäni tätä kirjallista hoitotahtoa, joka on monesti aika vaikeaselkoinen ja koska myös on melko vaikea ennakoida kirjallisessa hoitotestamentissa erilaisia mahdollisia tilanteita, joita potilaan hoidossa voi tulla eteen, tulisi kehittää niin, että siinä potilas voisi määrätä uskotun henkilön, jolla sitten siinä vaiheessa on oikeus käyttää potilaan puolesta puhevaltaa, kun potilas ei enää itse kykene muodostamaan tai ilmaisemaan omaa tahtoaan. Uskottu henkilö voisi olla esimerkiksi potilaan lähiomainen, ystävä tai vaikkapa joku terveydenhuollon ammattilainen, jonka harkintakykyyn potilas luottaa mahdollisissa vaikeissa hoidollisissa valintatilanteissa. Aivan erityisesti tällaista uskotun henkilön hyvissä ajoin nimeämistä mielestäni tarvitaan niiden lukuisien riitatilanteiden vuoksi, joita kuolevien potilaiden hoidossa ilmenee ja joista ainakin itseeni on useinkin otettu yhteyttä, eli uskotun henkilön nimeäminen ehkäisisi tarpeettomia hoitovalintoihin liittyviä ristiriitatilanteita joko omaisten ja hoitohenkilökunnan kesken tai myös omaisten välillä. Uskotun henkilön asema tulisi määritellä potilaan asemaa ja oikeuksia koskevassa laissa.

Viime viikollahan käytiin keskustelua terveydenhuollon tulevaisuudesta tulevaisuusvaliokunnan kannanoton pohjalta. Olen tulevaisuusvaliokunnan jäsen ja iloitsin siitä, että ehdotuksestani tulevaisuusvaliokunta otti tähän kannanottoonsa myös myönteisen kannan tämän uskotun henkilön nimeämiseen ja myös geriatrien taholta on tullut toiveita tällaisesta lainsäädännön muutoksesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Päivi Räsänen lääkärinä varmasti on paneutunut tähän lakialoitteen asiaan erinomaisen hyvin. Sikäli kuin ymmärrän, niin tässä on vahvasti eettisistä arvoista kyse. Tämän vuoksi katson, että aloite on kyllä hyvin perusteltu ja ansaitsee valiokunnassa sen paneutumisen, mikä lakialoitteelle parhaimmillaan on mahdollista. Toivon, että potilaan omaa tahtoa voitaisiin kunnioittaa tämän uskotun henkilön kautta myös silloin, kun potilas ei itse sitä ole riittävän selkeässä kunnossa viestittämään.