Hallinto- ja kuntaministeri  Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymys itsenäisen Suomen historian mittavimmasta aluehallintouudistuksesta, ja sitä on valmisteltu hallitusohjelman mukaisesti viimeiset 2 vuotta. Vaikka esitys on laaja ja vaikka aluehallinto on perinteisesti ollut alueellisten, hallinnonalakohtaisten ja poliittistenkin intohimojen temmellyskenttä, on uudistusta pystytty viemään eteenpäin varsin rakentavassa ilmapiirissä. Täällä on nähdäkseni kaksi pääsyytä.

Ensinnäkin toimintaympäristö myös aluehallinnon osalta on muuttunut paljon. Näin on tapahtunut tämän 2 vuoden aikanakin muun muassa ilmasto- ja energiakysymysten merkityksen kasvaessa. Alueiden kehittämistä on kyettävä tekemään myös kiristyvän globaalin kilpailun vallitessa. Tarve kansalaisten yhdenvertaisuudesta huolehtimiselle kasvaa. Myös aluehallinnon tuottavuus- ja tehokkuusvaatimukset ovat kasvaneet taloustilanteen muututtua.

Toiseksi: Nykyinen aluehallintomme on kohtuullisen sekavassa tilassa niin eri viranomaisten tehtävien, roolien, ohjauksen kuin aluejakojenkin suhteen. Sen kansanvaltainen ohjaus on heiveröistä, ja näistä seikoista vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys.

Vaikutusta on silläkin, että aluehallintouudistusta on pyritty valmistelemaan avoimesti ja siihen on sitouduttu laaja-alaisen valmistelun ansiosta. Valmistelutyötä on tehty niin kutsutussa Alku-hankkeessa yhdessä ministeriöiden, valtion aluehallintoviranomaisten, maakunnan liittojen ja henkilöstön sekä sidosryhmien kanssa. Valtakunnallisissa ja alueellisissa työryhmissä uutta aluehallintoa rakentaa parhaillaan noin 1 000 ihmistä. Tarvitsemme menestyäksemme lisää innovatiivisuutta, ja sitä syntyy erilaisia asiantuntemuksia yhdistämällä sekä perinteisiä raja-aitoja kaatamalla. Tämä on myös tuoreen kansallisen innovaatiostrategian linjaus, johon aluehallinnon uudistuksella osaltaan voidaan vastata. (Hälinää)

Ja hyvää puhetta.

Uuttakaan aluehallintoa ei rakenneta sitä itseään varten. Kaiken hallinnon tehtävä on toteuttaa niitä yhteiskunnallisia tavoitteita, joita sille on yhteisesti asetettu. Asiakkaat eivät ole hallintoa vaan hallinto on asiakkaita varten myös aluetasolla.

Nyt annettava hallituksen esitys sisältää ehdotukset laiksi aluehallintovirastoista sekä laiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Lisäksi alueiden kehittämislakia esitetään muutettavaksi maakunnan liittojen asemaa ja yhteistoimintaa koskevilta osin. Myös aluehallintouudistuksen voimaanpanosta esitetään annettavaksi oma lakinsa. Muitakin lainsäädäntömuutoksia sisältyy jo tähän esityskokonaisuuteen, ja lisäksi myöhemmin tullaan vielä antamaan esitys teknisluontoisemmista lainmuutoksista. Kaikkiaan uudistuksen toteuttaminen edellyttää noin 250 lain ja noin 1 200 säännöksen muuttamista.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen tavoitteena on saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Valmistelussa vakuututtiin melko nopeasti siitä, että ajan hammasta vastaan kestävä ja asiakkaiden, alueiden sekä tuottavuuden parantamisen kannalta toimiva aluehallinto on rakennettavissa kahden rooliltaan erilaisen viranomaisen, aluehallintovirastojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, varaan. Samalla maakunnan liittojen roolia ja välineitä strategiaperusteisessa alueiden kehittämisessä vahvistetaan. Aluehallinnon kokoaminen mahdollistaa synergiaetujen saamisen niin erilaisten tukipalvelujen järjestämisessä kuin substanssiasioissakin. Se luo parhaimmillaan myös henkilöstölle mahdollisuuden monipuolisiin työtehtäviin sekä osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen ja siten uralla etenemiseen saman talon sisällä.

Uudistuksen piirissä on noin 6 000 henkilöä. Muutokset toteutetaan yhteistyössä henkilöstön kanssa hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen.

Uudelleenorganisointi koskee 6 nykyistä valtion aluehallintoviranomaista eli lääninhallituksia, työ- ja elinkeinokeskuksia, alueellisia ympäristökeskuksia, ympäristölupavirastoja, tiepiirejä ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistoja. Metsäkeskukset jatkavat itsenäisinä oikeushenkilöinä, mutta ne ja siten metsäluonnonvaran hoita-minen kytketään toiminnallisesti nykyistä vahvemmin niin uuden valtion aluehallinnon kuin maakunnan liittojenkin yhteyteen.

Esityksen mukaan aluehallintovirasto edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueella. Se vastaa tehtävistä, jotka koskevat peruspalveluja, sisäistä turvallisuutta sekä erilaisia lupa- ja oikeusturva-asioita ympäristöluvat mukaan lukien. Myös työsuojelun valvontatehtävät esitetään koottaviksi aluehallintoviraston yhteyteen. Näiden kuten eräiden muidenkin tehtävien osalta esitetty malli turvaa hyvin suuren itsenäisyyden varsinaisessa toiminnassa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus puolestaan edistää alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Se vastaisi valtion aluehallinnon tasolla muun muassa yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistämisestä, koulutuksesta, osaamisesta ja kulttuurista, maahanmuutosta, maatalouden ja maaseudun asioista, liikenneasioista sekä ympäristönsuojelusta ja alueiden käytöstä. Nämä kaikki ovat alueiden kehittymisen kannalta olennaisia. Keskus toimii tiiviissä yhteistyössä ja kumppanuudessa erityisesti maakunnan liittojen kanssa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten johtajana toimisi yhden vastuualueen päällikkö, joten uutta johtamisporrasta ei muodostettaisi.

Uusi valtion aluehallinto edellyttää toimiakseen myös kootumpaa, otteeltaan strategisempaa ja pitkäjänteisempää ohjausta. Se tapahtuisi asianomaisten ministeriöiden nykyistä tiiviimpänä ja suunnitelmallisempana yhteistyönä. Tähän pyritään molemmille viranomaisille vaalikaudeksi valmisteltavalla strategia-asiakirjalla ja siihen perustuvalla muulla strategisella ja toiminnallisella ohjauksella. Samoin maakuntaohjelmat ja niiden toteuttamissuunnitelmat kytketään aluehallinnon ohjausprosessiin nykyistä vahvemmin varsinkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten osalta. Nykytilaan verrattuna aluehallinto ja sen ohjaus yksinkertaistuu selvästi, kun kuudesta eri aluejaoilla ja ohjauksella toimivasta itsenäisestä viranomaisesta siirrytään kahteen. Valtion aluehallintoviranomaiset puhuvat entistä selvemmin yhdellä äänellä.

Kun aluehallintoa esitetään näin laajasti koottavaksi yhteen, on selvää, että aluehallintoviranomaisten sisäisessä organisoitumisessa ja ohjauksessa on otettava huomioon myös eri hallinnonalojen ja tehtävien erityispiirteet sekä yhteydet muihin uudistuksiin. Näin on tässäkin pyritty menettelemään ilman, että kokonaisuus siitä vaarantuu. Myös asiakaspalvelun rakenteet ja toimintatavat uudistuvat. Tarkoitus on, että asiakaspalvelussa päästään yhden luukun ajatteluun ja uuden teknologian, sähköisen asioinnin sekä yhteispalvelun täysimääräiseen hyödyntämiseen. Näin myös palveluverkon alueellinen kattavuus voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksessa maakunnan liittojen roolia aluekehittämistyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena esitetään vahvistettavaksi. Kuntaperusteisen ja valtiollisen aluehallinnon suhteessa ei silti tapahdu vallankumousta. Kysymys on jo 1990-luvun alussa omaksutun ja EU-jäsenyyden myötä vahvistuneen linjan jatkamisesta. Maakunnallista kehittämistahtoa ilmaisevien maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien säädösperusteista vaikuttavuutta lisätään, samoin ne kytketään tiiviisti uuden aluehallinnon ohjausprosessiin. Näin maakunnan liittojen vaikutusvalta aluekehittämisvoimavarojen suuntaamisessa kasvaa. Maakunnan liitot saavat nykyistä selvemmin vetovastuuta yhteensovittamista edellyttävissä alueiden kehittämisen kannalta keskeisissä asioissa. Ne koskevat pidemmän aikavälin koulutustarpeiden ennakointia, alueellista liikennejärjestelmäsuunnittelua sekä laaja-alaisia luonnonvaroja ja ympäristöä koskevia suunnitelmia. Myös eräitä tehtäviä siirretään valtion aluehallinnolta maakunnan liittojen kontolle, ja ne liittyvät muun muassa rakennerahastoasioihin, koulutushankkeiden priorisoimiseen ja yhteispalvelun edistämiseen. Tavoitteena on, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja maakunnan liitot muodostavat tiiviin taisteluparin alueiden kehittämistyössä. Siinä tarvitaan jatkossakin kuntia ja valtiota ja niiden luovaa kumppanuutta.

Alueiden kehittämislakia ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että maakunnan liittojen tulisi muodostaa yhteistoiminta-alueet ylimaakunnallisia strategisesti merkittäviä asioita varten. Tarkoitus on, että näitä alueita muodostuisi 9, jolloin ne vastaisivat niiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten määrää, joissa ovat kaikki suunnitellut vastuualueet. Maakunnan liittojen ja niiden jäsenkuntien käsissä on pitkälti määritellä yhteistoiminnan sisältö- ja päätöksentekomenettelyt. Näin toteutettuna maakunnan liittojen yhteistoiminta vahvistaa niiden vaikutusvaltaa, ei nakerra sitä. Yhteistoiminta-alueet eivät tietenkään kata kaikkia alueiden yhteistyötarpeita, eikä niiden tarkoitus ole muurien pystyttäminen toisaalle.

Maakuntien suunnitelmat yhteistoiminta-alueista on jo pyritty huomioimaan myös valtion aluejakojen valmistelussa. Muodollisesti uusien aluehallintoviranomaisten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella tämän lainsäädännön tultua hyväksytyksi. Nämä asetusluonnokset toimitetaan myös eduskunnan käyttöön. Valmistelussa on hallituksen linjausten mukaisesti lähdetty siitä, että aluehallintovirastoja tulisi 6 ja niille päätoimipaikkojen lisäksi 6 muuta toimipaikkaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia tulisi 15, joissa kaikissa olisi elinkeino-, työvoima-, osaaminen- ja kulttuurivastuualue. 13:ssa olisi lisäksi ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue sekä 9:ssä liikenne- ja infrastruktuurivastuualue. Kaikissa keskuksissa olisi tarvittava määrä palveluja järjestävää henkilöstöä ja johtoryhmätyöskentelyyn osallistuisi kaikkien vastuualueiden edustus. Molempien viranomaisten toiminnan organisoinnissa hyödynnettäisiin erikoistumisen suomia mahdollisuuksia.

Aluehallintouudistukselle on asetettu myös kunnianhimoiset tuottavuustavoitteet. Tehtävien kokoaminen mahdollistaa niiden toteuttamisen. Aluehallinto säilyy silti tulevaisuudessakin merkittävänä rekrytoijana alueilla. Erikseen on syytä mainita, että aluehallintouudistus vähentää merkittävästi rakennerahastotehtäviä hoitavien alueviranomaisten määrää. Jatkossa niistä käytännössä vastaisivat rooliensa mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä maakuntien liitot. Samoin tietohallintoa voidaan koota ja yhtenäistää merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistusta esitetään tulevaksi hallitusohjelman mukaisesti voimaan vuoden 2010 alussa. Tätäkin uudistusta on moitittu liian kireästä aikataulusta, ja osaltaan tähän vaikuttaa sekin, että aluehallintouudistus on jopa laajempi kuin hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ajateltiin. Nälkä kasvoi syödessä. Ensi vuoden alussa on määrä tulla voimaan myös muita tähän kokonaisuuteen liittyviä uudistuksia, kuten uuden väyläviraston perustaminen liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle sekä poliisin hallinnonuudistuksen toinen vaihe, jota koskeva hallituksen esitys on myös tänään lähetekeskustelussa.

Vaikka aluehallintouudistus toivottavasti tulee eduskuntakäsittelyn jälkeen voimaan suunnitellussa aikataulussa, ei se tarkoita, että maailma olisi tältäkään osin silloin vielä valmis. Tällä hallituksen esityksellä ja siihen liittyvillä muilla säädöksillä vasta luodaan uuden, nykyistä paremman aluehallinnon perusta. Ihmiset alueilla, valtion aluehallintoviranomaisissa, maakunnan liitoissa, ministeriöissä sekä sidosryhmien piirissä ratkaisevat, millainen tästä uudistuksesta lopulta tulee. Uskon, että uusiin mahdollisuuksiin tartutaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tätä asiaahan on tarkasteltu pitkään, ja se on ollut keskustelussa. Nimenomaan ympäristökeskukset ovat olleet huolestuneita siitä, mikä heidän asemansa tulee olemaan, mikä on ympäristönsuojelun ja ympäristötoimen tulevaisuus tässä uudessa organisaatiossa. Silloin, arvoisa ministeri, on kiinnitetty huomiota myös siihen, miten rahoitus kulkee ja miten henkilöstöresursseja tässä hallituksen tuottavuusohjelman ollessa voimassa kohdellaan. Nämä ympäristökeskuksen asemaan liittyvät huolet eivät ole poistuneet.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallinto on asiakasta varten eikä päinvastoin. Voikin sanoa, että hallitus on tällä esityksellään pystynyt vastaamaan alueitten toiveisiin ja myös omiin tavoitteisiinsa. On tietysti seurattava oikein herkällä otteella tämän hankkeen toteutumista. Virastojen, avien ja elyjen, sekä rakennerahastojen aluejaot ovat ehkä olleet liikaakin ohjaamassa noitten yhteistoiminta-alueitten muotoutumista, ja se on hieman sellainen kielteinen asia tässä. Toivottavasti tämä minun havaintoni ei tästä asiasta kuitenkaan sitten toteudu tämän hankkeen edetessä, vaan on edunvalvonta-alueet pystytty näkemään tarpeeksi laajasti.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri avauspuheenvuorossaan totesi, että uudistusta toteutetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen yhteistyössä henkilöstön kanssa. Oikein hyvä niin. Minä haluaisin todeta, että mielestäni on tärkeää, että aiemman hallinnon aikana kehitetyt modernit ja toimivat ja tulokselliset toimintamallit voidaan säilyttää ja niitä edelleen kehittää.

Huolenaiheeni on se, että kun varsinkin eräillä alueilla on kehitetty tämmöinen moderni, verkostomainen toimintamalli, joka on mahdollistanut ministerinkin esille tuoman erikoistumisen näitten toimipaikkojen osalta, niin voidaanhan nyt luottaa siihen, että tämän uudistuksen jatkokehittelyn aikana tällä samalla linjalla jatketaan ja tunnustetaan jo aikaansaatu hyvä kehitys.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä uudistusta on mielestäni leimannut hyvin suuri kiireen tuntu. Tätä on viety eteenpäin kovalla vauhdilla, ja olen hieman huolestunut siitä, että hallitus ikään kuin antaa ohjeeksi sen, että eduskunnan tulee nyt pikavauhtia tällainen laaja esitys myöskin tästä talosta ulos saada. Eduskuntakäsittelylle kesälomineen ei jää kyllä riittävästi aikaa. Tämän viestin haluan hallitukselle tässä tuoda.

Kysymykseni kuuluu: Kun, ministeri Kiviniemi, totesitte täällä, että ohjaus yksinkertaistuu ja puhutaan entistä selvemmin yhdellä äänellä, miten voitte varmistua siitä, että ympäristökeskusten asema viranomaisena ei vaarannu, kun ne joutuvat pois ympäristöministeriön tulosohjauksen piiristä ja siirtyvät Temmin tulosohjauksen piiriin? Onko vaarana se, että talousasiat painottuvat ympäristöasioiden kustannuksella?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että kaikki nämä uudistusesitykset vastaavat erittäin hyvin niihin muutostavoitteisiin, mitä tälle aluehallinnon muutoshankkeelle nyt kaiken kaikkiaan asetettu. Mutta yksi kysymys:

Tämän esityksen mukaan, aivan oikein, maakuntien liittojen kansanvaltaista päätöksentekoa pyritään vahvistamaan, mutta esitys kuitenkin lähtee siitä, että meillä on olemassa kansanvaltainen kunnallishallinto, joka sitten valitsee maakuntavaltuuston jäsenet, eli ikään kuin kunnallishallinnon selän taakse muodostetaan maakuntahallinto. Kysymys, arvoisa ministeri, kuuluukin: Minkä vuoksi tässä uudistuksessa ei päädytty kansanvaltaiseen vaaliin maakuntavaltuuston valinnan osalta?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on terve askel kohti eurooppalaista ajattelua alueiden Euroopasta, kyllä.

Ensin yksi kriittinen havainto, ja se on se, että tässä ei hallituksella ehkä rohkeus riittänyt siihen, jonka näen kuitenkin maakuntien liittojen vaikutusvallan kasvaessa, ja se on maakuntien lukumäärän tarkasteleminen nykyistä kunnianhimoisemmin. Se on edessä. Se ei ole näköjään nyt tässä, mutta se on kulman takana odottamassa; olisin suonut. Mutta toinen iso asia on se, että tässä valtion aluehallinto määritellään nyt alueittain tavalla, joka ei vastaa maakuntien luontaisia yhteistoiminta-alueita. Minä haluan ministeriltä statementin siitä, että maakunnat kykenevät nyt omat allianssinsa ja yhteistoiminta-alueensa ratkaisemaan niin kuin niiden hyvä on eikä sen mukaan, miten valtion väliportaan hallinnon aluejako tässä nyt määräytyy.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva osui aivan oikeaan. Kun puhutaan alueiden Euroopasta, niin tässä eurooppalaisessa mittakaavassa Suomi on yksi alue, ja maakuntien suuri lukumäärä nykyisellään alkaa olla järkevän yhteistoiminnan este. Jos sinne laitetaan lisää tehtäviä ja lisää vaikutusvaltaa, täytyisi miettiä, mikä on tämä aito, toimiva maakuntarakenne, joka pystyy sitten yhteistoimintaan valtionhallinnon kanssa.

Toinen asia: Ympäristöväki on ollut yhteydessä myös minuun ja on huolissaan siitä, käykö niin, että ympäristönäkökohdat alistetaan puhtaalle taloudelle ja talouden näkökohdille. Tässä on aina tietty jännite. Ympäristöviranomaisilla on paljon sellaisia sääntelytehtäviä, joissa heidän pitää pystyä toimimaan itsenäisesti pelkäämättä, että heidän niskassaan ollaan joidenkin muiden tavoitteiden toimesta. Olisi viisasta antaa ympäristöviranomaisille itsenäisen toiminnan mahdollisuus myös jatkossa, ja siksi toivon, että tätä asiaa vielä harkitaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Olisin myös kysynyt asianomaisten ministereiden näkemystä siihen, millä tavalla tässä esityksessä ympäristöhallinnon ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden itsenäisyys turvataan.

Toinen kysymys koskee esityksen rinnalla kulkevaa vaativaa tuottavuusohjelmatavoitetta. Olisin mielelläni kuullut, miten ministerit näkevät, että hallinnon toiminta turvataan. Riittävätkö henkilöstöresurssit näillä tuottavuustavoitteilla?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aluehallinnossa tehdään sekä hallinnollisia että entistä enemmän poliittisia päätöksiä. Tämä uudistusesitys mielestäni kyllä on hyvin vanhakantainen tässä suhteessa ja jopa osin näennäisuudistus, eli tämä jatkaa sitä hyvin virkavaltaista menettelyä, johon meillä on totuttu. Sen tähden peräisinkin, niin kuin ed. Timo Korhonen, demokratisointia. Onko sitä edes hallituksessa harkittu, ja mihin se on kaatunut? Meillähän aluehallinnossa demokratia ei pelaa juuri mitenkään. Tämä välillinen maakuntavaltuusto- tai -hallitusmenettely ei kata kaikkea, missä tehdään poliittisia päätöksiä maakunta- ja aluetasolla. Tämä uudistus olisi ollut mainio paikka esimerkiksi johtavalle hallituspuolueelle tuoda omia ajatuksiaan esille, mutta ilmeisesti ne ovat sitten kaatuneet johonkin ja niitä peräisin. Kuka ne kaatoi, vai onko niistä kokonaan luovuttu?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on selvää, että tämä on askel kohti alueiden Eurooppaa ja eurooppalaista maakuntahallintokulttuuria. Olennaisempaa kuin se, minkä kokoisia yksiköitä meillä maakunnassa on näitä asioita miettimässä ja kehittämässä, on se, millaisia tehtäviä niille maakuntahallinnon yksiköille annetaan. Kenties tässä olisi voitu mennä vielä hieman pidemmälle maakuntaliittojen roolin suhteen, minkälaisia kehittämistehtäviä niille annetaan ja minkälaisia rahoitusmahdollisuuksia niillä on jatkossa hoitaa alueidensa tehtäviä. Niinkään minusta ei ole kysymys siitä, että muodostetaan jättimäisiä yksiköitä, vaan siitä, että syntyy tehokasta toimintaa, ja se on tässä hyvällä alulla.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä asia, että maakuntavaaleja ei tässä vaiheessa esitykseen ole otettu, koska kansanvaltaisuus toteutuu hyvin nykyjärjestelmässä kuntavaalien kautta. Tämä järjestelmä korostaa vahvoja peruskuntia ja niitten roolia. Ei luoda lisää byrokratiaa eikä ylimääräisiä vaaleja eikä viedä päätöksentekoa liian kauas yksittäisestä kuntalaisesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Se, mihin hieman olen ehkä pettynyt, on se, että maakuntien määrä edelleenkin pysyy ennallaan. Tässä olisi ollut mahdollisuus ehkä edetä myöskin hieman tältä osin.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöviranomaisten lisäksi hallituksen esitys on ongelmallinen muun muassa myös työsuojeluviranomaisten kannalta. Nyt esitettävät valtavat uudet alueet esimerkiksi Etelä-Suomessa, Hangosta Uukusenniemelle sisältäen useita suuria kaupunkeja, ovat kohtuuttoman suuria. Tällaisen hallinnollisen organisaation ylläpitäminen vaatii väistämättä resurssien siirtämistä työsuojelutoiminnasta hallintoon. Yhdessä valtion tuottavuusohjelman kanssa tämä merkitsee täysin kohtuuttomia tosiasiallisia leikkauksia tärkeään työsuojelutoimintaan. Kysyisinkin ministeri Kiviniemeltä: Miten te olette hahmottanut tämän hallinnon ja varsinaisen toiminnan välisen suhteen tässä uudistuksessa?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä uudistusta pitää peilata nimenomaan valtion tuottavuusohjelmaa vasten siihen, että vähennetään 15 000 työntekijää tilanteessa, jossa 250 lakia muuttuu. Pitää muistaa, mikä on palveluitten tila. Työ- ja elinkeinotoimistot ovat sosiaalibarometrin kyselyssä ilmoittaneet, että kolmen vuoden kuluttua ainoastaan 9 prosenttia toimistoista pystyy antamaan ne palvelut asiakkaille, mitä kuuluu antaa. Työsuojelutoiminta on sellaista, että sitä ajetaan alas kohdentamalla resursseja väärin ja vähentämällä henkilötyövuosia. Se on kuitenkin ollut tärkeä osa sitä harmaan talouden vastaista toimintaa.

Kun huomasin, että kokoomusministerit käyvät keskustelua siitä, kuinka turvallisuuspalvelut järjestetään haja-asutusalueella, maan reuna-alueilla, mikä on poliisin rooli ja mikä on Rajavartioston rooli, niin kannattaa muistaa, että itärajalla tulee esimerkiksi yli 100 kilometrin aukko niin, että siellä ei ole yhtään miehitettyä raja-asemaa tulevaisuudessa. Kuitenkin myöskin turvallisuuspalveluitten vahtiminen kuuluu jatkossa näille aluehallintoviranomaisille. Kuinka te takaatte, että ihmisten palvelut ja turvallisuus on taattu joka puolella Suomea?

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän huoleen siitä, mitenkä mahdollisesti ympäristöhallinnon tässä uudistuksessa käy. Koko tätä uudistusta on valmisteltu hyvässä yhteistyössä kaikkien hallinnonalojen kanssa ja katsotaan sitten, miten näitä käytännössä tullaan ohjaamaan. [Puhujakorokkeen mikrofoni ei auennut.]

Arvoisa puhemies! Toimiiko tämäkään mikrofoni? (Eduskunnasta: Puhemiehen paikalle!)

Täällä pääministerin mikrofonissa palaa valo.

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti pääministerin paikalta pääsee ainoastaan pitämään puheenvuoroja.

Tässä tuli monta hyvää kysymystä, ja vastaamme kaikkikin ministerit näihin omalta osaltamme, oman hallinnonalamme osalta.

Mutta huoleen siitä, miten käy ympäristöhallinnon ohjauksen tässä uudistuksessa, totean, että tätä koko uudistusta on valmisteltu hyvässä yhteistyössä eri hallinnonalojen kanssa ja pyritty löytämään juuri näihin tämän tyyppisiin ongelmakohtiin ratkaisuja. Jos katsotaan nyt sitten juuri tätä elyjen ohjausjärjestelmää, niin strategiset tulostavoiteasiakirjat laaditaan yhteistyössä ministeriöiden kanssa ja samoin sitten myös nämä toiminnalliset tulostavoiteasiakirjat tarvittaessa. Omilla toimialoillaan sitten asianomaiset ministeriöt ohjaavat toimintaa.

Mutta totta kai, kun uudet virastot aloittavat toimintansa, pitää tarkkaan seurata sitä, että todella käy sillä tavalla kuin on ajateltu tämän ohjausmallin toimivan. Mutta tämä tahto hallituksella on nimenomaan tällainen, että eri hallinnonalojen ääni kuuluu.

Useammassa puheenvuorossa kaivattiin vähän pidemmälle menevää askelta maakuntahallinnon suuntaan. Itsellänikin toki ymmärrystä siihen suuntaan paljon on. Mutta pitää muistaa, että tässä tehtiin erittäin iso hallinnollinen uudistus jo sinänsä, ja meno sitten sen verran pidemmälle, että voitaisiin esimerkiksi suorilla vaaleilla joka maakunnassa valtuutetut valita, edellyttäisi kyllä myös muutoksia maakuntien tehtäviin esimerkiksi Kainuun mallin tapaan, eli tavallaan tällä tehtävävalikoimalla ei sitten kuitenkaan katsottu tarkoituksenmukaiseksi tätä hallintoporrasta siihen luoda, vaan kyllä silloin pitäisi vielä mennä esimerkiksi palveluiden järjestämisen osalta monta askelta pidemmälle.

Maakuntien lukumäärän osalta olemme muutenkin kuunnelleet tarkkaan maakuntien ääntä ja tahtoa tässä aluehallintouudistuksessa. Maakuntien lukumäärän osalta ei kyllä maakunnilta tullut juurikaan sellaista toivetta, että niitä pitäisi yhdistää. Kyllä kannustimme maakuntia kertomaan, että jos ne haluavat yhdistyä jonkun toisen maakunnan kanssa, niin olemme siihen valmiita, mutta sellaisia kannanottoja maakunnilta kuitenkaan ei tullut.

Sitten täällä pelättiin sitä, että voimavaroja nyt suunnattaisiin hallintoon esimerkiksi työsuojelutoiminnan osalta eikä itse siihen työsuojelutyöhön. Tällaista pelkoa en kyllä näkisi, koska koko tässä uudistuksessa nimenomaan nämä hallintoportaat ja hallintohenkilöt tulevat vähenemään ja silloin on paremmin resursseja suunnata siihen varsinaiseen toteutettavaan työhön. Mutta se on selvää, että aluerajojen osalta on esimerkiksi täällä Etelä-Suomessa työsuojeluviranomaisten osalta alue kieltämättä suuri, ja tämä on vaatinut sitä, että joudumme hyvin tarkkaan katsomaan, että toiminnot sitten todellakin hyvin tulevat sujumaan.

Täällä myöskin kysyttiin sitä, noudatetaanko käytännössä sitten tätä hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja hyödynnetään verkostomaista työskentelytapaa, niin kuin tähänkin mennessä on tehty, erityisesti Itä-Suomen lääni on ollut esimerkillinen tässä. Varmasti on näin, että näitä hyviksi todettuja toimintatapoja ei todellakaan tulla tämän uudistuksen myötä romukoppaan heittämään, vaan päinvastoin hyödyntämään niitä. Hyvästä henkilöstöpolitiikasta kyllä myöskin osaltaan kertoo, että kun tätä uudistusta nyt parhaillaan alueilla tehdään, niin näissä työryhmissä istuu todellakin 1 000 henkilöä ja kun koko aluehallinnossa on 6 000 henkeä, niin tämä on kuudesosa. Henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet myös tätä kautta on hyvin vahvasti turvattu.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ympäristöhallinnolle tämä on hyvin merkittävä uudistus, ja sen takia minusta on hyvin myönteistä, että tässä keskustelussa on jo nyt kiinnitetty paljon huomiota siihen, miten ympäristöpolitiikan toteutus meillä aluehallinnossa jatkossa onnistuu. Mutta on myöskin huomion arvoista, että ympäristöhallinnon omissa huolenaiheissa organisatorisen muutoksen rooli on ollut keskeisenä, ei niinkään se, onnistummeko me linjaamaan ympäristöpolitiikkaa myöskin jatkossa. Missään tapauksessa tarkoituksena ei ole ympäristöpolitiikan alistaminen joillekin muille politiikan lohkoille, enkä mitenkään usko, että se tämän myötä toteutuu, vaan ennen kaikkea tavoitteena on eri politiikkalohkojen parempi yhteensovitus jo varhaisessa vaiheessa aluetasolla.

On ihan hyvä ja myönteinen mahdollisuus se, että aluetasolla elinkeinopolitiikassa jo aikaisemmin kuin ennen otetaan huomioon ympäristönäkökulmat. Se voi säästää kyllä meitä joittenkin konkreettisten hankkeitten kohdalla monelta murheelta sitten myöhemmin. Eikä ole huono asia sekään, että ympäristöhallinnossa vahvistuu myös edistämisen ja mahdollistamisen näkökulma erilaisissa asioissa. Lakien, säädösten ja ohjeiden kautta me pystymme turvaamaan myöskin uudessa organisaatiomallissa sen, että ympäristön politiikan sisältö ei ainakaan tämän takia vaarannu. Ja niin kuin ministeri Kiviniemi tuossa totesi, nämä itse ohjausasiakirjat valmistellaan ministeriöitten välisessä yhteistyössä. Sanoisin niin, että tuottavuushanke asettaa ehkä suurempia haasteita ympäristöpolitiikan käytännön toimeenpanolle ja varsinkin tiettyjen konkreettisten toimintojen suorittamiselle aluetasolla kuin tämä organisatorinen uudistus.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan varauduin vastaamaan poliisia ja Rajavartiolaitosta koskeviin kysymyksiin poliisihallintolakia koskevan hallituksen esityksen esittelykeskustelun yhteydessä. Mutta ehkä lyhyesti tässä ed. Mustajärven huoleen liittyen poliisipalveluiden saatavuudesta eri puolilla Suomea.

Lähtökohtahan on se, että tulevaisuudessa, mikäli hallituksen esitys hyväksytään eduskunnassa, on tarkoitus se, että Poliisihallitus vastaa poliisipalvelujen saatavuudesta eri puolilla Suomea tasapuolisesti ja myös kielelliset seikat otetaan kokonaisuudessaan huomioon. Lähtökohtahan on se, että Poliisihallituksen päätoimipaikka tulisi sijoittumaan Helsinkiin ja alueelliset toimipisteet Turkuun, Mikkeliin sekä Ouluun. Näissä yhteyksissä poliisi toimii osana aluehallintovirastoa. Tätä esitystä on erittäin hyvässä yhteistyössä valmisteltu tämän kokonaisuuden kanssa, ja se vastaa hyvin myös poliisin tuottavuuteen liittyviin kysymyksiin ja kaiken kaikkiaan kaksiportaiseen hallintomalliin siirtymiseen, mikä on eräs peruslähtökohta ja tärkeä näkökulma.

Rajavartiolaitoksen osalta voisin todeta sen verran, että Rajavartiolaitos toteuttaa omaa strategiaansa. Sen lähtökohtana on ollut tämä näkökulma, että pieniä raja-asemia yhdistetään ja siten turvataan paremmat resurssit myös Rajavartiolaitoksen toiminnoille. Tämä lähtökohta on mahdollista myös siksi, että teknistä valvontaa lisätään ja kaiken kaikkiaan liikkuvaan rajavalvontaan panostetaan. Tässä lyhyesti ed. Mustajärven esittämiin huolenaiheisiin.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomen alueellisen hallinnon järjestelmällehän on ollut tyypillistä tietynlainen kaksijakoisuus. Yhtäältä olemassa oleva lainsäädäntö määrää, että maakuntien alueiden tahto kootaan ja jäsennetään maakuntien liittojen kautta. Ne saavat valtuutuksensa kunnilta. Kunnallisvaaleissa kunnan päättäjät on valittu suoraan kansan toimesta. Maakuntien hallinto on tavallaan tällaista välillistä kansanvaltaa. Maakuntien liittojen tehtävänä on käyttää aluekehitysvaltaa. Ne kertovat, mikä on maakunnan tahto tärkeissä, alueen kehittämisen kannalta tärkeissä asioissa. Maakuntien liittojen näin jäsentynyt tahdonmuodostus kohtaa siellä alueilla sitten valtion eri viranomaisia. Niitä on tällä hetkellä monia eri viranomaisia: on te-keskukset, ympäristökeskukset, liikennehallinnon keskukset elikkä tiepiirit, on monia muita piirihallintoviranomaisia.

Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen keskeiset tehtävät oikeastaan liittyvät juuri tähän, valtion alueilla maakunnissa olevien toimintojen, jotka nyt ovat aika hajallisia, kokoamiseen erillisiksi ely-virastoiksi. Ely-virastot ovat niitä toimijoita, joilla tuolla aluetasolla on alueellisen elinkeinopolitiikan ja alueelliselle elinkeinopolitiikalle palveluja tarjoavien infratoimijoiden tai ympäristöviranomaistoimijoiden yhteen kokoajan rooli; ely-virastot ovat näitten yhteenliittymiä. Niiden rooli ja tehtävä on valtion alueille maakuntiin lähettävinä viranomaisina toimia yhteistyössä maakuntien liittojen kanssa, niitten, joilla on sieltä kentältä, sieltä kunnista, kuntien kautta, näkemys ja vastuu jäsentää sitä alueiden tahtoa. Tällä uudistuksella nyt kootaan näitä tehtäviä yhteen ja tulee kaksi erillistä virastoa, joista nyt nimenomaan tämä ely-virasto on se, joka tulee työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle. Sen takia rohkenin tähän tulla ja käyttää puheenvuoron vielä siitä näkökulmasta, mikä on nimenomaan ely-virastosta vastuun, sen yleishallinnollisen vastuun, kantavan ministeriön näkemys.

Täällä tuli muutama perusteltu havainto esille kysymyksen muodossa. Ollaan vähän huolestuneita tuosta tai tästä yksittäisestä asiasta. Muutama kommentti niihin vielä.

Ensimmäisenä niistä olkoon ympäristöhallinto. Vielä kertaalleen: Ympäristöhallinnonkin tehtäväthän nyt jakaantuvat kahteen eri virastoon: yhtäältä tähän aluehallintovirastoon ja toisaalta sitten tähän ely-virastoon. Ely-virastossa ovat nimenomaan ne ympäristöhallinnon tehtävät, joilla on tavalla taikka toisella sen alueen elinkeinopolitiikkaan liittyvä luonne. Aluehallintoviranomaisessahan, virastossa, on nämä lupa-asiat ja vastaavat viranomaistehtävät. Mielestäni tämä jako kahtia, mikä nyt tässä tapahtuu, on muutoinkin hyvän hallinnan ja transparentin ajattelutavan mukaan ihan kaikin tavoin perusteltu ja oikea hallinta.

Saavatko muutoin ympäristöön liittyvät näkökulmat sitten riittävän painoarvon yhteisessä ely-virastossa? Täällä jo tuli esille se, että kun useamman eri ministeriön tehtävät, aluehallintotehtävät, niitten ohjaustehtävät, nyt organisoidaan, se tapahtuu Temmin puitteissa kuitenkin niin, että siellä on oikeastaan kaksi tärkeätä prosessia. Ensimmäinen on tämmöinen strategia-asiakirja, joka yhteisesti laaditaan kaikkien ministeriöitten kesken. Toisekseen siellä on tämmöinen strategiaprosessi, jossa mukana ovat kaikkien näiden ministeriöiden kansliapäälliköt, joitten tehtäviä siellä ely-virastossa siellä alueella on. Nämä prosessit käyvät läpi eri ministeriöitten näkemykset. On totta ed. Huovisen kysymykseen liittyen, että yhteensovittaminenhan pitää jossakin tehdä, esimerkiksi näitten resurssien tai toimintamäärärahojen osalta, ja se on juuri tämä äsken kuvaamani prosessi, jossa ovat kaikkien ministeriöitten kansliapäälliköt mukana. Siinä prosessissa katsotaan esimerkiksi se resurssitarve, miten se yhteensovitetaan käytännössä siellä elävän elämän kentällä.

Arvoisa puhemies! Vielä nimenomaan nyt siitä elinkeinotehtävän luonteesta, joka tälle ely-viranomaisille jää. Mielestäni tähän saakka nykyinen hallinto, vielä tällä hetkellä voimassa oleva hallinto, tavallaan eriyttää viranomaisten kesken yhtäältä nämä infratehtävät, sitten nämä ympäristöhallinnon tehtävät ja sitten työ- ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät tehtävät. Se vahvuus, mikä uudessa elyssä on, on mielestäni juuri siinä, että nyt ei tulla tavallaan erillisten virastojen kaadereita estämään vaan nyt voidaan saman pöydän ympärillä nämä eri näkökohdat yhteensovittaa, ja sitten kun se yhteensovitus on käyty ja tehty, ollaan siltä pohjalta valmiita käymään keskustelu sitten myöskin näitten maakuntien liittojen kanssa, jotka käyttävät tätä aluekehitysvaltaa.

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä muutama kommentti täällä esille tulleisiin asioihin.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tekniikka näköjään mahdollistaa monenlaista mukavaa.

Ministeri Kiviniemen johdolla valmistellun esityksen yleisenä tavoitteena on uudistaa aluehallintoa poikkeuksellisen laajasti. Siitä esimerkkinä muun muassa läänien lakkautuminen. Uudelleenjärjestelyjen perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin saada aikaan kansalaislähtöisesti ja tehokkaasti toimiva aluehallinto, sillä hallinto on todellakin asiakasta varten eikä päinvastoin.

Hallitus on käsittelyssä olevan alkuhankkeen kautta vahvistamassa ja lisäämässä maakuntien liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä. Näin paikalliset päättäjät ja heidän alueiden tuntemuksensa saadaan tehokkaammin käyttöön ja paikallisdemokratia toteutuu entistä paremmin. Uutta ja myönteistä on myös se, että valtion aluehallinnon ja maakuntien liittojen yhteistyö tulee lisääntymään.

Esityksen laajuudesta ja vaikuttavuudesta kertoo se, että uudistus vaikuttaa yli 250 lakiin ja noin 1 200 säännökseen. Lain valmisteluun ovat osallistuneet kaikki ministeriöt ulkoasiainministeriötä lukuun ottamatta, ja siihen on osallistunut nykyisten aluehallintoviranomaisten edustajia. Esitysluonnos on ollut myös laajalla lausuntokierroksella. Maakuntien toimijat ovatkin ottaneet todella aktiivisen roolin tämän hankkeen synnyttämisessä. Jo siitä voi päätellä, että uudistukselle on ollut tarvetta maakunnan hallinnon valvonnan ja kehitystehtävien uudelleen järjestämiseksi.

Käytännössä maakuntaliittojen tehtäviä laajennettaisiin niin, että niiden on käynnistettävä yhteistyö koulutustarpeiden ennakointi- ja liikennejärjestelmää sekä luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimiseksi ja myöskin koordinoitava kaikkia niitä. Suuntana on, että maakuntaliittojen johdolla valmisteltavien maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuus olisi nykyistä aidompaa ja vahvempaa viranomaistoiminnassa ja aluekehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Maakunnat ovat linjanneet, että uudistuksen tavoitteena on oltava hallintoviranomaisten määrän ja tehtävien päällekkäisyyksien poistaminen sekä uusien hallintotasojen välttäminen. Hallituksen ehdotus mahdollistaakin tuottavuustavoitteiden noudattamisen valtionhallinnossa sekä tehtävien alueellistamisessa. Maakuntien viesti on, että keskushallinnon roolin on kuitenkin rajauduttava selvästi ohjaukseen ja strategisiin kysymyksiin samalla, kun muu toimivalta pitää siirtää valtion aluehallinnolle sekä maakuntien liitoille. Samalla on taattava maakuntaliitoille uusien tehtävien edellyttämät henkilöstö- ja talousvoimavarat.

Maakuntaliitot haluavat ja ovat valmiita vastaanottamaan vastuuta nykyistä enemmän. Ne toivovat laajasti oman asemansa vahvistamista siten, että niille annetaan lakisääteisiä ja aluekehitykseen merkittävästi vaikuttavia tehtäviä. Voikin sanoa, että hallitus on esityksessään kyennyt vastaamaan alueiden toiveisiin sekä itse asettamiinsa tavoitteisiin. On kuitenkin seurattava erittäin herkästi, kuinka uudistus käytännössä toteutuu. Maakunnan roolin vahvistaminen merkitsee myös sen vastuun kasvattamista, että maakuntaliitoilla on myös vankin kokemus siitä, kuinka uusi tehtävänjako sitten hankkeen edetessä käynnistyy.

Valiokuntakierroksella on erityisesti tarkasteltava esityksen sisältämiä yhteistoiminta-alueita. Pahimmillaan ne voivat merkitä hallinnon uuden tason muodostumista ja moniportaistumista sekä raskasta ja hidasta päätöksentekoa. Tosin esitykseen sisältyvällä toimintojen päällekkäisyydellä on pystytty jo purkamaan erilaisia toimijoita kuudesta kahteen, mutta siitä huolimatta yhteistoiminta-alueiden ja niihin sijoitettujen avien ja elyjen alueellista toimivuutta on vielä tarkasteltava. Noitten virastojen sekä EU:n rakennerahastojen aluejaot ovat ehkä liikaakin olleet ohjaamassa yhteistoiminta-alueiden muodostumista, ja edunvalvonnan alueet on nähty ehkä liian pieninä, ja tällä tarkoitan nimenomaan toiminnallista yhteistyötä, en maakuntien yhdistymistä. Toivottavasti tämä havainto ei hankkeen edetessä osoittaudu oikeaksi. Yhteistoiminnan järjestämiseen olisikin ehkä viisasta varata pidempi siirtymäaika kuin tämän vuoden loppuun.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä minä pelkäsinkin koko ajan, että kello alkaa toimia, ja mikä pahinta, kello toimii.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ministeri Kiviniemen näkemykseen siitä, että tässä valtion aluehallinnon uudistuskokonaisuudessa on kysymys itsenäisen Suomen historian mittavimmasta aluehallinnon uudistuksesta. Tätä uudistusta kohtuullisen läheltä seuranneena voi myös yhtyä ministeri Kiviniemen näkemykseen siitä, että valmistelu näyttää kaiken kaikkiaan sujuneen eri instansseissa myös hallituspuolueitten kesken hyvin ja rakentavassa ilmapiirissä.

Tämän varmistamiseksi onkin ollut aivan oikein, että uudistuksen valmistelu on tehty hyvin laajalla osallistujajoukolla valtakunnan eri tasoilla. Samoin mittava lausuntokierros näyttäytyy hyvin laajana, ja valmistelussa on myös reagoitu lausuntokierroksen näkemyksiin. Toki on huomioitava se, että laajasta valmistelusta huolimatta on valmistauduttava siihen, ettei uudistusten käytäntöön vieminen ole täysin ongelmatonta. Onkin tärkeää, että alueellisille muutostyöryhmille annetaan keskushallinnosta kaikki mahdollinen tuki ja sitäkin kautta tuetaan tämän uudistuksen kohteena olevien virastojen henkilöstöä muutosten keskellä. Eli muutosjohtamisen taito ja viisaus tulevat jatkossa korostumaan.

Tarpeet valtion aluehallinnon muutokseen ovat selvät, ja tähän uudistukseen tutustuessa minustakin näyttää siltä, että esillä oleva uudistuspaketti vastaa aika hyvin alkuhankkeen, voisiko sanoa, kolmeen päätavoitteeseen: parantaa aluehallinnon asiakaslähtöistä palvelukykyä ja aluekehitystyön vaikuttavuutta muuttuvassa toimintaympäristössä, vahvistaa alueellisuutta ja tuo synergiahyötyä kokoamalla hallintoa yli perinteisten sektorirajojen ja lisää selkeästi aluehallinnon tehokkuutta ja tuottavuutta. Kaiken kaikkiaan nuo uudistukset näyttäytyvät niin, että aluekehittämisen vaikuttavuus ja kansanvaltainen ohjaus lisääntyvät.

On selvää, että nykytilanteeseen ja nykytilaan verrattuna aluehallinto ja sen ohjaus yksinkertaistuvat selvästi, kun kuudesta eri aluejaolla ja ohjauksella toimivasta itsenäisestä viranomaisesta siirrytään kahteen. Uskoisin myös niin, että läänien poistuminen tuo ainakin jossakin määrin tietynlaista, lainausmerkeissä, henkistä liikkumavaraa hallinnossa alhaalta ylöspäin. Aluekehittäminen tulee uudistuksessa kahden toimijan vastuulle, eli valtion ja kuntien aluekehitysvastuu kohtaavat samalla alueella, kuten ministeri Pekkarinenkin äsken totesi.

On erittäin tärkeää, että uudistuksessa tietynlainen painopiste on maakuntien liittojen toimivallan lisääminen aluekehitystyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena. Liittojen vaikutusvalta suhteessa etenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin kasvaa, aivan oikein, ja onkin välttämätöntä, että maakuntien liitoilla tulisi olla ja niillä tulee olla voimakkaampi vaikutus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulossopimuksiin. Tähän saakka aluehallintoviranomaisten tujoneuvottelut eri ministeriöitten kanssa ovat olleet kovin vähämerkityksellisiä.

Liittojen ja maakuntien tehtäväkenttä myös laajenee kokonaisuuksilla, joilla on selkeää myönteistä merkitystä aluekehittämistyön vaikuttavuuden ja toteuttamisen edistämisessä. On tärkeää, että muun muassa maakuntaohjelman rooli nyt edelleen vahvistuu ja sen toteuttamissuunnitelma ohjaa aiempaa vahvemmin aluekehittämisvarojen käyttöä. Siinähän puhutaan käytännössä kaiketi yli 2,5 miljardin euron kohdentamisesta, ja on äärettömän tärkeää, että maakuntien rooli rahan jakamisessa korostuu.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pettynyt siihen, tai sanotaan nyt, että ainakin harmittelen sitä, että tavoiteltaessa maakuntien liitoille kansanvaltaista ohjausta tyydyttiin siihen — toki syyt ymmärrän — että kunnanvaltuustot valitsevat maakuntavaltuuston jäsenet. Todellista kansanvaltaisuutta ja demokratiaa olisi valita maakuntavaltuusto suoralla kansanvaalilla, mutta ajattelen myös niin, että maakuntien roolia valtion aluehallinnon poliittisessa ohjauksessa olisi voitu viedä vielä pidemmällekin, jolloin tähän siis olisi liittynyt myös tämä suora kansanvaali maakuntavaltuuston valinnassa.

Uudistuksen alueellisuuden vahvistamiseen liittyy ymmärtääkseni myös se näkemys, että selvitetään, missä määrin eri ministeriöitten tehtäviä voitaisiin siirtää alhaalle päin alueitten tehtäviksi. Tämän osalta luvalla sanoen ministeriöt osoittavat tietyllä tavalla vahvaa tsaarinaikaisen keskusjohdon perinnettä siinä, että ministeriöistä ei saa viedä mitään pois. Ministeriöt löysivät ainoastaan 30 henkilötyövuoden verran siirtokelpoisia tehtäviä 20 000 henkilötyövuodesta. (Ed. Pulliainen: Tarkkaa hommaa!) — Näinpä.

Uudistuksen yhteydessä esitetään maakuntien liitoille myös yhteistyöalueitten perustamista. On todettava, että lakisääteiset yhteistoiminta-alueet herkästi merkitsevät uutta hallintotasoa. Maakuntien välinen yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä, mutta ehkä on syytä välttää lakisääteistä yhteistoimintamenettelyä ja harkita yli maakunnallisesti merkittävien asioitten käsittelyä tietynlaisella läheisyysperiaatteella. Näkemykseni mukaan missään tapauksessa ei voida mennä siihen tilanteeseen, että yhteistoiminta-alueilla käsiteltäisiin kaikki tärkeimmät resurssikysymykset eli keskeiset strategiset kysymykset.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, ministeri Kiviniemi kiteytti erittäin hyvin esittelypuheessaan uudistuksen perusfilosofiaa, eli asiakkaat eivät ole hallintoa varten vaan hallinto on asiakkaita varten myös aluetasolla. Haluankin lausua ministerille ja ministeriön virkamiehille erittäin suuret kiitokset tämän massiivisen uudistustyön vahvasta eteenpäin viemisestä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Se on tainnut nyt monelta unohtua, että tämä uudistus on siltä kannalta hyvin historiallinen, että ollaan lopettamassa 1600-luvulta toiminut maaherran johtama lääninhallinto. Maaherrahan on suomalaisessa tietoisuudessa aika merkillinen figuuri, josta Topelius on kirjoittanut sadun ja Runeberg on kirjoittanut runon, ja hänet mainitaan Raamatussa. Silloin, kun minä olin maaherra, kaikista kulttuureista, minne menin, löytyi aina maaherra. Nyt tämä ollaan siis lopettamassa.

Mutta maaherra on myös Lakimiesliiton symboli laillisuudelle, ja minusta se on paljon vakavampaa, että on unohtunut se, mikä lääninhallituksen tehtävä on. Lääninhallituksen tehtävä on ollut valvoa sitä, että eduskunnan säätämät lait pannaan laillisesti toimeen ja että jokainen pääsee oikeuksiinsa. Nyt täällä ed. Korhonen moitti tätä ja sanoi, että nyt tulee henkistä liikkuvuutta, kun laillisuutta ei enää valvota. Se on kyllä minusta aika mielenkiintoinen asia.

Laillisuuden kannalta tietysti on aika ongelmallista, jos poliisihallinto sitten erotetaan koko hallinnosta omaksi erilliseksi putkeksi, jossa se eristäytyy yhteiskunnasta. Poliisihallintohan on tietysti ollut lääninhallinnon ja laillisuusvalvonnan olennainen osa, joka siihen kuuluu. Mutta se kertoo, mistä tässä on kysymys.

Täällä on nyt kuultu sellaiset asiat kuin että tämä edistää synergiaa, innovatiivisuutta, on prioriteettia ja tuottavuutta ja vetovastuuta ja sitten tulee tätä henkistä liikkuvuutta. Minusta kyllä suomalaisessa yhteiskunnassa laillisuuden ylläpitäminen on aivan olennaista. Väitän, että jos ei millään viranomaisella ole sitä tehtävää, niin me siirrymme ikään kuin latinalaisamerikkalaiseen hallintoon, jossa siis todella tehdään valtavan hienoja lakeja, kukaan ei vaan välitä siitä, että ne pannaan asianmukaisesti toimeen.

Nyt täällä ovat monet ministerit kehuneet tätä lainsäädäntöä, joka ensimmäisellä lukemisella näyttää perin sekavalta. Mutta sen vuoksi siihen olisi varmaan nyt hyvä tutustua ja pohtia sitä kunnolla, mihin oppositiolla ei ollut tilaisuutta, koska tämähän on ollut täysin hallitusvetoista valmistautumista.

Jag tänkte säga bara några ord på svenska. Den stora idén i det här lagförslaget är ju den att man avskaffar länsstyrelserna som Axel Oxenstierna ställde till med 1634, då när Finland ännu hörde till Sverige. Deras uppgift var att man skulle övervaka lagligheten i samhället och se till att de lagar som stiftades verkligen kom i kraft. Det är mycket väsentligt att lagligheten övervakas, särskilt när det gäller den svenskspråkiga befolkningen som är i minoritet på många ställen. Det gäller också den finskspråkiga befolkningen där den är i minoritet. Det att man bara tror på demokrati och majoritet betyder inte att majoriteten alltid följer lagen på ett sådant sätt att alla kommer till sin rätt.

Herra puhemies! Jotta voisin tutustua tähän esitykseen, esitän, että tämä asia pannaan pöydälle eduskunnan 5. toukokuuta pidettävään istuntoon.