Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Poliisihallintolain muutosesityksellä jatketaan hallintorakenneuudistuksen toteuttamista, joka on ollut vireillä vuodesta 2004 lähtien. Koko uudistuksen päätavoitteena on poliisin peruspalvelujen turvaaminen kansalaisille koko maassa ja painopisteen siirtäminen hallinnosta kenttätyöhön. Lisäksi kevennetään hallintorakenteita ja selkeytetään johtamisjärjestelmää kaikilla poliisihallinnon tasoilla.

Paikallispoliisin siirryttyä vuoden 2009 alusta 90 poliisilaitoksesta 24 poliisilaitosalueeseen, poliisin johtamisrakenteita on mahdollista keventää ja yhdenmukaistaa myös alue- ja keskustasolla. Poliisihallinnon uudistus liittyy hallitusohjelman mukaisesti valtion keskus- ja aluehallinnon uudistamiseen. Poliisin osalta tämä edellyttää ministeriötason tehtävien ja enemmän operatiivisten keskusvirastotehtävien erottamista toisistaan sekä keskusvirastotehtävien arvioimista uudelleen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös erikseen poliisin hallintorakenteen uudistaminen. Kirjauksen mukaisesti poliisipiirien määrää vähennetään ja hallintorakenteen uudistusta jatketaan siten, että se kohdistuu jatkossa myös poliisin ylijohtoon, poliisin lääninjohtoihin, poliisin valtakunnallisiin yksiköihin sekä Helsingin poliisilaitokseen. Näin voidaan siirtää voimavaroja hallinnosta palveluihin. Uudistuksen yhteydessä varmistetaan poliisipalvelujen saatavuus koko maassa. Myös ruotsinkieliset palvelut turvataan ja ruotsinkielisten palveluiden saatavuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Lisäksi hallitusohjelmassa edellytettiin selvitettäväksi, erotetaanko toisistaan ministeriön ohjaus- ja valvontatehtävät sekä operatiivisen poliisitoiminnan johtaminen. Työtä on jatkettu hallituksen iltakoululinjausten mukaisesti.

Myös eduskunnan hallintovaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että johtamistoiminnot selkeytyvät hallinnon eri tasoilla ja että nykyisiä johtamisrakenteita kevennetään tuottavuuden parantamiseksi. Samoin hallintovaliokunnan mukaan on tarpeellista vähentää epätarkoituksenmukaista sivuttaisohjausta. Esimerkiksi paikallistason ohjaamiseen ei vastaisuudessa tarvita väliporrasta. Tavoitteena tulee olla tehtävien järjestäminen siten, että päällekkäisyydet poistuvat, operatiivisen toiminnan henkilöresurssit vahvistuvat ja toiminnan taloudellisuus paranee.

Hallintovaliokunta katsoi, että operatiivista poliisitoimintaa johtamaan on syytä perustaa poliisin ylijohdosta ja lääninhallitusten poliisin lääninjohdosta koostuva Poliisihallitus. Lisäksi hallintovaliokunta kiinnitti huomiota poliisin hallintolain muutosesitystä koskevassa mietinnössään 24/2006 vp poliisihallinnon muun rakenteen kehittämiseen ja kirjasi lausumaehdotukseensa, että eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän poliisin lääninjohdon asemaa ja tehtäviä. Esitys jatkaa poliisin hallintorakenneuudistusta. Poliisiorganisaatio muodostaa turvallisuusviranomaiskokonaisuuden, jonka toiminnassa korostuvat selkeät ohjaus- ja vastuusuhteet kaikilla hallinnon tasoilla ja poliisin eri yksiköiden välillä. Koko poliisin hallintorakenneuudistuksen päätavoitteena on asiakaspalvelun näkökulmasta poliisin peruspalvelujen turvaaminen kansalaisille koko maassa.

Sisäasiainministeriön kaksoisrooli toisaalta strategisena linjaajana ja rahoittajana sekä toisaalta operatiivisen toiminnan ohjaajana poistuu, jolloin myös johtamisjärjestelmä selkiintyy. Poliisin hallintorakenne madaltuu läänitason jäädessä pois, jolloin toiminnan tuottavuus paranee. Samoin tulosohjaukseen kuulumaton sivuttaisohjaus poistuu. Lisäksi yhteistoiminnan edellytykset muiden sekä alueellisten viranomaistahojen että valtion viranomaisten kanssa säilyisivät hyvinä. Hallintomallista on kokemuksia muista Pohjoismaista ja Virosta.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto toimii siis tällä hetkellä kahdessa roolissa. Se on toisaalta poliisin ylijohto ja toisaalta ministeriön osasto. Uudessa hallintomallissa sisäasiainministeriö vastaisi jatkossa poliisin toimialan ohjauksesta ja valvonnasta sekä erikseen ministeriölle säädettävistä poliisin toimialan tehtävistä. Operatiivista poliisitoimintaa johtaisi ja ohjaisi uusi perustettava poliisin keskushallintoviranomainen Poliisihallitus, joka toimisi poliisin ylijohtona. Poliisihallituksen henkilöstö koostuisi nykyisestä poliisin ylijohdosta ja poliisin lääninjohdoista. Poliisihallituksen päätoimipiste sijoitetaan Helsinkiin ja sen osatoimintoja Mikkeliin, Ouluun ja Turkuun sekä arpajais- ja asehallinnon tehtäviä Riihimäelle.

Poliisihallitusta johtaisi poliisiylijohtaja, joka olisi maan ylin poliisivaltuudet omaava virkamies. Sisäasiainministeriön poliisiosastolla ei olisi operatiivisiin tehtäviin liittyvää toimivaltaa, vaan sen tehtävät keskittyisivät edellä kuvatun mukaisesti toimialan strategiseen ja poliittiseen ohjaukseen sekä valvontaan. Suoraan poliisihallituksen alaisia poliisiyksiköitä olisivat poliisilaitokset ja poliisin valtakunnalliset yksiköt, keskusrikospoliisi, suojelupoliisi ja liikkuva poliisi sekä Poliisiammattikorkeakoulu ja Poliisin tekniikkakeskus. Sisäasiainministeriö vastaisi Poliisihallituksen ja Poliisihallitus alaistensa yksiköiden tulosohjauksesta.

Poliisin hallintorakenneuudistus ei muuta valtakunnallisten yksiköiden tehtäviä, mutta niiden organisaatioiden kehittäminen on osa uudistusta. Uudistuksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että johtamisjärjestelmät ovat matalia ja että hallinnollisia tehtäviä keskitetään. Poliisin hallintorakenneuudistus liittyy kiinteästi vireillä olevaan aluehallinnon uudistamiseen. Aluehallinnon uudistamista koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Tarkoituksena on, että osa nykyisestä poliisin lääninjohtojen henkilöstöstä sijoittuisi aluehallintovirastoihin tuleville poliisin vastuualueille. Poliisin vastuualueen tulosohjauksesta vastaisi Poliisihallitus. Tavoitteena on, että sekä aluehallintouudistus että poliisin hallintorakenneuudistus olisivat voimassa 1. päivänä tammikuuta 2010.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Holmlund tässä selvitti tätä hallituksen esitystä hyvin perusteellisesti, ja niin kuin me huomasimme, siinä on monta myönteistä asiaa ja hienoa periaatetta, ja varmaan valiokunnassa edelleen pohditaan tätä asiaa. Itse esitän muutamia havaintoja ja huomioita, jotka saattavat olla valiokunnalle tärkeitä, kun se jatkaa tätä keskustelua.

Aikoinaan toimin puheenjohtajana parlamentaarisessa poliisikomiteassa, jonka mietinnöstä osa toteutui, osa ei. Tässä on taitavasti vältetty muutamia niitä hallinnollisia asioita, joita me emme saaneet koskaan ratkaistua, sillä tavalla juuri kuin ministeri Holmlund selitti, että on pystytty keventämään ja vähentämään näitä tasoja.

Kuitenkin tässä on muutamia huolia ainakin minulla. Ensimmäinen on se, että tässä nyt lähdetään siitä, että suomalainen poliisi eristäytyy kaikesta muusta hallinnosta omaksi putkihallinnoksi. Minusta se ei ole hyvä asia sen vuoksi, että tulee tietysti fakkiin keskittymistä. Kun poliisi kuitenkin on ainoa organisaatio, jolla on oikeus myös käyttää ja joskus joutuu käyttämään väkivaltaa päästäkseen tavoitteeseensa, niin olisi parempi, että se olisi lähempänä muuta yhteiskuntaa.

Ratkaisua, että perustetaan Poliisihallitus, sitähän esitettiin kerran 1960-luvulla, muistaakseni ministeri Uusitalo esitti. Silloin tasavallan presidentti Kekkonen lopetti sen, koska hän katsoi, että poliisihallinnolla pitää aina olla ministeri, joka on parlamentaarisesti vastuussa sen toiminnasta. Poliisihan joutuu kriisi- ja vaikeina aikoina käsittelemään semmoisia ongelmia, joissa on hyvin tärkeätä, että heillä on poliittista tukea myös valvontaan ja kun he ryhtyvät tiettyihin operaatioihin. Kysymys ei ole siis siitä, että yleensä poliitikot puuttuisivat, mutta joskus se on välttämätöntä. Tämä keskusvirastoratkaisu on tältä kannalta huono.

Toinen on sitten se, että jos perustetaan tämmöinen hallinto — minä en ole päässyt vielä tästä aluehallinnosta selvyyteen, ehkä minä seuraavana viikonloppuna tutustun siihen, allut ja lellut ja mitä siellä on — niin voisiko ministeri Holmlund kertoa, miksi poliisi on siitä poissa. Vanhassa lääninhallinnossahan poliisi oli siinä olennaisin osasto ja sitten yleensähän joku vastasi järjestyksestä ja laillisuudesta, yhteiskunnasta, ja silloin poliisi oli siinä mukana. Kun minä nyt olen toiminut lääninhallinnossa, niin poliisilla oli siellä hyvin tärkeä osuus, ja en voi käsittää, että poliisi lähtisi siitä pois.

Kolmas on sitten poliisihallinnon nimitykset. Nyt siis ilmeisesti käy niin, että kaikki poliisihallinnon nimitykset tulevat poliisihallinnon sisälle, jolloin on suuri riski kaverinimityksiin, joissa voi ystävyys golf-kentältä tai vapaamuurareista olla hyvinkin arvokas nimitysperuste. Silloin kun minä olin maaherrana Uudenmaan läänissä, niin minun tehtäväni oli nimittää kaikki poliisiupseerit, ja hyvin harvoin puutuin niihin nimityksiin. Ne olivat hyvin perusteltuja, mutta joskus näki, että on selvä junailu kyseessä, ja silloin se palautettiin poliisilaitokselle uudelleen valmisteltavaksi. Nyt ei ole mitään keinoa siviilijärjestelmän ikään kuin tulla valvomaan poliisihallinnon tulevia nimityksiä, vaan ne tapahtuvat siellä putken sisällä kavereitten kesken. Minä pidän sitä hyvin hyvin hankalana hyväksyä.

Sitten kysymys tästä Poliisihallituksesta. Se poliisihallitusajatushan olisi silloin valtavan hyvä, jos nämä hyvin voimakkaat erillisyksiköt sidotaan sen toimintaan, eli on todella hallitus ja siellä istuvat sekä suojelupoliisin, keskusrikospoliisin että liikkuvan poliisin päälliköt ja ikään kuin siinä pöydän äärellä sitten ainakin kerran viikossa käydään asioita läpi. Nyt kuitenkin tämä Poliisihallitus ei ollenkaan toimi sillä tavalla, vaan tässä kai lähinnä on sitten tämä ministeriön porukka ja läänin porukka keskuudessaan edelleenkehittäjänä ja erillisyksiköt jäävät sitten yksikseen. Minusta tästä Poliisihallituksesta, jos siihen mennään, suurin hyöty olisi nimenomaan se, että nämä erillisyksiköt sidottaisiin siihen, mitä ei tapahdu.

Sitten, ministeri Holmlund, valitettavasti minä tulen nyt myös tekemään eräitä kysymyksiä teille asiasta, jota ei ole tässä esityksessä. Se on se, mikä minulla on ollut kauan huolena: Me poikkeamme länsimaista siinä, että ei ole mitään korkeatasoista poliisihallinnon ulkopuolella toimivaa elintä, joka tutkii väitteitä poliisin rikoksista. Kun ihmiset väittävät, että poliisit ovat tehneet rikoksia, se johtuu hyvin paljon usein siitä, että poliisi joutuu tekemään ikäviä asioita ihan tehtävänsä vuoksi mennessään jonnekin perheeseen riitaa selvittämään tai muutenkin lopettamaan häiriöitä. Mutta kuitenkin olisi hyvin olennaista, jos tällaisia väitteitä esitetään, että olisi yksikkö, joka tutkisi niitä ja olisi semmoisella tasolla, ehkä kokeneimpia poliiseja, joita on ja jotka olisivat erillään muista, niin että kansalaiset luottaisivat siihen.

Te vastasitte minun eduskuntakyselyyni, että tällainen ei ole tarpeen, koska nämä syyttäjävetoiset tutkintamenetelmät ovat riittäviä. Minä olen teidän kanssanne eri mieltä. Nyt tänään me Helsingin Sanomista saimme lukea tämän uutisen, että poliisia varoitettiin kouluammuskelijasta luultua aiemmin, minkä on siis selvittänyt ei poliisi — ainakaan poliisi ei ole kertonut tutkinnanjohtajalle — vaan sen on selvittänyt yksi omaisten lakimies, mikä johti siihen, että kun nämä tiedot oli löydetty, olivat niin raskaita, että syyttäjä veti syytteen takaisin ja pohtii sitä uudestaan. Johtava kihlakunnansyyttäjä sanoo Helsingin Sanomissa, että keskusrikospoliisin aineistosta, jonka siis tämä lakimies toi hänelle, selvisi muitakin hänelle uusia asioita, joita on syytä selvittää. En osaa sanoa, miksi tieto niistä ei kulkenut kahden edellisen rikostutkinnan välillä. Minusta tämä osoittaa mitä selvimmin, että olisi ollut hyvä, että olisi ollut asiantunteva ulkopuolinen joukko, joka sitä selvittää.

Te nimittäin, ministeri Holmlund, sanoitte Helsingin Sanomissa 23.9.2008, että Holmlund lupaa selvittää poliisin toiminnan seikkaperäisesti. No, se ei ainakaan tullut näiden omaisten eikä kansalaisten tietoon, jos te olette sen tehnyt. Sitten te kävitte 1.10. Paateron kanssa Kauhajoella ja ilmoititte, että te olette tyytyväisiä. "Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan poliisi on osoittanut erittäin suurta ammattitaitoa Kauhajoen traagisen päivän hoidossa." Kuitenkin se julkisuus, joka meillä on tänään Helsingin Sanomissa ja iltapäivälehdissä, osoittaa, että toimintaa tuskin nyt voi sanoa moitteettomaksi.

Minä tuon esille tämän tapauksen vaan sen vuoksi, että jos teillä olisi ollut siellä teidän läheisyydessänne semmoinen ansioitunut, itsenäinen tutkijaryhmä, se olisi varmaan selvittänyt tämän asian teille sillä tavalla, että tämmöistä kiusallista julkisuutta ei olisi tullut. Ja minä toivon, että valiokunta pystyy nyt sen ratkaisun tekemään. Se ei ole edes kallis ratkaisu, että tämmöinen perustetaan Suomeen. Se on useimmassa oikeusvaltiossa perustettu, ja minä luulisin, että normaalille poliisimiehelle se on erittäin hyvä asia, koska nämä väitetyt poliisirikokset, joihin minä olen tutustunut, usein johtuvat siitä, että poliisit ovat joutuneet suorittamaan vaikeata tehtävää, eivätkä suinkaan siitä, että he ovat rikkoneet lakia. Mutta tämä julkisuudessa oleva tieto, joka nyt meillä on tiedossa, näyttää vähän vastakkaiselta.

Anna-Maja Henriksson /r:

Ärade herr talman, arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys poliisihallintolain muuttamisesta ei kaikilta osin vastaa sitä, mitä olisi odottanut. Nimittäin, kun on tutustunut tähän esitykseen, huomaa, että niin kutsuttujen alueellisten yksiköiden asema ja toimivalta jäävät edelleen epäselviksi.

Det vill säga bristerna i den här lagen är de att de regionala enheterna fortfarande förblir dunkla vad gäller deras ställning i polisförvaltningen och deras befogenheter.

Jos muistaa, mitä valtioneuvosto 15.11.2007 päätti, niin siinä sanottiin, että ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi perustetaan niin sanottuja alueellisia yksiköitä. Näin tehtiin myös, ja tällaisia yksiköitä on tänä päivänä muun muassa Pietarsaaressa ja Raaseporissa. Mutta sisäasiainministeriön esittelymuistiossa todettiin kuitenkin hyvin selvästi, että asiasta pitää edelleen säätää poliisihallintolaissa, koska muuten näitten alueellisten yksiköitten toimivalta jää epäselväksi.

Tässä on suora lainaus tästä sisäasiainministeriön muistiosta, jossa sanottiin näin: "Kihlakunnan poliisilaitoksen alueellisen yksikön lainsäädännöllisen pohjan ollessa edellä kuvatulla tavalla hajallaan, on vaarana, että alueellisen yksikön hallinnollinen asema ja toimivalta jäävät epäselviksi. Poliisin hallinnosta annetun lain 6 §:ään tulisikin lisätä mahdollisimman pian säännös alueellisen yksikön asemasta ja toimivallasta siten, että se astuisi voimaan uudistuksen voimaan tullessa 1.1.2009. Lähtökohtana sääntelyssä tulisi olla se, että alueellinen yksikkö vastaisi poliisilaitoksen ohjesäännössä tarkemmin määriteltävällä tavalla poliisin tehtäviin liittyvien kansalaisten palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta ja laadusta toimialueellaan..." Tämä jatkuu vielä.

Tästä syystä toivonkin nyt, että hallintovaliokunta, kun valiokunta rupeaa käsittelemään tätä asiaa, ottaa tämän huomioon, koska tämä asia ei ole nyt tässä hallituksen esityksessä ratkaistu sillä tavalla kuin sen pitäisi. Siinä voisi muun muassa sanoa näin: Poliisilaitoksilla voi olla alueellisia yksiköitä, joita järjestettäessä otetaan huomioon suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeus saada palveluja omalla kielellään. Valtioneuvoston asetuksella säädetään alueellisen yksikön asemasta ja tehtävästä sekä toiminnasta.

Jos näin tehtäisiin, silloin olisi myös paremmat mahdollisuudet, että meillä pidemmällä tähtäimellä on myös olemassa ruotsin kieltä osaavaa poliisipäällystöä. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön toimivuudesta osoittaa selvästi sen, että meillä on suuri ongelma. Ei ole riittävästi ruotsin kieltä osaavia poliiseja, ja nyt, kun tämä uudistus tehdään näin, on se vaara myös, että päällystöstä tulee todellinen puute tulevaisuudessa.

På det här sättet så borde man beakta de här frågorna för att trygga tillgången till svenskspråkiga poliser och polisbefäl också i framtiden.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys poliisihallinnosta annetun lain muuttamisesta on hyvä esitys sen vuoksi, että se jatkaa koko valtionhallinnon ja poliisihallinnon uudistamista.

Meillähän on juuri toteutettu ja käynnistynyt poliisihallinnon uudistus, niin sanotussa Pora 1:ssä poliisilaitoksia vähennettiin ja tehtiin suurempia poliisilaitoksia. Kun poliisilaitoksia on vähemmän, niin tietysti läänin portaan työ, jos läänissä on vaikka kaksi poliisilaitosta, ei ole perusteltua, koska näiden paikallisviranomaisten, sen poliisipäällikön, tehtävänä on vastata koko sillä alueella poliisipalveluista, sidosryhmäyhteistyöstä, kaikista muista poliisille kuuluvista tehtävistä, ja kun jo kymmenen vuotta on tuloskeskustelut käyty suoraan ylhäältä alaspäin, niin ei ole järkevää, että on korkeapalkkaisia virkamiehiä läänin tasolla, jotka käyvät kahden poliisipäällikön kanssa kerran vuodessa tuloskeskustelut. Tämä olisi energian tuhlausta. Esimerkiksi Länsi-Suomen läänissäkin, joka on suurimpia läänejämme, poliisilaitoksia on vaan seitsemän, ja siellä on 1,8 miljoonaa asukasta. On myös hyvä, että näistä läänin johdoista ja nykyisistä poliisiosastoista muodostetaan niin sanottu Poliisihallitus ja sinne katsotaan sellainen ammattitaito ja sen verran virkamiehiä kuin sen toiminnan toteuttamiseen tarvitaan.

Toisaalta on huomioitava se, että tämän koko poliisihallinnon uudistuksen tarkoitus on saada hallinnosta korkeapalkkaisia virkamiehiä vähennettyä ja lisättyä kentällä kansalaisten pariin poliisimiehiä ja -naisia. Tässä mielessä voi vähän heittää epäilyä, millä tavalla ministeriö ja sen ylin virkamiesjohto pystyy tosiasiallisesti vastaamaan niistä esittämistään toimenpiteistä, mitä eduskunnalle on esitetty, että vapautuvat virat täytetään sitten tavallisten poliisimiesten virkoina. Me tiedämme, että tällä hetkellä — vuoden alusta lähtien — ministeriön määräyksestä kaikki poliisipäälliköt on määrätty kerättäväksi maakuntakeskuksiin, poliisilaitoksiin, joissa vain kahdella on suora johtosuhde poliiseihin, muut ovat hallinnon pyörittäjiä, joista suurin osa ei koskaan tapaa yhtäkään tavallista kansalaista ja ratko heidän asioitaan. On erittäin tärkeää, että kun nämä päälliköt eläköityvät, niin heidän virkansa tosiaan käytetään tavallisten poliisimiesten palkkaukseen.

Mitä sitten tulee tähän ministeriön rooliin, niin mielestäni tämä esitys on hyvä sen suhteen myöskin, että sisäministeriö vastaisi strategisesta ohjauksesta, toimintaedellytysten turvaamisesta, säädösvalmistelusta ja kansainvälisestä yhteistyöstä ja toisaalta sitten poliisin ylimpänä johtajana toimisi siellä virassa oleva poliisiylijohtaja. En näe tässä sellaisia peikkoja, jotka liittyisivät jotenkin demokraattiseen päätöksentekoon tai ohjaukseen. Sen sijaan tärkeää on, että Poliisihallituksen virkamiehillä ja erityisesti sen johdolla on riittävästi kokemusta myös kentältä, että ne ylimmät johtovirat täytetään niin, että tässä Poliisihallituksessa on oikeasti kentän johtamisen ja ongelmien tuntemusta. Tietysti tässä on paljon haasteita, joita ei ole tässä mahdollisuus käydä läpi.

Mutta, arvoisa puhemies, otan esille viime päivinä minua hyvin suuresti huolettaneen ja kansalaisiakin osin järkyttäneen näkemyksen, jonka ministeri Holmlund on tuonut esille, sen että hän lehtitietojen mukaan on käynnistänyt selvityksen, jossa armeijaa suunnitellaan käytettäväksi poliisin tehtävissä. Tämä askelhan on jo otettu, koska meillä on eduskunnassa käsiteltävänä laki, jossa Rajavartiostolle tulee poliisin valtuudet sisämaahan, myöskin ilman poliisikoulutusta. Voidaan kysyä, mikä on kansalaisen oikeusasema tässä tilanteessa ja mitkä ovat näiden virkamiesten oikeat mahdollisuudet selvitä poliisin vaikeasta tehtäväkentästä ilman koulutusta pelkän poliisitoimivallan saaneena.

Mutta hämmästykseni on ollut vielä suurempi, kun ei armeija, sen johto, ei poliittinen johto eivätkä kenraalit, ole älähtäneet, että armeija ei halua tulla demokratiassa sisäistä turvallisuutta ylläpitämään. Ja hämmästys on ollut vieläkin suurempi, mikäli se on mahdollista, kun hyvin vähän kansalaiset ja kansanedustajat, erityisesti täällä eduskunnassa, ovat tähän puuttuneet. Mikäli armeija todella aikoo tulla poliisitehtäviin sisämaahan ja mikäli sisäministeriön poliittinen ylin johto ja poliisijohto haluavat sitä, niin sitten me olemme aikamoisessa sisäpoliittisessa kriisissä. En näe millään tavalla missään muodossa kansalaisten ja demokratian kannalta sitä mahdolliseksi, että armeija tulee jonkun kotiin hälytykselle tai ottaa tehtävän vastaan ensimmäisenä viranomaisena, niin kuin ministeri toteaa, että se, jolla on partio lähimpänä tapahtumapaikkaa, siirtää sen sitten vasta asianomaiselle viranomaiselle. Tällainen toiminta on lähinnä Latinalaisessa Amerikassa olleissa diktatuureissa ollut mahdollista, mutta ei demokratiaa kunnioittavissa Pohjoismaissa.

Toivon, että julkinen sana ja tämä sali suorastaan puuttuvat tähän, ja ainakin itse odotan ministeriltä hyviä selityksiä, kuka ministeriössä on se virkamies, joka kehittelee armeijan ottamista sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen. Ja oletteko te, arvoisa ministeri, todella sitä mieltä, että armeija ottaa sisäisen turvallisuuden vastuun ja alkaa kansalaisia sitten tuolla kuljetella ja puuttua kansalaisten asioihin? Tämä on perustuslain vastaista, tämä on jokaisen viranomaisen erityistä toimivaltaa määrittelevän lain vastaista, tämä on kansainvälisen oikeuden vastaista. Tässä ei ole mitään puolustettavaa. Jos poliisiresurssit ovat rajalliset, niin hallituksen on tuotava budjettiesityksessään sellaiset määrärahat, että jokainen suomalainen saa oikeudenmukaisen palvelun, koulutetun viranomaisen palvelun, omissa asioissaan.

Tässä on viitattu pohjoisen alueisiin ja syrjäseutuihin. Valiokunnassa on juuri ollut kuultavana korkea poliisivirkamies pohjoisesta, ja hänen vakuutuksensa mukaan ei ole yhtä ainoaa tapausta ollut, jossa poliisi ei olisi voinut sitä tehtävää siellä hoitaa. Ja nyt kun ministeriö on tiettävästi käynnistänyt kokeilun, niin voi kysyä, millä valtuuksilla kokeillaan pohjoisessa semmoista mallia, jossa viranomaiset tekevät toistensa tehtäviä ohi nykyisen lainsäädännön. Toisaalta sitten voi kysyä sitä, onko niin, että syrjäisten alueiden tai kaukana asutuskeskuksista olevien poliisilaitosten tai läänien päälliköt ovat pyytäneet ministeriöltä, voisiko se kehitellä semmoista järjestelmää, jossa armeija tulee auttamaan poliisitehtävissä ja puuttumaan näihin asioihin.

Minä tiedän hyvin terroripommitoimintaan koulutettuna ja maakunnallista yksikköä viisitoista vuotta johtaneena, mitä armeijan yhteistyö- ja virka-apusäännöksissä on sanottu ja miten tämmöisen erityistilanteen yksiköitä, armeijan terrorisminvastaisessa toiminnassa olevia yksiköitä voidaan käyttää poliisin apuna, mutta kyllä tavallisen kansalaisen oikeusasema edellyttää, oli tavallinen kansalainen sitten Hakunilasta tai jostakin muusta kaupungin lähiöstä tai sitten Utsjoelta tai Enontekiöltä, että poliisi hoitaa poliisin asiat ja armeija hoitaa armeijan asiat. Minä penään kyllä tätä ja toivon, että edustajatoverit myöskin näkevät tämän asian hyvin vaarallisena. Se antaa määrättyjä viitteitä tällaisten mielipiteiden esittäjien näkemyksistä demokratiasta.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut montakin vastattavaa asiaa, mutta vastaan välittömästi lyhyesti ed. Kaltiokummun esittämiin kummallisiin väitteisiin.

Ensinnäkin mielestäni jokaiselle kansanedustajalle järjenkäyttö on suorastaan sallittua ja myöskään medianlukutaito ei ole ollenkaan pahitteeksi. Minähän en ole missään esittänyt, että poliisin tehtäviä hoitaisi armeija, ainoastaan esittänyt selvitettäväksi sitä, voidaanko nykyistä virka-apupyyntökäytäntöä tehostaa. Tämä tiedoksi, jos se jollekin on jäänyt epäselväksi. (Eduskunnasta: Se on lehdessä!) — Toivottavasti edustaja ei usko aivan kaikkea, mitä lehdissä kirjoitetaan, vaan ihan käyttää myös omaa maalaisjärkeään ja selvittää ministeriöstä, miten asia on. Silloin ehkä pääsemme vähän järkevämpään keskusteluun tältä osin.

Poliisin virka-apupyyntöjen osalta on myös syytä muistaa se, että poliisi antaa virka-apua noin 70 000 tapauksessa vuosittain. Valitettavasti en muista ulkoa, miten suuri osa on Puolustusvoimain virka-apuun liittyvää, mutta tämäkin osuus on hyvin merkittävä. On päivänselvää, että kahden täysin eri hallinnonalan toimijan osalta voidaan toimia ainoastaan virka-apupyyntöjen välityksellä. Mielestäni ajatus siitä, että armeija lähtisi kotihälytyksiin, on täysin absurdi, ja pidän jopa hassuna sitä, että joku voi asian näin käsittää, mutta ihmeiden aika ei ole ohi, ja näyttää siltä, että monella tavoin asiat voidaan käsittää.

Peruslähtökohtahan on se, että tulemme harva-alueilla kokeilemaan tiivistettyä yhteistyötä. Tälläkin hetkellä esimerkiksi osa Rajavartiolaitoksen henkilöstöä on saanut ensivastekoulutuksen, ja tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kun esimerkiksi vaikka sairauskohtaustilanteessa tai onnettomuustilanteessa ensimmäisenä paikalle saapuva on rajavartiomies, hän pystyy toimimaan. Silloin tietysti on tärkeää, että viranomaistoiminnassa jokaisella on selkeät toimivaltuuden rajat ja näitä ei tule ylittää. On päivänselvää, että toimitaan nykyisen lainsäädännön puitteissa todella ottaen huomioon se, mikä on se, mitä voidaan tehdä.

Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että näkökulma on kansalaisten turvallisuudessa, se on ensisijaisen tärkeä kysymys. Lainsäädännön pitää vastata siihen kokonaisuuteen, että kansalaisten turvasta huolehditaan silloinkin, kun olemme sellaisilla alueilla, joilla matkat ovat pitkiä. On aivan selvää, että jos lähin poliisipartio on esimerkiksi 500 kilometrin päässä, niin on tärkeää, että esimerkiksi Rajavartiolaitoksen paikalle osunut partio voi lähteä tietyissä tilanteissa ottamaan toimintaa käsiinsä. Tämä vaatii kuitenkin tarkempaa selvitystä, ja Lapissa on suhtauduttu hyvin myönteisesti tähän kokonaisuuteen. Tässä näkökulmana on nimenomaan sisäisen turvallisuuden parantaminen.

Vastaan myöhemmin muihin kysymyksiin, vai, arvoisa puhemies, voinko tässä yhteydessä jatkaa? Voin vastata myöhemmin, jos keskustelu jatkuu vielä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on pakko takertua vähän näihin käytettyihin puheenvuoroihin ja palauttaa mieleen joitakin näkökohtia tästä sisäisestä turvallisuusasiasta, josta tässäkin on kysymys. Sinä aikana, kun olen ollut näissä tehtävissä tässä talossa, niin ainakin vuosina 1992, 2006, 2007 ja 2008 ovat nämä poliisin hallintoasiat olleet täällä esillä. Kaikkein rajuimmat kommentit ja yhteydenotot tulivat silloin, kun nimismiesjärjestelmää hävitettiin pois. Sattui niin kurjasti, että vallan monta vallesmannia sattui olemaan kaveripiirissä, ja oli tosi hankala tilanne, kun yritti sitten myydä sitä, mitä silloin myydä piti.

Olen erityisen huolestunut tällä hetkellä Pohjois-Suomen sisäisen turvallisuuden tilanteesta. Täällä on käyty keskustelua vähän samassa hengessä kuin ed. Kaltiokumpu käytti äskeisen puheenvuoron siviilissä poliisimiehenä näinä mainittuina ajankohtina siitä, millä tavalla tämä eri viranomaisten yhteistyö pitäisi hoitaa. Tätä saamaani kuvaa nyt käsittelyssä olevasta hallituksen esityksestä pikkusen korjasi äskeinen sisäministerin puheenvuoro. Nimittäin se putkimalli, mikä tässä kirjoitetussa puheenvuorossa oli, kyllä pakotti pyytämään puheenvuoron tähän keskusteluun.

Pohjois-Suomessa ei kerta kaikkiaan selvitä, jos ei ole poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyötä näissä asioissa. Täällä oli aikoinaan poliisipuolue, tullipuolue ja rajapuolue, jotka ottelivat tiukasti keskenään. Samat puolueet olivat edustettuina silloin hallintovaliokunnassa ja oli tosi vaikeata päästä minkäänlaiseen juttuun, kun rupesivat jo välit menemään, vaikkei kuuluttu mihinkään näistä kategorioista siviilielämässä, mutta jokaisella oli sympatiansa ja taustajoukkonsa. Minusta nyt jos joskus, niin tässä yhteydessä myöskin ottaen huomioon sen, mitä ed. Mustajärvi totesi jo kertaalleen tämän iltapäivän aikana näistä samoista asioista toisessa asiakohdassa, ehdottomasti hallintovaliokunnan täytyy ottaa Pohjois-Suomen osalta näihin asioihin kantaa.

Tähän lääninhallinnon häviämiseen liittyy yksi Pohjois-Suomea koskeva erittäin merkittävä asia. Se liittyy poronhoitoelinkeinoon, jossa ei ole mitään muuta kuin ongelmia. Se on käytännössä merkinnyt sitä, että tässä lääninhallintomallissa on asiat voitu hoitaa niin, että lääninhallituksessa on ollut poliisiviranomaiset ja sitten oikeudellinen osa, juristiporukka siellä yleishallinnossa. Esimerkiksi Oulun lääninhallituksessa on ollut näitten muodostama tiimi, joka on pyrkinyt löytämään näihin erittäin hankaliin asioihin ratkaisun niin, että sitten on luotu sovittelumenettelyt ja kaikki mahdolliset, että asiat ovat olleet hallinnassa.

Nyt tämä putkihallinto, joka tästä paperista ja ministerin ensimmäisestä esittelystä tuli esille, ei ole tämän toimintamallin mukainen. Kun ministeri lupasi käyttää täällä vielä yhden puheenvuoron ainakin, hartaudella istun henkilökohtaiselle ahterilleni tuohon paikalleni ja odotan sitä hetkeä, että ministeri käyttää puheenvuoron ja selvittää myöskin tämänlaiset Pohjois-Suomen erikoisuuksiin kuuluvat asiat, kun lainsäädäntö koskee sellaisia elinkeinotoiminnan alueita, joita ei missään muualla Suomessa voi olla, koska lailla se on rajattu Pohjois-Suomeen.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Poliisipiirien vähentämisen myötä voimavaroja siirretään hallinnosta kentälle ja palvelut lähemmäs ihmisiä. Tällä päätöksellä hallitus jatkaa ihan sitä hyvää linjaa siinä mielessä, että tuottavuutta parannetaan mutta siitä huolimatta tavoitellaan sitä, että kansalaisten turvallisuus on taattu. Toivottavasti tämä toteutuu, ja tästä meidän pitää pitää huoli, että näin tapahtuu.

Poliisin lupapalvelut ovat myös tärkeä osa poliisin palvelukokonaisuutta. Poliisiuudistukseen liittyvä yhteispalvelupisteiden perustaminen lakkautettujen poliisilaitosten tilalle on kuitenkin viivästynyt useissa kunnissa. Kunnat ovat myös olleet tyytymättömiä esitettyyn 200 euron kuukausikorvaukseen, jonka ei katsota korvaavan todellisia palvelujen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Yhteispalvelupisteiden perustaminen on sinänsä hyvä ja kannatettava asia. Niissä palvelujen saanti turvataan tehokkaasti ja kätevästi keskittäen.

Kuntalaisille ikävä puoli tässä tilanteessa on kuitenkin se, että joillakin paikkakunnilla ei ole alkuvuodesta lähtien ollut minkäänlaista poliisin palvelupistettä. Joillakin viestintäkanavilla palveluista, joita ei siis todellisuudessa vielä ole, on kuitenkin jo ilmoitettu puhelinnumeroineen. Tämä on johtanut siihen, että useiden ihmisten osalta poliisin tarjoamien lupapalveluiden saanti on ollut vaikeaa. Poliisilaitoksilta on kerrottu, että tilanne johtuu myöhäisestä palveluverkkopäätöksestä valtionhallinnossa. On tärkeää, ettei kenenkään perusturva ja luottamus myöskään näissä lupa-asioissa horju. On kuitenkin herännyt epäilyksiä, miten seutukeskusten ulkopuolisten asiakkaiden lupapalvelut tulevat järjestymään.

Arvoisa puhemies! Palveluverkkopäätös aikataulutettiin niin, että palvelukatkos useilla paikkakunnilla pääsi syntymään. Kysyisinkin ministeriltä, kuinka kuntasopimuksissa tulisi nyt edetä niin, että palvelujen järjestämisvastuu tasaantuu taloudellisesti ja poliisin lupapalvelut saadaan alkamaan kattavasti ja suunnitelmien mukaan ja sillä tavalla, että joka puolella Suomea ihmiset saavat lupapalveluja.

Tietysti keskeisintä on kuitenkin huolehtia siitä, että poliisi näkyy ja on saatavilla, oli sitten kysymys kaupungista tai maaseudusta, ja että ihmisten turvallisuudentunne ja myöskin se todellinen turva säilyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Poliisin tehtävä on tuottaa turvallisuutta, toivottavasti tähän annetaan hyvät edellytykset ja toivon sitä juuri myös tämän käsiteltävänä olevan asian myötä.

Henkilökohtaisesti haluan painottaa poliisin näkyvyyttä, läsnäoloa. Nämä ovat tarpeen kautta koko maan, myös maaseudulla, missä ihmiset asuvat harvemmassa, tarvitaan poliisin läsnäoloa. Kun nykyisin on tapahtunut paljon kuntaliitoksia, toivon, että pidetään määrätietoisesti huolta siitä, että myös aiemmin itsenäisinä toimineitten kuntien alueilla, joille välttämättä se uuden kuntakeskuksen sijainti ei osu, poliisin läsnäolo nähdään, koetaan ja tunnetaan. Samoin poliisilla on tärkeä tehtävä myös liikenneturvallisuuden valvonnassa.

Täällä on tuotu esille myöskin nämä neuvottelukunnat. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että kansalaiset voivat neuvottelukuntien kautta, jotka voivat uudessakin laissa poliisilaitoksen yhteydessä toimia poliisineuvottelukuntina, vaikuttaa turvallisuuden hyväksi juuri omien kokemusten pohjalta ja omien toivomusten pohjalta.

Minä pelkään, että kun tulee suuria organisaatioita, niin aina on helposti byrokratian lisääntymisen vaara. Toivon nyt lujasti pidettävän huolta siitä, että poliisi näkyy kentällä, toimii kentällä. Tietysti on tehtäviä, joissa poliisi toimii siviiliasussa, niin kuin tärkeä tehtävä on peitetoiminta. Toivon, että nämä tehtävät myös hoidetaan mahdollisimman hyvin ja niihin annetaan voimavarat. Mutta juuri näkyvällä poliisin läsnäololla, yhteiskuntasuhteilla, koululaisvierailuilla ja järjestövierailuilla on hyvin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus. Toivonkin, että pidettäisiin huolta, että koululaiset eri ikäisinä voisivat oppia tuntemaan poliisin, voisivat saada sitä kautta turvallisuuden tunnetta elämään, vaikkapa yhden hyvän ammatinvalintamallinkin. Tähän on tuotu nyt muun muassa viime syksynä paljon näitä koulupoliisien odotuksia. Näkisin, että poliisi vierailee koululla luonnollisena osana työtään ja että koulu kokee poliisin vierailun luonnollisena osana koulutyötä ja sen kansalaiskasvatusta. Tällöin näkisin, että on edellytyksiä hyviin tuloksiin.

Poliisia tarvitaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Eräs asia, mikä meillä on uskottu lähinnä poliisin vastuulle, on terrorismin torjunta. Onneksi Suomi on tässä suhteessa, kiitos ehkä hyvän poliisin ja viranomaisten toiminnan, saanut olla eräänlainen lintukoto, mutta meillä pitää olla myöskin valmiuksia järjestäytyneen terroristitoiminnan havaitsemiseen ennalta, ja jos terrorismia tapahtuu, niin myöskin sen torjuntaan. Koen, että tähänkin pitää olla riittävät valmiudet, ja silloin tarvitaan myös hyvää yhteistyötä muiden järjestysviranomaisten, Puolustusvoimien kanssa erityisesti. Kun meillä on nyt myös muussa yhteydessä meneillään Puolustusvoimia koskien turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa, niin pidänkin välttämättömänä, että meillä Puolustusvoimat ovat laajalti hajautetusti läsnä kautta koko maan, jotta poliisi voi saada nopeasti tehokasta virka-apua silloin, kun tarvitaan sitä virka-apua, mitä Puolustusvoimat voi tarjota. Jos me keskitämme Puolustusvoimien läsnäoloa vain harvoille paikkakunnille, niin silloin muiden viranomaisten ja tämän lain yhteydessä nimenomaan poliisiviranomaisten tarvitsema virka-apu loittonee ja sen saanti kipeissä hätätilanteissa heikkenisi. Näen, että meillä on kansalaisten turvallisuus hyvin kokonaisvaltainen asia, ja siinä poliisi on mitä keskeisimmässä asemassa.

[Tästä eteenpäin kaikki salin mikrofonit olivat käytettävissä.]

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Paikallispoliisin hallintorakenneuudistuksesta väännettiin vuosia kättä, ja tämän vuoden alustahan se on tullut voimaan. Tätäkin uudistusta markkinoitiin sillä, että kentällä poliisi näkyy enemmän ja poliisimiehiä todella siellä liikkuu enemmän, palvelut säilyvät vähintään entisen suuruisina jne. Nyt siitä käytännöstä on jo jonkin verran saatu kokemuksia, ja käsittääkseni toimintavalmiusajat eivät ole merkittävästi huonontuneet. Mutta mitä tulee asiointiin poliisin kanssa, niin se on entisestään vaikeutunut. Me tiedämme, että myös aukioloaikoja on rajoitettu, resursseja ei ole tullut lisää. Mitä suurempi yksikkö, organisaatio, sitä suurempaa on paperien pyöritys. Näissäkin puheenvuoroissa on tullut esille tämä byrokratian lisääntyminen.

Otan esimerkiksi vaikkapa poliisin sairastumisen. Kun jonkun läänin paikkakunnalla x poliisimies sairastuu, sairaustodistusta kiikutetaan toiselle paikkakunnalle ja vieläpä usein käytännössä kolmannelle eli sinne maakuntakeskukseen, kun koko maakunta on yksi kihlakunta. Tähän menee aikaa. Toinen asia on myös suunnittelu ja koulutukset. Ne ovat siellä maakuntakeskuksessa, ja tätä käytännön toiminta-aikaa menee siirtymisiin. Pyytäisin myös tästä kommenttia ministeriltä lyhyesti. Siis tosiasiassa tässä on käynyt toisella tavalla.

Mutta, arvoisa puhemies, aivan lopuksi toisesta asiasta eli ptr-yhteistyöstä. Itse tulen Pohjois-Karjalasta, missä erityisesti poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyötä on pitkään tehty. Sen tiedon, sen käsityksen perusteella, mikä minulla on, se toiminut erittäin hyvin. Täällä on vuosien varrella lakeja tarkistettu, Rajavartiolaitoksen henkilökunnan toimintavaltuuksia lisätty käsittääkseni yhteistyössä, ja minusta siitä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Mutta muuten tässä paikallishallinnon uudistuksessa valitettavasti paperin pyöritykseen menee enemmän aikaa eli kentältä on viety resursseja.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiaan kiinnittäisin huomiota.

Poliisihallituksesta: Kun Poliisihallitus nyt siis kuuluu tietysti sisäasiainministeriön hallinnonalan organisaatioon ja siten sen strategisen ja poliittisen ohjauksen alaisuuteen, on tämä selkeä edistysaskel. Kun poliisiosaston ylijohdon tehtävät siirtyvät Poliisihallitukselle, niin sisäasiainministeriön poliisiosaston kaksoisrooli toisaalta strategisena linjaajana ja toisaalta operatiivisen toiminnan ohjaajana poistuu. Tämä on merkittävä, huomionarvoinen kehitysaskel eteenpäin. Näin johtamisjärjestelmä, kuten hallituksen esityksessä todetaan, selkiytyy oleellisesti.

Lääninhallitusten poliisiosastojen jäädessä pois tämä tietysti luonnollisesti tarkoittaa hallintorakenteiden madaltumista ja — näin toivoisin — lähentää poliisijohtoa kansalaisiin nähden, niin kuin hallituksen esityksen tavoite onkin. Toivon, että se myöskin poistaa byrokratiaa, ja sen takiakin sitten tämä alueorganisaation toimiva malli on tietysti tärkeä onnistuessaan.

Poliisiyksikköjä jatkossa olisivat siis Poliisihallitus sekä sen alaiset valtakunnalliset yksiköt — keskusrikospoliisi, suojelupoliisi, liikkuva poliisi, Poliisiammattikorkeakoulu, Poliisin tekniikkakeskus — sekä sitten myöskin nämä paikallishallintoviranomaisen alaiset poliisilaitokset.

Muutama huomio näistä valtakunnallisista yksiköistä, keskusrikospoliisista, suojelupoliisista ja liikkuvasta poliisista.

Kun ne ovat jatkossakin valtakunnallisia yksiköitä, nyt sitten Poliisihallituksen alaisia, toivon, että tehtävien määrittelyn myötä — vaikka niihin ei ehdotetakaan mitään muutoksia, mutta kun kuitenkin käynnissä on organisaatioon kohdistuvaa muutosta ja kehittämistä ja hallintorakenneuudistusta — nämä edellä mainitut valtakunnalliset yksiköt selkeästi säilyttävät oman valtakunnallisen asemansa suhteessa paikallispoliiseihin unohtamatta tietystikään yhteistyön tekemisen tarvetta ja määrän lisäämistäkin, mutta tämä valtakunnallinen status tulisi myöskin jatkossa olemaan yksi selkeä asia.

Yhtä valtakunnallista yksikköä elikkä liikkuvaa poliisia koskevaa asiaa tässä yhteydessä en malta olla sanomatta ääneen: Olen tyytyväinen siitä, että yhä edelleen liikkuvan poliisin olemassaolo ja rooli tämänkin muutoksen jälkeen on — ainahan siitä on keskusteltu, onko liikkuva poliisi semmoinen poliisin valtakunnallinen yksikkö, jonka toiminta tulisi kenties sulauttaa joihinkin toisiin aluepoliiseihin tai muihin vastaaviin — ihan keskeinen, se on yksi valtakunnallinen yksikkö. Tätä pidän erinomaisen hyvänä.

Yhteen liikkuvan poliisin toiminnan osa-alueeseen kiinnitän tässä yhteydessä ääneen huomiota. Toivon, että liikkuvan poliisin yksikkönä toimiva Helsinki-Vantaan lentoaseman poliisi on jatkossakin liikkuvan poliisin yksikkö. Keskustellaan paljon siitä, tulisiko se yhdistää uuteen Itä-Uudenmaan poliisiin — entinen Vantaan poliisi, joka nyt on laajentunut tänne Itä-Uudellemaalle — paikallispoliisin alaisuuteen. Mutta henkilökohtaisesti näen niillä kokemuksilla, joita minulla tästä asiasta on, että pidän järkevänä sitä, että Helsinki-Vantaan poliisi on liikkuvan poliisin alaisuudessa, tämmöisen erikoisyksikön alaisuudessa, joka on valtakunnallinen. Näen, että se synergia on löydettävissä sieltä. Synergiaa paikallispoliisin työhön mielestäni omalla kokemuksellani havaittuna ei ole löydettävissä. Elikkä hyvä niin. Toivon, että tämä malli tosiaan myöskin jatkossa pysyy näin.

Arvoisa puhemies! Kommenttina poliisin, Tullin ja Rajan yhteistyöhön todettakoon se, että hallintovaliokunnan käsittelyssä on parasta aikaa mietinnön tekeminen tästä asiasta, ja se odottaa itse asiassa perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Näin toivon, että mietintö sisällään pitää ja tätä yhteistyötä merkittävästi selkeyttää, parantaa ja lisää.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee poliisihallinnon rakenneuudistuksen alempiin portaisiin, kun äsken käsittelin ministeritasoa ja myöskin Poliisihallituksen tasoa, niin tietysti kyllä kysymystä herättää se, tarvitaanko aluehallintoviranomaisessa poliisin yhteistyötoimintaan keskittyvää virkamiestä tai virkamiehiä, koska poliisilaitokset ovat niin suuria, että poliisilaitoksen täytyy tehdä se sidosryhmäyhteistyö siellä paikan päällä, ja näitähän jäisi vaan sitten muutama. Voidaan kysyä, ovatko tämmöiset valtavan suuret alueet sitten tarkoituksenmukaisia. Mutta tietysti, jos ne edesauttavat tämän aluehallintouudistuksen viranomaistoimintoja, siinä tapauksessa ne ovat, mutta kyllä on viisasta katsoa, onko niillä ihan oikeasti sellaista roolia, koska ne eivät voi olla operatiivisessa johdossa suhteessa siihen poliisilaitokseen, koska silloinhan menevät johtosuhteet sekaisin ja toisaalta palautuu taas sama kolmen portaan johtamismalli.

Voin olla samaa mieltä tästä ed. Mäkisen esille ottamasta näkemyksestä, että on erityisen tärkeää, että meillä on tämmöiset valtakunnan yksiköt poliisissa. Keskusrikospoliisi on erittäin keskeinen kansainvälisten rikosten ja yli poliisilaitos- ja läänirajojen menevä yksikkö. Toisaalta sitten suojelupoliisilla on oma roolinsa, ja myöskin liikkuvan poliisin tarpeellisuus on varmasti perusteltu. Jos liikkuva poliisi sulautettaisiin paikallispoliisiin — onneksi tässä esityksessä ei ole sitä esitettykään, mutta kun tässä aiemmin on käyty, aikaisempina vuosikymmeninä, paljonkin keskustelua liikkuvan poliisin roolista — niin voin kyllä todeta, että liikenneturvallisuus kärsisi, koska valvonta varmuudella laskisi. Toisaalta kun täällä on korostettu tätä poliisin saatavuutta tasapuolisesti joka puolella ympäri maata, niin nämä liikkuvan poliisin partiot tekevät nykypäivänä suoraan hälytystehtäviä, joita hätäkeskus niille antaa. Nämä ovat monesti erittäin tärkeitä varsinkin pienemmissä poliisilaitoksissa. Sielläkään ei välttämättä nyt suurennettunakaan ole niin valtavan monta partiota, ja on suuria alueita, joilla ei partioita ole ollenkaan, ja silloin tämän liikkuvan poliisin partio ottaa tehtävän hoitaakseen ja hoitaa sen ammattitaidolla. Tietysti on huomioitava liikenneturvallisuuden merkitys ja erityinen asiantuntemus tässä asiassa, se on koko poliisiorganisaatiolle, viranomaisille ja yhteiskunnalle äärettömän tärkeää.

Se, olisiko nämä tullut suunnitella samaan yhteyteen Poliisihallitukseen, on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Olisiko tämä toiminta voinut tehostua, jos ne olisivat olleet, niin kuin ed. Söderman täällä totesi, saman pöydän ympärillä? Mutta ehkä tulevaisuus johtaa siihen, että tämä mahdollistuu. Sehän ei ole yksinkertainen asia, koska on erilaisia toimipaikkoja ja sillä tavalla, mutta sekin voisi olla ihan asianmukaista.

Sitten ptr-yhteistyöstä.

Aloitin ptr-yhteistyön vuonna 1974. Toimin ainoana poliisimiehenä kahden toisen organisaation virkamiehen, tullimiehen ja rajamiehen, kanssa. Yhteenlaskettu ikämme oli 66 vuotta. Sen jälkeen olen toiminut aina tänne eduskuntaan valintaani saakka toisessa maakunnassa, Satakunnassa, tällaisen alueellisen johtoryhmän jäsenenä. Tunnen ptr-toiminnan. Pidän sitä erinomaisen hyvänä, välttämättömänä ja järkevänä, ja mikäli on epäilyjä siitä, miten suhtaudun tähän, niin kuten tuossa korostettiin tätä ptr-asiaa, suhtaudun erittäin positiivisesti, ja ptr-viranomaisilla on erityisen hyvät välit, ja ne osaavat hyvin asiat hoitaa ja myöskin suhteessa armeijan yksiköihin virka-aputehtävissä. On erittäin tärkeää, että armeijalta saadaan apua. Mutta se, mihin toimiin mikäkin viranomainen milloinkin ryhtyy, on erityisen tarkka paikka. Se ei olekaan sellaisella tavallisella maalaisjärjellä ratkaistavissa, vaan sen täytyy olla hyvä koulutus, hyvä lainsäädäntö, selkeät pelisäännöt, ja sillä tavalla tämä toiminta hyödyttää kaikkia organisaatioita ja erityisesti kansalaisia.

Ptr-yhteistyössä tehdään paljon erilaisia tehtäviä yhdessä, liikennevalvontaa, erilaisia muita sellaisia operaatioita, joissa toisten viranomaisten ammattitaito on tarpeen, ja esimerkiksi armeijan osalta säännöksethän ovat sellaiset, että jos löytyy armeijan räjähde, niin se on poliisijohtoinen operaatio, mutta sen tehtävän saa hoitaa vain armeijan koulutettu räjähdeasiantuntija, ja näitä asioita on hoidettu valtavat määrät yhteistyössä, eikä niissä ole mitään ristiriitaa tai huonoa. Olennaista on se, että kun me käymme keskustelua, on hyvä, että keskustellaan yhteistyöstä, eri viranomaisten roolista ja myöskin armeijan roolista ja pidämme nämä perusasiat järkevästi erillään, jotka ovat eri viranomaisille säädettyjä tehtäviä.

Myöskin tämä ptr-lainsäädäntöuudistus, joka nyt on hallintovaliokunnassa eduskunnan käsittelyssä: Niin kuin ed. Mäkinen täällä totesi, on erinomaisen hyvä asia, että nämä aiemmin asetustasolla olleet säädökset siirtyvät lakitasoisiksi, ja jos näissä erityisesti Rajavartiostolle tulevissa lisäpoliisivaltuuksissa ei ole perustuslain näkökulmasta ongelmia, niin silloin tietysti niitä voidaan viedä eteenpäin. Mutta ei ole merkityksetöntä, jos kansalaiset ja kansanedustajat nostavat esille asioita, jotka ovat tärkeitä, kun käsitellään viranomaisten toimivaltaa, viranomaisten suhdetta kansalaisiin ja viranomaisten tehtäviä ja niiden organisointia. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, ja kaikista tärkein asia on kansalaisen oikeusasema ja toisaalta turvallisuuspalvelut ja se, että kansalainen saa turvallisuuspalveluja oikeudenmukaisesti ammattitaitoisilta henkilöiltä, olivatpa he sitten missä osassa maata tahansa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On aivan oikein, että hallitus esittää poliisien voimavarojen siirtoa entistä enemmän kenttätyöhön, käytännön työhön, ja hallinnon karsimista. Se on varmasti myönteinen asia, niin kuin täällä on moneen otteeseen todettu. Se asia, joka huolettaa itseäni, on se, että nyt sitten poliisin johdon sisällä ja alueen johdon sisällä ei ehkä välttämättä aina toimitakaan tähän suuntaan, mitä meillä tämä iso periaate antaa ymmärtää.

Otan yhden esimerkin omasta maakunnastani. Kangasniemen kuntaa, joka on 50 kilometrin päässä kaikista muista taajamista, uhkaa nyt kokonaan poliisin sivutoimipaikan lakkauttaminen ensi vuoden alusta, ja sinne ei näillä näkymin olisi tulossa minkäänlaista työpistettä, toimipistettä, palvelupistettä, josta partiot voisivat aloittaa toimintansa. On aivan selvä, että jos näin tapahtuu, niin se merkitsee palveluiden heikkenemistä, menoa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin tässä hallituksen esityksessäkin on ja mitä myöskin ministeri on kertonut ja linjannut. Tuskin kukaan uskaltaa väittää, että jos näin tapahtuu tässä kyseisessä kunnassa, eivät palvelut heikkenisi.

Kyllä se vaje silloin kohdistuu nimenomaan näkyvyyteen, valvontaan, ilmoitusten vastaanottamiseen ja ennalta ehkäisevään työhön. On huomattavasti hankalampaa tehdä etänä tämän tyyppiset toiminnot. Siksi toivonkin, että ministeri hyvin vahvasti ohjeistaa läänien, alueiden poliisipäälliköitä, poliisitoimen johtoa niin, että tämän tyyppisiin pisteisiin ja paikkoihin voitaisiin poliisin toimesta järjestää jonkunlainen partioiden lähtöpiste, jolloin se myöskin varmistaisi sen, että äsken kuvatut heikentymiset eivät toteutuisi. Se on aito huoli tällä hetkellä muun muassa tällä paikkakunnalla, ja siksi toivon, että tähän kiinnitetään aivan erityistä huomiota.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu täällä otti esille muutaman asian, joita minä mielellään kommentoisin. Ensin hän puhui tästä Puolustusvoimien kanssa suunnitellusta yhteistyöstä. Valitettavasti minä myös olin ymmärtänyt sen ilmeisesti väärin, niin kuin hänkin. Ministeri vähän kipakasti oikaisi sen asian. Toivon, että ministeri ei nyt meihin rivikansanedustajiin loukkaannu siksi, että me keskustelemme hänen hallinnonalansa asioista täällä. Minä olisin enemmän loukkaantunut siitä, kun ei niistä keskustella. Se on selvä, että tähän lähetekeskusteluun nyt kuuluu se, että tuodaan esille epäkohtia ja toivotaan korjauksia, jos mahdollista.

Tämä liikkuvan poliisin osuudesta, josta ed. Kaltiokumpu, joka nyt on karannut salista, puhui, aikoinaan oli sellainen ajatus, että kun krp on tämmöinen kansallinen keskusrikospoliisi, niin liikkuva poliisi olisi voinut olla kansallinen järjestyspoliisi sekä asiantuntijana että sitten reservinä tarvittaessa eikä aivan yksinomaan liikennepoliisi. Ei lakkauttamisesta minusta silloin ollut kysymys. Sitten ed. Kaltiokumpu puhui yhteisistä kokouksista, että niitä on vaikea järjestää, kun ollaan eri paikkakunnilla. Keskusrikospoliisin, suojelupoliisin ja liikkuvan poliisin päälliköt ovat Pääkaupunkiseudulla. Mikään ei estäisi sitä, että järjestettäisiin semmoinen vaikka asetuksella määrätty kokous, he joka torstaina tapaisivat poliisiylijohdossa ja siellä ratkaistaisiin tiettyjä asioita. Minä puhun siitä vaan sen vuoksi, että näiden järjestöjen välillä on välillä ollut jännitteitä ja luultavasti ne parhaiten purkautuisivat siinä keskustelemalla organisatorisesti ja säännönmukaisesti eivätkä sillä, että sitten me näemme muita näytelmiä asioiden ympärillä.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Olen tässä kuunnellut mielenkiinnolla edustajien kommentteja ja pyrkinyt keräämään niitä tähän erillistä vastausta varten. Pahoittelen kuitenkin, jos en aivan kaikkia ole muistanut kirjata, ja toivon, että erikseen vaikka sitten vastaan teille kysyttäessä.

Ensinäkin ed. Söderman käytti tuossa alussa jo puheenvuoron siitä, että poliisi tällä uudistuksella eristäytyisi omaan putkihallintoonsa. Haluan huomauttaa, että siitä ei suinkaan ole kyse. Peruslähtökohtahan tässä on se, että siirrymme kolmiportaisesta hallinnosta kaksiportaiseen, joka selkeästi parantaa johtamisjärjestelmää ja myös selkeyttää tulosohjausta. Ja kuten tuossa esittelypuheenvuorossani jo totesin, tämä on mahdollista, koska 90 kihlakuntaa on jo muuttunut 24 poliisilaitosalueeksi eli käytännössä väliporras käy tarpeettomaksi.

Lähtökohtanahan tässä on se, että Poliisihallitus toimii paitsi Helsingissä, joka on päätoimipaikka, myös kolmessa alueellisessa pisteessä eli Turussa, Oulussa ja Mikkelissä, kuten tuossa jo totesinkin. Silloin poliisi toimii aluehallintoviraston yhteydessä. Niiden aluehallintovirastojen osalta, joissa ei ole omaa poliisin vastuualuetta, niissä aveissa, joissa on poliisin vastuualue, hoidetaan myös tämän toisen alueen toiminnot. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että poliisi näkyy ja kuuluu kaikilla portailla. En kuitenkaan katso, että tämä millään tavalla edistäisi putkihallintoa tai siinä toimimista. Päinvastoin, poliisin tehtävä on näkyä ja kuulua kentällä ja osallistua mahdollisimman poikkihallinnollisesti erilaisiin turvallisuuskeskusteluihin ja niihin liittyvään viranomaistoimintaan.

Täällä on puhuttu ptr-toiminnasta. Se on erinomaisen tärkeä yhteistoiminnan muoto, josta myös Suomessa voimme olla erittäin ylpeitä. Sen turvaaminen on mielestäni aivan ensiarvoisen tärkeää. En kuitenkaan katso, että tämä hallinnon rakenneuudistus millään tavoin tätä tilannetta vaarantaisi tai tekisi siihen mitään radikaaleja muutoksia.

Haluan muistuttaa, että aluehallintoviraston poliisin vastuualueiden yleisinä tehtävinä ovat muun muassa poliisitoimen alueellinen viranomaisyhteistyö, varautumisen ja valmiussuunnittelun yhteensovittaminen ja peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi poliisitoimen osalta. Katson, että tämä antaa hyvät yhteistyömahdollisuudet myös viranomaisten kesken ja niiden välillä.

Ed. Söderman puuttui myös Kauhajoen tapaukseen liittyvään uutisointiin. Tietysti tältä osin joudun toteamaan, että en voi ottaa yksityiskohtiin kantaa; ed. Söderman varsin hyvin tietää minun asemani tässä tilanteessa. Tämä asia on tutkinnassa ja syyttäjällä, joten minulla ei ole oikeutta sitä julkisesti kommentoida. En ole myöskään tutustunut esitutkinta-aineistoon. Sehän on vielä käytännössä salaistakin. Uskon, että tässä yhteydessä selvitetään varsin perusteellisesti, mitä on tehty ja mitkä asiat pitävät paikkansa. On myös aika vaikea ottaa kantaa pelkästään julkisuudessa olleisiin väitteisiin ilman, että on taatusti selvillä siitä, mikä on faktaa. Katson, että se on myös poliisin oikeusturvan kannalta aivan välttämätöntä.

Tässä viitattiin myös minun kommenttiini siitä, että Kauhajoen tapauksessa poliisin toiminta tullaan selvittämään perusteellisesti. Nythän se on tehty ja se on ollut tarkoituksenmukaisinta tehdä, ja sitä työstetään edelleen esitutkinnan yhteydessä. Silloin on aivan selvä, että poliisiylijohto ja ministeriö eivät voi tehdä mitään rinnakkaista selvitystä, vaan meidän pitää edetä esitutkinnan etenemisen muodossa ja katsoa, mitä sieltä sitten lopulta selviää ja millaiseen ratkaisuun syyttäjä omalta osaltaan päätyy.

Tässä mainittiin myös poliisiylijohtajan ja minun vierailuun Kauhajoella. Silloin totesin, että poliisin toiminta on ollut asianmukaista. Se toiminta, johon silloin viittasin, oli käytännössä akuutti tilanne, joka Kauhajoella oli käsillä, eli silloin katsoimme lävitse sen, mitä on tehty ja onko toimittu ohjeiden mukaisesti. Siinä keskustelussa en viitannut muun muassa aseluvan pois ottamisen harkintaan enkä siihen liittyviin kysymyksiin, vaan kriisin aivan akuuttiin käytännön hoitoon.

Tässä ehkä muutamia yksityiskohtaisempia kommentteja näihin kysymyksiin, joita ed. Söderman omassa puheenvuorossaan esitti.

Esille on noussut myös se, että Poliisihallituksen myötä etäännyttäisiin ministeriöstä. Käytännössä nythän lakiin on kirjattuna poliisiylijohtajalle ja suojelupoliisin päällikölle erityinen informaatiovelvoite sisäasiainministerille. Pidän tätä hyvin tärkeänä, koska on ensiarvoisen tärkeää, että sisäasiainhallinto ja ministeri tässä roolissa ovat hyvin tietoisia siitä, mitä tapahtuu sekä suojelupoliisin näkökulmasta että poliisihallinnossa kaiken kaikkiaan.

Valtakunnalliset yksiköthän tulevat olemaan suoraan poliisiylijohtajan alaisuudessa, ja tämä on mielestäni tärkeä kysymys. Kaikkihan ovat tunnustaneet valtakunnallisten yksiköiden tärkeän roolin kaiken kaikkiaan.

Ed. Söderman viittasi myös poliisin rikosepäilyihin ja siihen, tarvitaanko ulkopuolinen elin tutkimaan. En muista aivan tarkkaa lukua, mutta muistaisin, että poliisin rikosepäilyitä on noin 700 vuosittain. Pyydän anteeksi, jos tämä ei ollut aivan eksakti luku, mutta tämä perustuu tällaiseen muistikuvaan. Tämä määrä on siis varsin suuri. Osa on perusteltuja, osa on perusteettomia, ja on tietysti selvä, että nämä pitää tutkia kaiken kaikkiaan varsin perusteellisesti.

En kuitenkaan pidä perusteltuna sitä, että perustettaisiin erillinen elin tutkimaan tätä, ja uskon, että syyttäjälaitoksen tilanne on kaiken kaikkiaan myös se, että siellä on varsin suuri työllisyys. Erillisen elimen perustaminen vaatii sitten selkeästi myös lisäresursointia. Toki sitä voidaan arvioida, mutta en ole pitänyt sitä kuitenkaan tarpeellisena. On tietysti selvä, että kun poliisihallinnon rakenne uudistuu, samassa yhteydessä meidän tulee erityisesti pohtia laillisuusvalvontaan liittyvien kysymysten hoitamista ja sitä, onko tällä hetkellä toiminta kaiken kaikkiaan riittävällä tasolla. Poliisiylijohdoltahan käytännössä vastuu siirtyy Poliisihallitukselle tältä osin.

Alueellisista yksiköistä on noussut myös keskustelua. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kihlakuntien poliisilaitosten toimialueista annetulla valtioneuvoston asetuksella poliisilaitoksiin on perustettu alueellisia yksiköitä Etelä-Suomen läänissä Raaseporin kihlakunnan alueesta sekä Länsi-Suomen läänissä Pietarsaaren, Mustasaaren, Närpiön ja Turunmaan kihlakuntien alueista. Tarkoitus on se, että alueellisten yksiköiden toimivalta määritellään tarkemmin poliisilaitoksen ohjesäännössä.

Alueellinen yksikköhän vastaa poliisilaitoksen ohjesäännössä tarkemmin määriteltävällä tavalla poliisin tehtäviin liittyvien kansalaisten palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta ja laadusta toimialueellaan. Toisaalta sille voidaan antaa myös erityisvastuita ruotsinkielisten palveluiden kehittämisestä koko poliisilaitoksen alueella. Olemme myös selvittäneet, onko tältä osin ollut jotain epäselvyyttä tai ongelmaa, ja sen saadun selvityksen mukaan, jonka itsekin olen saanut, alueelliset yksiköt toimivat tällä hetkellä varsin selkeällä pohjalla. Ne itse eivät ole kokeneet tässä olevan mitään ongelmaa.

Se, että alueellisille yksiköille määriteltäisiin joku erillinen toimivalta, romuttaisi poliisin hallintorakenneuudistuksen perusperiaatteet. Siksi en pidä sitä mahdollisena eikä sitä myöskään tähän hallintolain muutokseen ole otettu. Jos sillä tarkoitetaan esimerkiksi erillistä nimitysvaltaa, en pidä sitä muutenkaan perusteltuna. Peruslähtökohta on se, että poliisilaitokset vastaavat omasta toiminnastaan. Tältä osin mielestäni tämä kokonaisuus, johon muun muassa alueelliset yksiköt on sovitettu, sopii varsin hyvin tähän malliin. Tärkeintä on, että turvaamme ruotsinkieliset palvelut, sen olen luvannut henkilökohtaisesti, ja haluan myös muistuttaa, että tämän vuoden alusta voimaan astunutta Pora 1 -vaihetta eli paikallispoliisin hallintorakenneuudistusta seurataan erittäin tiiviisti. Neljä kertaa vuodessa poliisipäälliköt raportoivat kaiken kaikkiaan palvelujen saatavuudesta kokonaisuudessaan ja siihen liittyvistä tilanteista. Jos näyttää siltä, että jossakin on ajauduttu tilanteeseen, jossa palvelut eivät toteudu, pitää siihen puuttua välittömästi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että uudistus on ollut niin vähän aikaa voimassa, että se ei välttämättä ole vielä aivan täydellisenä, eikä voikaan olla, voimassa. On tärkeää kuitenkin, että ne tavoitteet, mitä on luvattu, myös toteutetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Helsinki—Vantaan liikkuvan poliisin yksikkö nousi esille ed. Mäkisen puheenvuorossa. Tältä osin olen linjannut, että sen asema säilyy nykyisellään eli tähän ei ole muutoksia tulossa.

Kaiken kaikkiaan liikkuvan poliisin asema on mielestäni valtakunnallisena yksikkönä erittäin tärkeä. Se on samalla myös voimavara erityistilanteissa, jos tarvitaan poliisin erityistä voimavarojen siirtoa tietyissä tilanteissa. Liikkuva poliisi on myös tässä erittäin tärkeä reservi ja voimavara, eli pidän itsekin sen aseman vakiinnuttamista ja jatkumista erittäin tärkeänä kysymyksenä.

Ed. Pulliainen kysyi poronhoitoon liittyvistä kysymyksistä. Nyt täytyy sanoa, että se pitänee ottaa erikseen esille. Olen menossa jälleen kerran Lappiin viranomaistoiminnan puitteissa ja siellä tulen selvittelemään muun muassa poronhoitoon liittyviä kysymyksiä. Lapissahan on tällä hetkellä uudistuksen jälkeen kaksi melko suurta poliisilaitosaluetta: Peräpohjolan ja Lapin poliisilaitokset. Niillä on tietysti hyvin erityinen rooli, koska niiden toimintakenttä poikkeaa varsin paljon kuitenkin muusta maasta.

Harva-alueiden turvallisuuspalveluista on myös virinnyt paljon keskustelua, ja toivon, että olen ehkä hieman tuohtuneenakin tässä saanut tuotua sen viestin lävitse, mitä olen tarkoittanut ainakin sanoa sekä riveillä että rivien välissä. Kyse on siitä, miten voimme entisestään parantaa yhteistoimintamahdollisuuksia, edetä kuitenkin selkeästi toimivallan ja lain puitteissa, mutta samalla katsoa, että myös harva-alueilla ihmisillä olisi oikeus tasavertaiseen turvallisuuteen, alueilla, joilla meillä ei milloinkaan kaikilla viranomaisilla ole mahdollisuutta ylläpitää niin suurta määrää, joka vastaisi tarpeiltaan samaa tilannetta kuin esimerkiksi Ruuhka-Suomessa, Etelä- ja Länsi-Suomen alueilla. Mutta tämä on tärkeää työtä, ja pyrimme sitä mahdollisimman hyvin läpikäymään, ja varmasti siitä tullaan käymään keskustelua. Arvostan sitä, että keskustelua käydään sisäisestä turvallisuudesta, se on erittäin tervetullutta. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että puolin ja toisin emme myöskään sorru ylilyönteihin, en minä ministerinä eikä myöskään kansanedustuslaitos, koska en usko, että se palvelee kansalaisten etua.

Yhteispalvelupisteistä muutama sana. — Arvoisa puhemies, huomaan, että kello käy. — Valtiovarainministeriö ministeri Kiviniemen johdolla seuraa tarkkaan yhteispalvelupisteiden toteutumista. On hyvin tärkeää, että myös poliisin osalta nämä pisteet todellakin toteutuvat. Tuossa kun mainitsin hallintorakenneuudistuksen toteutumisen seurannasta, myös siinä yhteydessä tulemme katsomaan, miten on edetty yhteispalveluiden osalta. Kuten varmasti kansanedustajat hyvin tietävät, aika pitkälti myös lupapalveluja on suunnattu entistä enemmän yhteispalveluihin, ja se on kaiken kaikkiaan resurssien järkevää käyttöä. Pidän tärkeänä sitä, että nämä tehdyt ratkaisut myös toteutuvat.

Tässä viitattiin myös partioiden lähtöpisteisiin. Niiden osaltahan on tehty jo vuoden 2007 lopulla päätös pääpoliisiasemista, kuten myös muista poliisiasemista. Lähtökohtahan on se, että partiot voivat lähteä samoista pisteistä kuin ennen uudistusta. Sivutoimipisteiden osalta tämä ei ehkä välttämättä toteudu sellaisenaan, mutta poliisiasemien ja pääpoliisiasemien osalta asia lienee varsin selvä. Varmasti eri puolilla Suomea eri laitoksissa on palvelut toteutettu hieman eri tavalla. On kuitenkin tärkeää, että voidaan ottaa huomioon alueelliset erot. Tilannetta kuitenkin seurataan, ja henkilökohtaisestikin haluan seurata mahdollisimman tarkkaan raportointia, jotta tähän voidaan puuttua, jos jotakin erityisiä ongelmia ilmenee.

Arvoisa puhemies! Tässä hieman pitkästi. Toivottavasti vastasin ainakin keskimäärin kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen hyvin kiitollinen ministerille, että hänellä on aikaa olla täällä ja hän sitkeästi vastaa näihin kysymyksiin.

Minä haluaisin kyllä vaan vielä todeta, että käydessään 23. syyskuuta viime vuonna Kauhajoella hän lupasi hallituksen tiedotustilaisuudessa, että poliisin toiminta selvitetään seikkaperäisesti Kauhajoen ampumatapauksessa. Ja kun hän kävi seuraavan kerran Kauhajoella, niin poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan poliisi oli osoittanut erittäin suurta ammattitaitoa Kauhajoen traagisen päivän hoidossa. Nyt nämä tämän päivän tiedothan osoittavat, että esitutkinnan materiaalissa ei ole ollut hyvin olennaista tietoa, joka ei ole siis tullut omaisten tietoon — omaisten oma asianajaja on kaivanut sen esille — ja syytteessä, joka oli esitetty, syytettiin vaan tuottamuksella tehdystä virkavirheestä, mikä tarkoittaa sitä, että valtiolta ei voi vaatia korvauksia. Nyt ilmeisesti syyttäjä harkitsee muuta. Eli tieto on nyt ollut jossain.

Minä ymmärrän hyvin, että ministeri ei tässä tilaisuudessa voi seikkaperäisemmin vastata, mutta minä toivon kuitenkin, että kun hän menee ministeriöön, niin sanoisi nyt tälle poliisiylijohtaja Paaterolle, että hän nyt huolehtisi siitä, että totuus tulee perille tällä kertaa, koska minusta tämä on erittäin olennainen asia.

Sitten täällä ihmeteltiin sitä ptr-asiaa ja perustuslakivaliokuntaa, niin se asia on kyllä jumissa siellä vaan sen vuoksi, että meillä on niin paljon töitä. Siihen ei liity mitään sen kummempaa, varmaan sieltä lausunto tulee ja asia tulee sillä järjestykseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Holmlundille vielä tästä, että kun lähdette sinne Lapin reissulle, niin vielä viemisiksi se, että sopisitte jo nyt tässä vaiheessa, kun tämä uudistus on tulossa, että siellä nimenomaan kiinnitetään huomiota tähän lainopilliseen osaamiseen ja poronhoidon elinkeinona tuntemiseen, koska se asia on nyt tähän saakka lääninhallituksissa sekä Rovaniemellä että Oulussa ollut kunnossa. Asiat ovat niin hankalia, kokemuksesta sen tiedän, kun olen niissä joutunut olemaan siinä sivussa mukana, että kannattaa jo ennakkoon varautua kunnolla tämmöiseen tilanteeseen.