Herra puhemies! Vapun jälkeen on uhkaamassa elintarvikealan lakko. Tutkimuksissa on todettu, että ylipitkät työpäivät lisäävät tapaturmariskiä ja aiheuttavat terveydelle haittaa, joka pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyteen. Laki 8 tunnin työajasta annettiin 27.11.1917. Nyt elintarvikealan työläiset joutuvat lakolla puolustamaan 8 tunnin työaikaa ja 40-tuntista työviikkoa.

Mihin toimenpiteisiin työministeri ryhtyy, että työntekijöillä säilyy oikeus enintään 8 tunnin säännölliseen työaikaan?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Neuvottelut elintarvikealan työehtosopimuksista ja palkoista ovat nyt käynnissä, enkä osallistunut näihin neuvotteluihin, vaan toivon, että osapuolet pääsevät sopimukseen, jotta työt voivat normaalisti jatkua.

Herra puhemies! Elintarvikealan työnantajat vaativat kymmenentuntisia työpäiviä, kuusipäiväistä työviikkoa. Onko hallituksen mielestä oikein, että työntekijät joutuvat lakolla puolustamaan lain heille turvaamaa oikeutta enintään kahdeksan tunnin säännölliseen työaikaan ja 40 tunnin työviikkoon? Onko oikein, että lakolla täytyy puolustaa lain suomaa oikeutta 8 tunnin työpäivään? Vastatkaa, ministeri!

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Näissä neuvotteluissa osapuolten, työnantajan ja työntekijöiden, tulee päästä sopimukseen työehdoista ja palkoista. Minä en puutu näihin neuvotteluihin, vaan niistä täytyy pystyä sopimaan osapuolten kesken.

Arvoisa puhemies! 8 tunnin työpäivä saatiin — ehkä ette tiedä tätä, arvoisa työministeri — suurlakolla 1917; nyt sitä pitää puolustaa lakolla. Saatiin viisipäiväinen viikko 1960-luvulla kovan paineen jälkeen; nyt sitä pitää lakolla puolustaa. Ja teillä ei ole minkäännäköistä kantaa siihen, onko oikein, että murretaan näitä saavutuksia. Työministerinä, onko teillä kantaa yleensä mihinkään enää nykyään? Pitäähän se nyt jossakin teidänkin ruveta sanomaan, että sitä, mikä on saatu ja saavutettu ja lakiin kirjoitettu, pitää noudattaa. Hyväksyttekö te sen, että 8 tunnin työpäivä tai viisipäiväinen työviikko viedään ja lauantaista tehdään aivan tavallinen työpäivä, mikä on nyt elintarviketyönantajien tavoite, jotta murretaan tämä nykyinen meno? Eikö teillä mitään kantaa ole enää mihinkään?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! En usko, että näistä neuvotteluista tulisi tuloksena se — eikä se edes olisi mahdollista — että osapuolet sopisivat asioista, jotka ovat Suomessa lainvastaisia. Sen sijaan kyllä kunnioitan sitä, että meillä nimenomaan työmarkkinaosapuolet neuvottelevat sopimukset. Hallitus ei ole neuvotteluissa osapuoli.

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä lakot taas kerran osoittavat sen, kuinka tärkeää olisi ollut saada maahan tasapuolinen, oikeudenmukainen eri ammattialat sisällään pitävä työmarkkinaratkaisu. Itse ajattelen tästä työaikakysymyksestä, tästä 8 tunnin työpäivästä, näin, että kun on 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa, 8 tuntia unta, lepoa, siinä on ollut aikanaan tietty viisaus. Ja olen tosi pettynyt, että vihreä työministeri ei ota tällaista työmoraalista kantaa siihen, että hallituksen näkemys on se, että tästä tulee pitää kiinni, tätä pitää kunnioittaa. Oletteko te niin vihreä työministeri, ettei teillä ole kanttia ottaa tähän puoleen kantaa?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Voi olla, että ed. Gustafsson olisi itse asiassa myös aika pettynyt, jos minä tältä paikalta jokaisen neuvottelun käynnissä ollessa sotkeutuisin niihin neuvotteluihin ja pyrkisin vaikuttamaan niiden lopputulokseen. Me elämme nyt liittokohtaisten kierrosten maailmassa, meillä ei tällä hetkellä ole tulopoliittista kokonaisratkaisua. Työnantajapuoli vetäytyi tästä maailmasta, ja koska tulopoliittisia kokonaisratkaisuja solmittiin kolmen toimijan kesken, työntekijöiden, työnantajien ja hallituksen kesken, niin silloin jos näitä kolmea osapuolta ei ole pöydässä, tällaista kokonaisratkaisua ei voida tehdä.

Liittokohtaisissa kierroksissa on sekä huonoja että hyviä puolia. Voi olla, että osassa sopimuksista onnistutaan itse asiassa aivan hyvin sopimaan asioista, jotka ovat alan itsensä kannalta, sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta, järkeviä ja hyviä. Toisaalta totta kai tällainen maailma on työmarkkinamaailmana epävarmempi kuin tulopoliittisten kokonaisratkaisujen maailma. Näiden liittokohtaisten kierrosten rinnalla hallitus on aktiivisesti pyrkinyt (Puhemies: Minuutti!) työmarkkinajärjestöjen kanssa keskusteluihin ja pääsemään sopimukseen myös yleisistä talouspolitiikan kysymyksistä vakauden luomiseksi.

Puhemies! Elintarvikeala on hyvin naisvaltainen ala, ja jokainen tietää, mitä se merkitsee, jos siellä pakotetaan työntekijät 10 tunnin työpäiviin: se merkitsee pitkää päivää, useimmiten kotona lisätöissä. Lisäksi kuusipäiväinen työviikko tulee aiheuttamaan yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Ja vielä hallitus samanaikaisesti vaatii, että pitää nostaa eläkeikää, ja pidempi työaika kiistatta aiheuttaa ihmisen kulumista, se ei kestä edes sinne 63 ikävuoteen asti hyvin suuressa määrin. Mitä enempi tämmöisiä tehdään, sitä kauemmaksi menevät myöskin nämä hallituksen eläkeikätavoitteet. Tästä syystä on käsittämätöntä, että hallitus tukee linjaa, jolla pyritään murtamaan 8 tunnin työaika ja 40 tunnin työviikko, joka 1917 tähän maahan on saatu aikaiseksi lain tasolle.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole tukenut ed. Kuopan mainitsemaa linjaa. Olen vain todennut, että en tässä vaiheessa ole itse käymässä neuvotteluja elintarvikealalla, vaan sitä tekevät elintarviketyöntekijät ja elintarviketyönantajat.

Ed. Kuopan kysymyksessä toteamalla tosiasialla, että työuran rytmityksellä ja ihmisten mahdollisuudella tehdä työnsä hyvin järkevien työaikojen puitteissa, on merkitystä myös siihen, kuinka pitkään ihmiset jaksavat tehdä töitä. Ja hallituksen tavoite, että työurat pitenisivät ja ihmiset tosiasiassa siirtyisivät eläkkeelle lähempänä nykyistä lakisääteistä eläkeikää, sen tavoitteen edistämiseksi tarvitaan nimenomaan työelämän sisällä keinoja, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan töissään paremmin. (Ed. Tennilä: Tämähän oli parempi vastaus!)