Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nostaisin esille ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä kaksi asiakohtaa, jotka mielestäni tarvitsisivat meillä kansallisellakin tasolla lisää keskustelua.

Ensimmäinen niistä liittyy ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämiseen Pohjoismaissa yhteistyössä ja toinen pohjoismaisen yhteistyön tuottamiin tuloksiin, joita tässä mietinnössä käsitellään "Neuvoston suositusten tehostaminen" -otsikon alla.

Yhteistyön tiivistäminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut viimeiset vuodet pohjoismaisen yhteistyön dynaamisinta osaa, ja sillä on ollut laaja kannatus kaikissa Pohjoismaissa. Kriittiset tapahtumat Ukrainassa ovat kasvattaneet entisestään keskustelua myös Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystarpeista. Uuden, dynaamisemman vaihteen moottorina on toiminut niin sanottu Stoltenbergin raportti, jonka 13:a suositusta on nyt lähes kauttaaltaan toteutettu. Sen jatkoksi Pohjoismaiden ulko-, puolustus- ja kehitysministerit ovat antaneet kuluvan vuoden helmikuussa julkilausuman, jolla määritellään tulevan yhteistyön prioriteetteja.

Sen sijaan kiinteimmät ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyön ohjausvälineet puuttuvat. Pohjoismaiden ministerineuvostossa ei edelleenkään ole ulko- ja puolustuspolitiikan ministerineuvostoa eikä Pohjoismaiden neuvostossa sitä vastaavaa valiokuntaa, pääosin historiallisista syistä. Kuitenkin niiden perustamisen vaikutus pohjoismaisen yhteistyön uskottavuuteen olisi kiistaton. Niiden olemassaolo lisäisi sekä pohjoismaalaisten itsensä että muiden kiinnostusta pohjoismaista yhteistyötä kohtaan ja antaisi siten lisää näkyvyyttä myös muille pohjoismaisen yhteistyön muodoille. Toisaalta ratkaisu olisi linjassa keskeisemmän Pohjoismaiden arvon, demokratian, kanssa. Pohjolassa vallitseva hyvä turvallisuuspoliittinen tilanne perustuu viiden Pohjoismaan syvään demokraattiseen perinteeseen. Vastaavasti toimiva demokratia jokaisessa Pohjoismaassa tarvitsee toimivaa ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä.

2010-luvulle tultaessa voi perustellusti todeta, että Nordens sak är vår riippumatta kunkin maan turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Siksi olisi tärkeää, että oman turvallisuutensa moninapaiseen yhteistyöhön rakentava Suomi ajaisi Pohjoismaiden yhteistyön ulko- ja turvallisuuspolitiikan institutionalisointia. Hyvä alku olisi yksityiskohtaisempi tiekartta siitä, milloin ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyö Pohjoismaiden kesken voitaisiin saattaa myös institutionaalisella puolella ansaitsemalleen tasolle.

Arvoisa puhemies! Mitä puolestaan tulee Pohjoismaiden neuvoston antamien suositusten vaikuttavuuteen, olen samaa mieltä ulkoasiainvaliokunnan sekä tarkastusvaliokunnan kanssa. Huomiota tulee kiinnittää niin suositusten valmisteluun, seurantaan kuin määräänkin. Erityisesti viimeisen osalta on rehellistä todeta se, että sinällään hyvää tarkoittavien suositusten tehtailu on syönyt koko pohjoismaisen yhteistyön uskottavuutta. Näitä teemoja on käsitelty laajasti myös PN:n pääsihteerin Dagfinn Høybråtenin laatimassa Pohjoismaiden yhteistyön uudistussuunnitelmassa. Toivon, että Suomi toimii aktiivisesti edellä mainittujen epäkohtien oikaisemiseksi suunnitelmaa koskevissa jatkoneuvotteluissa.

Lisäksi valiokunnan ehdotus ministerineuvoston ja neuvoston raportointiaikataulujen yhdistämisestä on kannatettava. Tämä käytäntö on jo käytössä niin Norjassa, Ruotsissa kuin Islannissakin, joten miksi ei myös meillä täällä Suomessa?

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On miellyttävä lukea ulkoasiainvaliokunnan mietintö koskien Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan toimintakertomusta, koska siinä selvästi osoitetaan arvostusta sille työlle, jota Pohjoismaiden neuvosto tekee. Siinä selvästi näkee, että on tiedostettu, miten merkittävästi Pohjoismaiden yhteistyö on viime vuosina kehittynyt ja miten se ulottuu aina uusille tärkeille toiminta-alueille. Käyn läpi ne asiat, joihin ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota.

Totean aluksi tästä rajaestetyöstä sen, että se on edelleenkin Pohjoismaiden neuvoston painopiste. Se on meidän suomalaisten nostama, jo 2007 perustettiin rajaestefoorumi. Tämä foorumi on nyt muutettu rajaesteneuvostoksi, ja sen jäsenet on pyritty nimittämään ministeriöistä, niin että saataisiin parempi kytkös tähän lakien valmisteluun kussakin Pohjoismaassa. Pohjoismaiden neuvosto on tämän lisäksi perustanut oman rajaestetyöryhmän, joka seuraa tämän rajaesteneuvoston työtä, joka nostaa sinne oman käsityksensä mukaisia painopistealueita tässä rajaestetyössä ja tällä tavalla vie eteenpäin tätä rajaesteiden poistamista. Suomessa on asetettu kymmenkunta asiaa ikään kuin tällaiseksi prioriteettilistaksi. Niistä monet ovat sellaisia, jotka olennaisesti helpottavat ihmisten liikkumista yli rajan sosiaaliturvapuolella, työvoimahallinnon puolella, ja siinä on myöskin asioita, jotka liittyvät eläkeläisten kysymyksiin. Edelleenkin on niin, että tässä rajojen tuntumassa ja maasta toiseen siirryttäessä saattaa tulla yllätyksiä sitten, kun ihminen on tehnyt työuran ja jää eläkkeelle.

Toinen painopistealue meillä on tietysti ollut Pohjoismaiden neuvoston työssä arktinen yhteistyö. Tämän alalla on nostettu esiin yhteisen strategian laatiminen erityisesti Ruotsin ja Norjan kanssa, joita maita tämä pohjoinen alue Suomen lisäksi erityisesti koskettaa. Yhteisten intressien kartoittamisessa ja erityisesti liikenneyhteyksien rakentamisessa pohjoiselle alueelle tarvitaan tätä kasvavaa yhteistyötä näiden pohjoisten maiden, Suomen, Ruotsin ja Norjan, kanssa. Tähän kolmikkoon täytyy myöskin saada mukaan Venäjä. Tässä sitten avautuukin mielestäni tämän arktisen alueen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ulottuvuus. Arktisen alueen korostuminen maailmanpolitiikassa merkitsee myös sitä, että meidän täytyy jatkuvasti tehdä yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa ja Venäjän kanssa, lähinaapureittemme kanssa, sellaista yhteistyötä, joka edelleen tätä pohjoisen alueen vakautta voisi lisätä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on painottunut viime vuosina Pohjoismaiden neuvoston työssä aivan uudella tavalla. Suomessa järjestettiinkin viime syksynä pyöreän pöydän keskustelu, jota veti Nordefcon puheenjohtajamaana Suomen puolustusministeri Carl Haglund. Keskustelu, johon osallistui myöskin Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston jäseniä, oli mielestäni erityisen myönteinen kokemus, ja näitä pyöreän pöydän keskusteluja varmasti tullaan jatkamaan.

Pohjoismaiden neuvoston tämän talven toiminnassa on tullut esiin myös tämä Ukrainan kriisi. Tietyllä tavalla myös tämä on osoittanut sen, että Pohjoismaissakin ajatellaan tästä Euroopan turvallisuudesta nyt tällä hetkellä vähän eri tavoilla. Suomi on korostanut myös Pohjoismaiden neuvostossa sitä, että meidän on jatkuvasti välttämätöntä ja tärkeätä säilyttää keskusteluyhteys Venäjään. Etenkin Ruotsilla on ollut vähän sellaista ajattelua, että näihin pakotteisiin kun on ryhdytty, niin on myöskin peruttu yhteisiä tapaamisia. Näin muun muassa Murmanskin opintomatka peruttiin. Suomalaiset toimijat olisivat halunneet, ja tuolle matkalle ilmoittautuneet, pääosin osallistua siihen.

Oulussa järjestettiin pari viikkoa sitten nuorten parlamentaarikkojen foorumi, johonka saimme mukaan Venäjän alueparlamenttien edustajia. Käsitykseni mukaan kokemukset olivat erittäin positiivisia. Suomalaisten onkin mielestäni tuotava tähän Pohjoismaiden neuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun oma kokemuksensa, jolla on erittäin suuri merkitys koko alueen, Itämeren alueen ja arktisen alueen, vakauden kannalta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan lausua kiitokset Pohjoismaiden parlamenttien puhemiehille. On aivan varmaa, että nimenomaan puhemiesten aktiivisuus ja yhteinen näky siitä, että Pohjoismaiden parlamenttien yhteistyötä voidaan edelleenkin kehittää ja siinä voidaan löytää toimintatapoja, jotka motivoivat kansanedustajia entistä enemmän paneutumaan näihin yhteisiin asioihin, on vaikuttanut siihen, että tänne on todellakin tullut näitä uusia keskustelumuotoja, samanaikaiskeskusteluja parlamenteissa hyvistä teemoista. Uskon, että tämä osaltaan tulee myös vaikuttamaan siihen, että Pohjoismaiden neuvoston suositukset pikkuhiljaa saavat myöskin suurempaa painoarvoa valiokuntatyössä ja voivat myös vaikuttaa lainvalmistelijoihin ja näin sitten viedä Pohjoismaita entistä lähemmäksi toisiaan ja poistaa näitä rajaesteitä, jotka yhteistyön esteenä edelleenkin hyvin usein ovat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että muuttuva geopoliittinen ympäristö ja aikaisempaa arviota nopeammin etenevä ilmastonmuutos ovat asettaneet Suomen ja muut Pohjoismaat uuteen asemaan eurooppalaisessa ja itse asiassa koko pohjoista pallonpuoliskoa koskevassa poliittisessa ja taloudellisessa keskustelussa. Venäjän viimeaikaiset toimet Ukrainassa ovat muuttaneet turvallisuuspoliittista keskustelua Suomessakin. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja sitä mukaa avautuvat pohjoiset kulkuyhteydet tulevat muuttamaan sekä taloudellista että turvallisuuspoliittista painopistettä yhä pohjoisemmaksi. Nämä seikat asettavat uusia haasteita sekä mahdollisuuksia pohjoismaiselle yhteistyölle. Pohjoismaiden neuvostokin on kiinnittänyt näihin asioihin huomiota yhä enemmän jo vuodesta 2009. Vuonna 2012 hyväksyttiin kansainvälinen strategia, minkä näkemyksen mukaan paras vaihtoehto näiden asioiden hoitamiseen olisi ulko- ja puolustuspolitiikan ministerineuvoston perustaminen.

Arktisen alueen haasteista Pohjoismaiden neuvosto on keskustellut tiiviisti jo vuodesta 1992 alkaen, joskin nyt viime vuosina asiaan on herätty uudestaan ja yhä vahvemmin. Arktisella alueella tulee edistää kehitystä, joka takaa hyvät elinolot alueen asukkaille. Tällöin pitää löytää kultainen keskitie paikallisväestön, luonnonsuojelun ja luonnonvarojen hyödyntämisen suhteen.

Arvoisa puhemies! Omassa valiokunnassani eli kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa käsiteltiin laajasti pohjoismaista yhteistyötä nuorisotyöttömyyden, koulutuksen ja erityisesti koulupudokkaiden osalta sekä ammattikoulutuksen vastavuoroisuuden osalta.

Arktisten alkuperäiskansojen puhumien kielten eli grönlannin ja saamen säilymiseen tulee kiinnittää erityishuomiota. Pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan erityisesti viestintäpolitiikassa ja kieliteknologian käytössä. Pohjoismaiden hallitusten tulisikin kartoittaa ja koordinoida hankkeita, mitkä liittyvät alkuperäiskansojen puhumiin kieliin.

Itse olen henkilökohtaisesti kantanut erityistä huolta viittomakielisten oikeuksista Pohjoismaissa ja tuonut viittomakieliasian myös omaan valiokuntaan ja istuntoihin. Ilokseni koulutus- ja kulttuurivaliokunta myöntyi muun muassa esittämään määrärahaa vuosittaisen viittomakielifoorumin järjestämiseksi, jonka myös Oslon istunto sitten hyväksyi. Viittomakieliset ovat ikävä kyllä edelleenkin hyvin epätasa-arvoisessa asemassa Pohjoismaissa riippuen kotimaasta. Muun muassa Tanskassa viittomakieltä ei edelleenkään tunnusteta virallisesti vähemmistökieleksi. Eli töitä riittää jatkettavaksi vieläkin.

Pohjoismaiden neuvostossa halutaan kaiken kaikkiaan tukea pohjoismaisten kielten osaamista ja oppimista, ja tästä löytyykin varmasti oikein hyvä näkökulma, lähtökohta meille keskusteluun, kun aikanaan tuo juuri sisään tullut kansalaisaloite ruotsin kielen vapauttamiseksi tai vapaaehtoiseksi tekemisestä otetaan käsittelyyn.

Neuvosto hyväksyi myös sosialidemokraattisen ryhmän aloitteen pohjalta suosituksen ammatillisen koulutuksen vastavuoroisuuden tunnustamisesta Pohjoismaissa. Pohjoismaiden hallituksia kehotetaan solmimaan yhteispohjoismainen sopimus ammattikoulutusten vastavuoroisesta tunnustamisesta tai vaihtoehtoisesti helpottamaan pohjoismaista yhteistyötä. Lisäksi tulisi laatia osaamistasoa koskevia yhteisiä kriteereitä tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi muistuttaa, että Pohjoismaiden neuvoston tarkastuskomitean raportin mukaan neuvoston hyväksymillä suosituksilla ei ole ollut toivottua vaikutusta. Pohjoismaiden ministerineuvosto tai Pohjoismaiden hallitukset eivät yleensä toteuta laajasti tuettuja ehdotuksia. Tämän epäkohdan voi korjata vain Pohjoismaiden neuvosto itse. Tarkastuskomitean raportin mukaisesti laadittiin suositus, minkä mukaan Pohjoismaiden ministerineuvostoa kehotetaan muun muassa käsittelemään neuvoston suositukset ministeritasolla ja antamaan perustelun siinä tapauksessa, kun suositusta ei noudateta. Lisäksi neuvosto teki sisäisen päätöksen, millä suosituksia laaditaan jatkossa keskitetysti ja rajoittaen niiden vuotuista määrää. Eli vaikuttavuutta kaiken kaikkiaan on kehitettävä.

Siksi on tyytyväisyydellä todettava, että Suomen valtuuskunnan tiedottamisuudistus on erittäin hyvä asia näkyvyyden ja vaikuttavuuden kannalta. Käsiteltävistä asioista on tiedotettava riittävästi, ja niitä tulee vetää mukaan kansalliseen päätöksentekoon. Näin voimme puhua myös Pohjoismaiden neuvoston päätösten tuomisesta konkretiaan ja vaikuttavuuden parantamisesta. — Kiitos.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinheimolla oli nyt täällä enemmän pohjoismaisia ystäviä kuin viime kerralla linjatessaan näitä asioita. Hyvä niin.

Niin kuin hän totesi, yhteistyön tiivistäminen Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on mennyt eteenpäin viime vuosina myös Pohjoismaiden neuvoston tasolla. Vuodesta 2012, mikä on toimintakertomuksen aikaperiodi, on menty kukonaskelin eteenpäin. Viime keväänä Tukholman istunnossa Pohjoismaiden turvallisuusratkaisuista puhuttiin mielestäni poikkeuksellisen avoimesti ja keskustelu oli hyvää. Kysyin jo tuolloin, mikä Norjan ja Tanskan intressi tehdä tiivistyvää turvallisuustyötä on, kun heidän perusratkaisunsa on haettu toisenlaisesta näkökulmasta. Tuolloin Norjan puolustusministeri vastasi, että vahvaa kiinnostusta on.

Pohjoismaista Ruotsi ja Suomi eivät ole sotilasliitto Naton jäseniä vaan rauhankumppaneita. Maiden välillä on kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että merkittäviä siirtoja perusratkaisuissa ei tehdä ilman toisen informointia. Tämä on luottamusta herättävää. Äskettäin kuitenkin ilmeni, että puolustusliiton ja Ruotsin välillä on ollut vähintäänkin jonkinlaista kontaktointia asiassa. Ainakin puolustusministerimme on ilmoittanut, että Suomen kanssa vastaavia keskusteluja ei ole käyty.

Arvoisa puhemies! On varmaankin paikallaan päivittää pohjoismaisella tasolla, onko tiedonvaihto erityisesti Suomen ja Ruotsin välillä koordinaation osalta varmasti kunnossa. Jokainen yhteydenottaja tietenkin valitsee kohteensa. Tässä tilanteessa on kuitenkin huomionarvoista se, että mitä ilmeisimmin Ruotsia on lähestytty, Suomea ei. Mistä se kertoo, sitä sopii miettiä ja mahdollistaa jatkopohdinnan Suomen turvallisuusratkaisuista.