4) Hallituksen esitys asunto-oikeuksien lakkauttamisesta ja siihen
liittyväksi lainsäädännöksi
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Asunto-oikeudet perustettiin aikanaan,
muistaakseni vuonna 73, kymmenelle eri paikkakunnalle. Niihin siirrettiin
silloin huoneenvuokrasuhteesta johtuvat riita-asiat. Aika silloin
asuntomarkkinoilla, lähes 30 vuotta sitten, oli aivan toinen
kuin se nyt on. Vuokrasäännöstely oli
silloin voimassa, se purettiin vasta viime vuosikymmenen alussa.
Kokoonpano asunto-oikeuksissa oli erikoinen. Oikeuden jäseniltähän
vaaditaan puolueettomuutta, enkä väitä,
ettei asunto-oikeuksissa näin olisi, mutta toisaalta kolmijäsenisen
oikeuden kokoonpanoon valitaan yhdeksi jäseneksi vuokranantajien
edustaja ja yhdeksi vuokralaisen edustaja puheenjohtajan ollessa
niin kuin käräjäoikeuden puheenjohtaja
olisi. Ei siis ollut myöskään ihme, että asunto-oikeuksien
ratkaisut ainakin aikaisemmin tapahtuivat usein 2—1-äänin.
Arvoisa puhemies! Aikanaan asunto-oikeuksissa käsiteltävien
juttujen luonne kohdistui lähinnä vuokran korotuksista
johtuviin riitoihin eli siihen, oliko vuokran korotusta kohtuullistettava ja
missä määrin mahdollisesti vuokranantaja
joutui palauttamaan perimäänsä vuokraa.
Toki vuokranantaja myöskin saattoi haluta vahvistaa korkeamman
vuokran kuin vuokrasopimusta tehtäessä oli alun
perin sovittu. Asioitten määrä on nyt
huomattavasti laskenut, koska vuokran suuruuteen kohdistuvia riitoja
ei juurikaan enää ole, ja tuomiota haetaan lähinnä maksamattomista vuokrista
ja niihin liittyvistä mahdollisista häädöistä.
Kun aikanaan asunto-oikeudet perustettiin 70-luvulla ja muutamia
vuosia myöhemmin, seurasin hyvinkin läheltä asunto-oikeuden
toimintaa. Kun nyt olen pohtinut, mihin asunto-oikeuksia vielä tarvittaisiin,
on vastattava, ettei mihinkään. Asiat voidaan
täysin tyydyttävästi ratkaista paikallisissa
alioikeuksissa ilman, että tällaista erityistuomioistuinta
vaaditaan. Lähes 30 vuotta sitten vuokrasäännöstelyn
aikana tilanne oli toinen ja oikeuksien toimiminen oli perusteltua,
vaikka jo silloinkin esitettiin niiden toimintaa kohtaan kritiikkiä,
mutta tällä hetkellä alioikeuksissa asiat
voidaan varmasti ratkaista riittävän nopeasti.
Jos kansalaisten kannalta vuokra-asiassa tapahtuu aiheetonta
viivästymistä, voidaan aivan hyvin kysyä,
voitaisiinko edelleen alioikeuksista siirtää muihin
viranomaisiin, esimerkiksi maistraatteihin, ratkaistaviksi tiettyjä asioita
ja keskittää alioikeuksien tehtävät
niille parhaiten sopiviin asioihin.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Karpio viittasi, tämän
esityksen taustalla on tapahtunut muutos asuntomarkkinoilla. Esitys
liittyy seuraavana käsiteltävään
hallituksen esitykseen riita-asioiden oikeudenkäynnin yksinkertaistamisesta
ja joustavoittamisesta.
Nykyistä yksinkertaisemmat ja joustavammat menettelysäännökset
ulotettaisiin koskemaan myös huoneenvuokra-asioita. Näin
kymmenen suurimman käräjäoikeuden yhteydessä toimivat asunto-oikeudet
voidaan lakkauttaa ja jatkossa huoneenvuokra-asiat käsiteltäisiin
koko maassa samalla tavalla kuin muutkin riita-asiat. Menettely
olisi selkeä ja yhdenmukainen ja myös kansalaisen
näkökulmasta yhdenvertainen, toki vain sillä edellytyksellä,
että tuomioistuimet ja tuomarit menettelevät palveluhenkisesti
eli toteutuu se, mikä asunto-oikeuksien tavoitteena on
ollut, että prosessissa ei tarvita avustajaa, ei tarvita
pitkiä kirjelmiä jne. Tämä on
sisäinen asenne- ja koulutuskysymys. Toivottavasti hallituksen
esityksen tavoite toteutuu ongelmitta.
Lakkautettavat asunto-oikeudet toimivat siis Helsingin, Jyväskylän,
Kuopion, Lahden, Oulun, Porin, Tampereen, Turun, Espoon ja Vantaan
käräjäoikeuksien yhteydessä.
Ne käsittelevät sekä asuin- että liikehuoneiston
vuokrauksesta johtuvat riita-asiat. Muualla maassa ne käsitellään
käräjäoikeuksissa. Näissä mainituissakin tuomarit
ja henkilöstö ovat yhteisiä käräjäoikeuksien
kanssa, kyltti on ollut vain ikään kuin yksi erillinen
nimike jonkin käräjäsalin päällä. Erillisiä asunto-oikeuksia
ei enää tarvita, sillä niiden asiamäärät
ovat vuosi vuodelta vähentyneet ja muuttaneet luonnettaan.
Kun vuokrasääntely on purettu, huoneenvuokra-asiat
ovat rinnastettavissa muihin riita-asioihin. Myös niiden
käsittely on pikkuhiljaa muuttunut samanlaiseksi käräjäoikeuksien
riita-asiain menettelyn kanssa. Se, että muutoksenhakuaika
on lyhyempi silloin, kun vuokrariita käsitellään
asunto-oikeudessa, aiheuttaa joskus yllätyksiä jutun
asianosaisille. Tämä aikaero poistuu tällä esityksellä.
Nykyisin huoneenvuokra-asioissa tuomittavia oikeudenkäyntikuluja
rajoittaa erityissäännös, jonka mukaan
kuluja tuomitaan hävinneen asianosaisen maksettavaksi vain
painavasta syystä. Jotta asianosaisten oikeudenkäyntikulut eivät
kohoaisi, ehdotetaan, että kaikki asuinhuoneistoja koskevissa
riidoissa tuomittavat oikeudenkäyntikulut leikataan sille
tasolle, jota nykyisin noudatetaan niin sanotuissa riidattomissa
saatavissa, siis maksamismääräysmenettelyn
luonteisissa yksipuolisissa tuomioissa.
Tavanomaisissa asioissa tuomittavien kulujen enimmäismäärä on
1 200 markkaa ja tavanomaista vaikeammissa asioissa 1 600
markkaa. Nämä summathan ovat vain murto-osa siitä,
mitä tavallisen riitaoikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut
ovat keskimäärinkin. Tällä kulurajauksella poistuu
sen kritiikin pohja, jota esimerkiksi Vuokralaisten Keskusliiton
puolelta on esitetty epäillen, että tämä johtaisi
vähentyneissä huoneenvuokrariidoissa olennaisesti
korkeampiin oikeudenkäyntikuluihin.
Näillä viime valmistelussa tehdyillä muutoksilla
tämän esityksen uskaltaa turvallisesti esitellä eduskunnan
hyväksyttäväksi.
Matti Vähänäkki /sd:
Arvoisa puhemies! Asunto-oikeuksien lakkauttamisehdotusta on tervehdittävä tyydytyksellä.
Ed. Karpio ja oikeusministeri selostivatkin sen pääasiallisen
sisällön, mutta erityisesti haluaisin tässä yhteydessä todeta
sen, että asunto-oikeudet perustettiin aikanaan silloisissa
huoneenvuokraolosuhteissa köyhien turvaksi juuri sen vuoksi,
että kun he usein saattoivat hävitä,
koska asiamiehet toimivat vuokranantajien puolella, niin näiltä oli
vähennetty mahdollisuutta saada oikeudenkäyntikuluja
tuomituiksi. Olen kuullut myös asunto-oikeuksista erään
asianajajan osalta, että se myös meni vähän
toiseen äärimmäisyyteen kuin aikaisemmin
oli ajateltu. Eräissä tapauksissa vuokralaisena
saattoi olla niin sanottu parempiosainen ja tällöin
lain hyvät säännökset tekivät
ikään kuin kuperkeikkaa.
Erityisen hyvä on, että tässä vaiheessa
ministeri on ottanut tämän muutoksen esille, koska asunto-oikeuksista
puhuttiin jo siinä yhteydessä, kun maaoikeudet äskettäin
lakkautettiin. Asunto-oikeudet tuskin ovat sellaista tietopankkia
keränneet kuin maaoikeus, joten tuskin tulee vaikeuksia
käräjäoikeuksissa hoitaa näitä asioita.
Keskustelu päättyy.