Lauri Kähkönen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä iltana varsin myöhään täällä ovat niin tämä lakialoite kuin seuraava varsin samansisältöisiä. Joskus aiemminkin samasta asiasta on tehty lakialoitteita ja varmasti myös toimenpidealoitteita. Toivotaan, että nyt sitten vihdoin ja viimein näitten myötä asianomaiseen asiaan saadaan korjaus.

Järjestäytynyt hirvieläinten salakaatotoiminta Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa on viime vuosina herättänyt laajaa julkisuutta. Toiminta on ollut poikkeuksellisen laajaa, ja siihen on liittynyt todistajiin ja sivullisiin kohdistunutta uhkailua ja vahingontekoja. Koillis-Savon, Lieksan, Nurmeksen ja Ylä-Savon poliisilaitokset ovat yhdessä keskusrikospoliisin kanssa selvittäneet laajan salakaatovyyhdin, josta alueiden käräjäoikeudet ovat antaneet tuomiot menneen talven aikana. Annetut tuomiot ovat herättäneet keskustelua niiden lievyyden takia, sillä jopa useasta kymmenestä salakaadosta on tuomittu enimmillään vain reilun vuoden mittaisia ehdollisia vankeusrangaistuksia. On kysytty, onko annetulla tuomiolla mitään ennalta ehkäisevää merkitystä pyrittäessä estämään tuomittujen tulevaa rikollista toimintaa. Lainsäätäjä ei ole metsästyslain rangaistussäännöksiä säätäessään ennakoinut, että metsästyksestä voisi kehittyä ammattimaista ja laajamittaista lainvastaista toimintaa.

Kuten totesin, viime vuosina on kuitenkin esiintynyt järjestäytynyttä salakaatotoimintaa ja salametsästetyn riistan lihaan liittyvää liiketoimintaa, joka on ollut hyvin laajaa ja johon on liittynyt todistajiin ja sivullisiin kohdistunutta uhkailua ja vahingontekoa. Rikoslaki ei nykymuodossaan sisällä rangaistussäännöksiä, joilla olisi tarpeeksi suuri ennalta ehkäisevä vaikutus ja joiden nojalla voitaisiin käyttää rikosten selvittämiseksi riittävän tehokkaita pakkokeinoja tämän ammattimaisen ja laajamittaisen lainvastaisen toiminnan torjumiseksi.

Rikoslain 32 luvun 1 §:n kätkemisrikosta koskevassa säännöksessä mainittuihin esirikoksiin tulee lisätä metsästysrikos, jolloin ilman lainmuutoksia, toistan, jolloin ilman muita lainmuutoksia olisivat käytettävissä saman luvun 2 §:n säännökset törkeästä kätkemisrikoksesta, jonka rangaistusasteikko on vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen, ja 3 §:n säännökset ammattimaisesta kätkemisrikoksesta, jonka rangaistusasteikko on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Tällä hetkellä metsästysrikoksella saadun saaliin kätkemisestä, hankkimisesta, kuljettamisesta, välittämisestä ja kauppaamisesta säädetään rangaistus rikoslain 48 a luvun 4 §:ssä rikosnimikkeellä laittoman saaliin kätkeminen eikä rikoslain 32 luvussa. Vaikka kyseisen rikoksen rangaistusmaksimia nostettiin vuonna 2002 kuuteen kuukauteen — olin tämän lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja, siinä oli yli 100 nimeä, se mahdollisti etsinnän käyttämisen, siis ennen kaikkea kotietsinnän käyttämisen — rikos ei oikeuta esitutkinnassa esimerkiksi kiinniottamiseen ja pidättämiseen. Siten käytössä olevat keinot rikosten paljastamiseksi ja selvittämiseksi ovat riittämättömät ottaen huomioon rikollisen toiminnan laatu ja laajuus.

Esitetyllä uudistuksella esitutkinnassa tulisivat käyttöön rikoksen selvittämisen kannalta tehokkaammat pakkokeinot, minkä lisäksi ennalta ehkäisevä vaikutus lihanvälittäjäportaan keskuudessa olisi olennaisen suuri, koska tämä mahdollinen tekijäporras koostuu pääsääntöisesti liikkeenharjoittajista eikä ammattirikollisista. On selvää, että salametsästyksen laajuus on suorassa riippuvuussuhteessa siihen, miten paljon markkinoilla on kysyntää laittomasti pyydetyn riistan lihasta.

Rikoslain metsästysrikoksia koskevan 48 a luvun 1 §:n jälkeen tulee lisätä törkeää metsästysrikosta koskeva rangaistussäännös, jonka rangaistusasteikko parantaa ennaltaehkäisevyyttä ja oikeuttaa esitutkinnassa tehokkaampien pakkokeinojen käyttöönottoon. Nykytilanteessa metsästysrikosten rangaistusasteikko on sakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Rangaistusasteikko on lievä erityisesti silloin, kun samalla kertaa on tuomittavana useita eri tekoja, jolloin samalla kertaa rikotaan useita eri metsästyslain säännöksiä. Esimerkiksi hirvieläinten salametsästys tapahtuu pääsääntöisesti ilman pyyntilupaa, usein rauhoitusaikana ja vieläpä monesti kielletyllä tuliaseella moottoriajoneuvosta käsin. Salametsästysriistan lihan markkinoissa rikotaan usein hygienia- ja lihantarkastussäännöksiä, kun säilytys- ja kuljetusolosuhteet ovat puutteelliset, ja liha saattaa jäädä kokonaan tarkistamatta, millä voi olla vakavia terveysvaikutuksia.

Metsästysrikoksesta tuomittava henkilö voidaan rikoslain 48 a luvun 6 §:n mukaan tuomita metsästyskieltoon enintään viideksi vuodeksi, jona aikana hän ei saa metsästää. Entäpä jos hän rikkoo tätä metsästyskieltoa? Metsästyskiellon rikkominen rangaistaan metsästysrikkomuksena, josta metsästyslain 74 §:n nojalla voidaan tuomita sakkorangaistus, siis vain sakkorangaistus. Kun tavoitteena on ammattimaisen ja laajamittaisen rikollisuuden torjuminen, ei metsästyskiellon rikkomisesta säädetyllä seuraamuksella ole tarvittavaa ennalta ehkäisevää vaikutusta. Säädettävän törkeän metsästysrikoksen minimirangaistuksen tulisi siten olla vähintään neljä kuukautta vankeutta ja maksimirangaistuksen enintään kuusi vuotta vankeutta. Tämä oikeuttaisi esitutkinnassa ottamaan käyttöön tehokkaampia pakkokeinoja, kuten pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:ssä säädettyä televalvontaa, sekä mahdollistaisi rangaistuksen mittaamisen siten, että toiminnan laajuus ja ammattimaisuus otettaisiin riittävästi huomioon, ja rangaistuksilla olisi myös ennalta ehkäisevää vaikutusta.

Arvoisa puhemies! Yksin metsästyksen valvonnalla ei pystytä paljastamaan ammattimaista piilorikollisuutta, mikä johtuu lähinnä valvottavan alueen laajuudesta ja tekijöiden ammattitaidosta. Toiminta on parhaiten paljastettavissa lihanvälittäjäportaan kautta, millä on merkitystä myös ennalta ehkäisevässä mielessä, koska salametsästyksen laajuus on suorassa suhteessa siihen, miten lihanvälittäjäporras ottaa vastaan lihaa ja maksaa siitä.

Poliisin työkalut välitystoiminnan paljastamiseksi ovat riittämättömät johtuen, kuten edelläkin totesin, siitä, että lainsäätäjä ei säätäessään välitystoimintaan liittyviä rangaistussäännöksiä ole osannut ennakoida sitä, että salametsästyksestä voisi kehittyä laajamittaista ja ammattimaista liiketoimintaa.

On kuitenkin muistettava, että suurin osa suomalaisesta metsästäjäkunnasta on lainkuuliaista porukkaa. Sinänsä erittäin pieni salametsästäjien ryhmä on ollut pilaamassa hienon harrastuksen mainetta ja kuvaa. Toivottavasti vihdoin näiden lakiesitysten — eli viittaan ed. Pulliaisen tekemään saman sisältöiseen lakiesitykseen — johdosta rikoslakia tosiaan tarkistetaan ja annetaan poliisille työkalut tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan ja toisaalta tällä lainmuutoksella (Puhemies koputtaa) olisi sellainen ennalta ehkäisevä vaikutus, että tämä salametsästys vähenee. Se on kyllä tietenkin uskottava, että jossakin määrin sitä aina esiintyy, mutta tässä näitten lakimuutosten myötä kuitenkin uskon, että merkittävä parannus saataisiin aikaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähkösen lakialoite on erinomainen, erinomainen senkin takia, että siinä on useita allekirjoittajia, joissa itsekin olen mukana. Kun otetaan lähtökohdat huomioon, mistä ed. Kähkönen tulee, eli Pohjois-Karjalasta; siellä tämä korpilaki on näköjään tullut sen näköiseksi, että metsästys tapahtuu, erityisesti suurriistan kuten hirven, enempi julkisuudessa ainakin näitten suurten huijareitten salametsästäjien käsissä ja normaali, rehellinen metsästäjä — siitä ei oikeastaan mainitakaan mitään. Näin ei saisi olla olemassa.

Ed. Kähkönen hyvin tässä puheenvuorossaan ja perusteluissaan viittasi lihan tarkastamattomuuteen, runsaaseen harmaan talouden lihakauppaan ja tähän, että siitä on jopa muullekin yhteiskunnalle haittaa ja vaaroja, kun tämä salametsästys on olemassa siinä laajuudessa kuin se on.

Herra puhemies! On hauska nähdä, että sattumalta on sattunut tähän samaan asiaan peräkkäin ed. Pulliaisen saman sisältöinen lakialoite samoilla perusteilla, mutta ed. Pulliaisen lakialoitteessa on hyvin nähtävissä, että siellä myöskin kalastus on tullut matkaan tähän ja lähellä toisiansa olevista luonnonvara-asioistahan molemmissa on kysymys.

On ilmeisesti, kun näin hyvin ja saman perusteiset nämä ovat olemassa, ennakoitavissa, että hallituskin tuo vielä tähän perälle kolmannen hyvin viisaan esityksen, mikä myötäilee näitä täältä. Toivon, että näistä syntyy sitten sellainen valiokunnan mietintö, että se myöskin johtaisi johonkin toimenpiteeseen, että tämä laki tulisi valmiiksi kirjoitetuksi ja valmiiksi säädetyksi. Silloin tältä osin yhteiskunta olisi rauhallisempi ja terveempi niin Itä-Suomen kuin Pohjois-Savon ja Kainuunkin osalta, missä tämä salametsästys pahimmillaan esiintyy ja rehottaa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon liittyen vielä täsmentää ja tähdentää sitä, että vaikka oli hyvin laaja tämä salametsästystapaus, jota käsiteltiin menneen talven aikana, kuitenkin on todettava, että se koski Koillis-Savoa, Pohjois-Karjalaa ja muutamia muita alueita eikä voida kuitenkaan yleistää, niin kuin ed. Seppo Lahtela totesi, että se olisi hyvinkin yleistä. Siis pieni porukka, mutta niin kuin sanottu, totta kai sillä on negatiivinen vaikutus metsästäjäkunnan kuvaan, valitettavasti.