Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on siis kaksi lakialoitetta nyt sovittelemalla laitettu peräjälkeen. Ed. Kähkönen ystävällisesti kertoi, että oli tehnyt tämmöisen lakialoitteen. Tässähän on historia semmoinen, että minä tein tästä kirjallisen kysymyksen joku aika sitten ja keräsin siihen aikamoisen määrän nimiä ja tarkoituksena oli muuttaa tämä lakialoitteeksi ihan erityisestä syystä. Mutta sitten oli näitä muita askareita niin paljon, että tämä pikkuisen viivästyi, koska ne pitää tehdä huolella ja asiallisesti.

Nimittäin merkittävää tässä on se, että kun kirjallinen kysymys oli siis suurella joukolla tehty ja jätetty ja siihen ministeri Johannes Koskinen vastasi, niin sitten siinä vastauksessa suhtauduttiin tämän törkeän tekomuodon aikaansaamiseen, metsästysrikokseen, varsin nuivasti, voisiko sanoa, että suorastaan tyrmäävästi. Tämä tietysti merkitsi silloin sitä, että tässä täytyy nyt vielä keskustelua jatkaa niillä keinoilla, mitä yksittäisillä kansanedustajilla on. Tässähän on kysymys muutoksesta. Tässä on nimenomaan kysymys kulttuurimuutoksesta. Siinä, että harrastetaan salametsästystä, nyt ei ole mitään uutisen arvoista. Silloin, kun 60-luvulla Lappiin tutkijaksi änkeydyin, niin siellä salametsästys oli hyvin organisoitunutta ja oli sillä tavalla, että kokonainen kyläkunta oli mukana hirven salakaadoissa ja lihat jaettiin jokaiseen savuun, ja kaikki olivat sillä tavalla rikoksessa mukana. (Ed. S. Lahtela: Mutta siitä ei jäänyt kiinni!) Kukaan ei sitten siitä sen enempää, kunnes vallesmanni joutui tilanteeseen, että oli pakko polttaa, kun tuli lipsahduksia näihin sovittuihin pelisääntöihin. Tämä oli niin yleistä silloin, että tästä tehtiin suosikkinäytelmäkin, jota näytettiin sitten niin Lapin läänissä kuin muualla Pohjois-Suomessa ja taisi sitten jo yhyttää Etelä-Suomen arvokkaat näyttämötkin.

Sitten siirryttiin vähän toisenlaiseen kulttuuriin. Toisenlaiseen kulttuuriin siirtyminen tapahtui 70-luvulla. Siinä oli kysymys siitä, että kahden riistaeläimen kannat alkoivat runsastua, elikkä hirven ja karhun. Se, että tämmöinen runsastuminen tapahtui, mahdollisti materiaalin puolesta järjestäytyneen rikollisuuden syntymisen. Kun tässä ed. Kähkönen on kuvannut hyvin varovaisin sanoin sitä tilannetta, mikä vallitsee tuolla hänen omalla reviirillään Pohjois-Karjalassa ja Ylä-Savossa ja vähän Kainuun puolellakin, niin minä, vaikka olen sieltä Kainuun reviiristä kansanedustajaksi valittu, totean, ettei sitä olisi syytä yhtään peitellä eikä vähätellä sitä ilmiötä. Nimittäin sen tapaussarjan ohella, mikä nyt on käsitelty, jossa syytteet on nostettu ja tuomioistuinkäsittelytkin on jo päätöksiä myöten saatu aikaiseksi, on tutkinnassa paljon muutakin, ja on asetettu nyt erityinen työryhmä, jossa on laajalti poliisimiehiä ja alan tutkijoita mukana ja jossa hyvin laaja asiantuntijakuuleminen on lähdössä käyntiin, millä tavalla tähän voitaisiin puuttua.

Nimittäin tähän on sitten pääkaupunkiseutukin kytketty hyvin reippaalla tavalla. Hyvin merkittävät ravintolat ovat jotenkin lipsahtaneet tähän renkaaseen mukaan, ja se, mikä tässä on erinomaisen kiusallista, on se, minkä ed. Kähkönenkin äsken juuri toi julki, nimittäin se, että tässä vaarannetaan asiakkaitten henki. Kylmäketjut eivät toimi, elikkä tässä on ruokamyrkytyksen vaara olemassa hyvin ilmeinen. Karhun lihaa ei trikiinitarkasteta sattuneesta syystä, kun on kysymys salakaadosta, silloinhan se siinä paljastuisi, kun kaikki on lupapyyntiin perustuvaa jne.

Siis toisin sanoen tässä on kysymys laajamittaisesta ilmiöstä, ja sitten se, mikä tässä on erittäin kiusallista, on se, mitä ed. Kähkönen oman lakialoitteensa osalta juuri kuvasi, että nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista poliisille tehokkaita toimenpiteitä, keinoja saada näitä asioita kunnolla tutkintaan. Kaikkein kiusallisinta on se, ettei pysty tekemään kotietsintöjä jnp., kun eväät ovat loppuneet. Minuunkin ovat eräät vallesmannit olleet yhteydessä siitä, mitenkä sitten, kun on varastetun tavaran kätkemisestä kysymys ja on niitä piiloja ruvettu etsimään, niin onkin löytynytkin ihan muuta tavaraa, elikkä riistaa, laittomasti kaadettua riistaa vaikka kuinka paljon pakastimet täynnä, ja ne ovat olleet Helsingin markkinoille menossa ollutta tavaraa. Poliisimiehet ovat olleet sillä tavalla huolissaan tästä tilanteesta ja toivoneet, että tässä ryhdyttäisiin toimenpiteisiin.

Nämä lakialoitteet eivät lakitekstien puolelta ole yhteneväiset. Tässä on kyllä 32 luvun 1 § kuvassa mukana, sitten on 48 a luvun luonnonvararikoksien lukuun saatettu tämä törkeä metsästysrikos, jossa kuitenkin kolmoskohdat poikkeavat, eroavat toisistaan, elikkä tässä minun lakialoitteessani on mukana, että on tehty "tavoitellen erityisen suurta hyötyä", ja se on tässä hyvin merkittävä näkökohta. Sitten vielä syyteoikeusasiat on käsitelty 5 §:ssä ja sitten 4 § esitetään poistettavaksi. Elikkä tässä on nyt sitten lakivaliokunnalla, jos se nyt sitten kiinnostuisi tästä asiasta, mahdollisuus verrata kahta erilaista ratkaisutapaa, joista minun vaihtoehdossani on valittu ne mahdollisuudet, joissa törkeästä metsästysrikoksesta ja kätkemisrikoksesta saa ankarammat rangaistukset, jotta niillä olisi semmoinen pelottava vaikutuskin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ed. Kähkönen ja ed. Pulliainen ovat tehneet nämä lakialoitteet. Ne tiedot, mitkä ovat sieltä Koillismaan suunnasta, Kainuusta, Kuhmosta jne., kantautuneet, ovat hyvin huolestuttavia. Itse tein viime vuonna edellisillä valtiopäivillä myös törkeästä metsästysrikoksesta lakialoitteen, ja silloin myös ed. Kähkönen käytti tässä suhteessa puheenvuoron jo kun sitä käsiteltiin. Toivon mukaan todella lakivaliokunta ja ennen muuta ministeriö aktivoituisivat tässä asiassa. Se alkaa olla aika ongelmallista tuo salametsästys. Se kohdistuu nimenomaan lajeihin, jotka ovat uhanalaisia, kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen 4a lajeihin, joista sitten usein on kysymys. Siihen liittyy näitä sivuvaikutuksia myös ihmisten terveyteen, mihinkä ed. Pulliainen viittasi tässä trikiinikysymyksessä. Asia on siis vakava monella tavalla, ja toivon mukaan nämä aloitteet vievät viestiä asiassa eteenpäin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen käyttämään puheenvuoroon vain yksi tarkennus, jos nyt oikein kuulin; olen kyllä sellaisessa flunssassa, että voi olla, että väärin kuulin. Eli jo tällä hetkellä on tämä mahdollisuus kotietsintään. Vuonna 2002, niin kuin totesin omassa puheenvuorossani, tämän laittoman saaliin kätkemisen maksimirangaistusta nostettiin kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Eli se mahdollistaa tämän etsinnän, mutta sitten ei esimerkiksi kiinniottamista eikä pidättämistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti käytin tuota huolimatonta sanontaa. Asiat on juuri niin, kuin ed. Kähkönen sanoi.