Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Maaseutua ei voi tuoda", oli takavuosina tuttu juliste monin paikoin teiden varsilla. Elintarvikkeita voidaan tuoda, jos jostakin on, mistä tuoda ja kannattaa tuoda, mutta maaseutua ei voida tuoda. Maaseutu kannattaa siksi säilyttää toimivana kokonaisuutena, joka tuottaa elintarvikkeet toivon mukaan niin, että siinä on omavara, vieraanvara ja myös jäämisen vara.

Maatilatalouteen perinteisesti on ymmärretty kuuluvan peltoa, karjaa ja metsää. Tyypillisimmillään maatilatalous on ylisukupolvista toimintaa. Perintö- ja lahjaverotus muodostaa keskimäärin neljä kertaa vuosisadassa aina kulloinkin jatkavalle sukupolvelle kustannuserän. Tätä voi pitää tietyllä tavalla kohtuuttomana. Monet ovat sanoneet ansiotyöstä viljelijäksi tullessaan, että omasta työpaikastaan joutuu maksamaan. Perintö- ja lahjaveron kautta jatkava sukupolvi maatilatalousyrityksissä joutuu myös maksamaan omasta työpaikastaan, joka usein on aiemman sukupolven toimesta rakennettu, pellotkin raivattu, kaikki ylläpidetty, ajanmukaistettu siten, että uusi sukupolvi voi jatkaa.

Usein maatilayrityksen tulevaisuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että perintövero olisi poissa, jotta maatilayritys voisi seuraavalle sukupolvelle tulla mahdollisimman elinvoimaisena. Silloin kun ajatellaan, että uusi sukupolvi ei enää jatka, maatilaa ajetaan alas ja tällä tavalla moni toimintaedellytykset omaava tila on sitten myös tullut entiseksi tilaksi. Usein entinen maatila, johon on kuulunut pelto, metsä, karja, on muuttunut metsätilaksi, koska pellot on metsitetty annettujen ohjeiden mukaan. On ymmärretty, että on hyvä, että pelto, jota ei enää viljellä, voi olla tuottavassa käytössä, ja näin sille on istutettu monta kertaa metsää, ja tähän on kannustettu.

Nyt perintö- ja lahjaverouudistuskeskustelussa on kuitenkin tullut ongelma, kun entinen maatila on muuttunut metsätilaksi ja näin ollen on saamassa ymmärtämättömän, kovan perintö- ja lahjaverokohtelun, kohtelun, jossa joutuu maksamaan suurta perintö- ja lahjaveroa. Metsän osalta perintö- ja lahjaverotuksessa vuoden 2000 loppuun käytettiin verotusperusteena vuotuisen laskennallisen verotuoton arvoa kymmenellä kerrottuna. Pinta-alaverokauden aikanahan maa oli jaettu kunnittain kasvukyvyn mukaan erilaisiin tuottoarvoihin ja edelleen maatilojen metsät oli veroluokitettu useampaan eri veroluokkaan maaperän kasvuedellytysten mukaan. Näitten veroluokitusten ja tilan sijainnin mukaan Suomen kartalla sitten määriteltiin verokuutiometrin pohjalta metsän tuottoarvo. Verokuutiometri laskettiin tuolloin kolmen edellisen vuoden keskimääräisten toteutuneitten kantohintojen pohjalta, kunnes se 1980-luvun lopulla muuttui kahden edellisen verovuoden pohjalta lasketuksi keskiarvoksi. Tämä oli pinta-alaverokauden aikana metsän verotuskäytäntö, ja mielestäni se oli hyvä käytäntö, metsänhoitoon kannustava, ja samalla se takasi kunnille ja seurakunnille säännölliset, tasaiset verotulot.

Eräs syy kuntien ja seurakuntien ongelmiin, vaikka sitä ei ole haluttu muistaa — käytän ilmaisua ei ole haluttu muistaa — on se, että tuo hyvä metsäverotusjärjestelmä muutettiin suhdanteista riippuvaksi myyntiverojärjestelmäksi 1990-luvun alkupuolella. Pinta-alaverojärjestelmän pohjalta määriteltiin metsän varallisuusarvo. Se oli 10 verovuoden laskennallinen tuotto. Tämän pohjalta sitten maksettiin perintö- ja lahjavero. Kun pinta-alaverokausi myös järjestelmän siirtymäkaudeksi valinneitten osalta päättyi verovuoden 2005 lopussa, siirryttiin verotuksessa toisen tyyppisiin käytäntöihin, jotka merkitsivät perintö- ja lahjaverossa niin metsäomaisuuden yleensä kuin maatilatalouksiin kuuluvan metsän arvostuksen määrityksessä kolmin-nelinkertaista arvoa, jopa vieläkin suurempaa arvon lähtökohtaa. Tämän vuoksi viime vaalikaudella tapahtui se, että perintö- ja lahjaverot rajusti maatilojen ja myös metsän osalta erityisesti kohosivat. Tämä on koettu nyt kahden kuluneen vuoden aikana suurena ongelmana.

Metsätalous on ylisukupolvista tyypillisimmillään. Jos puun kasvuaika on 100 vuotta ja sukupolvenkierto 25 vuotta, neljään kertaan maksetaan perintö- ja lahjavero, ennen kuin puu on siemenestä taikka taimesta kasvanut päätehakkuun tukkipuuksi. Kyse on aikamoisesta kustannuserästä muun verotuksen lisäksi. Siksi toivonkin, että perintö- ja lahjaveroa uudistettaessa tähän asiaan voitaisiin saada korjaus. Tämän vuoksi olen tehnyt lakialoitteen LA 30/2008 vp, jossa toivon, että niin kauan kuin lähiomaisten perintö- ja lahjaveroa ei kokonaan ole poistettu, voitaisiin päästä siihen, että maatilaan kuuluva metsä jätetään perintö- ja lahjaverosta vapaaksi sen varojen arvostuksesta verotuksessa annetun lain 7 §:n mukaisesta arvosta 700 000 euron arvoon saakka ja sen jälkeen 20 prosenttiin. Nämä kaikki koskevat tietenkin ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvia lähiomaisia. Toivon, että tähän vakavaan kysymykseen kiinnitetään huomiota. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Suomen metsiä vaalitaan, hoidetaan niin, että metsät riittävät myöskin jatkossa turvaamaan kotimaisen puuraaka-aineen niin mekaaniselle kuin kemialliselle puunjalostukselle ja sitä kautta koko metsäklusterin työpaikat, Suomen vientiteollisuuden ja vientimarkkinat tältä osalta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valtiovarainvaliokunta aloitetta käsitellessään kiinnittää näihin vakaviin asioihin huomiota ja ottaa huomioon sen, että metsän arvostus perintöverotuksessa on moninkertaistunut ja sen takia johtanut kohtuuttomuuksiin, jotka tulee korjata.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä kommentoin hallituksen päätöstä perintöverotuksesta koskien metsätilayrityksiä.

Osa metsätilayrittäjistä on tilanteessa, jossa sukupolvenvaihdos on edessä. Perintöverotuksessa lainsäädäntö suosii maatilaan liittyvää metsäomaisuutta. Perintöverotuksen uudistuksessa ei verohuojennuksia voi kohdistaa pelkästään yrityksiin, maatiloihin tai maatiloihin, joihin kuuluu metsää. Verotuksellinen epäoikeudenmukaisuus kohdistuisi kymmeniintuhansiin kotitalouksiin, yhteisöihin ja perikuntiin.

Hallitusohjelman mukaan sukupolvenvaihdoshuojennus koskisi myös metsätiloja. Sukupolvenvaihdosten perintöverotusta valmisteltaessa selvitettiin useita metsätiloja koskevia huojennusmalleja. Hallitus päätyi selvityksen pohjalta siihen, etteivät elinkeinopoliittiset tavoitteet toteudu metsänomistajajoukolle annettavassa huojennuksessa. Hallitus ei selvityksissään kuitenkaan ottanut huomioon sitä tosiasiaa, että metsätilat ovat huomattavalle osalle metsänomistajia yritystoimintaa. Siksi hallitus päätti olla laajentamatta sukupolvenvaihdosten verohuojennusta metsätiloihin. Sen sijaan hallitus teki päätöksen metsävähennyksen korottamisesta nykyisestä 40:stä 60 prosenttiin. Hallituksen päätös ei ymmärrettävästi tyydytä metsätilayrittäjiä.

Arvoisa puhemies! Vaikka metsävähennyksen korottaminen edistää puun myyntiä, ei se kuitenkaan ratkaise sitä eriarvoisuutta, joka syntyy metsätilojen ja niiden maatilojen välillä, jotka omistavat myös metsää. Kun osa metsänomistajista on todellisia metsätilayrittäjiä, kohdellaan heitä epäoikeudenmukaisesti suhteessa yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vain: On erittäin hyvä, että tämä ed. Lauri Oinosen lakialoite tuli nyt tänne eduskuntaan lähetekeskusteluun, sillä nythän on muutenkin tulossa tämä lahja- ja perintöverolain uudistus. Siinä mielessä, uskoisin, tämä tulee saamaan valiokunnassa kyllä arvoisensa käsittelyn, ja ennen kaikkea tietysti tässä Lauri Oinosen lakialoitteessa on erittäin hyviä rakennusaineita ja ainesosia, jotka varmaan tulevat valiokunnassa sitten mietityttämään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Esko Ahosta ja ed. Laxellia aloitteen johdosta käydystä keskustelusta. Juuri näin tulee olla, kuten ed. Laxell toi esille, että nimenomaan myös metsätilat tulee saattaa tasavertaiseen asemaan, kaikkien verohuojennusten pariin, suhteessa maatilametsälöihin. Katson, että maatilatalous on kokonaisuus, johon kuuluvat edellä luettelemallani tavalla metsä, pelto ja myös edellytykset karjataloudelle. Tässä sitten on eri tiloilla erilaisia osuuksia mukana, mutta vielä painotan ed. Laxellin esille tuomalla tavalla sitä, että monet perinteiset perheviljelmät ovat muuttuneet metsätiloiksi ja sen takia joutuvat aivan kohtuuttomaan perintöverokäsittelyyn.

Mutta haluan tuoda arvoisien edustajien ja valiokunnassa asiaa käsittelevien tietoon sen, että metsän perintö- ja lahjaveron arvostus nelinkertaistui siitä, mitä se oli kaksi tai kolme vuotta sitten. Eli tämä on lähtökohtana jo epäkohta. Tuolloin metsän arvostus oli 10 vuoden laskennallinen tuotto, ja kun tämä tuli tuntuvasti raskaammaksi, niin tämä on aivan unohtunut kaikessa keskustelussa.

Haluan juuri tällä aloitteellani saattaa vakavana tietona esille tämän, että se arvostuspohja, josta sitten otetaan perintö- ja lahjavero, on moninkertaistunut. Elikkä tämä on kyllä sellainen epäkohta, että tämä ei kannusta metsän omistamiseen, varsinkin, kun eräillä veroalueilla on ryhdytty siihen, että veron määrityksessä on käytetty metsän puuston arvoa. Tämähän johtaa siihen, että metsää ei kannata hoitaa, metsää ei kannata kasvattaa, vaan metsä kannattaa panna matalaksi, jotta siellä ei olisi tuota arvostettavaa. Tämä ei ole metsänhoidon ylisukupolvisen toiminnan kannalta mielekästä. Elikkä näkisin, että meidän pitää tähän asiaan saada kyllä ehdottomasti korjaus. Ne toimet, joilla tähän mennessä on haluttu maan puuhuoltoa turvata, ikävä kyllä ovat täysin riittämättömät.

Anne Brunila, Metsäteollisuuden toimitusjohtaja, on tuonut viikonvaihteen aikana hyvin voimakkaasti esille ne todella hälyttävät näkökohdat, jotka ovat tosiasioita ja jotka tulee ottaa vakavasti, jos haluamme kansantalouden selkärangan säilyttää. Aikanaan kunnostettavat radat antavat tiettyjä edellytyksiä puutavaran kuljetuksille. On hyvä, että maantiet ja radat pidetään kunnossa ja laitetaan kuntoon, samoin kuin on hyvä sorateitten kunnostaminen ja alemman asteisen tieverkon kunnostaminen, mutta ellei synny metsäkauppoja, niin vaikka olisi kuinka hyvät kuljetusedellytykset, puu ei liiku. Pidän siksi välttämättömänä, että tämä perintövero saadaan poistettua lähiomaisten kesken metsäomaisuudelta. Minulla on ollut tästä aiemmin useampiakin lakialoitteita. Ja se ei tunne silloin eroa siinä, olipa se yrittäjä minkälainen tahansa, vaan kyse on metsäomaisuudesta.

Ja edelleen olen tehnyt lakialoitteita siitä, että metsän myyntiveroprosenttia pudotettaisiin. Nythän se on yksityishenkilöltä 28 prosenttia, kun sitä vastoin yhteisöt, kunnat ja seurakunnat saavat myydä vähän päälle 6 prosentin pääomaverolla, siis noin neljänneksellä siitä, mitä yksityisiltä menee veroa. Minusta tähän pitäisi tulla yhdenmukaisuus siten, että yksityishenkilöt pääsisivät samaan asemaan tai edes lähelle sitä, mitä kunnat ja seurakunnat saavat. Minusta se on tietysti oikein, että kunnat ja seurakunnat tällä tavalla saavat tietyn huojennuksen, mutta se on eriarvoistavaa kehitystä.

Elikkä pidän välttämättömänä, että yksityismetsänomistajien metsän myyntiveroprosenttia myös voitaisiin laskea. Olen laskenut, että 15 miljoonan kiintokuutiometrin puun kauppavolyymin kasvulla saataisiin sama tuotto osuudelta metsästä tehtaalle 16 prosentin vero-osuudella. Näin ollen pelastettaisiin ne työpaikat, jotka tulevat olemaan tulevan syksyn aikana vakavasti uhattuina. Anne Brunila ei turhaan varoita siitä uhkasta, joka kohtaa metsäsektorin työpaikkoja. Siihen liittyy myös kaikki paperikoneitten valmistus, siihen liittyvät kaikki välillisesti ja välittömästi metsäklusteria koskevat asiat. Kysymys on erittäin vakavasta talouspoliittisesta ongelmasta.

Metsävähennys, jota hallitus on sinänsä aivan oikean suuntaisesti esittämässä, ei kuitenkaan ole, ikävä kyllä, riittävä perintöveroasian käsittelyssä. Normaalissa talonpoikaisessa tai perheomistuksessa tämä on semmoinen, että se ei riitä. Tämä kohtaa vain osaa metsänomistajista, niitä, jotka ostavat ja myyvät metsiä. Mutta talonpoikaisessa perhemetsänomistuksessa, olkoon kyse sitten maaseudulla asuvasta viljelijästä tai maalla muuten asuvasta tai kaupungissa asuvasta, joka omistaa metsiä, omistaja on yhtä arvokas henkilö, eikä pidä saattaa ketään huonompaan asemaan toistensa kanssa. Kaikki ovat yhtä arvokkaita kansallisomaisuuden kasvattajia ja vaalijoita, ja heidän kaikkien pitää saada siihen myöskin kannustavia tekijöitä.

Näin ollen tuo metsävähennyksen lisääminen ei riitä, vaan oikea ratkaisu on metsäomaisuuden perintö- ja lahjaveron poisto lähiomaisilta. Toivon, että siihen hyvin pikaisesti voitaisiin kiinnittää huomiota. Muuten kiinnostus metsänhoitoon ja -kasvatukseen tulee, näin pelkään, vakavasti vähenemään.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen aloite on synnyttänyt tärkeän keskustelun. Itsekin kannan suurta huolta lähinnä juuri suomalaisen metsäteollisuuden ja sen puunsaannin turvaamisesta. Kaikki toimenpiteet, mitä täällä valtiovallan toimesta pystytään tekemään, on syytä tehdä ja turvata näin suomalainen puuhuolto ja metsäteollisuuden tulevaisuus.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan ed. Lauri Oinosen toinen puheenvuoro kirvoitti minua käyttämään toistamiseen tämän lakialoitteen kohdalla oman puheenvuoron. Hän viittasi puun saatavuuteen ja ennen kaikkea metsäteollisuuden turvaamiseen. Totuushan on se, että jos Venäjän puutulliskenaariot, kauhuskenaariot, toteutuvat, meillä on puupuolella vajetta noin 17 miljoonaa kiintokuutiometriä. Nyt tämän ensiharvennuksen veronhuojennuksen kautta on ilmeisesti täyttymässä tästä vajeesta tuollainen 3—4 miljoonaa kiintokuutiometriä. Se ei lähellekään ole sitä, mikä meillä olisi tarve. Siinä mielessä tietysti nyt, kun tämä verouudistusasia on tulossa eduskunnan käsittelyyn ja sitä valmistellaan vielä tuolla hallituksen piirissä, on syytä miettiä ja pohtia kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla pystytään turvaamaan kotimainen puuhuolto ennen kaikkea siinä mielessä, että pystytään myös turvaamaan sitä kautta näiden ihmisten työllisyys, jotka ovat metsäteollisuuden parissa, niin että meillä ei tulisi toisintoa siitä, mikä oli tässä hetken aikaa sitten, eli tästä Kemijärvestä ja Summasta.

Tämä on karua kieltä, joka puhuu kauheaa todellisuutta niiden ihmisten osalta, jotka ovat rakentaneet elämänsä niiden työpaikkojen varaan. Siinä mielessä tietysti valtiovallan pitää miettiä, että ensinnäkin pystytään turvaamaan meille erittäin tärkeä teollisuudenala ja ennen kaikkea tietysti sitten myös turvaamaan ne työpaikat ja niiden ihmisten elinmahdollisuudet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun ymmärtääkseni Suomen keskusta on edelleen hallituksessa. Onko minun nyt ymmärrettävä oikein, että ed. Lauri Oinoselle ei nyt kerta kaikkiaan tämän hallituksen politiikka millään tavalla, ei edes sieltä keskeiseltä osaltaankaan, kelpaa. Elikkä aina pitää sooloilla, aina pitää olla omilla teillään jnp. Kuinka monta tällaista lakialoitetta asioista, jotka ovat suoraan hallitusohjelmassa ja hallituksen päivän listalla, te aiotte tehtailla lähiviikkojen aikana? Ne olisi erittäin mukava saada pakettina tänne kilpailemaan hallituksen kanssa, ja katsotaan, äänestämmekö me Lauri Oinosen puolesta vai hallituksen puolesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteillani haluan pitää tiiviisti kiinni siitä, mitä hallitus on ohjelmassaan sanonut, ja haluan näyttää hallitukselle suuntaa. Toivon, että hallitus ottaa minun lakialoitteestani vaarin ja antaa sen suuntaisia hallituksen esityksiä, koska tilanne on niin vakava, aivan kuten ed. Ahonen toi esille, että tällä ensiharvennuspuuvähennyksellä saadaan maksimissaan lisää vain 4 miljoonaa kiintokuutiometriä, ja sekin auttaa vain jossain määrin kemiallista teollisuutta, mutta ei lainkaan mekaanista ja sahateollisuutta. Toivon, että hallitus ottaa kaikista näistä lakialoitteistani suuntaa ja vie niitä voimakkaasti eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Lauri Oinonen, eikö valtioneuvoston kanslia olisi nyt oikea osoite teidän osoittaa kiinnostuksenne kohteita sen takia, että sieltähän johdetaan tätä hallitusta, joka nyt kuitenkin istuu, ja vielä on teidän puolueenne puheenjohtaja pääministerinä, ja sinne kävisitte kertomassa nämä ajatuksenne? Sitten sen jälkeen, jos ei siellä saa minkäänlaista vastakaikua, sitten tulette opettamaan hallitusta tänne isoon saliin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kokeneena parlamentaarikkona tietää aivan oikeat osoitteet, mihinkä pitää vaikuttaa. Kiitoksia niistä, mutta haluan pitää myöskin Suomen eduskunnan maan ylimpänä päättäjänä tietoisena siitä, mitenkä toivon asioissa meneteltävän.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Koen mielekkääksi kuitenkin tämän keskustelun, ja minusta näyttää siltä, että erityisesti hallituspuolueiden jäsenet täällä kantavat suurta huolta suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Tämä on minusta oiva osoitus siitä, ja tämä on hyvä paikka keskustella myös siitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Teen johtopäätöksen, että ed. Lauri Oinonen on jälleen tekemässä vallankumousta. Tähän saakka hallitus on valmistellut hallituksen esitykset eikä yksittäinen hallituspuolueen kansanedustaja täällä salissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puuttumatta tähän voimakkaaseen sanaan, jota ed. Pulliainen käytti, todella toivon sitä, että hallitus toimii niitten periaatteitten mukaan, mitä aloitteessani olen tuonut esille. Tilanne on talouspolitiikan osalta maan vakavin asia, ja tämän vuoksi toivon, että näillä usealla eri aloitteella, jotka käsittelevät samaa kysymystä hieman eri puolilta, olisi se vaikutus, että maan hallitus todella puuttuisi asiaan voimakkaasti. Mutta mikään hallitus ei saa asioitaan läpi, ellei myös eduskunta ole asiassa tavalla taikka toisella aktiivisesti mukana.