Petri Salo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Korkealla pysyvät onnettomuustilastot sekä liikenneturvallisuutta koskevat yhteydenotot kansalaisilta saivat allekirjoittaneen ja seitsemän kollegan tekemään keskustelualoitteen Suomen liikenneturvallisuuden parantamisesta. Annan arvoa sille, että puhemiesneuvosto suhtautui asiaan vakavasti ja reagoi siihen myöskin varsin nopeasti.

Liikenneturvallisuustilanne on huolestuttava. Viime vuonna Suomi putosi jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä liikenneturvallisuudeltaan kaikkein huonoimmaksi Pohjoismaaksi. Satojen kuolonuhrien ja tuhansien loukkaantuneiden lisäksi onnettomuudet aiheuttavat noin 3 miljardin euron suuruiset yhteiskuntataloudelliset kustannukset ja samalla mittaamattoman suuret inhimilliset kärsimykset. Ennakkotietojen mukaan viime vuonna liikenneonnettomuuksissa kuoli Suomessa 370 ja loukkaantui 8 500 ihmistä. Eniten ihmisiä kuoli kohtaamisonnettomuuksissa ja tieltäsuistumisissa. Turvallisuus on siis vielä kaukana siitä, mitä valtioneuvoston ja hallitusohjelman tavoitteet edellyttäisivät.

Tämän vuoden tammi- ja helmikuun aikana liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyi poliisin tilastojen mukaan yli 18 500 autonkuljettajaa Suomessa. Lisäystä edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan oli yli 10 prosenttia, parin vuoden takaiseen lähes 24 prosenttia. Törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset näyttävät vielä tätäkin synkemmiltä. Kasvua on toissa vuodesta peräti 74 prosenttia. Myös rattijuoppojen määrät ovat edelleen aivan liian korkealla. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kirjattu edelleen viime vuoden alkua enemmän. Kuolleiden lukumäärä liikenteessä on vaarassa nousta jälleen yli 400:n, vaikka jokainen kuolema liikenneonnettomuuksissa on varmasti turha.

On myös muistettava se, että meillä on yksi Euroopan iäkkäimmistä autokannoista. Tämä merkitsee sitä, että turvallisuusvarusteet ovat autojen iän vuoksi puutteelliset ja maksavat paljon. Tiet ja radat rapistuvat, koska niihin ei investoida läheskään hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. (Hälinää)

Kiitos, herra puhemies! — Kun liikenneasenteet ovat vielä löystymässä, meillä on nyt todella vakavan miettimisen paikka. Liikennemäärät kasvavat koko ajan, mutta se selittää vain osan liikenteessä tapahtuneista muutoksista. Suuri uhka liikenneturvallisuudelle onkin se, ettei tieverkkoa kyetä hoitamaan kasvavien tarpeiden mukaan. Tiistaina tässä salissa käydyn keskustelun pohjalta näyttää edelleen siltä, ettei lisärahaa teille ole luvassa, vaikka tarpeen ja todellisuuden välissä on tälläkin hetkellä tiehallinnon mukaan noin 150 miljoonan euron suuruinen aukko. Tällä menolla teiden kunto valitettavasti heikkenee entisestään ja samalla kansallinen pääomamme hupenee. Valtateillä raskaan ja muun liikenteen määrä kasvaa päivä päivältä, ja jo sekin edellyttäisi tuntuvia panostuksia uusien ja turvallisempien teiden rakentamiseen.

Huolestuttavaa on myöskin se, ettei kevyen liikenteen väyliin investoida enää juuri ollenkaan. Tiepiireillä on valmiina suunnitelmat sadoista järkevistä ja tärkeiksi todetuista kevyen liikenteen väylistä, mutta rahan puuttumisen takia niitä ei voida rakentaa. Teiden ja väylien kunnossa ei ole kyse yksin liikenneturvallisuudesta vaan myös kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista ja koko Suomen talouden kilpailukyvystä.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuuden parantamiseen tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja näiden saumatonta yhteistyötä. Turvallisen liikkumisen edellytyksenä on riittävän hyvä autokanta, kunnolliset liikenneympäristöt ja tiestö, hyvä liikenteen säätely, hallinta, ohjaus ja valvonta sekä vastuullinen liikennekäyttäytyminen. Olen aivan vakuuttunut siitä, että liikenne- ja viestintäministeriön asiantuntijat tietävät, missä tilassa Suomen liikenneturvallisuus todellisuudessa tänä päivänä on. Liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävä politiikkaohjelma ja periaatepäätökset ovat edelleen voimassa, ja maan hallitus on päävastuussa niiden toteuttamisesta. Missä on vika, ettei tilanne kuitenkaan parane? Onko syynä vain se, että ministeri Luhtasen hyvät pyrkimykset törmäävät toistuvasti Kalliomäen seinään?

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuudesta ja sen kehittämisestä ovat vastuussa tienkäyttäjien lisäksi useat eri ministeriöt. Meillä kansanedustajilla on vastuu liikenneturvallisuutta kohentavan lainsäädännön laadinnasta. Eduskunta ei kuitenkaan voi säätää sellaista lakia, jolla fysiikan lain periaatteet kumottaisiin. Onkin tärkeää, että nopeuden, kitkan ja kuorman vaikutukset olisivat jokaisen tienkäyttäjän hallinnassa. Arkikielessä sitä kutsutaan muun muassa turvalliseksi tilannenopeudeksi.

Asennekasvatukseen ja riskiryhmien liikennevalistukseen on panostettava. Liikennekulttuurissa on tapahtunut muutoksia epäedulliseen suuntaan. Erityisesti nuorten kuljettajien aiheuttamat onnettomuudet ja lukuisat vaaratilanteet ovat edelleen kasvussa. Kokemattomuus, varomattomuus, uhkarohkeus ja ehkä myös tietämättömyys seurauksista saavat tänä päivänä liian monen leikkimään teiden kuningasta. Liikennekasvatuksen määrää olisi ehdottomasti lisättävä jo päiväkodeista alkaen.

Tärkeää on myös parantaa liikennevalvontaa ja muuttaa liikennerikkomuksista annettavia rangaistuksia toimivammaksi. Liikkuvan poliisin resurssit ja myös poliisin toimintaedellytykset tulee turvata siten, ettei virkoja ainakaan nykyisestä jouduta enää yhtään vähentämään. Automaattinen liikennevalvonta on hyvä asia. Sitä ei kuitenkaan saa lisätä perinteisen valvonnan kustannuksella. Poliisin suorittama liikennevalvonta ei ole korvattavissa automaattisesti, kamerat eivät ota kiinni rattijuoppoja, ajokortittomia eivätkä epäkuntoisia ja varastettuja ajoneuvoja. Mikäli automaattisen liikennevalvonnan osuus kasvaa liian suureksi, voivat kansalaiset tuntea sakottamisen pikemminkin hallinnollisena maksuseuraamuksena kuin rangaistusseuraamuksena.

Mielestäni kirjallisen huomautuksen käyttämistä tulisikin laajentaa. Tutkimuksen mukaan valtaosa kansalaisista kokee huomautuksen yhtä tehokkaana tapana kuin rikesakon tai rangaistusvaatimuksen. Huomautuksetkin voitaisiin kirjata ajokorttirekisteriin, mikä taas vaikuttaisi ennaltaehkäisevästi ajokäyttäytymiseen. Toisaalta on muistettava, että törkeät liikenteenvaarantajat ja rattijuopot eivät helpolla paranna tapojaan. Näiden rikollisten rangaistuksia pitäisi ehdottomasti tarkistaa ylöspäin lain kunnioituksen ja uskottavuuden lisäämiseksi. On myös harkittava rikoksentekovälineen takavarikoimista valtiolle.

Arvoisa puhemies! Toivon rakentavaa ja hedelmällistä keskustelua liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Todellisiin tuloksiin tarvitaan pitkäjänteistä lainsäätäjien yhteistyötä ja myös konkreettisia toimia. Hallituksella on mahdollisuus luoda turvallisemmat puitteet liikenteelle, ja jos tahtoa löytyy, löytyvät varmasti myöskin keinot.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että eduskunnassa keskustellaan nyt laaja-alaisesti liikenneturvallisuudesta. Liikenneturvallisuus on aina ajankohtainen teema, kuten olemme ikävällä tavalla joutuneet toteamaan alkuvuoden tapahtumien jälkeen. Vaikka tuntuukin siltä, että liikenneturvallisuus nousee julkisuudessa esiin vain vakavien onnettomuuksien myötä, työtä tehdään liikenneturvallisuuden parantamiseksi kuitenkin jatkuvasti ja kaiken aikaa.

Suomessa on myös pitkät perinteet suunnitelmalliselle ja tavoitteelliselle liikenneturvallisuustyölle, jota valtakunnallisesti koordinoi liikenne- ja viestintäministeriö. Hallituksen liikenneturvallisuustavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan ja sitä täydentävään strategia-asiakirjaan. Keskeisen työkalun muodostaa aina viideksi vuodeksi laadittu hallituksen poikkihallinnollinen valtioneuvoston periaatepäätöksen muodossa hyväksytty liikenneturvallisuussuunnitelma. Parhaillaan valmistelemme seuraavaa suunnitelmaa ensi vuodesta alkavalle viisivuotiskaudelle.

Turvallisuuden kannalta keskeiset ongelmat liittyvät päihteidenkäyttöön, ylinopeuteen ja turvalaitteiden käyttämättömyyteen. Alkoholin kulutuksen kasvu on yksi ajankohtainen ongelma, joka heijastuu liikenneturvallisuuteen. Jo nyt rattijuoppo on osallisena joka viidennessä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa. Alkoholista liikenteelle aiheutuviin ongelmiin pyritään puuttumaan muun muassa alkolukkokokeilulla, jota koskeva hallituksen esitys on juuri hyväksytty eduskunnassa. Tarkoituksemme on, että alkolukkokokeilu käynnistyisi heinäkuussa.

Kuten keskustelualoitteessa todetaan, piittaamattomuus ja välinpitämättömyys ovat viime aikoina lisääntyneet liikenteessä. Liikennesääntöjä rikotaan liian usein, ja asenneongelmat vaikuttavat edelleenkin sääntöjen rikkomisen taustalla. Ratkaiseva tekijä turvallisuuden kannalta istuukin penkin ja ratin välissä. Siihen liittyvistä vaikeuksista huolimatta tarvitsemme edelleen jatkuvaa, tehokasta sekä ennen kaikkea oikein kohdennettua koulutus- ja valistustyötä. Liikenne- ja viestintäministeriö on tehostamassa turvallisuusviestintää yhdessä alan organisaatioiden ja median kanssa. Tähän liittyy myös nuorten kuljettajien kuljettajaopetuksen kehittäminen. Liikennekäyttäytymiseen vaikuttaa lääkäreille säädetty ilmoitusvelvollisuus kuljettajan ajokykyyn vaikuttavista sairauksista. Toistuvista ja vakavista liikennerikoksista ja -rikkomuksista määrättäviä ajokieltoja koskevaa sääntelyä on puolestaan tehostettu uusilla minimiaikasäännöksillä.

Turvallisuutta voidaan uskoakseni merkittävällä tavalla parantaa myös ottamalla käyttöön uusi teknologia. Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla rakennetaan parhaillaan kelivaroitusjärjestelmää, joka otetaan kokeiluluonteisesti käyttöön raskaan liikenteen osalta syksyllä. Yleiseen käyttöön järjestelmä on tarkoitus saada lähivuosina. Varoitusjärjestelmä mahdollistaa reaaliaikaisen tiedonkulun mittauslaitteista tienkäyttäjille matkapuhelinten välityksellä. Vastaavasti kattavan reaaliaikaisen tiedon lisääntyminen parantaa mahdollisuuksia oikea-aikaiseen, ennakoivaan ja keliolosuhteet huomioon ottavaan tienhoitoon. Liikenteen telematiikka onkin yksi ministeriömme panostusalueista. Uusi viestintä- ja muu teknologia avaa useita kokonaan uudenlaisia näkymiä liikenneturvallisuustyöhön. Uskoakseni tällä hetkellä näistä mahdollisuuksista pilkottavat vasta ensimmäiset oraat.

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelualoitteessa todetaan, hyvän liikenneturvallisuuden edellytyksenä on turvallinen ja hyväkuntoinen tieverkko. Suurin osa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista tapahtuu päätieverkolla. Ongelmallisimpia ovat kuormitetut ja vanhat kaksikaistaiset päätiet. Tiehallinnon mukaan tilanteen parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä tarvittaisiin moottoriteitä lisää noin 200 kilometriä ja ohituskaistoilla varustettuja keskikaiteellisia teitä noin 1 400 kilometriä. Vuosittain tarvittava rahoitus olisi 150 miljoonaa euroa. Kun panostuksilla pystyttäisiin kuitenkin merkittävästi vähentämään onnettomuuksia ja liikennekuolemia, tulevat rahat korkojen kera takaisin.

Liikenneväyläpolitiikan linjauksia käsitelleen ministerityöryhmän ehdotuksen mukaisesti perustienpidon rahoitusta on budjettipäätöksillä kohdennettu teemahankkeisiin. Hallituskaudella uutta rahoitusta näihin hankkeisiin on teille kohdennettu yhteensä 100 miljoonaa euroa. Liikenneturvallisuuden kannalta keskeisen pääteiden turvallisuusteemapaketin toteuttamista kiirehdittiin viime keväänä. Myös muut teemahankkeet edistävät osaltaan liikenneturvallisuutta. Tulen myös kesän budjettivalmistelussa esittämään lisärahoitusta vielä puuttuvien teemahankkeiden toteuttamiseen.

Lisärahoitus on perusteltua siitäkin syystä, että viime vuosina tienpidon rahoitus ei ole pysynyt liikennemäärien kasvun vauhdissa. Liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi olemme joutuneet tarkistamaan nopeusrajoituksia siellä, missä teiden kapeus ja näkyvyys ovat muodostuneet vilkastuneen tieverkkomme ongelmiksi. Tänä talvena noudatimme uutta tarkistettua pimeän ajan rajoituskäytäntöä, ja pienempiä muutoksia on tehty kesäkaudeksikin. Arvioimme nopeusrajoitusohjeet kokonaisuudessaan ensi keväänä, mutta uskon niin, että suuremmat muutokset rajoituksiin on jo nyt tehty. Tulevaisuudessa rajoituksia voidaan tarkistaa myös ylöspäin siellä, missä väylien kunto sen sallii.

Liikenneturvallisuudesta puhuttaessa on muistettava, että junaonnettomuuksissa ei ole onneksi kuollut viime vuonna yhtään ihmistä. Turvallisuussyistä maaliikennettä tulisi varsinkin raskaan liikenteen osalta siirtää enemmän rautateille. Rautatieliikenteen houkuttelevuutta heikentää tällä hetkellä rataverkkomme kunto, niin kuin tiedämme. Keskeistä olisikin Tampere—Jyväskylä-rataosuuden akuuttien ongelmien lisäksi pyrkiä aientamaan hallituksen jo sopimien isojen ratahankkeiden aloittamista vuodesta 2007.

Arvoisa puhemies! Useat keskustelualoitteissa esiin nostetuista teemoista koskevat liikenne- ja viestintäministeriön ohella muita ministeriöitä, ja asianomaiset ministerit valottavat varmasti osaltaan tilannetta.

Liikenteen valvonnan kehittämiseksi liikenne- ja viestintäministeriö sekä sisäasiainministeriö ovat laatineet yhdessä liikennevalvonnan kehittämisohjelman, joka on valmistunut juuri tänään. Sen mukaan automaattista valvontaa lisätään vuoteen 2009 mennessä noin 1 600 kilometrillä. Valvonnan menetelmiä ja kohdentamista kehitetään, raskaan liikenteen valvontaa lisätään ja seuraamuskäsittelyä parannetaan perustettavien uusien toimintayksiköitten avulla. Automaattisen valvonnan lisääminen toimii käytännössä hyvin, ja nopeuksien hillinnässä olemme onnistuneet. Haltijavastuun lisääminen rikesakkomenettelyä yksinkertaistamalla, jota koskeva oikeusministeriön esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä, säästää puolestaan sekä valvojien että automaattisen valvonnan kohteeksi joutuvien aikaa ja vaivaa.

Keskustelualoitteessa nostettiin esiin myös Suomen autokannan korkea ikä ja autoverotus, joka kuuluu valtiovarainministeriön vastuualueeseen. On selvää, että uudet autot ovat vanhoihin verrattuna turvallisempia. (Puhemies koputtaa) Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja sen mukana myös autojen turvallisuus. Autoverotuskokonaisuutta katsotaan myös hallituksen ilmastostrategiassa, jonka yhteydessä on mahdollista eduskunnassakin laajemmin pohtia autoverotusta.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuus ei ole suinkaan heikentynyt, kuten on väitetty, vaan kehitys on hitaasti menossa parempaan suuntaan. Suomi on edelleen liikenneturvallisuudessa Euroopan kärkimaita. Liikenneturvallisuustyö vaatii tiivistä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tässäkin mielessä pidän oikein hyvänä sitä, että asiasta käydään eduskunnassakin kunnollinen ja perusteellinen keskustelu.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Hallituksen strategia-asiakirjan mukaisen liikennevalvonnan kehittämisohjelman, johon ministeri Luhtanen viittasi, keskeisiä kohteita ovat ajonopeudet, rattijuopumus, turvalaitteiden käyttö ja liikennevalojen noudattaminen. Myös raskaan liikenteen valvontakysymykset on sisällytetty tähän ohjelmaan.

Kehittämisohjelmassa on kiinnitetty erityistä huomiota liikennevalvonnan kohdentamiseen. Valvontaa pitää suunnata niille tiejaksoille, joilla liikenneonnettomuuksia tapahtuu keskimääräistä enemmän. Lisäksi valvonnan näkyvyyttä pitää lisätä, jotta kuljettajien kokema kiinnijäämisriski kasvaa. Automaattisesti valvottavien tieosuuksien määrä on tarkoitus nostaa 2 500 kilometriin. Tavoitteena on myös lisätä siirrettävien valvontayksiköiden määrää nykyisestä 3:sta 25:een.

Sisäasiainministeriössä on alustavasti suunniteltu, että jokaiseen lääniin perustettaisiin yksi tai useampi paikallispoliisin nykyisestä henkilöstöstä koostuva, poliisin lääninjohdon alaisuudessa toimiva poliisin alueellinen liikenneturvallisuusyksikkö. Yksiköt huolehtisivat aluksi keskitetysti automaattivalvonnassa todettujen rikkomusten käsittelystä ja myöhemmässä vaiheessa myös muista alueellisista liikenneturvallisuustehtävistä. Paikallispoliisin liikennevalvonnan tehostamiseksi on järkevää selvittää, miltä osin liikennevalvontatehtäviä tulisi keskittää alueelliselle liikenneturvallisuusyksikölle.

Kesällä 2003 tehdyn linjauksen mukaisesti liikennepoliisin painopistettä on siirretty raskaan liikenteen valvonnan puolelle. Ministeriössä tehdyn erillisen raskaan liikenteen valvontaselvityksen mukaan painopisteenä tulee olla kehittää laatujärjestelmää niin, että turvallisuus on luonnollinen osa yrityksen laatua. Tämän tulisi koskea myös kuljetuksen suorittajia, niiden välittäjiä, tilaajia ja kuljettajia. Myös ylikuormamaksulain säännöksien mukaista maksun suuruutta tulisi korottaa vastaamaan nykyistä tasoa, ja erityiseksi valvontakohteeksi tulee enenevässä määrin ottaa satamat, rajanylityspaikat ja suuret terminaali- ja tehdasalueet sekä niiden ympäristöt, mistä riskikuljetukset ovat maanteille tulossa.

Poliisin sisäisessä toiminnassa on varmistettava raskaan liikenteen valvonnan osaaminen jatkossakin. Tästä liikkuvan poliisin kanssa käydään myös sisäistä keskustelua. Liikkuvan poliisin voimavaroissa, jotka ovat olleet tasaisesti vähenevät vuoden 1991 jälkeen, laskusuunta pysähtyi viime vuonna ja raskaan liikenteen valvontaan lisättiin 20 prosenttia henkilöstöä ja päivittäiset raskaan liikenteen valvontatarkastukset nousivat 160:een, 30:llä.

Poliisin määrärahojen osalta poliisin taloudelliset kokonaisresurssit ovat tänä vuonna suuremmat kuin vuonna 2004. Vuoden 2005 normaalibudjettirahoituksen lisäksi poliisilla on käytössään myös viime maaliskuun alussa tekemäni linjauksen mukaisesti siirtyvää erää 2,5 miljoonaa euroa, joka jaettiin paikallispoliisille ja liikkuvalle poliisille riittävien henkilöstövoimavarojen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuuden parantamiseen tuo lisäpaineita liikennemäärän arvioitu 16 prosentin kasvu vuoteen 2014 mennessä. Liikkuvan poliisin ja poliisin erilaisin toimenpitein asiaa hoidetaan, mutta tullaan tarvitsemaan myös liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta parantavia hankkeita sekä myös liikennepoliittisia linjauksia, joilla edistetään raskaiden kuljetusten siirtymistä enemmän raiteille ja vesiteille.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ykköshaaste meillä liikenneturvallisuuden parantamisessa ilman muuta on täällä esiin noussut kysymys asenteista, välinpitämättömyydestä, piittaamattomuudesta, jotka ovat pesiytyneet eräällä tavalla rakenteellisina ongelmina meidän liikennekulttuuriimme. Siihen ei tietenkään voida vaikuttaa millään lainsäädännöllä, vaan tarvitaan monia erilaisia keinoja: tarvitaan valistusta, tarvitaan tehokasta valvontaa.

Sen takia valistuspuolella haluaisin palauttaa kollegoiden mieliin 70—80-luvun erittäin hyvät liikenneturvakampanjat. Tuolloin oli iskelmiä ja iskulauseita; ne jäivät mieleen, ja niillä pystyttiin vaikuttamaan mielestäni myönteisellä tavalla myöskin liikennekulttuuriin. Siksi esimerkiksi sähköisillä viestimillä, varsinkin Yleisradiolla, on tässä erittäin suuri haaste rakentaa uudenlaisia kampanjoita ja tehdä liikenneturvallisuudesta, liikennekulttuurista myös muita ohjelmia kuin pelkästään ruuhkaseurantaa. Tämä on myös mitä suurimmassa määrin tiedonvälityskysymys.

Tärkeä asia, johon ministeri kiinnitti huomiota, on liikenteen telematiikka. Meillä on uuden teknologian myötä suurenmoisia mahdollisuuksia tuoda uudenlaista telemaattista tiedonkeruuta, tiedonjakoa tiellä liikkuville. Liikenneturvallisuutta voidaan parantaa merkittävästi — esimerkiksi etukäteisilmoituksilla vaikkapa sään muutoksista tai onnettomuustilanteista. Ja aivan välttämätön asia on, arvoisa puhemies, että voidaan ottaa tämä niin sanottu rds-järjestelmä radiossa käyttöön, joka tarkoittaa sitä, että voidaan pakottaa liikennetiedotuksia läpi autoradioihin, kuuntelee autoilija sitten mitä kanavaa tai cd-soitinta tahansa. Tämä on hyvin tärkeä asia.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, haluan nostaa esiin myöskin, totta kai, tiestön ja liikenneväylien kunnon ja sen, että nämä kaksikaistaiset vanhat runkotiet, joilla on ikää jo 30 vuotta, jopa 40 vuotta, on tehty aivan erilaisiin olosuhteisiin. Me tarvitsemme todellakin merkittäviä panostuksia tiestön sekä raideliikenteen infrastruktuuriin myöskin liikenneturvallisuuden nimissä, ei vain aina kilpailukyvyn nimissä, vaan myöskin liikenneturvallisuuden nimissä. Siksi nämä Keski-Suomen rataongelmat, joissa löydetään poikkinaisia kiskoja, on nähtävä nimenomaan asioina, jotka ovat ennakkovaroituksia. Pitää toimia niiden suhteen ennen kuin tapahtuu jotakin todella vakavaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Totean ministerityöryhmän esityksestä Tiehallinnon kannanoton: "Esitys toisi osuvia parannuksia, mutta liian hitaasti. Pelkästään pääteiden rahoituksen pitäisi kuitenkin olla 200—300 miljoonaa euroa vuositasolla, jotta vilkkaimmilla pääteillä saavutettaisiin uudistettu taso 20—30 vuoden kuluessa."

Valtionrautatiet toteaa budjettilausunnossaan viime syksynä: "Rataverkon heikko kunto pitää sisällään myös piileviä turvallisuusriskejä, vaikkei niitä riskejä tietoisesti oteta. Noin kolmasosa rataverkosta on nopeusrajoitusten alaisena."

Liikennevalvonnan luonne on sen kaltaista, että kansalaiset eivät koe läheskään aina näitä langetettuja rangaistuksia oikeudenmukaisina. Painopistettä pitäisi siirtää vahvasti slogaanilla "Kaaharit kuriin" uuteen suuntaan. Nyt tavallista kesyä autoilijaa rahastetaan, ja ihmiset kokevat sen suorastaan epäoikeudenmukaiseksi useissa tilanteissa.

Lopuksi lainaan Vattin julkaisua 364, jossa todetaan: "Arvioitaessa liikenneinvestointien kannattavuutta ei ole riittävää, että otetaan huomioon vain yksityistaloudelliset hyödyt, jotka seuraavat matka-aikojen alenemisesta ja matkakustannusten muutoksista. Yhteiskunnallisessa edullisuuslaskennassa otetaankin huomioon liikenneinvestointien ulkoisvaikutuksista muun muassa liikenneonnettomuuksien aiheuttamat kustannukset, liikenneruuhkat, pakokaasupäästöt ja melu. Sen sijaan ei hankkeiden perusteluissa eikä liioin budjeteissakaan yleensä ole mainittu kansantaloudellisia kasvu-, tuottavuus- tai tehokkuustavoitteita tai -vaikutuksia."

Toivoisin, että hallitus esityksiä tehdessään ottaisi tästä Vattin selvityksestä onkeensa ja toisi perusteluissa nämä esiin ja ottaisi ne valmistelussa huomioon.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo mainittu, asenteellisuus on iso asia silloin, kun puhutaan liikenneturvallisuuden parantamisesta. Mutta kyllä toisena isona asiana tulee se, että meiltä puuttuu rahoitusta niin rautateille kuin pääteille, ja se on erittäin ongelmallinen ja vaikea asia. Voisinkin todeta, että perinteinen vuosibudjettirahoitus on suurissa infrahankkeissa täysin mahdotonta toteuttaa johtuen tietysti siitä tiukasta finanssipolitiikasta, mutta myöskin kehysbudjeteista, joihin näitä asioita ei ole mahdutettu. Vain vaihtoehtoisilla rahoitusmalleilla päästään eteenpäin, ja se on ainoa tie, jolla meidän täytyisi nyt edetä. Toivoisi hallitukselta todella selkeitä malleja, millä tavalla vaihtoehtoisia rahoitusmalleja tullaan käyttämään, jotta päästään eteenpäin.

Elinkaarimalli on eduskunnan hyväksymä malli, ja se on kokonaistaloudellisesti järkevä, mutta ihan selkeitä mainintoja, mitä isoja teitä ruvettaisiin elinkaarimallilla rakentamaan, ei ole eduskunnalle tuotu esityksinä. Kun elinkaarimalli esimerkiksi otetaan laajasti ottaen käyttöön, jää väljyyttä myöskin perusparantamiseen.

Kun on mainittu täällä nämä kaksikaistaiset, huonot runkotiet, joilla ohitellaan ja tehdään todella vaarallisia ohituksia, joissa sitten ihmishenkiä menetetään, niin kuin tänä päivänä on kuultu, se on iso ja vaikea asia.

Toinen paha ja turvallisuuteen negatiivisesti vaikuttava asia mielestäni on se, että kevyen liikenteen väylien rakentaminen on tässä maassa oikeastaan lähestulkoon loppunut. Ja se on paha asia myöskin, koska me tiedämme, että koululaisten liikenneturvallisuutta parannetaan ainoastaan sillä, että kevyen liikenteen väyliä maaseudulla, mutta myöskin kasvukeskuksissa (Puhemies koputtaa) parannetaan. Turvallinen koulumatka on koululakien mukaan taattava.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin lainaan 1.4. valtiovarainvaliokunnassa annetun Tiehallinnon lausunnon yhtä kohtaa: "Pienet turvallisuushankkeet, taajamien liikennejärjestelyt, kevyen liikenteen väylät ym. sen kaltaiset, niitä voidaan tiepiireissä toteuttaa erittäin vähän, koko maassa noin 20 miljoonaa euroa, kuluvana vuonna 42 miljoonaa euroa."

Hallituspöydän takana kaikki tietävät ja myöskin hallituspuolueiden kansanedustajat tietävät, mikä tässä on takana. Se on kaksi vuotta sitten kiinni lyöty erittäin tiukka menokehys koko vaalikaudelle. Se tiukka menokehys estää välttämättömät satsaukset liikenneturvallisuuteen ja infraan samalla tavalla kuin se estää satsaukset kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämiseen, kuntatalouteen jne.

Ruotsissa liikenneinfraan sijoitetaan kaksi kertaa enemmän suhteessa bruttokansantuotteeseen ja väkilukuun kuin meillä.

Mikä tekee Suomesta maan, joka ei halua eikä pidä tarpeellisena tehdä samoin? Liikennekuolemat maksavat yhteiskunnalle paljon, niin kuin on todettu. Sillä teemapaketilla, joka on erittäin hyvin valmisteltu ministerityöryhmässä, laskelmien mukaan voitaisiin sen toteutuessa vähentää henkilövahinkoja lähes kymmenen vuosittain, nimenomaan niillä hankkeilla, joilla tehtäisiin keskikaiteellisia ohituskaistoja, yksityistiejärjestelmien liittymiä, rinnakkaisteitä, teiden leventämisiä, kevyen liikenteen väyliä jne. Kysymys on todella rahasta.

Totta kai, niin kuin ed. Laukkanen täällä totesi, asennemuokkausta myöskin tarvitaan. Mutta jos rahoituksen taso sekä radoilla että teillä laskee koko ajan, niin turvallisuudessa ei voida kovin pitkiä askeleita ottaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikauden aikana ja tämän vaalikauden aikana on liikenne- ja viestintävaliokunta ollut tarmolla mukana liikenneturvallisuuden parantamistyössä, mutta valitettavasti nämä tulokset ovat aika vaatimattomia.

Minä otan esiin yhden ainoan asian. Ylinopeudet ovat yhtenä riskitekijänä mukana joka neljännessä tai viidennessä kuolonkolarissa, ainakin siihen myötävaikuttavana tekijänä.

Tämän kuun alkupuolella suoritettiin taajamavalvonta, 2 081 nopeusrikkomusta, 120 ajokorttia lähti kuivumaan, lienevät kuivumassa nykysäädösten mukaan edelleenkin. Tässä täytyy tehdä jotakin ja radikaalisti.

Täällä kaikki edellä puhuneet ovat puhuneet telematiikasta ja sen hyväksikäyttämisestä. Hyvä asia kuin mikä. Mutta kun kehitetään tätä automaattista kameravalvontaa, jota kannatan äärimmäisen lämpimästi, niin siihen yhteyteen on välttämätöntä saada mukaan liikennöimisolosuhteiden mukaan elikkä keliolosuhteiden mukaan muuttuvat korkeimmat sallitut ajonopeudet. Ja kun nämä kaksi pannaan yhteen kokonaisuudeksi, niin saadaan jonkinlainen kontrolli teille. Silloin myöskin nähdään se, mikä on minusta olennaista, pystytäänkö tähän jästipäitten porukkaan millään tavalla vaikuttamaan vai onko ihan niin, että vain sillä tavalla, että lompakko tyhjenee sakkojen maksamisen kautta ja sillä siisti.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det finns ingen patentlösning för att uppnå trafiksäkerhet. Med god planering, olika trafikpolitiska lösningar och ökade resurser för vägunderhåll — speciellt i dåligt väder — kan man förebygga olyckor. Redan i körundervisningen borde man mycket mera än hittills lyfta upp bilisternas eget ansvar.

Allt tyder på att det blivit vanligare att i städerna köra mot rött ljus och att inte följa hastighetsbegränsningarna. Den lilla skolflickan som blev överkörd i Munksnäs i Helsingfors för ett par år sedan är ett olyckligt exempel på det här. Hon följde trafikreglerna, gick vid grönt ljus över skyddsvägen men hade ingen chans att klara sig då en chaufför i hög hastighet körde mot rött.

Små skolbarn är en av de mest utsatta grupperna i trafiken. För att öka trafiksäkerheten borde man införa ett trafikmärke, som markerar att rutten är en väg som skolbarn flitigt använder. Därtill borde märket förses med ett varnande blinkljus för att göra bilister och motorister extra uppmärksamma.

Meitä on viime vuosina muistutettu liikenteen vaaroista myös muilla tavoin. Konginkankaan onnettomuus oli traaginen esimerkki siitä, miten voi käydä, jos teiden talvikunnossapito on puutteellista ja nopeudet liian suuria.

Helsingin sisääntuloväylillä maaliskuun puolivälissä sattuneet ketjukolarit olivat puolestaan esimerkki siitä, miten voi käydä, kun autoilijat käyttäytyvät piittaamattomasti liikenteessä. Tuona päivänä sattuneisiin lukuisiin onnettomuuksiin liittyvät selvitykset ovat vielä kesken. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että autoilijat eivät pitäneet tarpeeksi suuria turvavälejä ja että nopeudet olivat suuria huonosta näkyvyydestä ja kelistä huolimatta.

On selvää, että vaikka olemmekin Suomessa tottuneet ajamaan talvikeleillä ja olemme tunnetusti lainkuuliaita, liikenteessä voi kuitenkin havaita tiettyä välinpitämättömyyttä.

Regeringen har vidtagit åtgärder för att öka trafiksäkerheten, bland annat har ett temaprojekt kring trafiksäkerhetsåtgärderna påbörjats. I höstens budgetbetänkande anser finansutskottet att underhållet och utvecklingen av trafiklederna absolut måste få den finansiering ministerarbetsgruppen för trafikledspolitik har föreslagit. Men trots att chauffören kan anses vara den viktigaste faktorn i trafiken är också yttre omständigheter, sådana som välskötta vägar en mycket viktigt del av trafiksäkerheten.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun vuonna 2002 tein kysymyksen liikenneturvallisuuden parantamisesta, ministeri vastasi, että valtioneuvostossa on tehty vuonna 2001 periaatepäätös liikenneturvallisuuden parantamisesta. Kiinnostuin asiasta niin, että olen kerännyt hieman tilastoja, onko tämä suunnitelma tuottanut tulosta, ja suureksi ilokseni voin todeta, että kuolleiden määrä liikenteessä on laskenut huomattavasti. Vuonna 2002 kuoli 415, vuonna 2003 379 ja vuonna 2004 375, eli tässä on syytä todeta, että tämän suunnitelman mukana, onko se nyt sen ansiosta, mutta joka tapauksessa varmasti on ryhdytty toimenpiteisiin, joiden avulla on ihmishenkiä säästetty.

Tällaisessa 2 minuutin puheenvuorossa on mahdotonta tuoda kaikkia keskeisiä asioita esiin, mutta se, mitä ed. Laukkanen ja myöskin ministeri Luhtanen totesivat tästä rds-järjestelmästä, on erittäin tärkeää. Se toimii jo Saksassa. Oli radio auki millä kanavalla hyvänsä, kun tulee tärkeä tieto, niin se menee kaikkien kanavien läpi ja tiedetään, että nyt on siellä ja siellä sellainen keli, on siellä ja siellä liikenneonnettomuus sattunut ja syytä hiljentää vauhtia, varoa jne.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on kiinnijoutumisen riski, aivan niin kuin ministeri Rajamäki totesi. Sitä pitää lisätä, mutta samanaikaisesti on kyllä syytä, jotta kansalaiset luottaisivat viranomaisiin ja tuomioistuimeen, katsoa näitä rangaistuksia. Rattijuopumuksesta annetaan (Puhemies koputtaa) aivan varmasti liian lieviä rangaistuksia ja monesti pienestä ylinopeudesta tulee kohtuuttomia rangaistuksia. Ja kun (Puhemies: 2 minuuttia!) suhde on tämä, siinä pikkasen luottamus kärsii.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Olen itse puuttunut samaan kysymykseen kuin edustajat Kallis ja Salo äsken puheenvuoroissaan, että rangaistusasteikkojen käytössä on liiallista kaavamaisuutta, kun ei kiinnitetä riittävästi huomiota siihen, että esimerkiksi on toistuva teko tai että sen tapauksen ominaispiirteiden, törkeän varomattomuuden esimerkiksi, pitäisi näkyä enemmän sitten siinä rangaistuksen pituudessa, mitä mitataan. No, tästä tietysti taas suuri joukko tuomareita tai professoreita kirjoittaa, että oikeusministeri taas sekaantuu riippumattomien tuomioistuinten tekoihin. (Ed. Pulliainen: Totta kai se on sekaantumista, mutta oikeassa asiassa! — Ed. Gustafsson: Ministeri on oikeassa!) Mutta tässä on kysymys linjasta, minkälaista oikeuskäytäntöä rakennetaan voimassa olevan lainsäädännön pohjalta.

Toinen ajankohtainen asia liittyy tuohon juuri ed. Kalliksenkin viittaamaan valvontaan. Oikeusministeriön hallinnonalaltahan on tänne maaliskuussa annettu haltijavastuuesitys, ja sen tavoitteenahan on juuri tehostaa liikennevalvontaa. Kun rikesakko voidaan määrätä helpommin automaattisessa liikennevalvonnassa paljastuneista ylinopeuksista ja liikennemerkkien vastaisesta ajosta linja-auto- tai raitiovaunukaistalla, saavutetaan merkittävää tehoa liikennevalvonnassa ja turvallisuus voi sitä kautta parantua. Poliisin työtä säästyy ja myös aikaa säästyy merkittävästi, kun tuo järjestelmä saadaan voimaan.

Ylinopeuksiin on voitava puuttua nykyistä tehokkaammin. Useat tutkimukset osoittavat, että teiden varsille sijoitetut valvontakamerat hillitsevät ajonopeuksia. Siksi tulee luoda puitteet tämän automaattivalvonnan laajentamiselle. Samalla selvää on, että perinteistä liikennevalvontaa ei tule unohtaa, sillä on kiistattomat etunsa, muun ohessa se, että perinteisillä valvontamenetelmillä voidaan puuttua myös muihin liikennerikoksiin. Tämän vuoksi koko haltijavastuuesityksen lähtökohta onkin, että uusi järjestelmä täydentäisi nykyistä menettelyä, nykyistä liikennevalvontaa, mutta ei korvaisi sitä.

Kuten tässä viitattiinkin, tällä hetkellä automaattivalvonta kattaa noin 800 kilometriä yleistä päätieverkkoa. Tavoitteena on pian saada se kasvatettua 1 200 kilometriin ja vuosikymmenen aikana vielä tuonne 2 500—3 000 kilometrin tienoille. Näitä sakotusmenettelyn yksinkertaistamisen toteuttamisvaihtoehtoja pohdittiin vuosia, ja siinä olivat tietysti nämä vaikeat perusoikeustulkinnat myöskin vastakkain. Nyt valmistunut ja eduskunnassa käsiteltävä esitys perustuu yksimieliseen työryhmämietintöön, ja sitä on edeltänyt laaja keskustelu. Toivonkin, että liikenne- ja viestintävaliokunnassa jo käsitelty esitys mahdollisimman pian saadaan käsitellyksi ja hyväksytyksi myös lakivaliokunnassa ja näin saadaan näkyvää tehoa liikennevalvontaan.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillähän tuli viime syyskuussa voimaan liikenneturvallisuuden kannalta hyvin tärkeä säädös, tämä lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus näissä ajokorttiasioissa. Nyt on osoittautunut, että lääkärit kiinnittävät paljon entistä enemmän huomiota ajoterveyteen. Tällä varmasti on vaikutusta käyttäytymiseen liikenteessä. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut tätä lakia, ja tämän vuoden loppuun mennessä erikoislääkäriyhdistykset tekevät ehdotukset sen perustalta, mitä kokemuksia näistä on saatu, ja tätä päivitetään siinä mielessä. Eduskuntahan edellytti tässä yhteydessä lausumassa tästä lakiuudistuksesta, että seurataan liikenneturvallisuutta tältä kannalta ja seurataan potilas—lääkäri-suhteen näkökulmasta, ja näin tulee tapahtumaan. Tällainen seuranta on menossa, ja kaikki kuolonkolarit analysoidaan, onko kysymyksessä sairauksista johtuneita onnettomuuksia, ja niitä tutkitaan suhteessa tähän uuteen säädökseen. Mutta kaikkinensa on sanottava, että tämä on skarpannut myöskin ammattihenkilöstöä kiinnittämään näihin asioihin enemmän huomiota ja toivon mukaan sitten edistää liikenneturvallisuutta myöskin tältä osin.

Pertti Salovaara  /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuustavoitteeseen pääseminen edellyttää sitä, että vanhoja keinoja on tehostettava ja uusia keinoja vakavasti harkittava. Eräs uusi keino liittyy tähän rattijuoppouteen, joka on suuri turvallisuusriski. Siinähän on kyse yleensä elämänhallinnan menetyksestä ja syrjäytymisestä. Syrjäytyminen on kierre, joka on katkaistava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tähän tähtää muun muassa tämmöinen Skellefteå-malli, jota tulisi ehdottomasti meillä kokeilla myös Suomessa. Sen mallin perusidea on siinä, että kun autoilija jää ensimmäistä kertaa kiinni ratista eli puhaltaa yli sallitut lukemat, hänen kotikuntansa sosiaali- ja terveystoimi ottaa häneen yhteyttä 24 tunnin sisällä tapahtuneesta ja tarjoaa päihderiippuvuuden arviointia ja muuta vastaavaa apua. Silloin syytetty on vielä taipuvainen myöntämään ongelmansa ja altis tarttumaan siihen hänelle tarjottuun apuun. Varhaisen puuttumisen periaatetta siis alettaisiin soveltaa rattijuoppouden torjunnassa. Tätä mallia on kokeiltu Ruotsissa ja siellä on saatu erittäin hyviä tuloksia: kolmannes ensi kertaa kiinni jääneistä ei uusi rikostaan. Meillähän rakenteet Skellefteå-mallin käyttöön ottamiselle olisivat olemassa, eli kyse on näitten olemassa olevien rakenteiden tehokkaasta hyödyntämisestä.

Sitten tämä rds-toiminto. Todellakin, siihenkin ovat kaikki olemassa olevat palikat jo olemassa, kunhan ne vain otettaisiin tehokkaasti käyttöön. Radioiden liitto juhli eilen 20-vuotistaivaltaan, jos siellä tehtäisiin periaatepäätös tästä asiasta, niin liikenneturvallisuuttakin voitaisiin parantaa.

Vielä tähän asenneasiaan. Se on totta, että lailla ja asetuksella ei voida asenteeseen puuttua, mutta aika usein me ulkoistamme itsestämme tämän asenteen hyvästä kehittymisestä. Suuri osa meistä on vanhempia, joilla on lapsia. Tätä kauttahan ne asenteet lähtevät kasvamaan. Lapset seuraavat, millä tavalla me aikuiset käyttäydymme, ja tätä kautta puolestaan ne uudet ajotottumukset juurtuvat siihen uuteen kasvavaan ihmissukupolveen. Millä tavalla siihen pystytään vaikuttamaan, se on se olennainen juttu. Siihen voidaan lailla ja asetuksella vaikuttaa. Meistä jokainen on tavallaan vastuullinen tästä liikenneturvallisuustavoitteesta.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen tärkeätä, että liikenneturvallisuudesta eduskunnassa puhutaan, keskeisellä suomalaisella keskustelun paikalla. Se on sitäkin kautta mielenkiintoinen asia, että me kaikki omasta mielestämme olemme keskitasoa parempia autonkuljettajia ja ihmettelemme, kuinka muut ajavat näin huonosti. Tämä asenneasia ei minusta ole aivan niin yksinkertainen kuin ed. Salovaara sanoi. Asenteisiin voidaan vaikuttaa myöskin lainsäädännön kautta, kuinka ihmiset kokevat lainsäädännön oikeudenmukaiseksi. Esimerkiksi kuivalla, kesäisellä tiellä, moottoritiellä, kun on nopeusrajoitus 80 kilometriä tunnissa ja se vähän lipsahtaa — 110 kilometriä on silloin törkeän liikennerikkomuksen raja — aika vaikea on ihmisen mieltää, että se on oikeudenmukainen tuomio olla sillä kohtaa törkeä liikennerikkoja yksinäisellä tiellä. Sen takia nämä muun muassa ed. Pulliaisen mainitsemat vaihtuvat nopeusrajoitukset olisi erinomaisen tärkeää saada mahdollisimman pian suomalaiseen liikenteeseen ja sillä tavalla ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä oikeaan suuntaan.

Herra puhemies! Haluan vielä nostaa uudestaan esille tämän lääkäreiden velvollisuuden lausua jotain silloin, kun he huomaavat, että potilas ei enää ole kykenevä ajoneuvoa kuljettamaan. Siitä käytiin erinomaisen mielenkiintoinen keskustelu viime vuonna täällä eduskunnassa. Me liikennevaliokunnan jäsenet olemme erinomaisen ylpeitä siitä, että olimme niin itsepäisiä ja ajoimme läpi sen lääkärin velvollisuudeksi. Se on osoittautunut erinomaisen hyväksi päätökseksi, ja tuntuu siltä, että pikkuhiljaa myöskin lääkärit rupeavat ymmärtämään asian.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen sanoi aivan oikein, että liikenneturvallisuuden kannalta yksi tärkeimmistä asioista on juuri ratin ja penkin välissä. Ministeri mainitsi myös varsinaiset taikasanat: tutkimus ja kehitys, uusi teknologia. Suomi on t&k-maana maailman huippuluokkaa. Sen sijaan olemme heikkoja sovelluksien käyttöönotossa, todella surkeita. Liikenneturvallisuuden alalla voisimme osoittaa tahtoa ja kehittää ja ottaa käyttöön uusia sovelluksia alkolukon ja kamerapömpeleiden lisäksi. Rakennusinsinööriliitto on kehittämässä paraikaa menetelmää arvioida teiden kuntoa ja uusien teiden rakentamistarvetta puhtaasti teknologisin perustein, ettei tiemäärärahoja jaettaisi — eli niitä vähiä tiemäärärahoja jaettaisi — jatkuvasti poliittisin perustein vaan selkeästi liikenneturvallisuuden ja tarpeen mukaan.

Kehä I Pääkaupunkiseudulla on autotiheydeltään suurin, ja onnettomuuksia sattuu jatkuvasti. Sillä tieosuudella ei nopeusrajoitusten alentaminen auta, sillä liikenne jo seisoo. Tällä on myös kansantaloudellista merkitystä, sillä tavarakuljetukset satamista seisovat samalla tavalla kuin henkilökuljetuksetkin. Milloin saadaan valtionosuus kokonaisrahoituksesta, jotta rakentaminen ja korjaaminen tällä osuudella saadaan aloitettua? Kevyen liikenteen väylien puutteet ympäri Suomea ovat ajoväylien heikoimpien käyttäjien turvallisuuden kannalta suuri ongelma. Etenkin on käsittämätöntä, että EU:n Ten-verkkoon kuuluvalta Seiskatieltä (Puhemies koputtaa) Ruotsinpyhtäältä puuttuu kevyen liikenteen väylä. Milloin saamme näille osuuksille riittävästi rahoitusta?

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeri Luhtanen hyvällä tavalla viittasi siihen, että autoverotusta pitäisi kehittää ympäristöohjaavasti. Se on hyvin tärkeä osa, koska nimenomaan liikenteen hiilidioksidipäästöt, kasvihuonekaasupäästöt, lisääntyvät, ja edessä oleva ilmasto- ja energiastrategian käsittely antaa tälle asialle tärkeän mahdollisuuden. Mutta liikenneministeri totesi myös sen, että rautateiden kuolemantapauksia ei ole onneksi ollut, mutta voi sanoa, että se ei ainakaan johdu hyvistä kiskoista. Se infra on todellakin huonoa, ja vähältä piti -tapauksia on ollut paljon. Asenteista on puhuttu paljon, mutta kun täällä ed. Laukkanen viittasi Yleisradioon, niin siltä naapurikanavalta tulee asennemuokkausta aina lauantaisin silloin tällöin, kun formulaykkösillä ajetaan ympäri, pyöritään. Se ei ole tervettä. Siinä voidaan puhua juuri nimenomaan globaalista sairaudesta, kun sekä samalla hukataan ja tuhlataan luonnonvaroja että luodaan vääriä asennemalleja nuorisolle. Nuorison kuolemantapaukset liikenteessä ovat olleet kasvussa, ne ovat erityinen ongelma.

Mitä tulee lääkäreiden osallistumiseen tähän potilaiden ajokyvyn arviointiin, se on luontainen asia. Mutta arvoisa ministeri ja arvoisat kansanedustajat, kehottaisin myös huomioimaan sen, kuka laskee ne potilaat, jotka eivät ole tulleet lääkäriin, ne miehet, jotka kaatuvat sydäninfarktiin, koska eivät ole tulleet sydänvaivojaan selvittämään pelätessään ajolupansa menettämistä.

Lopuksi: Todellakin, Haminasta itään on se seikkailurata Vaalimaalle, jota ei ole todellakaan saatu kuntoon, vaan 11 miljoonaa on otettu pois kehyksestä liikenne- ja viestintäministeriön pääluokasta.

Oras Tynkkynen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pidin ilahduttavana sitä, että ministeri Luhtanen nosti esiin sen, että joukkoliikenteen osuutta lisäämällä voidaan myös parantaa liikenneturvallisuutta. Henkilöautoille sattuu noin kaksi kertaa niin paljon liikenneonnettomuuksia henkilökilometrejä kohti kuin linja-autoille ja yli kymmenen kertaa niin paljon liikenneonnettomuuksia kuin junille. Niinpä tässä nykyisin voimassa olevassa liikenneturvallisuusvisiossa — nyt ministeri Luhtanen kertoi, että sitä päivitetään seuraavalle viisivuotiskaudelle — todetaankin, että joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen henkilöliikenteessä parantaa liikenneturvallisuutta.

No, tästä näkökulmasta katsottuna viimeaikainen kehitys on ollut aika huolestuttavaa. Parin viime vuosikymmenen aikana autoilussa ajokilometrien määrä on kasvanut kahdella kolmanneksella, ja tuossa viime vuosikymmenen vaihteessa suurten kaupunkien joukkoliikenteen käyttö on pudonnut 10 prosentilla, eli olemme menossa täysin päinvastaiseen suuntaan ja hyvin huolestuttavaan suuntaan liikenneturvallisuuden kannalta. Siksi haluaisinkin alleviivata tässä keskustelussa sitä, että joukkoliikenteen edellytysten parantaminen on nimenomaan liikenneturvallisuustyötä, ja sitä kannattaa korostaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Liikenneinvestoinnit ja poliisi tarvitsevat lisää rahoitusta. Valtiolla on kyllä tällä hetkellä aika mittavastikin rahaa. Tämän päivänkin tiedot kertovat osinkotuloista ja muista lähteistä, niin kuin oli tällä viikolla puhetta. Mutta teiltä, arvoisat ministerit Luhtanen ja Rajamäki, näyttää puuttuvan rahaa. Teillä on tahtoa, teillä on ideoita ja kykyä hoitaa näitä asioita kuntoon, mutta yksi teiltä puuttuu ja sen mukana kaikki, voi sanoa, eli rahoitus niihin hyviin tarkoituksiin. Kuka sitten vastustaa, sitä voimme kysyä ja katsoa ryhmätoveriinne Kalliomäkeen päin.

Tuolla maanteillä, valtateillä, rekat ajavat kahdeksaakymppiä, vähän ylikin, ja kohtaavat siis noin 160 kilometrin nopeudella toisiaan 30 sentin etäisyydellä toisistaan. Se on erityisen vaarallista. Esimerkiksi tällä hetkellä tuossa Nelostiellä Heinolasta Jyväskylään ja siitä pohjoiseen, missä liikennemäärät ovat lisääntyneet valtavasti ja onnettomuuksia myös tapahtuu jatkuvasti. Meitä keskisuomalaisia erityisesti rasittaa se, että Konginkankaan tapainen onnettomuus pääsi tapahtumaan meitä lähellä omalla alueellamme, ja nyt sitten rautateiden osalta Jämsänkoskella junat yrittävät kulkea ilman kiskoja. Se ei onnistu. Vaara on tavattoman suuri, ja siellä oli riski, että olisi voinut tapahtua todella vakava onnettomuus Pendolinolle. Eli nämä herättäkööt meidät ajattelemaan sitä, että tarvitaan investointeja, joilla korjataan ja pidetään yllä nykyistä paremmin nämä tiet.

Keravan kohdalla oli tämä suuri onnettomuus silloin pääsiäisen edellä. Siinä yhdessä rysäyksessä meni miljoonien omaisuus ja tuli ihmisuhreja ja vammautumisia, jotka ovat kalliita laskuja koko yhteiskunnalle, puhumattakaan näille, joita se koskettaa.

Alkoholiverotusta voitaisiin nopeasti palauttaa (Puhemies: 2 minuuttia!) ja sillä saada myös osaltaan vaikutettua rattijuoppouteen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota tähän nuorten liikennekäyttäytymisen muutokseen, ennen kaikkea siihen, että alkoholi ja huumeet ovat voimakkaasti lisääntyneet. Erityisestihän nämä nuorten onnettomuudet tapahtuvat kovan vauhdin ja ennen kaikkea sen takia, että turvalaitteita ei käytetä ja kuljettaja on alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena.

Liikenneturva on kampanjoinut teemalla "Turvallisuus on pieniä tekoja". Ideana on liikennesääntöjen noudattaminen ja kattava turvalaitteiden käyttö. Kampanjan tavoitteena on herättää ja ylläpitää keskustelua piittaamattomuudesta ja sen seurauksista sekä tukea oikeaa liikennekäyttäytymistä. Tieliikenteessä kuolleiden määrä puolittuisi — selvitykset osoittavat — jos nykyisiä liikennesääntöjä noudatettaisiin ja turvalaitteet olisivat nykyistä paremmin käytössä. Näin yksinkertainen asia olisi. Tällaiset kampanjat ovat tervetulleita, mutta yhä syvällisempiä tuloksia saavutettaisiin, jos liikenneasenteeseen saisi tuntumaa jo nuorella iällä. Totta kai kodin ja koulun merkitys on suuri, mutta erittäin tärkeää on myöskin nuoriso- ja urheilujärjestöjen kanssa tehtävä työ ja asennekasvatus. Toivoisinkin, että tätä voitaisiin lisätä, ja ennen kaikkea on tärkeää, että liikenneturvallisuussisällöt saataisiin kiinteäksi osaksi nuorten parissa toimivien järjestöjen omaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Ydinkysymys liikenneturvallisuutta ajatellen on teiden heikko kunto. Täällä ministeri Luhtanen toi esille sen, että hän on tuomassa esityksiä, joilla tienpidon rahoitusta lisätään sekä päätieverkon mutta myöskin alempiasteisen tieverkon kohdalta. Toivotan menestystä sille, että ennen kaikkea näihin teemahankkeisiin saataisiin ensi vuoden budjetissa lisää rahaa, koska se lisäisi aivan varmasti liikenneturvallisuutta.

Minna  Lintonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä en ole keskitasoa autonkuljetuksessa. Olen ehkä keskitasoa siinä apukuskina. Sen takia tässä nyt apukuskin näkökulma tähän asiaan.

Hyvät liikenneyhteydethän ovat modernin yhteiskunnan perustekijä, ja toimiva tieverkosto on olennainen osa kilpailukykyä. Kuten ed. Salon keskustelualoitteesta ja ministeri Luhtasen puheenvuorosta kävi ilmi, tieverkkomme kunnolla on erittäin tärkeä merkitys liikenneturvallisuudelle, niin kuin tässä nyt on lähes jokaisen puheenvuorosta tullut ilmi. Saamani tiedon mukaan 60 prosenttia kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtuu pääteillä kohtaamisonnettomuuksina. Tämä on yllättävää, sillä usein kuulee arvostelua nimenomaan sivuteiden huonosta kunnosta ja niiden turvattomuudesta.

Tiistaina eduskunnassa käydyssä keskustelussa eduskunta otti tiukasti kantaa väyläinvestointien puolesta. Toivon, että eduskunta ei unohda tätä keskustelua, vaan palaa siihen syksyllä yhtä tiukasti ja jämerästi varsinaisessa talousarviokeskustelussa. Silloin pitää ottaa myös tämä turvallisuusnäkökulma huomioon. Pääteillä tarvitaan lisää keskikaiteita ja ohituskaistoja. Kapeat, mäkiset ja mutkaiset pääväylät eivät kuulu 2000-luvun Suomeen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Koska puheaika on rajattu, keskityn yhteen väylään, Suomen selkärankaan eli Nelostiehen, ja sen turvallisuuteen.

Nelostien vaikutuspiirissä asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä. Se on kansallisesti tärkein tieyhteys pohjois—etelä-suunnassa. Se yhdistää maamme taloudellisesti elinvoimaisimmat alueet ja luo liikenteellisen pohjan 64 kunnan toiminnalle sekä niiden alueella oleville yrityksille. Kehittämällä Nelostietä vahvistetaan elinkeinoelämän kilpailukykyä ja parannetaan aivan oleellisesti liikenneturvallisuutta. Kävimme juuri eilen keskustelun valtiontalouden kehyksistä, jolloin oli miellyttävä todeta, että eduskunnassa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että liikenneverkkohankkeisiin on panostettava aikaisempaa enemmän. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todettiin, että liikenne- ja viestintäministeriön menokehys on ollut jo vaalikauden alusta lähtien selvästi alimitoitettu väyläverkon kehittämistarpeeseen nähden. Se on hyvin selkeä viesti hallitukselle määrärahojen lisäämisestä muun muassa tieverkoston kehittämiseen ja siten liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Olen ollut hyvin hämmästynyt, että Nelostien kehittäminen ei ole ollut voimakkaammin esillä hallituksen ohjelmissa, vaikka kyseessä olevalla tiellä on jatkuvasti tapahtunut pahoja onnettomuuksia. Viimeisimmässä raportissa hanke on ollut vasta sijaluvulla 15, ja muun muassa eilen käydyssä keskustelussa arvoisa liikenneministeri Luhtanen ei antanut vastausta Nelostiehen, vaikka sitä pyydettiin.

Toivon, että saamme vastauksen tänä päivänä kysymykseen, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Nelostien rakentaminen ja peruskorjaus Lusi—Vaajakoski-välillä saataisiin käyntiin vielä tämän vaalikauden aikana, koska kyseessä oleva väli on kasvaneesta liikenteestä ja tien huonosta kunnosta johtuen todella vaarallinen. Meillä on varaa myöskin tähän, jos vain tahtoa riittää, arvoisa ministeri. Osakkeiden myyntituloista ja Venäjän (Puhemies koputtaa) maksamalla 130 miljoonan markan velanmaksulla me voimme esimerkiksi tämänkin hankkeen käynnistää.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Liikenneturvallisuuteen vaikuttaa moni asia, mutta erityisesti yksi lähtökohta on mielestäni väärä. Liikenneministeriön liikenneturvallisuustyössä tavallaan hyväksytään se, että liikenne aiheuttaa uhreja. Pyritään alentamaan liikennekuolleisuutta, kun tavoitteena pitäisi olla se, että kuolemia ei liikenteessä aiheudu. Kysyisinkin ministeriltä, mitä muuta välinettä tavallinen kansalainen käyttää päivittäin, jolla voidaan tuhota toisen ihmisen elämä tai aiheuttaa paha vammautuminen. Auton käyttöä pitäisi säädellä tämän mukaisesti, että sillä todellakin voidaan aiheuttaa suurta tuhoa ja vahinkoa.

Kaksi asiaa on oikeastaan ylitse muiden liikenneturvallisuudessa. Ensimmäinen on täälläkin esille tullut alkoholin käyttö. Sata kuolemantapausta vuosittain aiheutuu siitä, että kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alainen, ja silloin kyseessä on joko kuljettaja itse, matkustaja tai täysin ulkopuolinen, joka menettää henkensä. Mielestäni on useaan kertaan esitetty, että promillerajaa laskettaisiin, ja lähtökohtana voisi aivan hyvin olla nolla promillea, koska tämä antaisi oikean viestin siitä, millä tavalla alkoholi ja liikenne sopivat yhteen, eli ne eivät sovi yhteen.

Toinen ovat nopeudet, eivät niinkään nämä nopeuden ylitykset, vaan se, että tilannenopeudet ovat virheellisiä. Hyvin monissa liikenneonnettomuuksissa nimenomaan väärä tilannenopeus on aiheuttanut sen liikenneonnettomuuden, ja mielestäni tässä voisi lainsäädännöllä tehdä muutoksia, jotka selvemmin velvoittaisivat kuljettajan noudattamaan ei sitä korkeinta sallittua nopeutta, vaan sitä nopeutta, joka nimenomaan tilanteeseen kuuluu. Nythän lähdetään siitä, että korkein sallittu nopeus usein on se nopeus, jota vähintään pitää ajaa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan hieman siitä, mistä ed. Oras Tynkkynen aloitti, eli siitä, miten joukkoliikennettä tukemalla voidaan edistää liikenneturvallisuutta.

Kun toivottavasti etätyömahdollisuudet lisääntyvät työnantajien toivomuksesta, niin myös valtio voi antaa tähän panoksensa edistämällä työmatkaliikennettä. Meillä tällä hetkellä se, että junien aikatauluihin ei voi luottaa, on nimenomaan työmatkalaisille suuri hankaluus. Jos sitä nyt pari kertaa vuodessa käy mummolassa junalla, niin se ei nyt ihan hirveästi haittaa, että juna tulee Jyväskylästä miten sattuu Tampereelle ja siitä Helsinkiin. (Ed. Tiusanen: Pitää pysyä kiskoilla!) — Se on hienoa todella, että pysyvät edes kiskoilla. — Mutta todella tällaisille päivittäiskäyttäjille tai viikoittain käyttäjille tämä on todellinen raideliikenteen kilpailukykyä heikentävä tekijä, että ihmiset joutuvat ottamaan varmuuden vuoksi oman auton tai lähtemään aikaisemmilla junilla kuin olisi järkevää juuri sen takia, että aikatauluihin ei nykytilassa voi luottaa. Olen hyvin iloinen siitä, että ministeri otti erityisesti esiin tämän Tampere—Jyväskylä-radan akuutisti huonon kunnon, joka todella riepoo ihmisiä ja myös minua, mikäli ihminen olen.

Julkisen liikenteen matkustajamäärä on laskenut kaupungeissa. Esimerkiksi oma kotikaupunkini Tampere kasvaa asukasmäärältään, mutta silti bussiliikenteen käyttäjien määrä vähenee. Tämä kertoo tosi huolestuttavaa kieltä autoistumisesta, ja kyllä ainakin isoissa kaupungeissa tulisi harkita tämmöisten älykkäiden tietullien käyttöä. Tämmöinen aivan turhanaikainen kaupunkiautoilu saataisiin kuriin. Ihmiset käyttävät turhasta tottumuksesta tai jostakin aivan identiteettipoliittisesta syystä omaa autoa, kun kuitenkin yhteiskunnan kannalta olisi järkevämpää käyttää joukkoliikennettä tai pyörää.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Puhemies! Eduskuntahan on tehnyt kolme lausumaa tästä liikennepuolen rahoituksesta. Olemme edellyttäneet, että laaditaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, jolla turvataan liikenneväylätyöryhmän esitysten pitkäjänteinen rahoitus. Myöskin tuossa kehysmietinnössä edellytettiin, että elinkaarimallihanke pitää voida tehdä vertailukelpoisesti muihin liikenneinvestointeihin nähden, jolloin 365 miljoonaa on käytettävissä lisärahoitukseen. Me tiedämme myöskin, että osakkeiden myyntituloja on käytettävissä. Edelleen eduskunta lausui, että jo tänä vuonna pitää radanpidon ongelmiin puuttua lisätalousarviossa.

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei tee enää lausumia, vaan eduskunta jatkossa käyttää budjettivaltaa, jotta ne rahat tulevat. (Ed. Saarinen: Hyvä! — Ed. Pulliainen: Oikein!) Tämä on syytä tässä tämän seurakunnan läsnä ollessa todeta.

Puhemies! Raskaan liikenteen osalta on tehty tutkimusselvittelytyötä. Siinä on todella kyse siitä, että tämän koko ketjun aivan tavaran tilaajasta, kuljettajista, kalustosta aina tänne tavaran vastaanottajaan saakka täytyy olla pöydällä, kun liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan. Toivon, että erityisesti raskaan liikenteen ongelma myöskin liikenneministeriössä on toimenpiteiden kohteena, jotta tähän ongelmaan saadaan konkreettisia tuloksia.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ottaisin esille myöskin tämmöisenä raskaan liikenteen ammattilaisena yhden kysymyksen, josta ei ole puhuttu ja joka on haluttu vaientaa tässä suomalaisessa keskustelussa. Kyse on itsemurhista liikenteessä.

Näistä tapauksista kerrotaan yleensä lehdissä, että auto ajautui tuntemattomasta syystä päin vastaan tulevaa raskasta ajoneuvoa. Haluaisin pyytää ja kohdistaisin erityisesti pyynnön lehdistölle, että asiasta keskusteltaisiin ja tiedotettaisiin nimenomaan tämän syyttömän, usein uhrin, näkökulmasta. Tunnen useita näitä tilanteeseen joutuneita kuljettajia. Pari näistä pystyy puhumaan asiasta reilusti, eikä ainakaan meikäläinen sivullinen huomaa mitään poikkeavaa, erityistä heidän kunnossaan. Toisinkin on.

Eräs tuttavani, joka 20 vuotta sitten lähestulkoon joutui tilanteeseen, jossa kuoli pari nuorta, kertoo, että unessa usein edelleen yöllä tulee mieleen ja se tilanne palautuu näkyviin. Toinen entinen työkaverini ei päässyt koskaan asiasta yli vaan tappoi itsensä viinalla yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Hän usein mietti, olisiko voinut tehdä jotain asiassa toisin, vaikka ei ollut mitään mahdollisuutta kyseisellä miehellä toimia. Tunsin myöskin erään kaverin, joka tämmöisen tilanteen tullessa eteen ajautui autoineen ulos tieltä ja kuoli siinä kuorman musertaessa.

Keskustelu on pidetty aika matalalla, ja nyt se on nostettu ammattilaisten toimesta, haluttu nostaa esiin, koska halutaan, että ihmiset ajattelisivat, että on olemassa muitakin itsemurhakeinoja kuin ajaa toisen auton eteen. Yleensä siinä saattaa jopa käydä niin, kuten viime viikolla Ähtärissä, että kyseinen itsemurhaa yrittänyt jäi henkiin ja vastapuolelta kuoli. Tämä on mielestäni vakava asia.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Urautunut päällyste on yksi suurimmista liikenneonnettomuuksien aiheuttajista. Varsinkin sateella ja ensiliukkailla syksyllä nuoret autonkuljettajat ovat hengenvaarallisessa tilanteessa, kun ohitustilanteessa palaavat omalle kaistalleen. Eli kun Suomessa on noin 72 000 kilometriä asfalttipäällysteitä pääteillä ja maanteillä, niistä on 35 000 kilometriä urautunutta päällystettä. Jokainen meistä tietää, mihin ensi vaiheessa pitäisi päähuomio arvoisan liikenneministerin kiinnittää, koska päällystetöitä lisäämällä pystyttäisiin yksi kolmasosa liikenneonnettomuuksista vähentämään.

Sitten toinen asia on tasoristeykset. Vartioimattomia tasoristeyksiä meillä on 5 000 Suomessa. Jos ajatellaan rautatieturvallisuutta ja liikenneturvallisuutta, niin ehdottomasti vartioimattomat tasoristeykset pitäisi poistaa.

Sitten kolmas asia, jonka otan esille, on vesiliikenne Suomessa. Raskasta liikennettä pitäisi saada sinne. Kun Suomi on tuhansien järvien maa ja Euroopassa 25 prosenttia liikenteestä kulkee vesiväyliä pitkin ja meillä Suomessa vain 7 prosenttia, niin kysyn teiltä, arvoisa liikenneministeri: Koska te innostutte suunnittelemaan Mäntyharjun kanavaa ja Kymijoen kanavaa, että yksi kolmasosa raskaasta liikenteestä saataisiin pois maanteiltä?

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Selkeä totuus on todella, että liikennevalvonta vähentää kuljettajien riskikäyttäytymistä ja kameravalvonnan laajennus suunnitellulla tavalla moninkertaistaa kiinnijäämisriskin ja se myöskin maksaa itsensä nopeasti takaisin. Olemme pystyneet myös paikallispoliisin ja liikkuvan poliisin osalta selkeästi lisäämään liikennevalvontaa viime vuonna.

Palaan ed. Saarisen tärkeään näkökulmaan aikaisemmassa puheenvuorossa. Sakotussuoritteet ja liikennevalvonnan suoritteet eivät voi olla itsetarkoitus, vaan täytyy pystyä painottamaan tätä liikennevalvontaa oikealla tavalla riskeihin ja ongelmakäyttäytymiseen. Tältä osin muun muassa raskaan liikenteen turvallisuuden osalta on nimenomaan tärkeätä, että edetään. Olemme antaneet tehtäväksi laatia konkreettisen raskaan liikenteen valvontasuunnitelman lähivuosille, ja se tulee ministeriöön turvallisuusasiain johtoryhmään ennen kesää vielä arvioitavaksi. Tätä painottamista oikealla tavalla tarkoittaa raskaan liikenteen osalta niin kuin yleensäkin, että meidän on otettava myös yöajan valvonta paremmin esille, ajo- ja lepoaikavalvonnassa raskaassa liikenteessä aamuyön ja aamun tunnit ja puuttumiskynnystä nopeusvalvonnassa on laskettava tavoitteena raskaan liikenteen ajonopeuksien alentaminen. Riittämättömät ajoetäisyydet myös täällä mainittiin. Nämä ovat asioita, joissa myös valvonnan painottamisella laadullisella puolella tulee edetä. Tarvitaan siis myöskin sisällöllistä valvonnan kehittämistä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin puhua en uudesta teknologiasta vaan vanhasta. Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä liikkuessaan. Kevyen liikenteen onnettomuusriski on pimeällä noin kaksinkertainen verrattuna valoisaan aikaan. Kaukovaloilla ajavahan näkee heijastimettoman kulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä ja heijastimellisen jopa 300 metrin päästä. Heijastin on tietysti tärkeä myös taajamassa.

Heijastimen käyttö on vähentynyt viimeisten vuosien aikana ollen nyt noin 39 prosenttia niistä liikkujista, jotka kävelevät pimeän aikana valaistujen katujen ulkopuolella. Jalankulkijoita kuolee nyt jo noin 60 vuodessa ja loukkaantuu vajaat 800 vuosittain liikennevahingoissa. Kuolemantapauksista puolet tapahtuu pimeissä olosuhteissa eli noin 30 kappaletta, ja puolet näistä voisi heijastin pelastaa eli 15 ihmishenkeä.

Vuonna 2000 tekemäni lakialoitteen heijastimen käytön pakollisuudesta valaisemattomalla tiellä kulkijoille allekirjoitti yli sata kansanedustajaa. Kysyisinkin nyt liikenne- ja viestintäministeriltä: Olisiko aika miettiä tätä asiaa uudelleen, kun mietitään halpoja tapoja säästää ihmishenkiä?

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ledamot Ojala sade att de flesta av oss här anser sig vara bättre chaufförer än genomsnittet. Jag kan direkt säga att jag är sämst av oss alla, och därför har jag inte kört på på tretton år.

Minister Luhtanen nämnde en glädjenyhet, som vi nog vet om men som vi är rädda att skall ändras hela tiden, den att vi inte har haft ett enda dödsoffer i tågtrafiken, inte ett enda trots alla dessa problem. Det här är igen ett bevis på att om vi vill öka trafiksäkerheten borde vi flytta över trafiken från gummihjul så långt det går till spårtrafiken för det skyddar liv. Kloka människor som har självbevarelsedrift gör det här redan nu. Det märker man när det är så kallat dödsskalleväder, när det är riktigt dåligt väder är Åbo—Helsingfors-tåget mera fullsatt än vanligt. Människorna lämnar bilen hemma när de blir rädda och åker hellre tåg.

Arvoisa puhemies! 70 miljoonaa euroa puuttuu kehyksistä, kun puhutaan raideliikenteestä, että meillä olisi ihan realistinen taso, että voisimme luottaa siihen, että meillä on hyvä olla täällä Suomessa. 70 miljoonaa euroa on aika paljon, mutta niin on ihmishenkienkin arvo.

Ministeri Luhtanen sanoi jokin aika sitten, että meidän tiestömme kunto on ja pysyy aika lailla samana, ei heikkene, ei parane, mutta raiteiden taso on heikkenemässä nykyisestä. Jos tämä tilanne vielä on sama, niin mielestäni se on aika pelottava trendi, jos meillä heikkenee. Samassakin pitäminen on aina huonompi kuin paraneminen, mutta heikkeneminen on mielestäni täysin kauhea asia.

Viimeisenä haluaisin kysyä ministeri Luhtaselta, miten on työsuhdelipun laita. Joukkoliikenne on erittäin hyvä tapa parantaa liikenneturvallisuutta. Tiedän, että ministeri on tehnyt paljon työtä asian suhteen. Milloin saamme tämän hyvän asian läpi?

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri sitä aikaa, jolloin viimeistään kaivetaan polkupyörät varastoista ja tiet ja kevyen liikenteen väylät täyttyvät polkupyöräilijöistä. Pyöräilijät ovat useimmiten lapsia ja nuoria, jotka tuovat oman turvallisuuskysymyksensä liikenteeseen.

Suomessa menehtyy vuosittain noin 55 pyöräilijää. Liikennevahinkojen tutkijalautakunta arvioi, että noin 20 pyöräilijää olisi mahdollisesti selvinnyt onnettomuudesta, jos he olisivat käyttäneet kypärää. Liikenneturvan mukaan kypärää käyttää silti vain 21 prosenttia pyöräilijöistä, vaikka yleisessä tiedossa on kypärän merkitys liikenteessä. Kysymys on pitkälti myös asenteista. Kouluissa tähän pyritään vaikuttamaan opettajien, poliisin, liikuntatoimen kanssa yhteistyössä. Maankäytön suunnittelussa pyritään huomioimaan koulujen läheisyys ja liikenneturvallisuus.

Liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallisimpina kohteina ovat useimmiten taajamien ja pääteiden vilkasliikenteiset liittymät sekä kevyen liikenteen ylityspaikat päätie- ja katuverkolla. Ongelmaksi on tullut, että nykyiset perustienpidon määrärahat ovat riittäneet ainoastaan tiestön päivittäisen liikennekelpoisuuden turvaamiseen. Uusien investointien määrä on vähäistä. Muun muassa kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ei nykyisillä resursseilla ole riittävästi varaa. Tämä parantaisi kuitenkin oleellisesti koululaisten ja jalankulkijoiden turvallisuutta liikenteessä.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten suhtautuminen liikenteeseen kaipaa todellakin asennemuutosta. Maaliskuun ketjukolarit Pääkaupunkiseudulla olivat tapahtumia, jotka kuvastivat liikenneasennetta tämän päivän Suomessa. Me luotamme sokeasti kalustoon ja annettuihin nopeusrajoituksiin. Liika tilannenopeus oli merkittävin syy noissa kolareissa.

Liikennepoliittista keskustelua ohjaa liian usein jokin yksittäinen onneton tapahtuma. Keskusteluun osallistuu voimallisesti suuria asiantuntijoita. Osa heistä ei ole ajanut autolla edes metriäkään. Heidän näkemyksensä korostuvat ja saattavat johtaa hätiköityihin ratkaisuihin. Se heijastuu myös liikennepolitiikan tekemiseen. Me suomalaiset olemme monissa asioissa itsepäisiä. Liikenne on siitä hyvä esimerkki. Toisen kunnioittaminen ratin takaa on kova juttu. Yhtä kova kuin lanttu jouluna.

Muutosta nykyiseen tarvitaan. Se lähtee meistä vanhemmista. Meidän on pystyttävä näyttämään omaa esimerkkiä lapsillemme oikeasta liikennekulttuurista. Koulun on myös panostettava vielä enemmän liikennekasvatukseen. Liikennettä ei paranneta pelkästään ajonopeuksia pudottamalla. Nyt on ihan muusta kysymys. Nopeuden hillintään täytyy löytyä myös näkemystä penkin ja ratin välistä, niin kuin ministeri totesi, ei pelkästään liikennemerkeistä. Ainoastaan kuljettajat loppupelissä voivat vaikuttaa meidän liikenneturvallisuuteemme.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneturvallisuustyö on ennen kaikkea puuttumista näihin asioihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja sitä työtä ei koskaan aloiteta liian myöhään. Ihan ed. Laukkasen tavoin muistelisin minäkin historiaa ja sitä aikaa, jolloin esimerkiksi joka ikisessä koululuokassa aloitettiin liikenneturvallisuustyö poliisin toimesta, sinipukuisissa asuissaan, hyvin varhain ja sitä toistettiin, toistettiin ja toistettiin vuodesta toiseen ja niitä tuloksia nähtiin muutamina vuosina, kunnes on palattu sitten taas höllempään asennoitumiseen. Integroimalla liikenneturvallisuustyö eri hallintokuntien aloille voitaisiin myös tehdä tätä työtä erittäin huokeasti, edullisesti ja sitä kautta korjata myös tuloksia myöhemmin.

Esteettömyys ja liikenneturvallisuus luovat luonnollisia linkkejä näiden kahden ennakointityön välille. Se, missä laajuudessa esteettömyyttä on tarkoituksenmukaista sisällyttää liikenneturvallisuussuunnitelmaan ja sen laadintaprosessiin, on jo hankalampi kysymys, sillä joka ikinen katu, kadunristeys ja ongelmapaikka liikenteessä asettavat jo liikkumisesteen ihmisille. Oman ongelmansa liikenteeseen tuo yhä kasvava määrä humaltuneita, humaltuneina ajavat kuljettajat, ja heidän valvontansa olisi mielestäni nostettava kärkitoimenpiteiden joukkoon tulevina vuosina.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Voin sanoa näin, että tämä käyty keskustelu on sillä tavalla ilahduttanut minua, että voin todeta niin, että useimpiin niistä asioista, jotka täällä ovat tulleet esille, olemme jo ministeriössä tai sitten laajemmin muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden kanssa varautuneet. Voin sanoa näin, että nämä ovat sellaisia asioita, mitkä täällä valtaosaltaan tulivat esille, joita olen itse myös pyrkinyt viemään eteenpäin ja joista olemme tehneet valmistelutyötä, niin että asioista voitaisiin päättää tarvittaessa, jos ja kun, niin uskon, onnistumme budjettiratkaisuissa ja muissa ratkaisuissa.

Puhemies! En aio lähteä siihen lankaan, mitä täällä on ilmeisesti viritelty sinänsä tärkeistä asioista, keskustelemaan yksittäisistä teistä tai budjettihankkeista. Mutta ed. Vielmalle ja muille toteaisin sen, että esimerkiksi nyt Nelostie, tämmöisen poikkeuksen teen, sisältää sen seikan, että esitämme vasta budjettihankkeissa, budjettiriihessä, 2006:n hankkeet, ja niin kuin täällä aiemmin olen todennut, 2006 pyrin aikaistamaan ministeriötyöryhmän hankkeita, niitä, jotka on jo päätetty 2007 ja myös tekemään periaateratkaisun niistä, jotka aloitettaisiin sitten 2007 eli tällä hallituskaudella. Tähän budjettipäätökseen, josta toivon nyt kesän, elokuun, budjettiriihessä tulevan kunnolliset päätökset, sisältyy siis, niin kuin ed. Vielma tietää, myös tämä Nelostie ja monta muuta tiehanketta. Samaten monta muuta erittäin keskeistä teemahanketta.

Täällä on ihan oikein painotettu asennekasvatuksen merkitystä. Ne edustajat, jotka ovat mukana esimerkiksi Liikenneturvan työssä, tietävät, että Liikenneturva on jo käynnistänyt huhti—toukokuussa nyt toteutettavan laajan asennekampanjan meidän lukioissamme ja ammattikouluissamme, jota tehdään koko tässä maassa. Tästä asennekampanjasta, niin kuin täällä on aivan oikein tuotu esiin ilahduttavasti, me olemme kaikki vastuussa. Täällä tuotiin oivallisesti esiin, että se vastuu ikään kuin jaetaan, että me emme koe itseämme ulkopuoliseksi; me itse olemme myös vastuussa lastemme ja muiden kanssa siitä, kuinka liikenteessä käyttäydytään.

Täällä on tuotu esiin monia hyviä asioita. Vaihtoehtoiset rahoitusmallit teiden rahoittamiseen, niitähän me olemme selvittäneet. Minulla istuu työryhmä, korkeatasoinen työryhmä, jossa selvitetään myös muita kuin jo meille tuttua elinkaarimallihanketta, monia muita rahoitusmahdollisuuksia. Aion varautua kaikella tavalla siihen, että valtiontaloudessa olisi varaa toteuttaa näitä välttämättömiä liikennehankkeita. Totesin kehysyhteydessä sen, että nämä selvitykset eivät varmasti vielä minun aikanani tähän ulotu, mutta on hyvä, että meillä on sitten myös jatkossa, ehkä tulevassa hallitusneuvottelussa, olemassa parempia eväitä kuin mitä minulla oli, kun minä tähän työhöni tulin, ja tästä on juuri kysymys. (Ed. Pulliainen: Huomennahan se hallitus kaatuu, niin että ensi viikolla on uusi hallitus!) — Selvä, joo, voi olla niinkin. — Eli että näihin kaikkiin erilaisiin asioihin pitää varautua.

Ed. Saarinen toi nämä Vattin laskelmat esiin, eli mikä on kansantalouden kannalta juohevan, joustavan liikenneverkoston hyöty. Tästä on todella oiva uusi tutkimus, jossa nimenomaan kansantalouden kannalta arvioitiin tätä viiden ministerin työryhmää, mikä sen merkitys olisi jo kansantaloudelle, ja se on merkittävä. Eli nämä on todella hyvin tiedostettu. Nyt vain todella, myönnän sen, puuttuvat ne päätökset. Mutta niitä päätöksiä teemme sitten parhaamme mukaan. Valmius on. Ensimmäisen kerran nyt sitten budjettiin, budjettiriihessä. Sen enempää en tähän budjettiasiaan mene.

Täällä on tullut paljon niitä asioita esille, joita jo ryhdyimme selvittämään Konginkankaan johdosta systemaattisesti, ei suorastaan siihen liittyen, mutta keräsimme kaikkia niitä asioita ja muun muassa juuri näitä raskaan liikenteen kohtaamisonnettomuuksiin liittyviä asioita, vastuuketjuja, kaikenlaisia tällaisia äärimmäisen keskeisiä asioita, joista esimerkiksi tämä vastuuasia tuntuu olevan nyt ehkä kaikkein vaikein eri osapuolten hyväksyä tai siitä sopuun päästä.

Joukkoliikenne on todella merkittävä silloin kun ajattelemme liikenneturvallisuutta ja tähän liittyviä elementtejä. Minä toistan sen, että täällä tiedetään se, että joukkoliikennemäärärahat ovat alenevat ja silloin yhtälö ei tietysti toimi, mitenkä siinä pystymme parantamaan esimerkiksi suurten kaupunkien, asutuskeskuksien tai itse asiassa koko Suomen joukkoliikennepalveluita. Tästä syystä asetin valtiosihteereistä työryhmän. Oivalliset poliittiset valtiosihteerit selvittävät perusteellisesti sen, mitä pitäisi tehdä budjettiriiheen mennessä, jotta voisimme tämän joukkoliikenneasian hoitaa niin kuin hallitusohjelma edellyttää. Katson, että se on koko hallituksen asia, koska tämä liittyy moneen asiaan, ympäristöpolitiikkaan, turvallisuuteen, liikenteeseen, ihan itse asiassa koko meidän hallinnonalamme kokonaisuuteen, ja pidän sitä erittäin tärkeänä.

Ed. Kuosmanen kiinnitti erityisesti huomiota vesiväyliin, niitten merkitykseen siinä mielessä, että saisimme teiltä, radoilta, esimerkiksi juuri teiltä, liikennettä pois. Vesiväyliä en suinkaan väheksy, ne ovat erittäin pitkäjänteisiä asioita, ne ovat kalliita, niitä tehdään sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Sanon tietysti sen, että tämä Mäntyharjun kanava-asia on pöytälaatikossa olemassa ja se on erittäin kiistanalainen ja kallis ja katsotaan, voidaanko sille jotain ylipäätään tehdä.

Telematiikka, koko tämä liikennejärjestelmän (Puhemies koputtaa) tai ohjausjärjestelmien kehittäminen, kelivaroitukset, niitä toin esille jo puheessani varsin paljon. Keskustelu on ollut hyvää, kiitoksia siitä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustajakollegoja jo tässä vaiheessa hyvästä ja monipuolisesta keskustelusta ja myöskin liikenneministeriön ja paikalla olevien ministerien perusteellisesta valmistelusta. Huomasi, että tähän ajankohtaiskeskusteluun oli todella valmistauduttu ja vastauksiakin saatiin.

Perusasiasta me kumminkin edelleen olemme hieman eri mieltä. Minä väitän, että meidän liikenneturvallisuutemme hiljalleen heikkenee, ja osa ministereistä on sitä mieltä, että liikenneturvallisuus hieman paranee, koska tällä hetkellä kaikki tämä keskustelu viittaa siihen, että tyytyväisiä nykytilanteeseen ei olla. Täytyy vielä muistaa liikenneministeriön itse aikaisemmin tekemät päätökset. Meillä on ollut jo pitkään tavoitteena, että kuolleiden määrä liikenteessä olisi noin 250. Me olemme vielä erittäin kaukana siitä tavoitteesta, ja kehitys vaihtelee vuosittain välillä nousten, välistä mennen alaspäin.

Totta kai tie- ja rataongelmat nousivat täällä ykkösasiaksi, mutta miellyttävä oli kuulla jo tässä vaiheessa ed. Ala-Nissilän puheenvuoro, jossa hän valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan arvovallalla totesi, että nyt eduskunta on siirtynyt lausumista budjettivallan käyttöön. Tämä jo pelkästään antaa sellaisen toiveen, että syksyllä eduskunta ottaa todella budjettivallan käyttöön ja lähtee tekemään niitä konkreettisia toimenpiteitä, mitä tarvitaan myöskin liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuuden parantamiseen vaikuttaa kolme tärkeää asiaa: teiden kunto, ajoneuvojen kunto ja kaikkein tärkeimpänä kuljettajien asenteet. Kaikkiin näihin pystytään vaikuttamaan joko valtiovallan, yhteiskunnan tai yksilön tasolla. Valtiovallan parhaimmat vaikutusmahdollisuudet liikenneturvallisuuden parantamiseksi ovat teiden ja rataliikenteen rakentamis- ja kunnostusmäärärahoista päätettäessä. Keskustelussa on tullut ilmi, että ministereillä on tahtoa ja ideoita, mutta yhtä vielä puuttuu: rahaa.

Yhteiskunta tarvitsee yksilön tavoin asennemuutosta. Humalassa ei pidä mennä rattiin eikä maantie ole kilparata. Nämä on iskostettava ihmisten mieliin valistusta lisäämällä. Joka tapauksessa suurin vastuu tieliikenneturvallisuudesta on yksilöllä, joka ratin takana istuu.

Keskustelualoitteessa puhutaan alkoholin käytön lisääntymisestä ja autoveron vaikutuksista autojen kuntoon. Sekä alkoholiveron että autoveron alentaminen olisi pitänyt toteuttaa asteittain ja pitemmällä aikavälillä. Nyt sitten painitaan näiden ongelmien kanssa.

Arvoisa puhemies! Alkolukko on edistysaskel humalassa ajamisen vähentämiseksi. En usko kovempien rangaistusten ratkaisevan turvallisuusongelmia. Olosuhteiden mukaan muuttuvia nopeusrajoituskylttejä on lisättävä, siis liikennetelematiikkaa lisättävä, liikenneväyliin panostettava merkittävästi nykytasoa enemmän ja uusien ajoneuvojen verotusta kevennettävä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että kun valtion varoista päätetään, mihin niitä käytetään, asioita on priorisoitava, mutta se taso, jolla nyt rahaa käytetään liikenteeseen, on täysin kestämätön. Jos tämä keskustelu on saanut sen aikaan, että eduskunnan tahto välittyy myöskin hallitukseen ja näkyy myöskin liikenteen määrärahoissa, niin se on päässyt pitkälle silloin. Tämä nykyinen taso on kestämätön sekä liikenneturvallisuuden kannalta että myöskin kansantalouden kannalta. Ei ole viisasta se, että meidän teidemme ja ratojemme kunto menee niin huonoksi, että niillä ei voida ajaa. Ei ole myöskään viisasta se, ettei pystytä toteuttamaan niitä investointeja, joilla on merkittävä hyötyvaikutus. Sanomattakin on selvää, että tässä tärkeimmäksi nousee Tampereen läntisen ohikulkutien toinen vaihe.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa tässä keskusteluun vielä yhden yksittäisen asian, josta jätin liikenneministerille kirjallisen kysymyksen ja sain vastauksenkin, liittyen invataksien pyörätuoliasiakkaiden matkustamisen turvaamiseen. On käynyt hyvin selvästi ilmi, että pyörätuolissa matkustavien kiinnittämisessä on havaittu puutteita. On ollut onnettomuuksia, kuten Loimaan tapaus, jossa invataksi oli onnettomuudessa. Onneksi siinä ei silloin ollut kuljetettavaa. Jos olisi ollut, niin se olisi tuottanut huomattavia vaikeuksia. Ministerin vastauksessa on mainittu, että asiaa tutkii työryhmä. Toivon kyllä, että tämä ei jää nyt työryhmäasteelle vaan asia menee todella eteenpäin niin, että erityisesti lainsäädännössä huomioidaan tämä asia ja sitä kautta myöskin poliisit voivat sitten näihin epäkohtiin puuttua. Näin olen poliiseilta saanut viestiä, että tällä hetkellä siihen ei ole edellytyksiä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuonna 1997 valtioneuvosto asetti tavoitteeksi, että tänä vuonna olisi enintään 250 kuollutta liikenteessä. Niin kuin on kuultu moneen kertaan, lähempänä 400:aa se todellinen lukema on, että aika kaukana ollaan tavoitteesta. Kuolleiden polkupyöräilijöiden määrä on ilahduttavasti vähentynyt, vaikka kuultiin, että kypärän käyttö on siellä aika vähäistä varsinkin vanhempien ikäluokkien keskuudessa, ja vanhempi väkihän siellä kuoleekin. Siinä tarvitaan asennekasvatusta.

Kun täällä on opetusministeri paikalla, niin vielä kerran täytyy toistaa, että koulujen lukujärjestykseen, vaikka se on täynnä, pitää mahtua liikennevalistusta ja riittävän vaikuttavia filmejä ja muita, joita varmaan käytetään tupakan- ja huumeidenvastaisessakin kasvatustyössä.

Sitten liikennevalvonnan osalta toteaisin, että liikkuva poliisi on syytä säilyttää erillisenä organisaationa. Nythän sitä ei edes kyseenalaisteta; muutama vuosi sitäkin keskustelua käytiin. Vaikka kameravalvontaa lisätään, liikkuvalla poliisilla on oma roolinsa. Jos se sulautetaan muuhun poliisiorganisaatioon, on aivan varmaa, että liikennevalvonta selvästi vähenee.

Teitten osalta toteaisin, että ohituskaistoja tarvitaan enemmän ainakin näillä pääteillä. Siellä on vielä paljon tilaa, että pääsee ohittamaan, jos on kaistat. Niitä pitää tehdä, kun meillä ei ole varaa Ruotsin kaltaisiin leveämpiin teihin.

Omasta mielestäni kiertoliittymiäkin voitaisiin Suomessa enemmän harrastaa. Ne ovat osoittautuneet kuitenkin aika turvallisiksi, niissä sattuu aika vähän kolareita. (Välihuuto) — Pahoihin risteyksiin. — Tietenkin kevyen liikenteen väyliä me kaikki kaipaamme lisää.

Klaus  Pentti  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ministeri Luhtanen totesi, tärkein liikenneturvallisuustekijä on ratin ja penkin välissä. Näin varmasti on. Asenteisiin ja osaamiseen pitää voida vaikuttaa, samaten valvontaan ja kaikkeen siihen, mihin uuden teknologian avulla voidaan vaikuttaa. Täällä on puhuttu muun muassa vaihtuvista nopeusrajoituksista. Ottamalla näitä käyttöön voidaan varmasti vaikuttaa asenteisiin niin, että nopeudet ovat olosuhteiden mukaisia.

Ihmisten liikkumisen tarve kasvaa jatkuvasti. Työssäkäyntimatkat pitenevät, ja palvelujen hankintaan tarvitaan liikkumista. Matkailu ja myös maaseutupalvelut edellyttävät liikkumisen kannalta parempia väyliä. Siinä mielessä rahat liikenneväylien kunnossapitoon ja uusien rakentamiseen ovat tärkeitä. Niin kuin tässä salissa ja tämän illan keskusteluissa on tullut esiin, rahaa tarvitaan lisää. Nykyisillä määrärahoilla tieverkko ja rataverkko rapautuu, niin kuin me Pirkanmaalla olemme joutuneet Tampereen—Jyväskylän radan osalta toteamaan.

Kun kansalaisia kuuntelee ja sitä palautetta, mikä tulee kunnista, niin kyllä liikennerahat ja liikenneväylien kunto ovat päällimmäisiä asioita. Meillä Pirkanmaalla Kolmostien turvallisuus Ylöjärvi—Vaasa-välillä on tärkeä. Kyllä tämä ruuhkassa ajaminen ja Tampereen läntisen ohitustien rakentaminen on tärkeä asia, jonka ed. Satonenkin otti esille. Se on pirkanmaalaisille ykkösasia, ja tähän toivotaan nopeasti rahoitusta. Kevyen liikenteen väylät ovat yksi semmoinen, mitä kaivataan kovasti, ja myös sille puolelle pitäisi lisää rahaa löytyä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun vilkkukin on autossa pakollinen, niin joutuu kysymään, miksi ei sitten alkolukko. Tässä on mielestäni Suomella ja liikenne- ja viestintäministeriöllä hyvä mahdollisuus edistää asiaa koko EU:n puitteissa niin, että täällä valmistettavissa uusissa autoissa on alkolukko paikallaan. Se ratkaisee huomattavan osan kolareista ja ongelmista, lisälaitteena ei muodostu myöskään kovin kalliiksi.

Liikenneturvallisuushankkeet eri tiepiireissä on saatettava liikkeelle. Tällä hetkellä taitaa olla liki kahdeksankertainen määrä, mikä valtiontalouteen tulee liikenteestä erilaisia verotuloja, ja vastaavasti käyttö on huomattavasti pienempää. Tässä on teemahankkeiden kohdalla tekemistä. Logistiikka kohdalleen! Ei ole oikein, että se raskas liikenne, mikä on siirtynyt yhä enemmän teille, kulkee siellä. Vesiväyliä, rautateitä myöten helpotetaan painetta myös henkilöautoliikenteelle muilla teillä.

Maanteiden suolaus on lopettava tämän vuosikymmenen aikana. Suolaus luo turvallisuuden tunnetta, joka on väärää. Meillä oli muuten aikoinaan Pohjois-Savossa jopa kyltit maakunnan rajan ulkopuolella tiepiirin laittamana, siellä luki, että teitä ei suolata. Ne piti poistaa, kun jotkut luulivat, että tämä on vain ystävällisen maakunnan tervetulotoivotus. Joka tapauksessa tämä on vakava asia, jossa pitää uskaltaa mennä eteenpäin niin, että panostetaan oikeisiin asioihin, tienhoitovälineisiin, siihen tekniikkaan, mitä voidaan tänä päivänä kehittää. Esimerkiksi kuumahiekoitus on sellainen, jolla pystytään suolauksen tarve poistamaan, tällöin hiekka jämähtää jäähän ja auttaa autoilijoita.

Kaiken kaikkiaan poliisin näkyvyys on tärkeää. Suomalaiseen kulttuuriin istuvat huonosti peltipoliisit tai jopa pahvipoliisit. Nopeusrajoitukset kesäliikenteessä kuivilla suorilla teillä aiheuttavat jopa ärtymystä, aggressioita, ja tässä suhteessa ne eivät kyllä ole välttämättä niitä parhaita vastauksia. Mutta poliisin näkyminen liikenteessä on kohdallaan, ja tähän liittyy myös tämä opetustoiminta ja kaiken kaikkiaan se valistustyö, mitä liikennepolitiikassa voidaan tehdä.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo täällä esittelypuheenvuorossaan esitti puhemiesneuvostolle kiitokset siitä, että asia saatettiin eduskunnan isoon saliin keskusteltavaksi. Haluan taas puhemiesneuvoston jäsenenä kiittää ed. Saloa ja kumppaneita siitä, että olette tämän aloitteen tehneet ja sillä tavoin nostaneet nämä kysymykset, jotka ovat nyt monesta syystä hyvin ajankohtaiset, tähän eduskuntakeskusteluun. Tietenkin aina mietiskelee sitä, mikä tämän tyyppisten keskustelujen lopullinen tarkoitus on ja mitä tämä keskustelu mahtaa vaikuttaa.

Kun nyt olen saanut liikennöidä Koskenkylän—Kouvolan uutta väylää ja odotellut siihen leveäkaistamerkintää, jos tästä vaikuttavuudesta jotain haluaisin toivomuksena esittää liikenneministerille, niin voisitteko edistää sitä, että nämä leveäkaistamerkinnät saataisiin sinne ennen kuin unohtuu? Nimittäin ihmiset alkavat nyt ajaa ihan niin kuin tavallista tietä. Ei ole iso asia panna leveäkaistamerkinnät sinne. Tämä on vain tällainen toivomus, ja toivon mukaan jonakin päivänä sitten ministeri on vaikuttanut tähän asiaan.

Toisekseen, kun seuraa tätä keskustelua, niin kuin yleensäkin, aina täällä ensimmäisenä nousee esille raha ja sen puute. On tietysti ihan paikallaan, että puhutaan siitä, koska se saattaa olla hyvinkin tosi asia, mutta aina ei ole kysymys siitä, että tarvitaan lisää rahaa. Jonkun asian voi ajatella niinpäin, että laittamalla vähän rahaa sinne sitä tarvitsee tulevaisuudessa vielä vähemmän elikkä päätöksillä rahoittaa jotakin hanketta voidaan säästää lisärahoituksen tarve.

Tähän aion nyt muutaman sanan osalta puuttua sen takia, että liikenneministeriölle ja ministerin valtiosihteerille Purolle on tietojeni mukaan esitelty kouvolalaisen yrittäjän toimesta tällainen ajantasainen tieliikenteen telematiikkajärjestelmä Atte. Kun tämä on yksityisen yrittäjän ideoima suomalaiselle pk-teollisuudelle, hyvin sopiva ja tuotekehittelyjärjestelmään liittyvä, it-teollisuuteen liittyvä järjestelmä, (Puhemies koputtaa) niin kaikki perusteet sen asian hoitamiselle on koottu sinne, ja se liittyy myöskin EU-lainsäädäntöön. Haluaisin kysyä siitä, miten pitkälle tällainen ajantasainen tieliikenteen telematiikkajärjestelmä pääsee näissä liikenne- ja viestintäministeriön priorisointisuunnitelmissa, mistä ministeri äsken omassa puheenvuorossaan sanoi, että hänellä on suunnitelmia.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Väsymys on riski liikenteessä. Raskaassa liikenteessä väsymyksen aiheuttamaa riskiä pyritään vähentämään ajo- ja lepoaikalainsäädännöllä, joka siis käytännössä edellyttää kuljetustyössä säännöllistä taukojen pitämistä ja lepoajan viettämistä.

Lepoajan viettoon tarvittavien tauko- ja levähdyspaikkojen järjestämisestä ei ole säädetty, sitä ei ole säädetty kenenkään vastuulle. Käytännössä taukopaikkojen ja palveluiden järjestäminen on jäänyt yksityisten yrittäjien harteille. Esimerkiksi kuntasektori on säätänyt pääasiassa pysäköintiin vain rajoituksia ja kieltoja.

Koska raskaan liikenteen taukopaikkoja ei ole myöskään säädelty Tiehallinnon toimintatavoitteissa, ei sen ylläpitämien pysäköinti- ja levähdysalueiden varustus vastaa millään tavalla sosiaali- tai taukotiloille asetettavia vaatimuksia. Liikenneympäristön ja taukopaikkojen suunnitteluun liittyvät puutteet ovat johtaneet liikenneturvallisuuden, kuljettajien työsuojelun ja ympäristön kannalta varsin ongelmallisiin tilanteisiin. Näiden taukopaikkojen ja palveluiden vähäisyyden vuoksi lainsäädännön noudattaminen, lepoajan viettäminen ja kuljettajien henkilökohtaisista tarpeista lähtevä työn tauottaminen on hankalaa. Käsittääkseni mitään suunnitelmaa tämän taukopaikkaverkoston lisäämiseksi ei ole. Minun mielestäni tämä on erittäin vakava puute ja siihen tulisi ehdottomasti nyt tarttua.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että eduskunta keskustelee liikenneturvallisuudesta. Täällä on toki käyty monia ajankohtaiskeskusteluja ja niissä on aiemminkin nostettu esiin hyviä hankkeita, on tuotu esiin hyviä kehittämisehdotuksia. Tärkeintä on kuitenkin, että hallituksen ministerit kuuntelevat korvat höröllään, mitä täällä puhutaan, ja ryhtyvät toimenpiteisiin. Hallitus kuitenkin on kaikkivoipa näissä asioissa, voidaan sanoa.

Tieliikenteessä varmasti asenteet, lainsäädäntö ja liikenneväylien rahoitus ovat sellaiset kolme tekijää, joilla pystytään vaikuttamaan. Mitä tulee rahoitukseen, niin ainakaan lisärahoituksesta ei kannata paljon enää ilmeisesti puhua, vaikka liikenneministeri itse täälläkin on puhunut siitä lisärahoitustarpeesta ja niistä hankkeista. Sen vuoksi ei ehkä kannata lisärahoituksesta enää puhua, koska itse pääministeri on noin viikko sitten Kaleva-lehden mukaan lausunut, että liikenneväylille ei enää lisää rahaa. Tämä kai sitten on selvää tällä vaalikaudella, kun pääministeri kerran on näin lausunut.

Mutta minä haluaisin lausua tässä esimerkin siitä, miten lainsäädännöllä todellakin voidaan vaikuttaa. Nimittäin vielä viime vuoteen asti törkeästä piittaamattomuudesta liikenteessä saattoi saada maksimissaan kuukauden ajokiellon. Nyt, nykyisen lainsäädännön mukaan, tämä kuukauden ajokielto on minimi ja maksimi on yksi vuosi. Poliisilta saatujen tietojen mukaan tämä on erittäin paljon vaikuttanut asenteisiin ja nimenomaan törkeistä piittaamattomuuksista kun on näitä vuoden mittaisia ajokieltoja langetettu, niin se alkaa purra. Tämä on poliisin mielipide. On hyvä, että keskustellaan, ja jos tahtoa on, löytyy myös keinot.

Arvoisa puhemies! Jäämme odottamaan hallituksen hyviä päätöksiä, ja näitä keinoja varmasti sitten löytyy.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! En pyrikään kaikkiin näihinkään esitettyihin kysymyksiin vastaamaan tyhjentävästi, mutta ihan muutama havainto. Alkolukkokokeilu, siis se laki kokeilusta tulee nyt heinäkuussa voimaan, ja se otettiin Suomessa, niin kuin eduskunta päätti juuri äsken, kolmevuotisena kokeiluna. Tästä kokeilusta saatavien kokemusten pohjalta sitten katsomme, oliko se sellainen, että se on hyvä ottaa käyttöön pakollisena. Siinä oli monia syitä, esimerkiksi se, onko halukkaita käyttäjiä, ja se, että Suomessa on vielä kovin vähän laitetoimittajia: meillä on pari, kun Ruotsissa niitä on jo useita kymmeniä jne. Katsotaan, miten tämä kokeilu vetää. Minä pidän tärkeänä sitä, että rattijuopot saadaan kuriin sikäli, että vaikka täällä kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Salo oli pessimistinen siinä, että liikenneturvallisuus ei ehkä parane, niin sanotaan näin, että jos me rattijuopot saamme kuriin, se tietää jo 80 kuolonuhrin vähenemistä vuodessa. Sillä olisi aika suuri merkitys liikennekuolemien määrässä. Tämä on eräs sellainen asia, mihinkä todella pitää kiinnittää huomiota.

Tähän liittyy myös täällä esiin tullut kysymys, joka koskee liikkuvaan poliisiin kohdistuvia vähennyksiä. Vaikka tämä on ministeri Rajamäen aluetta, sanoisin vaan näin, että tämä tänään luovutettu valvontatyöryhmän tehostamisesitys, jonka teimme yhdessä sisäministeriön kanssa, tähtää siihen, että liikkuvalla poliisilla on erittäin merkittäviä tehtäviä tässä valvonnassa. Katsoisin pikemminkin niin, että liikkuvaa poliisia tarvitaan entistä enemmän tässä työssä.

Ed. Harkimo otti esille nämä ajoaikakysymykset, lepotauot ja tähän liittyvät asiat. Se on kovin monimutkainen vyyhti, erittäin vaikea, ja tämähän johtuu EU-direktiiveistä ja niiden monimutkaisista sääntelyjärjestelmistä. Minä en tunne lepopaikka- ja taukorakennelmien nykyhetkistä tilannetta. Uskon näin, että jos näistä on direktiiveissä mainintoja tai muuta siihen viittaavaa — toki ne ovat aivan oleellinen osa tätä lepotauon käyttämistä ja toteuttamista — siitä pitää ottaa vaan nyt selvä, missä vaiheessa ollaan. Mutta sen tiedän, että nämä liittyvät tähän direktiivikokonaisuuteen.

Puhemies! Tässä minun vastaukseni tällä kertaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Kiitän teitä tästä lähes kaksituntisesta asiallisesta ja hyvästä keskustelusta. Tästä on jäänyt varmasti kaikille meille paljon antia, ja tiedän, että myöskin alan liikenneturvallisuudesta kiinnostuneet toimijat seuraavat jo huomenna netistä tätä keskustelua, mitä eduskunta on linjannut, ja ilolla panen merkille, että lehteriltä seuraa keskusteluamme myöskin Tiehallinnon pääjohtaja. Sekin osoittaa, että tätä keskustelua seurataan ja halutaan katsoa, mitä linjauksia eduskunta tekee.

Täällä on monessa puheenvuorossa viitattu kuitenkin rahaan. Alkupuheenvuorossani, kun esittelyn tein, korostin hallituksen strategia-asiakirjasta suoraan lainatakseni, että tieliikenneonnettomuudet aiheuttavat yhteiskunnalle 3 miljardin euron suuruiset kustannukset. 3 miljardin euron! Jos me lisäämme vuosittain esimerkiksi tieliikennemäärärahoja 150 miljoonaa euroa, niin se on vain 5 prosenttia siitä summasta. 5 prosenttia siitä summasta! Se 150 miljoonaa euroa olisi varmaan se minimivaatimus, mitä me tarvitsisimme esimerkiksi kevyen liikenteen väylien ja ajokaistojen turvakaiteiden rakentamiseen ja teiden leventämiseen jne. Eli jos me satsaamme oikeaan aikaan, kuten tekee Ruotsi, kuten tekee Saksa, elvytämme suomalaista politiikkaa ja työllisyyttä, niin se myöskin säästää kustannuksia. Tämä kokonaistaloudellinen ajattelu meidän täytyisi ottaa nyt huomioon. Minä tulen, ministeri Luhtanen, teidän kanssanne olemaan samaa mieltä sen jälkeen, kun näen, että meidän seuraavassa kehyksessämme kolmen neljän vuoden ajalle tiemäärärahoja lisätään vähintään se 150 miljoonaa euroa. Tiedän, että myöskin liikenneturvallisuus tulee sen jälkeen paranemaan.