Herra puhemies! Kokoomus ilmoitti jo ennen vaaleja, että konsensuksen aika ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ohitse, nyt on suoran puheen aika — ei ehkä onneksi vielä suoran toiminnan aika — ja tämän mukaisesti puolue on myös jatkanut esiintymistään. Kokoomuksellahan on luonnollisesti täysi oikeus haastaa myöskin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, esittää siihen muutoksia, samoin kuin siihen tyylilajiin, jonka se on valinnut. Tämä on luonnollinen osa demokratiaa, ja kaikista asioista pitää voida keskustella ihan samalla lailla. Ulkopolitiikka ei ole tästä mikään poikkeus. Mutta ongelmaksi tämä nousee silloin, jos ja kun kokoomus hallituspuolueenakin myös ministereittensä suulla jatkaa tähän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kohdistuvia muutoksia ikään kuin oppositiopuolueena.

Sen vuoksi kysyn pääministeri Vanhaselta, millä tavoin hän aikoo varmistaa sen, ettei eri ministereiden esiintymisistä syntyisi enää hämmennystä ja epätietoisuutta ulkomailla tai kotimaassa siitä, mikä on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asemoituminen ja mikä on meidän linjamme.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Meidän asennoitumisemme ja linjamme on määritelty kaikissa niissä päätöksissä, joita on tehty, ja tietysti ulkopolitiikassahan toimii se perinne, että aikaisemmat päätökset, vaikka ne olisivat vähän kauempaakin takaa päin, ellei niitä ole muutettu, ovat olemassa. Samoin hallitusohjelmasta on luettavissa hallituksen linja. Nyt jos tässä paljon puhetta herättäneessä ministeri Häkämiehen puheessa — joka puheena kannattaa lukea, erinomainen puhe, (Vasemmalta: On luettu!) — hyvä — (Hälinää) yhdestä tämmöisestä tehokeinosta syntyi käsitys tästä turvallisuushaasteestamme, niin sen osalla itsekin olen todennut, että siinä on sävyero mutta että hallitus tulee uuden turvaselonteon valmistelemaan selkeästi tämän laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta, ja se on minusta tehty ihan riittävällä tavalla tiettäväksi myös viimeisten päivien aikana.

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen on ollut aika pidättyväinen arvioimaan tämän mainitun puheen sisältöä. Hän on kehottanut lukemaan sen tarkoin. Ainakin minä luin sen kokonaisuudessaan jo ennen kuin lausuin siitä yhtään mitään, ja tämän jälkeen jään todellakin kysymään:

Tarkoittaako pääministeri sitä, että jos jätetään pelkästään nämä retoriset, kyseenalaiset tyylikeinot tai se, missä puhe pidettiin, pois, siinä ei todellakaan ollut mitään huomauttamista, ja muodostaako se sen pohjan, jolla hallitus aikoo valmistella sitten tulevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekonsa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Selonteko tullaan valmistelemaan laajan turvallisuuskäsitteen ja turvallisuushaasteen näkökulmasta, ja sen olen selkeästi sanonut. Se on myös tässä selonteon valmisteluohjeessa kirjallisesti annettu tehtäväksi, ja tämä on tehty hyvin selväksi.

Arvoisa puhemies! Todella, niin kuin pääministeri sanoi, ministeri Häkämiehen puhe kannattaa lukea kokonaisuudessaan. On itse asiassa kaksi eri asiaa herättää keskustelua, jota tässä on pyydetty moneen kertaan, ulkopoliittista keskustelua, ja tehdä ulkopolitiikkaa. Ministerin linjapuhe, joka pidetään ulkomailla, on teko, ulkopoliittinen teko. Sanat ovat tekoja, ja näistä sanoista pitää ministerin myös pystyä vastamaan. Siinä puheenvuorossa oli useita kohtia, jotka olivat kiinnostavia, ei ainoastaan tämä retorinen huomautus, että Venäjä on Suomelle tärkeä turvallisuushaaste. Not only for Finland, but all of us, ei ainoastaan Suomelle, vaan kaikille meille. Minä kysyn:

Onko Venäjä koko maailmalle keskeisin turvallisuushaaste?

Siellä viitataan siihen, että Venäjä on saatava vastuulliseksi toimijaksi Euroopassa alueellamme, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Näin toteaa ministeri Häkämies. Siellä pohdiskellaan sitä, että Naton nopean toiminnan joukot ja Euroopan unionin nopean toiminnan joukot on saatava yhteensovitetuksi, ja tehdään kolmen kohdan ohjelma ja pohditaan, mikä saa Suomen puolustusministeriön pohtimaan Naton joukkojen yhteensopivuutta. Siellä vielä todetaan siitä, että Suomi on molemmissa blokeissa mukana: Natossa ja EU:ssa. Minua kiinnostaa ulkopolitiikassa ilmaus "sanat ovat tekoja".

Ministeri Häkämies, mitä nämä sanat tarkoittavat?

Puolustusministeri  Jyri  Häkämies

Arvoisa puhemies! On ihan helppo yhtyä pääministerin suositukseen, että tuohon puheeseen kannattaa tutustua. Puheen alussa käsittelen Suomen puolustusratkaisun peruslinjauksia. Sen jälkeen siirryn käsittelemään muun muassa kansainvälisen kriisinhallinnan haasteita, joissa peräänkuulutan EU:n ja Naton toiminnan parempaa yhteensopivuutta, koska ne toimivat monissa kohti yhdessä. Tämän jälkeen totean, että nyt tulen puheessani Suomen lähialueelle, ja totean, että Venäjä on meille haaste. Se on haaste siinä mielessä, että, niin kuin tunnettua on, Venäjä on vaurastunut öljytuloillaan, se varustautuu ja haluaa tulla huomioon otetuksi kansainvälisessä politiikassa entistä enemmän. Tästä on paljon merkkejä. Peräänkuulutan sitä, että Suomen tulee olla tässä asiassa aloitteellinen, vetää mukaan Venäjää. Minusta tämä näkökulma Venäjän osalta on positiivinen ja tämmöinen aloitteellinen Suomen osalta.

Kun sitten toteatte EU:n nopean toiminnan joukoista ja Nrf:stä, niin todellakin niiden yhteistyön kehittäminen on ainakin tähän asti ollut linjauksena, jota hallitus on kannattanut, jolla on ollut eduskunnan tuki.

Arvoisa puhemies! Tästä suurvaltaroolin etsimisestä: Myös kiista Viron Pronssisoturi-patsaasta herätti monien huomiota. Lehdissä edelleen kerrotaan, että Venäjän sotilaskoneet ovat viime aikoina lentäneet jälleen laajemmalla alueella, ja siviilisukellusvene teki tunnetun sukelluksen pohjoisen jäätikön alle. Huomiota on kiinnitetty myös Venäjän asenteeseen tavanomaisten aseiden rajoittamissopimukseen. Kaikki tämä ja tähän liittyvä keskustelu luonnollisesti on hämmentänyt joitakin kansalaisia.

Onko Venäjä Suomelle turvallisuushaaste tai kenties jopa uhka? Mitä te, herra pääministeri, vastaatte?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, meidän päälähtökohtamme on se, että meidän haasteemme on paljon laajemmalla. Mutta myös Venäjällä on useita haasteita, jotka otetaan huomioon, on otettu jo nyt voimassa olevassa selonteossa huomioon. Niitä on aina heidän, voi sanoa, vanhoista laitoksistaan lähtevästä ydinturvallisuushaasteestaan erilaisiin muihin ympäristöhaasteisiin, jotka tunnetaan hyvin. Kansanterveys asettaa selkeitä haasteita. Myös oma haasteensa on se, mikä tulee Venäjän taloudellinen käyttäytyminen olemaan jne.

Mutta näiden rinnalla minusta suomalaisten ei kuitenkaan kannata pelätä sitä, että Venäjä olisi jotenkin erityisesti sotilaallinen uhka meille. Olen huomannut, että aivan liian monet ovat vetäneet jotenkin yhtäläisyysmerkit siihen, että haaste on samalla uhka. Suomi ei koe sotilaallista uhkaa Venäjältä. Venäjä on valtio, joka, niin kuin erittäin monet muutkin valtiot, me mukaan lukien, nykyaikaistaa puolustustaan, armeijaansa. Se on jokaisen maan tehtävä, eikä sitä pidä kokea minkäänlaiseksi erityiseksi uhaksi. Eli haluan kyllä hallituksen puolesta vakuuttaa sitä, että suomalaisten kannattaa Venäjä ottaa positiivisena mahdollisuutena eikä kokea sitä sotilaallisena haasteena. Sitä se ei ole.

Herra puhemies! On mielenkiintoista, että ed. Tuomioja kysyy tästä asiasta ja vaatii ulkopoliittista konsensusta. Mitä ed. Tuomiojaan tulee, niin Eec:n vapaakauppasopimuksesta lähtien hänet on tunnettu henkilönä, joka haluaa keskustella ulkopolitiikasta, haastaa virallisen ulkopolitiikan. Mielenkiintoista on, että hän haluaa tukahduttaa keskustelua. Ja jos muistamme Lipposen hallituksia, kun te olitte ulkoministeri, ja teidän blogejanne, niin niissä haluttiin keskustelua eikä keskustelun tukahduttamista. (Ed. Tuomioja: Niinhän minä totesin nytkin!) Mielestäni on tärkeätä, että uskalletaan kuitenkin puhua rehellisesti ulkopolitiikasta. Ja kai, ottaen huomioon Venäjän nykyinen kehitys, Venäjä on meille turvallisuushaaste ja myöskin meidän ympäristöllemme.

Mutta, ministeri Häkämies, teidän puheessanne te toteatte, että Nato ei ole vastaus Suomen puolustukseen, mutta te ette puhu puheessanne mitään siitä, että Nato-optio on käytettävissä. Miksi te olette unohtanut tämän? (Naurua)

Puolustusministeri Jyri  Häkämies

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi on kyllä tässä kritiikissään oikeassa. Totean tuossa puheessani, että hallitus valmistelee turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, mutta ne, jotka odottavat suuria mullistuksia tuolta selonteolta tai Suomen tulevalta linjalta, tulevat pettymään. Alleviivasin tuossa puheessani moneen kertaan, että meillä on yleinen asevelvollisuus, meillä on alueellinen puolustus ja uskottavat omat puolustusvoimat. Näin ollen otan tuon kritiikin vastaan.

Herra puhemies! Kun ministeri Häkämies piti tämän puheevuoronsa siellä Yhdysvalloissa, niin kyllä tämä foorumi pakottaa välttämättä kysymään sen tavan vuoksi, jolla tämä esitettiin ja jolla se on tullut julki, missä ominaisuudessa ministeri esiintyi. Ja näitä mahdollisuuksiahan olisi useita. Ehkä saamme vastauksen puolustusministerinä, sinivihreän hallituksen edustajana, kokoomuksen edustajana, Kymenlaakson kauppakamarin edustajana tai ehkä Suomi—Neuvostoliitto-seuran, anteeksi, Suomi—Venäjä-seuran (Naurua) valtuuston varapuheenjohtajana, jollainen myös olette.

Herra puhemies! Saanko jatkaa? (Naurua — Ed. Zyskowicz: Osoittaa, missä maailmassa vasemmistoliitto vielä elää!) — Herra puhemies! Vakavammin, herra puhemies, tämä samainen tutkimuslaitos, jossa ministeri esiintyi, Csis, ihan hiljakkoin arvioi Afganistanin tilannetta nimeten sen myös kolmeksi haasteeksi. Ja nämä kolme haastetta, jota nimeä siellä käytettiin, olivat nimenomaan, että afgaanit ovat menettämässä luottamuksen hallituksen kykyyn väkivallan lisääntyessä, toisena haasteena kansalaisten toiveet eivät muutoinkaan täyty, ja kolmantena haasteena, että kaikissa suhteissa tilanne on heikentynyt, paitsi kieltämättä talouden ja naisten oikeuksien suhteen.

Aikooko nyt hallitus jatkaa tätä avointa ja keskustelevaa ulkopolitiikkaa? Saammeko täällä eduskunnassa kaikki kansanedustajat keskustella Afganistanin tilanteesta, yleensä Suomen suhtautumisesta kriisinhallintaan? Onko tämä avoimuus vain USA:ssa ja vain silloin, kuin kokoomuksen ministeri esiintyy?

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Hyvä kysymys. Perustelut olivat aika nostalgisia. Voisiko tähän Afganistan-selontekoon liittyen sanoa, että keskustelu on käynnissä parhaillaan hallituksen ja eduskunnan johdon välillä siitä, mikä on se muoto, jolla Afganistan-asiaa tullaan eduskunnassa käsittelemään. Itse pidän henkilökohtaisesti tässä vaiheessa parhaimpana ajatuksena sitä, että asianomaiset valiokunnat tulevat sen käsittelemään, sen vuoksi, että kohta sen jälkeen meille tulee joka tapauksessa lain edellyttämä Euroopan unionin taistelujoukkojen asettamista koskeva selonteon velvoite toteutettavaksi täällä eduskunnassa, ja tuntuisi oudolta, mikäli täällä on kaksi selontekoa samasta aihepiiristä samaan aikaan käytettävissä. Mutta jos eduskunta haluaa, niin luonnollisesti annamme myös Afganistanista selonteon mallisen selvityksen käytettäväksi eduskunnan arvioitavaksi. Mutta koko syksy tullaan tätä tematiikkaa epäilemättä käsittelemään. Millään tavalla sammutetuin lyhdyin ei yhtään kriisinhallintaratkaisua siviilipuolella, ei sotilaspuolella olla tietenkään valmistelemassa.

Arvoisa herra puhemies! Varmasti puhe sisällöltään oli hyvä, mutta yksi omena voi pilata koko sen omenakorin, ja tässä tapauksessa nämä sanat "Venäjä, Venäjä, Venäjä" pilasivat tuon hyvän puheen.

Kun te käytitte, ministeri Häkämies, tuota ilmaisua, että se koskee meitä kaikkia, niin luuletteko te, että esimerkiksi Angela Merkel tai Sarkozy Ranskassa sisällyttää Venäjän siihen kolmeen kärkeen, kolmeen turvallisuushaasteeseen? Ihmettelen, jos te ette ole tietoinen siitä, mikä esimerkiksi Keski-Euroopassa eniten uhkaa ja on suuri haaste. Se on fundamentalistinen islamistinen liike. Kyllä te olisitte sen voinut mainita. Se olisi mennyt paljon paljon paremmin perille eikä olisi tuottanut meillä ongelmia. (Eduskunnasta: Ja ilmastonmuutos!)

Puolustusministeri Jyri  Häkämies

Arvoisa puhemies! Olen todennut, että tuo ed. Kalliksen esille nostama retoriikka ei kiistatta ollut kovin onnistunut, koska se on johtanut tämän tyyppiseen keskusteluun, ja totta kai vastuuta on silloin puhujalla ja sanojalla. Mutta kysyitte, olisiko joku toinen tarkastellut näitä haasteita ja maininnut Venäjän siinä yhteydessä. Minä haluan alleviivata, että se Venäjä tuli kuvaan mukaan silloin, kun tulin Suomen lähiympäristöön, ja edelleenkin sanoisin näin, kun on kysytty, miksi käsittelin Venäjää tuossa puheessa, jonka siis pidin tutkijayhteisössä puolustusministerinä — en varmastikaan Suomi—Venäjä-seuran valtuuston varapuheenjohtajana — että haluan painottaa sitä, että jos olisin tarkastellut näitä haasteita, lähiympäristöä ja jättänyt Venäjän tykkänään käsittelemättä, jättänyt käsittelemättä Venäjän voimistumisen, kasvavan vaikutusvallan, ehkäpä sitä poisjättöä olisi enemmänkin ihmetelty.

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt pääministeri Vanhaselta, kun tästä on noussut tällainen häly, onko hallituksessa mietitty, miten jatkossa ulkopoliittisten puheenvuorojen osalta saataisiin sellaista yhtenäisyyttä aikaan, ettei pääministerin tai presidentin tarvitse irtisanoutua ministerien puheenvuoroista. Mielestäni olisi tärkeää, että Suomen kuva näissä asioissa olisi yhtenäinen, vaikka käydään muuten vilkasta ulkopoliittista keskustelua. Ja toisaalta, miten varmistetaan, että tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa nimenomaan laajan turvallisuuskäsitteen asiat tulevat esille? Pidän kyllä tätä ministeri Häkämiehen puhetta jonkin verran yksipuolisena pelkästään Venäjän esille nostamisessa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Laaja turvallisuus tulee olemaan edellistäkin selontekoa voimakkaammin esillä tässä selonteossa. Minusta siihen kannattaa Suomessa tottua. Perinteellinen sotilaallinen ajattelu jää meidän turvallisuusajattelussamme tärkeydestään huolimatta näiden muiden haasteiden rinnalle. Se on yksi tekijä, mutta meillä on paljon muitakin, joilla vaikutamme Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen sekä täällä Suomessa että suomalaisten ollessa maailmalla. Me emme aio mitään kontrollikomiteaa ministereiden puheille laittaa. Me ministerit puhumme aika paljon myös ulkomailla. Lähtökohta on ollut aina myös ulkopoliittisissa puheissa se, että puheissa edustetaan sitä linjaa, joka meillä on, niitä päätöksiä, joita on tehty, mutta sananvalinnat ja retoriikka ovat aina jokaisen henkilökohtaisia. Eikä sitä, jos puheita etukäteen toimitetaan toisten luettavaksi, tehdä niin, että joku toinen olisi kontrolloimassa sitä ja vahtimassa, mitä toinen puhuu, vaan enemmänkin annetaan mahdollisuus ennakkoon lukea, koska useastihan näistä keskustelua syntyy. Eli mitään kontrollikomiteaa ei tulla perustamaan.

Puhemies! Tässä vaiheessa on ehkä hyvä todeta se, mistä varmasti kaikki olemme lopultakin samaa mieltä, elikkä se, että suurvallan naapurissa pieni maa — tässä tapauksessa Suomi — voi todeta, että suurvalta on aina meille haaste, joskus hyvässä, joskus pahassa, tässä tilanteessa ja tätä nykyä jo pitkään Venäjä meille ennen kaikkea hyvässä. Iivana Julman ajat ovat takana, ja kun länteen katsotaan, niin myöskin Kaarle XII:n ajat.

Mutta, ministeri Katainen, ei kai sentään tästä ole kysymys, kun te peräänkuulutatte oivalluksia ulkopolitiikkaan, uusia sellaisia, peräänkuulutatte suoraa puhetta ulkopolitiikasta? Kysyn näin, koska kokoomuksen puheenvuorot ulkopolitiikasta ovat olleet ikään kuin sanojen kuoria, hylsyjä vailla sisältöä. Parhaimmillaankin ne ovat olleet lähinnä Paasikiven ajan, Kekkosen ajan mantrojen toistoa vähän uuteen kuosiin puettuna. Minulle kyllä tästä tohinasta jää käteen ennen kaikkea se, että tässä käytetään ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan välineenä. Kokoomuksen kasvojen kohotus on meneillään. Siksipä kysynkin vielä ...

Lyhyt kysymys ministeri Kataiselle: Mitä se on se suora puhe, jolla te täytätte nämä hylsyt, ettei täällä tarvitse pelkkää tyhjää pauketta kuunnella?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Ed. Kalliomäki on siinä väärässä, että tämä olisi joku kasvojenkohotusoperaatio. Puhutaan itse asiassa suoraan asiasta. Jos olette lukenut vaikkapa nyt ministeri Häkämiehen puheen, niin olette sieltä voinut tulla hyvinkin siihen tulokseen, että se oli syvälle asiaa. Tämän syksyn aikana hallitus tuo lukuisia esityksiä ulkopolitiikkaan ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa, joissa on nimenomaan mahdollisuus puhua sisällöistä. Tämä on se asiallinen tarkoitus.

Kuten olen aiemmin puheissanikin todennut, suomalainen hieno perinne on konsensushakuisuus ja sitä pitää myös jatkossa vaalia, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hallitus syyttäisi oppositiokansanedustajia siitä, jos he ovat eri mieltä hallituksen kanssa joistakin keskeisistä kysymyksistä, kuten viime hallituskaudella kävi. Kun olimme eri mieltä esimerkiksi turvatakuuasioista, meitä syytettiin konsensuksen rikkomisesta, vaikka emme pystyneet osallistumaan hallituksen linjausten käsittelyyn emmekä määrittelyyn ja olimme sydämestämme toista mieltä. Tämän haluan tuoda myös selvästi esille. Avoimuuteen kuuluu se, (Puhemies: Ministeri Katainen, vastaukseen varattu aika on käytetty!) että saa olla rauhassa myös eri mieltä, vaikka pyritään yhteistyöhön.

Herra puhemies! Ruotsi ja Norja ovat vastikään tehneet erittäin pitkälle menevän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyösopimuksen. On aika käsittämätöntä, mitenkä vähän tästä on Suomessa käyty mitään julkista keskustelua. Tuskin on noteerattu koko asiaa. Tässä niiden välisessä keskustelussa ja dialogissa on tultu siihen tulokseen, että Suomi toivottaisiin tervetulleeksi tähän samaan yhteistyöhön. Kysyisin:

Millä tavalla hallitus aikoo suhtautua tähän kysymykseen, ja onko jo käynnistetty keskusteluja Ruotsin ja Norjan kanssa nimenomaan näistä aihepiireistä, jotka tässä erittäin tärkeässä yhteistyösopimuksessa ovat tulleet mainituiksi?

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Neljä kertaa olemme nyt tämän hallituksen toimikauden aikana tavanneet Ruotsin ja Norjan ulkoministerit ja samoin puolustushallinnon keskeisimpiä virkamiehiä. Olemme valmistelemassa parhaillaan Bodöhön suuntautuvaa yhteistä matkaa Norjan ja Ruotsin ulkoministereiden kanssa, ja sitä yhteistyötä tullaan entisestään tiivistämään. Olemme sitä myöskin Suomessa käsitelleet ja todenneet sen olennaiseksi lisäarvoksi, kun valmistellaan esimerkiksi Pohjoismaiden yhteisiä näkemyksiä kansainvälisen kriisinhallinnan operaatioihin eri puolilla maailmaa YK:n alaisuudessa, EU:n alaisuudessa, Naton alaisuudessa ja Etyj:n alaisuudessa, eli kysymys on oikeutettu ja tuore siinä katsannossa, että juuri näin on tarkoitus toimia ja sitä on pantu myöskin liikkeelle. Samoin olen ymmärtänyt, että puolustusministerien suunnalla toteutetaan samankaltaista yhteistyömallia.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ihan jatkona ministeri Kanervan puheeseen. Todellakin näin. Tällähän on oma historiansa, tällä pohjoismaisella yhteistyöllä. Tuossa kesän korvalla, kun pohjoismaiset puolustusministerit kokoontuivat, kävimme lävitse kunkin maan ikään kuin erilaisten selvitysten valmistelutilannetta, muun muassa tätä Ruotsin ja Norjan kyseistä selvitystä, ja totesimme, että lisäämme entisestään tiedonvaihtoa ja haemme yhteistyömahdollisuuksia. Varmaankin ne yhteistyömahdollisuudet ovat rajalliset, mutta esimerkiksi hankinnoissa, koulutuksessa, tämän tyyppisissä, meillä on perinteitä ja varmaankin tulevaisuudessa tehdään yhteistyötä pohjoismaisella tasolla.

Arvoisa herra puhemies! Linjasta pitää olla kysymys, ja sen perään tässä kysellään. Eikö se on nyt vähän noloa, että Suomi oli hönkimässä näihin Naton nopean toiminnan joukkoihin jopa niin nopeasti, ettei Natokaan ollut siihen valmis ja kiinnostunut? Tämä on mielestäni aika hämmästyttävää. Samoin EU:n taistelujoukoissa ollaan jo toista kertaa kahvoissa kiinni, että voi kun päästäisiin lähtemään, mutta YK:n tehtävät Darfurissa ja muualla eivät kelpaa. Mikä on nyt se nokkimajärjestys, minkä mukaan mennään? Eikö sen pitäisi olla niin, että Suomessa puolustetaan Suomea, on alueellinen puolustus, yleinen asevelvollisuus ja tämä, ja sitten vasta tulevat nämä maailman kotkotukset? Mikä on nyt se järjestys: Nato, EU, YK?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Me olemme 50 vuotta sitten antaneet oman ison panoksemme kansainväliseen rauhanturvatoimintaan, ja tässä painotuksessa olemme varmaan ed. Soinin kanssa eri mieltä, eli me osallistumme rauhanturvatoimintaan ja kriisinhallintatoimintaan ja kannamme siinä kansainvälisen vastuun ja teemme sen sellaisella tavalla, että ne voimavarat ja se osaaminen, joita tähän käytetään, ovat aina käytettävissämme myös oman maamme puolustamiseen.

YK:n puolesta nimenomaan on vedottu ja toivottu, että jäsenmaat kehittäisivät nopean toiminnan valmiuksia. Me näimme, mitä seurauksia aiheutui siitä, kun Länsi-Balkanin avuksi ei ollut mitään nopeaa toimintaa löydettävissä, vaan siellä tapahtui kansanmurhia ja me muut katsoimme vain sivusta. Sen jälkeen on sekä EU:n puitteissa että Naton puitteissa pyritty luomaan valmiuksia, että päästäisiin muutamassa päivässä tilanteisiin, joissa voidaan esimerkiksi kansanmurhia estää, ja tätä työtä tehdään nyt EU:n puitteissa. Siinä olemme mukana ja seuraamme luonnollisesti hyvin kiinnostuneina sitä, miten Nato kehittää vastaavia omia voimiaan. On luonnollista, että tämä työ tapahtuu myös läheisessä yhteistyössä, että ei tule turhia päällekkäisyyksiä vaan että EU ja Nato toimivat myös yhteistyössä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ulkopolitiikan pitää olla johdonmukaista, ja kyllä se linja muodostuu siitä, mitkä ovat puheet, mitkä ovat teot ja mitkä ovat päätökset. Tästä kaikesta se muodostuu. Yksi avoin kysymys, mikä meillä edessä on, on nyt kysymys todella näistä Naton nopean toiminnan joukoista, kriisinhallintajoukoista. Hallituksella on ollut ajatuksena koordinointi Ruotsin kanssa tässä kysymyksessä, ja kysynkin:

Mikä käsitys hallituksella on nyt Ruotsin etenemisestä tässä asiassa, ja toisaalta, mitkä ovat ne uudet tiedot, mitä Naton piiristä on tullut, Naton etenemisestä tässä asiassa? Ja lopulta, mikä on nyt tämänhetkinen ajatus siitä, miten Suomi tulee etenemään tässä itse asiassa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa tulee tämän syksyn aikana käsittelemään tätä. Me keväällä jo edellisen hallituksen aikana ilmaisimme sen periaatteellisen valmiutemme, että haluamme pysyä kärryillä siitä, mitä Nato kehittää, ja meillä on myös valmius etsiä osallistumismahdollisuutta tätä Nrf:ää täydentävään toimintaan. Mutta ei se konsepti ole valmis Natossakaan, eikä tänä syksynä Suomessa olla lopullisia päätöksiä suuntaan eikä toiseen tekemässä. Ruotsi samalla tavalla tietysti seuraa kysymystä.

Suomi panostaa nyt erityisesti tähän ensi vuonna EU:ssa tapahtuvaan samanlaiseen nopean toiminnan päivystävään osastoon. Pystymme keräämään myös kokemuksia siitä, miten tämä EU:n puitteissa tapahtuu, ja niistä kokemuksista on luonnollisesti apua, kun mietimme sitä, voiko meillä olla joku osuus rauhankumppanina Naton puitteissa myös. Mutta tässä ei nyt olla ihan sillä aikataululla liikkeellä, mitä täällä eduskunnassa on muutamissa puheenvuoroissa esitetty.

Arvoisa puhemies! Paasikivi-yhtiön omistajat ovat varmasti tyytyväisiä nykyiseen puolustusministeriin saatuaan Kemirasta ison osan itselleen edullisesti. J. K. Paasikivi ei taatusti olisi, ja se johtuu siitä, että te olette Venäjällä pelotellen ruvenneet ajamaan Suomea Natoon. Siitähän siinä puheessa oli kysymys. Tehokeinot olivat valittuja, mietittyjä, ja tämä on teidän puheenne idea. Uskonpa, että presidentti Paasikivi olisi nimittänyt teitä ikkunankivittäjäksi. Sitä te tässä tapauksessa nyt kyllä olette.

Kysymys ei ollut niistä kolmesta sanasta siinä teidän puheessanne, vaan siitä, että te sanoitte suoraan, että venäläisen maailmankatsomuksen mukaan käytetään sotilaallista voimaa ja että ei ole vielä selvää — niin te sanoitte myös — käyttääkö Venäjä sotilaallista voimaa lähialueillaan. Tässähän on perusteet mennä Natoon, jos tuo naapuri semmoinen olisi. Eli minä kysyn:

Oletteko te, puolustusministeri, Nato-jäsenyyden kannalla vai ette?

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ei tunnu olevan retoriikka ed. Tennilälläkään vieras asia, sen verran vahvasti tuo puhe ja kysymys oli laadittu. En todellakaan ole Venäjällä pelotellut. Olen moneen kertaan tässä nyt todennut sen, että näen Venäjän haasteena, haasteena, joka on otettava entistä paremmin huomioon. Siinä oli pikemminkin tässä suhteessa viimeaikaista kehitystä havaitseva ja arvostava sävy. Mitä sitten tuli tähän Paasikivi-heittoon, suosittelen ed. Tennilälle vähän parempaa perehtymistä tuohon toteutettuun kauppaan.

Mutta mitä tulee sitten tähän kysymykseen tästä Natosta, jota tässä peräänkuulutitte, hallitus valmistelee ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspoliittisen (Ed. Tennilä: Teidän kantaannehan minä kysyin!) selonteon. Siinä yhteydessä arvioidaan peruslinjauksia. Ja jos tuosta Washingtonin puheesta nyt jotain voi arvioida, niin totesin siinä, että suuria muutoksia ei ole odotettavissa. Tämän luulisi tyydyttävän ed. Tennilää.

Puhemies! Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei ensiksikään ministeri Häkämiehen suulla Washingtonissa eikä myöskään jälkeenpäin ole nähnyt Venäjää erityisesti yhteistyökumppanina. Se on kuitenkin meidän tärkein kauppakumppanimme, se on 140 miljoonainen, Euroopan ylivoimaisesti suurin kansakunta, ja esimerkiksi Barents, Murmansk on Yhdysvalloillekin erittäin tärkeä alue. Pohjoinen ulottuvuus, jota täällä on yhdessä koetettu viedä eteenpäin, ei vilahtanutkaan ministerin puheessa siellä, ja Venäjä on siinä tärkeänä osana.

Samaten infrastruktuurin kehittäminen, tämä rauhan rata, jos niin voisi sanoa Afganistanissa käyneelle ministerille, joka menee Suomesta Kiinaan asti, siitä ohi, tarjoaa erittäin suuria mahdollisuuksia kehittää tätä yhteistyötä. Mutta nämä rakentavat toimenpiteet puuttuvat. Kysyisinkin nyt pääministeriltä:

Mikä on hallituksen Venäjä-ohjelma? Mitkä ovat ne viisi tärkeintä asiaa, mitä te aiotte ajaa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minusta kaikki, mitä ed. Skinnari sanoi, pitää paikkansa. (Ed. Gustafsson: Mutta mitään ei ollut Häkämiehen puheessa!) Ja arvelen, että jokaisen hallituksen ministerin työssä Venäjä-yhteistyö on erittäin keskeisellä sijalla. Venäjä on meille erittäin tärkeä naapuri, valtava kauppakumppani, monilla elämänaloilla hyvin tärkeä, ja, voi sanoa, viiden keskeisen haasteen sijasta Venäjä-yhteistyö kattaa kaikki elämänalueet.

Me olemme hallituksen sisällä ideoimassa muun muassa sitä, millä tavalla voitaisiin tuota Sitran puitteissa käynnistettyä niin sanottua Venäjä-verkostoitumista kehittää, ja siihen teemaan toivottavasti voidaan palata, niin, että suomalainen yhteiskunta saataisiin mahdollisimman monella tasolla tiiviiseen yhteydenpitoon venäläisten kanssa, vieläkin tiiviimpään kuin se tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset tiedämme kaikki sen, että meidän kohtalonhetkemme pitkässä historiassa ovat hyvin usein liittyneet Venäjään ja eurooppalaisten maitten välisiin konflikteihin. Tässä mielessä Venäjä haasteena on historiallisessa mielessä olemassa.

Kun teidän puheessanne, arvoisa ministeri, sitten siinä jatkovaiheessa tuli esille Venäjän viimeaikainen kehitys, niin eikö siinä kuitenkin olisi tullut ottaa huomioon erityisesti se seikka, että Venäjä on tänä päivänä demokratia? Tosin paljon kehittämistä tarvitaan, (Ed. Jaakonsaari: Aika paljon sanottu!) paljon vielä työtä, se ottaa ensi askeleitaan demokraattisena valtiona, mutta kuitenkin verrattuna siihen tilaan, missä Venäjä oli muutamia vuosikymmeniä sitten ja sitä aikaisemmin, tämä kehitys on positiivinen. Sen osalta rakennustyötä tulisi tehdä eteenpäin.

Puolustusministeri Jyri  Häkämies

Arvoisa puhemies! Kiitoksia neuvoista, mutta jos kaiken tämän olisin puheeseeni sisällyttänyt, mitä täällä on ehdotettu, niin aika pitkä siitä olisi tullut. Totta kai totesin, että Suomen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen, ja pääministeri hyvin kuvasi niitä laajempia haasteita, joita on muun muassa talouden puolella. Venäjä on meidän kolmanneksi suurin kauppakumppanimme. Itse tiedän Kaakkois-Suomesta hyvin, mitä se on talouden saralla työpaikkoina merkinnyt, eli tässä suhteessa on helppo kyllä yhtyä tuohon käsitykseen.

Arvoisa puhemies! Kesällä Porissa ministeri Kanerva kertoi myös valmistelevansa suurta linjapuhetta, mutta ettei ole vielä päättänyt, missä maailmankolkassa se pidetään. Ehdotan, että pidätte sen täällä Suomen eduskunnassa. Nimittäin se on hallituksen, edellisen ja sitä edellisen hallituksen helmasyntejä ollut, että semmoisia isoja linjapuheita ei puhuta täällä.

Mutta suoraan asiaan: Ulkoministeri Ilkka Kanerva, te sanoitte tiistaina, että Suomen Venäjä-suhteet eivät ole tällä hetkellä parhaalla mahdollisella aktiivitasolla. Te kaipasitte lisäponnisteluja ja ryhdistäytymistä kahdenvälisiin suhteisiin. Onko hallituksella tarkoitus tehdä uusi Venäjä-analyysi ja ryhdistäytyä tässä Venäjä-politiikassa, vai mitä tämä kritiikki oikein tarkoittaa? Tarkoittaako tämä kritiikkiä suhteessa presidenttiin, kun yleinen käsitys on se, että nimenomaan presidentti on hoitanut erittäin hyvin Venäjä-suhteet? Tämmöinen pelkkä kritiikki ilman hallituksen toimenpiteitä on kyllä se ed. Kalliomäen kuvaama tyhjä tynnyri.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Arvoisa puhemies! Ei ollut puhetta valtiojohtajien keskinäisen suhteen luonteesta, päinvastoin. Perustelin omassa puheenvuorossani sitä, minkä vuoksi — myös pääministeri äskeisessä puheenvuorossaan viittasi siihen — on Suomelle äärettömän tärkeää, että Suomen Venäjä-osaaminen ja, voisiko sanoa sitaateissa, se hyöty, joka Suomelle on Venäjä-suhteesta saatavissa, voitaisiin maksimoida. Meidän mielenkiintomme Venäjän suhteen on pidettävä yllä kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Sanoisiko, että vähän ote on väljähtynyt Venäjä-asioitten hoidossa koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyllä se on valitettavasti ollut nähtävissä, ja sanoisin lyhyen ulkoministerikokemuksenikin valossa, että jos Suomella on Venäjä-osaamista, se on Suomen ulkopolitiikan yksi keskeinen pääoma, jota me voimme kansainvälisissä analyyseissä esittää, joka tekee Suomesta kansainvälisesti mielenkiintoisen toimijan. Meillä ei ole mitään syytä olla parantamatta Venäjä-tietoisuuttamme, lisätä myöskin meidän teollisuutemme suhteita kaikin keinoin, jotka ovat hallituksen käytettävissä, ja viedä Suomea tässä suhteessa suuntaan, joka merkitsee sitä, että Venäjä on kiinteä osa Eurooppaa.

Herra puhemies! Tässä keskustelussa ja tuossa alkuperäisessä puheenvuorossa, joka tämän on laukaissut, minua on jäänyt vaivaamaan yksi seikka.

Aivan oikein kiinnitettiin huomiota voimapolitiikkaan ja varustautumiseen, ja totta kai nämä ovat, vaikka pääministeri piti sitä luonnollisena toimintana, myöskin asioita, joiden perinteisesti pitäisi huolestuttaa Suomen kaltaista valtiota, ylivarustautuminen ja sotilaallisten uhkien käyttö. Mutta te puhuitte siinä yhteydessä vain Venäjästä. Onko Venäjä teidän mielestänne todella ainoa nyt ylivarustautuva valtio, joka myös erotuksena eräistä muista valtioista ei kuitenkaan ole käyttänyt sitä sotilaallista voimaansa esimerkiksi ilman YK:n valtuutuksia tai tällaista asiaa? Eikö tämän myös pitäisi huolestuttaa?

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Totesin tuossa puheessani, että Venäjä ei ole meille uhka, sen varmasti ed. Tuomioja havaitsee, ja silloinkin, kun puhuin haasteesta, puhuin lähialueista. Mutta silloin, kun viittasin Venäjän vaurastumiseen ja varustautumiseen, silloin tietysti viittasin suurvaltasuhteisiin ja totesin, että Venäjä on kovaa vauhtia tulossa ikään kuin tasaveroisemmaksi voimapolitiikan osapuoleksi. Suomi on siinä sitten vieressä, ja meidän tulee olla aloitteellinen ja aktiivinen, jotta tuo kehitys olisi myönteistä myös meidän kannaltamme. Tämä oli se sanoma.