2) Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus Euroopan
neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2007
Sinikka Hurskainen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus
vuoden 2007 toiminnasta on nyt käsittelyssä. Toistamiseen
tämä lähetekeskustelu järjestetään
samanaikaisesti Etyjin Suomen valtuuskunnan kertomuksen kanssa,
mikä mahdollistaa hieman laajempaa keskustelua Suomen politiikasta
kahdessa merkittävässä eurooppalaisessa
järjestössä.
Kertomusvuoden 2007 aikana käytiin Suomessa eduskuntavaalit,
minkä johdosta Suomen toiminnasta Euroopan neuvoston yleiskokouksessa
oli vastuussa kaksi eri valtuuskuntaa. Vuoden ensimmäiseen
istuntoon tammikuussa 2007 osallistui valtuuskunta puheenjohtajana
Mikko Elo, ja haluan tietysti tässä yhteydessä esittää kiitokset
Mikko Elolle, pitkäaikaiselle Euroopan neuvoston Suomen
valtuuskunnan jäsenelle, jolla oli merkittäviä tehtäviä Euroopan
neuvostossa. Enäähän hän ei
ole eduskunnassa. Loppuvuonna vaalien jälkeen valittu valtuuskunta
jatkoi minun johdollani.
Euroopan neuvoston toimiala on, kuten tiedämme, erittäin
laaja, ja jäseniä on järjestössä tällä hetkellä 47.
Jäsenyyden ulkopuolella on ainoastaan yksi eurooppalainen
valtio eli Valko-Venäjä, jonka poliittista kehitystä ja
demokratian tilaa seurataan tiiviisti Euroopan neuvostossa. Valko-Venäjästä voisin
lisäksi todeta, että vaikka Valko-Venäjä ei
ole Euroopan neuvoston jäsen ja vaikkakaan Euroopan neuvostolla
ei muodollisesti ole virallisia suhteita tähän
maahan, silti parlamentaarinen yleiskokous seuraa tilannetta ja
pyrkii eri tavoin tukemaan maan kehitystä kohti demokratiaa.
Tätä tehtävää varten
on yleiskokous nimennyt alakomitean, jonka puheenjohtajana olen
toiminut vuoden 2008 alusta. Valko-Venäjän saattaminen
demokraattisten valtioiden joukkoon on haastava, mutta myös
erittäin tärkeä tehtävä,
ei ainoastaan Valko-Venäjälle vaan koko Euroopan
kehitystä silmälläpitäen. Haluan
myös tässä yhteydessä tuoda
esille, että alakomiteamme ja Euroopan neuvosto yleensä toimii
läheisessä yhteistyössä sekä Etyjin
että Euroopan unionin kanssa.
Viime vuosina on paljon puhuttu kansainvälisten järjestöjen
yhteistyöstä ja toimintojen päällekkäisyyden
karsimisesta. Euroopan neuvosto ja sen yleiskokous pyrkii läheiseen
yhteistyöhön muiden muassa Etyjin ja Euroopan
unionin kanssa, ja eräs esimerkki tästä on
nimenomaan tämä Valko-Venäjä.
Toinen painopiste on kansainvälisessä vaalitarkkailussa.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on vuonna 2007 lähettänyt
kuuteen eri maahan valtuuskuntia tarkkailemaan vaaleja. Euroopan
neuvosto järjesti myös helmikuussa 2007 kansainvälisen
konferenssin, jossa keskusteltiin aiheesta. Tiedän, että Etyjissä tämä aihe
on myös herättänyt paljon keskustelua,
josta varmaan kuulemme kohta kommentteja.
Olen itse osallistunut useisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin,
ja oma kokemukseni on, että vaalitarkkailu on yksi keskeisistä toiminnoista,
joilla voidaan edistää demokratian kehitystä.
Euroopan neuvoston toiminnan laajuutta on usein korostettu ja myös
on puhuttu siitä, että olisi tärkeää,
jopa välttämätöntä,
että Euroopan neuvosto ryhtyisi laatimaan selkeitä prioriteettejä toiminnalleen
ja jopa ehdotuksia toimintojen karsimisesta.
Euroopan neuvoston painopisteet ovat mielestäni itse
asiassa erittäin selkeät, koska kaiken toiminnan
lähtökohtana on ihmisoikeusnäkökulma,
sekä demokratian että oikeusvaltion periaatteiden
korostaminen nimenomaan yksittäisten kansalaisten näkökulmasta.
Näiden periaatteiden soveltaminen kuitenkin kattaa monia
yhteiskunnallisia kysymyksiä ja lähes kaikkien
viranomaisten toimintaa. Tästä syystä on
ollut vaikea tehdä muodollista päätöstä jonkun
määrätyn toimialan lakkauttamisesta,
mutta tiedämme kuitenkin, että Euroopan neuvoston
puitteissa tietyt kysymykset, kuten esimerkiksi luonnonsuojelu- ja
terveyskysymykset sekä kansantaloudelliset kysymykset,
ovat vähentyneet.
Vuoden 2007 osalta haluan korostaa yleiskokouksen toimintaa
demokratian ja ihmisoikeuksien alalla. Kuten kertomuksesta ilmenee,
aihetta on käsitelty eri näkökulmista
sekä eri teemojen kautta että tarkastamalla eräitten
yksittäisten maiden demokratian kehitystä. Mielestäni
tämä työ ja nämä raportit
ansaitsevat tunnustusta ja tutustumista, sillä mikään
muu kansainvälinen järjestö Euroopassa
ei tee samanlaista systemaattista työtä tällä alalla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan mainita erityisesti erään
teeman, joka on juuri nyt esillä Euroopan neuvostossa ja
joka on valitettavan ajankohtainen myös täällä Suomessa.
Kyseessä on naisiin kohdistuva väkivalta, joka
on todettu vakavaksi ilmiöksi koko Euroopassa. Euroopan neuvosto
päätti lanseerata kahden vuoden kampanjan naisiin
kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Kampanja on näkynyt
myös Suomen, erityisesti Helsingin, katukuvassa tänä vuonna.
Julisteita on ollut ympäri kaupunkia, ja tv-spotti on pyörinyt
televisiossa. Tämä on konkreettinen esimerkki
Euroopan neuvoston työstä kansalaisten arkielämän
ongelmien parantamiseksi. Saman teeman ympärillä meidän
Euroopan neuvoston valtuuskuntamme yhteistyössä työ-
ja tasa-arvovaliokunnan ja lakivaliokunnan kanssa järjesti huhtikuussa
täällä eduskunnassa seminaarin, jossa
avauspuheenvuoron käytti tasavallan presidentti Tarja Halonen
ja päätöspuheenvuoron ministeri Paula
Risikko.
Kertomuksessa käsitellään siis toimintaa
Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Euroopan
neuvoston päätöstä tekevä elin
on kuitenkin Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka itse asiassa
kokoontuu Strasbourgissa juuri tänään.
On valitettavaa, että Suomen ulkoministeri ei päässyt
osallistumaan tähän kokoukseen. Ministerikomitean
kokouksen aiheena ovat muiden muassa ihmisoikeusjärjestelmän vakiinnuttaminen,
Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin väliset suhteet
sekä kulttuurien välinen vuoropuhelu. Euroopan
neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Slovakia,
ja huomisesta lähtien Euroopan neuvoston ministerikomitea
on naapurimaamme ulkoministerin Carl Bildtin käsissä.
Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen Etyj-valtuuskunnan viimevuotisen puheenjohtajan,
puhemies Niinistön ollessa järjestön
läntisellä vyöhykkeellä matkalla
esittelen lyhyesti Etyj-valtuuskunnan kertomusta.
Nyt on uudemman kerran yhteisesti järjestetty keskustelu
sekä Euroopan neuvoston että Euroopan turvallisuus-
ja yhteistyöjärjestön toiminnasta, ja
minusta on luontevaa, että näitä voidaan
yhdessä käsitellä. Järjestöjen
toimintakentät leikkaavat toisiaan, ja myöskin
nuo painopisteet ovat aika lailla saman suuntaisia esimerkiksi viime vuonna
olleet.
Vuosi 2007 oli jo tärkeä valmistauduttaessa Etyjin
puheenjohtajuuskauteen, ja vielä tärkeämpi
tietysti on tämä kuluva vuosi. Euroopan turvallisuus-
ja yhteistyöjärjestön institutionaalisesta
rakenteestahan päätettiin vuonna 1992. Nyt on siis
jo viisitoista vuotta toimittu tällä mallilla. Silloin
perustettiin Etyjin parlamentaarinen yleiskokous. Se toimii muodollisesti
itsenäisesti, mutta yleiskokouksen luonnolliset keskustelupartnerit
ovat Etyjin muut toimielimet, ensisijaisesti Etyjin ministerineuvosto
ja pysyvä neuvosto sekä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksissä erityiselin
Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto Odihr.
Jo usean vuoden ajan on puhuttu Etyjin ongelmista ja jopa kriisistä,
jotka liittyvät ennen kaikkea alueellisiin autonomia- ja
itsenäisyyspyrkimyksiin mutta myös suurvaltapolitiikkaan.
Etyjin yleiskokous on hiukan sivuraiteilla näihin nähden,
mutta siellä käytävät keskustelut
ovat hyvä ilmapuntari kuvaamaan sitä, missä mennään
valtioiden välisissä suhteissa ja laajemminkin
Euroopan ja Atlantin alueella.
Etyjin yleiskokouksen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan.
Toisaalta on säännölliset kokoukset ja
konferenssit, joissa keskustellaan ja otetaan kantaa järjestön
toimialaan kuuluviin asioihin, ja toisaalta operatiivinen toiminta,
jossa tärkeintä tällä hetkellä on
kansainvälinen vaalitarkkailu. Itse Etyj-järjestön
toiminnassa luonnollisesti nämä missiot, demokratian,
ihmisoikeuksien rakentaminen uusissa demokratioissa, ovat vielä tärkeämpi
tehtävä, mutta juuri parlamentaarisen yleiskokouksen
osalta tämä vaalitarkkailu ja yleisempi puoluejärjestelmän
ja demokratian kehittäminen on se avaintoimiala.
Tuossa kertomuksessa on tarkemmin käyty läpi,
mitä näillä sektoreilla on menneenä vuonna tehty.
Muutama sana kuitenkin tästä päällimmäisestä kysymyksestä,
vaalitarkkailusta.
Vapaat ja reilut vaalit ovat tunnetusti itsenäisen
ja puolueettoman oikeuslaitoksen ohella demokratian perusedellytys.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana Etyjin kansainvälisestä vaalitarkkailusta
on tullut yksi järjestön keskeisistä toiminta-alueista.
Se on keino auttaa erityisesti uusia demokratioita omaksumaan tapoja,
joilla demokraattiset vaalit tulee toteuttaa ja kansalaisten tahto
toteutuu.
Kansainvälisen vaalitarkkailun tulevaisuudesta on esitetty
huolta ja epäilyjä, kun useassa maassa on ollut
ongelmia kunnollisen tarkkailun järjestämisessä joko
tarkkailun keston tai henkilömäärien
osalta, jotta pystyttäisiin riittävän
intensiivinen ja kattava vaalitarkkailu toteuttamaan. Vaaleihin
liittyy toki aina kansallisia jännitteitä, eikä vapaiden
vaalien toteuttaminen ole edes Euroopan kehittyneissäkään
demokratioissa aina itsestäänselvää.
Itse vaalitarkkailu on myöskin vaikea mutta tärkeä tehtävä.
Yhdeksi Suomen puheenjohtajakauden painopisteeksi on otettu juuri
vaalitarkkailun tehostaminen ja sen uskottavuuden lisääminen,
ja tämä on oikein. Vaalitarkkailun on oltava monipuolista,
objektiivista, ja kaikkien Etyjin jäsenmaiden on toivotettava
vaalitarkkailijat aidosti tervetulleiksi ja tarjottava heille toimissaan
kaikki tarpeellinen apu.
Vaalitarkkailun tavoitteena on nimenomaan auttaa maita kehittämään
demokratiaansa, vaalijärjestelmäänsä,
lainsäädäntöään,
myös kansalaisyhteiskunnan vapaiden järjestöjen,
puolueiden toimintaa. Se alkoi eräänlaisena teknisenä kehittämisprojektina
mutta on siirtynyt yhä vaativampaan tavoitteeseen, poliittisempaankin,
ja sitä kautta siitä on tullut myös kiistellympi
varsinkin niissä maissa, joissa demokratian toimivuudessa
on kovastikin kehittämisen varaa.
Tunnetusti viime vuonna oli nämä ongelmat Venäjän
vaalitarkkailussa kahdessakin vaiheessa, presidentin ja parlamentin,
duuman, vaaleissa, mutta myös monissa muissa maissa rajat
vaalitarkkailun kunnolliselle toteuttamiselle olivat liian ahtaat,
jopa suoranaisesti vaikeutettiin eräissä vaaleissa
jo sovittujen vaalitarkkailuoperaatioiden toteuttamista.
Useat kansainväliset järjestöt Etyjin
ja Euroopan neuvoston lisäksi, muun muassa Ivy, Itsenäisten
valtioiden yhteisö, ja Nato-maiden parlamentaarinen yleiskokous,
järjestävät vaalitarkkailumissioita.
On selvästi tarvetta yhteisemmistä standardeista,
miten kiistattomalla ja objektiivisella tavalla vaalitarkkailua
tehdään, miten siitä raportoidaan, miten
saataisiin myös hyviä tuloksia sekä tämän
kansainvälisen painostuksen kautta että siten,
että kussakin maassa, jossa vaalitarkkailua toteutetaan,
tuetaan, innostetaan omia järjestöjä,
puoluejärjestelmää, kansalaisjärjestöjä vaatimaan
rehellisempiä, oikeampia ja toimivampia vaaleja.
Venäjä on osaltaan rakentanut jonkinlaista toista
rintamaa Ivy-yhteistyön avulla, jossa haluttaisiin ikään
kuin suvereenimmin sanella niitä tapoja, millä vaalitarkkailu
toteutetaan. Etyjin kautta ja Odihrin toiminnan kautta on kuitenkin luotettavin
kansainvälinen standardisto syntynyt, jonka mukaan vaaleja
tulisi tarkkailla, ja nämä Venäjän
ja eräiden muiden maiden pyrkimykset nähdään
herkästi juuri tätä kehittynyttä vahvemman
vaalitarkkailun mallia rapauttavina.
Etyjin yleiskokouksella, tällä parlamenttikokouksella,
ja sitten erityistoimistolla Odihrilla on ollut keskinäistä kissanhännänvetoa,
ja se on ollut koko vaalitarkkailujärjestelmälle
kielteistä. Puheenjohtajakaudella Suomi on pyrkinyt rakentamaan
sekä hallituksen toimesta että meidän parlamentaarisen
valtuuskunnan toimesta ratkaisuja, joilla tämä turhanaikainen
kiistely vältettäisiin ja vaalitarkkailua pystyttäisiin
mahdollisimman korkeatasoisena viemään eteenpäin.
Aina se ei suinkaan ole korkeatasoisinta silloin, jos vedotaan vain
siihen, että nimenomaan parlamentaarikkojen, muutaman päivän
maassa olevien, arvioiden pitää olla yhteisten
raporttien pohjana.
Yhteistyö parlamenttivaltuuskunnan ja ulkoministeriön
välillä on toiminut hyvin, siitä kiitokset
ulkoministeriön johdolle, ja puheenjohtajakauteen on panostettu
hyvin. Toivottavasti tänä vuonna saadaan tuloksia.
Se on todella vaikeutunut juuri tämän kiehunnan
takia, mutta toisaalta se avaa mahdollisuuksia näyttää tietä eteenpäin, kun
tätä liikettä ympärillä on.
Vapaisiin vaaleihin kuuluu oleellisesti vaalien hyvän
ja lainmukaisen toteuttamisen ohella kansalaisten vapaa tiedonsaanti,
vapaa tiedonvälitys ja toimiva oikeusvaltio-mahdollisuus
hakea muutoksia väärinkäytösten
johdosta. Koko Eurooppamme kehitykselle on olennaista, että jokaisessa
Euroopan maassa voidaan pitää vapaat vaalit ja
niistä saadaan oikeat tulokset.
Demokratia, hallinnon läpinäkyvyys ja vapaa tiedonvälitys
ovat keskeisiä välineitä myös
poliittisen korruption vastaisessa työssä. Tätä työtä on
vahvistettava sekä kansallisesti että ylikansallisesti,
ja siinä Etyjillä riittää tärkeää tehtävää jatkossakin.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Meillä on Euroopan unioni, meillä on
Etyj, ja meillä on EN. Teen inhottavan kysymyksen: olisiko
näissä yksi liikaa? Molemmat, niin Euroopan neuvosto
kuin Etyj, ja myös Euroopan unioni käsittelevät
demokratiaa, ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia, ja ihan hyvä,
että käsittelevät, mutta eikö jonkinlainen
koordinaatio sentään näitten eri järjestöjen
kesken olisi sopivaa? Minä toivon, että minä saisin
vastauksen niiltä kansanedustajilta, jotka ovat näissä järjestöissä olleet
pitemmän aikaan. (Ed. Hurskainen: Ed. Ukkola itse on Euroopan
neuvoston jäsen, kerro vain!) Esimerkiksi vaalitarkkailua
hoitavat nämä kaikki kolme. Anteeksi, Euroopan
unioni ei hoida, mutta meillä on esimerkiksi Pohjoismaiden
neuvosto, joka lähettää omia vaalitarkkailijoita. Minä kuulun
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskuntaan, tosin vain varajäsenenä,
mutta varajäsen tässä valtuuskunnassa
on kyllä ihan täysvaltainen jäsen siinä mielessä,
että hänelläkin on oikeus silloin, kun
joku sattuu olemaan poissa, ja ainahan joku sattuu olemaan poissa.
Toinen asia, minkä haluaisin nyt tässä kysyä...
Kun kysyin, onko näistä joku liikaa ja tekevätkö ne
päällekkäisiä töitä,
niin ei minulla ole vastausta tähän. Mutta minä kysyn
... (Välihuutoja) — Jos minä saisin puhua. — Minä kysyn
toista asiaa tästä Euroopan neuvoston tilanteesta. Meillä on
Euroopan neuvostossa 47 jäsentä, Euroopan unionilla
on 27 jäsentä. (Ed. Pulliainen: Onko siinä eroa?)
Kuinka moni näistä lopuista, Venäjä mukaan
lukien, on niin sanottu demokraattinen maa? Miksi Euroopan neuvosto
ei ole kyennyt monitoroimaan, ohjaamaan näitä maita kunnioittamaan
demokratiaa ja ihmisoikeuksia? (Ed. Hurskainen: Sen takia Euroopan
neuvosto on!)
Euroopan neuvosto on — hetkinen vain, kun minä teidän
huudoilta saan jotain selvää — Euroopan
neuvosto on halunnut vuonna 2007 tehostaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
käsittelyä. Siellä on lähes
100 000 kantelua, 96 200 kantelua käsittelemättä.
Ja arvatkaa, kuka estää tämän
uudistuksen, ihmisoikeustuomioistuimen uudistuksen. Yksi ainut valtio
estää, ja se on Venäjä. Mitä Euroopan
neuvosto voi tehdä? Ei sitten yhtään
mitään. Levitellä vaan käsiä ja
odottaa, että Venäjä joskus demokratisoituisi
niin paljon, että allekirjoittaisi tämän,
ratifioisi tämän sopimuksen. (Ed. Laakso: Kertoisiko
edustaja, minkälaisesta sopimuksesta on kyse!) — Ehkä minä en
tunne asiaa niin hyvin kuin ed. Jaakko Laakso, joka on Euroopan
neuvostossa pannut koko Euroopan neuvoston lähestulkoon
sekaisin omana aikanaan. (Naurua) Mutta hän on erittäin vaikutusvaltainen
jäsen ollut Euroopan neuvostossa ja ehkä on edelleenkin.
Tiedän tämän. (Ed. Salo: Tehopakkaus!) — Aivan,
hän on nimenomaan tehopakkaus.
Päällekkäisistä organisaatioista
voisi mennä siihen, miten Suomi — kun Suomi lopultakin
uskalsi liittyä 1989 Euroopan neuvostoon — on
toteuttanut minun mielestäni kaikkein tärkeimmän instituutin,
Euroopan neuvoston alaisen instituutin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen,
päätöksiä. Sinne on valitettu,
ja Suomi on saanut monessa tapauksessa tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
Nämä tuomiot ovat koskeneet kolmea asiaa: Ne ovat
koskeneet sananvapautta. Ne ovat koskeneet lasten huostaanottoa, ja
ne ovat koskeneet oikeudenkäyntejä ja nimenomaan
oikeudenkäyntien pituutta. Ja vieläkin Suomi,
joka kuvittelee olevansa Euroopan ihmisoikeuksien mallimaa, vieläkin
Suomi saa tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Viimeinen tuomio, joka sieltä tuli, koski toimittajan
saamaa sakkotuomiota vaasalaisessa lehdessä olevasta kirjoituksesta.
Mutta mitä teki korkein oikeus? Purkiko se tämän
tuomion? Ei purkanut. Se jätti sen tuomion edelleenkin
toimittajan päälle, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
katsoi, että Suomi on toiminut väärin
tässä tapauksessa, loukannut tämän
toimittajan sananvapautta, ei purkanut tuomiota. (Ed. Rossi: Ryhtiä on!) — On
ryhdikäs korkein oikeus. Mutta minun silmissäni
korkein oikeus kyllä menetti ryhtinsä. — Miksi
näin oli? Jos te haluatte tietää, niin
siellä oli yksi ainut oikeusneuvos, Mikko Tulokas, jonka
mukaan tuomion purkaminen tuomitun ammatin harjoittamiseen liittyvässä asiassa
ei ole merkityksetöntä, niin kuin korkein oikeus
linjasi. Minusta tämä asia pitäisi ottaa
uudelleen esille ja purkaa tämä tuomio toimittajan
päältä.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola kysyi tältä salilta,
kuinka moni Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltiosta on demokraattisia.
Minun täytyy asettaa tämä kysymys ed.
Ukkolalle itselleen. Hänhän on Euroopan neuvoston
Suomen valtuuskunnan jäsen, ja hän varmasti tietää sen,
että Euroopan neuvoston jäsenyyskriteerinä on
se, että yhteiskunta on demokraattisesti hallittu, eli,
ed. Ukkola, kerrotteko minulle, kuinka moni näistä 47:stä täyttää jäsenyyskriteerit
ja voi olla Euroopan neuvoston jäsenenä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Sitähän minä justiin sanon,
että sen jälkeen kun alettiin ottaa Itä-Euroopan
vapautuneita maita Azerbaidzhania myöten Euroopan neuvoston
jäseneksi, niin Euroopan neuvoston arvovalta on hukkunut
sen takia, että on otettu sellaisia maita, jotka eivät
ole demokraattisia, ihan totta. Onko Venäjä teidän
mielestänne demokraattinen ja kunnioittaa ihmisoikeuksia? Vastatkaa,
ed. Kiljunen!
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuorossa oli siinä kohtaa
varsin vakava paikka, kun hän puhui näistä oikeudenkäyntien
pituuksista ja niistä saaduista tuomioista. Suomen valtio
ei ole pystynyt ylläpitämään
kohtuullista ja oikeudenmukaista pituutta oikeuden jakamisessa,
ja nimenomaan haluaisin viitata myös niihin tuomioihin,
jotka ovat tulleet esimerkiksi sosiaalitoimen, terveydenhoidon valitusprosesseista,
vakuutusoikeuksien käsittelyistä näiden
rikostuomioiden lisäksi, ja tässä on
mielestäni erittäin vakava paikka.
Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Ukkola puhui siitä korkeimman
oikeuden päätöksestä, jossa
ei siis purettu tuomiota, joka oli ihmisoikeussopimuksen vastainen,
niin minusta hän oli aivan oikeassa. Tässä oli
kysymys toimittajasta, joka joutui hyvin paljon asiassa kärsimään
ja joka tuomittiin Suomessa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että se
tuomio oli väärä, ja olisi ollut kyllä loogista, että se
tuomio olisi purettu.
Sitten kun hän puhui Venäjän vastustuksesta ihmisoikeussopimusta
eli sen protokollaa 14 kohtaan, joka on estänyt sen, että tuomioistuimen
jutturuuhka voidaan purkaa, niin minä kyllä elän
siinä toivossa, että Venäjän
kanssa voisi vielä neuvotella siitä, että se
lopettaisi tämän vastustuksen ja saataisiin tämä asia
kuntoon.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kovin eri tavalla me suhtaudumme näihin
asioihin, kun minusta se suuri edistysaskel, mikä Suomen
eduskunnassa on tapahtunut, on ollut se, että Etyjin ja
Euroopan neuvoston valtuuskuntien kertomukset on yhdistetty yhteen
käsittelyyn, jotta niitä molempia voidaan arvioida
kokonaisuutena. Aikaisemmin aina on pidetty erityisenä arvona
sitä, että niin monet valtiot tulevat tällä tavalla
politiikkoineen kuvaan ja arviointiin mukaan, sekä ihmisoikeusnäkökulmasta
että laajemmasta poliittisesta kontekstista. Mutta ed.
Ukkolahan edustaa vähemmistöä kaikessa,
niin tässäkin, toivon niin.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Ukkola on aivan oikeassa siinä,
että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut huomautuksia
Suomelle, ja Suomen pitäisi ottaa näistä opiksi
ja muuttaa esimerkiksi lainsäädäntöään
tai lisätä resurssejaan siten, että Suomea
ei enää tulevaisuudessa voisi tuomita. Me voimme
parhaiten vaikuttaa omaan demokratiaamme, ed. Ukkola. Muistuttaisin
vain siitä, kuinka te olette äänestänyt
silloin, kun on ollut käsittelyssä määrärahojen
lisääminen, jotta oikeudenkäynnit eivät
kestäisi niin pitkään. Miten te äänestitte
viime joulukuussa? Te äänestitte kaikkia niitä määrärahalisäyksiä vastaan,
joilla olisi helpotettu oikeudenkäyntien pituutta, että ne
olisivat olleet lyhyempiä. Juuri sen suhteen, mistä Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on rangaissut Suomea, te olette nyt samalla
puolella kuin hallitus tässä asiassa ettekä ole
valmis korjaamaan lainsäädännöllä näitä resurssiongelmia, mihin
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monta kertaa kiinnittänyt
huomiota Suomen osalta. Parhaiten te, ed. Ukkola, (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) vaikutatte demokratiaan täällä. Älkää olko
niin kovin huolissanne siitä Venäjästä!
Koettakaa ensiksi täällä!
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola kritisoi Euroopan neuvoston jäsenvaltioita
ja demokratian puutetta näissä jäsenvaltioissa.
Kuitenkin jokainen valtio, joka on jäsen Euroopan neuvostossa, on
täyttänyt demokratiakriteerit, ja niiden demokratiaa
seurataan jatkuvasti. Yksi esimerkki tästä on
muiden muassa vaalitarkkailu, ja luulisi ed. Ukkolan nämä asiat
tietävän, koska hän on Euroopan neuvoston
jäsen.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen on aivan oikeassa tietenkin
siinä, että asioita Euroopan neuvoston eri jäsenmaissa
seurataan. Mutta jos jotakin huomataan, niin mitä sanktioita
Euroopan neuvostolla on? Mitä sanktioita Euroopan neuvostolla
on ollut esimerkiksi Venäjää kohtaan,
että se Venäjä hyväksyisi tämän
sopimuksen? Ei yhtään mitään.
Minun mielestäni ei yhtään mitään.
Sanallisia huomautuksia ja tuomioita, siinä kaikki. Pitäisi
olla enemmän sanktioita. Pitäisi vaikka väliaikaisesti
erottaa jäsenyydestä, ellei tottele.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kansainväliset, kuten Yhdistyneet
kansakunnat, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä Euroopan
unioni, ovat jatkuvasti suoltaneet valtavan määrän
erilaisia päätöslauselmia, periaatepäätöksiä ja
ohjelmia. Kansainvälistä yhteisöä tyydyttääkseen
monien maiden edustajat allekirjoittavat sopimuksia ja sitoumuksia
tietoisina siitä, ettei asianomaisilla mailla ole aina
pienintäkään tarkoitusta toteuttaa niitä.
(Ed. Laakso: Mikä sellainen maa on?) — Me jopa
tiedämme, mistä maista useimmiten on kysymys.
(Ed. Laakso: Mistä maista? Jos edustaja kertoisi! — Ed. Zyskowicz:
Ei saa häiritä puhujaa!)
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Laxell jatkaa.
Arvoisa puhemies! — Saako myöhemmin vastata,
saako myöhemmin vastata? — Sen takia olisi tärkeätä,
että papereiden sijasta kansainväliset yhteisöt
keskittyisivät käytännön ongelmien
ratkaisemiseen ja asiantuntija-avun antamiseen silloin, kun esimerkiksi
jossain maassa pyritään edistämään
kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia. Tämä sama asia
todetaan myös Euroopan neuvoston toimintaa koskevassa toimintakertomuksessa,
jossa kirjaimellisesti todetaan, että Euroopan neuvoston
piirissä allekirjoitettujen sitoumusten ja sopimusten ja
kentällä vallitsevan todellisuuden välillä on
vielä valtava kuilu ja että olisi keskityttävä varmistamaan,
että annetut sitoumukset toteutettaisiin myös
käytännössä.
Brittiläinen EU-asiantuntija David Harrison esittää elinkeinoelämän
valtuustolle tekemässään analyysissä,
että Eurooppa-neuvoston pitäisi keskittyä olennaiseen
ja uudistaa ennakkoluulottomasti omia työskentelytapojaan.
Mielestäni ongelmana on myös se, että Euroopan
neuvosto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä Euroopan
unioni tekevät hyvin paljon päällekkäistä työtä.
Arvoisa puhemies! Kaikkien näiden yhteisöjen
työlistalla on demokratian syventäminen, koulutus,
vaalijärjestelmät, sukupuolten tasa-arvo, lehdistön
vapaus, vähemmistöjen oikeudet sekä oikeus-
ja talousjärjestelmät. Tämän
takia uudenlainen työnjako olisi tarpeen. Euroopan neuvosto
voisi keskittyä eurooppalaisen yhteiskunnan kysymyksiin,
Euroopan unioni kilpailukykynsä kehittämiseen
ja Etyj USA:n, Euroopan ja Venäjän keskinäisiin
suhteisiin ja ongelmakohtiin. Tämähän
on tietysti haavetta ja unelmointia. Mielestäni kansainvälisten
yhteisöjen pitäisi kuitenkin keskittyä missionsa
kannalta olennaisiin tehtäviin.
Markku Laukkanen /kesk:
Puhemies! Tämäkin keskustelu on osoittanut
sen, että matka demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon on
aika pitkä joillakin mailla. Mutta ei se, että se on
pitkä joillakin mailla, tarkoita sitä, että Euroopan
neuvosto tai Etyj järjestönä, organisaationa, olisi
turha.
Ed. Ukkolalle heitän täältä kommentin
siihen, ovatko nämä turhia järjestöjä:
eivät millään muotoa. Ja jos ajatellaan
näitä niin sanottuja uusia demokratioita — sanon
niin sanottuja uusia demokratioita — joihin tekin viittasitte,
Keski-Aasian valtioita, jotka on saatu Euroopan neuvoston jäseniksi,
ja ajatellaan asiaa toisin päin, että ne eivät
olisi jäseniä, niin tilanne niissä maissa
olisi vielä paljon huonompi. Ne on nyt integroitu tämän
Euroopan neuvoston jäsenyyden kautta siihen prosessiin,
joka johtaa parempaan ihmisoikeuspolitiikkaan, parempaan ihmisoikeustilanteeseen,
esimerkiksi vaikkapa naisten ja lasten parempaan asemaan. Turvataan
naisten koulutus jne., korjataan niitä ongelmia, joita
kiistatta myöskin Euroopan neuvoston jäsenmaissa
edelleenkin on. Eikä Euroopan neuvosto sitä kiistä. Päinvastoin,
se on suuri häpeä ja suuri haaste Euroopan neuvoston
organisaatiolle ja tarkoittaa monitorityötä, raportointityötä,
jota on viime kaudella, jota tämä kertomus koskee,
josta meillä keskustelu täällä tänään
on, tehty useista, erittäin useista ongelmallisista jäsenmaista.
On vaan nyt näin, että kansainvälinen
yhteisö vaatii ja tarvitsee tällaisia yleissopimuksia
ja suosituksia, jotka ovat ohjaamassa ja tukemassa näiden
uusien valtioiden demokratiakehitystä erilaisten yhteistyö-
ja koulutusohjelmien kautta, joita se työ käytännössä tarkoittaa.
Se on pitkä tie, erittäin pitkä tie,
että nämä maat saadaan samanlaisen ihmisoikeuskäsityksen
piiriin kuin mikä meillä Pohjoismaissa, Suomessa,
on. Meillä on paljon tavallaan sellaisia globaalihaasteita, kuten
uusi teknologia, terrorismi, monet muut yhteiskunnalliset muutokset.
Ne koskevat kaikkia demokratioita, tietysti hieman eri tavalla,
ja on tietysti häpeällistä, että erittäin
pahoja ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu monissa Euroopan neuvoston
jäsenmaissa. Valvontamekanismit ja oikeusvaltioperiaatteet
eivät toimi niissä lainkaan.
Ja kuten täällä on todettu, se kuilu
näiden sitoumusten, sopimusten ja todellisuuden välillä on
aika suuri. Siinä katsannossa on aivan selvää, että kyllähän
se Venäjän käyttäytyminen vaalitarkkailussa
duuman vaaleissa viime joulukuussa ei ansaitse kovin paljon puolustelemista.
Venäjä teki siinä mielestäni
suuren virheen. Vaalitarkkailu olisi pitänyt ajoissa avata
myöskin Odihrille, Etyj-järjestölle,
ja myöskin avata se samalla periaatteella, millä kaikki
muutkin maat ovat vaalitarkkailun muille maille avanneet. Sen takia
me voimme sanoa, että Venäjän vaalit
eivät täyttäneet sen enempää Euroopan
neuvoston kuin Etyjinkään asettamia demokraattisten
vaalien standardeja, ja siinä katsannossa voidaan sanoa,
että ne vaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä avoimet.
Vaalitarkkailukutsu lähetettiin aivan viime hetkellä,
minkä vuoksi ei enää sitä pystytty
ottamaan myöskään vastaan.
Tästä tullaan sitten tähän
toiseen isoon problematiikkaan, tähän sanan- ja
ilmaisunvapauteen. Venäjän vaaleihin tämä liittyy
sillä tavalla, että kyllähän
Venäjän valtamedia, valtion media, suosi duuman
vaaleissa ihan samalla tavalla kuin myöskin presidentinvaaleissa
olemassa olevaa valtaa ja teki tavallaan vaaleista hyvin hankalat
ja osoitti, että media oli täydellisesti valtion
kontrollissa. Ohjelmat suosivat valtapuolueita, opposition oli tavattoman
vaikea saada ylipäätään minkäänlaista ääntä kuuluviin,
kampanjoita häirittiin, tehtiin vaalimateriaalien takavarikointia, tehtiin
pidätyksiä, kansalaisjärjestöjen
toimintaa estettiin ja jopa vaalitarkkailijoiden työtä häirittiin.
Eli tässä tullaan tavallaan tähän
aivan ytimeen. Eli mikä on kaikkein tärkein, keskeisin
demokratian tunnusmerkki? Se on sanan- ja ilmaisunvapaus, se on
vapaa, riippumaton lehdistö. Sen takia tämä Venäjän
vaaliesimerkki näin tuoreena asiana kelpaa tähän
kyllä tietysti esimerkiksi.
Toki monessa muussakin maassa olemme nähneet, että syyllistytään
merkittäviin sananvapausrikkomuksiin, joiden rinnalla tämä Suomessa
esiin nostettu keissi on hyvin vähäpätöinen. Minä olen
huolissani toimittajien murhista, medialle asetetuista rajoituksista,
toimittajiin kohdistuneista sanktioista. Valko-Venäjä on
hyvin tyypillinen esimerkki, vaikka nyt ei olekaan Euroopan neuvoston
jäsen. Tietysti on näin, niin kuin puheenjohtaja
Hurskainen sanoi, että Euroopan neuvoston täytyy
tätä työtä tehdä edelleenkin,
ei sulkea ovia, ei ikkunoita Valko-Venäjältä,
vaan käydä dialogia ja sen kautta pyrkiä Valko-Venäjä sitten
integroimaan.
Mutta on aivan selvä asia, että jos media
keskittyy, tämäkin on huoli sananvapaudelle. Jos media
keskittyy yksiin käsiin, siis taloudellisesti keskittyy,
niin sekin on uhka sananvapaudelle, ilmaisun vapaudelle. Se on erittäin
merkittävä asia. Ed. Hurskainen teki tästä ilmaisun
vapaudesta erittäin merkittävän raportin
käsittelyn kohteena olevana aikakautena, joka herätti
paljon huomiota. Se oli hyvin haasteellinen myöskin ajankohtaisen
uskonnonvapauden ja siihen liittyvän ilmaisunvapauden osalta.
Itse olen parastaikaa tekemässä Euroopan neuvostolle
raporttia julkisen palvelun, yleisradiotoiminnan, perusedellytyksistä,
rahoituksesta ja yleisradiopalvelujen saatavuudesta sitten eri maissa
osana tavallaan tämmöistä demokraattista,
demokratiaa tukevaa kehitystä.
Puhemies! Tällaisena erilliskysymyksenä haluan
vielä nostaa esiin kysymyksen näistä teknologiakehityksen
ja yhteiskunnallisen kehityksen mukanaan tuomista uudenlaisista
haasteista, jotka kertomuskaudella tiivistyivät tähän
tietoverkkorikollisuuteen, josta valtuuskunnan jäsenen
ed. Sasin toimesta käytiin myöskin Euroopan neuvostossa
ajankohtaiskeskustelu, joka osui erittäin oikeaan aikaan,
olihan takana juuri tuore kokemus tästä Viroon
kohdistuneesta, erittäin merkittävästä,
myöskin ihmisoikeuksia loukanneesta tietoverkkorikollisuudesta,
hyökkäyksestä, jonka seuraamukset olivat
aika lailla arvaamattomia. Se oli ensimmäinen kerta, kun
tietoverkkorikollisuus johti tämän kaltaiseen
järjestäytyneen yhteiskunnan keskeisiin elimiin
kohdistuvien toimien vaarantamiseen ja häiritsemiseen,
ja siinä mielessä se pitää nähdä hyvin
vakavana kysymyksenä, jolla on suuri, merkittävä globaali ulottuvuus.
Siinähän on se pointti, minkä takia siitä tulee
myös ihmisoikeuskysymys, minkä takia Euroopan
neuvoston kaltaisen elimen piti sitä kysymystä käsitellä.
(Ed. Salolainen: Merkittävä asia!) Aivan samalla
tavalla Euroopan neuvosto aikoo käsitellä, ed.
Salolainen, teidän lempiaihettanne Itämeri-politiikkaa,
(Ed. Salolainen: Hyvä!) ja Suomen valtuuskunta on tehnyt
siinä yhden priorisoinnin. Aiomme sitä problematiikkaa pitää esillä,
ja toivon, että siitä tulee sitten myöskin
raportoinnin kohde.
Tämän kaltaiset talouskysymyksethän
eivät sinänsä ole sitä Euroopan
neuvoston kovaa ydintä, mutta koska Euroopan neuvosto seuraa
kuitenkin esimerkiksi Oecd:n kertomusten kautta myöskin
talouskehitystä, se antaa luontevan tilaisuuden sitten
näitä kysymyksiä käsitellä.
Siksi esimerkiksi tämä energiapoliittinen keskustelu kolmisen
viikkoa sitten Ukrainan pääministeri Tymošenkon
ollessa kuultavana Euroopan neuvostossa jälleen kerran
nousi esiin nimenomaan siinä valossa, miten eräät
maat käyttävät energiapolitiikkaa yhä voimakkaammin
myöskin politiikan välineenä. Se tekee
siitä huolestuttavaa.
Tässä katsannossa olisi myöskin toivottavaa, samalla
tavalla kuin odotan ja toivon, että Venäjä on
valmis todellakin allekirjoittamaan ainoana maana tämän
ihmisoikeussopimuksen, että se olisi valmis allekirjoittamaan
myöskin tämän energiasopimuksen, joka
mahdollistaisi entistä varmemman energian saatavuuden mutta
myöskin avoimen ja reilun energiamarkkinatoimivuuden.
Puhemies! Lopuksi totean vaan sen, että kun tästä Venäjän
roolista itsekin puhuin aika paljon, on kuitenkin merkille pantavaa,
että Venäjästä ei tullut Euroopan
neuvoston puheenjohtajamaata. Ehkä siitäkin on
jotakin luettavissa. (Ed. Laakso: Yleiskokouksessa!) — Yleiskokouksessa,
nimenomaan yleiskokouksessa, mutta sitäpä juuri sanonkin,
että ehkä siitä on jotakin luettavissa sen
suhteen, millä tavoin Venäjän ihmisoikeuskysymyksiä ja
nimenomaan tätä sopimuksen allekirjoittamattomuutta
Euroopan neuvoston yleiskokouksen piirissä oltiin valmiit
arvioimaan.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin vain huomauttanut ed. Laukkaselle,
että en kai minä sanonut, että joku näistä kolmesta
järjestöstä pitää lopettaa.
Minä sanoin vaan, että ne näissä ihmisoikeusasioissa,
sananvapausasioissa ja kansalaisvapausasioissa toimivat kaikki kolme
itse asiassa samojen ongelmien kimpussa.
On tietenkin hankalaa sanoa nyt, kenen pitäisi toimia
mitenkin, koska esimerkiksi Etyjhän perustuu Ety-kokouksen
kolmanteen koriin, josta sovittiin Suomessa vuonna 1975. Se on tietenkin semmoinen
saavutus, josta Etyj haluaa pitää kiinni. Mutta
kuitenkin nämä ovat päällekkäisiä.
Minun mielestäni jossakin vaiheessa pitäisi keskustella,
kuka hoitaa mitäkin asiaa. (Ed. Laakso: Aloitteen perusteella!)
Minun mielestäni Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niin
tärkeä, että paitsi että se
on Euroopan neuvoston yhteydessä, sen pitää olla
myös itsenäinen. Sen pitää olla
nimenomaan itsenäinen oikeuslaitos.
Kiitoksia ed. Laukkaselle siitä, että (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) joku tässä talossa ja salissa
kuitenkin tätä sananvapauttakin puolustaa.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean vain sen, että kyllä näitä kaikkia
organisaatioita tällä hetkellä vielä toistaiseksi
tarvitaan. En koe tätä tämmöisenä rakenteellisena
enkä organisaatio-ongelmana. Se on pieni hinta kuitenkin
siitä, että, niin kuin sanottu, me integroimme
nämä uudet demokratiat pitkälle tielle
kohti demokratiaa, kohti ihmisoikeuksien kunnioittamista, kohti
oikeusvaltiota. Kaikille riittää siellä työtä.
Työnjako on aika selkeä ja hyvinkin erilainen.
Etyjhän on keskittynyt tällä hetkellä hyvin
erityyppisiin kysymyksiin, joita varmasti vaikkapa ed. Kanerva täällä voi
perusteellisimminkin kuvata, esimerkiksi jäätyneiden
konfliktien ratkaisemiseen, jossa taas Euroopan neuvostolla ei ole
mitään roolia. Kaikkia tällä hetkellä tarvitaan.
Nyt on vain kyse siitä, että yhä voimaperäisemmin pitää myöskin
varmasti Euroopan neuvoston tätä maamonitorointia
jatkaa ja puuttua yhä tiukemmin pahimpiin ihmisoikeusrikkomuksiin
syyllistyneiden maiden tilanteisiin.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoroni koskee ed. Laxellin
puheenvuoroa, kun hän peräänkuulutti
Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin ja Etyjin työnjakoa,
siis sitä, että olisi hyvä keskustella
tästä, miten työnjakoa tehdään. Suosittelisin,
että ed. Laxell tutustuisi Junckerin raporttiin, jossa
on erittäin seikkaperäisesti pohdittu tätä työnjakoa
sekä Euroopan neuvoston että Euroopan unionin
välillä.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mitä vähemmän aikaa
on ollut mukana kansainvälisten järjestöjen
toiminnassa, sitä useammin kuulee tämän
kaltaisilta edustajilta puhetta päällekkäisyydestä.
Kertokaapa, ed. Ukkola, nyt yksi esimerkki tästä päällekkäisyydestä,
niin voimme päästä konkreettisesti keskustelemaan,
onko se totta, että on päällekkäistä toimintaa,
ja toiseksi, onko se epätarkoituksenmukaista toimintaa,
että on päällekkäisyyttä.
Esimerkiksi vaalitarkkailussa on totta, että Euroopan neuvosto
ja Euroopan unioni ja Etyk tarkkailevat vaaleja, mutta tämä on
välttämätöntä. Ei tämä ole
päällekkäisyyttä, tämä on
aivan välttämätöntä,
ja sen takia nämä järjestöt
harjoittavat vielä keskenään yhteistyötä yrittäen
estää sen, että esimerkiksi eräät
maat käyttäisivät yhtä järjestöä toista
järjestöä vastaan. Sen takia sovitaan yhteisistä kriteereistä,
miten tarkkaillaan ja mitkä ovat ne lähtökohdat.
Eli kertokaa nyt, ed. Ukkola, kun te olette niin huolissanne tästä päällekkäisyydestä,
missä te näette tällaista päällekkäisyyttä.
(Puhemies: Minuutti on mennyt!)
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti minun pitää ed.
Laaksolle tehdä jonkinlainen raportti tästä,
ja kyllä minä teenkin, ei siinä mitään.
(Ed. Hurskainen: Olisi hyvä, jos se olisi täällä salissa!)
Mutta esimerkiksi ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion valvonta on Euroopan
neuvostolla, se on myös Euroopan unionilla, se on Etyjillä.
(Ed. Laakso: Onko se huono asia?) — No, voisi
hieman keskittää näitä asioita. — (Ed.
Laakso: Millä tavalla?) — Sillä tavalla,
että esimerkiksi Euroopan neuvosto hoitaisi ihmisoikeudet
ja oikeusvaltioperiaatteet ja Etyjille jäisi sitten tietyt
muut asiat, Helsinki-prosessi jnp. (Ed. K. Kiljunen: Ihan erilaista
valvontaa!)
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola, näiden järjestöjen
tehtävä esimerkiksi ihmisoikeusvalvonnassa, jota
molemmat järjestöt suorittavat, on erilainen.
Ne tarkkailevat eri asioita. Mutta ehkä me voimme jatkaa
tätä keskustelua sen jälkeen, kun te
olette tutustunut siihen, mitä nämä järjestöt esimerkiksi
tällä sektorilla tekevät. Kannattaisi ensiksi
tutustua, ennen kuin lähtee tekemään
ehdotuksia asioista, jotka eivät ole ongelmia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Siitä samasta aiheesta, mutta vähän
toisella tavalla.
Minulla oli 70-luvulla mahdollisuus tutustua Euroopan neuvoston
toimintaan sen luonnonsuojelutoimiston kautta, jossa muun muassa
tehtiin täällä Suomessakin nyt kuuluisan
EY:n, siis Euroopan yhteisön, habitaattidirektiivin pohjat
elikkä luotiin se pohja, jolle sitten lähti muodostumaan
Euroopan yhteisössä luonnonsuojelun pääosasto
jnp. Elikkä toisin sanoen järjestöjä on
tarvittu rinnakkain toimimaan yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden
hyväksi. Niinpä tarkastelenkin nyt tässä,
mitä Euroopan neuvostossa on tämän raportin
mukaan tapahtunut ja millä tavalla nämä rajapinta-alueet
liittyvät demokratian toimivuuteen ja ihmisoikeuksien käytännön
toteutumiseen. Siis sehän ei ole vain hyvin kapea vaan
hyvin laaja kokonaisuus.
Kiinnitän huomiota siihen, että täällä on,
niin kuin esittelystäkin kävi puheenjohtaja Hurskaisen
toimesta esille, energiatoimitusten politisoitumiseen kiinnitetty
huomiota, joka on juuri siinä rajapinnassa hyvin olennainen
asia. Jos se puoli klikkaa, niin kuin tässä raportissa
käy selville, yleiseurooppalaisella tasolla ja laajemminkin,
niin silloin klikkaa hyvin paljon. Silloin aina ne, joilla on vähiten,
kärsivät ensimmäisenä, elikkä kysymys
on ihan perimmäisistä asioista.
Sitten ympäristöasiat oikeastaan ovat esillä vain
yhdessä kohdin. Nyt katson päätöslauselmia
ja suosituksia. Asia on vain elektronisen jätteen kohdalla
esillä, mikä on aivan oikein, koska se juuri nimenomaan
on yleiseurooppalainen ongelma, jossa on erittäin paljon
toivomisen varaa tällä hetkellä ja jossa
niin sanottu uudelleenkäyttö klikkaa pahemman
kerran. Siinä on todella ympäristöulottuvuus
selvästi.
Sitten hyvin mielenkiintoista on se, että on tunnustettu
se, että Euroopan neuvoston jäsenvaltioitten piirissä on
ilmastonmuutosta edistäviä toimeliaisuuksia elikkä hiilidioksidin
liikaa tuotantoa, ja on haluttu olla mukana sen hiilidioksidin sieppaamisessa.
Ymmärrän, että on haluttu palauttaa se
onkaloihin, joista öljy on kerran poimittu pois.
Sitten vielä on radioaktiivisen jätteen ongelmaan
kiinnitetty ympäristönsuojelun osana huomiota.
Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän sitten huomiota
yhteen hyvin merkittävään ilmiöön,
joka on erittäin arka asia myöskin kansallisesti,
ja se on se, että on kiinnitetty näihin maailmankuva-asioihin
huomiota. Täällä on päätöslauselma 1 580
viime vuodelta, luomisopin vaarat kouluopetuksessa, ja dokumentin
numero sen jälkeen. Tämä on hyvin merkittävä asia.
Se on vaikea asia käsiteltäväksi, mutta
sen tausta on erittäin voimakas koko maapallolla tällä hetkellä.
Erästä suurta valtiota johdetaan tämän
luomisopin pohjalta, jonka keskeinen idea kreationismissa on se,
että Jumala loi maapallon ja antoi maapallon ihmisen käyttöön
kertakäyttöhyödykkeenä ja siinä vaiheessa,
kun luonto on käytetty loppuun, Jumala ottaa ihmisen täältä haltuunsa.
Tässä on siis toisin sanoen kaksi selvää maailmankuvaa
vastakkain, joista toisaalla on tieteellinen maailmankuva ja toisaalla
luomisopin hahmottama maailmankuva.
Mikä merkitys tällä on? Ihan täsmälleen
sama kuin tässä energian käyttämisessä poliittisen
toiminnan välineenä. Tässä on
kysymys siitä, että eihän ihmisoikeuksien
puolustamisella ja ajamisella ole mitään funktiota,
jos se perustuu luomisopin kaltaiseen maailmankuvaan ja maapallon
kertakäyttöiseen käyttöön.
Eihän näille löydy yhtymäkohtaa.
Tässä suhteessa minusta tässä on
oltu aivan oikealla asialla, toisin sanoen on uskallettu puuttua
sellaiseen asiaan, joka on äärimmäisen
vaikea, menee perimmäisten kysymysten äärelle,
mutta kuuluu asioihin, joihin pitää uskaltaa ottaa
kantaa. Erinomaisen hyvä, että näin on
tehty.
Sitten, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen,
että siihen sitten nämä ympäristöasiat,
siis ympäristöä tangeeraavat asiat, loppuivatkin. Elikkä toisin
sanoen sellaista päällekkäisyyttä kuin
ed. Ukkola oli näkevinään, ei muun muassa tällä lohkolla
ole olemassakaan. Elikkä toisin sanoen olisi pitänyt
olla enemmän ukkolalaisittain päällekkäin
meneviä asioita tässä raportissa. Näin
olisi ollut 1970- ja 1980-luvuilla, ennen kuin Suomi oli Euroopan
neuvoston jäseneksi liittynyt ja hakeutunut. Silloin asiat
olivat toisella viisiin.
Arvoisa puhemies! Suomen valtuuskunnan toiminnasta poimin yhden
asian, joka on ympäristöasia. Se on Itämeri-asian
ottaminen esille, ja juuri näin on pitänyt tehdäkin.
Toivon mukaan valtuuskunta myöskin pitää tätä asiaa
hyvin merkittävässä määrin
esillä ja katsoo, että siinä myöskin
sitten edistytään.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksesta
käy erinomaisesti ilmi, miten monimuotoista ja laajaa kansainvälistä poliittista
keskustelua Euroopan neuvostossa käydään.
Edellä ed. Laukkanen viittasi jo edustajien Hurskainen ja
Sasi kontribuutioihin Euroopan neuvoston viime vuoden työskentelyssä.
Mutta, arvoisa puhemies, Winston Churchillin kuuluisasta Zürichin
puheesta on kulunut pian 62 vuotta. Tämän puheensa,
jossa hän hahmotteli Euroopan Yhdysvaltoja, hän
päätti sanoihin "Let Europe arise". Churchill
oli jo toki aiemminkin esittänyt ajatuksia neuvostosta,
jonka tulisi vähitellen kattaa koko Eurooppa ja jossa kaikkien
eurooppalaisen perheen päähaarojen tulisi olla
yhteistyössä sen jäseninä.
Voisin sanoa, että tänä päivänä tämä visio
on toteutunut melko hyvin. Euroopan neuvostosta on muodostunut tärkeä poliittinen
instituutio, joka on kyennyt ottamaan vastaan tasa-arvoisesti ja
pysyvien rakenteiden jäseniksi Euroopan uudet demokratiat
heti, kun ne ovat saattaneet instituutionsa ja lainsäädäntönsä vastaamaan
demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.
Kun Suomi vuonna 1989 liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi,
siitä tuli neuvoston 23. jäsenmaa. Tänään
jäseniä on jo 47. Mielestäni on äärettömän
valitettavaa, että tämän todella merkittävää työtä tekevän
järjestön toiminta ei ole erityisen tunnettua
kansalaisten keskuudessa. On myös syytä todeta,
että Euroopan neuvosto tekee työtä varsin
vähäisin voimavaroin.
Kuten täällä on jo tänään
moneenkin kertaan todettu, Euroopan neuvoston perustehtävä on demokratian,
ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistaminen. Mielestäni
Euroopan neuvoston vahvuutena on korkeatasoinen normipohja ja ainutlaatuisen
tehokas mekanismi ihmisoikeusnormien täytäntöönpanemiseksi.
Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä Euroopan
kulttuuriyleissopimus luovat vahvan pohjan eurooppalaiselle ihmisoikeusnormistolle.
Euroopan neuvoston työn tuloksena syntyy jäsenmaita
sitovia sopimuksia, ja tärkeimpiä sopimuksia varten
on luotu kansainväliset valvontajärjestelmät.
Ongelmana vain mielestäni on, mikä kertomuksessakin
hyvin selkeästi todetaan, että Euroopan neuvoston
piirissä allekirjoitettujen sitoumusten ja sopimusten ja
käytännössä vallitsevan todellisuuden
välillä on vielä valtava kuilu.
Jäsenvelvoitteiden täysimittainen noudattaminen
on Euroopan neuvoston tärkeä prioriteetti. Monitoroinnilla
Euroopan neuvosto seuraa yksittäisten maiden demokratiatilannetta
ja kehitystä systemaattisesti. Monitorointimekanismin olennainen
tavoite on, että se johtaa konkreettisiin tuloksiin juuri
paikan päällä. Mielestäni monitorointi
onkin oiva tapa kehittää yhteistyötä tukemalla
jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä uudistaa lainsäädäntöjärjestelmiään
ja instituutioitaan siten, että ne ovat Euroopan neuvoston
vaatimusten mukaiset.
Syrjinnän estäminen ja vähemmistön
oikeuksien edistäminen ovat tärkeällä sijalla
Euroopan neuvoston toiminnassa. Tätä työtä en
voi liiaksi korostaa. Vähemmistön oikeuksien rikkominen saa
aikaan vastustusta, epävakautta ja jopa väkivaltaisia
konflikteja. Tämän Euroopan historia on osoittanut.
Eurooppa onkin paikka, missä eri kielelliset ja etniset
ryhmät kohtaavat ja sekoittuvat. Tämä pitäisikin
nähdä rikkautena ja mahdollisuutena maanosallemme.
Mielestäni meidän on määrätietoisesti
lähdettävä siitä, että vähemmistöjä koskevat
kiistat voidaan ratkaista ja niiden ratkaisemisen tulee olla valtioiden
intressissä. Ainoastaan sellaiset vähemmistöt,
jotka tuntevat olonsa turvalliseksi ja tuntevat olevansa hyväksytty
osa kansakuntaa, voivat täysillä osallistua ja
antaa panoksensa valtiolliseen rakennustyöhön.
Mielestäni meidän tuleekin yhdessä rakentaa
Eurooppaa, joka on turvallinen ja avoin, joka kunnioittaa kansalaista
ja hänen oikeuksiaan ja kantaa vastuuta yhteisestä tulevaisuudestamme.
Arvoisa puhemies! Kertomuksessa todetaan, ja tähän
myöskin edustajat Laukkanen ja Pulliainen viittasivat,
että Suomen valtuuskunnan tämän kauden
yksi prioriteetti on Itämeri. Tämä on äärettömän
tärkeä prioriteetti, ja näyttää siltä, että yhä tärkeämmäksi
ja tärkeämmäksi tulee yhteistyön
tiivistäminen Itämeren piirissä. Mielestäni
on tärkeää, että valtuuskunta
antaa oman panoksensa tämän yhteistyön
tiivistämiseen, koska kyllä Itämeri-asioissa
meidän pitäisi päästä pikkuhiljaa
puheista myöskin tekoihin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia
Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäseniä. Meillä on
erittäin hyvä yhteistyö siellä,
ja voin sanoa, että aika pitkälti juuri kansallisia
intressejä valvomme Euroopan neuvostossa ja hoidamme sen
työn varsin hyvin.
Sitten kolme asiaa:
Ensinnäkin, mitä vaalitarkkailuun tulee, ed. Laaksolle
voi sanoa, että järjestelmä ei kovin
hyvin toimi, koska on liian monta aktööriä tällä hetkellä.
Otetaan Venäjän vaalit: duuman vaaleissa Etyjin
pitkäaikaistarkkailija Odihr päätti,
että se ei mene mukaan, mutta parlamentaarikot Etyjistä menivät
Euroopan neuvostoon. Sitten presidentinvaalit: Etyjin parlamentaarikot
eivät menneet, mutta Euroopan neuvoston parlamentaarikot
menivät. Sitten tietysti meillä on kansallisia parlamentteja
ja Pohjoismaiden neuvosto, jotka aika ajoin osallistuvat näihin.
Mutta kyllä meidän pitäisi saada tässä vaalitarkkailussa
joku katto-organisaatio, joka aidosti koordinoi kaiken, ja kyllä niitten
sääntöjen, kun mennään
tarkkailemaan, pitää olla selkeitä. Niitä noudatetaan
tai niitä ei noudateta. Jos niitä ei noudateta,
niin sitten ei mennä. Tällä tavalla minusta
neuvotteluvaraa näissä asioissa kovinkaan ei pitäisi
olla.
Toinen asia on tietoverkkorikollisuus. Siinä on olennaista
se, että tämän vuosikymmenen alkupuolella
Euroopan neuvoston puitteissa on tehty kansainvälinen sopimus,
johon jopa Yhdysvallat on liittynyt mukaan. Siihen on nyt jatkuvasti
tulossa uusia maita, ja se koskee lähinnä tietojenvaihtoa.
On erittäin tärkeätä, että juuri tietotekniikassa
ja informaatioteknologiassa Euroopan neuvostossa mietitään
eurooppalaisia ratkaisuja ja pyritään tekemään
niistä myöskin globaaleja, koska silloin ne ovat
kaikkein toimivimpia. Tässä suhteessa on hyvä,
että pyritään markkinoimaan tätä tietoverkkorikollisuuden
ehkäisevää sopimusta. Sitä pitää jatkuvasti
päivittää, ja se päivitystyö on
myöskin tällä hetkellä käynnissä.
Kolmantena, kuten ed. Laukkanen täällä totesi,
valtuuskunnalle Itämeri on tällä hetkellä semmoinen
prioriteetti, josta pyritään pitämään
huolta, ja katsotaan sitä, että tältä alueelta
saataisiin yhteistyötä aikaan, koska toisaalta
sitten on paineita joittenkin maitten taholta Välimeren
osalta. Meidän ei pidä torjua sitä, Välimeren
osalta on tärkeää tehdä yhteistyötä,
mutta on tärkeätä, että me nostamme
Itämeren asemaa, Itämeren yhteistyötä esille.
Ja kun Venäjä on kuitenkin Euroopan neuvoston
jäsen, niin siinä suhteessa Euroopan neuvostokin
on hyvä foorumi, jossa Itämeri-yhteistyötä voidaan
tehdä.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestöä on
monesti luonnehdittu sanalla Suomen beibi. Tänä vuonna tämän
toteaminen on kovinkin ajankohtaista. Suomen beibi tietenkin tulee
vuodesta 1975, jolloin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi
pidettiin Helsingissä ja siitä tämä järjestöperhe
sitten muotoutui aikanaan. Mutta tänä vuonna tietysti
on olennaista, että Suomi on Etyjin puheenjohtajamaa ja
nykyinen Suomen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskunnan
puheenjohtaja Ilkka Kanervahan toimi tuossa alkuvuodesta Etyj-järjestön
puheenjohtajana ulkoministerin roolissa ja nykyinen ulkoministeri
jatkaa siitä, mihin Ilkka Kanerva omalla roolillaan järjestöä vei.
Arvoisa puhemies! Omallakin kohdallani tämä kertomusvuosi
2007 on sikäli mielenkiintoinen suhteessa tähän
Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen, että minut valittiin
tuon yleiskokouksen varapuheenjohtajaksi ja myöskin sain nimityksen
Keski-Aasian erityisedustajaksi, jolloin nimenomaan tuon järjestön
toimikentässä olen joutunut voimakkaasti olemaan
mukana. Näihin pariin seikkaan haluan tässä puheenvuorossani
kiinnittää huomiota.
Mutta ensimmäiseksi tietenkin: mikä on se konsepti,
jolla Etyj järjestönä toimii? Sehän
on laaja turvallisuuskäsite, jossa on kolme elementtiä.
Ensinnäkin turvallisuus on jakamaton ja sitä ei
rakenneta naapurin kustannuksella. Toiseksi tässä laajassa
turvallisuuskäsitteessä on hyvin olennaista, että se
koskee myöskin muita kuin sotilaallisia kysymyksiä.
Turvallisuus nähdään laveasta perspektiivistä.
Ja kolmanneksi, kysymys ei ole ainoastaan valtioiden turvallisuudesta, vaan
ihmisten turvallisuudesta. Tämän varassahan eurooppalainen
turvajärjestelmä on kehittynyt ja kylmän
sodan purkukin tapahtui käsittämättömän
rauhanomaisesti, jos niikseen voidaan sanoa. Esimerkkinä vain
1990-luvun alusta Puola, jolla 1980-luvulla oli kolme naapuria ja
1990-luvulla seitsemän naapuria, joista yksikään
näistä seitsemästä naapurista
ei ollut aikaisemmin olemassa ilman suursotaa. Kertoohan se sen,
että turvajärjestelmä on hyvin vakaa
Euroopassa ja jopa hyvinkin voimakkaat yhteiskunnalliset muutokset
voidaan viedä rauhanomaisesti lävitse.
Tätä taustaa vasten tietysti on yllättävää se, kun
tämän päivän lehdistä lukee
puolustusministeri Häkämiehen linjanvetoja, jossa
hän vähän toisen tyyppisestä näkökulmasta
katselee eurooppalaista turvajärjestelmää.
Merkittävä linjapuheenvuoro puolustusministerillä.
Hän totesi siis, että sotilasliitto Naton kannalta
olisi eduksi ja hyödyksi, jos Suomi ja Ruotsi tulisivat
järjestön jäseniksi.
Ensimmäinen huomio on se, että upeata, että tämän
tapainen linjapuheenvuoro pidettiin Suomessa, ei ulkomailla. Toinen
seikka, johon tässä tietenkin täytyy
kiinnittää huomiota, on se, mikä on se
ikään kuin turvallisuusvaje, johon liittyen jouduttaisiin
juuri nyt tekemään niitä johtopäätöksiä,
että sotilaallinen liittoutuminen suhteessa Natoon olisi
ajankohtainen. Mielelläni sen puolustusministeriltä kuulisin,
sitä ei kuulla tänään, mutta
mielelläni sen kuulisin. Ja kolmantena, jos ajatuksen lähtökohtana
on, että Nato hyötyisi Ruotsin ja Suomen jäsenyydestä,
niin peruste on osittain ongelmallinen, tai sitä ainakin
voi kysyä sen perään, koska voisin ehkä heittää tähän
toisenlaisenkin huomion. Todennäköistä on,
että myöskin Shanghain sopimusjärjestön
kannalta olisi eduksi, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät
sen jäseniksi. Argumentti ei ehkä ole kuitenkaan
se, jolta pohjalta Suomi näitä ratkaisujaan tekee, vaan
se tekee ratkaisuja siitä liikkeelle lähtien, miten
sotilaallinen liittoutuminen vastaa Suomen turvallisuuspoliittisiin
tarpeisiin.
Halusin tämän ottaa, arvoisa puhemies, vain sen
vuoksi esille, että kun me puhumme Etyjistä, niin
meidän on syytä tunnistaa juuri se peruslähestymistapa,
jolla turvallisuuspolitiikkaa Euroopassa tänään
käsitellään, eli tämä laaja
perspektiivi. Siinä mielessä pohdiskelu turvallisuustarpeisiin
vastaamisesta pelkästään sotilasliittojen
kautta tuntuu jossain määrin vanhentuneelta ja
jopa anakronistiselta.
Arvoisa puhemies! Jos kiinnitämme huomiota sitten tähän
vaalitarkkailuasiaan, jossa sekä Euroopan neuvosto että Etyjin
parlamentaarinen yleiskokous ja Odihr näyttelevät
keskeistä roolia, niin täällä on
ollut ongelmia matkan varrella näiden järjestöjen
välillä. Niihinkin on viitattu, koordinoinnissa
on vaikeuksia ollut. Tänä päivänä on
kuitenkin päädytty siihen, että jos nämä keskeiset
vaalitarkkailuorganisaatiot, Euroopan neuvosto, Euroopan parlamentti,
Naton parlamentaarinen yleiskokous ja Etyj ovat samoilla kentillä,
niin päädytään joka tapauksessa
yhteiseen julkilausumaan, jotta tämmöinen niin
sanottu forum shopping -tilanne voitaisiin välttää ja esiinnytään
yksituumaisesti.
Mutta tämä vaalitarkkailuasetelma on kärjistynyt.
Siihen on tullut uusia piirteitä. Muun muassa Ivyn parlamentaarinen
yleiskokous on tänä päivänä vahva
vaalitarkkailija, joka elää hieman toisen tyyppisestä konseptista
liikkeelle lähtien. Shanghain sopimusjärjestöönhän
tässä viittasin aikaisemmin. Sekin on tässä eurooppalaisessa kentässä ollut
tänä päivänä myöskin
aktiivisesti vaalitarkkailussa mukana.
Tämän tyyppinen eriseuraisuus on aiheuttanut
myöskin kansainvälisessä keskustelussa hämminkiä,
ja se kulminoitui tietenkin duuman vaaleihin joulukuussa. Ensimmäisen
kerran jokin Etyjin jäsenmaa asetti rajoituksia kansainväliselle
vaalitarkkailulle sekä vaalitarkkailun pituuteen liittyen
että delegaatioiden kokoonpanoon liittyen. Se oli selvästi
vastoin niitä periaatteita ja sitoumuksia, joilla Etyj-maat
ovat sopineet kansainvälisen vaalitarkkailun järjestämisestä.
Venäläisten argumentti ehkä on kuitenkin validi,
sitä kannattaa kuunnella. Heidän lähtökohtansa
oli se, että he supistivat vaalitarkkailun mittakaavan
samaan tasoon, kuin millä Yhdysvaltojen vaaleja seurattiin
2004. Kohdemaan valittavissa ei ole, miten vaalitarkkailu mitoitetaan, mutta
tietenkin kansainvälisen vaalitarkkailun kannalta on tärkeää,
että me pystymme laventamaan vaalitarkkailua myöskin
ulos siitä lähestymistavasta, että me
vain Wienistä itään, niin kuin sanonta
kuuluu, seuraamme vaaleja.
On hyödyllistä seurata vaaleja myöskin
muualla, niin sanotusti kypsemmissä demokratioissa. Jopa
Suomessa saattaisi olla hyödyllistä vaaleja tarkkailla.
Etyjhän meidän eduskuntavaaleihin lähettikin
tämmöisen needs assesment missionin, tämmöisen
tarkkailun tarpeen arviointiryhmän, joka sitten päätyi
siihen, että varsinaista laajamittaista vaalitarkkailua
ei kannata suorittaa. Mutta tätä metodologiaa
täytyy tietysti pystyä nyt kehittämään
sellaiseksi, että se on Etyj-perheessä yhteisesti
hyväksyttävissä, koska ei ole mahdollista
pitkässä juoksussa kansainvälistä vaalitarkkailua
hoitaa sillä tavalla, että keskeiset jäsenmaat
ovat riitaisasti tätä asiaa lähestymässä.
Olen hyvin tietoinen siitä, että ulkoministeri Kanerva
toimiessaan Etyjin puheenjohtajana pyrki, kun Venäjän
presidentinvaalit tulivat vastaan maaliskuussa, löytämään
sellaista yhteisymmärrystä, että Odihr,
tämä vaalitarkkailuorganisaatio, ja Etyjistä myöskin
parlamentaarinen yleiskokous voisivat antaa sen luontevan panoksensa
siihen, mutta pienestä se jäi kiinni, koska osapuolilla
ei vielä siinä vaiheessa ollut sellaista yhteisymmärrystä,
että olisi voitu luontevasti tämä hoitaa.
Nämä Venäjän presidentinvaalit
jäivät Etyjin osalta nyt tarkkailematta. Mutta
jatkoa on tässä nyt olemassa siltä osin,
että Suomen puheenjohtajuuden osalta pyritään
nyt hakemaan sellaista keskusteluyhteyttä jäsenmaiden
kesken, että voitaisiin tästä solmukohdasta,
joka nyt on olemassa vaalitarkkailun osalta, aukaista dialogi vähintään,
että olisi yhteisiä periaatteita, joilla vaalitarkkailua
jatkossa suoritetaan.
Arvoisa puhemies! Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa
tämä vaalitarkkailu on yksi ja ehkä näkyvin
osa toimintaa. Mutta yleiskokouksella on myöskin muita
toimintamuotoja. Siellä on työryhmiä Valko-Venäjään liittyen,
Moldovaan liittyen, Balkanille liittyen, ja kuten viittasin, itse
olen Keski-Aasian erityisedustaja. Tämä Keski-Aasian
alue on poikkeuksellisen mielenkiintoinen tulevaisuuden kannalta.
Sitä pidetään ikään
kuin alueena, joka on kaukana, ei koske Suomea, mutta itse asiassa
se on meille naapurimaa. Siellä on vain yksi maa välissä,
kun mietitään Suomen ja Keski-Aasian suhteita.
Se maa on tietysti kohtalaisen iso, joka siinä välissä on,
mutta joka tapauksessa pitkään on Suomella ollut
tiettyä erityissuhdetta tuonne Keski-Aasian alueelle, joka
juontuu jo aiemmasta historiasta.
Tässä suhteessa olisi mielekästä,
että meillä Suomessakin selkeämmin ymmärrettäisiin
tuon alueen poliittinen merkitys. Strateginen merkitys on jo ymmärretty
maailmalla. Siellä ovat kaikki keskeiset suurvallat läsnä,
Kiina tietysti naapurina, Venäjä keskeisesti mukana,
Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Kirgisiassa, myöskin
ollut Uzbekistanissa. Siellä on islamilainen maailma läsnä,
siellä on islamilaisia maita ja öljy- ja kaasuvarat,
mikä kaikki kertoo siitä, että se on
strategisesti hyvin merkittävä. Konfliktiherkkä alue,
vaikeasti sisäisesti jakautuneita maita ja demokratiassa
vielä paljon kehittämisen varaa. Tässä on
Etyjille voimakas haaste, ja meille Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen
puolella on haasteena se, että saisimme aikaan parlamentaarista
yhteistyötä tuon alueen kesken.
Arvoisa puhemies! Olemme pyrkineet Pohjoismaiden neuvoston mallia
nyt viemään tuonne Keski-Aasian alueelle. Ideana
on ollut se, että kun viisi Pohjoismaata on kyennyt oivasti
50 vuoden aikana rakentamaan yhteistyötään,
niin nämä viisi Keski-Aasian maata voisivat ehkä hyötyä siitä kokemuksesta,
mitä Pohjoismaissa on. Meillähän oli
Oslossa jo joulukuussa kertomusvuonna yhteiskokous, ja tätä prosessia
nyt sitten jatketaan Turkmenistanissa Ašgabatissa toukokuun
lopulla.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! (Ed. Laukkanen: Antakaa palaa nyt!) — Ehkäpä aloitankin
ed. Laukkasen puheen kommentoinnilla. Ed. Laukkasen puheenvuoro
oli tietenkin erinomainen kuvaus Euroopan neuvoston tämänhetkisestä tilanteesta
ja myös niistä ongelmista, missä Euroopan
neuvosto on, samoin kuin ed. Sasin lyhyehkö puheenvuoro.
Kuitenkin ed. Laukkanen totesi ikään kuin vastauksena
ed. Ukkolalle, että sanktioita on käytetty, ja
otti esimerkkinä sen, että venäläistä ei
valittu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajaksi
nyt alkavalla kaudella. (Ed. Laukkanen: Ei sanonut, että se
oli sanktio!) — Me molemmat tiedämme, että kysymys
oli sanktiosta.
Mielenkiintoista oli se, että tämä sanktio
kohdistui henkilöön, joka on vaatinut Venäjän
hallitusta allekirjoittamaan neljännentoista lisäpöytäkirjan
ja vielä kuudennenkin lisäpöytäkirjan.
Ihmisoikeussopimuksen tietenkin Venäjä on allekirjoittanut,
kysymys on tiettyjen lisäpöytäkirjojen
allekirjoittamisesta. Siinä mielestäni tärkein on
kysymys kuolemantuomion kokonaan kieltävän lisäpöytäkirjan
allekirjoittamisesta. Venäjällähän
on moratorio tällä hetkellä, kuolemantuomiota
ei panna täytäntöön, mutta Venäjä ei
ole toistaiseksi allekirjoittanut kuolemantuomion kokonaan lainsäädännöstä poistavaa
lisäpöytäkirjaa.
Nyt Euroopan neuvoston eräät poliittiset ryhmät
rankaisivat siis henkilöä jättämällä hänet
valitsematta puheenjohtajan tehtäviin, henkilöä, joka
on vaatinut julkisuudessa Venäjän hallitusta toimimaan
siten kuin Euroopan neuvoston suuri enemmistö katsoo tärkeäksi.
Ja mitä on ollut seurauksena? Kun Venäjän
kanssa on keskusteltu jo pitempään näiden
kahden lisäpöytäkirjan allekirjoittamisesta
ja kun dialogi oli sellaisessa vaiheessa, että näytti
mahdolliselta, että Venäjä ainakin jommankumman
näistä lisäpöytäkirjoista
allekirjoittaa, niin tämä rangaistustoimi, joka kohdistui
venäläisen valinnan estämiseen, lopetti
nämä keskustelut. Ja tällä hetkellä keskusteluja
ei käydä, vaikka itse olen optimistinen ja arvioin,
että Venäjän uusi hallitus, jota Putin
tulee johtamaan, tulee allekirjoittamaan nämä molemmat
lisäpöytäkirjat.
Ed. Ukkola, meillä on Euroopan neuvostossa paljon sanktioita,
ja niitä myös käytetään,
mutta teidän pitäisi seurata vähän
tarkemmin, mitä siellä tapahtuu. Minä kerron
teille muutamista sanktioista, joista osa on tälläkin
hetkellä käytössä. Esimerkiksi
joitakin henkilöitä ei valita raportoijiksi. Se
on sanktio, joka kohdistuu näihin henkilöihin
siksi, että he ovat esimerkiksi edustaneet rasistisia tai
muukalaisvastaisia mielipiteitä tai nationalistisia mielipiteitä tai
toimivat tavalla, joka on selvästi ristiriidassa Euroopan
neuvoston keskeisten periaatteiden kanssa. Eli on tiettyihin Euroopan
neuvoston edustajiin kohdistuvia, kansanedustajiin kohdistuvia,
sanktiotoimenpiteitä; niitä on käytössä.
Mutta on myös maihin kohdistuvia sanktiotoimenpiteitä.
Esimerkiksi tietyissä maissa ei silloin järjestetä kokouksia,
kun on ongelmia, tai näistä maista ei valita raportoijia
tai näihin maihin lähetetään
valtuuskunta ikään kuin huomautuksena siitä,
keskustelemaan poliittisen johdon kanssa siitä, että se,
mitä nyt maassa tapahtui, ei ole oikein. Se on myös
sanktio. Näin tehdään jatkuvasti ja monen
eri maan osalta, aivan lähiviikkoinakin näin on
tapahtunut muun muassa Azerbaidzhanin osalta. Valko-Venäjän
osalta tällainen prosessi on menossa parhaillaan. Tässä on juuri
tämä teidän ongelmanne, että teidän
täytyy nähdä asia prosessina. Muun muassa
tämä demokratia on prosessi.
Ed. Ukkola, kun te ilmeisesti tarkoitatte sanktiolla vaan sitä,
että joku maa erotetaan Euroopan neuvoston jäsenyydestä,
ettekä näe minkäänlaisia muita
sanktioita, niin olisiko esimerkiksi tavallisten venäläisten
kannalta hyvä se, että kun heille on ensimmäistä kertaa
tullut se oikeus, joka on myös kaikilla suomalaisilla ja
kaikilla muilla 47 Euroopan neuvoston jäsenmaan kansalaisilla,
eli oikeus haastaa oma hallituksensa kansainvälisessä tuomioistuimessa
oikeuteen, että se oikeus vietäisiin heiltä pois?
Ei tietenkään.
Tämä on yksi keskeisistä syistä esimerkiksi silloin,
kun pohdimme Venäjän jäsenyyttä ja
monien muiden sellaisten maiden jäsenyyttä, jossa demokratia
on kehittymässä, jossa on myötä-
ja vastamäkeä, sille myönteiselle kannalle,
jonka Suomenkin valtuuskunta otti: että me takasimme jokaiselle
Venäjän kansalaiselle oikeuden kääntyä omassa
asiassaan kansainvälisen tuomioistuimen puoleen. Ja kuten
tiedätte, Venäjää koskevia oikeuskäsittelyjä on
paljon tällä hetkellä, ja Venäjän
valtio on tuomittu rangaistukseen monissa näistä oikeudenkäynneistä.
Pitäisikö tämä oikeus viedä heiltä pois
tai minkä tahansa muun Euroopan neuvoston jäsenmaan
kansalaiselta? Ei tietenkään.
Mutta se, mitä näistä tuomioista
pitäisi, ed. Ukkola, seurata, on se, että esimerkiksi
me, jotka kuulumme Euroopan neuvoston valtuuskuntaan, kävisimme
joskus nämä Suomea koskevat tapaukset lävitse,
Suomeen kohdistuneet rangaistukset lävitse, ja pohtisimme,
mitä me kymmenen kansanedustajaa yhdessä voimme
tehdä esimerkiksi niiden oikeudenkäynteihin varattujen
määrärahojen lisäämiseksi,
joita te, ed. Ukkola, viimeksi äänestyksessä vastustitte.
Siitähän Suomi on juuri saanut kaikkein eniten
tuomioita, että oikeudenkäynnit kestävät
liian pitkään, ja syynä tähän
on ensisijaisesti resurssipula.
Ed. Ukkola, kun te arvostelette jotakin valtiota, että siellä ei
tapahdu näin tai noin, niin mielestäni tässä kysymyksessä te
saatte katsoa peiliin. Te saatte katsoa peiliin niin kauan kuin
te kieltäydytte tukemasta sellaisia aloitteita, joilla
lisättäisiin suomalaisen oikeusjärjestelmän
resursseja, jotta Suomi voisi vastata Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen
edellyttämällä tavalla uudistamalla nämä prosessit.
Eli sanktioita on olemassa. Niitä käytetään. Niitä on
erilaisia, monenlaisia sanktioita, niitä käytetään.
Mutta viime kädessä tietysti kysymys on siitä,
että johtopäätös, jonka valtaosa
Euroopan neuvostossa olevista kansanedustajista on tehnyt, on se,
että dialogin kautta saavutetaan tuloksia paremmin kuin
konfrontaation, vastakkainasettelun ja yhteenoton kautta. Ja näin
on tapahtunut ja tapahtuu monien maiden osalta.
On totta, että on paljon ongelmia, mutta ongelmien
osalta pitää olla konkreettinen ja katsoa, miten
ne ratkaistaan, ottaa yksi kerrallaan pöydälle.
Eivät sellaiset puheet, että on päällekkäisyyttä,
ketään auta. Totta kai nämä kolme
järjestöä ovat ihan erilaisia jäsenpohjaltaan.
Kyllähän nyt esimerkiksi ihmisoikeuskysymysten
pitää olla kaikissa näissä järjestöissä esillä.
Euroopan unioni yhdistää vain 27:ää,
Euroopan neuvosto 47:ää, mutta Etyk jo monia sellaisia
maita, missä sen paremmin EU:lla kuin Euroopan neuvostollakaan
ei ole toimivaltaa. Totta kai niidenkin pitää käsitellä näitä samoja
ongelmia. Ei se ole päällekkäisyyttä,
vaan se on ihan välttämätöntä toimintaa
muun muassa ihmisoikeuskysymyksissä.
Ed. Ukkola, olisi mielenkiintoista, kun te niin kovasti puhutte
tästä päällekkäisyydestä ja
pidätte sitä haittana, jos vielä nyt,
kun teillä on seuraava puheenvuoro, kertoisitte, missä sitä päällekkäisyyttä nyt
on ja millä tavalla se päällekkäisyys
on haitallista. Missä kysymyksissä on haitallista
päällekkäisyyttä? Olen ollut
niin pitkään näissä monissa
järjestöissä ja olen kuullut nämä samat
jutut niin monta kertaa, että sen takia pitäisi
konkreettisesti vastata.
Ed. Sasi otti esille muutamia konkreettisia ongelmia, jotka
pitää ratkaista, ja niitähän
on joka kysymyksessä, mutta yleisellä puheella
päällekkäisyyksistä niitä ei
ratkaista.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan kommentoida siltä osin
ed. Laakson puheenvuoroa, kun hän vielä palasi
tähän ed. Margelovin valitsematta jäämiseen
Euroopan neuvoston yleiskokouksen puheenjohtajaksi. Te sanoitte
sen ääneen, mitä se de facto oli, kyllähän
se sanktio oli. Kyse on juuri siitä, että Venäjä ei
ole näitä lisäpöytäkirjoja
allekirjoittanut, ja sellaista henkeä ei vaan sitten syntynyt.
Mutta täytyy muistaa sekin, että Venäjänkin
valtuuskunnassa on hyvin monenlaisia, erilaisia poliittisia suuntauksia.
Nyt tänään juuri, kun uusi Venäjän
presidentti Medvedev on aloittamassa työtään,
niin tietysti odotusarvo kohdistuu siihen, että myöskin
näissä kysymyksissä alkaa Venäjällä tavallaan
uusi aika. Nyt on aika tehdä uusia avauksia myöskin
siellä tulevaisuuteen. Ja totean vaan, että Suomen
valtuuskunta on tehnyt tässä erinomaista työtä esimerkiksi
kutsumalla systemaattisesti erilaisia maaryhmiä tai maita
tapaamisiin joka kerta kokouksen yhteydessä. Ja se vuoropuhelu,
joka esimerkiksi Suomen valtuuskunnalla on ollut, on myöskin
Venäjän valtuuskunnan kanssa ollut tässä katsannossa
erittäin merkittävää ja hyödyllistä ja edistää juuri
konkreettisten ongelmakohtien poistamista myöskin, mitä varten
Eurooppa-neuvosto on olemassa.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Tuli niin monta kysymystä, että katson,
että 3 minuuttia ei riitä, että oli pakko
tulla tänne uudelleen.
Ensiksi olisin kiittänyt ed. Sasia, jos hän
olisi paikalla — ja onneksi ennätin kiittää ennen
kuin hän lähti — siitä, että hän
toi yhden erittäin tärkeän asian esille.
Suomen EN-valtuuskunnan yhteistyö on ollut erinomaista.
Samassa yhteydessä sanoin ed. Sasille, että sen
sijaan koulutusta me uudet emme saaneet. Minä toivonkin
jatkossa, että Euroopan neuvoston valtuuskunta puheenjohtajansa
johdolla vie eteenpäin sellaisen ajatuksen, että kun
Euroopan neuvoston valtuuskuntaan tulee uusia kansanedustajia, niin
tulisi jonkinlainen koulutus siitä, miten se täysistunto työskentelee,
mitä siellä voi tehdä, mitä ryhmissä voi
tehdä, mitä raportointi tarkoittaa ja miten kaikkiin
puheisiin voi valmistautua. Varajäsen on siinä mielessä ihan
samalla lailla oikeutettu, että jos hän haluaa
ottaa kantaa johonkin raporttiin, niin silloin varsinainen jäsen
on niin ystävällinen tässä meidän
ryhmässämme, että antaa paikan sinä päivänä siihen
tilaisuuteen, missä haluaa varajäsen puhua. Tästä minä olen
ollut erittäin kiitollinen ja erittäin onnellinen.
Mutta en tietenkään pysty yhden vuoden jäsenyyskokemuksella
vastaamaan kaikkiin ed. Laakson esittämiin kysymyksiin,
koska ed. Laaksohan on, mikäli minä muistan, ollut
jo vuodesta 91 alkaen Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsenenä.
Ottakaa nyt huomioon, mikä ero. Minä en ole näinä väliaikoina
niin hirvittävän tarkasti sitten tutustunut näihin
selontekoihin ja raportteihin, joita sieltä on tullut.
Mutta vastauksena siihen kysymykseen, mitä on päällekkäistä:
Itämeri-asia ei ole päällekkäinen,
ja kehitysyhteistyö ehkä ei ole päällekkäinen,
mutta minä otin tästä Euroopan turvallisuus-
ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan
kertomuksesta aiheita, joihin on myös Euroopan neuvosto
ottanut kantaa. Demokratia- ja ihmisoikeuskomitean päätöslauselma
sisältää seitsemän osa-aluetta:
poliittiset vapaudet, sama kuin EN:llä; demokraattiset
vaalit, sama kuin EN:llä; kansalaisjärjestöjen
merkitys demokratiassa, sama kuin EN:llä; (Ed. Laakso:
Se on eri järjestö, siinä on eri maat!)
korruptionvastainen taistelu, sama kuin EN:llä; siirtolaisuus,
tästä puhuttiin jo esimerkiksi viime yleiskokouksessa; vähemmistöjen
suojelu, sama kuin EN:llä; uskonnonvapaus ja kehitysyhteistyö — kehitysyhteistyötä
minä en
muista, olisiko EN käsitellyt, ilmeisesti on sitäkin
käsitellyt, mutta uskonnonvapautta ainakin on käsitellyt.
Sen jälkeen Kiovan loppuasiakirja. Minä luen suoraan
tästä raportista: "Kiovan loppuasiakirja sisältää edellä mainittujen
kolmen päätöslauselmatekstin lisäksi
päätöslauselmia kymmenestä lisäaiheesta."
Parlamentaarinen yleiskokouksen rooli ja asema Etyjissä;
no, ei ole EN:ää. Konfliktin ratkaisu Etyjin alueella
ei ole EN:ää, mutta naiset ja turvallisuus
on Euroopan neuvoston asialistalla. Pien- ja kevytaseiden ja ammusten
laiton kuljetus lentoteitse ei ole EN:ää. Ympäristöllinen
turvallisuusstrategia ei ole EN:ää. Transatlanttisen
kaupan vapauttaminen ei ole EN:ää. Etyjin tuki
ihmisoikeuksien puolustajille ja kansallisille ihmisoikeusjärjestöille,
tätäkin EN käsittelee. Ihmiskaupan vastaisten
toimien vahvistaminen, tätäkin käsitellään.
Taistelu antisemitismiä, rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta
vastaan, tätäkin käsitellään.
Siis Euroopan neuvosto käsittelee kaikkia näitä asioita,
ja myös Etyj käsittelee näitä asioita. Kuinka
monessa paikassa, kuinka moneen kertaan nämä samat
asiat täytyy käsitellä? Ehkä on niin,
että kun on esimerkiksi Etyjissä muutama sellainen
ylimääräinen jäsenvaltio, joka
ei ole Euroopan neuvostossa ja joka ei ole Euroopan unionissa, niin
ehkä sen takia täytyy olla näin iso organisaatio
käsittelemässä näitä ihmisoikeusasioita,
sananvapausasioita. Sananvapausasioita ei ole tainnut Etyj:n ohjelmistoon
kuulua. Siitä en ole ihan varma. On, jos on. (Ed. Kimmo
Kiljusen välihuuto) — Voi hyvänen aika,
sekin vielä.
Mutta näin tämä on, että kun
tutkii, niin löytää. Minä nyt
kysyn vaan — minä nyt saan kysyä, kun
minä olen tämmöinen yhden kauden EN-valtuuskunnan
jäsen — onko meidän kaikkea pakko käsitellä jokaisessa
organisaatiossa.
Ed. Sampsa Kataja merkittiin läsnä olevaksi.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola hyvin mielenkiintoisella tavalla
lähestyy kansainvälisiä kysymyksiä todeten,
että eri järjestöt saattavat käsitellä samoja
aiheita. Otetaan nyt ihan hatusta vähän toisesta
näkökulmasta tätä samaa tematiikkaa, kansainvälinen
talous, ja mietitään hallitusten välisiä organisaatioita,
ei mietitä sitä kaikkea muuta, mitä talouteen
liittyy. Eurooppalaisella tasolla meillä on kansainvälinen
kauppajärjestö, meillä on tietysti Maailmanpankki,
meillä on Kansainvälinen valuuttarahasto, meillä on
Oecd eurooppalaisella tasolla, näitä käsittelemme,
Euroopan unionissa käsitellään talouskysymyksiä, kaikki
hallitustenvälisiä elimiä. Ed. Ukkola,
mehän joudumme katastrofiin, jos lähdemme siitä liikkeelle,
että yhden teeman annamme jollekin yhdelle järjestölle,
kun kuitenkin hyvin selkeästi tunnistamme, että jokaisella
järjestöllä on oma historiansa, perintönsä,
mistä se on lähtenyt liikkeelle, oma näkökulmansa
lähestyä sitä tiettyä tematiikkaa.
Tämähän on rikkautta. Tämähän
antaa poliittiselle päätöksenteolle myöskin
voimaa, kun pystymme eri näkökulmista katsomaan ja
sitten viime kädessä yhteistoiminnassa löytämään
ratkaisut näihin ilmiöihin. Tämä teidän
lähestymistapanne on hieman keinotekoinen, jos katsoo otsakkeita.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä voisin jatkaa tätä ed.
Ukkolan listaa: hyvin monia näistä asioista, jotka
hän mainitsi, käsitellään myös
täällä Suomen eduskunnassa ja jopa Imatran
kaupunginvaltuustossa, niin että ehkä meidän
pitää tätä jakoa tehdä vielä pidemmälle
ja vielä tarkemmin, jos tähän mennään,
mutta minusta tältä osin tämä keskustelu
kuulostaa aika järjettömältä.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Aivan lyhyesti. Ihmisoikeuskysymykset ja sananvapaus,
ilmaisuvapauden kysymykset, ovat erottamaton osa toisiaan. Ei voi
puhua ihmisoikeuksista ilman sananvapausasioita eikä toisinpäin.
Sen takia on aivan selvä asia, että myöskin
Etyj-organisaation piirissä ilmaisuvapauden, sananvapauden
kysymykset ovat tavallaan sitä keskeistä ruisleipää,
koska jos niitä ei ole jossakin maassa, ne eivät
toteudu ja siinä maassa eivät toteudu silloin
myöskään ihmisoikeudet.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Eurooppalaisista yhteiskunnista on tullut
yhä monikulttuurisempia. Monien kulttuurien ymmärtämisen
tärkeys on kasvanut lisääntyneen maahanmuuton
ja liikkuvuuden seurauksena. Haasteita ovat olleet muukalaisviha
ja rasismi, syrjintä ja ymmärtämättömyys.
Haasteisiin tarttuakseen EN on julistanut kuluvan vuoden aikana
kulttuurien välisen dialogin alkaneeksi. Myös
Euroopan neuvoston ministerineuvosto julkaisi syyskuussa 2007 valkoisen
kirjan aiheesta.
Vuonna 2007 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous
käsitteli yli 90 raporttia. Esillä olivat erityisesti
demokratia- ja ihmisoikeuskysymykset. Niinpä huhtikuussa
järjestettiin teemaistuntopäivät, joilla
perehdyttiin ihmisoikeuksien ja demokratian tilaan Euroopassa. Suurimmaksi
ongelmaksi nousi tehtyjen sopimusten ja niiden tosiasiallisen toteuttamisen
välinen valtava ero. Paljon on siis tehtävää,
mutta on hienoa huomata, että sopimusten tasolla ollaan
jo lähellä oikeita päämääriä.
Euroopan neuvoston merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä on
kiistaton.
Myös poliittisen aktiivisuuden ja kiinnostuksen herättelemisessä Euroopan
tason yhteistyöllä on tehtävää.
Erityisesti on kiinnitettävä huomiota naisten
asemaan, sillä naisten mahdollisuudet poliittiseen osallisuuteen
ovat usein miehiä alhaisempia.
Uskonnonvapaus kuuluu eräisiin muihin peruskysymyksiin,
onhan yhden uskonnon suosiminen ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin
kanssa. Monikulttuurisuuden haasteisiin nämäkin
siis liittyvät.
Eräitä Euroopan neuvoston päätehtäviä on yleisen
oikeusnormiston luominen Euroopan tasolla, sillä kansallisessa
ja kansainvälisessä lainsäädännössä ja
normistossa paljastuu koko ajan puutteita.
Käsittelyssä on ollut suuria asiakokonaisuuksia
liittyen muun muassa sosiaalisiin oikeuksiin ja tietoverkkorikollisuuteen.
Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni tekevät läheistä yhteistyötä, vaikka
neuvoston ohjeistukset eivät unionia sido. Lähes
200 yleissopimusta sekä lukuisia ministerineuvoston suosituksia
sisältävän demokratiasäännöstön
luomisessa Euroopan neuvosto on osoittanut vahvuuksiaan. Demokratiaa
on tuettu myös muun muassa erilaisten koulutus- ja yhteistyöohjelmien
kautta.
Lisäksi Euroopan neuvoston yleiskokous on laatinut
kannanottoja ja suosituksia liittyen Euroopan neuvoston ihmisoikeusmekanismien
toimivuuteen, demokratian tilaan ja perusihmisoikeuksien toteutumiseen
yleiseurooppalaisella tasolla. Demokratian tilaa on myös
monitoroitu yksittäisissä jäsenmaissa.
Tähän on kuulunut kansainvälinen vaalitarkkailu,
jonka puitteissa yleiskokous on lähettänyt vaalitarkkailijavaltuuskun-tia
kuuteen maahan. Lisäksi Kosovossa ja Albaniassa tarkkailtiin
kunta- ja aluevaaleja. Kansainvälisen vaalitarkkailun parlamentaarisesta
ulottuvuudesta järjestettiin myös konferenssi
helmikuussa. Paljon onkin opittavaa, sillä demokratian
tilaa on jatkossakin syytä tarkkailla ja kehittää edelleen
mekanismeja vaalitarkkailussa. Myös yhteistyötä kansainvälisten
järjestöjen ja Etyjin kanssa on syytä arvioida
tulevaisuudessa.
Haluan myös nostaa esiin, arvoisa puhemies, taloudellisten
mekanismien merkityksen yhtäältä epädemokraattisten
järjestelmien ylläpitämisessä,
toisaalta keinona avata niitä. Talouskysymykset
eivät kuitenkaan kuulu Euroopan neuvoston pääaiheisiin,
mutta parlamentaarinen yleiskokous keskustelee niistäkin
säännöllisesti sekä laatii vuosittain
talouteen liittyviä raportteja. Esimerkiksi globalisaation
vaikutukset sosiaaliturvaan ovat olleet esillä ja
esimerkiksi myös energiakaupan käyttö politiikan
painostuskeinona.
Kuten Suomessa myös maailmalla talous on kasvanut mutta
jakautunut epätasaisesti. Euroopan neuvoston kaltaiset
foorumit ovat keskeisiä pohdittaessa niitä mekanismeja,
joilla voidaan Euroopan ja maailman tasolla pyrkiä muutokseen.
Haasteita on, mutta hyvällä yhteistyöllä on myös
paljon mahdollisuuksia.
Ilkka Kanerva /kok:
Puhemies! Pari kommenttia käydyn — jota ehkä polveilevaksi
voisi luonnehtia — keskustelun merkeissä varsinkin tilanteessa,
jossa, luulen, olisi aihetta odottaa Suomen parlamentin evästyksiä toimeenpanovallan
suuntaan Suomen vastatessa juuri parhaillaan Etyjin koko toiminnasta
puheenjohtajamaana, ja tilanteessa, jossa Ruotsi vastaavalla tavalla on
keskeinen vastuunkantaja Euroopan neuvostoa koskevissa kysymyksissä.
Alkuvuoden aikana on valmisteltu eräitä toimia,
joilla Suomi ja Ruotsi voivat meidän tärkeinä pitämiämme
asioita ikään kuin paralleelisti ottaa esille
Etyjissä ja Euroopan neuvostossa, ja olemme sen nähneet
vahvuutena ikään kuin olennaisten perusarvojen
edistämisessä. Täällä on kosketeltu
ihmisoikeuksia ja sananvapauskysymyksiä. Ne ovat olennainen
rata kummankin järjestön toimia arvioitaessa.
En olisi halukas millään tavalla tyrmäämään ed.
Ukkolan tulokulmaa siitä hänen retorisesta kysymyksestään,
onko päällekkäisyyksiä. On, eikä se
ole sinänsä pahitteeksi. Minä itse yritin tätä samaa
kysymystä viime syksyn aikana pohdiskella aika lailla ja
selvitytin, onko jotakin sellaista, missä olisi parempi
näiden järjestöjen toimia nykyistä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa
ja katsoa, jäisikö siitä joitakin arvoja
silloin pois. En usko, että tämä keskustelu
on tullut jäädäkseen. Molemmat ovat osoittaneet
tarpeellisuutensa, ja kumpaakin näistä järjestöistä kannattaa tukea,
kun samaan hengenvetoon totean ulkomuistista sanottuna, että Itämeren
piirissä taitaa toimia 56 erilaista järjestöä.
(Ed. Laakso: Paljon päällekkäisyyttä!) — Ja
tehottomuutta. — Itämeri tarvitsisi hyvin nopeasti
lähtökohtaisesti ympäristönsuojelullisista
lähtökohdista ennen muuta hyvin konkreettisia
ja nopeasti vaikuttavia toimia.
Täytyy sanoa, että eduskunta tuotti pettymyksen
tuossa äskeisessä keskustelussaan siltä osin, kun
yritin hyvin tarkoin kuunnella, mitkä olisivat sellaisia
eväitä, joita Suomen puheenjohtajuus voisi Etyjissä huomioida
tästä keskustelusta, mutta suoraan sanottuna,
hyvät kollegat, ei sellaisia teiltä tullut. Etyj
on kuitenkin Suomelle äärettömän
tärkeä, koko meidän ulkopolitiikkamme
näyteikkuna, ja meidän tulisi kyetä hyvin
tehokkaaseen toimintaan Etyjin puitteissa oman Etyk-perinteemme
kautta ja myöskin Suomen roolia ja Suomen asemaa koskevaa
keskustelua ajatellen: miten me profiloidumme vaativammissa kansainvälispoliittisissa
asiayhteyksissä.
Meillä on erittäin hyvän vastaanoton
saanut Etyj-puheenjohtajuusohjelma. Se on saanut erittäin
vahvan tuen niin EU:n piirissä, Venäjän suunnalta,
Yhdysvaltojen suunnalta kuin myöskin läpi koko
Etyjin osanottajavaltioiden tilanteessa, jossa Etyj ei ole viimeisten
vuosien aikana elänyt ehkä kaikkein
upeimmassa kaaressaan. Suomen tavoitteena on Etyj-puheenjohtajuuden
merkeissä kiinnittää olennaista huomiota konkreettisten
edistysaskeleitten aikaansaamiseen monissa hyvin vaikeissa kysymyksissä 56 jäsenmaan
puitteissa, jotka jäsenmaat tietysti merkitsevät
Vancouverista Vladivostokiin ulottuvan imperiumin hyvin erilaisten
kulttuurien yhteensovittamista. Se on vaativa asia.
Kollegani, edeltäjäni, Belgian suurlähettiläs sanoi,
että hänen virka-ajastaan 70 prosenttia kului
Etyjin asioitten käsittelyyn. Itseltäni kului erittäin
paljon aikaa, energiaa ja taustoittavaa toimintaa Etyjin asioita
käsiteltäessä, ei 70:tä prosenttia,
mutta hyvin paljon. Samoin matkat ovat äärettömän
vaativia tässä suhteessa. Viittaan esimerkiksi
Etyjin kannalta olennaisiin kohdealueisiin Ukrainaan, Moldovaan,
Transnistriaan, joissa tietysti jäätyneestä konfliktista
on kysymys. Tulisi saada siellä konfliktin osapuolet samaan neuvottelupöytään
ja kyetä aloittamaan neuvotteluprosessi, jonka tehtävänä olisi
saada ratkaisua tässä tapauksessa tähän
Transnistrian jäätyneeseen konfliktiin.
Myös Etelä-Kaukasiassa on erittäin
vaativa mutta mielenkiintoinen ja antoisa haaste, josta tiedämme
parhaillaan, missä ollaan menossa, Georgian osalta. Tilanne
on räjähdysherkkä. Se on vaativa. Etyjillä on
siinä rooli. Samalla katsotaan Armenian ja Azerbaidzhanin
roolia ja asemaa kaikessa tässä. Suomi on tämän
luokan järjestelijä, tämän luokan
järjestäjänä toimiva maa, ja
se, millä tavoin Suomi tässä toimii,
tietysti vaikuttaa siihen, kyetäänkö konflikteissa
saamaan myönteisiä elementtejä aikaiseksi
itse substanssiin, mutta välittömästi
se vaikuttaa myöskin siihen arvostukseen, jota Suomi saa
tätä kautta tai on saamatta. Meitä on
Etyjissä edeltänyt eräitä isojakin
maita, joita on arvosteltu siitä, että tämän
tyyppisissä asioissa ei ole saatu edistystä aikaiseksi.
Tai otetaan vaikkapa Suomelle hyvin läheinen ja tärkeä Kosovo,
jossa Etyjillä on hyvin merkittävä rooli
ja jossa hyvin paljon puheenjohtajamaan ansiosta Etyjin missio saattaa
nyt jatkua siitä huolimatta, että Serbian ja Venäjän suunnalta
alun pitäen esitettiin suuria varaumia siitä,
voiko Etyj-missio Kosovossa lainkaan jatkua. Jos ei olisi voinut
jatkua, se olisi ollut suuri onnettomuus, tragedia, itse asiassa
koko Kosovon itsenäistymisprosessia ajatellen. Siitä,
että se nyt voi jatkua, kiitos hyvien neuvottelujen serbien
ja venäläisten suuntaan, että tämä meille
tärkeä hanke on saanut edelleen jatkua ja jatkuu
kosovolaisten arkielämän ongelmien hoitamiseksi niin,
että Kosovo pikkuhiljaa kohentuu. Se tulee vaatimaan vuosia,
kukaties vuosikymmeniä, että tuo maa kykenee kävelemään
omilla jaloillaan, mutta se tarvitsee näitä apuja.
Täällä on paljon puhuttu vaalitarkkailusta.
Siinä on tunnetut vaikeudet. Me teimme erittäin
paljon töitä Odihrin ja venäläisten
välillä, jotta duuman vaalien tarkkailun mentyä kiville
olisi tarkkailu voinut presidentinvaalien yhteydessä toteutua.
Siinä tultiin niin lähelle käytännön
yhteistä näkemystä ja ratkaisua, että suomalaiset
olisivat kyllä sen sinänsä halunneet
ratkaista näiltä pohjin. Niin ei valitettavasti
käynyt. Se jäi aivan yhden käden sormilla
laskettavasta päivien lukumäärästä kiinni,
kuinka tässä suhteessa toimittiin, ja venäläiset
olisivat olleet valmiit myöskin sen kokoiseen missioon.
Heillähän on viisuminmyöntämismahdollisuus,
joka olisi toteuttanut käytännössä Odihrin
kautta vakavasti otettavan vaalitarkkailun.
Pidän äärettömän
tärkeänä parlamentaarista vaalitarkkailua,
mutta käytännössä kysymys on kuitenkin
siitä, että Odihr on ammattimainen, pitkään
paikalla oleva, systemaattinen tarkkailija, joka tekee ammattimaisesti
tämän vaalitarkkailun, Georgian vaalit viimeisimpänä esimerkkinä.
Parlamentaarinen vaalitarkkailu antoi oman vastauksensa, jonka mukaan
Georgian vaalit menivät erittäin hyvin, mutta
sitten syvällisempi tarkkailu Odihrin toimesta, loppuraportti,
kertoi jotakin aivan muuta. Tämä vaan kertoo siitä,
että ei pidä populistisesti mennä sen
tyyppisiin väittämiin mukaan, joita hyvin helposti
tässä tulee. Me tarvitsemme lyhytaikaista vaalitarkkailua
parlamentaaristen elinten toimesta eri tahoilta — myöskin
Ivy on tässä suhteessa lisäämässä aktiivisuuttaan — mutta
ennen muuta me tarvitsemme sellaista solidia, analyyttista, pidemmän
ajan standardeihin perustuvaa vaalitarkkailua, joka on läpinäkyvää ja
kestävää.
Tässä suhteessa yritin osaltani myöskin
edesauttaa tässä kehitystä sillä,
että pyysin suomalaista kansanedustajaa, kansanedustaja
Kiljusta, tekemään erikoislähettilään
merkeissä Etyjin puitteissa vaalitarkkailusta eräitä uusia
johtopäätöksiä. Hänen
työnsä on kesken, ja on odotettavaa, että siitä olisi
jotain uutta aineistoa tähän keskusteluun saatavissa
tämän vuoden myötä. Me tulemme
Suomessa meidän kunnallisvaaliemme aikana järjestämään
kansainvälisen vaaliseminaarin, jossa on tarkoitus Etyjin
osanottajamaat saada perehtymään siihen, miten
meillä vaalijärjestelmä toimii ja miten
esimerkiksi sähköisen vaalin toteuttaminen voisi
olla luotettavalla tavalla mahdollista.
Eli kyllä Suomella on paljon panostettavana näihin.
On tärkeää, että meillä on
korkea, vahva ja selkeä profiili näissä asioissa,
ja on tärkeää, että eduskunta
satsaa näihin kysymyksiin myöskin riittävän
paljon, että se työ, jota tehdään
Euroopan neuvoston valtuuskunnassa, Etyjin valtuuskunnassa jne.
on sen kaltaista, että siihen suhtaudutaan tosissaan. Niin
ne tekevät muuallakin, ja nämä ovat keskeisiä toimipaikkoja,
keskeisten poliitikkojen vaikuttamispaikkoja. Tässä suhteessa
toivon, että eduskunta jaksaa toimia näitten tavoitteitten
suuntaisesti.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä ed. Kanervan
puheenvuoro oli erittäin tervetullut tavallaan tämän
käydyn keskustelun tässä vaiheessa. Minustakin
olisi ollut tietysti paikallaan, että toimeenpanovallan
edustaja, ministeri Kanervan seuraaja, olisi voinut osallistua tähän
keskusteluun. Näin ei nyt valitettavasti voinut käydä.
Nimittäin se täytyy nyt kyllä sanoa,
että Suomihan otti ministeri Kanervan johdolla erittäin aktiivisen,
substanssiosaamiseen perustuvan roolin Etyjin puheenjohtajana, juuri
sellaisen, minkälainen piti Suomen kaltaisen maan ottaakin. Me
saimme hyvin nopeasti aktiivisen, osaavan maineen. Ja tässä priorisoinnissahan,
jos kaivataan nyt niitä ohjeistuksia tämän
vuoden puheenjohtajakauden jatkoon, eivät asiat muutu,
asiat, substanssit, ovat edelleenkin samoja. Siellä ovat edelleenkin
jäätyneet konfliktit, siellä on edelleenkin,
ikävä kyllä, kriisiytyvä Georgian
tilanne. Siellä on Kosovo, johon eräällä tavalla
me tunnemme tietynlaista lukkarinrakkautta sen takia, että presidentti
Ahtisaaren suunnitelman pohjalta tätä Kosovon
itsenäisyyttä on viety eteenpäin. Mutta
töitä on paljon. Serbian aggressiivisuus on käsittämätöntä;
toisaalta tietysti on selvää, että myös
serbivähemmistön asia pitää Kosovossa
pyrkiä järjestämään.
Itse kannatan näkyvää, aktiivista,
aloitteellista roolia, mutta samalla myöskin valmiutta
siihen, että tämän kaltaiset Kiinan ihmisoikeuskysymyksiin,
Tiibetin kysymykseen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) olympiaboikotteihin
liittyvät asiat kaatuvat nekin Etyjin puheenjohtajamaan
pöydälle, ja näihin täytyy olla
valmiutta ottaa silloin myöskin kantaa.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, mitä ed. Laukkanen
esitti ed. Kanervalle, ja myöskin siihen pahoitteluun,
että ministeri Stubb ei ole seuraamassa tätä keskustelua
eikä osallistumassa siihen. Sen takia en itse ottanut esille
eräitä ulkopoliittisia kysymyksiä, jotka
liittyvät muun muassa Suomen Ety-puheenjohtajuuteen.
Ehkä tässä on syytä sanoa
se, että olen näkevinäni muutoksen, joka
on tapahtunut viime viikkojen aikana ennen kaikkea Suomen ulkoministeriön
suhtautumisessa Georgian tilanteeseen. Olen hieman hämmästyksellä pannut
merkille sen, että Suomi näyttää olevan
tällä hetkellä samassa rintamassa, jossa
Suomi siis ei muutama viikko sitten ollut, kuin nyt ovat ne maat,
jotka solidaarisuuden nimissä Georgiaa kohtaan ovat tosiasiallisesti
antamassa tukensa status quon muuttamiselle alueella, joka on se
kaikkein suurin vaara, joka tällä hetkellä uhkaa
tätä aluetta. Mutta odotan, että ministeri
Stubb on vastaamassa tässä suhteessa (Puhemies:
Minuutti on kulunut!) puheistaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan täysin yhtyä niihin
kiitoksiin, mitä täällä edustajakollegat
ovat ed. Ilkka Kanervan erittäin asiantuntevan, perusteellisen
puheenvuoron johdosta käyttäneet. On hyvä,
että saimme tämmöisen asiantuntevan kokonaiskatsauksen
nyt käsiteltävänä olevaan laajaan
kysymykseen, ajankohtaisen, mutta myös sen historiallisen
asian muistavan, että Etyj on Etykin perillinen.
Henkilökohtaisesti haluan tässä alleviivata kansanvallan,
demokratian, peruskulmakivenä sitä, että vaalit
ovat kaikkialla oikeudenmukaiset, ja sen takia vaalitarkkailua tarvitaan.
Tässä suhteessa, tehtiinpä sitä minkä instanssin
toimesta tahansa, toivon, että siinä voitaisiin
tulla menestyksekkäisiin tuloksiin.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva lähestyi minusta Etyjin
roolia aivan oikein ja näki sen kokonaisuutena. Vaikka
me nyt keskustelemme parlamentaarisen yleiskokouksen ja valtuuskunnan
roolista ja toimintakertomuksesta, niin Etyj on nähtävä kokonaisuutena
ja erityisesti vaalitarkkailun osalta, jonka suhteen kysymyksiä on
erityisesti nostettu pintaan.
Niin vaalitarkkailun kuin muunkin Etyjin roolin osalta ja oikeastaan
Suomen puheenjohtajuuskauden aikana toivoisi sitä suomalaista
viestiä vietävän eteenpäin niin,
että kun Suomi on korkean osaamisen ja toimintakykyisten
rakenteiden maa, niin myös Etyj ja Etyjin organisaatiot saataisiin
tällä tavalla toimintakykyisiksi. Se olisi sitä suomalaisen
puheenjohtajuuskauden parasta antia, kun me voisimme jättää Etyjin
parempaan kuntoon kuin missä se oli, kun puheenjohtajuuskauden
aloitimme.
Hyvä esimerkki jo toteutuneesta toiminnasta on se,
että kun Etyjiä on johdettu trion voimin, niin
nyt Kazakstan jo hyvissä ajoissa otettiin mukaan valmistautumaan
omaan puheenjohtajuuskauteensa ja sillä tavalla Suomi pyrkii
varmistamaan, että Etyjin toimintakyky säilyy.
Muutoinkin, kun ed. Kanerva peräänkuulutti niitä eväitä Suomen
puheenjohtajuuskaudelle, niin jos suomalaisesta järjestelmästä on
jotain viestiä maailmalle vietävä, niin
kyllä kai tasa-arvon edistäminen on yksi keskeisistä viesteistä. Toivoisi,
että tähän puheenjohtajuuskauden loppupuolella
edelleen kiinnitettäisiin huomiota.
Heidi Hautala /vihr:
Puhemies! Etyj-valtuuskunnan puheenjohtaja, ed. Kanerva aivan
oikein peräänkuulutti keskustelua semmoisista konkreettisista
aloitteista, joita eduskunta haluaisi esittää toimeenpanevalle
hallitukselle. Omalta osaltani haluaisin nostaa tähän
keskusteluun sen, että kun Ety-järjestöön
kuuluu sellaisia maita kuin Keski-Aasian valtiot Uzbekistan, Turkmenistan,
niin ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota siihen,
millä tavalla voitaisiin entistä painokkaammin
edistää ihmisoikeuksien toteutumista vaikuttamalla
myös suuriin yrityksiin, jotka tekevät kauppaa
esimerkiksi Turkmenistanin kanssa. Tänä vuonna
on saanut suurta kansainvälistä huomiota elokuvaohjaaja
Arto Halosen elokuva, joka kertoo Turkmenbashista ja hänen
pyhästä kirjastaan Ruhnamasta, jonka kääntäminen
on tullut tällaiseksi rituaalinomaiseksi pääsylipuksi ulkomaisille
suuryrityksille, jotka pyrkivät näille valtaville
markkinoille. Toivoisin, että Ety-järjestössä voitaisiin
kiinnittää huomiota siihen, että myöskin
yrityksiä voitaisiin kutsua laatimaan jonkinlaisia käytännesääntöjä,
jotka velvoittaisivat niitä myöskin sitten ottamaan
huomioon kyseisten maiden ihmisoikeustilanteen. Tämä liittyy
vähän siihen, mitä ed. Kiuru puhui, kun
hän puhui siitä, että pitäisi
kiinnittää huomiota talouden mekanismeihin.
Toinen asia, jonka haluaisin ottaa tässä esille, kun
täälläkin on keskusteltu Euroopan neuvoston
ja ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjasta n:o
14, on se, että eikö voisi luulla, että kun
Euroopan unioni käynnistää uudet neuvottelut
Venäjän federaation kanssa uudesta kumppanuus- ja
yhteistyösopimuksesta, niin voitaisiin jollain tavalla
ottaa näihin keskusteluihin mukaan ne kansainväliset
velvoitteet, jotka Venäjän federaatiolla on Euroopan
ihmisoikeussopimuksen nojalla, ja ennen kaikkea Venäjän
federaatio saataisiin jotenkin Euroopan unionin vaikutusvaltaa käyttämällä sitoutumaan
tämän pöytäkirjan ratifiointiin.
Tiedämme kaikki, että viidesosa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tapauksista tulee Venäjältä, ja kuitenkin
Venäjä on juuri se maa, joka on onnistunut estämään
Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen tehokkaamman toiminnan.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minun käsitykseni mukaan näistä ihmisoikeustuomioistuimeen
tulevista kanteluista on neljäsosa Venäjältä,
mutta se siitä.
Ensinnäkin minä kiitän ed. Kanervaa
tästä erinomaisesta puheenvuorosta ja tunnen piston sydämessäni
siitä, että en ole riittävän
hyvin perehtynyt tähän Etyjin valtuuskunnan kertomukseen.
Siinä mielessä olen tehnyt huonosti kotiläksyni.
Mutta kun ed. Kanerva toivoi aloitteita siitä, mihin voitaisiin
Suomen Etyj-puheenjohtajuuden aikana puuttua, niin puutun siihen
asiaan, josta kysyin suuressa valiokunnassa silloiselta ministeri
Kanervalta: muslimien asemaan ja äärimuslimien
vaikutusvallan kasvuun Euroopassa. Miten tähän
voidaan vastata? Se ei onnistu yhden maan voimin, vaan se vaatii
yhteistyötä. Koska Etyjissä nyt on 56
jäsentä, niin täällä minun
mielestäni voidaan puuttua siihen sillä tavalla,
että voidaan etsiä keinoja, millä tavoin ääri-islamismin
nousua Euroopassa ja ylipäätänsä maailmassa
voidaan vähentää ja ehkäistä.
Eurooppa todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua
joutuu tekemään rankkoja ratkaisuja siinä,
miten voidaan taata tavallisille muslimeille heidän perusoikeutensa
mutta estää ääri-islamilaisuuden nousu
Euroopan kamaralle.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Toteaisin tässä yhteydessä sen,
että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyistä tehokkaampi työskentely
vaatii tietenkin luottamusta 47 valtion välillä.
Ei ole niin — sen käsityksen voi ed. Ukkolan puheenvuorosta
saada — että Venäjä estäisi
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan. Ei näin tietenkään
ole. Mutta ongelma on se, että tapauksia on paljon ja sitä uutta mallia,
jota on ehdotettu, jossa yksi tuomari voisi tehdä päätöksen,
Venäjä ei ole toistaiseksi ollut valmis hyväksymään.
Tämä johtuu juuri tästä luottamuspulasta.
Se on ratkaistava, jotta Venäjällä sellainen
käsitys, että yksi tuomari voi olla puolueellinen,
saadaan murretuksi.
Suomi on tässä omalta osaltaan ollut vaikuttamassa
asiaan ja yrittänyt vakuuttaa muun muassa Venäjän
siitä, että yhden tuomarin malli on puolueeton.
Sen ei tarvitse muodostua poliittiseksi, poliittisen pelin välineeksi,
mitä Venäjä pelkää.
Kysymys on viime kädessä luottamuksesta. Mutta
samalla paljon suurempi ongelma, ed. Ukkola, on se, että Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimelta puuttuu riittävät
resurssit. Se on paljon suurempi ongelma. Sitä ei korjata
tällä yhden tuomarin mekanismillakaan, ja siihen
meidän pitäisi yhdessä kiinnittää huomiota,
että Suomi esimerkiksi panostaisi tässä suhteessa
nykyistä enemmän.
Sitten vielä ed. Hautalalle: Miten te suhtaudutte sitten
Yhdysvaltoihin? Minä voin kertoa teille, että valmisteilla
on aika iso asepaketti taas kerran. Yhdysvalloista suunnitellaan
yhtä sun toista. Miten te olette nämä ihmisoikeuskysymykset
tässä huomioinut, esimerkiksi Irakin sodan, jota
Yhdysvallat käy? Minä olen samaa mieltä teidän
kanssanne näistä asioista, mutta te aina unohdatte
sen Irakin sodan, jota Yhdysvallat käy, ettekä muista,
että ehkä Yhdysvaltainkin suhteen pitäisi
jotakin huomiota kiinnittää ihmisoikeuskysymyksiin
(Ed. Hurskainen: Ja kuolemanrangaistukseen!) — ja kuolemanrangaistukseen.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tietysti tämä tapa siirtää keskustelu aina
uusien maiden ihmisoikeusongelmiin on myöskin tapa estää keskustelu
toisten maiden ihmisoikeusongelmista. Olen täysin valmis
esimerkiksi antamaan tunnustusta Euroopan neuvostolle siitä,
että siellä Sveitsin edustaja Dick Marty on puuttunut
näihin salaisiin Cia-vankiloihin ja Cia-lentoihin ja myöskin
on kiinnitetty huomiota siihen, että varmastikin Yhdysvaltain käynnistämän
terrorisminvastaisen sodan ansiosta näitä terrorismilistauksia
käytetään väärin. Tämä on
juuri sellaista toimintaa, jota hyvin vahvasti kannatan, enkä ole
millään tavalla haluton keskustelemaan näistä asioista,
mutta luultavasti tällä kertaa kuitenkin puhumme
enemmän niistä maista, jotka ovat Euroopan neuvoston
jäseniä, eikö totta?
Ilkka Kanerva /kok:
Lyhyesti, arvoisa puhemies, sen verran, että nythän
pienellä provosoinnilla täältä lähti
ajatuksia siitä, mitä hyviä näkökantoja
Etyjissä tulisi ottaa huomioon.
Kiinnitän kyllä huomiota yhteen poliittiseen seikkaan,
jolla on isommat ympyrät tähän päivään
liittyen. Kaikki tiedämme, miten Georgian tilanne on kehittynyt
aivan viime hetkinä huolestuttavaan suuntaan, ja Suomea
on, ainakin silloin, kun itse olin ulkoministerin tehtävissä,
pyydetty mukaan tällaiseen Georgian ystävien ryhmään.
En omakohtaisesti nähnyt siihen perusteluja, koska Georgian
kysymyksen ratkaisussa täytyy nähdä koko
Etelä-Kaukasian alue ehyempänä. Siellä ovat
hyvin erityyppiset maat toimimassa vierekkäin. Mainittakoon
esimerkiksi pelkästään tänne
kohta tulevan Azerbaidzhanin valtiovierailun merkeissä,
että Azerbaidzhanin oma puolustusbudjetti on suurempi kuin
koko Armenian valtion budjetti tänä päivänä,
joka kertoo hieman siitä, minkälaisessa tilanteessa
ollaan. Jos näitä kysymyksiä halutaan
ratkaista, niin täytyy Etelä-Kaukasuksen alue
nähdä kokonaisuutena ja lähestyä sitä siitä vinkkelistä,
ja tämän vuoksi en katsonut olevan perusteltua
lähteä ikään kuin erikseen yhden
valtioryhmän ystäväryhmään
erikseen sitoutumaan, koska täytyy olla hyvät
ja toimivat puhevälit kaikkiin dialogin osapuoliin.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin Etykin ja koko tämän prosessin
perustajamaa. Minusta sekin antaa meille tavallaan oikeuden ja jossain
määrin vähän velvollisuudenkin
toimia aktiivisella, aloitteellisella, rohkealla tavalla, niin kuin
nämä ensimmäiset puheenjohtajakuukaudet
selkeästi osoittivat. Tässä katsannossa
kyllä haluaisin myöskin sitten ministeri Kanervan
seuraajaksi tullutta ministeri Stubbia tässä kannustaa,
ja olisi ollut oikein hyvä, että hän
olisi tähän dialogiin nyt eduskunnan kanssa päässyt.
Tämä ei katso oikeastaan puheenjohtajamaan kokoa
lainkaan. Se on aivan sama, olemmeko me pieni vai suuri maa. Kyse
on nyt vaan siitä pragmaattisesta osaamisesta ja asenteesta,
joka Suomella on näissä asioissa ollut hyvä,
ja tässä katsannossa saatiin homma erinomaisesti
hanskaan, ja haluaisin nyt kannustaa, että tätä rohkeutta
hallitus jatkaisi.
Nyt eletään vasta toukokuun puoliväliä,
aikaa vielä on, ja vaikka haasteet ovat isoja, niin silti voidaan
paljon saada aikaan. Ja yksi asia, jossa erityisesti toivoisin saatavan
aikaan, on todellakin tämä vaalitarkkailujärjestelmän
kuntoon saattaminen. Jos Odihrille ei palauteta sen aiempaa uskottavuutta
ja toimintakykyä, niin silloin ollaan kyllä tavallaan
vaalitarkkailujärjestelmän ja periaatteiden äärellä aika
lailla hukassa. Tästä se lähtee, ja sen
takia tämä Venäjä oli aika hyvä keissi
siinä, millä tavalla Odihr pantiin syrjään
ja tehtiin tilaa sitten parlamentaarisille valtuuskunnille ehkä ajatellen,
että ne olisivat tarkkailun kannalta helpompia. Eiväthän
ne toki ole eivätkä voi olla. Mutta tämä vaalitarkkailukysymysjärjestelmän
rakenteellisen ja poliittisen luottamuksen palauttaminen on varmasti
tämän asialistan korkeimpia asioita.
Keskustelu päättyi.