1) Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutoksen hyväksymisestä
Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa
asiassa ollaan hyväksymässä Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutosta, jolla
mahdollistetaan se, että ne jäsenvaltiot, joiden
rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin,
joka aktivoidaan, jos se on välttämätöntä koko
euroalueen vakauden turvaamiseksi. Kyseessä on nimenomaan
taloudellinen vakaus.
Euroopan unionin kantava ajatus on ollut, että jokainen
jäsenmaa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan.
Jo ERVV:n perustaminen toimi tätä ajatusta vastaan.
Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan
unionin jäsenmaata voidaan tukea taloudellisesti vain,
jos jäsenmaata uhkaa jokin sellainen epävakautta
aiheuttava poikkeuksellinen tapahtuma, johon jäsenmaa ei ole
itse voinut vaikuttaa. Esimerkki tällaisesta on luonnonkatastrofi.
Jo käytössä olleilla tukipaketeilla on
myös rikottu no bail-out -klausuulia, joka
kieltää jäsenmaita ottamasta vastuulleen
toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Yksittäisten
jäsenmaiden heikkoa julkista taloutta, huonoa taloudenpitoa
ja hallitsematonta velkaantumista on pyritty rinnastamaan luonnonvoimiin.
Artikla 122 ei ole siis ollut riittävä peruste ERVV:n
käytölle, eikä se ole myöskään
riittävä peruste EVM:n synnyttämiselle.
On mahdollista siis katsoa, että artiklan 136 muuttamisella
ollaan korjaamassa jälkikäteen aiemmin väärin perustein
tehtyjä päätöksiä.
Laittomista päätöksistä yritetään
tehdä laillisia muuttamalla lainsäädäntöpohjaa.
Artiklan muuttamisella pyritään paitsi korjaamaan
tehtyä virhettä myös selventämään
vakausmekanismin käytön oikeudellisia perusteita.
Artiklan muuttamisella lisätään euromaiden
keskinäisvastuita ja kierretään no bail-out
-lauseketta.
Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet ylivelkaantuneiden
euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta
epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Suomi ei ole
aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista
asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin
maksumieheksi. Perussuomalaisten mielestä täydellisesti
epäonnistunut nykyinen tukipakettipolitiikka on lopetettava.
Näin ollen emme kannata edes mahdollisuutta perustaa ehdotetun
kaltaisia vakausmekanismeja. Mielestämme vakausmekanismit
mahdollistavat budjettivallan siirron unionille ja ovat täten
osa liittovaltiokehitystä. Perussuomalaiset vastustavat
ja ovat alusta asti vastustaneet liittovaltiokehitystä.
Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön perussuomalaisten
jättämän vastalauseen mukaisesti ja edellä sanomani
perusteella hallituksen esitys ei ole hyväksyttävä,
joten ehdotan, että eduskunta ei hyväksy Eurooppa-neuvoston
päätöstä.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin toiminnasta tehdyn
sopimuksen 122 artikla ei ole riittävä oikeusperusta
Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:lle eikä myöskään
rahoitusvakausmekanismi EVM:lle. Näin ollen artiklan 136
muutoksesta ei olisi tullut päättää Eurooppa-neuvostossa
yksinkertaistetussa tarkistusmenettelyssä, varsinkaan kun
136 artiklaan tehtävällä muutoksella
saatetaan lisätä unionin toimivaltaa. Näin
ollen meidän tulisikin, ja olisi tullut, päättää tästä asiasta
täällä suuressa salissa perustuslain
94 §:n 2 momentin tarkoittamalla määräenemmistöllä.
Perussopimuksen muutoshanke kuitenkin perustuu oletukselle,
että 122 artiklaa on voitu käyttää tukitoimien
oikeusperustana, vaikka Eurooppa-neuvosto onkin katsonut, että tulevaisuudessa
näin ei tulisi tehdä. Jos näin ei oletettaisi, muutoksen
toteutumisessa ei olisi turvauduttu yksinkertaistettuun tarkistusmenettelyyn,
jossa uutta toimivaltaa ei voida perustaa. Perussuomalaiset siis
näkevät, että tällä mahdollisesti
perustetaan uutta toimivaltaa.
Erikoislaatuinen tilanne syntyisi siinä hypoteettisessa
tilanteessa, jossa Euroopan unionin tuomioistuin toteaisikin, että 122
artikla ei sovellu vakausmekanismin oikeusperustaksi. Tällöin artiklalla
luotaisiin todistetusti uutta toimivaltaa eikä sopimusmuutosta
voitaisi toteuttaa yksinkertaistetussa menettelyssä. Näin
ollen jää nähtäväksi,
valitetaanko tästä jossain vaiheessa Euroopan
unionin tuomioistuimeen, sillä ainoastaan sieltä on
saatavissa tähän kysymykseen, perustetaanko tällä mahdollisesti
uutta toimivaltaa, vastaus.
Kannatan edustaja Maria Lohelan tekemää hylkäysesitystä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! En ajatellut
tässä omassa puheenvuorossani niinkään
käsitellä tätä kysymyksen juridista
puolta, johon edustaja Saarakkala puheenvuorossaan kiinnitti huomiota.
Kun Euroopan unionissa on reagoitu näihin syntyneisiin
tilanteisiin, tähän velkakriisin hallitsemattoman
leviämisen uhkaan aikanaan Kreikka ykköspaketin
kohdalla, niin on kai rehellistä sanoa, että vähän
sellaista "hätä ei lue lakia" -asennoitumista
on varmaankin ilmassa ollut.
Oleellinen kysymys on tietysti se, miksi me suomalaiset päättäjät
hallituksessa — edellisessäkin hallituksessa,
eduskunnassa ja edellisessäkin eduskunnassa — otamme
suomalaisten veronmaksajien vastuulle sellaisia riskejä,
jotka itse asiassa eivät heille kuuluisi? Miksi me otamme
vastuita suomalaisille veronmaksajille siitä, että jotkut
euron käyttöön ottaneet maat ovat hoitaneet
asiansa hyvin huonosti, ovat eläneet yli varojensa, tai
sitten näiden maiden, kuten Irlannin, pankkijärjestelmä on
hoitanut asiansa hyvin huonosti, mikä on sitten johtanut
myös valtion ongelmiin?
Miksi me otamme sellaisia vastuita, jotka itse asiassa eivät
kuuluisi suomalaisten veronmaksajien vastuulle, otamme vastuuta
ERVV:n muodossa, otamme vastuuta EVM:n muodossa? (Timo Soini: Hyväuskoisia!)
Aivan oikeassa ovat ne, jotka sanovat, että sen enempää Euroopan unionin
sopimukset kuin myöskään eurojärjestelmän
sopimukset eivät edellyttäisi tällaista
yhteistä vastuuta. (Timo Soini: Eivät edellytä!) — Se
on totta.
Oikeassa ovat mielestäni myös ne, jotka sanovat,
että myöskään valtioiden keskinäinen
solidaarisuus ei edellytä tällaista yhteisvastuuta. Olen
tästä perustelusta samaa mieltä. Vaikka Ranskassa
ja Saksassa olen huomannut, että valtion johto tässä yhteydessä puhuu
aika paljon solidaarisuudesta, niin ainakaan minä en ole
kannattanut eikä Suomen eduskunta ole kannattanut Suomen
liittymistä sellaiseen unioniin tai sellaiseen rahaliittoon,
missä olisi sovittu, että keskinäinen
solidaarisuus edellyttää sitä, että jos
joku sössii asiansa oikein pahasti, niin muut tulevat auttamaan.
Kun ei ole kyse sopimusvelvoitteista, kun ei ole kyse solidaarisuudesta,
niin mistä sitten on kyse? Kyse on Suomen omasta edusta,
eli Suomen hallitukset ja Suomen eduskunnat, edelliset ja nykyiset,
ovat näihin vastuihin lähteneet sen vuoksi, että on
arvioitu, että Suomen oma etu edellyttää tämän
velkakriisin rajaamisyritystä, koska jos tämä velkakriisi
hallitsemattomasti olisi lähtenyt leviämään
Kreikasta, Irlannista, Portugalista yli koko Euroopan, niin se vaikuttaisi hyvin
kielteisesti myös Suomen talouden kehitykseen, Suomen talouden
kasvuun, sitä kautta meidän työllisyyteen,
sitä kautta vaikkapa julkisen sektorin verotuloihin ja
mahdollisuuksiin huolehtia kansalaisten peruspalveluista. Tämä Suomen
ja suomalaisten oman edun varjeleminen on syynä siihen,
miksi hallitukset, edellinen ja nykyinen, miksi eduskunnat, edellinen
ja nykyinen, ovat lähteneet tähän mukaan.
Minun mielestäni tilannetta on onnistuneesti verrattu
tulipalon syttymiseen rivitaloyhtiön, rivitalonpätkän
yhdessä asunnossa. Kun se tulipalo on siellä yhdessä asunnossa
syttynyt sen vuoksi, että se asukas on rikkonut yhteisiä sopimuksia — on
esimerkiksi juonut viinaa ja polttanut tupakkaa kännissä ja
sammunut sänkyynsä, ja tupakka on sytyttänyt
koko asunnon palamaan — niin meidän muiden, jotka
asumme siinä samassa rivitalonpätkässä muissa
asunnoissa, etu on olla rajaamassa tätä tulipalon
leviämistä. Meidän etumme on pyrkiä patoamaan
tilannetta niin, että tuli ei siitä leviäisi
myös meidän oman asuntomme kohdalle. Ja kun tällainen
kriisitilanne, tulipalo, on syntynyt, ei riitä, että toteamme,
että tämä ei ole meidän vikamme,
se on sen palon aiheuttajan oma vika, vaan on todellakin meidän yhteinen
etumme pyrkiä paloa rajaamaan ja varautumaan riittävällä sammutuskalustolla,
jotta pystyttäisiin ennaltakin estämään
tulevia paloja tai ainakin rajaamaan ne heti alkuunsa. (Pertti Salolainen:
Hyvä vertaus!)
Tästä on kyse tässä Euroopan
velkakriisin patoamisyrityksessä. En minä tiedä,
onnistutaanko tässä, mutta sen tiedän,
että onnistuminen olisi Suomen etujen mukaista ja hallitsematon
velkakriisi Euroopassa olisi Suomen etujen vastaista. Toiset sanovat,
että näillä tukipaketeilla ostetaan vain
aikaa. Sekin on totta. Ajan ostaminen on järkevää,
jos sitä aikaa onnistutaan käyttämään
niin, että pankkeja pääomittamalla, valtioiden
omia velkatilanteita helpottamalla pystytään estämään se,
että sitten myöhemminkään tämä velkakriisi ei
hallitsemattomasti leviäisi.
Haluan vielä sanoa, että olen samaa mieltä niiden
kanssa, jotka sanovat, että ei ole oikein, että suomalaiset
veronmaksajat joutuvat ottamaan riskejä ja vastuita muiden
hoitaessa asiansa huonosti. Minunkaan mielestäni se ei
ole oikein, mutta tulee tilanteita, joissa on järkevää ja
tarkoituksenmukaista menetellä jollakin tavalla, vaikka
se ei ole oikeudenmukaista ja oikein. Jos esimerkiksi edustaja Ruohonen-Lerner
kävelee Kaisaniemen puistossa Helsingissä myöhään
illalla — mitä en kyllä suosittele — ja
jos sieltä tulee kimppuun joku puukkomies, joka vaatii
edustaja Ruohonen-Lernerin paksun lompakon itselleen, niin eihän
se ole oikein, että edustaja Ruohonen-Lernerin lompakko
päätyy tämän ryöstäjän
käsiin, mutta silti se voi olla tarkoituksenmukaista ja
järkevää, että edustaja Ruohonen-Lerner
siinä tilanteessa antaa lompakkonsa.
En tarkoita, että Kreikka tai Portugali tai Espanja
olisivat niin kuin kommunistinen Pohjois-Korea, joka uhkaa sodalla,
ellei se saa muilta mailta rahaa ja ruokaa, mutta tarkoitan sitä,
että voi olla tilanteita, joissa oma etu vaatii toimimaan
tietyllä tavalla, vaikka perusteiltaan se ei olisikaan
oikein ja oikeudenmukaista.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! On totta, että eräiden euromaiden
kuri ja valvonta petti pahasti, mutta kaiken taustalla on säätelemättömän
kasinokapitalismin konkurssi, joka säteilee voimakkaasti.
(Ben Zyskowicz: Ylivelkaantuminen!) Tämän kasinokapitalismin
maksajina ovat sadat miljoonat syyttömät, tämä on syytä muistaa.
Edellinen hallitus, porvarihallitus, lähti komission
johdolla paniikkiratkaisuihin, minkä seurauksena Suomikin
teki vakuudettoman 1,5 miljardin euron lainapäätöksen
Kreikalle SDP:n vastustuksesta huolimatta. Siitä on maksettu
jo 1 005 miljoonaa euroa. Samoin kesällä 2010
vietiin runttaamalla läpi ilman perustuslakivaliokuntia,
ilman käsittelyä — vaikka SDP vaati — Euroopan
rahoitusvakausväline, moraalikatokattaus. Nyt on erittäin
tärkeätä, että syntyy vakausmekanismi
ja niin, että sitä myös asiallisesti eduskunnassa
on käsitelty, toivon mukaan Euroopan talouden ja työllisyyden
paremmaksi hoitamiseksi.
Mutta kaiken takana täytyy muistaa tilanteen kärjistyminen,
pankkien ja sijoittajien vastuun keskeneräisyys ja se,
että tästä seuraa muun muassa varjovelkaantumista,
joka Saksalla on jo 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, Suomella
7,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tällä on
vaikutusta myös meidän toimintakykyymme kriisin kärjistyessä hallitsemattomaksi
Espanjassa, kenties Ranskassa jnp. Haluan vain sanoa sen, että Saksa
ja Ranska tulevat aina selviytymään tässä kriisissä,
mutta meidän on myös pidettävä huoli Suomen
toimintakyvystä talouden ja toimintakyvyn osalta, juuri
sen takia, että meillä on epäsymmetriset
syklit, meidän vientirakenteemme takia. Yhtä lailla
kuin meidän pitää Euroopassa olla vakautta
hakemassa, meidän oma selviytymisemme on myös
varmistettava.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy todeta, että edustaja
Zyskowicz heittäytyy aivan satusedän rooliin.
Esimerkit olivat hyvin ontuvia. Perussuomalaiset eivät
tee politiikkaa satukirjojen tarinoilla; perussuomalaiset ovat realisteja.
Olemme kaksi vuotta systemaattisesti vastustaneet Kreikan tukipaketteja,
emme ole niihin uskoneet. Kreikan jälkeen on tullut Irlanti,
Portugali, mahdollisesti Espanja on tulossa meidän syliimme.
Me olemme realisteja, meillä on jalat maassa. Emme usko
tällaisiin satuihin, joita täällä kerrotaan.
Nyt suomalaiset ovat pelastamassa lähinnä kreikkalaisia
ja myös saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja. Se on meistä epäoikeudenmukaista, että
suomalaiset
eläkeläiset, työttömät,
opiskelijat — pienituloiset kansalaiset — pannaan
maksamaan näiden pankkiirien möhlinnät
tässä eurokriisissä. Emme niihin ole
uskoneet kaksi vuotta sitten, ja tänä päivänä (Puhemies:
Nyt taitaa valo vilkuttaa siellä!) olemme vielä vakuuttuneempia siitä,
että olemme olleet koko ajan oikeassa. Emme usko satuihin.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Se on tullut selväksi, että perussuomalaiset
ovat vastustaneet näitä tukipaketteja eivätkä ole
kantaansa vaihtaneet niin kuin keskusta ja demarit päittäin.
Mutta, edustaja Ruohonen-Lerner, kyse on siitä, mitä Suomelle
olisi tapahtunut, jos Kreikka olisi päästetty kaatumaan.
Minä henkilökohtaisesti uskon, että tällainen
velkakriisin hallitsematon leviäminen yli koko Euroopan
olisi vaikuttanut hyvin kielteisesti Suomen talouteen, työllisyyteen
ja sitä kautta myös verotuloihin ja peruspalvelujen
turvaamiseen kansalaisille. Te tietysti voitte sanoa, että näin
ei olisi tapahtunut. Pyydän kuitenkin katsomaan, mitä tapahtui,
kun Lehman Brothers kaatui New Yorkissa, ja kysyn, mistä johtuu
se talouden kasvun hidastuminen Suomessakin, joka viime kevään
jälkeen, siis vuosi sitten kevään jälkeen,
on reilusti tapahtunut. Se johtuu nimenomaan siitä epävarmuudesta,
jonka Euroopan velkakriisi on luonut.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Taidetaan mennä puhujalistaan, koska aika loppuu kohta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä Eurooppa-neuvoston
päätös tätä asiaa koskien
on tehty 25. maaliskuuta 2011. Tämä tuotiin kuitenkin
perustuslakivaliokuntaan vasta lokakuussa 2011, ja näin
ollen Suomi menetti mahdollisuuden huomauttaa tästä yksinkertaistetusta
päätöksentekomenettelystä. Tämä on kyllä sellainen
seikka, minkä toivon myös tiedotusvälineiden
huomioivan, sillä tällä tavalla Suomessa
näitä isoja institutionaalisia EU-asioita vain
viedään eteenpäin. Nyt tuosta lokakuusta
on myös kulunut aika paljon aikaa, kun tämä perustuslakivaliokunnassa
oli käsittelyssä. Ihan vain herää kysymys,
mihin se aika on käytetty, onko tässä jotain
hämärää vai minkä takia
on kestänyt näin kauan.
Täällä hallituksen esityksessä todetaan,
että muutoksella selvennetään oikeustilaa
toteamalla, että jäsenvaltiolla on Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan ja Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artiklan estämättä oikeus
perustaa vakausmekanismi. 122 artiklassa on määräys, joka
mahdollistaa taloudellisen avun jäsenvaltiolle, jos luonnonkatastrofit
tai poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei
voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet tuolle jäsenvaltiolle
vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia.
Kyllä tämän klausuulin voi täysin
kyseenalaistaa näitten toimenpiteiden oikeusperustana,
ja kyllä tätä no bail-out -klausuulia
on kyllä tässä nyt pahasti rikottu.
Jotta jää varmasti sinne pöytäkirjoihin,
niin ihan vielä selvennykseksi ja varmennukseksi: kannatan
edustaja Lohelan tekemää hylkäysesitystä.
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnä täytyy kommentoida
edustaja Zyskowiczin puheenvuoroa, jonka yhteydessä hän
heitti ilmoille lauseen, että SDP ja keskustapuolue ovat
vaihtaneet mielipiteitään päittäin.
Mihin tämä voi perustua? (Kari Rajamäki:
Hyvä kysymys!)
Esimerkiksi sosialidemokraatit kannattivat EVM:ää.
Me vastustimme sitä, että Kreikkaan lähetetään
ilman vakuuksia rahaa, jota nyt on miljardi lähetetty edellisen
hallituksen, siis porvarihallituksen, toimin ja voimin. Me vaadimme sijoittajavastuuta
silloin; se on toteutunut nyt tämän hallituksen
aikana. Ja sitten vaadimme, että meidän lainoilla
pitää olla vakuuksia. Nyt niitä vakuuksia
on saatu, suoraan Suomen ja Kreikan välillä, ja
sitten EVM:n kautta Suomen sitoumukset ovat turvattuja, kun EVM:n
saatavat ovat etuoikeusjärjestyksessä heti IMF:n
jälkeen kakkosena. Minä ihmettelen, että niin
kokenut, asiantunteva ja korrekti edustaja kuin edustaja Zyskowicz
sortuu tällaiseen väittämään,
että me olemme jotenkin vaihtaneet keskustapuolueen kanssa
mielipiteitämme päittäin. Tämä ei,
edustaja Zyskowicz, pidä paikkaansa. Me olemme paljon tätä maata
rakentaneet keskustapuolueen kanssa yhdessä, punamultapohjalta,
mutta nyt, pesäpallolainausta käyttääkseni,
mielestäni edustaja Zyskowicz löi kyllä hutilyönnin.
Herra puhemies! Sitten vähän vielä tähän
asiaan laajemminkin. Kyllähän linja muuttui viime eduskuntavaalien
jälkeen, että terveisiä kaikille äänestäjille. Äänestämällä voi
vaikuttaa: tuli valtavan iso perussuomalaisten ryhmä esimerkiksi, mutta
esimerkiksi myöskin saatiin ne vakuudet, saatavat ovat
etuoikeutettuja ja sijoittajien vastuu on nyt jo konkretisoitunut
siten, että yli kahden vuoden Suomen budjetin verran, siis
yli 100 miljardia euroa, sijoittajat ovat kantaneet vastuuta, kansankielellä sanottuna
saaneet kynsilleen, ovat menettäneet rahojaan.
Sitten: lainan antamisella ja takuiden antamisella on vissi
ero. Edellinen hallitus antoi ehdoitta rahaa, (Jari Leppä:
Ei pidä paikkaansa!) ilman mitään vakuuksia. — Edustaja
Leppä, miljardi on jo lähetetty. Siitä ei
ole mitään vakuutta, saadaanko takaisin.
Nyt on — myönnän, se on vakava paikka
laittaa takaajan kohdalle nimensä, en ole montaa kertaa
sitä henkilökohtaisesti tehnyt, mutta aina on
hirvittänyt, kun niin on tehnyt — menty laittamaan
takaajan paikalle nimi. Sillä ja lainan antamisella on
vissi ero. Lainan antamisessa meillä on jo rahat liossa.
Nyt me olemme antaneet takuita, saaneet osittain vastavakuuksia,
ja lähtökohtahan on, että velallinen
maksaa velkansa, ja siltä osin kuin ei pysty maksamaan,
niin jos jotakin sukanvarteen on jäänyt, velkojat
ottavat sitten ja realisoivat sen, ja jos ei ole yhtään
mitään, niin sitten laukeaa sataprosenttisesti
takaajille.
Herra puhemies! Finanssikriisi osoitti vuonna 2009 karulla tavalla,
miten se vaikuttaa juuri vientivetoiseen kansantalouteen. Silloinhan
Suomessa kansantalous löi vanteelle yli 8 prosenttia, taisi
olla maailman korkeimpia alijäämiä, mitä sitä kautta
syntyi. Tästä ensinnäkin sosialidemokraatit
varoittelivat loppuvuodesta 2008, että tämä on
raju tämä Amerikasta lähtenyt finanssikriisi,
ja tältä paikalta, missä nyt seison,
silloinen pääministeri Vanhanen sanoi hallituksen äänellä,
että ei koske Suomea, finanssikriisi ei koske Suomea, koska
meidän pankkijärjestelmämme on kunnossa,
pankkien vakavaraisuus on kunnossa, ja hän piti opposition
puheenvuoroja pelotteluna. No, ei siitä sen pahempaa seurannut kuin
että elvytystoimet myöhästyivät
tosi pahasti, koska ei uskottu, miten rankasti se lyö meidän kansantalouteemme.
Nyt meillä on tämä kokemus oppina.
Meidän tulisi tätä hyödyntää ja
tätä kokemuspeiliä vasten peilata tämä tilanne.
Me olemme, hyvät kollegat, saman uhan äärellä tälläkin
hetkellä, ja siksi pitää yrittää suojella
suomalaista työtä, suomalaista työntekijää,
suomalaista yrittäjää. Tässä yhdyn
kollega Zyskowicziin, että tämä tulokulma
tähän asiaan on juuri näin, että me
olemme oman edun nimissä riskejäkin ottaen mukana näissä talkoissa.
Emme me ole siellä sen tähden, että me
olemme solidaarisia kreikkalaisia tai muita kohtaan, tai että me
tekisimme joitain mainetekoja talouspolitiikassa. Me olemme suojelemassa
Suomea ja suomalaista työläistä ja yrittäjää,
koska jos tämä järjestelmä kaatuisi,
jos nämä palomuurit eivät pidä ja
esimerkiksi Etelä-Euroopan valtiot ajautuisivat maksukyvyttömiksi
ja konkurssiin, niin me tiedämme, että se tilanne vaikuttaa
nimenomaan Suomen kaltaiseen vientivetoiseen kansantalouteen äärettömän
voimakkaasti. Meillä on tämä kokemus,
viimeksi ei ollut. Nyt me tiedämme, minkä äärellä me
olemme, ja sen tähden tähän pitää reagoida
sillä tavalla kuin hallitus on nyt esittänyt.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Eduskunnan sääntöjen mukaisesti valiokunnat
ja täysistunto eivät työskentele samaan
aikaan. Suuren valiokunnan kokous alkaa klo 13.30. Tämän
johdosta tämän asian käsittely ja myös
tämä keskustelu keskeytetään.