Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset eduskunnan suurelle valiokunnalle ajatuksesta käydä tätä keskustelua tässä salissa. Tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen on luonnollisesti meille erittäin tärkeä työ, ja on hyvä, että eduskunta kokonaisuudessaan saa mahdollisuuden tähän keskusteluun.

Päättyvän Euroopan parlamentin vaalikausi on ollut raskaan talouskriisin aikaa. Kriisi on ollut syvä, ja sen taloudellinen ja inhimillinen hinta on ollut kova. Eurooppa ei pystynyt välttämään talouskriisiä, mutta pystyimme hallitsemaan sitä. Se ei ole ollut helppoa, eikä meillä ole ollut valmiita työkaluja. Työkalut ja ratkaisut piti luoda alusta pitäen. Näin ei tietenkään olisi saanut olla. Mutta kriisinhallinta on kokonaisuudessaan toiminut. Oma valuuttamme euro selvisi, euroalue pysyi ehyenä, eikä yhtäkään jäsenmaata tarvinnut ajaa ulos valuuttakurssivaihteluiden armoille. (Timo Soini: Työttömiä on kymmeniä miljoonia!) Suomi ja muut vahvat taloudet välttivät suurtyöttömyyden. Kriisimaat ovat joutuneet tekemään kipeitä uudistuksia, jotka nyt kantavat hedelmää. Sunnuntaina Portugali ilmoitti, että se ei enää tarvitse taloudellista tukea. Maan julkinen talous on nyt terveemmällä pohjalla ja talous kasvusuunnassa.

Jos kuluva vaalikausi on ollut kriisin aikaa, täytyy seuraavan kauden olla kasvun ja uuden hyvinvoinnin aikaa. Eurooppaan tarvitaan työtä. Työpaikkoja ei kuitenkaan synny ilman talouskasvua, eikä talouskasvua synny ilman kilpailukykyä. Seuraavalla komissiolla on iso vastuu Euroopan kilpailukyvyn terästämisessä. Siksi useat Suomen hallituksen tavoitteista uuden komission työohjelmaan liittyvät juuri Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen.

En tässä puheenvuorossa käy läpi kaikkia Suomen tavoitteita komission ohjelmaan. Ne ovat luettavissa valtioneuvoston selvityksestä eduskunnalle. Nostan tässä esiin kuusi tavoitetta, jotka tähtäävät uutta työtä luovan kilpailukyvyn rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen on eurooppalaisen lainsäädännön järkeistäminen. Tämän täytyy olla uuden komission aivan keskeinen tavoite. Tarvitsemme eurooppalaista lainsäädäntöä, jotta sisämarkkinat toimivat sujuvasti. Usein yksi eurooppalainen säädös on parempi kuin 28 kansallista lakia. Mutta eurooppalainen lainsäädäntö ei saa nakertaa kilpailukykyä eikä tapaa työpaikkoja. Sen pitää toimia juuri päinvastoin: helpottaa suomalaisten tuotteiden ja palvelujen pääsyä eurooppalaisille markkinoille, luoda yrityksille kasvun edellytyksiä ja helpottaa työntekijöiden siirtymistä EU-maasta toiseen. Kaikkea ei pidä säädellä EU-tasolla, ja säädösten vaikutus työllisyyteen pitää arvioida nykyistä perusteellisemmin.

Toinen tavoite on sisämarkkinoiden kehittäminen. Palvelut muodostavat noin 70 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, mutta palveluiden sisämarkkinat toimivat vielä heikosti. Liike-elämän rakentamisen ja vähittäiskaupan palveluissa on isot mahdollisuudet luoda uutta kasvua ja uutta työtä. Palveludirektiivin hyväksyminen 2006 oli vaikea kompromissi. Sen avaaminen ei ole realistista. Sen sijaan uuden komission pitää varmistaa direktiivin ja muun keskeisen EU-lainsäädännön täytäntöönpano. Komission olisi myös kartoitettava, mitkä palvelusektorit ovat sellaisia, että niiden laajempi avaaminen kilpailulle toisi merkittävää kasvua ja uusia työpaikkoja. Suomi on nostanut digitaaliset sisämarkkinat EU-agendan kärkeen. Seuraavan komission on saatettava työ loppuun ja poistettava esteet digitaalisten sisältöjen ja palveluiden tieltä. Rajat ylittävät lisenssit ovat keskeisiä, mutta samalla on turvattava tekijöiden oikeudet.

Kolmas tavoite on aktiivinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka. Tulevan komission tulee tarttua puhtaiden teknologioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sen pitää edistää energiatehokkuutta, vedenkäytön tehokkuutta ja bioenergiaa. Biotalous kokonaisuudessaan on Euroopalle valtava mahdollisuus.

Neljäs tavoite on talous- ja rahaliiton vahvistaminen. Suomen mielestä tulevan komission pitää keskittyä talouspolitiikan koordinaatiota koskevien uudistusten täytäntöönpanoon, ei uusien sääntöjen ja välineiden kehittämiseen. Vastuun järkevästä talouspolitiikasta ja talouden rakenteiden uudistamisesta pitää säilyä jäsenmailla. Emme kannata yhteisvastuullisia velkoja, koska ne hidastaisivat välttämättömien uudistusten toimeenpanoa. Emme myöskään näe tarvetta erilliselle euroalueen budjetille.

Viides tavoitteemme on järkevä paketti EU:n ilmasto- ja energiatavoitteista vuodelle 2030. Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista. Siksi kattava kansainvälinen ilmastosopimus on tarpeellinen. Euroopan unionin on osoitettava johtajuutta, mutta se on tehtävä tavalla, joka ei karkota teollisuutta ja työpaikkoja täältä pois. (Sirkka-Liisa Anttila: Karkottaa jo nyt!) Energiasta riippuvaisen teollisuuden siirtyminen kehittyviin maihin ei ole hyvää ilmastopolitiikkaa. Siksi tämä hiilivuoto pitää tukkia. Asia on Suomelle erityisen tärkeä, koska meidän teollisuutemme tarvitsee paljon energiaa. Suomi haluaa myös, että kehittyneille, ympäristöfiksuille biopolttoaineille syntyy Eurooppaan kunnolliset markkinat. Se edellyttää sitovaa tavoitetta liikenteen biopolttoaineille tai muita kannusteita, jotta biopolttoaineita käytettäisiin enemmän. Päästökauppajärjestelmä pitää saada toimivammaksi, ja taakanjako jäsenmaiden kesken tulee tehdä kustannustehokkaasti. Sähkölle ja kaasulle tulee kehittää sujuvat sisämarkkinat ja EU:n yhtenäisyyttä energian ulkosuhteissa tulee parantaa. Puhtaan ja kohtuuhintaisen energian turvallinen saatavuus on Euroopan kilpailukyvyn avainkysymys. Meidän on panostettava eurooppalaisiin energiamuotoihin, kuten biopolttoaineisiin. Maakaasun jakeluverkostoa on kehitettävä ja energian tuontikanavia on monipuolistettava.

Kuudes Euroopan kilpailukykyä ja kasvua vahvistava tavoite on henkilöiden vapaa liikkuvuus. Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on yksi EU:n kansalaisten tärkeimmistä oikeuksista. Se on myös yksi sisämarkkinoiden kulmakivistä. Työvoiman ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus vahvistaa talouskasvua. Suomi haluaa, että myös seuraava komissio edistää henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Niitäkin jäsenmaita on, jotka haluaisivat liikkuvuutta rajoittaa. Liikkuvuuden tiellä on edelleen käytännön esteitä, jotka pitää poistaa. Samalla on taattava kansalaisten oikeudet ja turvallisuus.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, hallituksella on muitakin odotuksia seuraavaa komissiota kohtaan. Olemme jo pitkään vaikuttaneet virkamiestasolla. Vaalien jälkeen lobbaaminen siirtyy poliittiselle tasolle, kun tiedämme uuden komission puheenjohtajan nimen. Tulevalla Euroopan parlamentilla on tässä vahva sanansa sanottavana. Sekä uusi komission puheenjohtaja että muut komissaariehdokkaat käyvät parlamentin kuultavina. Siksi käymme keskusteluja myös meppien kanssa. Vaikuttaminen uuden komission ohjelmaan on mitä suurimmassa määrin yhteinen kansallinen hankkeemme. Tässä työssä tarvitaan meitä kaikkia. Siksi on erittäin hyödyllistä, että voimme tänään käydä tätä hyvin ajankohtaista keskustelua koko eduskunnan kesken.

Haluan vielä loppuun lausua kiitokseni suuren valiokunnan puheenjohtajalle ja koko valiokunnalle siitä, että olette halunneet tämä keskustelun tuoda suureen saliin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Herra puhemies! Eduskunta hyväksyi helmikuussa suuren valiokunnan mietinnön valtioneuvoston EU-selonteosta. Eduskunta toivoi lukuisia täydennyksiä ja tarkennuksia selonteon esittämiin Suomen EU-politiikan tavoitteisiin. Edellytimme, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle kevätistuntokauden alussa kattavan, selkeän, tilanneanalyysiin perustuvan ja valtioneuvoston painopisteet selkeyttävän selvityksen avaintavoitteistaan valittavan komission, Euroopan komission, uudelle ohjelmakaudelle. Eduskunta lausui samalla, että näistä Suomen strategisista tavoitteista tulee käydä riittävästi julkista keskustelua sekä eduskunnan täysistunnossa että valiokuntien järjestämissä kuulemistilaisuuksissa.

Valtioneuvoston täydentävä selvitys, jota nyt käsittelemme, annettiin 25.4. ja se on toimitettu kaikille erikoisvaliokunnille, jotka voivat nyt antaa asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle 16.5. mennessä. Suuri valiokunta tulee sen jälkeen antamaan valtioneuvostolle lausunnon, joka on perustuslain mukaan ohjeellinen valtioneuvoston toiminnalle. Tämä keskustelu toimii lähetekeskusteluna valiokunnille, kun me kansanedustajat sitten yhdessä muotoilemme, mikä Suomelle on tärkeää EU:ssa ja miten Suomen etua ajetaan eurovaalien jälkeen tulevalle ohjelmakaudelle.

Arvoisa puhemies! Haluan tehdä konkreettiseksi sen, mistä tänään keskustelemme. Tulevan kesäkuun aikana eurovaalien jälkeen Eurooppa-neuvosto kokoontuu valitsemaan ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Tuon valitun ehdokkaan on esiteltävä Euroopan parlamentille poliittiset tavoitteensa. Nämä tavoitteet ja niiden perustelut ehdokas valitsee niistä politiikkavaihtoehdoista, joita komission sihteeristö nyt toukokuussa valmistelee uudelle päällikölleen. Sihteeristö valmistelee myös ehdotukset uuden komission lainsäädäntöohjelmaksi. Kaikki jäsenvaltiot pyrkivät saamaan itselleen tärkeitä hankkeita mukaan komission tavoitteisiin ja ohjelmiin.

Tänään keskustelemme siis siitä, mitkä asiat Suomen on pystyttävä saamaan uuden komission työlistalle. Emme ole turhan aikaisin liikkeellä. Tätä koskevaa vaikuttamista jäsenvaltiot ovat harjoittaneet jo pitkään, mutta en usko, että olemme myöskään myöhässä liikenteessä. Suomella on määrätietoisia linjoja, jotka ovat olleet tiedossa osassa politiikkaa, mutta uskon ja toivon, että tämä toukokuun käsittely eduskunnassa antaa työhön vielä poliittista ohjausta, jota Suomesta halutaan antaa.

Herr talman! Enligt statsrådets utredning bereder kommissionen under maj månad de förslag till prioriteringar som kandidaten till EU-kommissionsordförande ska presentera för Europaparlamentet. Mot denna bakgrund är det förvånande att regeringen gav sin utredning så sent som i slutet på april. Jag påminner om att riksdagens plenum hade krävt att utredningen skulle ges i början av vårsessionen, men det är bättre nu än aldrig.

Arvoisa puhemies! Jos helmikuun selontekokeskustelusta pitäisi kiteyttää yksi pääteema, se voisi olla poliittinen johtajuus tai tahto. Suuren valiokunnan mietinnössä kiinnitettiin huomiota Suomen kykyyn asettaa unionia koskevia tavoitteita ja niille tärkeysjärjestys sekä ajaa näitä tavoitteita ennakkovaikuttamisesta lopulliseen päätöksentekoon saakka. Uskon suomalaisille olevan tärkeää, että myös virallinen Suomi harjoittaa aktiivista edunvalvontaa. Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että nyt saatu selvitys kokoaa tiiviillä tavalla hallituksen painopisteet. Paperi on minusta selkeä. Siitä näkee Suomen tärkeitä painopisteitä, ja näistä on hyvä käydä keskustelua. Lähiviikkoina eduskunta tulee arvioimaan hallituksen tekemää työtä.

Herra puhemies! Suuri valiokunta toivoo, että mahdollisimman moni erikoisvaliokunta antaa lausunnon EU-vaikuttamisen painotuksista. On erikoisvaliokuntien tehtävä arvioida valtioneuvoston ehdotuksia, ennen kuin suuri valiokunta kokoaa näistä näkemykset eduskunnan kannaksi. Tässä työssä voimme tukeutua myös EU-selonteon käsittelyssä tehtyyn työhön. Eduskunnan hyväksymä selontekomietintö on hallitukselle ohjeellinen toimeksianto. Nyt arvioimme, miten siitä on selvitty.

Hallitus ansaitsee kiitosta määrätietoisuudestaan talous- ja raha-asioita koskevien Suomen kantojen määrittelystä. Tiedämme kaikki, että Euroopan haasteet liittyvät kilpailukykyyn ja kasvuun, työllisyyteen ja elinkeinopolitiikan onnistumiseen. Suomi on linjannut selkeästi jo pitkään halustaan nostaa keskiöön cleantech, biotalous sekä aineeton ja digitaalinen arvonluonti. Olen itse sanonut, että jos EU luotaisiin tänään, se aloitettaisiin digimarkkinoista. Vasta sitten miettisimme raskaampien tavaroiden ja ihmisten liikkumista. Mutta kun näin ei ole, niin siinä täytyy työtä Suomenkin tehdä.

Talouspolitiikassaan Suomi on pitänyt linjoja esillä koko eurokriisin ajan, eikä tämä paperi sitä muuta mihinkään. Suomen hallitus haluaa olla sitoutunut euron tulevaankin vahvaan kehittämiseen. Haluan kiittää erityisesti myös veronkierron, veroparatiisien ja pimeän työn vastaisen työn painottamisesta. Tänään suurella valiokunnalla oli mahdollisuus myös pyytää eduskunnalle selvitys kansainvälisen veronkierron vastaisesta toimintasuunnitelmasta, jonka työtä tiedän hallituksen myös valmistaneen.

Valtioneuvosto on myös huomioinut hyvin suuren valiokunnan EU-poliittisen mietinnön linjaukset tarpeesta kehittää EU-tason työoikeudellista säätelykokonaisuutta. Tarvitsemme selkeää työelämän säätelyä ja linjauksia myös yrittäjyyden ja työsuhteen rajapinnasta sekä nollatyösopimuksista. Hallituksen paperissa otetaan esiin myös pimeän työn torjunnan jatkaminen aktiivisesti eri politiikkasektoreiden yhteistyössä uudenkin komission kaudella. Myös tehokas yhteistyö työehtojen kiertämisen torjumiseksi on tärkeä osa hanketta. Täällä mainitaan myös tavoite tiedonannosta komissiolta, jolla voitaisiin eri politiikka-alojen toimia kehittää, jolla voitaisiin työehtojen globaaliakin noudattamista parantaa.

Selontekomietinnössä — siis tuossa eduskunnassa helmikuussa hyväksytyssä EU-selontekomietinnössä — kauppapolitiikka nostettiin Suomen EU-politiikan päätavoitteeksi. Ymmärrämme kaikki, että kauppapolitiikka on yksi EU:n vaikutusvaltaisimpia toimialoja. Se on myös varmaan tärkeimpiä, kun lähdemme luomaan Suomelle ja Euroopalle vientiä ja kykyä vaikuttaa maailmanmarkkinoilla. Se on myös Suomen lisäarvo EU-jäsenyydestä, varmaan kieltämättä kaikkien mielestä. Kauppapolitiikassa unionilla on toimivaltaa, osaamista ja selkeä rooli. Siksi ihmettelen tämän sektorin puuttumista tästä valtioneuvoston selvityspaperista. Se on hieman hämmentävää. Itse arvioisin, että uuden komission työssä kauppapolitiikka ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava TTIP-sopimus tulevat olemaan hyvinkin keskeisellä sijalla heti uuden komission työn alkaessa. Kuten tiedämme, paljon keskustelua herättänyt TTIP-sopimuksen mukainen investointisuoja ja siihen liittyvä riitojen ratkaisumekanismi ovat juuri nyt komission julkisen menettelyn kohteena. Mikä tulee olemaan Suomen kanta asiaan, sitä sopii harkita tämänkin selvityksen käsittelyssä, mutta siitä on luvattu eduskunnalle hallitukselta lisää tietoa ja kannanmuodostusta kesäkuussa.

Unionin ulkoisessa toiminnassa hallitus painottaa EU:n ja Venäjän suhteiden kehittämistä rakentavalla tavalla. Tämä onkin nyt erityisen tärkeää. Tässä yhteydessä muistutan selontekomietinnössä painotetusta pohjoisen ulottuvuuden mallista pragmaattisena ja tasa-arvoisena keinona kehittää Venäjä-yhteistyötä Suomelle ja Pohjoismaille suotuisaan suuntaan.

Muista sektoripolitiikan kysymyksistä haluaisin nostaa esille tulevana kautena erittäin tärkeän ilmasto- ja energiapolitiikan. Katson, että päästökaupan toimivuus ja kustannustehokas taakanjako jäsenmaiden kesken on Suomelle tärkeä edunvalvonnan kohde. Aivan kuten pääministeri äsken myös linjasi, Suomen tulee myös vaikuttaa siihen, että EU-tasolla esimerkiksi biopolttoaineissa asetetaan sitova tavoite tai muuten voidaan edistää tuota ei päästökauppa -sektorin tavoitteen etenemistä.

Arvoisa puhemies! Tärkeitä asioita on. Kaikkia en puheeni johdantoon voi ottaa, mutta vaikuttamisen paikka ja aika on nyt. Suomella on vahva asema Euroopan unionissa, ja Suomen on ymmärrettävä unionia myös keinona toteuttaa sitovasti kansalliseen politiikkaan unionin yhteisiä tavoitteita.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos esittelyistä. Kaksi asiaa:

Ensinkin eurokriisi ei ole ohi. Nämä riskit ovat paitsi näissä vakausmekanismeissa, ne ovat Euroopan keskuspankkien ja kansallisten keskuspankkien taseissa. Portugali on irtautunut lainaohjelmasta. Se pitää paikkansa, mutta Portugalilla on paljon enemmän lainaa nyt kuin silloin, kun auttaminen alkoi. Älkää nyt, hyvänen aika, ainakaan minua auttako tuolla tavalla, että sanotte, että autatte, ja sen jälkeen minä olen entistä velkaisempi.

Sitten komission puheenjohtaja. Sitä ei valita millään demokraattisilla vaaleilla. Se, mihin suuntaan EU:ta on vietävä, on David Cameronin suunta. Se on se suunta, että tehdään vähemmän ja parempaa. Se on se suunta, millä perussuomalaiset ovat.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli tuossa pääministerin esittelypuheenvuorossa hyvä, että te nostitte selvästi jonkun sektorin ja kävitte siitä keskeiset asiat, koska minusta tätä asiakirjaa vaivaa nyt vähän sama vika kuin viimekesäistä selontekoakin, se, että täällä luetellaan kaikki, ja silloin mikään ei oikein nouse.

Olisin erityisesti ulkosuhdekysymyksiin liittyen tiedustellut sitä, millaisella painoarvolla Suomen hallitus haluaa komission työohjelmaan vaikuttaa, jotta tämä Euroopan unionin ulkosuhdepolitiikan yhtenäisyys, sen vaikuttavuus ja tehokkuus paranisivat, koska tästä asiakirjasta se ei nouse esille.

Edustaja Kumpula-Natrin esittämä kysymys kauppapolitiikasta on kyllä kieltämättä hätkähdyttävä ottaen huomioon senkin, että siitä on aika paljon täällä parlamentissa keskusteltu.

Miksi myös tämä pohjoisen ulottuvuuden asia on hallitukselle vaikea ääneen lausua, koska se pruukaa useammin puuttua teidän asiakirjoistanne kuin mitä olemaan siellä läsnä?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ajankohtainen Ukrainan kriisi haastaa Euroopan unionia, ja Euroopan unioni on pyrkinyt maltillisesti toimien tietysti ottamaan paikkansa tämän prosessin sovittelussa. Tämä on tärkeää, mutta tämä on myös tärkeä esimerkki sen vuoksi, että se toisaalta kertoo siitä, että meistä jokainen, uskon niin, toivoisi Euroopan unionilla olevan vahvemmat kädet vaikuttaa tämän prosessin kulkuun, mistä ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että Euroopan unionin ulkosuhdehallinnolla pitäisi olla vahvempi vaikutusvalta siihen, mitä tällä mantereella tapahtuu. Sen vuoksi uskon, että tässä eduskunnassa — niin opposition puheenvuoroissa kuin hallitusrintamassakin — löytyy tukea sille Suomen hallituksen tavoitteelle, jossa niille Euroopan unionin toimintasektoreille, joissa sitä kaikkein eniten tämän Euroopan mantereen kehittämiseksi tarvitaan — ulkopolitiikka ja talouspolitiikka ja eräät muut — voidaan turvata sellaiset toimintaedellytykset, joita juuri tämä Ukrainan kriisi omalta osaltaan on todistamassa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tämä kauppapolitiikka nousi esille, ja kun me eduskunnassa aloimme käsitellä Euroopan unionin ja USA:n vapaakauppasopimusta, niin siinä yhteydessä ilmeni, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa on ollut jo Kanadaa koskeva vapaakauppasopimus. Se on jo hyvin pitkällä. Se on Suomelle tärkeä. Japanin osalta ovat neuvottelut menossa. On aika ihme, ettei meillä niin ulkoministeriössä kuin työ- ja elinkeinoministeriössäkään näihin asioihin, jotka liittyvät olennaisesti vientiin, olla aktiivisia. Mutta sama koskee myös Elinkeinoelämän keskusliittoa ja Suomen Yrittäjiä — kun me olemme käyneet näitä vapaakauppasopimuksia läpi, niin sielläkään tämä aktiivisuuden taso suomalaisten yritysten puolesta ei ole ollut kovin korkea. Tähän asiaan minusta pitäisi nyt vakavasti kiinnittää huomiota. Tämä viennin alentuminen on näköjään aika paljon kiinni siitä, että meillä tämä oma aktiivisuus on jollakin tavoin valitettavasti lopahtanut.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sekä Suomi että Eurooppa elää työstä. Eurooppaa painaa kasvava kokonaistyöttömyys, mittava nuorisotyöttömyys. Olemme valumassa työttömyyskriisistä sosiaaliseen kriisiin. Työtä ja elvytystä selvästi tarvitaan. Aikooko Suomen hallitus edistää komission suuntaan elvytyslinjaa, uuden työn luomista koko Eurooppaan?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että selvitys on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi tässä vaiheessa. Nyt on todellakin tärkeää, että Suomi pyrkii aktiivisesti ja monien kanavien kautta vaikuttamaan tulevan ohjelman sisältöön. Mielestäni on myös hyvä, että sääntelyn toimivuus on nostettu ykkösprioriteetteihin. Tätä prosessia tulee katsoa ennen kaikkea pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta. Turhan sääntelyn poistaminen ja viranomaisprosessien järkeistäminen ovat yleensä sekä yrityksen että työntekijän etu.

Yhtenä keskeisistä asiakokonaisuuksista mainitaan perussopimusten muutostarpeet. Selvityksen mukaan keskustelua perussopimusten muuttamisen tarpeista tulee jatkaa. Kysynkin nyt pääministeriltä: millaisia tarpeita tällä hetkellä näette perussopimusten muutokselle ja millä tavalla ne muuttaisivat Suomen suhdetta unionin itsenäisenä valtiona?

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Under de senaste åren har EU mycket fått koncentrera sig på att släcka bränder och få en ordning på den ekonomiska krisen, men nu ska vi hoppas att vi igen kommer in på en ekonomisk tillväxt, en hållbar ekonomisk tillväxt. En av de största utmaningarna är att få bukt med ungdomsarbetslösheten.

Jag är av en annan åsikt än Timo Soini, som vill att vi ska gå in på samma Europapolitik som Storbritannien. Jag anser att det viktiga är att bevara den fria rörligheten, också den vägen med tanke på ungdomar och ungdomarnas möjligheter att få arbete. Att kunna röra sig fritt, få arbeta och studera inom hela Europeiska unionen är oerhört viktigt med tanke på framtiden.

Eli yksi tärkeimmistä asioista tulevina vuosina tulee olemaan nuorisotyöttömyyden kitkeminen, ja olen siinä kyllä aivan eri mieltä edustaja Soinin kanssa, koska minun mielestäni nimenomaan tämä vapaa liikkuminen on yksi edellytys sille, että nuorisotyöttömyys saadaan kitkettyä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te sanoitte, että Suomi vältti suurtyöttömyyden. Pakko kysyä, että eikö 320 000 työtöntä ole aivan tarpeeksi, kun muistaa, että kahden viime vuoden aikana työttömien määrä on noussut 70 000 hengellä, ja teidän lääkkeenne siihen on se, että julkisen talouden suunnitelmassa työllisyyspanoksia halutaan vähentää 50 miljoonalla eurolla. Tämä EU:n talouspolitiikka, talouskurisopimus ja kriisimaiden tukipaketit ovat yhdessä tehneet miljoonia, miljoonia työttömiä lisää, ja ajan oloon tämä EU:n sisäinen devalvaatio ja syvenevä talousintegraatio pakottavat palkka- ja eläkejoustoihin sekä etuuksien karsimiseen myöskin Suomessa, ja se on syytä tunnustaa, jos näiden suuntaviivojen mukaan mennään.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kolmen vuoden aikana olen tullut kurkkuani myöten täyteen tätä EU:ta. Mitta on aivan äärimmäisen täynnä, kuten monella muullakin kansalaisella. Ärsyttää, kun kaikissa kirjelmissä, niin kuin tässäkin, puhutaan "Suomen kannasta". Se on kuitenkin puoluekuritettu kanta eikä välttämättä kansan enemmistön kanta. Perin huonolta näyttää Suomen itsenäinen tulevaisuus tämänkin paperin pohjalta.

Meitä on vuosikausia viety väärään suuntaan ja yhä syvemmälle Euroopan unionin kitaan, kun ainoa oikea temppu olisi tehdä repäisevä irtiotto koko unionista — ja ainakin asiasta olisi kysyttävä kansan mielipidettä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi ainoa eduskuntapuolue on suoraselkäisesti ja alusta asti vastustanut EU:n perussopimuksen vastaista tukipaketti- eli bail-out-politiikkaa. Mikäköhän tuo puolue on? (Välihuutoja)

Tämän hallituksen toimesta erilaiset takaus- ja muut vastuumme ovat käsittämättömän suuret eli pahimmillaan kymmenien miljardien eurojen suuruiset. On rakennettu monimutkaisia rahoitusmekanismeja, joita harvat tuntevat tässä salissa, joilla Suomi sidotaan yhteisvastuuseen velkamaiden lainoista ja niitä suorastaan tolkuttomasti rahoittaneiden pankkien saatavien turvaamisesta. Olisin kysynyt pääministeriltä: Mitä yllätyksiä — uusia tukipaketteja, pankkien alasajoa stressitestien seurauksena ja Kreikan ja muiden maiden velkojen maksujen lykkäämistä tai jopa anteeksiantoa — on odotettavissa eurovaalien jälkeen? Miten hallitus tässä tilanteessa toimii Suomen etujen turvaamiseksi?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, teidän hallituksenne aikana Suomi on valunut eurooppalaiseen mutasarjaan. Komission tuoreimman tilaston mukaan Suomea heikommat ennusteet tälle vuodelle on kahdella maalla: Kyproksella ja Kroatialla. Ja 24 EU-maalla on paremmat ennusteet tälle vuodelle ja tästä eteenpäin. Erityisen raju ero on suhteessa Ruotsiin ja meidän eteläpuolisiin Baltian maihin — monen kasvuprosentin ero.

Puhuitte hyvin siitä, että biotalous on asia, jota Suomi pyrkii edistämään. Hyvä niin. Kysyn: kuinka uskottava teidän sanomanne EU:ssa on, kun te omilla, suomalaisilla päätöksillä olette heikentänyt suomalaisen, oman bioraaka-aineen käyttöä suomalaisessa energiatuotannossa?

Toinen kysymys liittyy teidän neuvottelemaanne EU:n alue- ja rakennepolitiikkaan: Virossa 365 euroa asukasta kohti, Mäntsälässä 4 euroa asukasta kohti. Ero on valtava, ja se on valtavasti kasvanut. Suomalaisilla verorahoilla luotava osaaminen valuu investointeina tuonne etelään; 45 prosenttia enimmillään voidaan myöntää yhteisistä Euroopan unionin varoista (Puhemies koputtaa) investointien tukemiseen Suomenlahden eteläpuolella. Miten selitätte sen, että teidän hallituksenne on hyväksynyt Suomen osalta tällaiset ratkaisut?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että Suomi ennakkovaikuttaa komission työohjelmaan. Ei voi olla niin, että EU:sta vain jotain tulla tupsahtaa meille pöytään, vaan meidän täytyy olla aina tietoisia, mitä siellä tehdään, ja jättää oma puumerkkimme. Ja näin kun on Suomi tehnyt, niin siitä on näyttöjä. Esimerkiksi EU:n rakennerahastoasioista: me onnistuimme ja saimme tukea meidän harvaan asutuille alueillemme. Tai raha- ja talousliiton tukemisessa: nyt alkaa olla näyttöä siitä, että on jo kirkasta taivasta näkyvissä ja Suomi on tätä ollut tukemassa ja olemme vielä hieman vakuuksiakin saaneet.

Mutta eräs asia on jäänyt vähälle huomiolle tässä ennakkovaikuttamisessa, ja se on kyllä tämä kauppapolitiikka, jossa Suomella on erittäin paljon saavutettavaa. Esimerkiksi tämä Yhdysvaltain kanssa neuvoteltavana oleva vapaakauppasopimus: kyllä Suomen metsäteollisuuden etu on se, että Yhdysvallat lopettaa oman metsäteollisuutensa tukemisen ja on avoimet kilpailuedellytykset. Esimerkiksi tämä Äänekosken investointi kertoo siitä, että Suomen metsäteollisuus on edelleen iskussa, ja tämä vapaa markkinatalous on meille erittäin tärkeä asia. Myös nämä meidän ympäristönormimme ja sosiaaliset kysymykset täytyy näissä vapaakauppakysymyksissä huomioida.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva totesi tuossa äsken, että Ukrainan kriisi haastaa Euroopan unionin, ja näin todella on varsinkin energiapolitiikan ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta. Puolan pääministeri Donald Tusk esitti äskettäin yhteisen energiaunionin perustamista, koska sillä tavalla pystyttäisiin vähentämään Euroopan riippuvuutta Venäjän energiasta. Olisin hyvin mielelläni kuullut pääministerin kannan tähän energiaunioniin, mutta myös siihen, miten tätä puolustusyhteistyötä ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä voidaan kehittää EU:n alueella, kun otetaan huomioon, että 22 maata 28:sta kuuluu Natoon, ja heillä ei ehkä ole intressissä kehittää tätä puolustusyhteistyötä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuppuraiselta olisin kysynyt, kun tiedät varmasti sen, että EU:lta saatu tukieuro on Suomen talouskasvun kannalta 50 sentin arvoinen, että eikö tämä jos mikä ole tulonsiirtoa, jollaista ei tulisi harjoittaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset on huolissaan siitä, että Euroopan unioni kehittyy liittovaltion suuntaan. Jäsenmaiden välinen tulonsiirto, pankkiunioni ja yhteisvastuullinen tukipolitiikka ovat kuin liittovaltiokehityksen tienviittoja. Mielestäni kaikkien vastuullisten puolueiden tulisi ääneen kertoa äänestäjilleen, millaisen hinnan he ovat valmiita maksamaan euroalueen säilyttämisestä ja millaisia mahdollisia reunaehtoja Suomen eurojäsenyydellä on. Yhteinen velka, yhtenäistetty verotus sekä EU:n laaja kontrolli työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan kuuluvat monien federalistien tavoitteisiin europarlamentissa. Olisin kysynyt arvoisalta pääministeriltä: Kuinka suuren hinnan Suomi on valmis maksamaan? Missä meidän reunaehtomme kulkee näissä rajoissa?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on täällä keskustelussa tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen, mikä tarkoittaa, että meidän pitää puhua asioista ja myös siitä, miten se vaikuttaminen tapahtuu. Ensimmäinen seikka on, että meidän on kirkastettava Suomen omia tavoitteita ja katsottava, miten niitä viedään eteenpäin. Toiseksi on turvattava se, että Euroopasta kehittyy järkevä, kilpailukykyinen ja vakaa maanosa jatkossakin. On välttämätöntä, että kaikki toimijat toimivat samaan suuntaan myös Suomessa päin, eduskunta, hallitus, ja käytetään kaikkia mahdollisia väyliä, muun muassa ALDEn kärkiehdokkaana ja neuvottelijana komission ohjelmasta on Olli Rehn.

Sitten haluaisin kysyä pääministeri Kataiselta kaksi kysymystä. Ensimmäinen kysymys on, että kun te jätätte pääministerin tehtävän kesäkuun puolenvälin jälkeen, miten aiotte turvata sen, että varmasti Suomen hallituksen kyky ja vaikutusvalta komission ohjelmaan säilyy, että pystytään vaikuttamaan. Ja toiseksi: oletteko käytettävissä pätkäkomissaariksi, jos sellainen mahdollisuus 1. heinäkuuta tulee?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua yhteen pieneen asiaan, mutta se ei ole mitätön asia, koska se liittyy henkilöiden liikkuvuuteen ja se liittyy myös ihmisoikeuspolitiikkaan.

Me näemme sen, että romanit eivät ole kotonansa oikein missään tällä hetkellä. Jos me yritämme näitä ongelmia ratkaista ikään kuin Suomen näkökulmasta suhteessa siihen, että ihmisillä on vapaa liikkuvuus EU-tasolla, niin se ei välttämättä toimi. Sen takia olisi tärkeää, että EU-tasolla etsittäisiin yhteistä romanistrategiaa, jolla mietittäisiin niitä nykyistä vahvempia välineitä, joilla ihmiset voisivat olla kotiseuduillansa, tulla siellä täysiksi kansalaisiksi, heillä voisi olla mahdollisuus opiskella ja kouluttautua, jotta ne ilmiöt, jotka täällä syövät uskottavuutta henkilöiden vapaalta liikkuvuudelta EU:n sisällä, voisivat tulla pienemmiksi.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten pääministeri puheenvuorossaan totesi, Suomen tulee toimia aktiivisesti juuri uuden eurooppalaisen kasvun luomiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole keskustelun perusteella samaa mieltä. Näyttää edelleen siltä, että tulevaisuuden tekemisen sijasta oppositio keskittyy jälleen kerran enemmän tai vähemmän vanhojen muisteluun ehkä edustaja Vehviläisen kysymyksen osaa lukuun ottamatta. Toivoisin, että myös oppositio toisi esille mielipiteitä tämän vaikuttamisstrategian toimivuudesta, mikä tässä paperissa on hyvää ja mikä pielessä. Nyt olisi mahdollisuus tähän keskusteluun.

Pääministeri Jyrki Katainen

Kiitos, arvoisa puhemies! Itse asiassa voisin aloittaa tuosta, mitä edustaja Vehviläinen ja edustaja Wallinheimo sanoivat. Osa puheenvuoroista katsoi taaksepäin, osa katsoi eteenpäin, ja nyt olisi todella arvokasta, että keskittyisimme siihen, mitä me haluamme Euroopalta, mitä me haluamme komission työohjelmaan. Kaikki tavoitteet eivät ole komission toimivallassa, ja nyt pitäisi keskittyä niihin, mitkä ovat.

Edustaja Vehviläinen kysyi, miten turvataan, että Suomen vaikutusvalta tässä työohjelmakysymyksessä jatkuu, vaikka hallitus teknisesti ottaen vaihtuu. Me teemme sitä työtä jo tällä hetkellä. Ihan niin kuin henkilökohtaisella tasolla eilen soitin kahdelle kollegalleni näistä Suomen ajatuksista. Eli yritämme esimerkiksi levittää sitä painopisteajattelua kilpailukyvystä, mitä Suomella on, nyt jo poliittiselle tasolle. Virkamiestasolla on tätä tehty, ja uskon, että seuraajani tulee myös tätä työtä tekemään. Ajattelisin, että näistä henkilökohtaisista valinnoista tässä yhteydessä ei ole ehkä tyylikästä puhua. Niistä taitaa olla eilisissä lehdissä ja tämänkin päivän lehdissä jo vastauksia.

Kiitoksia hyvistä kysymyksistä. Edustaja Soini totesi, että komission puheenjohtajaa ei valita vaaleilla. No, toivon mukaan ei myöskään tulevaisuudessa. Tämä on asia, jossa olen David Cameronin kanssa samaa mieltä. Eli Cameronkaan ei kannata sitä, että komissiosta tulisi tämmöinen poliittinen, vaaleilla valittu hallitus. Tässä me olemme perussuomalaisten kanssa eri mieltä.

Edustaja Lehtomäki kysyi, miten ulkosuhdetoimintaa pitäisi tiivistää tai saada enemmän tehoa siihen. Tämä on hyvä kysymys sen takia, että pääsääntöisestihän ulkopolitiikka on kansallista, ja jos kansalliset hallitukset eivät anna toimivaltaa tai eivät tue korkeaa edustajaa tai komissiota ulkopolitiikassa, silloin sen työn tekeminen on aika vaikeaa, mutta tästä on ehkä olemassa myös välimuoto. Yksi ajattelu, ja tästä me emme ole itse asiassa hallituksessa vielä keskustelleet, mutta Euroopassa keskustellaan laajemminkin, on se, että EU:n ulkosuhteista vastaavat komissaarit muodostaisivat esimerkiksi ryhmän, jota johtaisi korkea edustaja, joka koordinoisi EU:n toimenpiteitä vaikkapa kauppapolitiikassa, ulkopolitiikassa — erilaisissa asioissa, jotka koskevat EU:n suhteita EU:n ulkopuolisiin maihin. Tällä tavalla pystyisimme lisäämään koherenssia ja vaikuttavuutta. Toinen on sitten se, että tietysti me tarvitsemme myös jatkossa semmoisen korkean edustajan, joka kykenee saamaan arvovallan taakseen ulkoministereiden ja jäsenvaltioiden keskuudessa. Meidän pitää pystyä seisomaan yhdessä rintamassa kaikissa merkittävimmissä ulkopoliittisissa kysymyksissä unionina. Tämä ei ole ihan helppo ratkaista mutta on aivan olennainen kysymys.

Tämä pohjoinen ulottuvuus on tärkeä. Valitan sitä, jos se ei ole riittävästi tässä paperissa esillä.

Edustaja Kyllönen kysyi, aikooko Suomi edustaa elvytyslinjaa EU:ssa. Jos se tarkoittaa lisävelkaantumista, niin emme, mutta elvytystä voidaan tehdä vaikkapa sisämarkkinoita avaamalla eli tuomalla uusia mahdollisuuksia kaupalle ja talouskasvulle. Tässä vaikkapa nyt digitaaliset markkinat tai biopolttoaineiden markkinat on hyvä hyvä esimerkki. Eli elvytystä siinä mielessä, että luodaan kasvulle mahdollisuuksia, mutta ei lisävelan kautta. Kaikilla mailla, jos kellään, ei ole siihen oikeastaan varaa.

Edustaja Östman kysyi, miten perussopimusten muutokset vaikuttaisivat Suomen EU-suhteeseen. Se riippuu siitä, mistä kohtaa sopimuksia muutetaan. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan jäsentynyttä keskustelua perussopimusten muutoksista. Ehkä se jäsentynein osa on se, että ne päätökset ja sopimukset, joita on tehty tällä hetkellä hallitusten välisinä, tuotaisiin perussopimusten eli EU-sopimusten sisään. Jos näin tapahtuisi, se ei muuttaisi Suomen EU-suhdetta kovastikaan. Sitten varmasti on erilaisia mielipiteitä eri ihmisillä, mitä muuta perussopimusten muutokset voisivat pitää sisällään, mutta välttämättä se ei kovin suurta muutosta toisi. Alkuun pitää tietää, mitä tahtoo, ja sen jälkeen lähteä sopimuksia muuttamaan. Me emme ole olleet kovin innokkaita ajamaan perussopimusten muutoksia ainakaan tässä vaiheessa.

Edustaja Kauma nosti erittäin tärkeän asian esille eli energiayhteistyön. Kun en ihan tarkkaan muista yksityiskohtia, mitä kollegani Donald Tusk on esittänyt energiaunionista, en ota siihen kantaa, mutta meillä on samankaltaisia ajatuksia siinä mielessä, että ensinnäkin me tarvitsemme lisää energiantuotantoa Euroopassa, erityisesti uusiutuvaa energiaa, biopolttoaineita, sitten me tarvitsemme tällä hetkellä käytössä olemattomien vaikkapa kaasuesiintymien käyttöä, ja sitten me tarvitsemme kolmanneksi vielä kytkyjä, siis kaasuputkia Euroopan maiden sisällä, sähkölinkkejä Euroopan maiden sisällä vähän niin kuin tämän pohjoismaisen Nord Poolin tapaan, ja neljäntenä vielä me tarvitsemme mahdollisuutta tuoda energiaa muualtakin kuin yhdestä ilmansuunnasta. Kysymys ei ole vain Venäjä-riippuvuuden vähentämisestä, vaan kysymys on energian hinnan kilpailukyvystä ja saatavuuden turvaamisesta. Venäläistä kaasua ei ole taloudellisesti mahdollista korvata, eikä se olisi viisastakaan. Venäjä on riippuvainen Euroopan kaasutuloista, me olemme riippuvaisia Venäjän kaasusta, mutta tätä riippuvuutta voidaan loiventaa lisäämällä omaa tuotantoa ja lisäämällä mahdollisuuksia tuoda.

Puolustusyhteistyö on asia, jossa on kasvavaa kiinnostusta. Se käytännössä tarkoittaisi yhteisiä hankintoja, yhteisen kriisinhallintakyvyn vahvistamista, ja tähän on kiinnostusta, mutta varmaan kukaan ei halua luoda päällekkäistä järjestelmää Naton puolustuksen kanssa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! Eduskuntahan kävi tässä muutama viikko sitten keskustelun tästä kauppapolitiikasta. Se oli äärettömän ajankohtainen ja tärkeä asia, koska, kuten kaikki tietävät, EU:llahan on mandaatti neuvotella meidänkin kauppapolitiikastamme, kaikkien jäsenten kauppapolitiikasta.

Ajankohtainen tällä hetkellä on varsinkin tämä TTIP-sopimus EU:n ja Yhdysvaltain välillä. Haluan esittää konkreettisen esimerkin siitä, mitenkä tärkeä se on meille. Me valmistamme Suomessa hienoja jäänmurtajia. Meidän jäänmurtajavalmistajamme ovat kertoneet, että jos he pystyvät kilpailemaan Yhdysvaltain markkinoilla, he voivat rakentaa kolme jäänmurtajaa sillä hinnalla, millä amerikkalaiset valmistavat yhden. Mutta se ei ole mahdollista, koska amerikkalaisilla on Jones Act, joka estää ulkomaisen kilpailun jäänmurtajien rakentamisessa. Tässä on erittäin suuria asioita suomalaisten kannalta, ja kun minulla oli mahdollisuus ministeri Stubbin kanssa käydä Yhdysvalloissa, niin toimme näitä vahvasti esille siellä amerikkalaisille kongressimiehille ja virkamiehille. Kun me nyt puhumme siitä, mitä tulevaisuudessa pitää EU:n tehdä, niin tämä nyt ensimmäisen prioriteetti lähikuukausien aikana, että saadaan tämä viides neuvottelukierros onnistumaan ja Suomi pääsee siinä vaikuttamaan omalta kannaltaan tärkeisiin lopputuloksiin.

Toinen asia, jonka lyhyesti mainitsen tässä, on puolustus- ja turvallisuusyhteistyö. Viime joulukuussa suurin odotuksin pidettiin EU:n kokous, jossa oli tarkoitus vihdoinkin vähän (Puhemies koputtaa) keskittyä tähän teemaan. Nyt on äärettömän tärkeätä, että se ei unohdu taas sinne vihreän veran alle. Minä uskoisin, että tämä Ukrainan kriisi on omiaan kannustamaan siihen, (Puhemies koputtaa) että Euroopan pitää kyllä satsata enemmän näihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioihin (Puhemies koputtaa) ja tähän varautumiseen huoltovarmuuteen ja niin edelleen.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia suuren valiokunnan puheenjohtajalle, joka nosti tästä selonteosta erittäin tärkeän osan esille koskien sitä, mitä me haluamme Euroopalta. Kuten täällä oli, että mitä tässä on, mitä pitäisi vielä paremmin olla, niin kun Suomen tavoitteena on tasapainoinen työoikeudellinen sääntelykokonaisuus, niin "Suomi toivoo", haluan, että tässä lukee "Suomi edellyttää". Se on koko Euroopan talouskasvun ja tasavertaisen kilpailuaseman kannalta erityisen tärkeätä, että yritysten henkilöstöt ovat tasa-arvoisessa asemassa niin, että työoikeudellinen asema eri Euroopan maissa on samankaltainen. Muutoin meillä on se tilanne, että yritykset kilpailevat niillä edellytyksillä, jotka eivät ole siihen kaupankäynnin ja työn tekemisen ja työn tarjoamisen mahdollisuuden suhteen tasavertaisessa asemassa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kasinokapitalismin kriisin laskua maksavat nyt sadat miljoonat syyttömät eurooppalaiset. Tämä mielestäni vaatii kyllä myös sosiaalisten vaikutusten arviointia. Poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia voi tulla hyvinkin paljon. Rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja ylipäänsä harmaan talouden ja veroparatiisien hallintaan on kiinnitettävä myös huomiota. Haluaisin kolme asiaa nopeasti tässä nostaa esille, jotka pitäisi myös noteerata.

Irtisanomissuoja pitää saattaa Suomessa eurooppalaiselle tasolle. Nyt on halvinta ja helpointa sanoa Suomessa irti.

Toinen asia on se, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset ja biotalous on nostettava keskiöön, metsäpolitiikka pidettävä edelleen kansallisissa käsissä.

Sitten liikenneasiat, infra-asiat: Euroopan laajuisissa liikenneverkoissa pitää ottaa vahvemmin työ- ja elinkeinoministeriön, liikenneministeriön ja VM:n kanssa myöskin esille pohjoinen ulottuvuus, arktinen ja Venäjä-strategia. Tällä hetkellähän ei oikein tiedä, kuka liikenneministeri hoitaa komission aloittaessa tätä aika tärkeätä sektoria. Tätä ei pidä nyt laiminlyödä valmistautumisessa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muutama asia.

Edustaja Skinnari on oikeassa siinä, että tämä vapaakauppasopimus Kanadan kanssa kelpaa malliksi laajemmaltikin. Tämä oli meillä ulkoasiainvaliokunnassa esillä. Se on hyvä pohja.

Sitten, mitä tulee kriisin hoitoon, niin tämän päivän Helsingin Sanomissa Sampo Terho ja Oras Tynkkynen yhdessä esittävät erinomaisen näkemyksen siitä, miten tämä kriisi olisi pitänyt hoitaa ja miten tulevat kriisit, joita tulee, pitää hoitaa.

Sitten vakuuksista: Suomella ei mitään vakuuksia ole. Suomella on tuottojenvaihtosopimus. Varmaan kävelisin nippusiteissä, jos uskaltaisin sellaisen ilmoituksen maan päälehteen laittaa, joka ei pitäisi paikkaansa. Tämä on aivan selvä asia.

Sitten keskustalle pieni kysymys: Olli Rehn on ajanut tukipaketteja, Mauri Pekkarinen on niitä ryhdikkäästi vastustanut.

Sitten vielä: minkälaista pitää olla yhteistyön? Hallitusten välistä, siellä pitää olla se painopiste ja valta. Koska vaikka minä en tue hallitusta, niin teillä on kansan mandaatti. Kuka sitä komissiota on missään ollut valitsemassa? (Puhemies koputtaa) Ei kukaan. Tämä on se painopiste.

Toivon, arvoisa puhemies, että saan ylittää ajan samalla lailla kuin pääministeri. Eli tämä Cameronin (Välihuutoja) linja...

Arvoisa puhemies! Tämä Cameronin linja, se on ainoa oikea linja, jolla EU pystytään pelastamaan, jos te sitä haluatte: vähemmän parempaa, ei enemmän huonompaa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdellä rivillä tässä mainitaan todellakin myöskin arktinen ulottuvuus, ja pääministeri tuossa jo edustaja Lehtomäen kysymykseen vastatessaan valitteli, että pohjoinen ulottuvuus on siellä heikosti esillä.

Mistäköhän se mahtaa johtua? Se nimittäin on erittäin iso mahdollisuus Suomelle, ja se on Euroopassa nouseva trendi. Pohjoinen ulottuvuus on tärkeä poliittinen kysymys. Se on myöskin kysymys, jossa Suomi voi olla erinomaisella tavalla linkkinä sekä Norjaan että Venäjään, ja se on taloudellisesti ja poliittisesti tärkeä ulottuvuus. Myöskin tutkimuksellisesti: jos me ajattelemme Euroopan unionin tutkimusmäärärahoja, jotka ovat mittavat, Suomella on erinomainen mahdollisuus tätä kautta etsiä tukea pohjoisen yliopistojen rahoitukselle Ouluun, Rovaniemelle, pohjoiselle tutkimuslaitokselle. Totta kai myöskin Aalto-yliopisto on iso arktisen tutkimuksen tekijä.

Kun, pääministeri, soittelette näille kollegoille, niin nostakaa tämä arktinen Suomen näkökulmasta voimakkaammin esille.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että Euroopan velkakriisissä pahin on jo ohi. Jälkikäteen arvostellen voidaan totta kai sanoa, että velkakriisin taltuttamisessa kaikki ei varmasti ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuten sanottu, nyt näyttää siltä, että pahin on pystytty kuitenkin välttämään.

Varsinkin eurovaalikeskustelussa olen yllätyksekseni huomannut, että, sanoisiko, vasemmistoliiton lisäksi esimerkiksi vihreiden ja SDP:n edustajien piiristä — ja tänäänkin täällä edustaja Rajamäki — annetaan ymmärtää, että kun Kreikassa on tosi kurja tilanne, niin harjoitettu politiikka on ollut väärää ja olisi pitänyt mieluummin tukea maassa elvyttämistä. Silloin minun mielestäni pitää kysyä, että kenen rahoilla. Kreikka ei saanut rahoja markkinoilta, ei saa vieläkään. IMF ei ollut valmis. Olisiko suomalaisten veronmaksajien pitänyt antaa enemmän tukea Kreikalle?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa äskeisessä kysymyksessä jäi pinnalle, että olisiko pitänyt vai ei. Ei Suomi olisi enempää antanut, siitä on eduskunta jokaisen euron, mitä on käytetty, hintsusti antanut, jos näin voi sanoa. Mutta itse olen kyllä katsellut sitä kauhuissani sen suhteen, että Kreikassa on komission joittenkin ohjeitten mukaan jouduttu kansainvälisiä sopimuksia rikkomaan. Tällaisina pidetään muun muassa työsopimusoikeudellisia vinkkejä, joita Kreikkaa painostettiin tekemään eli ohittamaan ILO-sopimus. Nämä ovat aika surullisia hetkiä Euroopan eurokriisihistoriassa, mutta toivottavasti ei enää tulevaisuudessa.

Oikea säätely, vaikka kuulostaa tekniseltä, on kansalaisten mielestä tosi paljon esillä, että miten siitä tehdään toimiva järjestelmä. Suuren valiokunnan mietinnössä esitettiin myös ajatuksia siitä, pitäisikö olla joku mekanismi, jolla voisi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, heti alussa, että miksi aletaan säätelemään direktiiviä, josta loppujen lopuksi kukaan ei ole tyytyväinen. Hallituksenkin linjaukset lähes aina alkavat niin, että "komission tavoite on hyvä, mutta", ja sitten oikeastaan vastustetaan koko direktiiviä. Onko tästä syntynyt ajatuksia, millä saataisiin joku sanomaan ilman, että jää sen neuvotteluringin ulkopuolelle, koska vastustaa esitystä, pysäyttämään prosessi heti tykkänään?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n tulevaisuudesta, eli katse eteenpäin.

Muistelen, että lokakuussa 2012 EU:n päämiehet olivat sitä mieltä, että pitää tehdä tiiviimpää yhteistyötä taloudellisesti, ja sitten marraskuulla 2012 komissio esitti talous- ja rahaliiton tiivistämistä ja sitten tätä unionin syventämistä seuraaville vaiheille.

Sitten luen tästä Euroopan komission Eurooppa-tiedotteesta: "Viiden vuoden kuluttua EU voisi viimein ottaa seuraavat askeleet kohti täyttä pankki-, finanssi- ja talousunionia ja sen jälkeen kohti poliittista unionia. Nämä vaiheet edellyttäisivät EU:n perussopimusten muuttamista ja suurempaa demokraattista vastuuntuntoa." Eli näin tämän komission tiedotteen pohjalta. Kysyisin arvoisalta pääministeriltä: kuinka olette torppaamassa tämmöiset älyttömät komission ehdotukset?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun kysymykseni koskee euroalueen taloudellista tasapainoa ja komission mahdollista tulevaa roolia siinä.

Saksan vaihtotaseen ylijäämä on todella mittava. Se on noin 190 miljardia. Se on suurempi kuin Kiinalla. Saksa on myös aika merkittävä pääoman viejä, samalla tavalla kuin Kiina, eli se rahoittaa omaa vientiään. Mitä tälle asialle voidaan tehdä, ja mikä tulee olemaan komission rooli? Tällä hetkellä Saksassa palkat nousevat, mikä tasapainottaa euroalueen taloutta ja mikä on oikeansuuntainen toimenpide, mutta onko se riittävä? Ja mitkä ovat komission todelliset työkalut, että me saisimme euroalueelle enemmän vakautta ja sitä kautta hyvinvointia ja tasapainoa näihin ylijäämiin ja alijäämiin, jotka tavallaan ovat myös nollasummapeli?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän se totuus on niin, että tämä velkakriisi ei ole vielä ohi. Mutta on hyvä uskoa ja hyvä toivoa, niin kuin edustaja Zyskowiczkin täällä. Minä osallistuin vuonna 2012 Mikkelissä Päämaja-symposiumiin, jonka pääpuhujana oli Olli Rehn ja aihe oli Eurooppa kriisin jälkeen. Tämä oli 2012, ja edelleen meillä on tämä velkakriisi.

Mutta pääministeriltä haluaisin kysyä — kun tätä selontekoa lukee, niin täällä on yksi pieni kappale, kaksi riviä: "Laajentuminen ja sen keskeiset periaatteet tulee sisällyttää komission seuraavaan viisivuotisohjelmaan, ja laajentumisasioita varten on tulevassakin komission kokoonpanossa oltava komissaari." Meillä on kokemusta siitä, että keskustan Olli Rehnhän kovasti toivoo sitä Turkinkin jäsenyyttä, mutta pääministeriltä haluaisin kysyä, ja toivoisin tähän myöskin saavani vastauksen: Mihin suuntaan Euroopan unionin teidän mielestänne sitten pitäisi laajentua? Onko se suunta Turkki, Ukraina vai mikä taho?

Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että keskustelua EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta on tärkeä jatkaa myös uuden komission kaudella. On syytä toivoa, että tältä osin tehdään muutakin kuin vain keskustellaan, sillä sosiaalista ulottuvuutta pitää vahvistaa entisestään.

Viisi vuotta kestäneen talouskriisin jäljiltä EU-alueella on noin 27 miljoonaa työtöntä ja 120 miljoonaa elää köyhyydessä. Köyhyys koskettaa jopa neljäsosaa EU:n lapsista. Tässä tilanteessa köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen eivät saa jäädä alisteisiksi talouspolitiikalle. Arvoisa pääministeri, toivonkin, että tähän ongelmaan tartutaan tarmokkaasti, konkreettisin toimenpitein eikä vain keskustellen.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa jo edellisellä debattikierroksella nousi esille tämä jatkokirjeen sisältämä alue- ja rakennepolitiikka. Pääministeri ei siihen ehtinyt ottaa edellisellä kierroksella kantaa.

Mutta kaiken kaikkiaanhan Suomi ei ole mikään EU:n koheesiopolitiikan kärkimaa eikä kärkimaita, ja rehellisyyden nimissä vähän itsekin on sitten kansallisesti onnistuttu näissä neuvotteluissa kompuroimaan, eli kuten edustaja Pekkarinen totesi, Virossa on aluetukia noin 360 euroa ja Suomessa noin 35 euroa per asukas. Mutta tämä koheesiopolitiikka on ennen kaikkea Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta äärettömän tärkeää, ja kysymys kuuluukin pääministerille: olisiko nyt Suomen kuitenkin nostettava tämä koheesiopolitiikka EU:ssa merkittävästi korkeammalle jalustalle nimenomaan Suomen alue- ja rakennepolitiikan näkökulmasta, nimenomaan siis meidän omasta alue- ja rakennepolitiikan näkökulmasta ajatellen?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että täällä eduskunnassa nyt keskustellaan, kun EU-vaalitkin ovat lähestymässä, näistä asioista, että saataisiin kansalaisten mielenkiinto tuleviin vaaleihin lisääntymään.

Mutta me tarvitsemme tietysti uudistavaa EU:ta eli vähemmän byrokraattista systeemiä. Perussuomalaiset haluavat käynnistää EU:ssa byrokratian leikkaustalkoot, joissa EU:n hallinnon eri osa-alueilla annetaan tiukka tuottavuusohjelma, joka sisältää myös määräyksen jäädyttää menojen kasvu ja jopa höylätä niitä alaspäin.

Yhdentymisen aiheuttamia ongelmia yritetään tätä nykyä ratkaista lisäämällä yhdentymistä. Tämä on viemässä EU:ta kohti liittovaltiota. Suunta on käännettävä ja ongelmaruuhkaa on torjuttava, ongelmia aiheuttanutta sääntelyä on purettava.

Myös sitten tietysti kun työpaikoista puhutaan, nämä päästökaupat ja muut järjestelmät tulevat erittäin tärkeään rooliin, ja kun mietimme, että meillä on rikkidirektiivi olemassa, niin tähän asiaan kannattaisi nyt jatkoa neuvotellen puuttua ja se purkaa, koska se laittaa meidät eriarvoiseen asemaan.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikoinaan pääministeri Lipponen sanoi, että kun lähdetään tuonne Eurooppaan, niin mennään sitten EU:n ytimeen ja vaikutetaan siellä. Sinne näyttää nyt olevan ihan ruuhkaksi asti menijöitä, niin että toivon, että myös saadaan vaikutusta sitten näihin asioihin.

Elikkä tämä täällä jo esille noussut työttömyys on varmasti yksi merkittävimmistä asioista Euroopan ja Suomenkin osalta, ja siihen todellakin täytyisi vaikuttaa, mutta ei sillä tavalla, kun täällä on hyvin paljon puhuttu nyt tästä sääntelyn purkamisestakin, että puretaan sitten näitä työaikalainsäädäntöjä ja työehtosopimuksia ja niin poispäin, työehtoihin liittyvää sääntelyä. Elikkä lähdetään toisella tavalla kehittämään, että ollaan samanarvoisia tässä Euroopassa ja tullaan sillä palkalla sitten toimeen. Kaikkein tärkeintä tietenkin on, että saadaan aikaiseksi kasvua ja sitä kautta myös työllisyyttä, ja sitä todella toivon.

Täällä ovat nousseet esille myös nuo liikenneverkot, ja toivon, että tähän TEN-T-asiaan otetaan vielä vahvasti kantaa, vaikka sieltä aina myllykirjeitä tulee. Mutta ytimessä vaikuttamalla pystyy vaikuttamaan.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen: jos euroalueen säilymisen hintana on EU:n laajeneva kontrolli työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan, niin ovatko hallituspuolueet todella valmiita olemaan tällaisessa kehityksessä mukana?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se pääfilosofia, että millä kulmalla me lähdemme Eurooppaan: lähtevätkö kaikki jäsenmaat hakemaan omia kansallisia etuja, siis ensi sijassa ajamaan vain omia intressejään Euroopan unionissa? Mielestäni se lähtökohta on väärä. Ei niin, etteikö Suomen tulisi vaikuttaa omiin asioihinsa, Euroopan unionin asioihinsa, mutta jotain kyllä katoaa näköpiiristä, jos kaikki jäsenmaat lähtevät EU:hun vain hamuamaan omia kansallisia etujaan. Tämä on semmoinen tärkeä filosofia, joka tuntuu vähän erottavan tässäkin salissa poliittisia puolueita. (Kari Rajamäki: Niin se tekee!)

Mutta, arvoisa puhemies, EU:ssa toimitaan poliittisesti. Kohta valitaan parlamentti, joka on poliittinen. Se tulee vaikuttamaan totta kai komission kokoonpanoon. Kun ohjelmassa on tämä REFIT, sääntelyn purkaminen, niin siitä on kyllä kovin vähän konkretiaa ollut, paljon porua, vähän villoja. Mutta minulla on se vaikutelma, että tämä jakaa eurooppalaista oikeistoa ja eurooppalaista vasemmistoa sillä tavalla, että oikeisto haluaa ymmärtää tämän sääntelyn purun siten, että työelämän perustavia normeja voidaan purkaa, siis puuttua työaikalainsäädäntöön, puuttua sairausajan palkkaan, puuttua tämäntyyppisiin asioihin, jotka taas eurooppalaiselle vasemmistolle ovat erittäin tärkeitä, oikeastaan sitä ydinasiaa sosiaalisesta Euroopasta, jota ilman sitä Euroopan tärkeätä (Puhemies koputtaa) sosiaalista ulottuvuutta, vapaata liikkuvuutta, ei voi olla.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei vastannut näihin valtion tukiin. Sanon kuitenkin, että ne ovat tavattoman iso asia: alue- ja rakennepolitiikkaan 350 miljardia euroa seitsemän vuoden aikaan. Maatalous- ja alue- ja rakennepolitiikka kumpikin ovat erikseen kolmannes Euroopan unionin menoista. Tässä ei ole kysymys, edustaja Tuppurainen, siitä, kun edellytetään, että valvotaan, miten näitä käytetään, että olisi jotenkin ikään kuin väärin yrittää valvoa, että se on oikeudenmukaista. Kyllä sen pitää olla oikeudenmukaista. Jos 70 kilometrin päässä voidaan myöntää 45 prosenttia, niin kuin voidaan — ei ole jos, vaan voidaan — myöntää investointiavustuksia, niin kyllä se on iso juttu, tai jos siellä tukitaso on 365 euroa ja, edustaja Korhonen, 4 euroa täällä Mäntsälässä, koko Suomessa keskimäärin 35 euroa, kun otetaan kaikki mahdollinen tuki, koko Suomeen tuleva EU-tuki. Nämä vääristävät kilpailua, väitän.

Vähän samasta kysymys on tässä Tuskin ehdotuksessa yhteisestä (Puhemies koputtaa) Euroopan energiaunionista. Nyt jo — en tiedä, tietävätkö edustajat, todennäköisesti tiedätte sen — Euroopan budjetissa on varattu 29 miljardia euroa Verkkojen Eurooppaan. Mitä tahtoo Verkkojen Eurooppa sanoa? Sitä, että nyt rakennettaisiin yhteisillä rahoilla (Puhemies koputtaa) rajajohdot, mitkä Suomi ja Ruotsi ovat omilla rahoillaan rakentaneet taakse jääneitten vuosien aikaan. 29 miljardia euroa (Puhemies koputtaa) seuraavan seitsemän vuoden aikaan, tällaisia on nyt jo päätetty ja lisää täällä vaaditaan.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnan tai valtioneuvoston kanslian selvitys tulevan komission ohjelmaan vaikuttamisesta sisältää aika vanhoja keinoja.

Pääministeri Katainen totesi, että hiilivuoto karkottaa teollisuuden niin Suomesta kuin Euroopastakin, tämän energiaa tarvitsevan teollisuuden ja raskaan teollisuuden, ja se on tosiaan tapahtunut, ja siihenkin pitäisi löytää keinoja, että saataisiin niitä työpaikkoja.

Täällä todetaan, että hallitus pyrkii kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden edistämiseen. Kaikki Euroopan maat ovat varmaan samassa tilanteessa, että pitäisi kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä edistää. Suomen kohdalta näitä keinoja täällä ovat vastaavan osaamisen lisääminen, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden alentaminen ja ikääntyneiden työllisyys. Nämähän ovat tarpeita, mutta täällä ei ole uusia keinoja ja uusia tavoitteita, millä sitä siellä Euroopassa ja millä sitä Suomessa edistettäisiin. Sitten kun vielä (Puhemies koputtaa) Suomi on vähän paremmassa asemassa ollut, että meiltä on päinvastoin vuotanut tai meille on tullut alipalkattuja ihmisiä orjatöihin, niin miten pääministeri sanoo, miten näitä kehitetään jatkossa?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille: sosialidemokraatit eivät olleet sinisilmäisiä Kreikan vastikkeettoman, ilman takauksia olevan lainan osalta. Hylkyesitys oli nimissäni. SDP esitti sen päätöksen hylkäämistä.

Ehkä meillä jää historiaan myöskin Zyskowiczin vaara ohi -liputus tänä päivänä. Se on valitettavasti ennenaikainen. Kriisi on vakava, ja monella tavalla myös kansainvälinen tilanne pahentaa Euroopan talouteen liittyviä uhkakuvia. Kiinnitin huomioni nimenomaan kriisin sosiaalisiin vaikutuksiin, joiden pehmentämiseksi komissio kehotti jäsenvaltioita toimenpiteisiin jo 2009, vaikkei silloin vielä ollut oikeastaan mitään päällä. Minusta liittokansleri Angela Merkel näki asian erittäin hyvin jo lokakuussa 2008. Hän varoitti siitä, että Euroopalla ja Saksalla on edessään 20-luvun lopun kaltainen tilanne. Minusta meillä on erittäin vaikea ja vaarallinen ympäristö myös talouden, politiikan ja turvallisuuden osalta, ja näitä asioita on hyvä pohtia.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille vapaan liikkuvuuden, maahanmuuton ja sosiaaliturvakysymykset, joista tässäkin salissa on tänäkin talvena jonkun verran puhuttu. Minusta on tärkeätä, että vapaa liikkuvuus todellakin turvataan ja myös että työperäisesti muutetaan maasta toiseen ja käydään ristiin rastiin töissä. Mutta me kaikki tiedämme niitä ongelmia, mitä on olemassa, ja erityinen ongelmahan on se, että Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva, josta ainakin minä ja keskusta haluamme pitää kiinni jatkossakin ja käsittääkseni myös tämä koko eduskunta. Ongelma tulee siihen, että kun muissa EU-maissa on työperusteinen sosiaaliturva. Kysyisin pääministeri Kataiselta: miten hallitus aikoo turvata sen, että me voimme pitää tämän meidän asumisperusteisen sosiaaliturvan myös jatkossakin, ja miten se on sovitettavissa yhteen näiden muiden maiden työperäisen sosiaaliturvan kanssa?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lobbaaminen, jota Brysselissä tapahtuu, on minusta yksi asia, johon Suomen ja suomalaisten yritysten ja heidän edustajiensa pitää keskittyä. Meillä on paljon sellaisia tuotteita niin biotaloudessa, cleantechissä kuin muuallakin, että olisi mukava nähdä, että se direktiivin valmistelu tapahtuisi siinä mielessä samalla lailla kuin saksalaisilla, ranskalaisilla, italialaisilla, että heidän tuotteidensa normit tulevat näihin direktiiveihin, että tämänmukaisia tuotteita ja laitteita hyväksytään. Tässä mielessä meillä on paljon petraamisen varaa.

Sama on sitten tässä maailmankuvassa. Suomessa on jäänyt huomaamatta muun muassa tässä arktisessa keskustelussa Kanada, joka on maailman laajin valtio. Sanoisin, että se on merkittävin arktisen alueen valtio, ehkä Venäjä myös, mutta Kanada. Me olemme panostaneet tähän yhteistyöhön ja sen huomioon ottamiseen esimerkiksi juuri Euroopan unionin ja Kanadan vapaakauppasopimuksessa liian lepsusti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kreikassa ja muissa kriisimaissa on tapahtunut paljon surullisia asioita: työttömyyttä, köyhyyttä, poliittisten ääriryhmien kannatuksen vahvistumista ja niin edelleen. Mutta halusin vain kiinnittää huomiota siihen, kun sanotaan, että näiden leikkausten ja veronkorotusten sijaan olisi pitänyt elvyttää eli laittaa lisää rahaa kulutukseen. Kenen rahaa? Kun Kreikka ei markkinoilta saa rahaa, kun IMF ei lainaa, niin meidänkö, muiden Euroopan maiden veronmaksajien, vastuulla olisi ollut elvyttää? Sitäkö vihreät tai vasemmistoliitto esimerkiksi ovat halunneet? Niin surullista kuin se onkin, niin minun mielestäni ainoa tie näille kriisimaille on se, että ne itse tekevät enemmän oman tilanteensa kohentamiseksi, oman kilpailukykynsä kohentamiseksi, oman verotuksensa kattavuuden vahvistamiseksi ja muutoinkin julkisen taloutensa korjaamiseksi.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa ollaan murentamassa pala palalta ja avaamassa myös muissa maissa asuville. EU:n yhdistelmälupadirektiivi muuttaa rajat ylittävää terveydenhuoltoa, työttömyysturvalakia ja ulkomaalaislakia. Askel askeleelta ollaan sosiaalipolitiikkaa siirtämässä jäsenmailta EU:lle. Sosiaaliturva on lähtökohtaisesti kansallisen toimivallan piirissä. EU on kuitenkin ulottanut sääntelynsä tälle alueelle sisämarkkinoiden varjolla. Euroopan unionin tuomioistuimella on ollut ja on tässä merkittävä rooli. Sen ratkaisuissa liikkuvuuden perusvapaudet ja sisämarkkinoiden kilpailupolitiikan asema ovat korostuneet sosiaaliturvajärjestelmän ja kansallisen toimivallan kustannuksella. Onko pääministeri samaa mieltä kanssamme siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus taataan Suomessa parhaiten kansallisen päätöksenteon pohjalta, eikä EU:n tule puuttua asiaan? Eikö myös eläkeasioistamme tule päättää kansallisesti nyt ja tulevaisuudessa?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastatessamme kysymykseen, mitä Suomi haluaa EU:lta, meidän pitäisi varmasti yhdessä pystyä parempaan priorisointiin näiden tavoitteiden osalta. Tässä asiakirjassa luetellaan 16 eri sektorilla useita kymmeniä hankkeita, jotka ovat yhtä lailla tärkeitä. Tuloksellisuus edellyttäisi meiltä varmasti sitä, että ne paremmin pystyttäisiin laittamaan järjestykseen.

Minusta tämän hetken ja tulevaisuuden haasteet osoittavat, että me tarvitsemme yhdessä ja erikseen Euroopan unionissa ennen kaikkea kestävää kasvua ja kilpailukykyä, jotta me voimme rakentaa eurooppalaista hyvinvointia ja vahvistaa myös sosiaalista turvallisuutta eri Euroopan unionin maissa.

Me puhumme paljon näistä lainsäädäntötalkoista ja erilaisista byrokratian viidakon karsimistalkoista, mutta itse asiassa meidän on syytä kyllä kotimaassakin katsoa, millä tavalla tämä eurooppalainen lainsäädäntö on meillä täällä toimeenpantu, koska olennainen osa komission REFIT-ohjelmaa on se, että unionitason direktiiveissä on kansallisessa toimeenpanossa joustomahdollisuuksia esimerkiksi pk-yritysten osalta. Arvoisa pääministeri, olisi varmasti tärkeä asia, että se perkaaminen tehtäisiin paitsi tässä unionipolitiikassa niin myös siinä, millä tavalla me tätä unionipolitiikkaa kotimaisin konstein toimeenpanemme.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Edustaja Pekkarinen ei ole nyt paikalla, mutta varmaan terveiset välittyvät. Edustaja Korhonen puuttui samaan teemaan eli tähän koheesiopolitiikan tärkeyteen. Edustaja Pekkarinen totesi, että Viron ja Etelä-Suomen tukitasojen eroavaisuus aiheuttaa vääristymisiä. Voi olla näin, mutta tietysti, jos ajatellaan, että jokainen maa saisi saman summan, niin ei se sekään varmaan ole... (Mauri Pekkarinen: En ole esittänyt sellaista!) — Ette olekaan esittänyt, mutta eri maat saavat eri summia.

Jos katsotaan tätä Suomen tilanteen muutosta, me priorisoimme itse kilpailukykyelementtiä tukimuotona koheesiopolitiikan rinnalle tai ohi, koska me uskomme itse siihen, että Suomen alueellinen kehittyminen on riippuvaista kilpailukyvystä, mukaan lukien tutkimussatsaukset. Jos katsotaan nyt vaikkapa tätä Äänekosken toivottavasti tulevaa biotuotetehdasta — ei sitä pystytä millään EU-tuella rakentamaan. Se rakennetaan vain ja ainoastaan, jos Suomi on kilpailukykyinen maa, vain ja ainoastaan, jos niille tuotteille on globaalia kysyntää, ja vain ja ainoastaan, jos meillä on riittävää tutkimustietoa ja osaamista, jotta ne tuotteet ovat niin ylivertaisia, että niitä joku ostaa. Tämän takia, jos me haluamme EU:lta tukea oman kasvumme vauhdittamiseksi, kaikkein olennaisinta ovat ne avut, joita me voimme saada tutkimukseen ja ylipäänsä kilpailukykysektorille. Me tulemme myös tulevina vuosina saamaan koheesiorahoitusta, mutta emme samassa määrin kuin aikaisemmin. Tämä kilpailukykypääluokka, siis meidän saanto, kasvoi 38 prosenttia. Tämä on tietysti uskomus: toiset uskovat toisenlaiseen tukipolitiikkaan, toiset uskovat enemmänkin kilpailukykyyn, tutkimukseen ja sitä kautta saatavaan kasvun edellytysten parantamiseen.

Suomi sai myös, se on hyvä huomioida, yhden tavoitteensa läpi viimeksi, kun EU-budjetista neuvoteltiin: EU:n budjetti pieneni ensimmäistä kertaa. Eli me ajoimme pienempää EU-budjettia. Silloin pitää hyväksyä se, että meidän saanto myös pienenee — tietenkin! Ei voi olla niin sinisilmäinen, että ajaa pienempää budjettia ja suurempaa saantoa. Eihän nyt varmaan kukaan tässä salissa semmoiseen usko. (Mauri Pekkarinen: Me menetimme Hollannin jälkeen kaikkein eniten!)

Arvoisa puhemies! Muita kohtia. Edustaja Vehviläinen kysyi asumisperusteisen ja työperusteisen sosiaaliturvan eroista. Muualla Euroopassa sosiaaliturvaa saa, jos tekee työtä, Suomessa sosiaaliturvaa saa, jos asuu, ja nämä ovat olleet yhteensovitettavissa, aika ajoin tulee vaikeuksia, mutta ei EU:n suunnalta kohdistu meihin mitään semmoista ylitsepääsemätöntä painetta. Meidän vain pitää oikeastaan räätälöidä sitten omat mallimme sen mukaan, että ne soveltuvat eurooppalaiseen muuhun malliin. Pääsääntöisesti sosiaalipolitiikka on jatkossakin, niin kuin pitääkin olla, kansallista, mutta tämmöisiä yhteisiäkin elementtejä kannattaa olla, kuten muun muassa se, että Ruotsista maksetaan kymmenilletuhansille suomalaisille eläkkeitä. Minusta siinä ei ole mitään väärää. Eli tämän kaltaista yhdistymistä me tarvitsemme tietyin osin, mutta sosiaalipolitiikan ja -etuuksien noin lähtökohtaisesti täytyy olla kansallisia.

Edustaja Kumpula-Natri otti esille tämän sääntelykysymyksen, että pitäisikö aiemmin sanoa, että eihän tässä sääntelyssä ole paljonkaan järkeä. Minä luulisin, että yksi käytännön ratkaisu voisi olla tämä, jonka nostin esiin, eli vaikkapa kilpailukyvyn ympärille muodostettava komissaarien ryhmä, joka katsoisi kokonaisuuksia. Jokaisella komissaarilla on oma salkkunsa, ja hän vastaa omista asioistaan, mutta tämä vaikkapa komission varapuheenjohtajan tai puheenjohtajan johdolla toimiva ryhmä katsoisi sitä kokonaisuutta, jolloin ei olisi niin, että jokainen salkunhaltija vain tuottaa omaa lainsäädäntöä, joka sitten toisaalta (Kari Rajamäki: Kansallisesti samaa!) — ja kansallisesti miksei myös samaa — saattaa vaikeuttaa vaikkapa kasvua tai kilpailukykyä. Tämä on yksi tämmöinen käytännöllinen esimerkki. Meillä hallituksella ei ole mitään täysin aukotonta vastausta tähän, miten se pitäisi tehdä, mutta tästä kannattaa keskustella muuallakin.

Edustaja Eestilä kysyi näistä komission työkaluista tasapainottaa talouksia. Kyllä ne ovat aika rajalliset. Komissio, itse asiassa Olli Rehn, on hieman kritisoinut Saksan suuria ylijäämiä, ja Saksa on reagoinut siihen, että mitäs se teille kuuluu, kun meillä on asiat kunnossa. Minä olen vähän saksalaisittain ajatteleva tässä asiassa. Olen tietysti myös ihan tyytyväinen, että Saksa käyttää ylijäämiään palkkojen korotukseen. Se lisää Saksan ostovoimaa ja sitä kautta ehkä kysyntää myös muiden Euroopan maiden tuotteille. Mutta kyllä tämän tasapainon hakeminen siinä tilanteessa, että kyse on ylijäämämaasta, on vähän vaikeata. Toiselta puolelta se on helpompaa: me voimme patistaa, niin kuin pitääkin patistaa, alijäämämaita parantamaan kilpailukykyään siten, että ne pärjäävät tässä kilpailussa. Minä en haluaisi nähdä, että Euroopan menestys on nollasummapeliä. Kyllä talouden pitää olla plussummapeliä, ja siihen pitää tähdätäkin, koska Euroopan taloudet eivät elä tynnyrissä, vaan meidän pitää pystyä kilpailemaan Yhdysvaltojen kanssa, meidän pitää pystyä kilpailemaan Aasian maiden kanssa, ja sen takia kilpailukyvyn parantaminen kansallisin toimin mutta myös Euroopan toimin on täysin välttämätöntä.

Poliittisen unionin syventämiseksi en ole nähnyt mitään konkreettisia esityksiä. Erilaisia ajatuksia ihmiset esittävät, mutta ne eivät ole vielä kovin pitkälle meneviä, eikä niille ole kovin suurta kannatusta ollut. Me emme ole oikeastaan... (Mauri Pekkarinen: Aika monet!) — Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, mutta Euroopassa on mielipiteen ilmaisun vapaus. Eikä se ole Suomen hallituksen syy, että joku eurooppalainen poliitikko ilmaisee jotakin. — En näe oikeastaan mitään semmoisia erityisen suuria linjoja, joissa poliittista unionia pitäisi syventää. Sen sijaan talouden puolella on jo tehty paljon, ja nyt on kysymys näitten toimenpiteiden implementoinnista.

EU:n laajentumisesta: Tulevien viiden vuoden aikana EU tuskin laajenee mihinkään. Turkin kannattaa kulkea sillä polulla, missä se nyt on, mutta jos Turkki jonakin päivänä olisi valmis liittymään Euroopan unioniin, Turkki olisi hyvin hyvin toisenlainen maa kuin mitä se on tänä päivänä, siihen kestää kyllä pitkään. Mutta kannustan heitä menemään eteenpäin, koska kaikki ne muutokset tällä polulla ovat positiivisia. Ukrainallahan ei ole jäsenyysperspektiiviä tällä hetkellä, ja Ukrainaa koskee ihan sama asia, että Ukrainan pitäisi olla hyvin hyvin toisenlainen maa, mikäli se pystyisi liittymään unioniin. Balkanin alueella on maita, jotka toivon mukaan kulkevat myös oikeaan suuntaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi täytyy kysyä, onko Suomella ensinkään ollut omaa talous- ja työllisyyspolitiikkaa tai ulkopolitiikkaa vai onko hallituksen linja ollut vain Euroopan unionin, käytännössä Saksan, peesaamista.

Talous- ja rahaliiton kehittämisen sanotaan olevan hallituksen yksi avaintavoite. Meidät on jo viety yhteiseen rahaan ja yhteisiin vastuisiin pysyvällä tavalla Euroopan vakausmekanismin kautta. Ihmeelliseltä tuntuu väittämä, joka tuolta tekstistä löytyy, että Suomi ei kannata yhteisvastuullisia järjestelyitä, kun me olemme kuitenkin maksaneet Euroopan vakausmekanismille jo 1,5 miljardia euroa ja vaadittaessa maksetaan 11 miljardia euroa lisää. Avoimesta ja hyvästä hallinnosta ei tässä Euroopan vakausmekanismissa ole kyllä tietoakaan. Suomi on osa talouskurisopimusta, ja valtion talousarvio täytyy hyväksyttää Brysselissä. Seuraava askel on pankkiunioni.

Jos tavoitteena on edistää Euroopan yhtenäisyyttä, niin kuinka sitä tavoitetta palvelee eurotukimaiden kurjistaminen, valtava työttömyys, omaisuuden pakkorealisointi ja leipäjonot? Jos jossain maassa nuorisotyöttömyys on pitkän aikaa yli 50 prosentin, on varmaa, että se kasaa valtavia riskejä tulevalle ajalle. Kuinka näköalaton on näiden nuorten maailma ja näiden maiden tulevaisuus?

Työttömyys pakottaa ihmiset liikkeelle, ja ainakin Saksa hyötyy tilanteesta, kun se saa omille halpatyömarkkinoilleen hyvin koulutettua ja kielitaitoista työvoimaa kriisimaista, sellaista työvoimaa, joka on valmis tekemään mitä tahansa paremman elämän toivossa. Muullakin tapaa Saksa hyötyy, ostettiinhan esimerkiksi Kreikkaan tukieuroilla käytettyjä panssareita Saksasta.

Euroopan keskuspankki on nostanut inflaation hillitsemisen kaikkien muiden tavoitteitten yläpuolelle. Se tarkoittaa massatyöttömyyttä, työvoiman liikkumista pakon edessä, julkisen talouden alas ajamista ja tuloerojen kasvamista sekä maiden että maiden eri väestöryhmien välillä. Sisäinen devalvaatio pakottaa joustamaan palkoissa, eläkkeissä, sosiaalietuuksissa ja palveluissa.

Sosiaali- ja terveysasioista tai henkilöiden liikkuvuutta koskevan osion yhteydessä mainitaan yksi merkityksellinen uhka hyvin kevyesti. Onneksi tämä asia on noussut täällä esille eli suomalaisen asumiseen perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän romuttaminen. EU on jo useamman kerran sorkkinut suomalaista järjestelmää, ja nyt on vasta nähty alku. Siinä suhteessa minulla on kyllä aivan eri arvio kuin pääministerillä tästä asiasta. Asetelma, jossa etuuden saajia on entistä enemmän, kun etuudet seuraavat toiseen maahan joko etuuden ansainneen tai hänen perheenjäsentensä osalta, ja maksajia on entistä vähemmän, johtaa ennen pitkää koko pohjoismaisen hyvinvointivaltion romuttamiseen.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eurokriisin hiljalleen väistyessä komission on tulevalla viisivuotiskaudella tehtävä politiikkaa, joka yhtäältä edistää talouskasvua ja työllisyyttä ja toisaalta ehkäisee vastaavien kriisien syntymistä tulevaisuudessa. Erityisen tärkeää on myös velkaantumisen taittaminen. Suomella on EU:ssa mahdollisuus ja myös vastuu olla vaikuttamassa unionin yhteiseen tulevaisuuteen, ja on hyvä, että Suomen lähivuosien politiikkatavoitteista voidaan käydä avointa keskustelua. Yhteinen pankkivalvonta ja kriisinratkaisumekanismi ovat taloudellisen vakauden varmistamisen kannalta olennaisessa asemassa. Suomi on ollut valtiovarainministerinsä johdolla aktiivisesti mukana laatimassa ratkaisuja, joiden ansiosta pankkien säätelyä parannetaan ja sijoittajavastuu toteutuu tulevaisuudessa paremmin. Valtioneuvoston selvityksessäkin marssijärjestys on selvä: pankkien mahdolliset pääomitustarpeet pitää hoitaa ensisijaisesti yksityisin varoin, toissijaisesti kansallisin, julkisin varoin ja vasta viimesijaisena keinona EVM:n rahoitustuella.

Kaiken EU:n päätöksenteon on tuettava eurooppalaisia työmarkkinoita ja työllisyyden kasvua. Suurimpia uhkia Euroopan tulevaisuudelle asettaa kriisin myötä räjähtänyt nuorisotyöttömyys. On aivan oikein, että hallitus pitää edelleen tärkeänä prioriteettina nuorisotakuun ulottamista koko unionin alueelle. Eurooppalaisen nuorisotakuun sisällyttäminen komission ohjelmaan, siten että kansalaisyhteiskunta sitoutetaan sen toimeenpanoon, antaisi jäsenmaille tärkeitä kannustimia ja välineitä pitää kiinni niistä nuorista, jotka nyt uhkaavat jäädä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Viisi vuotta kestäneen talouskriisin jäljiltä EU-alueella on noin 27 miljoonaa työtöntä ja 120 miljoonaa elää köyhyydessä. Köyhyys koskettaa jopa neljäsosaa EU:n lapsista. Tässä tilanteessa köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen eivät saa jäädä alisteiseksi talouspolitiikalle.

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan taannoisessa mietinnössä valtioneuvoston EU-selonteosta todettiin, että jäsenvaltioissa tulisi tehdä kattava selvitys talouskriisin ja sen hoidon vaikutuksista muun muassa kansanryhmien asemaan, terveys- ja sosiaalipalveluihin ja sosiaalisen turvattomuuden lisääntymiseen. Tälle olisi nyt tarvetta, kuten yleisemmällekin pohdinnalle siitä, millä tavoin voidaan tulevaisuudessa tehdä kestävää talouspolitiikkaa kriisiolosuhteissa.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan jäsenenä täytyy jakaa kiitokset hallitukselle ja eduskunnan puhemiesneuvostolle tämän tärkeän asian esille nostamisesta.

Suomalaista EU-politiikkaa valitettavasti leimaa jostain syystä urbaani legenda siitä, että päätökset Suomen EU-politiikan linjoista tehtäisiin jotenkin salamyhkäisesti tai hämärissä oloissa. Nyt kun tämä valtioneuvoston EU-sihteeristön valmistelema vaikuttamisstrategiaa käsittelevä muistio käsitellään mahdollisimman julkisesti, on tältä argumentilta mielestäni pohja pois.

Olisikin hyvä, että muulloinkin kuin näin eurovaalivuonna tällaisia käsittelyitä olisi enemmän, tai mikä ettei tästä voitaisiin tehdä vaikkapa jokavuotinen perinne. Ainakin tällainen avoimuus mahdollistaisi sen, että se purkaisi monia kummallisia myyttejä EU:hun liittyvän kansallisen päätöksenteon ympäriltä. Kansalaisten olisi helpompaa seurata sitä, miten kansallisesti tärkeille hankkeille ja Suomen ajamille tavoitteille niissä EU-tason neuvotteluissa kävisi. Lisäksi se loisi olosuhteita sille, että myös kotimaisessa EU-poliittisessa keskustelussa olisi mahdollista siirtyä tunnepohjaisesta pelottelusta järkipohjaiseen asioiden käsittelyyn. Toivottavasti siis tulevillakin hallituksilla olisi rohkeutta tehdä tästä perinne.

Mitä sitten tulee, arvoisa puhemies, itse vaikuttamisstrategian sisältöön, olen erittäin tyytyväinen siinä esille nostettuihin avaintavoitteisiin sekä sektorikohtaisiin analyyseihin. EU-tason sääntelyn toimivuuden arviointi juuri kilpailukyky- ja työllisyysnäkökulmista on juuri sitä, jossa Suomen kaltainen pieni arvostettu EU-maa voi saada paljon hyvää aikaan. Samalla me voimme lisätä omaa painoarvoamme muissa unionin tason kysymyksissä. Sektorikohtaisten vaikuttamiskohteiden määrittelyssä hyvää tässä strategiassa on niiden monipuolisuus ja ajankohtaisuus. Esimerkiksi sisämarkkinoilla on tärkeää, että meiltä löytyy intoa myös meille tärkeään palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiseen. Palveluthan muodostavat noin 70 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta, ja niiden ympärille syntyvien yhteismarkkinoiden imuun tulee meidänkin päästä kiinni. Siksi on hyvä, että kotimaisen palveluviennin tehostamiseksi Suomi panostaa erityisesti kauan vireillä olleen palveludirektiivin saattamiseksi täytäntöön.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa on hyvä, että Suomi ottaa voimakkaan etunojan ajaakseen itselleen tärkeitä cleantechin, vesitehokkuuden, biotalouden sekä aineettoman ja digitaalisen arvonluonnin teemoja tulevan komission ohjelmaan.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevan komission ohjelman osalta Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan mahdollisimman aktiivisesti. Jos ohjelman jättää liittovaltiokehitystä ja jatkuvasti tukipaketteja puoltavien tahojen haltuun, ei hyvää seuraa.

Perussuomalaisten viesti EU:lle on selkeä ja järkevä: "ei" liittovaltiokehitykselle, "kyllä" itsemääräämisoikeudelle. Tukipakettipolitiikalle on pantava stoppi. Talousyhteistyöhön on panostettava, demokratian asemaa EU:ssa vahvistettava. Tässä olisi keskeisiä asioita, joita tulisi edistää EU:n tulevaisuutta rakennettaessa.

Nykyinen EU on tehoton byrokratian pesäke, ja sen alkuperäinen tarkoitus on jäänyt unholaan. Euroopan unionin perusidea on ollut turvata rauha yhdistämällä taloudelliset edut. EU:n tulee olla ensisijaisesti vapaakauppaliitto. Valitettavasti toimintaa on ohjattu sivupoluille jo pidemmän aikaa. EU keskittyy jakamaan tukipaketteja talousvaikeuksien kanssa painiville jäsenvaltioille. Sen sijaan olisi järkevämpää tehdä määrätietoista työtä sisämarkkinoiden kehittämiseksi. Näin voitaisiin mahdollisesti välttyä tulevaisuuden tukipaketeilta.

Pääministeri Kataisen reilun integraation keskitie on vaarallinen tie itsemääräämisoikeutemme näkökulmasta. Hallituspuolueiden tulisi ajatella Suomen etuja ja vastustaa liittovaltiokehitystä sekä puolustaa itsemääräämisoikeuttamme. Toivon, että hallituspuolueet pystyvät tarkastelemaan kriittisesti tulevaisuuden EU-jäsenyyden todellista hintaa Suomelle mukaan lukien yhteinen velka ja verotus sekä EU:n laaja kontrolli eläkepolitiikkaan, sosiaaliturvaan ja työmarkkinoihin.

Nyky-EU:ta vaivaa demokratiavaje ja byrokratia. Komissaarien valitsemisessa tulisi kuunnella nykyistä enemmän kansan ääntä. Myös kansanäänestysten tuloksia tulee kunnioittaa, eikä tulosten yli voi kävellä, niin kuin on valitettavasti tapahtunut.

Suomen pitää olla hereillä, kun käsitellään pienten kieli- ja kulttuurialueiden elinvoimaisuuden säilyttämistä. Rahapelimonopolijärjestelmämme jatkuminen ennallaan on myös ehdottoman tärkeää. Suuriin tulevaisuuden haasteisiin kuuluu myös mahdollisuus maatalouden harjoittamiseen Suomessa. Emmehän voi jäädä tuontiruuan varaan. Maatalousneuvottelut eivät menneet nappiin 1995, ja tässä ollaan, viljelijät vähenevät. Mutta vielä on jotain tehtävissä asian parantamiseksi — siihen on uskottava. Me puhumme puhtaasta, turvallisesta, suomalaisesta ruuasta. Sitä ei tuoteta pelkillä kauniilla sanoilla. — Kiitos.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det är en mycket viktig sak vi nu diskuterar. Som det har framgått i statsrådets redogörelse för EU-politiken har vi orsak att förbättra vårt reella inflytande inom EU.

För att påverka den nya kommissionens program ska vi vara ute i tillräckligt god tid. När det gäller den kommande kommissionens program ska påverkningsarbetet fram till parlamentsvalet huvudsakligen ske på tjänstemannanivå, och här gäller det för oss att utnyttja det kontaktnät vi har. Jag anser också att det bör finnas ett nordiskt samarbete i tjänstemannaberedningen. Genom att stöda varandra redan i det här skedet kan viktiga nordiska tyngdpunkter fås med i kommissionens program.

Miljöpolitiken ska även för den nya kommissionen vara ett tyngdpunktsområde. Inom det området når vi bäst resultat genom gemensamma samfällda insatser. Finland ska lyfta fram EU:s regionala Östersjöstrategi — den saknas nu i kommissionens program. Det är för att garantera finansiella styrinstrument och att de riktas till att genomföra Östersjöregionens program under kommande period. På det viset kan vi stärka Östersjöregionens konkurrenskraft och uttryckligen satsa på både grön och blå tillväxt i den här delen av Europa. EU ska vara en aktiv kraft i de internationella ansträngningarna att uppnå ett nytt klimatavtal och här kommer hela cleantech- och bioekonomisektorn in som en ny stor möjlighet.

Arvoisa puhemies! Vastakkainasettelu vastuullisen ympäristöpolitiikan ja tehokkaan teollisuuspolitiikan välillä pitäisi purkaa. EU:n kilpailuaseman heikkeneminen erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan on aiheuttanut sen, että monissa jäsenmaissa on ruvettu korostamaan aiempaa enemmän kilpailukyvyn merkitystä varsinkin energiapoliittisena tavoitteena. Ympäristö- ja ilmastonäkökohdat jäävät helposti taka-alalle. Tämä on väärä lähtökohta. Meidän tulee korostaa, että panostusten cleantechiin ja ympäristöteknologiaan tulisi olla unionin valttikortteja.

Kuten ympäristövaliokunta on todennut, resurssiköyhän Euroopan tavoitteena tulisikin olla teknologiajohtajuus energiatehokkuudessa ja kestävyydessä. Tällä kasvualalla luodaan uusia työpaikkoja ja avataan uusia vientipolkuja, ja Suomen pitäisi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ajaa vihreää ja sinistä kasvua komission ohjelmaan.

EU ska vara en värdegemenskap som bygger på västerländska rättsprinciper och humanism. För den nya kommissionen blir det viktigt att ta sig an ungdomsarbetslösheten, som i flera medlemsländer är på en oanständigt hög nivå. Det försvagar unionens framtid. Om EU inte lyckas vinna ungdomarnas förtroende har man misslyckats.

Finland bör försvara en ansvarsfull utveckling av den inre marknaden. Friheten att röra sig, arbeta och studera inom unionen är den viktigaste förutsättningen för att skapa mera jobb och för att få ett slut på ungdomsarbetslösheten.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan talouden kuva on tällä hetkellä kovin kaksijakoinen. Rahoitusmarkkinoiden rauhoittuminen heijastuu yleensä viiveellä reaalitalouden kasvuun. Elpyminen käynnistyi hieman viime vuoden puolella, mutta reaalitalouden haasteet eivät ole kadonneet mihinkään, ja kriisin yhteiskunnallisten seurausten kanssa tulemme elämään vielä pitkään. Siksi on todellakin tärkeää, että Suomi pyrkii aktiivisesti ja monien kanavien kautta vaikuttamaan tulevan ohjelman sisältöön.

Arvoisa puhemies! Euroopassa työttömyysluvut ovat erittäin korkealla ja kilpailukyky on kokonaisuudessaan heikentynyt. Miltä EU:n ja Suomen tulevaisuus tulee näyttämään? Kuinka parantaa kilpailukykyä tilanteessa, jossa maailma pienenee, jossa tavarat yhä helpommin ja nopeammin siirtyvät maasta toiseen? Kaikki toivomme, että työllisyys paranisi, ja kaikki haluamme, että velkaantuminen taittuisi, mutta on hyvä muistaa, että raha ei kasva puussa, eivätkä työpaikat synny itsestään.

Arvoisa puhemies! Sekä Suomi että Eurooppa tarvitsevat lisää yrittäjiä päästäkseen jälleen kasvu-uralle. Pk-sektorin merkittävyys veronmaksajana ja työllistäjänä on keskeisessä roolissa. Uudet yritykset ja etenkin pienet ja keskisuuret yritykset luovat Euroopan uusista työpaikoista suurimman osan eli yli 4 miljoonaa työpaikkaa joka vuosi. Siksi turhan sääntelyn poistaminen ja viranomaisprosessien järkeistäminen tulee olla ykkösprioriteetti.

Värderade talman! Frågan om att lätta på byråkratin bör tas på fullt allvar. Världsbankens Doing Business-projekt har granskat skillnaderna mellan de olika länderna när det gäller bland annat behandlingen av tillståndsansökningar. Enligt rapporterna kan man se en tydlig trend som visar att länder som inte har ekonomin i skick är samtidigt också de mest byråkratiska. Finland ligger rätt bra till i de här jämförelserna, men också vi måste göra förbättringar speciellt när det gäller bland annat byggnads- och miljötillstånd.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee Emun kehittämiseen, on tärkeää jatkossa, että pyritään entistä selkeämpään ja demokraattisempaan päätöksentekoon. Yhteisvastuun rajoista on käytävä keskustelua. Korruptiota on kitkettävä entisestään, mikä mainitaan muun muassa oikeusministeriön hankelistalla. Tässä eivät riitä pelkästään yksittäisten maiden toimet, vaan korruptiota on kitkettävä koko unionin alueella.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! EU:n ja samalla Suomen tulevaisuudessa on isoja haasteita sisältä ja ulkoa. Talouden tasapainottaminen ja kilpailukyky ovat jatkuvassa kujanjuoksussa kehittyvien maiden kanssa. Maailmantalous on sidottu yhdeksi huonosti hallittavaksi verkostoksi. Viime vuosien kriisit ovat hyvä osoitus järjestelmän ongelmista. Kaatuvia torneja on yritetty pitää pystyssä syytämällä rahaa ja antamalla velkoja anteeksi leikkaamalla vastuita, mutta puhun vain yhdestä asiasta.

Meidän tulisi pohtia ihan oikeasti, mikä on kansallinen vastuu ja tehtävät ja mikä on EU:n rooli ja valta. Suomi hyötyy EU:n sisämarkkinoista vain, kun se pärjää viennissä. On siis oltava tehtaita ja tuotettava palveluita, joilla pärjätään EU:n sisämarkkinoilla aivan kuten koko globaalissa kilpailussa. Suuri talous, kuten Saksa, hyötyy omasta voimastaan ja pystyy pitämään kilpailukykyään pystyssä.

Suomen kansalliset hankintasäännökset perustuvat pääosin EU:n hankintadirektiiveihin. EU:n normiohjauksen taustalla on ajatus, että tehokkaasti toimivat julkiset hankintamarkkinat parantaisivat julkisten varojen käyttöä ja antavat kansalaisille parempaa vastinetta maksetuille veroille.

Yrityksille hankintamarkkinat merkitsevät uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Euroopasta on haluttu luoda alue, missä yritykset kilpailisivat vapaasti tuotteiden hinnalla ja laadulla. Avoimen kilpailun periaatteiden mukaisesti tuotteita tulisi tuottaa siellä, missä se on suhteellisesti edullisinta, eivätkä jäsenmaat saisi vääristää tätä kilpailua omaa maata suosivilla toimenpiteillä. Myös turvallisuus- ja puolustushankinnat on avattu kilpailulle.

Julkiset hankinnat muodostavat noin 30 miljardia euroa Suomessa vuosittain. EU:n sisällä Saksa edustaa 20:tä prosenttia koko julkisista hankinnoista, mutta Saksan osuus EU:n kynnysarvon ylittävistä hankinnoista on suhteessa huomattavan pieni. Siis Saksassa julkisia hankintoja toteutetaan pienemmissä erissä, voidaan siis suosia omia toimittajia. Suomessa EU:n kynnysarvon ylittäviä hankintoja on noin 20 prosenttia julkisista hankinnoista. Tämä julkisten hankintojen hoitamisen osaaminen on yksi esimerkki kotimaisen, isänmaallisen ajattelun suosimisesta. Tässäkin Suomi haluaa olla EU:n mallioppilas, muut keräävät voitot.

Vielä lopuksi toiseen aiheeseen: Pitäisi tähän veronkiertoon ja veroparatiiseihin ottaa EU:ssa kantaa, kun tiedetään, että 860 miljardia on EU:ssa lainvastaista veronkiertoa ja verojen välttelyyn kuluu 150 miljardia euroa vuosittain eli 20 kertaa Suomen budjetin määrän, ja samoin korruptiota esiintyy EU:n alueella noin 120 miljardia. Kun ollaan puhuttu rehellisyydestä ja toiminnasta, niin hallintoa pitäisi ruveta ensin tervehdyttämään ja sitten muut asiat tulevat perässä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun vielä tuohon pääministeri Kataisen äskeiseen lausuntoon, vaikka hän ei enää ole salissa. Hän äsken sanoi, että meidän sosiaaliturvajärjestelmään ei kohdistu uhkaa EU:sta päin. Uskallan kyllä olla tästä hänen kanssaan aika tavalla jyrkästi eri mieltä. Tiedän myös, että sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta että eduskuntakin ovat lukuisia kertoja tuoneet esille tämän, että on niin sanotusti vaikeasti yhteensovitettavissa asumisperusteinen sosiaaliturva ja työperusteinen sosiaaliturva. Me keskustassa käytämme tästä sanontaa "ei ole vaivatta yhteensovitettavissa". Sen vuoksi tämä asia on ollut lukuisia kertoja myös tuolla valiokunnassa esillä, ja olemme siitä suurelle valiokunnalle lausuneet ja myös niissä mietinnöissä, joissa tätä asiaa on sivuttu.

Minä pitäisin sitä tärkeänä, että sekä meillä kansallisesti että myös muissa EU-jäsenmaissa ja myös komissiossa, europarlamentissa käytäisiin semmoista järkiperäistä keskustelua tästä juuri sen takia, että ei tule enempää ongelmia ja ei tule tämmöisiä asenneongelmia, vaan me pystymme näistä asioista rauhallisesti keskustelemaan. Historiahan on tuonut sen, että nyt on eräiltä osin kovaakin keskustelua siitä, onko niin sanottua sosiaaliturismia ja väärinkäytöksiä ja minkä verran. Silloin kun EU:ta muodostettiin, oli kuusi hyvin samanlaista jäsenmaata aloittelemassa yhdessä ja oli aivan selvä asia, että vapaa liikkuvuus on yksi näitä tärkeimpiä perusoikeuksia. Nyt kun meillä on 28 osittain hyvinkin erilaista jäsenmaata ja erilaisilla kulttuureilla ja erilaisilla sosiaaliturvatasoilla ja -järjestelmillä, niin onhan se ihan selvä asia, että niitä yhteensovitusongelmia on tullut.

Pääministeriltä unohtui ehkä myös se, että tämä on kyllä hallituksenkin puolella jollakin tavalla tiedostettu. Nyt on tulossa STM:n selvitys 15.5. sosiaaliturvaan liittyvistä kysymyksistä, mitä voimme kansallisesti tehdä ja mitä ei voida tehdä ja mitä pitäisi yhteisesti komission pöydässä kaiken kaikkiaan katsoa.

Edelleen korostan sitä, että meidän on pidettävä kiinni omasta asumisperusteisesta sosiaaliturvasta, puututtava väärinkäytöksiin, mutta semmoisena pitkänä juoksuna, kun lähdetään taas uudelle eurokaudelle, on se, että pääosin verotus, sosiaaliturva, mukaan lukien eläkkeet, säilytetään meidän omissa käsissämme.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos osallistut suomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun ja sanot, että alueelliset yritystuet pitää ajaa alas ja lopettaa, olet jotenkin moderni talouspolitiikan keskustelija. Suomi ei ylipäänsä käytä tällä hetkellä kuitenkaan alueperusteisiin yritystukiin juurikaan rahaa — vähän yli 100 miljoonaa euroa koko Suomessa. Mutta jos osallistut eurooppalaiseen keskusteluun, jossa käytetään alue- ja rakennepolitiikkaan 350 miljardia euroa ohjelmakaudella, 50 miljardia euroa, vähän yli, vuodessa rahaa, ja sanot siellä, että siellä pitää vaalia sitä, ettei yritystukia, ennen kaikkea yritystukia ja muitakaan näitä kehitysvaroja, käytetä tämmöistä kohtuutonta kilpailuvääristymää tuottavalla tavalla, et ole oikein moderni, nykyaikainen, etkä oikein ymmärrä, missä mennään. Tämä on julkisen keskustelun käsitys. Täällä edustaja Tuppurainen mainitsi yhden edustajan nimeltä. Hänenkin puheenvuorostaan sai vähän tämän käsityksen.

No, minä rohkenen olla sitten vanhanaikainen, jos se on vanhanaikaista, ja tulen uudestaan siihen, minkä sanoin: 350 miljardia yhteensä alue- ja rakennepolitiikkaan. Suomi maksaa 4 miljardia euroa seitsemän vuoden aikaan eurooppalaisesta alue- ja rakennepolitiikasta. Me saamme takaisin vähän yli 1,2 miljardia euroa. Okei, tämä vielä sopisi ja kävisi päinsä, jos huolehdittaisiin siitä, että se kilpailuvääristymä, mihin moneen kertaan täällä on tultu, ei olisi totta. Mutta kun se on totta.

Jos 68 kilometrin päässä tuosta voi saada 45 prosenttia investointitukea investointiin, suuryrityskin, siis tuhansia ihmisiä työllistävä yritys, voi saada 25 prosenttia investointiinsa investoidessaan sinne, ja täällä ei senttiäkään, siis edes tuolla pohjoisimmassa Suomessakaan ei likimainkaan saada sitä, mitä saadaan tuolla Tallinnan ympäristössä, niin kyllä tämä aiheuttaa väistämättä sellaista kilpailuneutraliteettiä, sellaista vääristymää, johon pitää kerta kaikkiaan puuttua. Autetaan virolaisia, autetaan muita niissä asioissa, jotka eivät luo ja tuo tällaista kilpailuvääristymää, mutta nämä nykyjärjestelyt kieltämättä tuovat.

Ja nyt se, mitä tapahtui tällä kaudella, mikä alkoi 1.1. tänä vuonna: Oli aikaisemminkin näitä elementtejä olemassa, mutta tämä nyt merkittävästi muuttui tämä asia. Se muuttui sen takia, että Suomen hallitus hyväksyi ajatuksen, jolla aluerahojen jaossa nimenomaan harvan asutuksen kriteeri puolittui. Euroopan ylivoimaisesti harvimman maan, Suomen, kannalta tällä oli aika suuri merkitys.

Pääministeri sanoi täällä, että meidän pitää puhua tutkimuksesta ja tieteistä. No, hyvä, totta kai se on tärkeä asia. En väheksy sitä. Itse asiassa minä johdin vuonna 2006 Euroopan komission ja Euroopan ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin välille syntyneen erimielisyyden seitsemännestä puiteohjelmasta sovittelua, mihinkä päädyttiin parlamentin ja neuvoston erilaisissa kannoissa. Tunnen seitsemännen puiteohjelman tätä kautta erittäin hyvin. Nyt ollaan jo kahdeksatta aloitettu. Horizon on kahdeksas. Mutta minkä takia tämän sanon tässä? Sen takia, että alue- ja rakennepolitiikkaan käytetään yli seitsemän kertaa enemmän rahaa. Yli seitsemän kertaa enemmän rahaa kuin tutkimukseen, tieteeseen ja soveltavaan tutkimukseen kaiken kaikkinensa. Sen takia sillä, mitä tapahtuu alue- ja rakennepolitiikassa, on suuri merkitys.

Arvoisa puhemies! 3 minuuttia on mennyt. Käytän vielä 15 sekuntia asiaan, joka on toinen tärkeä asia. Se on verotus. Suomalainen yritys ottaa täältä velkaa, siirtää Belgiassa olevalle tytäryhtiölleen. Se lainaa ruotsalaisille ja venäläisille yrityksille. Siellä Belgiassa sitten tämä tytäryhtiö saa korkotuloja. Belgia ei verota sitä lainkaan. Belgiasta saa tulouttaa ne korkotulot tänne verottomana. Tällaiset porsaanreiät pitää tukkia. Tämä myöskin liittyy niihin kilpailun vääristymiin, joihinka pitää puuttua. Siis sekä julkisten tukien että myöskin sitten tällaisten veroporsaanreikien tukkiminen on osa toimivia sisämarkkinoita, ja sellaisten toimien pitäisi kuulua hallituksen ohjelmaan.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan yksi arvo on ollut vapaus, mutta nyt vapaus on valitettavasti muuttamassa muotoaan pakolliseksi. Esimerkiksi työntekijöiden huono tilanne köyhimmissä maissa johtaa väliaikaisen tai pysyvän työn etsimiseen muista jäsenvaltioista ja säänneltyjen työmarkkinoiden ulkopuolelta luoden tilanteen, jossa muuttoliike on vapaan sijaan pakollista. Euroopan yhtenäistyminen on taannut kansalaisille rauhaa, vapautta ja taloudellista hyvinvointia toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Yhtenäistyminen menettää houkuttelevuutensa, jos on arkipäivää, että vain vähemmistö hyötyy siitä.

Solidaarisuus ja yhdenvertaisuus on tunnustettava koko EU:ssa yhtä tärkeiksi kuin taloudellinen kilpailukyky. Taloudellisesti vahvempien maiden on tämän vuoksi osallistuttava heikompia maita ja ryhmiä suuremmassa mittakaavassa elpymissuunnitelmien tekemiseen ja tulevaisuuden investointien rahoittamiseen. Tavoitteena on oltava kestävän kasvun palauttaminen, joka luo laadukkaita työpaikkoja ja voittaa Euroopan lisääntyvät sisäiset eroavaisuudet.

Tarvitaan energiapolitiikkaa, innovaatiopolitiikkaa, cleantechiä, liikenne- ja infrajärjestelmän kehittämistä, mutta tarvitaan myös vastauksia siihen, mitä annettavaa Euroopalla olisi sekä ympäristö- että ikääntymishaasteeseen vastaamiseen ja olisiko sitä kautta löydettävissä uusia innovaatioita, vientituotteita ja myös sitä kautta uutta työtä Eurooppaan.

Lyhytaikainen voimainponnistus ei tule olemaan tarpeeksi. Pitkäjänteinen toimintamalli on välttämätön, jotta Euroopan syvenevät vaikeudet voidaan voittaa esimerkiksi epäterveessä yritys- ja verokilpailussa, harmaassa taloudessa ja veroparatiisien rehottamisessa, syvenevästä työttömyyskriisistä puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Olen edelleen väkevästi siinä uskossa, että laaja-alaiseen hyvinvointiin ja osaamiseen perustuva tasa-arvoinen yhteiskunta luo sekä Suomelle että Euroopalle parhaan kilpailuedun — muistaen, että siinä missä Suomemme, Eurooppammekin tarvitsee ajanmukaista ja tulevaisuuteen katsovaa kehittämistä. Samoille linjoille poliittisen vasemmiston kanssa näyttää tulleen tänä päivänä myös Euroopan keskuspankin johtavat ekonomistit. Eli eriarvoistuminen ja kasvava köyhyys ei olekaan Euroopalle mikään vahvuustekijä vaan heikentää Eurooppaamme joka suunnasta.

Nyt jos koskaan me tarvitsemme parlamentin ja komission, joka uskaltaa nostaa Euroopan jaloilleen, luo uusia mahdollisuuksia työpaikkojen syntymiselle ja antaa ennen kaikkea ihmisille uskon tulevaisuuteen. — Kiitos.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopassa on suurtyöttömyys. Tällä hetkellä Euroopassa on 26 miljoonaa virallisesti työtöntä ihmistä. Oikea luku lienee kuitenkin vähintään 40 miljoonaa, todennäköisesti noin 50 miljoonaa ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unionin alueella on 5—10 miljoonaa laitonta tai paperitonta maahanmuuttajaa, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella vailla virallista työtä.

Tässä maassa on 320 000 työtöntä ja maaliskuun lopussa meillä oli 26,5 prosenttia enemmän pitkäaikaistyöttömiä kuin vuosi sitten. Se tarkoittaa 18 000:aa ihmistä. Se on paljon. Tämä on jo hätätila tässäkin maassa.

Tiedän, että Euroopan unioni ei hoida työllisyysasioita, mutta Euroopan unionissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat työllisyyteen. Esimerkiksi EKP:n politiikka on aivan liian tiukkaa, myös Euroopan unionin finanssipolitiikka on aivan liian tiukkaa. Ne ovat tehneet sen, että eurosta on tullut tällä hetkellä liian vahva valuutta, ja se vaikuttaa teollisuuteen, se vaikuttaa vientiin, se vaikuttaa myös meidän kauppaamme. Näihin asioihin pitää pystyä puuttumaan, pitää saada sellaisia päätöksiä, millä Euroopan unionin maat ovat kilpailukykyisiä ja millä teollisuus pidetään sisämarkkinoiden sisäpuolella. Jos kaikki karkaa kolmansiin ja kehittyviin maihin, ollaan siinä tilanteessa, että meillä ei enää ole työtä, viime kädessä me silittelemme toistemme paitoja, toinen pesee ja toinen silittää, tulee varmasti vaihdantatalous. Näille asioille on tehtävä jotain.

Sitten toinen tärkeä asia: Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden laventuminen on edennyt niin pitkälle, että me olemme yhden vuorokauden päässä siitä, että me maksamme työttömyysturvaa kaikille sisämarkkinoilla työttömiksi jääneille ihmisille. Nyt olemme jo siinä tilanteessa, että jos työllisyysehto — joka on 26 viikkoa 2 vuodessa, siis puoli vuotta — täyttyy jossakin unionin maassa, riittää, että henkilö tulee Suomeen ja on täällä yhden päivän töissä ja jää siitä työttömäksi, sen jälkeen me maksamme työttömyysturvan. Ja tämänhetkisten säädösten mukaan maksamme myöskin kotihoidon tuen ja lapsilisät. Minä kysyn: riittävätkö meidän rahamme tähän?

Yksi asia, missä liittokansleri Merkel on ollut oikeassa, on se, kun hän on sanonut, että Saksan varat eivät riitä tämänkaltaiseen sosiaalisen ulottuvuuden laventumiseen, hallitsemattomaan laventumiseen. Minun mielestäni myöskään Suomen varat eivät riitä eivätkä itse asiassa minkään Euroopan unionin maan. Kyllä kansallisvaltiolla on olemassa omat vastuunsa omista kansalaisistaan ja omien kansalaistensa elämisestä myös silloin, jos työtä ei ole.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Varhaisessa vaiheessa vaikuttaminen Suomen EU-linjaan on järkevää. Toisaalta EU-vaalien tulos on myös huomioitava mahdollisia linjanvetoja mietittäessä. Eihän voi olla niin, ettei eri maiden kansojen tahtotilojen muutoksia vaaleissa otettaisi mitenkään huomioon ja se ei vaikuttaisi mitenkään EU:n tulevaan linjaan.

Valtioneuvoston EU-sihteeristön dokumenteissa mainitaan kilpailukyvyn ja työllisyysvaikutusten huomioon ottaminen ja puhutaan sääntelyn toimivuudesta. Kuinka paljon sääntelyä vielä tarvitaan lisää? Eikö olisi vihdoin aika alkaa purkaa EU:n kansallisvaltioihin kohdistamaa sääntelyä, joka nimenomaisesti rapauttaa kilpailukykyämme ja heikentää työllisyyttä? Dokumenteissa mainitaan sääntelyä kevennettävän. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sääntelyn purkamista. Sääntelyllä saadaan harvoin aikaan talouskasvua, rajoitukset toimivat itseään vastaan. Sisämarkkinoiden pitäisi olla avoimempia, ja kansallisvaltioihin kohdistuvaa sääntelyä tulisi välttää ja vähentää.

Euroopan talous- ja rahaliittoa halutaan myös kehittää. Valitettavasti mitään yksityiskohtia ei asiakirjoista käy ilmi. Mihin suuntaan sitä halutaan kehittää? Liittovaltiota ei voi hyväksyä. Haluaako hallitus EU:lle oman valtiovarainministerin, yhtenäisen verotuksen? Onko nämä asiat piilotettu tavoitteisiin, mutta niitä ei suoraan uskalleta mainita? Vai uskalletaanko sittenkin? Komission blueprint-asiakirjassa esitetty pidemmän tähtäimen suunnitelma rahaliiton tiivistämiseksi näyttää olevan hallituksen EU-politiikan avaintavoite. Sitä ei vain toistaiseksi uskalleta toteuttaa, kuten asiakirjassa mainitaan, niin taloudellisista kuin poliittisistakin syistä.

Valitettavasti piikki on edelleen auki. Onko hallituksen EU-linja jatkossakin muitten lainojen makselu? Miksi meidän on edelleen osallistuttava solidaarisuuteen, jonka Suomen kansa maksaa? Integraation syventäminen on edelleen tavoitelistalla. Nyt puhutaan siitä, millaista syventämistä halutaan.

Arvoisa puhemies! Miksi integraation syventäminen on tavoite? Miksi keskustellaan vain siitä, millaista syventäminen olisi? Mikä on kansallisvaltion rooli? Odottaako hallitus niin kauan, että muutokset olisivat hyväksyttäviä kansalaisten näkökulmasta? Suvereniteettimme kaventaminen vaikuttaa valitettavasti olevan keskeistä hallituksen EU-politiikassa.

Tuleva komissio valmistelee vuonna 2021 alkavaa rahoituskehityskautta koskevat esitykset. Suomelle on tärkeää, että esitykset yhteisestä maatalouspolitiikasta perustuvat maataloustuotannon jatkumiseen kaikilla alueilla. Nykyiset EU-tuet ja kansallinen tuki eivät riitä viljelyväestön tulotason säilyttämiseen kohtuullisella tasolla. 10—20 prosentin leikkaukset, jotka jo tulevat päätöksistä, ovat kohtuuttomia.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomihan on ollut Euroopan unionin jäsen hyvin pian 20 vuotta. Koko tämän ajan Suomi on ollut hyvin kiltti, matalaprofiilinen sopeutuja. Tästähän meitä syytetäänkin, että me olemme liian lojaaleja.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Rakentava yhteistyölinja on se, jota suosittelen, ja se rakentava yhteistyölinja tarkoittaa sitä, että kyllä meidän pitää omilla toimillamme myöskin olla unionia kehittämässä ja muuttamassa. Eihän tällainen tämän hetken unioni ole mikään ihannetilanne, joka ennen muuta hetken päästä tukehtuu omaan byrokratiaansa. Se byrokratia, joka esimerkiksi maataloudessa on aivan hirvittävää, johtaa siihen, että yhä useampi tuottaja Euroopan unionin alueella tekee omat johtopäätöksensä, koska se pakkopaita, johon unionin maatalouspolitiikka on tuottajat viennyt kaikkine valvontoineen, joita vain edelleen kiristetään, ei kannusta maaseudulla yrittämiseen, ruoan tuotantoon.

Tässä hallituksen paperissa, joka tänne on jaettu valtioneuvoston kansliasta, käsitellään maa- ja metsätaloutta hyvin pelkistetysti, ja siksi tämän puheenvuoron pyysinkin.

Ensinnäkin tässä kannetaan huolta vain maidontuotannosta, ja kiintiöjärjestelmän jälkeen toivotaan, että tuotanto voisi jatkua epäedullisemmillakin EU:n tuotantoalueilla. Meillä on hyvässä muistissa vuoden 2007 ja 2008 maitokriisi. Aivan samat mahdollisuudet kriisiin ovat nyt olemassa, kun kiintiöjärjestelmä poistuu. Silloin siitä tilanteesta kärsivät ensimmäisinä kaukana periferiassa olevat maat, Suomen kaltaiset maat. Se tarkoittaa sitä, että pitää tarkkaan seurata, miten maidontuotanto kehittyy, ettei tulla niin vakavaan ylituotantotilanteeseen, että se sitten laskee tuottajahinnat liian alas.

Sitten toinen asia, joka minua täällä ihmetyttää, on tämä metsätoimintaohjelma. Minkä ihmeen takia Suomi ajaa Euroopan unionin metsäasioita, minä vain kysyn. Tiettyjä yhteistyöohjelmia varmasti voi olla, mutta ei sellaista, että metsän toimintaan ruvetaan vaikuttamaan Euroopan unionista, koska unioni on yksi maailman suurimpia ympäristöjärjestöjä. Ympäristönsuojelu on niin keskeisessä osassa siellä.

Sitten ihan lopuksi tähän 141 artiklaan, josta täällä ei mainita sanaakaan. Kataisen hallitus jää historiaan hallituksena, joka ensimmäisenä romutti 141 artiklan ja teki sen vielä tavalla, joka johtaa siihen, että sitä on erittäin vaikea saada uudelleen jalalle, mutta siitä huolimatta sitä pitää yrittää, ja se tarkoittaa sitä, että tähän ohjelmaan pitää kirjata 141 artiklan rehabilitaatio eli uudelleenkäyttöönotto tilanteessa, jossa me sen jatkossa varmasti tarvitsemme. Mitään muuta tietä A- ja B-alueiden maatalouden tukemiseen ei ole kuin se, joka on liittymissopimuksen artikla, ja sitä ei olisi pitänyt missään nimessä romuttaa, mutta niin se hallitus nyt sitten vain päätti, kun ei tehnyt sen eteen yhtään mitään.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkoi väittämällä ja tämmöisellä annetaan ymmärtää -meiningillä, että EU:n ja euron kriisi on ohi. Ei ole. Kreikan seuraavaa pakettia suunnitellaan ja pankkien stressitestit käynnistetään heti vaalien jälkeen.

Toinen mielikuva, mikä täällä on pyritty synnyttämään, on se, että täällä on kahdensuuntaista puhetta pidetty: se, mikä katsoo menneisyyteen, ja se, mikä katsoo tulevaan. Minun puheeni katsoo nimenomaan tulevaan, ja evästykseni on tosiaan sinne päin menevää, ensi kaudelle.

EU-kriittiset tulevat saamaan vaalivoiton ympäri Eurooppaa, se on selvä. Tämä voitto tulee muuttamaan EU:n parlamentin toimintaa ja koko koneiston suuntaa. Tähän muuttuneeseen toimintaympäristöön on varauduttava, jopa siihen, että euro ja Euro, molemmatkin, voivat hajota ja kaatua. Siihen on varauduttava. Tämä voi tapahtua esimerkiksi sitä kautta, että Britanniassa järjestetään kansanäänestys. Jos — mikä on täysin mahdollista — se tulos on sen suuntainen, että Britannia lähtee pois, niin on todennäköistä, että he eivät lähde yksin.

On siis varauduttava siihen, että tomintaympäristö muuttuu, ja kenties varauduttava siihen, että Suomi on lähtijöiden joukossa, valuutan vaihtajien joukossa. Tämä herättää kysymyksen, onko Suomella suunnitelma tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Tulisi olla, mutta pääministeri ei ole nyt vastaamassa tähän. Vai onko kysymys niin vaikea, että vastaus on sama kuin Suomen Pankissa kysyessäni, mitä tarvitaan siihen, että otetaan oma valuutta takaisin ja mikä on se aikataulu. Vastaus oli lyhyesti: me emme keskustele näistä. — On varauduttava, hyvät ihmiset.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kansallisen edun kannalta yhden tärkeimmän asian eli EU:hun vaikuttamisen osalta eduskunnan pitäisi antaa suurempi panos kuin kolmen minuutin lumekeskustelu. Tältä osin olen hyvin pahoillani tästä toteutustavasta.

Mutta ensinnäkin ennakoivan edunvalvonnan osalta tarvitaan parempaa koordinaatiota. Hallituksessa pitää pyrkiä ministeriörajat ylittäen tiiviimpään kärkiasioiden katsomiseen. Tältä osin olen vähän surullinen siitä, että esimerkiksi tämä napanuora meillä katkeaa aina hallitusten vaihdosten yhteydessä. Esimerkiksi edellistä puheenjohtajuuskauttamme, syksyä 2006, ei ole eri sektoreilla, niitä säikeitä, niitä napanuoria, osattu riittävästi hyödyntää. Eli meillä on aika voimakas tämä poliittinen muutos aina vaalien jälkeen, että entiset suhteet ja entinen elämä jopa nollataan.

Tältä osin kiinnitän huomiota lähinnä EU:n hyväksyttävyyteen. Sen laajenemisen pitää merkitä kansalaisten sisäisen turvallisuuden parantumista, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan parempaa hallintaa, laajennettua yhteisvastuuta, jossa myös Välimeren maat noudattavat tiukemmin niitä yhteisiä pelisääntöjä, ja myöskin tietysti rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjunnan osalta tiiviimpää Europol- ja muuta yhteistyötä myöskin harmaan talouden osalta.

Maataloudessa maito on kyllä asia, jossa meidän täytyy varmistaa luontaisten olosuhteidemme pohjalta nimenomaan näiden kansallisten maitokiintiöiden häviämisen jälkeen, että meillä työvaltaisen maatalouden toimintaedellytykset turvataan. Jäsenyysneuvotteluissahan me edellytimme nimenomaan näiden kiintiöiden jatkamista, ja niiden häviäminen on menetys.

Metsäpolitiikkaan ei pidä viedä biomassadirektiiviä ynnä muita EU:n puitteissa tehtäväksi, vaan niissä pitää ottaa Suomen kansallinen selviytyminen ja nimenomaan Suomen biotalouden edut vahvasti huomioon.

Myös infran osalta me olemme laiminlyöneet edunvalvonnan. TEN-T:n eli rajat ylittävän liikenneverkon osalta olemme saaneet lähinnä taskurahoja. No, en tiedä, mitenkä hallitus viestittää tämän sektorin tärkeydestä tekemällä tämmöisen sivutoimiratkaisun tästä koko liikenneministeriöstä, ja varmasti vielä saadaan tähän ennen uutta komissiota vielä jopa uusi ministerikin, kolmas tälle vuodelle. Tämä pitäisi joka tapauksessa ottaa vakavasti. Työ- ja elinkeinoministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön pitäisi koota arktisen ja Venäjä-strategian osalta keskeiset elinkeinopoliittiset kärkiasiat, ja niitä pitää lähteä nyt vahvasti ajamaan eteenpäin huolimatta näistä ministerijärjestelyistä.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta on näin ensimmäisen kauden kansanedustajana hienoa, että tässä salissa nyt käydään keskustelua Suomen vaikuttamisesta tulevan komission ohjelmaan. Minusta tämä keskustelu täytyy ottaa vakavasti, ja nyt on kyse nimenomaan siitä varhaisesta vaikuttamisesta.

Täällä jo edustaja Rundgren aikaisemmin nosti pohjoisen ulottuvuuden, joka tästä muuten aika hyvästä valtioneuvoston paperista puuttuu. Pohjoinen ulottuvuus EU:ssahan on erittäin tärkeä instrumentti Suomen kannalta, sillä meillä itsellämme ei olisi ikinä varaa laittaa niihin isoihin investointeihin, mitä tähän pohjoiseen ulottuvuuteen liittyy, mutta mihin sen rahoittajat — siis Islanti, Norja, Venäjä ja EU-maat — yhdessä kykenevät. Onkin tärkeätä, että olemme aktiivisesti mukana pohjoisen ratahankkeissa, liikennehankkeissa ja muissa, jotka vaikuttavat meidän elinkeinoelämäämme aivan suoraan. Suomella ei ilman tätä instrumenttia olisi ikinä varaa yksin rakentaa valtavia raiteita tai vastaavaa.

Maatalouden puolelta Suomen täytyy antaa ihan selkeä signaali, että me haluamme purkaa sääntelyä. Meidän täytyy viedä selkeä näkemys eteenpäin siitä, että maataloustuotannon erityisolosuhteet huomioidaan vielä paremmin, kun laaditaan säädöksiä. Meidän pienet peltolohkot, vaihteleva maasto ynnä muut täytyy ottaa huomioon. Meidän täytyy viedä vakavana huolenaiheena komissiolle se seikka, että sääntelystä johtuva hallinnollinen taakka vie viljelijät jaksamisen äärirajoille ja sitä kautta se vaarantaa ruokaturvaa. Ihan konkreettisena näkemyksenä Suomen pitäisi viedä se näkemys, että ne tilat, jotka hoitavat hyvin asiansa, vapautettaisiin valvonnasta tietyksi määräajaksi.

On hyvä, että tässä valtioneuvoston selvityksessä on nostettu esille nuorisotakuu. Tämä on se vahva osaaminen Suomen osalta, mitä voidaan viedä Euroopan unioniin. Tätä nuorisotakuun toteuttamista koko Euroopan unionin alueella, missä on 5,5 miljoonaa työtöntä nuorta, tulisi edistää kaikin tavoin.

Eläinten olosuhteiden parantaminen on myöskin Euroopan komission tulevassa ohjelmassa. Siltä odotetaan esitystä eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön säätämisestä, ja luulen, että meidän eläinsuojelulain uudistus Suomessa voi olla myös tukena tätä lainsäädäntöä tehtäessä.

Lopuksi, puhemies, minusta on hyvä, että Suomi osallistuu myös metsätoimintaohjelman laatimiseen. Suomen ylivoimaisuus metsäosaamisessa tulee antaa koko Euroopan unionin käyttöön. Se ei tarkoita sitä, että veisimme päätäntävaltaamme metsäasioissa muualle. — Kiitos.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Otan kolmeen asiaan kantaa, jos tässä nyt vain aika suo.

Ensinnäkin haluan nostaa esille tämän pimeän työn torjunnan. Tässä ohjelmassa sanotaan, että sitä tulee jatkaa aktiivisesti eri politiikkasektorien yhteistyössä uuden komission kaudella, ja myös tehokas yhteistyö työehtojen kiertämisen torjumiseksi on tärkeä osa hanketta. Suomen tavoitteena tulee olla tässä tasapainoinen työoikeuden sääntelykokonaisuus. Sääntelyn purkaminen ei saa johtaa eriarvoistaviin työmarkkinoihin.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä liikenteen kohdasta. Se olisi kakkoskohtana. Täällä todetaan, että liikenteen alalla prioriteettina on palvelumarkkinoiden kehittäminen eli liikennejärjestelmän kehittäminen asiakkaita varten suunnitelluksi infra-, liikenne- sekä tieto- ja viestintäpalvelujen kokonaisuudeksi, ja tähän kuuluu myös hallinnollista taakkaa aiheuttavien tai palvelujen kehittymistä estävien säädösten purkaminen ja uuden sääntelyn tarpeen arvioiminen toimijoiden innovatiivista toimintaa mahdollistavasta näkökulmasta. Tässä kohdassa haluan nostaa esille, että nyt on hyvin vahvasti EU:n komission suunnasta rautatiehenkilöliikenteen kilpailutusta ajettu, ja minä todellakin toivon, että nyt otetaan tässä vahva kanta siihen, että kansallisesti voidaan päättää siitä, milloin mennään siihen kilpailutukseen, ja se päätösvalta on meillä omissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouspuolelle: Täällä todetaan, että lisäksi Suomi pyrkii siihen, että vuonna 2013 laaditun EU:n metsästrategian toimeenpanon vahvistamiseksi laaditaan metsätoimintaohjelma. Kun ei oikein tiedä, mitä tämä tarkoittaa, tarkoittaako tämä Euroopan laajuista vai Suomen, niin pitäisikö tämän olla niin, että tämä on kansallinen metsätoimintaohjelma, ja siinäkin päätösvalta pidetään omissa käsissä?

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin toisen kerran, osin syistä, joihinka täällä edustaja Rajamäki kiinnitti huomiota. Minäkin vähän pohdiskelen samaa asiaa. Tänäänkin täällä pääministerin pitkä puheenvuoro, sitten asianomaisen valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoro. Sitten oli debatti. Minuutin mittaisia puheenvuoroja — ja paljon.

Arvoisa puhemies! Meistä jokainen, jopa minä, osaa melkein mistä tahansa asiasta käyttää minuutin puheenvuoron. Jos me rakennamme nämä debatit sen varaan, että ne rakentuvat minuutin puheenvuoroista ilman, että tulee aitoa, vähän syvällisempää keskustelua — mitä ne teemat kulloinkin ovatkin — niin kyllä me näivetämme oikeisiin substansseihin pohjautuvan ja niistä voimansa saavan parlamentaarisen keskustelun. Minä toivon, että niin ei kävisi.

Itse tähän asiaan pienen hetken verran vielä. Äsken ei aika riittänyt. Minäkin olen sitä mieltä, että silloin kun me kerran rakennamme yhteisiä toimivia sisämarkkinoita — joita kannatan kaikin tavoin, koska se on yksi koko Euroopan unionin kantava idea, se, mikä oli silloin 95, kun liityimme Euroopan unioniin ja joka edelleen on se johtava idea, jonka varaan meidän tätä yhteistyötä pitää rakentaa — niin se kyllä väistämättä johtaa siihen, että myöskin finanssipolitiikan piiristä löytyy sellaisia asioita, joitten asioitten osalta pitää vartioida, että siellä finanssipolitiikan joillakin osa-alueilla ei tavallaan turmella sitä hyvää, mitä yhteisillä sisämarkkinoilla ollaan tavoittelemassa. Ja tässä nyt tarkoitan verotusta, verotushoukuttimien käyttämistä yritysten saamiseksi omaan maahan, äsken yritin sanoa, esimerkiksi Belgiaan. Se ei verota korkotuloja, minkä seurauksena suomalainenkin yritys täällä Suomessa ottaa suomalaisilta markkinoilta toimintaansa velkaa, vähentää sen velan täällä Suomessa verotuksessa, maksaa näin ollen Suomeen vähemmän veroja, siirtää Belgiassa olevalle tytäryhtiölle ne rahat ja se belgialainen tytäryhtiö sijoittaa vaikka Venäjälle ja Ruotsiin ja saa sieltä korkotuloja. Ja kun Belgia ei verota niistä, sen yrityksen ei tarvitse maksaa siellä veroja. Sitten näissä Euroopan unionin hyvissä sisämarkkinoissa, me olemme sopineet, että sitten kun siirrät sen tulon sieltä Belgiasta tänne, se siirto on veroton. Ei tällaisia pukinsorkkia, ei tällaisia asioita saa jäädä toimiviin sisämarkkinoihin, eikä tässä tapauksessa verotus saa olla se väline, joka tämmöistä epäneutraliteettia aiheuttaa.

Tai toinen esimerkki: rojaltit, teolliset ja tekijänoikeudet. Tällä hetkellä myös Hollanti verottaa niitä 5 prosentilla. Kun meilläkin jokainen tietää, paljonko yhteisöverokanta meillä tällä hetkellä on, niin tämä johtaa käytännössä siihen, että yhä useampi yritys Euroopassa ja maailmalla — mitä ne ovat tehneet? Ne ovat perustaneet tytäryhtiönsä Hollantiin. Mitä varten ne Hollantiin niitä ovat perustaneet? Sitä varten, että ne ohjaavat teollis- ja tekijänoikeus- ja rojaltitulot yhä useammin nimenomaan Hollantiin. Siellä on satoja miljardeja euroja tullut nimenomaan tähän tarkoitukseen — Hollantiin. Ja näitten yritysten kannalta se on ihan hyvä homma. Niiden maiden kannalta, joista nämä yritykset nämä t&k-toiminnot tai vastaavat asiat siirtävät Hollantiin, se on huono asia.

Arvoisa puhemies! Nyt taas se 3 minuuttia on tässä tullut käytettyä. Tässä toinen esimerkki siitä, miten sisämarkkinoiden hyvän toiminnan kannalta epäneutraliteettia voi aiheuttaa joku yksittäinen finanssipolitiikan osa-alue, tässä tapauksessa verotus. Näiltä osin ymmärrän ja hyväksyn myöskin verotuksessa vissin harmonian, sellaisen ainakin minimiverolähtöisen harmonian, joka estää pahimpia tällaisia ikään kuin epäneutraliteettia synnyttäviä asioita olemasta totta. Nyt ne ovat totta Euroopassa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen linjan on oltava entistä käytännönläheisempi ja yhteistyöhaluisempi sellaisen EU:n rakentamiseksi, joka on yhtenäisempi ja keskittyy isoihin asioihin eli talouden kasvun ja uusien työpaikkojen luomiseen tietenkin, hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämiseen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen tasapainottamiseen ja vakaan kansainvälisen kehityksen edistämiseen ja kriisien ratkaisemiseen. Hallitukselta on selkeästi puuttunut yhtenäinen näkemys Euroopan unionin ja euroalueen kehittämisen suuntaviivoista, ja tämä on tietysti hyvin ikävää aikana, jolloin unionin poliittinen ja taloudellinen integraatio huimaa vauhtia vain syvenee. Ja tätä kehitystä tietenkin ovat vauhdittaneet eurokriisin käsittelyyn liittyneet päätökset.

Arvoisa puhemies! Globaali vaikutusvalta edellyttäisi EU:lta johdonmukaisempaa toimintaa, jossa hyödynnettäisiin myös EU:n sisäisiä politiikkalohkoja. Eurooppaneuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan viran perustamisella ja ulkosuhdehallinnon luomisella pyrittiin aivan oikein vahvaan johtajuuteen ja johdonmukaiseen politiikkaan, mutta me kaikki tiedämme, että näin ei suinkaan ole käynyt. EU:n laajaa keinovalikoimaa ja jäsenmaiden tietotaitoa ei ole mitenkään, täysimääräisesti ainakaan, pystytty hyödyntämään. Toiminta on reagoivaa, ja se on ollut etenkin viime aikoina yksittäisten jäsenmaiden johdettavissa, ja talouskriisi tietenkin on vielä vaikeuttanut myöskin tätä ulkopoliittista vaikuttamista.

Ulkoasiainvaliokunta on huomauttanut näistä asioista, ja ulkoasiainvaliokunta totesikin, että EU:sta on tullut poliittisten kompromissien kautta yhteisö, jonka nykyistä toimintaa kuvaa eritahtisuus ja kansallisten intressien korostuminen. EU:n asema on globaalisti murrosvaiheessa. Näin voidaan sanoa. Kaikki ulkosuhteisiin vaikuttavat toimijat ja sektorit pitäisi vihdoin ja aidosti saada tehokkaan yhteistoiminnan piiriin.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Jos me käymme läpi nyt Euroopan unionin lähiajan tavoiteasetteluja ja suuntaviivoja, niin on syytä huomata, että nämä isot linjat ovat aina jatkumoita, ja vaikka sanottiin, ettei pitäisi tuijottaa taaksekäsin, niin on syytä käydä läpi, mitenkä nämä EU-asiat on Suomessa myös täällä eduskunnassa vyörytetty. Aikoinaan EU-jäsenyydestä sanottiin, että sehän ei tarkoita yhteistä rahaa. Sitten kun yhteinen raha tuli, sanottiin, että se ei suinkaan tarkoita yhteisiä vastuita.

No, nyt meillä on kuitenkin pysyvät yhteisvastuut, Euroopan vakausmekanismi, ja juuri kun tarkistin, niin se 11 miljardin euron sitoumus valtion talousarviosta on poistettu. En oikein tarkkaan tiedä, minkä takia, mutta se kuitenkin on olemassa. Esimerkiksi viime vuonna budjettikirjassa oli selkeä kirjaus tältä osin. Sitten meille on tullut talouskurisopimus ja valtion talousarvion ennakkotarkistus Brysselissä ja pankkiunioni. Sen lisäksi EU:lla on yhteinen presidentti ja ulkoministeri — niin että kyllähän tällä liittovaltiotiellä on edetty aika lailla pitkälle.

Tällä koko tapahtumaketjulla on ihan oma logiikkansa ja toimintatapansa, kuinka näitä asioita on vyörytetty eteenpäin. Aina kun on menty eteenpäin, seuraava askel on kielletty ja sanottu, että eihän tämä nyt sitä tarkoita. Tämän tien päässä on se, että lähdetään harmonisoimaan verotusta, sosiaalipolitiikkaa ja myös työmarkkinakysymyksiä. Silloin pitää tunnustaa, että tämän tien päässä on liittovaltio.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kuunnellessa pääministeriä ja hänen toteamuksiaan siitä, miten hallitus on katsonut ja katsoo ennen kaikkea tulevaisuuteen eikä menneisyyteen, on tähän liittyen kyllä todettava, että hallituksen kyky talouskehityksen ennakoimiseksi on ollut todella ala-arvoista ja heikkoa, jos vuodessa ennusteita on tarkistettu jo kolme kertaa. Vuosi sitten keväällä katsauksessa ennuste bruttokansantuotteen kasvusta oli 1,6 prosenttia, syksyllä 1,2 ja nyt keväällä alennettiin 0,5:een, siis kuluvan vuoden osalta, ja EU:n tuore ennuste on 0,2. Tietenkin tässä menossa, kun arviot pettävät näin paljon, voidaan arvioida, että myös lääkkeet kriisin torjumiseksi ja taittamiseksi ovat kyllä sitten väärät myös.