Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään lain rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista vuonna 1999 eduskunta edellytti, että uudistuksesta annetaan selonteko. Se on nyt tässä. Samalla hallitus on yhteistyössä eduskunnan kanssa laajentanut selontekoa kattamaan myös muita aluepolitiikan keskeisiä ja ajankohtaisia kysymyksiä.

Suomi, sen eri alueet samoin kuin aluepolitiikka ovat kuluneiden reilun kymmenen vuoden aikana joutuneet sopeutumaan toimintaympäristön nopeaan muutokseen. Tähän on vaikuttanut ennen muuta talouden kaiken läpäisevä globaali ja eurooppalainen integraatio. Uudessa tilanteessa myös alueellinen kehitys on, jos mahdollista, vieläkin monimutkaisemman prosessin tulos kuin aikaisemmin.

Rakennerahastojen hallinnoinnin osalta Suomessa on nykyisin meneillään toinen ohjelmakausi. Ensimmäinen ohjelmakausi, joka ajoittui vuosille 1995—1999, onnistui kohtuullisesti, vaikka alkuvaikeuksia oli.

Uusi rakennerahastojen ohjelmakausi alkoi vuonna 2000 ja päättyy vuonna 2006. Uutta kautta varten otettiin huomioon saadut kokemukset. Rakennerahastojen kansallisesta hallinnointimallista olivat säännökset ainoastaan komission hyväksymissä ohjelma-asiakirjoissa. Jäsenvaltion vastuun korostuminen rakennerahastojen hallinnoinnissa uudistettaessa EU:n rakennerahastosäännöksiä vuonna 1999 ja puutteellinen lainsäädäntö johtivat siihen, että hallinnointia koskevien säännösten säätäminen katsottiin välttämättömäksi. Laki rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista tuli voimaan vuoden 2000 alussa.

Suomessa hallinnoidaan tavoitteille 1, 2 ja 3 laadittuja ohjelmia sekä Interreg III, Urban II, Equal ja Leader+ -yhteisöaloiteohjelmia ja innovatiivisia toimia koskevia ohjelmia. EU:n rakennerahasto-ohjelmien julkinen rahoitus on nykyisellä ohjelmakaudella noin 5 miljardia euroa, josta EU:n osuus on 2,3 miljardia. Yksityinen rahoitus on noin 3,5 miljardia ja ohjelmien kokonaisrahoitus siten 8,5 miljardia euroa eli todella mittava summa.

Ohjelmakausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Syyskuun 2003 loppuun mennessä on tavoite 1 ja 2 -ohjelmissa käynnistetty yli 21 000 hanketta. Keskeisiä rahoituskohteita ovat olleet pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edistäminen, koulutus ja maaseudun kehittäminen. Tavoite 3 -ohjelmasta rahoitetuissa hankkeissa on vuoden 2003 kesäkuun loppuun mennessä ollut mukana 209 418 ihmistä.

Uusia työpaikkoja on tavoiteohjelmissa luotu seurantaindikaattoritietojen mukaan vuoden 2003 loppuun mennessä 56 000 ja uusia yrityksiä on syntynyt yli 10 000. Rakennerahastojen osuus julkisesta alueiden kehittämiseen myönnetystä tuesta on 46 prosenttia ja Euroopan unionista saatujen varojen osuus on 21 prosenttia. Rakennerahastoista saatavalla tuella on siten merkittävä osuus alueiden kehittämisen rahoituksessa.

Rakennerahastolaki on myötävaikuttanut saatujen tulosten syntyyn. Lain keskeisinä tavoitteina oli säätää lailla rakennerahastojen hallinnointiin osallistuvista keskeisistä toimijoista, kytkeä varojen käytön suunnittelu talousarvioon ja parantaa ohjelmien toimeenpanoa ohjelmien toteuttajien työnjakoa selkeyttämällä. Tavoitteiden voidaan katsoa toteutuneen hyvin. Yhteistyö eri viranomaisten välillä on selkiintynyt sääntelyn kautta. Maakunnan yhteistyöryhmien strateginen rooli alueiden kehittämisessä on vahvistunut. Yhteistyöryhmien tehtävä sovittaa yhteen alueellisia kehittämistoimenpiteitä koetaan tärkeäksi. Maakunnan yhteistyöasiakirjamenettely on kytkenyt varojen käytön suunnittelun valtion talousarvioon ja tarjonnut välineen ohjelmavarojen osoittamiseksi eri hallinnonaloille ja maakuntiin.

Ongelmia kuitenkin on. Ohjelmien hallinnointia pidetään edelleen verraten monimutkaisena, kun tuki ohjelmissa kanavoituu useiden eri hallinnonalojen kautta. Avustuksen myöntämiseen ja maksamiseen liittyvät menettelyt poikkeavat eri hallinnonaloilla, mikä saattaa aiheuttaa viiveitä tuen maksatuksissa. Ongelmat ovat myös rakenteeltaan hyvin yksityiskohtaisia, kun ohjelmien toimintalinjat jakautuvat lukuisiin toimenpidekokonaisuuksiin. Ohjelmavarat jakaantuvat liian paljon ja liian pieniin puroihin, jolloin suuria ja vaikuttavia hankkeita, kuten ylimaakunnallisia hankkeita, on vaikea toteuttaa. Ohjelmissa myös varojen käyttö on useimmiten joustamatonta niin, että ohjelmien tehokas toteuttaminen on kärsinyt. Myös seurannassa on ollut joitakin puutteita. Ongelmien korjaamiseksi lainsäädäntöä ehdotetaan selonteossa joiltakin osin tarkistettavaksi.

Rakennerahasto-ohjelmat ovat merkittävästi edistäneet yhteistyötä alue- ja keskushallinnossa. Niiden toteuttamisessa omaksuttuja menettelytapoja on voitu hyödyntää myös kansallisessa alueiden kehittämistyössä.

Arvoisa puhemies! Kansallista aluepolitiikkaa ohjaa alueiden kehittämislaki, joka uudistui vuoden 2003 alusta. Laissa on määritelty alueiden kehittämisen tavoitteet, jotka tähtäävät alueiden kilpailukyvyn turvaamiseen ja alueellisesti tasapainoiseen tulevaisuuteen. Selonteossa tarkastellaan tämän aluekehittämislaissa määritellyn suunnittelujärjestelmän toimivuutta. Lain tarkoituksena oli luoda säännöllisesti ja johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus, jonka eri osilla on oma poliittiseen ohjaukseen perustuva roolinsa. Olennaista on, että suunnittelulla, johon kuuluvat maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma, voidaan todella vaikuttaa alueellisesti käytettäviin määrärahoihin.

Selonteossa eduskunnalle annetaan tiedoksi ensimmäistä kertaa uuden alueiden kehittämislain mukaisesti hyväksytyt valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet. Hallituksen tammikuisella päätöksellä tarkennetaan näin lain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpiteiden painopisteet valtakunnan tasolla tällä hallituskaudella. Päätöksellä täsmennetään ja täydennetään hallitusohjelman ja strategia-asiakirjan mukaisia linjauksia ja toimenpiteitä.

Hallituksen yleisenä aluepoliittisena tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittymisedellytyksissä kavennetaan. Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan. Näin tuetaan kasvua ja luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden ylläpitämiselle koko maassa. Nämä linjaukset ovat selkeitä poliittisen tahdon ilmauksia siitä, että alueelliseen kehitykseen halutaan vaikuttaa. Hallituksen linjaukset sekä jo päätetyt, valmisteluvaiheessa olevat ja vielä käynnistettävät toimenpiteet merkitsevät kansallisen aluepolitiikan huomattavaa tehostamista.

Lisäksi selonteossa on lyhyt kuvaus kolmesta helmi—maaliskuussa valmistuneesta aluepoliittisesti merkittävästä selvitystyöstä. Rehtori Esko Riepula on selvittänyt aluehallinnon vahvistamista ja maaneuvos Jussi-Pekka Alanen on selvittänyt Helsingin seudun yhteistyön ja yhteisen päätöksenteon kehittämistä. Maaherra Eino Siuruainen on selvittänyt valtion teknologiarahoituksen alueellista hyödyntämistä. Nämä selvitystyöt pohjautuvat hallitusohjelmaan. Hallitus ottaa kantaa ja päättää selvityshenkilöiden ehdotusten jatkovalmistelusta myöhemmin. Hallituksen strategia-asiakirjan mukaan lainsäädäntöesitykset aluehallinnon vahvistamisen ja Helsingin seudun yhteistyön kehittämisen osalta annetaan eduskunnalle syksyllä.

Hallituksen linjaamista toimenpiteitä nostan vielä esiin muutaman tärkeän esimerkin:

Alueellista innovaatiopolitiikkaa tullaan monin tavoin kehittämään ja vahvistamaan. Tässä on osaamiskeskuksilla, yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja Teknologian kehittämiskeskuksella keskeinen rooli. Selvitysmies Siuruaisen monet, hyvin perustellut ehdotukset tähtäävät siihen, että alueiden kykyä hyödyntää tutkimus- ja kehitysrahoitusta vahvistetaan maan eri osissa.

Hallitus on tehnyt tammikuussa periaatepäätöksen kansallisesta laajakaistastrategiasta. Strategian tavoitteena on, että nopeat, alueellisesti kattavat ja käyttäjilleen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä, myös pienemmillä seuduilla ja syrjäisellä maaseudulla.

Seutu- ja muuta ylikunnallista yhteistyötä tullaan tukemaan ja vahvistamaan monin tavoin julkisten peruspalvelujen turvaamiseksi. Seutuyhteistyökokeilua ollaan laajentamassa ensisijaisesti aluekeskusseuduille. Esitys kokeilun laajentamisesta sekä sisällön että kokeiluseutujen osalta on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyyn mennessä.

Aluekeskusohjelmaa vahvistetaan julkisia voimavaroja suuntaamalla, valtion valtakunnallisia toimintoja alueellistamalla, kuntien yhteistyötä tukemalla ja muutenkin aluekeskusten osaamisperustaa ja muita vahvuuksia vahvistamalla. Selonteossa on edelleen linjattu, että aluekeskusten ohjelmaperusteinen kehittäminen jatkuu myös vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella.

Hallituksen toimenpiteissä suurten kaupunkiseutujen kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtiminen on tärkeällä sijalla. Helsingin seudun ulkopuolisia suuria kaupunkiseutuja varten valmistellaan aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien ja samalla näiden seutujen omien kehittämisstrategioiden pohjalta erityinen politiikkakokonaisuus. Siinä panostetaan kaupunkiseutujen erityisosaamiseen ja kansainvälisten yhteyksien vahvistamiseen.

Maaseutupolitiikasta valmistellaan maa- ja metsätalousministeriön johdolla neljättä kokonaisohjelmaa. Sen on määrä valmistua tämän vuoden aikana. Periaatepäätös saaristopolitiikasta on tulossa hallituksen käsittelyyn vielä tämän kevään aikana.

Alueellisia erityistoimia kohdistetaan Itä-Suomeen, Itä-Lappiin ja Kainuuseen. Niin kutsutuille äkillisille rakennemuutosalueille, ensi vaiheessa ainakin Raahen ja Vakka-Suomen seutukuntien sekä Mänttä—Vilppula-alueelle, on tekeillä omat selviytymissuunnitelmat. Kainuun osalta on syytä erikseen mainita linjaus, jonka mukaan sosiaaliturvamaksujen alentamiskokeilu laajennetaan sinne vuosiksi 2005—2009 niin, että kokeilun piiriin tulee myös kuntatyönantaja. Erityistoimia on suunnitteilla myös voimakkaasti väestöä menettäville alueille sekä rajakuntayhteistyön edistämiseen.

Valtion toimintojen alueellistamisella on tarkoitus tukea alueiden toiminnallisten vahvuuksien kehittämistä ja hallinnon uudistamista. Alueellistaminen on eräs keino vastata kilpailuun osaavasta työvoimasta. Tätä koskevaa pitkäjänteistä ohjelmaa valmistellaan parhaillaan. Selvityksiä ja päätöksiä uusista alueellistettavista toiminnoista pyritään tekemään joustavasti ja jatkuvasti.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin komissio julkisti rahoituskehystiedonannon ja esityksen alue- ja rakennepolitiikan linjauksiksi kaudelle 2007—2013 helmikuussa 2004. Esitys sisältyi komission kolmanteen koheesioraporttiin. Yksityiskohtaiset asetusesitykset komissio antaa todennäköisesti heinäkuussa, jolloin varsinaiset neuvottelut voidaan käynnistää ministerineuvostossa syksyllä 2004. Suomi pitää komission esittämiä alue- ja rakennepolitiikkauudistuksen yleislinjauksia hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille. Meille on kynnyskysymys se, että Suomen pohjoiset ja itäiset alueet sisällytetään korkeimman aluetuen piiriin myös jatkossa.

Toivon, että selonteko herättää vilkkaan keskustelun aluepolitiikan toimintaympäristöstä ja keinovalikoimasta sekä täällä salissa että valiokunnassa.

Antti Rantakangas /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "On valtio kylään tullu / ja on siellä kuin kotonaan", riimitteli Juice Leskinen parikymmentä vuotta sitten laulussaan "Viimeinen kylähullu". Ajat ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet. Valtioholhouksen pelko on haihtunut. Nyt valtiota tarvitaan kannustajaksi ja välittäjäksi, luomaan uutta ja virittämään yhteistyötä. Valtaa ja vastuuta on hajautettu. Tärkeänä tavoitteena on ollut tasapainoisen Suomen rakentaminen. Tyhjenevät kylät ja ruuhkautuvat kaupungit eivät ole kenenkään etu. Monet kansalaisten arkeen vaikuttavat taloudelliset ongelmat johtuvat aluekehityksen tasapainottomuudesta.

Vahvistuvat aluetaloudet rakentuvat osaamiseen, siihen, että kootaan ja yhdistetään alueen henkisiin ja taloudellisiin voimavaroihin osaamista. Yleisellä yhteiskuntapolitiikalla on tässä paljon merkittävämpi rooli kuin erillisellä aluepolitiikalla. Yrittäjyyttä ja työllistämistä vahvistavat veroratkaisut sekä teknologisen osaamisen vahvistaminen antavat oikealla tavalla valtaa ja vastuuta alueiden omaehtoiseen kehittämiseen. Kun vielä alueen toimijoita kannustetaan hallinnolliseen ja muuhun yhteistyöhön, ovat kehittämisedellytykset olemassa. Erityisen tärkeää on kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen. Yhteistyö luo joka tapauksessa lisäarvoa ja hyötyä.

Pääkaupunkiseudun poliitikot ovat mielellään pakkoliittäneet maaseudun pieniä kuntia yhteen. Nyt kun Pääkaupunkiseudun hallintoa yritetään koota Pääkaupunkiseudun taloudellisen toimeliaisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi, ehdotukset yhteistyön tiivistämisestä tulevat miltei säännönmukaisesti torjutuiksi. Tätä yhteistyötä kuitenkin tarvitaan metropolialueen luomiseksi.

Koko Suomen menestykseen tarvitaan hyvinvoivia, vahvuuksiaan kehittäviä alueita. Globalisaation seurauksena aluekehityksen haasteet ovat aiempaa vaativampia. Niitä syventävät muun muassa väestön ikääntyminen, muuttoliike ja kilpailu osaavasta työvoimasta. Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen aluepoliittisia tavoitteita, joita ovat muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.

On myös hyvä todeta, että valtion talousarviossa tarkastellaan ensimmäistä kertaa budjetin aluepoliittisia vaikutuksia. Arviointia on edelleen kehitettävä ja lähtökohdaksi on otettava kaikkien ministeriöiden sitoutuminen aluekehitystavoitteisiin omilla päätöksillään. Aluekehityksen kannalta on hyvin oleellista, kuinka valtion talousarvion määrärahat kohdentuvat. Tarvittaessa niitä tulee johtopäätösten pohjalta kohdentaa uudelleen aluekehitystä paremmin tukeviksi. Kansanvaltaa ja alueiden omatoimisuutta vahvistetaan kokoamalla eri ministeriöiden kehittämisrahoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja parannetaan maakuntien liittojen asemaa. Selvitysmies Esko Riepulan linjaukset ovat tästä hyvä perusta jatkotyölle.

Viime päivien uutiset kertovat kansalaisten ja yritysten luottamuksen tulevaisuuteen vahvistuneen. Tätä tukevat tänään julkaistu kuluttajabarometri ja sen tulokset, aamu-uutisissa ollut viesti siitä, että syntyvyys on kääntynyt alkuvuodesta nousuun paitsi kasvualueella myöskin aikaisemmilla muuttotappio- ja väestöä menettävillä alueilla, ja myös aiemmin, pari viikkoa sitten, julkaistu pk-yrittäjille tehty kysely. Tässä on myös vastausta opposition välikysymykseen heti tuoreeltaan.

Arvoisa puhemies! Osaavan työvoiman saatavuus on tärkein yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttava tekijä. Korkeakoulutus ja tutkimus edesauttavat alueen menestystä. Korkeakoulujen, yritysten ja hallinnon välistä yhteistyötä on kehitettävä yliopistolain uudistuksen edellyttämällä tavalla. Tätä kautta innovaatiot hyödynnetään alueen yritysten menestykseksi. Tavoitteena on osaamisen vahvistaminen koko maassa. Erityinen huomio tulee kiinnittää alueille, joilla ei ole omaa yliopistoa. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista päätettäessä nämä alueet on asetettava etusijalle, samoin maakuntayliopistojen erillisyksiköiden vahvistaminen.

Hallitus on lisännyt merkittävästi rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Maaherra Eino Siuruaisen esitykset teknologiarahoituksen paremmasta vaikuttavuudesta tulee toteuttaa. 1990-luvun alussa käynnistetty osaamiskeskusohjelmatyö on tuottanut hyviä tuloksia. Sitä on syytä jatkaa aluekeskusohjelmatyön ohella.

Hallituksen politiikkaohjelmat, ennen kaikkea kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, kannustavat nuoria vaikuttamaan, osallistumaan ja kehittämään omaa aluettaan. Tämä on hyvä ja kannatettava tavoite. Alueiden menestyksen kannalta nuoret ovat ratkaisijoita.

Arvoisa puhemies! Aluepoliittiseen selontekoon on kirjattu seuraavaa: "Vuoden 2004 aikana selvitetään mahdollisuudet käynnistää alueellisia erityiskokeiluja muun muassa verotuksessa ja työvoimapalveluiden kehittämisessä osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi voimakkaasti väestöään menettävillä alueilla, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa." Kirjaus on hyvä, kun vain muistetaan, että aluepolitiikka on enemmän kuin yksittäisiä ohjelmia. Se on kaikkien julkisen vallan toimien yhteisvaikutusta. Myönteinen hallituksen päätös on tähän liittyen myös sosiaaliturvamaksujen alennuskokeilun laajentaminen ja sen vaikuttavuuden parantaminen, niin kuin ministeri täällä totesi.

Matalan tuottavuuden työn kannustimet avaavat uusia työmahdollisuuksia maakunnissa. Samoin uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen tuo työtä erityisesti vaikeimmille työttömyysalueille. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen on sekä aluepoliittisesti että kansantaloudellisesti järkevää.

Tässä yhteydessä on korostettava myös kotimaisen elintarviketalouden alueellisia vaikutuksia. Suomelle on tärkeää säilyttää kotimaisen maatalouden kannattava ja kilpailukykyinen toiminta jatkossakin. Se on tärkeä osa monien alueiden osaamista, taloudellista toimintaa ja hyvinvointia.

Hallitus on asettanut alueellistamisen yleisiksi tavoitteiksi aluerakenteen tasapainottamisen, pätevän henkilöstön saamisen valtion palvelukseen, alueiden kilpailukyvyn parantamisen ja valtion toimintoja tukevan vuorovaikutteisen toimintaympäristön löytämisen. Alueellistamisen tavoitteena on hallinnon uudistaminen ja tehokkuuden lisääminen. Tämä tapahtuu ottamalla huomioon henkilöstön eläköityminen ja valmius vapaaehtoisiin siirtymiin. Tavoitteeksi tulee asettaa ja ottaa konkreettiset alueellistamispäätökset vaalikauden aikana jokaiselle aluekeskusalueelle niiden strategioita hyödyntäen. Tämä edellyttää koko hallituksen määrätietoista työtä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Nopeilla ja kohtuuhintaisilla tietoliikenne- ja liikenneyhteyksillä on keskeinen merkitys alueiden kilpailukyvylle. Keskusta pitää myönteisenä hallituksen liikenneinfratyöryhmän saavuttamaa yksimielisyyttä liikenneverkoston kehittämisestä. Hallituksen tuleekin tulevassa budjettiriihessä sopia lisärahoituksesta infrapaketin toteuttamiseksi. Tavoitteena tulee olla hankelistalla mainittujen 17 kärkihankkeen käynnistäminen vielä tämän hallituskauden aikana.

Myös yksityistiet ja perustienpito tarvitsevat lisärahoitusta. Rahoitusta on löydettävissä valtionyhtiöiden hallitusta yksityistämisestä sekä erilaisista uusista rahoitusmalleista. Hallituksen alkuvuoden strateginen linjaus nopeiden ja kohtuuhintaisten laajakaistayhteyksien ulottamisesta koko maahan on tärkeä periaatteellinen päätös. Keskusta pitää myös tärkeänä, että haja-asutusalueiden joukkoliikenteen edistämiseen varataan tarvetta vastaavat määrärahat. Linja-autovuorojen merkittävä lakkauttaminen olisi ristiriidassa aluekehitystavoitteiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Maan hallituksen ja Suomen Kuntaliiton yhdessä valmistelema peruspalveluohjelma on merkittävä askel eteenpäin. Siinä on linjattu lähivuosien palvelutuotantoa ja käytettävissä olevaa rahoitusta. Hallitus on vahvistanut kuntataloutta merkittävillä valtionosuuslisäyksillä. Tulevan kehyskauden aikana valtionosuuksien taso nousee 655 miljoonaa euroa vuoden 2003 tasosta. Tuloveronkevennykset korvataan täysimääräisesti toisin kuin aiemmin, ja indeksikorotukset ovat 75 prosenttia aiemman 50 prosentin sijaan. Lisäksi on päätetty, ettei kunnille osoiteta lisätehtäviä ilman rahoitusta. On saatu aikaan siis vakaus kunta—valtio-suhteeseen.

Kuntapalveluita pitää kuitenkin tuottaa jatkossa enemmän yhteistyöllä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kuntien välistä rakenteellista yhteistyötä on tuettava erillisin porkkanarahoin kuntaliitosten tapaan. Monesti nämä ovat nopein tapa palvelutuotannon tehostamiseen ja myös edullisin ja demokratiaa säilyttävä tapa.

Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen esitykset Pääkaupunkiseudun yhteistyön tiivistämiseksi ovat taloudellisista, maantieteellisistä ja hallinnollisista syistä kannatettavia. Pääkaupunkiseutu tarvitsee yhteisen strategian kehittyäkseen kansainvälisessä pääkaupunkisarjassa. Seutuyhteistyötä on edistettävä määrätietoisesti. Seutuyhteistyössä Pääkaupunkiseutukaan ei voi jäädä sivustakatsojaksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä antaa tukensa hallituksen tavoitteelle Suomen pohjoisten ja itäisten harvaanasuttujen alueiden säilyttämiseksi korkeimman aluetuen piirissä jatkossakin. Tämä on Suomelle ja myös keskustalle kynnyskysymys. Suomi sai EU:n jäsenyysneuvotteluissa aikanaan sovittua niin sanottujen harvaanasuttujen alueiden kuutostuen. Valitettavasti myöhemmin tästä erillisestä tukiluokituksesta jouduttiin luopumaan. Jatkossa EU:n aluepolitiikan perusteisiin pitää sisällyttää harvaanasuttujen alueiden erityispiirteiden huomioiminen. Tämä on kansallinen etu, jolla vahvistetaan Suomen EU:sta saamaa tukea, siis kaikkien suomalaisten veronmaksajien etu. Lisäksi tarvitaan muille kehittämistä ja kehittämispanoksia tarvitseville alueille EU:n aluetukea ja kansallisia toimia yritystoiminnan ja osaamisen vahvistamiseen.

Rakennepolitiikan toteuttamisessa byrokratian karsiminen on välttämätöntä. Hallitusohjelmassa tästä on selvä ja hyvä tavoite ja kirjaus. Te-keskuksille ja muille rahoituksesta päättäville tahoille tulisi asettaa selvät tavoiteajat hankkeiden käsittelylle. Tämä parantaisi kehittämispolitiikan tehoa ja vaikuttavuutta. Riittävistä toimintamäärärahoista on luonnollisesti huolehdittava samassa yhteydessä. Maakuntahallinnon ja omaehtoisuuden vahvistaminen toteutuu maakuntien liittojen asemaa vahvistamalla. Niillä tuleekin olla vielä nykyistäkin vahvempi rooli rahoituksen suuntaamisessa ja kohdentamisessa.

Samassa yhteydessä valtion keskushallinto kaipaa uudistuksia. Ministeriökohtaisesta reviirijaosta on päästävä yli hallintorajojen tapahtuvaan yhteistyöhön. Tähän hallituksen päättämät politiikkaohjelmat antavat hyvän työkalun ja esimerkin. Jatkossa kuitenkin edellytetään rakenteellista ministeriötason toimintojen kehittämistä ja yli hallinnonalojen tapahtuvaa yhteistyötä. Mutta politiikkaohjelmat ovat hyvä avaus.

Arvoisa puhemies! Aluekehitykseen vaikuttavat monet eri tekijät, ei vähiten yleinen talouskehitys ja talouspolitiikka. Keskustan mielestä sitoutuminen tasapainoisen aluekehityksen tavoitteisiin edellyttää laaja-alaista yhteistyötä koko hallitukselta, aluehallinnon toimijoilta, elinkeinoelämältä, järjestöiltä ja kunnilta. Tarvittaessa tulee olla valmiuksia rakenteiden ja toimintakulttuurin uudelleenarviointiin kaikilla tasoilla. Tavoitteena pitää olla koko Suomen hyvinvointi.

Hallituksen ensimmäisen vuoden saldo aluekehityksen kannalta ja Suomen tulevaisuuden näkymien kannalta on myönteinen, kuten aiemmin sanoin. Nämä ennusteet ja kansalaisten luottamuksen osoitus hallituksen vero-, talous- ja aluepolitiikkaa kohtaan ovat myönteisiä. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa tietysti muistaen, että eivät yhdessä vuodessa Suomen asiat tule kerralla kuntoon, mutta nyt ollaan oikealla tiellä, ja tästä on hyvä jatkaa.

Säde Tahvanainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden avautuminen ja samaan aikaan edennyt globalisaatio ovat muuttaneet aluepolitiikan toimintaympäristöä viimeisten 15 vuoden aikana ripeästi. Kun lisäksi Euroopassa integraatio on syventynyt ja unioni laajentunut, paineet tasapainoisen aluepolitiikan hoitamista kohtaan ovat kasvaneet entisestään. Ympäröivän maailman muuttuminen on vaikuttanut aluepolitiikan sisältöön. Suorista julkisen sektorin panostuksista on siirrytty yksityisen ja yrityssektorin korostuneeseen rooliin. Samalla innovaatioiden ja osaamiseen perustuvan aluepolitiikan merkitys on korostunut.

Lipposen kahden hallituksen aikana luodut kansallisen aluepolitiikan tavoitteet ja niitä toteuttavat välineet ovat vahvana perustana Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Aluepolitiikan linjasta vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys. Tasapainoinen aluekehitys edellyttää Pääkaupunkiseudun kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista, erilaisten kaupunkiseutujen vahvuuksiin perustuvan aluekeskusverkoston kehittämistä sekä maaseudun elinvoiman vahvistamista. Tavoitteena on, että jokaisessa maakunnassa olisi vähintään yksi kaupunkiseutu, joka tarjoaa kilpailukykyisen sijaintipaikan erityyppisille yrityksille ja monipuoliset paikalliset työmarkkinat.

Hallinnon sitoutuminen tämän politiikan toteuttamiseen edellyttää keskushallinnon sisäisen yhteistyön ja koordinaation parantamista samoin kuin aluetason toimijoiden näkemysten kokoamista. Globaalin kilpailun kiristyessä ja Euroopan unionin laajentuessa voimavarojen kokoamiseksi tulee myös käynnistää aluejaon tarkistus. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien yhdistäminen on hyvä alku mutta ei riittävä toimenpide tähän suuntaan. Aluehallinnon selvitysten jatkona tulisi käynnistää myös maakuntajaon uudistamisen valmistelu, jonka tavoitteena olisi muodostaa nykyisistä 19 maakunnasta vahvempia ja iskukykyisempiä kokonaisuuksia.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käydään seikkaperäisesti läpi EU-ohjelmien hallinnointia. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kaikkien tavoiteohjelmien vaikuttavuuden tehostamiseksi niiden rakennetta ja hallinnointia tulee yksinkertaistaa. Ohjelma-alueiden tulisi muodostaa nykyistä selkeämmin toiminnallisia kokonaisuuksia, joiden sisällä varoja keskitettäisiin erityisesti alueiden osaamisperustaa ja elinvoimaa vahvistaviin kokonaisuuksiin. Tähän on jo olemassa erinomaiset lähtökohdat, sillä kansallisten erityisohjelmien kohteena ovat kattavasti erityyppiset toiminnalliset seudut, kaupunkiseudut, maaseutu ja saaristo.

Tiivistämällä eri toimijoiden yhteistyötä ja kytkemällä erityisohjelmat kiinteämmin maakuntien strategiseen kehittämiseen saataisiin nykyistä enemmän vaikuttavuutta EU-rahoitusinstrumenttien hyödyntämiseen. Tästä on olemassa hyviä esimerkkejä siellä, missä maakunta- ja valtionhallinnon rajat ovat yhtenäisemmät.

Seuraavan rakennerahastokauden suunnittelun kansalliseksi lähtökohdaksi tulee ottaa valtioneuvoston aluepoliittisessa tavoitepäätöksessä tavoitteeksi asetettu monikeskuksinen aluerakenne. Hallituksen strategia-asiakirjassaan tekemä linjaus aluekeskusten kehittämispolitiikan jatkamisesta myös vuonna 2006 päättyvän ohjelmakauden jälkeen näyttää oikeaa suuntaa tulevalla rakennerahastokaudella EU-ohjelmien tehokkaalle hyödyntämiselle.

Hallitus on määritellyt selkeästi aluekehityksen suunnan ja tavoitteellisen aluerakenteen. Erityisesti nyt, kun globalisaatio edellyttää Suomelta jälleen uutta loikkaa kansainvälisen kilpailukyvyn, talouden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja vahvistamiseksi, on panostettava osaamisperusteiseen kasvuun ja alueellisten innovaatioverkostojen vahvistamiseen. 1990-luvun loikka perustui suurten yliopistoseutujen osaamisrakenteisiin ja loi jopa uuden, tietotekniikkaa hyödyntävän toimialan perinteisten toimialojemme rinnalle. Sen varjopuolena oli alueellinen keskittyminen muutamiin kasvukeskuksiin.

Kaupunkiverkossamme on potentiaalia, joka on otettava tehokkaaseen käyttöön osaamis- ja innovaatioverkostojen jatkuvan kehittämisen ja vahvistamisen avulla. Yliopistojen, yliopistokeskusten, ammattikorkeakoulujen ja teknologiakeskusten alueellista vaikuttavuutta voidaan laajentaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Tästä verkottumisesta on jo erinomaisia tuloksia osaamiskeskusohjelmasta. Aluekeskusohjelma tukee tätä kehitystä kytkemällä muun muassa pienempien kaupunkiseutujen ammattikorkeakoulut osaamisverkostoihin ja vahvistamalla erikokoisten aluekeskusten keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyön tehokkaalla ja pitkäjänteisellä toteutuksella voidaan vahvistaa alueiden kilpailukykyä ja kehittää aluerakenteen järkevää tasapainoa.

Alueellisen kehittämisen eri ohjelmien keskinäistä koordinointia tulee tehostaa niin keskushallinnossa kuin aluetasolla. Eri ministeriöiden aluestrategioiden valmistelu on syytä toteuttaa poikkihallinnollisessa yhteistyössä ja arvioida, miltä osin saman suuntaisia ohjelmia ja hankkeita voitaisiin saattaa tiiviimpään yhteistyöhön ja jopa yhdistää. Näin voitaisiin välttää alueiden usein kritiikin kohteena oleva ohjelmaviidakkojen synty.

Kansallinen rahoitus ja EU:n kautta tuleva rahoitus pitää kyetä kohdentamaan jäljellä olevalla rakennerahastokaudella niin, että tuetaan innovatiivisia ja kehityskelpoisia hankkeita. Tähän mennessä syntynyttä tietoa ja kokemusta on voitava käyttää hyväksi.

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on toiminut ripeästi aluepolitiikan tehostamiseen tähtäävissä toimissaan. Aluehallinnosta ja aluehallinnon määrärahoista on tämän vuoden aikana jätetty kolme selvitystä: Jussi-Pekka Alanen on laatinut esityksen Pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämisestä, Esko Riepula antoi esityksen aluehallinnon tehostamiseen tähtäävistä toimista ja Eino Siuruainen on arvioinut valtion teknologiarahoituksen alueellista hyödyntämistä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Alasen esityksiä Pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämiseen tähtäävistä toimista. Helsingin seudun ydinalueen yhteistyötä esitetään syvennettäväksi voimakkaasti. Suhtaudumme myönteisesti Pääkaupunkiseudun sosialidemokraattien esitykseen, jossa ollaan valmiita etenemään pidemmälle kuin selvitysraportissa esitetään. Tavoitteena on alueellisesti laajan yhteisen tahdon vahvistaminen sekä lähiseudun ja toiminnallisen metropolialueen yhteenkokoaminen. Tämä on tärkeää, jotta Helsingin suuralue ja Suomi menestyisivät maailmanlaajuisten ja maamme lähialueella selvästi kiristyvässä kaupunkikilpailussa.

Riepula esittää aluehallinnon määrärahojen kokoamista, järjestelmän selkeyttämistä ja yksinkertaistamista. Esitetty, ministeriöitä kokoava tulosallianssi on toimiva vaihtoehto nykyiselle tilanteelle, jossa aluehallintoa koskeva tulosohjaus pirstoutuu useille sektoreille. Keskushallinnon tulosallianssi edistää hallituksen strategisten tavoitteiden täytäntöönpanoa ja ohjausta. Eri ministeriöiden tulosallianssin kokoaminen tulosohjauksen yhtenäistämiseksi on perusteltu ehdotus, sillä se tehostaa eduskunnan ja hallituksen aluepoliittisten tavoitteiden toteutumista ja vahvistaa siten kansanvaltaista ohjausta. Kehyspäätöksen yhteydessä tulisi määritellä keskushallinnon tavoitteet ja toteuttamiseen käytettävät voimavarat.

Siuruaisen ehdotuksessa teknologian ja kehitystoiminnan rahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä tehdyt esitykset ovat pääperiaatteiltaan hyviä. Jatkossa t&k-rahoituksen myöntämisessä pyritään entistä enemmän huomioimaan yritysten osaaminen. Julkisen rahoituksen yhtenäistäminen ja avoin kilpailuttaminen lisäävät hakevien yritysten kilpailuedellytyksiä. Kun rahoituksesta joudutaan kilpailemaan, vahvistuvat yrityksen kilpailuedellytykset kansainvälisillä kovan kilpailun markkinoilla. Ylipäätään on hyvä, että toimia kohdennetaan kannattaviin yrityksiin.

Sosialidemokraatit haluavat jatkossa korostaa aluepolitiikassa kaupunkipolitiikan, aluekeskusohjelman ja Pääkaupunkiseudun merkitystä. Suomessa on suhteellisen suuri ja kattava kaupunkiverkosto, ja tämän vuoksi on tärkeää, että kaupunkiseutujen kilpailukyvystä ja sosiaalisesti tasapainoisesta kehityksestä huolehditaan. Aluekeskusohjelmalla voidaan vahvistaa erikokoisten kaupunkiseutujen omiin vahvuuksiin ja erikoistumiseen perustuvaa kilpailukykyä, elinvoimaa ja sosiaalista tasapainoa. Pääkaupunkiseudun menestyminen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa on elintärkeää koko Suomen kannalta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut valtion toimintojen alueellistamisen jatkamiseen. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että valtion toimintojen sijoittaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle toteutetaan maan tasapainoista kehitystä edistäen, alueiden olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen ja tukien. Alueellistamisen tavoitteina ovat muun muassa aluerakenteen tasapainottaminen ja alueiden kilpailukyvyn parantaminen.

Sosialidemokraattinen ryhmä tukee valtion toimintojen alueellistamista Lipposen hallitusten aikana luotujen periaatteiden pohjalta. Alueellistamista voidaan toteuttaa, kun perustetaan uusia toimintoja tai kun valtionhallinnon vanhoja yksiköitä uudistetaan. Päätökset alueellistamisista tulee kuitenkin tehdä aina erikseen hyötyjä ja alueiden tarpeita puntaroiden, ei hajasijoituslistoja väkisin läpi runnoen.

Nykyaikainen tekniikka antaa mahdollisuuden sekä säilyttää työpaikkoja valtionhallinnon yksiköissä eri alueilla ja siirtää uusia tehtäviä alueille. Valtionhallinnon palveluiden kehittämisessä tuleekin voimakkaasti hyödyntää teknologian tuomia hyötyjä ja jakaa tehtäviä viranomaisten kesken muun muassa verohallinnon tapaan. Hyvin suunniteltu alueellistaminen tuo sekä synergiaetuja että säästöjä. Siksi valmisteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös henkilöstön asema on otettava huomioon toimintojen alueellistamisessa ja heitä on kuultava suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa.

Arvoisa puhemies! Jatkuvuus on suomalaisen politiikan yksi vahvuus. Hallitusten vaihtuminen ei ole merkinnyt meillä muista maista tuttua politiikan täyskäännöstä. Aluepolitiikan osalta tämä väite pitää erityisesti paikkansa. Nykyisen hallituksen aluepoliittinen linja noudattaa pitkälti sen kahden edeltäjän hallituksen linjaa. Nyt ei siis ole kyse mistään uudesta politiikkalinjauksesta, vaan hyvin harkitusta toimintapolitiikan jatkamisesta. Entiset päätökset eivät tietenkään riitä, vaikka ne luovatkin hyvän pohjan, josta on hyvä jatkaa eteenpäin uusien valmistelujen sekä uusien päätösten pohjalta.

Esko Kurvinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluekehityksestä puhuttaessa kannattaa muistaa, että menestyksen summa ei Suomessa ole vakio. Toisten alueitten menestys ei ole toisilta pois. Aluekehityksen kansallinen ydinkysymys on kannattavan ja kilpailukykyisen yritystoiminnan kautta tapahtuva taloudellisen toiminnan ja tuloksellisuuden lisääminen alueilla niin, että työllisyys kohenee aitojen työpaikkojen avulla. Vain siten voimme turvata hyvinvointipalvelut maamme eri osissa. Alueiden menestys perustuu tulevaisuudessa niiden omien vahvuuksien, korkean osaamisen ja tehokkaan yhteistyön täysimittaiseen hyödyntämiseen.

Pitkän aikavälin tavoitteenamme tulee olla koko maan kattava taloudellisesti, ekologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla oleva kilpailukykyinen ja monipuolinen elinkeinorakenne. Aluekehitystoimien tulee tukea sellaisia aineellisten ja henkisten voimavarojen kehitystä, jotka kannustavat lisäämään ja vahvistamaan alueellista innovatiivisuutta, osaamista, yrittäjyyttä ja verkostomaista yhteistoimintaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin rakennepolitiikalla on ollut merkittävä osuus aluekehityksessä. Suomen EU:n rakennerahastojen hallinnointia koskeva laki säädettiin ensimmäisen rakennerahastokauden lopussa. Tämä laki toi lopullisesti Suomen aluekehitykseen uudenlaisen läheisyysperiaatteen ja ohjelmapohjaisen toimintamallin.

Valtionhallintoa yleisesti vaivaava putki- ja sektoriajattelu ja toimintatapa ovat kuitenkin näkyneet myös rakennerahastojen hallinnoinnissa. Kaikkia lain suomia mahdollisuuksia hallinnonalojen joustavaksi yhteistyöksi ja sitä kautta sisäiset rajat ylittäviksi hankkeiksi ei ole riittävästi hyödynnetty. Päinvastoin eri viranomaiset valvovat mustasukkaisesti toisiaan.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan kehittyminen on Suomelle tulevaisuudessakin merkittävä asia. Komissio esittää, että Suomi kuuluisi tulevalla rahoituskehyskaudella tavoite 2 -alueeseen. Lisäksi unionin pohjoiset ja erittäin harvaanasutut alueet saisivat tuen korotettuna.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että Suomen hallitus pitää EU:n kanssa neuvotellessaan loppuun saakka kiinni siitä, että Suomen pohjoiset ja itäiset alueet sisällytetään korkeimman aluetukiluokituksen piiriin myös jatkossa. Samalla pitää huolehtia siitä, että Suomen tämänhetkisellä tavoite 2 -alueella säilyy nykyiset EU:n tukimuodot. Nykyisiä rakennerahastoalueita on yhtenäistettävä seuraavalla kaudella.

Hallituspuolueet kuitenkin loivensivat hiljattain Suomen alue- ja rakennepoliittisia neuvottelutavoitteita eduskunnan suuressa valiokunnassa. Äänestyksessä kokoomus vaati hallitusta pitäytymään niissä tavoitteissa, että Suomen itäiset ja pohjoiset alueet säilytetään tavoite 1 -alueena. Tavoitetta kuitenkin lievennettiin siten, että hallitus pyrkii hakemaan mahdollisimman korkeaa aluetukea eli voi tarvittaessa tyytyä myös tavoite 2 -alueluokitukseen.

Luokituksella on merkityksensä, sillä tavoite 2 -alueen määrärahat EU:ssa ovat huomattavasti pienemmät kuin 1-alueen varat ja siten myös herkempiä mahdollisille uudelleen järjestelyille. Lisäksi 2-alueen rahan käytöllä on monia rajoituksia muun muassa yritysten investointitukien ja kuljetustukien osalta.

On myös tärkeää, että Suomi tavoittelee edelleen EU:n perustuslakineuvotteluissa harvaanasuttujen alueitten erityisaseman kirjaamista sopimukseen, joka loisi siten pysyvät mahdollisuudet korkeammalle tulelle.

Arvoisa puhemies! Uuden aluekehityslain voimaantulo juuri ennen viime eduskuntavaaleja oli kuin sinetti Lipposen hallituksen kahdeksan kohdan ohjelman mukaisille aluekehitystyön uudistustoimille. Tuskin mikään aikaisempi hallitus on uudistanut niin paljon aluekehitystä ja siirtänyt päätäntävaltaa maakuntiin kuin sinipunahallitus teki. Esimerkiksi Kainuun hallintokokeilu on tällainen ennakkoluuloton avaus.

Kokoomus tukee edelleen voimakkaasti tätä edellisellä hallituskaudella aloitettua, osaamis- ja aluekeskusohjelmiin nojautuvaa aluekehityspolitiikkaa. Tämä hyvä pohjatyö on myös nykyisen hallituksen ohjelman pohjana ja tämänkin selonteon, ja ne jatkavat edellisten hallitusten viitoittamalla tiellä. Mitään täyskäännöstä ei siis tehdä, vaikka keskusta ennen vaaleja lupasi hallitukseen päästessään muuttaa aluepolitiikan kurssia 180 astetta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä aluehallinnon, elinkeinoelämän ja muiden toimijoitten yhteistyön on oltava mahdollisimman tiivistä. Näiden tahojen on kyettävä löytämään yhteinen käsitys siitä, millä tavoin käytettävissä olevat julkiset ja yksityiset panostukset tukisivat saman suuntaisesti alueen ja sen yritysten kehitystä ja kilpailukykyä.

Vanhasen hallitus teki tammikuussa ensimmäisen alueitten kehittämislain mukaisen päätöksen alueitten kehittämisen tavoitteista. Tavoitteiden perustaksi ja lähtökohdaksi hallitus aluksi selonteossa kertaa viimeisien vuosien tapahtumia, luettelee faktatietoja ikääntymisestä ja taloustilanteesta sekä yleisellä tasolla kaikkea hyvää ja hyödyllistä. Toimenpideosassa on lueteltu monia yleispäteviä toimia, mutta läpitunkevana piirteenä kaikista puuttuu konkreettisuus ja käytännön toimet resursseista puhumattakaan. Hallitus kyllä lupaa teettää lukuisia selvityksiä, mutta varsinaiset teot puuttuvat. Toivottavasti eri ministeriöt tehdessään syyskuun loppuun mennessä omat tavoitteensa ja toimenpiteensä löytävät myös konkreettisia esityksiä. Hallinnon on tuettava toimenpiteillään kehitystä eikä suunnitella lisää hallintoa.

Aluekehityksen perimmäinen kysymys on, miten pystytään luomaan sellainen toimintaympäristö, jossa yritystoiminnan menestymisen tuloksena syntyy alueelle aitoja työpaikkoja. Kasvun vahvistaminen on tärkeämpää ja tuloksellisempaa kuin heikkouksien paikkailu ja panosten jakaminen mahdollisimman tasaisesti alueitten kesken.

Yritystoiminnan kannalta yksi päätös esimerkiksi verolainsäädännössä voi merkitä, ja usein merkitseekin, enemmän kuin kymmenen kaunista päätöstä aluepolitiikassa. Esimerkiksi luovutusvoittojen verotus vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka sukupolvenvaihdokset ja omistajanvaihdokset eri puolilla Suomea onnistuvat. Julkisen vallan pienikin signaali, joko myönteinen tai kielteinen, on voimakkaampi niillä alueilla, joilla markkinat ovat heikot.

Arvoisa herra puhemies! Edellisellä vaalikaudella laadittiin hyvät pelisäännöt alueellistamisohjelmaksi ja hyväksyttiin iso joukko alueellistamistoimenpiteitä. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että lupaavasti alkaneet alueellistamistoimet ovat pysähtyneet hallituksen sisäisiin erimielisyyksiin. Hallitus on nyt ryhtynyt keräämään poliittisia irtopisteitä päästämällä julkisuuteen listoja suunnitelluista alueellistamiskohteista ja esittämällä kaavailuja jopa 8 000 työpaikan siirtämisestä. Näin hallitus on pyrkinyt ruokkimaan toiveita mahdollisissa kohdekunnissa piittaamatta siitä, miten paljon epävarmuutta tällaiset listat herättävät nykyisessä henkilöstössä ja nykyisillä sijoituspaikkakunnilla. Käytännön tasolla ei kuitenkaan ole esitetty mitään. On jääty siihen, mihin sinipunahallitukset työn jättivät.

Valtion toimintojen alueellistamisen tulee olla osa alueitten kilpailukyvyn kehittämistä. Näin ollen toimintoja alueellistettaessa pääperiaatteena tulee olla alueen omien olemassa olevien vahvuuksien tukeminen. Oikein hoidettuna alueellistaminen on mahdollisuus, mutta irrallisten yksiköiden ja alueelle sopimattomien toimintojen keinotekoinen siirtely ei ole tarkoituksenmukaista. Sijoittelu pelkästään alueellisen tai poliittisen tasapuolisuuden perustein olisi suuri virhe, joka mitätöisi sen myönteiset vaikutukset.

Maaherra Eino Siuruaisen esitys Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin toimintojen alueellistamiseksi on hyvä esimerkki harkinnan arvoisesta hajasijoittamisesta. Tekesin alueyksikön perustaminen muutamiin teknologiakeskuksiin tukisi alueitten omaa osaamista ja pk-yritysten ja näiden innovaatioitten tuotteistamista markkinoille.

Aluepoliittisen selonteon yksi heikkous on sen hallintokeskeisyys ja viranomaislähtöisyys. Hallinnosta on tullut itsetarkoitus, vaikka hallintoa olisi rakennettava tehokkaasti ja vain tehtävien mukaan. Ongelmien ratkaisu ei ole enää mahdollista hallintoa lisäämällä, kuten aiempina punamultavuosina oli tapana tehdä. Alueellisen työvoima- ja elinkeinohallinnon tehokas toiminta ja alueitten tarpeisiin vastaaminen edellyttää muutoksia myös valtion keskushallinnossa.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kehittyäkseen Suomi tarvitsee kansainvälisellä tasolla kilpailukykyisen metropolialueen — Pääkaupunkiseudun kehyskuntineen. Tämän alueen on kyettävä kilpailemaan globaalilla tasolla muiden metropolien kanssa. Sen vuoksi Pääkaupunkiseudulla kasvuun lähtenyt työttömyys on huolestuttavaa koko maan kannalta. Tämän lisäksi tarvitaan ehdottomasti muita valtakunnallisia kasvukeskusseutuja, joiden tavoitteena on kehittyä innovatiivisen toiminnan ja sosiaalisen pääoman keskuksiksi ja toimia alueitten kasvun vetureina. On siis erityisesti muistettava, että metropolialue ja kasvukeskukset eivät kilpaile keskenään menestyksestä, vaan täydentävät ja tukevat toisiaan.

Aktiivinen yhteistyö kaupunkien ja ympäröivän maaseudun välillä varmistaa, että määrätietoinen kaupunkipolitiikka tukee koko maan tasapainoista kehitystä. Kaupunkien ympärillä onkin yleensä vireä seutukunta. Myös niillä alueilla, joilla ei ole kaupunkivetoista seutukuntaa, on useiden kuntien muodostama seutukunta osoittautunut alueen kehityksen kannalta toimivaksi.

Seutukunnat ovat yksikköinä sopivan kokoisia paikallisten elinkeinojen kehittämiseksi ja ihmisten palvelutarjonnan turvaamiseksi. Kunta- ja palvelurakenteen järkeistäminen ja toimivien alue- ja seutukeskusten synnyttäminen onkin Suomelle välttämätöntä.

Kokoomus haluaa olla mukana kehittämässä vireää ja monipuolista maaseutua. Pitkäjänteisellä politiikalla on pyrittävä tehostamaan maaseutualueitten taloudellista ja sosiaalista rakennetta ja hillitsemään väestön maaltamuuttoa. Maaseudulle on vuosikymmenien aikana rakennettu koko Suomea palveleva, monipuolinen, erilaisten palveluitten ja liikenneyhteyksien muodostama infrastruktuuri. Näitä investointeja ei saa unohtaa, vaan niitä tulee hyödyntää ja kehittää.

Jos tieverkko päästetään rappeutumaan, se on koko maan ongelma. Paikalliset asukkaat ja teollisuuden raaka-ainekuljetukset tarvitsevat kunnossa olevan tieverkoston myös maaseudulla. Tästä hyötyvät niin matkailijat kuin lomailevat kaupunkilaiset.

Arvoisa herra puhemies! Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että alueet, jotka onnistuvat aikaansaamaan tiiviin yhteistyön tutkimus- ja kehitystoiminnan, koulutuksen, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän välille, tulevat menestymään muita paremmin myös tulevaisuudessa. Alue- ja rakennepolitiikka ja sen toimijat sekä välineet on saatava työskentelemään tämän kaltaisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Alue- ja rakennepolitiikan toimijoita tulee koota yhteen, selkeyttää eri toimijoiden roolit ja siirtää resursseja hallinnollisista tehtävistä varsinaiseen kehitystyöhön. Aluekehityksen kansallinen ydinkysymys on kannattavan yritystoiminnan kautta tapahtuva taloudellisen toiminnan ja tuloksellisuuden lisääminen alueilla niin, että työllisyys kohenee aidosti. Vain siten voimme turvata resurssit hyvinvoinnille maan kaikissa osissa.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan ja valtion toimintojen alueellistamista jatketaan. Alueellisen kehittämisen ohjelmiin osoitetaan riittävät taloudelliset voimavarat. Tämä on hallitusohjelmaa. Nämä samat tavoitteet toistetaan tässä tuoreessa aluepoliittisessa selonteossa.

Kysymys kuuluu tästä kaikesta tietenkin: Mitä konkreettisia uudistuksia selonteko tarjoaa ja pitää sisällään? Vastaus on kylmä "ei mitään". Selonteko on itse asiassa hyvin puhdasoppinen virkamiestuotos, jos saa käyttää tällaista termiä hyviä virkamiehiä yhtään aliarvioimatta, mutta tämä on tuotos, jossa ei näy poliittista ohjausta, saati poliittista näkemystä siellä sisällä. (Ed. Vielma: Pitää paikkansa!)

Viime hallituskaudella keskusta piti itseään pinnalla hyvin pitkälle arvostelemalla Lipposen hallituksen aluepolitiikkaa. Etenkin keskustan kansanedustajien Mannisen ja Pekkarisen puheita leimasi kertakaikkinen tyytymättömyys hallituksen alue- ja kuntapolitiikkaan. Oppositiopuolueiden silloisista puheista sai sen käsityksen, että kun ne ovat hallituksessa, suunta tulee täysin kääntymään ja tullaan tekemään kaikki toisin kuin aiemmin.

Kun keskusta sitten pääsi hallitukseen, on mielenkiintoista nähdä, miten sen oppositioaikaiset vaatimukset näkyvät näissä ohjelmissa. Eivät itse asiassa mitenkään, ja tähän pitää sanoa, että onneksi. Esimerkiksi tähänastiset hajasijoituspäätökset ovat itse asiassa kaikki edellisen hallituksen linjaamia ja pääasiassa myös edellisen hallituksen toteuttamia. Niistä tämä hallitus nyt yrittää ottaa kunnian itselleen, kun itsellä ei ole päätöksentekovalmiutta siihen, että saataisiin tehtyä uusia päätöksiä.

Nyt tämä valmisteltu aluepoliittinen selonteko jättää myös täysin avoimeksi sen, mitä uusia hajasijoitushankkeita hallitus aikoo valmistella ja itse asiassa myös mihin mennessä. Jääkö sitten hajasijoitus tai alueellistaminen, kumpaa sanaa halutaan käyttää, vain Lipposen hallituksen linjauksien varaan, jos ja kun tämä hallitus ei osaa, ei uskalla tai ei tahdo tehdä päätöksiä?

Edellisen hallituksen aikana, niin kuin tässä viitattiinkin jo, luotiin Kainuun hallintokokeilu maakunnan elinkeinojen edistämiseksi ja itse asiassa palvelujen turvaamiseksi, joka oli se iso kysymys. Kokeilussa palvelujen järjestämisvastuu on siirretty noin isona asiana katsottuna kunnilta maakunnille. Myös toinen merkittävä iso osio on siellä sisällä, eli elinkeinoja edistävät resurssit on myös koottu yhteen kokonaisuuteen. Sen lisäksi 20:ssä Lapin ja saariston kunnassa käynnistettiin sotumaksukokeilu, jossa yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset saavat vapautuksen työnantajien sotumaksusta. Tämän kolmivuotisen kokeilun tavoitteena on tietenkin myös parantaa yritysten työllistämismahdollisuuksia. Siis itse asiassa näillä esimerkeillä haluan kertoa vain sen, että tehtiin päätöksiä ja tehtiin myös konkreettisia toimia alueiden elinolojen parantamiseksi.

Mikä tämän hallituksen linjaus nyt sitten on, miten nyt toimitaan? Esimerkiksi voi ottaa Raahen seutukunnan, joka on nimetty erityistukialueeksi. Joku on käyttänyt jopa sellaista nimikettä kuin kriisialue. No, eihän tämä riitä, että annetaan joku nimike jollekin alueelle. (Ed. Pulliainen: Sehän on hienoa!) — Tietenkin voi näinkin kuvitella, mutta ei pelkkä nimitys itse asiassa riitä. Siinä voi käydä niin, että tällainen nimike vaan heikentää alueen asemaa. — Tälläkin puolella tarvitaan konkreettisia ja nopeita toimia ja ennen kaikkea sille alueellehan tarvitaan lisää resursseja. Mutta mielenkiintoinen kysymys tähänkin liittyy, onko tässäkin taas odotettavissa jonkin asteen selvitys, ehkä, saamme sen nähdä.

Näillä esimerkeillä haluan osoittaa sen, että kyllä nyt on otettava uudenlaista otetta. Ei se riitä, mikä tällä hetkellä näyttää päälinjaus olevan nykyhallituksen osalta, että sen mielenkiinto kyllä kohdistuu lähinnä siihen, miten hyvätuloisten veronalennukset saadaan toteutettua. Niissä on todella nopeasti pystytty eteenpäin menemään ja myös niitä toteuttamaan.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan muutama sana kuntataloudesta, kun nykyinen alue- ja kuntaministeri Manninen on paikalla. Tässähän on käymässä niin, että ministeri ajaa nyt kuntatalouden karille, mutta hän toteaa kyllä lohdutuksena siihen, että valtion ja kuntien keskustelusuhde sinänsä on ihan hyvä. Mutta tämä on hyvin laiha lohtu niille kunnille, jotka yrittävät peruspalveluja järjestää, ja ennen kaikkea sen huolen rinnalla, mistä rahat niihin peruspalveluihin saadaan. Uskallan kyllä epäillä, että kuntalaisia, joilla on hätä palveluista, ei hirveästi kiinnosta se, mikä Helsingin herrojen suhde toisiinsa on. Sinänsä on ihan hyvä, että suhteita hoidetaan.

Selonteon mukaan hallitus on kansallisen aluepolitiikan vahvistamiseksi päättänyt lisätä alueellisen kehittämisen määrärahoja vuosien 2004—2007 menokehyksissä. Valtioneuvoston maaliskuussa julkaisemissa kehyksissä vuosille 2005—2008 ei kyllä sitten taas puhuta näistä aluekehitysrahoista juurikaan muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Toisin sanoen tähän selontekoon on kirjattu samat liturgiat, samat tavoitteet, joiden mukaan työttömyyttä alennetaan ja peruspalvelut turvataan, mutta niitä toimia, konkreettisia toimia, näiden päämäärien saavuttamiseksi ei esitetä. Rahaakaan ei ole, kun verojen alentaminen on etusijalla, kuten tuossa aiemmin totesin.

Kuntien vuosikatteet eivät kehyskaudella riitä arvioitujen nettoinvestointien korvaamiseen. Tämähän johtaa siihen, että kunnat velkaantuvat. Ne joutuvat harkitsemaan palvelujen leikkaamista tai veroprosentin korottamista. Vaihtoehtoja ei kovin paljon ole. Kun myös lisäksi hallituksen antamien tietojen mukaan palvelumaksuihin ollaan odottamassa korotuksia ja kiinteistöveron alarajaa aiotaan korottaa jopa 50 prosenttia, niin on aivan selvää, että niistä veronalennuksista, joita hallitus toisaalta on tehnyt, ei kyllä kovin monta hyötyjää löydy nimenomaan näiltä alueilta, joista tässä nyt huolta kannetaan tämän selonteon yhteydessä. Päinvastoin kyllä tulee näillä päätöksillä tapahtumaan, eli heikommassa asemassa oleva tulee näillä päätöksillä olemaan se, joka maksaa monta kustannustekijää.

Jos tätä katsoo kokonaisuutena ja muistelee niitä puheita, joita menneellä kaudella oli, niin tässä on todettava, että kyllä alkiolaisuus ainakin keskustapuolueen toimesta on nyt kuopattu ja todella syvälle. Keskustalta tämä on tietenkin ollut odotettavissa, kaikkihan muistamme, mitä vanha sananlasku sanoo keskustaan liittyen, miten se toimii, mutta outoa on se, että sosialidemokraattinen puolue ja koko eduskuntaryhmä ovat lähteneet tähän linjaukseen, jossa köyhän ihmisen asia on hylätty. Ne ovat kääntäneet suuntansa päähallituspuolue keskustan ajamalle uusliberalistiselle, todella kovalle politiikalle, voisi sanoa jopa todella kovalle oikeistopolitiikalle aluekehityksen näkökulmasta. Vähän ihmetyttää, miten se on lähtenyt tähän mukaan. Kun äsken kuuntelin ryhmäpuheen, ymmärsin, että kumminkin eduskuntaryhmässä on toisenlaista näkemystä.

Vasemmistoliitto ei tule kyllä hyväksymään tällaista kehitystä. Kuntataloutta on selvästi vahvistettava. Sitä on vahvistettava erilaisilla keinoilla, mutta ennen kaikkea vahvistamisen pitää nyt tapahtua rahojen lisäämisen kautta.

Selonteon mukaan alueiden kilpailukykyä vahvistetaan ja saavutettavuutta parannetaan kehittämällä liikenneyhteyksiä. No, me kaikki tiedämme, että liikenneverkkojen ja -palvelujen kehittämisellä luodaan itse asiassa maaseudulle ja niille alueille ne edellytykset, joihin perustuu se, että siellä voidaan asua ja harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tässäkin on todella kauniit tavoitteet, teot vaan taas kerran puuttuvat. (Ed. Väistö: Parempaan suuntaan ollaan menossa!)

Tavoitteiden toteuttamisen kehyspäätöksissä on, ed. Väistö, kovin niukasti rahaa, tuskin sinne Pohjois-Karjalaankaan. Uusille liikennehankkeille osoitettiin vaivaiset 30 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Valtatie E18:n lisäksi uusia väylähankkeita ei juurikaan tämän vaalikauden aikana voida lisätä. Jos se teille riittää, niin meille se ei riitä.

Pääkaupunkiseutu on oma lukunsa ja sinne pitää panostaa, mutta kehittämistarpeita on joka puolella. Päätiet ovat se suuri verkko kaupunkiseuduille ja niille yhteysväleille, jotka ovat kasvavan liikennevirran kohteena, ja sitä verkkoa on kehitettävä. Me tiedämme, että kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 60 prosenttia sattuu nimenomaisesti pääteillä. Tieverkkoa uhkaa nyt näillä päätöksillä, mitä hallitus on linjannut, kolmen vuoden täydellinen lama. Tämä on käytännössä myös aluekehityksen kannalta itse asiassa yksi pahimmista uhkista. Investoinnit tai uudet hankkeet eivät takuuvarmasti tule kohdentumaan niille seuduille tai niille alueille, joilla liikenneyhteydet eivät näytä olevan kunnossa tai eivät näytä tulevan kuntoon. Menokehyksistä puuttuu näin ollen 50 miljoonaa euroa tienpidosta, radanpidosta puuttuu saman verran rahaa, ja tämän lisäksi joukkoliikenteen tuesta puuttuu noin 5 miljoonaa euroa — todella isoja summia, joihin tulisi lisäystä saada.

Arvoisa puhemies! Kun aluepoliittista selontekoa käsitellään ja sitä on tässäkin monta kertaa sivuttu, on myös ehkä tässä yhteydessä syytä pohtia ainakin maakunta- ja kuntajaotusta. Me kaikki tiedämme kuntiemme lukumäärän ja sen, minkä se aiheuttaa. Kaikki muistamme sen, että kuntajaotus pohjautuu aikaan, jolloin alkutuotanto oli pääelinkeino ja hevonen oli tärkein kulkuneuvo. Joissakin maissa myös, jos vertailun vuoksi muita maita katsoo, pienkuntajako on jätetty ennalleen, mutta päätöksentekotasossahan siellä on tapahtunut isoja muutoksia, ja silloin päätöksenteko on yleensä ylemmällä piirikuntatasolla. Toisissa maissa taas on päädytty selvästi suurempaan kuntakokoon kuin mitä meillä on.

No, ehkä ei tarvitse moneen kertaan toistaa sitä tiedettyä asiaa, mutta kyllä meidän kuntajärjestelmämme on jähmettynyt kuntajaotuksen osalta hyvin selvästi. Kun nyt on vuosien aikana puhuttu nimenomaan tästä seutuyhteistyöstä ja seutuyhteistyön kautta syntyvistä ratkaisuista, niin siitähän voi olla montaa eri mieltä. Seutuyhteistyö on hieno asia teoriassa, mutta käytännössä se ei tahdo toimia silloin, kun tarvitsee tehdä nimenomaan konkreettisia alueelle kohdistuvia päätöksiä.

Mutta kuntajaotuksella on myös muita seurauksia. Kun maakunnissa keskustellaan hankkeiden rahoituksesta, ajatellaan helposti, että rahat pitää jakaa kuntien kesken pieniksi summiksi muistamatta sitä, että yksi isompi ja toteuttamiskelpoisempi hanke vaikuttaa todennäköisesti huomattavasti laajemmalle alueelle. Tulevaisuutta ajatellen on joko radikaalisti uskallettava kyseenalaistaa nykyinen kuntajaotus tai sitten on uskallettava kyllä myös lainsäädäntötasolla siirtää päätösvaltaa seutukuntatasolle. No, tässä tiedän sen ongelman, johon varmaan joku viittaa, että päätösvaltasiirtomallissa on ongelmana se, että päätöksenteko siirtyy vaaleilla valituilta valtuustoilta välillisille elimille, joita kansalaisten on vaikea valvoa, mutta siihenhän löytyy ratkaisuja, kuten esimerkiksi Kainuun hallintomalli osoittaa, mutta ei siitä sen enempää.

Maakuntia taas Suomessa on väestöpohjaamme nähden itse asiassa liian monta, jolloin emme voi myöskään välttyä siltä, että monen väkimäärä jää todella vähäiseksi ja päätöksentekotaso tahtoo olla ontuvaa. Samalla myös käy niin, että aluerahat jakautuvat pieniksi palasiksi monelle maakunnalle, ja kun varojen käyttöä suunnittelevat suuret organisaatiot, jaettava rahamäärä ei välttämättä ole oikeassa suhteessa tähän organisaation kokoon. Tiheä maakuntajako edellyttäisi suurempaa varautumista ylimaakunnallisiin hankkeisiin, mutta nyt näyttää kyllä reaalielämässä tapahtuvan pikemminkin päinvastoin. Maakunnan yhteistyöasiakirjoissa ohjelmareserviä ei kuitenkaan ole nyt käytännössä merkittävästi varattu. Maakunnissa halutaan käyttää mahdollisimman suuri osuus itse ja pelätään ohjelmareservien ohjautuvan oman maakunnan ulkopuolelle.

Olisiko nyt sitten aika arvioida radikaalisti myös näitä maakuntarajoja? Toisiko se lisää tehoa antamalla mahdollisuuden myös nykyiset maakuntarajat ylittäviin hankkeisiin? Kun tarkoituksella nostan esiin nykyisen maakunta- ja kuntajaotuksen tarkoituksenmukaisuuden, haluan itse asiassa kysyä, palveleeko nykyinen malli enemmän paikallispoliitikkojen kuin kansalaisten tarpeita. Kuitenkin kai tämän talon ja muunkin demokraattisen päätöksentekoelimen pitäisi lähteä niistä tarpeista, jotka kansalaisilla ovat.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan rakennerahastoista.

Hallituksen kanta Euroopan unionin vuosien 2007—2013 rahoituskehyksiin ei lupaa kyllä aluekehityksen kannalta myöskään kovin hyvää tulevaisuuden näkymää. Ensinnäkin hallitus kannattaa komission esitystä alempaa kehystä eli 1,1 prosenttia unionin bruttokansantulosta. Komission esitys on 1,24. On todella epäuskottavaa, että alemmalla tasolla voitaisiin taata Suomen alue- ja rakennepolitiikalle riittävä rahoitus ja lisätä maaseudun kehityksen voimavaroja.

Toiseksi, (Puhemies koputtaa) hallitus on lakannut vaatimasta, että Pohjois- ja Itä-Suomi pysyisivät korkeimman aluetukiluokituksen piirissä. Edellisellä hallituksella tämä tavoite oli. Nykyiselläkin se oli vielä muutama viikko sitten. Eduskunnan talousvaliokunnalla oli tämä sama yksimielinen kanta vielä pari viikkoa sitten. (Puhemies koputtaa) Jotakin tässä tapahtui, mutta itse asiassa taas on hallitus lähestymässä Eurooppaa kädet pystyssä, ja seuraukset voivat olla todella surulliset, kun ja jos nämä päätökset viedään loppuun tämän hallituksen toimesta. Tulee itse asiassa väistämättä mieleen Ahon hallituksen sekoilut ja niiden seuraukset, joiden hintaa osin tietyillä aloilla vieläkin maksetaan.

Arvoisa puhemies! Aika loppuu, ymmärsin koputuksesta. Tämä puheenvuoroni oli pessimistinen, mutta ei tästä selonteosta itse asiassa juuri muuta näkemystä saa irti. Sen sisältö on hallituksen linjattomuuden ja päättämättömyyden kirjallinen todistus, joka teillä kaikilla siellä edessänne on. Uudistusten osalta se on todella hajuton, se on mauton, se on mitäänsanomaton ja konkretiaa vailla oleva pyöritys, tekstiä kyllä itse asiassa paljon. Mutta toivon, että valiokuntakäsittelyssä se saisi edes vähän elämää ja sisältöä. Hyvää tässä kuitenkin on se, että hallitus jatkaa niitä hankkeita, jotka edellinen hallitus linjasi. Keskustan 180 asteen käännös aluepolitiikassa on meidän kaikkien onneksi 360 astetta.

Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU- jäsenyyden myötä Suomi siirtyi ohjelma- ja osaamispohjaiseen aluepolitiikkaan. Tämän aluepolitiikan tavoitteena oli "luoda edellytyksiä alueiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin takaavalle osaamiseen ja kestävään kehitykseen perustuvalle taloudelliselle kasvulle, elinkeinotoiminnalle sekä työllisyydelle". Hallitusohjelmassa tämä on tulkittu siten, että tavoitteena on sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävä politiikka, jossa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan.

Ajattelin puuttua ensin ohjelmapohjaisuuteen.

Aluekehityksen perusta on maakuntaohjelma, jolle tehdään myös toteuttamissuunnitelma joka vuosi. Lisäksi tulevat EU:n tavoite- ja yhteisöaloiteohjelmat, valtakunnalliset aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat sekä muut mahdolliset erityisohjelmat. Yksittäisessä maakunnassa voi samanaikaisesti olla toteutuksessa maakuntaohjelma, tavoite 1, 2 ja 3-ohjelmat, yhteisöohjelmat Equal, Leader, Interreg ja Urban, osaamis- ja aluekeskusohjelmat sekä mahdollisesti vielä saaristo-ohjelma ja maakunnallinen tietoyhteiskuntaohjelma. Tällä ohjelmamosaiikilla on tiettyjä seurauksia:

Yksittäisillä toimijoilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ymmärtää järjestelmän eri osia.

Päätöksenteko on erittäin monimutkainen ja monitasoinen ja lisäksi erilainen joka ohjelmassa. Hankkeiden hyväksyntä ja toteutus seuraavat erilaisia käytäntöjä.

Totuus on, että maakunnallisten aluekehittäjien ja keskushallinnon virkamiesten voimavarat menevät ohjelmien toteutussuunnitelmien laatimiseen, niiden seurantaan ja arviointiin. Itse kehitystyölle ei jää aikaa.

Johtopäätös on tästä, että aluekehitys tukehtuu ohjelmiin. Aluepolitiikka on muuttunut ohjelmateknokratiaksi, joka vieraannuttaa ihmiset oman alueensa mahdollisuuksista. Harva kansanedustaja — täällä tosin hyvin vähän heitä on paikalla — ymmärtää, edes entinen maakuntajohtaja ei pysty ymmärtämään, sitä kokonaisuutta, jota tämä aluepoliittinen selonteko hahmottaa. (Ed. Korhonen: Kansanedustajat ymmärtävät kaiken!) — Hienoa.

Vihreästä näkökulmasta ohjelmapolitiikkaa pitää siis yksinkertaistaa ja läpinäkyvyyttä lisätä. Ehkä voisin todeta omasta puolestani, että luottamusta eri tasojen välillä ja toimijoiden välillä pitäisi lisätä siten, että ohjelmabyrokratialle ja kontrollille jäisi mahdollisimman vähän tilaa. Ehkä myös ohjelmien nonstop-tuotantoa pitäisi vähän hillitä, sillä se on ristiriidassa pitkän tähtäimen politiikan kanssa.

Seuraavaksi kysymys osaamispohjaisuudesta. Jos vanha aluepolitiikka perustui yritystukiin ja yritysten siirtoon, perustuu siis nykyinen aluepolitiikka osaamiseen ja alueelliseen innovaatiopolitiikkaan. Tämä on myös vihreän eduskuntaryhmän käsityksen mukaan erittäin hyvä lähtökohta, kunhan se tapahtuu kestävän kehityksen puitteissa. Alueiden kilpailukykyä pitää todellakin kehittää niiden omista lähtökohdista ja omaan osaamiseen perustuen.

On kuitenkin niin, että osaaminen ja alueelliset innovaatiot kuulostavat hyvältä ja tasa-arvoiselta, mutta ovat käytännössä ongelmallinen lähtökohta. Osaaminen, niin kuin se tänä päivänä ymmärretään, ei ole suinkaan tasaisesti jakautunut maan eri osiin. Yli puolet kehittämis- ja tutkimuspanoksista, jotka Suomessa ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, tulevat Helsingin seudulle ja Uudellemaalle. Tänne keskittyvät ne tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, jotka pystyvät hakemaan Tekes-rahoitusta, suurten yritysten tutkimuspanokset sekä myös Suomen Akatemian ja Sitran rahoitus. Pitkällä tähtäimellä tämä merkitsee osaamisen vieläkin voimakkaampaa alueellista keskittymistä. Tutkimushan tuo lisää osaamista ja uusia työpaikkoja, jotka näin ollen tulevaisuudessa vieläkin voimakkaammin keskittyvät.

Tasapainoiseen aluekehitykseen johtavan alueellisen innovaatiopolitiikan edellytyksenä onkin tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden siirtäminen alueellisiin keskuksiin. Oulun menestyminen on tästä erittäin hyvä esimerkki. Valtion tukitoimien siirtäminen on mielestäni hyvä asia, mutta ei samalla tavalla strateginen kysymys kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellistaminen. Mikäli tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatut panostukset jakautuvat alueellisesti tasaisemmin, voidaan puhua todellisesta osaamispohjaisesta aluepolitiikasta ja alueellisesta innovaatiopolitiikasta, sellaisesta, jota myös vihreän eduskuntaryhmän jäsenet voivat kannattaa.

Vielä yksi kommentti osaamisesta: Osaaminen ja innovaatiot ymmärretään alueellisessa innovaatiopolitiikassa liian kapeasti. Selonteossa todetaan, että osaaminen ei merkitse vain korkeaa teknistä tietoa ja taitoa, vaan myös sosiaalista ja kulttuurista osaamista sekä ammattitaitoa kädentaidoista johtamiseen. Käytännössä kuitenkin monet näistä taidoista jäävät rahoituskuvioiden ulkopuolelle. Vihreiden näkökulmasta innovaatiopolitiikan tuleekin sisältää teknologisten innovaatioiden rinnalla myös sosiaaliset innovaatiot. Meidän täytyy luoda moniosaajien ja laajan osaamisen yhteiskunta.

Itse aluekehitysjärjestelmään tarvitaan perusremontti. Rakennerahastojen hallinto- ja rahoitusmallit ovat olleet jatkuvan muutoksen ja uuden lainsäädännön kohteena. Selonteosta voikin hyvin saada sen kuvan, että järjestelmä nyt toimii hyvin. Näin ei kuitenkaan ole. Eri ministeriöiden työnjako ei toimi, keskushallinnon ja aluehallinnon välinen työnjako on epäselvä, aluetasolla maakuntahallinnon ja te-keskusten välinen työnjako on usein sekava. Valtion rahoitus tulee jatkuvasti eri putkista, joskin parannusta on myös ollut Interreg-rahoituksen suhteen.

Tähän itse järjestelmään tarvitaan muutoksia, ja vihreän eduskuntaryhmän mielestä ne ovat seuraavat:

Keskushallinnolta on siirrettävä vastuuta maakuntatasolle ja samanaikaisesti ministeriöiden rahoitusputkia yksinkertaistettava.

Maakuntahallitus ja -valtuusto ovat tällä hetkellä puolidemokraattisia elimiä, jotka valitaan välillisesti kuntien kautta. Todellista uudistusta edustaisi laki, jossa maakuntavaltuusto ja -hallitus ja myös maakuntajohtaja valittaisiin suorilla vaaleilla. Riepulan esitys uudesta mallista on tässä suhteessa erittäin ihmeellinen hybridi.

Tehtäviä voidaan myös siirtää kuntatasolta maakuntatasolle, kuten Kainuun-malli tässä osoittaa, ja odotammekin mielenkiinnolla sen tuloksia.

Vihreät tukevat aluepoliittisen järjestelmän uudistamista, erityisesti maakuntien vahvistamista ja demokratian lisäämistä. Kun täällä monessa puheenvuorossa on tullut esille, että maakuntia pitäisi yhdistää, niin ehdottaisin, että keskittyisimme kehittämään ensin demokratiaa niissä maakunnissa, joita meillä on, ja vasta sen jälkeen lähtisimme keskustelemaan yhdistämisestä.

Kansallisesta aluepolitiikasta:

EU-jäsenyyden tuloksena kansallinen aluepolitiikka on jäänyt täysin EU:n aluepolitiikan varjoon. Sitä tuskin on edes olemassa. EU:n laajentuessa, ja olen yhtä mieltä siitä, hallituksella pitää olla kunnianhimoiset tavoitteet suhteessa Itä- ja Pohjois-Suomen tukitasoon, mutta on kysymys siitä, voidaanko näitä säilyttää pitemmällä tähtäimellä. Jo nyt asiantuntijat puhuvat 41 maan EU:sta. Pahin mahdollinen skenaario alueellisen tasapainon kannalta on, että EU-tuet loppuvat eikä kansallista aluepolitiikkaa ole kehitetty.

Vihreiden mielestä onkin viimeinen hetki keskustella post-EU-aluepolitiikan tavoitteista ja keinoista. Ilmastopolitiikan ja ympäristöpolitiikan tulee olla avainasemassa. Uusiutuvien energialähteiden, erityisesti puun, käytöllä on reuna-alueita voimakkaasti kehittävä vaikutus. Maataloudessa tulee innovatiivisesti luoda kansallisia tukimuotoja luomu- ja lähiruoan tuotantoon sekä niiden jatkojalostukseen. Syrjäseutujen moniin jo pysyväisluonteisiksi muodostuneisiin ongelmiin — työttömyyteen, yksinäisyyteen, palvelujen puuttumiseen, väestön terveyteen, hyvinvointiin ja ympäristön tilaan — pystytään vastaamaan ottamalla käyttöön perustulomalli. Uusilla yrittäjyyden malleilla, etenkin palveluyrittäjyyden ja naisyrittäjyyden parissa sekä sosiaalisilla yrityksillä, on aluepoliittinen merkitys.

Edellisistä puheenvuoroista on usein käynyt ilmi se, että lähdetään siitä, että Pääkaupunkiseutua, aluekeskuksia ja maaseutua voidaan kaikkia kehittää tasapainoisesti yhtaikaa. Aluekehitys ja aluepolitiikka eivät siis olisi nollasummapeliä. On kuitenkin niin, että Suomen väestökehitys on toistaiseksi nollasummapeliä ja vielä kutistuvaa nollasummapeliä. Muuttoliike on yhteiskunnalle erittäin kallis vaihtoehto. Perusrakenteet, kuten tiestö, koulut ja terveydenhuolto, rapistuvat maakunnissa. Asuntoja jää tyhjilleen. Pääkaupunkiseudulla on rakennettava uusia asuntoja. Ne ovat kalliita. Liikenne ruuhkautuu. Päiväkodit ja koulut täyttyvät. Tulomuuttajat kokevat yksinäisyyttä. Mielenterveysongelmat ja turvattomuus lisääntyvät. Näin ollen tasapainoinen aluerakenne on erityisesti Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvän elämän edellytys. Helsingin seudun kilpailukyky on tärkeä, mutta asukkaiden hyvinvointi tulee asettaa etusijalle.

Pääkaupunkiseudun erityiskysymykset on sivuutettu selonteossa lyhyesti, mikä on valitettavaa aluepolitiikan kokonaisuutta ajatellen. Selonteko toteaa lyhyesti hallituksen vahvistavan seudullista yhteistyötä sekä tiivistävän valtion ja kuntien yhteistyötä Helsingin seudun yhteistyön kehittämishankkeella. Pääkaupunkiseudun yhteistyötä tulee tietenkin lujittaa. Selvitysmies Alasen raportin myötä Pääkaupunkiseudun kunnat ovat päättäneetkin vahvistaa yhteistyötään. Tämä malli ei kuitenkaan ole riittävä, vaan asia edellyttää ratkaisua joko kuntaliitosten tai maakuntamallin tapaan vihreiden näkökulmasta.

Haluaisinkin lopuksi esittää kysymyksen: Puuttuuko aluepoliittisesta selonteosta kokonaisnäkemys? Hyvät tavoitteet eivät välttämättä toteudu pelkillä ohjelmilla tai yleisellä puheella osaamisesta. Jos eroja alueiden kehittämisedellytyksissä toden teolla hallitus haluaa kaventaa, on sitä varten otettava käyttöön tehokkaat työkalut. Näitä ovat tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellistaminen, osaamis- ja innovaatiopolitiikan laajentaminen koskemaan myös kulttuurisia taitoja ja sosiaalisia innovaatioita, maakuntatason päätös- ja toteuttamismekanismien todellinen vahvistaminen niin maakunnissa kuin Pääkaupunkiseudulla sekä kansallisen aluepolitiikan aktiivinen kehittäminen kestävän kehityksen edellytyksistä.

Aluekehityksen reseptin pitäisikin mielestäni olla: kolmasosa visioita ja innostusta, kolmasosa innovatiivista toimintaa ja ainoastaan kolmasosa byrokraattista ohjelmatyötä ja rahoitusbyrokratiaa.

Nils-Anders Granvik /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Regeringens redogörelse är en bra kartläggning av de stödinstrument regeringen och riksdagen har till sitt förfogande i regionpolitiken.

I dessa tider då europavalskampanjerna sparkas igång är det på sin plats att komma ihåg att denna redogörelse behandlar kanske det område där de allra flesta finländare har kommit i kontakt med EU-förvaltningen. En väsentlig del av det regionala stöd som kanaliseras ut till regionerna kommer från vår gemensamma EU-kassa.

Utvecklingen har varit positiv. Under våra första år som medlem, dvs. 1995 till 1999, var det ekonomiska stödet för EU-programmet nästan 3 miljarder euro. Under den andra programperioden mellan 2000 och 2006 har summan stigit till 8,5 miljarder, varav EU:s andel är 2,3 miljarder. Summorna visar att EU inte enbart är en byråkratisk maskin nere i Bryssel, utan också en drivmotor med betydelse för våra regioner.

Projektens inverkan på regionerna får vi inte underskatta. Under denna programperiod har man i mål 1- och mål 2-områdena startat 21 000 projekt. Av dessa har merparten riktat sig till småföretagsamhet och utbildning. Tack vare dessa har vi kunnat skapa 45 000 nya arbetsplatser och 7 100 nya företag i mål 1- och mål 2-områdena.

Redogörelsen lägger fram en rad åtgärdsförslag som är värda att stödas. Däremot saknas analysen av en del problem som snedvrider konkurrensen mellan områdena vid stödförfarandet. Jag vill ta ett exempel från min egen hembygd. I Kaustby regionkommun — som hör till Norra Finlands mål 1-område — får ett nystartat företag upp till 35 procent i investeringsstöd, medan samma bolag skulle få 0 procent i stöd i grannkommunen Kronoby som hör till ett nollområde. Stödintensiteten är sextiofem gånger högre på ett mål 1-område än på ett nollområde. (Ed. Pulliainen: Det är sant!)

En kommungräns får inte vara så skarp att den blir konkurrensförvrängande. Mellan ett mål 1- och ett nollområde måste det finnas ett mål 2-område som gör övergången mjukare. Inför nästa programperiod måste man se till att dylika missförhållanden inte uppstår.

Svenska riksdagsgruppen understryker vikten av den linje regeringen företräder, att Finland även under nästa programperiod kan bibehålla mål 1- och 2-områdena i nuvarande omfattning men med de justeringar jag ovan hänvisade till.

Arvoisa puhemies! Puhuessamme aluepolitiikasta meidän on varottava puhumasta ainoastaan ohjelmista ja taloudellisesta tuesta. Alueiden ja maaseudun ei välttämättä tarvitse elää hengityskoneessa jäädäkseen henkiin. Maaseutu voi toki olla elinvoimainen, jos vain edellytykset ovat oikeat.

Muutto maaseutukunnista kaupunkeihin on oravanpyörä, joka on pysäytettävä. Väestöpohjan pieneneminen johtaa verotulojen vähenemiseen. Tämä puolestaan tarkoittaa heikompia palveluja, mikä taas johtaa poismuuttoon. Jokainen uusi työpaikka on kullanarvoinen maaseutukunnalle. Tämän vuoksi meidän on kohdistettava energia edellytysten luomiseen uusille työpaikoille.

Uuden maaseutuyrittäjän on harvoin syytä odottaa suuria tuloksia heti alussa. Tämän vuoksi aikaa vievä byrokratian viidakko yhdessä korkeiden työllistämiskustannusten kanssa saattaa vaikuttaa ylipääsemättömältä esteeltä. Voimmekin siis toivoa, että hallituksen yrittäjyysohjelmassa esitellään juuri maaseutuyrittäjiä koskevat ratkaisut. Joitakin myönteisiä parannuksia on jo tehty, kuten esimerkiksi siirtyminen joustavaan arvonlisäveroasteikkoon, joka kannustaa monia mikroyrittäjiä kehittämään toimintaansa.

Tärkeintä alueiden kannalta olisi kuitenkin investointien liikkeellesaaminen. Ilman investointeja syntyy vain harvoja uusia työpaikkoja. Juuri nyt Suomi on kolmanneksi viimeisellä sijalla yritysinvestointien vertailussa EU:ssa. Tämä on kestämätön tilanne. Kun yrittäjä tai potentiaalinen yrittäjä arvioi, mille paikkakunnalle hän yrityksensä perustaa, ratkaisevia ovat yhteiskunnalliset palvelut, koulutetun työvoiman saatavuus, liikenneyhteyksien rakenne ja yleinen usko alueen tulevaisuuteen.

Selonteossa toistetaan hallituksen alueiden kehittämistä koskeva laaja ohjelma, joka hyväksyttiin tammikuussa. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että hallitus päätti ohjelmassaan vahvistaa maakuntaliittojen yhteistyötä. Lisäksi alueellista yhteistyötä vahvistetaan ja kansalaisten ja luottamushenkilöiden osallistuminen päätöksentekoon varmistetaan. Päätöksentekoprosessin avoimuus tulisi myös taata.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä toivomme, että alue- ja kuntaministeri painaa nämä ohjelmanjulistukset tarkoin mieleensä ennen selvitysmies Jussi-Pekka Alasen Pääkaupunkiseudun kehittämistä koskevan ehdotuksen käsittelyä. Asia on juuri tällä hetkellä lausuntokierroksella Uudenmaan kunnissa.

Kunnallinen itsemääräämisoikeus on keskeinen perusperiaate suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä merkitsee sitä, että yhteistyön tulee tapahtua vapaaehtoiselta pohjalta, ei pakolla. Sama koskee alueellista yhteistyötä. Maakuntaliiton kunnilla tulee olla valta päättää kuntien välisestä yhteistyöstä. Tätä koskien olemme Rkp:ssa hyvin hämmästyneinä panneet merkille alue- ja kuntaministerin ehdotuksen esimerkiksi Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liiton yhdistämisestä — tai ainakin Sipoon kunnan liittämisestä Uudenmaan liittoon. Lähes kaikki kunnat Itä-Uudellamaalla ovat vastustaneet selvitysmies Alasen ehdotusta. Eduskuntaryhmämme lähtee siitä, että hallitus kunnioittaa kuntien ja alueiden itsemääräämisoikeutta ja luottaa niiden yhteistyökykyyn.

Alueellisen kehittämisen lähtökohtana tulee olla yhtäläiset ehdot koko maan elinvoimaisuudelle. On tärkeää, että muu yhteiskuntapolitiikka tukee aluepolitiikkaa. Aluepolitiikka ei ole mikään erillinen osa vaan monien toimenpiteiden summa. Jotta kunta ylipäänsä kykenisi houkuttelemaan sekä yrittäjiä että asukkaita, liikenneyhteyksien pitää olla kunnossa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jatkuvasti muistuttanut sen seikan tärkeydestä, että perustieverkon pitää täyttää nykyajan vaatimukset. Nuorten perheiden valitessa kotinsa rakentamispaikkaa tieverkolla on aivan ratkaiseva osuus. Usein maalla eläminen merkitsee pitkiä työmatkoja, minkä vuoksi teiden laatu ja kunnossapito määräävät asuinpaikan.

Herr talman! Social- och hälsovårdstjänsterna måste vara goda för att motsvara barnfamiljernas behov. Därför har regeringen redan i samband med rambudgeten ifjol fattat beslut om att stöda social- och hälsovården med ytterligare 420 miljoner euro. Årets budgetramsbeslut innehöll ett nytt anslag på 295 miljoner till kommunerna.

Regeringen har flera instrument och morötter för hur regionernas samarbete kunde utvecklas så att hela regionens dragningskraft skulle stärkas. Här har kommunerna själva också ett ansvar för att samarbetet fungerar och att kommunerna inte försöker konkurrera ut varandra inom regionen. Att inom samma region locka innevånare från varandra är ett nollsummespel som inte för regionen framåt. Målsättningen bör vara att genom regionalt samarbete göra hela regionen attraktiv och därigenom hindra en utflyttning.

För att effektivera servicen finns det skäl att se över hur kommunerna bättre kunde samarbeta i att erbjuda hela regionens befolkning service på ett sätt som passar invånarna bäst. Borde man exempelvis kunna erbjuda familjerna dagisplats nära föräldrarnas arbetsplats, trots att den ligger i en grannkommun? Svenska riksdagsgruppen uppmanar därför kommunerna till ett mikrosamarbete på t.ex. nämndnivå mellan kommunerna i regionen.

Arvoisa puhemies! Yliopistot ja korkeakoulut muodostavat ympäristönsä vahvan elinhermon. Hallitus on tämän vuoksi lähtenyt ensimmäisessä budjetissaan panostamaan voimakkaasti yliopistotutkimukseen toivoen tämän painavan jälkensä aluekehitykseen. Samanaikaisesti meidän on muistettava, että suurin koulutuspoliittinen haasteemme on ammatillisessa koulutuksessa. Näinä aikoina, jolloin yli puolet yhdeksäsluokkalaisista valitsee lukiokoulutuksen ja lähes 15 prosenttia vuosiluokasta ei hakeudu minkäänlaiseen koulutukseen, siis peruskoulun jälkeen, meidän on tunnustettava, että ammattitaitoiset ihmiset ovat vähenevä resurssi, varsinkin kun otetaan huomioon, että poistuma työelämästä on suurinta teollisuudessa ja palvelualoilla. Koulutetun työvoiman saatavuus on usein ratkaisevaa yritysten perustamiselle. Tämän vuoksi panostus ammatilliseen koulutukseen kulkee käsi kädessä aluepolitiikan kanssa.

Seutukuntamme ovat monien haasteiden edessä lähimmän kymmenen vuoden aikana. Infrastruktuurin ja palvelujen alasajon vaara on olemassa väestöpohjan pienentyessä. Samanaikaisesti väestön väheneminen on ehkä kaikkein suurin uhka pitkällä tähtäyksellä. Noin kymmenen vuoden kuluessa meillä on kuntia, joiden asukkaista yli puolet on eläkeläisiä. Tämän vuoksi meidän on nyt houkuteltava työkykyisiä sukupolvia muuttamaan takaisin kotiin. Monet seikat viittaavat siihen, että voimme onnistua. Useimmat kaupunkilaiset unelmoivat omakotitalosta maalla. Useimmat vanhemmat haluaisivat mieluummin laittaa lapsensa pieneen kyläkouluun kuin suureen keskuskouluun. Useimmat kokevat maaseudun turvallisemmaksi elinympäristöksi niin vanhuksille kuin lapsillekin jne. Tahtoa on siis jo olemassa. Jäljelle jää edellytysten luominen uusille työpaikoille näissä kunnissa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä muistuttaa, että aika on käymässä vähiin kehityksen kääntämiseksi. Sen jälkeen, kun palvelutoiminnat on ajettu alas vähenevän väestöpohjan vuoksi, paluuta ei enää ole.

Hallituksen päätös alueiden kehittämisestä on hyvä yhteenveto tavoitteista, joiden puolesta Suomen tulee työskennellä. Tässä onnistumiseksi tarvitaan kaikkia käytettävissä olevia välineitä.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Ennen paneutumista selontekoon on syytä tarkastella hallituksen muuta aluekehitykseen vaikuttavaa toimintaa.

Nykyinen punamultahallitus jatkoi täydellisesti sinipunahallituksen kokoomuslaista veropolitiikkaa, jota viime kaudella myös vasemmistoliitto ja vihreät toteuttivat. Vain ansiotuloihin kohdistetut ja eniten hyvätuloisia palkansaajia suosivat veronkevennykset ohjautuvat valtaosin Etelä-Suomen suuriin keskuksiin ja muutamaan muuhun keskuspaikkaan. Näin ollen veropolitiikka on syrjinyt vähävaraisia ja maakuntien ihmisiä. Eläkeläisethän ovat jääneet täysin osattomiksi vero- ja muista eduista. Pienen eläkkeen varassa eläviä on suhteessa eniten maaseudulla ja maan köyhimmillä alueilla. Mittava rahavirta on kääntynyt maaseudulta keskuksiin.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että suuntaamalla veronkevennykset oikeudenmukaisesti esimerkiksi ruuan arvonlisäveron keventämiseen olisi saatu vahva piristys maakuntiin ja maaseudulle. Sama vaikutus syntyisi, jos kansaneläkkeitä korotettaisiin. Keskustajohtoinen hallitus on valinnut kuitenkin aluepoliittisesti virheellisen vero- ja eläkelinjan. Linjaa on syytä pikaisesti muuttaa. Valtion mittavimmat investoinnit ovat suuntautuneet yhä vahvemmin etelän suuriin keskuksiin. Tämä on keskittämiskehitystä, joka on vastoin hallitusohjelman yleviä aluepoliittisia tavoitteita.

Herra puhemies! Hallituksella on mittavat aikeet valtion virastojen ja toimintojen alueellistamiseksi. Näyttää kuitenkin siltä, että hallituksessa valtaa käyttävät sosialidemokraatit vahvoine avainpaikkoineen "huijaavat" keskustaa. Hallitusohjelmassa todetaan: "Valtion toimintojen sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle toteutetaan maan tasapainoista kehitystä edistäen, alueiden olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen ja tukien." Vain muutama päivä sitten SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman väitti lehtihaastattelussa, että tuo maininta tarkoittaa sitä, että vain uusia toimintoja ja virastoja voidaan sijoittaa Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tämä tulkinta vie pohjan koko valtiosihteeri Volasen johdolla tehdyltä työltä. Keskustaa ja maakuntia on narutettu todella raskaasti. EU:n kemikaalivirasto olisi uusi toiminto, mutta sekin sijoitetaan Helsinkiin.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että edessä on maakuntien ja aluepolitiikan kannalta erittäin tärkeitä ratkaisuja. Maatalouden alasajosuuntaus EU:n säätelemin ehdoin jatkuu. Kuntien valtionosuusuudistusta odotellaan pelonsekaisin tuntein. Pelätään sen uhkaavan imeä voimavaroja maakunnista. Infrastruktuurihankkeiden, kuten teiden, rautateiden ja tietoliikenteen, kehittäminen on erittäin tärkeää. Hallitus teki oikein väyläohjelman liikenneinvestoinneista, mutta se on torso, koska rahat puuttuvat. On huolestuttavaa, että hallitus ei aio käyttää edes valtion omaisuuden myyntituloja tuottavien infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen kaikkialla maassa. Keskustalla on mahdollisuus näyttää näissä asioissa poliittinen voimansa ja pitää lupauksensa, mutta SDP:llä on valta, jonka käyttö ei rajoitu vain poliittisiin virkanimityksiin, vaan myös alue- ja rakennepolitiikkaan ja investointien suuntaamiseen.

Vanhasen hallituksen aluekehitykseen vaikuttavat teot ovat olleet tähän asti melko maakuntavihamielisiä. Ryhmäjohtaja Backmanin puheiden perusteella muutosta ei ole odotettavissa — valitettavasti.

Herra puhemies! Menen nyt varsinaisesti selontekoon ja sen herättämiin ajatuksiin.

EU-jäsenyyden ajan on harjoitettu ohjelmaperusteista aluepolitiikkaa. Alusta alkaen Suomessa on laiminlyöty niin sanotun lisäysperiaatteen toteuttaminen. Omat varat ovat vähentyneet, vaikka niiden piti säilyä ennallaan ja EU-rahoituksen piti tulla niiden lisäksi. Kun EU-jäsenyys on eri tavoin lisännyt keskittymiskehitystä ja eriarvoistumista, ei alueellinen kehitys Suomessa ole ollut erityisen positiivista. Maaseudun autioituminen on jatkunut, ja samalla tulevaisuudenusko on hiipunut. Yhä vain esimerkiksi yritystukilaki kieltää kuntia siirtämästä investointitukietuutta yrityksille, jolloin koko tärkeän tuen teho on menetetty.

Valtiontilintarkastajien kertomuksesta antamassaan tuoreessa mietinnössä valtiovarainvaliokunta totesi, että ohjelmaperusteinen aluepolitiikka ei ole tehonnut vaikeimmilla alueilla. Vastinrahaa ei löydy järkeviinkään hankkeisiin eikä EU-rahoitusta haluta aina edes hakea byrokratian takia. Alkuvaikeudet olivat ymmärrettäviä, mutta nyt pitäisi asioiden sujua jo hyvin. Vuonna 2000 voimaan tullut rakennerahastolaki paransi jonkin verran tilannetta. Maakuntien yhteistyöryhmät ja yhteistyöasiakirjat ovat selkeyttäneet menettelyjä. Byrokratia on kuitenkin edelleen suuri. Joustavuuden ja nopeuden lisääminen on tarpeen.

Kansallisen aluepolitiikan uudistamisesta kokemukset ovat vielä vähäiset, koska alueiden kehittämislaki tuli voimaan vasta viime vuonna. Se toi maakuntaohjelmat ja niihin pohjautuvat toteuttamissuunnitelmat. Ohjelmia ja suunnitelmia laaditaan yhä enemmän, ja ne ovat usein päällekkäisiäkin. Sen sijaan maakuntien todelliset vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi valtion talousarvioon ovat edelleen kohtuuttoman heikot.

Herra puhemies! Hallitusohjelman keskeisten tavoitteiden toteuttamiseksi on työskennellyt kolme selvitysmiestä. Selvitysmies Esko Riepulan esitykset maakuntatason päätöksenteon uudistamisesta eivät vaikuta erityisen onnistuneilta. Maakunnissa pitäisi selkeästi edetä todellisen demokraattisen päätöksenteon suuntaan. Yhdistämällä kunnallishallintoon perustuva ja valtionhallinnon edustajien päätöksenteko yhdeksi on juridisestikin ongelmallista. Lisäksi voi kysyä, toteutuuko siinä esimerkiksi Euroopan neuvoston edellyttämä aluehallinnon kansanvaltaisuus. Päätöksenteko tulisi antaa maakuntien väestöön, elinkeinoelämään ja etujärjestöihin pohjautuvalle elimelle, ellei varsinaiseen vaaleilla valittavaan maakuntahallintoon rohjeta siirtyä. Valtion viranomaisten tulisi joka tapauksessa olla asiantuntija-asemassa.

Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen Pääkaupunkiseutua ja Uuttamaata koskevat uudistusesitykset on laajasti tyrmätty. Ottamatta tarkemmin kantaa Pääkaupunkiseudun kunnallispoliittisiin erityiskysymyksiin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että alueen kuntien tulee nopeasti pyrkiä ratkaisuihin omien suurten ongelmiensa suhteen. Kilpailukykyinen ja kehittyvä Pääkaupunkiseutu on välttämätön kansainvälisessä kilpailussa ja koko maan etu. Se on koko kansantalouden veturi, joka ei saa yskiä. Kuitenkin on samanaikaisesti varottava sitä, että Pääkaupunkiseutu ei ime voimavaroja yli sen, mikä on välttämätöntä.

Tärkein aluepolitiikan sisällön suhteen on selvitysmies Eino Siuruaisen työ, jonka tuloksissa tärkeintä on teknologiarahoituksen alueellisen hyödyntämisen tehostaminen. Näitä varoja on käytettävissä lähes 150 miljoonaa euroa vuodessa. Niitä ei jaeta alueellisesti, eikä siihen sellaisenaan liene viisasta pyrkiäkään. Kuitenkin selvitysmiehen ehdotusten mukaisesti tätä mittavaa rahoitusta tulee hyödyntää nykyistä paljon paremmin kaikkialla maassa. Innovaatioita syntyy kaikissa maakunnissa.

Tekesin työpaikat ovat keskittyneet Pääkaupunkiseudulle. Yli 200 asiantuntijasta runsas kaksi kolmasosaa on Helsingissä ja loput te-keskuksissa eri puolilla maata. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Vtt:n lähes 3 000 työntekijästä noin 800 työskentelee Espoon ulkopuolella. Siuruaisen ehdotusten mukaisesti tulee nykyisten te-keskusten teknologiayksiköiden lisäksi viiteen Pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen kasvukeskukseen perustaa Tekesin alueyksiköt. Niiden tulisi olla fyysisesti te-keskusten yhteydessä, ja ne voisivat erikoistua sopivalla tavalla.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa, että teknologiaosaaminen ja -rahoitus on kytkettävä vahvasti yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten sekä yritysten kesken tehtävään yhteistyöhön. Aluepolitiikassa keskeistä on maakunnissa ja alueilla olevan potentiaalin hyödyntäminen. Innovaatiotoiminnan voimakas tukeminen on avainasia. Innovaatioketju alkaa tutkimuksesta ja ideasta ja päättyy liiketoimintaan. Siinä on monia vaiheita. Kaikkia vaiheita on tuettava ja edistettävä. Tässä toiminnassa teknologiarahoituksella on keskeinen merkitys. Eduskuntaryhmämme tukee selvitysmies Siuruaisen esityksiä.

Herra puhemies! EU:n alue- ja rakennepolitiikka on mittavien muutosten kohteena. Käytettävissä olevien ehdotusten perusteella ei ole mahdollista arvioida kokonaisuutta, koska monet asiasisällöt ja rahoituksen kokonaistasokin ovat vielä avoinna.

EU:n rahoituskehysehdotuksessa 2007—2013 komissio lupaa kolminkertaistaa panostuksen t&k-rahoitukseen. Vanhasen hallitus kuitenkin iskee säästöt juuri tähän ja tyytyy kaksinkertaistamiseen. Suomen kannalta ei ole viisasta leikata juuri tätä lisäpanosta. Päinvastoin hallituksen on huolehdittava siitä, että Suomi saa näistä varoista osuutensa ja toimii siten, että kansallisia varoja ei samanaikaisesti leikata. Vain tutkimukseen, kehitykseen ja opetukseen sekä teknologiaan panostamalla EU voi saavuttaa Lissabonin strategian ja Göteborgin kestävän kehityksen tavoitteet ja voi pärjätä kiristyvässä globaalissa kilpailussa.

Suomen koheesioneuvottelutavoitteiden asettaminen on erittäin haasteellista. Kokonaisrahoitus ja varojenjakoindikaattorit pitää asettaa siten, että molemmat palvelevat sekä unionin laajuista oikeudenmukaisuutta että Suomen olosuhteita ja tarpeita. EU:n alue- ja rakennepoliittisten rahoitusvälineiden lukumäärän vähentäminen on perusteltua. Hallintomenettelyjä on yksinkertaistettava. Ohjelmien tarkastustoiminnan maittainen suhteellistaminen on myös viisasta. Sen sijaan tarkastusten jättäminen suurelta osin jäsenmaiden viranomaisten vastuulle on arveluttavaa, kun tiedetään mittava korruptio ja heikko hallinto muun muassa monissa uusissa jäsenmaissa.

EU:n uskottavuus ja hyväksyttävyys erityisesti uusien jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa riippuvat erittäin voimakkaasti siitä, miten unioni onnistuu työllisyyden parantamiseen tähtäävissä tavoitteissaan ja miten kansalaisten sosiaaliturva kehittyy. Saksan ja monen muun EU-maan talousongelmat eivät lupaa hyvää koko unionille.

Herra puhemies! Rahapanostusten rinnalla Suomen alue- ja rakennekehityksen kannalta on erittäin tärkeää se, että EU-säädökset kirjoitetaan siten, että pohjoinen ja itäinen Suomi säilyy korkeimman aluetukiluokituksen sisällä. Valitettavasti edes näiden alueiden asemaa ei ole turvattu Suomen EU-liittymissopimuksessa. Yhtä tärkeää on se, että nykyinen tavoite 2 -alue säilyy tukioikeuksien piirissä. Myös läntisessä ja eteläisessä Suomessa on laajoja taantuvia maaseutu- ja rakennemuutosalueita, joille riittävä tuki on täysin välttämätöntä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttääkin, että hallitus pitää EU:n alue- ja rakennepolitiikkauudistusneuvotteluissa loppuun asti tiukasti kiinni sekä pohjoisen ja itäisen Suomen korkeimmasta aluetukiluokituksesta että myös läntisen ja eteläisen Suomen tavoite 2 -alueiden tukioikeuksista valtiontukimahdollisuuksineen. Lipsuminen näistä tavoitteista olisi alue- ja rakennepolitiikan konkurssijulistus, johon keskustavetoisella hallituksella ei voi olla varaa. Sosialidemokraattejakin pitäisi kiinnostaa ainakin taantuvat teollisuuspaikkakunnat.

Tärkeää on huolehtia myös rajat ylittävästä yhteistyöstä. Venäjä on vapusta alkaen Keski-Euroopasta katsoen entistä lähempänä EU:ta. Suomen erityisasema, jota ei ole tähänkään asti riittävästi osattu Suomessa hyödyntää, menetetään, ellei hallitus voimakkaasti lisää toimeliaisuuttaan sekä kansallisesti että EU:ssa Venäjän suhteen.

Herra puhemies! Suomesta tulee lähivuosina erittäin suuri nettomaksaja Euroopan unionissa. Nettomaksuosuutemme kasvaa muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta jopa lähelle miljardia euroa vuodessa. Suomesta tulee EU:n laajenemisen laskun suhteellisesti suurimpia maksajia. Hyöty laajenemisesta uhkaa valua kansainvälisille suuryhtiöille, joita Suomessa on yhä vähemmän. Todellinen nettomaksuosuutemme kasvaa vielä numeroiden esittämääkin enemmän. Eteen nousee väistämättä kysymys siitä, onko perusteltua kierrättää suomalaisia verovaroja paisuvan EU-byrokratian kautta takaisin Suomeen. Paljon varoja jää matkalle, ja sekin, mikä palautuu, saa mukaansa EU:n tiukat säädösrajoitukset, joiden sisältöön pystymme lähitulevaisuudessa vaikuttamaan yhä vähemmän. Laajassa EU:ssa pian määräenemmistöllä tehtävät päätökset uhkaavat koitua meille kipeiksi, kun niitä panemme EU-tuomioistuimeen joutumisen uhalla täytäntöön. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis avaamaan keskustelun sekä maatalouden että alue- ja rakennepolitiikan perusteellisesta uudelleenarvioinnista. Suurempi itsenäisyys olisi aluepolitiikassakin mahdollisuus, ei uhka.

Timo  Soini  /ps (ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Pulliainen: Ajattelitteko puhua talonpojan tappolinjasta?) — Muun muassa. — Arvoisa herra puhemies! Jouluna näytetään perinteisesti elokuvaa Ihmeellinen on elämä, jossa James Stewart joutuu kovien vaiheiden jälkeen oppimaan elämän perusasioita. Tämä elokuva ja sen nimi tuli mieleeni, kun ajattelen keskustapuoluetta, että ihmeellinen on elämä, kuinka vuodessa voi kaikki muuttua auvoisaksi ja ruusuiseksi. Keskusta hyrisee nyt tyytyväisyyttä kuin vanha kehruujenny, kun maaseutu lipuu kohti hiljaisuutta. Ihmeellinen on elämä siinäkin suhteessa, että entinen ministeri, jos nyt kansankielellä sanoisin, Martti "Komea" Korhonen oli kepun erityisen suojeluksen kohteena, jota vietiin monta aikaa tuolla kuin litran mittaa niin, etteivät jalat maata tavanneet, kuinka Korhonen tyhjentää ja rampauttaa koko maakuntien Suomen. Nyt sitten käytännössä samanlaista politiikkaa jatkavalla Vanhasen hallituksella on kaikki keskustan mielestä oivasti reilassa ja Suomi pärjää EU-Suomessa ilman suuria vaikeuksia.

Arvoisa puhemies! Aluepolitiikka on ollut Suomessa yhdessä siihen melko pitkälti liittyvän maatalouspolitiikan kanssa melkoinen kompastuskivi, jonka onnistumisella ei juuri yksikään hallitus ole vielä viime vuosikymmeninä päässyt kehuskelemaan, ainakaan jos kylmiä tosiasioita katsotaan perusteena. Kehitysalueet ovat tyhjentyneet tasaista vauhtia ensin Ruotsiin ja sen jälkeen Ruuhka-Suomeen. Tällä hetkellä varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen vaikeimmilla alueilla käydään enää epätoivoista viivytystaistelua mummovoimin lopullista autioitumista vastaan.

Tähän saakka kehitysalueet ovat yrittäneet kamppailla työpaikoista ja nuoristaan lähinnä eteläisen Suomen kasvualueiden kanssa, mutta nyt on globaalin kehityksen myötä tullut mukaan uusi rintama, kansainvälinen kilpailu. Tästä lienee osuva esimerkki Kemijärvellä, jonka ed. Mustajärvi varmaan Salcompin muodossa hyvin tietää, että yhtenä synkkänä päivänä työpaikkoja lähti Kiinaan kilpailukyvyn nimissä. Näitä tapauksia tulee olemaan valitettavan monia, ja pelkään pahoin, että kehitys tähän suuntaan on vasta alkamassa. Mikä siis olisi sellainen salainen ase, jolla Suomen syrjäalueet voisivat pitää vähäiset työpaikkoja tarjoavat yrityksensä ja saada jotain lisääkin? Siinä meillä on yhteinen tehtävä, kun sen ratkaisisimme.

Arvoisa puhemies! Suomella oli maamme EU-jäsenyyden toteuduttua oma etsikkoaikansa käyttää hyväkseen unionin tarjoamia mahdollisuuksia aluepoliittisiin tukiin. Tätä juhlaa ei enää ole jatkossa tulossa. Aivan niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, olemme tanakka ja hanakka nettomaksaja, aivan niin kuin ed. Jaakonsaari on vielä tämän lisäksi iloinenkin nettomaksaja. Tätä iloa meillä kyllä tulee piisaamaan. Valitettavasti tämä tilaisuus siis meni, ja jos vertaamme itseämme vaikkapa Irlantiin, Irlanti nosti itsensä EU-tuilla ja rohkealla talous- ja veropolitiikalla suosta, jossa me tarvomme edelleen. Olemmeko me vähän liian kilttejä lypsämään meille tukieuroja tai apuja? Kannattaisi hallituksen, kun se aina niitä selvityksiä tekee, lähettää vaikka minut tai ed. Pulliainen, meissä on sen verran särmää, erityistehtäviin sinne vähän neuvottelupöytään tönöttämään, niin ainakin muutama ilta ja yö menisi, ennen kuin nimi tulisi paperiin, ja saattaisi tulla vähän tulostakin. Tämä on vähän liian löysäniskaista toimintaa, että halutaan päästä nopeasti sieltä takaisin ja kaikki käy. Jääkiekkotermein meidän ylivoimatilanteemme on nyt ohi, ja tästä eteenpäin puskemme alivoimalla, ja maalien teko alivoimalla, ei se mahdotonta ole, mutta se on vaikeaa.

Kovahermoisena miehenä luin tämän aluepoliittisen selonteon. Se vaati paljon tarmoa ja pitkiä junamatkoja, jopa matkan Brysseliin, mutta johan tuo luettua tuli. Kun kansallista hallinnointia ja vaikuttavuutta käsitelleen pääkohdan tankkasin, en muuhun lopputulokseen voinut tulla kuin siihen, että ei ole ihmekään, ettei saaduilla tukimiljoonilla ole saatu aikaan tämän merkittävämpiä vaikutuksia. Näyttää siltä, että olemme onnistuneet sotkemaan itsemme täydellisesti EU:n tiheäsilmäisen tukiverkon silmukoihin luomalla sellaisen byrokratiaviidakon, ettei sen läpi pysty uimaan pieninkään elinvoimainen yrityssintti. En ihmettele yhtään, ettei todellisia elinkeinotoiminnan piristysilmiöitä ole juurikaan näkynyt. Aivan kuten ministeri Manninen, joka ilokseni on paikalla, totesi esittelypuheenvuorossaan, pitäisi olla vaikuttavampia hankkeita enemmän. Nyt tämä on pikkuisen ollut pirstottuna, pieninä palasina niin kuin pienen ja köyhän ihmisen leipä maailmalla, eikä ole saatu vaikuttavuutta tarpeeksi.

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin vakuuttunut siitä, että hyvälläkään yritysidealla ei välttämättä tukia hakemaan lähtevä yritys tai yhteisö pysty pääsemäänkään alkua pitemmälle ilman eurojuristiikkaan ja tukijärjestelmiin erikoistunutta juristia. Maalaisjärjellä tarkasteltuna Suomen ongelma ja samoin pahin virhe kuluneiden jäsenyysvuosien aikana EU:n rakennetukien hyödyntämisessä onkin ollut hankkeiden pirstaleisuus. Kun yhteisö pyrkii selonteonkin mukaan toteuttamaan laajoja ja monivuotisia alue- ja rakennekehitysohjelmia, on Suomessa jo pelkästään nykyisellä ohjelmakaudella käynnistetty jo yli 21 000 hanketta. Vuosittain hankkeiden lukumäärä on keskimäärin 5 600. Kun koko rahoitus on ollut yhteensä hieman yli 3 miljardia euroa, josta EU:n osuus on ollut 1,4 miljardia, ei yhdelle hankkeelle liikene keskimäärin kuin 1,5 miljoonaa euroa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että olisikohan ollut suuntaaminen ja vaikuttavuus parempi, kun ei olisi näin pirstaleinen ollut tämä palapeli. Irlanti teki hieman toisin, ja se on nyt päässyt suosta, mutta sitä uhkaavat uudet ylikuumenemisen vaarat. Siellä alkavat olla jo lapsiperheet elinikäisiä asuntosäästäjiä, eli se on mennyt toisella tapaa yli.

Arvoisa herra puhemies! Kuten jo puheeni alussa totesin, suomalainen aluepolitiikka on kautta aikain ollut melko ponnetonta ja linjatonta eikä sillä suuresti ole pystytty sääntelemään yritysten sijoittautumista tai työpaikkojen syntymistä ja häviämistä. Nämä ajathan ovat ohi, kun Outokumpua, Enso Gutzeitia ja tällaisia tehtiin valtion rahalla. Se aika on ohi, ja nyt olemme kyllä suoraan sanoen suossa tämän kehityksen osalta tuolla syvällä maaseudulla. Eivät ainoastaan syrjäkylät vaan pienet kaupungit ja kaupunkikeskuksetkin ovat lujilla. Kun katsotaan Itä-Suomen tilannetta, niin kuinka yritykset sinne sijoittautuvat, kun nuoret ja ammattitaitoiset ihmiset muuttavat etelään. Uhkakuva vanhus- ja vanhapoikareservaateista näyttää kyllä valitettavan hyvin käyvän toteen.

Mutta hallituksenhan pitää olla optimisti ja uskoa luova, että jotain uutta ja parempaa olisi tulossa. Se on yksi asia, että ihmiset, jotka haluavat palata kotiseuduilleen työuransa tehtyään, voisivat olla yksi tällainen ikään kuin paluumuuttajaryhmä. Onhan jo tutkittu, että esimerkiksi kesäturisteilla ja kesämökeillä oleilulla aika moni kyläkauppa pysyy, mitä vielä jäljellä on, hengissä.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana sitten vielä siitä, mitä voitaisiin tehdä. Kyllä meidän on tehtävä sellaisia toimenpiteitä radikaalimmin ja laajemmin, mitä esimerkiksi ed. Rantakangas täällä sanoi, näitä verovapauskokeiluja ja helpotusasioita. Niiden kautta on pakko lähteä liikkeelle, ei tuolla tundralla muuten pärjää. Ei siellä samoilla eduilla voi pärjätä kuin täällä. Yritysten kautta se tukeminen on tehtävä ja esimerkiksi verohelpotusmallilla, eli jos joku yritys sinne lähtee, sitä tuettaisiin verohelpotusten kautta.

Arvoisa herra puhemies! En malta olla yhteiskuntafilosofiaa hieman harrastamatta, eli poliittinen moniarvoisuus on merkki siitä, että on elinvoimainen ja suhteellisen hyvin pärjäävä kunta. Kotikaupunkini Espoon valtuustossa ovat kaikki eduskuntapuolueet edustettuina, ja siellä on innovatiivisuutta ja hyviä ideoita, ainakin jos kuuntelevat, saatavilla, mutta missä on keskustan määräenemmistö, siellä on hiljaista, puhumattakaan, että jos kunnassa on vasemmistoenemmistö, niin se on kyllä taantuva alue. Tämä poliittinen diversiteetti, hienosti sanottuna, takaa myös parhaat ideat. Muutenhan voi käydä niin, että on kuin taruolento sellainen kunta, mikä voi hyvin, jossa on siis kepulainen määräenemmistö tai vasemmistoenemmistö. Se on yhtä suuri taruolento kuin kepulainen teekkari tai köyhän asialla oleva salonkisosialisti.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä Pääkaupunkiseudusta. Asun itse Espoossa, ja täällä on nyt kehotettu meitä yhdistymään ja yhdistämään. Ei se ole ratkaisu. Meillä on kriittistä massaa palveluille ja muille, runsaat 200 000 asukasta Espoossa, Vantaalla, Helsingissä. Pistetään nämä rakenteet toimimaan, sitten Ytv-alueella, siis ympäristönhoidossa ja liikenne- ja kaavoitusratkaisuissa, voi olla yhteistyötä, mutta jos se lyödään yhdeksi suurkunnaksi, niin kohta ruvetaan valitsemaan taas kunnanosavaltuustoja. Kyllä siitä muutama valtiotieteen ylioppilas gradunsa tekee, mutta ei siitä mitään muuta hyötyä ole.

Sitten, kun meillä oli erinomainen tilaisuus tehdä linjapäätös, esimerkiksi hyvin suuri investointi, Vuosaaren jättisatamahanke, niin tietysti Helsinkiinhän se piti tuoda. Jos olisi aluepoliittisesti ajateltu, se olisi viety Haminaan, Kotkaan, Raumalle, Poriin ja tässä tehty suuri linjakysymys, mutta ei, tänne se tuotiin, ja valitusrumbaa riittää varmaan vielä ensi vuosikymmenenkin puolelle. Jos ajattelee nyt Itä-Suomea laajemminkin ja esimerkiksi Kymenlaaksoa, niin jos me elää meinaamme, niin Venäjälle päin — Pietarissa on enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa — satamayhteydet ja liikenneyhteydet ovat erittäin tarpeen. Kutostien korjaus uinuu, vaikka sen puolesta on täällä koetettu taistella vähän niin kuin sivustakin. (Ed. Rönni: Koko ajan korjataan!) — Koko ajan korjataan, mutta vähän män ja hitaasti.

Ylipäätäänkin, arvoisa herra puhemies, liikennepolitiikka voisi olla merkittävä osa aluepolitiikkaa. Mutta aivan kuten ed. Kankaanniemi täällä todisti, hankkeethan ovat hyviä, mutta rahaa ei ole, aivan niin kuin Venäjällä perustuslaki oli erinomainen, mutta ei se toiminut. Eli pumaga on pumaga ja praktika on praktika, eli näin tässä on käynyt. Suomen tieverkko on pahasti rappioitunut ja rappeutuu edelleen, ellei tiemäärärahojen tasoja saada nostetuksi sille tasolle kuin ne kuuluvat. Varsinkin syrjäseutujen pientiestö on osan vuodesta lähes liikennekelvottomassa kunnossa. Tämä merkitsee sitä, ettei sinne mikään yritys edes harkitse sijoittumista, kun ei logistiikka pelaa. Ne ovat siellä oman onnensa nojassa. Nykypäivän lyhyet toimitusajat ja raaka-aineiden pienet varastot vaativat lähes päivittäistä toimintaa ja liikenneyhteyttä ilman häiriön riskiä. Tämä olisi sellaista toimintaa, mikä olisi aivan olennaista näissä asioissa, aivan kuten taisi olla ed. Granvik, joka Kaustisen seudulla tietää ahkeria ihmisiä, mutta jos alkaa infra tekemään teppostaan, niin kyllä siellä on aika vaikea tulla jatkossa toimeen.

Mutta jotakin hajasijoitusta minäkin kannatan. Yhden tai kahden puhelinkeskuksen rahtaaminen Kuhmoon tai Lappeenrantaan ei mitään merkitse, mutta tämän paljon esillä olleen Kansaneläkelaitoksen minä kyllä antaisin mielelläni vaikka Kajaaniin, Kuopioon tai vaikka Rovaniemelle, koska sinnehän nyt on näitä jäsenkirjavetoisia virkamiehiäkin tulossa ja maksukykyistä veronmaksajaa, niin menisivät siinä samalla sitten, että sielläkin veropohja tulisi kuntoon. Se voisi olla semmoinen todellinen hajasijoituskohde. Samoin sellaisilla kohteilla, joissa on asiointi joko netissä tai puhelimitse, ei ole niin tarkkaa, missä ne sijaitsevat, kunhan ne toimivat. Mutta ei ole mitään järkeä hyvin toimivia laitoksia tundralle ruveta kuskaamaan eikä kärräämään. Se olisi aivan yhtä älykästä kuin EU:n toiminta on Brysselin ja Strassbourgin välillä viedä mappeja ja ihmisiä joka kuukausi.

Arvoisa herra puhemies, ihan lopuksi: Kysymys on kansalaisten tasavertaisuudesta palvelujen osalta. Kaikkihan me tiedämme, että verot kannetaan yhtäläisesti vaikka pitkospuiden takaa, mutta liikkumista ei taata yhdenvertaisena kaikille suomalaisille. Sama on tilanne myös yhteiskunnan tarjoamien palveluiden kohdalla, kuten posti-, viranomais-, terveys- ja poliisipalvelut. Jos nämä rupeavat taantumaan, niin kuin nyt tekevät, on tullut rauha Suomeen, niin kuin EU sanoo, mutta ikävä kyllä hautausmaan rauha.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuorojen käyttäjiä hyvästä keskustelusta ja, voi sanoa, pääosin hyvin rakentavasta suhtautumisesta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, joissa käytettiin totuutta hieman säästeliäästi.

Ensinnäkin haluan todeta, että niin kuin ed. Tahvanainen ja eräät muutkin totesivat, meillä onneksi on hallinnossa jatkuvuus. Näin on, meidänhän kehitys perustuu tuollaiseen, niin kuin hienosti sanotaan, inkrementaaliseen lähestymistapaan, eli vähitellen, pienten muutosten kautta, viedään kehitystä eteenpäin. Tämä on osoittautunut noin yleisestikin ottaen hyväksi tavaksi, eli aluepolitiikassakin on sekä jatkuvuutta että muutosta.

Kun ed. Korhonen täällä totesi, että mikään ei ole muuttunut, ja sen jälkeen sitten totesi, kuinka surkeaa tämä aluepolitiikka on, niin hän välillisesti todisti omasta mielestään, että hänen johtamansa aluepolitiikka oli yhtä surkeata. No, minä en tähän voi tietysti yhtyä, koska kyllähän aikaisempi ministeri Korhonenkin teki erittäin hyviä pohjatöitä muun muassa alueellistamisen osalta ja monien muiden osalta. Vaikka ed. Korhonen väitti, että alueellistamisessa ei ole mitään tapahtunut, niin kyllä tämän ensimmäisen vuoden aikana nykyinenkin hallitus on tehnyt vähintään yhtä paljon ellei enemmänkin päätöksiä kuin edellinen hallitus. Poliisiammattikorkeakoulu on päätetty siirtää Tampereelle, Ulkomaalaisvirastosta tulee osa Lappeenrantaan, Kuhmo vakinaistetaan, sitä laajennetaan, puolustusministeriö on päättänyt periaatteessa siirtää sotilassairaalaa Lahteen, työministeriö työvoimahallinnon puhelinkeskuksen kokonaisuudessaan Kemijärvelle, ja alueellistamiseen rinnastettavasta muuttoilmoituspuhelujen siirtämisestä Kemijärvelle olen tehnyt myöskin periaatepäätöksen. Aivan lähiaikoina on odotettavissa päätökset poliisin tekniikkakeskuksesta ja Väestörekisterin tietystä osasta.

Ed. Kurvinen totesi täällä minun mielestäni sinänsä hyvin rakentavassa puheenvuorossaan, että kokoomusryhmä edellyttää, että Pohjois- ja Itä-Suomi tulevat korkeimman tuen alueiksi ja että nykytaso olisi säilytettävä tavoite 2 -alueella. Tämä on täysin myöskin hallituksen tavoitteen mukaista, ja toivoisinkin, että koska todellista erimielisyyttä ei ole, sen tyyppinen kiistely lopetettaisiin, jota kokoomus on julkisuuteen esittänyt, koska sen julkisuudessa pitäminen ainoastaan vahingoittaa Suomen mahdollisuuksia menestyä neuvotteluissa.

Kun ed. Korhonen myöskin puuttui tähän rakennepolitiikkaan ja totesi, kuinka sitä huonosti hoidetaan, haluan muistuttaa, että ministeri Korhonen loppuaikoina maakuntaan kylvi sellaista käsitystä, että nämä aluepoliittiset määrärahat tavoite 1 -alueella tulevat alenemaan jopa 70 prosenttia ja että siihen maakuntien pitää valmistautua. Ensimmäinen tehtäväni oli tuoda julkisuuteen näkemys, että tällainen itsesäälissä kieriskely on syytä lopettaa, kääriä hihat ja ryhtyä toimiin sen hyväksi, että alue- ja rakennepolitiikan voimavarat voidaan säilyttää suurin piirtein nykyisellä tasolla. Näin hallitus on tehnyt, ja uskon, että tässä asiassa saadaan ihan positiivisia tuloksiakin.

Edelleen täällä on sekä ed. Kurvisen että ed. Korhosen puheenvuoroissa todettu, että aluekehittämisohjelmasta puuttuvat kaikki konkreettiset toimenpiteet. Kun tätä asiaa on valtioneuvostossa käsitelty, niin yleinen arviointi oli, että verrattuna aikaisemmin, ministeri Korhosen aikana, hyväksyttyihin valtakunnallisiin tavoitteisiin tässä nykyisessä on liikaa konkretiaa ja että pitäisi arvioida sitä, onko valtakunnallisiin tavoitteisiin syytä kuinka paljon merkitä yksityiskohtaisia esityksiä, joita niitäkin on tuolla ehdotuksissa. Eivätkä ne kaikki ole täysin kyllä virkamiesten käsialaa. Olen omakohtaisestikin kohtia sinne kirjoittanut. Tämä tiedoksi, jos ministeri Korhosen aikana näin ei ole ollut tapana.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin voi todeta, että aluepolitiikalla hallitus pyrkii todella vaikuttamaan myöskin alueelliseen kehitykseen emmekä me hyväksy sellaista käsitystä, jota aikaisemmin on ruokittu eräiden puolueiden taholta, että politiikalla ei voi vaikuttaa alueelliseen kehitykseen eikä kannata yrittääkään vaikuttaa. Me olemme hallituksessa sitä mieltä, että politiikalla voidaan ja pitää yrittää vaikuttaa, vaikka päivänselvää on, että politiikan mahdollisuudet vaikuttaa ovat toimintaympäristön muuttuessa kaventuneet verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

No, joka tapauksessa voi olla monta mieltä, onko mitään saatu aikaan, onko asenne tai muu vaikuttanut, tietysti sen ohella, että myöskään talous ei ole kasvanut aivan toivottavalla tavalla. Mutta kun viimeisimpien kuukausien väestötilastot ovat valmistuneet, on havaittu, että täällä Pääkaupunkiseudun ydinkunnissa on ollut muuttotappiota, minulle kerrotun mukaan aina Espoota myöten, kun esimerkiksi Lapissa parin ensimmäisen kuukauden aikana oli muuttovoittoa aikaisempien vuosien synkkien menetysten vuoksi. Näin ollen voidaan todeta, että toivottavasti — ja uskon näin — siihen on vaikuttanut muukin kuin yleinen taloudellinen kehitys ja että tämä voisi olla alku sille, että tasapainoisempi alueellinen kehitys maassa on alkamassa.

Ehkä vielä on syytä todeta entiselle ministeri Korhoselle, kun hän on todennut, kuinka meillä on maakuntia liikaa ja kuinka meillä on kuntia liikaa: Teillä oli mahdollista neljä vuotta tätä asiaa hoitaa enkä havainnut erityisiä tuloksia. Minun käsitykseni mukaan ensi vuoden alusta esimerkiksi tapahtuu kuntaliitoksia enemmän kuin ministeri Korhosen toimikaudella yhteensä.

Ed. Kankaanniemi otti esille tämän t&k-rahoituksen, kuinka hallitus on esittänyt, että sitä ei kolminkertaistettaisi. Hallituksen lähtökohta on siinä se, että pitää ensinnäkin kysyä, voidaanko hyvin lyhyessä ajassa järkevällä tavalla käyttää kolminkertainen määrä määrärahoja, ja se, mitä Suomi voi siitä saada, riippuu hyvin pitkälle siitä toteuttamismuodosta ja -tavasta, jolla tätä lähdetään toteuttamaan. Täytyy muistaa, että Suomi on Ruotsin jälkeen toiseksi eniten tähän voimavaroja käyttävä maa Euroopan unionissa, ja ainakaan meillä ei ole tässä yhteydessä se kolminkertaistaminen ollenkaan välttämätön toimenpide. Jos me voimme ne kaksinkertaistaa, sekin on erittäin hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan vielä lopuksi tästä liikenneasiasta. Toivon, vähän savolaista sanaa lainatakseni, että älkää nyt hötkyilkö, odotetaan, että hallitus hoitaa tätä asiaa. Minä luulen, että tässä päästään vielä ihan kohtuulliseen lopputulokseen. Tässä on aikaa, koska nykyiset merkittävät hankkeethan kestävät vuosille 2005—2006 ja sen jälkeen alkaa uusi kausi, niin että vähän aikaisemmin täytyy tehdä lopulliset päätökset.

Kiitoksia tästä keskustelusta!

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen otti esille EU:n tulevan rahastokauden luokituksen. Hän sanoi, että hallitus pyrkii tavoitteeseen, että Itä- ja Pohjois-Suomi ovat edelleen korkeimman tuen piirissä. Näin myös kokoomus tavoittelee, mutta kokoomus tavoittelee sitä, minkä hävisi äänestyksessä suuressa valiokunnassa, että se olisi korkein luokitus, koska sillä luokituksella on merkitys. Se vaikuttaa yritystukiin, se vaikuttaa kuljetustukiin, ja ennen kaikkea kakkostukiryhmässä on huomattavasti vähemmän käytettävissä rahaa kuin ykkösalueella. Näin ollen kakkosalueen päälle tehtävä keinotekoinen lisäraha on helpommin lähtemässä pois verrattuna siihen, että olisimme korkeimmassa luokituksessa mukana.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen kyllä käyttää todella säästeliäästi totuutta ja hakee ilmeisesti sellaisia näkökulmia asioihin, joista itse yrittää vastuusta karata. Olennaisia asioita tämän selonteon käsittelyssä ovat ne, jotka tässä tulee moneen kertaan mainittua: liikennehankkeet, aluetukiluokitukset, kuntatalous ja alueellistaminen. Kyllä ne ovat rehellisesti sanoen luvattoman heikolla mallilla.

Otetaan nyt se kuntatalous, johon ette viitannut ollenkaan. Te olette romuttamassa kerta kaikkiaan nyt kunnallistalouden. Jos me katsomme tämän vuoden tilinpäätösarvioita talousarvioiden mukaan ja viime vuoden tilinpäätösennakoita, niin onhan se tilanne synkkä. Jos te väitätte nyt, että sekin on taas edellisen hallituksen vika, niin ei siinä tietenkään mitään, mutta eihän tämä kaikki voi olla aina vaan edellisen hallituksen syytä. Kertokaa sitten, missä vaiheessa te otatte vastuun niistä päätöksistä ja teoista, mitä te teette. Te olette nyt siinä vastuun paikalla. Kantakaa joskus edes vähän sitä vastuuta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi sai EU:hun liittyessään erityisoikeuden niin sanottuun kuutostukialueeseen. Oli erittäin valitettavaa, että ed. Korhosen ja ed. Kurvisen puolueet olivat romuttamassa tätä tukiluokitusta viime rakennerahastokauden uudistuksessa. Siinä ratkaistiin se, että kun Suomella oli kuutosalue, harvan asutuksen kriteeriin perustuva alue, niin sitä ei enää tänä päivänä ole. Tällä oli merkitystä. Oli valitettavaa, että te annoitte tämän periksi.

Kainuun hallintokokeilun osalta ministeri Mannisen ja hallituksen toimestahan on tuotu lihaa luun ympärille. Sosiaaliturvamaksun alentamiskokeilun laajentaminen ja ulottaminen julkiseen sektoriin tuo rahaa Kainuuseen. Te toitte hallintorakenteen. Nyt tulee rahaa.

Kolmas esimerkki, Raahen seutukunnasta: Eilen kävi Raahen delegaatio täällä ja totesi, että ministeri Korhosen esittelyjen toimesta, joilla Raahe tipahti kakkosalueluokituksesta ja kansallisen aluepolitiikan piiristä, Raahen seutukunta menetti 20 miljoonaa euroa tämän ohjelmakauden aikana, 20 miljoonaa euroa teidän aluepoliittisen toimenne perusteella. Kyllä teidän esimerkkinne ontuvat pahasti.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka minäkin viime kaudella haukuin — anteeksi, kriittisesti arvioin — pääministeri Lipposta, valtiovarainministeri Niinistöä ja kuntaministeri Korhosta kerran viikossa ainakin, (Ed. Soini: Aiheesta!) niin joka tapauksessa minusta nyt jo voitaisiin mennä eteenpäin. Ainakin Pääkaupunkiseutu odottaa sitä, että hallitus ottaisi vakavasti sen viestin, mikä täältä tulee. Tässä salissa on tänään nostettu Pääkaupunkiseutu koko kansakunnan ykkösalueeksi kansallista kilpailukykyäkin ajatellen.

Nyt, ministeri Manninen, kun aloititte puheenne, niin sanoitte, että kehitystä viedään pienten muutosten kautta eteenpäin. Täällä selonteossa on jo viitattu selvitysmies Alasen ehdotuksiin. Nyt kaikilla on jo tiedossa, että yli miljoonan Pääkaupunkiseudun asukkaan edustamat kaupunkien ja kuntien valtuustot ovat suhtautuneet myönteisesti siihen selvitykseen, mutta erittäin selkeästi kielteisesti hallinnolliseen ehdotukseen, joka siinä on, ja lakisääteiseen muotoon, joka on myös täällä selonteossa mainittu. Nyt kysyisin ministeri Manniselta: Aiotteko nyt kuunnella tämän alueen asukkaita ja huomioida sen, että yhdessä lähdetään viemään hillitysti ja sitouttavasti asukkaiden kanssa tätä kehitystä eteenpäin?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Katse eteenpäin, toverit ja kaverit, eikä menneisyyteen!

T&k-rahoituksen osalta totean, että se on koko Euroopan unionille aivan peruskysymys ja tavattoman tärkeä, ja siksi Suomi ei saisi olla siinä jarrumiehenä. On vain turvattava, että Suomi saa siitä sitten osuutensa.

Herra puhemies! Kysyisin sitten, kun ryhmäpuheenvuoroissa ja viimeksi ed. Hiltunen puuttui näihin selvitysmiesten ehdotuksiin ja hallitus selonteossa toteaa, että asianomaiset ministeriöt valmistelevat selvityshenkilöiden esittämien kehittämisehdotusten pohjalta tarvittavat säädösmuutokset ja muut toimenpiteet vuonna 2004: Aiotteko toimia todella niin, että sekä Alasen että Riepulan täällä useimmissa puheenvuoroissa aika kriittisesti ja jopa tuomiten tarkastellut ehdotukset viedään tällä aikataululla lainsäädäntöön? Onko hallitus viemässä ne todellakin vastoin kuntien tahtoa (Puhemies koputtaa) eteenpäin? Siuruaisen ehdotukset ovat saaneet laajan tuen.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen viittasi jatkuvuuteen, ja jatkuvuudesta voisin sanoa sen, että se toteutuu hallituksen kautta sikäli, että mikään vallankumous ei tuhoa virkamiesluokkaa, ei etenkään EU-rahoituksesta elävää virkamiestä. Tulevaisuus Suomen selkosilla on synkkä. Kun keskusta pelotteli ihmisiä äänestämään itseään vaalien alla, niin sanottiin, että suorastaan maa kaatuu, jos ei nyt kepua äänestetä. Nyt, kun he ovat vallassa, sanotaan, että älkää pelotelko, eihän sinne kukaan muuta, kun tuolla lailla maalaatte noin synkät kuvat.

Mitään kynnyskysymystähän Suomen hallituksella EU:hun päin ei ole koskaan ollutkaan. Se nähtiin 141:ssä ja 142:ssa. Kaikki hyväksytään. Ne kynnykset ovat yhtä matalia kuin Rkp:n kynnys oli lähteä hallituksesta, kun pakkoruotsi poistettiin ylioppilaskirjoituksista. Johtaja Kelassa pitää kynnykset loitolla ja samoin pitää kynnykset loitolla hallituksen suhteen. Kyllä te, kun olette nyt virkapaketointiin vihkiytyneet, (Puhemies koputtaa) tämänkin asian jotenkin paketoitte, ettei meidän siitä kannata olla huolissamme.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun perusteella näyttää siltä, että kokoomus hirttäytyy tukiluokituksiin. Käsittääkseni Suomen etu on se, että neuvottelijoille annetaan valtuudet, joissa pyydetään mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman kattavalle alueelle Suomessa, mikä tarkoittaa sitä, että Itä- ja Pohjois-Suomi ja taantuvat reuna-alueet ja taantuvat alueet yleensäkin ottaen tulevat mukaan EU:n tukiohjelmiin ja saamme siis niihin ohjelmiin, mitä tulevaisuudessa EU:lla yleensäkin ottaen on, parhaimmat mahdolliset edellytykset mennä mukaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kommentoin ensiksi ministeri Mannisen äskeistä puheenvuoroa tuolta korokkeelta.

Hän piti erityisenä arvona sitä, jos olisi muuttovoittoa. Arvoisa ministeri, minä annan teille vinkin, saatte nimenne historiaan: hoitakaa tämä paluumuuttajien verotusasia, niin kyllä tulee, Haaparannastakin pyrähtää Tornioon 4 000 uutta asukasta kättelyssä.

Arvoisa puhemies! Varsinainen kommentti minulla oli kuitenkin siitä, että meille tarjottiin nyt 95-sivuinen selonteko, jossa on pääasiana hallinnon kikkailun selvittely, joka on turruttavaa, niin kuin sen lukeneet ovat täällä todenneet. Miksi ei keskitytty siihen, että olisi analysoitu rahan käytön vaikuttavuutta ja ihan pelkästään keskitytty siihen? Kun eduskunta pyysi seikkaperäistä selontekoa, niin kyllä minä ymmärsin, että eduskunta tarkoitti sitä eikä tällaista hallinnon pippalointia, mitä tämä nyt on.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ohjelma on kyllä täynnä korulauseita Pääkaupunkiseudun metropolista syvimpään maaseutuun, mutta hyvin vähän on priorisointia. Olisin toivonut itse, että tälle aluekeskusohjelmalle olisi annettu merkittävämpi painoarvo ja ennen kaikkea olisi linjattu se, että aluekeskuksissa ja niihin rinnastettavissa seutukuntakeskuksissa säilytettäisiin tärkeät valtionhallinnon pisteet. Puhun nyt kihlakunnista, käräjäoikeuksista, verotoimistoista jne. Jos tällaisia kaiken toiminnan edellytykset takaavia valtionhallinnon pisteitä ei ole näissä pienissä kaupungeissa, ei ole myöskään elinvoimaisuutta sillä alueella. Ei ole mitään järkeä siinä, että samaan aikaan toisella kädellä tarjotaan rahaa erilaisten EU-projektien kautta, jotka yleensä eivät johda mihinkään kestävään ja pitkäaikaiseen, ja samalla sitten keskitetään maakuntakeskuksiin tavallisten ihmisten kannalta välttämättömiä palveluita.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerj rupes ihan puhumaan savvoo ja sano, että elkee hötkyilkö. Savossa on toinennii sananlasku: "Elä laakase, naatitaan." Kups voetti sillä menolla kolmennii Suomen mestaruutta 50- ja 60-luvulla. Nyttemmin se on sillä menolla pysynnä lähinnä alemmissa sarjoessa. Kehottasin hallitusta: laakaskoo välillä.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastuu aluekehityksestä on lain mukaan kunnilla ja valtiolla. Nyt ainakin viimeisimmät tiedot onneksi osoittavat, että kuntien talous on vähitellen vahvistumassa. Siihen pitää satsata. Toisaalta myös valtion pitää kantaa vastuunsa. Me olemme yhteisymmärryksessä säätäneet tässä salissa aluekehityslait. Ne ovat varsin toimivat. Vaikuttavuutta toki tarvitaan toimenpiteisiin lisää ja myös rahaa. Mutta tärkeää on se asenne ja ilmapiiri, miten asioihin suhtaudutaan. Tässä mielessä myös liikenneverkoista ja tietoliikenneyhteyksistä, joihin on hyvin kiinnitetty huomiota, pitää kantaa huolta, samoin yleensä yrittäjyyden ja elämisen edellytyksistä koko maan osalta.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että edellinen hallitus ei tehnyt oikeastaan mitään hyvää. Yhdessä asiassa olen kuitenkin voimakkaasti eri mieltä: aluepolitiikkaa se toteutti paremmin kuin tämä nykyinen hallitus.

Edellisen hallituksen aluepolitiikka ja sen osana hajasijoitus perustui siihen, että valtion toimintoja maakuntiin ja alueille sijoitetaan, mutta se perustui uusien toimintojen sijoittamiseen. Nyt hallitus on päättänyt sijoittaa olemassa olevaa toimintaa pitkin maakuntaa. Viittaan nyt ministerin todenneen tässä esimerkkinä Tilkan ja Poliisiammattikorkeakoulun. Ministeri Manninen on toden totta unohtanut sen, että Pääkaupunkiseutu on se, niin kuin tässä ohjelmassakin on todettu, maan veturi, jonka elinvoima on tärkeä koko Suomelle. Tällä alueella on yli 60 000 työtöntä tällä hetkellä. Miten tämä hajasijoituspolitiikka sopii yksiin tämän tilanteen kanssa?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa mennään pitkälle tulevaisuuteen, mutta ennen tulevaisuuden ongelmia kai pitää hoitaa nämä päälle kaatuvat ongelmat ja asiat. Vaikka ministeri Filatov vastuuministerinä ei ole paikalla, kysyn ministeri Manniselta, tietääkö hän, että Itä- ja Pohjois-Suomessa lukuisissa työvoimatoimistoissa ei kyetä asianmukaisesti suunnittelemaan edes tämän vuoden toimintaa, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Näin tilanne on jopa sellaisissa kunnissa, jotka mainitaan erityisalueina hallituksen aluepoliittisessa asiakirjassa. Tarkoittaako tämä ministeri Mannisen erityisalue ja kehuma konkretia sitä, että näille erityisalueille ei sitten anneta rahaa senkään vertaa, mitä joskus aiemmin?

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen mainitsi vastauspuheenvuorossaan, että tässä aluepoliittisessa selonteossa on aivan liikaa konkretiaa. Olen itse päinvastoin sitä mieltä, että selonteko on aivan liian teoreettinen ja ympäripyöreä. Selvityksestä ja ministeri Mannisen puheenvuorosta saa aivan liian positiivisen kuvan siitä, mitä maakunnissa tapahtuu ja mitä elämä maakunnissa on. Minä kysyisin ministeri Manniselta: Miten pystytään palvelut turvaamaan kunnissa, joiden väestö vähenee voimakkaasti ja jatkuvasti, työttömyys lisääntyy kaiken aikaa, verotulot vähenevät ja sosiaalimenot kasvavat? Mitkä ovat hallituksen lääkkeet näitä kuntia varten, ja näitä kuntia on paljon?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun resurssit ovat niukat, on oltava äärimmäisen johdonmukainen kaikessa toiminnassa, muuten vasen käsi purkaa sen, mitä oikea on ehtinyt rakentaa. Esimerkiksi on selkeästi aluepoliittinen ratkaisu se, missä Itämereltä pohjoiseen kutuvaellusta tekevä lohi kalastetaan. Jos lohiasetuksella asetetaan riittävät rajat merikalastukselle, lohta riittää kutujokiin. Näin siellä syntyy menestyvää matkailuelinkeinoa monine työpaikkoineen.

Elävä joki merkitsee myös virkistysmahdollisuutta paikalliselle väestölle. Tämä on mielestäni erittäin hyvä esimerkki aluepoliittisesta päätöksenteosta siinäkin mielessä, että tätä luonnonvaraa jakavina ääripäinä ovat etelässä Itämeren jälkeen Ahvenanmaa ja pohjoisessa Muonionjoen yläjuoksun väki. Ahvenanmaalla työttömyys on pysytellyt alle 2 prosentin tasossa, Lapissa se on ollut sinnikkäästi 20 prosentin paikkeilla. Onko hallitus aluepoliittisesti linjakas ottaessaan lähiaikoina kantaa lohiasetukseen?

Yhdyn myös ed. Pulliaisen näkemykseen eläkeläisten verotusasiasta.

Tero  Rönni  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt nähdään tästä alueellistamisesta käytävässä keskustelussa, missä oltiin viime kaudella: kun jotain täältä ollaan siirtämässä, niin huuto alkaa. Sitä huutoa ovat nyt edustajat Hiltunen ja Mäkinen taas jo aloitelleet ihan selvästi. Saa nähdä, löytyykö tältäkään hallitukselta rohkeutta mitään täältä siirtää.

Itse asiaan myös näistä aluetuista: Täytyy sanoa, että tässä on Raahen seutua peräänkuulutettu. Me olemme Mänttä—Vilppula-seudulla samassa tilanteessa. (Ed. Pulliainen: Sehän mainitaankin selonteossa!) Nyt vähän voi kysyä, ovatko meidän neuvottelijamme oikealla tasolla, kun näitä kansallisia asioita viedään EU:hun ja sieltä ei päätöksiä saada.

Myöskin meillä oli tänään Pirkanmaan toimintaryhmät puhumassa näistä rakennerahastoasioista, joista todettiin, että päätöksiä on tehty kyllä sataprosenttisesti toiminnasta ja erilaisista hankkeista, mutta sieltä te-keskuksesta ei ole tullut ulos kuin 27 prosenttia rahoituspäätöksiä. Jos tehdään hyviä päätöksiä ja hyviä hankkeita viedään eteenpäin, niin kyllä kai niitä pitäisi rahoittaakin. Vähän kuulostaa siltä, että on niin kiire siellä te-keskuksen maa- ja metsäosastolla, että he eivät kerkiä tekemään yhtään mitään.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos käytte katsomassa keskustelua viime vaalikaudelta ja panette hakusanaksi "alueellisesti ja sosiaalisesti kahtia", huomaatte, kuinka monta sataa kertaa tämä sama asia toistettiin viime kaudella nimenomaan silloisen opposition toimesta. Silloin luvattiin 180 prosentin täyskäännös kuntatalouteen. Silloin luvattiin 180 prosentin käännös työpaikkoihin, väestökehitykseen, maatalouteen ja ennen kaikkea tiehankkeisiin. Nyt minä olen vuoden tätä täyskäännöstä odottanut, mutta kuulin äsken, että ministeri määritteli täyskäännöksen, että se on inkrementaalinen, pienin askelin tapahtuva, käännös. Se ei ollutkaan sitä, mitä vaaleissa luvattiin. Nämä alueellistamisratkaisut, samoin kuin kuntaliitokset, jotka on tehty nyt tämän hallituksen aikana, oli kyllä hyvin pitkälle valmisteltu jo edellisen vaalikauden aikana.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Salon laskuopilla minulle tuli mieleen kyllä kolmoissalchow ennemminkin kuin täyskäännökset ollenkaan. Omaan nenääni tämä selonteko haiskahtaa lähinnä selvityksiä tihkuvalta aikalisältä. Ed. Rantakankaan tavoin mieleeni tuli myös laulu, mutta minun lauluni on tyhjentyvistä Euroopan syrjäkylistä. Siihen tämä paperi ei anna minkäänlaista uutta. Missä on se visio, missä ovat uudet avaukset, missä ovat muutokset? Niistä tällä hetkellä on toteutunut veroale, joka on syönyt siis valtionosuuksia ainakin tulevaisuudessa, jos ei nyt.

Sitten se, että ministeri Manninen kiertää matkasaarnoillaan pitkin ja poikin maata jarruttelemassa kuntien tiivistyvää yhteistyötä.

Ja sitten ministeri Manniselle tiedoksi vain, mikä hänen kuntaministerinä pitäisi tietää, että tällä hetkellä talousvaikeuksissa olevissa kunnissa tehdään viisivuotissuunnitelmia eli niissä vuosi 2007 on jo todellisuutta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että koulutus on tärkeä aluekehityksen tekijä. Tässä keskustelussa on häirinnyt se, että lähinnä yliopistokoulutusta ja ammattikorkeakoulutusta on pidetty tärkeinä. Mielestäni myös laadukas toisen asteen ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus ovat ehkä vielä tärkeämpiä tässä lähitulevaisuudessa. Ammattitaitoinen työvoima on ehkä tärkein alueiden ja maakuntien resurssi. Meidän vaan pitää huolehtia siitä toisen asteen vetovoimasta. Pitää olla hyvät toimintaympäristöt kouluilla, nykyaikainen kalusto ja ammattitaitoiset kouluttajat. Tähän vetovoimaan tarvitaan panostusta.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsekin tästä hajasijoitusasiasta aion puhua. Minusta nyt olisi jo odottanut selonteossa olevan selkeitä esimerkkejä, mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä. Nimittäin jos puhutaan siitä, jotta uudet toiminnot ja tämmöiset jutut, mitä tullaan perustamaan, siirrettäisiin, niin nythän pitäisi suunnan olla toiseen suuntaan sillä tavalla ja varmasti tapahtuukin, jotta joutavia byroita puretaan ja hirveän paljon uusia juttuja ei tule. Sehän tarkoittaa, että tämä on ihan pöljää puhetta. Ei niistä tule sitten siirtymään mikään. Sen takia toivoisi, että näitä mitä nyt on tällä hetkellä tämmöisiä suurempia yksiköitä Helsingissä, ovatpa ne valtionhallinnon tai yleensä meidän ohjauksessamme olevia, joihin valtio pystyy sanomaan jotain, siirrettäisiin, mutta ei sillä tavalla, niin kuin ed. Soini luetteli listan, että Kela pitäisi siirtää johonkin tuonne Kuopioon, ei semmoisiin isoihin paikkoihin. Minusta Sulkava on hyvä paikka, nimittäin koska jos Kela viedään Sulkavalle, sellaiselle pienelle paikalle, sinne tulee työpaikkoja kuulkaa kovasti.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Pyrin hyvin lyhyesti vastaamaan.

Ed. Kurvinen totesi, että luokitus vaikuttaa erityisesti yritys- ja kuljetustukiin. Kyllä toki on jo nykyisellään, mutta se varsinainen vaikutus tulee siitä, mitkä valtion tukisäännökset tulevat olemaan. Siihen minä uskon, että meillä Suomessa on mahdollisuus saada ihan hyvät lähtökohdat.

Ed. Korhonen totesi edelleen näistä liikennehankkeista ja kuntataloudesta. Voisin todeta, että tämän vuoden kuntatalouteen vaikuttaa oleellisesti vuonna 2002 tehty ratkaisu, jossa sinänsä oli hyvin paljon myönteisiä piirteitä. Minä haluan sen todeta, ja sen ed. Korhonenkin kyllä tietää.

Ed. Hiltunen kysyi, aiotteko kuunnella kaupunkeja. Kyllä, aion kuunnella, mutta se on selvää, että kaikkia esityksiä ei voida sen mukaan tehdä, mitä lausunnot ovat. Kun siihen liittyy ed. Kankaanniemen kysymys, aiotteko esitellä syksyllä Alasen ja Riepulan esitykset, niin kuin tässä hallituksen selonteossa sanotaan, kyllä aion esitellä hallitusohjelman ja hallituksen strategia-asiakirjan mukaisesti.

Ed. Mäkinen totesi, että edellinen hallitus sijoitti vain uusia. Tämä oli kyllä väärä todistus. Edellinen hallitus on tehnyt alueellistamispäätöksiä poliisin tietohallintokeskuksesta, aseyksiköstä, Merimuseosta, eikä mikään näistä ole uusi toiminto eikä virasto. Tässä mielessä puhe oli vastoin parempaa tietoa.

Ed. Soinille voi todeta, että vallankumous yleensä syö lapsensa ja sen takia me emme ole vallankumousta tekemässä.

Mitä tulee Kelaan ja virkapaketteihin, niin haluan todeta, että eihän siellä mitään virkapaketteja ole tehty. Siellä on vain todettu, että yhdellä johtajalla pitää olla äidinkielenä ruotsi, ja minun tietääkseni useammissa puolueissa on sellaisia henkilöitä, joilla on äidinkielenä ruotsi.

Mitä ed. Pulliainen puhui tästä hallinnon kikkailusta, niin nimenomaan eduskunta pyysi ennen kaikkea rakennerahastolain toimivuudesta näitä arvioita, ja sen me olemme tehneet. Vaikuttavuudesta sen verran on, että on lueteltu työpaikkoja ja muuta, mutta siinä mielessä ed. Pulliainen sinänsä aivan oikein vaati, että parempi olisi, jos entistä enemmän saataisiin myöskin siitä vaikuttavuudesta todellisia arvioita, mikä ei sinänsä ole kovin helppoa.

Ed. Vielma kysyi, miten palvelut turvataan, kun väestö vähenee. Totta kai se vaatii monenlaisia toimenpiteitä, se vaatii yhteistyötä, vaatii kuntaliitoksia joissakin tapauksissa ja se vaatii myöskin valtionosuusjärjestelmää, joka jo nykyisinkin on sellainen, että sehän muuttuu sen mukaan, millainen väestörakenne kunnassa on jne.

Jos minä oikein kuulin ed. Sirnön puheenvuoron, hän sanoi, että minä olen kiertänyt vastustamassa kuntien yhteistyötä. Se on kyllä vastoin parempaa tietoa. Päinvastoin, olen nimenomaan ajanut kaikkiin asiakirjoihin ja minun toimestani valmistellaan lakia, jossa tullaan antamaan valtion avustuksia kuntien syvenevään yhteistyöhön, ja tässä mielessä tämä on kyllä aivan väärää ja virheellistä puhetta.

Ed. Mustajärvi täällä puhui, että ei anneta rahaa niille. Kyllä me pyrimme antamaan rahaa mahdollisuuksien mukaan, mutta tietenkin raha on kaikilla alueilla niukka hyödyke, myös rakennemuutosalueella. Se on ihan selvästi sanottu.

Ed. Satonen puhui palveluiden keskittämisestä. Nämä ovat ongelmia, joita pyritään muun muassa eduskunnalle annettavalla yhteispalveluja koskevalla lainsäädännöllä tulevaisuudessa vaikuttamaan.

Tässä lyhyet vastaukset pääpiirteittäin näihin puheenvuoroihin.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selvityshenkilö Esko Riepulan esityksessä hallinnon vahvistamiseksi on varsin varovaisia esityksiä. Nykyiseen hajanaiseen rakenteeseen ei juuri käytännössä puututa. Päätöksenteossakin esitetään vain, että maakunnan yhteistyöryhmä korvattaisiin maakuntaneuvostolla. Tämähän tietäisi konkreettisesti sitä, että nykyisestä yhteistyöryhmästä poistuisi niin yliopistojen, elinkeinoelämän kuin järjestöjenkin edustus. Kokoomus vastustaa tällaista kehitystä. Kysynkin ministeri Manniselta, aikooko hallitus pitäytyä näissä Riepulan esityksissä niin hallinnon kuin rakenteittenkin osalta vai tuoda omat esityksensä esimerkiksi maakuntaliittojen ja te-keskuksen yhdistämisestä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Mannisella on mielenkiintoinen tapa käsitellä asioita. Ne, jotka vähänkään haisevat ongelmilta, ovat entisen hallituksen vika. Ne, jotka ovat vähänkään onnistumisia, ovat nykyisen hallituksen saavutuksia. Siihen ei kannata varmaan enempää puuttua, mutta sen verran palaan vielä tähän rakennerahastoon, että kyllähän se on tietoinen linjanvalinta — jos muuta väittää, niin se on kyllä jo täyttä populismia — kun luovuttiin siitä, että Pohjois- ja Itä-Suomi ovat korkeimman aluetukiluokituksen piirissä, puhutaan vaan tukitasosta. Sehän tietää tulevaisuudessa sitä, että kakkostukialueen osalta hyvin todennäköisesti ne resurssit ovat poissa ja niitä resursseja käytetään ykköstukialueelle, jolloin nykyisten kakkostukialueitten asema tulee heikkenemään hyvin todennäköisesti. Se on kyllä myös tietyllä lailla valinta kaupunkipolitiikan osalta. Kaupunkipolitiikan annetaan mennä, jolloin ed. Rantakangaskin pääsee päämääräänsä, että esimerkiksi Oulun kaupunki ei ole enää kakkostukialueessa. Oulu kumminkin on Pohjois-Suomen veturi, jossa pitäisi ne resurssit pystyä säilyttämään, jotta koko Pohjois-Suomen osalta kehitys voisi mennä eteenpäin. Tämä on se peruskysymys tukiluokan osalta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa ed. Korhonen palasi vielä niin kaukaiseen aikaan kuin Ahon hallitukseen ja katsoi niitä ongelmia nimenomaan aluepolitiikan kohdalta löytyvän sieltä. Varmasti silloinkin on virheitä tehty, mutta nyt on kyllä turha hakea enää sieltä syyllisiä. Sen jälkeen oli kahdeksan vuotta Lipposen kahden hallituksen aikaa, ja kyllä niitä virheitä löytyy sieltä paljon enempi.

Mutta kun ed. Sirnö täällä sanoi — kuulinko minä oikein? — että ministeri Manninen kulkee jarruttelemassa kuntien yhteistyötä, minusta se oli aika kovasti sanottu. Päinvastoin minä olen ainakin kuullut Mannisen kiertelevän eri puolilla maata puhumassa myönteisesti yhteistyöstä ja ennen kaikkea vapaaehtoisesta yhteistyöstä.

Kun ed. Rönni täällä puuttui siihen, että te-keskuksissa ei tehdä päätöksiä, niin ehkä se johtuu sitten siitä, että tuolla Pirkanmaalla, joka on kuitenkin, tai ainakin ennen oli, semmoista syvää Hämettä — ed. Rönni on poistunut — ollaan niin hitaita, (Puhemies koputtaa) että siellä ei pystytä päätöksiä tekemään. Kyllä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tehdään päätöksiä, kun vaan on rahaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee näitä puheenvuoroja, niissä kaikissa on yksi yhteinen piirre, ja se on, että rahasta on melkoinen uupelo. Minä vielä totean arvoisalle ministeri Manniselle, että jos saataisiin ulkomailta 20 000 sellaista veronmaksajaa Suomeen, jotka tuovat rahan muualta tänne, eikö se nykyhallitukselle kelpaa? Erikoisesti teidän kotikaupunkiinne Tornioon olisi oikein melkoinen invaasio tuloksena. Antakaa nyt lupaus, että tämä verotusasia hoidetaan, niin sillä tavalla tästäkin debatista on ollut jotakin konkreettista hyötyä.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän Kelan virkapaketointiin: Kyllähän se nyt jo huutaa taivaaseen asti, mitä siellä tapahtuu. Kun SAK:n Morri on lähtemässä eläkkeelle, niin sinne ajetaan Parmannetta. Rkp on saamassa hyvitystä asiasta, joka ei liity mitenkään ... Päinvastoin ymmärsin niin, että tätä asetusta oltiin siltä osin muuttamassa, että ei enää tarvita ruotsinkielistä, ja nyt sinne ajetaan tämän muutoksen jälkeen taas Rkp:läistä. Viime aikoina suurin kansanhuvihan on ollut se, että kun sosialisteja on nimitetty virkaan, niin tv:n pääuutisissa kepulaiset on kehuneet, kuinka tämä on järkevää toimintaa. Siitä on riittänyt puhetta varmaan kepun tupailtoihinkin.

Mitä sitten rakennerahastoihin tulee, niin me olemme valitettavasti siinä tilanteessa Suomessa lähitulevaisuudessa, että pääosa näistä rakennetuista menee laajenevan unionin uusiin jäsenmaihin ja me jäämme lehdellä soittelemaan. Sen takia suuressa valiokunnassa muun muassa hallituspuolueen (Puhemies koputtaa) voimin vedettiin länget kaulaan eikä tuettu kokoomuksen ja Kankaanniemen linjaa siellä.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä kyllä jaksa uskoa, että meillä sen tyyppinen kunta- ja alueministeri olisi, joka kiertäisi kentällä vastustamassa esimerkiksi kuntaliitoksia tai kuntien välistä yhteistyötä. En tällaisesta ole kyllä koskaan kuullut, mutta kun kerroitte, ministeri, että politiikalla voi vaikuttaa asioihin, ja olette nyt suurimman hallituspuolueen ministeri, niin antakaa sen näkyä. Nostakaa, kolminkertaistakaa tai tuplatkaa, esimerkiksi ne rahat, joilla kannustetaan kuntia kuntaliitokseen. Minä vakuutan, että kokoomuksesta tulee tuki tämän tyyppiselle esitykselle, jos te sen tähän saliin vain saatte.

Me voimme olla hieman malttamattomia, mutta me muistamme ne puheenvuorot, mitä tekin käytitte tässä salissa viime kaudella. Sen takia me odotamme ihan konkreettisia tuloksia tästä alueellistamisesta ja siitä, ettei Suomi alueellisesti ja sosiaalisesti jakaudu kahtia, kuten nyt tapahtuu, kun väestönkehitys on negatiivinen maaseudulla ja työpaikat häviävät muualle. Ennen kaikkea, arvoisa ministeri, ne tiet, joista Pekkarinenkin kertoi monta hyvää tarinaa viime kaudella, (Puhemies koputtaa) ovat tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että ihmiset eivät pääse töihin, vanhukset eivät saa palveluja.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään julkaistun kuluttajabarometrin mukaan Suomen kuluttajat arvioivat talouden ja tulevaisuuden myönteisemmin kuin vuosiin. Tässä kyselyssä todetaan, että tämän vuoden alusta on tapahtunut käänne parempaan. Toisaalta aamulla uutisissa oli tieto, että syntyvyys on kääntynyt nousuun myöskin täällä muuttotappioalueella, eli nämä ovat myönteisiä viestejä. Pääsiäisen aikaan tuli tieto yrittäjien näkemyksistä tulevaisuudesta, ja sekin oli myönteinen viesti. Ei maalata kovin synkkää kuvaa, vaikka varmasti ongelmiakin on olemassa.

Vielä ed. Korhoselle tästä tukialuekysymyksestä: Miksi te aikanaan annoitte periksi Suomen saaman neuvottelutuloksen kuutostukialueen erityisasemasta? Miksi te annoitte periksi? Myitte sen aikanaan rakennerahastokauden edellisessä uudistuksessa. Tässä me olemme. Luokituksella oli merkitystä, mutta te myitte sen. Silloin oli Suomea varten räätälöity harvan asutuksen kriteeriin perustuva oma tukialue. Miksi? Sillä oli merkitystä, kun annoitte periksi. Sama koskee veli Kurvista tuolla toisella laidalla. Kyllä te turhaan puhutte nyt täällä tukialueluokituksista. (Puhemies koputtaa) Tukekaa hallitusta, ja hoidetaan homma niin hyvin kuin mahdollista nykytilanteessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tämä menee jo jappasun puolelle, mutta kyllähän se sillä lailla kokonaisuus on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja siitä syystä se on perusasia, mihin tässä moneen kertaan on viitattu: kuntatalouden, työllisyyden ja myös alueellisen kehityksen kannalta on olennaista, että arvovalinnat ovat kohdallaan. Eihän siitä mihinkään pääse. Siinä mielin, ministeri Manninen, toivoisi, että myös ne arvovalinnat ja poliittiset painotukset sitten näkyvät. Minä viittaan siihen, mitä ed. Salo sanoi. Minäkin muistan muutaman teidän käyttämänne puheenvuoron täällä, jolloin se 180 asteen käännös piti tapahtua. No, niin kuin sanoin, onneksi sitä ei tapahtunut, te jatkatte edellisen hallituksen linjaa. Mutta jotakin uuttahan pitäisi pystyä nyt luomaan.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Manninen toi esille toteutuvat kuntaliitokset. Yksi niistä on Joensuun seudulla Joensuun, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kuntaliitos. Se on edennyt varsin ripeästi. Lähti liikkeelle viime vuonna joskus keväällä, idea tuli keväällä, ja nyt tämä on toteutumassa siitä huolimatta, että kokoomus on Joensuussa suhtautunut tähän kuntaliitokseen vähintään nihkeästi, ellei vastustaen. Tämä on vähän ihmetyttänyt Pohjois-Karjalassa. Täällä puhutaan kuntaliitosten puolesta ja jopa maakuntien yhdistämisestä. Sitten käytännössä kuitenkin siellä, kun tosiasia on edessä, ei se näytä niin helpolta.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuntaliitoksista täällä on otettu esimerkkejä, minä kerron myöskin sellaisen 90-luvun alulta, jolloin sisäministerinä oli keskustan Mauri Pekkarinen. Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan liitos oli hyvin pitkällä, silloisen maaherra Kalevi Kivistön johdolla selvitetty, ja olisi tullut yli 110 miljoonaa markkaa rahaa, mutta ministeri Pekkarinen ei positiivisessa mielessä suutansa avannut. Päinvastoin, keskustapuolue oli yksi jarruttaja siellä maalaiskunnan puolella ja yleensä monta kertaa. Kokoomusta tässä on tarpeetonta leimata kyllä jarruttajaksi.

Minä yhtyisin ed. Kurvisen puheenvuoroon siinä, että enemmän rahaa kuntaliitoksien porkkanarahoihin, ja kulkekaa keulilla, ministeri Manninen, kertokaa, että jos te liitytte yhteen, saatte näin ja näin paljon rahaa. Mutta nyt on budjetissa liian pieni summa ja peesaaminen ja puhuminen yleisesti asiasta ei auta, vaan pitää mennä paikan päälle kunnanisille puhumaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vaan tukenut ed. Rantakangasta samasta vaalipiiristä. Meilläkin Ristijärvellä oli aikaisemmin syntyvyys nolla. Nyt on yksi vahinko, ja matemaattisesti se lisääntyminen on ääretön.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tässä kuntaliitosajatuksia. Itse ainakin olen nähnyt, kun tuolla olen kiertänyt maakuntaa, että jonkin verran tämä seuturaha-ajattelu on hidastanut kuntaliitoksia. Eli nyt kun on semmoinen toive tullut eteen, jotta mahdollisesti maksetaan porkkanoita seutuyhteistyöstä, niin nyt kuntaliitokset voivat ilmeisesti vähän hilliintyä, koska katsotaan, että tällä voidaan nyt siirtää tätä tulevaisuuteen ja mahdollisesti valtiovalta tulee tässä mielessä apuun. Ainakin yksi tapaus hiljattain tässä, kun muutamassa puhetilaisuudessa kävin, tuli esiin, joka näkyi selvästi siellä. Sen takia ministeri varmasti joutuu pohtimaan hyvin tarkkaan, mitä tässä tulee tapahtumaan, mutta kuitenkin olen sitä mieltä osin, mitä tuolla edustajat kokoomuksesta totesivat, että porkkanarahoja vähän kasvatettaisiin ja seutukuntayhteistyöhön satsaamista katsottaisiin, onko siinä hirveän paljon mieltä tai missä muodossa se yleensä annetaan, että se ei hidasta järkevää kuntakehitystä.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan vielä puutun. Meillä tulee varmasti selonteko myöskin kihlakuntauudistuksesta ja sen toiminnasta, mutta tällä hetkellä kuitenkin näyttää vahvasti se kehitys siltä, että kihlakuntien henkilöstömäärä edelleen keskittyy nimenomaan maakuntakeskuksiin. Maaseudulla sijaitsevista palvelupisteistä koko ajan työpaikat vähenevät koulutetulle työvoimalle ja sitä kautta elinvoimaisuus vähenee.

Arvoisa ministeri, myöskin verohallinnossa on tällä hetkellä kehitys. Meillä juuri kävi Pohjanmaan kansanedustajia tapaamassa noin sata verovirkailijaa, jotka kertoivat, että esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kaustisessa ja jopa Kannuksen kokoisessa kaupungissa lakkautetaan verotoimistot ja siirretään palvelut suoraan kaupunkeihin. Tämä on aika vakavaa kehitystä, jos näinkin suurista kaupungeista ja alueilta siirretään valtion keskeisiä palvelutehtäviä pois. Miten tämä kehitys nyt sitten sopii tähän alueellistamiskehitykseen, mistä te kovasti puhutte?

Matti Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Alueellisen hallinnon osalta, aluehallinnon osalta, on myös selonteko tulossa, ja minusta on hyvä, että nämä kysymykset, joihin ed. Salo viittasi, tulevat siinä keskusteluun.

Mitä kuntajakolain mukaisiin kuntien yhdistymisiin tulee, niin ehdottomasti kannatan sitä henkeä, mikä aikanaan yksimielisesti muun muassa hallintovaliokunnassa oli, että liitokset tapahtuvat kuntien ja kuntalaisten yhteisymmärryksessä ja että kunnioitetaan kuntien, kuntalaisten, itsehallintoa.

Tältä pohjalta uskon, että se parhaiten voi toteutua. Tässä tarkoituksessa toivoisi, että tässä selonteon käsittelyssä löytyisi myös yhteisymmärrystä ja yhteistyötä täällä eduskunnassa mahdollisimman pitkälle ja että katsottaisiin mieluummin tulevaan, miten tämän maan ihmisten asiat parhaiten kyetään nykytilanteessa ja muuttuvassa Euroopassa hoitamaan ja turvaamaan tasapainoinen alueellinen kehitys. Siinä kyllä riittää kaikille tekemistä.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhin ja mielestäni erittäin hyviä tuloksia tuottanut ohjelmapohjainen aluepolitiikan väline on ollut osaamiskeskusohjelma. Tätä samaa mallia sovelletaan myös aluekeskusohjelmiin ja osittain seutuhankkeisiin. Nämä ovat tuoneet alueille lisäarvoa ja pakottaneet tavallaan alueitten eri tahot yhteistyöhön, niin että alueitten omista lähtökohdista on ponnistettu eteenpäin. Mielestäni juuri tämän tyyppiset tehokkaina toimijoina ansaitsevat lisää resursseja.

Kysynkin ministeri Manniselta: Onko hallituksella suunnitelmia vahvistaa ja kehittää tämän tyyppistä osaamis- ja aluekeskusohjelmaan perustuvaa toimintaa?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kävin maanantaina kuntavierailulla Urjalassa ja kysyin, mikä heille aluepoliittisesti olisi tärkeätä, ja he sanoivat, että laajakaistayhteydet ovat heidän olennaisin, tärkein hankkeensa, kunhan se saataisiin toteutettua. Se on osoittautunut erittäin hankalaksi. Urjalassakin on muutamia vientifirmoja, jotka toimivat siellä metsän keskellä, ja heille ovat itse asiassa tietoliikenneyhteydet tärkeämmät kuin varsinaiset maantiet. Tämä onkin se asia, että perusinfran rakentaminen on merkittävin aluepoliittinen asia lähitulevaisuudessa. Jos sitä ei hoideta loppuun, muut aluepoliittiset toimenpiteet ovat hyödyttömiä ja rahat valuvat hukkaan.

EU-tukia tarvitsevat myös Etelä-Suomen maakuntien reunakunnat. Täällä on puhuttu paljon pohjoisen puolesta, ja ymmärrän sen tietysti siellä syntyneenä, että se on tärkeää, mutta kyllä myös täällä eteläisten maakuntien reunakunnissa on erittäin traagisia alueita.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä väitteestäni: Ministeri Mannisen kohdalla olen itse ollut tilaisuudessa, jossa olen tämän kuullut. Toki hän ei sanonut suoraan, että hän kieltää tai estää jatkossa kuntaliitokset. Kokeneina poliitikkoina minä ja Manninen todellakin tiedämme, että asioita voi sanoa myös monella tapaa, ja lopputulema oli se, että ministeri Manninen puhui tuossa seututilaisuudessa selvästi kuntaliitoksia vastaan.

Sitten toinen: Kun ed. Alatalo otti kantaa laajakaistaan, olisin toivonut, että ed. Alatalo olisi viime syksynä talousarviokäsittelyssä tukenut meidän esitystämme 4 miljoonasta, jolla muun muassa Urjalaan olisi taattu ne kuuluisat laajakaistat. Turha tässä vaiheessa on jeesustella.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on kommenttipuheenvuoro ed. Kurvisen äskeisen vastauspuheenvuoron johdosta. Eikö tehdä, ed. Kurvinen, niin, että muodostetaan reilu oppositio, kun on nyt rökitetty hallitusta oikein kunnolla? Kun te viittasitte osaamiskeskuksiin, niin annetaan Suomen keskustalle ja ministeri Pekkariselle siitä kunnia, koska hän keksi sen systeemin.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kuulin aiemmin ministeri Mannisen puheen oikein, hän kehui sillä, että Lapissakin väestönkehitys on kääntynyt positiiviseksi. Näin olin kuulevinani, mutta ainakaan vuositasolla se ei pidä paikkaansa. Vuodenvaihteessa oli kuitenkin tullut vielä 0,5 prosenttiyksikköä tappiota, ja alkuvuodesta tehdyt seurannat eivät pidä paikkaansa, sillä muuttoaltis porukka lähtee hyvin usein silloin, kun koulut päättyvät. Eli tämmöistä tekijää hallituksen on aivan liian aikaista omia omaksi tuloksekseen, varsinkin kun muuttoliikkeessä on se, että takavuosina aikoinaan jo kupattiin se porukka Itä- ja Pohjois-Suomesta, joka oli valmis muuttamaan. Toinen tekijä on se, että suurten keskusten työttömyys on kääntynyt nousuun, jolloinka näiden alueiden vetovoima on hiipunut.

Tapani Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin kuulimme, ensi vuoden alussa tapahtuu useita kuntaliitoksia, ja ne tapahtuvat vapaaehtoista tietä. En ole kuullut kenenkään keskustalaisen vastustavan kuntaliitoksia sinänsä, enkä ministeri Mannisen, vaan päinvastoin rohkaisevan niihin. Sen sijaan olen kuullut monenkin keskustalaisen vastustavan pakkoliitoksia. Mutta se, että ensi vuoden alussa tapahtuu niin monta kuntaliitosta, kertoo siitä luottamuksen ilmapiiristä, mikä nyt vallitsee. Nämä kuntaliitokset ovat tapahtuneet kuntien omista aloitteista, ja on vielä todettava, että suurin osa näistä kunnista on keskustaenemmistöisiä kuntia. Puheet siitä, että keskusta vastustaa kuntaliitoksia sinänsä, ovat muunnettua totuutta. Itsekin olen ollut hyvin keskeisesti yhden kuntaliitoksen hoitamassa.

Oleellista tässä on tietysti se, että kuntien välinen yhteistyö tiivistyy ja yhteistyö lähtee palveluista käsin, ei organisaatiosta käsin. Ylhäältäpäin ohjattuna ei koskaan (Puhemies koputtaa) tule oikein hyvää tulosta, mutta alhaaltapäin.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen totesi, että rehtori Riepulan esitykset ovat varovaisia, ja puhui tästä myristä, maakuntien yhteistyöryhmästä, siihen kuuluvien sosiaalipartnereiden asemasta, ja kysyi, aionko esittää maakunnan liittojen ja te-keskusten yhdistämistä.

Ensinnäkin haluan todeta, että rehtori Riepulan ehdotus noudattaa hallitusohjelmaa. Mitä tulee sosiaalipartnereiden asemaan, niin sosiaalipartnereiden asema EU-ohjelmien valmistelussa tullaan turvaamaan, mutta sen sijaan ne eivät voi olla varsinaisessa kansanvaltaisessa päätöksenteossa mukana, niin kuin eivät ole olleet tähänkään saakka.

Mitä tulee maakuntaliittojen ja te-keskusten yhdistämiseen, en aio esittää niiden yhdistämistä.

Osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmaa on tarkoitus jatkaa, ja ne ovat saaneet vähän myös lisää määrärahaakin. Olemme kirjanneet näihin eri papereihin, että aluekeskus jatkuu vuoden 2007 alusta. Varmasti osaamiskeskuskin tulee jatkumaan, mutta missä muodossa ja mitä muutoksia tehdään, sitä me emme vielä tiedä, ennen kuin arviointi on tehty.

Ed. Korhonen totesi, että kaupunkipolitiikan annetaan mennä. Vastaan: ei anneta mennä, kyllä siitä pidetään huoli.

Mitä tulee täällä esillä olleeseen kuutosalueen menetykseen ja muutokseen, niin nykyinen hallitus pyrkii korjaamaan tämän virheen ja saamaan tämän määritelmän uudenkin perustuslaillisen sopimuksen liitteeksi sillä tavalla, että siihen voidaan jatkossakin vedota. Se on meidän neuvottelutavoitteemme.

Täällä on monissa puheenvuoroissa ed. Pulliainen todennut, että rahasta on pula. Olen samaa mieltä, että aina on pula. Mutta on syytä muistaa, että alue- ja rakennepolitiikan ympärillä pyörii, yksityinen raha huomioon ottaen, rakennerahastokaudella 8,5 miljardia euroa eli vähän yli 50 miljardia markkaa seitsemänä vuotena, joka on kyllä aika suuri raha. On syytä sitten arvioida myöskin sitä, millä tavalla näitä rahoja kohdennetaan. (Ed. Pulliainen: Siksi se vaikuttavuusarvio olisi ollut perusteltu!) — Kyllä, myönnän kaiken, että olisi todella tärkeää saada vaikuttavuusmittari näihin asioihin.

No, täällä ovat ed. Salo ja ed. Vielma puhuneet kuntaliitosrahoista. Ed. Vielma on aiemminkin todennut, että tuplatkaa tai kolminkertaistakaa. Se ei ole mitenkään mahdollista edes taloudellisten resurssien puitteissa. Jo nykyisillä säännöillä, jos meillä mennään noin 200 kuntaan, se maksaa valtiolle 600—700 miljoonaa euroa, eikä sellaista rahaa ole raavittavissa, elikkä ei mahdottomilla rahoilla voi ostaa. Mielestäni nykyinenkin rahoitus on niin korkea, että jos sillä ei saada aikaan kuntaliitoksia, niin ei niitä saada kyllä millään muullakaan.

Siinä, että ed. Vielma keskustalle vierittää syyn Jyväskylän maalaiskunnan ja kaupungin yhdistämättömyydestä, hän kyllä puhuu pahasti pötyä. Jyväskylässä kyllä sosialidemokraatit, kokoomus ja vasemmistoliitto olisivat pystyneet hoitamaan milloin tahansa tämän asian, jos heillä olisi ollut poliittista halua, (Ed. Salo: Ja voimaa!) mutta sitä halua ei ollut. — Heillä olisi ollut voima, mutta poliittista halua ei ole ollut.

Mitä tulee kokoomukseen, niin otetaan nyt esimerkiksi Nurmo, jossa kokoomus tyrmäsi jopa kuntaliitosselvityksen. Elikkä puhutaan silloin, kun on muiden kunnista kysymys, mutta kun se tulee omalle kohdalle, ette ole yhtään kummempia kuin muittenkaan puolueiden edustajat. Aivan samanlaisia fariseuksia olette myöskin siellä.

Ed. Lahtela totesi, että seutuyhteistyön tukeminen hidastaa kuntaliitoksia. Voi varmaan osittain ollakin, mutta ajatuksena on, että syvällisellä seutuyhteistyöllä saavutetaan samat edut kuin kuntaliitoksilla, mutta kuitenkin niin, että siellä tukirahat ovat vain pieni osa siitä, mitä kuntaliitoksissa. Siellä edellytetään todella rakenteellisia muutoksia palveluiden organisointiin eikä sitä jaeta vain sen mukaan, jos joku on ilmoittanut yhteistyötä tekevänsä.

Ed. Alatalo puuttui hyvin tärkeään asiaan, laajakaistaan. Mehän olemme linjanneet, että Euroopan unionin rakennerahastovaroja voidaan käyttää laajakaistaverkon rakentamisen tukemiseen. Se on hyvin tärkeä asia. (Ed. Väistö: Ja käytetäänkin!) — Ja niitä on käytetty ja käytetään. — Sitähän sanotaan tulevaisuuden valtatieksi, että se on aivan moottoritiehen rinnastettava tekijä kehitysmahdollisuuksia arvioitaessa. Yhdyn myöskin siihen, mitä ed. Alatalo sanoi, että kyllä ympäri maata on sellaisia alueita, jotka vahvoja kehittämistoimenpiteitä tarvitsevat, eivät ne rajoitu vain Lappiin tai Itä-Suomeen. Asia on juuri näin.

Ed. Sirnö väittää, että olen puhunut kuntaliitoksia vastaan. Ilmeisesti hänellä on vilkas mielikuvitus, koska olen joka paikassa sanonut, että minulla ei ole periaatteellista vastustusta kuntaliitoksiin. Se ei ole hyvä eikä huono asia, vaan jokainen tapaus pitää ratkaista kerrallaan, ja se on kuntalaisten itse ratkaistava. Olemassaolosta päättäminen on tärkein asia, mitä yleensä voi olla, ja sen takia kuntien täytyy tämä asia päättää.

Ed. Mustajärvelle oikaisen, että sanoin, että kahden ensimmäisen kuukauden aikana Lapissa on ollut muuttovoittoa. Saa nähdä, kuinka se kestää, mutta se on kuitenkin myönteinen merkki sinänsä, vaikka tiedän hyvin nämä syyt, mitä ed. Mustajärvi luetteli. Mutta toivon, että tämä olisi kuitenkin uuden alku.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan tässä vaan mielenkiinnolla kuuntelin tätä keskustelua ja ihmettelin, onko se sittenkin totta, että tässä aluepolitiikassa on tullut 180 asteen käännös. Nimittäin entinen kuntaministeri ja nykyinen kuntaministeri eivät ole löytäneet toisiansa vielä yhdessäkään asiassa, niin erilaiset ovat nämä painotukset ja näkemykset.

Sen verran sanoisin kuitenkin kuntaliitosten vastuusta arvoisalle ministerille, että Nurmossa kokoomuksen kannatus on 25 prosenttia. Enimmillään se lienee Suomessa Pälkäneellä noin 40 prosenttia, mutta ainoassakaan Suomen kunnassa ei ole kokoomuksella edes yksinkertaista enemmistöä, että se voisi päättää näistä asioista. Kyllä Nurmossakin täytyy löytyä enemmistö siihen ratkaisuun, jos tehdään päätös. Kysymyksessä on myöskin kunta, jossa on toistakymmentätuhatta asukasta ja joka on muuttovoittoinen, eli ei ole mikään maailmanlopun kunta. Mutta, arvoisa ministeri, teidän puolueellanne on pitkästi yli kahdessasadassa kunnassa yksinkertainen enemmistö. Niissä ei tarvitse kysyä miltään muilta puolueilta kantaa siihen, tehdäänkö kuntaliitoksia naapurin kanssa vai ei (Puhemies koputtaa). Kyllä vastuu kuntaliitoksista on erityisesti Suomen keskustalla, jos katsotaan poliittista voimaa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskusta on pitänyt tärkeänä kansalaisten tietoverkkoa, tätä tiedon valtaväylää. Meillähän Pohjois-Karjalassa Ylä-Karjala oli tässä varsin hyvä esimerkki reilun puolenkymmentä vuotta sitten käynnistyneenä hankkeena. Nyt tämä on edennyt. On hieno asia, että tähän voidaan nyt käyttää myös yhteiskunnan rahaa. Tätähän me jo peräänkuulutimme viime kaudella, että joka paikkaan ei markkinavoimin näitä tietoverkkoja, laajakaistoja, rakenneta. Nythän muun muassa Pohjois-Karjalassa, kuten ministeri mainitsi, rakennerahastovaroja tähän suunnataan, ja myös kunnat käyttävät omaa rahaansa. Se on merkinnyt kyllä mittavasti tietoverkkojen etenemistä kylillä ihan perimpiin asumisen paikkoihin saakka.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen on aivan oikeassa siinä, että fariseuksia on varmasti kuntaliitosasiassa joka puolueessa. Minä olen itse ollut 70-luvun alussa Espoon virkamies, kun oli niin sanottu Auran palokuntahallitus, ja hän otatti heti L. O. Johansonin selvittämään, mitä alueita voisi Espoosta ja Vantaalta liittää Helsinkiin. Tehtiin kovasti työtä, ja poliittiset johtajat käväisivät Tallinnassa, panivat vihreän veran alle, ja siellä se on tänäkin päivänä. Jos silloin olisi tehty ratkaisuja, Helsingin seutu olisi tänä päivänä aivan toisen näköinen kuin se nyt tänä päivänä on, uskallan väittää. 70-luvulla oli vastaavasti Keski-Suomessa Jämsä ja Jämsänkoski. Jämsänkoski muodostettiin kunnaksi vain sen takia, että Yhtyneet ei olisi tehnyt tehdasta, ellei tehty uutta kuntaa, mutta ei tullut keskustapuolueen tukea. Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta: viimeksi 90-luvun alussa maaherra Kivistön selvityksellä tehtiin hyvä lopputulos. Olisi tullut rahaa 110 miljoonaa silloista markkaa, ja sanoin äsken: sisäministerinä oli Mauri Pekkarinen, ja hän — hän ei ole paikalla, mutta uskallan sanoa sen myöskin ihan julkisesti (Puhemies koputtaa) — ei sanonut yhtään sanaa positiivisesti asiasta. Hän oli Jyväskylän kaupunginvaltuutettu samaan aikaan, ja jos hän olisi pikkuisenkin ministerinä liikahtanut, (Puhemies koputtaa) niin nämä kaksi kuntaa olisivat jo yhdessä ja siellä olisi 110 000 asukkaan kaupunki.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Piti sen verran nyt oikaista, kun ed. Salo sanoi, että me emme missään ole löytäneet toisiamme. Me olemme löytäneet erittäin monessa asiassa toisemme. Tämä hallitus toteuttaa sitä kahdeksankohtaista ohjelmaa, jonka edellinen hallitus loi, (Naurua — Ed. Salo: Tulihan se sieltä!) täydellisesti niitä hankkeita, ja olen sanonut jo puheessani, että tämä on hyvä ja näin pitää olla, mutta ongelma on se, että he eivät tuo mitään uutta, he eivät pysty luomaan mitään uutta. He romuttavat kuntatalouden, ja siinä me emme ole mukana, emme halua olla mukana emmekä tule olemaan mukana.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Martti Korhonen totesi, että hallitus toteuttaa edellisen hallituksen ohjelmaa. No, sitten täytyy ihmetellä, kun juuri täällä luettiin välikysymys ja vasemmistoliiton edustajatkin yhtyivät siihen, eivätkö he sitten hyväksykään tätä hallituksen ohjelmaa. Siinä myöskin muuttoliikkeestä ja työllisyydestä puhutaan.

Herra puhemies! Haluaisin vielä näistä kuntaliitoksista todeta, kun täällä ed. Salo voimakkaasti toi esille, että nimenomaan keskustajohtoiset kunnat eivät ole olleet mukana kuntaliitoksissa, että kyllähän nytkin niissä liitoksissa, mitä on tapahtumassa, kunnat ovat valtaosin vahvasti keskustalaisenemmistöisiä. Myöskin Jyväskylästä sen nyt jokainen tietää, että siellähän on kokoomuksella, sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla ollut valta vuosikausia, eikä siellä ole tapahtunut mitään. Mitä Nurmon tilanteeseen tulee, niin siellä nimenomaan kokoomuksen voimahahmot estivät sen, että ei edes selvitykseen päästy, puhumattakaan nyt kuntaliitoksesta. Niitä, jotka olivat myönteisiä sille, oli kerta kaikkiaan yksi yhdestätoista.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle toteaisin: Keskustalle puolustukseksi, että Jämsän ja Jämsänkosken liitosasia kyllä kaatui kansanäänestykseen, mutta itse prosessi oli sellainen, että sitä läheltä seuranneena tulee mieleen, että väkisin, eikä edes oikein äänestämälläkään, minkäänlaisia kuntaliitoksia ei kannattaisi tehdä. Rajat menivät puolueitten sisällä suloisesti sekaisin, ja isänikin, joka oli 60 vuotta ollut politiikassa mukana, totesi, että ensimmäinen tappouhkaus tuli vasta tämän asian yhteydessä, joten aina se kuntien yhdistäminen ei ole niin kovin helppoa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä lähti nyt pois — ei, onhan hän täällä, selästä ei ole vielä oppinut tuntemaan, varmaan oppii senkin tekemään — mutta nyt meni kyllä pikkuisen sekaisin puurot ja vellit tai jotenkin tähän tapaan. Välikysymyksessä on kyse työllisyydestä, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden turvaamisesta. Se on niin iso asia. Se on niin tärkeä asia. Se vaikuttaa aluekehitykseen, se on aivan selvä. Siinä on oltava mukana. Siinä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, koska tämä hallitus on epäonnistunut myös sen asian hoitamisessa. Mutta nyt me puhumme aluekehityksestä, ja välikysymys on erikseen, mutta nämähän kytkeytyvät tietyllä lailla toisiinsa, sen tunnustan.

Esimerkiksi liikennehankkeet ovat äärimmäisen tärkeitä aluekehityksen näkökulmasta, niin kuin tässä äsken todettiin, eivät pelkästään tietoliikennehankkeet. Sinne, missä ei ole kunnollisia liikenneyhteyksiä, ei maa-, vesi- tai rautatieyhteyksiä, ei synny yritystoimintaa. Se on fakta. Tämän hallituksen linjaus on ollut se, että niitä yhteyksiä ei haluta rakentaa tai ei sitten kyetä rakentamaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on aikaansaanut kunta—valtio-suhteeseen vakauden toisin kuin edellisen kuntaministerin aikana. Peruspalveluohjelmassa valtio on sitoutunut 655 miljoonan euron tasokorotuksiin valtionosuuksiin. Aikaisempaan verrattuna on kaksi linjamuutosta: tuloveronkevennykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti toisin kuin ennen, ja indeksikorotus on 75 prosenttia, kun se aiemmin oli 50 prosenttia. Kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan talouskasvun vahvistamista, ja siinä hallitus on tehnyt monia toimenpiteitä: valtionosuuksia on lisätty ja panostettu talouskasvuun. Nämä ovat ne eväät, joilla toimitaan, ja tuloksia tulee aikanaan. Kyllä edellisen ministerinkin pitäisi tietää, että tämä hallitus on pannut enemmän panoksia kuin aiemmin.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä ihan varaa antaa täältä oikeistosta kumminkin tukea entiselle kunta- ja alueministerille Korhoselle. Hän teki hyvää politiikkaa, aluepolitiikkaa, edellisessä hallituksessa. Arvoisa ministeri Manninen, olen kyllä valmis siitä kehumaan myöskin teitä, mutta se edellyttää kumminkin, että joitakin tuloksia on tullut. Meillä on nyt kolme vuotta aikaa odottaa, että te käännätte kehityksen maaseudulla siten, että väestönkehitys siellä pysähtyy ja maaseudulle alkaa virrata porukkaa, sinne muodostuu uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä, tiestö laitetaan kuntoon ja te laitatte kuntatalouden siihen pisteeseen, että se on paremmassa kunnossa kuin vuoden 2002 tilinpäätöksessä. Voitteko antaa pienintäkään lupausta tälle salille, että te aiotte hallituksessa toimia, että nämä kaikki mittarit ovat siinä kunnossa, että kolmen vuoden päästä minulla on varaa kehua myöskin teidän toimintaanne?

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoro alkoi tutuilla juankoskelaissyntyisen Juice Leskisen kappaleen "Viimeinen kylähullu" sanoilla: "On valtio kylään tullu / ja on siellä kuin kotonaan". Puheessa aikojen todettiin muuttuneen ja valtioholhouksen pelon todettiin haihtuneen. Nyt valtiota todettiin tarvittavan kannustajaksi ja välittäjäksi, luomaan uutta ja virittämään yhteistyötä.

Valtion johtamaa aktiivista ja vahvaa aluepolitiikkaa todella tarvitaan näinä aikoina ja tulevaisuudessa. Muuten alueiden kehitys päättyy vähemmän lohdullisesti, niin kuin "Viimeinen kylähullu" -kappale päättyy, siis seuraavasti:

"Joskus paikka tää tulvi elämää.

Se kaatui paperisotiin.

Se autioituu. Kuolee puistossa puu.

Väki viedään hoitokotiin.

Missä syy on moiseen vainoon?

Näin päästään tasapainoon!

Pois viedään kylähullu viimeinen."

Tällaista aluepolitiikan tulosta emme varmaankaan kukaan halua maakuntiin emmekä omille kotiseuduillemme.

Hallitusohjelman ja aluepoliittisen selonteon ja tähänastisen keskustelun perusteella hallituksella näkyy olevan selkeä ja yhteinen tahtotila aluepolitiikassa. Hallitusohjelmassa hallituksen aluepoliittisena tavoitteena on harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Tavoitteena on myös muuttoliikkeen hallinta ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Nämä yhdessä tukevat alueiden menestystä, joka taas kasvattaa kansantaloutta ja heijastuu sitä kautta koko maahan. Aluepoliittisilla toimilla tuetaan osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä alueilla. Tämä taas tukee kasvua ja mahdollistaa paremmin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen.

Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa alueiden kehittämisen yleiset tavoitteet ovat 1) alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen; 2) palvelurakenteen turvaaminen koko maassa; 3) tasapainoisen aluerakenteen kehittäminen. Selonteossa on asetettu painopiste ja lueteltu toimenpiteitä, joilla tavoitteet aiotaan toteuttaa. Lisäksi on suunniteltu alueellisia erityistoimia Itä-Suomeen, Kainuuseen, Itä-Lappiin ja äkillisille rakennemuutosalueille. Hallitus toteaa Itä-Suomen kehittämistoimista seuraavasti: "Hallitus tarkastelee alueen kehitykseen myönteisesti vaikuttavien hankkeiden toteutusta Itä-Suomen tulevaisuuskysymyksiä käsittelevän selvitystyön valmistuttua. Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ja osaamisen välittymistä yritystoimintaan edistetään. Itä-Suomen maakuntien, niiden keskusten ja osaamiskeskittymien yhteistyötä tiivistetään sekä niiden kansainvälistä ja kansallista verkottumista edistetään."

Hallituksen selonteko antaa hyvät nuotit aluepolitiikalle, mutta Matti Vanhasen hallituksen aluepolitiikan onnistumista, siis tuloksia, voimme arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Selonteossa suunnitellut toimet on vietävä ripeästi käytäntöön. Selonteon heikkous on siinä, jos siitä heikkoutta pitää etsiä, että aluepolitiikan tavoitteet on asetettu yleisellä ja ehkä vähän ylevälläkin tasolla, mutta selkeät määrälliset tavoitteet ja mittarit puuttuvat. Tosin ymmärrän, että niiden asettaminen on erittäin vaikeaa. Mittareina voisi olla esimerkiksi maakuntien ja seutukuntien asukasluku, bruttokansantuotteen kehittyminen ja ehkä myös palveluiden taso.

Mielestäni valtiovallan tärkeimpiä alueiden kehittämiseen vaikuttavia toimenpiteitä ovat: 1) alueiden osaamiseen ja koulutukseen panostaminen; 2) yritysten taloudellisten toimintaedellytysten tasaaminen ja edistäminen maan eri osissa, ja tämä koskee myös maatilayrityksiä; 3) hyvät liikenneyhteydet eli panostaminen päätieverkostoon ja perustienpitoon mutta myös rautateihin; 4) nopeiden tietoliikenneyhteyksien saaminen kaikille halukkaille kohtuuhintaan. Nämä toimenpiteet luovat pohjan työllisyydelle ja verotuloille ja samalla pohjan hyvinvointipalveluille: terveydenhuollolle, koulutukselle, virkistykselle jne.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa aluepoliittisen selonteon Itä-Suomeen suunnitelluista erityistoimista maininnan: "Itä-Suomen osaamisrakenteita vahvistetaan erityisesti yliopistoissa - -." Kuopion yliopistolla on selkeä suunnitelma aloittaa Kuopion yliopiston omiin vahvuuksiin pohjautuva DI-koulutus yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Joensuulla on selkeät omat suunnitelmansa koulutustehtävänsä laajentamiseksi. Koulutuksille on selkeä alueellinen tarve. Toivottavasti hallitus ja opetusministeriö pikaisesti toimivat tämän aluepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti, jolloin nämä koulutusohjelmat voivat alkaa.

Arvoisa puhemies! Aluepolitiikka vaikuttaa ratkaisevasti maakuntien elinvoimaan. Toivottavasti hyvän aluepolitiikan ansiosta myös lapseni vielä kymmenien vuosien päästä voivat sanoa "Juankoski, here I come" aina, kun palaavat edelleen elinvoimaiselle synnyinseudulleen.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen aluepoliittisessa selonteossa käsitellään muun muassa alueiden kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmää sekä hallituksen aluepolitiikan linjauksia ja alueiden näkymiä. Sekä hallituksen selonteossa että tässä keskustelussa täällä eduskunnassa on puhuttu pääasiassa tuottamattomien syrjäseutujen saamisesta elinvoimaisiksi ja EU:n rakennetuista. Ne ovat toki erittäin tärkeitä asioita.

Keskustelussa ei kuitenkaan ole kiinnitetty riittävää huomiota siihen, että Suomen ainoa todellinen suurkaupunkialue, Helsingin seutu, tarvitsee myös tuntuvaa tukea. Ilman Helsingin seudun menestystä syrjäseuduilla ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia. Selonteossa kyllä todetaan, että aluepolitiikan tulee tukea sellaisten alueellisten ja henkisten voimavarojen kehitystä, jotka kannustavat lisäämään ja vahvistamaan alueellista innovatiivisuutta, osaamista, yrittäjyyttä ja verkostomaista yhteistoimintaa, mutta mihin verkostoidutaan, ellei Pääkaupunkiseudulla ole sellaista tuottavaa yrittäjyyttä ja moottoria, joka tuo rintamaille ja syrjäseuduille tuota kaivattua aineellista ja henkistä hyvinvointia? Selonteossa toki todetaan, että menestyvä metropolialue on edellytys koko maan menestykselle. Se tuntuu käytännössä kuitenkin olevan punamultahallitukselle sanahelinää. Puheet ja teot ovat ristiriidassa.

Arvoisa puhemies! Merkillistä Helsingin seudun väheksymisessä on sekin, että Uudenmaan ja Pääkaupunkiseudun asukasluku on jo nyt peräti yksi kolmasosa suomalaisista. Niin paljon asuu ihmisiä Pääkaupunkiseudulla tai sen välittömässä vaikutuspiirissä. Kuinka näin valtava osa suomalaisista voidaan hallituksen toimin jättää aluepoliittisessa keskustelussa velipuolen asemaan? Koko Suomen kansainvälisen ja kansallisen kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää juuri Helsingin seudun vahvuuksien tukemista.

Selonteossa todetaan, että "Alueiden menestymisen avaintekijä - - on korkeatasoinen osaaminen, jota kehittämällä elinkeinorakennetta voidaan monipuolistaa, lisätä työllisyyttä ja vahvistaa kilpailukykyä ja alueiden taloudellista pohjaa". Tätä osaamista Suomessa on pääosin Helsingin seudulla ja eräissä muissa keskuksissa. Niiden kehittäminen tukisi välillisesti ja suoraankin muiden alueiden omaa osaamista ja pk-yritysten ja niiden innovaatioiden tuotteistamista markkinoille. Tarvitsemme mielestäni selkeän uuden strategian, jolla etenkin Suomen metropoli valjastetaan vetämään kehitystä, josta hyötyy koko valtakunta. Samaan strategiaan voisi oheistaa myös mainitsemieni eräiden muiden keskusten toimintaedellytysten parantamisen. Tällaista strategiaa hallituksen selonteosta on turha etsiä.

Hauskana mutta kuvaavana vertailukohtana voisi mainita venäläisen aluepolitiikan mallin. Venäjällä ollaan nyt purkamassa toveri Stalinin aluepolitiikkaa, jossa mittavat voimavarat ohjattiin aina Murmanskista Vladivostokiin uusien syrjäseutukeskusten vahvistamiseen. Tuoreiden uutisten mukaan presidentti Putinin aikana ollaan palaamassa järkevään suuntaan ja paneudutaan keskusten elinvoimaisuuteen. Venäläiset houkuttelevat nyt esimerkiksi Suomeen rajoittuvilta, keskushallinnoille kalliiksi käyviltä arktisilta alueilta asukkaita pois jopa tarjoamalla tuntuvia palkkioita niille, jotka muuttavat sinne, missä on tehokasta tuotantoa.

No, Venäjä on Venäjä ja Suomi on Suomi. Meillä Suomessa on varaa järkevään aluepolitiikkaan. Se ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että Pääkaupunkiseudun olot päästetään rapautumaan, kuten nykyisen punamultahallituksen sulle—mulle-linja voi pahimmassa tapauksessa johtaa. Punamultahallitus tuntuu keskittyvän valtapoliittisen pelinsä sumentamana näpertelyyn Pääkaupunkiseudun seutuhallinnon uudistamisessa. Voi jopa heittää epäilyn, olisikohan kaiken tämän niin sanotun aluepoliittisen ajattelun takana jokin uusi valtakunnan laajuinen seutujen hallintoon liittyvä virkapaketti. Keskustapuolueen johtama hallitus on yksinkertaisesti kääntänyt selkänsä Pääkaupunkiseudun todellisille ongelmille.

Ydinkysymys Pääkaupunkiseudun ongelmissa on rahan puute, ei seutuhallinto. Punamultahallituksen toimin ja ehdotuksin Helsingin seudun taloustilanteeseen ei valitettavasti ole näköpiirissä parannusta, päinvastoin. Esimerkiksi Tampere ja Turku saivat tälle vuodelle yli 100 miljoonaa euroa valtionosuuksina, kun Vantaa sai vain vajaat 30 miljoonaa. Kaupunkien kokoluokka on kuitenkin sama, ja samaan aikaan Vantaa maksoi verotulontasausta noin 56 miljoonaa euroa muualle Suomeen. Ongelmat Vantaalla voitaisiin ratkaista aivan eri tasolla ja kansalaisten palvelut turvata, jos Vantaa saisi edes sen, mitä sille suhteellisesti ottaen kuuluu. Vantaan valtionosuudet ovat pienentyneet yli 400 miljoonaa euroa 80—90-lukujen vaihteen kantokykyluokituksen muutoksen jälkeen. Viimeisimpänä, vieläpä hallitusohjelman vastaisena, esimerkkinä on ansiotulojen verotuksen alentamisesta johtuvien tulonmenetysten kompensointi kunnille. Hallitusohjelmassa menetys luvattiin kompensoida täysimääräisesti. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Rantakangas totesi, että näin muka toimittiin. Vantaan osalta tapahtui alikompensaatio. Käsittämätöntä kaupunkipolitiikkaa hallitukselta: Vantaa menetti, kaikki muut saivat. Kysymys on mielestäni myös siitä, missä päätökset tehdään. Jos maakuntaa ja aluehallintoa halutaan aidosti kehittää, on päätösvaltaa rahojen jaosta siirrettävä entistä radikaalimmin esimerkiksi tiepiireiltä ja te-keskuksilta maakuntahallituksille.

Maan hallitus ei tunnu ryhtyvän mihinkään konkreettisiin toimiin tänä vuonna Pääkaupunkiseudun talouden ja kansalaisten palveluiden turvaamiseksi. Mitä ilmeisemmin Pääkaupunkiseudulla ei ole mitään toiveita saada tuntuvasti lisää rahoitusta hankkeisiinsa. Aluepoliittisesta näkökulmasta myönteistä verotuksen saralla on se, että punamultahallitus on pyörtänyt ainakin toistaiseksi — näin on annettu ymmärtää — yhteisöveromuutoksen. Yhteisöverotuottojen oikeudenmukainen jakaminen ja kohdistaminen on nimenomaan Pääkaupunkiseudun kuntien etu. Pelkoni kuitenkin on se, että punamullan ja keskustalaisen kuntaministerin Hannes Mannisen reippaassa takinkäännöksessä yhteisöverotuksen suhteen oli kyseessä vain ensi syksyn kunnallisvaaleihin kohdistettu etukäteinen vaalitemppu. Yhteisöveron tuottoa kunnilta ei saa poistaa jatkossakaan, vaikka houkutus punamullalla — viimeistään kunnallisvaalien jälkeen, kuten totesin — siihen olisikin ehkä suuri. Kuntien oma tulopohja on kunnallisen itsehallinnon peruskysymys eli keskeinen osa perustuslain turvaamaa kunnan itsehallintoa ja itsenäistä verotusoikeutta. Yhteisövero muodostaa tärkeän linkin kunnan ja elinkeinoelämän välille, kannustaa kuntia aktiiviseen elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan ja siten oman tulopohjansa vahvistamiseen.

Edellisen vaalikauden ratkaisu, jolla kuntien osuus yhteisöverosta pieneni merkittävästi, kohteli kuntia epäoikeudenmukaisesti. Tehty ratkaisu perustui virhearvioihin ja tuolloin vallinneisiin poikkeuksellisen korkeisiin yhteisöverotuottoihin. Tämän perusteella kokoomus onkin vaatinut, että kuntien osuus yhteisöveron tuotosta palautetaan kuluvan vaalikauden aikana nykyisestä 19,75 prosentista takaisin 23,2 prosenttiin eli tasolle, jolla se oli ennen viimeisintä yhteisöveroleikkausta.

Arvoisa puhemies! Edellä puhumaani viitaten kysynkin vielä ministeri Manniselta: Onko teidän mielestänne Pääkaupunkiseutu nyt tasaveroisessa asemassa muun Suomen kanssa ja tulisiko seudun taloutta vahvistaa tällä vaalikaudella valtioneuvoston toimin ja miten? Lisäksi kysyn ministeri Manniselta: Onko hallitukselta luvassa eduskunnalle tällä vaalikaudella edes jonkinlainen kokonaisvaltainen strategia Suomen metropolin vahvistamiseksi?

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käytti viime kaudella varsin paljon aikaa Suomen aluekehityksen selvittämiseen. Laaja selvitys osoitti, että alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti kolme isoa tekijää: Ensinnäkin alueen inhimillinen pääoma eli työvoiman määrä ja sen koulutustaso. Se on tietysti hyvin ratkaiseva. Toiseksi, hyvin vaikuttavaa on myös alueen saavutettavuus. Vielä kolmantena tekijänä nousi esille innovaatiotoiminnan eli uuden luomisen taso alueella.

Meillä on siis kaikki syyt olla huolestuneita tiestön heikentyvästä kunnosta paitsi liikenneturvallisuuden vuoksi myös aluepoliittisin perustein. Tuo kehitys on todella nyt tapahtumassa. Teiden kunto heikkenee. Se on seurausta siitä, että tierahoja on ollut liian vähän. Kun vuonna 1990 tierahoja oli käytössä yhteensä 837,9 miljoonaa euroa, summa on tälle vuodelle enää 722,9 miljoonaa euroa. Reaalisesti tierahat ovat enää noin 70 prosenttia siitä, mitä ne olivat vuonna 1990. Kuten täällä on jo aiemmissa keskusteluissa jokunen viikko sitten käynyt selville, budjettiraamissa vaalikauden lopulle tierahojen reaalitaso on edelleen putoamassa.

Aivan erityisen tärkeitä nämä saavutettavuustekijät — teiden kunto, satamatoiminta, rautatie- ja lentoyhteydet ja myös laajakaistan leviäminen — ovat harvaanasutulle Lapille. Kun näitä tierahoja on nyt näin vähän, se kyllä näkyy myös meillä. Liikenneministeriön investointiohjelmaan saatiin vielä kaksi Lapille tärkeää hanketta: Röyttän väylän syventäminen ja Kemi—Tornio-moottoritien puuttuvat sillat ja moottoritien jatkaminen Kemin läpi Oulun suuntaan, mutta tällä budjettiraamilla ne eivät toteudu. Se on tietysti aivan selvää.

Tyytyväinen olen siihen, että olen saanut kuulla, että Röyttän väylän syventäminen on ehkä sitten mahdollista jopa näissä puitteissa, mutta kyllä meillä on näitä muitakin tarpeita Lapissa ehdottomasti. Aluepoliittisesti on esimerkiksi sellaisen tieyhteyden kuin Vikajärvi—Kemijärvi—Salla kuntoon laittaminen erittäin tärkeätä. Jos Kemijärven suunta on tuommoisessa pussinperässä, niin kuin se tieosuutensa osalta nyt on, niin kyllä se vaikuttaa koko alueen kehittämistoimintaan, koko seutukunnan kehittämistoimintaan. Tuon tien osaltahan kyse on vielä kulkuyhteydestä Murmanskiin Venäjän pohjoisalueelle. On siis saatava selvästi lisää rahaa teiden kunnostamiseen. Valtion pitää ottaa vastuu myös laajakaistan leviämisestä jokaiselle kylälle. Tässä on jotakin saatu aikaan eurorahoilla ja kuntien rahoilla, mutta kyllä se valtion satsaus on ollut aivan riittämätöntä. Väistelevää se on. Sitä se on edelleenkin.

Herra puhemies! Saavutettavuuden lisäksi pitää huolehtia myös siitä, että innovaatiotoiminta on vahvaa myös alueiden näkökulmasta. Näin se ei valitettavasti ole ollut riittävässä määrin. Päinvastoin innovaatiotoiminta on ollut osaltaan keskittämässä Suomea. Otan esimerkiksi tältä osin vain yhden esimerkin, aivan keskeisen toimijan, tosin Tekesin.

Vuonna 2003 Tekes suuntasi korkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yrityksille tutkimus- ja kehitysrahoitusta yhteensä 392 miljoonaa euroa. Tuosta summasta ohjautui Uudellemaalle 170,3 miljoonaa euroa, siis lähes puolet. Pirkanmaan osuus oli alle kolmannes siitä, mitä Uusimaa sai, eli 52,7 miljoonaa euroa. Varsinais-Suomen osuus oli 38,7 miljoonaa euroa, Pohjois-Pohjanmaan 34,6 miljoonaa euroa, Pohjois-Savon 23,1 miljoonaa euroa ja Keski-Suomen 13,7 miljoonaa euroa. Muut maakunnat olivat Uuteenmaahan verrattuna vielä paljon heikommilla. Satakunta sai Tekesin rahoja viime vuonna 8,8 miljoonaa, Etelä-Karjala 6,6 miljoonaa, Kymenlaakso 6,5 miljoonaa euroa, Päijät-Häme 5,3 miljoonaa, Etelä-Savo, Häme ja Pohjois-Karjala 5 miljoonaa euroa, Etelä-Pohjanmaalle Tekes-rahoja tuli 4,4 miljoonaa euroa, Pohjanmaa sai niitä 4,4 miljoonaa, Itä-Uusimaa 2,2 miljoonaa euroa, Kainuu 2,2 miljoonaa euroa, Lappi 2,1 miljoonaa euroa ja Keski-Pohjanmaa 1,6 miljoonaa euroa.

Maakuntien väliset erot näitten innovaatiorahojen ohjautumisen osalta Tekesin suunnasta ovat valtavan isot, ja ne ovat keskeisiltä syiltään, ainakin isolta syyltään, vaikuttaneet siihen, miten syvästi erilaista aluekehitys Suomessa on ollut. Tässä on iso tekijä ollut tässä keskittämistoiminnassa. Tässä on rahaa mennyt sinne, missä muutenkin on oltu jo vahvoilla, ja sinne, missä olisi tarvittu juuri sitä uuden luomista ja panostusta aivan erityisesti, ei tällä periaatteella, jolla on toimittu, rahaa ole saatu. Tässä pitää tehdä jotakin hyvin isoa. Minä näen, että Tekesillekin pitää sitä aluevastuuta selvästi lisätä, sitä pitää vahvistaa ja ihan välittömästikin lisäämällä edelleen henkilöstöä, joka maakunnissa toimii hakemassa niitä hyviä hankkeita ja viemässä niitä eteenpäin. Tässä on semmoinen muna—kana-tilanne. Jos ei ole hyviä hankkeita, niin ei saa rahaa, mutta ei niitä hyviä hankkeitakaan tule, jollei niitä ensin nosteta sieltä esille. Minä näen, että tässä meillä on nyt ison luokan haaste, johon on pureuduttava ja tartuttava. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tulee nyt ensi viikon keskustelussa esittämään sitä, että Tekesin aluevastuuta lisätään. Minusta tähän pitää lähteä nyt porukalla hakemaan ratkaisuja, sillä näillä rahoilla, näillä Tekes-rahoilla — ja siellä on Suomen Akatemia ja monia muitakin toimijoita — luodaan sitä Suomea, joka täällä sitten toteutuu jonkin ajan, muutaman vuoden tai viimeistään kymmenen vuoden, kuluttua. Jos tässä on tapahtunut näin kovaa keskittämistä, niin se sitten näkyy ja tuntuu tänä päivänä tässä meidän maassamme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä jatkaa, mihinkä ed. Tennilä lopetti, mutta ennen kuin menen juuri noihin asioihin, niin muutama näkökohta, palautuma, historiaan, siihen, kun siirryttiin EU-jäsenyyteen vuoden 95 alusta lukien. Silloin meille hallintovaliokuntaan ilmestyi asiantuntijaksi Pekka Turunen -niminen henkilö, oliko hän joku kaupunginjohtaja taikka maakuntajohtaja tai jotakin sellaista. (Ed. Väistö: Maakuntajohtaja!) — Maakuntajohtaja, joo. — Hän käytti oikein innostuneen puheenvuoron siitä, että nyt olemme siirtymässä nerokkaaseen järjestelmään. Jos ed. Väistö muistaa, niin se oli nerokas järjestelmä, tämmöinen ohjelmaperusteinen työ, johonka sitten Euroopan unioni osallistui, josta piti sitten Euroopan unionia kiittää kaikissa mahdollisissa yhteyksissä ja kertoa, että Euroopan unioni sen teki. Silloin, kun hän oikein niin kuin pursuten intoa kertoi tästä, niin minä esitin silloin epäilykseni, että onkohan tämä kaikki ihan noin, että saattaisiko olla mahdollista se, että mennään kaikkien aikojen byrokratiaviidakkoon, kun tuommoiseen ohjelmaperusteiseen järjestelmään mennään. Siinä kuitenkin kansallisia rahoja vain palautetaan takaisin sieltä EU:sta eikä mitään muuta. Hän oli tietysti jyrkästi toista mieltä.

Kun sitten tultiin vuoden 99 valtiopäiville, niin varsin innokkaasti kannatin pontta, joka on tuottanut juuri sen tuloksen, jota nyt käsitellään, elikkä tätä seikkaperäistä selontekoa. Näinhän se oli, ministeri Manninen. Ajatuksena oli nimenomaan se, että arvioidaan toki se, oliko minun arveluni oikea silloin maakuntajohtaja Turusen ulvahdukseen, ja toisekseen, mikä on se vaikuttavuus, joka näillä toimilla on ollut, koska silloin jo oli tiedossa, ettei tätä rakennerahastosysteemiä nyt niin kovin kauan tule kestämään, erikoisesti jos utopia EU:n laajenemisesta toteutuu, niin kuin oli tapahtunut jo aikaisemminkin. Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön oli juuri laajentumista, ja samalla luotiin kuva uudesta laajentumisesta. Elikkä siinä vaiheessa tarvitaan sitten kokemuksia ja aikaansaannoksia.

Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Nyt meillä on ainakin harvinaisen selvästi näytetty, että byrokratiaa on hillittömättömästi ja pirstaloitu on rahat vihoviimeiseen pisteeseen saakka. Se, mikä on hyvä, on, että on koulutettua henkilökuntaa saatu, joka nämä hommat osaa hoitaa, joka on voimavara tulevaisuutta varten. Jatko tulee olemaan sellainen, että kun nyt tämän viikon lopulla jäsenmaitten määrä nousee kymmenellä, niin Suomen nettomaksajuus nousee erinomaisen voimakkaasti tulevaisuudessa. Kun nämä rahoitussopimukset on kuitattu, niin sen jälkeen on näin käyvä.

Miksi minä kannatan sitä kynnyskysymystä yli kaiken, arvoisa ministeri Manninen, joka on täällä paikalla, ja tietysti arvoisa puhemies täällä toisella puolella? Siksi, että tälläkin aluepoliittisella kynnyskysymyslauseella, joka on nyt tässäkin selonteossa — se on siis nyt yhteneväinen erään niistä muutama päivä sitten keskustellun kynnyskysymyksen kanssa — ja se on minusta se kaikkein tärkein asia muutenkin tässä, että tällä lausumalla annetaan tuki sille, että maatalouden puolelta pohjoisen tuen perusteet säilyvät, siis tuetaan sitä aluepolitiikkaa, koska kysymys on samoista rahoista. Tämä on niitä perustavaa laatua olevia asioita.

Kun täällä äsken ed. Mäkisen puheenvuorosta havaitsimme, että kaikki on aluepolitiikkaa, ihan kaikki on aluepolitiikkaa vihonviimeiseen pisteeseen saakka, Kruununhaka on aluepolitiikkaa jne., niin minä en olisi huolissani Kruununhaasta enkä Vantaasta jnp. Sen sijaan minä olisin huolissani siitä, kuinka käy taajamien ulkopuolisen Suomen näitten kasvukeskusten ulkopuolella. Se on se maankäytöllinen resurssi, joka Suomella on aivan erityinen arvo, tarkoitan energiapolitiikan, uusiutuvan energiapolitiikan, kannalta ja liittyen siihen, että metsäteollisuus tarvitsee puunsa jalostamiseen jnp., ja se edellyttää hyvää tieverkostoa ja sen kunnossapitoa. Elikkä logistiikkajärjestelmän täytyy toimia. Minä näen sen perustavaa laatua olevana tavoitteena. Se menee yli kaiken. Jos sen päälle osaamiskeskus- ja aluekeskusjärjestelmillä pystytään asioita hoitamaan, niin erittäin hyvä asia, mutta sen perustan täytyy olla koko maassa kunnossa, ja siinä suhteessa aluepolitiikalla on ratkaiseva rooli.

Sitten tästä arvioinnista, joka on liikenneministeriön pääluokan kohdalla, totean, että siellä on nyt lipsahtanut kyllä tekstiä, jota ei ole oikolukija lukenut. Siellä kerrotaan, kuinka joukkoliikenteen määrärahat ovat myönteisessä kehityksessä. Nehän romahtavat tässä suorastaan niin, että nyt valtavasti joudutaan näitä ostolinjoja lopettamaan jnp. (Ed. Kuoppa: 200 vuodessa!) — Joo, se on aivan järkyttävä määrä, eli siinä on tapahtunut nyt oikoluvussa todella merkittävä virhe.

Sitten vielä Tekesistä totean ihan lyhyesti sen, että Siuruaisen ehdotus on hyvän suuntainen. Sitä on täällä kannatettu, ja kannatan sen suuntaista, mutta rahat pitää jakaa alueellisesti jo valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, kun ed. Tennilä juuri täällä kävi näitä maakuntia läpi, että ei olla tilanteessa, joka oli silloin, kun kauppa- ja teollisuusministerinä oli Kalliomäki, joka todisti tältä samalta korokkeelta, että nyt on vaan niin, että Vantaalle ne rahat eikä muualle mihinkään.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! EU:n laajentuminen ja tulevat rahoituskehykset vaikuttavat jatkossa erittäin merkittävästi unionin aluepolitiikkaan myös Suomessa. Kun EU laajenee, uudet, suhteellisen köyhät jäsenmaat aiheuttavat tietenkin sen, että Suomesta tulee selkeämmin unionin budjetin nettomaksaja. Unionin aluepolitiikka joutuu entistä tiukempaan syyniin, se on aivan varmaa. Sen on oltava entistä perustellumpaa ja hyvin kohdennettua. Uudet köyhemmät jäsenmaat tarkoittavat sitä, että nykyisten unionimaiden alueille on entistä vaikeampi saada unionin jakamaa aluepoliittista tukea. Nykyiset rahoituskehyksethän ovat voimassa vuoden 2006 loppuun.

Alueellinen kehittäminen perustuu yhteistyöhön, ja vastuu siitä on kunnilla ja valtiolla. Kotoinen elinkeinopolitiikkamme on kansallista politiikkaa, mutta globaalissa ympäristössä. Suomi joutuu pohtimaan kilpailukykyään maailmanlaajuisesti. Alueellistaminen on erinomainen työkalu, kun työnjakoa lisätään ja osaamiskeskuksia kehitetään. Valtion toimintojen alueellistamisen näkökulman pitää olla toimintojen sisällön ja alueklustereiden vahvistumisen näkökulma. Osaamiskeskuksen pitää olla yritystoiminnan, tieteen ja julkishallinnon ja rahoittajien yhteisiä prosesseja. Avainasioita ovat tietotaito, korkea osaaminen, teknologia sekä niiden hyväksikäyttö strategisesti valituilla toimialueilla ja maan eri alueilla.

Yliopistoilla on kasvava merkitys kansainvälisen, kansallisen ja alueellisen innovaatiotoiminnan kehittämisessä. Yliopistojen merkitystä alueellisina vaikuttajina ja alueellisen eriarvoisuuden poistajina ei kai kukaan enää tänä päivänä aseta kyseenalaiseksi. Yliopistoilta odotetaan yhteiskunnallisessa kehittämistyössä entistä vahvempaa otetta. Aluevaikutusten näkökulmasta erittäin tärkeätä on yliopistojen peruskoulutuksen lisäksi erityisesti tutkimus ja aikuiskoulutus. Yliopistolain muutoksilla halutaan parantaa yliopistojemme toimintaedellytyksiä. Aluekehitystyön kannalta erittäin merkittävää on se, että yliopistojen tehtäviin liitetään myös yhteistyö ja vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa, työ, jota toki monet yliopistot ovat aivan luontevasti tehneet jo vuosia vuosia. Meikäläisten yliopistojen yksi vahvuus onkin tiivis vuorovaikutus elinkeinoelämän kanssa, mutta tätä yhteistyötä halutaan nyt siis edelleen vahvistaa.

Alueellinen kehitys on tasapainottunut muuttoliikkeen hidastuessa. Alueiden kilpailukyvyn parantaminen edellyttää osaamisen tason nousua maan eri osissa. Vain osaamiseen satsaamalla me voimme monipuolistaa elinkeinorakennetta, parantaa työllisyyttä ja vahvistaa aluetalouksia. Aktiivinen elinkeinotoiminta lisää myös välillisiä sosiaalisia ja kulttuurisia heijastusvaikutuksia. Yritysten yhteistyö ja osaamisverkostot ovat tässä maailmanajassa yhä tärkeämpiä.

Arvoisa puhemies! Meidän on nähtävä se tosiasia, että valtion omien työpaikkojen vähentäminen maakunnista on heikentänyt olennaisesti tasapainoisen aluekehityksen mahdollisuuksia. Häviäjiä ovat olleet sekä maakunnat että täyteen ahdettu Pääkaupunkiseutu. Alueellistamisella pitääkin nyt järkevästi pyrkiä vaihtamaan suuntaa. Se pitää tietenkin tehdä kunkin alueen omia vahvuuksia vahvistamalla ja erinomaisen hyvällä harkinnalla.

Nykytilanne tarjoaa hyvät perustelut alueellistamiselle, kun tiedämme, että suuri osa valtion henkilöstöä siirtyy lähivuosina eläkkeelle. Keskushallinnossa, sen piirissä, paiskii töitä Pääkaupunkiseudulla noin 22 000 ihmistä, ja heistä vajaat 14 000 jää eläkkeelle taikka siirtyy muualle vuoteen 2015 mennessä. Nyt on oikein hyvä aika miettiä, tehdäänkö hallinnossa oikeita asioita oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla. Alueellistamisen tarpeista on viimeisten vuosien aikana onneksi vallinnut laaja yhteiskunnallinen yksimielisyys. Todellisten linjanvetojen aika on nyt.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus muistuttaa erehdyttävästi virkamieshallitusta, joka hoitaa juoksevia asioita ja välttelee vaikeiden ratkaisujen tekemistä. Tämä pätee myös hallituksen harjoittamaan aluepolitiikkaan. Ministerit hyppäsivät liikkuvaan junaan, jonka olivat kaksi edellistä sinipunahallitusta saattaneet vauhtiin. Päällimmäisiksi ovat nousseet viime päivinä poliittiset virkanimitykset ja niistä keskusteleminen.

Nyt annettu selonteko on näyte siitä, kuinka sekavasti ja byrokraattisesti asioita voi esittää. Kun ei osaa erottaa oleellista epäoleellisesta ja tärkeää vähemmän tärkeästä, on tuloksena juuri sellainen selvitys, joka meille on jaettu. Kuitenkin ihmiset kaikkialla Suomessa odottavat yksinkertaista vastausta siihen, miten he voivat jatkossakin elää omilla kotiseuduillaan, kasvattaa ja kouluttaa lapsiaan, käydä töissä, huolehtia terveydestään, hoitaa vanhukset jne. Olisin odottanut näihin kysymyksiin yksinkertaisen selkeitä vastauksia mieluummin kuin tarpeettoman pitkälle menevää tutkintomaista tarkastelua.

Vanhasen hallituksen aluepolitiikka on kaiken kaikkiaan huomattavasti Helsinki-keskeisempi kuin edellisten sinipunahallitusten harjoittama aluepolitiikka. Se näkyy jo hallitusohjelmassa, jossa luvattiin muun muassa asettaa selvitysmies laatimaan ehdotus Helsingin seudulla yhteisesti hoidettavista tehtävistä ja seudun ja valtion yhteistyöstä. Nyt tuo selvitys on jo saatu ja odotan mielenkiinnolla, mitä esityksiä asiasta tulee eduskunnalle.

Kyselin jo hallitusohjelmaa käsiteltäessä, miksi maakuntakeskuksista ei tehdä samanlaista selvitystä, koska siellä esiintyy aivan samoja vaikeuksia kuin Pääkaupunkiseudulla, jopa suhteellisesti ottaen suurempia ongelmia. Peräänkuulutan noita selvityksiä edelleen. Tämä selonteko ei anna vastausta tuohon kysymykseeni.

Toinen esimerkki pääkaupunkikeskeisyydestä on valtion osallistuminen Helsingin musiikkitalon kustannuksiin puolella rakentamiskustannuksista eli noin 46 miljoonalla eurolla. Yleisradio tulee osallistumaan neljänneksellä eli noin 23 miljoonalla eurolla. Maakuntien pieniin hankkeisiin ei samaan aikaan luvata euroakaan. EU:n kemikaaliviraston sijoittamista Helsinkiin pääministerimme piti itsestäänselvänä asiana jo neuvotteluvaiheessa, vaikka esimerkiksi Jyväskylä olisi ollut aivan yhtä hyvä sijoituspaikkakunta.

Kun kuluvan vuoden budjetti ei sisällä juuri mitään uusia investointikohteita maakuntiin jo aikaisemmin päätettyjä ja aloitettuja tiehankkeita lukuun ottamatta, joutuu pakosta kysymään, tämäkö on keskustan vaalien alla mainostamaa uutta aluepolitiikkaa. Millä perusteilla selonteossa kuitenkin todetaan, että hallituksen aluepolitiikka tähtää alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseen, palvelurakenteen turvaamiseen ja tasapainoisen aluerakenteen kehittämiseen? Jos nimittäin tämä saamaton meno jatkuu koko vaalikauden, tulee maassamme olemaan runsaasti alueita, joiden talous ja siitä johtuen palvelutaso ovat romahtaneet muutaman vuoden kuluttua.

Hallitus luottaa selvästikin siihen, että alueellinen kehitys tasapainottuu, kun muuttoliike hidastuu. Hidastuuhan tuo muuttoliike tietysti, kun aktiiviväestö on muuttanut pois, mutta kuinka sen jälkeen palvelut rahoitetaan? Ottaako valtio vastuun kuntien peruspalveluista? Tämän kaltaisiin peruskysymyksiin selonteosta ei löydy vastausta, vaan lauseilla leikitellen todetaan, että hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.

Maakunnassa liikkuessaan voi havaita selvästi sen, että tämä hallitus ei ole tarpeeksi kiinni elävässä elämässä ja maaseudun ongelmissa. Pikemminkin näyttää siltä, että se kantaa huomattavasti suurempaa huolta valkoselkätikasta ja liito-oravasta kuin ihmisistä. Sanon näin suurena luonnonystävänä ja yritän ajatuksillani herättää hallituksen huomaamaan, kuinka järjettömillä ratkaisuilla vaikeutetaan ihmisten elämää maaseudulla ja tehdään karhunpalvelus todelliselle luonnonsuojelulle.

Edellä sanomani on vain yksi todella monista maanomistajiin kohdistetuista vääryyksistä. Aivan ilmeiseltä näyttää, että erääksi keskeiseksi aluepoliittiseksi jarruksi muodostuu valtion maakunnallinen hallinto, erityisesti ympäristökeskusten toiminta. Kun asenteet ovat virheelliset, organisaatio ei toimi, kaiken aikaa annetaan vaan lisää tehtäviä ja henkilöstömitoitus ei riitä tuohon kaikkeen, ei voi olla muuta odotettavissa kuin se, että maakunnallinen hallinto on pikaisesti uudelleen organisoitava.

Hallitus toteaa, että alueiden kehittämisen tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtana on elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantaminen siten, että työllisyysaste paranee ja työttömyys alenee kaikissa maakunnissa. Teksti on yhtä ympäripyöreää ja monimutkaista kuin hallitusohjelmassa, ja elävässä elämässä tavoite karkaa käsistä maamme parhaimmillakin alueilla eli työpaikat vähenevät ja työttömyys ei laske, on päinvastoin kääntynyt nousuun monilla alueilla. Mitkä ovat niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla hallitus aikoo aluepoliittiseen tilanteeseen vastata? Tämän me haluamme kuulla emmekä enää samoja fraaseja ja lupauksia kuin hallitusohjelmassa.

Valtion toimintojen alueellistaminen ei saa selonteossa sille kuuluvaa merkittävää osuutta maakuntien kehittämisessä. Jyväskylässä pääministerin johdolla pidetyssä aluepoliittisessa konferenssissa tammikuun 20. päivänä oli hallituksella tarkoitus julkistaa alueellistamistoimenpiteiden suuret linjaukset, kaiken kaikkiaan 7 000—8 000 työpaikan hajasijoitussuunnitelmat. Varsinkin keskusta oli valmistellut tilaisuudesta omaa aluepoliittista näytelmää. Esitys kuitenkin epäonnistui lähes täysin, kun etukäteen saimme tiedotusvälineiden kautta enemmän tietoa kuin tuossa konferenssissa ja sen jälkeisessä tiedottamisessa. Sosialidemokraatit pistivät tässäkin asiassa keskustan järjestykseen.

Odotan mielenkiinnolla, milloin asiassa tehdään seuraava siirto ja mikä se on. Olihan hallituksen tarkoitus siirtää valtion virastoja alkuperäisen suunnitelman mukaan peräti 28 paikkakunnalle. Hallitus lupasi tuolloin uuden esityksen kesäkuun alussa, eli aikaa on runsas kuukausi.

Arvoisa puhemies! Olisin mielelläni sanonut selonteosta muutaman positiivisenkin sanan. Päätin kuitenkin 7 minuutiksi rajatun puheenvuoroni käyttää lähinnä ongelmien esille ottamiseen. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että pääministeri Esko Ahon porvarihallituksen aikana käynnistettiin osaamiskeskusohjelma ja arkkitehtinä oli ministeri Mauri Pekkarinen — hänelle siitä kiitos — jonka ohjelman avulla varsinkin tiettyjen maakuntakeskusten ja maakuntien kehitys kääntyi kasvu-uralle. Jotain tällaista odotin myös tältä selonteolta, mutta valitettavasti petyin pahasti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat Hänninen, Hoskonen, Tölli, Satonen ja Vielma! Kansanvalta näkyy olevan entistä vankemmissa käsissä.

Hallituksen selonteko pitää sisällään valtioneuvoston päätöksen alueiden kehittämislain mukaisista valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista, siis se selonteon kursiivilla painettu osa, joka jo sellaisenaan uhkasi käydä kansanedustajan hyppysvoimille ylivoimaiseksi, sisälsi niin paljon niin hienoja substantiiveja, että minä vakaumuksellisena oppositioänkyränä tietenkin kiinnostuin verbeistä. Paperin kymmenen sivun otannalla ekstrapoloiden tulos oli seuraava: vahvistetaan 53 kertaa, lisätään 45 kertaa, edistetään 34 kertaa, selvitetään 32 kertaa, laajennetaan 30 kertaa, parannetaan 19 kertaa, tehostetaan 17 kertaa, turvataan 16 kertaa, kehitetään 15 kertaa ja varmistetaan 15 kertaa, eli yhteensä 278 passiivia.

Arvoisa puhemies! Mitä tähän voi sanoa? Ehkäpä vanhaa työväenlaulua mukaillen: papereissamme meillä on voimaa. Suunnilleen kaiken muun olennaisen ed. Korhonen ryhmäpuheenvuorossaan sanoikin. Tai ei ehkä aivan kaikkea. Varhaisella keskiajalla Tuomas Kempiläinen totesi aikansa itseään hurskaana pitävien puheita kuunneltuaan: Viimeisellä tuomiolla meiltä ei kysytä, mitä olemme puhuneet ja kirjoittaneet, meiltä kysytään, mitä olemme tehneet.

Arvoisa puhemies! Haluan vilpittömästi rohkaista ja kannustaa hallitusta sen aluepoliittisissa pyrkimyksissä: Eteenpäin Tuomas Kempiläisen viitoittamalla tiellä!

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko ei voisi sattua parempaan aikaan kuin nyt. Vapun jälkeen laajentunut EU luo aivan uuden tilanteen unionissa, ja se näkyy varmasti myös Suomessa. Valitettavasti on ennustettavissa, että muutoksen vaikutukset näkyvät kipeimmin juuri reuna-alueilla eli Itä- ja Pohjois-Suomessa, unohtamatta muitakaan nykyisestä keskittymisestä kärsiviä alueita.

Tosiasia on, että alueelliset erot ovat Suomessa kasvaneet viime vuosina nopeasti. Esimerkiksi työttömyydellä mitattuna Itä-Suomessa ollaan monen kunnan alueella tilanteessa, jossa työttömyysprosentti on 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin maan keskiarvot. Näillä samoilla alueilla on kuitenkin muuttoliike myös suurinta; nuori, työikäinen väestö muuttaa työn perässä suuriin keskuksiin.

Tällaisen kehityksen katkaisemiseksi on toimiin ryhdyttävä välittömästi. Keskittymisen kustannuksia ei kukaan ole uskaltanut laskea, tai ainakaan lukuja ei ole tullut julkisuuteen helposti. Suomi on elävien maakuntien maa, ja sellaisena se pitää säilyttää, olivatpa trendit mihin suuntaan tahansa.

Euroopan unionin tuleva rakennerahoituskausi 2007—2013 on Suomelle erittäin tärkeä. Nykyiset korkeinta aluetukea nauttivat alueet tulee säilyttää tämän tuen piirissä myös uudella kaudella. Vaikka uusien jäsenmaiden kehitykseen pitää myös satsata vahvasti, maksajina eivät saa olla Itä- ja Pohjois-Suomen vaikeuksissa kamppailevat alueet. Syrjäiset, harvaanasutut alueet pitää nostaa tulevissa neuvotteluissa niiksi perusteiksi, joilla nykyiset tavoite 1 -tuet säilytetään, vaikka bruttokansantuoteperuste ei ole enää mahdollinen uusien jäsenmaiden myötä.

Myös oikeus kansallisten tukien maksamiseen heikoimmin menestyvillä alueilla tulee turvata. Yritysten investointituki ja alueellinen kuljetustuki ovat edelleen vahvoja instrumentteja koko Suomea kehitettäessä. Eri maakunnilla on omat vahvat osaamisalueensa, joita pitää pystyä tukemaan myös investointeja tehtäessä. Monesti meillä korostetaan vain koulutusmahdollisuuksien ja palvelujen turvaamista, mutta jos investointeja ja uusia työpaikkoja ei synny, jäävät palvelutkin kustantamatta.

Tilanne kärjistyy vielä lähivuosina, kun suuret ikäluokat jäävät vähitellen eläkkeelle. Kuntien verotulopohjaa on vahvistettava määrätietoisesti. Investointeja voidaan tukea vaikka poisto-oikeuksia kehittämällä tai työvoiman sivukustannuksia alueellisesti porrastamalla. Monesti eri ministeriöistä tulee viestejä, että keinot ovat rajalliset. Eikö tässä asiassa voisi hyödyntää yrityksissä olevaa tietoutta ja toivomuksia?

Asiasta voisi julistaa vaikka innovaatiokilpailun, jonka tarkoituksena olisi etsiä niitä keinoja, joilla yritykset voisivat sijoittua muuallekin kuin suuriin kasvukeskuksiin. Onko siinä järkeä, että työvoima vain voi liikkua? Moni ajaa tänäkin päivänä hyvin pitkää työmatkaa, vaikka järkevällä hajasijoituksella tätäkin voisi estää. Kun informaatioteknologia alkoi voittokulkunsa, vannottiin välimatkojen häviävän ja työpöydän voivan olla missä tahansa. Ainakin osan tästä visiosta voisi toteuttaa ja vahvistaa aluepolitiikkaa nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Myös aluehallinnon vahvistamisen pitää tukea aluepolitiikkaa. Jokainen maakunta tuntee parhaiten omat vahvuutensa. Selvitysmies Riepulan ehdotukset pitää ottaa vakavasti, ja maakuntien omaa päätöksentekoa tulee vahvistaa. Tavoite eri ministeriöissä olevien alueellisten toimintojen ja varojen keskittämiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi valtionhallinnossa on tervetullut ajatus.

Tässä voisi ironisesti todeta, että kerrankin keskittämisestä on todella hyötyä. Jokainen maakuntahallitus on keskuudessaan laatinut valtaisan määrän kehittämissuunnitelmia, joiden pelkkä lukeminen on jo suururakka. Kuitenkin hankkeiden toteuttaminen ontuu, koska aina törmätään rahapulaan. Te-keskukset ovat maakunnissa ministeriöiden ohjaamia toimijoita, jotka tekevät omaa työtään annettujen keskushallinnon ohjeiden mukaan.

Herra puhemies! Ratkaisuna näihin eri tasoihin liittyviin ongelmiin pitää ottaa käyttöön todellinen maakunnallinen päätöksenteko, jossa vaaleilla valitut päättäjät tekevät päätöksiä alueille varattujen määrärahojen puitteissa. Eri sidosryhmien osuus pitää myös huomioida asioiden valmistelun aikana, jotta koko maakunnallinen asiantuntemus saadaan käyttöön. Parhaillaan vireillä oleva valtion laitosten hajasijoittaminen on askel oikeaan suuntaan. Tässä työssä pitää huomioida maakuntien omat vahvuudet.

Kun lääniuudistus aikanaan tehtiin, niin se tarkoitti valtion työpaikkojen suurta vähennystä maakunnista. Nykyisellä valtion toimintojen hajasijoittamisella saadaan vain pieni osa näistä työpaikoista takaisin, joten emme saa olla tyytyväisiä tulokseen, vaan aluepoliittisin keinoin on uusien työpaikkojen luontia nopeutettava paljon.

Kuntatalouden vahvistaminen on yksi hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä. On hyvä, että valtionosuusjärjestelmä uusitaan ja tätäkin kautta saadaan kuntien taloudenhoitoon vakaampi pohja. Kuitenkaan muuttoliikettä ei pysäytetä hallinnollisin keinoin, vaan tarvitaan todellisia päätöksiä, joilla tuetaan eri puolille Suomea syntyviä uusia työpaikkoja. Erilaiset hallintokokeilutkaan eivät asiassa auta, vaan hallitusohjelman mukaisesti yrittäjyyden tukeminen verotuksellisin keinoin ja erilaisilla tukijärjestelmillä on se tapa, jolla kunta ja kuntalaiset voivat hyvin.

Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle on seuraavan kymmenen vuoden aikana myös aluepoliittinen haaste. Peruspalveluja tarvitaan koko maan alueella edelleen, ja siksi järkevällä aluepolitiikalla varmistamme työvoiman saatavuuden koko maassa.

Tässä yhteydessä pitää toteuttaa myös keskushallinnon uudistaminen. Hallintoa on kevennettävä. Näin työvoimaa vapautuu muun muassa eläkkeelle siirtyvien jättämille paikoille. Samalla kun hallintoa kevennetään, helpotetaan myös verorasitusta. Jotta verovaroin järjestettävät palvelut voidaan kustantaa, on keskityttävä kunta- ja valtiontaloudessa olennaiseen. Vain siihen meillä on varaa tulevaisuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon tämän selonteon myötä uutta vauhtia aluepolitiikkaan, jota menneinä vuosikymmeninä menestyksellisesti toteutettiin koko maassa. Kyseessä on koko kansakunnan yhteinen etu.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluepoliittinen selonteko tukee hallituksen linjaa. Se on se, että puheissa ja ohjelmissa luvataan kaikille kaikkea hyvää, mutta konkretiaa on tuskin nimeksikään. Otetaan esimerkiksi kohta selonteon painopisteistä. Alueellisen ja tasapainoisen kehityksen tukemiseksi hallitus "kehittää monikeskuksista, kilpailukykyiseen pääkaupunkiseutuun ja aluekeskusten verkostoon perustuvaa aluerakennetta, joka pitää kaikki maakunnat elinvoimaisina ja mahdollistaa nykyistä tasaisemman taloudellisen kasvun koko maassa. Jokaisessa maakunnassa on oltava vähintään yksi kaupunkiseutu, joka tarjoaa kilpailukykyisen sijaintipaikan eri tyyppisille yrityksille ja monipuoliset paikalliset työmarkkinat. Lisäksi maakunnissa on oltava hyvin menestyviä pienempiä kaupunkiseutuja, vahvoja kuntakeskuksia ja maaseutualueita, joiden yritykset ovat tehokkaasti verkottuneet sekä maakunnan sisälle että ulkopuolelle". Ei tule mieleen yhtään ainoaa kuntaa tai aluetta, joka ei tässä tekstissä olisi otettu huomioon. Niihin kaikkiin luvataan onnellista elämää.

Totuus kuitenkin on, että asioita on pantava tärkeysjärjestykseen, jos jotain todella halutaan saada aikaan. On valitettavaa, että tämä hallitus ei anna aluekeskusohjelmalle sellaista painoarvoa kuin edellinen antoi. Oikeaa politiikkaa olisi rakentaa Suomen tulevaisuus maakunta- ja aluekeskusten varaan samalla, kun aluekeskusohjelman piirissä olevia alueita voitaisiin hieman laajentaa. Aluekeskusohjelman alkuperäisen idean mukaisesti aluekeskuksessa tulisi säilyttää valtionhallinnon keskeiset palvelut, kuten poliisi, verotoimisto ja käräjäoikeus. Nyt samalla, kun aluepolitiikasta puhutaan, todellisuudessa ollaan tilanteessa, että lopettamisuhan alla on monia valtionhallinnon pisteitä pienimmissä kaupungeissa ja siellä uhkaavat työpaikkojen menetykset sekä toimintaedellytysten heikentyminen monia ihmisiä. Samaan aikaan toisella kädellä syydetään julkista rahaa erilaisten EU-projektien kautta, joista toki jotkut ovat aivan hyödyllisiä, mutta monet jäävät varsin epämääräisiksi. Esimerkiksi kihlakuntien määrää ei tule vähentää, poliisin yöpäivystys on säilytettävä ainakin nykyisissä paikoissa ja mahdollisuuksien mukaan yöpäivystystä on laajennettava, ei supistettava.

Arvoisa puhemies! Alueellistamisen vatvomisessa hallitus on saanut aikaan vain pettyneitä odotuksia, epävarmuutta ja huolestuneisuutta. Niiden valtionhallinnon tehtävien alueellistaminen maakuntiin, jotka eivät kuulu valtion ydintoimintoihin, oli järkevä toteuttaa. Työntekijöille muutosprosessi on vaikea, mutta vieläkin vaikeampaa on jatkuva epätietoisuus oman työpaikan tulevasta sijainnista. Hallituksen onkin kyettävä tekemään asiassa päätöksiä eikä vain epämääräisiä hahmotelmia, jotka ammutaan alas jo ennen kuin niitä on edes käsitelty.

Maan kokonaisvaltaisen kehityksen näkökulmasta valtionhallinnon tehtävien hajauttaminen on järkevää. Pääkaupunkiseutu ei tarvitse kaikkia keskushallinnon virastoja voidakseen kilpailla muiden Euroopan metropolien kanssa. Sen sijaan se tarvitsee ulkomaisia sijoituksia, joiden houkuttamiseksi on yhtiöverotuksen ja koulutetun työvoiman saatavuuden oltava globaalisti kilpailukykyistä. Monille virastojen työntekijöille mahdollisuus työskennellä Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tarjoaisi tilaisuuden kohottaa elintasoa kustannusten laskiessa voimakkaasti. Alueellistamisessa päätökset pitää tehdä nopeasti, mutta itse siirtyminen vaatii pitkän siirtymäajan, jotta se on työntekijöiden näkökulmasta kohtuullista ja jotta tehtäviin voidaan sijoituskunnissa tarvittaessa kouluttaa riittävästi osaavaa työväkeä.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat omien alueidensa vetureita. Kun katsotaan Suomen eri alueiden kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin eri maakuntien ja seutukuntien kehitys on suoraan verrannollinen niissä sijaitsevien korkeakoulujen koulutuskapasiteettiin sekä siihen, miten tätä kapasiteettia on osattu hyödyntää oman alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Tästä näkökulmasta katsottuna alueellisen kehittämisen vastuun lisääminen yliopistojen tehtäviin on enemmän kuin paikallaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Aluepoliittisen selonteon painopisteissä mainitaan alueiden oman erikoisosaamisen hyödyntäminen ja kehittäminen. Tämä linjaus on periaatteessa aivan oikea. Erikoistuminen on päivän sana globaalissa kilpailussa. Erikoistuminen on erittäin tärkeää niille alueille, jotka toimivat koko Suomen vetureina. Jatkossa resursseja on suunnattava myös lentoyhteyksien parantamiseen. Suurimpien maakuntien, kuten Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan, suoria lentoyhteyksiä ulkomaille tulee pyrkiä lisäämään, jotta alueiden aito kansainvälistyminen on mahdollista ja jotta Suomen tulevaisuus rakentuu useamman kivijalan varaan. Erikoistuminen ja omien vahvuuksien kehittäminen on siis tärkeää kaikissa seutukunnissa. On kuitenkin muistettava, että mahdollisuudet kehittää omaa seutukuntaa ovat hyvin rajalliset, jos alueelta viedään elämisen edellytykset ajamalla alas valtion, maakuntatason ja kuntatason palveluja. Halvinta aluepolitiikkaa on pitää yllä riittävää valtionhallinnon palvelupisteverkostoa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Käsissämme olevaa esitystä vaivaa vakava putkinäkö. Hallinto ja nykyisten hallintorakenteiden säilyttäminen on keskeisempää siinä kuin aluepolitiikan tulos tai sen sisältö. Samaa oirehdintaa ilmenee myös esityksen yhteyteen kootuissa tiedoissa voimassa olevien maakuntaohjelmien painotuksista. Maakuntaohjelmista vain Kainuussa ja Länsi-Suomessa näkyvät huoli hyvinvoinnista ja palveluista painopisteenä. Minne unohtui muualla Suomessa maakuntaohjelmista julkisten palveluiden merkitys kansalaisten arjen selviytymiselle, koko Suomen asuttuna pitämiselle ja elinkeinoelämän kehittämiselle? Hallinnon vaan ei ihmisen makuisuus näkyy myös siinä, ettei hallitus halua pohtia omien päätöstensä vaikutusta aluetasolla. Tuntuu kuin esitys olisi jäädytetty tilaan, johon elävä elämä tai muutokset eivät vaikuta.

Tästä esityksestä ei nimittäin löydy pohdintaa esimerkiksi Kansallisen terveyshankkeen kaltaisten linjausten vaikutuksista alueiden kehittämistarpeisiin, veroalepolitiikan aluepoliittista analyysia tai pohdintaa vaikkapa kansalaisten ikääntymishaasteista. Terveyserot kasvavat, tuloerot kasvavat, syrjäytyminen syvenee. Silti esitys ei vastaa kysymykseen, miten hallitus vastaa oman hallitusohjelmansa tavoitteeseen harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Sinänsä esityksen tavoitteet ja painopisteet ovat lähtökohtaisesti oikeita, ovathan ne suoraan Lipposen kakkoshallituksen muotoilemia. Ongelma syntyy siitä, että se, mikä muutama vuosi sitten oli uutta ja uudistavaa, ei välttämättä enää osoita tulevaisuuteen tähtäävää visiointia. Ongelmana on myös se, että jo vuoden vanhalla hallituksella on näyttöä siitä, miten ohjelmalliset sanat ja käytäntö kohtaavat. Otetaanpa tästä muutama esimerkki.

Esitykseen on kirjattu tavoite: aktiivi tietoyhteiskuntapolitiikka alueellisen tasa-arvon edistäjänä, ja pysähdymme hetkeksi viime syksyyn. Miten kävikään syrjäseutujen kirjastojen laajakaistamismäärärahojen viime syksyn budjetissa ja erityisesti budjettiriihessä, johon hallituksen omat ministerit sitä esittivät?

Toinen tavoite: kunnallisten palveluiden saatavuuden takaaminen. Miten valtionosuuksia ja kuntien palkanmaksukykyä syövällä veroalella on tuettu tätä?

Kolmas tavoite: innovaatiopolitiikka. Miten innovaatiopolitiikkaan käytännössä vastaa esitys siitä, että yliopiston kehittämisrahoja syövät nousevat vuokrakulut?

Entäpä palveluiden työvoiman kysynnän vahvistaminen veropolitiikalla? Minkälaisen linjauksen Vanhasen hallitus ottikaan veroalensa suuntaamisessa? Vanhasen hallitus suuntasi veroalensa tuloveroaleen, jonka hedelmät parhaimmillaan elvyttävät useimmiten muiden maiden elinkeinoelämää ulkomaisten tuotteiden oston muodossa. Eikö parempi olisi ollut miettiä, jos veroalevaraa on, sen suuntaamista vaikkapa palveluiden arvonlisäveroon?

Itse olisin toivonut, että hallitukselta olisi löytynyt rohkeita uusia avauksia, sillä mielestäni tavoite, ettei minkään alueen työttömyys ylitä oleellisesti keskimääräistä työttömyyden tasoa, ei ole niin oleellinen kuin toivomani sitoutuminen siihen, että työttömyyden poistamiselle asetetaan konkreettiset tavoitteet ja aikataulu. Olisin ollut utelias kuulemaan, miten konkreettisesti hallitus aikoo parantaa kuntien edellytyksiä selvitä kaavoituksesta, maapolitiikasta, asuntoasioista ja rakennusvalvonnasta tai miten suurten kuntien omat kehittämisstrategiat näkyvät käytännössä hallituksen aluepolitiikassa. Pirkanmaalaisena meillä nimittäin on tuoreita kokemuksia siitä, ettei ykköstavoitteemme päässyt edes tälle hallituskaudelle.

Olisin myös toivonut sanojen lisäksi konkreettisia näyttöjä hallituksen reagointikyvystä ja nopeudesta äkillisten ja vähemmän yllätyksellisten rakennemuutosten kohdatessa alueita. Sysääminen selvitettävien asioiden jonoon ei mielestäni vastaa akuuttiin tarpeeseen. Entä missä ovat avaukset sosiaalisen pääoman kartuttamisesta tai hiljaisen tiedon ja paikallistuntemuksen siirtämisestä aluepoliittiseen päätöksentekoon? Mikä rooli kansalaisten osallisuudella on Vanhasen hallituksen aluepolitiikassa? Entäpä minne unohtui päätöksenteon vienti lähemmäksi ihmistä, ja miten näkyvät ihmisten arjen ja elämänpiirin painotukset konkreettisesti tavoitteena Vanhasen hallituksen aluepolitiikassa?

Ennen seuraavaa rakennerahastokautta olisi ollut hyvä kuulla, millä mittareilla maamme hallitus mittaa nykyisen rakennerahastokauden tuloksia ja koska hallitus arvioi ihmisläheisillä mittareilla oman aluepolitiikkansa onnistumista. Ja avainkysymys: Miten aluepoliittisia hankkeita aiotaan rahoittaa tiukan menokaton vallitessa, ja jos aluepolitiikkaan lisätään rahaa, onko se jostakin muusta pois, ja jos on, niin mistä?

Lopuksi, arvoisa puhemies: Miksi Suomessa vaietaan kaikilla kielillä siitä, mitä hallitus konkreettisesti tavoittelee seuraavalta rakennerahastokaudelta? Miksi Suomen puolestapuhujat EU:n pyöreissä pöydissä pitävät matalaa profiilia kansallisista ja kansalaistemme eduista? EU:nhan tulisi olla ennen kaikkea kansalaisten Euroopan tukiväline.

Taloudellisissa vaikeuksissa painivat kunnat ja alueet eivät voi odottaa vuoteen 2006. Niiden on jo nyt edes aavistettava viisivuotissuunnitelmiansa tehdessään, miten Suomen hallitus linjaa tavoitteensa vuoden 2007 jälkeen. Sinisilmäisyys ei ole hyväksi eikä vitkuttelu synnytä ennustettavuutta. Tästä tuoreena esimerkkinähän meillä on juuri eduskunnassa käsiteltävänä oleva palveludirektiivi.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! "Vielä ne pojat käy Helsingin herroille sanomassa sanottavansa, jotta saako sitä Pohjolan perukoilla asua kotonansa." Siinä on minun aluepoliittinen julkilausumani yli 20 vuoden takaa. Tuo lause on laulusta "Leuhkat eväät". On ihmisoikeus saada asua ja tehdä työtä kotiseudullaan. Silti sadattuhannet ihmiset ovat kotikylistään joutuneet aikoinaan lähtemään työevakoiksi.

No nyt, kun itsekin täällä Helsingissä herrojen keskellä olen pätkätöissä, täytyy sanoa, että kyllä ainakin osa herroista ymmärtää, mitä voisi olla alueellisesti tasapainoisempi Suomi. Nyt annettua aluepoliittista selontekoa ei voi syyttää ainakaan hyvän tahdon puutteesta. On sitten eri asia, kuinka nuo ehdotetut keinot tepsivät, mistä rahaa riittää ja saadaanko sitä EU:lta. Toisaalta tuolla maaseutukylissä, niin kuin ed. Reijonenkin tietää, ei ole aina pelkästään luotettu herrojen kotkotuksiin ja selontekoihin vaan omaan kekseliäisyyteen, mutta nyt vaan yrittämisen tärkeys on korostunut, kun rakennemuutos on ravistellut maaseutua. Tässä mielessä alueselonteko on oikeassa, kun se korostaa osaamista ja yrittämistä.

Suomen lähihistoria voidaan jakaa kolmeen aluepoliittiseen aikakauteen. Ensimmäisellä kaudella rakennettiin maahamme kattava maakunnallisten yliopistojen verkosto. Tämä presidentti Kekkosen tukema hanke on sittemmin osoittautunut ratkaisevaksi koko maamme hyvinvoinnin kannalta. Yliopistojen yhteyteen rakennettiin teknologiakylät, joissa innovoitiin Suomi maailmankartalle.

Toisessa vaiheessa aluepolitiikalla rakennettiin alue- ja osaamiskeskuksia. Monesti on niin, että kun jonkun toimialan teknologinen räjähdys tasaantuu, yritykset saattavat arvostaa sijainniltaan pienempiä kaupunkeja, joissa kustannukset ovat alhaisempia. Aivan kuten ed. Satonen sanoi, näissä pienimmissäkin aluekeskuksissa tulee säilyttää valtion ja oikeuslaitoksen virastot ja palvelut. Niitäkään ei saa kuihduttaa.

Mutta nyt olemme siirtyneet kolmanteen vaihteeseen, jossa tehtävänä on laajan, kasvukeskusten ulkopuolisen maaseudun pitäminen mukana kehityksessä. Tutkimus- ja kehitysrahoja, kuten Tekes-rahoja, tulee antaa myös maaseudulle eikä vain suurille kasvukeskuksille. Maalla on hyviä vientiyrityksiä, mutta ne eivät ole verkottuneita ja ne taistelevat yksin taisteluaan.

Nyt aluepolitiikka on suurempien haasteiden edessä kuin ehkä ikinä ennen. Väestö vanhenee, huoltosuhde heikkenee, nuorempia työntekijöitä ja veronmaksajia tarvitaan myös peräkylille. On kaksi päähaastetta: toimivat peruspalvelut ja yrittämisen turvaaminen. Kuntataloudesta huolehtiminen on tärkeää, ja tässä apuna voi olla myös peruspalvelujen kustannuksia hillitsevä kuntayhteistyö.

Kun puhutaan yrittämisestä, totta kai tärkeä asia on verokohtelu ja toisaalta byrokratia. Byrokratian ja kustannusten vähentämistä on kokeiltu muun muassa työyrittäjäyhteenliittymillä. Se voi olla esimerkiksi kädentaitajien yhteinen eräänlainen osuuskunta, jossa useamman työyrittäjän paperisodan hoitaa yksi palkattu työntekijä yhteisesti. Verotuksen tietenkin pitää olla pienyrittäjää kannustavaa, kuten alvin alentaminen, ja varsinkin mikroyrityksissä, siis alle 10 työntekijää, tulisi myös työn sivukuluja voida lieventää, kuten sosiaaliturvamaksujen alentamisen kautta voidaan tehdä. Näin maaseutua saataisiin elävämmäksi ja keskikaljabaarien älykeskuksia tyhjenemään.

Kävin maanantaina kuntavierailulla Urjalassa. Kysyin, miten parantuneet tieyhteydet ovat vaikuttaneet kunnan elinkeinoelämään. Yllätyin, kun kuulin, että suurta vaikutusta tieyhteyden parantamisella ei olekaan ollut. Kunta jää juuri sen 50 kilometrin säteen ulkopuolelle, jonka alueelle suuren kasvukeskuksen, tässä tapauksessa Tampereen, myönteinen vaikutus ulottuu. Tämä esimerkki kuvaa aluepolitiikan kolmannen vaiheen haasteellisuutta. Urjalan elinkeinoelämä tarvitsisi kipeästi nopeampia laajakaistayhteyksiä. Näiden saaminen on osoittautunut hankalaksi. Se on jarruttanut kunnan elinkeinoelämän kehittymistä. Urjalassakin toimii muun muassa rakennusteknologiafirma käytännöllisesti katsoen metsän keskellä, sivukylällä. Laajakaista on heille tärkeämpi kuin moottoriliikennetie. Yritys vielä työllistää joustavin kuuden tunnin työajoin esimerkiksi maatalojen emäntiä, jolloin nämä ehtivät myös oman kotitilansa töihin.

Valtion toimien alueellistaminen on sinänsä tärkeää, mutta se ei vielä ratkaise mitään. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentaminen koko Suomeen on lähiajan merkittävin aluepoliittinen asia. Mikäli tätä ei hoideta kunnialla loppuun asti, muut toimenpiteet ovat hyödyttömiä ja rahat valuvat hukkaan. Ihmisillä ja yrityksillä pitää olla perusasiat kunnossa, joiden päälle rakentaa. EU-tukia sitä paitsi tarvitsevat myös eteläisen Suomen maakuntien reunakunnat. Kun sinne Brysseliin paljon maksetaan, niin kyllä sieltä jotain pitäisi takaisinkin saada.

Arvoisa puhemies! Lukiessani hallituksen aluepoliittista selontekoa en voinut olla huomaamatta, miten päällekkäiset systeemit, organisaatiot ja erilaiset ohjelmat on aluepolitiikkaan rakennettu. Erityisesti rakennerahastojen kohdalla rivit sai tankata välillä toiseenkin kertaan. Mieleen tuli se vanha talonpojan tappolinja, jossa paperilla todistettiin, että sinulla ei voi olla nälkä. Tarvitaan melkoinen joukko korkeasti koulutettuja, elämästä vieraantuneita virkamiehiä, että tällaiset useat ohjelmat kaikkine koukeroineen on saatu aikaiseksi. Minusta tuntuu, että tässä munkkilätinässä jäljet johtavat sylttytehtaalle, tuonne Rysseliin, lehmien korvamerkkien ja lantakasojen inspehtöörejähän sieltä jo palkattiin aikaisemmin.

Rakennerahastoissa on ilmeisesti organisaation monimutkaisuudesta johtuvia ongelmia. Varojen käyttöä hankaloittaa systeemiin rakennetut rajat, jotka eivät vastaa todellisuutta. Ihmisten elinpiiri ei noudata maakuntien eikä muitakaan rajoja. Toisaalta sitten hajanaisuus, joka on vaivannut ohjelmien seurantaa, on yksi ongelma. Pyrkimys yhtenäiseen järjestelmään on varmasti kaikkien etu.

Täällä on tänään puhuttu monista ongelmista: Paluumuuttajien verotusta pitäisi helpottaa, totta kai; aluetukia täytyy EU:sta kovistella myös kakkostukialueelle; rakennerahastoissa on tehty päätöksiä, mutta te-keskuksista ei ole tullut rahaa ulos samassa tahdissa; joukkoliikenne on ongelmissa maaseudulla jne.

Rakennerahastoissa toivottavaa on se, että maakuntien asemaa päätöksenteossa entisestäänkin vahvistetaan. Sille, että päätökset tehdään lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat, pitäisi taputtaa käsiä.

Arvoisa puhemies! Hyvä aluepolitiikka on investointeja, se on investointeja myös teihin. Meille pirkanmaalaisillehan tietysti tuo tie on Tampereen läntinen ohikulkutie, joka on nyt tipahtanut pois näistä infralistoista, valitettavasti.

Hyvä aluepolitiikka on myös, niin kuin täällä on todettu, (Puhemies koputtaa) kädentaitajien kouluttamista. Politiikan mahdollisuudet ovat rajalliset, niin kuin ministeri Manninen totesi, mutta pieninkin askelin voidaan edetä. Siellä missä pirteissä savu nousee, vaikka sitten Urjalan sivukylällä tai Kittilän Alakylässä, pitää taata peruspalvelut ihmisille ja mahdollisuus tehdä omalla työllään elämäänsä eteenpäin ja tienata. "Viety on maat ja veet, ruskat ja keväät, mutta sielussa on leuhkat eväät." Näitä ihmisten leuhkoja eväitä, itsetuntoa ja osaamista, tulee ruokkia, jos aiomme olla sivistyskansa.

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Aivan aluksi on helppoa yhtyä ed. Alatalon näkemykseen, että osaaminen ja yrittäjyys ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan viedä aluepolitiikkaa voimakkaasti eteenpäin.

Itse tarkastelen tätä selontekoa aluksi hieman hallitusohjelman lähtökohdista. Hallitusohjelmassahan hallitus lupaa harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää aluepolitiikkaa. Lisäksi luvataan kaventaa eroja alueitten kehittämisedellytyksissä. Nämä ovat hyviä tavoitteita. Tavoitteena on ennen kaikkea muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Toivottavasti näihin tavoitteisiin päästään tällä hallituskaudella.

Hallitus onkin tunnustanut sen tosiasian, että myönteisen tulevaisuuden tekeminen maakuntiin ei ole yksin maakuntien käsissä. Alueellisten kehitysmahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja alueellisten erojen tasaamiseksi tarvitaan myös vahvaa kansallista aluepolitiikkaa.

Alueiden kehittäminen voidaan jakaa niin sanottuun pieneen ja suureen aluepolitiikkaan. Pienellä aluepolitiikalla viitataan lähinnä varsinaisiin aluekehitystoimenpiteisiin eli nykyiseen ohjelmaperusteiseen kehittämiseen ja valtion talousarvion aluekehitysvaroiksi nimettyihin määrärahoihin. Suureen aluepolitiikkaan voidaan puolestaan lukea niin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen palveluverkkoineen ja valtionosuusjärjestelmineen kuin myös infrastruktuurin rakentaminen, maatalouspolitiikka laajasti, maaseutupolitiikka, verotus ja tulonsiirrot. Toimiva julkinen palveluverkko on aina maakuntien kehityksen perusedellytys.

Hallitus on ohjelmansa toteuttamisessa vielä alkutekijöissä. Hyvääkin ollaan toki saamassa aikaan. Hallitusohjelmaan kirjattu maakunnan liittojen roolin vahvistamishanke on etenemässä selvitysmies Esko Riepulan selvitysten pohjalta. Selvitysmies ehdottaa, että aluekehittämiseen suunnattavat voimavarat koottaisiin yhteen valtion talousarviossa ja niistä päätettäessä lisättäisiin yhteistyötä keskushallinnossa, maakunnissa sekä keskushallinnon ja maakuntien välillä. Samalla tehostettaisiin aluekehitysvarojen kansanvaltaista ohjausta.

Aluekehittämisen kansallinen rahoitus koottaisiin valtion talousarviossa yhteen luukkuun, jonka suuruus Riepulan mukaan olisi 1,5—1,7 miljardia euroa. Myös EU:n rakennerahastovarat koottaisiin rahastokohtaiseksi kokonaisuudeksi. Varojen alueellista suuntaamista ja päätöksentekoa varten muodostettaisiin keskushallintoon aluekehittämisen kannalta keskeisten ministeriöitten tulosallianssi yhteistyöfoorumiksi. Aivan keskeistä minusta tässä ehdotuksessa on kuitenkin se, että alueellista päätäntävaltaa lisättäisiin siten, että resurssihallinnon suuntaamiseksi yhdenmukaiseksi toiminnaksi perustetaan maakuntaneuvosto, joka olisi maakunnan liiton hallitus lisättynä valtion sektorihallinnon edustajilla. Maakuntaneuvoston enemmistö olisi luonnollisesti poliittisesti valituilla jäsenillä, ovathan maakuntien isäntiä kunnat tällä hetkellä ja näin varmaan myös jatkossa. Eli tätä esitystä on kannatettava hyvänä esityksenä.

Sen sijaan toinen selvitysmies, maaherra Eino Siuruainen, on laatinut raportin valtion teknologiarahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä. Keskeinen osa raporttia on Tekesin toimintojen arviointi ja siitä seuraavat johtopäätökset. Raportin sisältämä esitys sijoittaa tuntuvasti nykyistä suuremman osan Tekesin henkilöstöä Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on kannatettava. Tämä on välttämätön ehto sille, että teknologiarahoituksen vaikutus saadaan ulottumaan nykyistä kannattavammin maan kaikkiin osiin.

Esitetty viiden alueyksikön malli ei kuitenkaan ole oikea vastaus niihin ongelmiin ja kysymyksiin, joita selvitystyön pohjaksi on määritelty. Teknologiarahoituksen vaikutus ei mallin myötä tulisi ulottumaan nykyistä kattavammin maan eri osiin, sillä alueyksiköitten sijoituspaikoiksi esitetyt viisi paikkakuntaa ovat jo nyt ne Pääkaupunkiseudun ulkopuoliset seudut, joille kohdentuu suurin osa Tekes-rahoituksesta. Erityisesti teknisten korkeakoulujen ulkopuolisissa maakunnissa Tekesin ja Vtt:n kaltaisten innovaatio-organisaatioiden rooli on ratkaisevan tärkeä. Tekesin henkilöstöresurssien alueellinen jako ei sitä nykyisellään tee, ja Siuruaisen mallillakin jäätäisiin alle puolitiehen. Käytäntö on jo nykyisellään osoittanut, että siellä, missä henkilöstöresursseja on lisätty, on myös Tekesin teknologiarahoitus lisääntynyt voimakkaasti.

Valtion toimintojen alueellistamisen osalta on todettava, että kokonaisratkaisut odottavat itseään. Odotukset maakunnissa ovat suuria, ehkä ylisuuria. Mielestäni ei ole linjakasta, että yksittäisiä pieniä päätöksiä tippuu silloin tällöin. Hallituksen tulee lunastaa hallitusohjelmaan kirjatut linjaukset ja lupaukset valtion toimintojen alueellistamisen suhteen.

Hallituksen linjaukset seuraavalle rakennerahastokaudelle ovat kannatettavia. Itä- ja Pohjois-Suomen pääsyn korkeimman aluetuen piiriin on oltava hallituksen tinkimätön tavoite. Olosuhdetekijät eivät ole muuttuneet. Harva asutus, pitkät etäisyydet, ilmasto-olosuhteet jne. eivät ole miksikään muuttuneet.

Arvoisa herra puhemies! Aivan merkittävässä roolissa aluepolitiikan kannalta ovat liikennepoliittiset linjaukset. Valitettavasti hallitusohjelmaan kirjoitetut asiat eivät ole juurikaan edenneet, ja näyttää siltä, että ellei uusia päänavauksia tapahdu, jäävät nämä liikennepoliittiset linjaukset enempi työryhmätasoisen kirjoittelun tasolle kuin toteutusasteelle. Tästä me maakunnissa olemme erittäin huolissamme.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Onnistuminen tasapainoisessa aluekehityksessä on yrittäjyyden ja muiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien toimien rinnalla tämän hallituksen kynnyskysymyksiä. Täällä on puheissa jo nähty myönteisiä merkkejä hallituksen linjan muuttumisesta. Hallituksen toimenpiteitä on myös ruodittu. Entisen ministerin suhtautuminen on säännönmukaisesti oma lukunsa, katkeruuden sävyttämä vuodatus.

Käyn tässä puheenvuorossa läpi niitä aluekehityksen toimintoja, joista minulla on omakohtaisia kokemuksia ja näkemys kentältä, miten asiat ovat hoituneet.

Kansainvälistymisen tuomat kasvavat vaatimukset, mutta myös mahdollisuudet, tuovat oman lisänsä juuri tässä EU:n laajenemisen vaiheessa. Muutokset koskettavat kaikkia alueita niiden sijainnista tai koosta riippumatta.

EU:n rakennerahastojen osalta nyt on menossa maamme osalta hyvää vauhtia toinen kausi. Ensimmäistä kautta leimasi kokemuksen puuttuessa suunnittelun hätäisyys sekä ohjelmien ja hankkeiden sirpaleisuus, jolloin vaikuttavuus jäi luonnollisesti heikoksi.

Toisen kauden hankekokonaisuudet ensimmäisen kauden kritiikin saattelemana helposti paisuivat rahoituksen saamiseksi liian laajaksi. Kunnallisten päätösten tekeminen hankaloitui eikä liittojen ja te-keskustenkaan ole ollut helppoa tehdä rahoituspäätöksiä. Vaikuttavuutta nykyisille hankkeille on räätälöinnin ansiosta tullut selvästi lisää. Luotan siihen, että kun näiden hankkeiden tueksi saadaan nykyistä enemmän tutkimus- ja tuotekehitysrahaa, tuloksia maakunnissa alkaa uusien työpaikkojen muodossa syntyä.

Kansainvälisesti korkea koulutustaso ja toimiva koulutusjärjestelmä samoin kuin osaava työvoima ja vahvat perusrakenteet ovat Suomen selkeitä vahvuuksia. Tiedon, osaamisen ja innovaatioiden merkitys on jatkuvasti korostunut myös aluekehityksessä. Huomiota kiinnittäisin kunnissa juuri nyt toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen vetovoimaan, nykyaikaiseen kalustoon ja päteviin opettajiin. Ammattitaitoinen työvoima on mahdollisuus maakunnille.

On erittäin tärkeää, että alueen omat kehitystekijät, osaamispääoma, yrityskanta ja sosiaalinen pääoma, yhdessä toimivat aluekehityksen vahvistamiseksi. Kestävän ja tasapainoisen kehityksen perusta on alueiden omien valmiuksien ja osaamisen vahvistamisessa. Hyviin tuloksiin pääsemiseksi on välttämätöntä toimia yhteistyössä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto esittää, että aluekehitystä voidaan vauhdittaa kahdensuuntaisella verkostoitumisella. Yhtäältä tulee edelleen vahvistaa kansallista innovaatiopalveluverkostoa ja kehittää sitä vastaamaan yhä paremmin alueiden tarpeita. Toisaalta tarvitaan alueiden omista tarpeista lähtevää erikoistunutta verkostoitumista. Tosiasia on se, että mitä erikoistuneemmasta osaamisesta ja pienemmästä alueesta on kysymys, sitä enemmän yhteistyökumppaneita on haettava oman alueen ulkopuolelta. Menestyminen vaatii tehokkaan yhteistyön ja toimivan verkostoitumisen lisäksi uuden teknologian hallintaa.

Aluekeskusohjelmia on nyt toteutettu kolmen vuoden ajan. Ohjelmien tarkoituksena on vahvistaa seudullisen yhteistyön edellytyksiä, seudullista kilpailukykyä ja sosiaalista eheyttä. Kehittämistyössä mukana olevat tahot ovat olleet ohjelmiin enimmäkseen tyytyväisiä. Ohjelmien päällekkäisyyksiä tulee kuitenkin edelleen karsia, samoin alueellisen kehittämisjärjestelmän sekavuudesta tulee päästä eroon.

Valitettavasti aluekeskusohjelmien konkretisointi ja kehittämishankkeiden toteutus on monella alueella jäänyt puolitiehen. Myönteisistä puheista huolimatta myös viranomaisille maakuntien välinen raja ja lääninraja ovat edelleen suuri este viedä asioita eteenpäin. Kentällä väestö ja päättäjät olisivat valmiimpia yhteistyöhön kuin virkamiehet ja ministeriö, esimerkkinä Koillismaan seutukunta.

Peruspalvelujen järjestämisessä yli erilaisten rajojen on yhteistyötä kyettävä tekemään. Alueellistamiseen liittyvien hankkeiden toteutus on melkeinpä välttämätön aluekeskusohjelmien toteutuksen vauhdittamiseksi. Myös työllistämisen sivukustannusten alentamiseen liittyvät toimet ovat kiperästi kaivattuja.

Arvoisa puhemies! Nyt on otollinen aika sisällyttää kaikkeen päätöksentekoon aluekehitystä tukeva näkökulma. Myös kaikki ne taloudelliset toimet, jotka edistävät yritysten kilpailukykyä ihan fyysisistä syistä kalliiden tuotantokustannusten alueilla, ovat tervetulleita. Kulunut käsite läpäisyperiaate ei ole riittävä tapa, vaan nyt tarvitaan kaikkia suoraan tai välillisesti aluekehitystä tukevia toimia. Tasapainoisesta aluekehityksestä hyötyy koko Suomi ja sen kansa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Simo Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hänninen oli laatinut varsin seikkaperäisen ja laajan ja monipuolisen puheenvuoron ja, täytyy sanoa pohjoisen suunnasta tulevana edustajana, samoista näkökulmista, joista itsekin tätä selontekoa olen lueskellut ja katsellut.

Käytin tuossa keskusteluosiossa jo lyhyen puheenvuoron, jossa mainitsin siitä, että silloin kun hallitus tekee politiikkaa ja yhteiskunta tekee politiikkaa, sen on syytä olla johdonmukainen siinä politiikan tekemisessään. Jos puhutaan aluepolitiikasta, paperilla saadaan hyvinkin kauniita ajatuksia, joihinka tämä sali äärestä toiseen yhtyy, mutta sitten kun käytännössä tehdään ratkaisuja, niin tullaan siihen paikkaan, että joudutaan arvioimaan, ollaanko johdonmukaisia siinä, että tehdään tämä aluepoliittinen arviointi päätösten osalta.

Olen 20 vuotta Suomen kalastuspolitiikkaa, nimenomaan tuon lohipolitiikan osalta, seurannut ja tunnen kyllä sen yksityiskohdat ja tiedän asiaan liittyvät monet ristikkäiset intressit. Mutta kyllä se vain niin on, että loppujen lopuksi, kun sitäkin päätöksentekotilannetta sitten arvioi, niin päällimmäiseksi siinä nousee tämä, että siinä on kysymys pelkistetystä aluepoliittisesta päätöksestä. Kiteytin tuossa keskustelupuheenvuorossa sen vertaamalla Ahvenanmaan ja sitten Tornionjokivarren, Muonionjokivarren aina Kilpisjärvelle saakka työllisyystilannetta, Ahvenanmaan seudulla pari prosenttia, alle sen, tuolla pohjoisessa normaaliolosuhteissa aina kymmenkertainen.

Tässä aluepoliittisessa selonteossa on kyllä ymmärretty syvän maaseudun todellinen ongelma tai se on siinä lausuttu julki, eli elinolosuhteitten niuketessa vähenee syrjäseutujen väestö lukumääräisesti aivan dramaattisesti ja elävän maaseudun selviytyminen vaikeutuu aivan ratkaisevasti. Aluekeskuspolitiikan vaikutus on kiistatta kahtalainen. Yhtäältä aluekeskukset pysäyttävät väkeä maakuntiin, toisaalta ne imevät väkeä syvältä maaseudulta aluekeskukseen, siis useimmissa tapauksissa lähimpään kaupunkiin. Väestökehitys on todistettavasti suorassa suhteessa niihin toimenpiteisiin, joita elinkeinopolitiikassa on pystytty tekemään. Kun on työtä, silloin on myöskin paikkakunnalla työikäistä väkeä.

Lapista voi ottaa muutaman kylän esimerkiksi tästäkin kehityksestä. Esimerkiksi luonnonvarojen laaja, monipuolinen hyödyntäminen on antanut osa-aikaista työtä aina vuodenaikojen vaihtumisen mukaan kyläläisille edelleenkin. Siellä on erittäin kaunis, hyvä esimerkki Raattaman kylä Pallastunturin lähettyvillä, jossa myöskin matkailu on tuonut lisätoimeentuloa mutta myöskin poronhoito, metsästys, kalastus, keräilytalous ja kaikenlainen muu ympäristön ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Saattaa tuntua 2000-luvulla, että tämä on semmoista menneen ajan elämää, mutta niin vain on tosiasia, että viime vuonna tuossa 160 hengen kylässä syntyi 7 lasta. Suurin piirtein alkaa olla jo niin, että siellä syntyy enemmän lapsia kuin koko Pelkosenniemen kunnassa, tuossa yhdessä ainoassa kylässä, jossa hyödynnetään monipuolisesti ympäröivän luomakunnan antamat antimet. Matkailu on tuonut moniin kyliin samanlaista elämää. Tunturikylät ovat yleensä sellaisia, että myöskin nuori väki sinne asettuu ja hankkii perhettä, luo uutta väestöä. Se osoittaa sen, että kyllä Lapissa esimerkiksi hyvin syrjäisissäkin olosuhteissa mielellään asutaan ja eletään, kun toimeentuloa työpaikkojen kautta saadaan.

Tässä selonteossa nähdään myös eläkeikään tulleet kansalaiset maaseudun voimavarana, mahdollisuutena. Puhutaan siitä, että jos heidät saataisiin osa-aikaisestikaan vuoden mittaan asumaan entisille kotiseuduilleen, siitä tulisi uutta potkua. Tässäkin hallituksen kannattaisi olla johdonmukainen. Lapistahan lähti rapeat 30 vuotta sitten kai sataantuhanteen saakka nouseva joukko työn perässä Ruotsiin ja myöskin osa Etelä-Suomeen. Monet heistä, siis ainakin osa heistä, aivan avoimesti keskustelevat ja puhuvat siitä, että he voisivat palata takaisin eläkevuosilleen tuonne ja ainakin osan vuodesta asua entisillä kotiseuduillaan. Näin he tekisivät, ellei Suomen muusta maasta hankittujen eläkkeiden verotuspolitiikka johtaisi siihen, että heille jää täällä selvästi vähemmän rahaa käteen kuin heillä jää esimerkiksi Ruotsissa.

Hallituksen kannattaisi pelkästään aluepoliittisista syistä etsiä keinot tämän ongelman ratkaisemiseen. Lapissa asuu jo nyt paljon ihmisiä, jotka ovat työskennelleet sekä Ruotsissa että Norjassa ja jotka joutuvat kärsimään tästä Suomen veropolitiikasta. Tämä tilanne on erittäin ongelmallinen ja ristiriitainen siinä mielessä, että työvoimahallinto kehottaa näitä ihmisiä edelleenkin, että menkää töihin Ruotsiin ja Norjaan, jos ette Suomesta sitä työtä saa. Kun he sitten tulevat eläkeikään, he yhtäkkiä huomaavatkin, että meillä on erilainen verotuskäytäntö kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa ja että tämä kohtelee heitä loppujen lopuksi aika epäoikeudenmukaisesti.

Siis yllättävän moni paljon keskustelua tässä salissa synnyttäneistä aiheista osoittautuu aluepoliittisiksi kysymyksiksi, joita nimenomaan aluepolitiikan johdonmukaisen noudattamisen näkökulmasta kannattaisi arvioida ja sitten etsiä vilpittömästi ratkaisuja. Silloin tämä valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko, joka nyt on hyvänä paperina meillä, alkaisi saada semmoisen elämän maun ja tulisi semmoinen tunne, että todellakin meillä on vilpitön tahto loppuun saakka toteuttaa näitä hyviä tavoitteita.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on nyt täällä lähetekeskustelussa valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko 2004. Täytyy sanoa tietenkin, että näihin kansiin on kirjoitettu paljon hyvää asiaa, mutta on aivan selvää, että jos se annetaan tavalliselle kadunkulkijalle tai myöskin kunnalliselle ja maakunnalliselle hallintomiehelle luettavaksi, kyllähän tämä on selvästi — niin kuin kaikki selonteot pakkaavat olemaan — tämmöistä hyvin virallista kieltä ja mihinkään konkreettisiin asioihinhan tässä kovin pitkälle ei päästä. Mutta minä pidän erittäin hyvänä sitä, että hallitus on pystynyt nyt tuomaan tämän aluepoliittisen selonteon tänne ja sitten eduskunnan käsittelyyn, ja sitä voidaan siellä myöskin parantaa.

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa on maininta siitä, että tehdään myöskin ohjelman mukaisesti tiettyjä selvitystöitä. Tähän selontekoon liittyy kiinteästi valtion teknologiarahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä maaherra Eino Siuruaisen selvitys, samoin sitten rehtori Riepulan aluehallinnon vahvistamisesta oleva selvitys ja Helsingin seudun yhteistyön kehittämisestä Jussi-Pekka Alasen selvitys. Ihan muutama kannanotto tässä saatteeksi näistä.

Jos ensiksi toteaa tästä Helsingin seudun yhteistyön kehittämisestä, täytyy sanoa, että minusta siinä on kirjoitettu tärkeitä asioita, Jussi-Pekka Alanen nostanut esille, mutta kun seuraa julkista sanaa, Helsingin seudun kunnat, ainakin eräät kunnat, suhtautuvat erittäin nihkeästi näihin uudistuksiin. En lähde paremmin asiaa pohtimaan — täällä sitä varmaan myöskin Pääkaupunkiseudun edustajat voivat pohtia — mutta jotenkin olen niin näkemässä, että näitä asioita, mitä selvitysmies Alanen on tehnyt, pitäisi lähteä tällä vaalikaudella myöskin Pääkaupunkiseudulla toteuttamaan.

Sitten tämä selvitys, minkä rehtori Riepula on tehnyt aluehallinnosta. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan liiton hallitus on sitä käsitellyt ja antanut siitä oman lausuntonsa ja kokee mielestäni hyvin myönteiseksi tämän nimenomaan, mikä liittyy maakuntahallinnon kehittämiseen ja ennen kaikkea kansanvaltaisen maakuntahallinnon kehittämiseen ja ennen kaikkea siihen, että tämä maakuntahallinto saadaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin edellyttämälle, niin kuin sanotaan, maakuntahallinnon minimitasolle. Meillähän ei ole ollut riittävän hyvää ja toimivaa maakuntahallintoa, ja maakuntahallintohan lähti liikkeelle silloin Esko Ahon hallituksen aikana.

Myöskin selvitysmies Riepulan ehdottama valtion talousarvion voimavarojen kokoaminen yhteen ja niistä päättämisen siirtäminen keskushallinnon ja aluehallinnon kesken käytävien tulosneuvottelujen jälkeen maakunnassa toimivien valtion piirihallintoviranomaisten ja maakunnan liiton päätettäväksi on aivan oikea toimenpide.

Myöskin selvitysmies on puuttunut tähän maakunnan yhteistyöryhmän toiminnan korvaamiseen, josta täällä on jo usean kerran puhuttu, tuotu esille tämä maakuntaneuvosto, ja ennen kaikkea siltä osin, että tämä maakuntaneuvosto ei sisällä kannanottoa maakunnan yhteistyöryhmän sosiaalipartnereiden roolista. Tähänhän täällä myöskin ministeri Manninen puuttui. Kyllä Etelä-Pohjanmaan liitto lähtee myöskin siitä, että sosiaalipartnereiden rooli otetaan huomioon joko lausunnonantajina maakuntaneuvoston budjettikannanotoista tai asiantuntijajäseninä silloin, kun tarvetta on.

Myöskin Etelä-Pohjanmaan liitto pitää hyvänä selvitysmiehen ehdotusta aluejakojen yhdenmukaistamisesta, nimenomaan toiminnallis-taloudellista maakuntien jakoa. Ainakin Etelä-Pohjanmaan kohdalla tämä jako on näiden vuosien aikana osoittautunut ihan hyväksi ja toimivaksi.

Herra puhemies! Sitten tähän maaherra Siuruaisen selvitykseen. Tätä on pidettävä tietenkin erittäin hyvänä asiakirjana, ja siinä on tavattoman paljon asiaa ja myönteistä, mutta Etelä-Pohjanmaan liitto on eräisiin asioihin kiinnittänyt huomiota ja toteaa, että ammattikorkeakoulun roolia tutkimuksen ja teknologian siirron toteuttajana on syytä nimenomaan kehittää ja painottaa. Tällöin voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen vahvaa yrityskontaktipintaa. Samoin liitto pitää erittäin tärkeänä selvitysmiehen esitystä ammattikorkeakoulujen tarvitseman erityisrahoituksen turvaamisesta innovaatiotoiminnan edistämiseksi.

Sitten tämä selvitysmies esittää myös Tekesin toiminnan alueellistamista ja alueellisen toiminnan uudenlaista organisaatiota. Esityksen mukaan perustettaisiin viisi Tekesin uutta alueyksikköä Ouluun, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Kuopioon yhdistämällä nykyisiä maantieteellisesti ja toiminnallisesti lähellä olevia te-keskusten teknologiayksikköjen toiminta-alueita. Tätä Etelä-Pohjanmaan liitto ei ainakaan liittona pidä kovin perusteltuna vaan lähtee siitä, että Tekes-palveluja tulee kehittää edelleen jokaisen te-keskuksen yhteydessä eikä tule luoda uutta hierarkkista, moniportaista järjestelmää. Toivottavasti, kun näitä asioita nyt hallituksen piirissä pohditaan, myöskin nämä näkökohdat otetaan huomioon sinänsä hyvästä maaherra Siuruaisen selvityksestä eli kuunnellaan myöskin maakuntien ääntä.

Herra puhemies! Koska minulla on nyt aikaa enemmän kuin 7 minuuttia, voinen vielä hetken jatkaa?

Kyllä. — Niin, haluan lopuksi, herra puhemies, todeta, kun täällä on puhuttu keskustelun aikana paljon kuntaliitoksista ja ennen kaikkea usealtakin taholta syytetty, että Suomen keskusta on ollut jarruna kuntaliitoksille, että Suomen keskusta on pakkoliitoksia vastustanut mutta ei suinkaan ole jarruna vapaaehtoisille ja kuntalaisten tahdon mukaisille kuntaliitoksille. Niitä tulee omassa maakunnassanikin tapahtumaan ensi vuoden alusta, kun Peräseinäjoen kunta lakkaa olemasta ja tulee yhteinen Seinäjoen kunta, johon myös kolme Ilmajoen kylää liittyvät, eli perustetaan uusi Seinäjoen kunta. Se on tehty yhtäpitävin päätöksin, ja on syytä todeta, että keskustalla on ollut selkeä enemmistö Peräseinäjoen kunnassa aina. Kyllä tietenkin näin voi sanoa, että jos keskustalaiset olisivat vastustaneet, sitä kuntaliitosta ei olisi syntynyt.

Täällä ministeri Manninen myöskin toi esille sen, että maakuntaliittoja ja te-keskuksia ei tulla yhdistämään. Minusta se on selkeä ja järkevä kannanotto. Minusta meillä tulee, niin kuin jo edellä toin esille, vahvistaa maakuntien asemaa ja ennen kaikkea myös kansanvaltaisen maakuntahallinnon asemaa. Minusta tällä linjalla on hyvä edetä.

Tietenkin, herra puhemies, toivoisi sitä, että hallitus voisi tehdä mahdollisimman nopeasti päätöksiä tästä alueellistamisesta eli hajasijoittamisesta, mitä nimikettä nyt käytetään. Minusta tämän hallituksen, sosialidemokraattien, keskustan ja Rkp:n hallituksen, yhteistyökyky mitataan juuri näissä päätöksissä. Se on maakuntien Suomelle erittäin tärkeää, ja tästä on päätöksiä saatava aikaan. Minä uskon, että kun hallitusohjelmaan tästä asiasta on myös kirjattu, tässä tullaan asteittain etenemään, ja kukaan ei kuvittelekaan, että kerralla kaikki päätökset tehtäisiin, vaan ne tehdään hitaasti ja perustellusti.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Taloudessa tapahtuvat muutokset sekä siihen liittyvät rakennemuutokset näkyvät poikkeuksetta aina Suomen aluerakenteessa. Talouden kasvaessa nopeimmin kasvavat tuotantoalat yleensä keskittyvät muutamalle paikkakunnalle. Tällöin niiden aiheuttama muuttoliike ja vaurauden kasvu piristävät näiden alueiden rakentamista sekä lisäävät paikallista palvelusektorin kysyntää. Vastaavasti suurimmissa vaikeuksissa ovat alueet, joiden talous on työpanosta vähentävien toimialojen sekä julkisten palvelujen varassa.

Alueellinen kehitys ei saa olla keskittyvää, niin että vain muutama seutukunta osoittaa muuttovoittoa ja väestökasvua. Aluerakenteen muutos aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia ja kustannuksia. Muuttotappioalueilla jää käyttämättä asuntoja sekä muuta perusrakennetta. Vastaavasti kasvukeskuksiin pitää rakentaa uutta, mikä aiheuttaa taloudellisia paineita. Samoin muuttovoittoalueilla syntyy julkisten palveluiden tarjontaan pullonkauloja, kun taasen muuttotappioalueilla yksikkökustannukset kasvavat.

Ajan kuluessa muuttotappioalueiden suurin ongelma on väestörakenteen vinoutuminen sekä elinkeinoelämän hiipuminen. Tämän seurauksena heikentyy muuttotappioalueiden tulonmuodostus, työllisyys ja huoltosuhde. Epätasainen kehitys ei ole kenenkään etu. Siinä ei ole voittajia, siinä on vain häviäjiä. Kun on kuunnellut tätä keskustelua ja opposition hyökkäystä nykyistä hallitusta vastaan, tekee mieli esittää kysymys: Mitä edelliset hallitukset tekivät viimeisen kahdeksan vuoden aikana, kun tilanne on se, mikä se on opposition mielestä?

Arvoisa puhemies! Tästä syystä nykyinen aluepolitiikka edellyttääkin panostamista osaamiseen, kestävään kehitykseen, alueelliseen tasapainoon, hyvään ja uudistuvaan hallintoon sekä omien vahvuuksien kehittämiseen. Tällaista politiikkaa nimenomaan nykyinen hallitus harjoittaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Hallituksen tavoite on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen. Hallituksen selkeä tavoite on palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.

Näihin tavoitteisiin pääsemisessä auttaa ensisijaisesti se, että tarjotaan yrityksille suotuisat toimintaedellytykset suurten keskusten ulkopuolellakin. Suomessa on kasvualueiden ohella muutama yliopistokaupunki ja joukko maakuntakeskuksia ja muita keskuksia, jotka tarjoavat osaltaan hyvät mahdollisuudet osaamiseen perustuvalle tuotannolle. Näissä kaikissa on vähintään ammattikorkeakoulutasoista opetusta ja muita korkeatasoisia palveluja sekä melko monipuolinen teollinen rakenne.

Tarkasteltaessa asiaa lähemmin maakunta- ja seutukuntatasolla voidaan todeta, että seutuyhteistyö on muodostunut välttämättömäksi kilpailukyvyn turvaamisessa ja parantamisessa sekä toimintojen ja kustannusten pienentämisessä. Seutuyhteistyössä on tärkeää hyväksyä ja tunnustaa toisten vahvuudet sekä verkostoitua yhteisten teemojen ympärille. Toisaalta seutukuntien kehitykseen vaikuttavat tärkeät toiminnot eivät aina noudata seutukuntarajoja.

Alueellisessa kehityksessä maakuntakeskuksen ja seutukuntien vuorovaikutus on tärkeää. Tämä on perusedellytys myönteisen maakuntahengen löytymiselle. Maakuntakeskuksen ja seutukuntien välinen vuorovaikutus ei saa merkitä niiden välistä liiallista kilpailua tai vastakkainasettelua. Maakunnan sisäisten yhteistyöverkostojen vahvistamisessa on ensisijaisesti pyrittävä aluepoliittisen keinovalikoiman monipuoliseen käyttöön erilaisissa ympäristöissä. Vahvalla maakuntakeskuksella ja elinvoimaisilla seutukunnilla on monta valttia vaikuttaa muuttoliikkeen hillitsemiseen sekä alueen yritysten työllisyystilanteen turvaamiseen. Näitä ovat muun muassa hyvä asuntotilanne, hyvät opiskelumahdollisuudet, maaseudun vaihtoehtoiset asuinmuodot, etätyömahdollisuudet, vapaa-aika- ja virkistyspalvelut sekä matkailu.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana EU:n aluepolitiikasta, johon ministeri Manninenkin viittasi puheenvuorossaan. Tämän vuoden helmikuulla komissio julkisti tiedonantonsa EU:n tulevasta aluepolitiikasta. Komission tiedonannon mukaan rahoitus noudattaa lähes entistä kaavaa. Vuosina 2007—2013 EU näyttää käyttävän 336 miljardia euroa alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon vahvistamiseen. Tiedonannon mukaan vanhat jäsenmaat tulevat menettämään ja uudet kasvattamaan osuuttaan. Suomi on saanut vuosittain noin 325 miljoonaa euroa rakennepolitiikkaan. Nyt jos koskaan on tämän asian puolustaminen tärkeä kansallinen tehtävä. Suomen ja suomalaisten on taisteltava nykyisen tavoite 1 -alueen säilyttämiseksi EU:n korkeimman aluetuen piirissä. Näyttää siltä, että komissio ei ole sisällyttämässä tuen valintaperusteisiin harvaan asutusta, syrjäistä sijaintia eikä poikkeuksellista väestökatoa, mikä olisi ilman muuta luonnollista ja myös kestävän alue- ja rakennepolitiikan kannalta välttämätöntä. Jos Suomi ei onnistu säilyttämään nykyisiä tavoite 1 -alueita, on edessä siirtymävaihe, jolloin tukitaso laskee ohjelmakauden loppuun mennessä tasaisesti uuden tavoite 2 -ohjelman tasolle tai nollaan. Tällöin liittymissopimuksen vanha tavoite 6 -tuki on lopullisesti menetetty.

Tulevaisuudessa Suomen alue- ja rakennepolitiikan rahoitus riippuu siitä, saako maamme suhteellisesti saman osuuden kuin ennen vanhojen jäsenmaiden rahoituksesta. Jos se laskee, silloin maamme nettomaksuosuus kasvaa. Tämän vuoksi tästä periaatteesta on pidettävä tiukasti kiinni. Samalla kun taistelemme tavoite 1 -tuesta, myös tavoite 2 -tuen jatkosta on huolehdittava, sillä meillä on vaikeita väestömaakuntia ja murrosalueita, joiden tasapainoinen kehittäminen vaatii EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa.

Yksi Suomen menestystekijöistä on ollut kautta aikojen koko maan asuttaminen. Suomi on tarvinnut aina ja tarvitsee jatkossakin elävän ja vireän maaseudun. Suomalaisessa hyvinvoinnissa alueellisella tasapainolla on vahva asema. Aluekehityksen myönteiset tulokset osoittavat, että siihen kannattaa sijoittaa.

Arvoisa puhemies! Haluan tähän lopuksi lainata evijärveläisen runoilijan Heikki Kultalahden riimejä ja ajatuksia kotiseudusta: "Vettä, metsää, viljamaata, saarta, suota, poukamaa, tää kotiseutu korpimaata, vaan meille iki-ihanaa."

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa todeta, kun olen tätä keskustelua kuunnellut ja erityisesti ryhmäpuheenvuoroja, että aluepolitiikka näyttää olevan varsin korkeassa kurssissa. Tämähän tietää alueiden kannalta hyvää. Koska tämä aluepoliittinen selonteko tulee hallintovaliokunnan perusteelliseen käsittelyyn ja koska olen tämän valiokunnan jäsen, käsittelen vain muutamaa asiaa yleisellä tasolla.

Keskeinen asia koko aluepolitiikassa on sana "vaikuttavuus". Jos toimenpiteillä ei ole tuloksia, toisin sanoen vaikuttavuutta, silloin ne ovat turhia, jopa vahingollisia. Tämä hallitus on sekä ohjelmassaan että tähänastisissa toimenpiteissään edeltäjiään paremmin paneutunut toimenpiteittensä vaikuttavuuteen. Lisäksi vuosittain arvioidaan budjetin aluepoliittisia vaikutuksia. Aluepolitiikkahan ei ole varsinaisesti irrallinen asia, vaan oikeastaan kaikkiin budjettipoliittisiin päätöksiin sisältyy alueellisia vaikutuksia. Mielenkiinnolla odottaa näistä asioista tehtäviä arvioita. Keskeinen asia niin ikään alueellisessa toiminnassa ja aluepolitiikassa on luottamus ja sitä kautta usko tulevaisuuteen. Maakunnissa luottamus tulevaisuuteen ja luottamus valtion toimenpiteisiin vaikuttaa yrittämiseen, sitoutumiseen ja haluun toimia.

Herra puhemies! Alueiden kehittäminen ja aluepolitiikka vaatii aina rahaa. Se on kuitenkin tässä tapauksessa ensisijaisesti aktiivista rahaa. Aina voidaan todeta, niin nytkin, että rahaa ei ole riittävästi ja siksi se vaikuttavuus on niin tärkeä. Elinkeinoelämän ja yrittämisen vahvistaminen tarvitsee rahaa, palveluiden tuottaminen ja järjestäminen, osaamiseen ja omaehtoisuuteen kannustaminen tarvitsee rahaa, ja tämä on juuri sitä aktiivista rahaa. Esimerkiksi yrittämiseen ja yritysten tukemiseen kohdennettu raha toimii ratkaisevana yllykkeenä. Olen joskus verrannut tätä rahaa tai tukea vanhan ajan vesipumppuun tarvittavaan niin sanottuun syöttöveteen. Pumppu ei toiminut eikä toimi, ellei siihen laiteta muutamaa litraa vettä. Kun tätä vettä laitetaan, pumppu toimii moitteettomasti ja vettä riittää, jos sitä kaivossa on. Tätä syöttövettä tarvitaan alueellisen elinvoiman vahvistamiseen ja säilyttämiseen.

Alueellinen kehittäminen ja aluepolitiikka vaatii myös investointeja infrastruktuuriin. Täällä on ollut esillä muun muassa liikenneinvestoinnit ja laajakaistayhteydet. Pääosin näiden investointien voi sanoa olevan kannattavia, selkeästi kannattavia. Täällä on ollut esillä niin sanottu infratyöryhmän esitys. Toivon, että sitä pystytään toteuttamaan tähänastista kaavailtua aikataulua nopeammalla aikataululla.

Tieinvestointeihin liittyen haluan todeta yhden pienen mutta merkityksellisen asian, yksityistieavustukset. Yksityistiet muodostavat niin sanotun hiussuoniston, joka toimii erityisesti haja-asutusalueilla. Sen kunnossapito, ylläpito, vaatii työtä, mutta se pysyy kunnossa kohtuullisen pienin avustuksin. Yksityisteiden ylläpitoon liittyy aina merkittävää omaehtoista ja vapaaehtoista työtä.

Herra puhemies! Niin kuin tämänpäiväisessä keskustelussa on tullut esille, kunnat ovat omalla alueellaan keskeisiä kehittäjiä. Kunnat eivät toimi vain palveluiden tuottajina ja järjestäjinä vaan myös omalta osaltaan merkittävinä elinkeinoelämää virittävinä toimijoina. Siksi kuntien elinvoimaisuudella on myös suuri alueelliseen hyvinvointiin liittyvä vaikutus. On mieluisaa todeta se, että tämä hallitus on paneutunut kuntien toimintaan ja kuntien toimintaedellytysten turvaamiseen. On niin ikään mieluisaa todeta se, että hallitus on omalta osaltaan vahvasti rohkaissut kuntayhteistyön tiivistämiseen ja kehittämiseen.

Kuntaliitoksista tänä päivänä on myös useassa puheenvuorossa todettu. Haluan myös todeta vielä sen, että kuntaliitosten tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Silloin uudesta kunnasta tulee toimiva. Silloin pystytään lähestymään palveluista käsin ja toiminnoista käsin.

Kuntayhteistyön osalta tekee mieli todeta myös se, että koko maan kannalta on merkittävää, että kuntayhteistyö tiivistyy myös täällä Pääkaupunkiseudulla.

Herra puhemies! Tämän tästä nousee keskusteluun Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen vastakkainasettelu. Haluan todeta, että Suomi tarvitsee elinvoimaisen pääkaupungin ja maakunnat tarvitsevat elinvoimaisen pääkaupungin, mutta pääkaupunki tarvitsee myös elinvoimaiset maakunnat ja elinvoimaiset alueet. Jos ei ole elinvoimaisia maakuntia, ei ole myöskään pääkaupunkia.

Viime aikojen keskustelussa on ollut esillä alueellistaminen. Haluan todeta sen, että kun olen siihen asiaan yrittänyt perehtyä ja perehtynyt, en ole huomannut, että se millään tavalla kohdistuisi Pääkaupunkiseutua vastaan tai sitä tehtäisiin tai suunniteltaisiin jotenkin Pääkaupunkiseudun kustannuksella, vaan päinvastoin siinä tarkastellaan selkeästi kokonaisuuden etua. Alueellistamisen yhteydessä on monesti puhuttu hajasijoituksesta. Se on käsitteellisesti eri asia. Oikein toimittuna alueellistaminen tuo merkittävää lisäarvoa.

Herra puhemies! Vaikuttava ja tuloksekas aluepolitiikka, jota uskon ja toivon tämän hallituksen harjoittavan, on yhteiskuntatalouden ja kansalaisten kannalta hyvin keskeinen asia.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! On mielenkiintoista havaita, että näin alkuillan tunteina alueidemme asia kiinnostaa ainoastaan punamullan edustajia, joten eipä tuo aluepolitiikka kovin kovassa kurssissa näytä opposition piirissä olevan.

Herra puhemies! Euroopan unioni valmistautuu ensi lauantaina toteutuvaan historiansa ehkä merkittävimpään haasteeseen: laajentumiseen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla. Tämän laajentumisen myötä rauhanprojekti etenee, Euroopan vakaus lisääntyy ja sisämarkkinat kasvavat. Laajentuminen epäilemättä tuo meille suomalaisille monia mahdollisuuksia, mutta onpa edessä myös monia haasteita. Laajentumisen myötä Euroopan unionin sisäinen tasapaino muuttuu. Uudet, nykyisiä jäsenmaita köyhemmät jäsenet tulevat vaatimaan voimakkaita toimia kansalaistensa hyvinvoinnin kehittämiseksi. Vanhat jäsenmaat taas pyrkinevät pitämään Euroopan unionin menot kurissa, ja tästä seuraa vääjäämättä jännitteitä.

Laajentumisella on heijastumia myös alue- ja rakennepoliittiseen rahoitukseemme. Suomen nykyiset tavoite 1 -alueet eivät enää täytä keskeistä kriteeriä eli sitä, että bruttokansantuotteen pitäisi olla alle 75 prosenttia Euroopan unionin keskimääräisestä. Myöskin nykyisten tavoite 2 -alueiden on jatkossa nykyistä vaikeampaa päästä tukialueiden joukkoon. Meidän ongelmamme eivät kuitenkaan katoa minnekään, vaikka Euroopan unioniin liittyykin 75 miljoonaa köyhempää asukasta. Suomen onkin pyrittävä turvaamaan vaikeimpien alueidemme mukaanpääsy tulevaksi tavoite 1 -alueeksi liittymissopimuksemme nojalla. Tämä on koko Suomen etu ja turvaa kohtuullisen osuuden Euroopan unionin alue- ja rakennepoliittisista rahoista Suomelle.

Euroopan unionin jäsenyytemme aikana Suomen aluehallinto on saanut voimaa ja merkittäviä tehtäviä Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toteuttamisessa. Rakennerahasto-ohjelmat ovat tuoneet mukanaan ohjelmallisuuden ja ajatukset strategisen yhteistyön tärkeydestä. Konkreettisia tuloksiakin on syntynyt. Kuten selonteostakin ilmenee, rakennerahasto-ohjelmilla on maassamme vuosien 1995 ja 2003 välisenä aikana vaikutettu 56 680 uuden työpaikan ja 10 456 uuden yrityksen syntymiseen, ja tietysti näillä ohjelmilla on ollut monia välillisiä vaikutuksia. On tietenkin muistettava, että kun tällaisia lukuja esitetään, on relevanttia kysyä, kuinka moni näistä työpaikoista ja yrityksistä olisi toteutunut ilman Euroopan unionin rahoitusta. Eräiden arvioiden mukaan yli puolet olisi jäänyt toteutumatta.

Ongelmiakin on toki ollut. Ylimaakunnalliset hankkeet ja voimavarojen uudelleenallokointi maakuntien välillä on ollut paikoin hankalaa. Arvioinneissa on tullut myös esille lisääntyviä vaikeuksia synnyttää uusia kilpailukykyisiä hankkeita. Hankkeet ovat monesti sirpaloituneet liian pieniksi ja vaikuttavuudeltaan vaatimattomiksi. Mutta kaikkinensa Euroopan unionin rakennerahastojen merkitys Suomen alueiden kehittämistyölle on ollut suuri. Vaikka ohjelmamenettelyä onkin kritisoitu byrokraattiseksi ja monimutkaiseksi, niin ohjelmien toteutus on pääosin sujunut tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

Suomi ja sen alueet selviävät tulevaisuudessa ainoastaan korkealla osaamisella. Niinpä panostukset tutkimusrahoitukseen ovat olleet oikea kansallinen strategia ja on huolehdittava, että näin menetellään jatkossakin. Vanhasen hallitus lähtee ohjelmassaan mielestäni aivan oikein siitä, että myös alueiden kykyä hyödyntää tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta parannetaan. Tähän ei tarvita uusia organisaatioita, työkalut ovat jo valmiina, tarvitaan vain nykyisten toimintojen ja yhteistyön kehittämistä.

Osaamiseen perustuvan aluepolitiikan yksi hyvä instrumentti on ollut osaamiskeskusohjelma. Ohjelmalla on kyetty kehittämään ja tukemaan huippuosaamista maamme eri alueilla. Arvioinnit ovatkin osoittaneet, että osaamiskeskustoiminnalle asetetut tavoitteet alueellisessa kehittämisessä ovat toteutuneet hyvin. Uusien yritysten ja työpaikkojen syntyminen kärkiosaamisaloilla on ohjelman tärkeimpiä saavutuksia. Osaamiskeskustoiminta ja siinä toteutetut yksittäiset kehittämisprojektit ovatkin edustaneet aluepolitiikkamme terävintä kärkeä. Mielestäni osaamiskeskusohjelmassa on oikealla tavalla asetettu tavoitteeksi tiedon ja osaamisen kartuttaminen, kansainvälinen verkostuminen sekä osaamisen hyväksikäytön alueellinen edistäminen yritystoiminnassa.

Onnistuneena aluepoliittisena instrumenttina pidän myös vuoden 2000 lopulla käynnistettyä aluekeskusohjelmaa. Aluekeskusohjelman käynnistämisessä hyödynnettiin kaupunkiverkkotutkimusten vahvaa tietopohjaa. Voidaankin sanoa, että ohjelman tavoite, noin 30—40 elinvoimaisen ja eri kokoisen kaupunkiseudun muodostama aluekeskusten verkosto, on realistinen tavoite. Pyrkimyksenä on tukea alueellisia keskuksia hyödyntämään luontaisia vahvuuksiaan.

Aluekeskusohjelmassa ei ole ollut kysymys seudullisen byrokratian paisuttamisesta vaan yhteistyöprosessista, kumppanuudesta valtion, alueiden, kuntien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kesken. Toimijoiden kesken toteutetaan seudullisesti vaikuttavaa yhteistyötä, olipa sitten kysymys elinkeinojen kehittämisestä taikka kuntien yhteisestä palvelutuotannosta.

Seutukuntien sisäisen yhteistyön tiivistäminen onkin usein johtanut menestykseen. Välillä ratkaisuilla on voitu lieventää liian pirstaleisen kuntajakomme aiheuttamia ongelmia. Joillakin seuduilla yhteistyö on kypsynyt tai kypsymässä kuntaliitoksiksi. Jos aluekeskusohjelma saa aikaan Suomen kunnissa tällaista ennakkoluulotonta voimien kokoamista, niin ohjelma on ollut tarpeen tältäkin osin.

Yksi merkittävä väline aluepolitiikan työkalupakissa on valtion keskushallinnon toimintojen ja yksiköiden alueellistaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Alueellistaminen on jatkoa Lipposen johtaman hallituksen työlle. Alueellistaminen kytkeytyy myös aluekeskusohjelmaan siten, että alueellistamisen yksi tavoite on aluekeskusten tukeminen. Vaikka jotkut henkilöt leimaavatkin alueellistamistoimet kopioiksi kumpujen yöstä viitaten lähinnä 1970-luvun hajasijoitusohjelmaan, niin itse pidän alueellistamista perusteltuna ja järkevänä. Alueellistamisesta on saatu myös hyviä kokemuksia monissa Euroopan maissa.

Erityisesti tulevina vuosina, kun valtion henkilöstöstä siirtyy suuri osa eläkkeelle, on oiva mahdollisuus katsoa, tehdäänkö valtionhallinnossa oikeita asioita oikeassa paikassa. Kun tämä tehtävien siirto ajoitetaan juuri eläkkeellesiirtymiseen, näin vältytään myös vastenmielisiltä pakkosiirroilta. Sama koskee myös uusien toimintojen sijoittamista. Onhan eduskuntakin edellyttänyt, että uusia toimintoja luotaessa tai vanhoja rakenteita oleellisesti muutettaessa on aina selvitettävä sijoittamismahdollisuus Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Uskonkin, että alueellistaminen on yksi keino kaventaa työllisyyden alueellisia kehityseroja ja turvata palvelujen saatavuus koko maassa. Hallituksen on nyt vain määrätietoisesti edettävä tässä asiassa.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska näyttää siltä, että kuulijakunta on samanlainen kuin usein hoitaessani saarnavirkaa, minun täytyy palata ed. Virtasen teologiseen juttuun. Hän nimittäin sanoi, että sellainen vanha teologi kuin Tuomas Kempiläinen oli todennut, että viimeisellä tuomiolla eivät ratkaise puheet vaan teot. Tällaisena perin luterilaisena ajattelisin vähän optimistisemmin. Jos siellä teot ratkaisevat, niin toivo on kaikilta mennyt. Ajattelen niin, että toivon perustan täytyy olla olemassa, ja siihen tämä aluepolitiikkakin rakentuu. Se on merkittävä kannanotto. Se on nimenomaan poliittista vaikuttamista tilanteessa, jossa näyttää olevan niin, että se kuuluisa uusliberalistinen talouden näkymätön käsi keskittää, hakee suuruuden ekonomian hyötyjä, jatkaa muuttoliikettä jne. Tästä esimerkkinä vaikkapa eiliset uutiset Venäjän aikomuksesta rahan puutteen takia tyhjentää muutamia syrjäisiä kaupunkeja. Ellei aluepolitiikassa onnistuta, talouden näkymätön käsi hoitaa koko asian. On hyvä muistaa, että kaikki suomalaiset mahtuvat hyvin asumaan nykyisessä kotikaupungissani Espoossa eikä ole vielä edes ahdasta.

Aluepolitiikan keinovalikoimat tarkoittavat rahaa, palveluita ja kaikkien niiden hallinnollisten rakenteiden luomista, joilla uudet, orastavat yritykset voidaan saattaa liikkeelle. Kyse on oikeastaan vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin ed. Rundgrenin esille ottama lohi, joka mielellään ui vastavirtaan, ja toivoisin, että Rundgrenin ajatus ja näkemys tästä saisi myönteisen kannan, että todella näin voisi tapahtua.

Kun tällä silmällä luetaan tuota meille jaettua selontekoa, se ei kyllä ole aivan yksinkertainen asiakirja. Läpilukeminen tai ymmärtäminen vaatii melkoista ponnistelua, olkoonkin, että siinä vaivannäkö palkitaan. Se kuvaa aika hyvin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ja erilaisten rahoituskanavien liittymistä kansalliseen hallinnointiin. Kaikesta huolimatta on sanottava, että jälleen kerran suomalainen pragmaattisuus julkisessa hallinnossa on luonut melkoisen organisaation. On syntynyt toimijoiden verkosto. On syntynyt se infra, jota tarvitaan yrittämisen pohjaksi, koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, liikenteen hoitamiseksi jnp. Riittääkö tämä globalisaation ja laajentuvan EU:n uusissa rakenteissa? Se jää nähtäväksi. Tietysti sopii toivoa sitäkin, että tämä todella säilyy organisaationa eikä omalakisena organismina, joka rupeaa elämään sellaista elämälle vierasta virkamieselämää.

Muutama sana vielä Pääkaupunkiseudusta: Sen tilanne on monella tavalla mielenkiintoinen ja selkeästi kahtalainen. Yhtäältä ripeä kasvu on tarvinnut muuttoliikettä. Toisaalta kasvu näkyy kasvavina kustannuksina palvelutuotannossa. Kun edellinen hallitus heikensi Pääkaupunkiseudun kuntien rahoitusasemaa, syntyi se hankala tilanne, jossa on yritetty elää. Joko verotusta on kiristetty tai palveluista tingitty tai tehty molempia.

Kaupunkien kommentit Alasen selvitykseen ovat olleet varovaisen pidättyviä tai usein kielteisiä. Yhteistä metropolipolitiikkaa ja operatiivista johtoa kyllä tarvittaisiin. Se myönnetään, mutta yksimielisyyttä sen sisällöstä, siis tämän politiikan sisällöstä, ei oikein ole. Tämän vuoksi uusia hallintorakenteita ei tarvita, koska niiden alta pilkistää selvästi halu hallinnon keinoin ratkaista poliittiset kiistat, jotka liittyvät vaikkapa rakentamiseen tai liikenneinvestointeihin. Epäilen, että näin ei päästä yhtään sen pidemmälle kuin mihin kuntien itsemääräämisoikeuteen rakentuva päättäminen venyy. Sen väkinäistä ylittämistä tai ohittamista en kannata. Siitä ei ole hyviä kokemuksia. Tässä mielessä Pääkaupunkiseutu on muuten todella mielenkiintoinen alue, sillä sen poliittinen todellisuus on juuri tällainen, ja jos mistä niin siitä ei voi kyllä syyttää keskustaa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua valtioneuvoston aluepoliittisesta selonteosta, ja nämä kymmenet puheenvuorot, joita on pidetty, ovat olleet niin monipuolisia, että jos sen perusteella määritellään, mitä aluepolitiikka on, niin vähempi taitaa maailmassa olla asioita, joita ei voitaisi aluepolitiikkaan lukea.

Selonteon tarkoitus on pysähtyä tarkastelemaan, millaiset vaikutukset harjoitetulla aluepolitiikalla on ollut, mitä siitä olemme oppineet ja mitä tulevaisuudessa meidän tulisi tehdä niin, että aluepolitiikassa tehdyt toimenpiteet olisivat mahdollisimman positiivisesti vaikuttavia.

Selontekoa laadittaessa on esiin nostettu ja noussut epäkohtia, mitä on vuosien varrella esiin tullut. Tämä on nyt hyvä asia, että niihin tehdään korjauksia niin, että tämän ohjelmakauden lopulla ei näitä haittavaikutuksia enää olisi, ja niin, että seuraavalla ohjelmakaudella voitaisiin viimeistään ne kaikki saada torjutuiksi.

Yksi tällainen epäkohta on se, että varojen käytössä on joustavuuden puutetta. Tämä on mitä suurimmassa määrin hallinnollinen ongelma, ja sen parantamiseksi pitää tehdä nopeasti toimenpiteitä. Varojen siirtäminen hallinnonalojen ja maakuntien välille tulee saada joustavammaksi.

Selonteossa on nostettu esille myös ylimaakunnallisten hankkeiden puuttuminen tai vähäisyys. Maakuntarajojen nousu haitallisiksi yhteistyön esteiksi rajoittaa lähellä rajaa olevien kuntien ja kaupunkien kehitysmahdollisuuksia. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tulisi harkita tai kokeilla taloudellisten porkkanoiden käyttöä. Rajojen muodostuminen haittaa myös yritysten kehitysmahdollisuuksia, jotka eivät perinteisesti ole rajoja tunteneet. Mikäli nämä raja-aidat saataisiin poistettua, se varmasti lisäisi myös yritysten välistä yhteistyötä yli maakuntarajojen.

Viime syksynä valmistuivat ensimmäiset maakuntahallinnon laatimat toteuttamissuunnitelmat. Niiden tarkoitus on toimia alueen eri osapuolten yhteisenä kantana valtion talousarvion määrärahojen käytöstä. Nämä toteuttamissuunnitelmat ovat siten toimineet osaltaan pohjana ministeriön aluepoliittisten varojen kohdentamisessa. Toteuttamissuunnitelmat ovat tärkeitä papereita. Yhtenä ongelmana niiden osalta on se, etteivät nämä toteuttamissuunnitelmat ole sellaisinaan tulleet tiedoksi eduskunnalle. Mielestäni tähän tulisi saada korjaus ja se tulisi toteuttaa vähintäänkin siten, että ne toimitettaisiin hallintovaliokunnalle tiedoksi. Tällöin näiden sisältöä voitaisiin ottaa huomioon annettaessa lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle, ja ei se mielestäni pahaa tekisi, vaikka ne toimitettaisiin myös suoraan valtiovarainvaliokunnalle tiedoksi. Toivon, että ministeri ottaisi tämän huomioon.

Suunnitelmien tiedoksi saattaminen lisäisi toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuutta, kun vielä lisäksi huomioimme sen tavoitteen, että toteuttamissuunnitelman laadinta tulee saada osaksi eri tahojen toiminnan ja talouden suunnittelua. Tavoitteena lisäksi on se, että jo vuonna 2005 järjestelmä olisi vakiintunut osa valtion talousarvion valmistelua.

Arvoisa puhemies! Alueellisen kehittämistyön välineeksi on viime vuosina laadittu useita erityisohjelmia. Tavoite niillä on ollut hyvä, mutta niiden vaikuttavuutta osittain syö se, että ne eivät läheskään aina ole maakuntaohjelmien kanssa yhteensopivia. Hajanaiset laadintamenettelyt ovat suurin syy niiden yhteensopimattomuuteen. Olisi tarpeellista tehdä maakuntaohjelmiin päivitystä tämän epäkohdan korjaamiseksi. Alueellisen kehittämistyön vastuu on maakuntahallinnolla, joten mielestäni yksinkertaista olisi tehdä päivitystä maakuntaohjelmaan niissä maakunnissa, missä ohjelmien yhteensopimattomuus rajoittaa tai ei anna täyttä kehitysmahdollisuutta.

Maakuntaohjelmien päivitys olisi tarpeellista myös siksi, että parin päivän kuluttua Euroopan unionin aluekartta muuttuu merkittävästi. EU:n laajentuminen tuo suuret alueelliset kehittämistarpeet yhteisön politiikkaan. Unionin varoilla tullaan merkittävästi tasaamaan alueiden välisiä eroavaisuuksia. Uusissa jäsenmaissa tullaan käynnistämään tuhansia erilaisia kehittämishankkeita, joiden tarkoitus on parantaa elämisen edellytyksiä kyseisillä alueilla. Meidän tulee nähdä unionin laajentuminen mahdollisuutena ja pyrkiä olemaan mukana kehityshankkeissa, joita uusissa jäsenmaissa synnytetään. Mielestäni maakuntien tulisi käyttää hankeosaamistaan hyödyksi ja hakeutua yhteistyöhön uusien jäsenmaiden kanssa. Katsellessani muutaman maakunnan maakuntaohjelmaa kiinnitin huomiota siihen, ettei tähän mahdollisuuteen ole riittävästi tartuttu. Unionin laajentumisesta tulee hakea kasvua yrityksillemme, ja se edellyttää mukanaoloa kehityshankkeissa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä tänään käyty keskustelu on osoittanut sen, että aluepolitiikalla on puolustajia niin hallituspuolueiden sisällä kuin myös oppositiossa. Alueellisen kehityksen tasapainottaminen nähdään välttämättömäksi Suomen kokonaisedun vuoksi. Vaasan vaalipiirissä kehittämispolitiikan tai vaihtoehtoisesti aluepolitiikan laiminlyönnin vuoksi vaikutukset olivat sellaiset, että vuoden 95 jälkeen 15 000 ihmistä joutui lähtemään työn perässä pääsääntöisesti kasvukeskuksiin. Nyt muuttoaalto on hiljentynyt ja ihmisillä on usko kasvanut kotiseudulla tapahtuvaan työhön ja elämiseen. Aluepolitiikka on väline, jonka tuloksia tarvitsevat niin ihmiset kuin yrityksetkin. Siitä kannattaa pitää huolta niin kansallisin kuin Euroopan unioninkin varoin.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti minulla tänään ei ole ollut mahdollisuutta seurata kuin hyvin vähäisiltä osin tätä käytyä keskustelua, mutta totean niin kuin ed. Tölli, että hallintovaliokunnan jäsenenä tähän selontekoon on mahdollisuus sitten, kun mietintöä laaditaan, tutustua huomattavasti paremmin. Kun olen sitten itse tätä selontekoa käynyt läpi, joskin sitäkään en hyvin tarkasti ole ehtinyt, niin siellähän on erittäin paljon hyviä tavoitteita ja myös toimenpide-ehdotuksia alueitten kehittämisen kannalta. Kuitenkin minulle jäi se vaikutelma, että konkretiaa olisi saanut tässäkin paperissa olla hiukan enemmän. Joka tapauksessa tietysti me kaikki toivomme, että ne ajatukset, jotka tänne on kirjattu, ovat sitten omalta osaltaan kuitenkin tehostamassa aluepolitiikkaa, aluepoliittisia toimenpiteitä, joiden kautta sitten tätä maata voidaan tavallaan pitää asuttuna entistä paremmin.

Lainaan tästä selonteosta sanatarkasti Alueiden kehittämisen toimenpiteitä -kohdasta tietyn pätkän: "Alueiden kilpailukykyä vahvistetaan ja saavutettavuutta parannetaan kehittämällä liikenneyhteyksiä. Tasapainoisen, monikeskuksisen aluerakenteen vahvistaminen edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä keskusten välillä sekä kaikilla alueilla sellaista liikenteen peruspalvelutasoa, joka tyydyttää väestön ja elinkeinojen liikennetarpeet." Kauniisti sanottu, ja samalla tässä mieleen kuitenkin tulee se, minkä me kaikki tiedämme, että perustienpidon määrärahat ovat riittämättömät, niitä on jopa pienennetty, ja tästä johtuen alemman tieverkon kunto rapistuu ja kelirikon torjunta vaikeutuu koko ajan, ja siinä mielessä tuo kappale herättää ristiriitaisia tunteita. Parhaillaanhan nämä kelirikkokelit, rospuuttokelit, ovat pahimmillaan, ja varmasti monet muutkin kollegat ovat saaneet yhteydenottoja näiden huonokuntoisten teiden vaikutuspiirissä asuvilta ja työtään tekeviltä ihmisiltä. Monessa kohdin tämä kulkeminen, liikkuminen, on lähes mahdotonta ja sillä on myös heijastuksia ammatinharjoittamiseen. Viittaan tässä muun muassa erilaisiin matkailuyrittäjiin.

Tienpitoon tarvitaan todella lisää rahaa, ja uskon, että se on myös kannattavaa eli se raha kyllä poikii. Kun elinkeinoelämä listaa edellytyksiä sijoittua jollekin alueelle, niin kunnolliset, hyvät liikenneyhteydet ovat usein toivelistalla ensimmäiset. Alueellisen kehittymisen kannalta on hyvillä liikenneolosuhteilla keskeinen merkitys. Jos todella halutaan, että muuallakin kuin Pääkaupunkiseudulla tai aluekeskuksissa on tätä vipinää, toimintaa, jatkossakin, niin liikenneyhteydet eli tie- ja rataverkko on pidettävä kunnossa, niihin on panostettava nykyistä enemmän. On tietysti muistettava, että muitakin kilpailutekijöitä on, ja hyvin keskeisellä sijalla siinä tietysti ovat hyvinvointipalvelut, terveyspalvelut ja koulutuspalvelut jne., mutta liikenneyhteyksien merkitystä ei voi vähätellä.

Tässä vastikään ministerityöryhmä teki esityksen liikenneväyläpolitiikan linjauksista tuonne vuoteen 2013, ja esitetyn investointiohjelman rahoitus, sen me tiedämme, on lähestulkoon kokonaan auki. Liikenneministeri Luhtanenhan esitti, että käytettäisiin lainarahaa tässä tilanteessa, ja itse kyllä lämpimästi sitä kannatan. Niin tältä osin kuin monessa muussakin yhteydessä ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että liikennesuoritteet tällä hetkellä ohjaavat liikenneinfran uusinvestointeja ja peruskorjauksia liian paljon. Tässä tilanteessa, kun investointipäätökset tehdään tuolla kriteerillä pääosin, reuna-alueiden asema entisestään huononee.

Oman lukunsa ja ongelmansa muodostavat tällä hetkellä, niin kuin jo totesin, kelirikkotiet, mutta myös sitten yksityistierahoitus. Nämä molemmat kaipaavat lisäeuroja ja nopeasti, ja jos rata- ja tieverkosta ei pidetä kattavasti huolta, niin kyllä silloin hallituksen aluepolitiikan uskottavuus kärsii. Tietyillä alueilla tämä usko on jo jonkin verran rapistunut — myös sillä alueella, josta itse tulen.

Tunnustan, että myös omat odotukseni aluepoliittisista avauksista ovat korkealla. Hallitus on antanut vielä tällä hetkellä kuitenkin odottaa, mutta toivon, että ei enää kovin kauan. On uskallettava ryhtyä hajasijoittamistyöryhmän esitysten täytäntöönpanoon, on uskallettava valmistella näitä seuraavia aluepoliittisia siirtoja.

Valtion toimintojen alueellistamisesta tässä selonteossa on varsin lyhyesti tekstiä. Varsinaisten yksiköiden osalta näitä sijoittamispäätöksiähän jo edelliselläkin hallituskaudella tehtiin ja kun jatkossakin tehdään, on realistista olettaa ja odottaa, että nämä yksiköt sijoittuvat sitten aluekeskuksiin. Mutta sitten erilaiset tukipalvelut eli erilaiset tehtävät ja toiminnot: Odotan, että niitä tullaan sijoittamaan sitten myös aluekeskusten ulkopuolelle, ja niitä on sijoitettukin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa Kela ja verotoimistot. Syrjäisemmillä alueilla Kelan toimipisteissä tehdään koko valtakunnan eri puolille liittyviä töitä, ja verotoimistoissa, muun muassa myös oman paikkakuntani verotoimistossa, neuvontapalvelut ja totta kai muutkin työt ovat lisääntyneet ja sitä kautta turvanneet näitä työpaikkoja, kun asianomaisella paikkakunnalla asukkaita on vähemmän. Nykyisin sähköisesti voidaan hyvin helposti myös siirtää esimerkiksi veroilmoitusten tiettyjen osioitten käsittelyä muualle, ja juuri tämä neuvontapalvelu on sellainen. Eli näitä kannattaa tarkkaan harkita ja näitten erilaisten tehtävien, tukitoimintojen, siirtämistä jatkossa entistä enemmän Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että edellisellä eduskuntakaudella myös merkittävästi aluekeskuksiin panostettiin ja myös eri osaamiskeskuksiin panostettiin. Uskon, että tämä työ jatkuu myös tällä hallituskaudella, ja on ehdottoman tärkeää, että eri puolilla Suomea näitä hyvinvoivia aluekeskuksia on. Ne eivät välttämättä kovin kauas niissä maakunnissa säteile voimakkaasti esimerkiksi työpaikkojen muodossa, mutta joka tapauksessa ne ovat muuttoliikettä ainakin pysäyttämässä siihen kyseiseen maakuntaan. Eli reuna-alueilta, niin kuin tunnettua on, tämä muuttoliike on ollut valitettavasti viime vuosina liian voimakasta.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Totesin tuossa aikaisemmin, että olennaista on se, että kaikki hallinnonalat saadaan huomaamaan omien toimintojensa aluepoliittiset vaikutukset elikkä tehdään johdonmukaisesti arviointia siitä, mitenkä päätökset vaikuttavat aluepolitiikan näkökannalta. Esimerkiksi maatalouspolitiikan osalta on aivan ratkaisevaa, minkä suunnan tulevat tukiratkaisut saavat, niin erilainen tämä maa olosuhteiltaan on. Viime viikonloppuna vielä Rovaniemen—Kolarin korkeudella oli reilut hanget pelloilla, ja kun tuli tänne etelään, niin kylvötyöt olivat täydessä vauhdissa, osittain jo loppuun saatetutkin täällä parhaimmilla paikoilla — aivan niin kuin kaksi eri maailmaa saman valtakunnan sisällä. Tämä on vain yksi kuva siitä, miten valtavien haasteiden edessä olemme aluepolitiikan kanssa.

Toinen asia on etäisyydet. Minun kotimatkani Rovaniemeltä Kolariin oli 170 kilometriä, sitten kun Kemissä oli tilaisuus, sinne on reilusti 200 kilometriä, ja sitten kun tulin Meltosjärven kautta Rovaniemelle toisena päivänä, niin jälleen liikutaan siellä 200 kilometrin etäisyyksissä. Se on aivan täyttä jokapäiväistä elämää tuon alueen ihmisille, joitten työssäkäyntimatkat ovat huomattavat pitkiä. Se korostaa silloin sellaisten ratkaisujen hakemista esimerkiksi juuri liikkumisen osalta, joilla kompensoidaan panostusta, jonka ihmiset joutuvat panemaan, kun työpaikkoja varsin pitkien etäisyyksien päästä hakevat.

Monenlaiset verotukselliset ratkaisut voisivat siinä auttaa, ja kyllähän täällä on esillä ollut ihan myönteisessä hengessä hallituksen listalla niin sanotun sotukokeilun jatkaminen ja edelleenkin syrjäseutuvähennys, jos nyt käyttää tätä nimeä tästä verohyödyn järjestämisestä Pohjois- ja Itä-Suomen alueille, niin että saataisiin todella näille seuduille ammattitaitoista ja pätevää henkilökuntaan moniin julkisenkin hallinnon ja myös kuntien ja yritysten palvelukseen. Nämä eivät kansantaloudellisesti ja valtiontaloudellisesti ole isoja juttuja, mutta näillä seuduilla varsin kohtuullisilla verovähennyksillä saadaan ihmeitä aikaan. Se palauttaa uskon siihen, että hallitus haluaa tehdä työtä niin, että maan kaikilla kulmilla elämä tulee mahdolliseksi.

Sitten nostaisin vielä rajaseutualueet yhtenä kokonaisuutena tässä esiin. Kotimaakuntani Lappi on kansainvälisin osa Suomea, meillä on reilusti toistatuhatta kilometriä rajaseutua. Perinteisesti rajaseudut on nostettu juuri tämmöisinä vaikeina alueina erityistoimenpiteiden kohteeksi, ja tästä ei ole syytä luopua. Euroopan unioni tukee kyllä tätä politiikkaa esimerkiksi Interreg-ohjelmilla, jotka on kyllä tässä selonteossa huomioitukin.

Sitten on vielä monia muita asioita, jotka pitäisi nähdä. Esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston piirissä tehtävä askarointi rajaesteiden poistamiseksi on myös yksi keskeinen työ, joka koskettaa aluepolitiikkaa. Tähänkin hallitukselta toivoisi apua, koska näyttää siltä, että Pohjoismaiden neuvoston selvitykset aina uudelleen ja uudelleen vain hautautuvat byrokratian rattaisiin.

Myöskin Interreg-ohjelmista kokemuksesta Tornionjokilaakson neuvoston entisenä puheenjohtajana voin todeta, että niiden hallinnointi ei ole mitenkään yksinkertaista. Kun siinä on kuitenkin useampi, vähintään kaksi, mahdollisesti kolmekin, maata mukana, on erityinen haaste rakentaa näihin semmoinen hallinnointi, että näiden ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia voidaan ruohonjuuritasolla hyödyntää.

Viittasin jo maakuntien Suomen pitkiin etäisyyksiin erityisesti Lapissa. Se edellyttää tietysti tiestön kunnossapitoa, niin kuin täällä ovat siihen monet puhujat viitanneet. Rautateistä nostaisin myöskin esille Kolarin radan. Meillä on Tunturi-Lapista muodostunut yksi keskeisimpiä tämän valtakunnan matkailukohteita. Arvioidaan, että 10—15 vuoden sihdillä sillä alueella on 80 000 vuodepaikkaa, joka on melkoinen yhteisö. Pitää turvata kaikilla tasoilla liikenneyhteydet sinne. Kittilän lentokenttä on jo nyt ahdistettu täyteen, jatkuvasti laajennetaan mahdollisuuksia. Täytyy pitää huoli siitä, että tuo rataosuus voidaan pitää kunnossa ja pitkällä sihdillä kehittää sitä. Muuten käy niin, että rakennetaan mahdollisuuksia, mutta infra pettää eivätkä ihmiset pääsekään sinne tulemaan.

Samanaikaisesti ottaisin rinnalle nykyajan maantiet eli nopeat tietoliikenneyhteydet, joka on, halusimmepa sen myöntää tai emme, tosiasiallisesti se avainkysymys silloin, kun puhutaan ihmisten tasa-arvoisista yritysmahdollisuuksista ja esimerkiksi etätyön antamista mahdollisuuksista keskusten ulkopuolellakin. Kyllä siihen on löydyttävä selkeä ohjelma myöskin valtiolta, miten nämä toteutetaan, muuten käy niin hurjasti, että tuolla maanteitä pitkin köyhäkin ihminen, kulkurikin, voi ilman kulkea, mutta sitten kun puhutaan nykyajan maanteistä, nopeista yhteyksistä, se onkin vaan sitten herrojen herkkua eli niitten asutuskeskuksissa asuvien ihmisten mahdollisuus, joihin nämä yhteydet voidaan kohtuudella rakentaa. Tämä on myös yrityselämän kannalta, matkailuyritysten ja monien muiden yritysten kannalta, mitä syrjäseuduilla on, osoittautunut aivan välttämättömäksi asiaksi.

Sitten otan vielä kuntakysymyksistä ja yhteisökysymyksistä sellaisen näkökulman, että on selvää, että kunnat ovat keskeinen toimija kaikilla tasoilla aluepolitiikkaa tehtäessä, mutta ottaisin kyllä kylänäkökulman vielä tässä esille. Tässä äskettäin palkittiin kajaanilainen kylä vuoden kylänä, ja kävi ilmi, että se kyläyhteisö toteutti merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä. Taisipa sen liikevaihto pyöriä jossakin rapean miljoonan euron tasolla. Kaikki oli lähtenyt liikkeelle aivan spontaanista ihmisten halusta toteuttaa palveluja, joita kunta ei ollut pystynyt järjestämään. Minusta siinä on esimerkki siitä, miten ehkä tulevaisuudessa voitaisiin juuri tätä erilaisten yhteisöjen, niin sanotun kolmannen sektorin, mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnallisten palvelujen tuottajana, kun tiedämme, että kuntien kautta nämä monesti tulevat kalliiksi ja siksi niitä vain joudutaan supistamaan.

Aluehallintokysymykseen otan semmoisen näkökulman — en muista, onko sitä täällä kuinka paljon sivuttu — että olisin sitä mieltä, että maakuntavaltuustot tulisi suoralla vaalilla valita. Nimittäin siinä vaalin yhteydessä jouduttaisiin käymään vaalikeskustelua maakunnallisesti, strategiakeskustelu siitä, millä tavalla me aiomme tätä maakuntaa kehittää. Siinä tulisi raikkaalla tavalla varmasti esille eri maakuntien, eri alueiden erilaisuus, ominaispiirteet ja samalla sitten myöskin kehitys- ja kehittämisideat ja näyt.

Ajattelen esimerkiksi omaa maakuntaani, niin kuin täällä varmaan jokainen sen oman tonttinsa parhaiten tuntee. Sehän on tuo Lappi kyllä kolmasosa Suomea, että siinä tuntemista kyllä on, mutta kun ajattelee niitä erilaisia seutukuntia, niin kyllä niillä jokaisella oma luonteenpiirteensä ja oma vahvuutensakin on, ja se tällaisessa maakunnallisessa keskustelussa hyvin tulisi esiin. Siinä sitten yhdessä haettaisiinkin niitä selviytymiskeinoja ja tajuttaisiin sitten myös se, että poliittisten toimenpiteiden, aluepoliittistenkin toimenpiteiden, keinovalikoimien pitää olla hyvin erilaisia niin, että ne sopivat sitten kuhunkin seutuun erikseen.

Esimerkiksi Lapin osalta Kemi—Tornio-seutu on aivan kansainvälinen, tämä niin sanottu Perämeren kaaren alue on aivan kansainvälistä tasoa; monilla teollisuuden aloilla on erittäin korkea bruttokansantuote. Sitten kun mennään muutama sata kilometriä, niin ollaan ihan toisessa maailmassa, kuitenkin kaikki samaa maaseutua. Tämä erilaisuuden tunnistaminen ja keinovalikoiman etsiminen niin, että se sitten palvelee kaikkia erikseen hyvin, on aika tärkeätä tässä aluepolitiikassa.

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Euroopan unionin seuraavan rakennerahastokauden linjaukset ovat hyvin merkittävässä roolissa, kun arvioidaan aluepolitiikan rahoituselementtejä tulevaisuudessa. Onkin aika mielenkiintoista nähdä, mikä on Itä- ja Pohjois-Suomen asema tulevalla rakennerahastokaudella. Nythän niin sanottu konvergenssiohjelma, joka on entinen tavoite 1 -ohjelma, jakaa kuitenkin Euroopan unionin aluepolitiikkabudjetista 78,5 prosenttia ja on sikäli hyvin merkittävä, mutta tämänhetkisten arvioitten mukaan näyttää siltä, että Suomen mitkään alueet eivät ole pääsemässä konvergenssiohjelman piiriin.

Tämän ohjelman tuet aluepolitiikan osalta olisivat noin 208 euroa per henkilö eli merkittävästi suuremmat kuin tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomi saa. Todennäköisesti tilanteemme on sen kaltainen, että niin sanottu kilpailukykyohjelma on se meidän kohtalomme. Kaiken kaikkiaan tämä tuki, jonka tässä niin sanotussa phasing in -alueessa tulisimme saamaan, olisi noin 98 euroa per asukas, eli se pienenisi jonkin verran tämänhetkisestä tasosta. Toki tällä hetkellä tilanne on varsin elävä, ja aika näyttää, miten tässä kaiken kaikkiaan käy. Mutta toivotan hallitukselle menestystä näissä neuvotteluissa, sillä hyvin tärkeästä asiasta kaiken kaikkiaan on kysymys.

Haluan vielä jatkaa siitä, mihin ensimmäisessä puheenvuorossani jäin ajanpuutteen takia, ja kysymys on Tekesin alueellistamislinjauksista, ja niillähän on hyvin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Viiden alueyksikön malli siirtäisi painopistettä Pääkaupunkiseudulta vain eräille kasvukeskusseuduille, mutta tämä ei vielä sellaisenaan takaa alueellisesti nykyistä tasapainoisempaa teknologiarahoitusta ja sitä kautta tasaisempaa hyvinvoinnin alueellista jakautumista. Päinvastoin, ratkaisu voi entisestään kiihdyttää yritystoiminnan ja korkean osaamisen kasvua vain muutamilla nyt kasvavista seuduista.

Huomattava osa yliopistokaupungeista, osaamiskeskuskaupungeista ja maakuntakeskuksista, aluekeskusohjelmaan kuuluvista pienimmistä kaupunkiseuduista puhumattakaan, jäi painopisteajattelun ulkopuolelle. Tällä mallilla alueyksiköitten ulkopuoliset maakunnat jäävät vääjäämättä suhteellisesti nykyistäkin huonompaan asemaan. Tämä on ristiriidassa teknologiarahoitukselle asetettujen aluevaikutustavoitteiden ja hallituksen muun julkilausutun aluepoliittisen ajattelun kanssa.

Siuruaisen raportti jättää huomioimatta muun muassa sen, että Itä-Suomen maakuntien teknologiaperusta ja osaamisalat poikkeavat oleellisesti toisistaan. Maantieteellinen naapuruus ei merkitse osaamispohjan yhtenäisyyttä. Synergiaetua alueyksikön sijoittumisesta naapurimaakuntaan ei ole, varsinkaan, jos teknologiarahoituksen kriteerit säilyvät kuitenkin kaikilta osin valtakunnallisina. On sama, missä hakemuspaperit maantieteellisesti käsitellään. Tärkeintä on asiakaspalvelu ja osaavien resurssien riittävyys. Todella suuri ongelma on se, että tiettyjen maakunta-alueitten sisällä vahvuudet ovat kovin erilaisia. Muun muassa omassa kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa vahvoja osaamisalueita ovat muovi, metsäteknologia, kivi ja metalli, mutta näitä ei taas sitten ole sillä paikkakunnalla eli Kuopiossa, johon tätä Tekesin aluekeskusta on suunniteltu. Olemme näin siinä tilanteessa, että Pohjois-Karjalan olisi haettava nämä Tekesin tuet ja tuki Tampereelta.

Paras ratkaisu on, että Tekesin ja myös Vtt:n toiminta sijoittuu yliopisto- ja maakuntakeskuksiin alueiden osaamis- ja yritysrakenteita täydentämään. Tekesillä tulee olla te-keskusten ja esimerkiksi teknologiakeskusten yhteydessä riittävä määrä teknologia-asiantuntijoita tekemässä selvitysmiehen peräänkuuluttamaa proaktiivista toimintaa kentällä eli aktivoimassa yrityksiä liiketoimintaosaamiseen ja teknologiaosaamisen kehittämiseen sekä teknologiaohjelmien piiriin. Tarjonta ja aktiivinen läsnäolo luo aina kysyntää.

Tekesin toimintojen alueellistamisessa on myös huomioitava, että ratkaisujen tulee vahvistaa Tekesin kykyä toteuttaa teknologiainnovaatiopolitiikkaa alueellisesti, kansainvälisesti ja kansallisesti sekä varmistaa edellytykset kansallisen innovaatiojärjestelmän edelleen kehittymiselle. Olen näistä linjauksista varsin huolissani ja toivon, että kauppa- ja teollisuusministeri harkitsee vielä tätä pohjaehdotusta uudelleen.

Kuntapolitiikka on hyvin merkittävä aluepolitiikan osio, ja on todettava, että nykyinen hallitus on lähtenyt toteuttamaan kuntapolitiikkaa hyvin laajalla rintamalla ja oikean suuntaisesti. Ne linjaukset, joita kuntapolitiikan osalle tehtiin, ovat hyvin hyväksyttäviä ja luovat mahdollisuuden sille, että jatkossakin kunnat voivat toteuttaa sitä peruspalvelutuotantoaan, joka sille kuuluu, eli valtio on kantanut oman osansa tästä rahoituksesta.

Täällä on hyvin voimakkaasti nostettu viimeisissä puheenvuoroissa esille liikenneverkkojen toimivuus. Kerron teille yhden esimerkin siitä, mitä tämänhetkinen liikenneverkkostrategia on merkinnyt. Maakunnan ihminen soitti minulle ja kertoi, että hän asuu valtion omistaman ja kunnossapitämän tien varressa, mutta häneltä on kielletty ajo sillä tiellä muuten kuin maksamalla korvausta, jos hän harjoittaa elinkeinotointa. Kysymyksessä on maanrakennus- ja metsäkoneurakoitsija, joka ei saa siirtää kalustoaan kotoaan työmaalle sen takia, että painorajoitus sen kieltää, muuten kuin maksamalla valtiolle tästä korvauksen. Tämähän on aika mahdoton yhtälö minun mielestäni. Kyllä tieverkon tulee olla semmoisessa kunnossa, että jokainen yleisen tien varrella asuva kansalainen voi lähteä joka aamu töihin ja tulla iltasella kotiin, ilman että siitä joutuu maksamaan korvauksia.

Arvoisa herra puhemies! Aluepolitiikkakeskustelu on tänään avattu. Uskon, että tämän asian tiimoilta meillä riittää varmasti tässä salissa töitä tämän vaalikauden loppuun ja varmaan myöskin tulevaisuudessa. Kysymys on merkittävästä asiasta. Aluepolitiikan toimenpiteillä luodaan mahdollisuudet pitää koko Suomi asuttuna.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko juontaa juurensa hallituksen esitykseen vuodelta 1999, jolloin eduskunta käsitteli rakennerahasto- ja hallintolain ja edellytti silloin, että hallitus antaa seikkaperäisen selonteon tuon lain toimivuudesta vuoden 2003 loppuun mennessä. Nyt kuitenkin aika on mennyt hiukan yli, mutta hallitus on laatinut erittäin hyvän ja seikkaperäisen selonteon, jossa ei tarkastella ainoastaan rakennerahasto- ja hallintolain toimivuutta, vaan on luotu katsaus myöskin nykyisin voimassa olevaan aluekehityslakiin, sen ohjelmaperusteisuuteen ja lisäksi otettu aluepolitiikan uudet elementit mukaan.

Arvoisa puhemies! Tähän ohjelmaperusteiseen aluepolitiikkaan rakennerahasto- ja hallintolain osalta ei ole juurikaan enää syytä palata tai sitä kommentoida. Tämä järjestelmä toimii tämän rakennerahastokauden loppuun saakka, ja pääsääntöisestihän voidaan todeta, että se on toiminut hyvin, joskin siinä on hyvin monimutkainen, monimuotoinen hallintorakenne ja välttämättä se ei sinällään demokratian kannalta toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun siinä kumppanuusperiaate on otettu mukaan, ovat siinä toki silloin sekä valtion aluehallintoviranomaiset ja partnerit mukana, ja näin tämä järjestelmä toimii.

Yhtä lailla kansallista aluepolitiikkaa säätelevän aluekehityslain myötä meille on synnytetty varsin mittava ohjelmaproseduuri. Jos otetaan mukaan sekä tavoiteohjelmien ohjelmapolitiikka, tavoiteohjelmat ja yhteistyöasiakirjat sekä aluekehityslain tarkoittamat ohjelmat, maakuntasuunnitelma, maakuntaohjelma ja myöskin maakuntaohjelman toteuttamisasiakirja sekä lisäksi valtion puolella laadittavat erityisohjelmat, on meillä aluepolitiikan suunnittelua varten luotu sen kaltainen suunnittelujärjestelmä, joka hakee vertaansa. Elikkä nyt, kun lähdetään luomaan uutta rakennerahastokautta ajatellen hallintojärjestelmää ja toivottavasti myöskin ohjelmajärjestelmää selvitysmies Riepulan selvityksen pohjalta, kaikki toiveet on asetettava sen varaan, että ohjelmapolitiikka yksinkertaistuu, selkiintyy, ja että myöskin ne laadittavat ohjelmat, jotka muodostuvat kansallisen aluepolitiikan toteuttamisen kautta, muodostavat selkeän rungon myöskin Euroopan unionin aluepolitiikkaa hoidettaessa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuutta juuri näiden sekä selvitysmies Riepulan että selvitysmies Siuruaisen esitysten pohjalta on syytä hiukan arvioida. Selvitysmies Riepulan esityksessä on periaatteessa hyvää se, että lukuisilla kymmenillä budjetin momenteilla olevat aluekehitysrahat tullaan kokoamaan muutamalle harvalle momentille ja että nuo rahat tullaan ohjaamaan ja allokoimaan maakuntiin, joissa ne sitten kohdennettaisiin aluekehitysviranomaisen toimesta tarkemmin eri viranomaisten päätöksiä varten.

On mielenkiintoista nähdä, miten valtion keskushallinnon puolella saadaan syntymään neuvotteluallianssi, joka kykenee sopimaan sitten määrärahojen tulosohjauksesta ja suuntaamisesta alueellisen maakuntaneuvoston kanssa, jonka tarkoitus on sitten myöhemmin myöskin päättää noista varojen ohjaamisista. Tässä on suuri periaatteellinen kysymys koota rahat muutamille momenteille ja toisaalta saada syntymään sellainen neuvottelumekanismi maakunnan ja valtion neuvotteluallianssin kanssa, että tuloksia siinä syntyy. Nämä ovat myönteisiä linjanvetoja, mutta tämä maakuntiin perustettava maakuntaneuvosto antaa aiheen arvioida sen toimivuutta ja sen järkevyyttä tässä yhteydessä.

Maakuntademokratian kannalta tuntuu harkitsemattomalta se, että sekä demokraattisesti valitut luottamushenkilöt että valtion alueviranomaiset olisivat yhdessä muodostamassa toimielintä, joka käyttäisi päätösvaltaa. Oikeammalta tuntuisi se, että maakuntahallitus toimisi demokraattisena maakuntaelimenä, joka tekisi päätökset määrärahojen ohjaamisesta valtion alueviranomaisten esittelystä kunkin viranomaisen omien määrärahojen osalta. Tämä olisi selkeämpi ja demokraattisempi tapa toimia, ja partnerien osuus hyvin voisi olla mukana kuviossa asioiden valmisteluvaiheessa, elikkä niin kuin Riepula on todennut, eräänlainen myr-kokoonpano voisi toimia joko sihteeristössä tai sitten asian valmistelussa siten kuin kukin maakunta sen viisaaksi näkee.

Arvoisa puhemies! Tässä aluepoliittisessa selonteossa on otettu linjaa myöskin Euroopan unionin tulevaan rakennerahastokauteen sekä budjettikehyksen että koheesioraportin osalta. Erityisesti kiinnostavaa on se, miten Suomea tullaan kohtelemaan tulevassa Euroopan unionin aluepolitiikassa. Hallitus budjettikehystä tarkastellessaan on lähtenyt siitä, että tuo bruttokansantuotteeseen sidottu budjettikehys perustuisi enintään noin 1,1 prosentin varaan, kun komission esitys lähtee 1,24 prosentista. Vastaavasti hallituksen linjaus lähtee siitä, että maksimaaliset aluetuet unionista ovat meille kynnyskysymyksiä, ja tätä on tulkittava siten, että hallitus periaatteessa tavoittelee uutta tavoite 1 -ohjelmaa eli konvergenssiohjelmaa ja toisaalta, mikäli tässä tavoitteessa ei tulla onnistumaan, pohjalle voi muodostua kuitenkin se, että Suomi olisi tavoite 2:ssa elikkä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteessa.

Tärkeää on se, että meille tunnustetaan Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasuttujen alueiden erityiskohtelu, ja parhaiten se kävisi tietysti erillisohjelman kautta konvergenssitavoitteessa, minkä myöskin tänä päivänä Itä-Suomen neuvottelukunta asetti selkeäksi tavoitteeksi antaessaan eväitä hallitukselle tulevalle neuvottelukaudelle. Tärkeätä on se, että tukitaso per asukas nousee vähintään nykyiseen tukitasoon ja että myöskin kansalliset yritystuet ovat mahdollisia myöntää elinkeinonharjoittajille.

Arvoisa puhemies! Täällä on käsitelty hyvin paljon aluepolitiikkaa myöskin laajemmin. Liikenneyhteyksien ja infran rakentamisen kannalta ne ovat keskeisiä kysymyksiä, ja yhdyn niihin ajatuksiin, että ministeri Luhtasen väylätyöryhmän esitykset tulee saada tulevassa budjettikehyksessä rahoitettua siten, että kaikki hankkeet voidaan aloittaa tällä vaalikaudella, ja näin me sekä voimme huolehtia radan toimivuudesta ja liikenteen sujuvuudesta siellä että myöskin maanteiden osalta kykenemme pitämään toimivaa ja liikennettä hyvin välittävää tieverkostoa yllä.

Alueellistaminen on asia, joka on myöskin hallituksen listalla. Minä toivon, että tavallaan se ripeys, jolla asia lähti liikkeelle, saa myöskin saman tyyppistä jatkoa ja että kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet siihen, koska onnistunut alueellistaminen sekä on Pääkaupunkiseudun etu ennen kaikkea työvoiman saatavuuden näkökulmasta että tasapainottaa aluekehitystä maakunnissa ja niissä aluekeskuksissa, jonne valtion toimintoja ollaan alueellistamassa.

Arvoisa puhemies! Kuntapolitiikka on osa aluepolitiikkaa, aluekehitystä. Tässä yhteydessä siihen ei ole syytä enempää kajota. On syytä vain tyytyä toteamaan, että hallitus on tehnyt jo merkittäviä linjauksia kuntapolitiikan kääntämisestä parempaan suuntaan. On tehty peruspalveluohjelma, peruspalvelubudjetti on tulossa, ja hallitusohjelma linjaa kuntapolitiikkaa pitkäjänteisen, vakaan politiikan suuntaan. Me uskomme, että hallintovaliokunta laatiessaan mietintöä tästä selonteosta ottaa myöskin nämä näkemykset vakaasti huomioon.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko on saanut varsin pitkän lähetekeskustelun. Tässä keskustelussa on noussut monia mielenkiintoisia näkökulmia esille. Hallintovaliokunta tulee selonteosta kuulemaan laajasti asiantuntijoita ja toivon mukaan kykenee osaltaan edistämään meille kaikille tärkeää koko maan alueellista kehittämistä ja luomaan tälle kehittämistyölle näkökulmia, jotka aikanaan vahvistavat myös hallituksen omaa politiikkaa ja luovat edellytyksiä päätöksenteolle.

Selonteko pitää sisällään myös valtioneuvoston periaatepäätöksen valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista. Tässä yhteydessä valtioneuvosto linjaa myös tarvittavia säädösmuutoksia aluekehityslainsäädäntöön tai muihin lakeihin. Alueellinen kehittäminen on kokonaisuus. Se perustuu parhaimmillaan ja ainakin tuloksia tuodessaan laajaan yhteistyöhön. Olennaiset asiat liittyvät työllisyyden ja työpaikkojen kehittämiseen, siihen, miten väestöpohja muuttuu ja väestörakenne kehittyy, sekä myös palvelujen ja liikenneyhteyksien toimivuuteen ja saatavuuteen.

Tämän vuoden talousarviossaan hallitus arvioi jo valtion talousarvioehdotuksen alueellisia vaikutuksia. Hallitusohjelmassahan lähdetään siitä, että vuosittain talousarviossa aluepoliittiset vaikutukset ovat arvioinnin kohteena. Alkuvaiheessa on ilmeisesti puutteellisuutta, on ollut mittaamisen ongelmaa, miten eri vaikutuksia arvioidaan ja lähdetäänkö liikkeelle laajan vain suppean aluepolitiikan näkökulmasta. Olennainen kysymys on, että valtion omin toimenpitein — tässä talousarvio on keskeinen asiakirja — alueiden kilpailukykyä kyetään vahvistamaan. On luotava edellytyksiä osaamiselle, alueiden omille vahvuuksille ja omaehtoiselle kehittämiselle. Tärkeää tässä on luovuus, aloitekyky sekä myös alueiden oma vahva itsetunto ja luottamus yhteistyöhön ja tulevaisuuteen.

Hallitusohjelmassa alueellisen kehittämisen ohjelmiin luvataan osoittaa riittävät taloudelliset voimavarat. Myönteistä on, että maakunnittain sitomattomien maakunnallisten kehittämisvarojen osuutta on lisätty. Tämä antaa mahdollisuutta vahvistaa alueiden omia vahvuuksia maakuntien ohjelmien ja tavoitteiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että aluekeskusohjelmien osalta jatkosta on jo päätetty, osaamiskeskusohjelmat tulevat arvioitavaksi ja toivottavasti osittain myös uudistettavaksi. On tärkeää, että osaamiskeskusten ja osaamiskeskittymien tukemista joka tapauksessa jatketaan ja vahvistetaan. Me tiedämme, että muuttuvissa tilanteissa ja nykymaailman oloissa osaaminen, elinikäisen oppimisen vahvistaminen ja uuden teknologian mahdollisimman hyvä, tehokas hyödyntäminen on meidän tulevia vahvuuksiamme.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolia alueiden kehittämisessä ja vastuun ottamisessa tulee edelleen vahvistaa. Tarvitaan myös näiden korkeakoulujen välistä yhteistyötä eräänlaisen alueellisen strategian valmistelussa. Pohjois-Karjalassa tässä asiassa on juuri edetty ja ollaan etenemässä. Alkuviikosta uutisoitiin, että Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Joensuun yliopisto ovat osaltaan lähtemässä alueellisen kehittämisen strategiassa ja omissa kehittämistoimissaan yhdessä eteenpäin. Ammattikorkeakouluilla on tarjottavanaan aikuiskoulutuksen monimuotoista ja kehittyvää osaamista, on tarjottavanaan tutkimus- ja kehitystyöpanosta, eritoten juuri ammatillisen osaamisen puolelle, ja myös palvelutoiminnan kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Aluepolitiikan kohdalla maaseutukysymykset ovat keskeisellä sijalla maaseutupolitiikassa. Perinteisen elintarviketuotannon ja toivon mukaan monipuolistuvan elintarviketuotannon ja -jalostuksen rinnalla tarvitaan meille soveltuvien kasvualojen yritystoiminnan edistämistä, kuten maaseutumatkailua, sen vahvistamista, myös uuden teknologian käyttöönottoa ja yhtä lailla maaseudun ja alueellisen kehityksen näkökulmasta myös sukupolvenvaihdosten edistämistä. Yritystoiminnassa osaamisessa ja myös sekä nuorten yrittäjien mukaan saannissa että naisyrittäjyyden edistämisessä, jossa siinäkin Pohjois-Karjalassa on mielestäni edetty hyvin Karellikeskuksen myötä, on paljon tehtävää.

Herra puhemies! Tärkeä kysymys ovat liikenneväylät ja liikenneyhteydet, niiden ylläpito ja kehittäminen. Tietoliikenneasia on täällä tullut hyvin esille. Siihen pitää panostaa koko maan osalta. Yksityistiekysymys on puhuttanut tätä salia hyvin paljon. Tämän vuoden talousarviossa runsas 11 miljoonaa euroa valtionavustukseen on riittämätön. Tätä määrärahaa tulee lisätä. Kysymys on runsaasta 600 kohteesta, joita tällä määrärahalla avustetaan, ja kaikkiaan noin 60 000 tiekilometristä. Tämä yksityistieverkko on hyvin tärkeä koko maan alueellisen kehittämisen näkökulmasta.

Herra puhemies! Aluepoliittinen selonteko antaa monenlaisia keskustelunaiheita. Se antaa laajasti eri poliitikkojen osalta tekemisen tarpeita. Toivottavasti tässä päästään hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin ja kyetään luomaan alueiden kilpailukykyä ja kehitystä ja nykyistä parempaa alueellista tasapainoa vahvistavaa toimintaa ja sellaista politiikkaa, sellaista lainsäädäntöä ja sellaista talousarviopolitiikkaa.