Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen kertomus vuodelta 2010 on tehty poikkeuksellisissa oloissa hallituksenvaihdoksen yhteydessä, ja täällä eduskunnassa ei ole ehkä ihan normaalilla tavalla kaikissa valiokunnissa asiaa käsitelty. Perustuslakivaliokunta on tehnyt minimimääräisen mietinnön vuoden 2010 kertomuksen ja siihen annettujen erikoisvaliokuntien lausuntojen pohjalta.

Tärkeätä ehkä on huomata se, että pitää kehittää kertomusmenettelyä ja hallituksen kertomuksen käsittelyä valiokunnissa, jotta keskityttäisiin olennaisiin asioihin, joita kertomusvuonna on tapahtunut. Nyt on helppo tätä tehdäkin vuoden 2011 kertomusten yhteydessä, kun ne tulevat heti perään käsittelyyn.

Perustuslakivaliokunnan kannanotossa on korostettu, että lausuntomenettelyllä on eri tarkoituksia. Valiokunnat voivat lausuntomenettelyn avulla arvioida hallituksen toimintaa kertomusvuoden aikana valiokunnan toimialalla. Ne voivat vakiintuneena pidetyn käytännön perusteella ottaa esille oman toimialansa erityisteemoja, siis juuri tuolle vuodelle tyypillisen tai muutoin erityistä mielenkiintoa herättävän aiheen, ja kuulla siitä sitten tarkemmin ministeriötä, eri järjestöjä, eri asianosaistahoja. (Hälinää)

Erityisestihän kertomuksessa pitää ottaa kantaa niihin eduskunnan lausumiin, joita aikaisemmin on tehty, ja arvioida, onko hallitus toiminut eduskunnan tahdon mukaisesti. On ollut pahaa tapaa, että lausumat vanuvat ja venyvät vuodesta toiseen, ja sekä hallitukselta että eduskunnalta ja sen valiokunnilta toivoisi siinä mielessä jämptiyttä, että katsotaan, että tosiaan asialliset hommat hoidetaan ja muuten sitten poistetaan turhiksi käyneet lausumat. Kullekin valiokunnalle tarjoutuu mahdollisuus ottaa kantaa näiden valiokunnan aikaisemmin ehdottamien, eduskunnan hyväksymien lausumien johdosta.

Toimenpidekertomuksessa selostetaan esimerkiksi niitä toimenpiteitä, joihin asianomaisessa ministeriössä on ryhdytty lausumien johdosta, ja myös ilmoittaen syyt, kun ministeriö ehdottaa tai hallitus ministeriön esittämällä tavalla ottaa kannan, että jokin lausuma ei anna aihetta enää enempiin toimenpiteisiin hallituksen taholta, ja sitten valiokunta ottaa kantaa siihen, voidaanko hallituksen kanta hyväksyä vai ei. Tällaista toistuvaa epämääräistä lausumien uudelleenkäsittelyä pitäisi pystyä välttämään, ja tarvittaessa sitten erikoisvaliokunnan on syytä täsmentää, mitä oikein halutaan, jos katsotaan, että hallituksen esittämät toimet eivät riitä.

Ylipäänsä kertomuksen kehittäminen siihen suuntaan, että se keskittyisi olennaiseen, olisi perusinformaation sisällä, ja sitten vuorovaikutus eduskunnan kanssa juuri lausumien kautta olisivat päällimmäinen kertomusmenettelyn tarkoitus. Tosiaan se sitten mahdollistaa sen, että erikoisvaliokunta voi ottaa jonkun mielenkiintoisen teeman, ja sitä oikeastaan voisi suositellakin, että tarpeen mukaan keskitytään yhteen tai kahteen asiaan ja niissä sitten järjestetään kohdennettu kuuleminen ja voidaan hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä antaa linjaavaa ohjausta hallituksen tulevalle toiminnalle tärkeässä kysymyksessä.

Tosiaan vuoden 2010 kertomuksen käsittely oli poikkeuksellisen niukka, ja toivottavasti vuoden 2011 kertomuksen yhteydessä päästään sitten enemmän ydinkysymyksiin ja samalla antamaan suuntaa sille kertomusmenettelyn uudistamiselle, joka on käynnissä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tietysti perustuslakivaliokunnan jäsenenä allekirjoitan kaiken, mitä valiokunnan puheenjohtaja edellä sanoi.

Kiinnittäisin huomiota yhteen yksityiskohtaan, joka tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä mainitaan. Perustuslakivaliokunnan yhtenä pontena on ollut, että esitutkinnan syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin joutuisuuden parantamiseksi hallitukselta on edellytetty kokonaissuunnitelmaa. Nostan tämän esille siksi, että samaan aikaan tällä vaalikaudella tarkastusvalio-kunta on useissa tarkastus- ja muissa prosesseissa törmännyt siihen, että luvatut, suunnitellut taikka nimenomaan toiminnan ja kansalaisten palvelemisen kannalta tärkeät it-tietotekniikkainvestoinnit laahaavat tai suorastaan epäonnistuvat.

Koko sali saa muutaman viikon sisällä käsittelyyn tarkastusvaliokunnan arvion sosiaali- ja terveyspuolen, rohkenisinko sanoa, surullisenkuuluisista it-investoinneista. Rohkenen epäillä myös, että sali silloin perehtyy asiaan ja osallistuu keskusteluun, mutta myös tarkastusvaliokunnan tässä yhteydessä kuulemissa asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomioistuimen puolella it-ketjussa ollaan näillä näkymin hyvin vakavasti jäljessä erityisesti siltä osin, että oikeusministeriölle ei ole ajat sitten sille luvattuja rahoja vielä annettu. Aivan keskeinen asia, josta viime vaalikauden lopussa hyväksytyssä esitutkinta- ja pakkokeino- ja poliisilain yhteensovittamisessa lähdettiin, oli se, että uuden, hienon lakipaketin pienine korjauksineen, joita tehdään vielä tällä vaalikaudella, oli määrä astua voimaan vuoden 14 alussa. Se voimaanastuminen — tai voimaantuleminen, jos puhutaan oikeata suomea — oli suunniteltu nimenomaan it-investointeihin ja kansalaisten kannalta tärkeään nopeaan tiedonkulkuun ja muun muassa hälytysjärjestelmään siitä, että jos joku juttu on esitutkinnassa kestänyt jo liian kauan, se on käsiteltävä syyteharkinnassa ja tuomioistuinprosessissa poikkeuksellisen nopeasti ja hyvin, ettei kokonaiskäsittelyaika kertaudu joka paikassa. Minusta tämän järjestelmän välttämättömät investoinnit ovat vielä tällä hetkellä hakusessa, jos nätisti sanottaisiin.

Rohkenisinkin, arvoisa puhemies, esittää harkittavaksi siihen liittyen — jos tämä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Koskisen ja itse asiassa perustuslakivaliokunnan laajemminkin kannattama ajatus laajemmista joihinkin asiakokonaisuuksiin keskittyvistä kertomuksista toteutuu — mitä tällä hetkellä valtionhallinnossa tapahtuu ja varsinkin, mitä ei tapahdu koskien it-alaa, avoimia rajapintoja, veronmaksajien rahojen järkevää käyttöä ja ennen kaikkea kansalaisten nykyistä parempaa palvelua, että olisi mahdollisesti yksi teema, jonka kautta eduskunnan valiokunnat kertomusasiaa lähestyisivät.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Todella niin Suomessa kuin muissakin maissa, joissa on nopeasti omaksuttu tietoliikenne, on tehty huomaamatta sama perusvirhe. Valtiovallan ilmeisesti olisi pitänyt puuttua riittävän ajoissa ja normittaa erilaiset yhteensopivuuteen välttämättömät ehdot. Aikanaan, kun rautatieliikenne perustettiin, eri maihin tehtiin eri raideleveyksiä. Tässä on itse asiassa osittain samasta kyse. Kun näitä sitten jälkeenpäin ryhdytään korjaamaan, niin ei koskaan kenellekään sovi se aika, mitä yleensä ehdotetaan, koska investointien käyttövaihe on erilainen. Jatkoa ajatellen tämän koordinaation pitäisi olla selkeästi valtion vastuulla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä tosiaan suuri ongelma Suomessa on oikeudenkäyntien viivästyminen ja koko ketjun valtava pituus. Useissa maissa, kun havaitaan rikos, se tutkitaan kuukaudessa, viedään välittömästi tuomioistuimeen ja parissa kuukaudessa koko asia on selvitetty. Täytyy sanoa, että se, mikä tässä erityisesti koskettaa, on se, että silloin kun on julkisuuden henkilöstä kysymys, asian nopea ratkaiseminen on oikeusturvan kannalta aivan olennainen kysymys. Jos juttu pitkittyy, se vaarantaa oikeusturvaa ja oikeus välttämättä ei toteudu, vaikka tuomio olisikin syytetylle edullinen sitten muutaman vuoden kuluttua, kun asiaa on alettu selvittää. Tässä suhteessa täytyy tehdä ehdottomasti jotakin.

Täytyy sanoa, että edellisellä perustuslakivaliokunnalla oli hyvä keskusteluyhteys oikeusministeriön kanssa. Mehän pyysimme selvityksen korkeimmilta oikeuksilta ja muilta viranomaisilta. Tietysti oikeusministeriössä tehtiin työtä, ja se edisti asiaa jossain määrin. Ja täytyy sanoa hyvänä asiana, kuten täällä edustaja Brax totesi, että syyttäjäpuolella meillä on oikeastaan aika hyvä seurantajärjestelmä, sitä on kehitetty, mutta tuomioistuinlaitoksessa ei ole oikein vielä kunnon järjestelmää, ja se pitäisi saada kyllä aikaan, niin että tiedetään, että jos jutut viipyvät, niin heti selvitetään, mistä se johtuu, ja sitten asiaan pyritään mahdollisimman nopeasti puuttumaan.

Mutta minun täytyy sanoa, että kyllä tässä oikeastaan kaiken kaikkiaan on asenteesta kysymys. Tuntuu vähän siltä, että tämä Suomen osa olla Venäjän valtakuntaa sata vuotta sitten näkyy vielä. Meillä on tämmöisiä tsaristisia perinteitä, että asioitten kanssa junnataan ja yritetään selvittää viimeisen päälle kaikki asiat, kun nopeus ja tehokkuus olisivat kaikkein tärkeintä. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että kyllä sekä poliisin työssä että myöskin tuomioistuinlaitosten työssä pitäisi tätä nopeutta painottaa, valitettavasti joskus oikeusturvan kustannuksella, mutta tärkeätä on se, että asiana olisi se, että asiat pitää nopeasti saada aikaiseksi.

Sitten lopuksi haluaisin vielä sanoa, että tietojärjestelmiä pitää käyttää tehokkaasti, mutta meidän pitäisi jossakin vaiheessa alkaa myöskin vähän vakavammin miettiä sitä, menemmekö me tietojärjestelmissä yksityisyysohjeissa liian pitkälle, koska joissakin tapauksissa alkaa olla sitten sillä tavalla, että järjestelmien hyödyntäminen on rajoittunutta siitä syystä, että yksityisyydensuojaa korostetaan aivan tarpeettoman paljon.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Brax piti erittäin ansiokkaan puheenvuoron. Tähän keskusteluun haluan osallistua, kiinnittää huomiota siihen, että on hyvä, että eduskunta on hyväksynyt uuden tietohallintolain, joka on antanut velvoitteen sitten valtiovarainministeriölle valtakunnan tasolla katsoa valtion tietohallintohankkeiden kokonaisarkkitehtuuria. Tämä laki ei tullut kyllä yhtään liian aikaisin, vaan meillä olisi pitänyt todellakin olla se jo paljon aikaisemmin, mutta nyt täytyy katsoa tietenkin eteenpäin.

Haluan myöskin kiinnittää huomiota siihen, kun tässä nostettiin sosiaali- ja terveysministeriön tietohallintohankkeet, että nyt selkeästi sosiaali- ja terveysministeriön pitää sitä kokonaisuutta ohjata, tehdä yhteistyötä kuntien kanssa. Tähän myöskin eduskunta kiinnitti tämän vuoden valtion talousarviossa huomiota. Jos haluamme kustannustehokkuutta, niin nämä tietojärjestelmät täytyy saada kuntoon, ja on erittäin arvokasta, että tarkastusvaliokunta on tämän kiperän kokonaisuuden nyt arvioinut ja saamme sen myöskin eduskunnan saliin keskusteltavaksi. Siinä on varmasti paljon opittavaa joka taholla.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta käsittelee hallituksen toimenpidekertomusta, niin lyhyesti ja ytimekkäästi siinä arvioidaan sitä, miten hallitus on eduskunnan tahdon ottanut huomioon ja ovatko eduskunnan esittämät lausumat johtaneet toimenpiteisiin. Nyt käsittelyssä oleva kertomus koskee mennyttä aikaa, mutta on hyvä ehkä puhua yleisemminkin siitä, millä tavalla Suomessa parlamentarismi toimii, millä tavalla Kataisen hallitus ottaa huomioon eduskunnan tahdon. Ja valitettavasti tästä puheesta ei tule kiitospuhetta, vaan pikemminkin on monessa kohtaa ilmennyt, että nykyinen hallitus sivuuttaa parlamentarismin suuria yhteiskunnallisia uudistuksia laatiessaan. Esimerkiksi puolustusvoimauudistus tehtiin vastoin eduskunnan nimenomaisen lausuman edellytyksiä. Kuntauudistuksessa ei niin ikään kuultu oppositioryhmiä, ja myös vaalipiirit tilapäisen enemmistön turvin hallitus piirteli oman tahtonsa mukaan. Tämä ei voi olla hyvä parlamentarismin tila, vaan suuret yhteiskunnalliset uudistukset täytyy jatkossakin valmistella sillä tavoin, että koko eduskunta voi niihin osallistua.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta esittää tässä lausunnossaan, muistuttaa hallitusta hyvästä työnantajapolitiikasta ja toivoo, että perustuslakivaliokunta ottaa puolustusvaliokunnan lausumat huomioon. En nyt tiedä, onko perustuslakivaliokunta niitä edes paljon käsitellyt, mutta joka tapauksessa on syytä todeta, että todellakaan tällä hetkellä puolustusvoimauudistusta toimeenpannessaan hallitus ei noudata hyvää työnantajapolitiikkaa. 1 200 ihmistä irtisanotaan ja yli 2 000 pakkosiirretään nykyisestä työpaikastaan muualle, jos mielivät työpaikkansa säilyttää, ja kun otetaan huomioon heidän perheenjäsenensä, pakkosiirto koskee useita tuhansia henkilöitä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy yhtyä tähän edustaja Tiilikaisen esittämään vakavaan huomioon, mutta varsinaisesti puheenvuoroa pyysin, kun kävin läpi tuota toimenpidekertomusta vuodelta 2010 ja tuota EU-yhteistyöosiota, mikä siinä on. Nyt on tärkeää huomata, että kun EU:n perustuslakisopimus tuli voimaan, niin se lisäsi huomattavasti Euroopan parlamentin merkitystä. En ole varma, osasiko hallitus tuolloin tai osaako hallitus vieläkään tätä riittävällä tavalla huomioida, miten iso merkitys Euroopan parlamentilla nykyisin on. Tässä täytyy parantaa juoksua, jotta todella voimme vaikuttaa niihin tavoitteisiin, mitä meillä on.

Otetaan nyt vaikkapa tällä hetkellä käsittelyssä oleva rikkidirektiivi. On tärkeätä, että vaikutamme monella tasolla ja aktiivisesti. Vaikka osoitan hallituksen suuntaan, niin täytyy sanoa sekin, että myös eduskunnan aktiivisuudella on merkitystä, ja tässä suhteessa uskon, että myös meillä eduskuntana on edelleen parantamisen varaa. Suuri valiokunta tässä tietysti hoitaa rooteliaan ja erikoisvaliokunnat niin ikään, mutta viime vaalikaudella meillä oli kokeilu siitä, että meillä oli täällä yhteisistunto, jossa olivat kansanedustajat ja Euroopan parlamentin jäsenet yhtä aikaa ja komissaarikin vielä alustamassa. Siitä saatiin ihan hyvät kokemukset, ja pitäisin hyvänä, että tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna järjestäisimme täällä samantapaisen istunnon tämän yhteistyön parantamiseksi.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Tiilikaisen kommenttiin: Osoittaa tietysti kiitettävää oppositioaktiivisuutta, että aina tilaisuuden tullen moittii hieman hallitusta tai antaa kannustavia ohjeita, mutta tässä on kuitenkin kyseessä vuoden 2010 toimenpidekertomus, jolloin keskustalla oli omalla tavallaan kuitenkin vahva rooli tässä hallituksen työssä. Ehkä se vuoden 2011 toimenpidekertomukseen kohdistuva kritiikki kannattaa sitten säästää siihen keskusteluun. Näistä lausumista näkyy se, että täällä on moni asia jo käynyt tarpeettomaksi näiden valiokuntien kommenttien perusteella. Siinä näkee, että hyvää työtä on tehty ja paljon asioita on saatu eteenpäin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkelälle totean: Näin juuri sanoin. Eli totesin, että tämä nyt käsitteillä oleva toimenpidekertomus koskee mennyttä aikaa, mutta toin esille yleisen huolen siitä, miten hallitus ottaa huomioon eduskunnan ilmaisemaa tahtoa, joka tulee esille valiokuntien mietintöjen lausumissa tai, mihin edustaja Kaikkonen viittasi, suuren valiokunnan kannanotoissa meidän ministereitämme eurokentille evästettäessä. Ja tämä yleinen huoli, varmasti jaamme sen opposition ja hallituksen kesken, miten eduskuntaa kuullaan, mikä on eduskunnan arvovalta ja vaikutusmahdollisuus tulevaisuutta luotaaviin asioihin, ettemme takerru vain menneiden käsittelyyn.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme hallituksen toimenpideohjelmaa vuodelta 2010, täytyy todeta, että nämä asiat ovat ongelmaisia myös tänä päivänä, ja otan juuri työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon kannalta. Täällä on silloin puhuttu, että talouskasvun elpyessä työttömyys alenee hitaasti: kun talous kasvaa, silloinhan tulee sitten näitä vakituisia työpaikkoja. Ja edelleen täällä on kiinnitetty huomiota, kuten tänä päivänä, että on surullista, että alle 25-vuotiaitten työttömyys on hirmuisen suuri, ja edelleen se, että on nuoria, joilla ei ole mitään ammatillista koulutuspaikkaa, ja sitten myös tänä päivänä, niin kuin vuosi sittenkin, näitä syrjäytyneitä nuoria täällä maassamme on todella valtavasti. Samoin pitkäaikaistyöttömyys on pahasta, ja olemme kiinnittäneet huomiota myös osa-aikatyöhön, niin että olisi tärkeätä, että ihminen saisi sen vakituisen työpaikan ja voisi suunnata elämänsä asioita eteenpäin.

Valiokunta on myös kiirehtinyt toimenpiteitä ely-keskusten määrärahan riittävyyden turvaamiseksi, ja se on myös totta tänä päivänä, samoin kuin globalisaatio ja tuotantorakenteen muutokset ovat tuoneet näitä äkillisiä rakennemuutosalueita eri puolille Suomea, ja siinähän sitten ministeriöiden pitäisi miettiä, mitenkä näitä työpaikkoja saadaan niille, joita on sadoittainkin jäänyt työttömäksi.

Kaiken kaikkiaan tänä päivänä ongelmat ovat juuri samoja mitä ne ovat olleet kaksi vuotta sitten, ja toivottavasti joskus tulee valoa tunnelin päästä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän salin, eduskunnan, on syytä aina olla huolissaan siitä, toteutuuko salin tahto, toteutuuko parlamentarismi, ja siinä mielessä edustaja Tiilikaisen käyttämä puheenvuoro oli erinomaisen arvokas.

Nostan esille vielä yhden asian, missä ei ole toteutunut eduskunnan yksimielinen tahto, ja se on se, että viime kaudella sovimme yhteisesti, yksimielisesti, että maaseutuvaikutusten arviointi otetaan kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon mukaan, joka koskettaa merkittävällä tavalla maaseutua. Näin ei ole menetelty, ja tämäkin sopii kysyä: miksi näin ei ole menetelty? Tämä ei ole parlamentarismin hengen eikä myöskään sen kirjaimen mukaista, ja siksi toivon, että näin jatkossa tapahtuu.

Puhemies! Toinen asia, mihin kannattaa kiinnittää tässä yhteydessä huomiota, on se, toimivatko eri hallinnonalojen, toimivatko eri ministeriöiden toimenpiteet johdonmukaisesti samaan suuntaan kuin mitkä ovat yleisesti asetetut tavoitteet. Ja tähän kannattaa kiinnittää myöskin aivan erityistä huomiota, että toinen ministeriö ja toinen hallinnonala ei samaan aikaan kannusta ja toinen estä menemästä sitä johdonmukaista tavoitetta kohti, mihin ollaan menossa ja mistä on yhteisesti sovittu.

Samoin kannattaa kiinnittää huomiota näihin prosesseihin, vaikkapa lupaprosesseihin. Me olemme täällä jatkuvassa määrärahaniukkuudessa eri puolilla ja kuitenkin me aina viemme sitä prosessia monimutkaisempaan ja enemmän resursseja vaativaan suuntaan. On syytä jossain vaiheessa, ja se aika on nyt käsillä, arvioida myöskin erilaisia prosesseja ja niiden toimivuutta, niiden voimavaroja, ovatko ne suhteessa siihen saavutettuun hyötyyn tai jälleen kerran niihin tavoitteisiin, joita me olemme asettaneet, vaikkapa yrittäjyyden näkökulmasta, otan vain yhden esimerkin. Eli prosesseihin enemmän huomiota kuin siihen, mitä ja miten resursseja niille jaetaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran, että tämähän sijoittuu siihen aikaan, kun meillä oli kaikista kylmin talvi ja keskustakin ollessaan hallituksessa nosti ihan järjettömästi kaikkia polttoaine-, energiaveroja ja tosiaan aiheutti semmoisen kiusallisen tilanteen sitten vielä sinne maaseudulle ja muualle, että dieselverojen korotus siirrettiin niin kuin seuraavalle hallitukselle, niin että dieselkorotukset tulivat vasta tämän nykyhallituksen aikana täysipainoisina.

Eli minä sen takia sanoisin tämän uusille edustajille, että tämä oli todella niin kuin semmoinen harvinaislaatuinen veto. Vaikka Suomessa esimerkiksi omakotitalojen pannut ja kaikki ovat hyötysuhteeltaan maailman parasta laatua, niin tämmöinen tavallaan ekopetos kärjistyi, huipentui tähän verotuksen nostoon tämän kertomuksen aikana. Nimittäin EU — siitä ei koskaan meidän mediammekaan puhu — sallii Suomelle erityisoikeudet verottaa vähemmän lämmityksestä, liikkumisesta ja sähköstä, koska Suomi on pimeä, pitkien etäisyyksien kylmä maa. EU on antanut oikeuden Suomen hallitukselle verottaa vähemmän kuin muita EU-maita. Silti meille aina median kautta hallituspuolueet ovat antaneet sen kuvan, että EU vaatii näitten asioitten niin kuin ekologista painopisteen siirtämistä sinne, että verotus nostetaan älyttömäksi.

Tämä on, puhemies, justiin siltä ajalta tämä kertomus, kun vietiin kaikista pisimmälle tämä petos, ja tähän ei ole puututtu vieläkään oikeastaan, vieläkin vedotaan ekologisiin syihin, vaikka todellisuudessa on kyse vain hallituksen surkeudesta myöntää sitä, että se tarvitsee epätoivoisesti rahaa, niin se rokottaa sitten kaikkia lämmittäjiä ja autoilijoita ja muita vastaavia maaseudulla.

Eli tämä on minun mielestäni se kaikista surkein aika suomalaisessa poliittisessa historiassa, jolloin vielä EU syyllistettiin siitä, mitä meidän oma hallituksemme teki. Tämä on siinä mielessä surkea kertomus, että tässä ei vihjata selvästi siihen, mitä tässä tänä aikana tehtiin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tässä salissa puhujat sortuvat hyvin usein siihen, että totuudesta valotetaan vain toinen puoli. Tänään mielestäni täällä keskustapuolueen edustajat ovat sen toisen puolen asiasta valaisseet. Mutta ettei totuus ihan unohtuisi ja etteikö se toinenkin puoli sietäisi tulla mainituksi, niin mahtaisivat edelliset pääministerit, niin Kiviniemi kuin Vanhanenkin, suorastaan punastua, jos olisivat olleet kuulemassa, miten täällä kollegat Tiilikainen ja Kaikkonen esimerkiksi puhuivat siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.

Tarkoitan sitä, että esimerkiksi viime vaalikaudella, kun Suomen Keskustalla oli valta-asema, niin keskusta jätti asettamatta esimerkiksi parlamentaariset ryhmät niin puolustuspolitiikan kuin kuntapolitiikankin osalta, jota toivottiin ja vaadittiin; se ei teille sopinut. Samoin vaalijärjestelmäuudistus ja lehdistötukimuutokset olivat sellaisia suuria asioita, joissa olisi ollut hyvä vähän laajemmalla porukalla asiaa pohtia, mutta te jyräsitte ne telaketjuillanne tosi yksipuolisesti läpi.

Mutta toivotaan, että jatkossa sitten asiat hoituisivat paremmin yhteisymmärryksessä ja menettelytavat olisivat inhimillisempiä kuin mitä ne ovat olleet siinä ajassa, kun te olette olleet vallankahvassa. Eli ihan hyvä näistä on ottaa opiksi. Mutta mielestäni tämä sieti tulla myöskin mainituksi, koska te toitte vain omalta osaltanne tietyn osan asioista julkisuuteen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä edustaja Saarisen meidän suuntaamme vyöryttämää syntitaakkaa en lähde käsittelemään, koska viime vaalikaudella en täällä ollut, mutta sen sijaan otan esille esimerkin ikään kuin siitä jo ennakkoon, kuinka tämä ongelma, joka tässä on nostettu, on otettava vakavasti: siis eduskunnan tahdon noudattaminen esimerkiksi siinä tilanteessa, jossa ministeri lähtee edustamaan meidän kantaamme neuvostoon.

Otan maa- ja metsätalousvaliokunnan alueelta tämän YKP:n eli yhteisen kalastuspolitiikan, johonka, ministeriön kirjelmään, valiokunta otti viime vuoden puolella jo kantaa. Sen jälkeen se on saanut ministeriön vastauksen, josta käy selville, että ministeriöllä ja valiokunnalla on erilainen linja tässä kysymyksessä. Ministeri totesi täällä viime kyselytunnilla, että hän odottaa nyt valiokunnan lausunnon ja sitten katsoo, mitä kantaa Suomi lähtee ajamaan neuvostossa. Nyt tämä valiokunnan kanta on otettu. Se poikkeaa selvästi ministeriön tähän saakka edustamasta linjasta. On nyt mielenkiinnolla katsottava, ovatko hallituspuolueet myöskin suuressa valiokunnassa valmiit allekirjoittamaan tämän eduskunnan kannan, jonka valiokunta on selkeästi ilmaissut. Jos on, niin silloin on erittäin isosta asiasta kysymys, nimittäin ministerin on käsittääkseni eduskunnan tahtoa edustaessaan tuolla neuvostossa noudatettava juuri sitä linjaa, jonka valiokunta on lausuntoonsa kirjoittanut.

Nämä ovat isoja periaatteellisia kysymyksiä, ja tämä keskustelu, jonka edustaja Tiilikainen tässä nosti, on todella tärkeä eduskunnan arvovallan kannalta, koska tätä kansalaiset nyt mittaavat koko ajan: onko eduskunnan kanta sellainen, joka tulee toteutettavaksi ja noudatettavaksi myöskin hallituksen piirissä ja sitten, kun ministerit lähtevät meidän kantaamme edustamaan Euroopan kokouksiin.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ottaisin vain yhden asian esille tässä toimenpidekertomuksessa. Se on muutamien valiokuntien esille ottama kanta tällaisesta kansainvälisestä vertailusta. Me olemme ehkä Suomessa vähän liikaa käpertyneet näihin omiin haasteisiimme emmekä katso, että kenties jossain muualla on ratkaistu asioita paremmin.

Voi heittää vain kysymyksenä, miksi vaikka esimerkiksi Ruotsissa ikäluokat ovat terveempiä kuin Suomessa. Mitä on tehty ruotsalaisissa terveydenhuoltojärjestelmissä paremmin — paitsi kenties, että on enempi rahoitusta — mutta onko kenties siellä joitakin toimenpiteitä, jotka ovat olleet paremmin tehtyjä kuin Suomessa? Yhteiskunnat ovat hyvin samanlaisia.

Tai toisena esimerkkinä: Miksi Virossa on onnistuttu tekemään sellainen tietojärjestelmä terveystietojen osalta, että on vain yksi, kylläkin siilossa oleva järjestelmä — ja Suomessa on erittäin monta, 4 500? Miksi he ovat onnistuneet siinä paremmin, ja miksi me emme voisi onnistua?

Tai miksi joissakin maissa, kun puhutaan työpaikoista, on saatu jopa yhdeksän kertaa enempi kasvuyrityksiä ja työpaikkoja kuin Suomessa? Onko siinä, innovaatio- ja kasvuyrityspolitiikassa, joitakin sellaisia elementtejä, joita on kyllä jo otettu Suomessa käyttöön?

Tai neljänneksi: Olin juuri ympäristökongressissa; miksi joku Tanska profiloituu erittäin voimakkaasti vaikka kestävän kasvun ja siinä olevien yritysten mallimaana, ja miksi Suomi ei pysty sitä tekemään, vaikka meillä on hyviä näyttöjä, hyviä kommentteja? Ehkä jatkossa tällaista vertailtavuutta voisi hiukan enempi harrastaa ja kertoa, mistä voisimme ottaa oppia.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että edustaja Saarinen otti esille parlamentarismin tilan ja parlamentaarisen valmistelun viime vaalikaudella keskustan hallitusvastuun aikana. Vaalipiiriuudistus, jota silloin valmisteltiin, tehtiin yhteistyössä kaikkien eduskuntapuolueitten kesken. Lopputulos ei uudelle hallitukselle kelvannut. Te heititte sen menemään ja teitte itse oman uudistuksenne, ja kävi kuin entiselle painijalle, että omasta heitosta mattoon. Vihreät veivät teitä, arvoisat SDP:n edustajat, tuossa vaalipiiriuudistuksessa aika lailla mielensä mukaan.

Kuntauudistuksessa, mihin viittasitte myös, tilanne oli se, että ministerimme, entinen kuntaministeri Tölli, valmisteli parlamentaarista työryhmää silloisen hallituskumppanin kokoomuksen tahdosta ja vaatimuksesta. Sitä ei koskaan nimetty, vaan asiaan piti palata vaalien jälkeen. Ei ole näkynyt parlamentaarista työryhmää.

Mitä tulee puolustusuudistuksen parlamentaariseen valmisteluun, täällä on minua huomattavasti parempi asiantuntija, entinen puolustusministeri, edustaja Kääriäinen, joka voi varmasti valottaa puolustusuudistuksen parlamentaarista valmistelua aiemmilla vaalikausilla.

Arvoisa puhemies! Edustajat Mäkipää ja Leppä kiinnittivät huomiota, Leppä maaseutuvaikutusten arviointiin ja Mäkipää valvontaresursseihin. Näitten puheenvuorojen johdosta on pakko todeta se, että kun valvontaresursseja esimerkiksi ympäristövalvonnassa on vähennetty, on entistä tärkeämpää miettiä, mihin se resurssi kohdennetaan. Nyt on aivan karmiva epäsuhta, että siinä, missä joku kaivos kärsii ehkä liian niukasta valvonnasta, esimerkiksi maaseutuyrittäjä, navettarakentaminen, joutuu ympäristölupakäsittelyyn, jossa puolitoista kuukautta on se ympäristöviranomaisen käyttämä työaika. Nämä ovat epäsuhdassa keskenään.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari kiinnitti hyvin huomiota siihen terveyspalvelujen tietojärjestelmän kehittämiseen, mikä Ruotsissa toimii. Itselleni tämä tieto oli uusi ja ihan mielenkiintoinen. Olen kanssa ihmetellyt sitä, eikö hallitus voisi huomioida myös Suomessa tämän saman ongelman, koska esimerkiksi Vantaalla, mistä itse olen kotoisin, pelkästään yhteen tietojärjestelmän kehittämiseen me käytimme noin 10 miljoonaa euroa, ja se ei siltikään ole valmis ja se ohjelma ei ole senkään jälkeen meidän. Jokainen kunta joutuu tekemään tämän saman tempun tykönään ja maksamaan ne kustannukset, ja tämä on aikamoinen tilkkutäkki, missä menee yhteiskunnallisesti useita satoja miljoonia euroa rahaa, ja tulevaisuuden kannalta merkittävä korjauksen paikka.

Se, mihin kiinnitin huomiota tässä toimintakertomuksessa ensimmäisen kauden kansanedustajana, on, että täällä monessa kohtaa on nostettu esille se, kuinka hallitus on käynnistänyt erilaisia työryhmiä ja hankkeita parantaakseen joitain asioita. Yhtenä esimerkkinä opetus- ja kulttuuriministeriön kohdalla eduskunta edellytti, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus ja se pitäisi kanavoida tasapuolisesti eri tieteenaloille.

Nytten, kun kohta luemme vuoden 2011 toimintakertomusta ja sitten myöhemmin 2012 toimintakertomusta, niin tulos on täysin päinvastainen. Nykyinen hallitushan leikkaa satoja miljoonia tutkimukselta ja kehitykseltä ja koulutukselta, ja mielestäni tämä on aika tilkkutäkkitoimintaa. Toki näin uutena kansanedustajana en vielä ymmärrä tätä, että tehdään valtavasti tutkimuksia, työryhmiä ja asioita ja seuraavana vuonna saadaan lukea, että ne on leikattu kaikki pois. Elikkä toivoisin hallitukselta pitkäkestoisempia suunnitelmia, ei vain kahden, kolmen, neljän vuoden mittaisia, vaan Suomessa pitäisi pystyä suunnittelemaan asioita vuosikymmeneksi tai jopa pidemmiksi ajoiksi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Täällä tuli esille maaseutuyrittämisen lupaprosessit. Samaan hengenvetoon pitää myöskin ottaa esille niiden prosessien jatkumisaika kaiken aikaa jatkuvasti, mutta myöskin se erittäin voimakas ja vahva hinnannousu, joka näille lupajärjestelmille on tullut. Onpa niin, että tuollaisen isohkon karjatalousrakennuksen lupa maksaa lähes saman verran kuin maksaa erittäin suuren teollisuuslaitoksen. Jopa ydinvoimalalupa on tässä samassa kategoriassa hinnoittelun osalta tällä hetkellä. Sitä on perusteltu sillä, että pitää olla kustannusvastaavuutta sen työmäärän osalta.

Nyt tulee kysymys: onko näiden työmäärä ympäristöviranomaisten ja muiden viranomaisten osalta samanlainen? Ei todellakaan ole. Ja kun vielä yhteiskunta haluaa järjestää — mikä on tietysti ihan paikallaan — että myös muut kuin se yrittäjä pystyvät sanomaan siihen, oli nyt sitten se yritys mikä tahansa, sanansa ja käyttämään omaa vaikutusvaltaansa valitusteitse ja muutoin, niin perustellaan sillä, että tämä prosessi kestää näin kauan. Kun näin on, niin onko se oikein ja kohtuullista, että se yrittäjä joutuu maksamaan käytetyn työajan, jossa muut pääsevät vaikuttamaan sen yrityksen toimintaan? Ei ole. Se on yhteiskunnan tehtävä kompensoida se hinta sellaiselle tasolle, ettei se ole ylivoimainen yrittäjälle silloin, kun sen vaikuttavuus on lainsäädäntö- ja asetusteitse haluttu laajalle skaalalle ja laajalle ihmisjoukolle tarjota. Siksi on erittäin merkittävää, ja toivomus siihen, että nykyinen hallitus tarkastelisi uudelleen pikapuoliin näitä esteitä, joita maaseuturakentamisen, maaseutuyrittämisen rakentamisen osalta tällä hetkellä on, ja niitä prosesseja, lupamaksuja ja sitä byrokratiaa, joita tällä hetkellä on. Se on kohtuuton ja nimenomaan pienempien yritysten osalta ei ole missään nimessä tällä hetkellä perustellulla tasolla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Täällä edustaja Tiilikaiselle pikkasen suhtautumista tähän demokratiaan ja asioitten hoitotapaan. Pelkistetysti sanottuna sosialidemokraatit ovat oppositiossa ollessaan pyrkineet pääsemään mukaan vaikuttamaan asioihin, joilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Meidät on torjuttu.

Nyt kun me olemme hallitusrintamassa vastuussa, olemme pyytäneet teitä mukaan vastaamaan suurista, laajoista, yhteiskunnallisista asioista. Te ette suostu siihen kaukoputkeen katsomaan. Te kieltäydytte ettekä ole lähteneet mukaan. Tarkoitan esimerkiksi tärkeätä kuntauudistusprojektia. Ymmärtääkseni te olette toistuvasti kieltäytyneet, te ette kategorisesti lähde mukaan millään tavalla ja sitten odotatte vain, milloin hallitus tuo jonkun esityksen ja arvostelette sitten sitä. Mutta tässä pähkinänkuoressa nämä roolit ovat näyttäytyneet nyt viime vuosina tällä tavalla, ja ei siinä mitään, jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on ollut tämän kaltainen uskomus siihen, että suuria asioita saadaan paremmin läpi, kun koetetaan isommalla porukalla ja laajemmalla poliittisella tuella viedä sitä läpi.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tiilikainen tuossa entisenä ympäristöministerinä nosti esille nuo maaseudun yrittämisen lupaprosessit ja ympäristöministeriön suhtautumisen ja ely-keskusten toiminnan sillä alalla, ja se on erittäin tärkeä huomio nostaa esille tämä kysymys. Nämä maaseudun yrittämisen lupaprosessit pitkittyessään viivästyttävät näitä hankkeita, ja ne haittaavat työllisyyden kehittymistä siellä maaseudulla, missä edellytyksiä sitten kuitenkin tämän toiminnan kasvattamiselle ja työllisyyden lisäämiselle olisi.

Tässä voi ottaa samassa yhteydessä esille myös sen epäkohdan, joka on tullut monessa yksittäisessä rakennushankkeessa rakennuslupaprosessien suhteen esille tuolla haja-asutusalueelle rakennettaessa tai lupia haettaessa. Suhtautuminen on hyvin nihkeää näihin lupaprosesseihin ja lupahakemuksiin tuolla haja-asutusalueilla, ja monessa tapauksessa ely-keskus on toiminut valittajana sitten, kun kunnan tasolla tuo lupa on myönnetty. Tämä ei ole kyllä sellaista kehityskulkua, jota toivoisi ja jonka haluaisi jatkuvan, koska maaseudun elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että siellä asutaan ja yritetään ja rakennetaan uutta. Maaseudun autioituminen ei voi olla kenenkään tavoitteena, myöskään ympäristöviranomaisten.

Hyvin tärkeitä ovat nämä maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinojen arvioinnit, MALPE-prosessit silloin, kun suuria kokonaisuuksia rakennetaan, mutta yksittäiset rakennushankkeet haja-asutusalueella eivät näitä tällaisia arviointeja kaipaa. Olenkin jossain yh-teydessä nostanut esille, että silloin, kun tehdään näitä ympäristökysymyksiin liittyviä arviointeja ely-keskuksen ja ympäristöministeriön taholta, niin niihin arviointeihin tulisi ottaa mukaan olemassa oleva yritys ja työllisyysvaikutusten arviointi myös ja katsoa, miten näitä hankkeita voidaan vauhdittaa, jotta työllisyys paranee.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskarin puheenvuoro oli mielestäni mielenkiintoinen, kun hän rohkeni lähteä vertailemaan Suomen ja Ruotsin ikään kuin hyvinvointiyhteiskunnan terveysnäkökulmaa — syvältä luotaava asia. Se on mielenkiintoinen, se on erittäin mielenkiintoinen. Suomalaisessa yhteiskunnassa varmasti tätä nykyäkin vielä sodan varjo tuo tietyn leiman tähän, miten ihmiset kokevat voivansa hyvin yhteiskunnassa.

Minulla on tähän melko mielenkiintoinen näkökulma, sillä asun noin sadan metrin päässä Ruotsista ja sadasta ensimmäisestä serkustani 50 on ruotsalaisia. Kun on seurannut sitä ilmapiiriä, joka näissä kahdessa yhteiskunnassa vallitsee, niin siinä on mielenkiintoinen ero. Meillä nämä kriisit koetaan ja otetaan äärettömän vakavasti, ja ne ovat vakavia. 90-luvun taitteen kriisi oli myös Ruotsissa ja Norjassa, mutta meillä tietenkin tietyistä syistä se kynti syvemmältä, mutta jätti varmasti näihin vuosikymmeniin sellaisen kriisin hännän, niin kuin tiedämme, kuinka paljon silloin tapahtui itsetuhoista käyttäytymistä ja miten näissä perheissä nämä ongelmat edelleenkin ovat kannettavana.

Nyt vuoden 2008 kriisi on myöskin meillä ollut syvä, ja se vaikuttaa meidän käyttäytymiseemme, meidän politiikkaamme. Jotenkin on sellainen tunne, että suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin helposti otetaan tämmöinen pelottelupolitiikka, sekä työpaikoilla, kun haetaan tuottavuutta, haetaan tehokkuutta, että myöskin hallinnossa. Ja kun tässä on puhuttu joistakin ympäristölupakäytännöistä ja muista, niin kyllähän nyt tosiasia on se, että meidän ely-keskuksemme ja avimme ovat sellaisessa myllerryksessä, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan, kun he huomenna menevät töihin, tiedä, mikä on heidän asemansa silloin. Me olemme ottaneet jatkuvan muutoksen näissä virastoissa ja hallinnoissamme niin tosissamme, että ihmiset eivät enää jaksa sitä. Heillä menee erittäin paljon energiasta tähän muutoksen kohtaamiseen, ja niitä töitä, jotka pitäisi tehokkaasti tehdä, ei enää välttämättä jaksetakaan.

Siis luottamuksen rakentaminen yhteiskuntaan, luottamuksen siitä, että me selviämme, on äärettömän tärkeä. Kriisitietoisuudesta puhuminen ja tällaisen pelon ilmapiirin luominen auttaa varmasti tietyissä tilanteissa, mutta se myöskin tuo ihmiselle sen epävarmuuden tunteen ja kalvaa heidän hyvinvointiaan, työterveyshyvinvointia ja työkykyä jne. (Puhemies: Nyt taitaa olla 2 minuuttia täynnä!) Elikkä tässä mielestäni on Suomessa ja Ruotsissa jonkinlainen ero.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari nosti omassa puheessaan esille kansainvälisen vertailun, tuli terveyspuolelta. Olen samaa mieltä, että meidän pitäisi enemmän katsoa tuonne ulkopuolelle eikä ehkä käpertyä niin paljon katsomaan vain pelkkiä niin sanotusti omia ja katsoa sitten eri puolilta myöskin niitä vertailuja. Me emme jotenkin osaa minun mielestäni tarpeeksi katsoa tuonne ulos ja nähdä niitä meidän omia vahvuuksiamme esimerkiksi teknologian puolella, josta muun muassa talousvaliokunnassa on aika ajoin paljonkin puhetta. Esimerkiksi vesienkäsittelytekniikkahan meillä on aivan loistava, mutta me emme osaa markkinoida sitä. Ja kyllä näitten toimenpidekertomusten osalta myöskin sopisi enemmän sitten siellä erikoisvaliokuntatyöskentelyssä ruveta katsomaan vähän niin kuin rajojen ulkopuolelle, miten muualla maailmassa näitä asioita on tehty, ja ottaa sitä myöten kantaa sitten.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen kiinnitti huomiota keskustan suhtautumiseen kuntauudistukseen. Edustaja Saarinen, niin sosialidemokraatit kuin keskusta ovat molemmat luonteeltaan ja historialtaan kansanvaltaisia puolueita, ja me molemmat arvostamme kansanvaltaa ja parlamentarismia. Näin haluan uskoa eteenkinpäin. Kun olimme yhdessä hallituksessa, jossa aikojen saatossa käynnistettiin kunta- ja palvelurakenneuudistus, siihen valmisteluun otettiin mukaan myös oppositio. Näin me toimimme yhdessä.

No, arvionne, että keskusta ei haluaisi lähteä mukaan parlamentaariseen valmisteluun — kuten sanoitte, emme suostu siihen kaukoputkeen katsomaan — ongelma on siinä, että te olette yhdessä hallituskumppanienne kanssa suunnanneet sen kaukoputken ja sieltä kaukoputkesta ei näy muuta kuin 70 suurkuntaa tässä maassa. Keskusta on valmis lähtemään parlamentaariseen uudistuksen valmisteluun vaikka tänä päivänä, jos unohdetaan se suurkuntahanke ja lähdetään puhtaalta pöydältä. Me haluamme, että kunnilla on mahdollisuus ihmisten lähiyhteisönä kehittää asuinympäristöään ja viihtyvyyttään. Me haluamme turvata lähipalvelut kunnissa, joissa päivähoito toimii, kouluun on kiva ja turvallista mennä, jatko-opintoihin pääsee, terveyspalvelut ja vanhuspalvelut eivät ole retuperällä. Sellaista kuntakenttää ja sellaisia kuntapalveluja me haluamme olla yhdessä rakentamassa ja miettimässä, miten parhaiten niihin tavoitteisiin päästään.

Olen pannut tyydytyksellä merkille esimerkiksi valtiovarainministeri Urpilaisen avaukset, joissa hän torjuu yksiselitteisesti pakkoliitokset ja torjuu tuon 70 suurkunnan kuntakartan. Toivon, että hänen näkemyksensä on sama myös kunnallisvaalien jälkeen, ja toivon, että hallitus viheltää tuon suurkuntaharjoituksen pelin kerta kaikkiaan poikki ja voisimme yhdessä lähteä rakentamaan toimivaa lähidemokratiaa ja turvattuja lähipalveluita suomalaisille.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Siksi koetan sanoa ihan muutamassa sekunnissa sen, että meillähän on herttainen yksimielisyys keskustapuolueen kanssa, että ei pakkoliitoksia. (Seppo Kääriäinen: Kyllä, se on tärkeä kannanotto!) Siltä pohjalta olisi kaikki edellytykset myös silloin yhteisessä työryhmässä miettiä Suomen tulevaisuutta myös kuntakentän osalta. (Seppo Kääriäinen: Sen ehtii vieläkin!) Ja jotta kaikki nämä ylevät tavoitteet, mihin yhdyn edustaja Tiilikaisen äsken luettelemassa muodossa, voidaan toteuttaa, niin, hyvät kollegat, kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että kuntatalous pitää saada aisoihin ja sillä tavalla järjestykseen, jotta on mitä jakaa, jotta ne palvelut voidaan turvata. Sen tähden se reformi sinänsä on tärkeä. Miten se tehdään ja millä aikataululla ja näin, siitä voidaan keskustella ihan muussa yhteydessä.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Tiilikainen viittasi puolustusvoimauudistuksen parlamentaariseen käsittelyyn ja toimenpidekertomuksen mainintoihin. Meillähän on ollut Suomessa erittäin hyvä käytäntö ainakin muutaman vuoden ajan siitä, että puolustusvoimauudistuksia, muutoksia, pohjustetaan oikein kunnollisella selontekokäsittelyllä. Eduskuntahan edellytti pari vuotta sitten suorastaan yksimielisesti, että tämä vuoden 2012 selonteko nimenomaan tuodaan tänne käsittelyyn hyvissä ajoin, jopa viime vuoden puolella, jotta voidaan tehdä sitten parlamentaarisestikin erittäin tarkoin punnittu puolustusvoimauudistus. Siinä viitattiin nimenomaan tähän suureen rakennemuutokseen, joka Puolustusvoimien edessä on.

Nyt tästä käytännöstä on poikettu, ja tulee jälkeenpäin sellainen kuva, että se on ollut aivan tietoinen poliittinen harkinta ja päätös, että poiketaan siitä käytännöstä, että selonteko pohjustaa näitä vaikeita puolustusvoimauudistuksen erilaisia toimenpiteitä. Tätä poikkeamista ei ole perusteltu eduskunnan edessä. Jos hallituksella on siihen syy, niin perustelkoon sen täällä eduskunnan edessä, että tämän takia emme ole voineet tuoda tätä asiaa tänne eduskunnan käsiteltäväksi. Kiire ei ole oikea perustelu, koska tämä selonteko olisi voitu tehdä parlamentille varsin hyvin viime syksynä jouluun mennessä.

Eli joutuu kysymään, miksi eduskunta sallii sen, että sen yksimielisesti ottaman kannanoton puolustusvoimauudistuksen parlamentaarisesta käsittelystä yli on tallottu ja me emme täällä tee tälle asialle yhtään mitään, vaan hyväksymme ja seuraamme sitä katseella. Hallitus on vähintään selityksen velkaa eduskunnalle.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Sallinette, että kommentoin edustaja Saarisen äskeistä puheenvuoroa, vaikka se ei ihan suoranaisesti liity päivän tekstiin eli vuoteen 2010. Ymmärsinkö oikein, hän myöskin ojensi kättään tänne perussuomalaisten suuntaan, että hallituksella on valmius kutsua täältä oppositiosta tämmöiseen parlamentaariseen valmisteluun perussuomalaisia. Otamme kutsun vastaan, kun sen saamme nykyhallitukselta. Meidän suuresta eduskuntaryhmästämme, 39 edustajaa eri puolilta Suomea, löytyy kymmenittäin — taikka kymmeniä, otan vähän takaisin — virkamiehiä, jotka ovat pitkään palvelleet peruskunnissa, kuntayhtymissä, löytyy pitkään palvelleita kaupunginvaltuutettuja, kunnanvaltuutettuja. Eli meillä on tietoa, taitoa, osaamista ja kykyä. Jos sitä tarvitsette, niin mielellämme annamme.

Mutta siihen tässä ajassa, että lahdataan kolme neljäsosa Suomen kunnista, emme suostu, koska se tuo myöskin peruskuntiin byrokratiaa. Kun joka kunnasta, 320 kuntaa mantereella, löytyy kunnanjohtaja, kunnansihteeri, kunnankamreeri, sivistystoimenjohtaja, tekninen johtaja, kulttuurijohtaja ja monta muuta päällikköä, niin ymmärtää jokainen, että tässä vaiheessa hallinto yhdistettävissä peruskunnissa maksaa hunajaa. Tähän haluaisimme myöskin tuoda oman asiantuntemuksemme, kun näistä myöhemmin puhutaan.

Kiitoksia puheenjohtaja, kiitoksia edustaja Saarinen. Odotamme, koska perussuomalaiset saavat kutsun tähän parlamentaariseen valmisteluun.

Harri  Jaskari  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puheenvuoro aiheutti muutamia kommentteja, niin siihen vielä muutama vastakommentti.

Edustaja Rundgrenille ensinnäkin, että varmasti näin. Siinä on arvoja ja asennetta ja historiaa ja kaikkea muuta, mutta itse olen käynyt tutustumassa esimerkiksi Tukholmassa terveydenhuoltojärjestelmään ja yrittänyt verrata sitä Suomen malliin. Siellä kuitenkin on se ennakoi-va terveydenhuoltojärjestelmä. Paljon voimakkaammin tartutaan asioihin, paljon nopeammin, paljon voimallisemmin, ja siellä on myöskin paljon enempi erilaisia vaihtoehtoja. Katsotaan laadun mukaan paljon voimakkaammin, jolloin meidän täytyisi miettiä sitä, mitä me voisimme kenties vielä tehdä paremmin Suomessa, koska järjestelmät ovat suhteellisen samanlaisia, kun niitä hiotaan.

Toinen kommentti liittyy näihin maaseudun kysymyksiin ja lupakysymyksiin. Me teemme aika usein hirveän hienoja tavoitteita täällä eduskunnassa, mutta sitten se törmää siinä käytännön soveltamisessa aika nopeasti. Kaksi viikkoa sitten itselläni kävivät esimerkiksi pientuulivoiman edustajat, jotka miettivät maaseudulle pientuulivoimaa ja sanoivat, että jokaisessa kunnassa tuntuu olevan vähän erilainen soveltaminen. Jos puhutaan taas yhdestä elinkeinon tulevaisuuden mahdollisuudesta, niin jossakin vaaditaan toimenpidelupa, joka on helpompi, jossakin vaaditaan rakennuslupa, vaikka ihan samanlaisista asioista on kysymys, joten tällaiset ohjeistukset meillä pitäisi ehkä näissä asioissa olla selkeämpiä, jolloin soveltamiskäytännöt olisivat yhtenäiset. Kaikki tietäisivät, minkälaisia vaaditaan ja toivottavasti myöskin sellaisia, jotka eivät ole liian byrokraattisia.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuohon edustaja Rundgrenin puheenvuoroon liittyen haluan vielä kommentoida sitä, mitä Rundgren toi esille, että ikään kuin ely-keskusten heikko teho ja tämä jarrutus näissä hankkeissa johtuisi siitä, että ely-keskukset ovat myllerryksen alla ja jonkinlaisessa pelon vallassa. Toitte esille tällaisen näkökulman. Minun mielestäni sen nimenomaan pitäisi kannustaa heitä, jos tällainen olotila siellä on, uudistamaan näitä toimintamalleja ja jouduttamaan niitä prosesseja. Eiväthän tässä maassa viranomaiset saa olla kehityksen jarruna. Päinvastoin heidän pitäisi hakea niitä toimintamalleja, joilla nyt, kun puhuttiin haja-asutusalueen rakentamismahdollisuuksista, joudutetaan niitä toimintamalleja, joilla tämä elinvoimaisuus ja toimeliaisuus myös siellä haja-asutusalueilla saa vauhtia ja sitä kautta työllisyys paranee ja rakentaminen ja hyvinvointi edistyy.

Eduskunta edellytti vuonna 2010, että lainsäädäntöä uudistettaessa maankäyttö ja rakentaminen sekä valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet saadaan nykyistä paremmin parlamentaariseen ohjaukseen. Onkin syytä esittää nyt kysymys, ovatko nämä maankäytön tavoitteet ja se rakentamisen edistäminen meillä riittävästi parlamentaarisessa ohjauksessa vai onko siellä ket-jussa sellaisia jarruja, jotka jarruttavat tätä kehitystä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Keskusta puhuu nyt luottamuksen rakentamisesta. Se on erittäin hyvä asia. Niin pitääkin puhua ja sitä pitää rakentaa. Toimenpidekertomus vuodelta 2010 ei kuitenkaan anna kovinkaan paljon uskoa luottamukselle, ei niille toimille, mitä silloinen hallitus teki sen enempää kuin niillekään toimille, mitä tämän päivän hallitus tekee.

Esimerkkinä voidaan ottaa 2010-luvulta Paras-hankkeen luja eteenpäinvieminen edelleenkin. Mitä silloin tehtiin? Silloin tehtiin se, että pitää olla 20 000 ihmistä, jotta saadaan palveluita. Silloin ainoastaan heikennettiin maaseudun ihmisten, keskustalle läheisten ihmisten, asemaa ja palveluiden saamista.

Sen lisäksi, vaikka paperissa puhutaan työllisyyden hoitamisesta, nuorten asioista, opiskelijoiden asioista, eläkeläisten asioista, mitä tapahtui? Ei yhtään mitään. Asiat ovat aivan samalla tolalla nyt kuin olivat silloinkin. Mitään ei ole tehty.

Se on oikein, että tiedostetaan se, että luottamusta pitää rakentaa, luottamusta pitää tehdä. Se on oikein, että tiedostetaan, että asioita pitää hoitaa, mutta pitäisi saada myös jonkin verran tehtyä sen eteen, että nämä asiat parantuisivat.

Minä todellakin toivon, että nykyinen hallitus, vaikkakin tuo Paras-hanke tuntuu olevan kuntauudistuksen esi-isä, ei ottaisi Paras-hanketta enää sote-hankkeen esiäidiksi.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on useammassa puheenvuorossa viitattu tähän maaseudun ympäristölupakäytäntöön, ja kun nyt äskettäin olen siitä tehnyt kirjallisen kysymyksen eräästä tapauksesta ja saanut vastauksen, niin on pakko kyllä tässä isossa salissakin tämä asia vielä käsitellä.

Siis siinähän on kysymys siitä, että lainsäädännöllä on normitettu sitä, mitä edellytetään, että ympäristölupa voidaan esimerkiksi maaseudun tuotantorakennuksille, tässä tapauksessa navetalle, myöntää, ja ympäristöministeriön ohjeistuksessa on suositukset siitä virkamiehille, viranomaisille maakunnissa, kuinka pitäisi sitten toimia. Mutta yllätys, yllätys, näitä suosituksia luetaan ikään kuin pilkulleen kirjoitettua lakia eikä katsota sitä tilannetta.

Esimerkiksi tässä tapauksessa, joka minulle on tullut, 27 kilometriä kirkonkylältä tämä tuotantorakennus haluttaisiin rakentaa. Koko kylä odottaa ja toivoo, että nuoret ihmiset, jotka ovat sinne muuttaneet sitä varten, että käynnistävät siellä maataloustuotantoa, saavat sen tehdä, ja sitten yhtäkkiä tuleekin kahden virkamiehen päätös, että ei ympäristölupaa tuohon, koska se sattuu olemaan muutaman metrin liian lähellä päärakennusta se suunniteltu paikka. Heillä ei ole paljon muuta vaihtoehtoa siinä tontilla sitä sijoittaa. Naapuri, jota oletetaan tämän rakennuksen häiritsevän, että se on liian lähellä, on nimenomaan sitä mieltä, että antakaa ihmeessä näille nuorille tämä lupa, että he haluavat, että he tulevat tähän kylään toimimaan.

Elikkä tämä liittyy tähän keskusteluun siitä, miten eduskunnan säätämiä lakeja sovelletaan käytännössä. Tuo laki ei olisi koskaan mennyt käsittääkseni esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmässä läpi, jos olisi ymmärretty tai ajateltu, että sitä voidaan tulkita tällä tavalla, koska tällä ympäristölupakäytännöllä on hankaloitettu todellakin maaseudun kehittämistä nyt eri puolilla Suomea. Elikkä on välttämätöntä, että eduskunta seuraa tarkkaan, miten näitä sovelletaan myöskin käytäntöön.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Tolppanen totesi, että aika moni asia on jäänyt tekemättä. Kuitenkin veikkaan, että tässä ihan eduskunnan lähihistoriassa tässä salissa ei ole tällaista toimenpidekertomuksen käsittelyä ollut, jossa näin moni lausuma olisi voitu poistaa sen takia, että asiat ovat edenneet tai ovat käsittelyssä.

Myös tämän edustaja Tolppasen mainitsemien nuorten ja sivistysasioiden osalta täällä todetaan, että lausumat ovat käyneet tarpeettomiksi. Lisäksi sanotaan, että useiden lausumien osalta kyseessä ovat hiljattain tehdyt isot uudistukset, joihin on valmistumassa selvityksiä.

Elikkä paljon on menossa, ja paljon hyviä asioita ollaan toteuttamassa, joten tässä kohtaa ehkä voi kummeksua sitä, miksi nyt käsitellään näin jälkijättöisesti tätä paperia, kun samaan aikaan on viime vuoden toimenpidekertomus eduskunnassa myös käsittelyssä. Mutta on myös rehellistä todeta se, että on saatu paljon hyvääkin aikaiseksi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan oma puheenvuoroni kumpusi myös tuosta edustaja Tolppasen puheenvuorosta. Toisaalta se ei oikeastaan ansaitsisi edes paljon vastausta täältä hallituspuolueidenkaan riveistä. Väite, että mitään ei olisi tehty, on kyllä varsin kova siitä hallituksesta, joka keskustan ja kokoomuksen johdolla tätä maata luotsasi edellisen laman aikaan. Me muistamme sen, mitä tapahtui Suomen taloudelle, mutta me myös muistamme sen, millä tavalla elvytys Suomessa aloitettiin ensimmäisten joukossa ja miten pystyttiin pitämään kuitenkin työttömyys edes jollain tavalla siedettävissä rajoissa. Se on totta, että jokainen työtön on liikaa.

Mutta niin kuin edustaja Mäkelä tuossa totesi, niin en itse muista nyt viiden vuoden ajalta, että koskaan olisi näin paljon pystytty poistamaan näitä lausumia, jotka siis käytännössä tarkoittavat sitä, onko asia hoidettu, onko asia viety maaliin, onko se tehty kuntoon. Nyt näitä lausumia poistetaan paljon, ja se on esimerkki ja osoitus siitä, että asioita on kuntoon laitettu.

Muun muassa viime kaudella, kun edustaja Tolppanen viittasi nuoriin ja työllisyyteen, tehtiin merkittävästi työllisyyspolitiikkaa, mutta lisättiin myös toisen asteen aloituspaikkoja. Peruskouluun panostettiin enemmän kuin koskaan, tai itse asiassa tänä vuonna taitaa olla panostus vielä suurempi kuin sosialidemokraattien kanssa tätä maata johdamme.

Siitä olen samaa mieltä, että Paras-hankkeessa oli kyllä paljon huonojakin asioita, mutta kyllä se tavoite oli loppuperin hyvä, vahvemmat peruskunnat, sellaiset peruskunnat, jotka pystyvät vastaamaan lähipalveluista ja peruspalveluista myös tulevaisuudessa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen vahvasti samaa mieltä, että maaseutu pitää ehdottomasti pitää asuttuna. Vuonna 2010:hän meillä oli erittäin kova keskustelu haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta ja sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Onneksi siinä sitten löytyi ratkaisu, jossa ensin todettiin, että ministeriöhän ei ole oikein menetellyt lain mukaisesti, vaan että tietyt säännökset pitää olla laissa ja joitakin asioita, nimenomaan soveltamiseen liittyviä voi olla asetuksessa.

Luulen, että keskustallakin on aika paljon opittavaa tästä haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta, ja nyt kun lähiviikkoina teillä on erilaisia kokouksia, niin kannattaa varmasti kuunnella siellä tuusulalaista omenanviljelijää Paavo Väyrystä, jolla on henkilökohtaisia kokemuksia, kun hän joutui tämmöisen kaivon rakentamaan, niin hän voi varmaan antaa teille neuvoja, (Seppo Kääriäinen: Kiitoksia hyvistä neuvoista!) kuinka maaseutuolot pidetään asuttuna.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! En pidä kovin hyvänä niitä toimenpiteitä, mitä on tehty nuorille tai opiskelijoille. Onko niin, olen kuullut, että kun tässä talossa on pitemmän aikaa, niin menee aika kauas kansasta? Saattaa olla, voin kertoa muutaman tosiasian, jos ette niitä muista.

Meillä on 8 000 nuorta, jotka tulevat koulupudokkaiksi joka ikinen vuosi, peruskoulu jää kesken. Meillä on 120 000 alle 25-vuotiasta vailla toisen asteen koulutusta. Meillä on 30 000 suomalaista, jotka eivät ole missään kirjoilla, he silti elävät täällä jossakin. Meillä on 7 000 suomalaista, joilla ei ole kotia, jotka asuvat kodittomina sellaisessa maassa, jossa lämpötilan vaihtelut ovat 70 astetta vuodessa. Sen lisäksi eläkeläiset näkevät meillä nälkää, jopa kuolevat nälkään. Perheet voivat huonosti, josta aivan muutaman viime viikonkin aikana olemme valitettavasti saaneet lukea lehtien palstoilta. Perhesurmat lisääntyvät, kansalla menee huonosti.

Vaikka sieltä joitakin sivulauseita ehkä pannaan pois, joitakin asioita otetaan pois, että ollaan saatu, ollaan lisätty opiskelupaikkoja, no nythän niitä sitten vähennetään, ettei kannata kauhean paljon porskuttaa tuolla asialla. Ei hirveän pitkään saatu sitä asiaa menemään niin, että opiskelupaikkoja riittäisi. Nyt me haluaisimme antaa yhteiskuntatakuun kaikille nuorille, mutta miten se annetaan, kun nyt viedään ne opiskelupaikat? Nämä ovat niitä karuja tosiasioita, joita tässä maassa on.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin äsken totesin, niin viime hallituskaudella käynnistettiin Perusopetus paremmaksi -hanke, jossa nimenomaan lähdettiin panostamaan siihen, että lapset eivät syrjäytyisi, eli se syrjäytymiskierre ei alkaisi sieltä. Tehtiin parannuksia neuvolakäynteihin. Se oli merkittävä juttu tämän syrjäytymisriskin ennalta ehkäisemiseksi. Käynnistettiin toimenpiteet koulutustakuun ja yhteiskuntatakuun tekemiseksi. Ja vaikka nyt aloituspaikkoja esimerkiksi ammattikorkeakouluista vähennetään, niin kuitenkin tulevaisuudessa entistä suurempi määrä ikäryhmästä tulee pääsemään ammattikorkeeseen opiskelemaan. Se pitää aina muistaa näissä, että kun ikäryhmät pienevät, niin myös paikkojen tarve vähenee. Käynnistimme viime kaudella myös etsivän nuorisotyön. Se laajennettiin maan laajuiseksi. Näitä toimenpiteitä löytyy varsin paljon.

Oikeastaan tekisi mieli kysyä edustaja Tolppaselta, missä ovat ne perussuomalaisten tulokset. Ei oppositiosta, kun ei hallitusvastuuseen haluttu lähteä kantamaan vastuuta ja rakentamaan tätä maata, ei sieltä oppositiosta taida löytyä yhtään sellaista toimenpidettä, jotka perussuomalaiset olisivat tähän maahan tehneet. Niitä jäämme odottamaan ja tokkopa koskaan tulemme näkemään.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tuohon tärkeään kysymykseen, jonka edustaja Rundgren nosti esille, elikkä haja-asutusalueen rakennushankkeisiin. Tietooni on tullut sellaisia asioita, että kun haetaan rakennuslupaa tai lähdetään tähän hankesuunnitteluun haja-asutusalueille — omakotitalo tai sitten tuotantolaitos yritystoimintaa varten — niin siellä siinä vaiheessa kysellään näiltä rakennushankkeen suunnittelijoilta sitä, tarvitsetteko terveyspalveluja, aiotteko asua täällä kuinka vanhaksi. On todella pöyristyttävää kuulla, että tällaista arviointia tehdään siinä vaiheessa, kun ihminen on jättämässä rakennuslupahakemusta. Siinä tullaankin siihen, missä kohtaa tämä parlamentaarinen ohjaus ja ihmisten perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa ja kehittää elinkeinoaan tässä maassa suhteutetaan siihen yhteiskunnalliseen tavoitteeseen tiivistää yhdyskuntarakennetta ja ohjata tämän rakentamisen keskittymistä. Nämä ovat suuria kysymyksiä ihmisten perusoikeuksien kannalta.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Onhan se erinomaisen ansiokasta, että tässä salissa edustaja Tolppanen on esille nostanut niitä epäkohtia, joita on esimerkiksi nuorisotyöttömyys, lasten ja nuorten syrjäytyminen, vanhempien epätoivo ja huono kohtelu. En ihan tarkkaan nyt osaa kyllä yhdistää sitten vuoden 2010 toimenpidekertomuksen käsittelyyn läheskään kaikkia asioita. Pikemminkin voisi nyt vastata, jotta pysyy edes suurin piirteinkään asiassa tai asian vieressä, että kyllähän nykyhallitusohjelmalla lähes kaikkiin noihin Tolppasen esiin nostamiin asioihin tällä hetkellä vastauksia alkaa olla. Siellä on vanhuspalvelulaki, siellä on yhteiskuntatakuu nuorille, vain pari esimerkkiä siitä luetellakseni.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, niin vastaan, kun äsken kysyttiin, mitä perussuomalaiset ovat tehneet. Me emme ole hallitusvastuussa, ja siinä suhteessa emme ole toki pystyneet tekemään vielä tässä vaiheessa mitään, (Timo Heinonen: Te ette halunneet!) toivottavasti tulevaisuudessa pystymme. Mutta se, mitä me olemme tehneet: Me olemme varoittaneet jo Portugalista lähtien siitä, mitä tapahtuu, jos rahaa syydetään, jos Kreikalle annetaan rahaa. Me olemme kertoneet, me olemme varoittaneet, että meidänkin taloutemme kaatuu tästä, että Eurooppa kaatuu.

Missä olemme tänä päivänä? Me olemme tänä päivänä siinä, että talousasiantuntijat toteavat, kuten me olemme todenneet jo aikaisemmin, että rahaliitto oli virhe, että EKP ei pysty hoitamaan asioitaan, kun se ei pysty paimentamaan eri valtioita sillä tavalla, että valtiot hoitaisivat omia asioitaan. Me olemme kertoneet oppositiosta, missä tehdään virhettä koko ajan, ja silti te teette virhettä. Toivottavasti otatte nytten opiksi tai katsotte edes sitä, mitä Euroopassa muualla tehdään, ja täälläkin myönnetään se, että virheitä on tehty ja huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä mennään jo ilmeisesti päivän, Eurooppa-päivän, teemakeskusteluun, ja tänään on myös Timon päivä, eli onnitellut Timolle.

Mutta tähän Eurooppa-asiaan: Kyllähän tässä nyt hallitus todellakin ponnistelee, jotta meidän suomalaisten palvelut on turvattu tulevaisuudessa, jotta me voimme pitää huolta siitä, että meillä on koulutusta, meillä on nuorille työtä jatkossakin täällä, ja siitä on nyt kyse. Me osallistumme näihin Euroopan talkoisiin, me osallistumme Euroopan talouden vakauttamiseen, ja turha on huutaa sutta tämmöisessä tilanteessa, kun on kriisi päällä. Nyt pitää toimia.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin hallitushan on tehnyt mittavia toimia esimerkiksi nuorisotakuun suhteen. Tällä jos millä syrjäytymistä pystytään ehkäisemään. Siinä mielessä on yllättävää, että edustaja Tolppanen vetäisi perhesurmat, joita ikävästi täällä tapahtuu, ja nuorten syrjäytymisen ja koulutuspaikkojen vähenemisen yhteyden tuonne Kreikan tukemiseen. Sanoisin, että jos näitä tukitoimia ei tehtäisi, niin näillä syrjäytyneillä ja muilla ihmisillä, jotka köyhyydessä elävät, menisi täällä Suomessa entistä heikommin. Eli kyllä tässä hallitus tosissaan on lähtenyt työhön köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn, eikä sitä pidä missään tapauksessa väheksyä. Ja jos sitä väheksytään, olisi toivottavaa, että tulisi myös konkreettisia esityksiä sieltä edustaja Tolppaselta, kuinka näitä asioita voidaan sitten paremmin tehdä, nimenomaan realistisesti paremmin, ei puhuta nyt mistään Kreikan takuista.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin kriisi oli syventymässä 2010 eli toimintakertomusvuonna, ja silloin Suomi myöskin jo lähti hakemaan laajempia hartioita sille, että tämä EU kestää kasassa ja kriisi saadaan hoidettua. Sitä työtä on nyt jatkettu.

Edustaja Tolppasen tulkinnat ovat minun kuulostani vähän kummallisia siitä, että ei ole tehty mitään tämän asian suhteen. Päinvastoin siellähän on koko ajan haettu sitä, että Suomen edut tulevat paljon paremmin hoidettua kuin tähänkin asti. Näin varmasti silloinenkin hallitus myöskin vuonna 2010 yritti tehdä. Nyt on vähän toinen aika ja toiset tekijät tällä hetkellä mutta sama tavoite kaikilla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Pakko vastata vielä tähän, jos sallitaan. Kun puhutaan sen verran tästä Euroopasta tällä hetkellä, niin me voimme tehdä Suomessa ja meidän täytyy tehdä kaikkemme sen eteen, että pysyttäisiin kasassa ja meidän vientimme vetäisi ja että meillä olisi työtä ja että meillä olisi niitä uusia työntekijöitä ja nuoria, joita voitaisiin kouluttaa siihen systeemiin.

Mutta se tilanne on vain se, että tämä Eurooppa näkyy hajoavan tästä ympäriltä. Jos Kreikka lähtee, jos Kreikka ottaa takaisin drakman, mitä tekee Espanja sen jälkeen, mitä tekevät muut? Montako meitä jää sitten rahaliittoon? Meitä jää viisi maata tai kuusi maata. Siinä ollaan puhtaan paidan kanssa. Sitten me ehkä pesemme täällä toinen toistemme paitoja ja sillä tavalla pyöritämme tätä meidän pientä omaa kansantalouttamme.