6) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi puolustustarvikkeiden
viennistä sekä eräiksi siihen liittyviksi
laeiksi
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Ei liene mikään uutinen,
että nykyiset aseidenvientikiellot vuotavat pahasti. Banaanien
ja kahvin myyntiä säännellään
tarkemmin kuin asekauppaa, totesi hiljakkoin muun muassa arvostettu
kansainvälinen avustusjärjestö Oxfam.
Järjestön mukaan maihin, jotka ovat aseidenvientikiellossa,
on viime vuosina myyty aseita satojen miljoonien, jopa miljardien
eurojen arvosta. Esimerkiksi rutiköyhä Burma on
ostanut aseita muutamassa vuodessa noin 460 miljoonalla eurolla,
Iran puolestaan kolmessa vuodessa 440 miljoonalla eurolla. Järjestön
mukaan ongelmana on, ettei asekauppaa sääntelemässä ole
kansainvälistä laillisesti sitovaa sopimusta.
YK neuvottelee uudesta asekauppaa koskevasta sopimuksesta heinäkuussa.
Suomi on yksi neuvotteluprosessin 11 aloitteentekijästä.
Puhemies! Suomen hallitus myönsi luvan Patrian Nemo-kranaatinheitinjärjestelmäkaupoille
joulukuussa.
Vientiluvan myöntämisen yhteydessä Saudi-Arabian
demokratia- ja ihmisoi-keustilanne nousi myös esille. Suomen
kansainvälisen aloitteellisuuden valossa minun on mahdotonta
käsittää, että kuuden puolueen
hallitus päätyi myöntämään
luvat. Patria sai myytyä yhteensä 36 Nemo-kranaatinheitintornia,
jotka on tarkoitus asentaa Kanadassa valmistettuihin panssariajoneuvoihin.
Kanadassa onkin syntynyt kova keskustelu panssariajoneuvokaupoista, kun
on käynyt ilmi, että aiemmin toimitettuja ja kranaatinheittimin
varustettuja ajoneuvoja oli käytetty Bahrainin protestien
murskaamisen yhteydessä. Saudi-Arabia on Bahrainin lisäksi myös
sotkeutunut toisen naapurimaan, Jemenin, tapahtumiin, ja aivan tuoreeltaan
maa on tullut otsikoihin Syyrian sisäisiin taisteluihin
sekaantuvana aseiden toimittajana. On täysin mahdollista,
että Syyriaan matkaavat suomalaiset YK-tarkkailijat joutuvat
valvomaan iskuja, joiden osapuolilla on käytössään
suomalaisvalmisteista raskasta aseistusta.
Puhemies! Vaikka EU:n asevientidirektiivi olisi tämän
lain yhteydessä antanut mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen
yksityiskohtaiseen ja hallituksen esitystä tarkempaan kirjaamiseen
itse lakiin, on esityksessä luvan myöntämisen
edellytysten arviointi verrattain väljän kokonaisharkinnan
varassa. Itse lakitekstiin olisi ehdottomasti pitänyt kirjata
EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientisääntöjä koskevan
yhteisen kannan kahdeksan lupaharkinnan perustetta selkeät
kiellot mukaan lukien.
Puhemies! Lakiesityksessä ei millään
tavalla puututa asekaupan julkisuuteen. Olisi ollut oleellista ja
tärkeää, että hallituksen esityksessä olisi säädetty
aseiden ja muun puolustusmateriaalin vientiä koskevien
lupahakemusten ja myönnettyjen lupien julkisuudesta ja
päätösten avoimesta saatavuudesta, kuten
monissa EU-maissa tällä hetkelläkin on
säädetty.
Edellä esitetyn perusteella vasenryhmä ehdottaa
eduskunnalle lausumaa, joka on mietinnön vastalauseessa
ja kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää,
että puolustustarvikkeiden vientiä koskevaan valtioneuvoston
asetukseen tulee kirjata sitovina EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden
vientisääntöjä koskevan kannan 2
artiklan lupaharkinnan yksityiskohtaiset perusteet. Asetuksella
on perusteltua myös säätää puolustusmateriaalin
vientiä koskevien lupahakemusten ja myönnettyjen
lupien julkisuudesta ja päätösten avoimesta
saatavuudesta viranomaisten julkisina asiakirjoina."
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Yrttiahon hyvin perusteltua lausumaesitystä.
Avoimuus asevientihakemusten ja myönnettävien
lupien suhteen on suotavaa myöskin Suomessa. Monessa muussa
EU-maassa näitä lupahakemuksia ja myönnettyjä lupia seurataan
reaaliajassa internetissä, mutta ei Suomessa.
Tämä Saudi-Arabian asekauppa on mielenkiintoinen.
Lähi-idän instituutin johtaja on todennut Saudi-Arabiasta,
että siellä kansalaisvapaudet ovat hyvin rajoitetut,
naisten asema on kaukana tasa-arvoisesta ja ihmisoikeustilanne ei kestä lähempää tarkastelua.
Nämä samat ongelmat ovat tyypillisiä Afganistanissa,
mutta näissä maissa on se ero, että toiseen
viedään sotilaita, toiseen aseita. Mitään
moraalista ja loogista johdonmukaisuutta en näissä tapauksissa
näe.
Kannattaa muistaa myöskin Slovenian Patria-tapaus.
Pääministeri Katainenhan ylisti täysin kritiikittä ex-puolustusministeriä,
myöhempää pääministeriä Janez
Janšaa luotettavimmaksi tapaamakseen mieheksi. Me kaikki
tiedämme, että Janša on sotkeentunut
kansainväliseen asekauppaan jo 1990-luvulla Balkanin kriisin
yhteydessä, ollut mukana välittämässä ja
järjestämässä aseita useammalle
sodan osapuolelle. Patriahan maksoi voitelurahaa 4,6 miljoonaa euroa
konsulttiyhtiöitten ja konsulttien kautta edistääkseen Slovenian
asekauppoja. Sitä, mihin tämä raha lopulta
päätyi, paljonko meni virkakunnalle, paljonko
poliitikoille, ei ole vielä selvitetty. Mutta joka tapauksessa
nämäkään tapaukset, Saudi-Arabia
ja Slovenia, eivät ole kyllä kunniaksi Suomi-kuvalle.
Timo Heinonen /kok:
Puhemies! Tässä keskustelussa on esille noussut
tuo nykyhallituksen yksi lupakäsittely. Täytyy
kuitenkin muistaa, että siinä käsittelyssä asiantuntijalausunto
oli myönteinen ja se olisi muuttunut esittelevän
ministerin toimesta ja näin ollen siinä palattiin
vain tuohon asiantuntija-arvioon, että tämä asekauppa voitiin
toteuttaa.
Tässä keskustelussa on esille noussut jälleen muun
muassa Bahrain, joka on pieni valtio. Jäin itse miettimään:
tämä on vähän samanlaista keskustelua
kuin tuo urheilukeskustelu näistä boikoteista.
Ei tässä keskustelussa tänään
arvosteltu sitä, että Suomesta on viety Kiinaan
5,7 miljoonaa patruunaa. Eikä toisaalta vasemmistoliittolainen urheiluministeri
ole arvostellut Kiinan GP:tä, eikä myöskään
meidän ulkoministerimme, edustaja Tuomioja, ole arvostellut
Kiinan GP:tä, joka ajettiin Bahrainin GP:tä edeltävänä viikonloppuna.
Vähän joskus tuntuu, että tätä keskustelua
värittää tietynlainen kaksinaismoralismi.
Jos on liian isosta yhteistyökumppanista taikka mahdollisuuksien
pelikentästä, minkälainen Kiinakin on, kyse,
niin silloin ei paljon uskalleta heidän asioihinsa puuttua.
Arvoisa puhemies! Olen itse sitä mieltä, että on
hyvä, että tässä nyt käsittelyssä olevassa
esityksessä yhtenäistetään käytänteitä Euroopan
sisällä. Tässähän laitetaan
täytäntöön Euroopan unionin
sisäisiä puolustustarvikesiirtoja koskeva direktiivi
ja Euroopan talousalueen sisällä tapahtuvia puolustustarvikesiirtoja
koskevia käytäntöjä yksinkertaistetaan
ja yhdenmukaistetaan. Tämänkin jälkeen
puolustustarvikkeiden vienti, kauttakuljetus ja välitys
ovat sallittuja ainoastaan siihen myönnetyillä luvilla,
ja lupa ratkaistaan tulevaisuudessakin asian laadun mukaan joko
valtioneuvoston yleisistunnossa tai puolustusministeriössä.
Viennin sitä edellyttäessä puolustusministeriön
tulee ulkoasiainministeriöltä erikseen selvittää,
ettei silloin käsittelyssä olevalle luvalle ole
ulko- ja turvallisuuspoliittisia esteitä, ja välityslupa
ratkaistaan puolustusministeriössä. Puolustustarvikkeen
siirtoon Euroopan talousalueelle sovellettaisiin yksinkertaistettua menettelyä ja
siirtolupa ratkaistaisiin puolustusministeriössä.
Täytyy kuitenkin muistaa se, että puhutaan varsin
merkittävästä työllistävästä alasta
Suomessa, kun puhutaan aseteollisuudesta ja toisaalta sitten tähän
vastaavien lupakäytänteiden piiriin kuuluvista
esimerkiksi teletekniikasta ja tämäntyyppisistä laitteista,
joita voidaan käyttää tavallaan hyväksytysti
toisessa käytössä ja sitten esimerkiksi
opposition taikka jonkun muun sortamiseen, vaikkapa heidän
puheluidensa kuunteluun tai muuhun tämäntyyppiseen.
Tämä korkeaosaaminen työllistää Suomessa
hyvin merkittävällä tavalla.
Meillä Suomessa Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistyksen
eli PIAn jäsenyritysten palveluksessa on yli 9 000
henkilöä, ja yritysten yhteenlaskettu liikevaihto
on noin 1,6 miljardia euroa. Eli puhutaan pelkästään
tämän aseteollisuuden osalta erittäin
merkittävästä työllistäjästä.
Tämä on erityisesti Suomessa viime aikoina ja viime
vuosina suuntautunut niin, että meille on tullut korkeaa
osaamista. Se on tullut sinne telepuolelle, tekniikan puolelle,
mutta myös esimerkiksi tässä käsittelyssä olevaan
aseteollisuuteen. Meidän maamme erikoisosaaminen on hyvin
arvostettua maailmalla.
Pitää, arvoisa puhemies, muistaa myös
se, että Suomen puolustustarvikeviennin kokonaisarvo vuonna
2010 oli vajaa 59 miljoonaa euroa ja viennistä lähes
59 prosenttia kohdistui Euroopan unionin jäsenmaihin ja
Euroopan alueelle jo lähes 80 prosenttia. Vuosina 2002—2009
viennistä on kohdistunut Eurooppaan vuosittain 65:stä jopa
95:een prosenttia. Valtaosan Suomen puolustustarvikevienneistä ovat
vuosina 2002—2010 muodostaneet nimenomaan ajoneuvot, suojavarusteet
ja ampumatarvikkeet. Puolustustar-vikevientien euromääräinen
arvo on vuosina 2002—2010 vaihdellut 54 miljoonasta aina
yli 103 miljoonaan euroon. Tuo työllistävä vaikutus siis
Suomessa on ollut noin 9 000 henkilöä.
Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä hyvänä. Tämä yhtenäistää meidän
pelisääntöjämme Euroopassa ja
asettaa myös suomalaiset toimijat siinä mielessä samalle
viivalle muiden samalla alalla toimivien eurooppalaisten yritysten
kanssa. Toivoisin itse, että Euroopassa päästäisiin
entistä vahvemmin edellisen ulkoministerin, edustaja Alexander
Stubbin lanseeraamaan arvokas ulkopolitiikka -ajatteluun, jossa
aina mietittäisiin näitä ihmisoikeuskysymyksiä muun
muassa tämänkin tyyppisissä kysymyksissä.
Nyt olemme vain siinä tilanteessa, että Suomi noudattaa
aivan erilaisia sääntöjä kuin
esimerkiksi monet Etelä-Euroopan valtiot. Silloin tulee monta
kertaa mietittyä, minkälaisen kilpailuasetelman
se asettaa suomalaiselle yritykselle. Yhtenä esimerkkinä voin
mainita esimerkiksi Sakon, joka on vanha suomalainen yritys, joka
on tänä päivänä italialaisessa
omistuksessa. He ovat tehneet useita tarjouksia moniin maailman
maihin Berettan elikkä isäntäyrityksensä,
omistajayrityksensä, nimissä. Nyt tilanne on ollut
se, että Italia ja Saksa, jossa on Berettan valmistamia tuotteita,
antavat tarjouksessa oleville tuotteille vientiluvan, ja sitten
siellä on yhtenä osana korkeaa suomalaista osaamista
oleva paketti, jonka pitäisi lähteä Sakon
Riihimäen-tehtaalta tuohon kokonaisuuteen, mutta Suomesta
tälle ei olekaan annettu vientilupaa.
Ymmärrän sen, että vientilupia ei
pidä missään tapauksessa antaa sellaisissa
tilanteissa kuin Syyria tällä hetkellä on,
taikka hyvin epävakaisiin maihin, eikä näin
ole toimittukaan. Mutta kyllä Suomen linja on ollut sellainen,
että siinä on laitettu nämä 9 000
suomalaista työpaikkaakin liipaisimen alle. On vain ajan
kysymys, missä vaiheessa tämä teollisuus
siirtyy Suomesta pois esimerkiksi toiseen EU-maahan, Saksaan taikka
Italiaan, jossa noudatetaan erilaista politiikkaa. Itse ajattelisin
niin, että meidän pitäisi päästä Euroopassa
tämänkin esityksen myötä sellaiseen
malliin, jossa pelisäännöt olisivat Euroopassa
samanlaiset, ja sitä kautta samalla viivalla olisi niin
italialainen toimija, saksalainen toimija, ruotsalainen toimija
kuin suomalainenkin toimija. Näin voisimme sitten hyvällä omallatunnolla
toimia tässä asiassa.
Vähän tätä keskustelua värittää helpolla
tuo edellä puhumani kaksinaismoralismi. Muistan vielä viime
hallituskaudelta, miten Euroopan johtajat olivat vain muutamaa kuukautta
ennen vierailulla Libyassa, istuivat beduiiniteltassa — muistaakseni
sieltä on myös sellainen valokuva, jossa silloinen
Suomen pääministeri on mukana tämäntyyppisellä matkalla — ei
mennyt kuin pieni hetki, kun yhteistyökumppanista tulikin paha
silmissä, kun hän kääntyi omaa
oppositiota, omaa kansaansa vastaan. Eikö se olisi ollut
nähtävissä jo aiemmin, kun tunsimme edesmenneen diktaattori
Gaddafin? Ja olisiko sellaisen maan kanssa kannattanut pelehtiä sillä tavalla
kuin Italia, Eurooppa ja jopa koko Euroopan unioni toimi? Ehkä itse
toivon, että tällaisissa asioissa tulevaisuudessa
entistä enempi mietittäisiin sitä arvokasta
ulkopolitiikkaa ja mietittäisiin asioita hivenen pidemmällekin
kuin näin kaksinaismoralistisesti vain oman bisneksen näkökulmasta.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heinoselle: tämä kysymys
kaksinaismoralismista, kyllä se on myös tässä tämän
lain käsittelyssä hyvin selkeästi tullut
esille. Nimittäin olemme sitoutuneet EU:n yhteisen kannan kahdeksaan
lupaharkinnan perusteeseen ja selkeisiin kieltoihin, jos on YK:n
asevientikieltoja tai muita kansainvälisiä päätöksiä tai
sitoumuksia. Mutta sitten ei ole toisaalta ollut rohkeutta kirjata
näitä selkeistä rajoitteita itse lakiin,
vaan on menty tähän niin sanotun kokonaisharkinnan viikunanlehden
taakse, mikä mahdollistaa sitten sellaiset päätökset,
kuten nyt joulukuussa tehty päätös näiden
kranaatinheitinjärjestelmien viennistä Saudi-Arabiaan.
Toinen huomionarvoinen seikka Heinosen puheenvuorossa oli se,
että hän sivuutti kokonaan kysymyksen asevientilupien
lupaharkinnan ja lupapäätösten julkisuudesta,
joka on aivan oleellinen asia ja joka on toteutettu monissa EU-maissa niin,
että reaaliaikainen tieto on avoimesti saatavilla internetissä.
Silloin media ja kansalaismielipide voivat selkeästi kontrolloida,
mitä on tehty.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti loppuun: kokonaisharkinta Suomessa
on poikkeuksellisen tiukkaa, niin kuin äsken kerroin. Se
on selkeästi tiukempaa kuin muissa Euroopan maissa. Itse
olen huolissani siitä näkökulmasta näistä suomalaisista
9 000 työpaikasta, ja luulisi vasenryhmän
edustajan Yrttiahonkin olevan huolissaan siitä, mitä tapahtuu suomalaisille
työpaikoille, joita on muun muassa Patriassa, muun muassa
Sakossa ja monessa tämän alan toimijassa, jos
lähdemme aivan toisenlaiseen linjaan kuin Eurooppa. Me
olemme jo nyt selkeästi tiukemmassa linjassa, mikä minun
mielestäni ei ole hyvä. Itse edustan sitä ajattelua,
että Euroopassa pitää olla yhtenäinen
ulkopoliittinen linja ja tarveharkinta näissä vienneissä.
Mutta jos me edelleen tiukennamme, niin, edustaja Yrttiaho, kyllä meiltä lähtee
Patria ja meiltä lähtevät Sako ja nämä 9 000
työpaikkaa Suomesta pois. Tiedän, että siinä vaiheessa
salin vasemmalta laidalta jälleen nostetaan aikamoinen
meteli.
Se, millä tavalla näitä lupia sitten
seurataan: Suomen aseteollisuuden viennistä tehdään
vuosittain aina raportoinnit, mitä on viety mihinkin maahan,
ja nämä löytyvät kyllä internetistä, muun
muassa mitä on viety Kiinaan, mitä on viety mihinkin
maahan. Kyllä seuranta siinä mielessä Suomessa
toimii hyvin.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Tästä tietojen julkisuudesta
on kyllä aivan riittävästi konkreettista
tietoa ja näyttöä median edustajilta
ja tutkivien journalistien taholta, jotka joutuvat tekemään
Suomen aseviennin todellisista luvuista vuosien työn ja
eri tullitilastojen ja muiden kautta selvittävät
sitten, mikä on todellisuus.
Suomen puolustusteollisuuden osalta kannan syvää huolta
työpaikoista ja erityisesti, koska ne ovat metalliteollisuuden
työpaikkoja ja itselleni ala on erittäin läheinen.
Mutta todellisuus on toinen kuin mitä täällä Heinonen
totesi. Suomen puolustusteollisuuden todellinen romahdushan tapahtui
nimenomaan 90-luvun lopulla, jolloin Suomi sidottiin Hornet-hankintojen
kautta sellaisiin varustautumisohjelmiin, jotka veivät
yli 80 prosenttia Puolustusvoimien hankintabudjeteista, materiaalihankintabudjeteista,
useiksi vuosiksi, jopa yli vuosikymmeneksi. Silloin tietysti ohitettiin
Maavoimien tilanne, ja samalla kaatui myöskin suomalaista
puolustusvälineteollisuutta. Suomen maavoimat turvautui
DDR:n asekirpputoreille ja hankki sieltä materiaalinsa.
Tämä on se todellinen linja, ja minä pelkään,
että jatkossakin, seuraavassa selonteossa, lyödään
raskaita Hornet-hankintaohjelmia ja sen lisäksi vielä Saksasta
hankittavia taistelupanssarivaunuja ja sitten Laivue 2020 -ohjelma
Merivoimille, jossa siinäkin tullaan suosimaan nimenomaan
muita eurooppalaisia toimittajia kuin Suomea.
Keskustelu päättyi.