Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on ilo esitellä ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Kiitos yksimielisyydestä kuuluu valiokunnan jäsenille, jotka asettivat yhteisen kannan saavuttamisen omien ja puolueensa etujen edelle. Kiitos myös valiokuntaneuvoksille kärsivällisyydestä ja hyvästä työstä. Mielestäni konsensuksen perinne ja siihen liittyvä kompromissihalukkuus on kansamme kannalta sinällään arvokasta mutta myös välttämätön perusta johdonmukaiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle.

Valiokunta paneutui turvallisuuspolitiikan kysymyksiin perusteellisesti. Kuulimme lähes 70:tä suomalaista ja ulkomaalaista asiantuntijaa. Lisäksi kiitän lämpimästi puolustus-, hallinto-, valtiovarain-, liikenne- ja viestintä- sekä tulevaisuusvaliokuntaa hyvästä yhteistyöstä ja saamistamme lausunnoista. Lausuntojen kautta selonteon käsittely mahdollisti laajan ja syvällisen arvion turvallisuuspolitiikkamme tilasta ja painopisteistä. Tätä tulee ylläpitää säännönmukaisilla täysistuntokeskusteluilla turvallisuuspolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta arvioi mietinnön alussa selonteon merkitystä ja parlamentaarista osallistumista. Valiokunta korostaa parlamentaarisen käsittelyn tärkeyttä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että selonteon linjausten ja eduskunnan kannanottojen toteutuminen on ollut puutteellista. Nykymuotoisen selontekomenettelyn tavoitteet eivät tosiasiallisesti toimi yli hallituskausien. Valiokunta esittää sen vuoksi, että hallitus yhdessä eduskunnan kanssa kehittää selontekomenettelyä niin, että selonteon ohjausvaikutus yli hallituskausien vahvistuu.

Selontekoja tulee kehittää myös sisällöllisesti. Ne keskittyvät edelleen puolustukseen. Valiokunta edellyttää, että vastaisuudessa selonteko ohjaa kaikkien kokonaisturvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen ja niiden voimavarojen kehittämistä mukaan lukien kyberturvallisuus, huoltovarmuus ja energiaturvallisuus. Valiokunta edellyttää niin ikään, että selkeään toimeksiantoon perustuva laajapohjainen parlamentaarinen seurantaryhmä asetetaan tukemaan seuraavan selonteon valmistelua alusta saakka.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on mietinnön valmistuttua noussut esiin kantamme puolustuksen määrärahoista, hyvä niin. Haluan nyt tuoda esille myös muita mietinnössä tarkasteltuja kysymyksiä.

Perinteinen sotilaallinen uhka Euroopassa on vähäinen. Uhkakuvat ovat monimutkaistuneet ja epävarmuustekijät lisääntyneet. Todennäköisimpinä uhkina pidetään muun muassa sähkö- ja tietoverkkojen sekä energiaturvallisuuden haavoittuvuutta.

Talous on yhä merkittävämpi tekijä, ja taloudellisten valtasuhteiden muutos vaikuttaa merkittävästi turvallisuuspolitiikkaan. Taloudellisesti heikot valtiot nähdään perinteisesti epävarmoina turvallisuuden tuottajina. Talouskriisissä poliittinen tahto kohdentaa resursseja kansainväliseen toimintaan, esimerkiksi kehitykseen ja kriisinhallintaan, vähenee. EU-maiden puolustusmenojen supistamisen arvioidaan johtavan epätasapainoon niin Naton toiminnassa kuin suhteessa Venäjään. Leikkaukset ovat johtamassa EU:n puolustusyhteistyön vahvistumiseen, vaikka EU:n yhtenäisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole edennyt odotusten mukaisesti.

Valiokunta korostaa energiaturvallisuuden merkitystä. Energiariippuvuus liittyy suoraan huoltovarmuuden haavoittuvuuden lisääntymiseen. Lähes kaikki toiminnot ovat riippuvaisia sähköstä. Tämä on ehkä keskeisin konkreettinen riskitekijä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. EU:n riippuvuus tuontienergiasta on huomattava, ja EU:n yhtenäisyyden puute heikentää EU:n vaikutusvaltaa energiaturvallisuuteen liittyen. Venäjä on noussut EU:n johtavaksi toimittajaksi sekä raakaöljyssä, kivihiilessä että maakaasussa. Turvallisuusympäristön osalta valiokunta nostaa globaalien uhkien lisäksi esiin Venäjän, Kiinan ja Yhdysvallat. Riippuvuus energia- ja raaka-ainetuonnista määrittää pitkälti Kiinan ulkopoliittisten painopisteiden valinnan. Yhdysvaltojen kasvava energiaomavaraisuus muuttaa sen näkemystä omasta turvallisuudesta ja vaikuttaa myös geopolitiikkaan. Valiokunta pitää Suomen ulko- ja taloussuhteiden edistämisen kannalta keskeisenä tavoitteena EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointisopimuksen aikaansaamista.

Myös Afrikan merkitys Euroopan turvallisuudelle korostuu. Valiokunta katsoo, että ympäristö-, kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikka tulee ottaa paremmin huomioon turvallisuuspolitiikassa. Yhdysvaltojen huomion kiinnittyminen enemmän Aasiaan ja EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hidas kehitys muuttavat Suomen turvallisuusympäristöä seuraavan 5—10 vuoden aikana.

Valiokunta korostaa kansainvälisen verkottumisen ja yhteistyön tärkeyttä, koska keskinäisriippuvuuksien vuoksi sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista. Kansainvälistä verkottumista ja kansallista riippumattomuutta olisi valiokunnan mielestä tullut analysoida syvemmin selonteossa. EU:n ja Naton kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi tulisi pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi esittää konkreettisia tavoitteita. Naton harjoitusten tarjoamat mahdollisuudet yhteensopivuuden ja suorituskykyjen kehittämiseksi on pyrittävä käyttämään hyväksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta nostaa tietojärjestelmiin ja viestintäverkkoihin kohdistuvat hyökkäykset perinteisten turvallisuusuhkien rinnalle. Kyberturvallisuuden tulee valiokunnan mielestä olla lähivuosien turvallisuuspolitiikan keskeisiä painopisteitä. Valiokunta tukee suunnitellun kyberturvallisuuskeskuksen perustamista Viestintäviraston yhteyteen. Valiokunnan mielestä puolustuskyky edellyttää, että Suomessa pitää olla osaamista myös kyberhyökkäyksiin. Valiokunta muistuttaa, että kyberympäristö on myös mahdollisuus, jota voidaan hyödyntää muun muassa kasvun, kilpailukyvyn ja innovaatioiden tukemiseen. Kyberturvallisuudesta puhuttaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota perusoikeuksien toteutumiseen sekä yleisen tietoisuuden lisäämiseen tietoturvariskeistä. Kyberstrategian onnistuminen edellyttää selkeää johtamista ja saumatonta yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken. Valiokunta seuraa aktiivisesti strategian toimeenpanoa ja edellyttää, että hallitus antaa valiokunnalle selvityksen kyberstrategian toimeenpanon etenemisestä vuoden 2014 alussa.

Arvoisa puhemies! Arvioimme mietinnössä laajasti Venäjän kehitystä myös historiallisesta näkökulmasta. Venäjän poliittiselle järjestelmälle säilyy luonteenomaisena vallan keskittyminen presidentin käsiin ja vakauden säilyttäminen. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella näköpiirissä ei ole, että Venäjä vahvistaisi oleellisesti kykyä ratkaista sisäisiä haasteitaan, kuten talousrakenteiden tai poliittisen järjestelmän uudistamista tai ääri-islamilaisuuden vahvistumista. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana, koska erityisesti talouden hiipuessa hallitsemattoman muutoksen riski kasvaa.

Ulkoasiainvaliokunta pitää selonteon arviota Venäjän demokratiakehityksestä yleisluontoisena ja puutteellisena. Valiokunta pitää kansalaisjärjestöihin ja sananvapauteen kohdistuvia rajoituksia vakavina ongelmina, joihin niin Suomen kuin Euroopan unionin tulee ottaa johdonmukaisesti kantaa. Valiokunnan mielestä molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön luonnollinen osa on kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen.

Mietinnössä tarkastellaan Venäjän puolustusvoimien uudistusta ja sen toteuttamisen vaikeuksia, kuten kasvun hiipumista ja korruptiota. Arvion mukaan vuosikymmenen lopulla Venäjän asevoimien torjunta- ja iskukykyä on kyetty parantamaan mutta käytössä olevien asevoimien mittakaava on aikaisempaan verrattuna pienempi.

Valiokunta korostaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Yhteistyötä tulisi tehdä muun muassa pohjoisen ulottuvuuden, Itämeren ja arktisten alueiden suhteen, koska arvioiden mukaan konkreettisimmat turvallisuusuhkat liittyvät ympäristö-, öljy- ja ydinvoimaonnettomuuksiin. Näillä alueilla Suomi voi myös hyödyntää osaamistaan taloudellisessa yhteistyössä. Korostamme Venäjän WTO-sopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanon seurantaa myös asiantuntijayhteistyön avulla.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa asuva venäjänkielinen väestö otetaan paremmin huomioon maidemme välisen yhteistyön kehittämisessä. Tämä edellyttää hallitukselta nykyistä suunnitelmallisempaa toimintaa muun muassa venäjän kielen osaamisen vahvistamiseksi, opiskelijavaihto-ohjelmien kehittämiseksi ja matkailun edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on ollut erityisen paljon julkisuudessa, ja hyvä niin. Valiokunta tukee pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksien johdonmukaista hyödyntämistä, koska se täydentää ja tukee niin EU:n kuin Naton kautta tapahtuvaa Suomen turvallisuuden vahvistamista. Esimerkiksi arktisten alueiden taloudellisen ja strategisen merkityksen kasvaessa Pohjoismaiden yhteistyö on tärkeää. Yhteistyössä painottuvat suhde Venäjään ja muihin rantavaltioihin ja muun muassa ilmastonmuutokseen, ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen hallinnointiin liittyen. On selvää, että yhteistyön tiivistyminen ei poista Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisten perusratkaisujen eroja, mutta valiokunta katsoo, että Pohjoismaiden poliittisen yhteistyön tiivistäminen lisää pitkällä aikavälillä Suomen turvallisuutta muun muassa vahvistamalla ennaltaehkäisyä, mikäli Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen arvioitaisiin vaikuttavan tosiasiassa muiden Pohjoismaiden reagointiin. Samalla on tunnustettava, että pohjoismaisen yhteistyön syventäminen kohti sotilaallista integraatiota edellyttäisi Pohjoismaiden välisen luottamuksen edelleen vahvistamista ja merkittäviä poliittisia päätöksiä kansallisesti esimerkiksi työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi.

Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä edustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen kontaktiryhmän yksimielistä kannanottoa, jonka mukaan pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön mahdollisesti edellyttämiä sopimuspohjaisia järjestelyjä tulisi arvioida. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus laatii nämä arviot viipymättä. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulisi tavoitella arktisen osaamisensa täysimittaista hyödyntämistä ja olla aktiivinen Pohjoismaiden arktiseen alueeseen liittyvien yhteisten intressien kartoittamisessa yhteisen strategian laatimiseksi. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selvityksen Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustusyhteistyön etenemisestä. Koska käymme torstaina 6. kesäkuuta erillisen pohjoismaista yhteistyötä koskevan salikeskustelun, en käy läpi yksityiskohtaisemmin pohjoismaisen yhteistyön näkymiä nyt.

Arvoisa puhemies! Kansallisen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Valiokunta painottaa, että seuraavalla hallituskaudella on tehtävä poikkeuksellisen tärkeä ja pitkävaikutteinen Puolustusvoimien kehittämistä ja puolustushaarojen suorituskykyjen korvaamista koskeva poliittinen linjaus. Tämä edellyttää, että seuraavan vaalikauden alussa uudella hallituksella ja eduskunnalla on käytössään laaja-alainen tietämys puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta. Valiokunta on huolissaan Puolustusvoimien kehittämisestä ja edellyttää, että puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella. Tämä edellyttää, että Puolustusvoimille taataan edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä myös 2020-luvulla, mistä valiokunnan kannan mukaan lopulliset päätökset tekee seuraava hallitus ja eduskunta.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen kriisinhallinta on kohtaamassa merkittäviä haasteita. Tähän vaikuttavat muun muassa suurvaltojen erilaiset näkemykset puuttumisesta konflikteihin YK:n turvallisuusneuvostossa. Lisäksi monien maiden halukkuus osallistua kriisinhallintaan on vähentynyt poliittisista ja taloudellisista syistä ja kallistuva teknologia nostaa pienten maiden osallistumiskynnystä.

Onnistuakseen kriisinhallintaa on kehitettävä kokonaisuutena kehitysponnisteluista sotilaalliseen kriisinhallintaan. Valiokunta katsoo, että Suomen osallistumista kriisinhallintaan tulisi valmistella niin, että kontribuutiossa voitaisiin paremmin yhdistää siviili- ja sotilasosaamista mahdollisuuksien mukaan yhtäaikaisesti jo operaatioiden alusta saakka. Vaikuttavuutta tulee parantaa pyrkimällä aktiivisemmin operaatioiden johtotehtäviin, joissa voidaan vaikuttaa laajemmin esimerkiksi naisten aseman parantamiseen ja naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseen. Valiokunta pitää koulutusoperaatioiden lisäämistä hyvänä painopisteenä jatkossa.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että sotilaallisen kriisinhallinnan järjestelyjen kehittämisessä tavoitteeksi tulee asettaa kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman laadinta. Valiokunta toistaa esityksensä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tavoitelinjausten laatimiseksi seuraavalla vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Aika hieman ylittyi, mutta asian tärkeyden vuoksi toivon, että sallitte minun vielä hetken jatkaa.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksen osalta mietinnössä keskitytään joulukuussa 2013 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen merkitykseen. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittyvä kokous on mahdollisuus vauhdittaa ja konkretisoida EU:n turvallisuuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Totean vielä lopuksi, että mietintö sisältää seitsemän loppupontta, joihin olen jo esityksessäni viitannut.

Arvoisa puhemies! Toivon, että keskustelussa voimme arvioida avoimesti turvallisuusympäristön muutosta ja siitä aiheutuvia muutospaineita turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme vahvistamiseksi.

Pertti Salolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime viikkoina turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on käyty vilkasta keskustelua Pohjanlahden molemmin puolin. Se onkin tervetullutta, sillä tulevina vuosina Puolustusvoimat on suurten haasteiden edessä. Puolustusmateriaalin kallistuminen ja edessä olevat kalustohankinnat, pienenevät ikäluokat sekä valtiontalouden tilanne ja selonteossa hyvin kuvatut uudet turvallisuusuhat pakottavat pohtimaan, millä keinoin Suomen alueellista koskemattomuutta ja toimintavapautta voidaan parhaalla tavalla suojella myös tulevaisuudessa.

Tähän keskusteluun haluamme mukaan kaikki suomalaiset. Myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ratkaisuista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä, pelottelematta tai liioittelematta. Poliittisiin poteroihin kaivautumisen sijaan tarvitaan rehellistä, avointa keskustelua.

On erinomaista, että ulkoasiainvaliokunnan mietintö on yksimielinen. Rehellistä on kuitenkin tunnustaa, että se on yksimielinen vain siksi, ettei vuoden 2015 jälkeistä Puolustusvoimien rahoitusta ole kirjattu millään konkreettisella tavalla.

Kyse on kansallisesti merkittävästä ratkaisusta, joka poliittisten päättäjien on kyettävä seuraavan vaalikauden aikana tekemään. Mikäli haluamme jatkossakin pitää kiinni Suomen puolustuksen lähtökohdista eli koko maan puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, on tähän myös osoitettava riittävät varat tulevissa talousarvioissa.

Puolustusvoimien oman arvion mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi, käytännössä noin 1,5 prosenttia vuotuisesta bkt:stä taloudellisesta kehityksestä riippuen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää arvioita oikeana. Puolustusvoimille on turvattava mahdollisuus täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.

Mikäli poliittista yksimielisyyttä määrärahoista ja Puolustusvoimien suoritustasosta ei saada aikaan, joudutaan puolustuksen perusratkaisut arvioimaan Suomessa uudelleen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä koko maata on puolustettava eikä tuo tehtävä saa rajoittua virka-aikaan. Haluamme myös pitää kiinni yleisestä asevelvollisuudesta. Olemmekin tyytyväisiä siihen, että kehyspäätökseen on kirjattu päätös palauttaa vuodesta 2015 alkaen lentotuntien, alusvuorokausien, kertausharjoituksissa koulutettujen reserviläisten sekä varusmiesten maastovuorokausien määrä tavoitetasolle.

Rauhanaikana tarvitsemme tiiviimpää kumppanuutta ja yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Nato-maiden kesken. Samalla on muistettava, ettei edes tiivis pohjoismainen puolustusyhteistyö ole ratkaisu Puolustusvoimien rahoitusongelmiin. Liioin se ei tarjoa Suomelle turvatakuita Ruotsin yksipuolisesta solidaarisuusjulistuksesta huolimatta. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden parantaa kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyttä sekä syventää osaamista ja yhteensopivuutta.

Vaikka Lissabonin sopimukseen kuuluva yhteisvastuulauseke tai keskinäisen avunannon lauseke ei tarjoakaan turvatakuita, ovat ne poliittisesti Suomelle äärettömän tärkeitä. Onkin hyvä, että lausekkeiden toimeenpanemiseksi mahdolliset lainsäädäntömuutokset selvitetään vielä tämän hallituskauden aikana.

Historia on osoittanut, että emme pärjää yksin, mikäli turvallisuustilanne Euroopassa kiristyy äärimmilleen. Rehellisyyden nimissä soisi jo kaikkien tässä salissa myöntävän, että avun pyytäminen on silloin myöhäistä. Emme voi luottaa, että liittoutuminen olisi sellaisissa tilanteissa edes mahdollista. Vakuutusta on vaikea saada, jos talo palaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Na-to-jäsenyys mahdollistaisi Suomen tehokkaamman toiminnan YK:n tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti ja vahvistaisi omaa puolustuskykyämme. Hallitusohjelman mukaisesti tällä vaalikaudella Nato-jäsenyyttä ei kuitenkaan ole tarkoitus hakea. (Perussuomalaisten ryhmästä: Millä vaalikaudella?)

Herra puhemies! Vaikka maailma ympärillämme on tällä hetkellä rauhallinen ja perinteisen sotilaallisen uhkan mahdollisuus vähäinen, emme elä lintukodossa kuitenkaan. Uhkakuvat ovat monimutkaistuneet ja epävarmuustekijät lisääntyneet. Vakautta ja yhteiskuntajärjestelmäämme ei välttämättä uhkaa joku toinen valtio, vaan esimerkiksi terroristien yhteenliittymä tuhansien kilometrien päässä.

Selontekoa on tarpeen kehittää kokonaisvaltaisen turvallisuusstrategian suuntaan. Kyber-, energia-, ja erityisesti sähköturvallisuus muodostavat huoltovarmuuden ohella keskeiset osa-alueet, joiden merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Eduskuntapuolueet on myös kyettävä sitouttamaan nykyistä vahvemmin selonteon linjauksiin, jotta voidaan turvata niiden toteutuminen hallituskausien vaihtuessa. Suomen puolustuksen kannalta on välttämätöntä, että kaikilla eduskuntapuolueilla on käytössään realistinen ja syvällinen ymmärrys puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota erityisesti kyberturvallisuuden kehittämiseen. Näkemys on perusteltu, sillä turvallinen tietojärjestelmä on edellytys kansalaisten jokapäiväiselle elämälle ja talouden kasvulle. Kyberuhat merkitsevät myös uudenlaisen sodankäynnin mahdollisuutta paitsi terroristeille myös valtioille: esimerkiksi Yhdysvallat pitää kyberpuolustusta uutena puolustushaarana maa-, meri- ja ilmavoimien rinnalla.

Todellisuudessa kyberhyökkäyksiä tapahtuu jo nyt joka ikinen päivä, olennaista on niiden kohde ja laajuus. Asiantuntijoiden mielestä uskottava kyberpuolustuskyky edellyttää myös itsenäistä kyberhyökkäyskykyä, jolla uhkia voidaan torjua myös jo ennakolta. (Puhemies koputtaa) — Herra puhemies, viimeinen lyhyt kappale.

Ilmastonmuutos vaikuttaa turvallisuusympäristöömme konkreettisilla tavoilla. Erityisesti arktisen alueen strateginen merkitys Jäämeren rantavaltioille tulee kasvamaan nopeasti. Arktisen alueen strategisen merkityksen lisääntyminen tulee näkymään myös sotilaallisesti. Venäjän kiinnostus alueen öljy- ja kaasuvarantoja kohtaan on selvä, ja se näkyy myös maan tekemissä puolustusratkaisuissa. Myös puolustusteollisuus on integroitava läheisesti tähän Suomen strategiaan.

Ilkka Kantola /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti ajateltu, että kaltaisellamme pienellä maalla voi olla vain yksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Turvallisuusympäristömme on muuttunut perin pohjin parin viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta silti on edelleen tärkeätä tavoitella mahdollisimman laajaa poliittista yhteisymmärrystä turvallisuuden ja puolustuksen kysymyksissä. Onkin arvokasta, että ulkoasiainvaliokunnan mietintö selonteosta on yksimielinen.

Vuonna 2001 eduskunta kävi lähetekeskustelun turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta vain kuusi päivää ennen kaksoistornien sortumista. Sosialidemokraatit totesivat tuolloin, että välittömän sodan uhan sijaan ovat kasvavan keskinäisen riippuvuuden maailmassa tulleet muunlaiset uhat, kuten äkillisten ympäristökatastrofien mahdollisuus, ihmisoikeusloukkaukset ja terrorismi. Näistä uudenlaisista uhista totesimme: "Niitä on vaikeaa, itse asiassa mahdotonta, torjua perinteisen voimapolitiikan keinoin. Sen sijaan niiden torjuminen edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Hyvä turvallisuuspolitiikka yhdistääkin kansainvälisen yhteistyön ja varautumisen kielteisiin käänteisiin. Tämä yhtälö on hyvä muistaa, kun katselemme eteenpäin."

Tänään käsittelyssä olevassa selonteossa tarkastellaan ansiokkaasti keskinäisen riippuvuuden lisääntymistä. Yksikään supervalta tai pienempi valtio ei voi nykymaailmassa taata kansalaistensa turvallisuutta, taloudellista hyvinvointia tai elämisen laatua käpertymällä sisäänpäin, vaan tarvitsee monenkeskistä yhteistyötä. Keskinäisriippuvuus on kuitenkin jännitteinen kansallisen riippumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen tavoitteen kanssa. Erityisesti tätä jännitettä — riippumattomuuden, riippuvuuden, liittoutumattomuuden välistä kysymystä — olisi ollut selonteossa hyvä syvemmin analysoida. (Seppo Kääriäinen: Kyllä!)

Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota laajan turvallisuuskäsityksen suppeaan tarkasteluun selonteossa. Sosialidemokraatit tukevat valiokunnan esitystä, että selonteosta kehitettäisiin jatkossa kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen ja niiden voimavarojen kehittämistä. Selonteon laadinnassa kunnianhimoa on nostettava ja pyrittävä irti siitä, että toimintalinjauksissa edelleen korostuvat puolustushallinnon ja kriisinhallinnan kehittäminen. Sekä lausuntovaliokuntien kannanotoissa että asiantuntijakuulemisissa painotetaan, että laaja turvallisuus edellyttää koko valtionhallinnon osallistumista.

Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristön muutoksissakaan Suomen ei pidä unohtaa vanhaa totuutta, että harjoitetulla ulkopolitiikalla on turvallisuutemme kannalta suuri merkitys. Sillä, että olemme rauhantahtoisia, luotettavia, johdonmukaisia emmekä uhkaa ketään, luomme pohjaa kansalliselle turvallisuudelle.

Rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa Suomi on ollut kokoonsa nähden suuri toimija. Operaatioihin osallistumisella on tärkeä tehtävä myös osana turvallisuuspolitiikkaamme. Lisäksi ne merkitsevät, että kannamme konkreettisesti yhteistä vastuuta globaalin vakauden edistämisessä. SDP katsoo, että siviilikriisinhallinnalla tulee olla etusija sotilaalliseen kriisinhallintaan nähden, vaikka molempia tarvitaan demokraattisen ja toimivan yhteiskuntarakenteen sekä sitä kautta pysyvän rauhan luomisessa.

Siviilisektoriin resursoimalla voidaan parhaiten vähentää kriisien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Sotilaallisen kriisinhallinnan roolina on luoda edellytyksiä siviilikriisinhallinnalle, jotta toivottuja tuloksia saavutettaisiin. Rauhanturvaamisessa tavoitteena tulisi olla meidän aktiivisuutemme palauttaminen lähelle menneiden vuosien lukuja, sillä nyt suomalaisten rauhanturvaajien määrä on osittain taloudellisistakin syistä pudonnut reippaasti. Tästä ei saa tulla pysyvää asiantilaa, joka olisi samalla ikävä signaali kansainväliselle yhteisölle meidän sitoutuneisuudestamme tai sen puutteesta. Laaja turvallisuuskäsite edellyttää myös laajaa vastuuta.

Arvoisa puhemies! Lähiympäristömme osalta selonteon painotus pohjoismaiseen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön saa sosialidemokraattien tuen. Alueellinen yhteistyö vahvistaa nykyistä vakautta ja edistää vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin. Aktiivinen mukanaolo kehittyvässä puolustus- ja turvallisuusyhteistyössä eri toimijoiden kanssa sen eri muodoissa antaa olennaista tukea kansallisestakin turvallisuudesta huolehtimiseen. On selvitettävä ennakkoluulottomasti, millaista tukea ja millaista lisäarvoa Suomen puolustuksen kehittäminen saa kansainvälisestä yhteistyöstä.

Tiiviimmän yhteistyön lisäksi Suomen pitää rohkeasti tavoitella omaa eturivin osaamista muun muassa kyberturvallisuudessa, jota ulkoasiainvaliokunta perustellusti esittää yhdeksi lähivuosien turvallisuuspoliittisista painopisteistä. Tämä uhka on vakava, ja kyberturvallisuusstrategian laatiminen on äärimmäisen asianmukainen hanke. Tehokkaan kyberpuolustuksen aikaansaamiseksi lainsäädännön muutoksiakin todennäköisesti tarvitaan. Siinä lainvalmistelussa on syytä muistaa, että kansalaisten perusoikeuksista on pidettävä kiinni myös kyberaikana.

Keskeinen kehittämisen paikka selonteossa on Venäjä-analyysissä. Jo parlamentaarinen kontaktiryhmä korosti kannanotoissaan Venäjän keskeistä merkitystä Suomen turvallisuudelle ja esitti, että Venäjän tilannetta ja politiikkaa tulisi selonteossa käsitellä kokonaisuutena ja syvällisesti. Selonteossa ei kuitenkaan ole käsitelty riittävän laajasti Venäjän puolustusvoimien uudistusta, energiamarkkinoiden muutosta ja Venäjän politiikkaa Itämerellä. Ulkoasiainvaliokunta piti lisäksi selonteon arvioita Venäjän demokratiakehityksestä liian yleisluontoisina ja puutteellisina.

Arvoisa puhemies! Selonteon käsittelyssä suurimman työn yhteisymmärryksen löytämiseksi valiokunnassa vaativat puolustusmäärärahoihin liittyvät kirjaukset. Sosialidemokraatit antavat tukensa sille, että Puolustusvoimille taataan resurssit lakisääteisten tehtäviensä täyttämiseen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Samalla on todettava, että valtiontaloutta vaivaa krooninen alijäämä ja myös puolustusmenoja joudutaan sopeuttamaan tiukkoihin raameihin. On täysin selvää, että valtion budjetissa on otettava huomioon myös muiden hallinnonalojen lakisääteiset velvoitteet, vaikkakin puolustushallinnon suunnittelusyklit ovat ihan omanlaisensa ulottuen helposti kymmenen, jopa kahdenkymmenen vuoden päähän.

Arvoisa puhemies! Maailma on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta tänä päivänä kovin toisenlainen kuin syvälle mieliimme piirtyneet muistikuvamme turvallisuusuhkista talvi- ja jatkosodan tai kylmän sodan maailmassa. Jotta puolustuksemme voisi tänä päivänä ja tulevaisuudessa olla uskottava ja toimintakykyinen, on suunnittelussa ja visioinnissa kyettävä irtautumaan menneen maailman muistikuvista. Tämän ajan ratkaisut pitää rakentaa (Puhemies koputtaa) ajankohtaisen tilanteen huolellisen analyysin pohjalta.

Maria Lohela /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä ulkoasiainvaliokunta toteaa, että selonteko muodostaa perustan Suomen politiikan ohjaamiselle maan etujen ja tavoitteiden edistämiseksi. On ilahduttavaa huomata selonteon lähtevän siitä, että Suomi huolehtii jatkossakin itse omasta puolustuksestaan. Suomen puolustaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä, joten turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa meidän on kyettävä mahdollisimman suureen kansalliseen yksimielisyyteen. Isänmaa on meille yhteinen.

Aivan kuten selonteossa todetaan, perinteinen sotilaallinen uhka on Euroopassa tällä hetkellä vähäinen. Laajan turvallisuuden käsitteen alaiset tekijät kuvaavat paremmin maanosamme nykyisiä haasteita. Tämän päivän uhkia ovat kansainväliset konfliktit, terrorismi, energiaturvallisuuden haavoittuvaisuus sekä ilmaston muuttuminen, joiden vaikutus ulottuu myös Suomeen. Myös taloudella on alati kasvava merkitys kokonaisturvallisuudessa. Nämä kaikki haasteet on otettava vakavasti.

Kybertilan häiriöt ovat uusi turvallisuusuhka, ja Suomikin on jo joutunut sekä sisäisten että ulkoisten kyberoperaatioiden kohteeksi. Tietoverkkoturvallisuus on lähellä kansalaisten arkipäivän toimintoja, jotka kyberhyökkäys voisi lamauttaa hyvinkin nopeasti. Tietoverkkojen sisäiset heikkoudet sekä vahinkoa aiheuttavat tai laittomasti tietoa hankkivat ulkoiset toimijat luovat kyberuhkaa. Kansainvälinen ammattirikollisuus ja terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen vapaata tietojärjestelmää yhä laajemmin, ja kyberuhkissa piileekin uudenlaisen sodankäynnin mahdollisuus. Kyberturvallisuuden kehittämisessä Suomen on oltava edelläkävijänä ja varauduttava uhkiin monipuolisesti ja ajoissa.

Arvoisa puhemies! Suomella on ollut mahdollisuus erilaisiin sotilaallisen liittoutumisen muotoihin. Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on huteralla pohjalla. EU ei ole puolustusyhteisö, eikä siitä sellaista ole kehittymässä. Tähän on monia syitä. Suuri osa EU-maista haluaa jättää puolustamisen Natolle. Osa EU:n jäsenmaista taas ei näytä luottavan siihen, että EU kykenisi toimimaan tehokkaasti puolustusyhteisönä. EU-jäsenmaista ei myöskään tunnu löytyvän halukasta keskusvaltiota, jollainen on yleensä puolustusliitoille ominaista.

Euroalueen velkakriisi on osoittanut, että sopivan paikan tullen yhteisten sopimuksien rikkomiselle ei ole esteitä. Lienee siis mahdollista, että kriisitilanteissa Lissabonin sopimukseen kuuluvat yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite voisivat jäädä vain tyhjiksi sanoiksi.

Myös pohjoismaista puolustusyhteistyötä on ehdotettu Suomen puolustuspoliittiseksi ratkaisuksi. Realismia on kuitenkin se, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten käytännössä vain Suomi ja Ruotsi voisivat tehdä syvemmälle menevää puolustusyhteistyötä.

Suomen etu on pysytellä maailman suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta huolimatta me tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä varautuessamme nykyisiin ja tuleviin kriiseihin. Suomen turvallisuutta edistää Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden korostus valtioiden välisissä suhteissa. Perussuomalaiset kannattavat sitä, että kokonaisvaltainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Perussuomalaisten mielestä Suomen on oltava valmis kansainväliseen yhteistyöhön, mutta se ei saa olla meille itsetarkoitus. Meidän tulee suhtautua kaikkeen kansainväliseen yhteistyöhön käytännönläheisesti. Yhteistyötä voidaan tehdä, kunhan se on Suomen etujen mukaista. Pohjoismaisesta yhteistyöstä on hyötyä etenkin harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen saralla. Nämä kaikki ovat esimerkkejä synergiaetuja ja kustannustehokkuutta tuovista ratkaisuista. Itsenäinen puolustus on välttämättömyys myös tulevaisuudessa erilaisista kansainvälisistä yhteistyömuodoista huolimatta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat rakentaa Suomen turvallisuuden myös hyvien kansainvälisten suhteiden varaan. Haluamme panostaa vahvoihin kahdenvälisiin suhteisiin ja laaja-alaiseen yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Suhteemme Venäjään on tärkeä. Suomen tulee ymmärtää Venäjän moniulotteisuus ja asema suurvaltana ja samalla pyrkiä kehittämään kahdenvälisiä suhteitamme ja hyötymään niistä erityisesti taloudellisesti. Jo 1800-luvulla suomettarelaiset kauppamiehet totesivat: "Kun hyvä Jumala kerran on antanut naapuriksemme suuren Venäjän, miksi emme siitä hyötyisi?"

Venäjä on suurten haasteiden edessä. Kun globaali energiapolitiikka elää muutosvaihetta, Venäjän talous nojaa pitkälti raaka-aineiden vientiin. Energian hinnan muutokset voivat ajaa maan taloudelliseen taantumaan. Myös Yhdysvaltojen pyrkiminen yhä laajempaan omavaraisuuteen monimutkaistaa tilannetta entisestään.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohta on itsenäisen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen. Suomen tulee varautua sotilaallisten ja muiden uhkien torjumiseen myös ilman ulkopuolista tukea. Tämän vuoksi Suomen tulee taata Puolustusvoimillemme riittävä rahoitus, jotta se voi ylläpitää kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita ja vastata lain asettamiin velvoitteisiin. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on pitkään nojannut ja nojaa edelleen kolmeen fundamenttiin: yleinen asevelvollisuus, sotilaallinen liittoutumattomuus sekä koko maan puolustaminen. Näin tulee jatkossakin olla.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on poikkeuksellisen kriittinen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa kohtaan. Keskustan vaatimuksesta mietintöön saatiin kirjatuksi selontekoa tarkemmat ja sitovammat kuvaukset Suomen turvallisuuspolitiikan linjauksista. Tämä mahdollisti yksimielisen mietinnön.

Puolustuksen kehittäminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja seuraaville vuosikymmenille ulottuvaa tarkastelua. Tähän hallitus ei selonteossaan pystynyt. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan Suomen turvallisuuspoliittisen aseman pitää olla selkeä. Puolustuksen riittävä rahoitus kuvastaa sitä, että maamme koskemattomuutta halutaan puolustaa ja varjella. Suomen itsenäinen, uskottava puolustus on myös tärkeä osatekijä Pohjois-Euroopan vakauden vaalimisessa.

Puolustusvoimille on taattava edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä 2020-luvulla. Tämä edellyttää, että vuoden 2015 jälkeen Puolustusvoimille osoitetaan lisärahoitusta suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Mikäli rahoitustasoa ei nosteta, yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus joutuvat kyseenalaisiksi. Keskustan eduskuntaryhmä ei hyväksy näistä perustavaa laatua olevista fundamenteista luopumista. Julkisuudessa on jo ehditty tulkita, että Suomen linja suhteessa Natoon olisi muuttunut. Tulkinta on väärä.

Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikan toimintaympäristössä perinteistä sotilaallista uhkaa todennäköisempiä uhkia ovat muun muassa sähkö- ja tietoverkkojen sekä energiaturvallisuu- den haavoittuvuus. Talouden voimatasapainojen muutoksilla, ilmastonmuutoksella sekä ruoka-, vesi- ja energiakysymyksillä on suuri vaikutus globaalin turvallisuuden kehitykselle. Kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä ja Suomen tavoitteita kestävän kehityksen vahvistamiseksi olisi selonteossa ollut syytä linjata yksityiskohtaisemmin.

Kestävän kehityksen Post-2015-agendalla ovat keskeisesti ihmisoikeudet, tasa-arvo ja kestävyys sekä rauha ja turvallisuus. Keskusta korostaa kansainvälisen toimintaympäristön muokkaamista paremmin kestävää kehitystä mahdollistavaksi. Veronkierrosta johtuvaa pääomapakoa kehitysmaista on kyettävä hillitsemään, on löydettävä uusia rahoitusmalleja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja kiinnitettävä erityistä huomiota hauraiden valtioiden toimintakyvyn vahvistamiseen. Keskusta painottaa erityisesti uusiutuvan energian, ruokaturvan ja puhtaan veden merkitystä kehityspolitiikkamme tärkeimpinä kysymyksinä.

Kokonaisturvallisuuteen kuuluu varautuminen laaja-alaisesti erilaisiin poikkeusoloihin. Poikkeusolosuhteissa korostuu huoltovarmuuden turvaaminen. Huoltovarmuutta tuleekin käsitellä selonteoissa jatkossa laajemmin. Suomen huoltovarmuus on pystyttävä varmistamaan mahdollisimman pitkälle kotimaisin voimin. Esimerkiksi oman elintarvikesektorimme kannattavuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Lisäksi kotimainen omistajuus huoltovarmuuden kannalta tärkeillä aloilla ja kriittisessä infrastruktuurissa on kyettävä varmistamaan. Kansainvälinen yhteistyö ja kahdenväliset sopimukset tukevat osaltaan huoltovarmuuden turvaamista.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä korostetaan hallituksen selontekoa vahvemmin kyberturvallisuuteen liittyviä uhkia. Yhteiskuntamme on keskeisiltä ja elintärkeiltä toiminnoiltaan riippuvainen sähkö- ja viestintäverkkojen sekä tietojärjestelmien toiminnasta. Ne ovat elinehto yritys- ja liiketoiminnalle koko maassa. Suomen on määrätietoisesti kehitettävä omaa kyberosaamistaan mukaan lukien kyberhyökkäyskyky. Kyberturvallisuuden ympärille on kehittymässä myös vahvaa tulevaisuuden vientiteollisuutta, joka on Suomelle merkittävä valtti.

Suomalaisella puolustusteollisuudella on keskeinen rooli puolustuskyvyn ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Selonteosta puuttuu eduskunnan edellyttämä puolustusteollisuutta käsittelevä osuus. Keskusta edellyttääkin, että hallitus tuo eduskunnalle linjauksen kotimaisen puolustusteollisuuden tulevaisuuden turvaamisesta.

Niukentuvien resurssien maailmassa Suomi osallistuu aktiivisesti globaalien, eurooppalaisten ja lähialueittensa turvallisuusrakenteiden vahvistamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Selonteossa korostuu erityisesti pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventäminen. Kannatamme pohjoismaista yhteistyötä, aktiivista osallistumista Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja nykymuotoista rauhankumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä puolustusliitto Naton kanssa. Huomautamme kuitenkin, ettei verkostoituneella puolustusyhteistyöllä voi koskaan korvata itsenäistä, uskottavaa puolustusta. Tätä tosiasiaa hallituksen selonteossa olisi pitänyt analysoida paljon syvemmin.

Arktisissa kysymyksissä pohjoismaisella yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa merkittäviä yhteisiä etuja. Keskusta tukee kansainvälistä yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista eri toimijoiden kesken, jotta arktisen alueen vakaa kehitys ja rauhanomainen hyödyntäminen voi jatkua. Rakentava yhteistyö Venäjän kanssa on avainroolissa.

Arvoisa puhemies! Suomi huolehtii kansainvälisestä vastuustaan osallistumalla kriisinhallintaan. Keskusta painottaa kokonaisvaltaista kriisinhallintaa, joka koostuu rauhanvälittämisestä, siviilikriisinhallinnasta, kehitysyhteistyöstä ja humanitäärisestä avusta, unohtamatta maltillisesti mitoitettua sotilaallista kriisinhallintaa. Painotamme erityisesti siviilikriisinhallinnan resurssien nostamista. Vain siten on mahdollista lähettää maailmalle 150 siviilikriisinhallinnan asiantuntijaa, kuten selonteossa linjataan.

Kriisien monimutkaistuminen ja toimintaympäristön vaativuus edellyttävät laaja-alaista koulutusta kaikille kriisinhallintatehtäviin lähteville. Keskusta pitää välttämättömänä, että kentälle lähteville tarjotaan riittävästi esimerkiksi ympäristökoulutusta ja lastensuojeluun liittyviä valmiuksia.

Konfliktialueilla on kiinnitettävä erityistä huomiota naisten aseman vahvistamiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Sodan jälkeen naiset ovat usein perheen ainoat elättäjät yksinhuoltajina, ja heillä on suuri vastuu maidensa jälleenrakentamisessa. Suomen rooliin kriisinhallintatoimijana sopii luontevalla tavalla naisten tukeminen heidän työssään maidensa jälleenrakentajina ja päättäjinä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Suomi rakentaa turvallisempaa maailmaa osallistumalla aktiivisesti monenkeskiseen yhteistyöhön, pureutumalla köyhyyden perussyihin, kehittämällä kansainvälistä oikeutta sekä edistämällä ihmisoikeuksia, oikeusvaltiokehitystä ja demokratiaa. Pidämme yllä hyviä suhteita naapureihin ja seuraamme valppaasti toimintaympäristömme muutoksia. Viisaasti hoidettu ulkopolitiikka on turvallisuutemme tae jatkossakin.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan talousnäkymät — ja samalla Suomen — ovat sangen harmaat useita vuosia eteenpäin. Siksi hallitusneuvotteluissa ja selonteon valmistelussa painotimme sitä, että Suomen ei pidä sitoutua ennakkoon puolustusmenojen kasvattamiseen lähivuosina. Vasemmistoliiton mielestä armeijan menoja tulee aikanaan rauhassa ja maltilla arvioida talouden näkymien ja yhteiskunnan muiden tarpeiden pohjalta.

Menneitä ovat onneksi ne viime porvarihallituksen ajat, jolloin asemenot saivat superindeksillä automaattisen korotuksen joka vuosi samalla, kun eläkeläiset joutuvat tyytymään leikattuun indeksiin. (Ben Zyskowicz: Hyvä rinnastus!)

Suomeen ei kohdistu sodan uhkaa. Valtioiden välisen sodan uhka on väistynyt Euroopasta, ja myös Venäjä on taloudellisesti sitoutunut Eurooppaan. Pohjoismaiden välillä sota on ajatuksena mahdoton. Vanhanaikainen ajattelu rajojen vartioinnin ja suojelun merkityksestä on väistymässä muualta kuin perussuomalaisten ja muun äärioikeiston kaivamista talvisodan aikaisista poteroista. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Nykyaikaisessa ajattelussa rajojen ylittävää vuorovaikutusta tulee edesauttaa eikä suinkaan estää. Toimiva kansainvälinen yhteistyö rajojen yli vahvistaa turvallisuuttamme. Itärajan takaa ei ole vyörymässä Suomeen punatähtisiä armeijoita eikä myöskään pelättyjä kymmentuhantisia susilaumoja.

Sotilaallisten uhkien sijaan Suomen on kiinnitettävä huomio niihin oikeisiin uhkiin, jotka todellisessa elämässä uhkaavat ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Niukkana aikana ei ole järkeä satsata aseisiin, jos ihmisiä uhkaavat koko ajan ja kasvavasti työttömyys ja köyhyys ja peruspalvelujen saatavuuden huononeminen. (Jussi Halla-Aho: Ja äärioikeisto!) Epävarmuus tulevaisuudesta on suuri, ei vähi- ten ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien vuoksi. Näihin uhkiin ei voi vastata aseiden ja armeijoiden avulla.

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että Puolustusvoimat itse esittää itselleen menolisäystä. Niin tekisi mikä tahansa hallinnonala, jos siltä itseltään kysytään. Myös puolustusvaliokunta perusteli voimakkaasti lisärahan tarvetta — omasta näkökulmastaan. Eduskunnan on kuitenkin katsottava yhteiskuntaa kokonaisuutena, puolustuksen kapean sektoriedun sijaan. Totta kai Puolustusvoimien huoli otetaan huomioon mutta ei sellaisenaan sokeasti ja ilman harkintaa vaan suhteessa yhteiskunnan muihin tarpeisiin.

Vasemmisto katsoo, että järkevä kokonaisharkinta on viisasta säilyttää jatkossakin. Ulkoasiainvaliokunta saattoi yksimielisesti jättää päätökset näistä asioista seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Jotkut kaikkein puolustushenkisimmät edustajat pelottelevat sillä, että Suomen puolustuksen perusratkaisu on uhattuna. Myös armeijan on kuitenkin muututtava maailman mukana kuten koko yhteiskunnan. Ei voi olla niin, että ympäristöstä viis armeija pysyy aina ja ikuisesti samana. Massa-armeijat kuuluivat tiettyyn historian ajanjaksoon, ja ehkä Suomessakin on jo aika katsoa eteenpäin. Selonteko antaa mahdollisuuden hengähdystaukoon, ja voidaan miettiä tulevaa. En ymmärrä, miksi Suomi pitäisi kiinni massa-armeijasta viimeisenä Euroopassa aina ja tästä ikuisuuteen.

Mielestäni on selvää, että tulevaisuudessa on harkittava asevelvollisuuden järjestämistä dynaamisemmin, edullisemmin ja nykyistä kevyempänä. Risto Siilasmaan raportissa vuonna 2010 ehdotettiin osalle ikäluokasta lyhyempää, neljän kuukauden palvelusta. (Jussi Niinistö: Ei pidä paikkaansa!) Tämä asia on nyt rauhassa selvitettävä, eikä selonteossa ole sille estettä. Lyhyempi palvelus toisi vuodessa 57 miljoonaa euroa säästöä, ja sillä olisi merkittävät dynaamiset vaikutukset työurien pidentämisen ja verotulojen kasvun kautta.

Vaikutusta voimistaisi myös siviilipalveluksen vastaava lyhentäminen. Kohtuullinen siviilipalveluksen pituus olisi sama kuin lyhin asepalvelus eli viisi ja puoli kuukautta. Tulevaisuudessa neljän kuukauden asepalvelusta vastaisi neljän kuukauden sivari. Siviilipalvelus ei saa olla rangaistus vakaumuksesta. Tästä syystä sen lyhentämistä kohti keskimääräistä asepalvelusaikaa tukee myös tänään julkaistu puolustusministeriön raportti.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus ei voi kestävästi perustua kansainvälisen oikeuden kieltämiin laittomiin aseisiin. Rypäleaseet ovat epäinhimillisiä ja kohdistuvat siviileihin. Rypäleaseet kieltävään Oslon sopimukseen on liityttävä ennemmin tai myöhemmin. Nyt jo 112 maata on sopimuksessa mukana. Olisin kaivannut Suomelta edistyksellisempää ja kaukonäköisempää kantaa tässä asiassa.

Suomen kansainvälisen osallistumisen on säilyttävä vahvana. Yhteisen globaalin turvallisuuden vahvistaminen tukee Suomen turvallisuutta paljon enemmän kuin kuvitteellisen suursodan odottaminen täällä kotona.

Sotilaallisessa kriisinhallinnassa Afganistanin kokemuksista tulee ottaa oppia. Suomen sotilaiden oikea paikka ei ole Naton sotakoneiston osana.

Suomen vahvuus on siviilitoimijoissa. Kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan keinoin voidaan ehkäistä kriisejä ennakolta, tukea rauhanvälitystä, neuvotteluja ja diplomatiaa ja vahvistaa oikeusvaltiota. Näiden asioiden painottaminen on Suomen edun mukaista.

Pohjoismaisella yhteistyöllä voidaan saada taloudellisia säästöjä kriisinhallinnassa ja myös materiaalihankinnoissa. Näitä mahdollisuuksia tulee hyödyntää.

Nato-jäsenyydestä selonteko toteaa selvin sanoin saman kuin hallitusohjelma: tämän hallituksen aikana ei Nato-jäsenyyttä haeta. (Markus Mustajärven välihuuto — Puhemies koputtaa) Kaikenlaisista höpinöistä huolimatta sotilasliittoon ei liitytä mitenkään salaa hiipimällä vaan liittymällä, ja tämä hallitus ei liity Natoon, eikä liittymistä hallitusohjelman mukaan edes valmistella.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on selontekoon tyytyväinen.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet uudet tekijät muuttavat nyt maailmanjärjestystä. Maailmantalouden painopiste on siirtynyt nouseviin talouksiin Aasian ja Brics-maiden johdolla. Kansainvälisen järjestyksen määrääjiksi ovat YK:n rinnalle nousseet taloudellisesti vahvojen maiden yhteenliittymät, kuten G20-ryhmä.

Tutkimuslaitos Sipri kertoi vuodelta 2012 hyviä uutisia: maailman sotilasmenot laskivat ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998. Sotilasmenoja karsittiin erityisesti Yhdysvalloissa, Länsi- ja Keski-Euroopan maissa sekä Australiassa ja Japanissa. Yhdysvaltojen osuus maailman sotilasmenoista laski alle 40 prosentin ensimmäistä kertaa sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Sen sijaan Venäjä ja Kiina kasvattivat armeijoidensa menoja. Venäjällä kasvu oli Siprin mukaan 16 prosenttia ja Kiinassa 8 prosenttia. Myös Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa varustelumenot ovat reaalisesti kasvaneet.

Arvoisa puhemies! Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa mistään ilmansuunnasta. Kaikissa naapurimaissamme, Venäjällä, Virossa, Ruotsissa ja Norjassa, on kuitenkin menossa puolustusreformeja ja puolustuksen uudelleenajattelua, joka vaikuttaa myös meihin. Venäjä uusii asejärjestelmiään, Viro on Naton jäsen, Ruotsi on antanut solidaarisuusjulistuksen, ja Norja lisää toimintaansa pohjoisilla alueilla. Suomelle on tärkeää, että kehitys omassa lähiympäristössämme on ennustettavissa. Venäjän osallistuminen Itämeren maiden yhteistyöhön ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin on tärkeää myös meidän turvallisuuspolitiikkamme kannalta.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein elementti on vakauden ja ennustettavuuden ylläpitäminen maailmassa sekä kriisien ennaltaehkäisy. Pienen maan etu on aina konfliktien estäminen. Heikot signaalit, ihmisoikeusloukkaukset ja suuret kehityserot voivat ennustaa konfliktien syntyä. Kun konflikteja tapahtuu, YK:n ja sen turvallisuusneuvoston on oltava toimintakykyisiä.

Maailmanyhteisö näyttää nyt voimattomalta kahden suuren kriisin, Syyrian sisällissodan ja Pohjois-Korean ydinaseuhittelun, edessä. Näin ei saisi olla. Pohjois-Korean tilanne muistuttaa, miten tärkeää ydinaseiden kontrollointi ja ydinaseriisunta maailmassa on. Suomi voisi olla nykyistä aloitteellisempi myös kansainvälisen aseriisunnan saralla.

Uusi YK:n kansainvälinen asekauppasopimus, joka kieltää aseviennin ihmisoikeuksia polkeviin maihin, on uusi edistysaskel kansainvälisessä sopimusjärjestelmässä ja vähentää asekaupan nykyisiä ongelmia.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin jäsenyys on ollut Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta. Olemme suhtautuneet myönteisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittiseenkin yhteistyöhön Euroopan unionissa. Yhteishankinnat, harjoitukset, pooling ja sharing voisivat olla osa tätä eurooppalaista yhteistyötä.

Suomi on myös osallistunut EU:n taistelujoukkoihin, mutta, kuten tiedetään, poliittista syistä näitä ei ole maailman kriisialueilla käytetty. On kuitenkin tärkeää ylläpitää valmiutta toimia EU-maiden kanssa yhteisesti kriisitilanteissa.

Vihreät pitävät tärkeänä myös pohjoismaisen yhteistyön lisäämistä. Osallistumalla Islannin ilmavalvontaan liittyvään harjoitukseen kartutamme yhteistyökokemustamme todellisissa olosuhteissa. Erityisesti Ruotsin kanssa voisimme myös lisätä koulutuksellista yhteistyötä, pooling ja sharing -käytäntöjä sekä ilma- ja meriyhteistyötä.

Puhemies! Perinteisten turvallisuusuhkien rinnalla on nykyään otettava huomioon luonnonmullistukset ja ympäristökriisit, jotka voivat johtaa nopeisiin evakuointitarpeisiin, pakolaisuuteen ja maiden välisten jännitteiden lisääntymiseen. Näihin uhkiin varautuminen on myös osa modernia maanpuolustusta.

Suomi vaikuttaa kansainvälisen turvallisuuden lisääntymiseen muun muassa kehitysyhteistyön, humanitäärisen avun, rauhanturvatoiminnan, siviilikriisinhallinnan ja rauhanprosessien tukemisen kautta. Vihreät ovat huolissaan kehitysyhteistyömäärärahojemme jäämisestä kauas luvatusta 0,7 prosentin tasosta. Myös osallistumisemme YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on viime vuosina ollut vähäistä.

Vaikka turvaneuvostokampanjamme ei ehkä näihin kaatunut, olisi tärkeää jatkossa pitää huolta siitä, että kehitysyhteistyö ja rauhanturvatoiminta ovat edelleen Suomi-kuvamme vahvuuksia. Meidän on myös huolehdittava jatkossa rauhanturvaveteraaniemme fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Tätä varten tarvitaan kriisinhallintaveteraaniohjelma.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä kriisiaikojen huoltovarmuutta Suomessa pitäisi parantaa. Öljyriippuvuutemme ja riippuvuutemme keskitetyistä energiantuotantoyksiköistä, kuten ydinvoimaloista, tekee meidät kriisiolosuhteissa hyvin haavoittuviksi. Olemme sähköriippuvaisia, ja yhteiskuntaa voidaan uhata nyt myös erilaisilla kyberuhilla. Uudessa turvallisuusajattelussa nämä asiat on otettava paremmin huomioon.

Ärade talman! De stora stormarna under vintern visade att vi har ett behov att förbättra medborgarnas möjligheter att hantera svåra situationer; när strömmen är avstängd, värmen inte fungerar, vatten saknas, telenätet och internet är ur funktion. Då man saknar radio och vägen är oframkomlig på grund av nedfallna träd som förhindrar en från att kunna söka hjälp uppstår en krissituation ur den vanliga människans synvinkel. Det behövs överlevnadsfärdigheter och ett backup-system. För dessa situationer är det oerhört viktigt att sprida information i förväg. Befolkningen behöver veta hur man ska bete sig och få möjlighet att öva på dylika krissituationer.

Arvoisa puhemies! Asejärjestelmien kehittyessä ja puolustuksen muuttuessa yhä teknisemmäksi puolustusmenoja on vaikea pitää hallinnassa. Myös uudet puolustuksen haarat, kuten kyberturvallisuus, vaativat entistä enemmän huomiota.

Aiempien selontekojen yhteydessä puolustukselle on luvattu lisämäärärahoja, joita on sitten jouduttu leikkaamaan. Puolustusvoimat on säästöohjelmansa kanssa ollut lujilla. Vaikeinta on ollut paikkakunnilla, joissa Puolustusvoimien työpaikkoja on vähennetty. Puolustusvoimien on edelleen vihreiden mielestä oltava luotettava työnantaja. Henkilökunnan työllisyyden takaamiseen on muutoksenkin keskellä kiinnitettävä riittävästi huomiota.

Tämä selonteko ei lupaa tiettyä määrärahakehitystä puolustukseen vuoden 2015 jälkeiselle ajalle. Puolustuksessakin joudutaan määrärahakehityksessä elämään näin ollen samoja epävarmoja aikoja kuin muussa valtiontaloudessa. Ulkoasiainvaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä puolustusjärjestelmän toimivuuden varmistamista.

Arvoisa puhemies! Selonteko ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö antavat hyvän sisällöllisen pohjan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Lähivuosina olemme myös viisaampia sen suhteen, millaista lisäarvoa pohjoismainen yhteistyö, eurooppalainen yhteistyö ja kansainvälinen kriisinhallinta Suomelle tarjoavat. Globaalin turvallisuuden perusta myös Suomen osalta on siinä, että meillä on kriisin sattuessa kyky antaa ja vastaanottaa apua.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Våren 2013 kommer att gå till historien som våren då den nordiska säkerhets- och försvarspolitiken blev en prioriterad fråga på den politiska agendan. Riktningen mot ett närmare nordiskt samarbete har pågått länge och tagit sig uttryck i bland annat Stoltenbergrapporten samt Nordefco.

En politisk vilja att fördjupa samarbetet har förstärkts under den senaste tiden, av flera olika orsaker. Den globala ekonomiska recessionen som även svept över Europa har påverkat resurserna för försvaret i de flesta länder. Samtidigt stiger kostnaderna för modern militär utrustning, vilket för små länder innebär att gemensamma anskaffningar och gemensamma övningar blir mer lockande.

Den ekonomiska krisen har betytt att tyngdpunkten i EU har lagts på de akuta ekonomiska problemen och mindre tid har funnits för den gemensamma utrikespolitiken. Det har i sin tur inneburit att regionerna inom EU har förtätat sina strukturer, vilket vi också kan märka här i Norden.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aina korostanut yhteistyön Pohjoismaille tuomaa pohjoismaista hyötyä. On luonnollista, että Suomi ja Ruotsi — kaksi Naton ulkopuolella olevaa naapurimaata EU:n pohjoisosassa — tekevät yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Yhteisten tehtävien lisäksi siviilikriisinhallinnassa ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa sekä rauhanturvatehtävissä on syytä koordinoida ja syventää toimia mahdollisten luonnonkatastrofien, öljyonnettomuuksien, ydinvoimalaonnettomuuksien tai sellaisten tilanteiden varalle, jolloin yhteiskunta lamaantuu energianhuollon pitkäaikaisten ongelmien vuoksi.

Kannatamme myös lämpimästi laajempaa pohjoismaista kehitysyhteistyön koordinointia ja yhteisiä toimia siviiliyhteiskunnan turvallisuuden vahvistamiseksi, kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi ja kyberturvallisuuden vahvistamiseksi.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa on luonnollinen valinta niin Suomelle kuin Ruotsillekin tämänhetkisessä tilanteessa. Haluamme samanaikaisesti kuitenkin huomauttaa, että yhteistyön syventäminen, johon kuuluisi työn- ja tehtävänjako kriisitilanteissa, edellyttää maidemme välistä valtiosopimusta. Aika on mielestämme kypsä neuvottelujen aloittamiselle tässä asiassa.

Talman! Militär alliansfrihet är fortfarande en grundbult i Finlandssäkerhetspolitiska doktrin. Men som en del av EU och Norden är det uppenbart var våra närmaste säkerhets- och försvarspolitiska kompanjoner finns. Vi vill också peka på den förändring som sker i Europa i och med att Nato och USA aviserat en avtagande militär närvaro i Europa. Av EU:s 27 medlemsländer är 21 Nato-medlemmar och det förklarar delvis varför de här EU-länderna inte har bråttom med att fördjupa det försvars- och säkerhetspolitiska samarbetet inom EU.

Samtidigt som vi stöder strävanden att utveckla EU:s säkerhets- och utrikespolitik, välkomnar vi en öppen diskussion om vad ett Natomedlemskap skulle innebära för Finland. Svenska riksdagsgruppen anser att det är naturligt att Sverige och Finland håller varandra informerade om de resonemang som förs beträffande en eventuell anslutning till Nato. Svenska riksdagsgruppen anser att det naturliga skulle vara att länderna samtidigt skulle anhålla om medlemskap, ifall ett fullt medlemskap i Nato bedöms ge den bästa garantin för stabilitet och säkerhet i våra länder.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä vaalia, kehittää ja rakentaa edelleen ystävällisiä suhteita Venäjään. Meidän on vaikea ymmärtää syytä Venäjän ajankohtaisiin, laajoihin panostuksiin armeijaan. Huolestuttavia merkkejä Venäjän demokratiakehityksen pysähtymisestä on myös nähtävillä. Vastustamme voimakkaasti Venäjän viranomaisten toimintaa Kaliningradissa viime viikolla, jolloin Pohjoismaiden ministerineuvoston tiedotustoimistoon tehtiin ratsia.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on huolestunut siitä, että kansalaisaktiivisuus ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet Venäjällä vaikeutuvat. Pidämme koko alueemme kannalta tärkeänä monipuolisen yhteiskunnallisen keskustelun ja vuoropuhelun käymistä sekä omissa maissamme että myös maidemme välillä.

Talman! Svenska riksdagsgruppen stöder aktiviteter inom den nordliga dimensionen, samarbete för att rädda Östersjöns miljö och för att öka tryggheten vid befintliga och uttjänta kärnkraftsreaktorer. Vi vill fördjupa samarbetet för att förbättra sjösäkerheten och därmed förebygga olyckor på Östersjön, där transporterna av bland annat olja uppgår till närmare 300 miljoner ton varje år. För det neutrala och demilitariserade Åland, som geografiskt ligger mitt i Östersjön, är dessa aspekter också av största betydelse.

Med gränsöverskridande samarbete kan vi också förstärka livskvaliteten inom hela regionen. Vi tror också att erfarenheterna av miljösamarbetet i Östersjöregionen kan utnyttjas för att främja hållbara strukturer i den arktiska regionen. Möjligheterna att stärka det ekonomiska utbytet och samarbetet inom utbildning, forskning och innovationer mellan våra länder bör utnyttjas fullt ut.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi korostaa kaikessa turvallisuus- ja ulkopolitiikassa demokraattisten pelisääntöjen, taloudellisen läpinäkyvyyden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä. Erityisesti on painotettava heikossa asemassa olevien naisten ja lasten tilannetta. Näitä arvoja, joita pidämme parhaina takeina yhteiskunnalle, jossa ihmiset ovat onnellisia ja voivat hyvin, Suomen tulee pitää esillä omassa toiminnassaan mutta myös muiden kansojen kanssa käytävässä vuoropuhelussa.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen ställer sig bakom utrikesutskottets betänkande. Vi anser att utskottet lagt fokus på de relevanta frågorna i vår säkerhetspolitiska omvärld. Vi är också glada över att betänkandet är enhälligt, vilket förstärker dess politiska tyngd.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallisen koskemattomuuden suojeleminen on niin tänään kuin huomenna perusarvo. Kansallisesta kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen edellyttää laajapohjaista yhteistyötä ja mahdollisimman sovittelevaa yksituumaisuutta. Ulkoasiainvaliokunta alleviivaa selonteon käsittelystä, siis toimintatapojen ja ratkaisujen tiekartan teosta, muun muassa: "Valiokunta pitää välttämättömänä arvioida avoimesti selontekojen mahdollisuutta nykymuodossaan toimia tosiasiallisesti yli hallituskausien ohjaavana menettelynä."

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee ajatusta, että turvallisuusratkaisujen kehittäminen ja ylläpito eivät voi perustua poliittiseen nelivuotissykliin tai vielä ponnahtelevampaan aikatauluun. Samanaikaisesti kun on varauduttava yhä muutosherkempään lähi- ja globaalitilannekuvaan, on varautumisen oltava askeleen edellä uhkakuvia. Kokonaisturvallisuusajattelu ja -toiminta, varautuminen, varustaminen ja kouluttaminen tarvitsevat elinkaariajattelumallia.

Valiokunta mietinnössään kiinnittää viisaasti huomiota myös selontekoprosessin parlamentaariseen kattavuuteen. Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeää. Onnistuneessa selontekoprosessissa koko prosessin ajan hamasta alusta saakka otettakoon kaikki eduskuntaryhmät huomioon ja mukaan työhön.

Paheksuttava toimintatavan puute, kehittämisen tarve, on myös se, ettei ulkoasiainvaliokunnassa ole kaikilla eduskuntapuolueilla mahdollisuus olla tekemässä maamme turvallisuus- ja ulkopolitiikan kannalta keskeisintä päätöksentekoa ja kuulemassa alan huippuasiantuntijoita. Jokaisella eduskunnassa edustettuna olevalla puolueella, kuten suuressa valiokunnassa, tulisi olla paikka ulkoasianvaliokunnan pöydän ympärillä. Ulkopolitiikan hoitoon tulee sitouttaa koko kansakunnan demokraattisissa vaaleissa valitut edusryhmät.

Arvoisa puhemies! Kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa, toimintaympäristössämme on tapahtunut muutosta: kansallista turvallisuuttamme ei sinänsä uhkaa välittömästi mikään, mutta huomioon otettavia asioita on paljon, muun muassa globaaliin vuorovaikutukseen ja liikkuvuuteen, vaurastumiseen ja tiedonkulun tehokkuuteen sekä erilaiseen teknisiin riippuvuuksiin samoin kun informaatioon ja logistiikkaan liittyen. Varautumisessa ei voi jättää huomioimatta perinteisempiä uhkakuvia. Kuten jo lähetekeskustelussa kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä alleviivasi, on erityisen tärkeää huolehtia laaja-alaisesti politiikkalohkojen kansallinen laadukas hoito: näin vaikutetaan turvallisuuteen.

Varmasti kautta aikain, niin kuin nytkin, kansainväliseen politiikan tasapainoon vaikuttavat elementit, jotka eivät tarjoa perinteisesti suoraa turvallisuusuhkaa: rahatalouden epävakaus, mutta erityisesti juuri tällä erää vahvasti murroksessa oleva energiatalous, sanalla sanoen liuskekaasu. Yhdysvaltojen energiaomavaraisuuden ja vientikyvyn vahvistuminen ei voi olla näkymättä globaalissa tasapainossa ja vuorovaikutusilmastossa. Kuten ulkoasianvaliokunta korostaa, EU:n energiapolitiikassa ei ole saavutettu Lissabonin sopimuksen yhteisiä tavoitteita. Globaalissa energiatalouden muutoksessa EU:n yhtenäisyys energiatalouden osalta olisi erityisen arvostettavaa ja tavoiteltavaa.

Suomen Nato-kumppanuudesta olisi hyvä saada ajanmukainen selvitys koko eduskunnalle, tarkka kuvaus siitä, mitä Nato-kumppanuus käytännössä tällä hetkellä on. Tämä selvitys ei saa eikä sen tarvitse olla avaus Nato-jäsenyyden suuntaan, mutta oikean ja riittävän tiedon antaminen tasapainottaa keskustelua. Mietinnössään valiokunta kannustaa jatkuvaan keskusteluun.

EU:n turvallisuusyhteistyön mahdollisuuksia tulee myös tarkastella, olemmehan viime aikoina puhuneet EU-talouksista vähän toisessa näkökulmassa. Turvallisuusrakenteiden perusasioista puhuttaessa on hyvä huomioida, että EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat viime vuosina olleet karkeasti noin 200 miljardin euron luokkaa vuodessa. Se on noin 18 prosenttia koko maailman puolustusmenoista. Resurssi on valtava: lähes kaksi miljoonaa sotilasta, tuhansia tankkeja ja taistelukoneita. Miten tämä näkyy sotilaallisissa tai siviilikriisinhallinnan operaatioissa? Samaan aikaan, kun pohdimme pohjoismaisen yhteistyön tarpeita, on tarpeen herättää EU:n tasolla keskustelua panos—tuotos-tehokkuudesta ja varautumisesta: löytyisikö Euroopassa yhteistä kuljetuskyvyn, ilmatankkauksen, viestintä- ja johtamisjärjestelmien kehittämiskykyä?

Vaikka emme päätä turvallisuusrakenteista tai varautumisesta EU-tasolla, tämäntyyppinen koko Eurooppaa tukeva toiminta on tarpeen uudelleen arvioida: mitä voidaan tehdä yhdessä, ja miten tekemistä voidaan jakaa? Voisiko Suomi toimia tässä sovittelijana niin, että EU:ssa löydettäisiin yhteisempää tapaa toimia: mahdollisesti tehostaa resurssien käyttöä ja säästää niissä ja ohjata niitä turvallisuutta konkreettisesti rakentavampaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuskeskustelua ei voi ohittaa ilman huomiota huoltovarmuuteen. Huoltovarmuudesta huolehtiminen kiitettävästi vastaa kaikkiin, arkisimpiinkin turvallisuusnotkahduksiin. Elintarvikehuollon tuontiriippuvuus on 25 prosenttia. Me voimme kansallisella politiikalla auttaa ruokamarkkinaamme säilyttämään kilpailukyvyn ja huolehtimaan huoltovarmuudesta. Niin ulkoasiainvaliokunta kuin hallintovaliokuntakin kiinnittää huomiota aikaisempaa tarkemmin alue- ja paikallishallinnon varautumiseen. Tämä on oikein, onhan osa tämän päivän turvallisuusuhkista sellaisia, jotka voivat nimenomaan lamaannuttaa sisäisen arkikykymme. Ovathan luonnonolojen mullistukset myrskyjen muodossa antaneet meille tästä esimakua.

Ja herra puhemies, jos saan jatkaa loppuun, totean vielä, että puolustusministeriön juuri julkaisemassa tutkimuksessa kansalaisten tärkeysjärjestyksessä keskeisinä puolustuskykyyn vaikuttavina tekijöinä nousivat esille taloudellisien resurssien riittävyys, panostaminen korkean teknologian asejärjestelmiin, maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja asevelvollisuusjärjestelmän säi-lyttäminen. (Puhemies koputtaa) Nämä ovat samoja tekijöitä, joista eduskunnan on huolta kannettava ja yhdessä meidän eteenpäin katsottava.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Arvon kansanedustajat! Puolustus- ja turvallisuusasioista on tosiaan käyty mielenkiintoista ja laajaa keskustelua viime aikoina, ja jotkut ovat jo ehtineet jopa todeta, että pitkään jatkunut suomalainen laaja konsensus puolustusasioissa on siirtynyt historiaan. Ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö kuitenkin mielestäni osoittaa, että Suomessa vallitsee edelleen aika laaja konsensus näissä asioissa, ja haluankin kiittää hyvästä mietinnöstä, joka on rakentava ja eteenpäin katsova.

Puolustushallinnossa eletään tällä hetkellä erittäin suurta muutoksen aikakautta, kun puolustusvoimauudistuksen toimeenpano on parhaillaan käynnissä. Tämä kyseinen selonteko vahvistaa Puolustusvoimien uuden organisaation sekä toiminnan suunnan. Selonteossa vahvistetaan näin puolustusratkaisu ja se, että se ei muutu vaan että se edelleen rakentuu samojen perusfundamenttien varaan kuin aikaisemminkin eli yleisen asevelvollisuuden, koko maan puolustamisen ja sotilasliittoon kuulumattomuuden.

Tässä keskustelussa ehdittiin jo myös tyrmätä niin sanottu massa-armeija. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että niin sanotusta massa-armeijasta luopuminen käytännössä kyllä tarkoittaisi ammattiarmeijaa ja puolustusliittoon siirtymistä, ja en ole kuullut sen suuntaisia puheenvuoroja, joten tämäkin on hyvä pitää mielessä, miksi meidän puolustusratkaisumme on tämän näköinen.

Vaikka puolustus- ja turvallisuuspolitiikka ei ehkä olekaan jokapäiväisen keskustelun aiheena, on Suomen ulkoinen turvallisuus yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden osana meille kaikille hyvin tärkeä asia. Kaksi suurta puolustuksemme kehittämiseen vaikuttavaa tekijää ovat toimintaympäristön muutos ja puolustuksen resurssit. Kansallisen puolustuksemme ylläpito on kasvavassa määrin yhteistyövaraista, ja täyteen omavaraisuuteen ei käytännössä tänä päivänä ole edes mahdollista päästä.

Selonteossa ja myös eduskunnan mietinnössä on korostettu muun muassa huoltovarmuutta, kyberturvallisuutta, puolustusteollisuutta ja yhteistyötä. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita. Puolustusvoimien suorituskyky on hyvällä tasolla, ja Puolustusvoimien kyky vastata toimintaympäristöön on mielestäni tilanne huomioon ottaen hyvä. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle linjalle ei ole ulkoisia tai sisäisiä muutospaineita, mutta siihen liittyvien käytännön ratkaisujen on elettävä myös ajassa.

Puolustuspolitiikkamme painopisteet nyt ja lähivuosina voidaan esittää seuraavasti:

Puolustusvoimauudistuksen läpivientiä jatketaan suunnitelman mukaisesti. Kevään ja kesän ajankohtaisista aiheista on todettava, että meillä on ikäviä henkilöstövähennyksiä ynnä muita edessä, ja nämä tarvittavat säädösmuutokset ovat täällä eduskunnassa käsiteltävänä. Jo tässä yhteydessä on syytä antaa kiitoksen sana Puolustusvoimien henkilöstölle. Tekemänne uudistus on esimerkillinen tapa sopeuttaa valtionhallinnon toimintaa siten, että se on ajanmukaista ja tehokasta. Samalla on todettava, että tämä uudistus on ollut monella tavalla vaikea ja haastava.

Puolustusyhteistyön syveneminen ja laajeneminen on myös ollut kevään puheenaiheita. Suomi on aktiivinen puolustusyhteistyössään: esimerkiksi Nordefcon puheenjohtajuus, Malin operaation koulutusosaston koordinaatiotehtävä ja suomalais-irlantilaisen pataljoonan johtovastuu Libanonissa. Kysymykset sekä eurooppalaisen että pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajoista ja mahdollisuuksista ovat tällä hetkellä ajankohtaisia, ja meillä on erinomainen tilaisuus mielestäni vaikuttaa keskusteluun ja sen suuntaan. Puolustuksen pitkän aikavälin haasteiden käsittely on puolustushallinnon keskeinen haaste. Nyt annettu selonteko kuvaa ympäristön ja haasteet ja hahmottaa alustavan resurssitarvearvion muodostaen näin selvän yhteisen lähtökohdan puolustuksemme kehittämiseen liittyvälle poliittiselle keskustelulle.

Eduskunnan selontekoa koskevassa mietinnössä esitettävät kannanotot ovat mielestäni rohkeita ja antavat erittäin hyvän suunnan jatko- keskustelulle. Puolustusvoimien tulevaisuuden haasteena on ennen kaikkea materiaali-investointien turvaaminen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Tähän haasteeseen on otettava kantaa jo seuraavalla hallituskaudella. Lähitulevaisuus onkin politiikantekijöiden ja puolustuksemme suunnittelijoiden tiiviin vuorovaikutuksen aikaa, onhan puolustuksen etu, jos perusasioista keskustellaan mahdollisimman laajalla foorumilla yhteistyöhakuisesti. Tästä näkökulmasta on oleellista, että varmistamme puolustuskyvyn ja puolustuksemme ennaltaehkäisykyvyn säilymisen, parannamme päättäjien tilannekuvaa ja tarjoamme poliittiselle keskustelulle riittävät perusteet ja mahdollistamme ennakoivan päätöksenteon, jotteivät puolustusjärjestelmän tehtävät ja resurssit ajaudu missään vaiheessa epätasapainoon. Siksi myös jatkaminen laajalla parlamentaarisella rintamalla on tärkeää. (Puhemies koputtaa) — Tiivistän ihan loppuun.

Koska ratkaisut ulottuvat usealle hallituskaudelle, on myös luontevaa, että keskustelua käydään niin laaja-alaisesti kuin mahdollista ja kykenemme tätä kautta saavuttamaan yhteisen kansallisen näkemyksen puolustukseemme käytettävistä voimavaroista. Puolustusratkaisun aivan kriittisenä perustana olevista materiaalihankinnoista vuoden 2015 jälkeen tulee tehdä selkeät linjaukset lähivuosina, ja tulemme tekemään omat esityksemme siitä, kuinka selonteon toimeenpano ja sen jatkotyö voidaan organisoida siten, että nämä mainitsemani parlamentaariset tavoitteet voivat toteutua.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen seurannut erittäin huolella Ruotsissa käytävää puolustuspoliittista keskustelua sen jälkeen, kun venäläiset koneet lähestyivät harjoitusmielessä Ruotsin rannikkoa. Näyttää, että siellä on tunnelma aika traumaattinen tällä hetkellä, enkä mahda mitään sille, että vertaan tilannetta 90-luvun alkuun, jolloin Ruotsi yllätti meidät EU-hakemuksellaan. Onko ministeri nyt sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että tällainen ei enää toistu? Ruotsalaiset sitä paljon vakuuttavat, mutta luotatteko siihen, että jos Ruotsi lähtee hakemaan jäsenyyttä, niin Suomea välittömästi silloin konsultoidaan?

Toinen probleemi on tietenkin se, että jos Ruotsi katsoisi, että se lähtisi hakemaan jäsenyyttä seuraavan kahden vuoden aikana, niin meillä on hallituksessa kirjaus, että ainakaan Suomi ei lähde silloin hakemaan. Kuitenkin on pidetty sopivana ja hyvänä sitä, että hakisimme yhdessä Nato-jäsenyyttä. Mitä ministeri sanoo näihin kysymyksiin?

Maria  Lohela  /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Lapintie, puheessanne käytitte tiettyä ilmaisua perussuomalaisista, ja olen hyvin pahoillani, että alennuitte siihen, koska pitkän poliittisen uranne myötä tiedätte varmasti, ettei tällaisella nimittelyllä ole mitään todellisuuspohjaa.

Ministeri Haglundilta kysyisin tästä selonteosta. Se antaa mielestäni selkeän viestin poliittisille päättäjille. Jos puolustusbudjetti jää vuoden 2015 tasolle myös jatkossa, niin edessä on luopuminen joistakin puolustuksemme peruspilareista. Tasokorotus jää ratkaistavaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Tämä on mielestäni valitettavaa vastuun pakoilua — edustaja Lapintien puheista voi päätellä, että mitä ilmeisimmin vasemmistojohtoista — ja lisäksi tilanne vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkän tähtäimen valmistelua ja toimintaa. Tällä menolla toimintojen supistamista tullaan jatkamaan entisestään. Aiemmin rahoitusta on linjattu pidemmälle ja laajemmin, tuleville hallituskausille. Ministeri Haglund, (Puhemies koputtaa) eikö tämä ole omiaan jatkamaan epävarmuuden tilaa?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapset kärsivät konflikteista tälläkin hetkellä yli 30 maassa. Lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ei juuri puhuta, vaikka peräti 80 prosenttia uhreista on lapsia. Esimerkiksi Sierra Leonessa yli 80 prosenttia hengissä selvinneistä seksuaalisen väkivallan uhreista oli alle 18-vuotiaita tyttöjä, ja viidesosa Haitin tytöistä raiskattiin aseellisten väkivaltaisuuksien aikana 2004—2005. Seksuaalista väkivaltaa ei vain käytetä sodankäynnin välineenä, syyt juontavat paljon laajempiin ongelmiin: lasten ja naisten oikeuksien toteutumiseen, yhteisöjen ja valtioiden hajoamiseen, köyhyyteen, pakolaisuuteen.

Arvoisa ministeri, miten Suomi varmistaa lastensuojelun konflikteissa, ja miten varmistetaan suomalaisten kriisinhallintatoimiin lähtijöiden koulutus ja erityisosaaminen lastensuojelussa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastaan nyt näihin Puolustusvoimien määrärahoja koskeviin väitteisiin, mitä täällä on ollut ilmassa.

Minusta on selvää, että kun kerran enää emme elä maailmassa, jossa Puolustusvoimien määrärahojen nostoautomaatti on itsestäänselvyys, niin totta kai silloin valmistelu tehdään siltä pohjalta, että taivas ei ole enää rajana eikä voi hankkia kaikkea, mitä päähän pälkähtää. Varmasti monet meistäkin muistavat taisteluhelikopterikeskustelut ja muut Puolustusvoimien täysin epärealistiset haaveet ja sen, että jotkut edustajatkin olivat niitä tukemassa — tämä aika on nyt ohi. Sen takia minun mielestäni on hyvä, että me tunnustamme, että todelliset uhat eivät ole sotilaallisia. Ne ovat sosiaalisia, koskevat työttömyyttä, ympäristökatastrofeja, pakolaisuutta, ja niihin ei vastata asein eikä asemäärärahoja lisäämällä. Siitä olen tyytyväinen, että tämä arvio on tehty, mutta ihmettelen, miksi joku vielä haikailee puolustusmäärärahojen automaattisen noston perään. (Puhemies koputtaa) Mehän totesimme yksimielisesti, että näin ei enää tehdä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monia suomalaisia askarruttaa Venäjän kehitys, ja siinä on monta erilaista elementtiä. Edustaja Gestrin kuvasi hyvin kansalaisjärjestöjen vaikeaa tilannetta nyt Venäjällä. Monet ovat huolissaan ympäristökriiseistä, ympäristöuhista, sekä Itämeren saastumisesta että ydinturvallisuudesta. Samaan aikaan Venäjä tarjoaa meille aivan mahtavan potentiaalin kaupankäyntiin ja yhteistyöhön, ja olisi tärkeä sitoa Venäjä entistä vahvemmin sekä pohjoismaisen yhteistyön piiriin että Euroopan unionin yhteistyöhön erilaisin tavoin. Olisin tästä kysynyt ministerin tilannekuvaa. Monet näkevät Venäjän yksinomaan uhkana, mutta juuri nämä positiiviset mahdollisuudet sitoa Venäjä enemmän yhteistyörakenteisiin olisivat Suomelle tärkeä tie. Miten hallitus näitä valmistelee, ja mitä uutta on ajateltu hallituksen piirissä Suomen Venäjä-yhteistyön kehittämisestä?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Globalt sker en förändring av energimarknaden just nu då skiffergasen är på väg in storskaligt på energimarknaden, och det här kan också innebära svårigheter för den ryska gas- och oljeexporten.

Globaalit energiamarkkinat muuttuvat, kun liuskekaasu valtaa markkinoita, ja tällä voi olla suuria vaikutuksia Venäjän öljy- ja kaasuviennille ja sitä kautta Venäjän talouteen, ja kuten tiedämme, niin talous ja yhteiskunnan vakaus kulkevat käsi kädessä. Voiko tällä muutoksella olla merkitystä meidän turvallisuusympäristöllemme ja koko Euroopan turvallisuusympäristölle, ja mitä tässä tilanteessa voisimme tehdä?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua ja ryhmäpuhekierrosta kuuntelin, ei voi kuin tiivistää siihen, että suuri toive ja alleviivaus, joka ehkä selonteosta sekä mietinnöstä puuttuu, liittyy tähän, että kun Suomi ulkopolitiikkaansa tekee, mentäisiin inhimilliset ja ihmisoikeusasiat, naisten ja lasten asema, sanan- ja uskonnonvapaus edellä silloin, kun mennään asioita hoitamaan.

Mutta toinen näkökulma, jonka haluan nostaa esiin, liittyy kyberturvallisuuteen, joka korostui mietinnössä, ja hyvä niin. Kun tämä on kuitenkin kohtuullisen uusi asia, niin näen, että tässä olisi nyt erityisesti mahdollisuuksia yhteistyöhön, koska vanhaa traditiota ja pitkiä perinteitä eri mailla ei ole, ja muun muassa Stoltenbergin raportissa tämä yhteistyön esittäminen oli varsin positiivinen asia. Mitä hallitus on laajemman kyberturvallisuuteen liittyvän yhteistyön eteen tehnyt?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten muun muassa edustaja Soinin eilisiin puheisiin liittoutumattomuudesta ja sen tulkinnasta olen pidemmän aikaa yrittänyt saada selville, mikä on edustaja Soinin oma kanta suhteessa sotilasliitto Natoon. Helmikuussa 2007 te sanoitte Aamulehdelle, että "jos minulle pystytään perustelemaan, että on Suomen etu mennä sotilasliittoon, niin olen valmis muuttamaan kantaani." (Ben Zyskowicz: Ettekö te ole?)

Sitten syyskuussa 2007 puoluehallituksessa teitä lainataan, että Soinin Nato-kanta on pysynyt kielteisenä: "Suomea ollaan viemässä askel askeleelta kohti Natoa kansalaisten sitä tiedostamatta."

Mutta vuonna 2008 huhtikuussa Uuden Suomen nettihaastattelussa, jonka otsikko on "Soini onkin Nato-mies", te sanotte toista: "Soini on valmis viemään Suomen turvatakuiden vuoksi Naton jäseneksi. ’Norjan-mallin mukaan’, linjaa hän. Soini korostaa, että hänen Nato-kantansa on henkilökohtainen. Puolueella on eri kanta."

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin mukavaa, että äärivasemmistosta tulee tällaisia kysymyksiä, mutta minulle jopa tämä edustaja Lapintien hyökkäys oli yllätys. Pääministeri Katainen, te olette kyllä lähtenyt... Kyllä teillä on porukka, ei muuta voi sanoa.

Arvoisa puhemies! Minä en nyt lähde tähän Mustajärven referointiin sen enemmälti mukaan. Olen vain ilmoittanut, että jos Suomen edun mukaista on, niin aina teen Suomen edun mukaan. Tällä hetkellä Suomen edun mukaista on pysyä sotilasliittojen ulkopuolella, ja kannatan sitä. Tästä on kysymys.

Mitä sitten tulee vielä asemäärärahoihin ja muihin, niin valiokunta yksimielisesti edellytti, että reservin kertausharjoitusten vähentämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset puolustuskykyyn on huomioitava. Samoin maastovuorokausien, reservin kertausharjoitusten, Ilmavoimien lentotuntien ja Merivoimien (Puhemies koputtaa) alusvuorokausien palauttaminen riittävälle tasolle tulee olla seuraavan hallituskauden tärkeä tavoite. Tähän siis myös vasemmistoliitto on sitoutunut.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin paljon minä en viisastunut tuosta edustaja Soinin vastauksesta. Kannattaa muistaa, että te olette todella painavalla paikalla, ja senkin vuoksi sitä kysyin, mutta kysyn tämän vähän toisella tapaa sitten: jos on niin, että me emme ole enää liittoutumaton maa, niin tässähän ei ole kyse mistään yhtäkkiä tapahtuneesta ratkaisusta ja muutoksesta, vaan pitkästä prosessista, joka on tapahtunut hitaasti hivuttamalla ja pala palalta. No, onko nyt sitten niin, kun te olette hyväksyneet tämän selonteon — ja myöskin vasemmisto yksimielisesti — että tämä prosessi on sitten pysäytetty nytten? Onko uskottavaa, että se prosessi, jota on määrätietoisesti vuosien ajan ajettu, on nyt pysäytetty? Ja jos ei ole, niin mitä te aiotte tehdä sen eteen, että Suomea ei viedä Naton jäseneksi?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos lyhyesti nyt Natosta, kun se tässä pinnalle nousi: se kai on kaikille ihan tunnettua ja itsestään selvää, että Kokoomus haikailee Naton kainaloon ja jäseneksi, Ruotsalainen kansanpuolue haikailee Naton kainaloon ja jäseneksi, ja Perussuomalaisista en ole ihan varma, mutta aina välillä tuntuu siltä, että se sillekin kyllä erittäin hyvin sopisi. Mutta niin kauan kuin ei tällaista ratkaisua ole tehty, tämmöistä lähentymistä ei tapahdu. Se on toinen asia, että Suomi on Nato-kumppanimaa, mutta niin ovat myös Venäjä ja Ruotsi, ja niin kauan kuin emme ole jäseniä, meillä on itsellämme mahdollisuus valita, mihin toimintoihin osallistumme ja mihin me emme osallistu. Eli tämä on harvinaisen selvää, ja tämä hallitus ei Nato-jäsenyyttä valmistele eikä Nato-jäsenyyttä hae. Mielestäni pitäisi olla itsestään selvää kaikille muillekin, että sinne ei missään tapauksessa hivuttamalla viedä, vaan kyllä se on kansallinen selkeä ratkaisu, ja tällä hetkellä ratkaisu on selkeän kielteinen.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Soinilta minäkin olisin halunnut tätä samaa asiaa tiedustella. Ei tämä ole mikään hyökkäys, mutta kun on keskeisen valiokunnan puheenjohtaja, on varmasti aivan asiallista kysyä teidän näkemyksenne: mikä se tänä päivänä, tässä hetkessä, juuri nyt on?

On syntynyt aika mielenkiintoinen keskustelu siitä, että tuo valiokunnan kanta olisi jollakin tavalla mennyt pidemmälle kuin mikä Suomen linja on. Kyllähän asiantuntijat ovat aiemminkin arvioineet erilaisia asioita, ei se Suomen linjaa siitä mihinkään muuta.

Keskustan linja on vankkumaton. Se on se, että emme kuulu sotilasliittoon ja tulevaisuudessa puolustukselle pitää taata sellaiset resurssit, että yleinen asevelvollisuus voidaan Suomessa säilyttää.

Mutta voiko mennä, edustaja Soini, aina niin, että haistelee kansan enemmistön mielipidettä ja sen mukaan toimii, vai täytyisikö puolueitten ja vahvojen puolueitten linjat olla tässä ajassa ilman, että haistellaan, mikä on kansan tuuli? Keskustan kohdalla näin on asianlaita.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on erinomaisen hyvä, että sekä vanhat puolueet että vähän uudempiin vaatteisiin verhotut vanhat aatteet kysyvät tätä asiaa perussuomalaisilta, kysyvät aivan oikeasti ja oikealta taholta.

Täällä meidän yhteisessä muotoilussa lukee: "vaikka sotilaallisen liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei ole tosiasiassa käytännössä enää mahdollista", ja siinä alussa lukee "asiantuntija-arviot". Se tarkoittaa sitä, että Suomi on sotilasliittoihin kuulumaton maa, niin pitää olla, mutta siinä merkityksessä, mukana Afganistanissa, Kforissa, EU:n taistelujoukoissa ja EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, olemme sotilasliittoihin kuulumaton maa, mutta emme siinä merkityksessä puolueeton maa, mitä olimme kylmän sodan aikana.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatketaan vielä tästä äärimmäisen tärkeästä asiasta. Täällä on hallitusohjelmaa, yllättävästi, useampaan kertaan lainattu virheellisesti.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Nato-jäsenyyden hakemisen valmistelu on aivan eri asia kuin Nato-jäsenyyden valmistelu, ja me valmistelemme koko ajan Nato-jäsenyyttä ja lähennymme Natoa. Viime vuonna oli kaksi hyvin merkittävää ohjushankintapäätöstä: toisella hankittiin Hornetiin ilmasta maahan -iskukyky, toisella hankittiin tykistöohjuksia, joiden kantama on 300 kilometriä ja jotka voivat kantaa mukanaan ydinaseita. Ja kolmantena vielä osallistuminen Nato-maan, Islannin, ilmavalvontaoperaatioon, vaikkakin rajoitetusti, mutta se on historiallinen päätös. Tämä osoittaa koko ajan, että lähennymme Natoa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En nyt jaksa oikein innostua tästä kremnologiasta, tai miksi sitä kutsuisi, vaikka kieliä mielelläni tykkään lukea ja niitä opiskella, mutta siitä huolimatta minun mielestä tosiasiatkin pitää tunnustaa. Se, mitä kirjoitettiin tähän yksimieliseen ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, on faktojen tunnustamista, ja mielestäni pään pensaaseen laittamisesta ei hyödy kyllä ainakaan kukaan tavallinen suomalainen.

Kun todetaan, että nykymaailma on läpeensä verkostoitunut ja keskinäisriippuvainen, niin sehän on ihan faktaa. Pienet maat hankkivat aseita ja koulutusta ulkoa, riippuvuutta syntyy talouden ja yritysten globalisoituessa, se koskee energiahuoltoa, teollisuutta, raaka-aineita, komponentteja. Jossain kuvitteellisessa impivaaralaisessa maailmassa voisi olla toisin, mutta todellisuudessa ei. Yhteiset normit eivät ole sama asia kuin sotilasliiton jäsenyys, ja nämä yhteiset normit ovat niitä, jotka tekevät mahdolliseksi myös kriisinhallinnan, ja siinä painottaisin erityisesti siviilikriisinhallintaa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikea uskoa, että ulkoasiainvaliokunnan mietintö on ollut yksimielinen, mutta niin se papereiden mukaan on ollut. (Timo Soini: Siltä minustakin tuntuu!)

Toivoisin, että puhuttaisiin enemmän siitä, mitä tässä selonteossa on, eikä siitä, mitä siinä ei ole. Siinä ei ole Natoon liittymisestä montaakaan myönteistä sanaa. Muutoin on hyvä, että lausunnot puolustusvaliokunnasta sekä mietintö ulkoasiainvaliokunnasta on tehty vakaasti ja harkiten ja yksituumaisesti. Se kertoo siitä, että meillä on kuitenkin yhteinen näkemys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Se, mikä meitä puolustusvaliokunnassakin harmitti, oli se, että Venäjän osuus jäi luvattoman vähäiseksi ja ennen kaikkea Venäjän arktisesta alueesta ei juurikaan selonteossa ole mainintaa. Se on kuitenkin tulevaisuudessa hyvin merkittävä taloudellinenkin näkökulma, joka tulisi ottaa huomioon.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan hyvin laajasta mietinnöstä nostaisin esille yhden asian, joka mielestäni on tulevaisuudessa hyvin tärkeä, strategisesti ja muutenkin, nimittäin arktisen alueen.

Arktisella alueella nitoutuvat yhteen niin talous-, logistiikka-, turvallisuus- kuin ympäristöasiatkin, ja ne ovat minun mielestäni toisistaan erottamattomia asioita. Arktisen alueen merkitys on voimakkaasti kasvussa lähivuosina ja -vuosikymmeninä. Naapurimme ovat sen jo tiedostaneet, Suomen pitäisi mennä kiireesti perässä. Minun mielestäni on helppo yhtyä valiokunnan päätelmiin siitä, että pohjoismaisen yhteistyön lisääminen arktisella alueella on ensiarvoisen tärkeää. Yhteishankkeiden kautta voitaisiin luoda todellista synergiaetua kaikille edellä mainituille sektoreille. Kannatan lämpimästi valiokunnan ehdotusta kartoittaa Pohjoismaiden yhteistyön intressit ja pyrkiä niiden kirjaamiseen yhteiseen toimintastrategiaan. Tämä ei ole pois kahdenvälisestä toiminnasta alueitten logistiikan ja turvallisuuden sektorilla.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän mietinnön ihan vihoviimeinen virke on: "Puolustusvoimille taataan edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä myös 2020-luvulla". Jos sen kiteytän, se on vihoviimeinen virke, joka sitten jatkuu, totta kai, että "päätökset tekee hallitus ja eduskunta". Tämä on kuitenkin tämän paperin niitä kaikkein tärkeimpiä yhteisiä kannanottoja. Tähän on tultu sen vuoksi, että tällä vaalikaudella leikataan Puolustusvoimien määrärahoja se kymmenkunta prosenttia tietyillä seurauksilla, ja siitä syntyy tarve kysyä, onko tämä järjestelmä toimiva vuoden 2015 jälkeen. Se ei ole, ellei rahoitustasoa kyetä kohottamaan vaikka puolustushallinnon esittämällä tavalla, johon myös tämä paperi viittaa. Minä kysynkin, herra puolustusministeri: oletteko te valmis asettamaan ihan tämän käsittelyn jälkeen parlamentaarispohjaisen valmisteluporukan hahmottelemaan Suomen puolustuksen tulevaisuuden suuntaviivoja erilaisten rahoitusvaihtoehtojen pohjalta ja valossa?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana puolustuspolitiikan käsitteistä osin Mustajärven, Lapintien ja Puumalankin puheenvuoroihin liittyen.

Ensinnäkin puolueettomuus. Sen menetimme, kun liityimme Euroopan unioniin. Me olemme siis poliittisesti liittoutunut. Olemme myös olleet mukana EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroissa. Silti olemme sotilasliittoon kuulumaton maa, joka kyllä harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa ja käy kriisinhallintasotaa Afganistanissa.

Maailma on muuttunut sitten kylmän sodan. Se on muuttunut kaikkine keskinäisriippuvuuksineen monimutkaisemmaksi, niin kuin edustaja Soini kertoi. Perinteistä puolueettomuutta tai täydellistä liittoutumattomuutta ei ehkä enää ole. Tämä on käsitykseni mukaan kyllä kirjattu ulkoasiainvaliokunnan mietintöön koko lailla todellisuutta vastaavalla tavalla, jos kohta kaikelle kansainväliselle verkottumiselle ei kannata liian suurta painoarvoa antaa. Meillä ei ole varaa toiveajatteluun, ja mitään turvatakuita Suomella ei ole.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Haaviston esille tuoma Venäjän tarkastelun strateginen vähyys kyllä vaivaa, ja nimenomaan nämä arktiset ja pohjoiset mahdollisuudet pitäisi käydä laajemmin läpi. Toisaalta myöskin on erikoista, että oikeastaan lähiympäristöä käsittelemme Naton kautta, kun kuitenkin nimenomaan meidän Suomen lähiympäristön vakauden lisääminen ja yhteistyön lisääminen on kansallinen etu. Tämä on yksi puute.

Toinen minusta on kyllä se, että tämän talouskriisin ja finanssikriisin sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset vakavat järistykset eivät ole siinä arvossa arvioinnissa kuin ehkä nyt pitäisi Suomen näkökulmasta olla.

Kolmas tekijä on se, joka on minusta heikentynyt puolustusministeriövetoisen selonteon valmistelussa, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden muodostama kokonaisuus. Nimittäin tältä osin kyllä nämä uudet uhat ja erityisesti esimerkiksi sisäministeriön vastuun väheneminen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnankin (Puhemies koputtaa) työssä ovat silmillepistäviä.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman muotoilua Natosta on lainattu tässä useamman kerran jo, ja se on hyvinkin selkeä: Suomi ei tällä vaalikaudella valmistele Nato-jäsenyyttä. Mutta keskustelussa ja myöskin edustaja Lapintien puheenvuoroissa unohtuu johdonmukaisesti eräs toinen lause, joka sisältyy tähän samaan ohjelmaan, nimittäin että Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Aikaisemmissa selonteoissa on jopa todettu, että on jatkossakin olemassa vahvoja perusteita hakea Suomen Nato-jäsenyyttä. Ei tarvitse haikailla minkään perässä, kunhan vain lukee kirjoitettua tekstiä.

Nämä lauseet ja myöskin nyt käsittelyssä olevan selonteon lause eivät pelkästään mahdollista vaan suorastaan yllyttävät jatkuvaan keskusteluun Suomen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, ja tulisi mielestäni tavoitteeksi ottaa se ratkaisu, joka parhaiten turvaa Suomen kansalliset intressit, lisää turvallisuutta ja muodostaa jatkumoa jo solmituille yhteistyökuvioille.

Finland är ingen drivved när det gäller att fatta sina egna beslut. Vi ska alltid fatta våra egna beslut utgående från egna utgångspunkter. Det här gjorde vi klart också för arméchefen Makarov för ett år sedan, och det ska vi göra också i fortsättningen. Samtidigt kan vi också fråga oss varför de nordiska vännerna Danmark, Island och Norge har fattat tycke för Nato och varför också Albanien har gjort det, vilket berättar ganska mycket i ett nötskal om hur (Puhemies koputtaa) Europa, Nato och Albanien har förändrats.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin kaksi kolmasosaa suomalaisista arvioi, että emme selviä yksin mahdollisessa sodassa. Ruotsissa vastaavasti on arvioitu, että heidän tehtäväkohtainen puolustusjärjestelmänsä kestää noin viikon ja sitä puolustetaan lähialueilla muun muassa Suomessa ja Itämerellä. Suomen ja Ruotsin turvallisuusratkaisut ovat näin kytköksissä toisiinsa.

Me samoin kuin Ruotsi teemme Naton kanssa paljon yhteistyötä. Suomen kumppanuusohjelman tavoitteena on, että pyrimme käyttämään Naton harjoitukset täysimääräisesti hyväksemme. Suomen puolustuksen suorituskyvyn ylläpitämiseksi olisi tärkeää, että pääsisimme osallistumaan myös aluepuolustuksen harjoituksiin Naton rauhankumppanina. Kysynkin puolustusministeriltä: onko tähän mahdollisuuksia?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaankin pankkikriisi ja siitä seuraavat valtioitten rahapulat takaajina ja se, että sitten tavalliset ihmiset joutuvat tästä kärsimään, ovat yksi suuri haaste erityisesti nyt tällä hetkellä Euroopassa, ja tähän asiaan ei tässä ole kiinnitetty huomiota. Ei ainoastaan Venäjä ole se, jossa ihmiset osoittavat mieltään, vaan kyllä myös Euroopan merkittävien valtioitten kaduilla.

Mutta sitten toinen asia on tosiaankin tämä Venäjä. Valtiovarainvaliokunta pari vuotta sitten edellytti, että eduskuntaan tuodaan Venäjä-selonteko. Nyt kun on kuunnellut tätä keskustelua, niin Venäjän ympärillä pyörii paljon asioita, mutta tällaista informaatiopakettia ja hallituksen kantoja näihin eri sektoreihin ei ole. Esimerkiksi ulkomaalaisia on Venäjällä kaikista eniten Euroopan maista, 12 miljoonaa — 130 miljoonaa omia, 12 miljoonaa ulkomaalaisia — rajaa Kiinan kanssa (Puhemies koputtaa) 7 500 kilometriä, joten Suomessa on paljon väärinkäsityksiä Venäjästä. Miksi tässä Venäjä on näin vähälle jätetty?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edustaja Skinnari sanoi, kyllä tässä mietinnössä on kiinnitetty huomiota myöskin siihen, että rauhattomuutta on myös EU-maiden sisällä, valiokunnan mietinnön sivulla 33, siinä yläosassa vasemmalla puolella.

Mutta ministeriltä kysyisin siitä, kun tässä mietinnössä on useammasta osa-alueesta annettu aika voimakastakin kritiikkiä hallituksen selontekoa kohtaan. Esimerkiksi huoltovarmuudesta olisimme halunneet, että sitä käsitellään perusteellisemmin. Olisimme myös toivoneet sitä, että kv-verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden suhdetta pohdittaisiin enemmän. Mutta samoin sitten toivoimme sitä, että kehitettäisiin tätä selontekomietintöä, ja vähän oikeastaan kyselimme sitä, onko tämä selontekomietintö paras tapa tämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun käymiseen. Tähän olisin toivonut ministeriltä vastausta, onko hallituksessa pohdittu sitä, miten jatkossa toimittaisiin. Toimittaisiinko esimerkiksi niin kuin keskusta on esittänyt, että olisi tämmöinen vuosittainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu eduskunnassa?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä viitattiin tähän mietintöön, niin tosiaan täältä löytyy yksi virke: "Valiokunta korostaa, että talouskriisin vaikutus jäsenvaltioiden yhteiskunnalliseen vakauteen on otettava vakavasti." (Kari Rajamäki: Mitenköhän se pitäisi ottaa?)

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän edustaja Salolaisen tärkeään kysymykseen Ruotsin mahdollisesta Nato-hakemuksesta: Olemme kyllä painottaneet tapaamisissa ruotsalaisten ministereiden kanssa, että tämä on semmoinen asia, mistä toivomme, että jos Ruotsissa mieli muuttuu, niin meille kerrottaisiin etukäteen, ja tämä on tietenkin meille kaikille tärkeätä. Ruotsissa on tosiaan hyvin kiinnostava keskustelu, jota on syytä seurata tarkkaan.

Mitä tulee edustaja Lohelan kysymykseen näistä perusfundamenteista, niin tosiaan tilanne on arvioltani se, että jos ja kun tätä raha-asiaa ei hoideta kuntoon, niin kyllä meidän on pakko keskustella näistä fundamenteista. Mutta toivon itse, että raha-asia saadaan kuntoon, ja mielestäni tämä eduskunnan mietintö on siltä osin rohkaiseva.

Mitä tulee lastensuojelun tilanteeseen, niin tilanne on se, että mitä paremmin voimme osallistua kriisinhallintaoperaatioihin, sitä paremmin tietenkin voimme sitä kautta tukea tätä. Mutta tästä huolimatta on kiistatta niin, että nämä asiat ovat vaikeita.

Sitten tästä Puolustusvoimien resurssitarpeesta halusin vain alleviivata, että nämä meidän resurssitarpeet, jotka on kerrottu selonteossa, eivät kyllä perustu mihinkään haaveisiin, vaan ne perustuvat ihan selkeisiin laskelmiin ja suunnitelmiin ja ne ovat kyllä avattavissa kaikille, jos ne kiinnostavat, ja jos tämmöinen tarve on, niin puolustushallintoon voi kääntyä, ja nämä on myös avattu kaikille hallituspuolueiden puheenjohtajille ja niin edelleen.

Mitä tulee Venäjä-keskusteluun, niin tietenkin pannaan merkille tämä aika laajakin keskustelu tässä siitä, että toivottaisiin enemmän Venäjästä.

Mitä tulee tähän selontekoon kokonaisuutena, niin pyytäisiin huomioimaan sitä, että on myös alleviivattu sitä, että haluttaisiin tiiviimpää, lyhyempää selontekoa, ja on valitettu sitä, että se on niin tolkuttoman pitkä monen mielestä. Mutta nyt samalla on monesta asiasta toivottu lisää, ja tämä johtaakin edustaja Kiviniemen hyvään kysymykseen siitä, onko tämä se oikea formaatti. Omalta osaltani ja myös puolustushallinnon näkökulmasta on kyllä mielestäni ihan tärkeätä tulevaisuudessa tarkastella, onko tämä se paras muoto, ja ei takerruta väkisin johonkin vanhaan muotoon. Tässä tavassa lähestyä tätä asiaa on hyviä puolia, mutta varmasti on myös muita tapoja. Ainakin itse suhtaudun tähän asiaan näin.

Mitä tulee esimerkiksi huoltovarmuuteen, niin totta on, että siitä ei ole kovin paljon, mutta samalla huoltovarmuudesta tehdään erillinen vuosittainen raportti.

Mitä tulee sitten Venäjä-asioihin vielä, niin muistuttaisin siitä, että hallitushan on ainakin perustanut yhteisen Venäjä-asioiden ministeriryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida tätä Venäjä-politiikkaa. (Jouko Skinnari: Missä se näkyy?) — Missä se näkyy, edustaja Skinnari kysyy. No, tämä voidaan siellä huomioida, että tämmöinen toive on eduskunnalla, että voisimme sieltäkin tuoda eri ajatuksia tänne, ja se pannaan merkille. Olen itsekin tämän ryhmän jäsen. Tämä on aika uusi ryhmä, tämä on vasta päässyt vauhtiin. (Jouko Skinnari: Vasta kaksi vuotta ollut! — Kari Rajamäki: Kaksi vuotta sitten hallitusohjelmassa!) — Tämä huomataan.

No, sitten edustaja Gestrin kysyi tästä liuskekaasusta. Uskoisin, että jos toteutuvat nämä suunnitelmat ja se suuremmassa laajuudessa tänne Eurooppaan tulee, niin kyllä se varmasti vaikuttaa ainakin Venäjän taloudelliseen tilanteeseen ja sitä kautta voi muun muassa vaikuttaa Venäjän kykyyn kehittää yhteiskuntaansa. Jos se sitten vaikuttaa hyvin kielteisesti, niin sillä sitten on varmasti jonkin tyyppistä vaikutusta.

Kyberyhteistyöstä kysyttiin, ja tosiaan kyllä tämä meidän kyberstrategia, joka valmistui alkuvuonna, lähtee siitä, että kyberiä tehdään paljon yhteistyössä eikä vain kotimaisin voimin. Meillä on pohjoismaista yhteistyötä, EU-yhteistyötä ja myös Nato-yhteistyötä kyberasioista, ja etenkin kahdenvälistä yhteistyötä, ja tähän se kyllä perustuu.

Sitten edustaja Kääriäinen kysymykseen. Minä ehkä tässä minun alkupuheenvuorossani olin vähän epäselvä nähtävästi tältä osin. Vastaus teidän kysymykseenne on siis kyllä. Lähtökohtana on nyt, että kun tämä selontekoprosessi on valmis, niin me jollain formaatilla — se tarkka formaatti ei ole vielä valmis — lähdemme nyt jatkotyöhön parlamentaarisella pohjalla, toivon mukaan puolustushallintovetoisesti niin, että voimme paneutua juuri näihin resurssiasioihin ja muihin niin, että meillä on mahdollisimman yhtenäinen tilannekuva sitten, kun tullaan seuraaviin vaaleihin. Tämmöinen kuvio on suunnitteilla.

Sitten olisi huomauttanut edustaja Rajamäelle vain siitä, että tämä selontekoprosessi ei ole puolustushallintovetoinen vaan se on valtioneuvoston kanslia -vetoinen ja ulkoministeriö on kyllä sitten enemmänkin etupenkillä kuin puolustusministeriö, joka mielestäni on kyllä enemmän ollut monessa mielessä takapenkillä. (Kari Rajamäki: Sisäministeriön roolia minä tässä ihmettelen!) — No, sisäministeriön rooli ei kyllä ollut etupenkillä, siinä olette ihan oikeassa, mutta tämäkin huomioidaan.

Sitten edustaja Suutarille vielä niistä Nato-harjoituksista: tosiaan Naton harjoitustoiminta Euroopassa tulee laajentumaan varmaan Isafin alasajon myötä ja tämän Connected Forces Initiativen myötä, ja meidät on periaatteessa pyydetty siihen tai kaikki kumppanit ovat periaatteessa siihen tervetulleita mukaan, ja katsotaan, missä laidassa Suomi osallistuu, varmaan vähän aktiivisemmin kuin aikaisemmin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kriisinhallintatehtävät ovat koko ajan vakavampia. Puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta yksimielisesti esittävät maahan tehtävää kriisinhallintaveteraaniohjelmaa. Pitää olla niin, että jos meillä on varaa lähettää nuoria naisia ja nuoria miehiämme entistä vaativampiin kriisinhallintatehtäviin, niin meillä pitää olla myös varaa kantaa heistä vastuu vakavimpienkin uutisten tullessa, myös heidän läheisistään, perheistään. Kysyisin oikeastaan puolustusministeri Haglundilta, jonka tiedän olevan tämän asian suhteen myönteinen ja myötämielinen: näettekö niin, että vielä tällä hallituskaudella saatte rattaat pyörimään niin, että tämä valiokuntien ja toivottavasti eduskunnankin yksimielinen tahto tulee etenemään ja Suomeen saadaan oma kriisinhallintaveteraaniohjelma?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon kriisinhallintaveteraaniosioon haluan vain lisätä äskeiseen hyvään puheenvuoroon, että myös psykososiaalisia palveluja tulee olla — silloin, kun ei ole tullut niitä pahimpia uutisia — myös tiukoilla alueilla olleille ja niiden palvelujen tulisi olla saman tien eikä jonkun ohjelman jälkeen tarjolla.

Haluan vielä mennä tähän yksimieliseen lausuntoon, jossa kuitenkin "Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustusintressiensä pohjalta", ja ainakin meillä SDP:llä on hyvät yhteydet myös naapurimaa Ruotsin puolueeseen, jossa on uudet puoluekokousohjelmat hyväksytty ilman uusia kiireellisiä arviotarpeita, ja toivottavasti on myös RKP:llä ja kokoomuksella, joilla oli täällä hoppu, että yksimielinen kanta olisi jotenkin myöhästymässä jostain naapurimaan ratkaisuista.

Pidän myös tärkeänä sitä, koska keskinäisriippuvuuteen vastataan kansainvälisellä yhteistyöllä, että meillä on jatkossakin käytettävissä Natonkin uudistuessa ne parhaat sieltä, mitä saamme, eli nykyisen yhteistyön hyödyt tiedonsaannin osalta (Puhemies koputtaa) sekä vaikuttaminen operaatiokokousten kautta. Kaiken kaikkiaan tässä valtiollinen koskemattomuus (Puhe-mies koputtaa) on pinnalla, mutta toivon myös kansalaisten turvallisuuden edistämistä tällä laajemmalla turvallisuusulottuvuudella.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on sivuttu tärkeitä asioita, kuten köyhyys, tasa-arvo, ihmisoikeus, sananvapaus ja huoltovarmuus ruuan ja energian osalta, mutta sitten täällä on myös tulevaisuutta ajatellen tulevaisuuden kehitystavoitteet: yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittyvä joulukuussa 2013 järjestettävä Eurooppa-neuvoston huippukokous. Olisin kysynyt, miten hallitus keskustelee, kuinka syvällisesti, koska tiedämme, että Euroopassa puhutaan avoimesti mahdollisesta liittovaltiosta, mutta Suomessa ei olla tässä eduskunnassa puhuttu sanallakaan tästä, eli sitten vasta puhutaan, kun me olemme jo siinä liittovaltiossa. Eli kysyn, minkälaisen kannanoton Suomen hallitus ottaa tässä asiassa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me ulkoasiainvaliokunnassa edellytimme, että valtioneuvosto tosiaan ryhtyy toimenpiteisiin, jotta seuraavan vaalikauden alussa eduskunnalla ja sitä myöten myös tulevalla hallituksella on käytössään selvitys puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja myös niihin vastaamisesta eli niistä resursseista, jotta se puolustusjärjestelmän toimivuus voidaan taata vuoden 2015 jälkeisellä kaudella.

Hyvä, että puolustusministeri totesi, että tällainen valmistelutyö parlamentaarisesti aloitetaan välittömästi, koska aiemmin hallitus on viitannut kintaalla eduskunnan vaatimuksille esimerkiksi puolustusteollisuuden tulevaisuusselvityksestä. Nyt EU:ssa ollaan luomassa yhteisiä puolustusmarkkinoita, ja täytyy kysyä, miten meidän siinä prosessissa nyt käy.

Kysyn myös — olisin kysynyt pääministeriltä, jos hän olisi ollut paikalla, mutta kun ei ole — Haglundilta: lupaatteko, että tänä vuonna päivitettävä päätös valtioneuvostolta huoltovarmuuden tavoitteista sisältää myös osion, jossa määritellään maanpuolustusta tukevan tuotannon keskeiset alueet?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien resurssitoiveet ja todellisuudessa käytettävissä olevien verovarojen riittävyys on ollut koko tämän selontekoprosessin ajan yksi kuumimmista kysymyksistä, ja keskustelussahan on hyvin tullut ilmi, että tämä oli asia, jossa myös valiokunnassa oli hyvin erilaisia arvioita. Oma näkemykseni on, että tästä epätasapainosta resurssien ja puolustuskyvyn välillä ei tulla selviämään ilman, että uudelleen arvioimme nykyistä yleistä asevelvollisuusjärjestelmäämme. Olisin kysynyt puolustusministeriltä: tuleeko tällainen uudelleenarviointi olla osana tätä valmistautumista vuoteen 2015 ja uusiin resurssipäätöksiin?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! I 2009 års betänkande över den säkerhetspolitiska redogörelsen hade Åland ett eget kapitel, och det handlade om hur Åland bidrar till stabiliteten och säkerheten i Östersjöområdet. Det skulle klarläggas hur Ålands särställning ska beaktas i olika icke-militära krissituationer och det skulle utredas hur gränsbevakningen ordnas med tanke på militära krissituationer. Dessa klara skrivningar är borta i år men nu talas i alla fall i både redogörelsen och utskottsbetänkandet om att en utredning ska göras, och jag vill fråga försvarsministern: Kan vi räkna med att arbetet nu blir av och att det både omfattar hur Åland kan bidra till Finlands militära säkerhet och svarar på frågan om vad som händer på Åland när gränsbevakningen i övriga delar av landet kommer under militärt kommando?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri, totesitte ensimmäisessä vastauksessanne, että luotatte siihen, että Ruotsi informoi Suomea, jos se hakee Nato-jäsenyyttä. Ette kuitenkaan vastannut siihen kysymykseeni, mitä Suomi silloin tekee, jos Ruotsi päättää näin tehdä, ja pidättekö tärkeänä sitä, että haemme sitten yhdessä Nato-jäsenyyttä Ruotsin kanssa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän edustaja Salolaisen unohtuneeseen vastaukseen. Itse en varmasti päätä sitä, mitä me siinä tilanteessa teemme, mutta kyllä me olemme silloin tilanteessa, missä pitää käydä aika laaja ja perustavanluonteinen keskustelu meidän maassamme ja etenkin meidän päättäjien kesken, jos Ruotsi yhtäkkiä hakisi, mutta toivotaan nyt, että näin ei käy.

Till ledamot Nauclér vill jag svara att vi kommer definitivt att göra den här utredningen vad gäller speciellt myndighetshandräckning på Åland. Vad sedan gäller utredandet av vad Ålands roll är i Finlands försvar och säkerhetspolitiska läge överlag, så ingår det inte i den uppdragsgivning som vi nu ska göra. Men det skulle, precis som ni säger, vara viktigt att göra också det här framöver.

Edustaja Heinoselle toteaisin sen, että olen aika aktiivisesti viime aikoina toiminut näiden kriha-veteraaniasioiden parantamisen eteen, ja tässä on paljon uusia asioita vireillä. Palaan niihin ihan lähiaikoina, mutta pidän tätä edustaja Heinosen ajatusta hyvänä.

Sitten edustaja Mäkipäälle toteaisin sen, että onneksi ainakaan se keskustelu, mikä on nyt joulukuussa EU:n huipparissa, ei kyllä ole mikään liittovaltiokeskustelu, vaan sen fokuksena on tämä puolustusyhteistyö, eikä se minun nähdäkseni kyllä maailmaa mullista, ei myöskään puolustuksen osalta, vaikka se on tärkeä keskustelu, mutta se on enemmän keskustelun avaus minun nähdäkseni.

Puolustusmarkkinoista: puolustusmarkkinoiden toimivuus on semmoinen asia, mikä on erittäin hyvä tuoda siihen huoltovarmuusarvioon, joka tulee myöhemmin tänä vuonna.

Sitten lopuksi edustaja Sinnemäelle: en usko, että Suomessa on poliittista tahtotilaa lähteä muuttamaan meidän asevelvollisuusjärjestelmää. Varmasti on niitäkin toimijoita ja päättäjiä, jotka näin haluaisivat, mutta jos katsoo tätä suht laajaa konsensusta eduskunnassa ja kansan keskuudessa, niin en usko, että näin tulee tapahtumaan.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnassa kiinnitimme huomiota kyberturvallisuuteen, ja lähinnä sitten kansalaisten näkökulmasta mietimme tätä asiaa. Sen pitää olla kansalaisten näkökulmasta aina turvallinen myös kyberturvallisuusympäristössä häiriötilanteiden aikana. Mietimme, miten kansalaisia saataisiin oppimaan ja huomioimaan tämä kyberturvallisuus, ja siinä ajattelimme, että koulutus ja ohjeistus olisivat varmoja, hyviä keinoja.

Mutta olisin ministeriltä kysynyt: onko tähän kansalaisten kyberturvallisuuteen kiinnitetty huomiota ja mietitty, minkälaisia uhkia se saattaa aiheuttaa ihan tavallisille tietokoneen käyttäjille, jos koneisiin murtaudutaan ja viedään salasanoja ynnä muuta, henkilötietoja, luottokorttitietoja? Lähinnä mietimme, että (Puhemies koputtaa) kansalaiset ovat hyvin haavoittuvia ja varmasti tarvitaan sitä uutta informaatiota, kyberturvallisuuden parantamisessa nimenomaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mustajärven puheenvuoron johdosta: Kyllä minä ihmettelen, jos tässä salissa on yksikään edustaja, joka vastustaa Nato-jäsenyyttä, jos se on Suomen etujen mukaista. Jokainen puolue tietysti itse määrittelee arvionsa siitä, mikä on Suomen etujen mukaista.

Sitten toiseksi ihmettelen näitä vasemmiston nuoria, jotka tuolla kaduilla heiluttelevat Nato-kylttejä mielenosoituksissaan. Samaan aikaan esimerkiksi Pohjois-Korea vankileireineen on tämän hetken kauhistuttavin diktatuuri maailmassa, ja tämä kommunistinen kummitusvaltio uhkaa koko maailmaa ydinsodalla, mutta en ole nähnyt näitä maailmanparantajia missään kadulla heiluttelemassa kylttejä Pohjois-Korean kommunistidiktatuuria vastaan, sen sijaan Amerikan Yhdysvaltoja vastaan joka käänteessä. Arhinmäkikin täällä vaati, edustaja Arhinmäki, jo kauan sitten USA:ta pois Afganistanista. Pitäisikö USA:n muuten nyt mennä Syyriaan, jossa ihmisiä tapetaan jopa kemiallisilla aseilla, jotta edustaja Lapintie voi sitten moittia sitä, että USA on siellä?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vauhti tässä Nato-sidonnaisuuksien kasvattamisessa ja verkottumisessa on kyllä hirmuinen. Puolustusvaliokunnassa kuultavana ollut Suomen sotilasedustaja EU:ssa ja Natossa vastasi kahteen kysymykseen varsin mielenkiintoisella tavalla. Ensimmäiseen, miten pitkällä Suomi on Nato-yhteensopivuuden ja yhteisten suorituskykyjen kehittämisessä, hän vastasi, että Suomi on selvästi edellä monesta Naton varsinaisesta jäsenmaasta. Toiseen kysymykseen, miten pitkä aika tarvitaan siihen, kun mahdolliseen Suomen jäsenyyshakemukseen saadaan vastaus ja päätös, hän vastasi, että jos hakemus jätetään tänään, on päätös jäsenyydestä tehty jo eilen. Tässä oikeastaan kiteytetysti se, mitä ovat ne kirjaukset hallitusohjelmassa siitä, että tämä hallitus ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Se prosessi on varsin lyhyt. Sen sijaan (Puhemies koputtaa) Nato-jäsenyyttä valmistellaan hartiavoimin.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän edustaja Zyskowiczin tuttuun tapaan provosoivaan tyyliin: Kyllä minun mielestäni nyt on päivänselvää — en nyt ole ihan varma kaikista, mutta ainakin itsestäni ja vasemmistoliiton joka ikisestä kansanedustajasta olen satavarma — että tapahtuu ihmisoikeuksien sortoa missä päin maailmaa tahansa tai minkä tahansa ismin tai aatteen alla, niin se on tuomittava ja jyrkästi. Sitä ei kukaan voi hyväksyä, ja minusta se on aivan itsestään selvää. Siitä sitten en voi sanoa yhtään mitään, missä mielenosoituksissa edustaja Zyskowicz liikkuu. Se on sitten hänen oma asiansa.

Sinänsä tästä koko keskustelusta: Kyllä minua vähän häiritsee se, että puhumme koko Suomen turvallisuudesta ja tässä nyt puhutaan vain puolustuspolitiikasta. Maailmanlaajuisesti meidän turvallisuutemme aivan varmasti riippuu siitä, kuinka paljon kehitysyhteistyömäärärahoja me käytämme, kuinka paljon siviilikriisinhallintaan me satsaamme ja kuinka paljon rauhantyötä ja diplomatiaa me teemme. Se jää nyt tässä keskustelussa ihan tämän puolustusvouhotuksen alle.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten kanta puolustusmäärärahoihin on täysin selvä, ne on esitetty ja äänestetty tässä salissa. Mutta perussuomalaisten tapa toimia on myös se, että jos yhdessä tehdään joku mietintö ja se on yksimielinen, niin sitten sen linjauksia puolustetaan. Ei voi olla niin, että istutaan kahdella tuolilla. Me olisimme halunneet enemmän rahaa puolustusmenoihin. Se on täällä esitetty asianmukaisessa kohdassa, mutta kun me teemme yhteistyötä, niin silloin sanan täytyy pitää, ei ole mitään muuta tapaa.

Kun tullaan tähän sosiaaliseen asiaan, mihin edustaja Skinnari otti kantaa, Euroopan sisäiseen ja sosiaaliseen hajoamiseen, niin edustaja Puumalalta, jonka olisi hyvä olla paikalla, kun hän kysyi minun määritelmääni liittoutumattomuudesta, kysyn, mitä keskustan jäsenet Strasbourgissa silloin tekivät, kun Kreikka tuli euroon ja Kreikan Emu-jäsenyydestä päätettiin. Edustajat Mikko Pesälä, Samuli Pohjamo, Paavo Väyrynen ja Kyösti Virrankoski äänestivät Kreikan sisään rahaliittoon.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rauhan aikoina parhaalla tavalla edistämme rauhaa ja vakautta maailmassa osallistumalla kriisinhallintaan, ja sitä Suomi tekee sekä sotilaallisen kriisinhallinnan että siviilikriisinhallinnan puolella. Siviilikriisinhallinnasta pari huomiota, joita tässä keskustelussa ei vielä ole niin vahvasti painotettu.

Ensimmäinen on se, että kun Suomi lähettää ihmisiä tuonne maailmalle erilaisiin tehtäviin, niin nämä ihmiset saattavat törmätä toisiinsa näissä kohteissa ja huomata, että ahaa, täällä oli tämmöinenkin ihminen, jaaha, tänne on poliisikin tullut ja näin poispäin. Meillä nämä ihmiset eivät ole kovin hyvin verkottuneita, ja meiltä puuttuu se kokemusten jakaminen sotilailta siviileille, siviileiltä sotilaille, kansalaisjärjestöihmisiltä virallisille edustajille, jota tarvittaisiin välttämättä, kun näitä kokemuksia on.

Toinen on se, että meidän pitäisi saada siviilikriisinhallintaa eri sektoreille enemmän. Meidän pitäisi saada ympäristön-, lastensuojeluun, kuten täällä mainittiin, erilaisiin terveydenhuoltotehtäviin. Siviilikriisinhallinnan alue on hyvin laaja, ja ihmisiä pitäisi kouluttaa näihin muihinkin eli ei vain poliiseja.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö nostaa esille Suomessa asuvan venäjänkielisen väestön. Täällä todetaan, että venäjänkielinen väestö tulisi ottaa paremmin huomioon Suomen Venäjä-tuntemuksen ja yhteistyön kehittämisessä. Se on varmasti juuri näin. Mehän tiedämme, että Venäjä on osoittanut aktiivisuutta venäläisvähemmistöihin eri maissa ja ollut myös valmis toimenpiteisiin. Tämä on varmasti semmoinen asia, joka meidän on myös noteerattava.

Kysyisinkin ministeriltä: miten arvioisitte Venäjän intressejä näissä asioissa koskien Suomea, ja miten meidän tulisi huomioida turvallisuusnäkökohdissa tämä asia?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutokset näissä turvallisuuskäsityksissä ja yleensä muutokset maailmassa tapahtuvat todella nopeasti. Ne ovat globaaleita muutoksia ja aiheuttavat varmasti myöskin geopoliittisten asemien muutoksia. Otan saman esimerkin esille, jonka edustaja Gestrin nosti, eli USA:n liuskekaasukenttien hyödyntäminen on nyt tullut taloudellisesti mahdolliseksi, ja sitä on tosi paljon siellä. Tekniikka toki on ollut jo kauan aikaa tiedossa. USA on omavarainen kaasun osalta, ja meidän kannalta tuonnin aloittaminen saattaa tapahtua ihan minä hetkenä tahansa, ja se tulee sitten muuttamaan kyllä koko Euroopan vähintäänkin poliittisessa ja taloudellisessa mielessä, eli Venäjän monopoli kaasussa tulee horjumaan, ja sitä kautta syntyy ihan uudenlaisia jännitteitä maitten välille. Minä haluan nostaa tämän asian ainoastaan ja vain sen takia esille, että tässä koko ajan nopeutuvassa muutoksessa meidän on pakko olla hereillä ja reagoida myöskin todella nopeasti, kun näitä muutoksia tapahtuu.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun mielestäni parasta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on oma riittävän vahva ja uskottava sotilaallinen maanpuolustus ja siihen liittyvä yleinen asevelvollisuus.

Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että Suomen tulee säilyttää viimeiseen saakka oma puolustus ja myöskin poliittinen ja ennen kaikkea sotilaallinen liittoutumattomuus. Tarkoitan tällä sitä, että on hyvä, että Suomi on tässä Venäjän ja Naton välissä tämmöinen eräänlainen liittoutumaton vyöhyke. (Ben Zyskowicz: Suorastaan puskuri!) — No, suorastaan puskuri.

Lopuksi totean, kun Zyskowicz mainitsi noista vasemmiston Nato-liputuksista, että aikoinaan, kun oli Vietnamin sota, niin Oulussa ilmestyvä Kansan Tahto otsikoi etusivullaan seuraavasti: "Kajaanissa Uudenkylän demokraattiset naiset eivät hyväksy USA:n Vietnamin-politiikkaa."

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleiskeskustelun aikana on selkeästi käynyt ilmi, että suurimmassa osassa ryhmäpuheenvuoroista ja käydystä keskustelusta ollaan huolissaan puolustuksen resursseista, ehkä vasemmistoa lukuun ottamatta. Tämä on äärettömän tärkeä asia. Toki kaikki olemme varmaan huolissamme puolustuksen tilasta tällä hetkellä, koska kertausharjoitukset on lähes vedetty nollaan, samoin maastovuorokaudet, ja varuskuntia on pantu kiinni. Puolustustahto on kovilla.

Tässä keskustelussa vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen rooli ei ole kuitenkaan noussut esille lainkaan. Puolustusvaliokunta otti vahvasti kantaa omassa lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle, ja minusta tämä maanpuolustusjärjestöjen tarjoama mahdollisuus tulisi hyödyntää erittäin vahvasti tässä. Reservin toimintakyvyn ylläpitämisessähän on järjestöjen rooli aivan keskeinen, ja myös paikallisjoukkoja muodostettaessa. Mikä on ministerin kanta vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen rooliin tässä tilanteessa, jossa resurssit ovat niukat?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin antaa tässä kiitosta ulkoasiainvaliokunnalle oikeastaan kahdesta asiasta, ensinnäkin siitä, että arktisen alueen merkitys ja osaaminen on mietinnössä nostettu esiin, ja toki toivon tässä asiassa aktiivisuutta nyt myös sitten ihan sinne käytäntöön.

Toinen asia on tämä: haluan nostaa esille sen, että naisten ja lasten oikeudet ja ihmisarvon kunnioittaminen on nostettu esiin vahvasti, koska kaikki varmasti tiedämme, että sota- ja kriisialueella erityisen haavoittuvia ovat juuri nämä ryhmät. Erityisesti sota-alueilla tiedetään, että naisia ja lapsia käytetään sodan välikappaleina, ja toiminta voi olla äärettömän brutaalia ja julmaa kuten joukkoraiskauksia, kidutusta sekä joukkosurmia. Näihin julmuuksiin toivon entistä vahvempaa puuttumista ja otetta myös Suomen osalta, ja haluaisin ministeriltä kysyä: voiko Suomi näihin ylipäätään vahvemmin puuttua, ja jos voi, niin millä tavoin?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu jatkuvasti. Kyberturvallisuus on olennainen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Nyt se on ensimmäistä kertaa omana, joskin varsin pienenä osiona turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Ulkoasiainvaliokunta arvioi mietinnössään, että Suomen kyky ennalta ehkäistä ja torjua kokonaisvaltaisesti kyberuhkaa on puutteellinen. Arvoisa puolustusministeri, mikä on teidän näkemyksenne tähän asiaan, ja mitä hallitus tekee ja millä aikataululla, jotta Suomi on yksi johtavista maista kyberturvallisuudessa?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on laaja-alainen käsite, vaikka tämä keskustelu onkin painottunut enimmäkseen puolustuspolitiikkaan. Esimerkiksi Euroopan talousongelmista johtuva sosiaalinen kriisi on turvallisuusuhka koko Euroopalle. Myös meillä Suomessa yhteiskunnan eriarvoistumiseen liittyy turvallisuusuhkia, ja siksi eriarvoistumiskehitystä on vastustettava kaikin keinoin, olipa taloudellinen tilanne miten haasteellinen tahansa. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta vahvistetaan parhaiten edistämällä hyvinvointia sekä ehkäisemällä jännitteitä, syrjäytymistä ja eriytymistä, ja näistä asioista olisin toivonut tässä selonteossa enemmänkin käsittelyä.

Laila  Koskela  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunta on erityisesti korostanut, se pitää Suomen huoltovarmuuden turvaamista erittäin tärkeänä. Elintarvikehuollon varmuuden roolia ja tärkeyttä käsitellään tässä selonteossa liian vähän.

Arvoisa ministeri! Konkreettisessa kriisitilanteessa huoltovarmuuden turvaaminen on meidän pohjoisessa maassamme tärkeää, jopa elinehto. Miten kattavasti tähän on varauduttu elintarvikevarmuuden ja -saatavuuden kannalta niin, että varmuussuunnitelmat ovat riittävät elintarvikehuoltovarmuuden takaamiseksi koko maassa, ja miten omavaraisia olisimme kriisitilanteessa? Jos elintarvikehuolto ei ole kunnossa, moni kriisi muuttuu hyvin vakavaksi.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elintarvikehuoltomme todellakaan ei ole hanskassa tällä hetkellä. Kaikissa keskeisissä elintarvikkeissa omavaraisuusasteemme on painunut alle 100:n, ja kun erittäin suuri globaali turvallisuusuhka on se, että väestönkasvun myötä ja ilmastonmuutoksen myötä ruuasta on tulossa pula, niin mielestäni tähän asiaan olisi syytä tarttua vähän väkevämmin myös hallituksen taholta.

Globaalina turvallisuusuhkana nähdään myös energiaturvallisuus. Meille tärkeä on esimerkiksi Sosnovyi Borin ydinvoimalan tulevaisuus. Toivoisin, että tällaisista asioista myös täällä keskusteltaisiin.

Ylipäätään globaaliin vastuuseen kuuluu myös ruokaturva. Lähes miljardi ihmistä tälläkin hetkellä näkee nälkää. Naiset tuottavat 60—80 prosenttia kehitysmaissa kulutetusta ruuasta, (Puhemies koputtaa) ja naisten asema on silti erittäin heikosti toteutuva. Voisiko tähän asiaan kiinnittää huomiota, arvoisa ministeri?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! För det första har vi fört en diskussion, och riksdagsledamot Salolainen har flera gånger konstaterat att vad gör vi om Sverige ansöker om Natomedlemskap. Bästa ledamot Salolainen, i dag kan man läsa i flera bloggar att ledamot Hamilton i Sverige klagar på att Sverige inte kan vänta på vad Finland säger, eftersom socialdemokraterna och moderaterna har sagt att de väntar på vad Finland kommer att göra. Ledamot Hamilton konstaterar flera gånger att Sveriges framtid kan inte avgöras i Finlands riksdag. Har ni följt med den svenska diskussionen?

Arvoisa puhemies! Tänään blogissa voimme lukea, koska käydään aktiivista puoluepoliittista keskustelua Ruotsissa, että siellä todetaan, koska moderaatit ja sosialidemokraatit ovat sanoneet, että he odottavat Suomen ratkaisua, että Ruotsin puolustuspoliittisesta ratkaisusta ei päätetä Suomen eduskunnassa. Missä on kana, missä on muna, arvoisat kollegat?

Mutta sitten haluaisin esittää kysymyksen ministeri Haglundille. Useassa kohtaa tässä selonteossa todetaan, että olisi tullut yhteensovittaa paremmin tulevan YK-strategian kanssa, tulevan ihmisoikeusselonteon kanssa, sellaista kohdentamista ja yhteensovittamista, mihin edustaja Haavisto myöskin viittasi. Itse asiassa koko mietintö mielestäni kuvastaa, niin kuin edustaja Kiviniemi totesi, existentiella frågan: onko enää tehtävä (Puhemies koputtaa) tällaisia selontekoja?

Minster Haglund, vad anser ni? Vad säger ni till den kritik om bättre samordning som borde har gjorts?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyberturvallisuuden vaikutukset liikenteen toimintaan: Lähinnä liikenne- ja viestintävaliokunta otti nimenomaan tähän älyliikenteen puoleen kantaa ja piti älyliikenteen kehittämistä erittäin tärkeänä liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden edistämiseksi. Älyliikenteen sovellusten kehittymisen ja yleistymisen myötä liikenteen riippuvuus kyberympäristössä kuitenkin kasvaa, ja riippuvuudet ulottuvat autotekniikan kehittymisen myötä myös ajoneuvojen toimintaan.

Kun valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman laatimisessa otetaan kattavasti huomioon myös kybertoimintaympäristön ja liikennejärjestelmien riippuvuussuhteet ja mahdolliset haavoittuvaisuudet, niin kysyn ministeriltä, että hallitus varmasti tätä asiaa nyt ponnekkaasti vie sitten eteenpäin.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi todella ollut tärkeää, että myös pääministerillä ja ulkoministerillä olisi ollut enemmän aikaa osallistua tähän merkittävään keskusteluun.

Kiinnitän tässä huomiota siihen, että pohjoismaisesta yhteistyöstä on tullut ikään kuin symboli asialle, joka suhteellisen nopeassa tahdissa on tullut uutena painokkaasti myöskin mukaan Suomen selontekoon. Siellähän on kyberturvallisuuden osalta erityisesti tämmöisiä uusia avauksia, mutta kun tästä laajasta yhteiskuntaturvallisuudesta on kyse, niin haluaisin nostaa tässä esiin jo Stoltenbergin raportissa esiin nostetun kysymyksen tällaisesta yhteispohjoismaisesta katastrofiyksiköstä, joka nimenomaan suuronnettomuuksien kohdalla olisi erityisen merkittävä yhteinen projekti. Pohjoismaiden neuvostossa keskiryhmät ovat nostamassa tätä keskusteluun, ja näen siellä ainakin kahdella maantieteellisellä alueella merkittävää roolia, nimittäin tuolla kaikkein väkirikkaimmalla Skandinavian alueella, Tukholman eteläpuolisella alueella Tanska mukaan lukien, ja sitten arktisella alueella, jossa vaikeat ja haasteelliset luonnonolosuhteet edellyttävät pohjoismaista ja laajempaakin yhteistyötä suuronnettomuuksien kohdalla.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta keskittyi lausunnossaan kyberturvallisuuteen ja sen käsittelyyn. Tuossa Suomen kyberturvallisuusstrategiassa puhutaan hyvin pitkälle kyberuhkien sietokyvystä ja siitä, että häiriötilanteista toivutaan ja palaudutaan mahdollisimman nopeasti. Valiokunnan käsittelyn aikana nousi esille kysymys, miten pitkään pitää sietää hyökkäyksiä, jotka haavoittavat Suomen yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, tuleeko Suomella olla kykyä iskeä takaisin. Silloin kun ymmärretään hyökkäystekniikat, niin osataan paremmin myös puolustautua. Kysynkin ministeriltä sitä, mikä on teidän näkemyksenne, miten Suomen pitää valmistautua siihen, että pystymme tarpeen tullen myös iskemään takaisin emmekä vain pitämään sitä sietokykyä yllä loputtomiin.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen tulisi hakea Naton jäsenyyttä niin nopeasti kuin mahdollista, mutta se nyt ei tällä erää ole hallitusohjelmassa, joten se siitä.

Puheet tästä pohjoismaisesta yhteistyöstä minusta ovat kauniita ja hyviä, mutta en usko, että sitä kautta kovin nopeasti on saavutettavissa kokonaisvaltainen sotilasliittopohjainen puolustusratkaisu. Edustaja Thors minusta nosti hyvin esiin pohdinnan tästä Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja siitä, kumman tulisi sitä ensin hakea, ja minusta meidän ei tule katsoa Ruotsin mallia vaan toimia Suomen etujen mukaisesti itsenäisesti tässä asiassa.

Edelleen osaltani liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä olen kiinnostunut tästä kyberturvallisuusasiasta, ja tietysti täytyy nyt muistaa, että kyberturvallisuus ja kyberpuolustus ovat eri asioita ja eri käsitteitä ja kyberpuolustus on tietysti yksi osa kyberturvallisuutta. Mutta tiedustelisin edelleen ministeriltä, tuleehan tähän meidän kyberpuolustusstrategiaamme ainakin tämä kyky vaikuttaa ennakolta tarvittaessa eli se niin puhuttu hyökkäyskyky, koska sehän on tietotekniikan maailmassa olennaista, että voidaan proaktiivisesti vaikuttaa asioihin (Puhemies koputtaa) ennen kuin ne tapahtuvat.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lapintielle totean, että en puhunut omista mielenosoitukseen osallistumisistani, vaan puhuin edustaja Lapintien puolueen nuorisojärjestön aktiivisuudesta osoittaa mieltään niin sanotusti rauhan puolesta eli Yhdysvaltoja vastaan, mutta sitten kun meillä on todellinen uhka rauhalle eli Pohjois-Korea, joka uhkaa maailmaa ydinsodalla, niin eipä näitä teidän punaisia nuoria näy tuolla mieltään osoittamassa.

Mutta vakava kysymys on todellakin tämä suhtautumisenne Yhdysvaltain sotilaalliseen rauhaanpakottamis- tai kriisinhallintatoimintaan. Kun Yhdysvallat meni Afganistaniin, mistä seurauksena siellä on naisten asema parantunut, lapsikuolleisuus vähentynyt, tytöt päässeet kouluun ja niin edelleen, niin puolueenne puheenjohtaja jo monta vuotta sitten oli vaatimassa Yhdysvaltoja sieltä pois.

Tällä hetkellä me näemme, että Syyriassa ihmisiä joukkomurhataan, todennäköisesti käytetään kemiallisia aseita ja kansainvälinen yhteisö on kyvytön puuttumaan asiaan. Kysyn teiltä: pitäisikö kansainvälisen yhteisön — lue: myös Yhdysvallat ja sen johdolla — puuttua asiaan Syyriassa?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä muun muassa edustaja Lapintie asetti ihan vastakkain puolustusmäärärahojen kehittymisen ja siviilikriisinhallinnan määrärahat. Keskustan kanta tähän asiaan on täysin selvä: puolustuksen määrärahat on turvattava pitkäjänteisesti, jos me aiomme pitää tämän koko maan puolustamisen voimassa. Lisärahoitus on saatava vuoden 2015 jälkeen suorituskyvyn ylläpitämiseen, mutta se ei ole suinkaan vastakkainen asia siviilikriisinhallinnan kehittämiselle esimerkiksi.

Me olemme vaatineet siviilikriisinhallintaan lisää määrärahoja. Me todella haluamme, että ne vähintään 150 hyvin koulutettua, monipuolisesti koulutettua siviilikriisinhallinnan henkilöä saadaan kentälle. Olemme tehneet hyvää työtä siellä, ja kun sitä koulutusta vielä monipuolistetaan ja laajennetaan ja saadaan esimerkiksi kansalaisjärjestöiltä apua tuohon koulutukseen, niin voimme vastata paremmin muun muassa 1325:n ja lastensuojelun haasteisiin esimerkiksi.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haglundilta haluan kysyä Nato-optiosta. Selonteossa tai mietinnössä ei nimittäin ole yritetty vastaavien menneiden harjoitusten tapaan pyöritellä tätä Nato-optiota uuteen asentoon. Onko todellisuudessa olemassa mitään Nato-optiota, vai onko se vain suomalaisten mielikuvituksen tuotetta? Todellisuutta sen sijaan on, että Suomi on jo nyt Nato-yhteensopivampi kuin eräätkin uudet Nato-maat, tämä tiedoksi edustaja Lapintielle. Kyseessä on fakta, ei mielipide. Jos me nyt päätyisimme niin sanotusti hyvän sään aikana hakemaan Nato-jäsenyyttä, mitä en kannata, olisi se läpihuutojuttu. Myrskypilvien ollessa taivaalla tai talon palaessa, kuten edustaja Salolainen totesi, olisi tilanne kuitenkin toinen. Kriisin alla on turha kuitenkaan jäsenhakemusta lähettää. Nato-optiota ei ole, ja on vain tosiasioiden tunnustamista sanoa tämä ääneen, vai miten arvoisa puolustusministeri näkee tilanteen?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä Nato-asia on sellainen, johonka Suomen pitää itsenäisesti ottaa kantaa, on sitten ajankohta mikä tahansa. Me emme voi olla Ruotsista sillä tavoin riippuvaisia.

Mutta valta näköjään turmelee edustaja Soinin. Edustaja Soini, valta turmelee. Se näkyy siinä, että kun kerrankin teillä olisi ollut mahdollisuus tuoda esille sitä, että tämä pankkikriisi aiheuttaa Euroopassa ongelmia — työttömyyttä, tuloerojen kasvua, köyhyyttä ja tämäntyyppisiä ongelmia — niin te ette edes vastannut minun kysymykseeni, kun kysyin, miksi tässä on vain ainoastaan yksi virke.

Sitten vielä ministeri Haglundille tästä Venäjä-selonteosta: kyllähän tässä on tullut monia näkökulmia siihen, että Venäjä-selonteko myös laajemman turvallisuuspoliittisen näkökulman takia olisi erittäin aiheellinen, puhumattakaan yhteiskunnan muista sektoreista.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä nyt uudelleen toistan, että en hyväksy eikä kyllä sen enempää kukaan muukaan vasemmistoliittolainen hyväksy minkäänlaista ihmisoikeuksien sortoa puhumattakaan pahemmista ihmisoikeusloukkauksista, jotka tapahtuvat ihan minkä tahansa ismin tai aatteen nimissä tai ilman sitä. Ja totta kai minun mielestäni koko kansainvälisen yhteisön pitää puuttua maailman kriisipesäkkeihin, ja tässä nyt tarkoitan sitä, että YK on se järjestö, jonka kautta näihin puututaan. Totta kai olisi syytä puuttua myös siihen Syyrian tilanteeseen mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman tasapainoisesti nimenomaan YK:n päätöksellä. Afganistanin osalta ette kai tekään hyväksy sitä, että Naton pommikoneet siellä tappoivat pikkulapsia. En jaksa uskoa teistä sitä, edustaja Zyskowicz, ja nythän se operaatio lopetetaan (Ben Zyskowicz: Kiitos Arhinmäen vaatimusten!) ja nythän siellä siirrytään siihen, että nimenomaan kehitysyhteistyöhön ja koulutukseen panostetaan enemmän (Puhemies koputtaa), joten olemme varmastikin molemmat tyytyväisiä. (Ben Zyskowicz: Kyllä!)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalainen tapa ja minun tapani on se, että kun tehdään yksimielinen mietintö, niin ensin se esitellään ja sitten, siltä kohdin kuin ollaan yksimielisiä, niitä kantoja puolustetaan. Valiokunnan painopistealueet tässä olivat pohjoismainen yhteistyö, kyberturvallisuus ja Puolustusvoimien määräraha. Nämä olivat ne kolme painopistettä. Homma on hoidettu.

Mitä sitten tulee, edustaja Skinnari, tähän eurokriisiin, niin me olemme käsitelleet... (Jouko Skinnari: Pankkikriisiin!) — ja pankkikriisiin; sen jälkeen kun sosialidemokraatit aikanaan vastustivat Kreikan tukemista, nyt he ovat jo useaan kertaan tukipaketteja kannattaneet, mutta palataan näihin muuten. — Minä sanon valiokunnan puheenjohtajana ja perussuomalaisten puheenjohtajana, että isänmaan etu aina ja kaikkialla ratkaisee sen, miten mihinkin asiaan suhtaudutaan, sotilaalliseen, rauhanaikaiseen, sosiaaliseen, inhimilliseen, ja niin se pitää ollakin.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän kyberkokonaisuuteen. Olen erittäin iloinen siitä, että se on noussut täällä esille, koska se on erittäin keskeinen asia. Olemme todenneet, että tässä kyberasiassa voisimme tehdä enemmän, ja tästä syystä teimme myös tämän kyberstrategian. Niin kuin tiedätte, strategia ei yksinään ratkaise mitään, mutta tämän strategian pohjalta on tehty toimenpideohjelma. Se ei ole vain puolustushallinnon toimenpideohjelma, vaan se on koko Suomen yhteiskunnan toimenpideohjelma, jota turvallisuuskomitea nyt koordinoi. Tässä on kyllä hyvin selkeä päämäärä määrätietoisesti, tuloksellisesti toimeenpanna se ohjelma. Sen seuraaminen on etenkin minun mutta myös monen muun ministerin vastuulla, ja kyllä tässä on kunnianhimoiset tavoitteet päästä siihen, että me vuonna 2016 olisimme maailman johtava kybervaltio. Se ei välttämättä tule onnistumaan, mutta se, että on korkeat tavoitteet, ainakin tarkoittaa sitä, että parannamme huomattavasti.

Mitä tulee näihin kyberhyökkäysedellytyksiin, niin kuin hyvin tiedätte, paras puolustus on usein myös hyökkääminen, ja tästä syystä ja myös puolustamisen edellytyksiä parantaaksemme se hyökkäyskyky on kyllä monella tavalla tärkeä, niin kuin tässä eduskunnankin mietinnössä on todettu. Tästä syystä meillä on varmaan vielä tässäkin asiassa kehittämisen varaa Puolustusvoimissa siltä osin kuin meidän tarvitsee parantaa osaamistamme.

Mitä tulee näihin kansalaisten kyberkykyihin, niin se on sitten enemmän tätä tietoturvaosaamista ja kansalaisvalistusta, ja siinäkin pitää tietenkin olla aktiivinen, jotta ihmiset voivat välttyä ikäviltä tietomurroilta.

Sitten haluan sanoa yleisesti, ja mielestäni edustaja Lapintie oli oikeassa siinä, että tämä keskustelu on fokusoitunut hyvin paljon puolustukseen, puolustusasioihin. Mutta selonteossahan tosiaan monia muita tärkeitä asioita myös nousee, ja nämä eivät missään nimessä ole vastakkaisia asioita.

Edustaja Sankelon kysymykseen näistä venäläisistä Suomessa: Itse näen, että heidän integroiminen Suomen yhteiskuntaan on tärkeä asia ja jos se onnistuu hyvin, niin siinä sitten myös nämä muut esittämänne potentiaaliset haasteet varmasti ratkeavat itsestään.

Edustaja Reijonen kiitettävästi nosti tämän vapaaehtoisen maanpuolustustyön. Tämä on erittäin tärkeätä, ja siihen panostetaan nyt hallituksen toimesta enemmänkin, muun muassa siinä yhteydessä, kun aletaan näitä uusia paikallisjoukkokonsepteja kehittämään, ja nämähän ovat piirustuspöydällä, niin kuin olen teille aikaisemmin kertonut.

Mitä sitten tulee näihin julmuuksiin, mitä mainittiin, niin mielestäni paras puuttuminen näihin on se, että Suomi osallistuu aktiivisesti kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Meidän läsnäolomme osaltaan tarkoittaa sitä, että näitä julmuuksia on sitten vähemmän, joskaan se meidän läsnäolomme ei mitenkään kokonaan tämmöisiä ikäviä julmuuksia poista.

Huoltovarmuudesta on hyvä sanoa se, että on helppo yhtyä siihen edustaja Kalmarin ja muiden näkemykseen siitä, että Suomen ruokahuollosta yhä suurempi osa on riippuvainen kansainvälisistä toimijoista ja ulkomaisista raaka-aineista. Tämä on tietty huolenaihe, joka on hyvä huomioida. Onneksi Suomi mielestäni onnistui näissä cap-neuvotteluissa hyvin, ja se ainakin nostaa sitten meidän oman maataloutemme tilaa jonkun verran, ja tämä on erittäin tärkeä asia.

Vad ledamot Thors fråga om samordning beträffar så tycker jag att ni har helt rätt i det att faktum är att när vi har så här många redogörelser som går på varandra och in i varandra, och man dels önskar en längre redogörelse, och här är många frågor som man gärna hade sett att vi skulle ha ägnat mera tid åt, och sedan samtidigt är det de som tycker att den här redogörelsen är lång och tungläst, så visar det nog att det finns skäl för nästa regering att noggrant utvärdera på vilket sätt man hanterar de här frågorna. För egen del har jag inte låst mig vid någon modell utan ställer mig nog öppen också till nya lösningar. Det viktiga är att de här frågorna kan diskuteras här i riksdagen och att de hanteras på ett vettigt sätt inom regeringen.

Sitten aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, tähän edustaja Niinistön Nato-optiokysymykseen. Mielestäni teidän analyysinne oli erittäin hyvä. Se Nato-optio on kyllä enemmän poliittinen kuin käytännön tasoinen. Siinä olitte myös ihan oikeassa, että ei siinä meidän Nato-jäsenyydessä nyt ole kysymys mistään yhteensopivuushaasteista tai vastaavista, vaan Nato-optio on sataprosenttisesti poliittinen, niin kuin minä näen sen. Sinä päivänä, kun täällä on poliittinen enemmistö, joka sitä haluaa, niin sitten sitä haetaan ja luultavasti päästään mukaan, ja jos ei haluta, niin sitten jatketaan tällä mallilla, mutta se edellyttää mielestäni sitä, että pannaan puolustuksen resurssiasiat kuntoon. Kiitänkin laajasta tuesta siinä asiassa ja muutenkin hyvästä keskustelusta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa puhemies! Tämä on ryhmäpuheenvuoromme.

Puhemies! Puolustushallinnon ja Puolustusvoimien lisärahoituksesta. Vasenryhmä ei yhdy siihen käsitykseen, että selonteon linjausten edellyttämän lisärahoituksen osoittamatta jättäminen tarkoittaisi, että puolustuksen perusratkaisu joudutaan väistämättä arvioimaan uudelleen. Taloudellisista suhdanteista ja puolustuksen rahoituskehityksestä riippumatta Suomen puolustuksen perustana tulee olla koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusperiaate ja sotilasliittoon kuulumattomuus. Tarvetta liittoutua nyt tai tulevaisuudessa ei ole näköpiirissä. Selonteko korostaa aivan oikein, että Suomi huolehtii jatkossakin omasta puolustuksestaan.

Vasenryhmä ei yhdy mietinnön ja lausuntojen yksipuoliseen ja virheelliseen arvioon, jonka mukaan Venäjän kehitys ja sotilaallinen varustautuminen on Suomen turvallisuusympäristön keskeinen muuttuja. Suomen turvallisuusympäristö ja Venäjän luoteissuunnan turvallisuustilanne on myös venäläisten arvioiden mukaan vakaa. Sitä edistää parhaiten laaja naapuriyhteistyö ja itsenäisen Suomen pysyttäytyminen sotilasliitto Naton ulkopuolella. Venäjä näkee itseensä kohdistuvana uhkana ennen muuta Naton strategisen puolustuskyvyn rakentamisen, ohjuspuolustuskyvyn rakentamisen, jonka keskeisinä osina tulevat toimimaan Yhdysvaltojen kansallisen ohjuspuolustusjärjestelmän Eurooppaan sijoitettavat osat. Naton laajentuminen ja ohjuspuolustuksen rakentaminen heijastuvat kielteisesti ja haitallisesti myös Suomen ja koko Pohjolan turvallisuustilanteeseen.

Puhemies! Pohjoismainen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on asetettu selonteossa ja mietinnössä uutena elementtinä kansainvälisen yhteistyön vahvimmaksi painopisteeksi. Selonteko kuitenkin häivyttää pohjoismaisen puolustusyhteistyön tarkastelussa Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ratkaisujen keskinäiset erot. Kuitenkin Nato-jäsenyys muodostaa jatkossakin Norjan, Tanskan ja Islannin turvallisuus- ja puolustusratkaisun kulmakiven, joka on liittoutumattoman Suomen syytä vakavasti tiedostaa.

Tietovuotosivusto Wikileaksin julkistamat amerikkalaiset diplomaattiraportit kertovat, miten Yhdysvallat arvioi pohjoismaista puolustusyhteistyötä omasta näkökulmastaan. "Norjan ulkoministeriön mukaan heidän innostuksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyy pitkälti siihen, että näin autetaan Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa. Kaikki, mikä parantaa Pohjoismaiden puolustuskykyä, on tervetullutta. Myös siitä on hyötyä, jos pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa pehmentämällä julkista Nato-jäsenyyden vastaista oppositiota ja edelleen integroi Ruotsin ja Suomen asevoimia Nato-standardeihin ja -käytäntöihin."

Selontekoon on sellaisenaan liitetty niin sanottu Stoltenbergin raportti ja sen ehdotukset pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseksi. Siihen sisältyy myös pohjoismainen Naton puitteissa toteutettava ilmavalvontayhteistyö Islannissa. Vasenryhmä vastustaa Islannin ilmavalvontaoperaatioon osallistumista ja katsoo, että se pohjustaa osallistumista laajempaan Nato-ilmavalvontayhteistyöhön Baltiassa. Hanke on vakavassa ristiriidassa voimassa olevan puolustusvoimalain kanssa.

Puhemies! Kun luin tänään puolustusvaliokunnalle jaetun selvityksen Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta, saatoin havaita, että paperit ovat kokeneet kuluneen vuoden aikana monia muodonmuutoksia. Enää ei paperista löydy ainoatakaan operaatio-sanaa, vaikka alun alkaen ja edelleenkin sotilaallisesta operaatiosta on kysymys. Viime marraskuussa Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen kävi neuvomassa, miten asiaa pitäisi käsitellä. Siitä syntyi ajatus puhua harjoitustoiminnasta ilman tunnistuslentoja ja ilman aseita. On siis kulunut ensi lauantaina tasan vuosi, kun on etsitty tapaa kiertää voimassa olevaa puolustusvoimalakia ja mahdollistaa Ilmavoimien osallistuminen Naton Islannin ilmavalvontaoperaatioon. Tosin tämä kyllä edellytti eräänlaisen harjoitustoimintasaarekkeen muodostamista.

Puhemies! Ajanpuutteen vuoksi ei pidempään analyysiin ole tilaa, mutta teen kannanottoehdotuksen. Ensimmäinen liittyy Lissabonin sopimuksen toteuttamiseen Suomen lainsäädännössä, ja se kuuluu: "EU:n Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeen ja keskinäistä avunantoa koskevan velvoitteen edellyttämä kansallisen lainsäädännön muuttaminen ei saa merkitä Suomen puolustusta koskevan lainsäädännön sopeuttamista Naton poliittis-sotilaallisiin rakenteisiin, joihin unionin jäsenmaiden enemmistö on Naton jäsenmaina sitoutunut. Suomen on jatkossakin huolehdittava sotilasliittoon kuulumattomana maana puolustusvoimiensa voimankäyttöä koskevasta itsenäisestä päätäntävallasta".

Sitten lisäys perusteluosaan, kappaleeseen "Yhteistyö Naton kanssa", ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraava lisäys: "Selonteossa korostetaan aiempaa voimakkaammin Natoa turvallisuuspolitiikan transatlanttisen suhteen kulmakivenä, Yhdysvaltojen sotilaallisena läsnäolona Euroopassa. Saman logiikan mukaan Suomen jäsenyys Natossa olisi sisällöltään ennen kaikkea sotilasliitto Yhdysvaltojen kanssa. Suomelle se merkitsisi vaikutusmahdollisuuksien heikkenemistä omaan turvallisuusasemaamme sekä velvoitteita ja osallisuutta kriiseihin ja sotiin kaukana oman maan rajojen ulkopuolella. Siksi jäsenyys Natossa ei ole Suomen etujen mukaista".

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusuhat ovat aivan toisenlaiset kuin syksyllä 39, ja sen mukaan myös tietysti pitää kansallista turvallisuuttamme pohtia ja tehdä strategisia päätöksiä asian suhteen. Turvallisuuskäsityksen uhat ovat muuttuneet koskemaan globaaleja uhkia, kuten ilmasto- ja energiaturvallisuus, väestönkasvu, ruuan riittävyys ja puhtaan veden saatavuus. Onkin tärkeää, kuten ulkoasiainvaliokunta edellyttääkin, että selonteosta kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia. Strategian pitää ulottua yli vaalikausien, koska, kuten työllisyyden- ja taloudenhoidossakin sekä vaikkapa energiaratkaisuissa, kaivataan pitkäjänteisyyttä, jotta toimivat toimijat voivat luottaa siihen, että niin sanotusti pohja pitää. Laajan kansalaisia koskevan turvallisuuskäsitteen omaksuminen edellyttää ei vain puolustushallinnon kriisinhallinnan kehittämistä, vaan edellytys on, että koko valtionhallinto osallistuu työhön.

Uutena ja erittäin merkittävänä uhkana kaikkia maita kohtaan, ja Suomea siinä mukana, on kyberturvallisuusuhka. Maamme on rakennettu tietoverkkojen varaan, ja niitä koskevat uhkat ja hyökkäykset ovat päivittäisiä maailmalla, ja esimerkkejä niistä todellakin löytyy. Tällä hetkellä Suomen kyky ennalta ehkäistä ja lisäksi torjua kyberuhkaa tai vakavaa häiriötilaa on puutteellinen. Kyberturvallisuusstrategian ja -keskuksen rakentaminen onkin mitä kiireellisin ja huolella valmisteltava asia. Vaikka on kiire, niin se pitää siis valmistella huolella. Tehokas toimeenpano strategialle eri toimijoitten kanssa lisää kokonaisturvallisuutta merkittävästi.

Puolustusvoimille pitää pidemmälläkin aikavälillä turvata resurssit, joilla taataan uskottavan puolustuskyvyn säilyttäminen nyt ja tulevaisuudessa. Pitää siis pystyä katsomaan 2020-luvulle ja sitä, miten siellä ajassa uskottava puolustus säilytetään ja sen toimintakykyä parannetaan. Onkin tärkeää, kuten ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta toteavat, että seuraavalla hallituskaudella on tehtävä pitkävaikutteinen poliittinen linjaus Puolustusvoimien kehittämisestä ja eri puolustushaarojen suorituskyvyn korvaamisesta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmakeskustelussa sanoin, että en olisi vielä vaalitaistelun aikana uskonut, että maahan rakennetaan hallitus tältä pohjalta ja tällaisella ohjelmalla. Nyt joudun sanomaan, että kaikki on näköjään kaupan. Nyt hyväksytään Nato-lähentymisen tie, ja se on kyllä surun päivä suomalaiselle vasemmistolle. On aivan turhaa, jos vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja hyökkää heti yksimielisen selontekomietinnön hyväksymisen jälkeen Nato-haukkoja vastaan, kun ei kuitenkaan ole jättänyt mietintöön vastalausetta.

Eilen lausuttiin monesta suusta, edustaja Soini mukaan lukien, että emme ole enää liittoutumaton maa. Jos niin on, niin muutoshan ei ole tapahtunut kertarytkäisyllä vaan pala palalta, hitaasti hivuttamalla. Kun kerran on kyse pitkästä prosessista, niin onko se prosessi sitten nyt pysäytetty? Ei ole. Kekkoslaisilla keskustalaisilla, niillä perussuomalaisilla, jotka vastustavat Natoa, ja vasemmistolla — heillä kaikilla varmaan on aito mielipide, jotka ovat kriittisiä Naton suhteen — on vaikea paikka. Siinä vaiheessa, kun tätä Nato-polkua on kuljettu ihan sinne kalkkiviivoille, siinä ratkaisussa ei enää näiltä kriitikoilta kysellä yhtään mitään.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Ei valmistele hakemista, mutta valmistelee Nato-jäsenyyttä. Kaksi ohjushankintaa, joista toisella varustetaan Hornetit ilmasta maahan -iskukyvyllä ja toisella hankitaan tykistöohjuksia, joiden kantama on yli 300 kilometriä ja jotka voivat kantaa mukanaan ydinaseita, ovat selvääkin selvempiä esimerkkejä valitusta tiestä. Samaa kertoo halu osallistua Islannin ilmatilan valvontaoperaatioon, joka on norjalaisten diplomaattilähteitten ja Wikileaks-vuotojen mukaan erittäin tärkeä keino viedä Suomi ja Ruotsi lähemmäs Natoa. Päätös on historiallinen: ensimmäisen kerran Suomi osallistuu Nato-maan ilmatilan valvontaoperaatioon. Operaatio on ja pysyy valvontaoperaationa, vaikka Suomen rooli onkin rajattu. Jos kerran on kyse samanlaisista harjoituksista, joita jo järjestetään Lapissa, niin mitä me siellä Islannissa teemme? Ei ole pitkä aika siitä, kun ulkoministeri Tuomioja lausui: Islannin ilmatilan valvontaan osallistuminen on epärealistista ja tarpeetonta, ja sen lisäksi se on ja pysyy sotilasliitto Naton tehtävänä.

Arvoisa puhemies! Kolmeen minuuttiin ei paljon mahdu, mutta kaksi lausumaesitystä:

"Eduskunta edellyttää, että jos Suomi osallistuu Islannin ilmatilan valvontaoperaatioon, se ei saa johtaa siihen, että osallistumispäätöstä käytetään perusteena Suomen osallistumiselle jonkin muun sotilasliittoon kuuluvan maan tai alueen, esimerkiksi Baltian alueen, ilmavalvontaoperaatioihin."

Ja toinen lausuma:

"Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen."

Ja lopuksi kannatan edustaja Yrttiahon tekemiä perusteltuja kannanottoehdotuksia.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on laatinut pitkän, lavean ja perusteellisen mietinnön, joka käsittelee valtioneuvoston selonteon tapaan lähes kaikkia kokonaisturvallisuuteen liittyviä uhkakuvia. Ratkaisuja turvallisuuden lisäämiseksi on suurimpaan osaan etsitty, mutta enemmän olisin toivonut ratkaisukeskeisyyttä kuin tilannekuvausta.

Valiokunta on nostanut turvallisuusasioitten kärkeen kyberturvallisuuden, ja näin on hyvä. Se onkin uusi, nopeasti voimistuva uhkakuva, joka on tarttunut nopeammin kuin nykyinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomenettely pystyy vastaamaan. Siksi on hyvä, että hallitus on laatinut erillisen kyberstrategian, jota pystytään päivittämään vuosittain ilman laveaa selontekomenettelyä. Kyberstrategia on jäänyt kuitenkin resursoinnin osalta kesken. Strategiassa todetaan vain, että ministeriöt, virastot ja laitokset sisällyttävät kyberturvallisuusstrategian toimeenpanon edellyttämät voimavarat omiin toiminta- ja taloussuunnitelmiinsa.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti selonteossa ei ole selvästi esitetty sitoutumista Puolustusvoimain rahoituksen turvaamiseen puolustusvoimauudistuksen jälkeisenä aikana. Ymmärrän hyvin, että politiikassa ja erityisesti puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa yksimielisyys on jo arvo sinänsä, mutta vielä tärkeämpää on päätösten sisältö. Tässä mielessä pidän löperönä ulkoasiainvaliokunnan mietintökirjausta sitoutumattomuudesta Puolustusvoimien riittävien resurssien turvaamiseen. Yllättävintä tässä on se, että molemmat isot oppositiopuolueet ovat samoilla linjoilla mietinnön kanssa aikaisemmista kovista puheista huolimatta.

Olisin toivonut, että mietintövaliokunta olisi voinut yhtyä puolustusvaliokunnan lausuntoon, jossa todetaan yksiselitteisesti, että selonteon puolustuspoliittiset linjaukset vaativat puolustushallinnon esittämää lisärahoitusta. Siis Puolustusvoimien ja puolustusvaliokunnan samankaltaisen näkemyksen mukaan lisärahoitustarve on vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotuksen lisäksi. Huomionarvoista puolustusvaliokunnan lausunnossa on, että sekin on tehty ilman äänestyksiä.

Selonteon linjausten edellyttämän lisärahoituksen osoittamattomuus ja sen jättäminen pois tarkoittaa, että puolustuksen perusratkaisut joudutaan väistämättömästi arvioimaan uudelleen. Ovatko uudet perusratkaisut sitten asevelvollisuudesta luopuminen, osasta Suomen puolustusta luopuminen, täysjäsenyys Natossa vai ammattiarmeija? Mikä se sitten onkaan, näitä vaihtoehtoja joudutaan arvioimaan, ellei sitoutumista uudistettujen Puolustusvoimien riittävään resursointiin löydy.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta edellytti edellisessä turpomietinnössään laajan turvallisuuskäsityksen mukaan ottamista selontekoon, jotta se täyttäisi kokonaisvaltaisen turvallisuusstrategian tuntomerkit, joissa myös voimavarat tuodaan reilusti esiin. Tältä tärkeältä osin valiokunnan toive ei toteutunut. Selonteko sisältää useita kohtia, joissa sanotaan, että varmistetaan riittävät resurssit, mutta rahoja ei ole missään.

Valiokunnan mietinnössä otimme selontekoa tiukemman kannan moneen asiaan paljolti keskustan toiveesta. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta seuraavan vaalikauden alussa eduskunnalla on käytössään selvitys puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta, jotta puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan vuoden 2015 jälkeisellä kaudella, kuten puolustusvaliokuntakin edellytti. Tämä edellyttää, että Puolustusvoimille taataan edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä myös 2020-luvulla.

Mietintöön on sisällytetty puolustushallinnossa laadittu arvio, jonka mukaan lisärahoitustarve materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi. Sotilaallinen liittoutumattomuus, yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus sekä vahva maanpuolustustahto ovat tärkeitä prinsiippejä. Niiden merkityksestä on turha puhua, jos resursseja ei turvata.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta puhuminen ei ole vanhanaikaista. Ruokaa, vettä ja energiaa käsitellään kuitenkin varsin vähän selonteossa. Tänä keväänä siemenviljaa tarvitaan huoltovarmuusvarastoista, koska viime vuosi oli sateinen ja itävyys alhainen. Tason ylläpito edellyttää koko elintarvikeketjun kannattavuuden ja kilpailukyvyn huomioon ottamista poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä. Kotimaisen ruuantuotannon kannattavuus on heikentynyt, ja kriisin jatkuminen on riski elintarvikkeiden huoltovarmuudelle.

Vaikuttaa siltä, ettei huoltovarmuuden merkitys sotilaalliselle puolustuskyvylle ole avautunut selonteon valmistelijoille. Ulkoasiainvaliokunta tukee puolustusvaliokunnan kantaa, että kokonaisturvallisuuden käsitteen omaksumisen myötä huoltovarmuuskysymyksiä tulisi tarkastella seuraavissa turpoissa perusteellisemmin. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on kansallisen turvallisuuden ensisijainen prioriteetti. Valtioneuvoston tulee myös tiedottaa eduskunnalle uuden huoltovarmuuspäätöksen sisällöstä.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta edellyttää, että sotilaallisen kriisinhallinnan järjestelyjen kehittämisessä tulee tavoitteeksi asettaa kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman laadinta. Tämä on tärkeä asia, ja toimenpiteisiin tulee ryhtyä aikailematta.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus valmisteltiin ja täytäntöönpantiin ilman laajapohjaista parlamentaarista valmistelua. Kun parlamentaarinen kontaktiryhmä saatiin käynnistetyksi, sen mandaatti ei ollut aluksi riittävän vahva. Kuten valiokuntakin edellyttää, tulee selkeään toimeksiantoon perustuva laajapohjainen parlamentaarinen seurantaryhmä asettaa tukemaan selonteon valmistelua alusta saakka. Pidän myös tärkeänä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme arvioidaan selontekomenettelyn lisäksi vuosittain käytävällä eduskuntakeskustelulla, joka toteutuisi parhaiten pääministerin kerran vuodessa eduskunnalle antamalla katsauksella Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteista sekä toiminnasta kv-järjestöissä.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä voidaan pienessä maassa olla melkoisen yksimielisiä, vaikka kun ajoittain tätä keskustelua tänään kuuntelin, niin ei välttämättä sellaista johtopäätöstä voinut tehdä. Mutta yksituumaisuudesta kuitenkin kertoo tämä valiokunnan yksimielinen mietintö, vaikka on selvää, että sen sanamuodoista voi vetää toisistaan aika paljonkin eriäviä johtopäätöksiä.

Julkisuudessa ja tänäänkin on käyty keskustelua siitä, miten pitäisi tulkita monien asiantuntijoiden toimesta mietintöön kirjattu viesti siitä, ettei yksiselitteinen liittoutumattomuus olisi enää sataprosenttisesti mahdollista. Sitä voi varmasti tulkita monella eri tavalla, mutta se on kuitenkin selvää, ettei asiantuntijoiden viestin sisältö ollut se, että Suomella ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä Naton jäseneksi tai osittain jo siellä oltaisiin. Kyllä jäseniä sotilasliitossa joko ollaan tai ei olla.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka osallistuu pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön, EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä Nato-yhteistyöhön rauhankumppanuuden pohjalta. Nato-jäsenyyden harkitsemiselle ei ole kuitenkaan nyt riittäviä perusteita, puhumattakaan kansan kannatuksesta, joka on tässä suhteessa erittäin tärkeä asia.

Se, mitä valiokunta olisi halunnut, oli se, että selonteossa olisi analysoitu enemmän sitä, miten kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välinen vuorovaikutus toimii. Eli tätä yhteyttä on siis jatkossa syytä pohtia.

Arvoisa puhemies! Edellä mainitun lisäksi hallitukselle annettiin ulkoasiainvaliokunnan toimesta erittäin paljon evästyksiä huoltovarmuuden osalta. Myöskin tuo Venäjän tilanteen analyysi on perusteellinen ja kattava, ja uskon, että se analyysi kuluu myöskin hallituksen käsissä. Linjasimme myöskin samaan tapaan kuin jo vuosi sitten, kun linjasimme Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, tästä aihepiiristä keskusteluun evästyksiä. Tämä vuosi on nimittäin erittäin merkityksellinen, kun Euroopan ulkosuhdehallinnon toimintaa arvioidaan ja joulukuun Eurooppa-neuvosto käsittelee unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Meillä on Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnassa parannettavaa. Tarvitaan yhteistä strategiaa samoin kuin selkeämpiä prioriteettejä yhteistyön tavoitteista eri kansainvälisissä järjestöissä ja strategisten kumppaneiden kanssa. Samoin unionin on vahvistettava ja kehitettävä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa, ja uskon, että tähänkin tarjoutuu jatkossa mahdollisuuksia, kun talouskriisistä päästään toivottavasti vähän selvemmille vesille.

Se keskeinen erimielisyys valiokunnassa oli kuitenkin siitä, riittävätkö määrärahat puolustukseen tulevina vuosina vai eivät, ja keskustan kanta on tässä ollut selkeä: tällä menolla emme pysty uskottavasta puolustuksesta pitämään kiinni, joten on tärkeää, että tulevina vuosina tähän asiaan tullaan saamaan muutos.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin myös yhteiskuntaa uhkaavat erilaiset tekijät. Todennäköisyys sille, että Suomi joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, tällä hetkellä on melko pieni.

Sen sijaan Suomi tietointensiivisenä yhteiskuntana on hyvinkin riippuvainen tietoverkkojen ja -järjestelmien toiminnasta ja näin ollen erittäin haavoittuvainen niihin kohdistuville häiriöille. Tähän uhkakuvaan kiinnitetäänkin paljon huomiota ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä koskien selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Vastaava havainto on myös muiden valiokuntien lausunnoissa siitä. Siksi ulkoasiainvaliokunnan kannanotto siitä, että selontekoa on kehitettävä kokonaisvaltaisen turvallisuusstrategian suuntaan mukaan lukien kyberturvallisuus, huoltovarmuus ja energiaturvallisuus, onkin erittäin kannatettavaa, jopa välttämätöntä.

Toinen tärkeä valiokunnan kannanotto koskee eduskunnalle annettavaa selvitystä pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan etenemisestä. Mielenkiintoiseksihan tilanteen tekee pääsiäisen aikaan tapahtunut venäläisten sotilaskoneiden lentoharjoitus aivan Ruotsin edustalla. Tämä on herättänyt uudelleen Ruotsissa keskustelua Natosta ja siitä, miten Suomi toimisi, jos Ruotsi yllättäen päätyisikin hakemaan Nato-jäsenyyttä. Suomen suhteen kuitenkin pitää edelleen linjaus, jonka mukaan ei ole tällä hetkellä mitään sellaista syytä, miksi hakisimme tällä hallituskaudella Nato-jäsenyyttä. Sen sijaan kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa on syytä jatkaa, sillä se edistää ja kehittää Suomen kansallista puolustuskykyä.

Puolustusyhteistyön kehittämiseen EU:n puitteissa suhtaudutaan myönteisesti, mutta itse en näe sitä kovinkaan realistisena vaihtoehtona ainakaan tällä hetkellä, tässä tilanteessa.

Tähän asiakokonaisuuteen liittyy tiiviisti Suomen mahdollisuus varmistaa puolustusjärjestelmiensä toimivuus vuoden 2015 jälkeen. Jotta uskottava puolustus seuraavallakin kaudella on mahdollista, vaatii se merkittävää taloudellista panostusta. Uskottava puolustus maksaa, ja nykyinen Puolustusvoimien budjetti ei mahdollista tulevia, välttämättömiä hankintoja. Lisärahoituksen tarve erityisesti suorituskyvyn ylläpitämiseksi vuonna 2016 on noin 50 miljoonaa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa indeksikorotusten lisäksi, eikä tällä vielä korvata vanhenevia puolustusmateriaaleja ja muun muassa Horneteja, jotka nekin ovat noin kymmenen vuoden päästä tulossa tiensä päähän.

Myös arktisen alueen merkitys on kasvanut huomattavasti viime vuosina, osittain ilmastonmuutoksesta johtuen. Suomen tuleekin olla aktiivisesti mukana muun muassa muiden Pohjoismaiden kanssa tuomassa omaa osaamistaan sille alueelle. Meillä on niin ympäristö-, logistiikka- kuin laivanrakennusalaltakin paljon osaamista, jota voidaan tässä hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta nostaa esille monia keskeisiä asioita turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Niihin kaikkiin on helppo yhtyä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on sekä ajankohtainen että laajasti valiokunnissa käsitelty asia, joka kiinnostaa myös kansalaisia. Elämme muuttuvassa maailmassa, joten turvallisuuden toimintaympäristössäkin tapahtuu paljon.

Ulkoasiainvaliokunta edellyttääkin, että selonteosta kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen ja niiden voimavarojen kehittämistä. Tämä edellyttää Suomelta yhä tiiviimpää ja samalla laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ja verkottumisen lisäämistä muun muassa kyberturvallisuudessa, huoltovarmuudessa, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisessa toiminnassa. Valiokunnan mukaan Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö muuttuu seuraavien 5—10 vuoden aikana niin, että kansainvälinen verkottuminen tulee oleelliseksi osaksi puolustustamme.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä eikä tämän hallituskauden aikana valmistele Naton jäsenyyden hakemista. Valiokunnan mukaan yhteistyö Naton kanssa hallitusohjelman linjaamalla tavalla edistää Suomen kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä ja Suomen kumppanuustavoitteet tukevat Puolustusvoimien kehittämisohjelman tavoitteita ja Naton harjoitusten tarjoamat mahdollisuudet yhteensopivuuden ja suorituskykyjen kehittämiseksi on pyrittävä käyttämään täysimääräisesti hyväksi. Sotilaallisesti liittoutumattomana Suomen puolustusratkaisuna on yleinen asevelvollisuus ja koko maan alueellinen puolustaminen. Puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle.

Puolustusvaliokunta edellyttää lausunnossaan, että puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan ja että rahoitus ratkaisee, mille tasolle Puolustusvoimien suorituskyvyt voidaan vuoden 2015 jälkeen kehittää. Lisäksi valiokunnan mukaan kansainvälistä materiaaliyhteistyötä on kehitettävä ja puolustusjärjestelmien elinjakson pidentämisen ja käytetyn materiaalin hankkimisen merkitys korostuu mutta ne eivät riitä perushaasteiden ratkaisemiseen.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta pitää eduskunnan toistuvasti edellyttämän ja puolustusteollisuuden tulevaisuutta koskevan linjauksen puuttumista käsiteltävänä olevan selonteon vakavana puutteena. Eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden avaamiseen tähtäävä lainsäädäntö, puolustusmäärärahoihin kohdistuvat supistukset, lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö ja teknisesti monipuolistuvat ja kalliimmat asejärjestelmät sekä huoltovarmuusnäkökulman riittävä huomioiminen olisivat valiokunnan mielestä edellyttäneet puolustusmateriaalikysymysten perusteellisempaa käsittelyä selonteossa.

Yhdyn puolustusvaliokunnan näkemykseen myös siinä, että seuraavalla hallituskaudella on tehtävä poikkeuksellisen tärkeä ja pitkävaikutteinen Puolustusvoimien kehittämistä ja puolustushaarojen suorityskykyjen korvaamista koskeva poliittinen linjaus.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä käsittelyssä on siis ulkoasiainvaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteosta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan tärkeästi kuuluu suojella yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Näiksi elintärkeiksi toiminnoiksi on määritelty valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta, Suomen puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talouden ja infrastruktuurin toimivuus, väestön toimeentulo sekä henkinen kriisinkestävyys. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on määritelty yhteiskunnan eri elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta keskeiset strategiset tehtävät ja kunkin strategisen tehtävän kehittämisestä ensisijaisesti vastuussa oleva ministeriö.

Liikenne- ja viestintäministeriön tehtäväksi on määritelty sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnan varmistaminen, varoitus- ja hälytysjärjestelmien rakentaminen ja ylläpidon tukeminen sekä kuljetusten jatkuvuuden turvaaminen. Liikenne- ja viestintävaliokunta keskittyi tuossa lausunnossaan toimialaministeriönsä tehtäväkenttään ja erityisesti kyberturvallisuuteen arvioiden kyberturvallisuusstrategian turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Nyky-yhteiskunta on lähes kaikilta keskeisiltä ja elintärkeiltä toiminnoiltaan riippuvainen tietojärjestelmien ja viestintäverkkojen toiminnasta. Tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuus on käytännössä koko yhteiskunnan toiminnan elinehto.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan kyberympäristön häiriöiden vaikutusten arvioiminen edellyttää väistämättä myös hyökkäysmenetelmien teknistä analysointia ja hyökkäysmenetelmiä koskevalla tietämyksellä saattaa olla myös ennalta ehkäisevää vaikutusta kyberuhkien syntymiseen. Jotta voi puolustautua, pitää tuntea, miten hyökätään. Hyökkäys voi joskus olla myös paras puolustus silloin, kun yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja pitää turvata ääritilanteissa. Kyberturvallisuusstrategiassa puhutaan vahvasti kyberuhkien sietokyvystä, mutta pelkkä sietokyvyn ylläpito ei riitä, vaan täytyy myös olla valmiutta hyökätä silloin, kun sen aika on.

Keskeinen haaste jatkossa tulee kuitenkin olemaan se, miten tunnistetaan, missä vaiheessa ja millä kriteereillä jokin kyberuhka, kyberhyökkäys muuttuu tavanomaisesta normaaliajan toiminnasta kriisiajan toiminnaksi, koska se vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten määräytymiseen.

Kyberturvallisuuden selkäranka on tietoturvallisuus, ja tietoturvallisuuden ylläpitämiseksi perustettava kyberturvallisuuskeskus on keskeisessä osassa. Onkin tärkeää, että luottamus tähän toimintaan säilyy niin viranomaisten kun siviiliorganisaatioiden ja eri yritysten kesken. Luottamus ja yhteistyö ovat aivan keskeinen asia, jotta kyberturvallisuus pystytään säilyttämään.

On erittäin tärkeää se, että on riittävä taloudellinen ja henkilöresursointi tämän kyberturvallisuuskeskuksen ja kyberuhkien ennaltaehkäisyyn ja tämän turvallisuuden kehittämiseen.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pinta-alaltaan suhteellisen suuri mutta väkiluvultaan melko pieni maa. Meillä on pitkät maa- ja merirajat. Suomen puolustuspolitiikan peruspilarit nykyään ja toivottavasti jatkossakin ovat yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Ulkopolitiikka on pienen maan tärkein ase turvallisuuspolitiikassa. Lähinaapureihin on pidettävä suhteet kunnossa ja keskusteluyhteyden on jatkuvasti oltava kunnossa.

Koko maan puolustettuna pitäminen on varuskuntien vähentämisen ja puolustusmäärärahojen rajun leikkaamisen myötä vähintäänkin vaakalaudalla. Meillä on laajoja alueita, joissa ei ole Maavoimien varuskuntia ollenkaan. Tämä on ikävä kehitys ja saattaa jopa vaikuttaa varusmiesikäisten nuorten miesten, tai naisten, intoon lähteä suorittamaan varusmiespalvelusta välimatkojen ollessa kodin ja varuskunnan välillä todella pitkiä.

Asevelvollisuusarmeija on yksi osa suomalaista järjestelmää ja hyvinvointivaltiota. Meillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia isänmaatamme kohtaan. Asevelvollisuuden myötä suoritamme yhden tärkeän velvollisuutemme: maamme puolustamisen tarvittaessa myös aseellisesti. Asevelvollisuusjärjestelmä takaa myös sen, että yhteiskuntaluokasta riippumatta periaatteessa kaikki ikäluokan nuoret miehet ja naiset ovat mahdollisesti palveluksessa. Tämä on tasa-arvoa. Varusmiespalveluksen aikaa ei voi enää nykyisestään lyhentää, vaan palvelusaika on nyt minimissään. Suuressa puolustusvoimauudistuksessa närää on herättänyt toimintatapa, jossa ensin päätetään isoista leikkauksista ja varuskuntien lakkauttamisista, minkä jälkeen vasta selonteko tulee eduskuntaan. Eduskunnalla ei ole ollut tämän aikana todellista mahdollisuutta vaikuttaa rahoitus- tai varuskuntaleikkauksiin eikä edes kunnolla keskustella niistä.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Nykyinen linja on hyvä, mutta se vaatii Puolustusvoimille riittävät resurssit. Nykyinen taso ei ole riittävä enää vuoden 2015 jälkeen. Myös pohjoismaista puolustusyhteistyötä kannattaa tutkia ja lisätäkin.

Arvoisa puhemies! Suomi on puolustamisen arvoinen maa ja paras maa meille suomalaisille. Puolustamiseen tarvitaan sekä maa-, meri- että ilmavoimia. Kaikkien näiden puolustushaarojen on oltava kunnossa, jotta puolustuksemme on uskottava. Tarvitsemme nykyistä suuremman rahoituksen Puolustusvoimillemme varusmieskoulutuksen, kertausharjoitusten sekä kaluston kunnossapidon ja uusimisen varmistamiseksi. Nyt jatkuvat leikkaukset nakertavat pikkuhiljaa puolustustamme.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydintehtävä on vaalia suomalaisten turvallisuutta muuttuvassa maailmassa. Erilaisten uhkakuvien kenttä on kehittynyt vuosien saatossa valitettavan monimuotoiseksi, ja tämä puolestaan aiheuttaa omat haasteensa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla.

Nykypäivän uhkakuvia ovat muun muassa terrorismi, talouteen liittyvät riskit ja mahdollinen kyberhyökkäys tietoverkkojamme kohtaan. Perinteinen sotilaallinen uhka puolestaan ei ole Euroopan alueella järin suuri. Suomen tulee jatkossa pystyä puolustautumaan entistä monipuolisemmin uusia uhkia vastaan. Uskottavan maanpuolustuksen lisäksi on kyettävä kehittämään toimintamalleja mitä monimutkaisimpien hyökkäysten varalle.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta emme voi sokeasti luottaa hädän hetkellä EU-valtioiden tai Pohjoismaitten väliseen maanpuolustusyhteistyöhön tai Naton hävittäjien saapumiseen vaan meidän on ennen kaikkea valmistauduttava vastaamaan maanpuolustuksestamme itse. Toki toimiva turvallisuus- ja puolustuspolitiikka edellyttää nykyisin kansainvälistä yhteistyötä, mutta sen lisäksi on vaalittava uskottavaa kansallista puolustuspolitiikkaa. Yleisen asevelvollisuuden kannattaminen ei merkitse sodan ihannointia. Yleistä asevelvollisuutta kehittämällä edelleen voidaan vaikuttaa jopa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Kansainväliseen yhteistyöhön sisältyy olennaisena osana Suomen osallistuminen erilaisiin rauhanturvaamisoperaatioihin ympäri maailmaa. Rauhanturvaajiksi lähtevät joutuvat usein näkemään ja kokemaan komennuksensa aikana ikäviä asioita. Pahimmassa tapauksessa rauhanturvaaja kohtaa kuoleman. Myös vakavat vammautumiset ja henkisen terveyden vaarantuminen ovat valitettavasti läsnä rauhanturvaajien maailmassa.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoite on suojella Suomea ja suomalaisia. Samalla periaatteella haluan muistuttaa, kuinka tärkeää on huolehtia rauhanturvaajista heidän palattuaan komennukselta. Käytännössä heidän niin fyysiseen kuin henkiseenkin kuntoutukseensa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Jos maalla ei ole omaa uskottavaa puolustusta, on se jonkun muun maan armeija, joka sen hoitaa ja täällä häärii. Se ei varmaankaan ole tämän maan kansalaisten tahto.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on kannettu laajasti huolta Puolustusvoimien resursseista, Puolustusvoimien resursseista tässä tilanteessa, jossa kuluvalla hallituskaudella niitä on leikattu.

Oma näkemykseni on, että kun nyt tämän selonteon käsittelyn jälkeen ryhdytään arvioimaan niitä vaihtoehtoja, joita meillä on tulevana vuosikymmenenä turvata maallemme uskottava puolustus, niin asevelvollisuusjärjestelmän uudistamisen, valikoivan asevelvollisuuden, kannattaisi olla mukana tässä tarkastelussa.

En itse usko, että voimme pitää kiinni kaikista niistä vanhoista tavoista, joita meillä on Puolustusvoimien järjestämiseksi, ja samalla pitää kiinni uskottavasta puolustuksesta. En usko, että meillä tulevaisuudessakaan rahat riittävät aivan kaikkeen: laajaan, ehkä jopa ylimitoitettuun reserviin, kallistuvaan teknologiaan. Meidän täytyy pystyä tulevaisuudessa tekemään valintoja.

Kaikilla hallinnonaloilla tämän hallituskauden säästöpäätösten jälkeen on luultavasti kipeä tarve siihen, että resursseja tarvittaisiin ensi hallituskaudella lisää, eivätkä kuitenkaan Suomen talouden kasvunäkymät näytä siltä, että meillä olisi varaa tulevina hallituskausina määrättömästi lisätä eri hallinnonalojen resursseja, joten toivoisin vilpittömästi, että kun nyt tätä työtä seuraavan hallituskauden pohjaksi ryhdytään tekemään, niin ainakin siinä valmistelussa oltaisiin ennakkoluulottomia ja arvioitaisiin erilaisia vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä arktisesta alueesta, joka sekä tässä mietinnössä että selonteossa ja myös tässä keskustelussa on noussut kohtuullisen suureen rooliin.

Arktisten merialueiden luonnonvarojen taloudellinen hyödyntäminen on tullut aikaisempaa mahdollisemmaksi, koska ilmastonmuutos etenee hallitsemattomasti ja kovaa vauhtia. Mielestäni tästä ei voi olla johtopäätös, että meidän tulisi nyt rynnätä käyttämään näitä arktisen alueen luonnonvaroja, vaan Suomen pitäisi ennen kaikkea panostaa siihen, että ympäristö tällä herkällä alueella otetaan huomioon ja että itse asiassa alueelle asetettaisiin moratorio eli toistaiseksi voimassa oleva käyttökielto teolliselle toiminnalle, kunnes sitovista ympäristön kannalta kestävistä pelisäännöistä saadaan sovituksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisiksi päämääriksi on määritelty aikanaan maan itsenäisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Varsinkin tuo turvallisuuskäsityksen määritelmä on viime aikoina nopeasti muuttunut. Uusina käsitteinä on tullut inhimillinen turvallisuus, jossa järjestäytyneen rikollisuuden, köyhyyden, tautien, ympäristöongelmien ja myöskin terrorismin uhka on todellisena olemassa, samoin kyberturvallisuusuhkat, joissa tietoverkkojen käytössä ilmenevät uhkat voivat muuttua todellisiksi.

Muun muassa Kuntaliitto on painottanut lausunnoissaan myöskin kuntien mahdollisuutta erityyppisten uhkien torjumiseen kustannustehokkaasti. Kaikkien näiden uhkatekijöiden torjuntaan tulee turvallisuuspolitiikassa pystyä antamaan ratkaisuja. Tulevaisuuden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selonteon valmisteluun tulee entistä enemmän hakea toimijoita koko alueen jokaiselta sektorilta. Pelkästään valtionhallinnon selontekona saattavat unohtua kuntien ja kunnallisten toimijoiden intressit pelastustoimen kehittämisessä nykyoloja vastaaviksi.

Vaikka meillä ei näköpiirissä olekaan sodan uhkaa, silti Puolustusvoimat on mielestäni tärkein osa suomalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Puolustusvoimilla on turvallisuudessa muitakin tärkeitä tehtäviä kuin pelkästään sotilaallinen näkökohta. Puolustusvoimien suurimittaisella alasajolla maamme yleistä turvallisuutta on selkeästi heikennetty.

Energian ja ruokavarojen riittäminen saattaa aiheuttaa tulevaisuudenuhkia, joihin on ajoissa reagoitava. Ruuan osalta meillä on hyvin ajankohtaisia esimerkkejä siitä, miten elintarvikevalvonnan resurssien riittävyys on tärkeä osa tuon alueen turvallisuutta. Jos emme tiedä, mitä lihaa meille syötetään, miten voimme olla varmoja, mitä kaikkea yleensäkin meille elintarvikkeina tarjotaan? Tähän samaan kategoriaan kuuluu yleensäkin oman maamme huoltovarmuuden säilyttäminen. Siihen kuuluu niin energian kuin elintarvikkeidenkin osalta mahdollisimman suuri omavaraisuus.

Arvoisa puhemies! Meillä tuodaan usein esille Nato-jäsenyyden mahdollisuus ja sitä kautta globaalin turvallisuuden hakeminen. Toisaalta, olisiko ison Natoon kuulumattoman maan naapurina Nato-jäsenyys enemmän uhka kuin turvallisuuden tae? Jopa EU-jäsenyys voidaan nähdä jollain tapaa turvallisuusuhkana, ainakin jos ajatellaan myöskin taloudellista turvallisuutta. Me olemme lujasti EU:n sisällä velkavankeudessa. Niin kauan kuin kaikki EU-maat eivät hoida omia taloudellisia velvoitteitaan, olemme mekin taloudellisessa turvallisuusvajeessa.

Valtion turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on seikkaperäisesti tuotu esille erilaisia turvallisuusuhkia ja niihin reagoimista. Kuitenkaan taloudelliset resursoinnit eivät kulje selonteon kanssa samaan tahtiin. Erityisesti puolustus- ja poliisihallinnon osalta ollaan jäämässä kehityksestä jälkeen eivätkä turvallisuuskäsitykset ole enää tämän hetken tarpeen mukaisia.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta käy ilmi se ilahduttava asia, että Suomi huolehtii jatkossakin itse omasta puolustuksestaan. Tämä on ilahduttavaa etenkin siksi, että Euroopan unionilla ei ole kunnollista yhtenäistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa eikä se muutoinkaan täytä puolustusliitolle tyypillisiä ominaisuuksia. EU ei ole puolustusyhteisö, eikä siitä sellaista tulekaan, sillä suurin osa EU-maista haluaa jättää puolustamisen Natolle.

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen puolustusyhteistyö on ollut viime vuosina yhä enemmän esillä, ja sitä on jopa esitetty Suomen puolustuspoliittiseksi ratkaisuksikin. Realismia on kuitenkin se, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten käytännössä vain Suomi ja Ruotsi voisivat tehdä syvemmälle menevää puolustusyhteistyötä. Suomen etu on pysytellä maailman suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, eikä tämä onnistu, mikäli olisimme Naton jäsen.

Suomi tarvitsee kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä yhä enenevissä määrin jatkossakin, mutta meidän tulee suhtautua siihen käytännönläheisesti ja etenkin etujemme mukaisesti. Pohjoismaisesta yhteistyöstä on hyötyä etenkin harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen osalta. Nämä ovat kaikki hyviä esimerkkejä synergiaeduista ja kustannustehokkuutta tuovista ratkaisuista. Perussuomalaiset katsovat, että Suomen turvallisuutta edistää Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden korostus valtioiden välisissä suhteissa ja että osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Perinteinen sotilaallinen uhka Euroopassa on tällä hetkellä vähäinen. Tämän päivän uhkia ovat kansainväliset konfliktit, terrorismi, energiateollisuuden haavoittuvuus, ilmaston muuttuminen, maailmantalous sekä kybertilan häiriöt. Suomikin on joutunut jo kyberhyökkäyksen kohteeksi. Tietoverkkoturvallisuus on lähellä jokaisen meidän arkipäiväisiä toimintoja, jotka laaja kyberhyökkäys voisi lamaannuttaa hyvinkin nopeasti. Tietoverkkojen sisäiset heikkoudet sekä vahinkoa aiheuttava kansainvälinen ammattirikollisuus ja terroristijärjestöt luovat kyberuhkan. Kyberuhkissa piileekin uudenlainen sodankäynnin mahdollisuus. Näenkin sen erittäin positiivisena asiana, että Suomeen perustetaan viranomaisia, elinkeinoelämää ja muita toimijoita palveleva kansallinen kyberturvallisuuskeskus.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Positiivista tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on se, että siinä on otettu perustaksi laaja kokonaisturvallisuuden käsite. Sisällöllisesti selonteossa kuitenkin korostuu perinteinen puolustuspolitiikka muiden kokonaisturvallisuuteen liittyvien tekijöiden kustannuksella. Kuten useiden valiokuntien mietinnöissä todetaan, selonteossa olisi voinut olla painokkaammin esillä esimerkiksi energiaturvallisuuteen liittyvät asiat.

Kyberturvallisuuden tulee olla lähivuosina keskeisiä turvallisuuspoliittisia painopisteitä. Toisaalta kyberturvallisuuden ihmis- ja perusoikeusulottuvuuteen on myös syvennyttävä tarkasti. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä tämä asia sanotaan mielestäni hyvin. Sinne on kirjattu, että "talouskasvun, yksityisyyden suojan ja yhteiskunnan turvallisuuden yhteensovittaminen on haastava mutta välttämätön prosessi".

Arvoisa puhemies! Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, kasvavan rajaliikenteen hallintaan ja Venäjän mahdolliseen viisumivapauteen on varauduttava hyvissä ajoin. Rajavalvonnan ja siihen varattujen resurssien kehittämisen tulee ollakin varautumisessa painopistealueena. Mahdollisen viisumivapauden aiheuttamat heijastevaikutukset yhteiskunnan eri alueille tulee analysoida hyvissä ajoin ja tarpeeksi laaja-alaisesti. Heijastevaikutuksia voi tulla muun muassa poliisipalveluihin, erilaisiin lupapalveluihin ja liikennevalvontaan.

Pitkien matkojen Itä-Suomessa koko ajan vilkastuvan rajaliikenteen lisäksi Rajavartiostoa tarvitaan korvaamaan myös Kontiorannan varuskunnasta tähän asti annettu apu siviilipuolen hätätilanteissa ja erilaisissa etsinnöissä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusratkaisun tulevaisuudesta, koko maan puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta äänestetään seuraavissa eduskuntavaaleissa. Uskottavan puolustuksen määrärahoista päätetään vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

Perussuomalaiset kannattavat puolustusvaliokunnan lausunnon ja ulkoasiainvaliokunnassa hieman vesittyneen mietinnön muotoilun mukaisesti puolustusmäärärahojen nostamista. Niitä on nostettava vähintäänkin puolustushallinnon esittämällä tavalla siten, että vuonna 2016 puolustusbudjettiin tulee noin 50 miljoonaa euroa lisää, ja siitä asteittain siten, että vuonna 2020 lisämäärärahan taso on noin 150 miljoonaa euroa plus indeksikorotukset. Tämä kuittaisi noin puolet nykyhallituksen tekemistä vastuuttomista leikkauksista ja antaisi uskoa varsinkin Puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä puheeni lopuksi ryhmäpuheenvuoroihin ja debattiin.

Henkilökohtaisesti minun on ollut vaikea ymmärtää sitä logiikkaa, joka saa eräät hallituksessakin vaikuttavat poliittiset voimat tekemään Suomen itsenäisen ja uskottavan puolustuksen vastaista myyräntyötään. Nämä voimat sanovat julkisesti vastustavansa Natoa, mutta samalla he haluavat, aina kun on mahdollista, rapauttaa Suomen itsenäistä puolustusta. Samaan aikaan kaiken maailman kriiseihin kyllä ollaan kuitenkin suomalaisia sotilaita lähettämässä, mutta oman maan puolustus ollaan valmiit jättämään mopen osalle.

Puhun punavihreistä voimista. Puhun etenkin kommunistien perinneyhdistyksestä. Teillä on peiliin katsomisen paikka. Teillä on toistaiseksi valtaa, mutta teillä on myös vastuuta. Mitä teillä on Suomen nykyistä puolustusratkaisua vastaan? Mikä teillä on itsenäistä ja uskottavaa puolustuskykyä vastaan? Miksi te haluatte leikkauslinjallanne lietsoa kansalaisissa turvattomuutta ja nurinkurisella logiikallanne ehkä jopa nostattaa Naton kannatusta? (Kari Rajamäki: Onneksi meillä on edelleen sosialidemokraatit!)

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, ettei minun tarvitse tässä vaiheessa vastata edustaja Niinistön kysymyspatteriin.

Puolustusministeriön tilaaman kyselytutkimuksen, mikä eilen julkaistiin, mukaan yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen nykyisessä laajuudessaan sai edelleen suuren enemmistön kannatuksen, sillä 83 prosenttia vastanneista piti sitä erittäin tai melko tärkeänä. Mielipiteet puolustusuudistuksesta jakautuvat lähes kahtia, sitä kannatti 48 prosenttia ja vastusti 45 prosenttia. Uudistusta sekä kannatettiin että vastustettiin samoilla syillä, kuten turvallisuusuhkien muuttumisella, taloudellisilla syillä ja Venäjän uhkalla. Vastaajilta ei tiedusteltu tarkemmin liittoutumisen kannattamista tai vastustamista, mutta on ilmeistä, että suhtautuminen tiiviimpään puolustusalan yhteistyöhön on muuttumassa aikaisempaa myönteisemmäksi.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta puoltaa mietinnössään vastavuoroisuuteen perustuvaa liikkuvuutta Suomen ja Venäjän välillä. Selonteossa on perustellusti korostettu, että valmiudet EU:n ja Venäjän väliseen suunniteltuun viisumivapauteen tulee luoda ajoissa.

En voi allekirjoittaa ja sitoutua tähän kirjaukseen. Suomella on viisumiasioissa oma erityinen poikkeuksellisen suuri intressinsä verrattuna muihin jäsenvaltioihin. Se on totta, että valmiuksia on luotava, etenkin Venäjällä muun muassa luotettava ja kattava väestörekisteri. Suomen etujen mukaista on olla mukana määrittämässä askelmerkkejä. Tähän on saatava valtakirja myös Kaakkois-Suomen alueen asukkailta, koska heidän arkeensa viisumivapaudella on suuri vaikutus. Haluan korostaa asiaa tuntemattomille, että tähän asiaan ei pidä nyt yhdistää mielikuvaa Tornion ja Haaparannan välisestä rajaliikenteestä.

Selonteon tarkastelujakso ulottuu aina 2020-luvulle asti. Käytettävissä olevan tiedon valossa olisi selonteossa perusteltua todeta, ettei viisumivapaus ole ajankohtainen ennen vuotta 2020. Tämä antaisi toimijoille aikaa sopeutua sekä kehittää tunnettuja ja tuntemattomia menetelmiä rajaturvallisuuden takaamiseksi.

Arvoisa puhemies! On kirjattu selontekoon: "Kansainvälisen yhteistyön kehittäminen on rajat ylittävien uhkien torjumisen kannalta tärkeää. Suomi toimii ennen kaikkea EU:n kautta sekä kahdenvälisesti yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi, ilmasto- ja energiapolitiikassa, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa toimissa sekä rajaturvallisuuteen ja muuttoliikkeiden hallintaan liittyvissä toimissa."

Edellä oleviin kirjauksiin olisin halunnut myös selkeän maininnan ihmiskaupasta ja huumausainekaupasta. Nämä kaksi näkymätöntä, osin maanalaista kaupan ja rikollisuuden muotoa eivät ole vieras ilmiö myöskään Suomessa, eikä niiden osuutta myöskään turvallisuusriskinä tulisi vähätellä. Niillä on ja tulee olemaan sija myös laajassa turvallisuuskuvassa, halusimmepa tai emme, valitettavasti.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on keskittynyt turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan lähinnä kolmeen asiaan. Nämä kolme näkökulmaa ovat Puolustusvoimien rahoituksen riittävyys, kyberturvallisuus ja -puolustus sekä pohjoismainen yhteistyö.

Kaikille meille on selvää, ettei Puolustusvoimien rahoitus ole tällä hetkellä tarpeiden tasalla. Käynnissä oleva rakenneuudistus ja ankara säästökuuri muodostavat riskitekijän. Kuten valiokuntakin lausunnossaan toteaa ja kuten täällä lukuisissa puheenvuoroissa on huolta kannettu, on erittäin tärkeää, että vuonna 2015 Puolustusvoimien rahoitus ja toimintaresurssit sekä hankinnat palautetaan sille tasolle, jolla niiden kuuluu olla. Tason kuuluu olla sellainen, että voidaan asianmukaisesti harjoitella ja kouluttaa reserviä sekä tehdä tarvittavat materiaalihankinnat varastojen ylläpitämiseksi. Mielestäni Puolustusvoimien rahoitustaso tulee mitä pikimmin nostaa noin 1,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä takaisi riittävät toiminnalliset resurssit sekä mahdollistaisi toimintojen kehittämisen.

Kyberturvallisuus ja kyberpuolustus ovat kriisi kriisiltä yhä merkittävämmässä roolissa. Valtioneuvosto on laatinut Suomen kyberturvallisuusstrategian, jonka yksi osa-alue on kyberpuolustus. Kyberturvallisuuden kokonaisuudesta vastaa valtioneuvosto Viestintävirasto toimeenpanijanaan. Kyberpuolustuksesta taas vastaa Puolustusvoimat. Näitä kahta asiaa ei pitäisi sekoittaa keskenään.

Suomessa on perinteisesti ollut hyvä tietoliikenne- ja ohjelmistotekniikan alan osaaminen. Tätä osaamista pitää nyt hyödyntää kyberpuolustusta kehitettäessä. Puolustukseen pitää satsata riittävästi. Jos kyberpuolustus ei meillä vielä ole muihin aselajeihin rinnastettava aselaji, niin kaukana ei ole se tulevaisuus, jossa se on painoarvoltaan vähintään yhtä tärkeä kuin perinteiset aselajit. Tämän takia on tärkeää, että kyberpuolustuksessa käytetään mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia menetelmiä ja taktiikoita. Ehdottomasti on oltava kyky vaikuttaa vihollisen tai ennakoidun vihollisen järjestelmiin haluttuna hetkenä. Suomeksi sanottuna: pitää olla kyberhyökkäyskyky. Tuli ja liike ratkaisevat myös kyberavaruudessa. (Kari Rajamäki: Yritetään pysyä kuitenkin maanpinnalla!)

Arvoisa puhemies! Minusta Suomen tulisi pikimmiten hakea Naton täysjäsenyyttä. Nykyinen hallitusohjelma ei sitä mahdollista, joten meidän on tyytyminen tähän välitilaan, jossa järjestelmämme ovat Nato-yhteensopivia, yhteistyö toimii, mutta jäseniä ei olla.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on todella kaunis ajatus. Mitäköhän se käytännössä voisi olla? Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä. Puolueettomia ovat Ruotsi ja Suomi. Ruotsin sotilaallinen vaikutuskyky on viime vuosina rapautunut olennaisesti. Toki voimme tehdä materiaalihankintoja yhdessä, näin ehkä jopa säästää, mutta on pidettävä mielessä, ettei tämä ole sotilaallista puolustusyhteistyötä. Siihen tarvitaan sotilasliittoa. Onko Ruotsi sellaiseen valmis?

Arvoisa puhemies! Kaikkein parasta olisi — jalat tukevasti ilmassa sanoen — että EU muodostaisi keskuudessaan oman sotilaallisen puolustusliiton. Silloin olisivat kaikkien intressit selvillä ja olisi yhteinen päämäärä: Euroopan turvallisuus ja rauha. Tällainen puolustusliitto olisi myös globaalisti ajatellen merkittävä voimatekijä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta osoittaa, että kyseessä on hyvin laaja kokonaisuus. Perustana on Suomen puolustaminen ulkoista uhkaa vastaan. Kansalaismielipiteen mukaan maamme koskemattomuutta halutaan puolustaa. Sille on kansan tuki.

Uskottavan puolustuksen ylläpitäminen edellyttää riittävien puolustusmäärärahojen osoittamista, joilla pidetään niin materiaalinen valmius kuin joukkovahvuudetkin riittävinä. Materiaalikustannusten kaksinkertaistuminen kahden vaalikauden aikana on nopea kehitys taloudellisiin voimavaroihin nähden. Sen kanssa pärjättiin talouden kasvun aikoihin, mutta nyt tiukkana talouden aikana näyttää siltä, että osalla puolueista on vahvaa halua yhteistyön syventämiseen Naton kanssa. Tähän ei kuitenkaan selonteossa suuntauduttu, vaan luottamus perinteiseen puolustuspolitiikkaamme on edelleen voimassa. Jatkossa kuitenkin Puolustusvoimien lisärahoitus on välttämätön suorituskyvyn ylläpitämiseksi.

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää toimintaa oman lähiympäristömme kannalta erilaisten mahdollisten kriisien hallitsemisen kannalta.

Osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin lisää puolustuksellista osaamistamme. Suomi on kansainvälisissä yhteistyöoperaatioissa ollut arvostettu kumppani, ja sen ylläpitämisestä tulee jatkossakin pitää kiinni. Siviilikriisinhallinta ja erilaiset rauhanvälitystoimet ovat omaa osaamisaluettamme, ja niissä tulee jatkossakin olla mukana. Mutta niidenkin osalta on aina muistettava se, ettemme me kykene pienenä maana kaikkia maailman kriisejä hallitsemaan eikä meidän tule olla niissä hankkeissa etujoukkona.

Kansalaisten turvallisuuden kannalta on tärkeää myös se, miten kykenemme toimimaan luonnonkatastrofitilanteissa ja suuronnettomuuksien sattuessa. Erilaisten valmiussuunnitelmien ja kriisien riskikartoitusten tekeminen on niiden osalta tärkeää. Viime vuodet ovat osoittaneet luonnonkatastrofien määrän lisääntyneen. Niitä on sattunut siten, että suuria alueellisia ja taloudellisia vahinkoja on muodostunut. Kansalaisten turvallisuudesta tulee niissäkin tapauksissa huolehtia.

Yhteiskunnan toimivuuteen vaikuttaa ratkaisevasti energiansaanti. Sähköverkon toimivuus on ensisijaisinta, mutta hyvin pian kriisitilanteessa on edessä tilanne koskien nestemäisiä polttoaineiden saantia ja riittävyyttä. Niillä molemmilla on erittäin iso vaikutus myös elintarvikehuollon toimivuuteen ja elintarvikeomavaraisuuteen. Niiden merkitys tulee jatkossa kasvamaan. Se täytyy huomioida jatkossa selonteoissa entistä perusteellisemmin. Tosin ratkaisut niiden säilymisestä tehdään aivan muualla kuin selonteoissa. Elintarvikeomavaraisuuden osalta ne tehdään EU:n maatalouspolitiikasta päätettäessä ja kansallisten tukipakettien yhteydessä. Niissä ratkaistaan maatalouden kannattavuus ja sitä kautta elintarviketeollisuuden olemassaolo ja toimivuus.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyberturvallisuus on ensimmäistä kertaa näin suuressa roolissa tässä selonteossa, ja hyvä niin. Mutta kun me puhumme kyberturvallisuudesta, on pohdittava sitä, missä kohtaa silloin kulkee poikkeusolojen raja. Eli tämä on uusi sodankäynnin keino, terrorismin keino, ja sitä käytetään jo nykypäivänä, toiset testatakseen toisten puolustuskykyä ja toiset testatakseen omaa hyökkäyskykyä. Tämä on uusi asia, mitä tarvitsee pohtia ihan syvällisesti, että mikä on nykyaikojen poikkeusolojen raja. Onko se jo rajat ylittävää, että pistetään kansakuntamme lehdistö polvilleen sähköisen median turvin, vai vaatiiko se enemmän? Tämä on uusi tilanne, ja siihen pitää kiinnittää huomiota.

Toinen asia, mitä tässä ei voi väheksyä tai poistaa sanamuotojen takia, on se, että kyberturvallisuuden hyökkäys on ehkä paras puolustuskeino, koska koneet, mitkä lähettävät niitä hyökkäyksiä, saadaan hiljaisiksi kenties vain sillä, että sinne hyökätään takaisin. Nyt osa puolueista välttää kovasti tätä hyökkäys-sanaa. Sitä ei saa pelätä. Joka tapauksessa tässä on pistettävä painoarvo kyberturvallisuudelle ja sitä on kehitettävä jatkuvasti. Muut maat ovat jo hyvin pitkällä, eikä tässä tarvitse kuin katsoa esimerkiksi Brysselin teleoperaattorien omistajapohjaa, niin siinä voi kiinnittää huomiota niitten keskittyneisyyteen.

Rauhanturvaaminen on yksi asia, mikä onneksi on esillä, ja sinibarettina täällä tervehdin sitä hyvin. Naisten ja lasten aseman korostaminen ympäri maailmaa on se, millä saadaan näkyviä tuloksia aikaan, ja siihen on myös panostettava. Toki sotilaallistakin kokemusta saadaan, mutta tämmöinen naisten, lasten aseman parantaminen on mitä parasta kehitysapua.

Aina on myös olemassa sotilaallinen uhka, mitä tietyt puolueet vähättelevät, ja varautumisen siihen on oltava uskottavaa. Jo se uskottava varautuminen on sinällänsä ennalta ehkäisevää, ja silloin me tällä ennaltaehkäisyllä selviämme isommista kriiseistä.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Mietintö on yksimielinen, vaikka täällä vähän esiintyykin rakoilua, mutta samalla se on kriittinen mietintö. Laskeskelin, että ainakin kymmenen vakavaa huomautusta ulkoasiainvaliokunta osoittaa hallituksen selontekotyöhön, ja olkoon se viesti hallitukselle, että se käy nämä huomautukset läpi. Olisi ollut todella hyvä, että ulkoministeri olisi ollut kuulemassa käytyä keskustelua, mutta ymmärrämme toki virkatehtävät.

Toisekseen, herra puhemies, täällä on puhuttu paljon Puolustusvoimien uskottavuudesta ja rahoituksesta ja rahasta vuoden 2015 jälkeen. Minusta tämä asia pitää kytkeä vähän laajempaan kehykseen eli Suomen asemaan Euroopassa ja Suomen asemaan Pohjois-Euroopassa ja Pohjolassa, ei pelkästään vain ikään kuin objektina vaan myös siis subjektina, politiikantekijänä Pohjois-Euroopassa ja nimenomaan Pohjolan poliittisen ja sotilaspoliittisen vakauden edistäjänä ja ylläpitäjänä. Luulenpa, että useimpien perusteluna on ollut nimenomaan se, että Puolustusvoimamme täytyy pitää uskottavassa kunnossa, iskussa pitemmällä aikajänteellä, jotta voidaan ylläpitää tätä Pohjolan vakautta, joka säilyy siis viisaan ulkopolitiikan ja uskottavan puolustuksen kombinaationa. Minusta pitää muistaa tämä laaja kehys, kun puhutaan siitä, että pitää rahoittaa paremmin nykyisiä Puolustusvoimia.

Sitten kolmanneksi, Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, näinhän Matti Vanhasen toinen hallitus määritteli Suomen ulkopoliittisen linjan keväällä 2007 — sotilasliittoon kuulumaton maa, joka rakentaa tiivistä yhteistyötä EU:n sisällä Pohjoismaiden kanssa, Nato-kumppanimaana Naton kanssa, ja sitten vielä sen päälle bilateraalisuhteet. Minusta se on aika hyvä määritelmä. Tässä selonteossa, mietinnössä pohditaan jonkin verran kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välistä kysymystä, mutta aivan liian vähän sitä on pohdittu. Oikeastaan hallitus ei ole pohtinut ollenkaan tätä yhteyttä, ja se onkin oikeastaan tämän mietinnön niitä tärkeimpiä moitteita, että tätä yhteyttä ei ole pohdittu, verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välistä kysymystä. Se on pohtimisen väärti asia myös tulevaisuudessa. Kun sitä pohditaan, niin pitää nähdä, että liittoutumattomuus suorastaan edellyttää Suomelta kansainvälistä yhteistyötä.

Ja sitten loppuun, herra puhemies, ministeri Haglund antoi täällä lupauksen, että hän tulee nimittämään ja asettamaan valmisteluporukan, joka ryhtyy katsomaan suuntaviivoja ensi vuosikymmenen puolustusta silmällä pitäen. Toivomme, että siinä ylitetään hallitus—oppositio-raja sen vuoksi, että kukaanhan ei tiedä, mikä hallitus vastaa Suomen asioista vuonna 2015.

Leena Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Puolustusratkaisumme on perustuttava myös jatkossa yleiseen asevelvollisuuteen. Suomalaisten tahtotila tähän käy ilmi myös puolustusministeriön teettämästä tutkimuksesta, jonka mukaan 83 prosenttia kansalaisista pitää yleisen asevelvollisuuden säilymistä erittäin tai melko tärkeänä.

Sodanajan joukkojen määrä on vuonna 2015 noin 230 000 sotilasta. Joukkojen vähenemistä pyritään kompensoimaan suorituskykyisemmillä joukoilla ja asejärjestelmillä. Vuoteen 2020 mennessä vanhenee merkittävä osa kaikkien puolustushaarojen tärkeimpien joukkojen keskeisestä materiaalista ja suorituskyky heikkenee alle tehtävien vaatiman tason. Riittävä rahoitus on turvattava, jotta Puolustusvoimat voi säilyttää lakisääteiset velvoitteensa sekä kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Materiaalit eivät ole kuitenkaan ainoa puolustuskyvyn ylläpitoon vaadittava resurssimme, joka on hätää kärsimässä.

UKK-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan varusmiespalveluksen keskeyttäminen on yleistynyt ja samalla varusmiesten fyysinen kunto on huonontunut sekä lihavuus yleistynyt. Puolustusvoimissa noin 13—15 prosenttia varusmiehistä eli noin 3 500—4 000 henkilöä vuosittain keskeyttää asepalveluksen lääketieteellisten syiden vuoksi. Tutkimuksen mukaan kahdella kolmesta varusmiehestä on enemmän kuin yksi tuki- ja liikuntaelinvaiva. Suorituskyvyn ylläpitämiseen lisättävät resurssit menevät jopa täysin hukkaan, mikäli jo entuudestaan pienevä varusmiesjoukkomme rapistuu toimintakyvyttömäksi.

Herra puhemies! Varusmiespalveluksen keskeyttämisen syihin ja ennaltaehkäisyyn on vaikutettava yhteiskunnan eri sektoreilla. Maanpuolustuksemme pohjana välttämätön varusmiespalvelus on nähtävä osana kansalaistemme elinkaarta. Eräiden arvioiden mukaan ilman minkäänlaista työ- ja opiskelupaikkaa kotiutuu esimerkiksi Karjalan Prikaatista 15—20 prosenttia saapumiserien varusmiehistä. Syrjäytyminen on paitsi yksilölle ikävää myös kansantaloudellisesti kallista. Suomella ei ole varaa menettää varusmiespalveluksesta johtuen pienintäkään osaa nuorista aikuisistamme yhteiskuntamme ulkopuolelle. Tämä vaikuttaa kriittisesti myös maanpuolustustahtoon, jonka ylläpitämistä ei voi laiminlyödä.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade talman! Finlands säkerhetspolitiska riktlinjer utgår ifrån en bred säkerhetsuppfattning. Samhällets beredskap följer principen för övergripande säkerhet där myndigheter, näringsliv, organisationer och medborgare tillsammans ser till att samhällets viktigaste funktioner kan upprätthållas också under krissituationer. Cybersäkerheten, elförsörjningen och livsmedelsförsörjningen är några exempel på viktiga delar av den övergripande säkerheten.

Enligt min mening är det mycket viktigt att Finland har en tillräcklig försörjningsberedskap, och jag är glad över att utrikesutskottet är enigt med försvarsutskottet gällande vikten av att frågor gällande försörjningsberedskapen tas upp mera ingående i kommande redogörelser.

Herra puhemies! Suomen puolustuspolitiikka perustuu, kuten kaikki tiedämme, kolmeen perustekijään: sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustamiseen. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa kiinnitetään huomiota syntymässä olevaan epätasapainoon Puolustusvoimien resurssitarpeiden ja käytettävissä olevien varojen välillä. Selonteosta antamassaan lausunnossa puolustusvaliokunta totesi, että yhtenä suurimpana ja ehkä keskeisenä haasteena maanpuolustuksen kehittämiselle on itse asiassa rahoituksen taso vuoden 2015 jälkeen.

Olen sen vuoksi hyvin tyytyväinen siihen, että myös ulkoasiainvaliokunta tähdentää resurssikysymystä ja painottaa Puolustusvoimien mahdollisuuksien turvaamista lakisääteisten tehtäviensä täyttämiseen myös 2020-luvulla. On pidettävä tervetulleena, että ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta saa jo seuraavan kauden alussa laajan selvityksen Puolustusvoimien tulevaisuuden haasteista siten, että Puolustusvoimien pitkän aikavälin kehittämiseen tarvittavat poliittiset linjaukset voidaan tehdä.

Nivån på finansieringen avgör hurudant försvar vi kan upprätthålla. Om vi vill hålla fast vid det nuvarande systemet — vilket jag anser att vi ska — måste vi också vara beredda att bevilja de resurser som behövs. Om vi inte gör det mister försvaret sin trovärdighet, och då kommer vi mycket snart att vara tvungna att omvärdera de fundament som vårt försvar i dag baserar sig på.

Herra puhemies! Kaikki kansainvälinen yhteistyö — tapahtui se sitten YK:n, EU:n tai Naton puitteissa — on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta tärkeää. Erityisesti pohjoismaisessa puolustuspoliittisessa yhteistyössä on mielestäni paljon potentiaalia, ja onkin pidettävä myönteisenä, että hallitus on nyt tuonut esiin pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön uutena teemana selontekoon. Yhteistyön tekeminen on Pohjoismaille luonnollista, ja onkin syytä hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevat mahdollisuudet yhteistoimintaan ja synergiaetuihin.

Herr talman! Till slut, då vi i framtiden och redan nu funderar på hur vi ska kunna upprätthålla ett trovärdigt försvar, är ett fördjupat nordiskt samarbete, till och med baserat på avtal mellan staterna, men också en Natoanslutning ett beaktansvärt alternativ. I enlighet med vad som framfördes i svenska riksdagsgruppens gruppanförande stöder jag en fördomsfri diskussion om för- och nackdelarna med också ett Nato-medlemskap.

Jag är glad över att utrikesutskottets betänkande är enhälligt, det är bra, det lyfter upp många relevanta frågeställningar och det har också mitt stöd.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Suomalaiset ovat vahvimmin sitoutuneita isänmaansa puolustamiseen kaikissa tarvittavissa tilanteissa. Uskottava maanpuolustus lähtee tästä henkisestä tahdosta, sitoutumisesta, se tulee edellyttämään tietysti myös materiaalisia edellytyksiä ja yleistä asevelvollisuutta.

Materiaalivalinnoissa ja voimavarojen ja toimintakyvyn kysymyksissä on kuitenkin syytä käydä vähän laajempaa keskustelua. Meillä helposti erityisesti selontekojen kautta synnytetään hyvin nopeasti, vahingossa myöskin, tämmöinen kenraalien lempilapsi -keskustelu, joka menee hyvin voimakkaasti läpi tämän eduskunnan.

1998 yritettiin ajaa Suomeen taisteluhelikopterijärjestelmä. Sitä perusteltiin selonteon rivien välissä. Tämä komentaja Hägglundin ja silloisen hallituksen ajama asia olisi vaikuttanut koko Ilmavoimien muuhun kehitykseen, panssariaseen alasajoon. Kaikki nämä tuotiin eduskuntaan ikään kuin ilmoitusasiana, ja valtiovarainvaliokunnan sosialidemokraattien johdolla pysäytimme tämän hankinnan. Kompromissina tuli kuljetushelikopterijärjestelmä. Pääministeri Lipponen teki vastuullisen ratkaisun, ja hallitus vetäytyi tässä.

Nyt kun kuuntelee tätä kyberasekeskustelua, niin kaipaisi, että olisikohan siinäkin syytä kuitenkin — vaikka uusiin teknisiin asioihin pitää varautua — pikkuisen palata myös maan pinnalle. Ehkä joillakin varuskunnilla ja alueellisella maanpuolustuksella ja perinteisillä toimintatavoillakin voi olla vielä jatkossakin merkitystä. Pikkuisen olen aistivinani vähän samanlaista nopeata innostumista.

Herra puhemies! On erittäin tärkeätä arvioida myöskin muuttuneen taloudellisen tilanteen, finanssikriisin, vaikutuksia. Tältä osin on kyllä pettymys, että valiokunta toteaa vain, että "talouskriisin vaikutus jäsenvaltioiden yhteiskunnalliseen vakauteen on otettava vakavasti". No, todella on otettava vakavasti, mutta sitä ei ole analysoitu, miten se vaikuttaa. Jo lokakuussa 2008 liittokansleri Merkel totesi, että Euroopan ja Saksan edessä on 20-luvun lopun kaltainen tilanne. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa nyt nähtävissä olevaa taloudellisen, poliittisen ja turvallisuuteen liittyvän perustan järisemistä vakavalla tavalla, toivon mukaan ei niin vakavilla seurauksilla kuin 20-luvun lopulla oli, mutta aivan ilmeistä on, että tällä on myös turvallisuusympäristöön monenlaisia vakavia seurauksia. Tässä myös Suomen oman kansallisen selviytymisen osalta on valtiontalouden kestävyys nyt koko tämän talouskriisin osalta eräs näkökulma.

Herra puhemies! On myöskin korostettava maanpuolustuksen ja suoraan sanoen myöskin kansallisen eheyden merkitystä laajemmin. Sosiaalisen turvallisuuden vahvistaminen, eli varustautuminen myös ihmisten sosiaalisen turvallisuuden ja toimeentulon näkökulmasta, on myös osa maanpuolustustahdon, kansallisen eheyden ja sosiaalisen turvallisuuden yhteyttä. Tässä yhteydessä Suomen tuloerojen kasvu, köyhyyden kasvu, lapsiperheiden hätä, työttömyys on nähtävä myöskin laajemmin kansallisena maanpuolustuksen ja turvallisuuden työnä.

Herra puhemies! On tietysti korostettava myöskin kansallisen edunvalvonnan merkitystä. Tältä osin haluan kyllä korostaa sitä historiallista näkökulmaa, joka helposti unohtuu: Suomen osalta meillä on historiallisessa lähimuistissamme Napoleonin Venäjän keisarin kanssa tekemä reviirijako, joka johti Suomen sotaan, Ribbentrop-sopimus, Hitlerin Saksan yhdessä Stalinin kanssa sopima talvisodan yksinäisen taistelumme perussyy. (Puhemies koputtaa) Suomen tahto toimia Euroopan ytimessä on selkeä ja historiallinen johtopäätös: on oltava niissä pöydissä, joissa kansamme kohtalosta päätetään. Tämä on tietysti Euroopan unionin osalta selkeä lähtökohtamme, mutta on syytä myöskin muistaa...

Se suositus, arvoisa puhemies, on tiedossa.

Haluan tässä yhteydessä asiaan olennaisesti liittyen tuoda tässä sitoutumisen ja liittoutumattomuuden maailmassa myöskin tämän historiallisen näkökulman. Suomen kansallisen selviytymisen näkökulmassa on ollut suuri viisaus soveltaa J. V. Snellmanin aikanaan toteamaa lainausta: "Niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai krenatöörin koipea näin mitättömän maamme puolesta." Tämä on ollut suuren viisauden alku, ja se on myöskin Suomen turvallisuuspolitiikassa syytä oman kansallisen edun näkökulmasta, oman alueen vakauden näkökulmasta pitää yllä.

Herra puhemies! Haluan lopuksi vielä todeta, että puolustusministeriön rooli on ylikorostunut nykyään tämän selonteon valmistelussa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan työssä eivät sisäministeriön ja sisäisen turvallisuuden uudet uhat näy riittävästi. Se korostuu myöskin selonteon puutteina. Tältä osin on syytä korostaa juuri nimenomaan näiden uudenlaisten uhkien ja EU:n sisäisen turvallisuuden suurempaa merkitystä jatkossa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kannatan edustaja Mustajärven tekemiä lausumaehdotuksia.

Suomen puolustusteollisuus on integroitunut osa Suomen puolustusta ja sotilaallista huoltovarmuutta. Viime vuosina Suomen puolustusteollisuuden elinkelpoisuutta ovat horjuttaneet mittavien ja elinkaudeltaan pitkien asejärjestelmien hankinnat, joihin ei ole ollut mahdollisuuksia sisällyttää riittäviä vastaostovelvoitteita. Tämä on ollut poliittinen valinta. Myös eurooppalaisen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan lainsäädännön kehitys ja vastaostokytkentöjen kieltäminen ovat kaventaneet kotimaisen teollisuuden mahdollisuuksia. Nato-yhteensopivien materiaalihankintojen keskittäminen ennen muuta Yhdysvaltoihin on heikentänyt kotimaisen puolustusteollisuuden kehittämisnäkymiä. Myös Merivoimien hankinnat Italiasta ovat hämmästyttävä osoitus oman meriteollisen osaamisen hyödyntämättä jättämisestä.

Mietinnössä korostetaan, aivan oikein, arktisella alueella tapahtuvan kehityksen seurannan merkitystä ja pidetään tärkeänä, että Suomen arktista strategiaa päivitetään säännöllisesti. Arktinen alue tulisi mietinnön mukaan määritellä Suomen taloudellisten ulkosuhteiden yhdeksi painopistesuunnaksi. Suomen tulee määrätietoisesti pyrkiä yhteistyöhön Venäjän arktisen laivanrakennussektorin kanssa niin siviili- kuin puolustushankinnoissakin. Suomen laivanrakennusteollisuudelle ja puolustusteollisuudelle Venäjä-yhteistyö tarjoaa mittavia mahdollisuuksia. Venäjän juuri julkistettuun laivanrakennussektorin kehittämissuunnitelmaan vuoteen 2030 on budjetoitu 32,5 miljardia euroa, josta valtaosa on suunnattu puolustussektoria ja Koillisväylän käyttöönottoa palveleviin tarpeisiin.

Arktisessa yhteistyössä Suomessa tarvitaan uskottava, riittävän suuri ja monialainen veturiyritys. Toivottavasti nyt, kun laivarakennuksemme on eräässä tienhaarassa, syntyy valtion johdolla yritys, joka kokoaa yhteen arktisen osaamisen suunnittelusta laivanrakennukseen, offshoreen ja jäänmurtopalvelutuotantoon kotimaisin voimin tai tässäkin yhteistyössä venäläisen osapuolen kanssa.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuus jakaantuu seitsemään eri toimialaan: tietoyhteiskuntaan, kuljetuslogistiikkaan, elintarvike- ja energiahuoltoon, terveydenhuoltoon, rahoitushuoltoon ja kriittiseen teollisuustuotantoon. Meillä tulisi nyt olla saamamme selonteon avulla kaikki näitä toimintoja koskevat toimenpiteet ja selvitykset ja suunnitelmat käytössämme tulevia vuosia ajatellen. Herää kysymys, sisältääkö selonteko konkreettisia keinoja ja välineitä, joilla suomalaisten asema turvataan erilaisissa häiriö- ja uhkatilanteissa. Miten estämme esimerkiksi pitkäkestoiset kuljetushäiriöt, vakavat sähkönsaantiongelmat taikka tietoverkkohäiriöt, vakavat ydinvoimalaonnettomuudet, talouden epätasapainon, työvoimavajeen tai polttonesteiden saatavuuden? Nämä asiat kuuluvat huoltovarmuuteen ja ovat elintärkeitä meille Suomessa asuville henkilöille.

On erityisen tärkeää, että parlamentaarinen kontaktiryhmä on pyrkinyt konkreettisempaan esitykseen. Tältä osin on erityisen huomioitavaa turvata maamme huoltovarmuustoimintojen turvaaminen. Erityisen tärkeää eri kriisikohtaisten tapausten sattuessa on se, että tulee olla omat kriisinhallintasuunnitelmat kattavasti koko Suomenmaata ajatellen.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsissämme on merkittävä ja valtavan laaja kokonaisuus. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on keskeinen osa Suomen nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Keskityn tässä puheenvuorossani yhteen osaan, koska kustakin aihealueesta saisi herkästi kolmen minuutin verran sanottavaa.

Maailman muuttuessa myös puolustus- ja turvallisuuspolitiikan on muututtava. Vielä viisikymmentä vuotta sitten ei olisi osattu arvellakaan, kuinka merkittävään rooliin kyberturvallisuus tänä päivänä nousee. Suomi sai oman kyberturvallisuusstrategiansa kuluvan vuoden tammikuussa valtioneuvoston periaatepäätöksen muodossa.

Suomi on tietoyhteiskuntana täysin riippuvainen tietoverkkojen ja järjestelmien toiminnasta. Tämän johdosta uhka haavoittua niitä koskevien häiriöiden vuoksi on todellinen. Tämän vuoksi olen tyytyväinen, että kyberturvallisuus on saanut oman roolinsa myös tässä kyseisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa ohjelmassa nyt ensimmäistä kertaa.

Yhteiskunnalle elintärkeiden toimintojen on toimittava normaaliolojen lisäksi erityisesti silloin, kun on kyse normaaliolojen vakavista häiriöistä tai jopa poikkeusoloista. Uhkat, jotka kohdistuvat kybertoimintaympäristöön, ovat muuttuneet entistä vaarallisemmiksi niin yksityisten ihmisten, yritysten kuin koko yhteiskunnan kannalta. Kyberuhkia muodostavien toimijoiden kirjo laajenee ja ammattilaistuu. Nykyään uhkan muodostajiin kuuluvat myös valtiolliset toimijat. Kybertoimintaympäristön vakavuus on huomattavissa jo siitä, että suurvallat Venäjä ja Kiina ovat laatineet omat kyberturvallisuusstrategiansa.

Kyberturvallisuuden toiminta-alalla tarvitaan yhtä lailla muiden turvallisuusalojen ohella uhka-analyysiä, joka on pohja ennaltaehkäisylle, varautumiselle ja puolustukselle. Tällä erää asiantuntijat arvioivat, että Suomi ei ole täysin varautunut kyberuhkien mahdollisuuteen. Suomella on kuitenkin oikea asenne korjata tilanne ja tavoitella varsin pikaisessa aikataulussa kunnianhimoisesti tulla maailman kärkimaaksi tietoturvallisuuden saralla jo vuonna 2016. Tätä tavoitetta edesauttaa Viestintäviraston yhteyteen perus-tettava kyberturvallisuuskeskus, joka kokoaa kootusti elintärkeiden toimintojen turvaamiseen osallistuvat toimijat, joka pystyy keskittymään ajankohtaisiin tietoihin ja analysoimaan haavoittuvaisuuden vaikutuksia sekä toimimaan yhteistyössä viranomaisten, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteiskunnan selviämisen kannalta on merkittävää, kuinka häiriötilanteiden operatiiviseen toimintakykyyn, häiriöiden sietokyvyn nostamiseen ja häiriöistä toipumisen kykyyn panostetaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa painotimme yksityisen sektorin yhteistyön merkitystä, esimerkiksi kriittisiin toimintoihin vaikuttavien tele- ja energiayritysten välisen yhteistyön saumattomuutta muun muassa myrsky- tai muiden häiriötilanteiden hallitsemiseksi ja häiriöistä selviämiseksi. Mietimme myös, pitäisikö tietoturvasääntelyä tai häiriöistä ilmoittamista koskevaa sääntelyä laajentaa koskemaan muitakin kyberympäristön keskeisimpiä toimijoita. Muun muassa matkapuhelinten ja erilaisten mobiilien päätelaitteiden laitetason turvallisuus on jatkossa mitä todennäköisimmin yhä kasvavampi osa kyberturvallisuutta. Kansainvälinen yhteistyö kyberturvallisuudenkin saralla on ensiarvoista, koska esimerkiksi energiaverkkoihin tai pankkitoimintoihin muualla maailmassa tehdyillä hyökkäyksillä voi olla vaikutuksia myös Suomeen jopa välittömästi.

Kyberturvallisuuden saralla pohjoismainen yhteistyö on merkittävässä roolissa osana pohjoismaista turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen puolustusvälineteollisuus on maailman huippuluokkaa. Suomalaisia tuotteita arvostetaan maailmalla, ja esimerkiksi meillä kehitetyt kuljetusajoneuvot ovat maailman parhaita. On suorastaan surullista havaita, että tämänhetkinen poliittinen linjauksemme estää puolustusvälineteollisuuden tuotteiden myymistä ulkomaille hyvinkin voimakkaasti. Vedotaan EU-linjauksiin samalla kun muut EU-maat myyvät vapaammin mutta vastuullisesti omia tuotteitaan maailmalle.

Minun mielestäni suorastaan katastrofaalinen esimerkki on se, että Sakon tehtaat Suomessa joutuvat siirtämään tuotantonsa Berettan tehtaalle Italiaan — Berettahan siis omistaa Sakon — ja sitä kautta saadaan sitten tuotteet kaupaksi maailmalle, kun meidän Suomen paikallinen politiikka ei sitä salli. Olisi suotavaa, että meilläkin tulkittaisiin näitä vientisäädöksiä siten, että puolustusvälineteollisuutemme olisi tasavertainen muiden EU:ssa olevien yritysten kanssa ja saisi ansaitsemansa kilpailumahdollisuuden maailmalle. Tämä on tärkeä maanpuolustuksen kannalta siksi, että näin ylläpidämme sitten sitä omavaraisuutta ja omaa puolustusteollisuuttamme, jotta meillä on käytössä kalustoa — ja toivottavasti sitä ei koskaan tarvita, mutta jos sitä joskus tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Jo joissain puheenvuoroissa täällä on nostettu esiin sitä, että maanpuolustuksen vaihtoehtoja pohdittaessa ja kehitettäessä pitäisi myös huomioida tämä niin sanottu valikoiva asevelvollisuus. Minusta se ei ole lainkaan relevantti ajatus, eikä siihen suuntaan tule mennä. Katson, että sekä kansalaisten tasa-arvon että tasavertaisen kohtelun pohjalta yleinen asevelvollisuus on ainoa vaihtoehto.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteon mukaan Pohjoismaiden on luontevaa tehdä yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla solidaarisuuden hengessä. Turvallisuusintressimme ovat enenevässä määrin yhteneväisiä, vaikka perusratkaisuissa onkin eroja. Tämänpäiväinen Nato-keskustelu täällä eduskunnassa osoitti myös, että pitkä on tie vielä kuljettavana kohti Suomen Nato-jäsenyyttä.

Edustaja Kopra totesi puheenvuorossaan pohjoismaisen yhteistyön kauniiksi ajatukseksi ja suhtautui tulkintani mukaan asiaan hieman skeptisesti. Euro ja kruunu ovat kuitenkin hyviä konsultteja Pohjolassa. Kustannuspaineet korostavat sitä, että pohjoismaisesta solidaarisuudesta on siirryttävä suhteellisen nopeasti käytännön tekoihin.

Myös Pohjoismaiden neuvosto keskusteli teemaistunnossaan Tukholmassa huhtikuussa ulko- ja puolustusministereiden johdolla alueen yhteistyönäkymistä tällä saralla. Itse paikalla olleena voin todeta, että nuo keskustelut vaikuttivat lupaavilta. Joku pato on selkeästi murtunut, ja keskustelun on nyt syytä antaa ryöpsähtää. Oma arvioni onkin, että nopealla aikavälillä on mahdollista löytää toimivia yhteistyöhankkeita sekä materiaalien että toiminnan osalta Pohjoismaiden kesken. Sitä ennen meidän on kuitenkin kansallisesti löydettävä yhteinen näkemys asiaan. Ei voi olla niin, että harjoitus Islannissa tai muut konkreettiset yhteistyötä edistävät asiat saavat aikaan aina älämölön.

Täällä varsin laajalla rintamalla tänään todettiin, että Suomi ei puolustus- ja turvallisuusasioissa pärjää yksin. Pitää olla siis jonkun kanssa yhdessä. Uskoisin, että kansalliset rahkeet tällä hetkellä riittäisivät laajaan yksituumaisuuteen Pohjoismaiden yhteistyön osalta.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sankelon kritiikki oli siinä mielessä oikeutettua, että suhtaudun todellakin skeptisesti tähän pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Historiaa kun lukee, niin se on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka tämä puolustusyhteistyö, jos sitä on harjoitettu, ei ainakaan ole toteutunut Suomen kansan turvallisuutta edistävällä tavalla, ja tästä syystä suhtaudun epäillen tähän. Toki tietenkin toivon sitä, että me saisimme Pohjoismaiden kesken sovittua sellaiset sotilasliitto- ja valtiosopimuspohjaiset ratkaisut, että sitä todellista yhteistä puolustusta sitten harjoitettaisiin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yksi tärkeistä kulmakivistä on ilman muuta huoltovarmuus. Ei ole yhdentekevää, minkälainen energiahuolto, sähköinen tiedonvälitys ja muu tiedonvälitys, elintarviketalous ja elintarviketuotanto, puolustusmateriaalituotanto meillä tässä maassa on. Näistä kyseisistä asioista pitää pitää huolta. Siinä mielessä meidän politiikkamme laajemminkin pitää olla sellaista, että näillä äsken luetelluilla aloilla kannattavuus, toimintaedellytykset muutenkin ja sitten se toimintaympäristö, jolle nämä alat rakentuvat, on senkaltainen, että sinne syntyy kotimaista, suomalaisten omistamaa yritystoimintaa, joka samalla työllistää ja pitää aluetalouksia kunnossa ja huolehtii siitä tärkeästä osatekijästä, niin että kaikissa tilanteissa meillä on myöskin mahdollisuus säilyttää huoltovarmuuden näkökulmasta tilanne omissa käsissämme niin pitkälle kuin se ikinä mahdollista vain suinkin on.

Olen erityisen huolestunut yhä edelleenkin siitä öljyriippuvuudesta ja kivihiiliriippuvaisuudesta, joka meillä tässä maassa on. On erittäin helppoa torpedoida tältä osin meidän energiahuoltoamme, ja siksi kotimaiset energiaratkaisut ovat äärimmäisen tärkeitä, että niitä kaikella tavalla edistetään.

Myöskin äskenkin puheenvuorossa esille tullut puolustusmateriaaliteollisuus on tällä hetkellä tilanteessa, joka ei mielestäni turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ole sellaisella tasolla, millä sen pitäisi olla. Samoin myöskin meidän tulkintamme vaikkapa kilpailulainsäädännöstä taikka hankintalaista eivät voi olla sellaisia, että ne estävät meidän elintärkeiden ja meidän turvallisuutemme kannalta välttämättömien toimintojen ja hankintojen ylläpitämistä suomalaisilta toimijoilta. Tässä on paljon meillä parannettavaa.

Samoin elintarvikkeiden osalta meillä ollaan menossa jatkuvasti siihen suuntaan, että meillä elintarvikkeiden omavaraisuusaste heikkenee, tuonti kasvaa. Se ei voi olla meidän kansantaloutemme, vaihtotaseemme kannalta järkevää, mutta ei se ole myöskään meidän huoltovarmuutemme kannalta järkevää, jotenka siinäkin mielessä politiikalla on väliä.

Puhemies! Lopuksi vielä yleiseen asevelvollisuuteen ja siihen liittyvään mielipiteeseen. Se tulee jokaisessa tilanteessa mielestäni säilyttää, sillä yleisellä asevelvollisuudella, olkoon meidän puolustusjärjestelmämme minkälainen tahansa, on niin paljon myös muita ulottuvuuksia kuin pelkästään se puolustuksellinen ulottuvuus. Ihan yhteiskunnallisistakin syistä, myös siltä osin yleisen asevelvollisuuden tulee jatkossakin olla pääsääntö ja se pitää säilyttää.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheessa tämän selonteon ja siihen saadun ulkoasiainvaliokunnan lausunnon ydin tuotiin hyvin esille. Olemme tekemässä yksimielistä ratkaisua omasta puolustuksestamme sillä ajatuksella, että mietitään vielä. Ennakoivien ja kokoomukselle sopineiden sitovien linjausten sijasta jätämme päätöksenteon Puolustusvoimien resursseista tulevan eduskunnan vastuulle. Kansalaisten poliittisen kuluttajaturvan toteutumiseksi jokaisen puolueen ja poliitikon on nyt ennen vaaleja kerrottava se, miten he haluavat tulevaisuuden Suomea puolustaa. Mikäli haluamme jatkossakin pitää kiinni Suomen puolustuksen lähtökohdista eli koko maan puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, on tähän myös osoitettava riittävät varat tulevissa talousarvioissa. Mikäli taas valitsemme toisin, päätämme samalla luopua joistakin edellä mainituista lähtökohdista, vaikkapa siitä liittoutumattomuudesta. Rehellinen siis täytyy olla jopa siellä vasemmalla, sillä jatkuva määrärahojen karsinta puolustussektorilla näkyy jo nyt kansalaisten luottamuksessa Suomen selviytymismahdollisuuksiin kriisin yllättäessä.

Arvoisa puhemies! Rehellisyyttä kaivataan myös keskustelussamme Suomen turvallisuuspoliittisesta asemasta. Nykypäivän keskinäisriippuvuudesta elävässä maailmassa myös meidän turvallisuutemme riippuu yhteistyökyvystämme ja -halustamme ympäröivän maailman kanssa. Tarvitsemme tiiviimpää kumppanuutta ja yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Nato-maiden kesken. Tarvitsemme syvenevää alueellista yhteistyötä taloudessa, energiassa ja muilla aloilla niin Itämeren alueella kuin arktisessakin kontekstissa. Meidän on myös oltava ahkerampia uusien turvallisuusuhkien, kuten kyberuhkien, torjunnassa. Meillä on jo nyt hyvää kansainvälistä osaamista kyberuhkien torjuntaan muun muassa Jyväskylän yliopistossa. Jakamalla tätä tietoa ja osaamista muiden kumppaneiden kanssa parantaisimme myös omaa turvallisuuttamme ja vaikutusvaltaamme maailmassa.

Arvoisa puhemies! Huolta tulee kantaa myös kotimaisen puolustusteollisuuden, erityisesti ruutituotannon, tulevaisuudesta. Olennaista oli-sikin nyt luoda valtiovallan puolelta selkeä tulevaisuudennäkymä kaikille tällä sektorilla työskenteleville yrittäjille. Tänä vuonna annettava huoltovarmuuspäätös toivottavasti tähän vastaa.

Arvoisa puhemies! Lisäksi eurooppalaisen puolustusteollisuuden sisämarkkinoiden toiminnan kehittämiseen tulee edelleen panostaa kotimaisen puolustussektorin työpaikkojen säilyttämiseksi.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa ei ole minulle markkinapaikka. Eurooppa on paljon enemmän, se on paljon suurempaa. Se ei ole single market. Se on meille henkinen arvoyhteisö ja tärkeä puite myöskin Suomen kansainvälistä käyttäytymistä ajatellen aina meidän turvallisuutemme takaamiseen saakka.

Minulle Eurooppa on myöskin paikka, jonka toivoisin voivan olla kansainvälinen toimija, sellainen toimija, jolla on paljon annettavaa kansainvälisen turvallisuuden eteen koko maapallon mittakaavassa. Ei vain sisäänpäin kääntynyt — mihin Eurooppa on valitettavasti juuri nyt menossa — vaan ulospäin suuntautunut kansainvälinen toimija, joka kykenee itsenäisesti toimimaan myös tavalla, jolla on oma poliittinen tahto, verrataan sitä sitten mihin maailman muuhun keskeiseen toimijaan tahansa. Sellainen toimija, jolla on kapasiteettia, jolla toimijalla on myöskin omaa kykyä, sillä muutoin et ole uskottava kansainvälinen toimija, ellei sinulla ole turvallisuus- ja puolustuspoliittista, ulkopoliittista toimintakykyä.

Eurooppa tänä päivänä pyrkii olemaan soft power, siviiliyhteisö, jonka toinen jalka vahvasti ontuu. Sitä kovaa voimaa Euroopan unionilla tänä päivänä ei tunnetuista syistä ole, ja näyttää jopa siltä, että ponnistava jalka tässä suhteessa on heikommassa kunnossa kuin mitä esimerkiksi Lissabonin sopimuksen aikoihin Euroopan unionille kuviteltiin voivan löytyä. Euroopan unionilla tulisi olla oma turvallisuuspoliittinen agendansa, oma taloudellinen itsenäisyytensä, oma geopoliittinen roolinsa. Mietitään nyt vaikkapa Lähi-itää. Katsotaan, mitä tapahtui arabikeväässä, joka on muuttunut islamilaisuuden syksyksi. Mietitään, mitä on terrorismi tänä päivänä, mitkä ovat joukkotuhoaseet, mitkä ovat ydinaseiden asemat ja roolit. Uhat ovat enemmän kuin selkeät tänä päivänä koko ihmiskuntaa ajatellen vakavalla, vaativalla tavalla.

Euroopan pitäisi kyetä huomattavasti nykyistä itsenäisemmin ottamaan vastuuta kansainvälisestä kehityksestä tilanteessa, jossa Yhdysvallat vetäytyy Euroopan mantereelta tunnetulla tavalla ja jossa Eurooppa jää kököttämään ikään kuin omien voimavarojensa varassa vanhalle mantereelle. Ei puhettakaan siitä, etteikö Euroopan puolustus- ja turvallisuuspolitiikalle olisi omaa erityistä tarvettaan. Me tarvitsemme poliittista tahtoa. Meillä on siihen lähtökohtaisesti hyvät edellytykset 2 miljoonan ihmisen armeijoilla yhteenlaskettuna ja niin edelleen, en käy niitä tässä läpi, mutta oikeasti Eurooppa ei ole tähän päivään mennessä ilmaissut, että se haluaa tulla tärkeäksi strategiseksi toimijaksi kansainvälisellä tasolla. Sellainen ilmoitus Euroopalta puuttuu.

Eurooppa ei saa ajautua kilpailuun Naton sisällä tai Naton kanssa missään tapauksessa, mutta Euroopan pitäisi lujittaa omien eurooppalaisten toimintatapojen yhteensovittamista niin, että Eurooppa kykenee toimimaan myös itsenäisellä, eurooppalaisesti tunnistettavalla tavalla. Tiedämme, mitä ongelmia britit, mitä ongelmia Saksa, mitä ongelmia Ranska tähän tilanteeseen luovat, mutta näillä emneillä ei tule koskaan Euroopan suurta puolustuksen syntymäpäivää, ellei tässä asiassa päästä merkittävästi eteenpäin olemassa olevilla rakenteilla, kustannuksia rationalisoiden, mikä saa taatusti kaikissa Euroopan jäsenmaissa myöskin kansalaismielipiteen tuen taakseen. Meillä on pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä ja solidaarisuudesta Lissabonin sopimus, jota ei ole käytetty, mutta se antaisi kehyksen systematisoida jäsenmaiden pyrkimyksiä myöskin ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskien. Teollisuus- ja teknologiayhteistyö tarjoavat tässä hyvän lähtökohdan.

Puheenjohtaja! Euroopan itsenäisyys kansainvälisenä toimijana ratkaistaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, ja oma näkemykseni on se, että meidän on herättävä ja koottava joukkojamme, jottei Eurooppa löysty ja jakaudu sisäisesti vaan kykenee ottamaan sille kuuluvan kansainvälisen arvovallan itselleen.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä äsken edustajat Sankelo ja Kopra nostivat esille kysymyksen pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä. Tämä teema on oikeastaan yllättävänkin suosittu. Olen kyllä taipuvainen yhtymään edustaja Kopran näkemykseen siitä, että tämä puolustusyhteistyö pohjoismaisittain on enemmänkin kaunis ajatus kuin käytännössä ja tositilanteessa toimiva malli. Tästä aiheesta on pidetty kuluvan vuoden aikana ainakin kaksi melko kovatasoista seminaaria, toinen muistaakseni Ulkopoliittisen instituutin järjestämänä tuolla Katajanokalla ja toinen Hanasaaressa. Itse osallistuin näihin molempiin, ja kyllä siellä tulkinta oli, väittäisin, asiantuntijoiden enemmistön keskuudessa se, että juuri näin on. Joku kuvasi sitä tilannetta niin, että Pohjoismaat ovat kyllä lähellä toisiaan mutta ne ovat ikään kuin selät vastakkain puolustusasioissa: jokainen katselee omaan suuntaansa.

Pahaa pelkään, että hiukan sama pätee myöskin eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on, niin kuin tiedämme, jäänyt jonkinlaiseksi torsoksi. Lady Ashtonin toiminta ja se, sanotaanko, yritys, mikä hänen toimestaan on tällä alueella tehty, ei ole oikeastaan johtanut kovin merkittäviin tuloksiin, ja asia on hyvin ymmärrettävä, koska osa Euroopan maista on Nato-maita, osa ei ole ja sitten täällä on joukossa pari ydinasesuurvaltaa, jotka tuskin luopuvat tuosta asemastaan YK:n turvaneuvoston pysyvinä jäseninä. Pohja merkittävälle käytännön tason yhteistyölle on hiukan, sanoisinko, kapea. Eli yhteistyötä me tarvitsemme, mutta vaihtoehdot ovat kyllä hyvin vähissä — niitä on vähän tai yksi ainoa.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja toi tuossa esille minun mielestäni ansiokkaasti sen näkemyksen, että totta kai pohjoismaisessa yhteistyössä on omat haasteensa ja voidaan kyseenalaistaa, mihinkä nämä asiat johtavat. Mielestäni on kuitenkin muistettava se totuus, että politiikka on mahdollisen taidetta. Se tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä lyhyellä aikavälillä meillä ei ole mahdollisuuksia hakea Naton täysjäseneksi, mikä mielestäni toisi sen konkretian. Meidän on edettävä ikään kuin kolmatta tietä, ja tämä kolmas tie tällä hetkellä minun mielestäni on pohjoismainen yhteistyö, koska siihen me voimme löytää kansallisen yksimielisyyden nopeammin ja löytää ratkaisuja materiaalihankintoihin, löytää ratkaisuja toiminnallisiin kysymyksiin. Tämä on minun mielestäni se asian ydin. Muut tiet kuin tämä pohjoismainen yhteistyö vaikuttavat tällä hetkellä tosi haastavilta.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nousin ylös edustaja Sankelon kannustamana, koska innostuin hänen viisaasta puheenvuorostaan. Se on kutakuinkin juuri näin myöskin allekirjoittaneen näkökulmasta katsottuna tilanteessa, jossa turvallisuuspoliittinen keskustelu uupuu tai jähmettyy Naton puolesta — Natoa vastaan -tilanteeksi. Suomen pitää etsiä ehdottomasti oman kansallisen turvallisuutensakin ja kansainvälisen panoksensa vahvistamisen merkeissä yhteistyömahdollisuuksia.

Me emme ole, ei yksikään maa eikä yksikään kansakunta, täällä maapallolla missään vakuumissa, ehkä Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta, ja ne maat, jotka ovat kansainvälisessä yhteistoiminnassa, tekevät sitä oman turvallisuutensa nimissä. Onko meillä luontevampaa yhteisöä olemassa kuin muut Pohjoismaat, jos me aiomme kulkea tätä samaa yhteistyövaraisen maailman tietä ja parantaa samalla omia edellytyksiämme? Minkään muun maaryhmän välillä eivät missään osassa maailmaa yhteiskunnalliset eroavuudet ole niin pieniä kuin mitä ne ovat Pohjoismaiden kesken. Tämä tarjoaa meille suuria mahdollisuuksia. Se ei korvaa mitään, mutta se tuo merkittävää lisäarvoa kaikkeen siihen ja uusia mahdollisuuksia, joilla Suomen pitää omasta turvallisuudestaan pitää huolta.

Meillä on monia muitakin näkökantoja, joissa Suomella on tarjottavana ja voitettavana paljon asioita, yhteistyötä, jota on tehtävä sen vuoksi, että me kannamme kansainvälistä vastuutamme, ja jos tuuli kääntyy, niin me kykenemme myöskin saamaan vastaan sellaista apua, tukea muiden maiden suunnasta, jota pohjoismainen yhteistyö luonnollisesti tavallaan omana ikään kuin family-pohjaisena, perhepohjaisena, maailmanyhteisön kolkkana tarjoaa, mihin kiinnitetään tänä päivänä erittäin positiivista huomiota, siihen sotilaallisen ja puolustuksellisen yhteistyön kehittämiseen muun muassa Naton puitteissa, jota Pohjoismaat harjoittavat eivät vain kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan kesken vaan myöskin tällaisena kuin on Suomen ja Ruotsin suhde Norjaan, joka on puolestaan Nato-jäsenmaa. Näiden välillä pitää kyetä kynnystä madaltamaan, ja pohjoismainen yhteistyö on loistava esimerkki tästä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta ei tule väärää kuvaa, tarkennan vielä omaa ajatustani tästä pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Siis todellakin yhteistyötä kannattaa etsiä ja sitä kannattaa tehdä, ja todellakin löytyy varmasti niitä tasoja, joissa voimme tehdä yhteistyötä Ruotsin, Norjan ja ehkä Tanskan kanssa. Niin kuin täällä on mainittu, hankintayhteistyötä voidaan harjoittaa ja samaten harjoitteluyhteistyötä, niin kuin tässä ihan näinä päivinäkin tullaan tekemään. Mutta on nähtävä realistisesti, mille tasolle tämä yhteistyö voi eri tilanteissa ja eri olosuhteissa ulottua, ja tässä ei kannata olla idealisti vaan realisti. Elikkä se yhteistyön taso on valittava tilanteen mukaan. Kyllähän tällaisissa oloissa, missä nyt elämme, tämä pohjoismainen yhteistyö toimii tietysti aivan hyvin.

Ilkka Kanerva  /kok:

Niin, meillä alkaa edustaja Ahvenjärven kanssa löytyä samaa aaltopituutta sillä eroavuudella, että vain janan toisista päistä: toinen on jarrumies ja toinen pyrkii avaamaan ovia. Jääköön itse kunkin pääteltäväksi, kumpaan rooliin tässä sovittaudutaan tahoillamme — eikä siinä mitään pahaa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa pitää olla myöskin niitä epäileviä tuomaita, joita edustaja Ahvenjärvi hyvin minusta edustaa. Pitää olla ulkopoliittista liikkumavaraa tällä asteikolla.

Mutta kyllä meidän historiallinen asemamme geopoliittisestikin on senkaltainen, että minä toivon meidän yhdistyvän monissa ajatuksissamme muiden Pohjoismaiden kanssa yhteen tilanteessa, jossa edustaja Ahvenjärven hyvin tuntemalla tavalla esimerkiksi arktinen ulottuvuus tarjoaa uusia näkymiä, ja jos me siitäkin kelkasta jäämme sivuun ja erilaisiin syihin nojautuen sanomme, että me yksin täällä Pohjolassa pärjäämme Suomena, niin minä en usko, että edustaja Ahvenjärvikään sitä syvimmiltään tavoittelee ja haluaa, vaan kutsun hänet ja pyydän häntä mukaan siihen poliittiseen ryhmään, joka pyrkii viemään eteenpäin ja vahvistamaan Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Eikö niin, edustaja Ahvenjärvi?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Juuri näin, arvoisa puhemies: edustaja Kanervan kanssa olemme kyllä molemmat sillä puolella, että haluamme kehittää tätä yhteistyötä ja edistää Suomen puolustusta myöskin tällä pohjoismaisen yhteistyön alueella. Mutta se painotus omassa puheenvuorossani ja ajattelussani on juuri tämä, että vaikka me ajattelemme samansuuntaisesti muiden Pohjoismaiden kanssa tästä arktisen alueen turvallisuustilanteesta ja kaikenlaisesta yhteistyöstä, niin siinä tilanteessa, kun mietitään tällaista todellista turvallisuusuhkaa, mikä se sitten olisikin, yllättäen nähdäänkin, että ajatukset lähtevät vähän eri suuntiin, ellei sitten jotain rakenteellisia muutoksia tässä tapahdu suhteessa esimerkiksi Natoon. Todellakin näiden äsken mainittujen seminaarienkin puheenvuoroissa nähtiin erittäin hedelmällisenä tämmöinen tietyn tason yhteistyö, mutta sitten kun tullaan niihin koviin tilanteisiin, niin siellä ne erot tulevat esille, ja siinä mielessä peräänkuulutan realismia.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Erittäin ilahduttavaa tässä keskustelussa on havaita se, että me kuitenkin olemme saman päämäärän perässä kaikki eli Suomen turvallisuutta hakemassa.

Omalta osaltani haluaisin täsmentää, että kun suhtauduin skeptisesti pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön, niin tarkoitin tietenkin sitä kovinta ydintä, sitä tilannetta, mitä me tietenkään emme koskaan toivo tulevan eteemme, että kovat ovat piipussa ja sotilaita lähetetään taisteluun. Ei sellainen hoidu yhteistyöllä. Se edellyttää sotilasliittoa, valtiosopimusta. Olen edelleen sitä mieltä, että on paljon työtä tehtävänä, että saamme esimerkiksi Ruotsin taipumaan kanssamme tällaiseen sotilasliittoon.

Edustaja Kanerva minusta otti erinomaisen ansiokkaasti esille tämän EU:n oman puolustusjärjestelmän vision ja sen kehittämisen, ja kyllä minusta se olisi meille kaikille paras vaihtoehto. Valitettavasti se on ehkä vieläkin utopistisempi kuin tämä pohjoismainen yhteistyö tänä päivänä.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran vielä, että Pohjoismaiden kesken voidaan tehdä tätä arkipäiväistä puolustukseen liittyvää yhteistyötä ja sen eteenpäinvientiä, mutta myös rauhankumppanuuden edistämisessä, YK:n alaisissa toimissa, Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioissa ja niin edelleen se on täysin suotavaa, ja se tapahtuu jo nykyisten sääntöjen mukaan.

Mutta herrat, jotka ovat tuossa äsken käyttäneet puheenvuoroja, ovat mielestäni täysin oikeassa siinä, että jos kovin tilanne tulee eteen, niin nykyisillä liikennesäännöillä, nykyisillä sopimuksilla Suomella ei ole muuta turvaa kuin itsensä. Ja jos me haluamme pohjoismaisesta yhteistyöstä saada kaikkein vakavimpien sotilaallisten haasteitten eteen lisävoimaa, niin se tulisi edellyttämään luonnollisesti valtiosopimuksen tasoisia järjestelyjä, jolloin olisi tae siitä, että pahimmankin hetkellä sitä apua myöskin olisi tarvittaessa.

Kyllä tässä on selvä logiikka, enkä halua etukäteisesti sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joskus, jonain päivänä, meidän tai meidän lastemme aikana, myöskin tämänkaltainen vaihtoehto tulee vakavasti otettavien, toteutettavien hankkeitten joukkoon. Mutta sitä ennen voi olla se päivä, että me mietimme myöskin sotilaallista liittoutumattomuutta uudella tavalla, ja mielestäni on järkevää ottaa siinä huomioon se, että huomattavasti helpompaa monin tavoin olisi Nato-yhteisöön sopeutuminen, mikäli se tapahtuisi Suomen ja Ruotsin kanssa samanaikaisesti.