Arvoisa rouva puhemies! Esitän kysymykseni ministeri Perholle.

Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet jatkuvasti. Ylityöt ja toisaalta työsuhteen epävarmuus ovat etenkin nuorten aikuisten arkipäivää. Työtunteja kertyy eniten lapsiperheisiin. Pienten lasten isät tekevät tutkimusten mukaan kaikkein pisintä työpäivää. Nämä työelämän vaateet heijastuvat lapsiimme. Pienten lasten vanhemmilla pitäisikin olla paremmat mahdollisuudet valita se työn ja perhe-elämän yhdistelmä, joka parhaiten kullekin perheelle sopisi. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite työn ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta. Kysyisinkin nyt:

Mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys toisaalta työelämästä ja toisaalta niistä perhe-etuuksista, jotka antavat mahdollisuuden vanhemmille hoitaa lasta kotona. Tämä asia oli myöskin tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä esillä, mikä oli ihan myönteinen ja hyvä asia. Tätä kokonaisuutta, ensinnäkin isien mahdollisuutta omaan niin sanottuun pakkokuukauteen ja vanhempien mahdollisuutta olla osa-aikaisella vanhempainlomalla, selvitetään asetetussa työryhmässä sekä lisäksi perhekustannusten tasausmahdollisuuksia erilaisten yritysten, toisaalta työvoimavaltaisten, toisaalta pääomavaltaisten yritysten kesken. Suuri kysymys on se, miten yritykset, työpaikat ylipäätänsä sisäistävät sen, kuinka tärkeätä on joustaa myöskin lapsiperheiden ehdoilla eikä vain toisin päin, toisin sanoen räätälöidä sellaisia työaikoja, jotka antavat mahdollisuuden valintoihin ja lyhyempään työpäivään.

Arvoisa rouva puhemies! Tutkimusten mukaan joka kymmenes yli 30-vuotias nainen on lykännyt lasten hankkimista tai rajoittanut lasten lukumäärää työn vuoksi. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin toivottava toimenpide harmaantuvassa Suomessa, jossa meidän huoltosuhteemme heikkenee koko ajan. Kysyisinkin:

Minkälaisia perhepoliittisia toimenpiteitä hallitus on suunnitellut Suomessa syntyvyyden edistämiseksi?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Varmasti hallituksen toimilla on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta totta kai tärkeitä ovat äsken mainitsemani toimenpiteet eli se, että isä ja äiti, vanhemmat, voivat tasapuolisemmin jakaa lapsen hoitamisen iloa — en mielelläni puhu velvollisuuksista. Työelämän kohdalla hyvin tärkeä kysymys on se, että perusteettomista pätkätöistä päästään vakinaisempiin työsuhteisiin. Nyt näyttää siltä, että julkinen sektori on ymmärtänyt sen, varmasti ajatellen tulevaisuuden rekrytointiongelmia. Varmuus siitä, että on pidempiaikainen tai pysyvä työsuhde, vaikuttaa myös lastenhankkimisikään, joka on huolestuttavasti siirtynyt lähelle 30:tä. Tämä jälkimmäinen asia on hyvin pitkälti kulttuurikysymys ja minusta hyvin tärkeä myös väestöpoliittisesta näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ongelmahan on se, että lapsiperheitten tulotaso on pudonnut 90-luvulla kaikista tulonsaajaryhmistä kaikkein eniten. Siksi vanhempien on pakko tehdä töitä lujasti.

Onko hallituksella muita keinoja kuin mantrana hoettu työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen? Siis onko hallituksella muita suunnitelmia tukea lasten kasvatustyötä tekeviä perheitä?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Minusta yksi tärkeä ja kaikkia työssäkäyviä vanhempia koskettava toimenpide on ollut ansioverotuksen alentaminen, joka varmasti näkyy myönteisellä tavalla lapsiperheiden kukkarossa. Samaten laaja päivähoito-oikeus, joka toteutettiin edellisen hallituksen aikana, on tärkeä etuus lapsiperheille. Toistan edelleen sen, vaikka väititte, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on pelkkä mantra, että se on paljolti asennemuokkausta ja lainsäädäntöä siltä osin, että vanhempien olisi entistä helpompi kantaa tasapuolisempaa vastuuta lastenhoidosta.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tullut yhä vaikeammaksi ja varmasti pitkälti sen vuoksi, että työelämän vaatimukset ovat ajallisesti hirveästi lisääntyneet. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että työntekijät tekevät pitempiä työpäiviä, ylitöiden määrä lisääntyy koko ajan. Lisäksi tehdään huomattavassa määrin ylitöitä, joita ei kirjata ylitöiksi, joista ei makseta ylityökorvauksia ja joita ei myöskään saada vapaana.

Millä tavalla tämä ongelma ratkaistaan niin, että työntekijät jaksavat vielä hoitaa perhettäänkin? Miten pitkällä ollaan esimerkiksi työaikojen lyhentämisessä, ja mitä aiotaan tehdä laittomille ylitöille?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tämä runsas ylitöiden tekeminen on yksi tosiasia tänä päivänä. Työsuojelun viranomaisten ja ministeriön työsuojeluosaston yhtenä painopisteenä on tehostaa ylitöiden valvontaa, josta sinänsä on hyvin selkeä lainsäädäntö olemassa, mutta toimintakulttuuri on paljolti se, että kaikkia ylitöitä ei mihinkään sinänsä kirjata.

Vielä kerran totean sen, että kun on jo pulaa tietyistä työntekijäryhmistä, ammattiryhmistä, ja kun sitä pulaa tulee jatkossa olemaan enemmän, niin viisas työnantaja ymmärtää myöskin työilmapiirin, työolosuhteiden, työssä jaksamisen merkityksen. Uskon, että esimerkiksi ne kokeilut ja projektit, joita on tehty tyky-toiminnan tehokkaasta tuomisesta työpaikalle, varhaiskuntoutuksesta ja ennen kaikkea siitä, että työntekijät voivat vaikuttaa omiin työolosuhteisiinsa, puhuvat erittäin myönteistä kieltä ja ovat myös yrityksille edullisia.

Työministeri Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ministeri Perho kertoi melkein kaiken, mutta voisi sanoa, että kun uusi työsopimuslaki astuu voimaan, siinä tulee tiettyjä tiukennuksia esimerkiksi pätkätyösuhteiden epätarkoituksenmukaisuuteen, siihen, että niitä käytetään epätarkoituksenmukaisesti, siihen käyttöön tulee tiettyjä rajoituksia. Se varmasti osaltaan saattaa helpottaa ylityöpainetta.

Mutta hyvin pitkälle on kyse siitä, että ihmiset itse mieltävät, milloin ylitöitä tehdään. Työsuojelupuolella tätä asiaa valvotaan, mutta ehkä asian vakavuutta ei ole vielä niin huomattu, miten se ihmisiin vaikuttaa. Tupon yhteydessä sovittiin lisäresursseja sille puolelle, ja varmasti valvonta tulee kiristymään.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jäänyt kummallisen vähälle se seikka tai havainto, että suomalainen perhelainsäädäntö on erittäin korkealla tasolla kansainvälisen mittapuun mukaisesti. Ihmettelen kyllä sitä, että nyt huudetaan kaikkiin ongelmiin myöskin apua tästä salista. Meillä on esimerkiksi perhevapaajärjestelmän suhteen nähty sellainen seurantatieto, että täällä päätetyt hyvät vapaat eivät käy kaupaksi.

Tästä seuraava etappi on tietysti kysyä toisiltamme, pitääkö tässä edetä pakon puolelle vai pitäisikö meidän yhdessä todeta, että yhteiskunta ja lainsäätäjä ovat antaneet tämän mahdollisuuden. Loppu kuuluu asianomaiselle henkilölle itselleen ja tietenkin myös työelämälle, jossa pitäisi kai rohkaista naisia ja miehiäkin työpaikkakohtaisesti ottamaan nämä oikeudet ja toteuttamaan niitä myöskin käytännössä.

Sitä kyllä toivoisin ja kysynkin, onko hallituksen piirissä harkittu, että näitä ristiriitaisia viestejä lähdettäisiin kokoamaan yhteen? Mitä me haluamme, haluammeko antaa yhtenäisen viestin, että lapset hoidetaan, vai emme?

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Uskon, että koko tämän salin viesti kateederin molemmin puolin on se, että lapsista täytyy pitää huolta ja ensisijaisessa vastuussa ovat vanhemmat. Meidän lainsäätäjinä on huolehdittava siitä, että vanhemmilla on mahdollisuus toteuttaa tätä periaatetta. Paljon on kysymys arvostuksista ja myöskin siitä, mitä missäkin elämänvaiheessa kukakin arvostaa.

Mitä tulee tämän päivän perhe-etuuksiin, esimerkiksi vanhempainloman jakaminen on mahdollista tänä päivänä; sitä vain käyttävät hyvin niukasti miehet. Onneksi meillä on edistyksellinen pääministeri, joka on osaltaan käyttänyt näitä mahdollisuuksia, ollut esimerkkinä paitsi Suomessa myös valtakunnan rajojen ulkopuolella. Toivon, että sellaisia yrityksiä, jotka tukevat omien työntekijöidensä isyyslomia, vanhempainlomia, jopa erikseen rahallisesti, syntyisi tähän maahan entistä enemmän. (Ed. Pekkarinen: Tässä asiassa me tuemme pääministeriä!)

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja on siinä varsin oikeassa, että kyse on pitkälle myös asenteista, koska esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemä tutkimus kertoo siitä, että usein valitaan toisin eli valitaan ura ja sen eteenpäin vieminen eikä niinkään perhettä ja lapsia siinä perheessä. Tämä kertoo jotakin suomalaisesta asenneilmapiiristä. Sille ei lainsäätäjä voi mitään, vaan on kyse muunlaisista keinoista. Tällaista tutkimusmateriaalia on varmasti näillä työryhmillä, joihin ministeri Perho viittasi, käytössänsä.

Haluaisin vielä muistuttaa, että meillä on mahdollisuus tehdä esimerkiksi lyhennettyä työpäivää silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Tosin siitä ei saa mitään kompensaatiota työtulojen menetykseen, ja se on usein syy, miksi ei valita näitä mahdollisuuksia. Toisaalta ei valita silloinkaan, kun se on taloudellisesti mahdollista, koska sitä ei koeta sillä tavalla arvostetuksi valinnaksi. Kyse on pitkälle asenteista, mutta toki myös taloudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti on kyse asenteista kaikilla niillä, joilla siihen on varaa, mutta kasvupaikkakunnilla, varsinkin Helsingissä, osa lapsiperheistä on saanut niin huonon arpalipun asuntomarkkinoilla, että silloin on kohtuutonta puhua arvovalinnoista taikka kaikista niistä hyvistä teoista, joita hallitus on tehnyt. Niinpä kysynkin:

Jos tosissaan aiotaan katsoa työn ja perheen yhdistämistä, onko tarkoitus vielä tämän hallituskauden aikana tehdä radikaaleja, merkittäviä aloitteita ja ulostuloja kasvupaikkakuntien, erityisesti Helsingin, asuntopoliittisessa tilanteessa?

Ministeri Suvi-Anne Siimes

Arvoisa puhemies! Hallitus on omalta osaltaan aika paljon tehnyt avauksia ja yrittänyt luoda mahdollisuuksia siihen, että asuntorakentaminen ja erityisesti vuokra-asuntojen rakentaminen Pääkaupunkiseudulla voisi lisääntyä.

Tässäkin on käynyt niin, että mahdollisuuksia ja lainarahaa on ollut tarjolla, mutta jostain syystä keskituloisten ja pienituloisten asuntotarpeen tyydyttäminen ei ole ollut ykkössijalla sen kummemmin kuntien kaavoituksessa kuin asuntotuottajien toteutuksessakaan, vaan markkinat ovat hoitaneet lähinnä hyvätuloisten asumista.

Tästä huolimatta hallitus jatkaa omalta osaltaan yhteistoiminta-asiakirjaan sisältyvien asioiden toteuttamista, mukaan lukien myös asunnottomuuden torjunnan, ja pyrkii myös myötävaikuttamaan siihen, että tonttimaan tarjonta täällä Pääkaupunkiseudulla voisi lisääntyä.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että täällä suurella osalla ihmisistä ei ole ollut verokirjaa koskaan, suomalaisella kapitalistilla, eli unohdetaan se, että Suomessa on työlainsäädäntö ja työnantajilla on työnjohto- ja valvontaoikeus. Työnantaja myös pitkälti määrää työajat, sen, koska käydään työssä. Tämä tosiasia näyttää unohtuvan. On erinomaisen hyvä asia, jos työnantajat sallivat ottaa perhesyyt huomioon, kuten lastenhoidon. Kysynkin:

Onko hallituksella sellaisia suunnitelmia, että työlainsäädäntöä muutetaan niin, että perhesyiden johdosta työntekijällä olisi oikeus tehdä lyhyempää työaikaa tai että hän voisi vaikuttaa yleensä siihen, mihin vuorokauden aikaan hän työssä on? Tänä päivänä näin ei ole.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitus on juuri käsitellyt ja eduskunnan käsittelyssä on juuri ollut uusi työsopimuslaki, joka käsittelee näitä asioita. Siinä tämän tyyppisiä uudistuksia ei ole tullut.

Mutta jos katsotaan niitä tutkimuksia, jotka kertovat asiasta, niin siellä tulee usein ratkaisevaksi esimerkiksi isien valinnoissa sen suhteen, lähdetäänkö vanhempainlomalle vai ei, ei niinkään työnantaja ja työnantajan nuiva suhtautuminen, vaan työkavereiden nuiva suhtautuminen. Silloin ei voi pelkästään syyttää työnantajaa. Mutta on totta, että niitäkin tilanteita on, jolloin esimerkiksi lapsen päivähoidosta hakeminen on suuri ongelma, kun työnantaja ei suostu joustamaan viittä minuuttia, jotta lapsen pääsisi hakemaan hoidosta ajoissa.

Arvoisa puhemies! Viime päivinä lehtien sivuilla on käyty ikävää keskustelua: Naisia on syyllistetty siitä, että he yhdistävät perheen ja työssä käymisen, ja halutaan väittää, että lapset kärsivät. Naisten osuus palkansaajista on puolet. Perhemalli on muuttunut perinteisestä ydinperheestä. On myös uusperheitä ja yksinhuoltajaperheitä. Viime vuonna meille syntyi ennätyksellisen vähän vauvoja. 130 vuotta sitten syntyi se määrä vauvoja, mikä viime vuonna. Meillä on edessä työvoimapula, eläköityminen.

Miten taataan naisille työn ja perheen hoitamisrauha ja saadaan tämän tasoinen naisiin kohdistuva syyllistämiskeskustelu loppumaan?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä meidän syntyvyydestämme. Meidän syntyvyyslukumme ovat kuitenkin korkeimpia Euroopassa. Yllätyksellistä on se, että esimerkiksi Espanja ja Italia ovat kaikkein alhaisimman syntyvyyden maita Euroopassa. Aivan luonnollinen syy alhaiseen syntyvyyteen on se, että hedelmällisyysiässä olevat ikäluokat ovat varsin pieniä tänä päivänä.

Kun julkisessa keskustelussa, joka lähti yöhoidosta liikkeelle, osa on kokenut, että naisia syyllistetään, niin totta kai se, että perheet voisivat tehdä valintoja silloin, kun lapset ovat pieniä, olisi hyvä, mutta silloin, kun on kysymys esimerkiksi yksinhuoltajuudesta, tätä vaihtoehtoa ei ole. Monella äidillä, joka tekee yötyötä, on mahdollisuus olla lapsensa kanssa päivittäin. On aika poikkeuksellista, että yöhoitoa käytetään kuukauden mittaan kovin runsaasti. Useimmiten on kysymys ehkä vain muutamasta yöstä. Minä en ainakaan katso voivani tuomita sitä, että palvelujärjestelmä joustaa niiden äitien tai vanhempien ehdoilla, jotka tällaisessa tilanteessa ovat, mutta se ei ole tietysti kaikkein onnellisin tilanne.