11) Laki lähestymiskiellosta annetun lain 7 §:n
muuttamisesta
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Laki lähestymiskiellosta täytti
tänä vuonna kolme vuotta. Se tuli voimaan vuoden
1999 alusta. Laki on osoittautunut tarpeelliseksi, joskin jossain
määrin vaillinaiseksi, ja parhaillaan oikeusministeriössä valmistellaankin
perheen sisäistä lähestymiskieltoa.
Laki lähestymiskiellosta toimii ensimmäisessä tapauksessa
moitteettomasti, häirintä loppuu, ja häiritty
henkilö pääsee lain avulla häiritsijästään
eroon. Toinen vaihtoehto on se, että kieltoa rikotaan,
jolloin voimaan astuvat lain määräämät sanktiot.
Kolmas vaihtoehto, johon oma lakialoitteeni liittyy, on tilanne,
jossa kieltoa noudatetaan määrätyn, käräjäoikeuden
määräämän, ajan, mutta heti
tuon määräajan päätyttyä häirintä jatkuu. Tällaisessa
tapauksessa lain mukaan alun perinkin lähestymiskielto
voidaan määrätä enintään yhdeksi
vuodeksi. Lähestymiskieltoa voidaan hakea uudelleen ja
se voidaan jälleen määrätä enintään
yhdeksi vuodeksi.
Lähestymiskieltoa vuosittain hakevalle toistuva prosessi
on erittäin raskas niin henkisesti kuin taloudellisestikin,
ja varsinkin silloin, kun on kysymys lapsesta, voidaan olettaa jopa
tällaisen toistuvan oikeusprosessin vaikuttavan niin lapsen
turvallisuudentunteeseen kuin tasapainoiseen kehitykseenkin erityisesti,
kun todennäköistä on, että henkilö,
joka toistuvasti jatkaa häirintää, tulee
tekemään sitä jatkossakin ja häiritty henkilö voi
olettaa, että hän on tulevaisuudessakin mukana
tässä jatkuvassa oikeusprosessissa. Lisäksi
säännöllisesti toistuvana käräjöinti
ruuhkauttaa myös kiireisiä käräjä-
ja hovioikeuksia.
Mielestäni näin ollen olisikin perusteltua,
että ensimmäisen lähestymiskieltovuoden
jälkeen jatkettua häirintää harjoittava
henkilö voitaisiin määrätä uudella
lähestymiskiellolla enintään kolmeksi
vuodeksi lähestymiskieltoon. Kyseessä on käytännössä lähes
teknisluontoinen muutos, jossa tuo nykyinen enintään
yksi vuosi muuttuisi jatkettuna enintään kolmeksi
vuodeksi. Lisäksi lapsen kohdalla määrättäessä lähestymiskielto uudelleen
voitaisiin oikeuden harkinnan mukaan kielto määrätä myös
siihen saakka, kunnes lapsi on täysi-ikäinen,
mutta joka tapauksessa enintään kolmeksi vuodeksi,
eli se tarkoittaa sitä, että jos 8-vuotiaan kohdalla
määrätään, se voidaan määrätä 18:aan
vuoteen, mutta 16-vuotiaalle se kolme vuotta 19:ään
vuoteen, jotta täysi-ikäisyyden raja ei sitä välttämättä katkaisisi.
Arvaan, että lakivaliokunnassa yhden henkilön
allekirjoittama aloite hukkuu niihin tuttuihin paperipinoihin, mutta
olen vinkannut tästä asiasta oikeusministeriön
valmistelijoille. Toivon nyt, kun tämä laki on
auki, että siellä otettaisiin muutos huomioon,
sillä kysymyksessä on todella vakava asia häirityn
henkilön kannalta.
Margareta Pietikäinen /r:
Herr talman! Familjevåld och våld mot kvinnor är
en allvarlig fråga och ett stort samhällsproblem.
Useimmiten naiset, joskus myös miehet, joutuvat uhkausten
ja pahoinpitelyn kohteeksi avo- tai avioliitossaan tai aiempien
kumppanien taholta. Suomessa tämä väkivalta
on yleisempää kuin muissa Euroopan unionin maissa,
mikä on surullista ja häpeällistä.
Nainen on väkivallan uhri joka viidennessä perheessä.
Ongelman kimppuun tulee käydä monilla yhteiskunnan
tasoilla ja sektoreilla.
Tämä lakihan astui voimaan, ihan niin kuin ed.
Karhu totesi, vuonna 1999. Ensimmäisen vuoden aikana määrättiin
yli tuhat lähestymiskieltoa ja niitä myönnetään
nykyään keskimäärin noin sata
kuukaudessa. Lähestymiskiellon tarkoituksena on estää rikoksen
uhriksi tai vakavien uhkailujen kohteeksi joutuneen henkilön uudelleen
joutuminen saman henkilön ahdistelun kohteeksi. Lähestymiskieltoa
voi hakea uhri itse, syyttäjä, poliisi tai sosiaaliviranomainen. Lähestymiskielto
kieltää uhkaajaa ottamasta yhteyttä uhriin.
Kielto koskee myös yhteydenottoa esimerkiksi puhelimitse
tai kirjeitse. Henkilöä voidaan kieltää ottamasta
yhteyttä toiseen henkilöön, jos tämän
elämä, terveys tai vapaus ovat vaarassa. Kieltoa
voidaan laajentaa siten, ettei uhkaaja saa oleskella uhrin asunnon
tai työpaikan lähettyvillä. Lähestymiskieltoa
voidaan tehostaa muun muassa turvalaittein ja hälytyksin. Tämänhetkinen
tilannehan on se, että lähestymiskielto voidaan
määrätä kerrallaan korkeintaan
vuodeksi. Kiellon rikkomisesta on rangaistuksena sakkoja tai korkeintaan
vuosi vankeutta. Myöhemmin tänä vuonna
nähtävästi valitettavasti vasta syksyllä eduskuntaan
saapuvassa esityksessä esitetään vihdoin,
että lakia laajennetaan niin, että se koskee myös
kodissa tapahtuvaa väkivaltaa.
Mielestäni ed. Karhu on oikeassa siinä, että kolmen
vuoden lähestymiskielto voi olla aiheellinen, jos lähestymiskieltoon
asetettu henkilö ei ensimmäisen lähestymiskiellon
aikana luovu häiriökäyttäytymisestään.
Samoin tietenkin myös alaikäisten lasten suojeleminen
kolmivuotisella lähestymiskiellolla voi olla aiheellista. Mutta
mielestäni sen tulee tapahtua niin, että tilanne
kolmivuotiskauden jälkeen aina arvioidaan uudelleen. Minusta
ed. Karhun lakialoitteessa tämä jää jonkin
verran epäselväksi. Olen myöskin juristien
kanssa keskustellut tästä muotoilusta. Jos ed.
Karhu tarkoittaa, että lähestymiskielto voidaan
määrätä, kun lapsi on kyseessä, aina
siihen saakka, että lapsi täyttää 18
vuotta, niin mielestäni tämä ei ole oikea
tapa toimia. Minun mielestäni lain pitäisi olla
sen muotoinen, että kun toistuvasta häirinnästä on
kyse, kuitenkin joka kolmas vuosi pitää arvioida
tilannetta uudestaan. Jos lähestymiskiellossa oleva henkilö on
lapselle läheinen henkilö, esimerkiksi oma isä,
häntä ei saa kohtuuttomasti rangaista menneestä teosta.
On syytä todeta, että esimerkiksi väkivaltaisille
miehille, jotka haluavat irti väkivallan kierteestä,
apua löytyy miehille suunnatuista ohjelmista, kuten niin
kutsuttu Lyömätön linja ja muut ohjelmat,
jotka ovat jo olemassa ja joita yritetään vielä kehittää.
Mutta ehkä olen tulkinnut tämän lakipykälän
väärin. Toivon, että ed. Karhukin on
sitä mieltä, että kohtuutonta rangaistusta
ei tässä kuitenkaan pitäisi luoda.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tosiaan uhkaavia tilanteita, häirintää ja
väkivaltaa esiintyy myös perheitten sisällä ja
painostuksen kohteeksi voivat puolisoitten ja lasten lisäksi
joutua esimerkeiksi ikääntyneet vanhemmat, joitten kanssa
asuvat samassa taloudessa aikuisiksi kasvaneet lapset. Olenkin jo
kysynyt muutama vuosi sitten, miten hallitus aikoo toteuttaa perheen sisäisen
lähestymiskiellon siinä tapauksessa, kun asunto
on yhteisomistuksessa ja aikuinen lapsi käyttäytyy
väkivaltaisesti ikääntynyttä ja
puolustuskyvytöntä vanhempaansa kohtaan. Ainoastaanhan
aviopuolisosta voi hakea eroa, jossa mahdollinen yhteinen omaisuus
erotellaan ja niin sanottua heikompaa osapuolta suojellaan eroprosessin
aikana muun muassa sallimalla tämän asuminen yhteisessä kodissa.
No, ongelmat ovat edessä esimerkiksi perheen sisäisessä väkivallassa
tässä tapauksessa, mutta toivottavasti ensi syksyn
lakiesitys, jos se sitten vihdoin tulee, tuo ratkaisuja myös
näihin ongelmiin.
Kuten ed. Karhu totesi, lähestymiskielto voidaan määrätä vain
vuodeksi tällä erää. Täytyy tietysti
tässä yhteydessä todeta, että useimmat ongelmat
myös samassa taloudessa asuvan henkilön kanssa
ovat pitkäaikaisia.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Vastauksena esitettyyn kysymykseen
täytyy sanoa, että apunani oli tässä juristi,
joka tätä muotoili. Problematiikka syntyy siitä,
että kysymyksessä saattaa olla lapselle läheinen
henkilö tai lapselle tuntematon henkilö. Kun on
kysymyksessä lapselle läheinen henkilö,
olen ilman muuta samaa mieltä, että asia on punnittava.
Aina voi tapahtua lapselle läheisen häiritsevän
henkilön elämässä sellaisia
muutoksia, että hän ei ole häiriötekijä enää ja
hän on kuitenkin lapselle hyvin merkittävä henkilö,
enkä missään nimessä halua tätä suhdetta
katkaista täysi-ikäisyyteen asti. Mutta kun on
kysymyksessä taasen lapselle tuntematon henkilö,
joka esimerkiksi seksistisesti lähestyy lasta, ei ole mitään
syytä, minkä takia lapsen ollessa pieni asiaa
punnitaan kolmen vuoden välein, jos on aivan ulkopuolisesta
henkilöstä kysymys. Sen takia tässä on
tämä täysi-ikäisyysraja ihan,
jotta suojeltaisiin lasta tältä tuntemattomalta.
Siksi muotoilu on vähän tällainen. Tästä keskusteltiin
pitkään lakimiehen kanssa. Hän oli sitä mieltä,
että tästä sen pitäisi selvitä,
mutta ongelma on tietysti, kun tässä on näitä enintään-,
vähintään-termejä, hankala.
Toivottavasti selvisi tässä selittäen.
Margareta Pietikäinen /r:
Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että tulkinta
on tämä. Itse ajattelinkin, että varmasti
tulkinta on tämä. Totta kai, kun tilanne on se,
että tekijä on lapselle tuntematon henkilö,
varmasti tämä esitys voi olla paikallaan. Mutta
toivonkin, kun tämä käsitellään
ministeriössä tai valiokunnassa, että otetaan
huomioon ja löydetään parempi muotoilu, joka
selvittää, mistä todella on kyse, koska
minusta tämä muotoilu ei ole hyvä.
Keskustelu päättyy.