Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoitteessa ehdotetaan Suomen Pankista annettua lakia muutettavaksi siten, että jatkossa Suomen Pankin johtokunnan jäsenet nimittää pankkivaltuusto. Suomen perustuslain 91 §:n mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sen mukaan kuin lailla säädetään. Tällöin olisi luontevinta, että pankinjohtajat nimittää eduskunnan valitsema pankkivaltuusto, ei tasavallan presidentti. Perustuslakivaliokunta on niin ikään lausunut tämän kannan viimeksi mietinnössään 7/1998 vp, mutta myös aikaisemmin.

Suomen Pankin johtajien nimittämisen muuttaminen edellä kuvatulla tavalla on perusteltua ennen kaikkea uuden perustuslain ilmaisemasta aiempaa parlamentaarisemmasta vallanjaosta johtuen. On yleisesti tunnettua, että tämän kaltaista ajattelua on ollut ilmassa jo uuden perustuslain säätämisen yhteydessä, mutta asiaa ei rohjettu ottaa samassa yhteydessä suoraan esille, vaan ajateltiin palata asiaan ajan kuluessa, kun muutenkin on ehditty tottua uuteen, parlamentaarisempaan isänmaan poliittiseen arkeen. Monta muutakin tämän kaltaista niin sanottua häntää jäi vielä hoidettavaksi myöhemmin.

Viimeiset Suomen Pankin johtajanimityskerrat ovat osoittaneet kuitenkin, että asian siirtäminen hamaan tulevaisuuteen ei ehkä sittenkään ollut kovin viisas ratkaisu. Nykyisessä nimitysprosessisopassa on liian monta kokkia, joilla kaikilla on aivan pätevät kokin valtuudet ja joista jokainen on myös vakavassa vaarassa näyttää tahdottomalta keittokirjan kannattajalta, jos ei osaltaan hämmennä soppaa. Siksi on hedelmätöntä miettiä, olisiko jonkun nimitysprosessin osapuolen pitänyt tai pitäisikö jatkossa osata vetäytyä taka-alalle, vaan on rohjettava puuttua itse prosessiin.

Tästä näkökulmasta ministeri Koskisen taannoinen lausuma valtioneuvoston pöytäkirjaan on ehkä keinotekoinen ja hieman päivänpoliittisiin asetelmiin sidottu tapa ratkaista ongelma. Ministeri Koskinen lausui, ja hänen lausumaansa yhtyi muutama muukin ministeri, seuraavaa: "Koska Suomen Pankki toimii perustuslain mukaan eduskunnan takuulla ja hoidossa katson, että pankkivaltuuston nimitysesityksen asianmukaisuuden ja perustelujen arviointi kuuluu ensisijaisesti tasavallan presidentille nimittäjänä ja että valtioneuvoston tulee käyttää pidättyvästi mahdollisuutta puuttua pankkivaltuuston esitykseen."

Koskisen lausuma osoittaa kyllä osaltaan sen, että nykyjärjestelmän pahin vika on sen moniportaisuus. Asia ei kuitenkaan mielestäni korjaannu sillä, että kulloinenkin poliittinen enemmistö yrittää painostaa jonkun osapuolen tahdottomaksi postilaatikoksi. Tilanne korjaantuu vain muuttamalla itse nimitysprosessia.

Lakialoitteessa nimitysprosessia on suoraviivaistettu pitäen ylimpänä johtotähtenä Suomen perustuslain 91 §:ää, jonka mukaan siis Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Jos ja kun Suomen perustuslaki otetaan tosissaan, ovat perustuslakivaliokunnan päätelmät mielestäni parhaat mahdolliset. Suomen Pankin johtokunnan nimittäminen kuulukoon eduskunnan valitsemille pankkivaltuutetuille.

Toinen perustuslain logiikan sisällä ajateltavissa oleva vaihtoehto ehkä olisi se, että nimitysvalta kuuluisi lopullisesti eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivalle valtioneuvostolle, siis hallitukselle, joko pääjohtajan tai kaikkien pankinjohtajien osalta. Tällöin olisi tosin loogista päätyä samankaltaiseen hallintojärjestelmään myös muissa eduskunnan hallinnoimissa instituutioissa kuten Kelassa ja Ylessä, ja tätä en siis esitä.

Arvoisa rouva puhemies! Sen sijaan presidentin roolille Suomen Pankin johtajanimityksessä on vaikea nähdä mitään perustuslaista johtuvaa perustetta. Presidentin toimivaltuudet eivät liity mitenkään rahapolitiikkaan tai sitä edes joltain osin hieman sivuavaan talouspolitiikkaan. Joskus kuulee väitettävän, että presidentin rooli nimitysasiassa olisi perusteltua siksi, että presidentti-instituutio nimittäjänä takaisi Suomen Pankin itsenäisyyden ja riippumattomuuden paremmin kuin valtioneuvosto tai eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut. Mielestäni tämä väite on hyvin ongelmallinen. Se saattaa toki olla totta jonkun yksittäisenä ajanjaksona olevan presidentin osalta, niin kuin esimerkiksi nykyisen tasavallan presidentti Halosen kaltaisen henkilön osalta, jota yleisesti ja minunkin mielestäni on pidettävä sangen oikeamielisenä henkilönä. Mutta yleispätevänä näkemyksenä on kestämätöntä väittää, että suoralla kansanvaalilla yksinkertaisella enemmistöllä määräajaksi valittu yksittäinen poliitikko olisi jotenkin vähemmän poliittinen tai poliittisille motiiveille altis kuin suhteellisilla vaaleilla valittu demokraattisesti toimiva 200-jäseninen eduskunta tai sen luottamusta nauttiva hallitus.

Ylipäätään riippumattomuusväitteen sotkeminen nimityskeskusteluun ontuu pahasti. Suomen Pankin toiminnan on sekä suomalaisen että eurooppalaisen lainsäädännön vuoksi oltava riippumatonta niissä puitteissa, kuin yksittäisen EU-jäsenmaan keskuspankki enää ylipäätään on itsenäinen. Tämä peruslähtökohta ei voi eikä saa olla riippuvainen siitä, mikä valtioelin pankin ammattijohtajat nimittää.

Lakialoite on omiaan vahvistamaan eduskunnan nimeämän pankkivaltuuston roolia Suomen Pankin päätöksenteossa ja näin tukisi ajatusta siitä, että Suomen Pankissa tarvittava yhteiskunnallinen osaaminen ja vastuu ilmentyvät pääsääntöisesti pankkivaltuuston, ei pankin ammattijohtajien kautta.

Viimesyksyisessä julkisessa keskustelussa esiintyi aika paljon mielipiteitä, joissa pankkivaltuutettujen osaaminen, perehtyneisyys ja jopa motiivit asetettiin kyseenalaisiksi. Asiaa ei mitenkään parantanut se, että sittemmin kävi ilmi, että joidenkin pankkivaltuutettujen toimet nimitysprosessissa saattoivat ehkä joiltain osin liittyä kolmen suuren puolueen väliseen sopimukseen, jonka olemassaolo tosin välillä kiistettiin, sitten toisaalta myöhemmin myönnettiin tai ainakin loppusuoralla syyteltiin toista osapuolta sopimuksen rikkomisesta.

Lakialoitteessa lähdetään kuitenkin siitä, että kuvatun kaltainen näkemys on erittäin populistinen ja myös kestämätön pohja arvioida sitä, mikä olisi perustuslain 91 §:n sanamuodon ja koko uuden perustuslain toimivallan näkökulmasta oikea taho nimittämään pankinjohtajat. Minä uskon siihen, että eduskunta on tähänkin asti pystynyt ja pystyy jatkossa nimittämään tehtävään päteviä kansanedustajia ja että nämä sitoutuvat työhönsä tarvittavalla vakavuudella. Jos tältä osin olenkin joskus väärässä, niin uskon siihen, että avoimessa demokratiassa äänestäjät kyllä ottavat asiaan kantaa, jos sulle—mulle-paketteja jatkossakin esiintyy. Enkä jaksa uskoa, että niitä enää kovin paljon esiintyy tulevaisuudessa.

Kun viime vuonna käynnistyi keskustelu keskeisten talouspoliittisten päättäjien roolista Suomen lamaan johtaneena aikana, oli mielestäni silmiinpistävää, ettei tässä keskustelussa tai sen pohjana olleissa tutkimuksissa juuri kukaan pohtinut, mikä osa pankkivaltuutetuilla oli kyseisen ajan rahapolitiikassa. Tiedän, että kysymystä selvittää tällä hetkellä muutamakin taho, joten nähtäväksi jää, oliko pankkivaltuutetuilla minkäänlaista itsenäistä, pohtivaa ja tosiasiallisesti päätöksentekoon vaikuttavaa roolia 80- ja 90-luvulla vai onko pankkivaltuutetuilla ollut enemmänkin toisen suuntainen tehtävä: toimiakin itse asiassa hallituksen tai ennen kaikkea Suomen Pankin ammattijohdon toimintalinjan takuumiehenä eduskuntaan päin — ei siis hallita pankkia täältä sinne päin, vaan sittenkin toimia poliittisena hyväksyjänä toiseen suuntaan. Mene ja tiedä.

Tässä lakialoitteessa lähdetään kuitenkin siitä, että pankkivaltuutetut ovat tosissaan ja että heidän kauttaan pankin toimintaan saadaan viime aikoina peräänkuulutettua yhteiskunnallista osaamista. Jos eduskunta säätää lain, jossa pankkivaltuutetut eivät ole pankin johtajanimitysasiassa vain monimutkaisen lautapelin ensimmäinen ruutu, se osaltaan vahvistaa ajatusta siitä, että pankkivaltuutetut ovat oikeita naisia ja miehiä paikallaan. Tähän perusasetelmaan nähden on toissijaista se, edustavatko pankkivaltuutetut riittävän laajaa poliittista kirjoa. Saattaa olla perusteltua, että heidän lukumääräänsä jonkun verran lisättäisiin, mutta toisaalta olen taipuvainen ajattelemaan myös niin, että oleellisinta on nyt keskittyä siihen, millä pankkivaltuutettujen roolista tulisi nykyistä painavampi ja vastuullisempi. Siksi en lakialoitteessa esitä muutosta nykyiseen pankkivaltuutettujen määrään.

Lakialoitteessa on myös luovuttu nykyisen lain sanamuodosta, jonka mukaan pankinjohtajat nimitetään "virkoja haettavaksi julistamatta". Tällöin on luontevaa, että pankin johtosäännössä säädettäisiin tarkemmin hakumenettelystä pankinjohtajien paikkoja täytettäessä. Tällöin niin julkinen sana kuin koko kansanedustuslaitoskin pääsisi vertailemaan hakijoita yhtenäisin perustein. Tämäkin osaltaan tukee ajatusta siitä, että pankinjohtajiksi haetaan vastedes avoimessa hakuprosessissa mahdollisimman ammattitaitoisia ja alalla kokeneita ihmisiä. Tämä ei millään muotoa poissulje sitä, että hakijoista parhaaksi seulotaan ammattipoliitikko, mutta tämä edesauttaa sitä, että pankkiin ei valita poliitikkoa, joka ei kestä normaalia viran täyttämisen avointa arviointia. Selvyyden vuoksi vielä todettakoon, että minusta kansakunnan palveleminen kansanedustajana ja ministerinä puhumattakaan pääministerinä on usein erittäin käypä meriitti ja kestää arvostelun ja vertailun.

Lopuksi on varmaan syytä sanoa suoraan, että tein tämän lakialoitteen syyskaudella heti, kun pääministeri Lipponen julkisuudessa kaipasi eduskunnan aloitteellisuutta tässä asiassa. Koska asia ei meille perustuslakivaliokunnan jäsenille ollut mitenkään uusi, päinvastoin, ajattelin, että on hyvä edistää tätä prosessia myös lakialoitteella. Sovin myös tuolloin heti eduskunnan kanslian kanssa, että on kuitenkin parempi, että aloitteen lähetekeskustelu käydään vasta näin kevätkaudella, kun niin sanotun nimitysfarssin pölyt ovat laskeutuneet.

Tiedän hyvin, että tämän kaltainen asia ei tietenkään tule loppuun suoritetuksi yhden edustajan lakialoitteella. Koska kyse on perustuslakiprosessissa kesken jääneestä asiasta, on luontevaa, että asia hoidetaan lopullisesti jollain lakialoitetta massiivisemmalla tavalla. Eduskunnan puhemies on omalta osaltaan ollut asiassa aktiivinen myös julkisuuden suuntaan. Lakivaliokunta on pohtinut asiaa. Talousvaliokunnan tiedän jatkavan asian käsittelyä. Myös on olemassa työryhmiä, jotka liittyvät perustuslain niin sanottujen häntien hoitamiseen. Tärkeintä on, että tämä asia tulee hoidetuksi.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajat! Ed. Braxin aloite ja sen perustelut ovat aika johdonmukaisia ja varmasti seurausta siitä, niin kuin hän puheenvuoronsa lopussa totesi, että nämä sekä viime syksyn että edellisen syksyn johtokunnan täydennysprosessit ovat tietysti antaneet aika sekavan sopan kuvan tästä prosessista ja kertovat siitä, että ongelmia herkästi syntyy, kun erilaisilla toimijoilla eri tasoilla on käytännössä kuitenkin vaikutusmahdollisuuksia lopulliseen valintaan liittyen. Silloinhan tällainen moniportaisuus ei tietenkään olisi ongelma eikä johtaisi tällaiseen "näytelmään", jos laaja konsensus ja yksimielisyys olisi jotenkin kulisseissa rakennettu. Silloin eri portaista osa toimisi vain postikonttoreina tai kirjaajina, ja päätösvalta olisi muualla, mutta näinhän asia ei tietenkään ole. Silloin kun eri portailla on todellista mahdollisuutta, todellinen rooli ja todellinen tehtävä, ja kun asioista ja valinnoista on aidosti erilaisia käsityksiä ja erilaisia mielipiteitä, on aivan luonnollista, että syntyy konflikteja ja syntyy yllättäviä käänteitä koko prosessin aikana.

Se, että nyt eri tahot — eduskunnan puhemies äskettäin julkisuudessa, eduskunnan valiokunnat ja myös tämä lakialoite — kertovat siitä, että on tarkasteltava, mikä on tilanne koskien Suomen Pankin tilannetta, sen asemaa, pankkivaltuuston asemaa ja ennen kaikkea niitä valintoja suhteessa uuteen perustuslakiin jne., on ihan hedelmällistä ja tarpeellista. Mutta toistan, että syy on todella moniportaisuus ja aidot ristiriidat ja erimielisyydet myöskin tässä prosessissa näillä molemmilla kerroilla.

Vasemmistoliiton lähtökohtainen kanta siitä huolimatta, että meillä on erittäin hieno, oikeudenmukainen, humaani, kaikin puolin superlatiiveja ansaitseva tasavallan presidentti tällä hetkellä, on parlamentarismin edelleen vahvistaminen, ja sitä silmällä pitäen presidentin valtaoikeuksien osalta oltaisiin voitu mennä vieläkin pitemmälle kuin on menty niiden kaventamiseen liittyen. Nimitysvaltakysymyksethän olivat sellaisia, joita aika selkeästi kuitenkin vielä tasavallan presidentille jäi.

Mitä tulee sitten tähän viimeiseen prosessiin, jossa sattuneesta syystä pankkivaltuutettuna olin aika keskeisesti mukana, niin täytyy muistaa se, että jo pankkivaltuuston käsittelyssä asia riitautui eikä tullut yksimieliseksi. Se johtui siitä, että pankkivaltuustossa oli erilaiset käsitykset siitä, minkälaisia johtajia pitäisi valita, minkälaisia johtajia piti puolitoista vuotta sitten valita ja minkälaisia nyt ja kuinka paljon. Kaikki tietävät, että itse jäin yksin kolmen suuren puolueen niin sanotun läänityksen edessä edustamaan omaa kantaani.

Kun tällainen äänestystilanne sitten menee seuraavalle portaalle, jota ei sido pankkivaltuuston kanta, oli se syntynyt äänestyksen kautta tai muutoin ehdottomasti, on selvää, että ristiriitoja ja erimielisyyksiä syntyy myöskin valtioneuvoston tasolla. Kun ristiriitaisuuksia, erimielisyyksiä tässä asiassa syntyy näillä kahdella tasolla tai oikeastaan kolmellakin, pankkivaltuuston, esittelevän ministerin ja valtioneuvoston, on luonnollista, että tasavallan presidentillä, kun hänellä on kerta nimitysvalta, on täysi oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin käyttää sitä, jos hän niin haluaa tehdä. Ei olisi mitään järkeä siinä, että on tällainen moniportainen päätöksentekojärjestelmä, jos itse asiassa kaksi alinta porrasta olisi pelkkiä postikonttoreita. Mitä tehdä sellaisella tasolla, joka ei halutessaan äänestämällä tai yksimielisesti voisi puuttua tosiasiassa tähän prosessiin?

Sellainen teatteri, että nimellisesti haetaan ehdokas ja esitetään eteenpäin ja lopullinen päätös- ja nimitysvalta on presidentillä, on teatteria, mikä ei minun mielestäni demokraattiseen järjestelmään kuulu.

Mutta tästä moniportaisuudesta johtuen varmasti on syytä miettiä selkiinnyttämistä. Minusta ed. Braxin aloite, vaikka olen toisaalta vähän jäävi pankkivaltuutettuna arvioimaan pankkivaltuuston roolia, parlamentarismin lähtökohdista on ihan kestävää ajattelua. Onko niin, että nimitysasiaa muutetaan kaikkien johtokunnan jäsenten osalta tai mikä on pääjohtajan valintatapa, varmaan jatkoprosessi tulee sen kertomaan.

Haluaisin oikeastaan pankkivaltuuston rooliin liittyen laajentaa tätä kysymystä vähän enemmän. Kun Suomi siirtyi Euroopan unioniin jäseneksi, eduskunnassa tehtiin päätökset siitä, millä tavoin Euroopan unionin asioita käsitellään, valvotaan ja seurataan, kun unionin politiikka on kuitenkin virallisesti hallitusten välistä politiikkaa. Silloin luotiin perinteikkäästä vanhasta suuresta valiokunnasta Eurooppa-valiokunta ja suurelle valiokunnalle annettiin tosiasiallisesti aikamoinen valtakirja käsitellä Euroopan unionin asioita koko eduskunnan nimissä ja valtuuksin.

Tämä näkyy suuren valiokunnan kokoonpanossa siten, että suuri valiokunta pyritään tekemään niin parlamentaariseksi kuin mahdollista eli yhden henkilön ryhmistäkin on suuressa valiokunnassa edustus. Tämä kertoo sitä, että kun sillä on rooli, joka kattaa itse asiassa koko eduskunnan, silloin sen kattavuuden myöskin parlamentaarisesti pitää olla laajempi kuin normaaleissa valiokunnissa.

Vertaisin oikeastaan suuren valiokunnan roolia pankkivaltuustoon tänä päivänä. Kun Suomen keskuspankki on osa Euroopan keskuspankkia ja me olemme sidotut tätä kautta Ekp-järjestelmään ja sen rajoituksiin, itse asiassa pankkivaltuusto eduskunnan valitsemana elimenä joutuu ottamaan vähän samanlaista roolia Ekp-rahapolitiikassa, keskuspankkipolitiikassa, kuin suuri valiokunta ottaa kokonaisuudessaan Euroopan unionin politiikassa.

Se pistää kysymään, onko pankkivaltuuston parlamentaarinen edustus tarpeeksi laaja tätä taustaa silmälläpitäen. Oikeastaan olen vähän ihmetellyt sitä, että niinkin keskeisistä puolueista kuin vihreät ja Rkp ei ole tätä asiaa voimakkaammin esiin nostettu. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, kun näitä uudistuksia nähtävästi tulevaisuudessa Suomen Pankin hallinnon osalta tehdään ja näistä keskustellaan, että pankkivaltuuston roolia mietittäisiin tältäkin kannalta. Ehkä tulevina vuosina voisi olla tilanne, jossa Suomen Pankin pankkivaltuusto olisi parlamentaarisesti laajempi kuin se on tällä hetkellä. Pitäisin sitä jopa toivottavana.

Pankkivaltuuston roolihan on muuten vahvistunut. Se on tietysti ihan oikein. Taisi olla eilen, kun viimeksi talouspoliittinen ministerivaliokunta keskusteli valvontakysymyksistä muun muassa Rahoitustarkastuksen valvonnan osalta. Siinä yhteydessä oli esillä pankkivaltuuston roolin vahvistaminen suhteessa Rahoitustarkastukseen. Tässäkin mielessä minusta pankkivaltuuston parlamentaarista ulottuvuutta ehkä voisi vähän laajentaa.

Tämä lakialoite menee varmasti, niin kuin ed. Brax toivoo, valmisteluprosessiin. Aika tulee näyttämään, minkälaisen roolin ja kuinka aktiivisen roolin muun muassa talousvaliokunta ottaa näiden muutosten valmistelussa, mutta on kuitenkin hirvittävän tärkeää, että keskustelua käydään sekä Suomen Pankista, sen roolista että myös siitä, millä tavalla se kytkeytyy eduskuntaan ja parlamentaariseen järjestelmään, eikä pelkästään kiistellä siitä, millä menettelyllä ja millä pelisäännöillä johtajia Suomen Pankkiin valitaan.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila puhui kahdessa roolissa. Hän puhui edustajana ja toisaalta myös eduskunnan valitsemana pankkivaltuusmiehenä. Pankkivaltuusto on valmisteleva ja esittelevä elin johtajannimitysprosessissa. Nyt kun pankkivaltuuston rooli on hyvin merkittävä, voisi toivoa, että pankkivaltuustossa ei tehtäisi politiikkaa sen jälkeen, kun se on valittu, vaan siellä hoidettaisiin Suomen Pankin asioita.

Ed. Uotila, sanoitte, että jäitte kolmen puolueen jyräämäksi ja sitten toimitte niin kuin toimitte. Teitä tuki oman ryhmänne ministeri, joka sai aikaan aikamoisen häslingin koko asiassa, eikä se ollut eduksi eduskunnalle eikä myöskään Suomen Pankille. Onko teillä mielestänne jatkossa pyrkimys myös avoimeen yhteistyöhön muiden ryhmien kanssa, jotta vastaavanlaisilta farsseilta säästytään?

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun sellaisessa elimessä, jossa on erilaiset poliittiset tahot edustettuina, syntyy poliittinen erimielisyys, syntyy herkästi myös äänestystuloksia jne. Tämä on minusta ihan luonnollista, demokraattista. Sitä ei pidä dramatisoida. Se ei varmasti suuren kansan silmissä eikä myöskään poliittisten toimijoiden silmissä tyylipisteitä kovin paljon tuo, mutta se on vain realiteetti. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikissa asioissa jatkossa erimielisyys olisi päätarkoitus. Päinvastoin, me pyrimme pankkivaltuustossa erittäin hyvään yhteistyöhön koko ajan, mutta tässä tilanteessa todella sukset menivät niin sanotusti ristiin. Ei sille mitään voinut.

Mika  Lintilä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jos siirryttäisiin tästä yksittäistapauksesta varsinaiseen lakialoitteeseen, jossa ed. Brax erittäin ansiokkaasti kiinnittää huomiota tähän vaikeaan tilanteeseen, joka tuli esille Suomen Pankin nimitysprosessissa, joka sai tietyllä tavalla jopa farssinomaisia piirteitä. Se ei varmasti ollut eduskunnan etu. Tietyllä tavalla, niin kuin on tullut esillekin, tulee jo mieleen, jäikö perustuslakimuutos hiukan vajaaksi nimityksien osalta, olisiko siellä vielä pitänyt tehdä selkeämpiä vähennyksiä presidentin oikeuksiin.

Mutta kaikkein tärkeintä on tietysti nyt se, että tätä lainsäädäntöä selkeytetään, tulkintaepäselvyydet poistetaan. Kuten tässä on tullut esille, talousvaliokunta on käsittelemässä tätä asiaa, on kuullut ennen joulua asiantuntijoita, asianosaisia, ja tulee myös jatkamaan tätä keskustelua. Talousvaliokunnallehan tämä kuuluu sitä kautta, että eduskunnan sisäisen tehtävienjaon mukaan tämä valvonta kuuluu talousvaliokunnalle.

Se, kuinka talousvaliokunta tulee tässä toimimaan, tuleeko talousvaliokunta tekemään ja minkälaisen toimenpiteen ison salin suuntaan, on auki. Mutta kuitenkin yritetään pyrkiä siihen, että hallitus ottaisi tämän asian käsittelyyn ja omalta osaltaan toisi sellaisen esityksen, joka selkeyttäisi koko tämän nimitysprosessin.

Johannes  Leppänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on jo parissa puheenvuorossa esiintynyt ajatus, että perustuslaki ei ole kunnossa nimitysprosessien näkökulmasta katsottuna, niin huomauttaisin, että tietyt virat on tasavallan presidentille nimitettäviksi annettu perustuslaissa. Ne ovat muistaakseni tuomarit, upseerit, edustustojen päälliköt ja kansliapäälliköt. Nämä taitavat olla siinä, muut nimitykset on säädetty tavallisella lailla. Sen vuoksi tässä yhteydessä ei kovin paljon perustuslakiongelmasta kannata puhua, vaan Suomen Pankki -ongelmasta.

Kun 98 säädettiin laki Suomen Pankista, perustuslakivaliokunta huomautti, kuten ed. Brax mainitsi puheenvuorossaan, että tässä yhteydessä voitaisiin parlamentaarisia piirteitä lisätä myös tämän osalta ja siirtää valintoja pankkivaltuustolle. Täällä ed. Uotila mainitsi tästä teatterista. Siinähän oli sellaisia piirteitä, mutta mitä tulee teatteriin, valitettavasti vain näytti siltä, että pääosan esittäjänä oli pankkivaltuusto. Se on minusta surullinen asia, eduskunnan kannalta nimenomaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa. Minusta presidentti käytti valtaoikeuksiaan niin kuin laki sallii. Jos tämän lakialoitteen pohjalta lähdetään tekemään jotain, sehän tarkoittaa, että presidentin valtaoikeuksia kavennetaan ja tehdään Lex Halonen tästä hommasta, eikös niin? Tässä on kyse siitä, miten se valmistusprosessi toimii, ja minusta pitää presidentillä joitakin valtaoikeuksia olla, ja ymmärsin kyllä, jotta ihmiset olivat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen. Todettiin, jotta ihan oikea valinta tuli, ja siinä tapauksessa tässä vähän jotain närää tuntuu olevan joillakin, jotain katkeruutta, kun näin kävi tässä.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vain tähän juridiseen seikkaan: Todellakin tämä lakimuutos, mitä esitetään, on tavalliseen lakiin, lakiin Suomen Pankista, yksinkertaisessa järjestyksessä tehtävä muutos. Sen sijaan jos päädytään ratkaisuihin, joissa ei aiota 91 §:ää perustuslaissa noudattaa, silloin mielestäni pitää muuttaa perustuslakia ja muuttaa 91 §:n sanamuotoa, että ei sitten puhuta mitään eduskunnan pankista, jos se ei oikeasti olekaan sitten. Mutta tällä muutoksella lakia muutetaan siis tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ed. Braxin lakialoite Suomen Pankin johtajien nimitysoikeuden siirtämisestä tasavallan presidentiltä eduskunnan pankkivaltuustolle on mielestäni erittäin kannatettava. Itse tein samasta asiasta lakialoitteen jo runsas vuosi sitten, syksyllä 2000, viimeistä edellisen Suomen Pankin hakuprosessin jälkeen.

Oma lakialoitteeni poikkesi ed. Braxin nyt käsiteltävästä lakialoitteesta siinä, että haluaisin säilyttää laissa muotoilun, jonka mukaan johtajan virat täytetään auki julistamatta. Nykyinen lakihan olisi siis mahdollistanut tämän menettelyn myös kahden edellisen hakuprosessin yhteydessä, mutta pankkivaltuusto päätyi ilmeisesti oikeuskanslerin suositukseen viitaten molemmilla kerroilla julkiseen hakuprosessiin, joka mielestäni omalta osaltaan johti koettuun farssiin, siis aloitettiin spekulaatio henkilöistä ja näiden asioiden pyörittäminen julkisuudessa. Mielestäni näin ei siis tule tapahtua enää kolmatta kertaa.

Olen samaa mieltä ehdottomasti pääministeri Lipposen kanssa siitä, että Suomen Pankin johtajien paikat eivät ole niin merkittäviä tehtäviä, että niiden vuoksi tulisi pyörittää tätä eduskuntaa ja hallitusta viikko-, jopa kuukausikausia. Näillä perusteilla toivonkin omalleni ja ed. Braxin lakialoitteelle myönteistä käsittelyä talousvaliokunnassa, jossa myöskin ed. Lintilä ansiokkaasti toimii.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Neittaanmäelle toteaisin, että aivan niin kuin hän totesi, pankkivaltuutetut noudattivat oikeuskanslerin tulkintaa siitä, mitä julkisuudesta ja virkojen julkisesta hakemisesta tänä päivänä on hänen mielestään voimassa. Emme voineet väistää oikeuskanslerin kantaa. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että mikäli lait muilta osin eivät muutu ja kun Suomen Pankin johtokunnan jäseniä valitaan jatkossa, jos siis tilanne on lainsäädännön osalta tämä, tulen ehdottomasti vaatimaan julkista hakuprosessia elikkä julkista aukijulistamista myös jatkossa oikeuskanslerin olemassa olevaan kantaan vedoten.

Petri  Neittaanmäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Itse olen kuitenkin ymmärtänyt asian niin ja olen myös oikeusoppineilta tätä asiaa kysynyt, että pankkivaltuusto olisi voinut tätä hakuprosessia käynnistäessään pitäytyä siinä, mitä lakiin on kirjoitettu, eli oli oikeuskanslerin suositus, mutta ei edellytys. Eli kyllä pankkivaltuusto olisi voinut päättää myös esittää kahta tiettyä henkilöä näille paikoille, joita päätti esittää täytettäväksi, ja näin ollen ei olisi ollut välttämätön tämä julkinen hakuprosessi.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty jo ansiokkaita puheenvuoroja ed. Braxin lakialoitteen pohjalta, mutta muutama näkemys omalta kannaltani. Nämä kaksi viimeistä Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitysprosessia ovat olleet varsin ikäviä niin eduskunnan kannalta kuin myöskin pankkivaltuusmiesten kannalta, eikä tämä prosessi ole ollut kunniaksi myöskään hallitukselle. On selvää, että kun perustuslaissa sanotaan, että Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa, myöskin eduskunnalla tai sen alaisella pankkivaltuustolla on selkeä rooli Suomen Pankin valvonnassa ja johtamisessa ja myöskin nimitysprosesseissa. On tarkoituksenmukaista edelleenkin vahvistaa parlamentaarista näkökulmaa ja pitää nämä eduskunnan alaiset laitokset sillä lailla eduskunnan huostassa.

Minusta on erinomaista, että ed. Brax on lähtenyt tätä keskustelua johtajien nimityksestä selkiinnyttämään lakialoitteen muodossa. Sen me tietysti näemme, miten talousvaliokunta ottaa asiaan kantaa. Toivon, että tämä asia selkiintyy varsin pikaisesti ja että lopputulos on se, mitä ed. Brax lakialoitteessaan on esittänyt.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä keskustelu Suomen Pankista ja pankinjohtajien nimityksestä on rauhallisessa ilmanalassa, ettei se ole keskellä myrskyä ja tuulta. Siinä suhteessa ed. Brax on toiminut erittäin taitavasti. Saman tien me saamme kokemusta siitä, mitä euroaika merkitsee Suomen Pankille. Se kokemus alkaa koko ajan karttua kohdallamme.

Pätevyysvaatimuksista olisin hieman mielelläni kysynyt ed. Braxilta, kun hänen aloitteessaan lukee: "- - pankin johtajiksi haetaan tästedes avoimessa hakuprosessissa mahdollisimman ammattitaitoisia ja alalla kokeneita ihmisiä." Miten sitten, hieman siihen puheessanne viittasitte, tämä niin sanottu yhteiskunnallinen kokemus ja yhteiskunnallisissa tehtävissä hankittu pätevyys, miten se toisaalta mitataan siihen suhteeseen, että on suorittanut korkeakoulututkinnon tietyllä alalla ja sitä kautta tullut päteväksi näihin tehtäviin, ja miten tasapaino toisaalta ammattijohtajien ja toisaalta yhteiskunnallista kokemusta, näkemystä omaavien henkilöiden välillä jatkossa löydetään.

Ed. Uotilalle, toitte esille erittäin perustellusti pankkivaltuuston laajennuksen, ja heittäisin vielä lisäksi siihen, että Kelan valtuutettujenkin määrää voitaisiin ehkä hieman lisätä, koska vihreillä, Rkp:llä ja kristillisdemokraateilla ei tietääkseni tässä hyvin keskeisessä laitoksessa myöskään ole valtuutettuja.

Tuija   Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Oleellista silloin, kun normaalisti virkoja täytetään, ja siis mitä esitän myös tältä osin, on se, että tehdään samalla mittapuulla kaikista hakijoista samanlainen pätevyysarvio, siis entinen työkokemus, opiskelukokemus, samalla tavalla. Tätä paperia esimerkiksi Suomen Pankin johtajista, jokaisesta hakijasta samanlainen arvio, yhteenveto samoilla kriteereillä, ei ollut saatavissa nytkään, vaikka hakuprosessi oli avoin, koska se ei perustunut tarkkoihin johtosäännössä annettuihin ohjeisiin hakuprosessista.

Sen sijaan, kun pohjatyö on tehty ja ruvetaan arvioimaan, kuka on tehtävään sopivin, on päivänselvää, että mitään millimetritotuutta ei ole. On katsottava, että kaikki loppusuoralla olevat hakijat oikeasti ylittävät riman selvästi, että he ovat oikeasti päteviä. Se voidaan arvioida vain silloin, kun heitä on samoista lähtökohdista julkisesti paperilla arvioitu. Sen jälkeen, sen takia meillä juuri on ne valitsijat, tässä tapauksessa ehdottamani valtuutetut, heidän viisautensa ja poliittinen vastuunsa ja osaamisensa arvottaa sitten loppusuoralla päteviksi havaitut ihmiset. (Puhemies koputtaa) Jos nyt ajatellaan ihmistä, joka on toiminut pääministerinä vaikeina talouspoliittisina aikoina, kyllä minä rohkenen väittää, että hänen paperinsa varmasti kestävät arvion.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Braxin aloitetta ennen kaikkea sen vuoksi, että se olisi linjakasta perustuslain suhteen, jonka mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Kun viime kaudella käytiin Emu-keskustelua ennen päätöstä euroalueeseen liittymisestä, silloin varsin yleisesti esitettiin uhkakuvia Suomen Pankin degeneroitumisesta Euroopan keskuspankin haarakonttoriksi. Tuolloin myös näitä uhkakuvia rauhoitettiin sillä, että Suomen Pankissa tulee edelleen säilymään vahva yhteiskunnallinen osaaminen ja parlamentarismin, etenkin pankkivaltuus-ton, kautta kansanvallan ote.

Kun viime syksyn tapahtumia seurasi, pankkivaltuuston rooli kyllä näyttäytyi varsin vaatimattomana ja osoitti, että pankkivaltuuston asema vaatii todellakin selkeyttämistä ja vahvistamista. Suomen Pankin tärkein tehtävä tänä aikana on pääjohtajan kautta osallistua Euroopan keskuspankin päätöksentekoon, ja sen vuoksi pidän tärkeänä, että pankkivaltuusto nimittäisi paitsi muun johtajiston myös erityisesti pääjohtajan.

Jotta koko eduskunta pystyisi kokemaan Suomen Pankin olevan sekä sen hoidossa että takuulla, kannatan myös tätä ajatusta, että pankkivaltuustoa laajennettaisiin.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Rouva puhemies! Haluan tässä tuoda esille ainoastaan sen, että olen samaa mieltä ed. Braxin kanssa siitä, että tähän suuntaan pitää mennä. Niin kuin on kuultu, tähän kysymykseen liittyy kuitenkin yleiseen toimivaltaan liittyviä kysymyksiä, ja saattaisi olla järkevää, että kysymys ratkaistaisiin tulevien vaalien jälkeen ja tulevan hallitusohjelman kautta. Kun kuitenkin tulevien vaalien jälkeen nähdään se, millä tavalla pääministerin nimitysprosessi tulee toimimaan, niin saattaa olla, että meille tulee muutakin pohdintaa siitä, millä tavalla toimivaltasuhteet on jaettu. Eli ed. Braxin aloite on erittäin hyvä, mutta ajankohta saattaa, niin kuin sanoin, olla tulevien vaalien jälkeen ja hallitusohjelman kautta.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Salissa kun näyttää olevan sillä tavalla, että olen ainoa presidenttipuolueen edustaja, lienee ihan puhujakorokkeelta käsin tultava puhumaan jotakin.

Näissä valintaprosesseissa aikaisemminkin on ollut ongelmia. On kiistelty siitä, montako johtajaa sinne pitää valita, ja käsitykseni mukaan aina nykyisen käytännön mukaan presidentti on vielä pitänyt aika hyvin pintansa ja järjen päässä ja valinnat ovat hyviä. Sen takia, kuten vastauspuheenvuorossa äsken totesin, tässä sinällään tällä hetkellä henkilökohtaisesti en näe muutostarvetta. Kyse on siitä, miten hyvin asia valmistellaan, miten neuvottelut siellä käydään. En usko, että tämmöistä tapahtuisi, jos tarpeeksi hyvin etukäteen tämä olisi hiottu.

Ilmeisesti siinä jotkut astuivat toisten varpaille ja siinä tuli tämän tyyppistä seikkailua. Kansalle syntyi siitä sellainen mielikuva, että onko Suomen Pankki ... Joku soittikin minulle ja sanoi, että tätä voisi kutsua Suomen pankoksi, että onko tämä sillä tavalla, että tämä on poliitikkojen suojatyöpaikka, johon pikkuhiljaa siirrytään kalliille palkalle ja edustuslounaita syömään ja mustilla autoilla ajelemaan. Nämä ovat kansan tuntoja tästä asiasta. Minusta sinällään, muutettiinpa tätä valintaprosessia mihin suuntaan hyvänsä, se ei muuta tätä ongelmaa, jos muuten järjestelmä on tuon tyyppinen.

Samoin on painetta siihen ajatteluun hyvin paljon, jotta minkä takia Suomen Pankin tuossa laajuudessaan pitää yhä edelleen olla pystyssä. Eikö löydy rohkeutta, kun muilla hallinnonaloilla pyritään keventämään organisaatiota? Nyt minun ymmärrykseni mukaan Suomen Pankin asema on kuitenkin huomattavasti muuttunut, kun ollaan yhteisessä valuutassa. Ei ole enää niin laajoja tehtäviä kuin aikaisemmin on ollut: valvoa Suomen markkaa ja kaiken kaikkiaan katsoa niitä tilanteita, koska tehtäväkenttä on huomattavasti muuttunut. Sen takia minä odottaisin, kun eduskunta kuitenkin näitä hommia päältä katsoo ja sillä on mahdollisuus päätöksiä tehdä, että kyllä meillä pitää löytyä rohkeutta siihen, jotta koko Suomen Pankin organisaatio katsotaan uudelleen ja tähän päivään käypäiseksi. En tiedä, millä tavalla muissa maissa suhtaudutaan omien kansallisten pankkien, valtion pankkien asemaan siinä mielessä, kun siellä yhdytään yhteiseen valuuttaan. Mutta uskon, että joka tapauksessa jokaisessa maassa joudutaan nämä asiat käymään läpi.

Kyllä minä toivon, jotta tähän rohkeutta löytyy. Niillekin päteville ihmisille, jotka siellä ovat tänä päivänä, löytyy tässä yhteiskunnassa kyllä muuta tehtävää, ja ne markat voidaan käyttää toisella tavalla. Jotenkin meillä vain lukkiudutaan semmoiseen ajatteluun näissä, että sitä, mikä on tehty, ei voi millään muuttaa, vaikka tarvettakin olisi. Mutta minä näen ennen kaikkea tässä Suomen Pankin asiassa, että eduskunnasta pitäisi löytyä ryhtiä, jos ei tällä hallituskaudella, niin seuraavaan hallitusohjelmaan pitää ottaa semmoinen pointti, että Suomen Pankin organisaatio uudistetaan.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Braxin lakialoite on oikeaan osuva. Arvostan suuresti sitä tapaa, millä hän on tämän tänne tuonut, ja hänen asiantuntevaa esittelypuheenvuoroaan ja sitä tosiaan, että tämä asia käsitellään nyt tässä vaiheessa eikä syksyllä erilaisten kysymysten keskellä. On aivan oikein, että asiasta käydään keskustelua, ja varmasti talousvaliokunnassa on jatkettu keskustelua. Toivottavaa on, että nimenomaan hallituksen taholta tämä asia viedään myöskin oikeassa aikataulussa, onko se sitten tämän vuoden aikana vai niin, että seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa tämäkin osio otetaan esille. Mutta näkisin, että tätä voidaan nopeassakin aikataulussa käsitellä, jotta saadaan myöskin mahdollisesti keskustelun kautta ja asiantuntijoiden kanssa asiaa valmisteltaessa myöskin mallia muita ratkaisuja varten myöhemmin.

On aivan oikein, että haetaan tapaa, millä näin tärkeisiin pankin tehtäviin valitaan vastuunkantajat ja miten se ammatillinen osaaminen ja taito ja kokemus mitataan, ja että nämä tehtävät ovat avoimesti haettavissa ja että selkeä rooli on näillä eri osilla. Kun ei selkeää roolia ole ollut ja järjestelmän toimivuus kärsi nyt syksyllä, niin on minun mielestäni aivan ymmärrettävää ja välttämätöntä, että tämä asia otetaan käsittelyyn. Jos kaikki olisi mennyt ilman äänestyksiä ja ilman nurinoita, niin todennäköisesti tämmöistä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä. Mutta hyvä näin, että nyt ollaan tämän asian äärellä ja saadaan tämä muutos. Kannatan myöskin sitä, että pankkivaltuustoa laajennetaan, niin että siellä on mahdollisimman laaja yhteiskunnallinen edustus.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Braxin lakialoite on ihan oikean suuntainen ja oikean sisältöinenkin. On tärkeää, että eduskunta käyttää sitä valtaa, joka eduskunnalla on. Valtiopäivien avajaisissa eduskunnan puhemies sanoi, että hän on todennut, että presidentti valtansa noutaa. Hän on valtansa noutanut, mutta noutakoon myös eduskunta oman valtansa ja käyttäköön sitä. Pankkivaltuusto on hyvä toimielin. Talousvaliokunnassa käsitellään aina kertomus Suomen Pankista, ja pankkivaltuusto antaa sen kertomuksen. Se on asianmukaisesti laadittu ja siihen on hyvin pankkivaltuusto paneutunut. Ja jos vielä pankkivaltuutettujen lukumäärää lisättäisiin, niin se olisi varmaan positiivinen asia, ja varsinkin silloin, jos sille ihan aidosti annettaisiin vielä lisää toimivaltaa.

Suomen Pankin johtajien työmäärä ei varmasti ole vähentynyt Emun myötä eli kun nyt ollaan osa Euroopan keskuspankkia, vaan voisi kuvitella, että päinvastoin se on saattanut jopa lisääntyä, jos katsomme eduskunnan työmäärää tänään ja katsomme sitä viisi vuotta sitten. Tilanne on aivan erilainen. Unioni työllistää, keskuspankki työllistää. Meidän on pidettävä huoli siitä, että on oikeita ihmisiä oikeissa paikoissa tekemässä oikeita asioita.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen Pankki ja sen johtokunnan jäsenet sekä myöskin pankkivaltuusto ovat kyllä olleet varsin ylikorostetussa roolissa pitkään. Viittaan siihen vähemmän julkisuudessa olleeseen asiaan, että pankkivaltuuston palkkioiden korottaminen johti eduskunnan palkkioiden nostamiseen, jonka tosiasian kohtaamme sitten päivittäin edelleenkin siellä ed. Esa Lahtelan mainitsemassa kansan parissa.

Mutta syksyisessä tapahtumassa, kun sitä on luonnehdittu sekä sopan keittämiseksi että teatteriksi, olivat vastakkain jollakin tavalla "poliittinen eliitti" ja "kansan käsitykset". Siinä yhdyn kansanedustaja Esa Lahtelan kantaan. Tässä myös vaikutti siltä, että kun niin sanottu valtamedia huomasi, että sen linja ei mene läpi, muistaakseni kaikkein vaikutusvaltaisimman median pääkirjoituksessa todettiin, että presidentti on "menettänyt arvostelukykynsä". Näin ollen oltiin aika kovilla ammuksilla, isoilla kaliibereilla liikkeellä tässä asiassa. Loppujen lopuksi päätös oli sellainen, joka ainakin sisällöllisesti on tyydyttänyt ja tyydyttää varmaan eduskuntaakin, jos kohta tyylipisteitä tietysti ei voi erityisemmin jakaa.

Puhemies! Lopuksi: Ed. Braxin lakialoite on sellainen, johonka sopii vakavasti paneutua. Itse toteaisin sen, että pankkivaltuusto lienee sellainen elin, joka voisi nimenomaan myös Suomen Pankissa välittää yhteiskunnallista osaamista, ja siinä mielessä sitä on hyvä myös laajentaa.

Johannes  Leppänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei varmaan pitäisi enää kommentoida, mutta muutama ajatus vielä Suomen Pankin asemasta.

Julkisuudessa ja kansalaisten silmissä vähän kärjistettynä näyttää siltä, että Suomen Pankki on Ekp:n sivukonttori. Siellä on tavattoman paljon tarpeetonta väkeä, ylipalkattuja johtajia, jotka käyttävät hyviä etuja hyväkseen täysimääräisesti, jopa kyseenalaisesti, ja muutamia yksinkertaisia poliitikkoja siellä seassa. Tämä on mielikuva ja näkökulma. Onko tämä Suomen Pankin aseman kannalta hyvä? Minä kysyn sitä. Kuitenkin Suomen Pankki omistaa Ekp:n ja keskuspankit omistavat. Se ei ole mikään sivukonttori, ja sillä on vaikuttajan rooli. Se on ainoa instanssi, joka Suomessa vaikuttaa korkopolitiikkaan Euroopan keskuspankissa, ja sen tietämyksen ja sen osaamisen varassa on se vaikuttaminen.

Hyvät kollegat, onko tämä keskustelu, mitä me käymme ja julkisuudessa vähän vielä provosoimmekin tarpeettomuudesta, Suomen kansan etu? Minä kysyn arvoisilta edustajilta. Tämä on tavattoman miellyttävä populistinen hanke. Tästä saa paljon kansalaisten pisteitä, mutta pitää ottaa myös vastuu vaikuttajan roolista, pitää tukea instituutiota, joka ajaa isänmaan etua.

Esimerkkinä otan vain vastuun kantamisen siirtymätalouksien tutkimuksesta Euroopan keskuspankissa. Se on merkittävin osaaja tästä näkökulmasta. Kukaan ei ole siitä ollut kiinnostunut, kukaan ei tuo sitä esille. Olemmeko me tässä keskustelussa hylkäämässä tämän asian, heitämmekö me lapsen pesuveden mukana, hyvät edustajat?

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Braxin lakialoite on hyvin perusteltu ja ajankohtainen. Minusta hänen puheenvuoronsa, jossa erittäin monipuolisesti perusteltiin esillä olevaa asiaa, oli myös selkiyttävä ennen kaikkea siinä mielessä, kun ajattelemme Suomen Pankin asemaa, miten tärkeää on nähdä se, että Suomen Pankille on annettu perustuslaissa nimenomaan asema, jossa se toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa, ja että Suomen Pankkia koskeva laki, jossa määritetään, missä järjestyksessä johtajat valitaan, on sitten oma kokonaisuutensa. Sen vuoksi on erittäin perusteltua, että Suomen Pankin johtajat jatkossa nimittäisi pankkivaltuusto. Silloin eduskunnan rooli säilyisi sellaisena, mihin muotoon se on kirjoitettu myös Suomen perustuslakiin.

Arvoisa puhemies! Minusta erittäin huomionarvoista on se, että on valitettavaa, jos tämän tyyppisessä asiassa joudutaan mittailemaan eri valtioelinten valtasuhteita. Minusta on, jos ajatellaan demokraattisen järjestelmän säilymistä ja vahvistumista, erittäin valitettavaa se, että me tällä tavalla joudumme mittailemaan kansalaisten mielipiteitä. Meidän kaikkienhan pitäisi sydämestämme puolustaa sitä, että meillä on sellainen selkeys päätöksenteossa, että kansalaiset voivat luottaa eduskuntaan, pankkivaltuustoon ja tasavallan presidenttiin, ja meidän pitäisi kilpailla siitä, miten voimme myös valtioeliminä kunnioittaa ja arvostaa toinen toisiamme. Sen vuoksi minulle kansanedustajana jäi sellainen kuva, että pankkivaltuusto ei kyennyt luomaan kriteerejä Suomen Pankin johtajavalinnassa, mikä oli keskeinen pankkivaltuuston tehtävä. Tämänkin vuoksi minä ymmärrän näin, että jos tämä vastuu siirtyy selkeämmin pankkivaltuustolle, näihin perusasioihin joudutaan myös paremmin paneutumaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja kiitos myös hyvästä palautteesta ja keskustelusta! Haluaisin lopuksi vielä tarkistaa: Ymmärsin, että melkein kaikki täällä salissa ymmärsivät, että lakialoitteellani ei ole mitään tekemistä edellisen tai sitä edellisen kierroksen lopputuloksen kanssa, sen, kuka lopulta tuli nimitetyksi. Lakialoitteeni perustuu siihen, mitä mielestäni Suomen perustuslaista seuraa ja mikä olisi johdonmukaista, loogista ja perustuslain uuden kokonaistasapainon ja yksittäisen pykälän, 91 §:n, sanamuodon mukaista.

Lisäksi tämä perustuu siihen uskomukseen tai ihmisnäkemykseen, että uskon, että ylipäätänsä ihminen silloin, kun hän tietää, että hän on lopullisesti vastuussa jostakin asiasta, toimii mielipiteen lausuessaan vastuullisesti ja on valmis tekemään hankaliakin ratkaisuja, kun taas houkutus tehdä ehkä populistisempia ja väliratkaisuja tai epämääräisiä ratkaisuja on suurempi, jos tietää, että joku vielä minun jälkeeni tähän asiaan puuttuu ja oikeastaan itse olen tässä vain yksi pelilauta, sen alkulähtökohta enkä lopullinen vastuunkantaja.