Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Työttömyys on yhä paha ongelma joka puolella Suomea. Myös täällä, missä se prosentuaalisesti on alhainen, se on iso ongelma niille henkilöille, jotka ovat työttömiä, ja myös heidän lähipiirilleen. Työttömyyden kustannukset ovat yhä korkeita, ja mikäli taantuma vielä jatkuu, nousevat entisestään. Siksi olisikin järkevämpää, että pystyisimme elinkeinopolitiikalla ja muilla toimenpiteillä ylittämään tämän taantuman ja löytämään oikeita työpaikkoja. Mutta vaikka talouskasvu on jatkunut vuosia, silti työttömyys on yhä edelleen korkea. Se osoittaakin sen, että kysymys on rakenteellisista ongelmista.

On paljon ikääntyviä ja ikääntyneitä työttömiä, jotka jo ikänsä vuoksi eivät pääse enää uudelleen työhön, vaikka heillä olisikin kokemuksen perusteella töihin taitoa. Tänä päivänä arvostetaan osaamista ja koulutusta. On ihan hyvä, että sitä arvostetaan. Mutta olen tavannut Helsingissä muun muassa 46-vuotiaan atk-suunnittelijan, joka iän vuoksi ei työhön pääse. Vaikka hän on hakenut useisiin kymmeniin työpaikkoihin, häntä ei kutsuta edes haastatteluun. Sitten jos hänelle on vastattu, jopa suoraan sanotaan, että kysymys on korkeasta iästä, ja hänellä pitäisi olla vielä 20 vuotta työelämässä aikaa jäljellä. Eli ikääntyneiden työttömyyden rakenteellinen ongelma on todellinen. Siihen tarvitaan erilaisia keinoja kuin nuorten työttömyysongelmaan.

Nuorilla monta kertaa on kyse ammattikoulutuksen puutteesta. Siinä taustalla on, väitän niin, myös ammatillisen koulutuksen rakennemuutos, joka tehtiin 90-luvulla, eli poistettiin opistotaso, ja sitä kautta toisen asteen ammatillisen koulutuksen taso nousi niin korkealle, että sellaisille nuorille, jotka eivät ole niin sanottuja lukuihmisiä, monta kertaa käy niin, että he joutuvat keskeyttämään ammatillisen koulutuksen. Heille taas ei ole korvaavaan väylää; esimerkiksi nuorten työpajoja on aivan liian vähän. Eli näille ikäryhmille tarvitaan erilaisia ratkaisuja.

Sitten vielä yksi ryhmä, joka on aika suurikin työttömien ryhmä, on sellainen, jolla on joko puutteellinen tai vanhentunut koulutus, ja heidän on sen vuoksi vaikea päästä töihin.

Eli työttömyysongelma on vielä todellinen ja meidän pitää hakea siihen ratkaisuja.

Todellisuutta on myös se, että suurin osa työttömistä on tällä hetkellä perusturvan varassa eli työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla. Heidän tilanteensa on todella ongelmallinen, koska heillä on otsassa pitkäaikaistyöttömyyden leima, joka vaikeuttaa työllistymistä. Samalla se aiheuttaa monta kertaa myös näköalattomuutta.

Samoin on olemassa alueellinen työttömyysongelma. Esimerkiksi Kainuussa ja monessa muussakin paikassa on kohtuullisen hyvinkin koulutettuja ihmisiä, jotka pystyisivät heti menemään työhön ja työnantajat heidät ottaisivatkin, jos olisi niitä työnantajia, jotka voisivat työllistää.

Eli meillä on hyvin monta työttömien ryhmää, joille meidän pitäisi hakea keinoja.

Viime vuosien työllisyyskeinot ovat painottuneet pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, mikä on johtanut siihen, että on keksitty temppua tempun perään, niin kuin monet työttömien yhdistyksissä esimerkiksi sanovat. Eli yhdistelmätuki tuotiin ratkaisuksi ja uskottiin, että sillä mahdollisesti pystyisi myös osoittamaan työkykynsä ja pääsemään työhön yhdistelmätukityön jälkeen. En ole kyllä nähnyt tutkimusta, miten työllistyminen sen jälkeen on tapahtunut, mutta semmoinen sormituntuma minulla on, että hyvin harvat loppujen lopuksi ovat suoraan päässeet yhdistelmätukityönkään jälkeen työhön. Mutta se on kuitenkin parempi kuin jatkuva työttömyys. Sen vuoksi olen tätä järjestelmää ollut kannattamassa. Toinen syy on se, että kyseessä on työsuhteessa tehtävä työ.

Olen tehnyt tämän lakialoitteen lähtien siitä ajatuksesta, että samanaikaisesti, kun panostetaan pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, pitäisi pyrkiä myös ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyttä ja työllistää ihmisiä, ennen kuin he ovat olleet esimerkiksi kaksi vuotta työttömänä. Nykyäänhän on hyvin tavallista, että tämä näin menee. Myöskin EU:n suuntaviivat tähän meitä ohjaavat, että aikuiset työttömät pitäisi työllistää ennen kuin he ovat olleet vuoden työttöminä ja nuoret ennen kuin he ovat olleet puoli vuotta työttöminä.

Kunnissa, joissa työttömyys on suuri ongelma ja työttömyysprosentti korkea, yleensä ei myöskään ole kovin paljon laittaa resursseja työllisyyden hoitoon, vaikka käytännössä ne työllistävät enemmän kuin monet rikkaammat kunnat. Tästä syystä olen tehnyt aloitteen, jossa ehdotan työllistämistuen nostamista peruspäivärahan tasolle, joka sidos aikaisemmin laissa oli, mutta joka korkeina työttömyyden vuosina poistettiin siksi, että tukityömarkkoja riittäisi useammalle.

Nyt meillä on tutkittua tietoa siitä, että esimerkiksi viiden vuoden ajalta on jäänyt käyttämättä yli 700 miljoonaa markkaa työllistämistukirahoja. Viime vuonna tilanne on ilmeisesti ollut hieman parempi, mutta onhan paradoksaalista, että samaan aikaan, kun meillä on korkea työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys, työllisyysmäärärahoja on jäänyt käyttämättä. Olisikin järkevämpää, että ohjattaisiin oikeisiin työsuhteisiin, mitä ovat työllistämistukityöt ja on myöskin yhdistelmätukityö, ja työllistämistuki olisi kunnille sellainen, että ne pystyisivät myöskin oman osansa käyttämään.

Samoin olen ehdottanut, että työllisyyslain 19 §:n perusteella eli alueellisella perusteella, eli jos työttömyys ylittää huomattavasti maan keskimääräisen työttömyyden, työllistämistuki olisi korkeampi. Samoin olen ehdottanut alle 20-vuotiaille työttömille korotettua työllistämistukea.

Toivon, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalla on jossakin vaiheessa aikaa keskustella tästä tärkeästä asiasta, sillä olen ollut erittäin huolestunut niistä tutkimustuloksista, joita tukityöllistämisestä ja työvoimapolitiikasta kaiken kaikkiaan, muun muassa työministeriön tutkimuksista, on tullut esille. Eli väitetään, että tukityöllistäminen ei ole tehokasta. Mutta pitää muistaa, että sillä on erittäin suuri merkitys myös syrjäytymisen ehkäisyssä ja myöskin ihmisarvon ja ihmisen kunnioituksen kannalta. En tällä kertaa mene syvemmälle tähän asiaan mutta toivon, että tässä talossa muistetaan, että kaikilla näillä ihmisillä pitäisi olla oikeus työhön, vaikka sitä ei tällä hetkellä laissa ole.

Matti  Kangas  /vas:

Herra puhemies! Ed. Anne Huotari on tehnyt hyvän lakialoitteen, että alle 20-vuotiaalle työttömälle työnhakijalle maksettaisiin korotettua työllistämistukea. Niin kuin perusteluissa todetaan, nuoria työttömiä on vielä runsaasti ja Suomi tarvitsee jokaisen nuoren työpanoksen tulevaisuudessa. Tämä voisi edesauttaa tätä tavoitetta.

Myös minä kiinnittäisin huomiota siihen, että työllisyysmäärärahoja jää käyttämättä edelleen. Tässä pitäisi te-keskusten ryhdistäytyä. Siellä, missä ei pystytä työllistämisrahoja käyttämään, pitää ilmoittaa tarpeeksi ajoissa, koska ministeri Filatovkin on kertonut, että näitä rahoja voidaan siirrellä te-keskuksesta toiseen, kun vain tarpeeksi ajoissa tiedetään. Tällaiseen ongelmaan pitäisi puuttua. On häpeällistä, jos satoja miljoonia jää käyttämättä ja maassa on vielä 300 000 työtöntä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy on todellakin tarpeen, niin kuin ed. Huotari totesi. Se, onko tukityöllistäminen työttömälle pitkän tähtäimen apu, on tietysti yksi asia. Toinen asia on se, että tekemätöntä työtä varmasti riittää.

Työllisyysmäärärahojen riittävyydestä ja maakuntakohtaisista eroista voisi tietysti puhua paljonkin ja siitä, että määrärahoja jää käyttämättä. Yksi syy tähän on valtiosektorin työllistämisessä se, että esimerkiksi Etelä-Savossa työllistämiskiintiö valtiosektorilla on vain puolet Pohjois-Karjalan ja Kainuun kiintiöstä, esimerkkinä 100 henkeä, kun Kainuussa se on 200 henkeä. Työvoimaosastolta on esitetty, että kiintiötä pitäisi nostaa, mutta työministeriö ei ole siihen suostunut. Tällä rahalla voitaisiin tietysti työllistää juuri pitkään työttöminä olleita ja syrjäytymisvaarassa olevia, haja-asutusalueella asuvia jne., yhtenä esimerkkinä vaikka ympäristötöihin.

Enemmänkin täytyisi ehkä kiinnittää huomiota nyt siihen, että määrärahat vastaavat alueen työttömyyden tasoa, että siinä otetaan huomioon pitkäaikaistyöttömyys, jota ei tietysti kukaan toivo, työttömien ikärakenne, aivan kuten aloitteessakin viitattiin, ja sitten todellakin se, että kuntien mahdollisuudet tänä päivänä ovat vähäisiä, niin kuin perusteluissakin puhuttiin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntien työntekijöiden ikä ainakin Kainuussa on kohtuullisen korkea. Lähivuosina sieltä on jäämässä paljon ihmisiä eläkkeelle. Nyt on vaarana, että jos työttömät ovat liian pitkään työttöminä, heillä vähenee ammattitaito. Nyt heitä pitäisi kouluttaa ja heillä pitäisi ainakin olla mahdollisuus tukityöhön. Tukityöllistäminen voisi olla mahdollisuus joustavaan rakennemuutokseen kunnissa.

Ed. Komi otti esille valtiolle työllistämisen. Valtiontalouden tarkastusvirasto teki muutama vuosi sitten tutkimuksen asiasta ja totesi, että se on vaikuttavuudeltaan heikkoa, mutta näkisin sen kuitenkin järkevänä työmuotona nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa on hyvin paljon ympäristötöitä ja metsätalouden töitä ja järkevää työllistämistä nimenomaan niille henkilöille, jotka siellä ovat työttöminä esimerkiksi maaseudulla. Ei pitäisi ehkä niin yksisilmäisesti asiaa katsoa, kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto silloin katsoi. Seuraavana vuonnahan jo pieneni valtion työllistämistukien määrä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Puhemies! Pidän ed. Huotarin aloitetta ihan kannatettavana. Kuitenkin oma katseeni kiinnittyy nimenomaan siihen kohtaan, jossa tukityöllistämisen mahdollisuudet aina päättyvät ja paluu työttömyyteen on edessä, enkä haluaisi antaa periksi sille, että näin vain on. Toivoisin, että aina olisi kuitenkin tähtäimessä se, että jollakin keinolla näille ihmisille, jotka on päteviksi, hyviksi ja työkykyisiksi todettu, aukenisi porras normaaliin työsuhteeseen. Itse vain mietin, voisiko seuraava vaihe tällaisen tukityöllistämisen jälkeen olla portaittainen vastaantulo esimerkiksi työsuhteessa sivukulujen suhteen. Kun valtiovalta ikään kuin nyt laittaa rahan työllistämistukeen, niin laittaisi sen sivukulupuolelle ja antaisi porkkanan työnantajalle järjestää normaalin työsuhteen heti perään ja vasta portaittain sivukulut sitten lähtisivät nousemaan. Tämä valtiovallan osuus sieltä sitten leikkautuisi pikkuhiljaa pois ja tavallaan valtiovalta myöskin tämän vakuutuspuolen silloin ottaisi alkuvaiheessa harteilleen.

Aloite on kannatettava, mutta joskus nämä tuetut työt päättyvät ja siinä se kipupiste mielestäni on kaikkein kovin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari on puuttunut tällä lakialoitteella yhteen niistä pahimmista epäkohdista, mitä on työttömien kohdalla, ja siinä mielessä tällä ehdotuksella voitaisiin varmasti merkittävästi auttaa työttömiä. Katson, että kunnille pitäisi suoda mahdollisuutta työllistää enemmän kuin tällä hetkellä taloudellisesta tilanteesta johtuen. Monet kunnat pystyvät työllistämään. Tällainenkin kädenojennus valtion taholta olisi varmasti auttamassa kuntia, että siellä voidaan työllistää.

Miten jatko tapahtuu? Kun osaamista ja pätevyyttä tulee ja ennen kaikkea työtaitoa ja luottamusta, tietysti on tärkeätä, että kunnilla olisi jatkossa mahdollisuus palkata pysyväisempään tehtävään, tähän samaan tehtävään, omin varoin tai sitten näillä reunaehdoilla, joita ed. Ylä-Mononen otti omassa puheenvuorossaan esille. Tämän lakialoitteen yhteydessä mielestäni pitäisi myöskin tätä aluetta selvittää, mutta toivon, että tämä lakialoite todella saisi ripeän käsittelyn ja sillä autettaisiin tätä tilannetta, mikä kunnissa on. Työtä on paljon, työttömiä on, mutta nyt näiden pitäisi kohdata toinen toisensa.