Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on varsin poikkeuksellisesta lainsäädäntöehdotuksesta kysymys. Ehdotan nimittäin, että maastoliikennelain 34 a § ensinnäkin säädettäisiin ja että siihen sisältyisi seuraava lakiteksti: "Myyjän on kauppakirjan luovuttamisen yhteydessä annettava maastoajoneuvon ostajalle kopio voimassa olevasta maastoliikennelaista ja muusta tällaista liikennöintiä koskevasta lainsäädännöstä."

Voidaan kysyä, eikö nyt ole ihan selvä asia, että meillä tehdään selväksi, mikä on Suomen laki 1 ja 2, ja sen mukaisesti sitten kaikki toimivat. Mutta, arvoisa puhemies, maastoliikennepuolella on tilanne varsin poikkeuksellinen. Tuskin mitään ostoksia tehdään enemmän improvisoituina ostoksina kuin moottorikelkkahankintoja. Minulla on ollut tilaisuus olla sellaisessakin hetkessä mukana, kun kahvipöydässä henkilö, jolla sattuu nyt olemaan jonkin verran varallisuutta, keksii, että minäpäs menen tuonne Rovaniemelle ja ostan itselleni moottorikelkan. Niin hän teki ja hankki ja lähti ajamaan. Ei kertaakaan niistä keskusteluissa, joita hänen kanssaan käytiin, tullut mieleen, että meillä on maastoliikennelaki ja sitä selventävä asetus ja että niissä on koko lailla määräyksiä, jotka rajoittavat tällä moottorikelkalla ajelua.

Arvoisa puhemies! Moottorikelkalla voidaan saada vaikka minkälaista pahaa aikaiseksi. Jos ajatellaan tältä talvelta niitä tapauksia, joissa moottorikelkalla on aiheutettu joko itselle tai toiselle tai toisille kuolema, niin en ole yhdessäkään uutisoinnissa havainnut sitä, että olisi kiinnitetty huomiota siihen, että olisi ajettu niin sanotusti ylinopeutta, vai onko arvoisista edustajatovereista joku mahdollisesti tällaisen uutisoinnin havainnut? Kuitenkin on niin, että maastoliikenneasetuksen viimeisessä pykälässä sanotaan harvinaisen selvästi se, että nopeusrajoitus on maastossa ajettaessa 60 kilometriä tunnissa, siis suurin sallittu ajonopeus, jäällä ajettaessa 80 kilometriä ja jos on perävaunu perässä taikka pulkka perässä, reki perässä, niin 40 kilometriä tunnissa. Tämä on unohdettu kokonaan, että näin on säädetty.

Edelleen on harvinaisen selvästi sanottu lainsäädännössä se, millä edellytyksillä voi ylipäätään lähteä ajelemaan maastoon. Siellä on sitten pitkä pykälä, 4 §, maastoliikennelaissa, jossa kuvataan sitä, mitä poikkeuksia tähän maan omistajan tai haltijan lupaan on olemassa, että ylipäätään voi lähteä maastoon ajelemaan.

Aivan äskettäin eduskunta hyväksyi uuden ajoneuvolain, itse asiassa yhtenä viime eduskunnan viime töistä. Siinä yhteydessä kuvattiin hyvinkin tarkoin se, millä edellytyksillä voi maantien poikki ajaa moottorikelkalla. Tämä asia tuli sentään poikkeuksellisesti jonkin verran huomioiduksi sanomalehdistössä ja muussa mediassa.

Toisin sanoen kysymys on varsin poikkeuksellisesta liikennöintimuodosta, jonka rajoituksista ollaan poikkeuksellisen huonosti selvillä. Viime aikoina tähän on ratkaisuksi keksitty se, että ruvettaisiin perimään maastoajoneuvon tai lähinnä moottorikelkan käyttömaksua. Onpa jo ehdoteltu, että sille 50 euroa per vuosi olisi sopiva suuruus. Tällä nyt tietysti kerätään rahaa ja voitaisiin saada aikaan moottorikelkkareittejä, joita pidetään kunnossa, mutta sillä ei tätä perimmäistä asiaa elikkä tietoisuutta voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä, sitä ongelmaa, toki ratkaista.

Ehkä eräs tapa päästä tässä eteenpäin olisi se, että todella meneteltäisiin niin kuin ehdotan, että maastoliikennelakiin lisätään tuo uusi 34 a §, joka tarkoittaisi sitä, että kauppakirjan yhteydessä annetaan tämmöinen vihkonen, esimerkiksi Liikenneturvan koostama vihkonen, josta käy selville se lainsäädäntö, joka tulee ottaa huomioon, kun tuolla moottorikelkalla lähtee ajelemaan. Samalla tavalla kun sitten myy käytetyn moottorikelkan, niin siinä yhteydessä joutuisi tämän teon tekemään. Silloin ainakin kiinnitettäisiin huomiota siihen, että on olemassa maastoliikennelaki, sitä selventävä asetus, ajoneuvolaki jne. Saas nähdä, kuinka tälle aloitteelle käy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen päätti puheenvuoronsa: "Saas nähdä, kuinka tälle aloitteelle käy." Minusta on aika helposti ennustettavissa, että aloitteelle käy niin, että valiokunnassa tätä ei ymmärretä käsitellä ja aloite siltä osin hautautuu.

Mitä tulee ja syntyy tähän ed. Pulliaisen poikkeuksellisen perusteelliseen esitykseen ja hyvin perusteltuun esitykseen, niin voisi todeta, että tämä on myöskin poikkeuksellinen sisällöltään siinä, että kysymys on ikään kuin käyttöohjeen luontoisen asiakirjan toimittamisesta tälle kelkan ostajalle. Ed. Pulliainen, meillä joskus on hyväkin yhteistyö olemassa ja on ollut tähänkin saakka, ja kun tänne eduskuntaan tulin valittua, niin ajattelin, että pitkään pitää pyrkiä säilyttämään suhteet ed. Pulliaiseen, ja kyllähän ne varmaan hyvät tällä kertaa ovat olemassakin, mutta meidän on varmasti vaikea toisiamme ymmärtää, koska käsittääkseni tämä on niin sanottu hyvästä ajatuksesta syntynyt aloite. Arvostan aloitetta, mutta näin ei kuitenkaan tätä valistusta Suomenmaassa voida levittää eikä tiedottaa.

Jos ajatellaan kaupallista tapahtumaa niin kelkan kuin myöskin kaikkien muiden moottorikäyttöisten laitteiden osalta — vaikkapa moottorisahankin, mikä on vielä vaarallisempi kuin tämä kelkka — niin kyllähän siinä niin on olemassa, että kun laite lähtee käyntiin, sen kanssa lähdetään liikkeelle ja sitten vasta, kun siihen tulee joku epäkohta ja todella se jättää maastoon taikka se moottorisahakin leikkaa sahaajan jalkaan, niin sen jälkeen katsotaan käyttöohjeesta, kuinka tässä olisi pitänyt menetellä ja käydä. Näin mielestäni tulee myöskin käymään tälle lakijäljennökselle, mikä takuupapereitten mukaan on liitetty, että asiakkaalta se jää lukematta ja tutkimatta.

Mitä tulee ed. Pulliaisen puheenvuorossa esiintyneeseen termiin, oliko uutisoitu kelkan ylinopeus turmien toteutuessa, voin todeta, että olen samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa siitä, että ei ole uutisoitu eikä ollut näkyvissä, mutta mielestäni tämän asian on ratkaissut se, että ylinopeuden ajaminen silloin, kun onnettomuus tapahtuu, on tavanomaista. Sanoisin, että on enemmänkin poikkeus, ellei sitä tapahtuisi, jos joku turma sattuu; ylinopeutta ajetaan kaikissa olosuhteissa.

Arvoisa rouva puhemies! Se, minkä takia puheenvuoron pyysin, oikeastaan liittyy siihen, että kelkkaongelmaan Suomenmaassa liittyy monia muitakin asioita kuin se, että ei tiedetä, missä sillä pitäisi ajaa ja miten.

Ensinnäkin, jos tästä nyt muodostuu tavalla taikka toisella muutos maastoliikennelakiin, niin näin lähetekeskustelun muodossa tarttuisin kiinni sellaiseen asiaan, että pitäisi löytää sellaiset ohjeistukset ja määräykset ja myöskin maksuluokat, että niin sanotut käyttökelkat, sellaiset kelkat, mitä käytetään muun muassa Lapissa porojen paimentamiseen, Etelä-Suomessa polttopuun ajoon ja muuhunkin hyötytyöhön, saisivat jotain erityistä etua lainsäädännössä niin verotuksessa, käyttömaksuissa kuin kaikessa muussakin.

Valitettavasti tässä asiassa on niin, että kelkkailu on Suomessa keskittynyt kokonaan hupiliikenteen puolelle, ja tähän nähden, kun parastaikaa käydään Irakin sotaa, käydään tosin hiekka-aavikoilla, mutta jos tulisi Suomessa kriisiaika, niin pitäisi olla enempi sellaista kelkkavarustetta, mikä kulkee myöskin umpihangessa ja millä pystyttäisiin toimimaan sellaisissakin olosuhteissa, missä ei valmista uraa ole olemassa. (Ed. Rönni: Tykki perään!) — Tämän osalta voi sanoa, että niin tukeminen tähän asiaan kuin tykin vetäminenkin ei tällaisella kelkalla onnistu. Siihen on sitten muu kalusto, ja tätä tarvitaan kaikessa muussa käytössä. Enempi ajattelen selvästi, ed. Rönni, tätä rauhanomaisempaa elämää enkä niinkään, että siinä tykkiä tarvitsisi kuljettaa.

Voisi todeta, että aloite on tehty hyvässä uskossa, mutta väittäisin, että vähän kevein perustein. Luulen, että valiokunta tähän asianmukaisella vakavuudella suhtautuu, mutta toivoisin, että tässä asiassa otettaisiin enemmän huomioon muu annettava valistus ja valistuksenantomahdollisuus kuin se, että tätä lakia tämän kautta avattaisiin taikka muutettaisiin.

Rouva puhemies! Toivon, että tämä lyhyt sanailuni tässä asiassa johtaisi sellaiseen, että ymmärrettäisiin myöskin niin sanottu järkevän käytön mahdollisuus ja järkevien ohjeitten lukumahdollisuus, ja toivotan muuten ed. Pulliaisen aloitteelle kohtuullisen hyvää käsittelyä. Toivottavasti tämä ei sitten seuraavilla valtiopäivillä neljän vuoden kuluttua ole taas uudelleen esillä olemassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin ed. Seppo Lahtelan äskeisessä puheenvuorossa huomiota yhteen kohtaan vaan, siihen, missä hän hyväksyi eräänlaisena kansan tapana sen, että maastoliikenneasetuksen viimeisen pykälän mukaisia suurimpia sallittuja nopeuksia ei tarvitse kenenkään noudattaa. Toisin sanoen hän on siis täysin villin lännen politiikan kannattaja. Tämä eduskunnassa lausuttuna on hyvin mielenkiintoinen kannanotto, joka osoittaa, että me sijoittaudumme ed. Seppo Lahtelan kanssa suhteessa lainsäädäntöön aivan eri kategoriaan. Keskusta on vapaan toimeliaisuuden kannattaja, me vihreät olemme tiukasti asialinjalla.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En osannut tällaista asiaa epäilläkään, että ed. Pulliainen ymmärsi täysin väärin puheenvuoroni tässä asiassa. Olen ehdottoman tarkasti kaikkien säädösten ja määräysten mukana, mutta kovin tavanomaista ja väärin ymmärrettyä tämä kelkkojen kuljettajien osalta on olemassa. Ed. Pulliainen, halusin tarkentaa tämän pöytäkirjaan myöskin, että en tarkoittanut sitä, miten ed. Pulliainen tämän asian ymmärsi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Irakin sodalla on ollut varsin vähän vielä vaikutusta puheenvuoroihin, mitä eduskunnassa on voitu pitää, mutta on mielenkiintoista todeta, että moottorikelkkailuunkin sota vaikuttaa, kun kuuntelimme ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroa.

Mutta ed. Pulliaisen lakialoitteeseen. Mielestäni sen perusteluissa on tuotu tärkeitä asioita esille, myöskin ympäristöhaitta. Tiedämme, että esimerkiksi Saimaalla saimaannorpan pesimän onnistumisessa on erittäin tärkeätä, että moottorikelkkareitit kulkevat asianmukaisesti ja väistävät pesimäalueita ja norppien pesiä.

Ajatus mahdollisesta käyttömaksusta on myös tämän lakialoitteen perusteluissa. Sitä myöskin ed. Seppo Lahtela hiukan epäsuorasti tuli kannattaneeksi. Siinä on tietysti omat ongelmansa, mutta itse kelkkailun säätelyä ja informaation levittämistä ja läpiviemistä, mitä ed. Pulliainen omalla laintiedottamisaloitteellaan haluaa ja edistää, voi kyllä toki tukea ja kannattaa. On todella kummallista, että pidetään täysin normaalina sitä, että ajetaan ylinopeutta, ja poikkeavana käyttäytymisenä sitä, että ei ajettaisi, vaan noudatettaisiin sääntöjä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Moottorikelkkailuhan on hyvin semmoinen tunteita herättävä alue. Haluamme me sitä tai emme, se tulee lisääntymään Suomessa varmasti tästä entistä enemmän ja painottuu nimenomaan vapaa-ajankelkkailuun ja tänne Etelä-Suomeenkin, ei kenties ihan näille leveysasteille, mutta esimerkiksi Pirkanmaalla on selvästi jo huomattava määrä kelkkailijoita, jo tuhansia. Kelkkailun hyväksi pitää ilman muuta jotain tehdä ja säännöksiä uudistaa. Tässä kohdalla olen kyllä ed. Pulliaisen kanssa täysin samaa mieltä, että pitää saada hallintaan tämä koko homma. Sinänsä meillähän on perustettu viime vuoden puolella tämmöinen Suomen vapaa-ajan kelkkailijoiden liitto ry, joka jakaa valistusta ja on muun muassa ollut esittämässä käyttömaksun toimeksipanemista ja sitä, että se otettaisiin käyttöön. Minä luulisin, että tänä vuonna tämmöinen työryhmä perustetaan, jossa sitä ruvetaan tutkimaan ja mietitään se, mitä kautta sitä perittäisiin.

Tähän ammattimaisuuteen voisi sanoa ed. Pulliaiselle, että meillähän on olemassa tämmöisiä verovähennysosuuksia, jotka saadaan ammattimaisen käytön perusteella vähentää. Se varmasti sitä kautta tulee. Käyttömaksullahan on tarkoitus näitä uria ja väyliä pitää yllä, ei suinkaan rakentaa. Siihen ne rahat eivät riitä. Mutta käyttäjät ovat melko yksimielisesti olleet sitä mieltä, että käyttömaksu on syytä asettaa, ja sitä on syytä sitten tästä eteenpäin valvoa ja tehdä se niin, että se peritään sillä tavalla, että kaikki joutuvat sen maksamaan. Jonkinlainen auton käyttömaksun taikka katsastuksen taikka vakuutuksen yhteydessä tapahtuva kerääminen varmasti on se kaikkein selvin asia.

Sitten uutisointiin sanoisin, että ed. Pulliainen, joka asuu Oulun seudulla, ei ole varmasti lukenut tamperelaista Aamulehteä, jossa muun muassa ainakin yhden kerran olen nähnyt selvästi uutisoinnin siitä, että on ajettu liian lujaa elikkä nopeudet ovat olleet huomattavan korkeita. Meillä liikkuva poliisi on aika tehokkaasti Pohjois-Pirkanmaalla ratsannut ja tarkastanut kelkkoja. Myöskin nopeuksia siellä on otettu. Joissain onnettomuuksissa on selvästi tullut esiin se, että liian kovaa on ajettu ja nopeusrajoituksia ei ole noudatettu. Elikkä ei se ihan ole ollut koko maata ajatellen niin, että kaikkea ei ole uutisoitu.

Ed. Lahtelalle sanoisin tästä Amerikan-mallista, jossa kaikki täytyy kieltää, mikä ei suinkaan ole sallittua — moottorisahalla ei saa sahata päähän muuta kuin korkeintaan vihamiestä, elikkä omaan käteensä eikä päähänsä ei saa missään tapauksessa sahata — että tokkopa sitä tässä hommassa tarvitaan.

Mutta siitä olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että ei ole liian vaikeata eikä liian hankalaa kelkanmyyjille asettaa vaatimuksena se, että lakipykälät annetaan kelkkakaupan yhteydessä mukaan. Tiedän, että käyttäjissä on paljon, jotka eivät näihin ole tutustuneet eivätkä näitä asioita ymmärrä eivätkä sisäistä. Uskoisin, että aikaisemmin pikku pöhnässä ajelu, joka oli hyvin tavallista ja johonka syyllistyttiin, tulee tämän vapaa-ajankelkkailijoitten liiton valistuksen ja toiminnan myötä vähenemään ja ihmiset mieltävät sen normaaliksi vapaa-ajanharrastukseksi, jota voi tehdä myöskin selvin päin. Erityisesti kun mennään urille ja väylille, jossa valvontakin tapahtuu, siellä kyllä hyvin suuret mahdollisuudet ovat ratsiassa jäädä kiinni. Olen tässä talven aikaankin nähnyt paikallisia poliiseja puhallusmittareitten kanssa, jolloin he ovat tutkineet kelkkailijoitten kuntoa useampaan kertaan.

Mutta telamattoasiaan täytyy suhtautua varauksella. Siinä voi käydä niin, että samanlainen jälki jää kuin soutajasta järven pintaan. Eli siinä saattaa olla, että ei saada oikeata tunnistetta, ja voi olla, että ei ole ihan helppo toteuttaa.

Mutta kokonaisuutena täytyy tervehtiä ed. Pulliaisen aloitetta. Se on hyvään suuntaan. Siinä on monta hyvää asiaa, ja asiaa on syytä eteenpäin viedä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Joitakin havaintoja tästä ed. Pulliaisen lakialoitteesta:

Olisin odottanut, että tässä käyttömaksun osalta olisi hieman eroteltu työkelkan ja niin sanotun huviajoon käytetyn kelkan osalta. Minun mielestäni nimenomaan ei-työkelkkojen osalta käyttömaksu on kyllä ihan paikallaan ja nimenomaan silloin, kun näitä reittejä pidetään niillä maksuilla yllä. Pidän hieman vaarallisena taikka ainakin epäkäytännöllisenä sitä, jos työkelkkojen osalta käyttömaksua lähdettäisiin perimään.

Mitä tulee rekisteritunnuksen tunnistettavuuteen, tästähän viime kaudella liikennevaliokunnassakin kerran keskusteltiin. Siitä on erilaisia näkemyksiä. Siihen en osaa ottaa kantaa.

Mutta yhdestä asiasta tämän lainsäädännön osalta, siitä, että myyjä velvoitettaisiin luovuttamaan ostajalle vihko: Yleisestihän meidän lainsäädännössämme tulkitaan niin, että jokaisen pitää tuntea lainsäädäntö; tunsi taikka ei, näin oletetaan. Sen perusteella, kun pohtii sitä, niin kuin ed. Rönnikin totesi, ettei se nyt mikään suuri vaiva ole, niin minun mielestäni tämä olisi ihan kannatettava. Sitä en nyt tiedä, onko siitä nimenomaan lain tasolla säädettävä, mutta kannatettava ajatus sinällään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sinällään ed. Pulliaisen aloite on ihan hyvä. Tässä toivoisi lisäksi, kun valiokunta tätä käsittelee, puututtavan siihen kysymykseen, millä tavalla tätä käytön opastusta annettaisiin, koska monessa tapauksessa, niin kuin ed. Pulliainen totesi puheessaan, kelkkailijat saattavat olla aika äkkinäisiä. Ne vaaratilanteet kyllä syntyvät sivullisille ja itselle siitä, jotta ei tiedetä niitä vaaroja, mitä kaikkea kelkalla ajaessa tapahtuu. Itse olen hyvä esimerkki siitä, että olen kantapään kautta oppinut sen homman. Olisin toivonut, että siihen jonkin tyyppinen opastus, joka kädestä vai miten pitäen annetaankin, kuitenkin olisi olemassa. Ei pelkkä paperi välttämättä vielä takaa sitä, jotta oppi on mennyt perille.

Sitten itse laajempaan keskusteluun käyttömaksusta ja siitä, mitä kelkkailu maksaa. Minusta siinä pitäisi kuitenkin eriyttää se, jos suunnitellaan käyttömaksuja, jotta jotkut tarvitsevat kelkkaa ihan oikeasti työssä ja sitten on semmoisia, jotka vähemmän käyttävät, ajavat esimerkiksi puita, niin kuin täällä joku taisi todetakin, että kelkka on polttopuita varten ja sillä ei hurjastella. Nämä ihmiset ennen kaikkea ovat ottaneet meikäläiseenkin yhteyttä pitkin eduskuntakausia siitä, miksi myös vakuutusmaksu on sen tyyppinen, jotta se ei erittele sitä, että on tämmöisiä juppikelkkailijoita, joille sattuu vahinkoja, ja sitten on kelkkailijoita, jotka kaksi viikkoa vuodesta enintään käyttävät kelkkaa. Se on kohtuutonta. Sen takia tämmöisille kelkkailijoille, jotka vähän käyttävät, vielä joidenkin uusien maksujen laittaminen on kyllä täysin kohtuutonta. Toivoisi, kun eteenpäin näitä asioita viedään, että tämä otettaisiin huomioon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täältä edestä vielä muutama näkökohta tähän keskusteluun, jota on tietysti ollut ihan mukavaa kuunnella.

Ensinnäkin ed. Seppo Lahtelalle vielä se näkökohta tähän, että noin taloudellisesti kaikkein merkittävimmät taloudelliset menetykset aiheutetaan, kun ajellaan moottorikelkalla mäntytaimikoissa kovalla pakkasella. Siinä on hetkessä aiheutettu kymmenientuhansien eurojen vahingot. Jo pelkästään tietoisuus tästä asiasta on sellainen, että varmasti jokaisen metsänomistajan etu on, että ne henkilöt, jotka ovat saaneet käyttöönsä moottorikelkan, tietävät sen, että pitää olla maan omistajan tai haltijan lupa ajaa moottorikelkalla tuossa maastossa. Elikkä siinä jo yhdellä kerralla tulee metsänomistajalle todella merkittävä hyöty, kun ollaan kaidalla tiellä näissä asioissa.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä käyttömaksusta. Laitoin sen ihan tarkoituksella tähän, vaikkei tämä sitä käyttömaksuasiaa koskekaan sinänsä, koska tämä keskustelu on viritetty tänä talvena julkisuudessa. En pohdiskellut sitä asiaa tämän perusteellisemmin tässä lain perusteluissa sen takia, että tämä on aika monimutkainen asia, koska tässä on siis monenlaisesta ammattiliikennöinnistä kysymys ja toisaalta aivan hupiliikenteestä.

Tämä asia pitää hyvin tarkoin miettiä, mikä on oikea mitoitus käyttömaksulle, mutta veikkaan, että käyttömaksu on tulossa. Se on vääjäämättömästi tulossa, ja erikoisesti ne järjestöt, jotka haluavat edistää moottorikelkkailua, varmasti ajavat tätä asiaa, koska se on varmasti näiden järjestäytyneiden moottorikelkkailijoiden etu.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän käytyyn keskusteluun haluaisin omankin korteni kekoon kantaa.

Ed. Pulliaiselle tästä käyttömaksuasiasta sen verran, että minun mielestäni nämä käyttömaksut, lähinnä esimerkiksi henkilöautojen osalta, jos muistamme hieman menneisyyttä, kun aikanaan niitä tarroja auton tuulilasiin liimailtiin, niin kyllähän ne ovat minun mielestäni edelleen niille ihmisille, joille se auto on välttämätön ... Tarkoitan esimerkiksi haja-asutusalueilla asuvaa eläkeläistä, jolle auto on tuiki välttämätön, koska niin kuin arvoisat edustajatoverit tiedätte, siellähän yleisiä kulkuneuvoja hyvin harvoin edes näkee, kesällä jonkun turistibussin, ja taksikyytiin todennäköisesti ei ole rahaa, ja jos on joku vanha auto, jota kuitenkin on pidetty pienellä rahalla ja suurella rakkaudella ajokuntoisena, ja siihen tulee käyttömaksu, se iskee juuri siihen väestönosaan, joka sitä kaikista vähiten odottaa.

Toinen asia, keskustelu siitä, millä keinoin tämä valistus esimerkiksi moottorikelkan käytöstä pitäisi antaa: En itse kyllä usko siihen, että lyömällä lakipykälä kouraan kaupantekotilaisuudessa se oppi siitä leviää. En sitten usko ollenkaan sellaiseen menettelyyn.

Sitten moottorikelkan käyttömaksu: Kun puhutaan jatkuvasti aluepolitiikan yhteydessä siitä, että esimerkiksi yrittäjyyttä on moottorikelkkapohjalla — tarkoitan erilaisia safareita — niin jos sinne käyttömaksuja kelkoille säädetään, sehän tarkoittaa auttamattomasti sitä, että menee se ohut siivu, mitä kannattavuutta sillä toiminnalla on. Se on nimittäin turkasen kallista puuhaa. Se kelkkahan maksaa valtavan paljon. Sen huolto ynnä muut ovat erittäin kalliita ylläpitää. Siksi nämä asiat eivät onneksi ole niin yksiselitteisiä.

Ed. Pulliaiselle vielä sen verran, kun hän oli huolissaan siitä, että joku ajelee männyntaimikossa moottorikelkalla: Kun itse olen metsämies, niin kyllä tiedän sen verran, että ensinnäkään männyntaimikkoihin näillä niin sanotuilla huvikelkoilla ei millään pääse. Se meno loppuu lyhyeen. Ehkä hankiaamuina saattaa päästä. Muina aikoina, kun se on vesakoitunut ja umpeen kasvanut, siellä ajo on täysin mahdotonta, aivan umpimahdoton asia. Kun sinne suksilla meneminenkin on jo vaikeaa, niin miten sinne ajaa kelkoilla? Sitä ei mielestäni voi käyttää perusteena, vaan pitää jokin muu peruste olla, jos tälle tielle lähdetään.

Arvoisa rouva puhemies! Ei muuta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskoselle muutama näkökohta, ensinnäkin se, että tuommoisen vihkosen hinta suhteessa moottorikelkkaan ja sillä ajeluun on olemattoman pieni. Se maksaa muutaman kymmenen senttiä ja siinä kaikki. Elikkä nämä ovat ihan eri mittakaavassa olevia asioita.

Toisekseen olen tutkinut Lapin kairoilla näitä moottorikelkkailulla aiheutettuja mäntytaimikkovahinkoja ja en menisi niitä vähättelemään.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen sorvaa varmasti ahkerimmin aloitteita tässä eduskunnassa. En tiedä, onko tästä tehty koskaan, mutta heitän vain kysymyksen, kun käsittääkseni moottorikelkka on ainoa moottoriliikenneväline, johon ei vielä vaadita ajokorttia: Onko ed. Pulliaiselle tullut mieleen, että laitettaisiin tuon ohjekirjasen sijasta vaatimus, että jokainen kelkkailija kävisi jonkinlaisen kurssin?