5) Laki liikennevirhemaksusta ja tieliikennelain muuttamisesta
Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos nyt kaksi edellistä lakialoite-ehdotelmaa
ovat sellaisia, joista voidaan, kun oikeanlaisesti niitä pohdiskellaan, ehkä päätyä
myönteiselle
kannalle ja nähdä niissä todella positiivisia
asioita koko kansakunnan kannalta, niin tämä asia,
joka nyt on esittelyssä, laki liikennevirhemaksulaiksi,
on semmoinen, josta voisi sanoa, että veikkaan, että muutaman vuoden
sisällä tällainen laki on varmasti täällä hyväksytty,
sitten se on vahvistettu ja se on tullut voimaan. Se on epämiellyttävä, ärsyttävä,
suuria periaatteita vastaan liberaalissa yhteiskunnassa, mutta se
on välttämättömyys. Kysymys
on siitä, että ylinopeudella ajaminen on tullut
kansan tavaksi. Tästähän ed. Seppo Lahtela
tässä eräässä toisessa
yhteydessä totesi, että sitä vaan hurruutellaan
tuolla maastoissakin välittämättä siitä, mitä maastoliikenneasetuksen
viimeisessä pykälässä on näistä asioista
todettu.
Tämä sama kulttuuri on näkyvissä maanteillä jopa
niin, että voidaan sanoa, että käytäntö on ajautunut
siihen, että poliisi joutuu käytännön
tasolla hyväksymään 15—20 kilometrin
tunnissa ylinopeuden ja rikesakosta ylitystilanteessa 15—17
kilometriä tunnissa on tullut harvinaisuus. Tämähän
tarkoittaa silloin sitä, että niillä nopeusrajoituksilla,
jotka nyt yleisesti ovat tiedossa, ei kovin suurta merkitystä ole.
Sitten siellä mitalin toisella puolella saadaan lukea sellaisesta
tapauksesta, jollainen kuohutti ihmismieliä niin täällä eduskunnassa
kuin eduskunnan ulkopuolella erikoisesti Pääkaupunkiseudulla.
Tarkoitan Huopalahden tapausta, josta tuomio tuli nyt muutama päivä sitten,
puolitoista vuotta ehdotonta vankeutta sille kaaharille, joka tuossa
tapauksessa ajoi päin punaista. Tämä ylinopeuskulttuuri
ja päin punaista ajamisen kulttuuri kulkevat rinta rinnan.
Kysymys on liikennöintikulttuurista, johonka pitää reagoida.
Me elämme tämmöisessä high
tech -valtiossa, jossa on monta oivallista high tech -keksintöä tehty
ja myöskin muitten keksimiä ratkaisuja on pystytty
soveltamaan kokonaisuuksiksi, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan
entistä paremmin. Yksi tällainen systeemi on moderni
kameratekniikka yhdistettynä nopeudenmittauslaitteisiin
ja tietokonejärjestelmään.
Täällä Helsingissä Helsingin
poliisilaitoksella ylikomisario Heikki Seppä on ideoinut
tämän kameratekniikan käyttämisen
lakikokonaisuudeksi, liikennevirhemaksulaiksi. Se lähtee
siitä ideasta, että pitäisi katsoa liikennekulttuurinparantamismielessä aiheelliseksi
nollatoleranssin käyttö, ja jotta tähän
päästäisiin, tarvitaan laajamittaisesti
kahta periaatteellista ratkaisua, joista toinen on haltijavastuun
käyttöönotto ja toinen kunnallisen nopeusvalvonnan
toteuttaminen automaattista kameratekniikkaa apuna käyttäen. Tässä ei
astuttaisi poliisin alueelle, vaan raja sille, mikä kuuluisi
tähän kunnallisen tekniikan piiriin, olisi ylinopeus
enintään 20 kilometriin tunnissa saakka.
Tuo järjestelmä, jota täällä Helsingissäkin
on muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnalle, silloiselle
liikennevaliokunnalle, esitelty käytännössä,
koostuu tallennettavasta kuvasta, ajan ja paikan niin ikään
tallentamisesta. Kun näin saadaan tämmöinen
digitaalinen kuva, sitä on helppo atk-tekniikalla suurentaa
niin, että pystytään tunnistamaan auton
rekisteritunnus, jollei sitä nyt ole kuralla peitetty,
varsin helposti ja luotettavasti, ja edelleen kuljettajan kasvotkin
voidaan saada ei nyt aivan passikuvan veroiseen asuun useinkaan
mutta joskus niinkin hyvään asuun, että vain
jos on identtiset kaksoset, niin sitten voi ruveta miettimään,
kumpikohan kaksosista nyt on kysymyksessä, mutta muutoin
tunnistus on selvä. Nämä tiedot, jotka
ovat siis sähköisessä muodossa, voidaan
ensinnäkin poliisilaitoksella tietysti alustavasti käsitellä ja
sitten toimittaa sähköisesti postiin, joka tulostaa
ne ja tulostaa myöskin maksukirjeet autojen omistajille,
ja edelleen laissa sanottaisiin selvästi, että omistaja/haltija
voisi sitten laskuttaa asianomaista kuljettajaa, koska tietääpähän,
kenelle tuon pirssinsä on käyttöön
antanut.
Ideana tässä on se, että kunta investoisi
tähän järjestelmään
ja saisi tulot itselleen. On laskettu näitten kokeilujaksojen
osalta, että tässä olisi varsin hyvästä,
sanotaanko, bisneksestä kunnille kysymys, ainakin siihen
pisteeseen saakka, kun kansa rupeaa noudattamaan tuota lakia ja
järjestystä asiaankuuluvalla tavalla. Mikä merkittävintä,
tässä voitaisiin siirtyä käyttämään
Saksassa käytössä olevaa rikepistejärjestelmää,
koska nyt rekisteröityisi ajantasaisesti se, montako virhettä on
tehnyt ajan puitteissa. Sanotaan näin, että kun hulvaton
kaahari ajaa Helsingin kaupungin läpi, niin siinä sitten
ne kolme neljä rikettä tulisivat noteeratuiksi
peräjälkeen ja sen jälkeen siellä sitten
on kortinpoistajaimulaite siellä toisessa päässä,
niin että se tarina nyt loppuu näiltä osin
kuivumisilmiöön.
On selvää, että tämä merkitsisi
myös sitä, että tämä punaista
päin ajamisen kulttuuri vähän toivon
mukaan vähenisi. Tämä edellyttää myöskin tieliikennelakiin
muutosta, sen 103 a §:ään. Edellisen
eduskunnan aikana yritin kerätä nimiä tämmöisen
lakialoitteen alle. Se oli tuskaa ja vaivaa, ja täällä käytiin
hyvin kriittinen puheenvuorojen sarja salissa. Me ed. Rakel Hiltusen
kanssa uljaasti puolustimme tätä viime eduskunnassa. Kyllä tähän
ollaan menossa, ja tiedän, että oikeusministeriössä on
tätä asiaa mietitty nyt sen jälkeen moneen
eri otteeseen ja hallituksen esityskin saattaisi tulla tulevan hallituksen
arvioitavaksi.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä me ed. Pulliaisen kanssa
nytkin jatkamme tätä uljasta yhteistyötämme.
Palautan vielä mieliin saman asian, jonka ed. Pulliainenkin
totesi, että Helsingissä viime syksynä sattunut
pikkutytön kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Huopalahdentiellä herätti
oikein kansanliikkeen Helsingissä. Kyllä aivan
selvästi on myönnettävä se tosiasia,
että poliisin resurssit laajentaa liikennevalvontaa etenkin
suurkaupunkien sisällä ovat rajalliset. Helsingin
kaupunki on tehnyt tänä vuonna asiaa koskevan
lakialoitteen ja aikaisemmin myös Pääkaupunkiseudun
yhteistyövaltuuskunta, ja olen ymmärtänyt
myös kirjallisten kyselyiden perusteella, että lainsäädäntötyö on
meneillään.
Minä toivon, rouva puhemies, että tämä ed. Pulliaisen
lakialoite vie asiaa nyt kiireesti eteenpäin, lainvalmistelua,
ja ennen kaikkea siihen suuntaan, mihinkä tässä on
lakiehdotuksessa viitattu, eli haltijavastuun käyttöönottoon,
joka mahdollistaa kunnallisen kameravalvonnan, kuten tässä lakialoitteessa
on todettu.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Erkki Pulliainen on tehnyt hyvän
aloitteen, jolle haluan toivoa myönteistä jatkokäsittelyä.
Itse ajan autolla vuosittain semmoisen 50 000 kilometriä,
ja näin vaalivuonna menee helposti 70 000 kilometriin,
koska etäisyydet Keski-Suomessa ovat pitkiä, jotenka
tietynlainen kokemuspohja liikenteestä on muodostunut. Jos
tuon mittaa vaikkapa ajaksi tietyllä kilometrituntinopeudella,
niin se on kaksi ja puoli kuukautta kahdeksan tunnin työpäiviä auton
etuistuimella ratin takana.
Mutta se, mikä todellakin on tuossa pistänyt silmään,
on se, että liikennesääntöjä eivät
kaikki tienkäyttäjät aiokaan noudattaa.
Poliisilla on rajalliset valvontamahdollisuudet. Tämä on
osin ymmärrettävää. Siksi ajatus
on erittäin hyvä, että vastuuta liikenneturvallisuudesta
jaettaisiin tällä tavalla myöskin kunnille
ja käytettäisiin hyväksi sitä nykyaikaista
tekniikkaa, mitä on olemassa. Tietenkään
ei ole kysymys siitä, että haluttaisiin mitään
kansalaisten vapauksia käydä rajoittamaan, vaan
kyllä tieliikennelait ovat yhteisiä sopimuksia,
joilla halutaan tuoda turvallisuutta liikenteeseen sekä henkilölle
itselleen, joka liikkuu, että myöskin ennen kaikkea
niille muille tieliikenteeseen osallistuville. Kun nykyinen käytäntö on
todellakin se, että useat tietävät, että poliiseja
on kovin vähän ja aina vain vähemmän tuolla
tien päällä liikennettä valvomassa,
niin helposti siellä ihmisen itsekkyys saa sen sijan, että ihminen
ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ottaa sen riskin,
että sitten tulee näitä sakkoja, ja jonkinlaisina
sankareina sitten esiintyvät vielä henkilöt,
jotka saavat näitä suuria sakkoja.
Sen takia toivon, että aloite saisi myönteisen käsittelyn
ja liikennekäyttäytyminen osaltansa kohentuisi.
Nollatoleranssi on tietysti aika kova vaatimus, onhan autoissa mittarivirheitä ja
tällaista. Ehkä siinä jonkinlainen pieni
joustavuus saisi olla sitten ainakin soveltamisessa. Ehkä,
jos kerran sattuu tällainen, olisi vaikka ystävällinen huomautus,
ei ainakaan kovin suurta maksua, mutta sitten, jos joku ottaa tavakseen
useampia kertoja peräjälkeen rikkoa näitä sääntöjä,
silloin voisi olla selkeämpi sanktio ja ohjattaisiin siihen,
että yhteiskunnassa noudatettaisiin niitä sääntöjä,
joita viranomaiset meidän kaikkien parhaaksi ovat tuonne
teiden varsille asettaneet. Jokainen kolari, jokainen liikennevammautuminen puhumattakaan
liikennekuolemasta on liikaa. Kaikki, millä niitä voitaisiin
vähentää, tulisi tehdä.
Siksi, arvoisa rouva puhemies, toivon aloitteelle myönteistä jatkokäsittelyä.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! On totta, että ylinopeudet
ovat lisääntyneet ja liikenneturvallisuus kärsinyt.
Liikenteessä kuolleiden määrä on
kasvussa, ja tämän takiahan liikenneministeriön
työryhmä esittikin laajan ohjelman, millä liikenneturvallisuutta
parannettaisiin.
En allekirjoittanut ed. Pulliaisen edellistä aloitettakaan
ja kyllä pitäisin kuitenkin aika arveluttavana,
että lähdettäisiin kunnalliseen nopeusvalvontaan.
Nythän nopeusvalvonta tapahtuu poliisin toimesta, joka
on virkavastuulla. Kuka kunnissa ottaa sen vastuun?
Minulla on hyvä esimerkki itselläni: Olin
Puolassa ystävyyskaupunkimatkalla, jossa ajoimme saattueessa,
kaupunginjohtajan johtamassa saattueessa, 80:n rajoitusalueella
120:tä. Kunnallinen poliisi pidätti meidät.
Kaupunginjohtaja olisi saanut sakot, mutta kun hän totesi
poliisille, että jos saan sakot, saatte te potkut, huomautuksen
pitää riittää, niin poliisi
totesi, että huomautus riittää tässä tapauksessa.
Eli kyllä täytyy olla meillä yhteiskunnalla
varaa pitää riittävä määrä poliiseja
liikenteessä valvomassa, sanotaan, yhteiskunnan toimesta,
että ei lähdetä kunnalliseen rahastukseen.
Tässä aloitteessahan puhuttiin, että tämä on kunnille
bisnes. Lähdetään keräämään
kansalaisilta, pannaan ne sellaisiin paikkoihin, että varmasti
jäävät kiinni, ja otetaan rahat sitten
kuntalaisilta pois ylinopeuden valvonnan kautta. Kyllä minä pidän
tätä arveluttavana edelleenkin.
Haltijavastuusta vielä: Jos ylinopeutta ajaa riittävästi,
kortti pois. Isä on antanut ajoneuvon pojallensa, poika
ajaa ylinopeutta, isältä viedään kortti.
Eli en edelleenkään pidä tätä aloitetta
hyvänä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Pulliaisen lakialoite
on tietysti siltä osin tuttu, kun viime eduskuntakaudella
näitä asioita pohdittiin ja myöskin asianomaisessa
valiokunnassa, jossa ed. Pulliainen oli puheenjohtajana. Monesta
asiasta olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, mutta
itse kyllä näen hieman arveluttavaksi tämän
tyylisen erityislainsäädännön.
Minua kaivertaa erityisesti haltijavastuu. Ymmärrän
tietysti, että varmasti näin tulee pidemmän
päälle menemään lainsäädäntö Suomessa, mutta
niin pitkään kuin minä pystyn tätä vastustamaan,
niin haltijavastuuta tämän tyylisissä asioissa
en kyllä voi kannattaa.
Toiseksi minun mielestäni ainakin tässä vaiheessa
tuntuu siltä, että kun puhutaan kunnallisesta
nopeudenvalvonnasta, niin vastuukysymykset ja muut siihen liittyvät
seikat saattavat muodostaa kyllä mielenkiintoisen problematiikan.
Eli kyllä meidän täytyy silloin muuttaa
meidän muuta lainsäädäntöämme
aika paljon, ennen kuin me pääsemme suoraan tämän
tyyliseen lainsäädäntöön,
mitä tämäkin lakialoite edustaa. Itse näkisin,
että meidän lainsäädäntömme
estää kyllä osittain tämän
tyylisen aloitteen, ja pitäisi muitakin lakeja ehkä silloin
muuttaa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Muutama vastaus kuultuun.
Ensinnäkin nollatoleranssista: Sehän tarkoittaa,
yhdistettynä vielä, rikepistejärjestelmää, joka
toimii erinomaisen hyvin Saksan liittotasavallassa. Se on osoittautunut
todella aseeksi holtitonta liikennekäyttäytymistä vastaan.
Sehän tarkoittaa oikein sovellettuna sitä — viittaan
ed. Oinosen puheenvuoroon — että kun on se pieni ylitys,
se rekisteröityy joka tapauksessa, ja kun kysymys on automaatiotekniikasta,
niin se tuottaa sen huomautuksen, jonka koneet hoitavat ja posti
kuljettaa perille. Eli asianomainen saa tiedon siitä, että on
ylittänyt 3 kilometriä tunnissa korkeimman sallitun
ajonopeuden jnp. Siitä voidaan rikepistejärjestelmään
löytää se, olisiko periaatteessa jossakin
sitten se raja tulemassa vastaan, jonka jälkeen on jo sitten
liikennevirhemaksun maksamisen paikka. Mutta tämä järjestelmä nimenomaan
on näin.
Sitten tässä kunnallisessa datassa oli ed.
Wallinilla väärinymmärrys. Poliisillehan
nämä menevät, eli kunta hoitaa sen tekniikan,
kysymyshän on vain koneiden käyttämisestä,
ei dataan koskemisesta. Miltään osalta ei kunnallinen
valvoja koske dataan. Esimerkiksi parkkipirkkojen kohdalla on sentään
inhimillinen suoritus, eikö niin, kun sen läpyskän
laittaa. Kysymys ei ole siitäkään, vaan
vain boxin viemisestä, mikä itse asiassa käytännössä tarkoittaa,
että pistää töpselin laitteeseen
ja tieto välittyy poliisilaitokselle ja poliisi hoitaa
sen kaiken. Poliisi hoitaa myöskin kaikki ne tapaukset,
joissa on yli 20 kilometriä tunnissa tämä korkeimman
sallitun ajonopeuden ylitys. Eli se on ihan puhtaasti poliisiasia
ja se välialue toimii siis aivan puhtaalla automaatiotekniikalla.
Me näemme konkreettisesti, että se todella toimii
niin, siis on aivan tarkka data kerta kaikkiaan. Siinä ei
inhimillistä toimeliaisuutta ole yhtään
mukana. Eli siinä ei tätä vastuukysymystä kunnalliselle
viranomaiselle tule pätkänkään
vertaa, mutta tekninen suoritus kyllä.
Mitä tulee sitten tähän haltijavastuuseen,
palautetaanpa mieleen, mitä on sanottu maastoliikennelaissa
ja -asetuksessa. Siellä puhutaan, että jos luovuttaa
alle 15 vuotta vanhalle moottorikelkan käyttöön,
niin siitä seuraa sakkorangaistus. Tarkoituksella en kiinnittänyt
tähän huomiota lainkaan, kun käytin puheenvuoroja
asianomaisen lakialoitteeni kohdalla, koska halusin vain testata,
miten hyvin ollaan perillä maastoliikennelaista ja -asetuksesta.
Lyly Rajala /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Täytyy tulla kokeilemaan, miltä tuntuu
puhua täällä kasvokkain edustajiin päin.
Käsittääkseni ed. Pulliaisella ei
ole metsästyskorttia, joten hän suojelee susia.
(Ed. Pulliainen: Minä olen 15:n vanhasta metsästänyt!
Mitä te puhutte?) — Puhuin vastoin parempaa tietoa.
(Ed. Pulliainen: Niin, minä huomaan!) — Tietääkseni ed.
Pulliaisella ei ole ajokorttia. (Ed. Pulliainen: On, käytöstä poistettu
sen takia, että minä en voi sairauden takia sitä käyttää!)
Joka tapauksessa minä olen ehdottomasti sitä mieltä,
että ylinopeuksia tulee valvoa entistä tarkemmin,
mutta tässä esityksessä on muutamia jopa
koomisia piirteitä. Täällä toisella
sivulla lukee: "Pienet kunnat voisivat perustaa tätä tarkoitusta
varten toiminnasta vastaavia kuntayhtymiä". Veikkaanpa,
että herättäisi hilpeyttä kansalaisissa,
jos eduskunta päättäisi, että esimerkiksi Oulun
kaupungissa ja sen ympäristössä olisi
ylinopeuskuntayhtymä. Taitaisi mennä vähän
lekkeripeliksi.
Ymmärrän kyllä nuo niin sanotut linnunpöntöt,
joita tuolla tienvarsilla on. Aikoinaan kysyinkin joiltakin kavereilta,
oletko koskaan tavannut henkilöä, joka on voittanut
Valittujen Palojen arpajaisissa. Yleinen vastaus oli, että en.
Oletko koskaan tavannut henkilöä, joka on saanut
linnunpöntöstä sakot? Yleinen vastaus
oli, että en. Mutta minä voin nyt omalla kokemuksella
sanoa, että kyllä niissä linnunpöntöissä jotakin
on. Olen nimittäin vuosi sitten saanut semmoiset sakot,
joten kannatan kyllä tuon tyyppisiä asioita, mutta
tämä ed. Pulliaisen esitys nollatoleranssista
menee vähän poliisivaltion suuntaan. Nykyäänhän
Tielaitoksen asioitakin, tien kunnossapitoa, kilpailutetaan. Olisiko
tässä kenties ajatuksena, että myöskin
ylinopeuksien valvontaa kilpailutettaisiin, hoitaako sitä poliisi,
hoitavatko sitä kunnat vai kuntayhtymät?
Tämän tyyppisiä ajatuksia tästä tulee.
Ehdottomasti olen samaa mieltä kuin ed. Vistbacka: tällainen
haltijavastuu ei mielestäni ole millään tavalla
puolusteltavissa. Nykyisellä tekniikalla, kuten ed. Pulliainenkin
tietää — minä olen sen oman
linnunpönttökuvani nimittäin Oulun poliisilaitoksella
käynyt toteamassa, siinä on turha pullikoida vastaan — se
kuva on sen verran tarkka, että jopa minun ikuinen käyntikorttini
eli akneniho näkyy varmasti selvästi.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä. Kun lukee tätä lakialoitetta, epäilee
nimenomaan siltä osin, kun sanotaan, että kuvat
ja tiedot puretaan poliisilaitoksella ja sitten sähköisesti
lähetetään edelleen. Itse muistan sitä keskustelua,
joka täällä käytiin. Sain kovan ryöpyn
kyllä niskaani siitä, mutta yhä edelleen olen
sitä mieltä, että kyllä silloin,
kun on automaattinen valvonta, unohtuu se tosiasia, että olosuhteet
saattavat liikenteellisesti olla hyvin erilaisia. Joissakin tilanteissa
jo muutaman kilometrin ylinopeus on sangen vaarallista, ja toisissa, jos
on hyvät kelit, ei muutaman kilometrin ylinopeus minun
tulkintani mukaan vaaranna liikenneturvallisuutta siinä määrin.
Eli millä tavoin olosuhteet voitaisiin paremmin ottaa
huomioon nimenomaan, jos mentäisiin siihen, mitä lakialoitteessa
todetaan: se mahdollistaisi rikepistejärjestelmän?
Jotenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä ajateltuna
hieman ongelmalliselta se, että haltijavastuun kautta ajokortti
menisi, kun tämä rikepistejärjestelmä kasvattaisi sitä pistemäärää,
kun itse ei ole mahdollisesti kahden vuoden aikana yhtäkään
osallisuutta itsellä ollut, ei kameravalvonnan taikka muunkaan
puolesta. Mutta eniten minua häiritsee lähinnä se
olosuhdeasia, koska minun mielestäni se saattaa monta kertaa
aiheuttaa liikenneturvattomuutta enemmän kuin muutaman
kilometrin ylinopeus.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Rajalan kanssa keskustelemme näistä henkilöön
kohdistuvista loukkauksista tämän salin ulkopuolella.
Mutta huomautan hänelle yhdestä asiasta: Kun
julkista keskustelua käytiin tästä itse
asiasta, liikennevirhemaksuasiasta, niin Tiehallinnon piiristä ilmoitettiin,
että he voisivat hoitaa tämän aivan hyvin,
mutta siinä yhteydessä kuitenkin todettiin, että kun
meillä on pieniä kuntia ja suuria kuntia jnp.,
ja silloin on asiaan kuuluvaa lausua teoreettisesti ne kaikki vaihtoehdot
näkyviin.
Keskustelu päättyy.