Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta tekee historiaa käsitellessään hallituksen esitystä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä. Hyväksyessämme hallituksen esityksen ympäristövaliokunnan mietinnön pohjalta olemme ensimmäistä kertaa — siis ensimmäistä kertaa — mukana maailmanlaajuisessa sitovassa sopimuksessa, jonka tarkoituksena on hillitä menossa olevaa ilmastonmuutosta.

Kioton sopimuksen ratifiointi etenee myönteisesti Euroopan unionin jäsenmaissa. Siirtymätalousmaista sen ovat ratifioineet jo Romania ja Tshekin tasavalta. Japanissa asia on paraikaa parlamentin käsittelyssä. Venäjän hallitus on puolestaan käsitellyt ratifiointia, ja se on taloudellisen kehityksen ministeriön valmistelussa. Kioton sopimus tulee voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään 55 sopimusosapuolta, siis 55 valtiota. Näiden maiden joukossa tulee olla sellainen määrä teollisuusmaita, että niiden yhteenlaskettu osuus teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöistä on vähintään 55 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus syntyi Rio de Janeirossa kymmenen vuotta sitten. Se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1994. Sen ovat ratifioineet kaikki teollisuusmaat, mukaan lukien Amerikan yhdysvallat.

Puitesopimusta toteuttava Kioton pöytäkirja hyväksyttiin Kiotossa Japanissa pidetyssä ilmastosopimuksen sopimuspuolten kolmannessa konferenssissa vuonna 1997. Kioton pöytäkirja koskee kuutta kasvihuonekaasua tai kaasuryhmää: hiilidioksidia, metaania, dityppioksidia, fluorihiilivetyjä, perfluorihiilivetyjä ja rikkiheksafluorideja. Mainitut kaasut ovat peräisin energian tuotannosta ja käytöstä, eräiden teollisuusalojen prosesseista, liuottimien käytöstä, maataloudesta, jätteiden käsittelystä sekä maankäytön muutoksista. Kioton pöytäkirja koskee myös kasvihuonekaasujen nieluja ja niiden varastoja. Pöytäkirja sisältää myös määräyksiä velvoitteiden toimeenpanokeinoista eli niin kutsutuista Kioton mekanismeista. Mekanismit ovat projektikohtainen yhteistoteutus eli joint implementation, projektikohtainen puhtaan kehityksen mekanismi, clean development mechanism, ja päästökauppa eli emission trade.

Pöytäkirjan liitteessä B on kullekin ilmastosopimuksen ensimmäisen liitteen teollisuusmaalle määrätty vuoden 1990 päästöistä prosentuaalinen katto, jota näiden maiden vuosittaiset päästöt eivät saa keskimäärin ylittää ensimmäisellä sitoumuskaudella eli vuosina 2008—2012. Kiotossa päämäärä oli vähentää teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 90 tasosta ensimmäisen sopimuskauden aikana 5,2 prosenttia. Marrakeshin sopimuksen yhteydessä Marokossa marraskuussa 2001 todettiin tämän luvun selvästi pienentyneen muun muassa sen vuoksi, että Yhdysvallat jäi Kioton sopimuksen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Nyt otettava askel, Kioton sopimuksen hyväksyminen, on vaatimaton mutta oikean suuntainen. Vaikeudet tämänkin vaikutukseltaan vaatimattoman sopimuksen aikaansaamisessa ovat olleet varsin suuret. Kansallinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat jatkuvasti vaikeuttaneet Kioton sopimuksen etenemistä. Pääseminen teollisuusmaita sitoviin, ajallisesti ja määrällisesti täsmällisiin päästövähennyksiin osoittaa kuitenkin kaikesta huolimatta kansainvälisellä yhteisöllä olevan valmiutta toimia koko planeetan parhaaksi. Kioton sopimuksen syntyminen on kaiken kaikkiaan vahva myönteinen signaali. Se vahvistaa myös Yhdistyneiden kansakuntien asemaa.

Ympäristövaliokunnan mietintö on yksimielinen. Valiokunta näkee tärkeänä Kioton sopimuksen nopean hyväksymisen. Samalla valiokunta viittaa Euroopan yhteisön ja sen jäsenmaiden keskinäiseen taakanjakoon. Onhan Suomi allekirjoittanut Kioton sopimuksen, joka merkitsee Suomen kohdalla keskimäärin 92 prosentin CO₂-päästömäärää vuoden 1990 tasosta vuosina 2008—2012. Euroopan unionin taakanjaossa Suomen osuudeksi on kuitenkin sovittu ensimmäisen tarkastelujakson aikana keskimääräisesti vuoden 1990 kasvihuonekaasupäästöjen määrä.

Ympäristövaliokunta tähdentää, että Suomi pystyy täyttämään Kioton pöytäkirjan ratifioinnin edellytykset. Tämä kävi valiokunnan mielestä ilmi jo vuonna 2001 käsiteltäessä Kansallista ilmasto-ohjelmaa. Euroopan unionin jäsenmaat ovat päättäneet jättää ratifiointiasiakirjat yhdessä kesäkuun alussa Yhdistyneiden kansakuntien päämajaan New Yorkissa. Tavoitteena on, että Kioton pöytäkirja tulee voimaan maailmanlaajuisesti ennen Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokousta, joka alkaa elokuun lopulla ensi kesänä. Valiokunnan mielestä onkin tärkeää kaikin keinoin edistää Euroopan unionin aikataulutavoitteita.

Valiokunta painottaa Yhdysvaltain saamista takaisin mukaan neuvotteluihin ja tämän asian tärkeyttä. On hyvin tärkeätä saada maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja noudattamaan Kioton pöytäkirjassa sovittuja vähennystavoitteita. Myös kehitysmaiden saaminen sopimusvelvoitteiden piiriin on tärkeää. Erityisesti tämä koskee nopeasti teollisuustuotantoaan kasvattavia maita, kuten Kiinaa, Intiaa ja Meksikoa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta toteaa teollisuusmaiden olevan päävastuussa ilmastonmuutoksesta, ja tuo ilmastonmuutos on aito. Se on tapahtunut ja tapahtumassa oleva tosiasia. Hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on pitkäaikainen ja kumulatiivinen. Teollisuusmaat ovat jo runsaan sadan vuoden ajan muuttaneet kaasukehän koostumusta. Lisäksi teollisuusmaiden päästöt ovat asukasta kohden huomattavat. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat tasoa 15 tonnia asukasta kohti vuodessa, Yhdysvalloissa noin 20 tonnia, Venäjällä noin 10 tonnia, ja esimerkiksi Kiinassa tuo luku on noin 3,5 tonnia ja Intiassa 0,5 tonnin luokkaa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Kiotossa 11. päivänä joulukuuta 1997 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirjan, siltä osin kuin pöytäkirja kuuluu Suomen toimivaltaan ja Suomi antaa yhdessä Euroopan yhteisön ja sen muiden jäsenvaltioiden kanssa pöytäkirjan ratifioimisen yhteydessä ilmoituksen pöytäkirjan 4 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitetusta taakanjakosopimuksesta, jonka perusteella Suomen vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt saavat olla ensimmäisellä sopimuskaudella vuosina 2008—2012 keskimäärin korkeintaan samat kuin ne olivat vuonna 1990, ja esitämme, että tämä lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Tiusanen totesi, tämä on historiallinen ratkaisu. Ja koska tämä on historiallinen ja merkittävä ratkaisu myös Suomen eduskunnan osalta, niin muutamalla sanalla haluan sitä kommentoida.

Mietinnössä todetaan, että tämä on tärkeä vaikkakin vaatimaton askel sen toteuttamiseksi, että ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä. Tämä on tosiasia. Se on ennen kaikkea tietysti globaali, koko maapalloa, maapallon tulevaisuutta ja sen elämää koskeva uhka, mutta tietysti sitä voidaan arvioida myöskin Suomen näkökulmasta. Nythän on arvioitu, että lämpeneminen, joka ilmastomuutoksen seurauksena Suomeen kohdistuisi, voisi asiantuntijoiden mukaan toisaalta johtaa siihen, että meillä lämpötila muuttuisi pikkuhiljaa korkeammaksi ja me eräällä tavalla siirtyisimme etelämmäksi ikään kuin ilmasto-olosuhteiden mukaan, mutta monenlaisia muita ongelmia sekin toisi mukanaan.

Toisaalta osa asiantuntijoista kai aivan vakavasti arvioi tilanteen niin, että prosessi, ilmaston lämpeneminen maapallolla, voisi johtaa Suomen osalta aivan päinvastaiseenkin kehitykseen, joka johtuisi siitä, että lämpeneminen johtaisi pohjoisen mannerjäätikön sulamiseen ja sitä kautta suolaveden ja makean veden välisen suhteen muuttumiseen ja sitä kautta Golfvirran suunnan muuttumiseen. Nämä ovat näitä asiantuntijoiden spekulaatioita, mutta jos tällainen kehityskuva pitkällä aikavälillä toteutuu, se kyllä merkitsisi sitä, että Suomesta ei tulisi Välimeren maa, vaan Suomesta tulisi lähinnä asuinkelvoton, hyvin kylmä maa pitkällä tähtäimellä.

Se, että teollisuusmaat ovat todella vastuussa siitä, mitä on tapahtunut tähän asti, mitä tapahtuu tällä hetkellä, on totta. Vaikka ulkomailla matkustaessamme ihmettelemme niitä käryjä ja tuprahduksia, mitä siellä esimerkiksi bussit tai tehtaat ilmoille päästävät, ja ajattelemme ehkä herkästi, kannattaako meidän täällä kehittyneissä länsimaissa, teollisuusmaissa, tehdä mitään, kun niin paljon tuprutetaan, niin ed. Tiusasen luvut kertovat kuitenkin sen, että vastuu tämänkin hetken päästöistä on kuitenkin teollisuusmailla, esimerkkinä USA, joka tuottaa sekä asukasta kohti että bruttomääräisesti kaikista eniten kasvihuonekaasuja. On tietenkin hyvin tärkeätä, että USA saataisiin mukaan tähän ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Valiokunta on kiinnittänyt näihin mekanismeihin huomiota. Päästökauppaa, jota komissio esittää käyttöön otettavaksi, on käsitelty täällä eduskunnassa erikseen. Haluan tässäkin yhteydessä tuoda esiin, että päästökauppa sinällään yhtenä toimenpiteenä ja yhtenä mekanismina kasvihuoneongelman voittamiseksi on perusteltua. Suomen kansalliset edut tietysti siinä yhteydessä pitää ottaa huomioon. Päästökauppa ei saa johtaa sellaiseen kehitykseen, että se sama tuotanto, jossa esimerkiksi terästeollisuus on keskeinen, emmekä voi Euroopan unionin tasolla hyväksyä ratkaisua, joka johtaisi siihen, että sama teräsmäärä maapallolla kyllä tuotetaan, mutta tuotanto siirtyisi sellaisiin maihin ja sellaisten tuotantoteknologioiden tuottamaksi, jotka huomattavasti enemmän tuhlaavat luontoa ja aiheuttavat päästöjä kuin tällä hetkellä teknologia aiheuttaa ja esimerkiksi Suomen terästeollisuus.

Tältä osin päästökauppa on kyllä asia, joissa direktiivin valmistelun edetessä ja sitten toteutuksessa on todella käytettävä kaikki tarmo, että tällaiset kielteiset efektit ja myöskin Suomen teollisuuden toimintaedellytykset pystytään turvaamaan. Lähtökohdan pitää olla se, että ratkaisu on sellainen, joka johtaa globaalilla maapallon tasolla päästöjen vähenemiseen eikä missään nimessä niiden lisääntymiseen.

Näillä sanoilla yhdyn ympäristövaliokunnan perusteltuun kantaan: Tehdään nyt tämä historiallinen päätös täällä tänään ensimmäisessä käsittelyssä.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Uotilalle, että teollisuutemme ja ennen kaikkea Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta Kioton sopimus on huono ratkaisu siinä mielessä, että jos Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Japani eivät allekirjoita tätä sopimusta, niin tämä päästökauppa esimerkiksi talousvaliokunnassa käyneiden asiantuntijoiden mukaan maksaa Suomen teollisuudelle vuositasolla noin 18—19 miljardia markkaa. Se on yksi kilpailun este verrattuna sähköveroon, joka heidän mielestään on suurin piirtein 1,5 miljardia markkaa Suomessa tänä päivänä. Jokainen meistä tietää, että Suomen teollisuus ja Euroopan teollisuus näiltä osin varmasti siirtyvät kehitysmaihin, missä tämmöistä päästökauppatavoitetta ei ole.

Kari  Uotila  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Korostin juuri puheenvuorossani sitä, että päästökauppadirektiivin etenemistä ja sen käytännön toteutusta suunniteltaessa ja siitä neuvoteltaessa pitää pitää huoli siitä, että kielteistä vaikutusta Suomen teollisuuden toimintaedellytyksiin ja ennen kaikkea maapallon tasolla päästöjen syntymiseen ei saa tapahtua, vaan pitää olla tavoitteena globaalilla tasolla päästöjen vähenemisen ja kansallisista eduista myöskin teollisuuden osalta kiinnipitämisen. Mutta ei pidä mennä asioiden edelle siinä mielessä, että päästökaupan hyväksyminen periaatteellisella tasolla niillä rajauksilla ja sillä mietinnöllä, joka eduskunnassakin on aikaansaatu, olisi välttämättä huono asia. Kaikki riippuu siitä, millä tavalla asia etenee tästä eteenpäin.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan oikaista muutaman väärinkäsityksen tai väärinymmärryksen, mikä on ed. Kuosmasen puheenvuorossa.

Ensinnäkin, ed. Kuosmanen, se päästökauppa, mikä oli eduskunnassa esillä valiokunnissa, oli EU:n sisäinen päästökauppa. Se ei ole Kioton sopimukseen liittyvä päästökauppa. Sitten mainitsitte sen, että Kiina, Intia ja Yhdysvallat eivät mahdollisesti allekirjoita Kioton sopimusta. Toteaisin, että USA:han on allekirjoittanut Kioton sopimuksen, mutta se on kieltäytynyt sen ratifioinnista. Totean, että myöskään Kiinalla ja Intialla ei ole mitään estettä ratifioida Kioton sopimusta. Toteaisin edelleenkin nimenomaan päästökauppakysymykseen liittyen, arvoisa puhemies, että ympäristövaliokunta kuuli tässä kohdin asiantuntijoita, myöskin teollisuutta, EU:n päästökaupan kohdalla ja meille kyllä teollisuus ei ilmoittanut pakkaavansa laukkuaan ja muuttavansa Kiinaan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella talousvaliokunnassa teollisuuden edustajat kannattivat Kioton päästökauppaa, mutta eivät EU:n päästökauppaa. Ed. M. Salo oli vielä paikalla, kun keskustelimme tästä asiasta asiantuntijoitten kanssa.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja kävi hyvin täällä kuvailemassa tämän asian käsittelyä ympäristövaliokunnassa, jonka jäsen olen. Todella tuli hyvin esille sekä nämä asiantuntijoitten että ympäristövaliokunnan jäsenten mielipiteet. Ratifiointi, tämän pöytäkirjan hyväksyminen, on todella kiireellinen asia ja, aivan niin kuin edelliset puheenvuorot osoittivat, se on myös historiallinen asia. Tällä ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä on todella kiire.

Olin viime viikonloppuna arktisen alueen parlamentaarikkojen konferenssissa Oulussa. Siellä meillä oli tilaisuus tutustua Thule-instituutissa tehtävään yliopistolliseen jäätikkötutkimukseen. Kun ed. Kari Uotila tässä mietti eri tutkimustuloksia, niin nämä jäätikkötutkijat kertoivat, että ne ilmastomallit, joita he ovat tehneet nyt vuosikausia, ennustavat arktiselle vyöhykkeelle yleisesti muuta maapalloa suurempaa lämpötilan nousua. Tämä pohjoisten jäätiköiden vetäytyminen, Jäämeren jääpeitteen väheneminen ja ikiroudan paikoittainen sulaminen ovat juuri niitä vakavia signaaleja meneillään olevasta laajasta ilmastonmuutoksesta. Meille sanottiin esimerkiksi, jotta ymmärtäisimme, minkälaisesta kehityksestä on kyse, että 70 vuoden kuluttua, siis 70 vuoden kuluttua, lastenlastemme elinaikana, Oulussa tulisi olemaan sellainen ilmasto kuin Helsingissä nykyään on. Tämä muutos on sellaista, mille me emme enää ehdi tehdä mitään.

Toivottomuuteen ei onneksi tarvitse vaipua, koska nyt tehdään näitä sopimuksia. Tämä Kioton sopimus on positiivinen osoitus siitä, että pitkäjänteisillä ja määrätietoisilla kansainvälisillä neuvotteluilla on mahdollista päästä sopimukseen näin tavattoman merkittävästä asiasta ja näin koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskevasta asiasta. Tämä sopimus ei sellaisenaan tyydytä kaikkia tahoja, mutta se on kuitenkin yhteinen alku ja hyvin merkittävä askel kohti kasvihuonepäästöjen rajoittamista ja vähentämistä. Siinä toki on näitä kysymyksiä, joita äskeisessä debatissa tuli esille, mutta joka tapauksessa tämä on jo hyvä askel.

Kun tämä sopimus on kerran saatu aikaan, on sitä mahdollista lähteä kehittämään entistä paremmin ilmastomuutoksen vaatimuksia vastaavaksi. Kuten tuossa valiokunnan mietinnössä todetaan, jatkossa pöytäkirjan velvoitteet on saatava maantieteellisesti kattaviksi, ja tämä nyt tarkoittaa juuri sitä, että sen ratifioisivat myös muut tai kaikki maat, muun muassa juuri USA, josta täällä myös jo oli puhetta.

Suomen on omalta osaltaan otettava tämä haaste hyvin vakavasti. Ensimmäinen askel sillä tiellä on Kioton pöytäkirjan ratifiointi, joka, ilahduttavaa kyllä, etenee meillä pöytäkirjan kansainvälisen voimaantulon kannalta aikataulussa. Suomen on lisäksi huolehdittava siitä, että myös Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät tarvittavat toimenpiteet ratifioimiskirjojen tallettamiseksi samanaikaisesti, viimeistään kesäkuun alkuun mennessä.

Arvoisa puhemies! Suomi täyttää Kioton pöytäkirjan ratifioinnin edellytykset, ja kuten ympäristövaliokunnan puheenjohtaja totesi ja totesimme tämän jo, valtioneuvoston toimesta annetussa kansallisessa ilmastostrategiassa tämä on todettu. Eduskuntahan hyväksyi tämän vuosi sitten keväällä.

Eduskunnassa käsitellään parhaillaan TVO:n periaatepäätöstä viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi Suomeen. Eduskunta toisin sanoen punnitsee parhaillaan sitä, kumman ilmastostrategiavaihtoehdon maamme valitsee kasvihuonepäästöjensä hillitsemiseen. Ilmasto-ohjelmassa todetaan, että molemmilla strategisilla vaihtoehdoilla voidaan Kioton pöytäkirjan Suomelta edellyttämät päästövähennysvelvoitteet saavuttaa. On kuitenkin huomattava, että maakaasuvaihtoehdossa eli KIO1-vaihtoehdossa Suomen hiilidioksidipäästöt laskevat myös vuoden 2010 jälkeen. Maakaasuvaihtoehdossa päästöt vuonna 2010 ovat 2 prosenttia Kioton tavoitetta alemmat, kun ne ydinvoimavaihtoehdossa eli KIO2-vaihtoehdossa ovat Kioton pöytäkirjan edellyttämällä tasolla. Sen sijaan vuoden 2010 jälkeen pyrkivät päästöt ydinvoimavaihtoehdossa kasvamaan yli Kioton tavoitetason, kun ne maakaasuvaihtoehdossa pysyvät tavoitetason alapuolella.

Kaiken kaikkiaan uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen ja energiansäästötoimien tehostaminen yli sen, mitä KIO1- ja KIO2-vaihtoehdoissa oltaisiin toteuttamassa, on ilmasto-ohjelman taustaraporttien perusteella yhtä lailla teknisesti, taloudellisesti kuin ekologisestikin mahdollista. Ilmastomuutoksen torjunta edellyttää, että pääosa maailman energiantuotannosta muutetaan päästöttömäksi seuraavien 50 vuoden aikana. Tämä on suurin energiahuoltoa koskaan koskettanut muutos, ja se pitää sisällään 10 000 miljardin euron uusinvestoinnit energiasektorille. Uusiutuvien energianlähteiden ja energiankäytön tehostamisen potentiaali on varteenotettava vaihtoehto, mutta se edellyttää radikaalisti uutta energiapoliittista ajattelua, jossa keskeinen rooli annetaan uusille, puhtaan teknologian ratkaisuille. Nähtäväksi jää, löytyykö tältä eduskunnalta siihen rohkeutta.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Mertjärvelle totean, että kyllä Suomen on ehdottomasti tehtävä pitkän linjan perusvoimaratkaisu, toisin sanoen vähintään kymmenen vuoden, lähtökohtana, että ydinvoimaa rakennettaisiin lisää, sen lisäksi uusiutuvia lisää vähintään tupla verrattuna siihen, mitä tällä hetkellä, ja hiili ajetaan alas vapaaehtoisesti. Mielestäni 15 vuoden sisällä pitäisi hiilivoimalat ajaa alas ja sillä tavalla Kioton ykkönen ja kakkonen olisivat hyvät ratkaisut Suomen kannalta.

Rauha-Maria   Mertjärvi  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan nämä keinot, mitä ed. Kuosmanen sanoi, ovat todella käytettävissä. Minä puheenvuorossani totesin vain tosiasioita, jotka ovat ilmastostrategisessa selonteossa, enkä lähtenyt debattiin siitä, kumpi vaihtoehto jatkossa on parempi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kioton pöytäkirjan ratifiointi Suomen eduskunnan taholta on varmaan ihan viisas ratkaisu. Meidän on syytä olla tiennäyttäjinä siinä, että haluamme hillitä hiilidioksidipäästöjä ja sitoutua nimenomaan Kioton pöytäkirjaan. Erityinen huolenaihe kuitenkin on se, että USA ja Kanada eivät ole innostuneet tämän pöytäkirjan hyväksymisestä eivätkä myöskään ole valmiit velvoittamaan omaa teollisuuttaan sopeuttamaan omia toimenpiteitään.

Tänä päivänä pääoman liikkeet ovat varsin vilkkaita ja investoinnit ohjataan sinne, missä niillä on kaikkein halvimmat toimintaedellytykset. Meidän terästeollisuutemme, joka on maailman huippuluokkaa, tuntee kuitenkin tänä päivänä olonsa uhatuksi, jos ja kun muu maailma ei seuraa meidän esimerkkiämme. Siksi niin Wto-neuvotteluissa kuin kaikissa muissakin on syytä erityisesti painottaa sitä, että ilmastonmuutosprosessi olisi saatava pysähtymään ja kaikki sitoutuisivat Kioton sopimukseen. Erityinen huolenaihe on juuri USA, mutta niin kuin täällä todettiin, ed. Kuosmanen oli ihan oikeassa, unionin hiilidioksidipäästökauppa on erityisen suuri uhka suomalaiselle teollisuudelle ja uhkaa lieventäisi se, että päästökauppa olisi maailmanlaajuinen. Silloin kuitenkin tultaisiin vähän samalle viivalle.

Arvoisa puhemies! Ulkomaankauppaministerimme ja myös ympäristöministerimme on syytä olla aktiivinen, niin kuin koko hallituksen, myös USA:n suhteen, niin että USA:kin tulee mukaan ratifiointiin.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti pienenä Suomenmaana ja vähäisenä kansojen joukossa, jos katsoo väkimääräisesti, voisi kysyä, miksi meidän pitää olla mukana tässä. Mutta tämä osoittaakin meidän suomalaisten vastuuntuntoa. Olemme eturivissä monissa asioissa ja tässä pitää olla myös. Ei pidä vedota siihen, että Amerikka ei ole mukana tai Kanada tai monet suurvaltiot, vaan tehdä niin kuin juuri edellinen puhuja totesi, pyrkiä vaikuttamaan kaikissa yhteyksissä siihen, jotta tämä ei voi olla se kilpailukeino, jolla yritetään houkutella yrityksiä tai raskasta teollisuutta johonkin, että ne eivät välittäisi siitä, mitä ilmastolle tapahtuu.

Se on tosiasia kuitenkin, että se, mitä ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan, on merkittävää tulevaisuudessa kuitenkin, samoin se, miten mahdollisesti meidän lapsillemme käy, ei välttämättä meille, koska se on hidas prosessi, mutta se etenee, ja sen pysähdyttäminen on sen verran tärkeä asia, että se pitää tehdä. Sen takia pitää antaa kiitos siitä, että meillä löytyy tällainen yhteisymmärrys eduskunnassa ja Suomessa, että ei edes hirveän paljon puheenvuoroja siitä ollut, että ei mentäisi mukaan ja hyväksymään tätä sopimusta. Näin ollen tyydyn tähän ja olen hyvilläni, että tällainen on saatu aikaan.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän tärkeänä, että Kiotossa tehty sopimus hyväksytään eduskunnassa.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Tiusanen oli huolissaan ilmastonmuutoksesta. Aivan oikein, ilmastonmuutoksia on tapahtunut. Teollisuusmailla on historiallinen vastuu, niin kuin täällä todetaan, kasvihuonepäästöistä. Teollisuusmaiden päästöt ovat edelleen asukasta kohden huomattavan suuret. Sen takia pitäisikin esimerkiksi Suomessa ja Suomen kaltaisissa maissa ottaa käyttöön sellaiset energiaratkaisut, jotka eivät aiheuta päästöjä ilmakehään. Tämä olisi vastuullista toimintaa ja kädenojennus kehitysmaille, joilla ei ole usein muita vaihtoehtoja kuin käyttää kivihiiltä ja biopolttoaineita.

Myös minä pidän tärkeänä sitä, että USA pitää saada allekirjoittamaan Kioton sopimus. USA on suurin yksittäinen ilmakehän saastuttaja.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! En malta olla ed. Tiusaselle sanomatta sitä, että Kioton ilmastosopimukseen sitoutumisella on välillisiä vaikutuksia. Jos tarkastellaan vuoden 90 tasoa esimerkiksi terästeollisuudessa, se merkitsee yksinkertaisesti tuotannon supistamista ja myöskin niiden investointien hukkaan heittämistä, mitkä on tehty vuosien varrella muun muassa tähtäimenä tällaiset ilmastosopimukset.

Toiseksi, tällä on myöskin eriarvoistava merkitys. Terästeollisuuden palveluksessa on noin 11 000 henkilöä, mikä merkitsee välillisesti noin 40 000:ta työpaikkaa esimerkiksi täällä Suomenmaassa.

Vielä kysyn sitä, kun täällä on hallituksen edustajiakin mukana: Millä tavalla tällä sopimuksella aiotaan taata se, kun valmistellaan EU:n direktiivejä, että Suomi pystyy asemansa pitämään teollisuuden osalta? Täällä on moni hallituspuolueen edustaja käyttänyt puheenvuoroja siitä, että Suomen asema on taattava työpaikkojen säilymisen suhteen. Kysyisinkin: Onko tällaisia todellisia valmistelevia toimenpiteitä jo tehty pitkäjänteisempää suunnittelua varten?

Kannan huolta siitä, että EU:n sisällä eri toimialat ovat eriarvoisessa asemassa. Erikoisesti tämä pitäisi huomioida tulevissa neuvotteluissa.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edelliselle puhujalle vastaisin, että hallituksen energiapoliittinen esitys ja ratkaisu on sellainen pitkän tähtäyksen suunnitelma, että Suomessa teollisuus säilyy ja voi hyvin. Meillä on erittäin energiavaltainen ja sähköä käyttävä metsäteollisuus ja muun muassa metalliteollisuus: Raahen Rautaruukki ja nyt sitten tämä Avesta Polarit Torniossa, paljon sähköä käyttävä yritys. Se vaatii sähköä. Näillä minun mielestäni turvataan, että täällä teollisuus säilyy. Me elämme teollisuudesta edelleen Suomessa.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 2001 kesällä todettiin, että sekä KIO1- että KIO2-ratkaisu mahdollistavat molemmat Suomen teollisuuden toiminnan jatkumisen. Mutta ymmärrän, että ed. Kerola haki tällaista pitkän tähtäimen linjaa nimenomaan suhteessa Kioton sopimukseen.

Toteaisin, että ainut teollisuusmaa, joka on nyt ulkopuolella — siis painotan, puhemies: tällä hetkellä eli Bushin hallinnon aikana — on Yhdysvallat. Mukana Kioton prosessissa on Japani, joka on nimenomaan nyt juuri tätä sopimusta ratifioimassa. Se on sikäläisessä parlamentissa. Euroopan unioni kokonaisuudessaan on tässä mukana, ja varsin moni maa on jo ratifioinut tämän Euroopan unionin kohdalla. Meidän pääasiallisimmat kilpailijamme ovat nimenomaan mukana tässä koko prosessissa ja myöskin niin, että kehitysmaat ovat mukana Kioton sopimuksessa, vaikka niiden nimet eivät olekaan liitteessä 1 mainituissa maissa, mikä on tässä puitesopimuksessa jo Riossa todettu.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edellisellä puheenvuorollani peräsin muun muassa sitä, mahtaakohan meiltä löytyä kansallisesti solidaarisuutta siinä määrin, että eri toimialojen välillä päästään sopuun siitä, että Suomen yhteiset tavoitteet voidaan toteuttaa silloin, kun niitä tosissaan vaaditaan. Silloin voidaan puntaroida, onko suhteellisuudentaju balanssissa, kun mietitään Amerikan sitoutumista tähän Kioton sopimukseen ja myöskin Suomen kansallista sitoutumista kokonaisuutena.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ilman puhtaus on yksi tärkeimpiä asioita. Tietysti veden puhtaus on aivan samoin tärkeä asia, mutta ilma kulkee valtioitten rajoista riippumatta hyvinkin nopeasti. Siksi on tärkeää, että tällaisia kansainvälisiä sopimuksia tehdään. Suomen on syytä olla edelläkävijänä ja tiennäyttäjänä.

Mutta yhdyn kyllä ed. Kerolan tuomaan huoleen meidän metalliteollisuutemme menestymisestä. Tähän on löydettävä ratkaisut, että metalliteollisuutemme ei menetä työpaikkojaan ja säilyttää kansainvälisen kilpailukyvyn. Samoin energiaratkaisuissa meidän on pidettävä huolta, että me olemme siinäkin tiennäyttäjiä ja täytämme nuo ilmastositoumukset, joita olemme tekemässä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Varmastikin Kioton ilmastosopimuksen hyväksyminen lähtökohtaisesti on monella tavalla perusteltu ja paikallaan oleva asia. Mutta haluan nimenomaan perusteollisuuden näkökulmasta ottaa esille sen, kun me tarkastelemme nyt ilmastosopimusta ja sen asettamia vaatimuksia suomalaisen perusteollisuuden kehittämiselle, mitä tapahtuu nyt kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Samanaikaisesti tämän ilmastosopimuksen rinnalla käytetään myös muita kilpailuasemaa vääristäviä instrumentteja. Esimerkiksi Yhdysvallat on nyt pidättäytynyt tästä Kioton sopimuksesta ja samaan aikaan luo tullisuojaa omalle teollisuudelleen. Tässä mielessä ajattelen, arvoisa puhemies, miten tärkeää on, että tarvittaessa myös me suomalaiset poliitikot olemme valmiit puolustamaan myös kotimaista teollisuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ihan muutama huomio tuohon, mitä ed. Karjula totesi. Yhdysvallat on laittanut siis tullisuojat teräksen tuonnille.

Toinen asia, jota ed. Kuosmanen ja moni muukin edustaja on sivunnut, on Euroopan unionin sisäinen päästökauppa, joka oli myöskin täällä valiokuntakäsittelyssä, koska se oli U-asiana eduskunnassa. Toteaisin siihen, että eduskuntahan otti selvän kannan, myös Suomi valtiona ja valtioneuvosto, siihen että EU:n sisäinen päästökauppa ei ole terve.

Edelleen tuohon, mitä ed. Kerola peräänkuulutti, suhteellisuuteen: Uskon, että Yhdysvaltain hallinto saattaa muuttaa käsitystään ja kantaansa tässä asiassa. Edelleenkin ilmastonmuutostuhojen korjaaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin se, että kansakunnat yhdessä nyt yrittävät estää, ilmastonmuutoksen holtittoman etenemisen. Täysinhän sitä ei voida millään estää, mutta voidaan sitä niin sanotusti hillitä ja kammetsia, niin kuin puhutaan.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käytän tilaisuuttani hyväksi, kun ministeri on paikalla. Kysyn vielä, kun luulisi olevan Euroopasta ja koko maailmasta tutkimustuloksia teollisuuskeskittymien ilmastopäästöistä: Onko tällaisia olemassa, ja onko tutkittu, miten näitä voitaisiin käyttää hyväksi tässä sopimuksentekomenettelyssä tulevaisuudessa?

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minä haluaisin myös tietää ministeri Hassilta: Minkä takia Kioton päästökauppaa ei EU:n alueella hyväksytty sellaisenaan, vaan EU teki oman sisäisen päästökauppaesityksen meille kaikille kansallisvaltioille?

Ympäristöministeri  Satu  Hassi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kerolan kysymykseen: Jo ilmastopuitesopimuksesta seuraa, että sen sopimuksen ratifioineet valtiot joutuvat raportoimaan päästöistään, ei pelkästään hiilidioksidi- vaan myös metaani-, typpioksiduuli- jnp. päästöistään. Kioton pöytäkirja vielä tarkentaa näitä raportointivaatimuksia. Kyllä eri maiden päästöistä, varsinkin teollisuusmaiden, tiedot alkavat olla aika hyvin kirjoissa ja kansissa.

Mitä tulee päästökauppaan, EU:n komission esittämä malli ei mitenkään ole vaihtoehtona Kioton pöytäkirjan mallin kanssa, vaan sitä täydentävä. Kioton pöytäkirjan mukaan valtioilla on oikeus käydä päästökauppaa keskenään. EU:n komission esittämä malli tarkoittaa silloin sitä, että EU:n sisällä tätä päästökauppaa valtioiden puolesta voisivat käydä yritykset. Mutta ei se mitenkään sulje pois sitä, etteivät valtiot, esimerkiksi Suomi, voi EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa käydä tätä Kioton pöytäkirjan mukaista päästökauppaa.