Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on laki arvonlisäverolain 85 a §:n muuttamisesta. Perusteena on tietenkin bioenergian käytön lisääminen tässä maassa, mikä lienee kaikkien, niin suomalaisten kuin koko maapallon ilmaston kannalta, molemminpuolinen, hyvä asia. Huoli ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta on johtanut nyt erinäisiin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi päästökaupan toteuttamiseen. Jotta hiilidioksidipäästöjen kasvu pystyttäisiin pysäyttämään ja päästöjen määrä saamaan jopa laskuun, on kaikki mahdolliset keinot voitava käyttää täysimääräisesti hyväksi. Pahin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja on fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Onkin yleinen tahtotila, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä pienennettäisiin sellaisissa kohteissa, joissa se on järkevää ja nimenomaan mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa lämmön- ja sähköntuotantoa voimaloissa ja talojen lämmityksessä. Fossiilisia polttoaineita voidaan järkevimmin korvata käyttämällä sekä turvetta että puupolttoainetta, kuten pilke, halot, pelletit sekä hake. Näitä puupolttoaineita voidaan hyödyntää niin voimalaitoksissa kuin yksittäisten kiinteistöjen lämmityksessäkin. Puun polttaminen ei lisää ilmakehän hiilidioksidin määrää pitkällä aikavälillä, koska polttamisesta syntyvän hiilidioksidin voidaan katsoa sitoutuvan uudelleen jälleen kasvaviin puihin.

Puunkäytön edistäminen onkin järkevää ilmastopolitiikkaa, ja sekin pitää muistaa, että tänä päivänä polttotekniikka ihan normaaleissa kamiinoissa ja uuneissa on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana todella nopeaa vauhtia. Puunkäyttöön liittyy myös muitakin erittäin myönteisiä puolia. Puu on kotimainen polttoaine. Mikäli fossiilisia polttoaineita korvataan puulla, saadaan energiatuotannon rahavirroista pidettyä huomattava osa kotimaassa sen sijaan, että raha virtaa ulkomaille. Tämä raha hyödyttää kaikkia kotimaisia toimijoita, koska se jää kotimaan kulutukseen ja tukee nimenomaan paikallistaloutta.

Puuenergia voisi olla myös nykyistä paljon merkittävämpi työllistäjä. Neljä merkittävämpää työllistämisen alaa ovat puunkorjuu metsästä, kaukokuljetus, energiapuun jalostaminen esimerkiksi pelleteiksi, pilkkeiksi tai hakkeeksi sekä itsessään tietenkin energiatuotanto erilaisissa laitoksissa. Tämän lisäksi tulevat tietysti laitteita kehittävä ja valmistava teollisuus. Kuten äsken totesin, laitteita valmistava teollisuus ja tekniikka ovat kehittyneet viime aikoina jättiharppauksin. On kehitetty muun muassa uuneja ja takkoja, jotka käytännössä ovat hiukkaspäästöjen kannalta jopa yhden miljoonasosan siitä, mitä ne aikaisemmin olivat.

Maaseudulle puun energiatuotanto voisi olla merkittävä lisätulon lähde. Maaseudulla usein on ongelmana liian yksipuolinen tuotantorakenne. Tämä tarkoittaa maataloustuotteita ja metsäteollisuuden raaka-aineiden tuottamista. Puupolttoaineiden käyttöön ja tuotantoon kannustaminen edesauttaisi tiloja monipuolistamaan tuotantorakennettaan huomattavasti ja synnyttäisi uusia yrityksiä ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Puupolttoaineiden tuotanto ei ole uhka millekään nykyiselle tuotannolle, vaan se on omiaan tukemaan metsänhoitoa. Pieniläpimittainen tai laadultaan huono puutavara ja esimerkiksi teollisuuden käyttöön sopimattomat puulajit ovat käypää ainetta energiatuotantoon. Tätä kautta puun energiakäytön kannustaminen edesauttaa hyvää metsänhoitoa ja osaltaan turvaa metsäteollisuuden tulevaisuuden puuhuoltoa, onhan hoitamatta jäänyt metsä huonosti tuottava myös metsäteollisuuden raaka-aineita. Kun metsä hoidetaan kuntoon, saadaan bioenergiaa plus sitten parempi kasvu sille tavoitteelle, mihin pyritään, eli metsäteollisuuden raaka-ainetuotantoon.

Tällä hetkellä päästökauppa ei hyödytä pieniä puulla energiaa tuottavia laitoksia ollenkaan, koska päästökaupan piiriin kuuluvat vain lämpöteholtaan yli 20 megawatin laitokset. Niin ikään päästökauppa ei koske yksittäisiä kiinteistönsä lämmittäjiä. Kuitenkin valtaosa puulla energiaa tuottavista laitoksista, kuten esimerkiksi lämpöosuuskunnat, eivät voi yltää päästökaupan piiriin oikeuttavalle tehotasolle elikkä tuohon äsken mainittuun 20 megawattiin. Siksi tarvitaan päästökaupalle täydentävä elementti, joka kannustaa puuenergian tuotantoon ja käyttöön pienemmässä mittakaavassa.

Jotta verotus olisi energiapuun korjuuseen ja puuenergian tuotantoon, käyttöön sekä työllistämiseen mahdollisimman kannustava, pitää verotuksen olla kannustava erityisesti ketjun alkupäässä. Tämä koskee varsinkin halkojen ja pilkkeen kauppaa, jota käyvät useimmiten maatalouden sivuelinkeinona pilkettä ja halkoa tuottavat yrittäjät, mökkeilijät ja yleensä puulämmittäjät.

Paras keino tähän on energiakäyttöön tarkoitetun puun arvonlisäveron alentaminen nykyisestä 22 prosentista 8 prosenttiin. Tällöin edellä mainitut pienkäyttäjät saisivat lämmityspuunsa yksinkertaisesti halvemmalla. Haketta ja pellettiä valmistavat saisivat raaka-aineensa edullisemmin, mikä puolestaan alentaisi näiden tuotteiden hintaa ja tätä kautta myös bioenergian hintaa. Siis tässä hyötyisi nimenomaan se kuluttaja, joka bioenergiaa käyttää. Totta kai siitä hyödystä jäisi myös puun kasvattajalle pieni sirpale, mutta tärkeää olisi, että puuenergian käyttö tehtäisiin verotuksellisin keinoin mahdollisimman edulliseksi. Siitä hyötyisivät koko Suomen kansa ja ennen kaikkea suomalainen metsätalous ja ennen kaikkea ilmastopolitiikka.

Energiakäyttöön tarkoitetun puun hinnan alentaminen arvonlisäveroa laskemalla koskee kaikkia puuta energiana hyödyntäviä tasapuolisesti energiatuotannon volyymeihin katsomatta. Elikkä tässä voi lopuksi sanoa, arvoisa puhemies, että jos tämä lakialoite saa positiivisen käsittelyn ja tulee hyväksytyksi eduskunnassa, tämä toteutunut lakialoite olisi hyödyksi ihan pienimmästä metsänomistajasta aivan siihen kaupunkilaiseen takan lämmittäjään, joka haluaa nauttia elävän tulen loimusta. Toivon, että lakialoite saa positiivisen käsittelyn.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskosen äskeinen erinomainen puhe taisi koskea jotakin eri lakialoitetta. Nyt käsiteltävänä oleva koskee yksityisteiden käyttämien palveluiden arvonlisäverokohtelua.

Ed. Oinonen kiinnittää lakialoitteessaan huomiota tärkeään asiaan: yksityisteiden kunnossapitoedellytysten heikentymiseen. Teiden kunnossapitopalveluista on jouduttu arvonlisäverolain voimaantulosta eli 1.6.1994 lähtien maksamaan arvonlisäveroa. Tuosta ajankohdasta yksityisteiden valtionavut ovat pienentyneet reaalisesti selvästi alle puoleen.

Erityisen väärin on, että arvonlisäverovelvollisilla tiekunnan osakkailla arvonlisävero kertaantuu arvonlisäverollisen toiminnan osalta, toisin sanoen maataloutta, metsätaloutta tai muuta arvonlisäverollista yritystoimintaa harjoittavat eivät saa vähentää tiekunnan ostamiin palveluihin sisältyvää yritystoimintaansa kohdistuvaa arvonlisäveroa. Tämä johtuu siitä, ettei tiekunta pääse arvonlisäverovelvolliseksi, koska se ei myy mitään. Hienommin sanoen toiminta ei tapahdu arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. Järjestelmä toimii kuitenkin arvonlisäverotuksen yleisten periaatteiden vastaisesti, kun arvonlisäverolliseen toimintaan kohdistuvaa arvonlisäveroa jää tosiasiassa vähentämättä. Konkretisoin asiaa: jos sama lasku maksettaisiin tiekunnan asemesta suoraan tienhoitopalvelun suorittajalle, vähennys voitaisiin tehdä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän käydystä keskustelusta. Tällä käsiteltävällä lakialoitteella 34/2006 vp todellakin halutaan parantaa yksityisteiden hoitomahdollisuutta siten, että yksityistiet voisivat saada maksamansa arvonlisäveron takaisin. Tämä on merkittävä asia myös maan puuhuollon kannalta.

Kuluneina viikkoina on eletty ja yhäkin eletään maaseudulla kelirikkoaikaa, ja tämä kyllä vaikuttaa siihen, kuinka puuta jalostava teollisuus voi saada raaka-aineen tuotantopaikoilleen. Sen takia kyse on kansakunnan kannalta hyvin tärkeästä asiasta, kun on kyse yksityisteistä, mitenkä ne voivat toimia. Aikoinaan puuta varastoitiin pitkät ajat, itse asiassa vuoden kierto hakkuusta tehtaalle tuloon oli sääntö. Nyt sitä vastoin puu kulkee kannolta lähes suoraan tehtaan käyttöön, olipa se sitten mekaanista tai kemiallista puunjalostusta. Siksi haasteet kaikelle tieverkolle ovat suuret. Yleensä puunkuljetusautot pyrkivät saamaan täyden rekka-auton puutavaraa myös jo sieltä metsän ääreltä, ja yksityisteiden kunto on tässä suhteessa olennainen asia. Yksityisteistä vastaaville kustannukset ovat sellainen rajoittava tekijä, joka vaikuttaa teiden kuntoon.

Kuten jo aiemmin käyttäessäni taannoin tämän aloitteen lähetekeskustelussa puheenvuoron totesin, että valtio 1990-luvun alkuvuosiin saakka antoi merkittävät yksityistiekohtaiset valtionavut. Tähän tulivat kunnan avustukset, ja näin luotiin nykyaikaista puutavaran kuljetusta, maaseudun elinkeinoja ja myös asutusta palveleva tieverkosto siihen kuntoon, missä se palveli hyvinkin tehokkaasti. Kun sitten tien normaaleihin hoitomenoihin valtionavut ovat käytännössä loppuneet — ainoastaan, jos on joku suurempi rakentamishanke, jollaisia ei ole joka vuosi, sellaiseen niitä voidaan anoa ja saadakin — niin tämän seurauksena on se, että ajan oloon yksityistiet alkavat rapistua tai sitten hoitorasite kustannusten muodossa nousee. Tämä on nyt juuri ajankohtainen kysymys, koska näinä viikkoina yksityistiet pitävät vuosikokouksiaan ja siellä joudutaan tarkastelemaan taloutta ja kohtaamaan myös haasteet, mitä tien kunnot aiheuttavat.

Tällä kysymyksellä on tietysti merkitystä myös bioenergian kannalta, koska metsistähän se bioenergiakin lähtee. Yksityisteillä on myös merkitystä maan vapaa-ajan asumisen kannalta. Yhä useammat kevään myötä suuntaavat vapaa-ajan asunnoilleen ja kohtaavat kelirikkoisen tien. No, kelirikko on tietysti osa luonnon ilmiöitä, mutta mitä enemmän on voitu pitää huolta teiden kunnosta, sitä paremmassa kunnossa ne voivat olla myös silloin, kun kelirikkokin asettaa omat haasteensa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokunnassa kiinnitettäisiin huomiota niihin näkökohtiin, joilla olen halunnut tämän aloitteen tehdä. Kiitän myös, että aloite on herättänyt vilkasta ja monipuolista keskustelua.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Itsekin yksityistien osakkaana tunnen tämän asian tänä päivänä aika konkreettisesti, elikkä kustannukset nousevat koko ajan, erilaisia palveluja tienhoitoon tarvitaan ympäri vuoden entistä enemmän ja voisi sanoa näin mökkiläisenä, että ne pahuksen tukkirekatkin tukkivat kyllä siltarummut monessa kohtaa, ne ovat aika kalliita korjauksia sinänsä. Elikkä tämä on hyvin tarpeellinen. Nythän on käynyt niin, että kunnat samalla lailla säästävät vastuusta näitten teitten osalta. Tämä arvonlisäverokuvio olisi siinä hyvä kevennys.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti täältä paikalta. Kun puhutaan yksityisteiden rakentamisesta ja kunnossapidosta koko maassa, niin se on erittäin merkittävää haja-asutuspolitiikkaa kaikkialla Suomessa.

Esimerkkinä vain kerron, että 70-luvulla jo Jämsän kaupunki harrasti sellaista yksityistiepolitiikkaa, että aina kun oli yksikin pysyvä asunto yksityistien varrella, niin asianomainen kaupunki otti vastuun tuon yksityistien kunnossapidosta. Minä otin tämän vain esimerkiksi siitä, että tänäkin päivänä, jos halutaan kunnallisella tasolla harjoittaa tällaista asumistukea haja-asutusalueille yksityisteitten kunnossapidossa, ja varsinkin, jos kunnilla on siihen taloudellisia resursseja, se on mahdollista.

Tämä arvonlisäveron palautus on yksi pieni osa, jota tietysti voidaan ajatella, mutta minun mielestäni koko tämä asia pitäisi tutkia ja selvittää nimenomaan alueellisesti ja kokonaisuutena haja-asutusalueitten osalta, mikä on yksityisen kiinteistön omistajan osuus, mikä on kunnan osuus, mikä on valtion osuus, ja sitten tehdä siitä päätös.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma toi esille aivan erinomaisia näkökohtia tämän asian kehittelyn osalta. On aivan erinomaista, että Jämsässä, jossa aikanaan, näin ymmärrän, ed. Vielma on myös toiminut johtavana asianomaisena viranhaltijana, on ollut hyvät ratkaisut.

Mutta näen arvonlisäveron juuri valtion vastuun tulemisen muotona, jos arvonlisävero voidaan palauttaa. Se on 22 prosenttia esimerkiksi tien lanauksesta, hiekoituskuluista pois lukien hiekan hinta ja muista vastaavista, joten sillä on käytännössä merkitystä. Miksi esitän palautusmenettelyä? Syy on se, että silloin verottaja voi myös kontrolloida, että nämä vähennykset kohdistuvat asiallisiin ja tiehen kohdistuviin hoitotoimiin.