Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Työnantajalla on määräysvalta sen suhteen, missä työntekijä työskentelee ja miten kauan. Työntekijöiltä vaaditaan nykyaikana yhä enemmän joustavuutta ja liikkuvuutta työn perässä. Sitä vaativat sekä työantajat että viranomaiset.

Vuoden 2006 alusta tuloverolakia muutettiin lisäämällä siihen uusi 72 a §, jossa määritellään tilapäinen työskentely erityisellä työntekemispaikalla. Uuden pykälän mukaan tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään kahden vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa. Lisäksi voidaan tällaisena työskentelypaikkana pitää enintään kolmen vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa, jos kyse on rajatun ajan kestävästä työkohteesta, esimerkiksi laivanrakennuksesta laivan valmistumisessa tai sitten esimerkiksi ydinvoimalan työmaasta tai jostain muusta vastaavasta suuresta rakennustyömaasta. Tämä rajattu aika edellyttää, että työskentelypaikka kolmena vuotena on yli 100 kilometrin päässä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Kahden vuoden ylittävältä ajalta matkakustannusten korvaukset ovat verotonta tuloa ainoastaan silloin, kun verovelvollinen on työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa majoitustiloissa. Laissa asetettujen määräaikojen laskeminen aloitetaan alusta, jos työskentely samassa työntekemispaikassa on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja verovelvollinen on tänä aikana työskennellyt toisessa työntekemispaikassa.

Verohallitus on 23. maaliskuuta 2006 antanut eräitä ohjeita uuden säännöksen soveltamisesta, ja nämä uudet ohjeet tämän uuden säännöksen soveltamisesta ovat merkinneet sitä, että joissakin tapauksissa itse asiassa tämä aikamäärä on jopa lyhentynyt. Ei ole kovin yksinkertaista lähteä siitä, että esimerkiksi perheellinen työntekijä lähtee komennustyöhön kauas kotipaikkakunnaltaan, vallankin, jos edellytetään, että hän muuttaa sinne pysyvästi elikkä hänelle ei anneta näitä verohuojennuksia asumis- ja matkakustannuksista. Suomessa asuntopolitiikka jo yksistään rajoittaa tätä muuttamishalukkuutta ja muuttamismahdollisuutta, koska asuntopolitiikka perustuu pitkälti siihen, että suomalaiset asuvat omistusasunnoissa.

Lisäksi edellytetään entistä enemmän, että lapset huolehtisivat enemmän vanhemmistaan. Muun muassa juuri hiljattain käyty välikysymyskeskustelu vanhustenhoidosta osoitti, että tarvittaisiin entistä enemmän lasten huolehtimista vanhusten hyvinvoinnista, omien vanhempiensa hyvinvoinnista. Muuttaminen jopa satojen kilometrien päähän toiselle paikkakunnalle aiheuttaa monelle ongelmia. Yhteydenpito vanhempiin katkeaa tai harvenee merkittävästi, ja lisäksi perhe joutuisi mahdollisesti myymään asunnon hankkiakseen uuden asunnon uudelta työpaikkakunnalta. Lisäksi esimerkiksi aviovaimon työpaikka saattaa mennä siinä muuton yhteydessä, uudella työpaikkakunnalla ei ole uutta työpaikkaa, lapset joutuvat muuttamaan kouluansa jnp., joten tästä seuraa monia ongelmia, jos hyvin voimakkaasti rajoitetaan tätä oikeutta komennusmiesten päivärahojen verottomuuteen. Näillä verottomilla päivärahoillahan vain korvataan näille komennusmiehille syntyneitä elinkustannuksia. On tietenkin selvää, että ne eivät saa olla palkan osa, vaan palkka tulee maksaa vähintäänkin työehtosopimusten mukaisesti ja palkka palkkana, ja nämä ovat sitten elinkustannuksia, jotka aiheutuvat toisella paikkakunnalla olosta.

Kuten jo alussa totesin, niin työnantaja ottaa työntekijän töihin ja työnantaja myöskin määrää työntekijän sitten näihin komennustöihin. Näin ollen työntekijällä ei välttämättä kovin paljon ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, missä hän työskentelee. Sitä suurempi ihmetys on siitä, että Verohallitus on nyt ohjeistanut tätä erittäin tiukasti ja se on tuonut erittäin paljon uusia epäkohtia. Vaikka eduskunnassa oli vilpittömästi se käsitys, että kun tehdään tämä uusi 72 a §, sillä helpotetaan tätä tilannetta, näin ei valitettavasti ole ilmeisesti käynyt.

Ehdotamme tässä lakialoitteessa, että tuloverolain määritelmää tilapäisestä työskentelystä erityisellä työntekemispaikkakunnalla väljennetään siten, että työskentely voidaan katsoa tilapäiseksi kahden tai kolmen vuoden määräajasta riippumatta, jos verottomien matkakulukorvausten aiheellisuus osoitetaan erilaisin selvityksin. Esitämme, että tuloverolain 72 a §:ään lisätään uusi momentti, jossa tilapäisen työskentelyn määritelmä väljennetään mainitulla tavalla. Tämä olisi sekä näitten työntekijöitten että myöskin työnantajien taholta varsin kohtuullinen väljennys, kun määritellään tarkasti, millä tämä todistetaan.

Näin ollen tämä hallituksen esitys, joka vuoden 2006 alusta tuli voimaan, ei kata sitä muutostarvetta ja korjaustarvetta, joka oli verohallinnon tulkinnan muutoksesta johtuen. Tämä verohallinnon tulkinnan muutoshan on johtanut siihen, että useat komennusmiehet ovat saaneet jopa useitten kymmenientuhansien eurojen mätkyt ollessaan hyvässä uskossa, että päivärahat ja majoituskorvaukset ovat olleet verottomia tuloja, ja kuitenkin Verohallitus on jälkikäteen sitten muuttanut tulkintaa ja todennut, että ne ovat verollisia. Myöskin tähän tulisi saada korjaus, sillä työntekijät ja verovelvolliset eivät tässä tapauksessa ole pyrkineet kiertämään veroja, vaan tämä on johtunut nimenomaan tästä muutetusta käytännöstä.

Herra puhemies! Mielestäni kun työllisyyttä pyritään edistämään, niin myöskin tämä lainkohta tulisi korjata, jotta ne esteet, jotka nyt tällä hetkellä ovat komennusmiesten osalta ottaa työtä vastaan kaukaa kotipaikkakunnalta komennustyönä, poistuisivat ja edelleenkin myöskin elinkeinoelämä saisi ammattitaitoisia työntekijöitä, ettei niitä tarvitsisi tuoda esimerkiksi Virosta Suomeen.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Aloite sinänsä on ihan hyvä elikkä laajentaa verottomien etuisuuksien käyttöä, mutta tietysti siinä on nähtävä sitten myöskin ne rajat aika tarkkaan, missä mennään. Kun ed. Kuoppa puhui, että verohallituksesta on tullut tiukat ohjeet, niin tämä matkustuspykälähän on kulminoitunut metalliteollisuuteen ja telakoille ja täytyy muistaa, että meillä on matkatyötä tänään joka ammattialalla aika paljon ja tulkinnatkin ovat sitten kyllä hyvin erilaiset eri työnantajilla. Elikkä voi sanoa, että monessa kohtaa pääsääntöhän on se, että työpaikka on siellä, missä se työnantaja on, ja henkilö voi tulla vaikka 500 kilometriä saamatta näitä päivärahoja ja taas toisessa kohtaa saadaan. Sinänsä tämän asian perkaaminen olisi vielä varmastikin perusteltua, missä kohtaa on se raja todellisuudessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa ym. ovat tehneet aivan oikeaan asiaan huomiota kiinnittävän lakialoitteen. Kun komennusmiesten ryhmä vieraili eri eduskuntaryhmien luona muutama viikko sitten, koin, että he olivat aivan oikealla asialla. Tavoite oli, että itsekin olisin ryhtynyt asiassa toimiin. On erittäin hyvä, että saan käyttää nyt lakialoitetta 40/2006 vp kannattavan ja tukevan lähetekeskustelupuheenvuoron.

On aivan oikein, kuten ed. Kuoppa täällä toi esille, se, että ihmiset voivat saada työtä ja työnantajat voivat saada osaavia työntekijöitä ja että näin voidaan saattaa suomalainen osaaminen ja suomalainen työ kohtaamaan toisensa. Elämäntilanteista ja elinkeinopolitiikan kehityksestä johtuen tämä työntekijän ja työn kohtaaminen ei suinkaan aina enää tapahdu asuinpaikkakunnalla tai sen lähiympäristössä, vaan jossakin kauempana. Sen takia minä näkisin, että kaikki ne kustannukset, mitkä voidaan katsoa asiallisiksi työn tekemisestä aiheutuneiksi tulonhankkimiskustannuksiksi, voitaisiin myös vähentää verotuksessa. Tällä tavalla me kannustamme työn tekoon, rohkaisemme siihen. Kyllä elämän olosuhteet ovat niin inhimilliset, kuten ed. Kuoppa täällä puheenvuorossaan sanoi, että niihin liittyy lähipiiri, minkä vuoksi halutaan asua kotona, ja työssä käydään siellä, missä työ on tarjolla, eikä välttämättä aina ole mielekästä eikä mahdollista muuttaa työn perässä.

Koska tämmöinen hyvä aloite monimuotoisesta ongelmakentästä on haluttu tehdä, toivon, että aloite saa perusteellisen jatkokäsittelyn asianomaisessa valiokunnassa ja tulee mahdollisimman pian korjauksina lainsäädäntöön.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Haluan vielä selventää tätä asiaa niin, että kysymyshän on siitä, että työntekijä komennetaan toiselle paikkakunnalle tekemään työtä, eikä siitä, että hän tulee toiselta paikkakunnalta sinne työpaikalle. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Esimerkiksi tamperelainen metallialan yritys toimii Tampereella, ja siellä on hitsaajia. Hitsaustyötä tehdään Tampereen valvomassa teollisuuslaitoksessa. Yrittäjä saa urakan esimerkiksi Turun telakalta ja komentaa hitsaajat työhön Turkuun. Mielestäni on vähintäänkin kohtuullista, että silloin nämä päivärahat maksetaan ja ne ovat verottomia eikä edellytetä, että henkilö muuttaa Turkuun, koska kun tämä laivaprojekti valmistuu, niin sen jälkeen voi olla, että hänellä ei ole työtä siellä. Ei ole kuin muutama vuosi aikaa, kun näillä telakoilla sanottiin runsaasti työntekijöitä irti, kun ei projekteja ollut. Näin ollen tämmöiseen epävarmuuteen ei pitäisi verottajan ratkaisuilla ihmisiä saattaa.