Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä asia on nyt toisessa käsittelyssä, ja ensimmäisen käsittelyn yhteydessä näistä laeista, ympäristönsuojelulain muuttamisesta, maa-aineslain muuttamisesta ja pelastuslain 9 §:n muuttamisesta, käytiin melkoisen laaja keskustelu, samoin lähetekeskustelu oli merkittävä. Tämähän koskee kaivostoimintaa tai siihen verrattavissa olevia louhoksia ja muun muassa sivukiven läjitykseen liittyvää ympäristölupajärjestelmää. Näissä keskusteluissa kiinnitettiin muun muassa ed. Pulliaisen toimesta huomiota tästä materiaalista valmistettujen patorakenteiden kestävyyteen maamme rajojen ulkopuolella, muun muassa Kostamuksessa mutta myöskin tuolla Kainuun suunnassa, missä kaivosteollisuus on nyt lähtenyt liikkeelle. Näin ollen tällä lailla, vaikka se aika tavalla on tekninen eikä kovin merkittävä, on myös käytännön huomioita. Ehkä tätä näkökulmaa tähän asiaan todella on syytä laajentaa sen mukaan kuin mitä ed. Pulliainen täällä myös ihan lähetekeskustelussa jo otti esiin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä tuli tosiaan lähetekeskustelussa puhuttua vähän enemmänkin. Tämähän helposti menee siihen, että Suomi saa sitten nykykaivannais- ... Huomatkaa, että tässä ei lue kaivostoiminta vaan kaivannaistoiminta, eli tällä voidaan pistää kuriin vaikka perinteiset suomalaiset kullanhuuhtojatkin siellä pohjoisessa, jos tiukaksi menee, tarkoitan EU:n kannalta tai siis EU:n taholta, koska tosiaan täällä mainitaan, että tämä koskee kaikennäköisiä kaivannaisjätteitä.

Toki täällä on tämmöinen mielenkiintoinen lause, minkä takia tätä ei vielä panna meidän niskoillemme lakina: "- - päätetään komitologiamenettelyssä, ja nämä päätökset ovat viivästyneet. Esimerkiksi inertin jätteen käsitteen täsmennyksistä - -." jnp. Eli tähän on sotkettu kaikki tämmöiset fysiikastakin tutut inertiat — jos joku tietää tämmöiset hitauden lait, tai oikeastaan tässä tapauksessa se koskee pysyvyyttä — eli nyt ei taas oikein tiedä, kun aikoinaan ministeri Väyrynen — aikoinaan ministeri ja nykyään ministeri — puhui, että suo on semmoinen luonnonvara, joka säilyy tai siis uusiintuu, mutta jokuhan on laskenut, että siihen taitaa mennä puoli miljoonaa vuotta tai 300 000 vuotta, siitäkin kinataan. Eli oikeastaan tässä koko laissa — tai mikä tämä nyt onkaan sitten, mietintö — tulee kaikki tämmöiset vanhat Lapin käsitteet oikein siitä, mikä mitäkin oikeastaan tarkoittaa.

Mutta kannatan tätä ilman muuta sen takia, että nämä ulkomaalaiset, ulkopuoliset oikeastaan, Euroopankin ulkopuoliset, jotka siis tavallaan EU:n viitekehyksessä toimivat maassamme, ovat jättämässä meille nämä jätökset ja jonkun verran veroa, joka on sekin aika pientä. Eli tämmöinen laki pitää ilman muuta saada aikaan, mutta ei hätävarjellun liioitellusti, että tämmöiset pienetkin kaivannaisjätteet sitten tulisivat tähän mukaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä asiasta. Näissä asioissa ympäristövaliokunta on erittäin paljon vartijana. Se johtuu nimenomaan siitä, että Suomen kaivoslaki on koko maapallolla romahtaneitten valtioitten jälkeen kaikkein liberaalein. Elikkä toisin sanoen voi melkein tehdä mitä tahansa. Ja tässä aikaisempien käsittelyjen yhteydessä olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että voi käydä myöskin hyvin helposti niin kuin nyt Lapissa on käynyt ihan viime viikkojen aikanakin, että ne kaivosyhtiöt, jotka siellä tämän liberaalin lain mukaan laillisesti pystyvät toimimaan, saattavat vaihtaa omistajaa joka toinen viikko, niin että loppujen lopuksi sitä vastuullista tahoa, joka olisi vastuussa niistä sivukivistä sun muista, ei ole olemassakaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen ajatuksiin on hyvä jatkaa, että kaivosyhtiöt voivat vaihtaa hyvinkin nopeasti omistajiaan, vieläpä useampaan kertaan. Vastuu liittyy myöskin kaivannaistoiminnan ympäristön asukkaisiin ja heidän elinkeinoihinsa, heidän omistuksiinsa. Minä toivon, että vastaisuudessa näihin kysymyksiin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota.