Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan lain säätämistä valvotusta koevapaudesta. Lakiin kootaan valvottua koevapautta koskevat säännökset, joita sisältyy nykyisin eri lakeihin sekä myös asetustasolle. Samalla sääntelyä myös täsmennetään. Lakivaliokunta on puoltanut hallituksen esitystä eräin täsmentävin muutosehdotuksin. Mietintö on yksimielinen.

Valvottu koevapaus on ollut käytössä vuodesta 2006 lähtien. Valvotussa koevapaudessa vanki sijoitetaan vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin valvottavaksi enintään 6 kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai vapauttamista koko rangaistuksen suorittamisesta. Valvotun koevapauden tarkoituksena on edistää vangin hallittua ja suunnitelmallista vapauttamista ja sijoittumista yhteiskuntaan. Valvotun koevapauden sisältönä on koevapauteen sijoitetulle yksilöllisesti määrätty toimintavelvoite, johon voi sisältyä esimerkiksi työtä, opiskelua ja kuntoutusta. Toiminnan tulee ylläpitää tai edistää koevapauteen sijoitetun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia. Lisäksi valvottuun koevapauteen liittyy asunnossapysymis- ja päihteettömyysvelvoite. Muutosta nykytilaan merkitsee se, että valvottuun koevapauteen sijoitetun valvonnassa otettaisiin käyttöön sähköinen valvonta. Tämä merkitsee sitä, että koevapauteen sijoitetun kehoon, esimerkiksi nilkkaan tai ranteeseen, kiinnitetään teknisiä laitteita, kuten jalkapanta. Vastaavanlainen sähköinen valvonta on otettu käyttöön vuonna 2011 käyttöön otetussa valvontarangaistuksessa.

Toinen hallituksen esitykseen sisältyvä keskeinen muutosehdotus koskee seksuaalirikollisille määrättävää lääkehoitoa. Ehdotetun sääntelyn mukaan valvotun koevapauden ehdoksi voidaan asettaa, että vanki sitoutuu noudattamaan hänelle seksuaalirikoksen uusimisen ehkäisemiseksi määrättyä lääkehoitoa. Lisäksi lääkehoitoon voidaan liittää tukevia hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa. Lääkehoitoa sekä siihen mahdollisesti liitettyä muuta hoitoa jatketaan valvotun koevapauden jälkeen ehdonalaisessa vapaudessa. Lääkehoidon edellytyksenä on vangin suostumus lääkehoitoon ja hoidon valvontaan. Lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan henkilön seksuaaliseen käyttäytymiseen ja näin vähentämään seksuaalirikoksen uusimisriskiä ja turvaamaan muiden ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta.

Lakivaliokunta on kannattanut lääkehoitoa koskevaa ehdotusta, sillä kyse on lisäkeinosta, jolla seksuaalirikoksen uusimisriskiä voidaan vähentää vankeusajan jälkeen ja näin entisestään tehostaa riskin vähentämistä. Lisäkeino on tärkeä ottaa huomioon, sillä nykyisin seksuaalirikoksesta tuomittu vanki, joka ei pääse valvottuun koevapauteen, vapautuu aikanaan ehdonalaiseen vapauteen ilman lääkehoitoa ja valvontaa. Kun seksuaalirikoksesta tuomittu vanki suostuu lääkehoitoon, hän saa itselleen edun pääsemällä vankilasta valvottuun koevapauteen. Samalla hänen on kuitenkin sitouduttava paitsi valvotun koevapauden velvoitteisiin myös lääkehoitoon, jota tulee jatkaa ehdonalaisen vapauden aikana. Käytännössä tuomittu joutuu sitoutumaan lääkehoitoon ja valvontaan pitkäksi ajaksi, jopa useaksi vuodeksi. Järjestely on vaativa, minkä vuoksi on arvioitu, että lääkehoitoon osallistuisi vuosittain kymmenen vankia. Tämä on pieni osa niistä vangeista, jotka on tuomittu vankeuteen seksuaalirikoksista.

Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että mahdollisimman monissa tapauksissa lääkehoitoon yhdistetään muuta hoitoa ja tukea, koska seksuaalirikoksen uusimisen ehkäisemisen voidaan arvioida olevan näin tehokkaampaa. Muiden hoitomuotojen saatavuudesta tulisi myös huolehtia. Tukemisen tulisi myös jatkua valvotun koevapauden ja ehdonalaisen vapauden jälkeen, minkä vuoksi mahdollisuuksia tähän tulisi jatkossa vielä arvioida.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että lääkehoitoa on tarkoitus määrätä vangeille, joilla arvioitaisiin olevan vähintään keskisuuri seksuaalirikoksen uusimisriski. Lakivaliokunta on yhtynyt tähän linjaukseen, koska vähäriskisissä tapauksissa lääkehoidon haitat voivat olla hyötyjä suuremmat. Myös perustuslakivaliokunta on pitänyt linjausta oikeasuhtaisuuden kannalta perusteltuna. Esitys ei kuitenkaan estä lääkehoidon määräämistä tuomitulle, jonka seksuaalirikoksen uusimisriski on vähäinen.

Ehdotetun sääntelyn mukaan lääkehoitoon sitoutuminen voidaan ottaa huomioon myös harkittaessa ehdonalaista vapauttamista elinkautisesta vankeudesta, samoin kuin harkittaessa koko rangaistusta suorittavan ehdonalaista vapauttamista. Näin lääkehoitoa voidaan antaa vangeille, jotka ovat toistuvasti syyllistyneet vakaviin seksuaalirikoksiin. Tällaisten vankien kohdalla seksuaalirikosten uusimisriskin vähentämiseen tulisikin kiinnittää aivan erityistä huomiota. Tämän vuoksi valiokunta on katsonut, että tällaisten vankien seksuaalirikoksen uusimisriskin ehkäisemistä vielä entisestään tehostetaan nyt ehdotetun lääkehoidon lisäksi.

Arvoisa herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnön keskeiset kohdat.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Valvottu koevapaus ja sen kehittäminen on positiivinen asia. Tavoitteena on siis ennen kaikkea parantaa vankien yhdenvertaista kohtelua.

Vankiloiden käytännöt valvotun koevapauden myöntämisessä ja toimeenpanossa ovat vaihdelleet. On siis hyvin tärkeää, että sääntely nostetaan selkeästi lain tasolle, kootaan yhteen paikkaan ja että sitä täsmennetään. Tärkeää on myös se, että seksuaalirikollisten uusimisriskiä pyritään vähentämään monin keinoin. Yksi keino tähän on seksuaalirikollisten lääkehoito, josta voikin sitten olla montaa mieltä.

Seksuaalirikosten uusimisesta ja seksuaalirikollisille suunnattujen hoitomuotojen toimivuudesta saatava tutkimustieto on ensinnäkin osittain ristiriitaista. Tutkimusta ei ole Suomessa päästy tekemään kovinkaan monella vangilla. Tämä johtuu osittain siitä, että lääkehoito on ollut vapaaehtoista, ja vapaaehtoisena se säilyisi tämän esityksen mukaan jatkossakin.

Ehdotetun sääntelyn mukaanhan lääkehoitoon suostuminen olisi vapaaehtoista eikä olisi ehdoton edellytys valvottuun koevapauteen pääsemiseksi, ja tässä ei mielestäni ole järjen hiventäkään. Mikäli vanki haluaa valvottuun koevapauteen, on hänen suostuttava lääkehoitoon, ja tämän onneksi lakivaliokuntakin mietinnössään toteaa. Eli vangin on jatkettava rangaistuksen suorittamista vankilassa, mikäli hän kieltäytyy lääkehoidosta.

Arvoisa puhemies! Seksuaalirikoksista on viime vuosina tuomittu ehdottomaan vankeuteen noin 90—115 henkilöä vuodessa. Esityksessä arvioidaan, että lääkehoitoa saisi enintään kymmenen vankia tai valvottavaa vuodessa. Luotettavampaa tutkimustietoa aiheesta varmasti saisi, jos lääkehoito olisi pakollista ainakin kaikille niille rikoksentekijöille, jotka on tuomittu seksuaalirikosten törkeistä tekomuodoista.

Monen mielestä lääkehoidon pakollisuutta vastaan puhuu perus- ja ihmisoikeusnäkökulma. Mihin tämä näkökulma sitten unohtuu raiskattujen ja törkeästi hyväksikäytettyjen uhrien kohdalla, ihmisten, joiden koskemattomuutta on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla?

Pelkkien lääkkeiden voimaan en luottaisi muutenkaan. Lääkehoitoon on yhdistettävä ehdottomasti muuta hoitoa ja tukea. Tämä kuitenkin edellyttää, että muita hoitomuotoja on käytännössä saatavilla. Lakivaliokunta painottaakin sen merkitystä, että muiden hoitomuotojen saatavuudesta huolehditaan. Jos näitä muita hoitomuotoja ei ole saatavilla, voi kallis lääkehoito ja koevapaus mennä täysin hukkaan ja lopulta tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin se, että tukihoitoihin panostetaan nyt niin, että saadaan lääkehoidosta ja koevapaudesta todellinen hyöty irti ja siten uusimisriski mahdollisimman hyvin minimoitua. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös kysymykset siitä, onko näitä tukimuotoja tarpeeksi jo selvitetty ja onko niitä tarpeeksi saatavilla. Entä millä sitoutetaan henkilö tukihoitoihin koevapauden ja ehdonalaisen vapauden päättymisen jälkeen? Kaikkia näitä kysymyksiä on mietittävä hyvissä ajoin, koska ne ovat osa kokonaisuutta, jota ei tule unohtaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan nostaa otsikon viime päiviltä: "Seksuaalirikollinen jatkoi tekojaan ehdonalaisessa: 40 uhria." Lukuisia törkeitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä, raiskaus ja seksuaalipalvelujen ostoa nuorilta. Onkin pakko kysyä, voisiko pakollisen kemiallisen kastraation uhka vähentää näitä törkeitä seksuaalirikoksia. Ainakaan nykysuuntauksen mukainen räätälöityihin hoito-ohjelmiin osallistuminen ei toimi riittävänä pelotteena.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Valvottu koevapaus on luonut välivaiheen vankeusrangaistukseen sisältyvän laitosjakson ja vapautumisen välille. Yhtenä vankilan tärkeänä tehtävänä on valmistaa rikoksentekijöitä vapauteen ja takaisin yhteiskuntaan. Se on meidän kaikkien etu. Koevapaus on edistänyt vankien hyvin valmisteltua vapautumista hallituissa vapautumisolosuhteissa. Kokemukset tähän asti ovat olleet pääosin myönteisiä.

Lain tavoitteena on parantaa vankien yhdenvertaista kohtelua, sillä vankiloiden käytännöt valvotun koevapauden myöntämisessä ja toimeenpanossa ovat vaihdelleet. Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyy kaksi keskeistä muutosehdotusta. Ensimmäinen koskee sähköisen valvonnan käyttöönottoa valvottuun koevapauteen sijoitetun valvonnassa ja toinen seksuaalirikollisten lääkehoitoa valvotun koevapauden edellytyksenä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkehoidon mahdollistamista seksuaalirikollisille osana seuraamusjärjestelmää. Ehdotetun sääntelyn mukaan valvotun koevapauden ehdoksi voidaan asettaa, että vanki sitoutuu noudattamaan hänelle seksuaalirikoksen uusimisen ehkäisemiseksi määrättyä lääkehoitoa. Lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan henkilön seksuaaliseen käyttäytymiseen ja vähentämään seksuaalirikoksen uusimisriskiä ja turvaamaan muiden ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta. Lääkehoidon edellytyksenä on vangin suostumus lääkehoitoon ja hoidon valvontaan.

Asiantuntijakuulemisen perusteella lakivaliokunnassa sain sen käsityksen, että on todella vaikea mitata sitä, onko lääkkeen vaikutus ollut toivottu, ja joistain lääkkeistä on hankalaa mitata jopa sitä, onko lääkettä ylipäätään otettu. Pidän myös erittäin huolestuttavana sitä, että varmistuminen lääkkeen tehosta on osittain vangin oman ilmoituksen varassa. Lisäksi lääkehoidolla voi olla myös päinvastaisia vaikutuksia, eli vangin seksuaalivietti voikin kasvaa sen sijaan, että se vähenisi.

Seksuaalirikosten uusimisriskin vähentämisen arvioidaan olevan tehokkaampaa, kun lääkehoitoon yhdistetään muuta hoitoa ja tukea. Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman monissa tapauksissa lääkehoidon tukena käytetään muita hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa. Yhtä tärkeää on huolehtia jatkohoidosta, kun valvottu koevapaus ja ehdonalainen on suoritettu loppuun. Tämä kuitenkin edellyttää, että näitä muita hoitomuotoja on käytännössä saatavilla. Valiokunta painottaakin sen merkitystä, että muiden hoitomuotojen saatavuudesta huolehditaan.

Ehdotetun sääntelyn mukaan lääkehoitoon suostuminen ei olisi ehdoton edellytys valvottuun koevapauteen pääsemiseksi. Valiokunnan mielestä lähtökohta kuitenkin on, että jos seksuaalirikoksesta tuomittu vanki kieltäytyy lääkehoidosta, hän joutuu jatkamaan rangaistuksensa suorittamista vankilassa. Valvottuun koevapauteen ilman lääkehoitoa tulisi siten päästä vain poikkeustapauksissa ja edellyttäen, että kaikki muut valvotun koevapauden edellytykset täyttyvät.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että seksuaalirikosten uusimisriskiä pyritään vähentämään mahdollisimman monin keinoin. Riihimäen vankilassa on käytössä seksuaalirikollisille tarkoitettu muutos- ja kuntoutusohjelma, Stop-ohjelma. Sen tavoitteena on vankeusaikana muuttaa seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ajattelu- ja toimintatapoja niin, etteivät he enää jatkossa syyllistyisi seksuaalirikoksiin. Tulokset ovat lupaavat.

Uuteen ehdottomaan vankeustuomioon seksuaalirikoksesta on tuomittu 3 prosenttia Stop-ohjelman käyneistä, kun seksuaalirikollisten keskimääräinen uusimisriski on noin 20 prosenttia. Otanta on pieni ja lyhyeltä ajalta, mutta tulokset ovat mielestäni suuntaa antavat. Rikosseuraamuslaitoksessa kehitellään lisäksi parhaillaan uutta yksilöohjelmaa seksuaalirikoksista tuomituille.

Arvoisa puhemies! Valvottu koevapaus toimii hyvänä siirtymävaiheena vankeudesta vapauteen, mutta sitä ei saa käyttää vankeinhoidon resurssipulan paikkaamiseen.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Valvottu koevapaus herättää meissä jokaisessa varmasti epäilyjä, pelkoja ja osittain jopa ennakkoluulojakin, erityisesti silloin, kun puhumme seksuaalirikollisista. Valiokuntatyössä on asiantuntijoita kuitenkin kyettävä kuuntelemaan niin, että asiaa pystyy käsittelemään faktapohjaisesti jättämättä kuitenkaan huomioimatta tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi rikoksen uusimisen riskeistä tai uhrien suojelemisesta. Lakivaliokunta tekikin perusteellista työtä ja puntaroi tarkkaan asian eri puolia.

Valvottu koevapaus on ollut käytössä jo vuodesta 2006 lähtien. Olemme viime vuosina puhuneet paljon siitä, että vankilasta vapautuminen voi hallitsemattomana suistaa vangin takaisin rikoksen pariin tai hallittuna ja tuettuna olla puhdas alku uudelle elämälle. Juuri koevapaus on osoittautunut hyväksi keinoksi vaikuttaa vankilasta vapautuvien yhteiskuntaan sijoittumiseen. Koevapauden on suorittanut loppuun valtaosa, 83 prosenttia koevapauteen sijoitetuista vuonna 2012. Koevapaudessa olevista vain runsas viidennes on kolmen vuoden seuranta-aikana syyllistynyt uuteen rikokseen. Koevapauden tarkoituksena on siis vapauteen valmentaminen ja siviilielämään totuttautuminen, jota normaali liikkuminen kotikunnan alueella edesauttaa. Onkin hyvä, että nyt tällä lainsäädännöllä täsmennetään olemassa olevia käytäntöjä omaksi laikseen.

Arvoisa puhemies! Se, mikä vaikeuttaa valvotun koevapauden hyväksymistä, on rikos, josta vanki on tuomittu. Erityisesti seksuaalirikollisten valvottu koevapaus vaikuttaa monelle uhalta. Hallituksen esityksen mukaan valvotun koevapauden ehtona voisi olla se, että vanki sitoutuu noudattamaan hänelle seksuaalirikoksen uusimisen ehkäisemiseksi määrättyä lääkehoitoa. Lisäksi siihen voidaan liittää tukevia hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa ja ryhmäterapiaa. Lääkehoidon vaatimuksen tulisi olla ehdoton edellytys koevapauteen pääsyssä.

Toisaalta mielestäni lääkehoidolla hoidetaan niin sanotusti sairauden oireita muttei paranneta tautia. Psykoterapian tulisikin olla lääkehoidon tavoin sitovana velvoitteena koevapaudelle. Psykoterapian saatavuus tai säästösyyt eivät saisi estää tämän tärkeän tavoitteen toteutumista. Tavoitteenamme ei saisi olla ainoastaan sairaiden mielitekojen pysyminen pinnan alla vaan niiden poistaminen kokonaan.

Ehkä vielä on syytä alleviivata sitä, että tämä nyt esitetty koevapaus koskisi arvion mukaan vain noin kymmentä seksuaalirikokseen syyllistynyttä vankia. Kymmenenkin vankia on kuitenkin liikaa, jos he uusivat rikoksensa tai aiheuttavat uhrilleen pelkoa ja ahdistusta. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että lääkehoidon ja valvotun koevapauden toimivuutta ja tehokkuutta seurataan jatkossa tarkasti.

Parhaimmillaan valvottu koevapaus toimii siis vangin yhteiskuntaan sopeuttamista edistäen ja rikoksen uusimista vähentäen. Pahimmillaan koevapautta käytetään säästökeinona. Tämän salin yhteisen vaatimuksen tulee olla, että koevapaudella parannetaan vankien yhteiskuntakelpoisuutta ja siten vähennetään rikoksen uusimista.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö valvotusta koevapaudesta on lähtökohtaisesti hyvä, kunhan se täyttää muutamat edellytykset.

Missään tapauksessa valvotun koevapauden ei pidä olla vankeusrangaistuksen korvike, vaan sellainen täydentävä keino, että vanki sopeutetaan siviilimaailmaan erilaisin tukitoimin, niin kuin tässä esitetään.

Samoin valvotussa koevapaudessa pitää olla ehdottoman tärkeää se valvonta. Nythän ehdotetaan elektronista valvontaa, mikä sinänsä on ihan loistava, nähdään muun muassa, missäpäin henkilö liikkuu. Mutta se ei missään tapauksessa korvaa sitä, että on eläviä ihmisiä, vanginvartijoita, jotka käyvät valvomassa, mitä tälle koevapaudessa olevalle henkilölle aivan oikeasti kuuluu, mikä hänen kuntonsa on, onko hän päihtynyt, koska päihteettömyys on ehdoton velvoite koevapauteen, ja mitä hän muutenkin miettii. Se ei saa olla niin, että tässä säästetään ja pelkästään teknisin laittein valvotaan ihmisiä.

Sitten, kun puhutaan seksuaalirikollisten valvotusta koevapaudesta, johon yhdistetään vapaaehtoinen lääkehoito: kuten täällä lakivaliokunnan mietinnössäkin todetaan, se on vain harvalle sopiva keino. Se kannattaa pitää nimittäin mielessä.

Tilanne, jonka tässä kerron, elävä esimerkki: Edellisestä työstäni tietämäni henkilö on jälleen kunnostautunut, ja, kuten edustaja Pelkonen sanoi, tässä on ollut lehdissä ikävä juttu tuoreeltaan. Tämä mies, tämä entuudestaan tietämäni mies, on tuomittu 40 pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja siellä on myös raiskausrikoksia joukossa. Tässä opettavana tarinana on se, että tämä henkilö on käynyt Riihimäen vankilassa olevan Stop-ohjelman läpi, ainakin tietojeni mukaan, ja menee alle kolme vuotta, että hän jälleen syyllistyy tällaiseen samankaltaiseen rikokseen, minkä hän on aikaisemmin tehnyt ja mistä on tuomittu. Eli lääkehoito todella tehoaa vain ja ainoastaan tiettyihin ihmisiin, jotka — en nyt voi sanoa, että eivät tee näin vakavia rikoksia, koska jokainen seksuaalirikos on vakava — tekevät ehkäpä yhden rikoksen tai kaksi rikosta, jotka ovat kuitenkin lievempiä kuin nämä seksuaalirikokset, mistä tässä puhutaan. Eli se kannattaa pitää mielessä.

Mutta mitä hyviä asioita voisi sitten tehdä, että tämmöistä seksuaalirikollisten uusimisriskiä vähennettäisiin? Tämä esitetty valvottu koevapaus on totta kai lääkehoitoineen ja terapioineen hyvä sellainen, mutta ei autuaaksi tekevä. Tosiasia on, että tämäkin henkilö, joka nyt sai yli 10 vuoden vaikeustuomion, vapauduttuaan on jälleen vaarallinen viattomille lapsille ja varmuudella tulee toistamaan tekoja, koska uusimisriski on niin suuri. Totta kai yksi vaihtoehto on pitää hänet suljetussa tilassa pidempään, mutta se ei liene mahdollista meidän yhteiskunnassamme, jolloin kyseeseen tulee erilaisia muita keinoja, kuten edustaja Pelkonenkin täällä mainitsi. Tämmöinen kemiallinen kastraatio, joka ei perustu vapaaehtoisuuteen, on varmaan todella hyvä eräs keino estää vakavia rikoksia.

Tiedän, että se on ihmisoikeussopimusten vastainen. Mutta sekin on ihmisoikeussopimusten vastaista, että viattomia lapsia kymmenittäin, ellei sadoittain, yksi ihminen pääsee raiskaamaan ja käyttämään seksuaalisesti hyväksi, tuhoamaan heidän elämänsä. Lapset saavat siinä elinkautisen ja rikoksentekijä vain muutaman vuoden rangaistuksen. Keinoja pitää keksiä lisää. Tämä lakivaliokunnan mietinnössä esitetty valvottu koevapaus on yksi hyvä keino, mutta ei suinkaan ainoa, eli työn on jatkuttava tälläkin osalla.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta käsitteli tätä lakiesitystä kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin perustuslain 7 § 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta, ja toisaalta perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetään, että yksityiselämän suoja on turvattu ja sen piiriin kuuluu myös oikeus päättää itsestään ja ruumiistaan.

Arvoisa puhemies! Silti perustuslakivaliokunnan kuulemisten perusteella itselleni ainakin jäi vahvasti sellainen olo, että tässä jäi tämä rikollisten uhrien asema hyvin vähäiselle painoarvolle, vaikka loppujen lopuksihan tässä laissahan vanki itse asiassa saa itselleen hyvin merkittävän vapauden tulevaisuudessa. Eli tuli mieleen sellainenkin asia, että ketä varten perustuslaki Suomessa on. Eikö se ole kaikkia suomalaisia varten?

Jollain tavalla tässä laissa ja sen käsittelyssä tuli esiin se, että joissakin asioissa meillä näyttää olevan perustuslaki vahvempi rikollisille eikä suinkaan rikollisten uhreille. Olen tyytyväinen siitä, että tässä lakiesityksessä kuitenkin toisessa osassa ja sen 26 §:ssä sanotaan, että koevapaus voidaan peruuttaa määräajaksi tai kokonaan, jos koevapauteen sijoitettu syyllistyy rikokseen tai törkeästi ja tahallisesti rikkoo laissa tarkoitettuja velvollisuuksia. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä lisäys tähän lakiin, mutta toivoisin, että tähän vielä palataan tulevaisuudessa uudelleen.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustajat Pelkonen, Tolvanen ja äsken Kauma ovat käyttäneet erittäin hyviä puheenvuoroja asiasta. Itse tämä hallituksen esitys ja varsinkin valiokunnan siihen tekemät parannukset, joita muun muassa edustaja Holmlund jo edellä kuvasi, ovat toki pieni askel eteenpäin. Mutta kyllä haluan itse korostaa juuri tätä samaa seikkaa, jonka edustaja Kauma tässä nosti esiin, että kyllä lain, toki perustuslaista lähtien kaiken lainsäädännön, tulisi olla enemmän sen rikoksen uhrin turvana ja olla estämässä rikollista toimintaa kuin olla turvaamassa rikoksentekijöiden oikeuksia.

Mielestäni tämä alun perin ehdotettu seksuaalirikollisten mahdollisuus koevapauteen ilman sitoutumista lääkehoitoon kertoo siitä, että lain valmistelussa valitettavasti rikoksen uhrien oikeudet näyttävät kyllä tämän päivän Suomessa jäävän liian pieneen rooliin. Tätä viestiä todella toivoisin kyllä täältä eduskunnasta oikeusministeriön valmistelun suuntaan, että rikoksen uhrien oikeuksia täytyy korostaa, ja jos se vaatii rikoksentekijöiden oikeuksista tinkimistä, niin silloin näin täytyy olla.

Totta kai on selvää, että perusoikeudet ovat kaikille universaalit, se on selvää, mutta uskon, että ei rikollinenkaan halua tehdä näitä rikollisia, vääriä tekoja. Uskon, että jokainen sisimmässään ymmärtää, että jos voi saada apua siihen, että pääsee pois rikoksen tieltä, niin haluaa myös siihen sitoutua. Siksi minusta meidän tulee aivan avoimesti uskaltaa käydä keskustelua myös näistä edustaja Pelkosen ja edustaja Tolvasen esittämistä vahvemmista lääketieteellisistä hoidoista vakavia seksuaalirikoksia tekeville ja niitä jatkuvasti uusiville henkilöille.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lakia rikotaan, on tärkeätä, että valvonta toimii ja tuomio koetaan oikeudenmukaisena. Mutta kun tuomio on kärsitty, on suuri haaste, kuinka tuomittu sitten siirtyy onnistuneesti takaisin vapauteen ja niin, ettei hän uusi sitä rikosta vaan saa uuden alun elämälleen. Valvottu koevapaus voi edesauttaa tätä tuomitun sopeutumista jälleen vapauteen.

Kuten olemme kuulleet, teknologian kehitys mahdollistaa uudenlaisia valvontatapoja. Olen samaa mieltä täällä esitettyjen puheenvuorojen kanssa siitä, että seksuaalirikollisten kohdalla pitää olla hyvin tarkka siitä, että he todella suostuvat lääkehoitoon ja muihin terapiamuotoihin, mitkä voivat edesauttaa sitä, että he eivät missään tapauksessa tämmöisessä valvotussa koevapaudessa sitten uusi näitä rikoksiaan. Nimittäin on hyvin, hyvin tärkeätä, että juuri nämä seksuaalirikollisten uusimistapaukset jäävät hyvin, hyvin vähäisiksi. Siihen pitää pystyä vaikuttamaan.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän myös itse näistä ihan hyvistä puheenvuoroista, mitä täällä on käytetty. Tässä on kuitenkin syytä muistaa, että tämä ei ole mikään massakeino. Saamme tästä tietyllä tavalla lisäapua, jolloin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä voidaan hoitaa lääkkeellisesti, kun he itse siihen sitoutuvat. Täytyy samalla kuitenkin huomioida se, että tällainen hoito voi olla ja onkin aika massiivinen toimenpide ja meidän pitää varmistua siitä, että tämä aidosti myös auttaa. Ei ole myöskään yhteiskunnan kannalta kovin järkevää käyttää lääkehoitoa sellaiseen tapaukseen, jossa ei ole odotettavissa mitään apua eikä ennalta ehkäisevää vaikutusta. Siksi on tärkeää, että tulevaisuudessa myös seurataan, miten tämä lääkehoito tehoaa ja millaista vaikuttavuutta sillä saadaan.

Meidän tietysti tulisi pyrkiä siihen, että voisimme ennalta ehkäistä aina mahdollisimman suuren määrän rikoksia, jotta niitä uhreja ei tulisi yhteiskuntaan niin paljon. On selvää, että uhrin näkökulma varmasti on se, joka nousee monessa kohtaa esille. Tämän esityksen osalta kuitenkin näen, että suunta on oikea, suunta on myönteinen. Valvottuun koevapauteen liittyy päihteettömyysvelvoite, siihen liittyy muutakin, asunnossapysymisvelvoite ja kolmantena yksilöllisesti määrätty toimintavelvoite. Eli se myös velvoittaa ja sitoo, ja uskon, että sen kautta voidaan saada myös erinomaisen hyviä tuloksia, näin ainakin toivon.

Mutta valiokunta joutui aika pitkään myös pohtimaan lääkehoitoon liittyviä kysymyksiä, ja ne eivät ole kovin yksiselitteisiä. Tässä on kuitenkin pyritty hakemaan tasapainoinen ratkaisu.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta voi päätellä sen, että me ja yhteiskunta haluamme rikoksentekijöille kovempia rangaistuksia ja laajempaa valikoimaa siihen, miten rangaistukset suoritetaan ja toteutetaan. Tämä on hyvä lisä siihen, mutta tosiaan toivon, että näihin rangaistusten kovuuksiin palataan myöhemmin uudelleen.