7) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain 169 §:n
muuttamisesta
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! On erittäin hienoa, että hallitus
on ryhtynyt konkreettisiin toimiin kullankaivuperinteen pelastamiseksi.
Uusi, 1.7.2011 voimaan tullut kaivoslaki siihen sisällytettyine
laajoine valitusoikeuksineen uhkasi päättää Lapin
kullankaivun rikkaan ja koko Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuisen perinteen.
Uusi kaivoslaki oli hyvää vauhtia hautaamassa
sitä kullankaivuelinkeinoa, jota Lapissa on harjoitettu
lähes 150 vuoden ajan, samalla vahingoittaen kullankaivun
oheisliiketoimintaa, kuten matkailua ja korunvalmistusta.
Uuteen kaivoslakiin sisällytetty laaja valitusoikeus
kolmen vuoden välein tehtävissä kullanhuuhdonnan
lupien uusimisissa on tuottanut valituksia, jotka katkaisevat kullanhuuhtojien
toiminnan. Näissä valituksissa ei ole haettu eri
etujen yhteensovittamista vaan vaadittu yksiselitteisesti, että lupia
ei tule myöntää, eli käytännössä siis
vaadittu kullankaivuelinkeinon alasajoa. Vaikka nämä valitukset
olisivat perusteettomia, niin käytännössä ne
ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kullanhuuhtojat ovat joutuneet
toimintansa keskeyttämään, kun kaivoslain
mukaan muutoksenhaun alaista toimintaa ei kullanhuuhdonnan osalta
ole aiemmin voitu jatkaa.
Arvoisa puhemies! On ollut hienoa huomata, että eduskunnassa
on ollut vahvaa tahtoa kullanhuuhdontaperinteen turvaamiseen. Keräsin
joulukuussa 2013 nimiä lakialoitteeseen, joka on sisällöllisesti
täysin yhtäpitävä tämän
hallituksen esityksen HE 60/2014 vp kanssa. Nimiä aloitteeseen
kertyi nopeasti 112 eli selvä enemmistö nykyisestä eduskunnasta.
Onkin hienoa, että hallituksen esitys tulee nyt perinteisen
mies, lapio, ränni, vaskooli -periaatteella tapahtuvan
kullanhuuhdonnan turvaksi, kun lain 169 §:ään
tehdään tämä esitetty muutos.
Lakiin jää edelleen kullanhuuhdonnan kannalta
ongelmia, muun muassa kaivospiirien lakkaamisen osalta. Toivottavasti
näihinkin ongelmiin palataan tässä salissa
ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa kullanhuuhdontaperinteelle tapahtuu.
Tämä hallituksen esitys ja siitä heinäkuun alussa
seuraava lakimuutos on kuitenkin tärkeä askel
eteenpäin perinteisen kullanhuuhdontaperinteen turvaamisessa.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edellä edustaja
Auton esittämiin näkemyksiin siitä, että tämä hallituksen
esitys on kyllä tarpeeseen ja erittäin hyvä muutos
tähän kaivoslakiin. Nythän kaivoslain
169 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten,
että myös kullanhuuhdonnan jatkoa koskeva lupapäätös
voitaisiin panna täytäntöön
ennen kuin päätös on saanut lainvoiman
eli kullanhuuhdontaa käytännössä voitaisiin
jatkaa perinteisellä tavalla, vaikka joku olisikin tästä luvasta
valittanut.
Tässä yhteydessä on pakko nostaa
esiin laajemminkin kaivostoimintaan liittyvät lupaongelmat.
Ne kohdistuvat ennen muuta pohjoiseen Suomeen ja Lappiin, jossa
lupaavia malmiesiintymiä on löytynyt, ja vuosikaudet
siellä ovat pienemmät ja suuremmat kaivosyritykset
etsineet malmia ja löytäneet sitä ja
myös uusia kaivoksia on syntynyt. Nyt kuitenkin meillä on
valitettavasti sellainen tilanne osassa erittäin merkittäviä,
jopa kymmenien miljardien arvoisia malmiesiintymiä, että kun
kaivosyhtiöllä on ollut tarvetta jatkaa malminetsintää,
jotta voidaan määritellä ne malmialueen
rajat, ja kun valtion kaivosviranomainen Tukes on myöntänyt
tämän malminetsintäluvan, niin välittömästi
pari muuta valtion viranomaista on valittanut tästä kaivosluvasta
työllistäen neljännen valtion viranomaisen eli
oikeuslaitoksen jopa vuosiksi.
Tässä prosessissahan ei ole mitään
järkeä, jos me ajattelemme tämän
hetken Suomea: meillä on talous notkahtanut, työttömyys
lisääntyy joka puolella Suomea, ennen muuta reuna-alueilla. Nyt
tarvitsisi saada nämä talouden pyörät
pyörimään. Yhdeksi esteeksi, voisi sanoa
vähän niin kuin käsijarruksi, tässä Suomen
taloudessa on tullut tämä lupaprosessi ja lupapolitiikka.
Olisi ilman muuta järkevää ja kaikin
puolin suotavaa, että valtion viranomaiset keskenään
ennen lupaprosessia ja luvan myöntämistä keskustelisivat toistensa
kanssa, ettei käy niin, että valtion eri viranomaiset
valittavat jatkuvasti toistensa myöntämistä luvista.
Sen ymmärrän, että oikeusvaltiossa pitää olla
mahdollisuus luvista myös valittaa tiettyyn rajaan saakka,
se on osa tätä meidän järjestelmäämme,
mutta se, että valtion eri viranomaiset toisten valtion
viranomaisten luvista valittavat, ei mene minun järkeeni.
Sen takia olen erittäin pettynyt, että nytkin täällä eduskunnassa
myös kaivostoimintaa koskettava mutta kaikkea taloudellista
toimintaa koskettava ympäristönsuojelulaki, joka
on parhaillaan käsittelyssä, ei tuo minkäänlaista
helpotusta ja järkeä näihin lupaprosesseihin.
Meidän kerta kaikkiaan pitäisi antaa suomalaiselle
elinkeinoelämälle sellainen lupaus, että lupa
kuin lupa käsitellään viimeistään
12 kuukauden aikana. Sitähän me emme voi taata,
onko lupapäätös myönteinen vai
kielteinen, mutta se pitäisi luvata, että lupaprosessi
ei venyisi nykyisen kaltaisesti.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi viittasi ihan puheensa loppuvaiheessa valmisteilla
olevaan ympäristönsuojelulakiin. Näissä lupa-asioissa
toki on ilman muuta aikamoisia mörköjä,
mutta se laki on ymmärrykseni mukaan parantumassa koko
ajan tältäkin osin koskien myöskin sitä turveasiaa.
Mutta sitten tähän lakialoitteeseen mennäkseni
talousvaliokunnalla oli tavallaan semmoinen mahdollisuus ennakkokuulemiseen,
ja kyllä sen kuulemisen perusteella siellä oli
aika laaja joukkio. Siellä oli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Lapin
elinkeinoa, Metsähallitus, Sodankylän kunta, saamelaiskäräjiä,
Kullankaivajain Liittoa. Kyllä vahvistui varmasti kaikille
valiokunnan jäsenille se, että tämä lakimuutos
on erittäin tarpeellinen. Tämähän
koskee vain nimenomaan sitä mies, lapio ja vaskooli -periaatetta.
Toki siellä niitä pumppujakin käytetään,
mutta se on kuitenkin pienimuotoista.
Minun mielestäni tämä on erinomainen
lakiesitys, ja yhden pienen, sanotaanko, tässä tapauksessa
ehkä poron mentävän reiän se
sitten myöskin paikkaa siitä laista. Toki sinne
tekemistä vielä jää, ja se kolme
vuotta voimassa ollut kaivoslaki kaiken kaikkineen on tälläkin
hetkellä näköjään jatkuvasti
vähän valinkauhassa.
Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnälle haluan
todeta, että kun lopussa otin esiin tämän
myös kaivostoimintaa koskevan ympäristösuojelulain, joka
on täällä eduskunnassa parhaillaan, toivon vilpittömästi,
että valiokuntakäsittelyssä muun muassa
tähän esitettyyn 13 §:ään
todella tulee muutoksia ja parannuksia ja sitä täsmennetään niin,
että selkeästi tiedetään etukäteen
sitten, minkä tyyppisille toiminnoille ja minkä tyyppisille
soille voidaan mennä.
Mutta yleisesti ottaen se ongelma, mitä halusin tuoda
esille, on se, että meidän lupaprosessit venyvät
mahdottoman pitkiksi. Meillä on sellaisia esimerkkejä,
että vaikkapa merkittävissä bioenergiahankkeissa
on mennyt jopa 40 kuukautta tämän ympäristöluvan
saamiseksi. Se ei ole kyllä tarkoituksenmukaista. Näille
yrityksille ja toimijoillehan on tärkeää se,
että ne tietävät, voidaanko tätä hanketta
viedä eteenpäin. On monesti parempi, että saadaan
vastaus, olkoon se kumpi tahansa, kuin se, että se venyy
vuosikausia ja siihen vielä valituskierteet päälle.
Tämä on se ongelma, ja tähän
prosessiin tämä käsitteillä oleva hallituksen
esityskään, samoin kuin se ympäristönsuojelulain
esitys, ei tuo mitään helpotusta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Kärnälle,
jonka puheenvuorosta tämä keskustelu sai alkunsa.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan tähän lupa-asiaan:
Onhan se kohtuullisen kohtuutonta, että tavallisen navetan
ympäristöluvat ovat 18 kuukautta. Siis se on ihan
tolkuton juttu kaiken kaikkiaan, ja on päällekkäisiä lupahakemuksia,
ja niitä korjataan todella luvattoman paljon. Siellä on
ilman muuta myöskin näissä luvanhakijoissa
sitä, että ei osata tehdä niitä lupahakemuksia
kunnolla, ja niitä joudutaan parsimaan, mutta on siellä toisella
puolella sitten myöskin se viranomaisten velvollisuus neuvoa
ja opastaa siihen, että ne tulevat mahdollisimman hyvin
kuntoon kerralla.
Vielä tähän ympäristönsuojelulakiin
ja nimenomaan siihen 13 §:ään,
siihen turvepykälään, joka siellä on
kaikkein eniten puhuttanut: Vähän on semmoinen
olo, että kun se ympäristövaliokunnasta
mietintönä saadaan, niin puvut pitää viedä pesulaan,
kyllä ne sen verran turpeessa ovat. Siihen on tulossa ymmärrykseni
mukaan — tämä on ennenaikaista puhetta,
mutta tässä salissa sen voi puhua — selkeä parannus
entiseen nähden.
Keskustelu päättyi.