Täysistunnon pöytäkirja 50/2014 vp

PTK 50/2014 vp

50. TIISTAINA 13. TOUKOKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain 169 §:n muuttamisesta

 

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hienoa, että hallitus on ryhtynyt konkreettisiin toimiin kullankaivuperinteen pelastamiseksi.

Uusi, 1.7.2011 voimaan tullut kaivoslaki siihen sisällytettyine laajoine valitusoikeuksineen uhkasi päättää Lapin kullankaivun rikkaan ja koko Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuisen perinteen. Uusi kaivoslaki oli hyvää vauhtia hautaamassa sitä kullankaivuelinkeinoa, jota Lapissa on harjoitettu lähes 150 vuoden ajan, samalla vahingoittaen kullankaivun oheisliiketoimintaa, kuten matkailua ja korunvalmistusta.

Uuteen kaivoslakiin sisällytetty laaja valitusoikeus kolmen vuoden välein tehtävissä kullanhuuhdonnan lupien uusimisissa on tuottanut valituksia, jotka katkaisevat kullanhuuhtojien toiminnan. Näissä valituksissa ei ole haettu eri etujen yhteensovittamista vaan vaadittu yksiselitteisesti, että lupia ei tule myöntää, eli käytännössä siis vaadittu kullankaivuelinkeinon alasajoa. Vaikka nämä valitukset olisivat perusteettomia, niin käytännössä ne ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kullanhuuhtojat ovat joutuneet toimintansa keskeyttämään, kun kaivoslain mukaan muutoksenhaun alaista toimintaa ei kullanhuuhdonnan osalta ole aiemmin voitu jatkaa.

Arvoisa puhemies! On ollut hienoa huomata, että eduskunnassa on ollut vahvaa tahtoa kullanhuuhdontaperinteen turvaamiseen. Keräsin joulukuussa 2013 nimiä lakialoitteeseen, joka on sisällöllisesti täysin yhtäpitävä tämän hallituksen esityksen HE 60/2014 vp kanssa. Nimiä aloitteeseen kertyi nopeasti 112 eli selvä enemmistö nykyisestä eduskunnasta. Onkin hienoa, että hallituksen esitys tulee nyt perinteisen mies, lapio, ränni, vaskooli -periaatteella tapahtuvan kullanhuuhdonnan turvaksi, kun lain 169 §:ään tehdään tämä esitetty muutos.

Lakiin jää edelleen kullanhuuhdonnan kannalta ongelmia, muun muassa kaivospiirien lakkaamisen osalta. Toivottavasti näihinkin ongelmiin palataan tässä salissa ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa kullanhuuhdontaperinteelle tapahtuu.

Tämä hallituksen esitys ja siitä heinäkuun alussa seuraava lakimuutos on kuitenkin tärkeä askel eteenpäin perinteisen kullanhuuhdontaperinteen turvaamisessa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edellä edustaja Auton esittämiin näkemyksiin siitä, että tämä hallituksen esitys on kyllä tarpeeseen ja erittäin hyvä muutos tähän kaivoslakiin. Nythän kaivoslain 169 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös kullanhuuhdonnan jatkoa koskeva lupapäätös voitaisiin panna täytäntöön ennen kuin päätös on saanut lainvoiman eli kullanhuuhdontaa käytännössä voitaisiin jatkaa perinteisellä tavalla, vaikka joku olisikin tästä luvasta valittanut.

Tässä yhteydessä on pakko nostaa esiin laajemminkin kaivostoimintaan liittyvät lupaongelmat. Ne kohdistuvat ennen muuta pohjoiseen Suomeen ja Lappiin, jossa lupaavia malmiesiintymiä on löytynyt, ja vuosikaudet siellä ovat pienemmät ja suuremmat kaivosyritykset etsineet malmia ja löytäneet sitä ja myös uusia kaivoksia on syntynyt. Nyt kuitenkin meillä on valitettavasti sellainen tilanne osassa erittäin merkittäviä, jopa kymmenien miljardien arvoisia malmiesiintymiä, että kun kaivosyhtiöllä on ollut tarvetta jatkaa malminetsintää, jotta voidaan määritellä ne malmialueen rajat, ja kun valtion kaivosviranomainen Tukes on myöntänyt tämän malminetsintäluvan, niin välittömästi pari muuta valtion viranomaista on valittanut tästä kaivosluvasta työllistäen neljännen valtion viranomaisen eli oikeuslaitoksen jopa vuosiksi.

Tässä prosessissahan ei ole mitään järkeä, jos me ajattelemme tämän hetken Suomea: meillä on talous notkahtanut, työttömyys lisääntyy joka puolella Suomea, ennen muuta reuna-alueilla. Nyt tarvitsisi saada nämä talouden pyörät pyörimään. Yhdeksi esteeksi, voisi sanoa vähän niin kuin käsijarruksi, tässä Suomen taloudessa on tullut tämä lupaprosessi ja lupapolitiikka. Olisi ilman muuta järkevää ja kaikin puolin suotavaa, että valtion viranomaiset keskenään ennen lupaprosessia ja luvan myöntämistä keskustelisivat toistensa kanssa, ettei käy niin, että valtion eri viranomaiset valittavat jatkuvasti toistensa myöntämistä luvista. Sen ymmärrän, että oikeusvaltiossa pitää olla mahdollisuus luvista myös valittaa tiettyyn rajaan saakka, se on osa tätä meidän järjestelmäämme, mutta se, että valtion eri viranomaiset toisten valtion viranomaisten luvista valittavat, ei mene minun järkeeni.

Sen takia olen erittäin pettynyt, että nytkin täällä eduskunnassa myös kaivostoimintaa koskettava mutta kaikkea taloudellista toimintaa koskettava ympäristönsuojelulaki, joka on parhaillaan käsittelyssä, ei tuo minkäänlaista helpotusta ja järkeä näihin lupaprosesseihin. Meidän kerta kaikkiaan pitäisi antaa suomalaiselle elinkeinoelämälle sellainen lupaus, että lupa kuin lupa käsitellään viimeistään 12 kuukauden aikana. Sitähän me emme voi taata, onko lupapäätös myönteinen vai kielteinen, mutta se pitäisi luvata, että lupaprosessi ei venyisi nykyisen kaltaisesti.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi viittasi ihan puheensa loppuvaiheessa valmisteilla olevaan ympäristönsuojelulakiin. Näissä lupa-asioissa toki on ilman muuta aikamoisia mörköjä, mutta se laki on ymmärrykseni mukaan parantumassa koko ajan tältäkin osin koskien myöskin sitä turveasiaa.

Mutta sitten tähän lakialoitteeseen mennäkseni talousvaliokunnalla oli tavallaan semmoinen mahdollisuus ennakkokuulemiseen, ja kyllä sen kuulemisen perusteella siellä oli aika laaja joukkio. Siellä oli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Lapin elinkeinoa, Metsähallitus, Sodankylän kunta, saamelaiskäräjiä, Kullankaivajain Liittoa. Kyllä vahvistui varmasti kaikille valiokunnan jäsenille se, että tämä lakimuutos on erittäin tarpeellinen. Tämähän koskee vain nimenomaan sitä mies, lapio ja vaskooli -periaatetta. Toki siellä niitä pumppujakin käytetään, mutta se on kuitenkin pienimuotoista.

Minun mielestäni tämä on erinomainen lakiesitys, ja yhden pienen, sanotaanko, tässä tapauksessa ehkä poron mentävän reiän se sitten myöskin paikkaa siitä laista. Toki sinne tekemistä vielä jää, ja se kolme vuotta voimassa ollut kaivoslaki kaiken kaikkineen on tälläkin hetkellä näköjään jatkuvasti vähän valinkauhassa.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnälle haluan todeta, että kun lopussa otin esiin tämän myös kaivostoimintaa koskevan ympäristösuojelulain, joka on täällä eduskunnassa parhaillaan, toivon vilpittömästi, että valiokuntakäsittelyssä muun muassa tähän esitettyyn 13 §:ään todella tulee muutoksia ja parannuksia ja sitä täsmennetään niin, että selkeästi tiedetään etukäteen sitten, minkä tyyppisille toiminnoille ja minkä tyyppisille soille voidaan mennä.

Mutta yleisesti ottaen se ongelma, mitä halusin tuoda esille, on se, että meidän lupaprosessit venyvät mahdottoman pitkiksi. Meillä on sellaisia esimerkkejä, että vaikkapa merkittävissä bioenergiahankkeissa on mennyt jopa 40 kuukautta tämän ympäristöluvan saamiseksi. Se ei ole kyllä tarkoituksenmukaista. Näille yrityksille ja toimijoillehan on tärkeää se, että ne tietävät, voidaanko tätä hanketta viedä eteenpäin. On monesti parempi, että saadaan vastaus, olkoon se kumpi tahansa, kuin se, että se venyy vuosikausia ja siihen vielä valituskierteet päälle. Tämä on se ongelma, ja tähän prosessiin tämä käsitteillä oleva hallituksen esityskään, samoin kuin se ympäristönsuojelulain esitys, ei tuo mitään helpotusta.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Kärnälle, jonka puheenvuorosta tämä keskustelu sai alkunsa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tähän lupa-asiaan: Onhan se kohtuullisen kohtuutonta, että tavallisen navetan ympäristöluvat ovat 18 kuukautta. Siis se on ihan tolkuton juttu kaiken kaikkiaan, ja on päällekkäisiä lupahakemuksia, ja niitä korjataan todella luvattoman paljon. Siellä on ilman muuta myöskin näissä luvanhakijoissa sitä, että ei osata tehdä niitä lupahakemuksia kunnolla, ja niitä joudutaan parsimaan, mutta on siellä toisella puolella sitten myöskin se viranomaisten velvollisuus neuvoa ja opastaa siihen, että ne tulevat mahdollisimman hyvin kuntoon kerralla.

Vielä tähän ympäristönsuojelulakiin ja nimenomaan siihen 13 §:ään, siihen turvepykälään, joka siellä on kaikkein eniten puhuttanut: Vähän on semmoinen olo, että kun se ympäristövaliokunnasta mietintönä saadaan, niin puvut pitää viedä pesulaan, kyllä ne sen verran turpeessa ovat. Siihen on tulossa ymmärrykseni mukaan — tämä on ennenaikaista puhetta, mutta tässä salissa sen voi puhua — selkeä parannus entiseen nähden.

Keskustelu päättyi.