Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakisopimus on saanut eduskunnassa hallituksen toivoman laajan käsittelyn. Kokonaisarvio on, että kyseessä on tasapainoinen ja hyväksyttävä sopimus, kokonaisuutena onnistunut neuvottelutulos. Sopimus selkeyttää unionia ja parantaa sen toimintakykyä. Perustuslakisopimus parantaa unionin kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin, ja sitähän me toivomme. Pääsimme eteenpäin muun muassa määräenemmistöpäätöksenteossa ja muissa EU:n toimintakykyä parantavissa uudistuksissa. EU:sta tulee ketterämpi, avoimempi, tehokkaampi, jos poliittista tahtoa on.

Valiokunnat eivät suinkaan ole katsoneet perustuslakisopimusta mitenkään ruusunpunaisin lasein. Sopimus on pitkien neuvottelujen ja luonnollisesti monien kompromissien tulos, joka sisältää myös sellaisia ratkaisuja, jotka eivät olleet Suomen alustavien neuvottelutavoitteiden mukaisia. Viittaan esimerkiksi Eurooppa-neuvoston vahvistumiseen, joka voi muodostaa ongelman toimielinten välisille suhteille ja tasapainolle, jos komissio ei käytännössä säilytä vahvaa asemaansa, ja tämä on tietenkin myös komissiosta kiinni. Sen pitää lunastaa keskeinen asemansa määrätietoisella ja aktiivisella toiminnalla.

Sopimuksessa on myös erityisesti Suomelle tärkeitä ja myönteisiä ratkaisuja, esimerkiksi liittymissopimuksemme yhteydessä sovittujen ratkaisujen kirjaaminen perustuslakisopimukseen, pohjoisen Suomen harvaanasutut alueet, maatalouden erityisratkaisut, työeläkejärjestelmän perusrakenne. Ne on nyt kirjattu erottamattomaksi osaksi perustuslakisopimusta, ja tämä on kiistaton neuvotteluvoitto. On epäileviä tuomaksia, jotka ovat sanoneet, että niillä ei ole mitään merkitystä. Heille toteaisin, että olemme kuulleet eurooppaoikeuden asiantuntijoita ja sopimuksen pöytäkirjat ovat raudanluja osa sopimusta.

Turvallisuuspolitiikan alalla valiokunta pitää tärkeänä, että Euroopan unionista on kehittymässä vahvempi turvallisuusyhteisö. Tätähän me suomalaiset haimme, turvallisuutta, kun kymmenkunta vuotta sitten valitsimme EU-jäsenyyden. Unionin on kyettävä toimimaan jäsenmaiden tärkeiksi arvioimissa kriiseissä, ja itsenäisen toimintakyvyn saavuttaminen kriisinhallinnassa on siksi tarpeellista.

Tämä perustuslakisopimus valiokunnan arvion mukaan vahvistaa unionin ulkoista toimintakykyä. Euroopan unionilla on nimittäin yksi perustavanlaatuinen ongelma: Sen ulkopoliittinen vaikutusvalta on olennaisesti heikompi kuin sen ominaispaino maailmassa, mitattiinpa tätä painoa taloudella, kaupalla tai kehitysyhteistyöllä. Siksi Euroopan unionin toimintaa pitää kehittää yhtenäisemmäksi, ja tätä varten perustuslakisopimus muun muassa antaisi Euroopan unionille oman ulkoministerinsä, joka vastaisi ulkoisesta toiminnasta kokonaisuudessaan. Näin siis syntyy Henry Kissingerin aikoinaan toivoma puhelinnumero. Hänhän kysyi, mihin hän soittaa, jos hän soittaa Eurooppaan. Tämä puhelinnumero on nyt tiedossa.

Suomi on koko jäsenyytensä ajan pyrkinyt vahvistamaan perusoikeuksia unionissa. Ulkoasiainvaliokunta pitääkin perusoikeus- ja ihmisoikeusulottuvuuden sekä tasa-arvon vahvistamista perustuslakisopimuksen merkittävänä saavutuksena. Valiokunta katsoi, että perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen ennakkovalvonta pitäisi sisällyttää järjestelmälliseksi osaksi unionin säädösvalmistelua.

Tässä yhteydessä on myös syytä todeta, että sopimus on kokonaisuus. En usko alkuunkaan sitä, että sen voisi pilkkoa osiin eräänlaiseksi perustuslakisopimuksen jatkokertomukseksi.

Arvoisa puhemies! Ratifioinnin puolesta: Ratifioidaanko tätä sopimusta vai ei, sen puolesta ja vastaan on esitetty aivan viime päiviin saakka erilaisia näkemyksiä. Valiokunta käsitteli tätä asiaa perusteellisesti ja kävi siitä asiantuntevan keskustelun. Haluaisinkin tässä yhteydessä kiittää valiokunnan jäseniä, kollegoja, aktiivisesta panoksesta jälleen kerran valiokunnan toimintaan.

Mitä tulee ratifiointiin, niin monissa julkisuudessa esitetyissä näkemyksissä on jäänyt huomaamatta, että ulkoasiainvaliokunnan argumentti ratifioinnin puolesta, keskeinen argumentti ratifioinnin suhteen, on se, että Suomi on tasa-arvoinen unionin jäsen, me muodostamme kantamme itsenäisesti sopimuksen asiasisällön perusteella. Demokraattisena valtiona, jossa kansanvaltaa edustaa eduskunta, emme voi delegoida harkintavaltaamme Ranskalle, Alankomaille tai muillekaan jäsenmaille. Kysymys on siis jäsenmaiden välisestä tasa-arvosta.

Valiokunnat ovat päätyneet siihen, että perustuslakisopimus ei merkitse ratkaisevaa eroa siihen unioniin, johon Suomi liittyi vuonna 95, eli kansanäänestystä ei pidetä perusteltuna. Hallitus on perustuslakisopimuksen allekirjoituksellaan hyväksyttäväksi arvioinut. Ulkoasiainvaliokunta kannustaa hallitusta tekemään esityksen sopimuksen ratifioinnista. Nyt siihen on hyvä tilaisuus vielä ennen Suomen puheenjohtajakauden alkua. Eduskunnalle jää riittävä aika ratifiointiprosessin loppuun saattamiselle esimerkiksi lokakuun loppuun mennessä, jota on pidetty yhtenä tärkeänä rajapyykkinä Euroopan unionin tasolla.

Haluan vielä kerran todeta sen, että Suomen toimet perustuslakisopimuksen käsittelyssä eivät ole turhia. Pienenä jäsenvaltiona meidän on tärkeää osoittaa, että jokainen jäsenmaa tekee oman ratkaisunsa. Valiokunta ei ole liittänyt ratifiointiin myöskään yltiöpäisiä odotuksia tai paineita. Sopimuksen ratifiointien eteneminen vahvistaa normaaliin tapaan sen hyväksyttävyyttä, mutta se ei tietenkään sitä ohjaa, puhumattakaan, että siihen liittyisi painostusta, muiden maiden päätöksentekoa. Kysymyksessä on normaali, monenkeskinen ratifiointiprosessi, jossa jokainen tekee oman osansa.

Suomen ei kuitenkaan tule ummistaa silmiään tosiasioilta. Olemmehan läpi historian olleet tosiasiat tunnustavia realisteja. Perustuslakisopimus on pattitilanteessa. Eurooppalainen projekti on vaikeuksissa, ja juuri siksi yksittäisilläkin teoilla on nyt merkitystä. Kyllä pienikin maa voi vaikuttaa eikä meidän tarvitse pälyillä muiden varjossa. Viron eilistä ratifiointia on laajasti pidetty arvossa. Suomenkin tulee kehittää unionia rakentavassa hengessä. Euroopan unioni on kuitenkin parhaita vastauksia, joita meillä on esimerkiksi globalisaation hallinnassa ja turvallisuuden vahvistajana. Jos kaikki lyövät hanskat tiskiin, niin sillä ei mitään hyvää rakenneta. Valiokunta on korostanut, että perustuslakisopimusta kohdanneet vastoinkäymiset monissa maissa ovat todellisia, mutta ne heijastavat myös näiden maiden sisäpoliittisia ja taloudellisia vaikeuksia. Hyvin usein Euroopan unioni joutuukin syntipukin asemaan.

Kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on heikko. Mielipidetiedustelut osoittavat, että ihmiset kokevat, että Euroopan unioni ei toimi heidän arkensa kannalta tärkeiden kysymysten eteen. Samalla — mielenkiintoinen paradoksi — tosiasia on se, että esimerkiksi Euroopan unionin laajentuminen on osoittautunut aidoksi menestystarinaksi. Euroopan unionin merkittävä laajentuminen vuonna 2004 on ollut yksiselitteisen myönteinen kokemus ja sitä koskeneet epäilyt olivat katteettomia. Komission tuoreen selvityksen mukaan Euroopan unionin nykyinen talouskasvu on ollut laajentumisen ansiota. Samalla laajentuminen on vakauttanut Eurooppaa ja merkinnyt uusia mahdollisuuksia niin ihmisille kuin yrityksille. On tärkeää, että tämä laajentuminen jatkuu.

Me olemme Suomessakin epäonnistuneet laajentumisen perustelemisessa kansalaisille ja sen hyötyjen selvittämisessä. Siksi ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että laajentumisesta käydään perusteellinen keskustelu, ja olemme pyytäneet hallitukselta asiasta selonteon yleisemmän keskustelun virittäjäksi. Laajentuminen on yksi vastalääke EU-apatiaa vastaan.

Monilta on jäänyt se huomaamatta myös, että perustuslakisopimus on jo nyt tuonut selkeitä hyötyjä. Esimerkiksi yhteisvastuulausekkeella on todellista merkitystä kansalaisten arjen turvallisuuden kannalta. Se on edistysaskel, jonka avulla Euroopan unionin maat voivat yhdessä paremmin vastata suuronnettomuuksiin, luonnontuhoihin ja terrorismin uhkiin. Nyt on tärkeää, että yhteisvastuulausekkeen toimeenpanolle luodaan selkeät menettelyt niin EU-tasolla kuin kansallisesti. Valiokunta korostaa, että yhteisvastuulausekkeen toimeenpano ei saa kompastua hallinnollisiin monimutkaisuuksiin, mihin epäselvyydet yhteisvastuulausekkeen toimeenpanosta EU-tasolla voivat helposti johtaa, ja tässä on jo nähtävissä vaaroja. Tässä on tehtävää myös Suomen puheenjohtajuuskaudelle.

Ulkoasiainvaliokunta oman jokapäiväisen leipänsä mukaisesti tarkasteli erityisen seikkaperäisesti sopimuksen turvatakuulauseketta eli sotilaallista avunantovelvoitetta. Valtioneuvoston selonteosta ei valitettavasti edelleenkään löytynyt seikkaperäistä poliittista kannanottoa turvatakuiden osalta. Avunantovelvoite tarkoittaa sopimuksen mukaan, että mikäli jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on muilla unionin jäsenvaltioilla velvollisuus tulla hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltion avuksi kaikin käytettävissä olevin keinoin. Valiokunta toteaa, että turvatakuulauseke on vakavasti otettava sotilaallinen avunantovelvoite, joka koskee myös Suomea. Turvatakuiden merkitys on viime kädessä takuuseen sitoumuksensa antaneiden valtioiden aikomuksille, kyvyille ja toimille perustuva. Euroopan unionin mailla on kokonaisuutena uskottavat edellytykset sen toimeenpanoon. Jäsenmaat ovat sotilaallisesti kyvykkäitä. Näistä kaksi on jopa ydinasevaltioita, ja jäsenmaiden keskinäiset yhteistoimintavalmiudet ovat hyvät.

Euroopan unioni on tiivis poliittinen yhteisö, eikä valiokunnan mielestä ole ajateltavissa, että Euroopan unionin sisällä olisi erilaisia turvallisuuden tasoja niin, että osa jäsenmaista olisi Euroopan unionin puitteissa jotenkin enemmän turvassa kuin toiset. Euroopan unioni on solidaarinen yhteisö myös sotilaallisessa turvallisuudessa. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä on selvää, että myös käytännössä sotilaallista apua voidaan EU-maiden kesken antaa, ja tämän avun mahdollisuus itsestään muodostaa merkittävän unionin jäsenvaltioita suojaavan pelotteen.

Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että yhteisvastuulausekkeen tavoin turvatakuu on vallitseva velvoite perustuslakisopimuksen voimaantulosta riippumatta. Valiokunta katsoo, että turvatakuulauseke vahvistaa Suomen turvallisuutta.

Tätä perustuslakisopimusta koskeva valiokunnan mietintö ehdottaa siis, että eduskunta hyväksyy selonteon mietinnössä mainituin huomautuksin, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle Euroopan unionin laajentumispolitiikkaa käsittelevän selonteon vielä vuoden 2006 valtiopäivien aikana, ja eduskunta esittää, että hallitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi esityksen Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymisestä.

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Tyytyväisyys EU:hun pohjalukemissa." "EU on yhä vieras suomalaisille." "Suomalaiset suhtautuvat EU:hun yhä kielteisemmin."

Kukapa olisi uskonut, että reilun kymmenen EU-jäsenyysvuoden jälkeen saamme lukea lehdistä kyseisenlaisia otsikoita? Toisinpäinhän tässä piti käydä. Kansanäänestyksessä vastaan äänestänyt kansanpuolikas piti saada vuosien myötä vahvasti jäsenyyden kannalle. Siksi voi hyvällä syyllä kysyä: Miten me onnistuimmekin tämän näin lahjakkaasti tyrimään?

Osalle suomalaisistahan jäsenyys unionissa oli selkäytimestä kummunnut itsestäänselvyys. Historiasta, kulttuuriperimästä ja usein omista henkilökohtaisista kokemuksista lähtenyt yhteenkuuluvaisuus oli helppo ajatella sinetöitävän jäsenyydellä. Historiaa ja kulttuuriperimää voi kuitenkin tulkita monella tavalla, eikä kansainvälinen tai EU-tason kanssakäyminen ole suurelle osalle suomalaisista edes pyhä- saatikka arkipäivää. Jäsenyys on merkinnyt myös monelle suomalaiselle oman elinkeinon harjoittamisen loppumista tai ainakin vaikeutumista. Siksi jäsenyyttä vastustaneiden ja siihen edelleen nihkeästi suhtautuvien mielipiteillä on perusteensa.

Todistamisen taakka eli jäsenyyden kannatuksen lisääminen on jäänyt, kuten aika lailla luontevaa onkin, hyvin pitkälle jäsenyyden kannattajille. Siksi selkäydinjoukon, johon itsekin kuulun, on parasta katsoa taas kerran kunnolla peiliin. Olemmeko aivan tosissamme pyrkineet tekemään EU:sta yhteisen projektin vai olemmeko jättäneet asian liikaa ajan hoidettavaksi?

Suurin syy jäsenyysnihkeyteen piilee varmasti siinä, että jäsenyys näyttäytyy monille suomalaisille kielteisinä yksityiskohtina. Vaikka kyseessä olisi unionin mittakaavassa pieni asia, kansalaisen osalta kyse on usein isoista, henkilökohtaista elämää hankaloittavista asioista. Susien suojelu Brysselistä käsin ei aivan oikeutetusti ole reilua rääkkyläläisen pienten lasten äidin mielestä, joka ei uskalla laittaa lapsiaan koulutielle. Eikä jatkuvan muutospaineen alainen maatalouspolitiikka vahvista sukupolven pituisiakin investointipäätöksiä tehneen maatalousyrittäjän tulevaisuuden odotuksia. Niin, ja onhan se ihan hullua, että Suomeen on EU:n vaatimuksesta palkattu pyöriäistarkastajia, vaikkei lajia ole vesistöissämme juuri tavattu kymmeniin vuosiin.

Mutta on turha luulla, että kielteisen asenteen korjaamiseen löytyisi jokin ihmelääke, esimerkiksi kansanäänestys joka asiasta tai EU:sta eroaminen. EU:n kannattaminen ei ole missään jäsenmaassa juuri nyt erityisen trendikästä, mutta trendien perässä ei pidä poliitikkojen juostakaan. Tiedämme yhä vahvemmin sen, ettei Suomi yksin enää nykymaailmassa pärjää. Olemme vahvasti integroituneet kansainväliseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön. Ja kun ollaan mukana, on parasta olla sitä täysillä. Kyse on käytännössä myös Suomen edunvalvonnasta ja eduista.

Monet tutkimukset osoittavat, että jäsenyydestä on ollut Suomelle selvää taloudellista ja myös poliittista hyötyä. Ja luuleeko joku, että olisimme nousseet 90-luvun syvästä lamasta ilman jäsenyyden mukanaan tuomaa talouden vakautta sillä tavalla kuin olemme tehneet? Jäsenyys on ollut Suomelle kokonaisuutena menestys. Mukana on enemmän kuin järkevää olla, vaikkei tunne aina selkäytimestä kumpuaisikaan.

Mutta töitä joudumme aikaisempaa ahkerammin tekemään, jotta saamme unionin toimimaan nykyistä paremmin ja kansalaiset pysymään projektissa mukana. Siihen tarvitaan ensinnäkin lisää avoimuutta ja päätöksenteon selkeyttä. Nykyistä paremmin on tiedettävä, mitä unionissa päätetään ja missä päätetään. Toiseksi, unionin on keskityttävä olennaiseen ja annettava myös kansallisille ratkaisumalleille tilaa. Unionille kuuluvat vain sellaiset asiat, joista päättäminen on unionitasolla järkevää. Kolmanneksi, unionin on yksinkertaisesti saatava enemmän aikaan. Unionin on tehtävä tulosta saadakseen kannatusta, ja tässäkin on keskityttävä olennaiseen: talouteen, työllisyyteen ja turvallisuuteen. Ja neljänneksi, kansalaiset on yritettävä kaikin voimin pitää mukana keskustelemalla, kuuntelemalla ja osallistumalla.

Uuden perustuslakisopimuksen hyväksyminen ja ratifiointi toimisi osaltaan juuri edellä mainittujen tavoitteiden edistämiseksi. Perustuslakisopimus on nimittäin edistysaskel kohti kansanvaltaisempaa, tehokkaampaa ja avoimempaa Euroopan unionia. Se ei ole täydellinen, mutta kokonaisuutena parempi kuin voimassa olevat perussopimukset. Huomionarvoista on myös se, että asiantuntijakuulemisissa eri kansalaispiirejä edustavat etujärjestöt, SAK, STTK, Akava, EK ja Mtk ovat ilmaisseet tukensa sopimukselle.

Arvoisa puhemies! Voimaan tullessaan perustuslakisopimus selkeyttäisi unionin oikeusjärjestelmää sekä antaisi ymmärrettävän kuvan unionin tehtävistä, toimivallasta ja päätöksenteosta. Sopimus korvaisi monimutkaisen perussopimusten ryhmän yhdellä asiakirjalla. Toimivallanjaon perusperiaatteena on jaetun toimivallan periaate, eli unioni toimii jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa.

On huomionarvoista edelleen toistaa myös se, ettei sopimus muuta unionin perusluonnetta sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Puhe liittovaltiokehityksen voimakkaasta voimistumisesta sopimuksen yhteydessä on tätä taustaa vasten vähintäänkin harhaanjohtavaa.

Ajoittain on kritisoitu sitä, että sopimus lisää unionin määräenemmistöpäätöksentekoa. Käytännön kokemukset unionin toiminnasta ovat kuitenkin osoittaneet, että Suomen kaltaiset pienemmät jäsenvaltiot hyötyvät määräenemmistöpäätöksenteosta. Sen laajentaminen lisää toiminnan tehokkuutta ja unionin kykyä tehdä päätöksiä.

Perussopimus mahdollistaa myös entistä paremmin keskittymisen olennaiseen. Perustuslakisopimus vahvistaa unionin taloudellista toimintaa ja myös työpaikkojen luomista kehittämällä yhteistä kauppapolitiikkaa ja sisämarkkinoita. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta on välttämätön osa Euroopan taloudellista menestystä. Sopimuksessa toteutuu myös Suomen tavoite kauppapolitiikan tehostamisesta siten, että unionin toimivalta laajenee kattamaan palvelut ja ulkomaiset suorat sijoitukset. Kauppapoliittisen toimivallan laajentaminen tehostaa unionin ulkoista toimintakykyä ja parantaa sisäistä yhtenäisyyttä kansainvälisen kaupan alueella.

Jäsenmaiden liittymissopimusten oikeudellisesti merkitykselliset määräykset on siirretty osaksi perustuslakisopimusta tai sen pöytäkirjoihin. Tällaisia Suomelle tärkeitä määräyksiä ovat muun muassa pohjoisen harvaanasuttujen alueiden erityisaseman turvaaminen, työeläkejärjestelmän oikeudellinen jatkuvuus sekä mahdollisuus tukea kansallisesti maataloutta vakavien vaikeuksien takia ja kehittää sitä vaikeilla alueilla. Keskustan eduskuntaryhmä pitää merkittävänä saavutuksena liittymissopimuksen erityismääräysten oikeudellisen jatkuvuuden turvaamista.

Perustuslakisopimuksen myötä myös unionin mahdollisuudet saada enemmän aikaan paranevat. Oikeusperustan selkiytyminen tehostaa päätöksentekoa ja selviytymistä globalisaation haasteista sekä kehittää unionia kansainvälisenä toimijana. Sopimus vahvistaa unionia turvallisuusyhteisönä ja sen kykyä puhua yhdellä äänellä. Turvatakuut, rakenneyhteistyö ja puolustusmateriaalivirasto ovat johdonmukaisen kehityksen tulos. Viimeisin eurobarometri osoittaa sen, että kansalaiset kaikissa EU-maissa haluavat nähdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan vahvemman ja yhtenäisemmän Euroopan unionin.

Euroopan unionin laajeneminen on ollut tärkeä tekijä Euroopan vakauden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Laajentumisella on ollut merkittävä vaikutus myös siihen talouskasvuun, joka Euroopan unionin alueella tällä hetkellä vallitsee. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että myös vastaisuudessa laajentumiseen suhtaudutaan investointina unionin tulevaisuuteen. Pidämme perusteltuna laajemman parlamentaarisen keskustelun käymistä unionin laajentumispolitiikasta ja kannatamme ulkoasiainvaliokunnan esittämää valtioneuvoston selonteon antamista EU:n laajentumispolitiikasta.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että poliittinen tahto ratkaisee unionissa todelliset saavutukset. Jos palveludirektiivi, perustuslakisopimus ja Lissabonin strategia halutaan toteuttaa, kaikkien jäsenmaiden on tahdottava sitä tosissaan. Nyt tällaista tahtoa ei näy löytyvän kovinkaan monesta jäsenmaasta, ja on tietenkin turha luulla, että mikään maa, suuri tai pieni, saisi yksin pelkästään suunnan kääntymään.

Mutta esimerkkejä ja aloitteentekijöitä kuitenkin tarvitaan. Siksi passiivisuus ei ainakaan hyödytä unionin kehittymistä. Suomella on puheenjohtajamaana toimiessaan mahdollisuus osoittaa poliittista johtajuutta ja esimerkillään olla viemässä unionia tahdottomuuden tilasta todellisen päätöksenteon tielle. Unioni tarvitsee uuden alun. Uuden alun rakentamisessa Suomi on avainpaikalla.

Perustuslakisopimuksen ratifiointi olisi askel oikeaan suuntaan. Jäsenmaiden tasa-arvon näkökulmasta on tärkeää, että kukin jäsenmaa tekee itsenäisen päätöksen ratifioimisesta sopimuksen asiasisällön perusteella. Sopimuksen sisältö on kokonaisuutena onnistunut, joten on luontevaa, että hallitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi esityksen sopimuksen ratifioinnista. Sen myötä liittyisimme EU-maiden enemmistön joukkoon.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on hyvä, että sopimusta on voitu käsitellä eri vaiheissa tiiviissä vuorovaikutuksessa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta on kantanut vastuunsa: perustuslakisopimusselonteko on käynyt läpi perusteellisen käsittelyn valiokunnissa.

Kansanäänestykselle asiasta emme löytäneet riittävästi perusteita. Uusi sopimus ei muuta unionin nykytilaa sillä tavalla ratkaisevasti, että muutoksille tarvittaisiin kansanäänestyksen sinetti. Eduskuntakäsittely tarjosi myös mahdollisuuden yksityiskohtaiseen käsittelyyn erotuksena asioita usein hyvinkin paljon yksinkertaistavasta kansanäänestyksestä.

Arvoisa puhemies! Suhtautuminen Euroopan unioniin ei ole pelkkää matematiikkaa. Vaikka jäsenyyden hyötyjä ja haittoja voi erotella ja laskeskella myös jäsenyyden nettokustannuksia, kyse on ennen kaikkea kokonaisuudesta. Kysymys on siitä, mihin joukkoon haluamme kuulua. Kansakuntana olemme puolemme valinneet.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikessa ihmisten välisessä yhteistoiminnassa tarvitaan sääntöjä. Kun kerran yhdistyksillä, urheiluseuroilla ja yhtiöillä on omat sääntönsä ja kansallisvaltioilla lakinsa, lienee ymmärrettävää, että Euroopan unioni pyrkii laatimaan mahdollisimman selvät ja toimivat ohjeet 25 jäsenmaan, jatkossa vielä useamman jäsenmaan, yhteistoimintaa varten. Tästä Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ratifioinnissa on kysymys, ei säätämisen ja määräilyn ilosta, vaan yhteisen toimintakyvyn säilyttämisestä ja kehittämisestä.

EU merkitsee rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin lisäämistä niin maailmanlaajuisesti kuin jäsenmaidensa keskuudessa ja lähialueillaan. Euroopan unioni on ainutlaatuinen yhteistyömuoto yhä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa. Ilman Euroopan unionia ei olisi saatu aikaan Kioton lisäpöytäkirjaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. EU on vaikuttanut ratkaisevasti kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen, saattanut alulle maailman kauppajärjestön Wto:n Dohan kierroksen ja uudistanut YK:ta. Juuri tämän päivän uutisista saatoimme havaita, että palestiinalaisalueiden inhimillisen hädän keskeyttäminen ja välttäminen on mahdollista vain EU:n ponnistuksin, ja muut kansainvälisen kentän toimijat vetoavat juuri EU:n rooliin. Yhteinen unionimme on laittanut liikkeelle tärkeitä poliittisia uudistuksia, jotka edistävät globaalia vakautta ja hyvinvointia. Tätä työtä on jatkettava. Meillä on kaikki syy vahvistaa unionin painoarvoa kansainvälisessä politiikassa ja maailmantaloudessa.

EU on pyrkinyt lisäämään ymmärrystä siitä, miten teemme maailmasta turvallisemman. Terrorismin ja alueellisten kriisien koettelemuksissa unioni on osoittanut kykyä puuttua sekä ongelmien syihin että seurauksiin. Euroopan integraation perusideana oleva yhteisvastuu, heikommasta välittäminen, ehkäisee parhaiten väkivallan syntyä niin unionin sisällä kuin globaalitasolla. Taistelu köyhyyttä vastaan on parasta taistelua terrorismia vastaan, kuten muutakin eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.

EU on myös tiivistänyt puolustusyhteistyötään. Puolustusmateriaalivirasto, EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen ja rakenneyhteistyö osoittavat unionin kykyä ja halua kantaa vastuunsa kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Unionin oman alueen ja väestön suojelemiseksi käytössä ovat yhteisvastuu- ja turvatakuulausekkeet, joita ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti selitti. Niiden mukaisesti jäsenmaat auttavat terrori-iskun, luonnonmullistuksen, ihmisten aiheuttaman suuronnettomuuden tai sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Uusien ja vanhojen turvallisuusuhkien lisäksi on muita haasteita, joihin vastaaminen on helpompaa tai ylipäätään mahdollista vain Euroopan unionin tuella. Maailmantalouden suuret muutokset, kansallisvaltioiden lisääntynyt keskinäisriippuvuus, elintasoerot, työpaikkamenetykset, sosiaalisen suojelun tarpeet tai ympäristöongelmat eivät useinkaan ole yksittäisen valtion ratkaistavissa parhaimmallakaan tahdolla. Sen vuoksi kansakunnat tarvitsevat Euroopan unionia.

Eurooppalaisella yhteistyöllä on rakennettu keinoja taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä yhteiskunnallisen vakauden lisäämiseksi. Näiden keinojen käyttöä käsillä oleva perustuslakisopimuksen ratifiointi tehostaisi ja selkeyttäisi. Perustuslakiprosessin pysähtyminen osassa jäsenmaita kangistaa EU:n päätöksentekoa ja hallintoa ja hankaloittaa unionin laajentumista.

Toinen keskeinen ongelma tunnetusti EU:ssa on suurten jäsenmaiden hidas talouskasvu. Eurooppa tarvitsee panostuksia työllisyyteen, kasvuun ja kilpailukykyyn — ihmisten ehdoin — jotta yhteinen tulevaisuutemme rakentuisi täystyöllisyyden ja sosiaalisen turvallisuuden varaan. Tätä varten Euroopan unioni tarvitsee jämäkämpää poliittista johtajuutta ja oikein valittua asialistaa mutta myös päivitettyjä sääntöjä päätöksenteolle.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä hyväksyy Euroopan unionin perustuslakisopimuksen sisällön ja on valmis käsittelemään sen ratifioinnin. Perustuslakisopimus yksinkertaistaa unionin sopimuspohjaa korvaamalla aiemmat perussopimukset yhdellä yhtenäisellä ja selkeämmällä asiakirjalla. EU:n toimielinten välinen tasapaino, jäsenmaiden ja unionin toimivallanjaon tarkentuminen ja päätöksenteon kansanvaltaisuus ja tehokkuus ovat kaikki tarpeellisia uudistuksia. Myös määräenemmistöpäätöksenteon lisääntyminen merkitsee parannusta nykytilaan. Eurooppa-neuvoston aseman vahvistuminen pysyvämpine puheenjohtajineen ja unionin ulkoasiainministerin tehtävineen eivät sisältyneet Suomen tavoitteisiin, mutta niitä voidaan pitää kokonaisuuden kannalta hyväksyttävinä. Koko prosessissa on tietysti paljon sellaista, joka jälkiviisaudella olisi kannattanut tehdä toisin ihan tuosta perustuslaki-termistä alkaen, mutta me olemme siinä tilanteessa, missä olemme, ja näitä muutoksia, niiden sisältöä, pitää punnita niin verrattuna nykyiseen kuin siihen, minkälaiset tarpeet meillä tulevaisuudessa on Euroopan maiden yhteistyölle.

Meillä Suomessa on virinnyt osin kiihkeäkin keskustelu siitä, kuinka järkevää on kansallisesti hyväksyä kansainvälinen sopimus, joka ei ehkä juuri sellaisenaan tule voimaan. Tilanne ei ole suinkaan ainutlaatuinen. Suomi on ratifioinut useita kansainvälisiä sopimuksia, jotka vielä odottavat vuosikausia muiden maiden ratifiointia ja voimaantuloaan.

Hallituksen asiana on arvioida, milloin ratifiointiesitys eduskunnalle annetaan. Siihen vaikuttaa luonnollisesti sekä kansainvälinen keskustelu että oman lainvalmistelun eteneminen. Esitys on valmisteltava huolellisesti, jotta Suomen legalistisen, tarkan laillisen, perinteen mukaisesti sen suhde kansalliseen normistoon ja tarvittavat muutokset selvitetään yksityiskohtaisen tarkasti. Luotamme hallituksen harkintaan esityksen antamisessa. Selvää on, ettei perustuslakisopimuksen ratifiointi Suomessa ratkaise sen käsittelyä muissa maissa. Vielä selvempää on, ettei siitä ole haittaa vaan hyötyä sopimuksen etenemiselle.

Kun sopimus on aikanaan tarkoin käsitelty ratifiointiesityksen pohjalta, siihen mahdollisesti tehtävät pienehköt muutokset ja täydennykset voidaan ratkaista nopeasti ja joustavasti. Kysymys ei ole missään mielessä siitä, että jouduttaisiin kahteen kertaan tekemään sama työ, vaan kysymys on silloin pienistä tarkennuksista, niin kuin meillä on ollut kuluneen vuosikymmenen aikana jo monta kertaa perussopimusten tarkistuksen yhteydessä.

Sosialidemokraatit kiinnittävät erityistä huomiota perustuslakisopimuksen kauppapoliittisiin kirjauksiin. Kauppapolitiikan siirtyminen unionin yksinomaiseen toimivaltaan ei ole aivan ongelmatonta. Suomen ja Ruotsin aloitteesta perussopimukseen kirjattu yksimielisyyden vaatimus peruspalvelujen kauppaa koskevissa päätöksissä on tarpeellinen. Pidämme tärkeänä, että hallitus seuraa tarkasti koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia päätösehdotuksia. Suomen ei tule hyväksyä ulkoa saneltuja ratkaisuja, vaan sen tulee päätöksenteko, vaikuttaminen näihin yhteisiin kauppapolitiikan linjauksiin, pitää omissa käsissään. On olennaista, että eduskunta saa käsitellä kauppapolitiikkaa koskevat esitykset oman perustuslakimme mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta määrätietoista ja aktiivista Eurooppa-politiikkaa. Unioniyhteistyö tarvitsee konkreettisia tuloksia. Suomen puheenjohtajuuskausi tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden Eurooppa-tietouden ja kansalaiskeskustelun lisäämiseen. Yksi tärkeimmistä osa-alueista on unionin menestyksekäs laajentuminen. Suomella tulee olla valmius johdatella unioni päätöksiin Romanian ja Bulgarian liittymisajankohdasta ja luotsata Kroatian ja Turkin jäsenyysneuvotteluja.

Vastoin yleistä luuloa kansalaiset ovat kiinnostuneita itseään koskevista asioista silloinkin, kun päätöksiä tehdään unionitasolla. Me vain liian heikosti pystymme niitä tuomaan lähelle kansalaisia, siinä tarvitaan kaikilta poliittisilta toimijoilta uudelleen asennoitumista. Palveludirektiivin käsittely Euroopan parlamentissa osoitti kansanvaltaisen päätöksenteon voiman. Kiistellystä direktiivistä poistettiin lopulta suuri osa hyvinvointi- ja peruspalveluista, jotka eurooppalaiset halusivat säilyttää kansallisessa määräysvallassaan. Alkuperämaaperiaatteesta luopuminen, sen muuttaminen, voidaan tulkita ääneksi sosiaalisemman Euroopan puolesta. Sosialidemokraateille Euroopan taloudellinen toimintakyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne tukevat ja täydentävät toisiaan.

EU:n kuluttajat, kotitaloudet ja teollisuus tarvitsevat kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa energiaa. Puheenjohtajuuskaudella Suomella on hyvä mahdollisuus esitellä energiapoliittisia linjauksiaan ja kommentoida komission vihreää kirjaa energiastrategiasta. Meidän tulee rakentaa energian sisämarkkinoita toimivammiksi unohtamatta kuitenkaan jäsenmaiden tarpeita päättää omista energiaratkaisuistaan. Energiayhteistyö on luontevaa nähdä myös pohjoisen ulottuvuuden asialistalla.

Oikeus- ja sisäasioiden puolella Haagin ohjelman välitarkastelu edellyttää puheenjohtajamaalta tasapainoisia esityksiä muun muassa EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjaamiseksi. Sosialidemokraattien mielestä tavoitteena tulee olla EU:n yhteinen, tehokkaasti toimiva turvapaikkajärjestelmä Geneven pakolaissopimuksen hengessä.

Arvoisa puhemies! Uusi perussopimus on paras yrityksemme selkiyttää monien mielestä vaikeatajuista ja ihmisistä etääntynyttä Euroopan unionia. Euroopan ei pidä juuttua päättämättömyyteen. Perustuslakisopimus on yhteisesti neuvottelemamme poliittinen asiakirja, siis yhteisen tahtomme ilmaus. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee mietinnön linjauksia Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Koskinen kertoi äsken aivan oikein puheessaan, että yhdistyksillä ja urheiluseuroilla on omat sääntönsä. Kuitenkaan kukaan ei liity näihin yhdistyksiin ja urheiluseuroihin, olipa kyseessä metsästys- tai purjehdusseura tai mikä tahansa muu, sen takia, että siellä olisi selkeät ja hyvin kirjoitetut säännöt. Toimintaan hakeudutaan sisällön, ei rakenteiden vuoksi. Keskustelussa Euroopan unionista vilisevät vain unionin rakenteet, perussopimukset ja toimielimet. Puheenvuorot ovat täynnä arjelle vieraita termejä ja koukeroisia fraaseja. Syntyy vaikutelma, että päätökset tehdään jossain kaukana ja kasvottomasti. Kylmistä seinistä ja byrokratiasta on vaikea innostua. Onko ihme, jos Euroopan unionin suosio kansalaisten piirissä laskee?

Törmäämme kuitenkin jatkuvasti jäsenyyden etuihin. Schengen-sopimuksen ja euron myötä matkustaminen on vaivatonta. Euroalueen jäsenyys on taannut myös matalan korkotason, mistä yrittäjät ja asuntovelalliset ovat varmasti kiitollisia. Esimerkiksi viime vuonna 100 000 euron asuntolainasta joutui maksamaan yli 4 500 euroa vähemmän korkoa kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Myös suomalaisen työn kannalta EU:n sisämarkkinat ovat tärkeät. Niistä hyötyvät ennen kaikkea pk-yritykset, joille kynnys kansainvälistymiseen olisi muuten liian korkea. Viennistämme 60 prosenttia suuntautuu nykyiselle EU-alueelle. Laajentuminen on luonut maailman suurimman, 450 miljoonan ihmisen yhtenäisen talousalueen.

Euroopan unioni oli alun perin rauhan projekti. Kylmän sodan päättyminen ja maailman avautuminen muuttivat Euroopan unionin luonnetta. Meillä ei ole tarvetta vain varmistaa rauhaa, vaan tavoitteenamme on sellaisen Euroopan rakentaminen, joka antaa meille eväät kohdata nopeasti muuttuvan maailman haasteet.

Tämän muutoksen tunnistaminen merkitsi lähtölaukausta Euroopan unionin laajentumiselle. Olemme olleet unionin jäseniä kymmenisen vuotta. Euroopan unioniin liittymällä emme halunneet turvata vain elinkeinoelämän kilpailukykyä, vaan jäsenyydellä oli myös turvallisuuspoliittista merkitystä. Ratkaisun perusteet pätevät edelleen. Jäsenyydestä ihmisille, yrityksille ja kansantaloudelle koituneet hyödyt ovat olleet mittavat.

Arvoisa puhemies! Viime vuodet ovat olleet vaikeita Euroopan unionille. Takana on hyvin tiivis, lähes kymmenen vuotta kestänyt institutionaalisen kehittämisen jakso vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksesta lähtien. Roomassa lokakuussa 2004 allekirjoitetun perustuslaillisen sopimuksen ongelmien pitäisi ratketa pikaisesti, jotta unioni voisi keskittyä yhtenäisenä toimintansa kehittämiseen, erityisesti työllisyyden edellytysten ja kilpailukyvyn luomiseen. Euroopan sisämarkkinat on saatettava loppuun. Avoimessa maailmassa työtä voidaan puolustaa vain huolehtimalla kilpailukyvystämme, ja hyvinvointi syntyy aina ja kaikkialla vain työstä.

Euroopan unionia on vaivannut myös johtajuuden puute. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä myös Suomen EU-politiikan olisi pitänyt olla määrätietoisempaa ja aktiivisempaa. Meillä on tässä asiassa kunniakkaat perinteet puolustettavana. EU-politiikassa johtajuutta kannetaan sekä ulkomaisilla areenoilla että myös kotimaassa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ilmaiseekin huolestumisensa pääministeri Matti Vanhasen hallitusta ilmiselvästi vaivaavasta EU-apatiasta ja sen vaikutuksista kansalaismielipiteeseen. Eurobarometrin mukaan neljännes suomalaisista pitää maamme jäsenyyttä Euroopan unionissa huonona asiana. Miksi Euroopan unionin jäsenyyden myönteisistä puolista puhuminen on ollut vaikeaa tälle hallitukselle?

Viime vuonna vietettiin Suomen EU-jäsenyyden 10-vuotisjuhlallisuuksia. Nyt on käynnistymässä Suomen historian toinen EU-puheenjohtajuuskausi. Suomalaisille on silti jäänyt epäselväksi, mitä nuo mustien autojen kolonnat tosiasiassa merkitsevät. Muistiin ovat jääneet vain riidat kokouspaikoista, ei tulevien kokousten asialistat, tehtävien päätösten merkittävyys tai Suomen omat tavoitteet. Miksi hallitus ei käytä tätä tilaisuutta kasvavan EU-pessimismin voittamiseksi? Seuraavan kerran tähän on mahdollisuus vasta viidentoista vuoden kuluttua. Millä perusteilla hallitus antaa tämän mahdollisuuden valua hiekkaan?

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy esitykseen siitä, että unionin laajentumispolitiikkaa käsiteltäisiin vielä näillä valtiopäivillä valtioneuvoston selonteon pohjalta. Selonteossa pitäisi käsitellä myös viimeisimmän laajentumiskierroksen vaikutuksia. Lisäksi kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo, että osana tätä selontekoa olisi tiivis ja ytimekäs, kansalaisten kielellä kirjoitettu, analyysi jäsenyytemme eduista ja haitoista.

Euroopan unionin laajentuminen on ollut win-win-tilanne. Itselleni tärkein asia on ollut Euroopan unionin ympäristönormien leviäminen uusiin jäsenmaihin. Tällä tulee olemaan tulevaisuudessa, meidän lapsenlapsillemme, huomattavaa merkitystä. Laajentumisen myötä unionin painopiste on muuttumassa. Itämerestä on tulossa Euroopan dynaamisen uudistumisen moottori. Suomi on yksi alueen johtavista valtioista. On Suomen etujen mukaista olla tämän muutoksen airut. Näiltä osin meiltä puuttuu niin johtajuutta kuin kansallinen strategia EU-politiikkamme terävöittämiseksi. Tasavallan presidentin tällä viikolla pitämä puhe osoitti osaltaan sen, että Suomen EU-politiikasta on punainen lanka kadoksissa.

Tulevaisuuteen katsovat argumentit puoltavat myös perustuslaillisen sopimuksen ratifiointia. Sopimus selkeyttää, demokratisoi ja tehostaa Euroopan unionia. Se sopeuttaa unionin päätöksentekomenetelmiä laajentuneen unionin tarpeisiin. Enemmistöpäätösten lisääminen parantaa unionin toimintakykyä. Sopimus tuo unionia lähemmäksi kansalaisia selkeyttämällä terminologiaa ja lisäämällä päätöksenteon avoimuutta.

Moni suomalaisista kannatti Euroopan unioniin liittymistä sillä perusteella, että vihdoinkin kuuluisimme eurooppalaiseen arvoyhteisöön, joka tiukassa paikassa huolehtisi omistaan. Tätä ei ollut mihinkään kirjattu. Perustuslaillinen sopimus on tärkeä, koska ensimmäistä kertaa unionin historiassa tämä oletettu turvallisuuspoliittinen ulottuvuus kirjataan konkreettisena keskinäisen avunannon velvoitteena. Turvatakuulauseke täydentää luontevasti unionia tehden siitä, mikä aiemmin on jätetty sanomatta, nyt todellisen. Tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että Natoon kuuluvat EU:n jäsenmaat haluavat hoitaa sotilaallisen puolustuksen velvoitteen nimenomaan Naton kautta.

Arvoisa puhemies! Perustuslaillinen sopimus kokoaa yhteen aiemmat perussopimukset. Muutoksia on tehty ennen kaikkea selkeyden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Unionin oikeudellinen luonne itsenäisten valtioiden yhteisönä ei muutu. Unioni on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan jäsenvaltioiden ja kansalaisten yhteistyön ja yhteisten etujen varaan rakentuva arvoyhteisö. Tämä perustuslaillinen sopimus on edelleen oikeudelliselta kannalta vain itsenäisten valtioiden välinen valtiosopimus. Suomi ei ole menettämässä omaa itsenäisyyttään. Näiden syiden vuoksi kokoomuksen eduskuntaryhmä ei näe perusteita kansanäänestyksen järjestämiselle.

Perustuslaillinen sopimus ei ehkä tule voimaan sellaisenaan. Kunkin jäsenmaan pitää tehdä itsenäinen päätös sopimuksen ratifioimisesta sen asiasisällön perusteella. Sopimus syntyi aitojen neuvottelujen tuloksena. Se muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, joka on Suomen kannalta hyväksyttävissä. Sitä on myös arvioitava kokonaisuutena. Meidän on vältettävä kiusausta arvostella liiallisesti yhtä kompromissin osasta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa sopimuksen ratifiointia, vaikka sopimus ei koskaan tulisikaan sellaisenaan voimaan. Kyse onkin ennen kaikkea tahdonilmauksesta, jolla voimme osoittaa, että olemme sitoutuneita yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa kehittämään unionia ja sen rakenteita nykyistä toimivampaan ja parempaan suuntaan. EU on yhteisö ja väline, jonka avulla toteutetaan asioita, joita yksin on mahdotonta toteuttaa. Siksi on tärkeää vahvistaa yhteistä tahtotilaa siinä, että sopimuksen sisältö on kannatettava.

Kokoomus on alusta asti ollut perustuslaillisen sopimuksen kannalla. Myös hallituspuolueet ovat eduskuntakäsittelyn yhteydessä sitoutuneet monin eri tavoin perustuslaillisen sopimuksen ratifiointiin. Aikataulu esityksen tuomiselle eduskuntaan on hallituksen käsissä. Pääministeri Matti Vanhasella on nyt mahdollisuus osoittaa johtajuutta niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Toivon meidän kaikkien puolesta, että tähän tilaisuuteen tartutaan.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kokoomuksen puhujan tavoin minäkin toivon, että EU-kehityksessä olisi punainen lanka.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto lähtee siitä, että Eurooppa tarvitsee tehokkaita yhteisiä pelisääntöjä, jotka turvaavat koko unionin alueella kansalaisoikeudet, työntekijöiden aseman ja työelämän reilut pelisäännöt, sosiaalisen turvan, hyvinvointivaltion ylläpitämiseen riittävät verotulot ja kestävän kehityksen. Edetäänkö edellä hahmoteltuun sosiaalisen Euroopan suuntaan vai siitä poispäin, siinä "mittatikku", jolla me täällä vasemmalla mittaamme suhtautumistamme EU-päätöksiin ja sopimuksiin mukaan luettuna perustuslaki.

Arvoisa puhemies! Ranskan ja Hollannin kansojen hylättyä kansanäänestyksessä EU:n perustuslakisopimuksen on selvää, ettei se tule sellaisenaan koskaan voimaan. Tämän perustuslakiesityksen hyväksyminen Suomessa olisikin nyt kovasti erikoinen tapaus. Se olisi koodikieltä, jolla viestitettäisiin Brysselin EU-eliitille, että rivissä ollaan eikä kansojen kritiikkiä kuunnella. (Ed. Zyskowicz: Ääni on Soinin ääni!) Se olisi outo päätös, kun tiedetään, että tämä sopimus ei tämmöisenään tule koskaan voimaan. Miksi semmoista pitää mennä hyväksymään, joka kohta sitten joudutaan kuitenkin uudelleen käsittelemään. Tämä eliittien koodikieli toisilleen kansojen yli siitä, että tehdään niin kuin tehdään, ei kuitenkaan ole realismia; kansaa on kuunneltava. Tulkaa tekin, herra pääministeri, tänne reaalimaailmaan, johon teitä ja meitä kaikkia oli opastamassa myös tasavallan presidentti.

Perustuslakisopimuksesta ovat nimittäin edessä joka tapauksessa jatkoneuvottelut ja uusia ratkaisuja tullaan etsimään. Muita kansoja ei voi pakottaa eikä saa yrittääkään pakottaa EU-asioissa, mutta pitää kuunnella myös omaa kansaa. Suomalaisten enemmistö haluaa perustuslakiesityksestä kansanäänestyksen. Sitä esittää myöskin erittäin iso joukko kansanedustajia lakialoitteessaan; siinä ryhmässä on edustajia kaikista eduskuntapuolueista. Kansanäänestystä kuitenkin vastustetaan väittämällä, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä äänestyksen kohteena olisikin ollut enemmänkin maiden sisäiset asiat.

Ulkoasiainvaliokunnassa kuultu Ranskan politiikkaa tarkoin seuraava sosiologi J.-P. Roos kuitenkin totesi, että Ranskassa käytiin ennen kansanäänestystä erittäin laajaa ja monin osin hyvin syvällistäkin keskustelua EU:n kehityssuunnasta ja vaihtoehdoista. Ranskan vasemmistolta me olemme kuulleet arvion, että perussyy hylkäämiseen Ranskassa oli huoli käynnissä olevasta verokilpailusta ja myös EU:n tuomaksi koetusta kovenevasta markkinataloudesta. Huomionarvoista Ranskan osalta oli se, että kaikkein kriittisimmin perustuslakiesitykseen suhtautui maan kansainvälisin osa eli nuoriso. Merkillepantavaa Ranskassa oli ollut myös kriittisyyden kasvu keskustelun myötä. Tässä se taitaakin olla, ed. Jaakonsaari, syy siihen, miksi kansanäänestystä ei haluta Suomessa järjestää. Jos oikein muistan, tekin olitte aiemmin esittämässä tätä kansanäänestystä myös Suomeen.

Arvoisa puhemies! Koska EU:n perustuslakisopimus ei tällaisenaan tule koskaan voimaan, jatkoneuvottelut siitä ovat todellakin väistämättömiä ja niihin pitää nyt suunta ottaa. (Ed. Jaakonsaari: Miksi siitä nyt pitäisi tehdä kansanäänestys sitten?)

Vasemmistoliitto esitti jo konventtivaiheessa toimia hyvinvointivaltioita rapauttavan verokilpailun estämiseksi. Me haluamme, että Suomi jatkossakin toimii tässä asiassa, ja tavoitteena pitää olla se, että koko EU-alueen kattavista pääoma- ja yritysverojen minimeistä voidaan päättää neuvostossa määräenemmistöllä. Tämähän on hyvin ison luokan kysymys. Nyt tätä verokilpailua käy muun muassa sellainen maa kuin Viro, joka vastusti tätä minimien säätämistä pääoma- ja yritysveroille. Se saa meiltä yrityksiä, samaan aikaan se saa myöskin EU-tukea, jota mekin olemme maksamassa. Ymmärrän sen, että näitä kehittyviä maita pitää tukea, mutta ei kai se tämmöinen kaksoispeli voi maailman loppuun saakka jatkua.

Suomen tahdon mukaisesti ei mennyt myöskään neuvoston määräenemmistön määrittely. Määräenemmistöksi perustuslakiesityksessä sovittu 55 prosenttia jäsenmaista, 65 prosenttia kansalaisista suosii selvästi suuria jäsenmaita, riittäähän blokeeraavan määrävähemmistön muodostamiseen aina vain kolme suurta ja yksi muu jäsenmaa. Suomen onkin jatkettava myös tältä osin alkuperäisen esityksensä, yksinkertaisen kaksoisenemmistön — puolet jäsenmaista, puolet kansalaisista — ajamista. Myös kansallisvaltioiden kannalta tärkeän komissaarin viran saamiseen jokaiselle jäsenmaalle jatkossakin tulee palata.

EU saisi perustuslakiesityksen mukaan Eurooppa-neuvoston, joka voisi jopa muuttaa perustuslakia — yksimielisellä päätöksellä tosin. Suomen alkuperäisten pyrkimysten vastaisesti EU:lle ollaan perustuslakiesityksessä luomassa myös presidentin virka kiertävän puheenjohtajuuden sijaan. EU-presidentin viran perustaminen vahvistaa Euroopan unionin keskusta jäsenmaiden sijasta eikä sen takia tämä esitys ole kannatettava.

Arvoisa puhemies! EU:lla on saavutuksensa talouden vakauttamisessa. Täällä on jo puhuttu esimerkiksi koroista, ne ovat nyt matalammat kuin mitä ne aiemmin ovat olleet. Perustuslakiesitys sisältää nyt ensimmäistä kertaa EU-tasoiset säädökset myös kansalaisten kannalta tärkeistä perusoikeuksista. Se on iso ja myönteinen askel eteenpäin.

Valitettavasti näihin perusoikeuksiin sisältyy kuitenkin puutteellisuuksia. Tämä koskee esimerkiksi työntekijöiden järjestäytymis- ja lakko-oikeutta. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä todetaankin, että lakko-oikeus on perustuslakiesityksessä määritelty suppeammaksi kuin Suomen omassa lainsäädännössä. Hyväksyttävien lakkojen joukosta on näet jätetty pois tuki- ja myötätuntolakot sekä niin sanotut poliittiset lakot, jotka katsotaan Suomen lainsäädännössä laillisiksi. Tästä lakien erilaisuudesta voi aiheutua ja varmasti aiheutuu jatkossa hyvinkin ongelmallisia tilanteita jäsenvaltioiden rajat ylittävissä työtaistelutilanteissa. Nyt jo EU-tuomioistuimessa ratkotaan sitä, miten eri jäsenmaissa toimitaan, kun siellä niin monilla työehtosopimuksilla ja lainsäädännöllä toimitaan.

Lakko-oikeuden suppeuden vuoksi kolme sosialidemokraattista kansanedustajaa äänestikin valiokunnassa perustuslakisopimuksen ratifiointia vastaan yhdessä vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien edustajien kanssa. Lakko-oikeutta koskevaa säädöstä onkin noissa jatkoneuvotteluissa korjattava siten, että se laajentaa työntekijöiden lakko-oikeuden samanlaiseksi kuin se on kansallisessa lainsäädännössämme.

Arvoisa puhemies! Perustuslakisopimus on viemässä kauppasopimusten tekemisen EU:n päätäntään. Tätä aihetta jo sosialidemokraattien ryhmäpuhuja käsitteli. Siinä ollaan hyvin herkässä asiassa. Suomessa on nimittäin pelätty ja aiheellisti, että siitä voi aiheutua merkittäviä seurauksia kansalliselle päätöksenteolle meille elintärkeissä sosiaali- ja terveys- sekä koulutuspalvelujen asioissa. Asianomaiset erikoisvaliokunnat jakavat lausunnoissaan edelleenkin huolenpitoa siitä, mikä tämän perustuslakisopimuksen vaikutus olisi. Se yksimielisyyspäätös kun on hyvin korkean muurin takana ja viime kädessä vain EU-tuomioistuimen päätettävissä. Tämä huoli, joka täällä eduskunnassa edelleen jaetaan, pitää huomioida, kun jatkoneuvotteluihin mennään.

Arvoisa puhemies! EU on lähentänyt Euroopan kansoja ja ollut tässä mielessä onnistunut rauhanprosessi. Vasemmistoliitto esittikin jo perustuslakisopimuksen valmistuttua voimakasta kritiikkiä siitä, että EU on perustuslakiesityksen mukaan omaksumassa tietynlaista "jenkkikäytäntöä" ottamalla itselleen oikeuden toimia sotilaallisesti myös ilman YK-mandaattia. Siitähän se seurasi se iso kiista ja keskustelu myös täällä Suomen eduskunnassa. Hyvin erikoista olisi sekin, jos perustuslaissa vielä tulevan tarkistamisen jälkeenkin velvoitettaisiin jäsenmaat lisäämään sotilasmenojaan.

Arvoisa puhemies! EU:n laajentumisesta tarvitaan keskustelua myös eduskunnassa, joten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa ulkoasianvaliokunnan ensimmäistä lausumaa siitä, että eduskunnalle annetaan selonteko tästä laajentumisesta. Ulkoasiainvaliokunnan perustuslakisopimuksen ratifiointia kannattavan päätösesityksen sijalle esitän sen sijaan seuraavaa lausumaa:

"Eduskunta ei hyväksy EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointia, vaan edellyttää hallituksen toimivan aktiivisesti sopimuksesta käytävissä jatkoneuvotteluissa Suomen etujen puolesta sekä alistavan sopimusluonnoksen kansanäänestykseen ennen eduskunnan lopullista kannanottoa."

Ulla Anttila /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni alkoi muodostua toisen maailmansodan jälkeen — aikana, jolloin Eurooppa toipui toisen maailmansodan haavoista ja kylmä sota jakoi maailman. Euroopan unionilla on ollut historiallinen tehtävä Euroopan olojen pysyvässä vakauttamisessa ja yhteistyön kehittämisessä.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, ettei Euroopan unionin historiallinen tilaus ole ohi. Unionin on otettava vastaan haasteet, joita globalisaatio, ilmastonmuutos, uudet konfliktit ja Euroopan väestön vanheneminen sille asettavat. Unionin on toimittava aktiivisesti kansainvälisessä politiikassa ilmastonmuutoksen ja konfliktien ehkäisemiseksi sekä globalisaation aiheuttamien haittojen lieventämiseksi.

Euroopan unionin perustuslakisopimus tarjoaa hyvän oikeusperustan EU:n laajenemiselle, selkeyttää perussopimusta ja vahvistaa ihmisoikeusperiaatteita EU:ssa. Sopimus vahvistaa myös monin tavoin EU:n mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa kansainvälisesti muun muassa ulkosuhdetointa ja monipuolista kriisinhallintaa kehittämällä. On kuitenkin myönnettävä, että sopimuksen kolmas osa on vaikeaselkoisin ja että siihen olisi voitu sisällyttää vahvemmin ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen ajatukset. Sopimus on ollut kiistatta kompromissi, eikä Suomi luonnollisestikaan saanut läpi neuvotteluissa kaikkia kantojaan.

Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat allekirjoittivat Euroopan unionin perustuslakisopimuksen kansallisia ratifiointiprosesseja varten lokakuussa 2004. Tuolloin Suomen vihreät katsoivat, että kompromissina syntynyt sopimusluonnos on hyväksyttävissä mutta että siitä on Suomessa järjestettävä kansanäänestys.

Euroopan unionia on kehitettävä niin, että kansalaiset pysyvät tietoisina sen muutoksista. Olennaista on myös muuttaa EU sellaiseksi, että kansalaiset kokevat aidosti voivansa vaikuttaa sen kehitykseen. Tämä on suuri haaste poliitikoille. Huhtikuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 57 prosenttia suomalaisista tukee kansanäänestyksen järjestämistä sopimuksesta ja vain runsas viidennes, 23 prosenttia suomalaisista, kannattaa sen suoraa ratifiointia eduskunnassa. Noin joka seitsemäs suomalainen puolestaan katsoo, että eduskunnan pitäisi hylätä sopimus.

Keväällä 2005 Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset ottivat kansanäänestyksessä kielteisen kannan sopimusluonnokseen. Sopimuksen hyväksynnässä on tuumaustauko, vaikka monet jäsenmaat ovat sen ratifioineet. Asiasta käytävissä neuvotteluissa monet vaihtoehdot ovat mahdollisia: sopimus voidaan hyväksyä jollain lailla muokattuna tai täydennettynä tai neuvottelut täysin uudesta perussopimuksesta saattavat käynnistyä. Sopimuksen hyväksyminen sellaisenaan ilman esimerkiksi täydentävää julistusta ei näytä todennäköiseltä.

Nykytilanteessa Suomen on valmistauduttava käyttämään puheenjohtajuuskautensa niin, että sovun löytäminen Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta onnistuisi niin pian kuin mahdollista. Tulevat neuvottelut perustuvat olemassa olevaan perustuslakisopimukseen. Neuvotteluissa olisi arvokasta löytää keinot vahvistaa unionin sosiaalista ulottuvuutta ja kestävän kehityksen periaatetta, ja Suomen pitäisi valmistautua sovun etsimiseen korostamalla näitä periaatteita. Tätä taustaa vasten ulkoasiainvaliokunnankin olisi kannattanut mietinnössä kiinnittää enemmän huomiota siihen, millainen tiekartta sovun syntymiseksi tarvitaan.

Pelkkä Suomen kansallinen päätös nopeasta ratifioinnista ei hetkauta tilannetta suuntaan eikä toiseen. On ymmärrettävää, että presidentti Tarja Halonen on ilmaissut epäilyksensä sopimuksen nopean ratifioinnin hyödyllisyydestä. Mielipidetiedustelujen mukaan suomalaisten suhtautuminen EU:hun on muuttunut kielteisemmäksi sen jälkeen, kun Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset eivät hyväksyneet perustuslakisopimusta kansanäänestyksessä. Tämä mielipideilmaston muutos ei saa olla syynä siihen, että Suomen kansan mielipidettä sopimuksesta ei haluta selvittää kansanäänestyksellä.

Sopimuksen pikainen ratifiointi ilman kansanäänestystä ei vihreiden mielestä ole tarkoituksenmukaista. Edellisen kerran Suomen kansalta on kansanäänestyksessä kysytty mielipidettä EU:sta vuonna 1994, jolloin toteutettiin EU-jäsenyyttä koskeva kansanäänestys. Tämän jälkeen EU on muuttunut huomattavasti, ja on järkevää, että tapahtuneet muutokset tunnustetaan ja niistä käydään avointa keskustelua. Kansanäänestyksen myötä keskustelu perustuslakisopimuksesta vilkastuisi ja myös poliitikot joutuisivat selkeästi perustelemaan näkemyksensä siitä. Vihreät eivät tavoittele kansanäänestystä sopimuksen kaatamiseksi vaan kansanvallan syventämiseksi. Ulkoasiainvaliokunnankin asiantuntijana toiminut Peter Ekholm on luonnehtinut, että EU:ta ei vaivaa demokratiavaje vaan kiinnostusvaje. Kansalaisia ei siis pahemmin kiinnosta, mitä EU:ssa tapahtuu. Kiinnostusvajeen pitäisi herättää edes poliitikkojen kiinnostus. Kuinka voimme syventää ja laajentaa Euroopan unionin yhteistyötä, jos asia on kansalle herttaisen yhdentekevä tai huomattava osa kansasta kääntyy EU:ta vastaan?

On nurinkurista, että pääministeri Matti Vanhanen huolestui viime vuonna Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tuloksista pohtimatta, mitä suomalaiset perustuslaista ajattelevat. Ilman EU-asioiden tuomista kansalaiskeskusteluun on vaarana, että Suomen kansa vieraantuu yhä kauemmaksi unionista. Tämä voi olla kasvualustana sille, että myös perusteeton ja populistinen kritiikki unionia kohtaan saa jalansijaa ja EU-vastaisuus kasvaa entisestään. Euroopan unionin laajentumista ja syventämistä kannattavien puolueiden pitää miettiä, mitkä ovat Euroopan unionin tuomat edut Suomelle, Euroopalle ja maailman vakaalle kehitykselle. Näistä eduista mutta myös unionin päätösten kielteisistä vaikutuksista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Euroopan unionin keskeinen tehtävä on ihmisoikeuksien toteutumisen edistäminen sekä jäsenmaissa että niiden ulkopuolella. EU:n ulkosuhdehallinnon kehittäminen parantaisi unionin mahdollisuuksia puuttua unionin ulkopuolella tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Unioni pystyy jo nykyisin vaikuttamaan suoraan sen ulkopuolisiin maihin muun muassa naapuruuspolitiikan ja ihmisoikeusdialogien keinoin. EU:n kriisinhallintakyvyn kehittäminen kokonaisuutena, jossa sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta täydentävät toisiaan, antavat unionille mahdollisuuden toimia esimerkiksi Afrikassa tukemassa YK:n pyrkimyksiä pitkittyneiden konfliktien katkaisemiseen ja rauhan rakentamiseen. Toivoa paremmasta huomisesta Afrikalle antaa Darfurin rauhansopimus, johon tosin kaikki sotilaalliset ryhmät eivät ole tulleet vielä mukaan.

Perustuslakisopimusprosessi on osaltaan vahvistanut EU:n pyrkimyksiä kehittyä kriisinhallinnassa, joskin esimerkiksi päätös nopean toiminnan joukoista tehtiin erillään perustuslakiprosessista. Vastaavasti EU:n asettamat tavoitteet siviilikriisinhallinnalle saivat lisää vauhtia tsunamin jälkeisestä kritiikistä unionin vaatimatonta siviilikriisinhallinnan nopean toiminnan kykyä kohtaan.

Kaiken kaikkiaan unionin rooli globaaleissa ihmisoikeuskysymyksissä kaipaa vahvistamista. Unionin uskottavuus ihmisoikeuksissa muun maailman silmissä on riippuvainen unionin sisäisen ihmisoikeuspolitiikan kehityksestä. Perusoikeusasiakirjan sisällyttäminen perustuslakisopimukseen sekä unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat kiistattomia edistysaskelia ihmisoikeusasioissa. Ulkoasiainvaliokunta on perustellusti vaatinut komissiolta kykyä lisätä EU-lainsäädännön ennakkotarkastusta ihmisoikeuksien kannalta.

Suuri kysymys EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden kannalta ovat siirtolaisuus- ja turvapaikka-asiat. Euroopan unionin rajat pidetään tiiviisti kiinni tänne pyrkiviltä ihmisiltä. Seurauksena on epätoivoa ja myös kuolemaa, sillä vuosittain lukuisia Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä laittomia siirtolaisia kuolee matkalla, ennen kuin he edes ehtivät Euroopan puolelle. Luonnollisesti EU joutuu harjoittamaan jatkossakin rajakontrollia, mutta nykytilanteen oikeusturvaongelmiin on puututtava. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulisi EU:n puheenjohtajakaudellaan pyrkiä siihen, että unionin siirtolais- ja turvapaikkapolitiikka arvioitaisiin uudelleen ottaen huomioon nykyisten ja suunnitteilla olevien säännösten vastuullisuus ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunnan lausunnoksi hyväksytään toisen vastalauseen mukainen esitys. Siinä siis ehdotetaan toisenlaista pontta ja myös toisenlaista muotoilua osaksi mietintöä ja siinä todetaan perustuslakisopimuksen olevan sisältönsä puolesta hyväksyttävissä ja pidetään tarkoituksenmukaisena kansanäänestyksen järjestämistä sopimuksesta.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Jag vill börja med att göra några saker fullständigt klara. Inom svenska riksdagsgruppen tror vi på Europeiska unionen. Vi är övertygade om att Finland mår bättre och att vi har klarat oss bättre som medlem i unionen än om vi hade valt att stå utanför. Utan medlemskap i EU hade det varit ännu svårare att övervinna depressionen på 1990-talet. Jag tycker också att de andra fördelarna med medlemskapet som här har påtalats i diskussionen har varit fullständigt riktiga.

Nu talar vi om att det råder en negativ stämning när det gäller EU. Men är det inte så att som man ropar får man svar. Om vi bara pratar om att EU skall ägna sig åt det väsentliga då glömmer vi att lyfta fram de stora viktiga sakerna, och det är till exempel just de fördelar och den trygghet som medlemskapet har skapat. Vi måste lära oss att skilja agnar från vete, att lyfta fram det väsentliga och det som EU verkligen har bidragit till.

Att vi nu diskuterar ett nytt fördrag har att göra med att EU har problem när vi fortfarande jobbar med regler som var avsedda för sex länder, nu är vi 25 och snart 27. Vi har tagit emot nya medlemsländer utan att EU självt har klarat av alla förberedelser för en utvidgning. Det är därför vi behöver ett nytt grundfördrag.

Eduskunnan valiokunnat ovat käsitelleet sopimustekstiä hyvin tarkkaan ja muodostaneet varsin selkeän käsityksen siitä, mitä se merkitsisi Suomelle. Selvä enemmistö eduskunnasta pitää perussopimusta sekä selkeämpänä että toimivampana kuin suurta määrää sopimuksia, joita tällä hetkellä noudatamme. Yhtenä sopimuksen tuomista merkittävistä eduista olisi muun muassa parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan koheneminen oikeus- ja sisäasioita koskevassa yhteistyössä, josta on tullut yhä laajempaa. Myös perusoikeuksien vahvistaminen kaikissa ulottuvuuksissa on tärkeää.

Koska näin on, että perussopimuksesta on selkeää hyötyä sekä ulkoasiainvaliokunta että suuri valiokunta ehdottavatkin, että hallitus esittäisi eduskunnalle sopimuksen ratifiointia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä oli tätä mieltä jo viime syksynä.

Ratifiointia vastaan esitetyt argumentit ovat sekoitus juridiikkaa ja politiikkaa. Sopimuksen käsittelyä eduskunnassa ratifiointimenettelyssä on pidetty vääränä, koska on olemassa vaara, että sopimus ei sellaisenaan tule voimaan. Toisaalta taas on sanottu, että on kansan mielipiteen halveksimista, jos me hyväksymme sopimuksen tai että me aiheuttaisimme eduskunnalle turhaa työtä. Nämä argumentit ovat mielestäni vääriä.

Kun uusi perussopimus jossakin muodossa hyväksytään, se tulee pääosin sisältämään nykyiset elementit. Mutta sopimuksen nimi on yksi asia, joka ehkä voidaan muuttaa, ja siihen viittasivat jo edelliset puhujat. On mahdollisesti ollut erehdys ja liian kunnianhimoista puhua perustuslakisopimuksesta. Mutta en usko, että niin sanottuja toimielinratkaisuja voidaan pohjimmiltaan muuttaa missään neuvotteluissa.

Kun viitattiin tähän suomalaiseen legalistiseen traditioon, koska meillä Suomessa kansainväliset sopimukset tutkitaan perinpohjin ja hyvin tarkkaan, niin jos tehdään sitten myöhemmin joitakin pieniä muutoksia, niin myöskin muutosten tekeminen täällä eduskunnassa on helppoa. Ei siis mene paljon työtä hukkaan. Lisäksi valiokunnat ovat nyt perusteellisesti paneutuneet siihen, miten Suomen lainsäädäntöä tulee muuttaa, kun sopimus tulee voimaan.

EU:s grundfördrag är inte dött. Det dör endast om ingen vill lyfta upp det till behandling. Trots att två länder har problem med sin ratificering, närmast politiska, skall man minnas att majoriteten av länderna redan godkänt grundfördraget. Under ordförandeskapet skall Finland göra allt för att väcka processen till liv och därmed påverka de resterande ländernas beslut i positiv riktning. Redan nu har utskottens ställningstaganden noterats i utländsk press. Det är just som ordförandeland vi kan utöva inflytande av det här slaget.

Och som vi noterade, några av oss som var på en konferens i Bryssel på måndag och tisdag, så är det inte brist på idéer och praktisk lösning som EU har i dag, det är brist på politiskt ledarskap.

Men den som nu vill ha en omförhandling, vems ärenden går man eller är man alls medveten om vilka tongångarna är bland dem som vill ha en omförhandling i grunden. Jag vill här notera de tongångar som finns i gamla och eller stora medlemsländer som kräver mera makt och inflytande för sig som villkor för sin ratificering. Det innebär att länder som Finland skulle förlora inflytande.

Svenska riksdagsgruppen vill slå vakt om gemenskapsmetoden och motarbeta sådana tankar som ett EU styrt av de stora ländernas direktorat. Det ligger alltså inte i Finlands intresse att en ny förhandling om institutionerna inleds. Vi vill inte öppna Pandoras ask. Också därför är det viktigt att Finland omfattar grundfördraget.

Utskottens betänkanden och utlåtanden innehåller avvikande åsikter som kräver att Finland skall folkomrösta. Folkomröstning är ett viktigt instrument i vår demokrati, men man måste vara försiktig med att bruka det så att det inte missbrukas.

De flesta partier med en betydande majoritet här i riksdagen meddelade på en överläggning hos statsministern redan i september 2004 att de inte kräver någon folkomröstning. Jag frågar: Vad är det för värde i att arrangera en folkomröstning då majoriteten av riksdagen redan bestämt sig för att ratificera fördraget? Skulle inte politikerföraktet ytterligare öka med en sådan manöver? Dessutom hör det till riksdagens grundlagsenliga plikt att fatta beslut om internationella avtal. Låt oss bära det ansvar som grundlagen lägger på oss.

Arvoisa puhemies! Uuden perussopimuksen yhtenä perusajatuksena on, että EU vahvistaisi ulkopoliittista rooliaan maailmassa. EU:n tulee olla ihmisoikeuksien puolustajien etujoukossa, oikeusvaltioperiaatetta noudattava ja kansainvälistä oikeutta kunnioittava yhteiskunnan rakentaja unohtamatta myöskään EU:n toimintaa globaalin ympäristön puolesta. Mutta myös kauppapolitiikassa tarvitaan nyt EU:n puolesta toimia ja erityisesti jo meidän puheenjohtajuutemme aikana. EU:n tulee olla globaalilla tasolla aloitteellinen konfliktien sovittelussa, ja mielestämme EU:n tulee käyttää kriisinhallintajoukkojaan ja käyttää myöskin enemmän budjettivaroja yhteiseen ulkopolitiikkaan.

Ulkoasiainvaliokunta tekee mielenkiintoisen arvion todetessaan EU:n olevan turvallisuusunioni. Valiokunnan mietinnössä tulee näin ollen ehkä selkein Suomen turvallisuuspoliittista asemaa koskeva asiakirja, huomattavasti selkeämpi kuin hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko vuodelta 2004. (Välihuuto oikealta: Hyvä havainto!) Suomi on osana turvallisuusunionia, jossa maat sitoutuivat vuonna 2004 avustamaan toisiaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenmaista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi. Ehkä voimme vähitellen passittaa sanan liittoutumattomuus historiaan. (Eduskunnasta: Good bye!)

Slutligen, herr talman, är det beklagligt att Finland drabbats av en rädsla för den inre marknaden fastän vår erfarenhet av de första tio åren av medlemskap visat att vi har mycket att vinna på att den fungerar. Nu måste vi gå från läpparnas bekännelse till handling när det gäller att få den inre marknaden att fungera inom de finansiella tjänsterna, inom tjänstesektorn i övrigt men också på energimarknaden.

Både inom tjänstesektorn och på energimarknaden är det överraskande protektionistiska tongångar som hörts de senaste tiderna och de senaste åren, för att inte tala om det som vi upplevt när det gäller arbetskraftens fria rörlighet eller snarare bristen på en sådan. För många missförstånd spreds om tjänstedirektivet med den följden att Europa kanske inte fullt ut kan dra nytta av utvecklingen inom tjänstesektorn. Men det borde inte gå på samma sätt på energimarknaden.

Energimarknaden integreras allt mera genom tekniken, och då vore det naturligt att alla EU-länder följer samma spelregler om krav, till exempel när det gäller reserver och leveranssäkerhet. I EU:s utrikespolitik kommer energifrågorna att ha en allt större tyngd. Vi måste ha likartade konkurrensvillkor. Finland skall inte motverka en integrering av energisektorn i Europa.

Det är inom områden där EU har egentlig beslutanderätt som vi skall agera, däremot är jag lite tvekande när det gäller Lissabonprocessen. Vi skall inte ge sken av att EU kan göra mera i den än vad unionen verkligen kan göra och då finns det risk att man skäller vid fel träd.

Talman! Speciellt inom Norden borde vi kunna visa hur viktigt det är att riva gränshinder. Vi har gjort det tidigare och vi bör kunna föregå som exempel igen. Vi borde kunna skapa en liberaliserad tjänstesektor runt hela Östersjön! I dag tar det till exempel 6 dagar att göra en banktransaktion i det här området också. Men genom att utnyttja spelreglerna kan Östersjön göras till den mest dynamiska ekonomiska regionen i Europa.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Italian tuleva sosialistinen pääministeri Romano Prodi on todennut EU-perustuslaista, että meidän on tavoiteltava paljon yksinkertaisempaa perustuslakia, sellaista, joka keskittyy suuriin periaatteisiin. Perustuslaista on poistettava kaikki tekniset ja yksityiskohtaiset osat, jotka pelästyttivät ihmiset.

Ranskan oikeistolainen sisäministeri Nicolas Sarkozy on vaatinut riisuttua perustuslakia, joka voitaisiin hyväksyä Ranskan parlamentissa ilman uutta kansanäänestystä. Saksan kristillisdemokraattinen liitto-kansleri Angela Merkel on todennut, että perustuslakia on muutettava, jotta se voidaan hyväksyä. Isossa-Britanniassa perustuslaki julistettiin kuolleeksi heti Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen varoitti perustuslain "pakkosyötön" vaikutuksista kansalaisten mielipiteisiin EU:sta eikä uskonut Suomen ratifioinnilla olevan ainakaan myönteistä merkitystä muissa maissa.

Valtaosa suomalaisista EU-parlamentaarikoista oikealta vasemmalle ja varsinkin Suomen keskustan mepit Jäätteenmäki, Väyrynen, Virrankoski ja Takkula ovat voimakkaasti tyrmänneet perustuslain ratifioinnin, useat myös perustuslain sisällön.

Kotimaassa eduskunnan keskustalainen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila sanoi muun muassa Laitilan Sanomien mukaan viisaasti, että kuollutta perustuslakia ei tule viedä eteenpäin. Demariedustaja Mikko Elo totesi viikko sitten Uutispäivä Demarissa: "Minusta ajatus siitä, että ratifioitaisiin sopimus, joka lähes 100-prosenttisella todennäköisyydellä ei toteudu, on mieletön." Elo totesi lisäksi: "Minusta sopimuksen sisältö on arveluttava. Se on uusliberalistinen ohjelma."

Edellä on vain muutamia, tosin raskaan sarjan mielipiteitä käsiteltävänä olevasta asiasta. Kaikki edellä mainitut katsovat, että ehdotus Euroopan unionin perustuslaiksi ei voi tulla nykymuodossaan koskaan voimaan, koska kaksi jäsenmaata on sen kansanäänestyksessä hylännyt. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä. Mutta eipä ole.

Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että hallitus toisi perustuslain eduskunnan ratifioitavaksi ennen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alkua. Valiokunnan mietintöön liittyy ainoastaan kolmen jäsenen vastalauseet, ja niistäkin yhdessä ehdotetaan vain kansanäänestystä asiasta.

Ulkoasiainvaliokunta tyrmää kansanäänestyksen. Tyrmäykseen ovat valiokunnassa yhtyneet myös puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ja jäsen Suvi-Anne Siimes, jotka vuosi sitten allekirjoittivat lakialoitteen, jossa vaadittiin asiasta kansanäänestystä. Esitätte siis nyt ratifiointia ja tyrmäätte kansanäänestyksen. Missä on johdonmukaisuus? Kannatatteko lakialoitettanne vai teittekö sen vain populistisista syistä? (Ed. Jaakonsaari: Eihän sitä kuolleesta voi kansanäänestystä!)

Arvoisa puhemies! — Voiko kuolleen sitten ratifioida, ed. Jaakonsaari? — (Ed. Jaakonsaari: Kyllä!) Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että EU-perustuslain ja Suomen EU-puheenjohtajuuden kytkeminen toisiinsa on täysin perusteetonta. Puheenjohtajuus on lyhyt, ohikiitävä hetki ja perustuslaki suuri, käytännössä peruuttamaton vallansiirtohanke. Niillä ei ole mitään yhteyttä. On hämmästyttävää, että ulkoasiainvaliokuntakin sotkee nämä asiat toisiinsa.

Suomen kansa on pettynyt EU:n kyvyttömyyteen hallita globalisaation seurauksia. Suuryritykset siirtävät kiihtyvällä vauhdilla työpaikkoja halpatyövoimamaihin, epäterve verokilpailu jatkuu, energiapolitiikka ei ole hallinnassa, Lissabonin strategia on epäonnistunut, ulkomaalaispolitiikka on tuuliajolla jne. Kansan luottamus unioniin on romahtanut. Luottamus on kuitenkin ehdoton edellytys unionin olemassaolon oikeutukselle. EU-vaaleissa äänestyspassiivisuus kertoo lahjomattomasti surkean tilanteen. Unionille ei voida antaa lisää päätösvaltaa, mitä perustuslaki merkitsisi. Sehän muun muassa siirtäisi 113 uutta asiaa unionin päätösvaltaan kansalliselta tasolta.

Arvoisa puhemies! EU-perustuslaki muuttaisi unionia ja sen luonnetta merkittävästi, toisin kuin hallitus ja ulkoasiainvaliokunta väittävät. Unionista tulisi oikeushenkilö. Sen päätösvalta kasvaisi, kun hallitustenväliset kolmannen pilarin asiat siirtyisivät ylikansallisen päätöksenteon piiriin. Eurooppa-neuvoston muuttuminen viralliseksi toimielimeksi ja pysyvän EU-presidentin viran perustaminen synnyttäisivät uuden vahvan ylikansallisen päätöksentekoelimen, jolle siirrettäisiin myös niin sanotulla valtuutuslausekkeella kansallista perustuslaillista valtaa eli kompetenssi-kompetenssia. Se saisi yksimielisellä päätöksellä muuttaa perustuslakia ilman kansallisten parlamenttien ratifiointia.

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta", sanotaan Suomen perustuslain 2 §:ssä. Tämä kaiken vallankäytön perustana oleva säädös rikotaan, kun perustuslaillista valtiovaltaa siirretään ylikansallisille elimille. Myös tasavallan presidentin valtaoikeudet olisi supistettava lähes olemattomiin, ja Ahvenanmaan asemakin muuttuisi yhä ongelmallisemmaksi. Yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka syvenisi, kun luotaisiin keskinäiset turvatakuut. Tulivoimaiset taistelujoukot niin sanottua sotilaallista kriisinhallintaa varten ovat jo perusteilla. EU siis olisi muuttumassa tässäkin suhteessa merkittävästi.

Unioni saisi ulkoministerin, jolla olisi kohtuuttoman vahva asema komission varapuheenjohtajana ja ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajana. Sama kaksoishatutettu henkilö valmistelisi, päättäisi, toteuttaisi ja valvoisi valtavan unionin ulkopolitiikkaa. Tällaista valtakeskittymää ei liene missään demokratiassa. Tosin EU:n demokraattisuus onkin vain varjo. EU-parlamentissa suurten jäsenmaiden isojen puolueryhmien johtajat käyttävät tosiasiallista määräysvaltaa. Pienten jäsenmaiden osaksi jää seurata sivusta, kärsiä usein niille huonoista päätöksistä ja maksaa yhä suurempi osa kustannuksista.

Erittäin suuri merkitys olisi sillä, että vuorollamme menettäisimme viideksi vuodeksi suomalaisen jäsenen komissiossa. Komissio on tärkein valmistelu- ja valvontaelin unionissa. Jos siellä ei ole Suomen erityisolot tuntevaa jäsentä, olemme ulkona tärkeimmästä pöydästä. Oma komissaari olikin yksi tärkeimmistä Suomen tavoitteista, mutta sekin hävittiin, kuten moni muukin tärkeä kynnyskysymys ja tavoite.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää valitettavana, että perustuslakiehdotukseen ei sisällytetty rehellisesti ja avoimesti mainintaa siitä kristillisestä arvoperustasta, jolle eurooppalaisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon toteutuminen on perustunut ja jolle sitä tulee tulevaisuudessakin rakentaa. Sen sijaan perustuslakiin sisällytettiin vain itsenäiselle valtiolle kuuluvat tunnukset: lippu, hymni ja niin sanottu kansallispäivä.

Suomen hallitus on mainostanut suurina saavutuksina sitä, että liittymissopimuksemme maatalousartiklat 141 ja 142 sekä harvaanasuttujen alueiden tukioikeudet sisältyvät perustuslakiin. Ne eivät kuitenkaan ole mitään uusia saavutuksia vaan siirtoja yhtä heikkoina perustuslakiin. Niiden merkitys tosiasiassa vähenee, koska maatalous- ja aluepolitiikka siirtyvät pääosin ylikansallisen päätöksenteon piiriin. Komissio on vielä jonkin verran ymmärtänyt Suomen maatalouden ja aluepolitiikan syviä ongelmia, mutta perustuslain myötä tapahtuisi muutos huonoon suuntaan. Maaseutuväestö on maksanut erittäin raskaan laskun EU-jäsenyydestä, ja lasku vain kasvaa, jos perustuslaki toteutuu. Määräenemmistöpäätöksenteon laajeneminen on tältä osin uusi uhka Suomen erityisolojen huomioon ottamisessa.

Suomen työeläkejärjestelmän, rahapelien sekä yhteisen kauppapolitiikan osaksi siirrettävän julkisten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen järjestelmän säilyminen jäisi lopulta EU-tuomioistuimen ratkaisujen varaan. Koska säädökset ovat epäselvät, ovat uhat todelliset, koska todellista valtaa käyttävät markkinaliberaalit voimat, joista ed. Elo on aiheellisesti lehtihaastattelussa varoittanut.

Arvoisa puhemies! Konventin perustuslakiehdotus ei voi tulla hallitusten ja valtionpäämiesten allekirjoittamassa muodossa voimaan. Tämä on tullut täysin selväksi. Sille on olemassa parempi vaihtoehto. Siksi pitäisi nyt jatkaa neuvotteluja sellaisen uuden eurooppalaisen yhteistyösopimuksen aikaansaamiseksi, joka käsittäisi muun muassa ympäristöpolitiikan, rikollisuuden torjunnan, osin kauppapolitiikan, kehitysyhteistyöpolitiikan sekä koulutuksen ja tutkimuksen. On täysin selvää, että sellaista keskitettyä direktiivitehtailua, johon EU on sortunut, kansa ei koskaan tule hyväksymään eikä rauhan, vakauden ja vapauden turvaaminen sellaista edellytä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa lämpimästi laajaa eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Sitä on monilla aloilla lisättävä. Sen on tapahduttava kuitenkin aidon yhteistyön ja tasavertaisuuden pohjalta ilman paisuvaa keskitettyä byrokratiaa. Tunnustamme myös, että Nizzan ja muut EU:n perussopimukset eivät luo toimivaa perustaa yhteistyölle. Tarvitaan edellä esitetty uusi sopimusperusta. Sen aikaansaamiseksi Suomella EU:n puheenjohtajakaudella ja sen jälkeen on erinomaiset mahdollisuudet olla aloitteellinen ja aktiivinen toimija.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei kannata ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä esitettyä etenemistä EU-perustuslain ratifioinnin suhteen. Mielestämme on avattava uudet neuvottelut Prodin ja monen muun asiantuntijan tarkoittamalla tavalla.

Ehdotan, että eduskunta hyväksyy ulkoasiainvaliokunnan toisen lausuman tilalle seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ei tuo Euroopan unionin perustuslakisopimusta eduskunnan ratifiointikäsittelyyn, vaan toimii aktiivisesti jatkoneuvotteluissa keskeisiin yhteistyöaloihin keskittyvän perussopimuksen aikaansaamiseksi."

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n kannatus on kaikkien tutkimusten mukaan Suomessa pohjamudissa eikä tämä hallituksen esitys, jota ulkoasiainvaliokunnan enemmistö tukee, tule suuntaa miksikään kääntämään. Kannatuksen laskuun ovat selitykset moninaisia, mutta totuutta kierretään. Nyt vastaukseksi tähän luottamuskriisiin hallitus, kokoomuksen tuella, tarjoaa jo kahdessa maassa hylätyn EU:n perustuslakiehdotuksen ratifiointia. Hallituksen mielestä EU-puheenjohtajuus tarvitsee muka lentävän lähdön tämän ratifioinnin kautta.

Nyt meillä on käsittelyssä selonteko ja sen mietintö vastalauseineen. Tässä yhteydessä on syytä painokkaasti tuoda esiin ydinkysymykset eli mikä on ja mitä sisältää tämä EU:n perustuslakiehdotus.

Arvoisa puhemies! Sopimus EU:n perustuslaista jyrää oman perustuslakimme ja samalla valtiosääntömme. Suomen perustuslain mukaan maamme on täysivaltainen tasavalta, jossa ylin valta, valtiovalta, kuuluu Suomen kansalle, lainsäädäntövalta kansan valitsemalle eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Tämä perustuslakimme ydinsisältö mitätöityy, jos EU:n ehdotettu perustuslaki, joka olisi oman perustuslakimme yläpuolella, tulisi maassamme voimaan.

Tähän asti EU-lainsäädännön ensisijaisuus jäsenmaiden lainsäädäntöön nähden on perustunut pääsääntöisesti EY-tuomioistuimen tulkintaan Maastrichtin sopimuksesta. Nyt Euroopan unionin lainsäädäntö määrättäisiin jäsenmaiden perustuslakien ja muiden lakien yläpuolella olevaksi ehdotetun EU:n perustuslain osan I 6 artiklassa. Sama perustuslaki sisältää säädökset jäsenmaiden oikeusistuinten yläpuolella olevasta unionin tuomioistuimesta, johon kuuluvat Euroopan tuomioistuin, yleisen oikeusasteen tuomioistuin ja joukko erityistuomioistuimia.

Mielenkiintoinen ja paljastava on myös EU:n perustuslain osan III 369 artikla, jossa todetaan että Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa tulkinta a) tämän perustuslain tulkinnasta ja b) unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antaman säädöksen pätevyydestä ja tulkinnasta. Tämä merkitsee sitä, että kun jäsenvaltiot hyväksyvät unionin perustuslain, ne samalla antavat unionin toimielimelle yksinoikeuden ylimpään tulkintavaltaan sen suhteen, minkä vallan jäsenvaltio on unionille antanut. Valta kontrolloida käytettävää valtaa karkaa jäsenvaltioilta unionille.

Arvoisa puhemies! Vain valtioilla on perustuslaki. Perustuslaki tekee EU:sta valtion. Koska valtiot ovat myös oikeushenkilöitä, ehdotetun perustuslain osan I 7 artiklassa säädetään varmemmaksi vakuudeksi, että unioni on oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että EU voi solmia kansainvälisiä sopimuksia, jotka suoraan sitovat jäsenmaita. EU-valtion syntyminen tehdään tiettäväksi heti perustuslain 1 artiklassa. Siinä todetaan, että tällä perustuslailla "perustetaan Euroopan unioni". Perustuslailla syntyy EU-valtio nykyisen vailla oikeushenkilöllisyyttä olevan EU:n tilalle.

Tällä ehdotetulla perustuslailla lopetetaan jäsenmaiden suvereniteetti ja valtiollinen itsenäisyys siltä osin kuin niitä vielä on jäljellä. Sopimus EU:n perustuslaista, joka voimaan tullessaan muuttuu EU:n perustuslaiksi, on johdonmukaista jatkoa Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksille tiellä kohti lopullista päämäärää, Euroopan liittovaltiota, jossa kaikkia siihen kuuluvia maita ja kansoja hallitaan yhdestä keskuksesta yhdellä yhteisellä lainsäädännöllä. Tämä on perussuomalaisille — ja uskoaksemme myös Suomen kansan enemmistölle — täysin käsittämätön ajatus.

Arvoisa puhemies! Ehdotettu EU:n perustuslaki sisältää valtion symbolit, valtioelimet ja niiden toimivaltajaon sekä kansalaisten perusoikeudet. Tämä kaikki kertoo euroeliitin halusta tehdä EU:sta liittovaltio. Mitä muuta kertovat muun muassa yhteinen hymni, lippu, raha, kansallispäivä, ulkoministeri ja presidentti?

Valtaeliitti on huomannut, että laajaa unionia ei ole mahdollista hallita nykyisellä EU:n päätöksentekojärjestelmällä. Tämän vuoksi perustuslaissa laajennetaan määräenemmistöllä tapahtuvaa päätöksentekoa koskemaan jokseenkin kaikkia muita asiaryhmiä paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Voi vain kysyä, missä on eduskunnan edellyttämä pienille jäsenmaille edullisempi niin sanottu kaksoisenemmistö, jota Suomen edustajat aluksi innolla ajoivat. Tämä ehdotettu enemmistöpäätösmenettely minimoi väistämättä Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden mahdollisuuden vaikuttaa unionissa tehtäviin päätöksiin. Ainoa, missä Suomen panos kasvaa, on jäsenmaksuosuus. Suomalaisilla on EU:ssa oma painava osansa, maksajan osa, mutta onhan sekin tietenkin tärkeä tehtävä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten on saatava tietää totuus EU:n perustuslaista ja sen hyväksymisen seurauksista. Esimerkiksi USA:n osavaltioilla on enemmän päätösvaltaa omiin asioihinsa kuin EU:n osavaltioilla olisi. Valtiojohdon olisikin jo vihdoin aika rehellisesti kertoa Suomen kansalle, mistä tässä kaikessa on kysymys. Puheet, että EU:n perustuslaki ei olennaisesti muuttaisi nykyistä tilannetta, ovat kansalaisten tarkoituksellista harhaanjohtamista. EU-valtion syntyminen, EU:n oikeushenkilöllisyys, perustuslakiin sisältyvä säädös unionin lainsäädännön ensisijaisuudesta ja määräenemmistöllä tehtävien päätösten huomattava kasvu ovat erittäin merkittäviä muutoksia, joiden vähättely on perussuomalaisten mielestä röyhkeää kansalaisten aliarvioimista ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden asettamista jopa lain edelle.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, ed. Koskinen, joka luovuttaa sen neljäksi vuodeksi kerrallaan eduskunnalle. Tällä ei ole oikeutta luovuttaa sitä edelleen, niin kuin nyt yritetään tehdä. Perussuomalaiset eivät hyväksy Suomen kansalle tai vielä syntymättömille suomalaisille sukupolville kuuluvan valtiovallan siirtämistä Euroopan unionille. Kansalle kuuluvan vallan luovuttaminen EU:lle on ympäri Eurooppaa keskeinen keskustelunaihe, mutta jostain syystä hallitus, kokoomuksen tuella, haluaa siitä Suomessa vaieta, kun se ei kannata kansanäänestyksen järjestämistä sopimusehdotuksesta.

Arvoisa puhemies! Maamme liittäminen EU:hun lakkauttaisi muun muassa oman itsenäisen maatalous- ja aluepolitiikan. Ensin pantiin matalaksi talonpojat, minkä jälkeen vuorossa ovat toimintojaan ulkomaille siirtävien suuryritysten työttömiksi joutuvat työntekijät. EU:n säätämä pääomien vapaa liikkuvuus on johtanut muun muassa siihen, että jo huomattavasti yli puolet suomalaisen metsäteollisuuden työpaikoista on maamme rajojen ulkopuolella. Nämäkin jäljet pelottavat.

Koska nyt käsittelyssä oleva sopimusehdotus ei voi olla lopullinen Ranskan ja Hollannin hylättyä sen ratifioinnin, olisi suorastaan kansanvallan haudan kaivamista ja ikiaikainen häpeä lähteä sitä nyt Suomessa hyväksymään, kun tiedetään varmuudella, että siihen tulee vielä muutoksia ja hyväksymisellä Suomi tosiasiallisesti menettäisi puhevaltansa uusissa neuvotteluissa. Perustuslakiehdotuksessa ehdotetut muutokset ovat myös niin suuria ja radikaaleja, että joka tapauksessa ennen asian lopullista käsittelyä sopimus on alistettava kansanäänestykseen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät tule hyväksymään ehdotettua EU:n perustuslakia nykymuodossaan, vaan kannattavat sen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Tennilän tekemää ponsilausumaehdotusta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Viime syksynä selonteon lähetekeskustelussa esitin toiveen, että selonteko saisi eduskunnassa mahdollisimman perusteellisen käsittelyn, ja sen se todella on saanut. Puoli vuotta 11 valiokuntaa on käsitellyt selontekoa, kuunnellut asiantuntijoita, ja nyt ollaan palautekeskustelun ja varsinaisen päätöksenteossa vaiheessa. Myös toteutuva aikataulu on hyvä. Hallitus saa eduskunnan vastauksen nyt noin kuukautta ennen kesäkuun Eurooppa-neuvostoa, jossa tullaan perustuslakisopimusta seuraavan kerran käsittelemään. Kiitos tästä hyvästä yhteistyöstä!

Kaikissa valiokuntien lausunnoissa ja mietinnössä, jonka ulkoasiainvaliokunta on laatinut, selvä enemmistö, taitaa olla ylivoimainen enemmistö näissä valiokunnassa, on yhtynyt hallituksen näkemykseen siitä, että perustuslakisopimus on tasapainoinen ja Suomen kannalta hyväksyttävä kokonaisuus, joka parantaisi EU:n päätöksenteko- ja toimintakykyä. Uusi sopimus olisi parempi kuin nykyiset. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä ehdotetaan lisäksi, että hallitus antaisi eduskunnan käsiteltäväksi esityksen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä. Myös eduskuntaryhmät ovat kokouksissaan käsitelleet asiaa ja ilmaisseet nyt täällä kantansa äsken kuulluissa ryhmäpuheenvuoroissaan.

Hallitus toivoi selonteon muodostavan pohjan myös laajalle kansalaiskeskustelulle perustuslakisopimuksesta ja unionin tulevaisuudesta. Näin olisimme käyttäneet hyväksi sitä mietintätaukoa, josta vuosi sitten kesäkuussa Eurooppa-neuvostossa päätettiin. Tältä osin toive ei ole yhtä täydellisesti toteutunut. Meidän suomalaisten kyky julkiseen keskusteluun ei ole ehkä aina niin hyvä kuin toivottavaa olisi, mutta eduskunta on käynyt perusteellisen käsittelyn. Tämä on hyvä.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätyi viime kesänä Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksen ja Eurooppa-neuvostossa päätetyn tuumaustauon jälkeen antamaan eduskunnalle selonteon eikä ratifiointia koskevaa hallituksen esitystä. Me laadimme perusteellisen, käytännössä hallituksen esityksen yleisperustelujen tarkkuudella laaditun selonteon, joka vastaa sisällöltään lähes ratifiointiesitystä, ja se on mahdollistanut itse sopimuksen perusteellisen käsittelyn myös eduskunnassa.

Lähetekeskustelussa jo marraskuussa oli puhe siitä, että selonteon perusteellinen käsittely tulisi myös nopeuttamaan hallituksen ratifiointiesityksen käsittelyä, jos se tulevaisuudessa katsottaisiin aiheelliseksi, koska niin suuri määrä muun muassa asiantuntijoita on jo valiokunnissa kuultu valmiiksi. Tuolloin ratifiointikysymys oli aidosti täysin auki. Unionissa elettiin kriisitunnelmissa tiukkojen, myös kesäkuussa kertaalleen epäonnistuneiden rahoituskehysneuvottelujen vuoksi eikä keskustelua tulevaisuudesta tai perustuslakisopimuksesta juuri missään päin Eurooppaa vakavasti käyty. Sopimuksen ratifiointiprosessi oli käytännössä pysähtynyt noin puolen vuoden ajaksi.

Tilanne muuttui tältä osin hyvin paljon, kun unionin vuosien 2007—2013 rahoituskehyksistä päästiin sopimukseen joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Vaikka rahoituskehyspäätös oli aivan poikkeuksellisen tiukkojen neuvottelujen tulos, se kuitenkin laukaisi unionin tulevaisuuden suunnittelua estäneen kriisin. Keskustelu tulevaisuudesta ja sopimuksen kohtalosta alkoi välittömästi uudenvuoden jälkeen ja jatkuu vilkkaana edelleen. Luxemburg saattoi ratifiointiprosessinsa loppuun, Belgiassa parlamentaariset menettelyt saatettiin päätökseen ja Viro alkoi valmistella ratifiointipäätöstään, jonka lopullisen päätöksen Riigikogu teki juuri eilen ylivoimaisella enemmistöllä.

Tässä muuttuneessa tilanteessa myös Suomen päätöksillä sopimuksen ratifioinnista tai ratifioimatta jättämisestä on aivan eri tavoin merkitystä kuin vielä viime vuoden loppupuolella. Sen vuoksi hallitus harkitsee sitä vakavasti saatuaan eduskunnan vastauksen selontekoon. Hallituksen päätökselle esittää sopimuksen ratifiointia on niin mietinnössä ja valiokuntien lausunnoissa sekä niihin jätetyissä eriävissä mielipiteissä kuin myös kansalaiskeskustelussa esitetty varsin monia toisistaan jyrkästikin poikkeavia vaikuttimia. On arvioitu ylipäätään ratifioinnin järkevyyttä.

Näkemykseni mukaan sopimuksen ratifiointi tarkoittaisi sitä, että Suomi ilmaisisi halunsa kuulua siihen joukkoon, jonka mielestä perustuslakisopimus on tasapainoinen kokonaispaketti. Se korostaisi, ettemme kannata rusinoiden poimimista pullasta eli sopimuksen pilkkomista ja sen eri osien saattamista voimaan. Haluamme säilyttää kokonaispaketin, jossa on kaikille sekä mieluisia että myös vähemmän mieluisia osia — siitähän pitkään hierotussa kompromississa viime käsin oli kyse. Samoin viestittäisimme ratifioinnilla haluavamme edelleen edistää unionin päätöksentekoa ja toimintakyvyn kehittämistä. Vaikka unioni pystyy tällä hetkellä toimimaan nykyistenkin sopimusten pohjalta, on sopimusten muuttaminen välttämätöntä ennen pitkää. Me tarvitsemme toimivat säännöt. Muussa tapauksessa unioni ei selviydy tehtävistään eikä voi lunastaa antamiaan lupauksia laajentumisen suhteen. Ratifiointimme olisi myös omiaan vahvistamaan rakentavaa ja positiivista mielialaa unionissa.

Hallituksella on realistinen näkemys Suomen toimien vaikutuksista niin Suomessa kuin Euroopassa. Olen tietoinen siitä, ettei Suomen päätös ratifioida tai olla ratifioimatta ole tässä tilanteessa välittömästi ratkaiseva perustuslakisopimuksen voimaantulon suhteen. Sillä voi siitä huolimatta olla paitsi positiivinen vaikutus unionin ilmapiiriin myös pitkän tähtäimen vaikutus sopimuksen lopulliseen sisältöön.

Mahdollisen ratifioinnin tarkoituksena ei voi olla myöskään muiden jäsenvaltioiden painostaminen mihinkään suuntaan. Sellainen toimintatapa ei kuulu unionin eikä Suomen keinovalikoimaan. Unioni perustuu vapaaehtoisuuteen, ja sen perussopimuksia muutetaan vain, jos kaikki jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä. Toisaalta kaikilla jäsenvaltioilla, myös Suomella, on oikeus ilmaista oma kantansa pelkäämättä, että joku voi pitää sitä kiristyksenä, eikä voida myöskään ajatella, että sopimuksen hylänneet kaksi maata päättäisivät meidän puolesta meidän kannastamme.

Keskustelin tänään Maltan Suomessa vierailevan pääministerin Lawrence Gonzin kanssa. He ratifioivat viime kesänä sopimuksen kansanäänestysten jälkeen ja olivat käyneet samaa keskustelua, ja hän korosti, että heillä päädyttiin ratifiointipäätökseen sillä logiikalla, että jokaisen jäsenmaan pitää omasta puolestaan ottaa kantaa siihen, onko neuvoteltu sopimus hyvä, hyväksyttävä ja parempi kuin vanhat sopimukset, onko kyse sopimuksesta, jota unioni tarvitsee, ja jokainen ottaa siihen kantaa. Sitten siirrytään seuraavaan vaiheeseen, kun nähdään tulos siitä.

Eduskuntaan nojaava edustuksellinen demokratia toimii Suomessa. Uskon myös kansalaisten luottavan poliittiseen päätöksentekojärjestelmäämme sekä sen edustajien arviointikykyyn tässä asiassa. Suuri osa edustajista on valiokunnissa käynyt sopimuksen perusteellisesti läpi, kuunnellut asiantuntijoita, väitellytkin, argumentoinut, ja tällä viikolla on sitten meidän vuoromme eduskunnassa ratkaista äänestyksessä kantamme, perussuhtautuminen, tähän sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus harkitsee kantansa perustuslakisopimuksen ratifiointiesitykseen nopealla aikataululla sen jälkeen, kun eduskunnan lopullinen vastaus selontekoon on saatu. Hallitus ottaa huomioon eduskunnan vastauksen kokonaan, niin valiokuntien mietinnön ja lausunnot kuin suuren salin keskustelun ja äänestystuloksen. Mikäli ratifiointia päädytään esittämään, se tapahtuu kevään aikana ennen puheenjohtajuuskautemme alkua. Sanon tämän tässä näin varovaisesti, koska puolen vuoden työn jälkeen meillä on nyt myös aikaa odottaa vielä kaksi päivää perjantaihin eduskunnan äänestystulosta, ja sen jälkeen alkaa hallituksen vuoro arvioida kysymystä.

Perustuslakisopimustilanne tulee esille kesäkuun Eurooppa-neuvostossa. Keskustelin eilen Saksan liittokansleri Merkelin kanssa tilanteesta ja siitä tehtäväksiannosta, joka Eurooppa-neuvostosta pitäisi antaa Suomelle ja Saksalle ja ehkä Portugalille seuraavina puheenjohtajina. On lähdettävä etsimään vaihtoehtoisia teitä, miten umpisolmusta päästään eteenpäin. Komissio on tänään antanut oman kontribuutionsa Euroopan tulevaisuuteen liittyen. Myös komission puheenjohtaja Barroson kanssa viime viikolla käydyssä keskustelussa hahmoteltiin sitä, mikä rooli tulevilla puheenjohtajilla on. Suomelle tulee, vaikkei vuoden 2006 puolella tulla lopullisia ratkaisuja tekemään, oma roolinsa tässä.

Arvoisa puhemies! Haluan muutamalla sanalla vastata ja kommentoida käytyjä ryhmäpuheenvuoroja.

Ensin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjän ed. Hemmingin puheenvuoro asettui tukemaan vahvasti perustuslakisopimusta. (Ed. Tennilä: Punainen lanka vain oli hukassa!) Hyväksyn sen, että hallituksen toimia arvioidaan varsinkin oppositiosta käsin välillä passiivisiksi tai vaikka apaattisiksikin, mutta tässä nimenomaisessa aiheessa en ota kritiikkiä vastaan. Hallitus toimi äärimmäisen aktiivisesti perustuslakisopimusneuvotteluissa. Me olimme koordinaattori pienten ja keskisuurten valtioiden ryhmässä sellaisella aktiivisuudella, että kun ratkaisevaan neuvotteluun päätöskokouksessa hvk:ssa päädyttiin, kaikkiaan 13 maan puolesta Suomea pyydettiin esittämään yhteinen puheenvuoro. Muut 12 maata pitivät jokainen oman puheenvuoronsa loppukeskustelussa, Suomen edustaja sai pitää 13 maan yhteisen puheenvuoron. Se kertoo jotain ehkä siitä, minkälaisella aktiivisuudella muut maat seurasivat Suomen toimintaa. Kokoomuksen osalta muistan sen, että kokoomuksen edustaja konventissa ei allekirjoittanut konventin esitystä perustuslakisopimuksesta. (Ed. Jaakonsaari: Hyi hyi!) Nyt ollaan kuitenkin tässä tilanteessa.

Vasemmistoliiton ed. Tennilä arvioi, että Ranskassa kansanäänestyksessä sopimus olisi kaatunut muun muassa pelkoon verokilpailusta, verotuksesta, ehkä yleensä tästä kansainvälisen kilpailun kovenemisesta. Saattaa olla niin. En pysty tätä arvioimaan, mutta perustuslakisopimus minun ymmärtääkseni esimerkiksi verotuksen osalla ei taida sisältää yhtä ainutta elementtiä, joka muuttaisi päätöksentekomenettelyjä verotuksen osalla. Tilanne säilyy ennallaan. Tässä suhteessa perustuslakisopimus ei ainakaan ole syypää mihinkään. Voi olla näin päin, että vaadittiin, että pitäisi saada enemmän. Mutta nämä ovat niitä tyypillisiä kompromisseja, joissa vastaavasti ehkä toiselta puolelta poliittista kenttää, jos verotuksessa mentäisiin laajasti yhteiseen päätöksentekoon, tulisi kritiikki, että nyt viedäänkin jäsenvaltioilta valtaa pois. Ainakin perussuomalaiset kritisoisivat erittäin voimakkaasti sitä. Tässä on kyse kompromissista, mutta tältä osin mikään ei muutu.

Komission osalla haluan muistuttaa sen, että eduskunta, Suomi ja kaikki muut jäsenmaat ovat kertaalleen ratifioineet Nizzan sopimuksen, joka on voimassa olevaa oikeutta, jossa on päätetty siitä, että tietyssä vaiheessa siirrytään pienempään komissioon. Nyt tässä uudessa sopimuksessa määritellään se tasaveroinen ja tasapuolinen kierto, jonka Suomi asetti silloin edellytykseksi. Nyt se on määritelty tässä sopimuksessa täsmälleen. Pieniä ja suuria jäsenmaita kohdellaan tasavertaisesti. Aiemmin suurilla jäsenmailla oli kaksi komissaaria, pienillä yksi. Tulevaisuudessa kaikki jäsenmaat ovat saman kiertoperiaatteen piirissä.

Neuvoston äänisuhteiden osalta me emme saaneet sitä 50/50-järjestelmää aikaan, mutta Suomen osalta neuvoston äänisuhteessa ei tapahdu käytännössä mitään. Muutaman promillen sisällä meidän äänillämme on sama painoarvo kuin vanhassa äänestysjärjestelmässä. Tämä ei riitä Suomen kannalta kyllä kritiikin aiheeksi, sen sijaan äänestysjärjestelmässä tapahtuu muutos, jossa ne Nizzan täysin vinot järjestelmät oikaistaan. Nizzan sopimuksessa, joka on siis voimassa oleva äänestysjärjestelmä, Espanjalla ja Puolalla on 27 ääntä, kun kaksi kertaa niitä suuremmalla Saksalla on 29 ääntä. Nizzan sopimus oli poliittinen paketti, jossa ei ollut mitään loogisuutta. Nyt tältä osin tämä sopimus tekee äänestysjärjestelmän selvästi loogisemmaksi.

Lakko-oikeuden osalta Suomi on pitänyt tavoitteenaan sitä, että lakko-oikeus kirjataan. Silloin kun neuvotteluja käytiin, en muista — voi olla tässä, että en ole ehkä seurannut kaikkien eduskunnan valiokuntien työtä — että olisi meilläkään vaadittu sitä, että tämä lakko-oikeus määritellään näitä eri tukilakkoja myöten niin täsmällisesti, vaan puhe oli lakko-oikeusperiaatteen, perusoikeuden turvaamisesta, joka on turvattu myös tässä sopimuksessa.

Kristillisdemokraattien ed. Kankaanniemen esityksen osalta tietysti voisi esittää kysymyksen, onko Kankaanniemi samaa mieltä Sarkozyn kanssa, että pitäisi tehdä riisuttu perustuslaki ja jättää kaikki ne jäsenmaiden kannalta tärkeät toimivallan rajoihin liittyvät määräykset, joita tässä yksityiskohtien joukossa on, jollakin muulla tasolla päätettäväksi. Minusta Suomen kannalta ja muidenkin jäsenvaltioiden kannalta on tärkeää, että valtiosopimuksen tasolla määritellään nämä rajat. Siksi tämä sopimus ei ole ihan yksinkertaisin, mitä toivotaan, mutta se on täsmällinen, ja sitä on syytä valtiosopimukselta edellyttääkin.

Suomi on tavoitellut oikeushenkilöllisyyttä unionille koko meidän unionin jäsenyytemme ajan. Se oli meidän keskeisiä tavoitteitamme Amsterdamin sopimusta neuvoteltaessa, Nizzan sopimusta neuvoteltaessa. Nyt tässä perustuslakisopimuksessa oikeushenkilöllisyys saavutetaan juuri siitä syystä, mitä ed. Kankaanniemi arvosteli, että unioni pystyisi tekemään näitä moninaisia kansainvälisiä sopimuksia tietyissä asioissa, ilman että jokaisen 25 jäsenmaan pitää niitä erikseen ratifioida. Tämä oli meidän tavoitteemme: saada unionille oikeushenkilöllisyys, joka parantaa unionin toimintakykyä. Tässäkin mielipiteet varmaan jakautuvat, mutta tämä on ollut nyt noin kymmenen vuoden ajan meidän, voi sanoa, Suomen virallinen tavoite, joka tässä sopimuksessa on saavutettu, joka oli myös konventissa eräs kaikkein keskeisimpiä tavoitteita.

Maatalouden kohdalla poimin vain joitakin esimerkkejä tästä kritiikistä. Maatalouspolitiikassa unioni on määräenemmistöpäätöksellä tehnyt päätöksensä tähänkin asti ja toimeenpanovalta on komissiolla. Määräenemmistöpäätöksenteko on ollut maatalouspolitiikan päätöksentekotapa. Tältä osin muutoksia ei tapahdu. Lainsäädäntötoimissa tulee yhteispäätösmenettely. Se ei välttämättä ole heikennys myöskään maatalousalan lainsäädännön kannalta, mutta määräenemmistö säilyy. Siellä ei ole yksimielistä päätöksentekoa tähänkään asti noudatettu.

Lopuksi ehkä ed. Vistbackan osalla. EU-lakien ensisijaisuus on 60-luvun alusta alkaen ollut voimassa olevaa oikeutta unionissa. Se ei ole mikään uusi periaate. Sehän on se keino, jolla unionin asetukset saadaan sellaisinaan voimassa olevaksi oikeudeksi koko EU-alueella. Sitähän juuri tarvitaan, jos haluamme harmonisoida, haluamme saada yhteiset standardit yhteismarkkina-alueelle. Juuri siksi pitääkin olla niin, että kun tehdään kansainvälisessä yhteisössä lainsäädäntöjä, niiden pitää olla voimassa kaikkialla. Ne syrjäyttävät tältä osin kansalliset erilaisuudet. Juuri tätähän on tavoiteltu sillä, että me saisimme aikaan todelliset 450 miljoonan asukkaan kotimarkkinat. Se on yksi niistä keskeisistä syistä, miksi me olemme unionin jäsen ja minkä ansiosta unioni on niin paljon menestystä saavuttanut Euroopan hyvinvoinnille.

Nämä esimerkit ehkä vaan kertovat siitä, että kritiikin taustalla on aidosti erimielisiä käsityksiä siitä, mikä on järkevää ja viisasta unionin politiikan osalla. Nämä mielipide-erot pitää demokratiassa ollakin, mutta demokratiassa myös ratkaisuja joudutaan tekemään ja ratkaisut tehdään aina sitten niitä säädettyjä enemmistöjä käyttäen, jotka vaaditaan, ja tässä suhteessa meillä päätöksenteko nyt tästä aiheesta alkaa olla edessäpäin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hienoa huomata, että eduskunnassa on erittäin laaja enemmistö ratifioinnin kannalla ja myöskin tämän sopimuksen ylipäänsä hyväksyttävyyden kannalla, ja on hyvin vaikea ymmärtää niitä puheenvuoroja, joiden mukaan sitten olisi kaikkien aikojen häpeä se, että tämä ratifiointi nyt suoritetaan. Pääministeri puheenvuorossaan erittäin hyvin perusteli sen logiikan, jonka mukaan jokaisella maalla on oikeus omaan päätöksentekoon, ja se, että Suomi liittyy nyt Itävallan, Belgian, Saksan, Viron, Unkarin, Italian, Slovakian, Slovenian, Kreikan, Espanjan, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Latvian ja Liettuan kanssa samaan joukkoon eli ratifioijien joukkoon, on todellakin kaikkea muuta kuin häpeä.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä parissakin puheenvuorossa spekuloitiin presidentti Halosen näkemyksillä. Täytyy korostaa sitä, että hän oli itse asiassa ratifioinnin kannalla, ja tämä fundeeraus oli itsetutkiskelua, niin kuin meidän jokaisen kohdalla on tapahtunut, mikä on järkevää esimerkiksi tämän ajankohdan suhteen, miten se vaikuttaa eurooppalaiseen tilanteeseen. Presidenttihän osallistuu hallituksen päätöksentekoon monessakin vaiheessa: Varmaankin ennen kuin ratifiointiesitystä annetaan, on ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokous; presidentti antaa hallituksen esityksen eduskunnalle; jos eduskunta sitten käsittelee ja hyväksyy ratifiointiesityksen, presidentti sekä vahvistaa sen kansainvälisen sopimuksen että siihen liittyvät lainsäädännön muutokset. Hyvin monessa vaiheessa presidentti on mukana tekemässä sitä päätöstä, ja varmasti siinä yhteydessä (Puhemies koputtaa) ja ennen sitä hallituksen ja presidentin välillä käydään aivan riittävästi neuvonpitoja.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei suinkaan arvostellut hallitusta siitä, miten se on toiminut hvk:ssa, vaan siitä, miten se on epäonnistunut tiedottamisessaan kansalle niistä hyödyistä, mitä perustuslaillisessa sopimuksessa on ja mitä hyötyä EU:sta on Suomen kansalaisille. Meidän keskustelumme EU:sta on tyrehtynyt siihen, että keskustellaan susista ja munavoista ja säännöllisesti unohdetaan se satojen miljoonien, jopa miljardien hyöty pk-sektorille yhteismarkkinoista sekä yksityisille kansalaisille vakaista koroista. Tähän kiinnitimme huomiota ja pidämme sitä edelleen oikeutettuna kritiikkinä. Haluaisinkin tietää pääministeriltä, miten tätä asiaa meinaatte jatkossa painottaa, niin että tämä kansalaisten EU-katkeruus muuttuu positiiviseksi suhtautumiseksi EU:hun.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ranskan ja Hollannin kansojen kaadettua perustuslakiesityksen kansanäänestyksessä se ei tule semmoisenaan koskaan voimaan. Odotankin, herra pääministeri, että te lopetatte tämän perustuslain ylistysveisuunne ja Brysselin suuntaan nyökyttelyn ja presidentin neuvoa seuraten tulette tänne realismin maailmaan, jossa edessä ovat muutosneuvottelut perustuslakiin. Ne ovat edessä joka tapauksessa, ja niissä Suomen pitää olla aktiivinen ajamassa niitä alkuperäisiä tavoitteitaan ja puolustamassa sitä saavutettuakin, joka siellä kiistämättä myönteisinäkin piirteinä on. Mutta pois sieltä utumaailmasta, euromaailmasta, tänne arkeen, jossa aletaan käydä uudelleen valtioiden välisiä neuvotteluja. Se on nyt edessä joka tapauksessa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri meni tavallaan laillisuusnäkökulman taakse tässä kansanäänestysasiassa. Totta kai eduskunnalla on laillinen valta päättää ratifioinnista, mutta ajankohtainen kysymys on se, pitäisikö kansanäänestys järjestää, jotta kansa olisi paremmin mukana siinä EU:n kehityksessä, jotta kansan hyväksyntä olisi vakaampi ja selkeämpi sille prosessille. Nyt se, että EU-vastaisuus on kasvanut, on johtamassa siihen, että tätä kansanäänestyskysymystä harkitaan vielä vähemmän kuin aikaisemmin. Pidän tätä valitettavana, koska tämä kiinnostusvaje EU-asioita kohtaan on suuri ongelma. Tässä asiassa, siinä että EU-asioista käydään keskustelua, hallituksen tehtävä on ainutlaatuisen tärkeä, ja EU-tiedottaminen on tärkeää ja myös niistä asioista rehellinen debatointi, jotka EU:n sisällä ovat vaikeita.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Mainitsin Prodin, Sarkozyn ja Merkelin nimet vain siksi, että he ovat ottaneet tähän tilanteeseen kantaa, en yhtyen sinänsä heidän näkemyksiinsä välttämättä kaikilta osin. Sen sijaan varapuhemies Anttilan ja ed. Elon ajatuksiin voin lämpimästi yhtyä samaten kuin kaikkien keskustan europarlamentaarikkojen, jotka ovat selkeästi kantansa lausuneet, ja toivonkin, että pääministeri kommentoi heidänkin lausuntojaan, niin kuin tässä kuultiin näitten muiden osalta.

Totesin, että oleellisia muutoksia sisältää tämä perustuslakiesitys, jota te esitätte ratifioitavaksi. Vaikka se on monesti julistettu kuolleeksi — ed. Jaakonsaari viimeksi julisti kuolleeksi — niin esitätte kuitenkin ja toteatte, että se ei oleellisesti muuta mitään. Kuitenkin sitä kävin läpi, että se muuttaa varsin oleellisesti. Oikeushenkilöllisyys on yksi sellainen. Onko se hyvä vai huono? Se on molempia. Uudet asiat maatalous- ja aluepolitiikan osalta: Meppi Väyrynen toteaa, että tämä heikentää. (Puhemies koputtaa) Sitäkin kannattaa miettiä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse en ymmärrä sitä, että meidän pitää lähteä ratifioimaan sellainen sopimus, kun etukäteen tiedetään, että sama prosessi käydään hetken päästä uudelleen. Tämä ajankohta hämmästyttää minua suuresti. Suomestahan tulee nyt ikään kuin yksi osapuoli, kun me olemme puheenjohtajamaana, ja olisi paljon parempi minun mielestäni olla sillä tavoin, että ei ratifioida, vaan että Suomi hakisi aktiivisesti sopivaa tulosta niitten osalta, jotka nyt haluavat ehdottomasti saada tähän muutoksia, eli Suomi olisi ikään kuin sillanrakentajana sitten, kun pääsee loppuvuodeksi puheenjohtajamaaksi. Tämä ajankohtakin minua hämmästyttää. Ne perusteet, mitä arvoisa pääministeri esitti ratifioinnin perusteiksi, eivät kyllä tyydytä ainakaan minua.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen tätä kokoomuksen eduskuntaryhmän kritiikkiä. Kuuntelin ed. Hemmingin puheenvuoroa ja luin sen vielä varmuuden vuoksi uudestaan. Ette te mistään EU-tiedottamisesta tässä puhunut, vaan kritisoitte hallitusta vaivaavaa EU-apatiaa ja sanoitte, että Suomen EU-politiikan olisi pitänyt olla määrätietoisempaa ja aktiivisempaa. Itse en ole mitään apaattisuutta havainnut. Myönteistä palautetta Suomen EU-politiikasta satelee. EU-puheenjohtajuuteen on valmistauduttu hyvin. Te olette suomalaisten EU-kriittisyyden haaskalla tässä ja pyritte hyödyntämään sitä. Rannalta on helppo huudella, kun laiva on myrskyssä, mutta mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kokoomus? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, antakaa siihen vastaus. (Ed. Vistbacka: Kysykää Hokkaselta!)

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän EU-apaattisuuden yksi merkki oli se, että kokoomuksen edustaja konventissa ei antanut hyviä lähtöloitsuja tälle koko perustuslakiprosessille, vaan jätti sen allekirjoittamatta. Se oli apatiaa. Kyllä minusta hallitus on erittäin reippaasti vienyt neuvotteluprosessia omalta osaltaan eteenpäin ja saanut tuloksia.

Mutta se, mihin ed. Hemming puuttui, on tosiasia, että me emme ole pystyneet alustamaan kansalaiskeskustelua, ei kukaan meistä tarpeeksi. Se ei ole hallituksen vika, eikä se ole opposition vika, se on meidän kaikkien. Ihmiset hakevat Euroopan unionilta työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta. Työ tarkoittaa sitä, että unioni olisi kilpailukykyisempi, turvallisuus sitä, että luodaan todellakin unionille turvallisuuspoliittisia mekanismeja.

Minä olisin toivonut, että pääministeri olisi kommentoinut tätä ulkoasiainvaliokunnan turvatakuuanalyysiä. Minusta tämä on tärkeä ja uusi. Tämän jälkeen seuraavassa turvallisuuspoliittisessa selonteossa voidaan todella sanoa, että good bye liittoutumattomuus, koska tässä määritellään näin, että (Puhemies koputtaa) Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö, johon Suomi on lujasti liittoutunut.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minulla oli mahdollisuus korvata kansanedustaja Vanhanen konventissa sen kolmen viimeisen kuukauden ajaksi, ja siellä työskennellessäni en tullut EU-uskoon enkä konventtiuskoon, niin kuin eräs SDP:n edustaja siellä. Konventti oli väline tehdä työtä, valmistella prosessia. Se lopputulos ei ollut tyydyttävä. Lähtökohta, minkä takia itse en ollut valmis sitoutumaan siihen, oli se, että hallitus voisi pyrkiä omissa neuvotteluissaan hallitustenvälisessä konferenssissa parempaan tulokseen. Tulos, joka syntyi, oli mielestäni hyvä, tyydyttävä, ja kuten kokoomuksen puheenvuoroissa on nähty, me olemme osaltamme valmiit tukemaan sitä.

Uskallan väittää niille, jotka täällä sanovat, että voimme avata neuvottelut uudelleen, että ei sieltä parempaa tulosta Suomen kannalta tule. On varmaan perusteltua tarttua joihinkin yksityiskohtiin. Olen samaa mieltä ed. Vistbackan kanssa: mitä se lippu tai motto siellä tarvitsee olla olemassa. Perussopimus on hyvä. Annetaan vielä tylsä nimikin sille. Se on perussopimusten perussopimus tai joku vastaava. Sitä me tarvitsemme, joka tekee tämän pohjan työlle olevaksi.

Mutta meidän täytyy edetä (Puhemies koputtaa) kahdella tavalla. Tässä sopimuksessa ...

Pääministeri, kysyisin myös, miten te aiotte edetä puheenjohtajuuskauden aikana myös niissä nykyisten sopimuksen antamissa rajoissa muun muassa sisä- ja oikeusasioissa.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olin eilen ja toissapäivänä Brysselissä Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä parlamentaarikkokouksessa, ja siellä kävi aivan selväksi se, että tätä nykyistä perustuslakisopimusta ei tulla ratifioimaan ja saattamaan voimaan. Muutoksia tulee tapahtumaan. Aikaa tulee kulumaan; 2008—2009 oli se arvioitu aika. Itävallan liittokansleri Schüssel sanoi selvästi, että perustuslain sisältöä on ryhmiteltävä uudelleen, on mietittävä, mitä EU:n tulisi tehdä, miten se pitäisi rahoittaa ja mitkä ovat toimielimet. Eli kaikki keskeiset asiat ovat vielä tulossa pöytään mietittäväksi.

Arvoisa herra pääministeri, todellakin nyt, jos eduskunta pakotetaan ratifioimaan tämä sopimus vielä tämän kauden aikana, tässä sidotaan nyt jo seuraavankin eduskunnan käsiä. Kansanäänestystä te olette vastustaneet. Itse asiassa tulee sellainen tilanne, että emme me sitten lopulta tiedä, mikä on se sopimus, (Puhemies: Minuutti!) mikä aikoinaan ratifioidaan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin ihmetyttää tämä valtaisa vimma delegoida tätä Suomen eduskunnan päätösvaltaa tässä asiassa. Täällä marssitetaan kaiken maailman eurooppalaisia johtajia, joilla perustellaan, että he ovat tätä ja tätä mieltä, ja suomalaisia meppejä. (Ed. Laakson välihuuto) Ongelma on vaan siinä, että ei heillä ole — ed. Laakso — paikkaa tässä salissa. Niiden edustajien, joilla on paikka täällä, meidän, täytyy ottaa vastuu ja tehdä tämä ratkaisu ja, niin kuin on aikaisemminkin tehty EU-politiikassa ratkaisuja, puhtaasti Suomen kansallisten etujen pohjalta. Yksinkertainen lopputulema on se, kun luetaan UaV:n erinomainen mietintö, johon suuri valiokunta antoi vielä panoksensa: Tämä on yksiselitteisesti parempi tulos kuin nykytila Euroopan unionissa. Tämä tuo järjestystä kaaokseen.

Pääministeri vastasi tähän erinomaisesti. Nyt otetaan kantaa tähän sopimukseen. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan vaiheeseen, kun katsotaan, mitkä maat ovat mukana. Mitä useampi maa tämän ratifioi, sen varmemmin tämä muodostaa sen pohjan jatkotyölle myöskin peruslaillisen sopimuksen voimaan saattamiseksi joku päivä. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi, rouva puhemies, vielä: Tämän ratifiointi antaa Suomen hallitukselle loistavan aseman (Puhemies: Minuutti!) tulla eurooppalaisen politiikan rakentajaksi puheenjohtajakaudella.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Enemmistö Euroopan unionin jäsenmaista on hyväksynyt tämän sopimuksen. Se on realismia demokratiassa.

Se, millä tavoin tätä Euroopan unionia ja sen tavoitteita tuodaan selkeämmin esille, arvoisa kokoomus, on tässä kahden vuoden aikana vaikeutunut, kun on tullut 10 uutta jäsenmaata ja 100 miljoonaa ihmistä, joiden toimeentulo on paljon heikompaa kuin niissä 15:ssä, kun te olitte mukana tässä päätöksenteossa hallituksessa. Tämä täytyy kohtuudella ottaa huomioon tässä. Meidän täytyy tietysti pystyä paremmin perustelemaan se, millä tavoin työpaikkoja saadaan, miten sosiaaliturvatakuu, ihan niin kuin monet muutkin turvatakuut, saadaan aikaan. Se on meidän kaikkien tehtävä, ja siinä myös kokoomus voisi auttaa omalta osaltaan.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on oikeutettu muodostamaan kantansa itsenäisesti, ja näin me olemme tekemässä. Minusta on aivan kestämätön peruste se, että me jäisimme ikään kuin Ranskan ja Alankomaiden panttivangiksi, ja minusta pääministeri perusteli aivan oikein sen, että meidän pitää tehdä tämä päätös itsenäisesti.

Me olemme tekemässä tätä päätöstä juuri siksi, että EU:ta pitää kehittää vastaamaan jäsenvaltioidensa haasteisiin: ikääntymiseen, työllisyyteen, kilpailukykyyn, turvallisuuteen jne. Suomen tulee olla aktiivinen unionin kehittäjä, ja siksikin on tarpeen, että vahvistamme omaa asemaamme ja vaikutusvaltaamme ratifioimalla tämän perustuslakisopimuksen. Minusta tämä on tässä vaiheessa ennen kaikkea tahdonilmaus vahvemman ja toimintakykyisemmän EU:n puolesta. (Puhemies: Minuutti!) Kun tätä perustellaan kansalaisille, toivottavasti hallitus tekee kansanpainoksen ulkoasiainvaliokunnan erinomaisesta mietinnöstä.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen perustuslain ratifioinnin tarpeesta paljolti samaa mieltä pääministeri Vanhasen kanssa. Ainoa huomautukseni pääministerille on oikeastaan se, että hallitus olisi aivan hyvin voinut tämän ratifiointia koskevan hallituksen esityksen antaa jo viime syksynä. Se olisi osoittanut poliittista johtajuutta ilman eduskunnan ennakkoon antamaa selkänojaa, ja siinä vaiheessa voidaan ehkä sanoa, että hallitus nukahti. Hyvä tietysti on, jos hallitus nyt on valmis menemään tästä eduskunnan avaamasta ovesta sisälle, ja toivon, että siitä mennään pää pystyssä.

Tähän yleiseen keskusteluun haluaisin vaan lisätä sen, että ei ratifiointiesityksen antaminen ja sen prosessin läpikäyminen tässä salissa poista tarvetta eikä syytä olla aktiivinen Eurooppa-politiikassa niin perustuslain tulevia kohtaloita koskevissa kysymyksissä kuin myös muissa sisällöllisesti tärkeissä eurooppalaisissa asioissa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olipa tämä sopimus hyvä tai huono, niin jokainen kansanedustaja tietää, että se ei tule koskaan voimaan. Minä olen täysin presidentti Halosen linjalla. Minä pidän tätä sopimusta parempana kuin nykyjärjestelmää, mutta pidän tärkeänä, ettei tätä hyväksytä, koska se lisää epäluottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään. Me olemme hyvin tietoisia siitä, että tämä ei tule voimaan sen takia, että me olemme tavallaan sopineet, että jos yksikin jäsenmaa vastustaa, niin se ei tule voimaan. Miksi me nyt haluamme väkisin lähteä ajamaan jotakin, joka ei koskaan tule voimaan, kun voi olla, että tulee jokin myönteinen ilmaisu poliittiselta eliitiltä Brysselissä mutta vastapainona epäluottamus politiikkaan kasvaa omassa maassa. (Puhemies koputtaa) Se on todella ikävä asia.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ratifiointikritiikin kärki tuntuu olevan siinä, että joudutaan mahdollisesti kahteen kertaan ratifioimaan. Monet juuri siitä syystä sitä vastustavat. Pääministeri ei tietenkään voi tietää, kuinka perusteellinen remontti tulee, mutta ilmeisesti selvitään pienillä muutoksilla ja sopimus kuitenkin todennäköisesti voidaan toisella ratifioinnilla viedä läpi, vai kuinka, herra pääministeri?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tietysti tämä kysymys siitä, miksi ratifioidaan, jos oletetaan, että sellaisena sopimus ei tulisi voimaan. Emme me sitä voi tietää vielä, mutta jos tämän ajattelutavan vie loppuun, niin pitäisikö meidän odottaa esimerkiksi viimeisten vaikka kolmen sellaisen jäsenmaan joukkoon, jotka eivät ole ratifioineet, ja edelleen oletetaan, ettei tämä tule voimaan, koska joku on kansanäänestyksessä sen kaatanut? Kyllä se vaan meillä on samanlainen oikeus ja tietyllä tapaa velvollisuus ottaa kantaa siihen perusteellisesti neuvoteltuun kokonaisuuteen, ja sillä sitten on vaikutusta seuraavaan vaiheeseen. Jos se saadaan ratifioiduksi sellaisenaan, hyvä, se on meidän varsinainen tavoitteemme. Jos joudutaan jossain vaiheessa uusiin neuvotteluihin, niin silloin siinäkin on ensin kaksi tärkeää vaihetta. Ensimmäinen on se, mitä määritellä uusien neuvottelujen aihepiireiksi.

Tämäkin keskustelu on osoittanut, saati jos kuuntelee niitä eurooppalaisia yksittäisiä puheenvuoroja, joissa kritisoidaan sopimusta siitä, kuinka eri suuntiin vaatimukset menevät. Silloin, kun Suomikin miettii sitä, ikään kuin mihin joukkoon kuuluu, tukeeko tätä kerran neuvoteltua kompromissia vai antaisiko sen vihjeen ja vision, että me olisimme jotenkin tukemassa esimerkiksi niiden vaatimuksia, jotka ovat hylänneet sopimuksen varsinkaan, kun eivät ole edes pystyneet täsmentämään, mitä pitäisi muuttaa. Minulla on se käsitys ja yhdyn niiden muutamien edustajien puheenvuoroihin, jotka ovat viitanneet tähän seikkaan, että tämä sopimus on kuitenkin sisällöltään meidän intressiemme kannalta todennäköisesti huomattavasti parempi kuin se, että lähdetään tekemään kompromissia sellaisten vaatimusten suuntaan, jotka hävisivät viime hvk:ssa.

Jos otetaan kielteinen kanta Suomessa, niin silloin pitää kyllä vähän määritellä sitä, missä joukossa, mihin suuntaan tätä sopimusta halutaan kehittää. Tämän osalta olen erittäin vakuuttunut, kun olin sekä konventissa että hvk:n neuvotteluissa, että kovimmat muutosvaatimukset, jos niitä lähtee tulemaan, taitavat liittyä sittenkin näihin päätöksentekoinstituutioihin, niiden rakenteisiin, vähän myös kysymykseen suurten valtioiden ja pienten valtioiden asemasta. Minusta tässä on pystytty kuitenkin turvaamaan aika hyvin yhteisten instituutioiden merkitys, se, että kaikki olemme saman pöydän ääressä. On tasapainoisesti otettu huomioon vähän jäsenvaltioiden kokoa, mutta me olemme mukana kaikessa. Emme päästä tätä unionia kehittymään siihen, että on kahden kerroksen jäseniä, ja tätä kannattaa vaalia, sillä paine tätä kohtaan unionin laajentuessa kasvaa kasvamistaan.

Kun puhutaan alkuperäisistä tavoitteista, on totta, että emme me saavuttaneet, niin kuin eivät muutkaan maat saavuttaneet, kaikkia alkuperäisiä tavoitteita, mutta ne erot loppujen lopuksi siihen, mitkä meillä eduskunnan ja hallituksen asettamia tavoitteita olivat, tämän kokonaisuuden kannalta eivät ole kauhean ratkaisevia. Siinä neuvottelujen loppuvaiheessa jokaisen niiden osalta hallitus ja eduskunta päätyivät antamaan neuvotteluvaltuudet hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksyä ne kompromissit. Eli tältä osin ikään kuin paluu meidän osaltamme joihinkin alkuperäisiin tavoitteisiin, vaikka tässä äänimäärä suhteessa 50—50, kyllä todennäköisesti tulisi johtamaan siihen, että sieltä löytyy leegio maita, jotka ajavat aivan toiseen suuntaan, siihen, että suurten maiden painoarvo kasvaisi, koska nykyjärjestelmähän ei ota huomioon suurten maiden väestömäärää ja voimaa koko voimassaan neuvoston päätöksenteossa. Komissiossakin niillä on sama määrä edustajia kuin Maltalla tai Luxemburgilla, eli kyllä niitä vaatimuksia tulee myös toiseen suuntaan. Tämä on hyvin tasapainoinen kompromissi, joka on neuvoteltu, ja sitä osoittaa muun muassa se, että nyt jo 15 jäsenmaata ja ilmeisesti selvä väestöllinen enemmistö unionista on tämän sopimuksen ratifioinut.

Hallitus on pyrkinyt toimimaan siten, että ei tule sellaista tunnetta, että eduskunta tai edustajat jollain tapaa pakotettaisiin tässä etenemään, vaan tämä prosessi on haluttu pitää hirvittävän avoimena. Minusta on itsestään selvää, että hallitus ja pääministeri olisivat osoittaneet varmaan johtajuutta paljon enemmän, jos oltaisiin vaan syksyllä ilmoitettu, että ratifioidaan. Kyllä moni sitä odotti, mutta tiesin ja osasin kuitenkin arvioida myös sen, minkälainen keskustelu tästä tullaan käymään syksyn ja kevään kausilla. Tähän haettiin malli, jossa eduskunta aidosti ottaa itse sopimuksen sisältöön kantaa eikä niin, varsinkaan alkuvaiheessa, pohdi tätä ratifioinnin järkevyyttä, vaan ensin katsotaan, onko sopimus hyvä. Sitten tässä loppuvaiheessa, kun tässä suhteessa kaikkien valiokuntien kannat olivat selviä, niin oli luonnollista, että ulkoasiainvaliokunta rupeaa tekemään myös johtopäätöksiä, ja tästä olen erittäin tyytyväinen.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Hallitus on tässä keskustelussa saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, että se olisi epäonnistunut EU-asioita koskevassa viestinnässään. Meillä on ollut laajamittaisia ponnisteluja myös perussopimuksen osalta aktivoida tätä kansalaiskeskustelua, ja näitä hankkeita on käynnissä myöskin Euroopan unionin tasolla. Päätöksenteon avoimuus Euroopan unionissa on yksi tärkeä asia tässä viestinnässä, ja tässä otetaan merkittäviä askeleita eteenpäin myös Suomen ensi syksyn puheenjohtajuuskaudella.

Meillä on tässä salissa tietysti itse kullakin merkittävä rooli tämän kansalaisviestinnän osalta, koska tässä salissa on erittäin vahvat ja laajat linkitykset suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta meidän pitää muistaa, että Euroopan unionin hyväksyttävyys kansalaisten silmissä on paitsi tiedon myös tunteen asia, ja meidän pitää pystyä vahvistamaan sitä identiteettiä, että me olemme paitsi suomalaisia myös eurooppalaisia. Kansalainen eilen televisiossa Eurooppa-päivän kunniaksi kiteytti oman ajatuksensa tästä Euroopan unionista, että se on laajennettu koti, ja tällaista käsitystä meidän pitäisi pystyä itse kunkin omassa työssämme vahvistamaan.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tärkeä muistaa Euroopan unionin yhteisöllinen luonne, elikkä se toimii, kuten mikä tahansa erilaisten maiden yhteisö. Sillä välillä on ongelmia, välillä on sitten vähän seesteisempää. Tällä yhteisöllä oli kahden kaatuneen kansanäänestyksen jälkeen yhteinen tahtotila, että otetaan tuumaustauko, mietitään, mitä tehdään, koska ei ollut yhteisöllistä tietoa tai vahvaa näkemystä, kuinka mennä eteenpäin. Nyt tämän yhteisön sisällä on erittäin vahva näkemys siitä, että on hyvä edistää ratifiointiprosessia, elikkä mahdollisimman moni maa ratifioi osaltaan ja näin osoittaa, että sopimuksen sisältö on hyvä, se on parempi kuin nykyinen viidakko. Ja tämä on jo keskeinen peruste Suomelle toimia tämän yhteisön jäsenenä.

Tämä sopimus, kun aikanaan tulee voimaan, niin se tietysti vahvistaa sitä keskustelua Suomessa, onko Suomessa jatkossa enää mitään edellytyksiä pitää tätä kahden lautasen politiikkaa. Tämä viimepäiväinen keskustelu on nostanut esiin sen ajatuksen, että jos vielä tämä kahden lautasen politiikka jatkuu, niin onko Suomella myös kaksi linjaa, niin kuin nyt viimeaikaisten uutisten perusteella voisi kuvitella. Olen erittäin iloinen siitä, (Puhemies: Minuutti!) että tämä liittoutumattomuuskeskustelu tulee tässä vaiheessa esille. Me toimme tämän esille jo kaksi vuotta sitten selonteon yhteydessä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On mielenkiintoista se, että kokoomus ei vain puheenjohtaja Kataisen suulla vaan jo aikaisemmin ed. Sasin suulla on heikentämässä Suomen osallistumismahdollisuuksia Euroopan unionin kokouksissa. Millä tavalla presidentin osallistumismahdollisuudet ovat muka ristiriidassa niiden keskeisten periaatteiden kanssa, joilla me yritämme paremmin tuoda suomalaisten asian esille? Eikö ole parempi se, että kaksi suomalaista osallistuu näihin kokouksiin kuin vain yksi suomalainen?

Mutta, rouva puhemies, jos me lähtisimme puhtaalta pöydältä tarkastelemaan tilannetta, niin me kaikki täällä pitäisimme kummallisena sitä, että meille esitetään nyt sellaisen perustuslakiluonnoksen hyväksymistä, jonka keskeisenä lähtökohtana on se, että kaukana päätetään siitä, mistä lähellä saa päättää. Tämähän on aivan järjetön ja päälaellaan oleva periaate. Kaukana päätetään siitä, mistä lähellä saa päättää. Ja ymmärrän kyllä hyvin, herra pääministeri, että te yritätte häivyttää kysymyksen kansanäänestyksestä taka-alalle kokonaan. (Puhemies: Minuutti!) Poliittinen eliitti on valmis hyväksymään vain sellaiset kansanäänestykset, joissa he tietävät voittavansa, ja tämä ei kuulu niihin.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kompetenssi-kompetenssista päättää kansalliset parlamentit, ja se on tässä perustuslakisopimuksessa, niin kuin aikaisemmissakin perussopimuksissa, tärkein asia. Perussopimukset ovat jäsenvaltioiden omaisuutta. Ne ratifioidaan kansallisissa parlamenteissa. Perussopimuksissa määritellään unionin toimivalta. Tässä sopimuksessa on sanottu äärimmäisen selvästi: Se toimivalta, mitä tässä sopimuksessa on erikseen määritelty unionille, kuuluu jäsenvaltioille. Eli jäsenvaltiossa päätetään siitä, mikä on unionin toimivalta, ja siinä ei ole yhtään sen enempää. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, että korjasitte ed. Laaksolle!) Se, mitä ei siihen listaan kuulu, kuuluu jäsenvaltioille. Ja tässäkin suhteessa itse asiassa tämä perussopimus sanoo sen asian nyt mahdollisimman selvästi. Aikaisemminkin se on ollut näin. Nyt on eksplisiittisesti, yksiselitteisesti, todettu, että se toimivalta, mitä sopimuksessa ei ole unionille osoitettu, kuuluu jäsenvaltioille, ja tästä vallasta pitää nimenomaan jäsenvaltioiden pitää itse kiinni. Siksi muuten tämä perustuslakisopimuksen ratifiointi kuuluu hallitukselle ja kansanedustajille jokaisessa maassa. Europarlamentti eivätkä sen jäsenet ratifiointipäätöstä tee.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin mukana ulkoasiainvaliokunnassa, joka laati tämän mietinnön. Jätin tähän mietintöön laajan vastalauseen, koska en voi yhtyä siihen valiokunnan enemmistön kantaan, että tämä sopimus olisi parempi kuin nykytilanne. Ensinnäkin tämä perustuslaki muuttaa olennaisella tavalla Euroopan unionin luonnetta. Unioni saa valtion tunnusmerkit, muun muassa presidentin ja ulkoministerin virkojen kautta ja sen lisäksi unionista tulee oikeushenkilö. Nämähän eivät olleet, tämä presidentin ja ulkoministerin virka, Suomen tavoitteiden mukaisia eikä myöskään tämä päätöksentekomenettely, johon nyt siirrytään. Ja näin ollen en ymmärrä, mitä järkeä tässä tilanteessa on ratifioida sopimusta, joka todellakaan ei tule voimaan. Eikö olisi järkevämpää jatkoneuvotteluissa pitää kiinni näistä meidän alkuperäisistä tavoitteistamme ja istua niissä pöydissä, joissa näitä neuvotteluja käydään?

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mitä Suomi saavuttaisi, jos jättäisimme ratifioimatta? Täällä on monta tällaista vaatimusta esitetty, että jättäisimme ratifioimatta, mutta yhtään vastausta ei ole tullut siihen, mitä siitä seuraisi. Sen sijaan suurin piirtein tiedämme, mitä saavutamme, jos ratifioimme. Minusta pääministerin vastaukset tässä keskustelussa ovat olleet erittäin hyviä ja erittäin korkeatasoisia. Sen verran, kun jäi vähän sellainen vaikutelma, niin kuin ministeri Lehtomäki olisi omalle päälleen ja hallituksen päälle karistellut tuhkaa siinä, että viestintäasiassa olisi jotenkin epäonnistunut, niin on kyllä syytä varoittaa hallitusta, että se ei ryhdy viestintävirastoksi. Siitä on tavattomasti surullisia esimerkkejä, kun hallitus on päättänyt ruveta kansalaisille myötämieliseksi kertomalla mahdollisimman paljon, ja lopputulos on ollut luultavasti (Puhemies koputtaa: Minuutti!) joka kerta aivan pöyristyttävä. (Puhemies koputtaa) En visustikaan halua muistuttaa eräistä verotus kevenee -malleista. (Naurua)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin hallituksen varovaisen etenemisen eduskunnan suuntaan, jonka pääministeri selosti. Mutta olisin halunnut pääministerin toistavan sen kannan, minkä hän äskeisessä varsinaisessa puheenvuorossa otti siihen, mitä hallitus on nyt tekemässä. Koska, jos oikein kuuntelin, niin pääministeri ei ilmoittanut, että hallitus esittää ratifioimista eduskunnalle, mikäli eduskunta hyväksyy ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, vaan olin kuulevinani — mutta saatoin kuulla väärin — että hallitus ottaa sitten siinä tilanteessa tarkasteluunsa sen, mitä asiassa tulee tehdä. Kun pääministeri ei ole paikalla, niin tähän en nyt saa vastausta.

Itse asiasta sanon sen, että kun nämä keskustelut jatkuvat, niin itse toivoisin, että tällainen pompöösipullistelu, joka tietyllä tavalla tähän asiaan liittyy sitä kautta, että tätä kutsutaan perustuslaiksi ja siellä on motto, hymni ja lippu, niin tällainen ainakin jätettäisiin tästä korjatusta versiosta jatkossa pois.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansanäänestys ei millään tavalla vie päätösvaltaa pois eduskunnalta, sillä lain mukaanhan Suomessa voidaan järjestää vain neuvoa-antava kansanäänestys, joten viimekätinen ratkaisu ratifioinnista on aina kuitenkin täällä eduskunnassa. Sen sijaan kansanäänestys pakottaisi tekemään juuri sitä, jota muun muassa pääministeri Vanhanen valitteli, että Suomessa ei tehdä. Ei ole kansalaiskeskustelua. Sen lisäksi se pakottaisi myös poliittisen eliitin eli hallituksen ja myös eduskunnan perustelemaan omaa näkemystään niin, että kansalaiset voivat ottaa siihen kantaa. Tämän lisäksi ei ole mielestäni ollenkaan järkevää lähteä nyt tämänhetkistä perustuslakiluonnosta ratifioimaan tai viemään kansanäänestykseen vaan vasta sitten, kun tiedämme, mikä on se lopullinen neuvottelutulos. Sen lisäksi ratifiointi tässä salissa edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä, joten asia ei ole senkään kannalta kovin yksinkertainen vaan kertoo siitä, että Suomen täysivaltaisuuteen puututaan.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on pääministeri laajasti perustellut sitä, miksi perustuslaillinen sopimus pitäisi hyväksyä ja myöskin sitten ratifioida. Minusta merkitystä on sillä, että tässä perussopimuksen ratifioinnin kautta myöskin nämä Suomen oikeushyvät siirtyisivät oikeudellisilta vaikutuksiltaan uuteen sopimukseen koskien maatalouden määräyksiä ja harvaanasuttujen alueiden asemaa sekä työeläkejärjestelmän erityisasemaa, monta muuta kysymystä. Mutta täällä monet ovat keskustelleet siitä, että on sitten ratifioitava koko paketti uudelleen. Mikäli pääministerin kantaa tulkitsin oikein, niin riippuu muutosten laajuudesta se, tarvitaanko kokonaan uudelleen ratifiointi vai ei, vai riittääkö kenties sitten vain osien ratifiointi, ja sen takia nyt ratifiointi ei olisi myöskään mikään turha toimenpide, jolloin tämä minusta on hyvin keskeinen kysymys tässä, kun arvioidaan tätä asiaa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin alue on tällä hetkellä maailman suurin talousalue. Jokainen meistä tietää, kuinka tärkeät sisämarkkinat suomalaisille yrityksille toimivat tällä alueella. Toisaalta sitten kansalaisten, velallisten, korkotaso on pudonnut sinne 2—3 prosentin tuntumaan ja kansalaiset saavat vapaasti liikkua EU:n alueella, tehdä kauppaa jnp. Tämä EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointi minun mielestäni pitäisi hoitaa nopeutetussa aikajärjestyksessä, eli sen jälkeen, kun ulkoasiainvaliokunnan mietintö täällä eduskunnassa hyväksytään, niin hallituksen pitäisi tuoda nopeutetussa aikataulussa eduskunnan hyväksyttäväksi tämä EU:n perustuslaki. Olen sitä mieltä henkilökohtaisesti.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tähän hallituspuolueiden ja kokoomuksen intoiluun sisältyy selkeä ristiriita. Toisaalta korostetaan sitä, että ratifioidaan juuri tämä sopimus sisällön vuoksi, mutta toisaalta todetaan ihan realistisesti, että tämä todennäköisesti tulee muuttumaan, mikä on tietysti aivan faktaa. Meidän pitäisi kiinnittää huomiota nyt siihen, mitä tulee jatkossa todellakin tapahtumaan, ja antaa ohjeistusta sille. Onko tämä sopimus sitten kuollut tai ei? Voisi verrata, että se on kana, jonka kaulan ovat ranskalaiset ja hollantilaiset katkaisseet. Se lentää vähän aikaa, mutta henkiinjäämismahdollisuudet ovat kyllä olemattomat. Elikkä realismia on se, että sopimus tulee muuttumaan.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun EU:n perustuslaki hyväksytään, niin aikanaan jokainen jäsenmaa joutuu olemaan ilman omaa komissaaria. Täytyy toivoa, että Suomella olisi hyvä herraonni, kun tuota rouvaonnea ei ole, ainakaan tanskalaisen maatalouskomissaarin suhteen. Perustuslaillinen sopimus voi vahvistaa EU:n maatalouspolitiikkaa, jos Ranska niin saa läpi sitten lopulta hyväksyessään sopimuksen. Mutta Suomen osalta voi sanoa, kun parlamentti saa lisää valtaa, niin voi olla vaikeampi saada yksilöllisiä ratkaisuja läpi. Tämä tästä kritiikistä.

Hyväksytään, ratifioidaan vaan tämä keskeinen sopimus. Mutta kyllä Suomen täytyy puolustaa vielä itseään tässä jatkoprosessissa sitten, kun se toinen kierros tulee tai jos vielä remontoidaan tätä sopimusta. Täällä Euroopan reunalla täytyy puolustaa näitä erityisalueita.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun mielestäni keskustapuolue on hyvinkin pitänyt huolen kansalaisten informoimisesta EU-asioitten suhteen. Minulla on tässä Laitilan Sanomien artikkeli perjantailta 28. huhtikuuta, jossa varapuhemies ja ed. Salo ovat käyneet Laitilassa kuntavierailulla ja kertovat muun muassa näin, kun yleisöä kiinnosti EU-perustuslain ratifioiminen. "Isoilta jäsenmailta kuuluu viestiä, että laki pitäisi kirjoittaa uudelleen. Suomen", huom. ,"ei pidä allekirjoittaa kuollutta paperia ja lyödä siinä kantojaan lukkoon. Samoin 141-neuvottelut on saatava nopeasti alkuun, sillä Suomen puheenjohtajakaudella sille on koetettava neuvotella pysyvyyttä. Vierailijat epäilivät, että artiklaa pyritään ajamaan kokonaan alas."

Tämä ei aivan vastaa sitä, mitä ed. Kiviniemi keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitti. Mutta jos te aiotte tehdä nyt tämän juhlavuotenne aikana satakunta vierailua per edustaja eli yhteensä 5 500 kuntavierailua keskustan edustajien puolelta, niin tällaista sanomaako te aiotte sitten kentälle viedä? Minä haluaisin tietää nyt keskustalta, mikä on keskustan linja tämän EU-perustuslain ratifioinnin suhteen. Onko se tämä, mitä luemme Laitilan Sanomista varapuhemiehen ja ed. Salon suusta, vai onko se jotakin muuta?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin valmistautunut juuri tähän 141-keskusteluun omassa puheenvuorossani. Tämä Etelä-Suomen maatalouden ongelmakenttä on tämänkin ratifioinnin jälkeen auki, ja se on tavattoman huono asia kansallisesti. Se on elintarviketalouden ja maatalouden kannalta valitettavaa, jos Etelä-Suomen tuottajat joutuvat vuodesta toiseen kahden tai neljän vuoden jaksoissa olemaan löysässä hirressä ja odottaen sitä, mitä unionilta tulee. Tämä on asia, joka pitäisi tai olisi pitänyt hoitaa jo tässä sopimusmenettelyn myötä.

Mutta siihen, mitä varapuhemies on sanonut, minä en ota kantaa. Minä olen ottanut kantaa 141:een, että se asia pitäisi saada pysyväksi, niin kuin meillä on pohjoinen tuki, ja sitä kautta tämä asia saada hoitoon. Mutta tällainen komissaarin vallan alla oleva maatalous, mitä Suomessa tänä päivänä Etelä-Suomen osalta on, tämä on kestämätön tilanne.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Essayahille voin kertoa, että hallituksen linjalla on Suomen keskustan vankka tuki. Mutta Suomen keskusta on avarakatseinen poliittinen kansanliike — en tiedä, koskeeko tämä teidän puoluettanne — mutta avarakatseinen poliittinen kansanliike, jonka piirissä sallitaan myös henkilökohtaisen mielipiteen ilmaisuvapaus.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kyllä halunnut ministeri Lehtomäeltä kysyä, miten on mahdollista, että täällä ed. Kiviniemi esittää, että tämä perustuslakisopimus jollakin tavalla vahvistaa tätä 141-artiklaa, ja samanaikaisesti teillä kentällä teidän edustajanne kertovat, että tämä 141-artikla suorastaan vaarantaa koko Suomen maatalouden kohtalon siltä osin. Mikä on keskustan linja? Kyllä tässä nyt täytyy jonkinlainen linjapäätös saada, onko tämä perustuslakisopimus nyt niin kuin Suomen maataloutta tukeva vai sitä hajottava.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ainakin on sama linja eduskunnassa sekä niillä kenttäkierroksilla, ja niitä tilaisuuksia tulee varmaan yli sata, joten älkää olko, ed. Essayah, huolissanne.

Tästä maataloudesta, niin kuin pääministeri totesi, maatalousasioista on käytetty määräenemmistöpäätöksiä tähänkin asti, kun sovitaan yhteisestä maatalouspolitiikasta.

141 ja 142 ovat Suomen erityisjärjestelyjä, jotka on sovittu liittymissopimuksessa. Nyt tämän perustuslaillisen sopimuksen myötä nämä erityisjärjestelyt siirtyvät sopimuksen osaksi. Siltä osin niitten laillisuuspohja vahvistuu. Niistä ei jatkossakaan päätä ministerineuvosto enempää kuin parlamentti, vaan päätetään Suomen hallituksen ja komission välisissä neuvotteluissa — Suomen hallituksen ja komission välisissä neuvotteluissa niin kuin tähänkin saakka. Ei se 141:n asema heikkene.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuten ed. Tiilikaisen puheenvuorosta kävi selville, niin totuushan on se, että nyt, hyväksyttiin perustuslaki taikka ei, maatalous tulee entistä enemmän suomalaisen veronmaksajan piikkiin. Siitähän keskusta nyt on aloittanut rummutuksen, ja kun muistetaan sitten se sosialidemokraattien syksyinen linjapuhe maataloudesta, niin on mielenkiintoista nähdä, miltä se näyttää sitten, paljonko tukia tulee.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan EU:sta, ilmassa on paljon populismia ja on myöskin pelottelua eli näitä jatkuvia vaatimuksia kansanäänestyksistä. Olen sitä mieltä, että ne kansanedustajat, jotka haluavat kansanäänestystä, ovat vastuun pakoilijoita. Kun ei uskalleta itse tehdä päätöstä, vaikea asia sysätään kansan harteille. Mielestäni se lisää kansalaisten ahdistusta vain. Se ei ainakaan korjaa EU:n vastustusta positiivisempaan suuntaan. Me tiedämme kaikki, ettei kansalaisilla ole missään nimessä samoja edellytyksiä kuin kansanedustajilla tehdä päätöksiä ja ottaa kantaa asioihin.

Vaikka tämä hallitus ei mikään ministeriö tai mikään viestintävirasto olekaan, niin siitä huolimatta kaikkiin organisaatioihin kuuluu myöskin tiedottamisen tehtävä. Kyllä me tästä EU:sta tarvitsemme selkokieltä, ja me tarvitsemme tiivistä, ytimekästä, kansankielellä kirjoitettua analyysia eduista ja haitoista. (Puhemies koputtaa) Me tarvitsemme siis selkokieltä EU:n laajennetusta kansankodistamme.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielipiteitä tietysti demokratiassa on monenlaisia, mutta aivan hämmästyttävää täällä on ollut todeta, että se olisi peruste, että Ranska ja Alankomaat ovat hyljänneet sopimuksen. Eihän toki voi niin olla, että suomalaisten edut, jotka ovat hyvin erilaisia kuin näillä kyseisillä mailla, ovat kiinni siitä, mitä nämä kyseiset maat ovat tehneet.

Itse toivon kovasti, että tämä sopimus, joka on neuvoteltu silmällä pitäen Suomen etua ja on nykyistä olotilaa huomattavasti parempi, tulee mahdollisimman nopeasti ratifioitua tässä eduskunnassa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu, ministeri Lehtomäki ja muutkin, että ei ole kansalaiskeskustelua ollut, niin kyllä kansalaiskeskustelua on ollut, mutta kansa on nyt ollut vähän eri mieltä kuin sitten täällä poliittinen eliitti on. (Ed. Kekkonen: Kuuluuko puhuja poliittiseen eliittiin?) Pitääkö kansan olla vähän niin kuin käkikello, että jos se ei puhu niin kuin täällä halutaan, silloin se ei ole keskustelua? Kyllä keskustellaan hyvin paljon.

Mielestäni täällä pitäisi puhua siitä uudesta sopimuksesta, mitä uusia asioita sinne Suomi haluaa viedä, koska niitä täällä tuntuu olevan, niin kuin tässäkin salissa on käynyt ilmi. Suomi menettää eräällä lailla puheoikeutensa uuteen sopimukseen, koska se tulee. Ei Ranskaa ja Hollantia voi pakottaa, niin kuin tasavallan presidentti sanoi, niitä maita ei voi pakottaa.

Palkansaajien osalta on sitten tämä lakko-oikeus ja yli maan rajojen menevät lakko-oikeudet, ne ovat ihan auki, ja heikennetään tukilakkoja ja myötätuntolakkoja. Niitä heikennetään tällä sopimuksella.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämä tuumaustauko EU:ssa ei ole kyllä johtanut oikeastaan yhtään mihinkään ja on hyvä, että muun muassa Viro ja Suomi nyt vievät tätä venettä eteenpäin ja ovat etenemässä ratifiointiin ja ratifioimassa tämän perustuslaillisen sopimuksen.

Mitä tulee Suomen suhtautumiseen, täytyy sanoa, että se on ollut jossain määrin haparoivaa. Ensin oli valmius ratifioida, sitten käännettiin kelkkaa ja annettiin selonteko ja nyt taas käännetään kelkkaa ja ollaan valmiita ratifioimaan. Mutta täytyy sanoa, että ehkä tämä heijastaa myöskin pääministerin ajattelua. Kautensa alussa pääministeri totesi, että hän ei ole innostunut EU:sta, ja EU:n suhde on ollut jossain määrin kylmä. Ja nyt tuntuu siltä, että pääministeri alkaa vähitellen innostua EU:sta ja haluaa kuulua siihen joukkoon, joka rakentavasti kehittää EU:ta, ja se, että ollaan valmiita ratifioimaan, on mielestäni selkeä osoitus tästä.

Ehkä myöskin siinä on jossain määrin osoitus siitä, että silloin kun joutuu kantamaan vastuuta, silloin kun joutuu kantamaan EU:n puheenjohtajan vastuuta, silloin täytyy ajatella asioita kokonaisuuden kannalta eikä pelkästään kotimaisen poliittisen pelin kannalta. Onnittelen kyllä pääministeri Vanhasta siitä, että hän on siirtynyt vastuunkantajien joukkoon.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaisi tavattomasti se, mikä on lopulta kääntänyt hallituksen ja pääministerin kannan ratifiointimenettelylle myönteiseksi. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen pääministeri korosti sitä, että perustuslain selontekokäsittely riittää, ratifiointia ei tarvita. Tasavallan presidentti on selvästikin edelleen tällä samalla linjalla.

Tässäkään keskustelussa ei mielestäni uusia perusteluja ole esitetty sille, miksi nyt pitäisi ryhtyä ratifioimaan. Puheenjohtajuuskausihan on ollut jo pitkään tiedossa ja toisaalta rahoituskehysneuvotteluissa, jotka pääministeri otti esiin, tuloksen saavuttamisella ei ole mitään asiallista yhteyttä siihen, tulisiko tämä sopimus ratifioida Suomessa vai ei.

Kaikkea sitä myönteistä, mitä hallitus haluaisi ratifioinnilla viestittää, voitaisiin aivan yhtä hyvin viestittää aloitteellisuudella uuden sopimusluonnoksen neuvottelujen käynnistämiseksi.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo katsoi, että kansanäänestyksen vaatiminen on vastuun pakoilua. Olen toista mieltä ja olen erittäin huolissani tästä kiinnostusvajeesta, joka on kansan keskuudessa EU-asioihin liittyen. EU-asiat ovat mutkikkaita, mutta se ei saa olla este noista asioista keskustelemiselle.

Kansanäänestys on eräs menetelmä, jonka avulla käydään poliittista keskustelua, ja kansa joutuu ottamaan kantaa näihin kysymyksiin. Huhtikuisen mielipidetiedustelun mukaan 57 prosenttia suomalaisista haluaisi kansanäänestyksen tästä asiasta. Itse olen selkeästi sanonut tukevani tätä sopimusta, joten kysymys ei ole siitä, että tämä olisi vain eräs keino, jolla halutaan vastustaa sopimusta.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen ja toissapäivänä Brysselissä pidettiin laaja kokous, jossa oli kolmisensataa Euroopan kansanedustajaa ja kansanedustajia kaikista jäsenvaltioista, tulevista jäsenvaltioista, hakijavaltioista. He kokoontuivat yhdessä pohtimaan Euroopan tulevaisuutta. Voisi sanoa, että tämä kokous oli selvä esimerkki siitä, että tämä Euroopan tilanne, jossa kaikki on pysähtynyt, on päättynyt ja on yhteinen tahto edetä eteenpäin.

Tässä kokouksessa tieto, joka saatiin Viron sopimuksen ratifioinnista, ja tieto siitä, että Suomessa ratifiointiprosessi nyt etenee, eduskunta tekee päätöksensä perjantaina, otettiin erittäin myönteisesti vastaan. Suomen ratifioinnilla on oma merkityksensä selkeästi tässä asiassa. En ymmärrä näitä puheenvuoroja siitä, että Ranska ja Hollanti olisivat syy, jonka takia me emme voi tehdä mitään. Päinvastoin, meidän ja 15 muun jäsenvaltion omalla kannalla on keskeinen merkitys siihen, mitkä neuvotteluoikeudet meillä on olemassa.

Sanon vielä kerran sen: Se sopimus, mikä nyt on saavutettu, on kahden, melkein kolmen vuoden prosessin tulos. Ei se uusi sopimus, mitä muutoksiin tulee, tule merkittävästi muuttumaan tästä sopimuksesta. (Puhemies koputtaa) Kysymys on siitä, että me etenemme tämän sopimuksen kautta, mutta vastaavasti hallituksen täytyy edetä puheenjohtajuuskaudella myös konkreettisissa käytännön kysymyksissä nykyisessä sopimuksessa.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen tässä äsken toivoi uutta sopimusprosessia. Tämä on aika käsittämätöntä ottaen huomioon, että tätä nykyistä perustuslaillista sopimusta on tehty kuitenkin vuosien ajan jo ja tarkoitus on saada nimenomaan pikaisesti voimaan tämä. Pitää muistaa, mikä on tällä hetkellä unionissa tärkeätä. Tärkeää on se, että me voimme lähteä kehittämään unionin toimintaa, puuttua näihin työllisyysongelmiin ja kilpailukyvyn luomiseen. Se on niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä, ei se, mitä tarkalleen meillä jossain sopimuksessa on, koska se vaihe täytyy nyt jo pikaisesti saada päätökseen.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ulla Anttilalle haluaisin sanoa sen, että meillä on täällä Suomessa edustuksellinen demokratia. Kysyisin vaan, millä lihaksilla kansalaiset ottaisivat kantaa tähän vaikeaan asiaan, kun ei ole mitään selkeää, selkokielistä tietoa, materiaalia, olemassa. Jos Ulla Anttila tarvitsee sen tiedon äänestäjiltään, niin hänellä varmasti on omat keinonsa saada selville, mitä mieltä hänen äänestäjänsä ovat tästä asiasta, jotta hän voi oikein toimia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Halusin jo tunti sitten kysyä pääministeriltä sitä, mikä on tämän sopimuksen aikataulu koko unionin alueella, ja kysyn nyt sitä ministeri Lehtomäeltä: Minä vuonna meillä on sitten se ulkoministerin puhelinnumero käytettävissä? Sitten niille edustajille, jotka ehdottomasti vaativat sitä kansanäänestystä, haluaisin kertoa, että meillähän oli jo kansanäänestys siitä, että me liitymme Euroopan unioniin. Tarkoitatteko tällä kansanäänestyksellä sitä, että jos tulos on negatiivinen, niin meidän täytyy erota Euroopan unionista?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle vain sen verran, että nyt Itävallan puheenjohtajuuskaudella kesäkuun huippukokouksessa on tarkoitus keskustella juuri niistä askelmerkeistä, miten Euroopan unionin puitteissa mennään eteenpäin tämän sopimuksen jatkoratifioinnin osalta. Mutta ei tähän aikataulukysymykseen kenelläkään ole tänä päivänä valmista vastausta. Se tulee nähtäväksi.

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Sinänsä mukava asia, että perustuslakisopimusta käsittelevä selonteko sai aikaan edes vilkkaan debatin. Kun aamulla riensin puheenvuoroa jonottamaan, niin olin suunnattoman yllättynyt, kun niin sanotusti ruuhka Koivukankaan huoneessa oli olematon. Siellä ehti sitten lukea hyvää kirjaa pitkän aikaa, kun ei ollut juttuseuraa. (Ed. Kekkonen: Kaikella on tarkoituksensa!)

Arvoisa puhemies! Mielestäni EU:n perustuslaillisen sopimuksen voi tosiaan aivan hyvin ratifioida täällä Suomessa. Toivon, että hallitus tosiaan noudattaa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä esitettyä toivetta ja tuo pääministerin pöytälaatikossa käytännössä jo valmiina olevan esityksen sopimuksen hyväksymisestä eduskunnalle.

On aivan selvää, että EU:n perustuslaki ei voi Ranskan ja Alankomaiden kielteisen kansanäänestystuloksen takia tulla voimaan täsmälleen nykyisessä muodossa, mutta yhtä selvää on, että perustuslain sisällöstä ja voimaantulosta päättäminen ei ole vain yhden eikä kahdenkaan maan asia, vaan se kuuluu jokaiselle EU:n jäsenmaalle, ja siksi myös kannan ottaminen on jokaisen jäsenmaan, myös Suomen, asia. Myös uuden sovun löytämisessä tarvitaan jokaisen jäsenmaan panosta ja niin ollen myös jokaisen maan näkemystä tämän jo kertaalleen tehdyn mutta sen jälkeen kolhuja kokeneen kompromissin kohtalosta.

Perustuslakikeskustelussa usein unohtuu, että perustuslaillisen sopimuksen nykymuoto on tosiaan poliittinen kompromissi. Se ei ole kasa kaikkien jäsenmaiden toiveita ja unelmia vaan paketti niitä asioita, joista on voitu sopia yhdessä. Siksi lopputulos ei ole täysin Suomen eikä varmasti minkään muunkaan yksittäisen jäsenmaan toiveiden ja tavoitteiden mukainen. Se ei ole sitä nyt eikä siitä koskaan tule sellaista tulevaisuudessakaan, sillä kompromissit nyt vain ovat sellaisia.

Yksittäisten jäsenmaiden lisäksi myös jokaisella vakavasti otettavalla poliittisella liikkeellä, niin kansallisilla ja eurooppalaisilla puolueilla kuin vaikkapa eurooppalaisella ammattiyhdistysliikkeelläkin on ainakin muutama kriittinen sana sanottavanaan sopimuksen sisällöstä. Mutta monet poliittiset liikkeet ovat sopimuksen takana ja edelleen myös sen ratifioimisen kannalla. Sitä mieltä on myös eurooppalainen ammattiyhdistysliike. Sen mielestä sopimus vahvistaa kaikista puutteistaan huolimatta sosiaalista Eurooppaa ja eurooppalaisten sosiaalipartnereiden asemaa.

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni maa, ja maamme vaikutusmahdollisuus unionissa on sen mukainen. Myös kansallisten puolueittemme mahdollisuudet vaikuttaa eurooppalaisella tasolla ovat varsin vähäiset. Siksi en ymmärrä, miten vaikutusmahdollisuutemme yllättäen paranisivat siitä, että jättäisimme sopimuksen nyt ratifioimatta. Perustuslaillinen sopimus kelpasi Suomelle EU:n taannoisessa huippukokouksessa, pääministerimme laittoi nimen paperiin, eikä eduskuntakaan harannut siinä vaiheessa vastaan. Miksi sopimus pitäisi siis nyt manata maan rakoon? Siksikö vain, että ranskalaisten enemmistö ei siitä pitänyt, vai siksi, että itsenäinen argumentaatio, ideointi ja aloitteellisuus on niin vaikeaa, vai siksi, ettei Eurooppa-myönteisyyttä uskalleta näinä aiempaa kriittisemmän kansalaismielipiteen aikoina enää avoimesti kertoa?

Mielestäni EU:n perustuslaki on päätöksenteon avoimuutta, jäsenvaltioiden keskinäistä tasavertaisuutta ja unionin vahvoja toimielimiä painottavien jäsenmaiden ja poliittisten liikkeiden näkökulmasta katsottuna aivan siedettävä kompromissi. Siihen ei uskoakseni saada paljoakaan parannusta sillä, että asiasta neuvotellaan uudelleen esimerkiksi omasta asemastaan tarkan ja hallintokulttuuriltaan varsin suljetun Ranskan kanssa. Siksi paras siirto on nyt se, että sopimus ratifioidaan Suomen eduskunnassa. Ratifiointi on mielestäni selvä signaali nykyiseen kompromissiin sisältyvien hyvien asioiden puolesta. Se on mielestäni myös tässä tilanteessa hyvin sopiva suojanokitus suurten maiden näihin meidän kannaltamme hyviin asioihin kohdistamia muutossuunnitelmia vastaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni selkeää kannanottoa sopimuksen ratifioinnin puolesta tarvitaan myös siksi, että EU:n yhteinen ulkopolitiikka ja sen tueksi tarvittava ulkosuhdehallinto voisivat kehittyä. Ne ovat nyt joutuneet sen lapsen asemaan, joka heitettiin pois keskieurooppalaisen sisäpoliittisen tyytymättömyyden synnyttämän pesuveden mukana. EU:n nykyinen hajanaisuus ulkopolitiikassa on toki ensisijaisesti jäsenmaiden välinen poliittinen ongelma. Siksi se myös ratkeaa vain yhteisen poliittisen tahdon avulla. Mutta usein on niin, että yhteiset instituutiot edistävät myös yhteisen tahdon etsimistä ja sen löytymistä. Ainakin sellaisesta on hyviä kokemuksia eurooppalaisen integraation historiassa.

EU:n ulkosuhdeasioiden hoidon institutionaalinen tila on tällä hetkellä luvattoman huono. Sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvät asiat ovat kyllä kunnossa, tai ainakin ne ovat menossa eteenpäin oikealla raiteella, mutta muilta osin EU:n yhteisen ulkopolitiikan vaunut ovat monilla eri raiteilla melko sekavasti hoidetulla ratapihalla. Ratapihan yksistä vaihteista vastaa unionin korkea edustaja, toisia hoitaa ulkopolitiikasta vastaava komissaari, ja eri tavoin lastattuja vaunuja tulee ja menee kaikkien jäsenmaiden suunnasta, eikä kokonaisuudesta vastaavan junansuorittajan tehtävää ole edes olemassa. Ei siis ihme, että vaunut menevät välillä sekaisin. Ministerineuvoston ja komission välinen koordinaatio pelaa huonosti, ulkopuolisille annettavat viestit ovat usein ristiriitaisia, ja jopa puolet ulkosuhteiden hoitoon käytettävissä olevasta osaamisesta ja energiasta menee instituutioiden väliseen kilpailuun. Mielestäni niin EU kuin maailmakin ansaitsisi parempaa. Konfliktien ennaltaehkäisemiseen ja rauhanomaiseen ratkaisemiseen pitäisi todellakin satsata. Maailma tarvitsisi ehdottomasti myös EU:n kaltaisen vahvan, siviilikeinojen ensisijaisuutta painottavan toimijan. Nyt sellaista ei ole. Perustuslaki olisi tuonut tähänkin asiaan ainakin jonkin verran parannusta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni EU:n perustamissopimusten uudistaminen olisi hyvä asia myös unionin tulevan laajentumisen kannalta. Esimerkiksi Länsi-Balkanin maiden jäsenyysperspektiivi olisi alueen monista vaikeuksista huolimatta syytä säilyttää aitona ja kirkkaana. Myös kumppanuutta Yhdysvaltojen kanssa pitäisi lisätä, eikä EU:n uusia naapureitakaan saisi jättää kokonaan vain oman onnensa tai ainoastaan Yhdysvaltain aktiivisuuden varaan. Siksi Euroopan unionin ja myös Suomen pitäisi päästä eroon jo aivan liian kauan jatkuneesta omaan napaan tuijottamisen syndroomasta. Haloo! Maailma tarvitsee myös meitä ja meidän kykyämme tehdä päätöksiä, joten eiköhän tehdä niitä päätöksiä myös täällä Suomessa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Arvioin sopimusta palkansaajien näkökulmasta.

Miten tähän uuteen perustuslakisopimusehdotukseen päädyttiin? Konventille annettiin neljä päätehtävää, jotka olivat tehtävänjako jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välillä eli toimivaltakysymys, perusoikeusasiakirjan liittäminen EU:n perustuslakiin, kansallisten parlamenttien roolin selkiinnyttäminen EU-päätöksenteossa ja perustuslaillisen sopimuksen tekstin kirjoittaminen kansantajuisemmalla tavalla ja olemassa olevien, samaa asiaa koskevien sopimusten yhdistäminen. Näyttää siltä, kun keskustelua on kuunnellut, ettei ole oikein onnistuttu.

Euroopan unionin perusarvoja ovat vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen, joka käsittää myös vähemmistöjen oikeudet. Tässä suhteessa uusi perustuslakiesitys on selvä parannus nykyiseen sekä ammattiyhdistysliikkeen että yleensä kansalaisten kannalta.

Unionin tavoitteista voidaan esille nostaa kestävä kehitys, hintavakaus, sosiaalinen markkinatalous, hyvä kilpailukyky, jolla tähdätään täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen, ja korkeatasoinen ympäristönsuojelu. Nykyisissä Eurooppa-sopimuksissa puhutaan korkeasta työllisyystasosta, joka on moniselitteinen ilmaus. Korvaamalla tämä täystyöllisyyden tavoitteella saadaan perustuslailla vahva pohja työllisyyttä aktiivisesti edistävälle politiikalle. Aiempien sopimusten käsite avoin markkinatalous on uudessa perustuslaissa korvattu sosiaalisen markkinatalouden käsitteellä. Sitä voi pitää ay-liikkeen ja vasemmiston kannalta poliittisena voittona. Myös hyvän ympäristön ja kestävän kehityksen käsitteet on selkeästi ja kattavasti liitetty Euroopan unionin kaikkiin toimintoihin.

Perustuslakiesityksessä perusoikeuksien käsitteen alle tuotu Euroopan unionin neljän vapauden — henkilöiden, palvelujen, pääomien ja sijoittumisen vapauden — muodostaminen on ollut hyvä asia. Tämän artiklan kohdalla tosin jäi puuttumaan palkansaajapuolelta vaatimus niin sanotusta viidennestä vapaudesta, oikeudesta rajat ylittäviin myötätuntotyötaisteluihin.

Uudessa perustuslaissa on hyvin selkeä maininta työmarkkinaosapuolten merkityksestä Euroopan unionin työssä, ja siitä on jo lisäksi todettu, että osapuolten riippumattomuutta ja kansallisia eroavaisuuksia kunnioitetaan. Konventti ja hallitustenvälinen kokous päättivät viedä perusoikeusasiakirjan osaksi Euroopan unionin perustuslakia ja siten tehdä se unionia sitovaksi. Ammattiyhdistysliikkeen kannalta on tietysti keskeistä, miten kansainvälisen työjärjestön Ilon työelämää koskevat perusoikeudet näkyvät näiden säädösten kokonaisuudessa. Ammattiyhdistysliikkeelle olennaista on se, miten perusoikeusasiakirjan vienti sisälle Euroopan unionin perustuslakiin vaikuttaa lain tulkintoihin käytännössä. Perustuslaissa on niin ikään jokaisen oikeus muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä ammattiyhdistyksiin etujensa ajamiseksi. Myös työpaikan, työn, palkkauksen tasavertaisuutta koskevat säädökset ovat yhtäläisiä Ilon säädösten kanssa, kuten myös lapsityön pahimpien muotojen ehkäisemistä koskevat säädökset. Myös työehtosopimusoikeuksista on olemassa oma pykälänsä.

Asiakirjassa on kirjattu esitys siitä, että kaikkeen Euroopan unionin toimintaan tulee sisällyttää tasavertaisuuden ja tasa-arvon periaate. Samantapainen velvoittavuus on kirjattu koskemaan ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa. Artiklaan on kirjattu niin sanottu sosiaalivarauma, jossa on monia ammattiyhdistysliikkeelle tärkeitä asioita. Varaumassa todetaan, että kaiken Euroopan unionin politiikan toiminnan tulee edistää korkeata työllisyyttä, taata riittävä sosiaalinen suoja, estää syrjäytymistä, taata ihmisille korkea koulutustaso sekä turvata ihmisille hyvä terveyden taso. (Puhemies koputtaa) Näistähän me puhumme.

Uusi perustuslaki ei välttämättä muuta kovin paljon olemassa olevia käytäntöjä. Toisaalta uuden sopimuksen myötä eivät kaikki ne asiat, jotka ovat meille ongelmia, tule ratkaistuiksi.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Meidän Suomen uuden perustuslain mukaan voidaan järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan käytetty oikeastaan kuin kerran silloin vuonna 1994, kun Euroopan unioniin liittymisestä päätettiin. Kuitenkin tällaiset suorat kansanäänestykset vahvistavat demokratiaa ja sen toimintaa. Kansanäänestys ei ole edustuksellisen demokratian kanssa kilpaileva vaihtoehto, vaan kansanäänestys täydentää edustuksellista demokratiaa.

Ihmettelen kovasti niitä puheenvuoroja, joita tässä debatin aikana käytiin kansanäänestyksen huonoudesta ja tarpeettomuudesta ja haitallisuudesta ja siitä, että suomalaiset eivät osaa ottaa kantaa asioihin, eivätkä he pysty tai jopa halua ottaa kantaa asioihin. Jos esimerkiksi tästä Euroopan unionin perustuslaista järjestettäisiin ennen sen ratifiointia kansanäänestys, niin sehän totta kai tarkoittaisi silloin sitä, että niin hallituksen kuin eduskunnankin olisi perusteltava oma kantansa, ja erityisesti hallituksen, joka tällaisessa tapauksessa sitten esittäisi perustuslain ratifiointia, olisi perusteellisesti kerrottava kansalle, miksi tätä ratifiointia toivotaan ja miksi hyväksyntää toivotaan. Juuri tämä on se elementti, joka kaikkein voimakkaimmin vahvistaa demokratiaa ja puoltaa kansanäänestysten järjestämistä.

Se, että nyt itse asiassa monissa merkittävissä EU:n jäsenmaissa EU:n perustuslakiluonnos on ollut kansanäänestyksen kohteena, ja se, että siitä ovat muut eurooppalaiset saaneet sanansa sanoa, puolustaisi edelleen sitä, että myös tällainen ratifioitavaksi haluttava perustuslakisopimus tai perustuslakiluonnos tulisi saattaa kansalaisten arvioitavaksi myös Suomessa. Se aika on valitettavasti jo ohi, jolloin alun perin kansanäänestystä halunneet kansanedustajat esittivät, että kansanäänestys järjestettäisiin yhtä aikaa kaikissa Euroopan unionin maissa. Tämän perustuslakisopimuksen osalta sitä ei voi tehdä, enkä muutenkaan pidä kovin järkevänä, että tässä ja nyt lähdemme ratifioimaan sopimusta, joka hyvin suurella todennäköisyydellä muuttuu. Mutta sitten, kun tällainen luonnos tai esitys olisi olemassa ja jos edelleen sitä toivotaan ratifioitavaksi, siitä voitaisiin järjestää mielellään kaikissa Euroopan maissa sitten yhtä aikaa tai sitten ainakin täällä Suomessa kansanäänestys.

Tällä nyt käsittelyssä olevalla ja selonteossa kohteena olleella sopimuksella tavoitellaan perustuslaille ominaisia vaikutuksia. Sehän alkaa jo sanoilla: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, perustetaan Euroopan unioni". Eli itse tämä sopimuksen teksti korostaa sitä, että kansalaisilla voidaan katsoa olevan keskeinen osa perustuslain hyväksymisessä. Tämäkin on yksi vahva peruste sille, miksi täällä Suomessa tarvittaisiin tästä asiasta kansanäänestys.

Kun asiaa perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin, kävi kyllä aika selväksi se, että tällaisen sopimuksen käsittely tässä eduskunnan täysistuntosalissa vaatii kahden kolmasosan määräenemmistön, eli perustuslakiesitys ottaisi kantaa myös siihen ja vaikuttaisi Suomen suvereniteetin kohtaloon. Sekin mielestäni edelleen puoltaa kansanäänestyksen järjestämistä.

Tässä nykyisessä perustuslakisopimuksessa on sekä hyvää että huonoa. Hyvää on se, että sopimus vahvistaisi EU:n avoimuutta ja demokratiaa sekä myös tunnustaisi aiempaa selvemmin ammattiyhdistysliikkeen oikeuden toimia ja tehdä sopimuksia EU:n tasolla. Perustuslaki ei kuitenkaan riittävästi puolusta ihmisoikeuksia, globaalia oikeudenmukaisuutta ja ympäristöasioita. Sen vuoksi perustuslakisopimuksen uudelleenneuvottelu siihen suuntaan, että myös nämä seikat tulisivat otetuksi huomioon, olisi aivan välttämätöntä. Tulevaisuudessa ja tälläkin hetkellä niin EU kuin tämä perustuslakisopimuskin näyttää olevan kovasti markkinahenkinen ja aivan liian vähän ottaa huomioon näitä kansalaisten ja demokratian ja ympäristön kannalta tärkeitä asioita, ja niihin tarvittaisiin edelleen lisää voimaa ja lisää tekstiä.

Mutta ennen kaikkea ennen kuin tällaista sopimusta voidaan ylipäätänsä esittää ratifioitavaksi (Puhemies koputtaa) tai ratifioida täällä, mielestäni siitä pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, jotta asia saatettaisiin myös kansalaisten keskusteltavaksi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatin aikoinaan Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Kannatukseni keskeinen peruste oli tuolloin ulko- ja turvallisuuspoliittinen. En pitänyt viisaana jäädä unionin ulkopuolelle ottaen huomioon maantieteellinen sijaintimme ja historiamme. Koska Euroopan unioni on perustettu rauhan unioniksi, olin liittymisvaiheessa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että liittyminen takaa meidän turvallisuudestamme monella eri tavalla mitattuna merkittävän osan.

Maamme kokonaiskehityksen kannalta tarkasteltuna liittyminen on ollut myös maamme edun mukainen monista suurista liittymisestä johtuvista vaikeuksistakin huolimatta. Liittyminen Euroopan unioniin on tuonut mukanaan myös suuria muutoksesta johtuvia vaikeuksia sekä yksityisille kansalaisille että yrityksille. Erityisen kipeänä tilanteen ovat kokeneet maatalousyrittäjät. Olemme kuitenkin selviytyneet tilanteesta suhteellisen hyvin, ja uskoa tulevaisuuteemme ei pidä omilla toimillamme horjuttaa, ei puheilla eikä teoilla, ei täällä eikä muualla.

Meidän tulee muistaa eräs keskeinen asia ja muistuttaa siitä. Tämän päivän Euroopan unionin erääksi keskeiseksi tehtäväksi näyttää muodostuneen entisten kommunismin alla olleiden kansojen tukeminen ja nostaminen elintasoltaan tähän päivään. Pidän sitä Euroopan unionin keskeisenä rauhanturvaamistehtävänä. Näin siitäkin huolimatta, että laskujen osoite voisi olla aivan muu kuin EU.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota Euroopan unionin hallinnointiin kokonaisuutena. Siitä on tullut kovaa vauhtia byrokraattisempi kuin monet meidän tässä mielessä pahimmat omat organisaatiomme. Tuo kehitys olisi pysäytettävä välittömästi, mikäli haluamme toimia niin, ettei Euroopan unioni ala rapistua sisältäpäin.

Edellä esittämäni ajatukset kattavat myös esillä olevan perustuslakisopimuksen. En pidä lainkaan ihmeellisenä sitä, että vastustus EU:ta kohtaan on maassamme vain lisääntynyt. Kansalaisilla on aivan liian voimakas kuva suuresta byrokratiakoneistosta, jonka maksumiehiksi olemme joutuneet. Tuo kuva on muutettava kahdella tavalla: On korjattava todelliset virheet ja puutteet, ja on annettava riittävästi oikeata informaatiota ihmisille.

Ihmettelen kovasti sitä, minkä vuoksi tasavallan presidentti tuli julkisuuteen kriittisillä arvioinneillaan vain päivää paria ennen tätä keskustelua. Minulle tuli kuva, että siinä sekoittuivat presidentin valtaoikeudet ja suomalaisten kokonaisetu. Keskustelussa tässä istunnossa on esimerkiksi ed. Koskinen tulkinnut presidentin tukevan perustuslaillisen sopimuksen ratifiointia, mutta edustajat Tennilä ja Kallis puolestaan tulkitsivat, että presidentti vastustaa perustuslaillisen sopimuksen ratifiointia. Tämä kertoo sen, kuinka merkittäviä ovat Suomen korkeimmalta poliittiselta foorumilta annetut lausunnot. Niiden tulisi olla selkeitä, että me kansanedustajatkin tietäisimme, mikä on tasavallan presidentin linja.

Olen näin suuren asian osalta sitä mieltä, että hallituksen olisi tullut valmistella asia huolellisemmin, myönteisin ja kielteisin arvioin, ja ehdotus olisi vasta sitten pitänyt tuoda tänne eduskuntaan. En pidä oikeana johtamisena enkä vastuun kantamisena tapaa, jolla hallitus turvaa selustansa tällä menettelyllä. Pääministerin vastaus tässä istunnossa paransi kuitenkin kuvaani hallituksen ajattelutavasta. Pääministerin mukaanhan hallitus ei halua sitä, että eduskunta tekee myönteisen päätöksen hallituksen sanelemana ja pakon edessä.

Arvoisa puhemies! Nyt on viileän harkinnan paikka. Perustuslaillisen sopimuksen jälkeenkin olemme itsenäinen maa, joka päättää omista asioistaan, eikä meidän tule liioitella tilannetta suuntaan eikä toiseen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslaki on ehditty hylätä jo Hollannissa ja Ranskassa, eikä se voi tulla enää tällaisenaan voimaan. En näe mitään mieltä siinä, että eduskuntaan tuodaan käsittelyyn sopimus, jonka muut maat ovat hylänneet, jota ei enää tällaisenaan tulla toteuttamaan. Jos nyt hyväksymme tämän lain, menettää Suomi myös samalla puheoikeutensa uuden lain valmisteluun. Uutta lakia neuvotellaan, ei sinne kutsuta edellisen sopimuksen hyväksyjiä mukaan.

Suomelle on erittäin tärkeää olla mukana tulevissa sopimusneuvotteluissa ja osallistua lain kehittämiseen. Kesällä alkava Suomen puheenjohtajakausi olisi hyvää aikaa neuvotella EU-perussopimuksista. Perustuslaissa on Suomen kannalta vielä paljon tehtävää. Kehitettäviä osa-alueita ovat esimerkiksi alue- ja maatalouspolitiikka ja sosiaali- ja terveyspolitiikka. EU:n työlainsäädäntö vaatii myös vielä sopimista. Työntekijöitten ja työnhakijoitten suojaa pitää kehittää edelleen, muun muassa lakko-oikeus on sellainen asia, joka kuuluu sivistysvaltiossa palkansaajille. Tässä esimerkiksi maan rajat ylittävä lakko-oikeus jää avoimeksi ja samoin tukilakot, myötätuntolakot.

Myös itse päätöksenteosta pitää päästä neuvottelemaan, kuten siitä, mistä asioista päätetään Suomessa ja mistä EU-tasolla ja mihin asioihin tarvitaan EU:n enemmistöpäätös ja mihin tarvitaan yksimielinen päätös. EU:hun on tulossa kaksi uutta jäsenmaata, ja lisäksi neuvotellaan vielä Turkin kanssa. Jäsenmaat ovat hyvin erilaisia taustoiltaan ja lähtökohdiltaan. Perustuslakia tarvitaan vuosikymmeniksi eteenpäin, siksi sitä pitää suunnitella hyvin eikä vaan ohimennen.

Presidentti Halonen kertoi oman näkemyksensä asiaan, ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Minäkään en usko tällaiseen painostukseen, että sopimuksen hylänneet maat saataisiin hyväksymään sopimus, kun mahdollisimman moni sen nyt hyväksyy. Suomen mahdollisuudet vaikuttaa päätöksellään muihin EU-maihin ovat melko pienet. Pelkään myös, että tällainen nopea ratifiointinäytös söisi kansalaisten viimeisenkin uskon unioniin.

Kun Suomi liittyi vuonna 95 Euroopan unioniin, niin asiasta järjestettiin kansanäänestys. Nyt ollaan kiireellä hyväksymässä unionin perustuslakia kansalta mitään kysymättä. Tämä ei ole minusta oikea tie. Viime viikolla kuultiin, että mielipidetiedustelujen mukaan kolmannes Euroopan unionin jäsenmaitten kansalaisista koki maansa jäsenyyden huonoksi asiaksi. Suomalaiset olivat kyselyn kriittisimmästä päästä, vain 36 prosenttia suomalaisista piti unionin jäsenyyttä hyvänä asiana.

EU:n tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kansalaiset pitävät unionia omanaan. Tässä riittää vielä työtä. Ihmisille on tärkeää päästä itse vaikuttamaan asioihin. Välillä tuntuu siltä, että EU-asioita on hoidettu ylhäältä päin ja kerrottu, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Nyt pitää uskaltaa kysyä myös äänestäjien mielipidettä, järjestää äänestys ja katsoa, mitä mieltä suomalaiset asiasta ovat. Kyse perustuslaista on iso asia. Jos kansa päättää, että perustuslaki on hyväksymiskelpoinen, asia on sillä selvä. Vain äänestyksen kautta voidaan alkaa puhua kansalaisten EU:sta.

Arvoisa puhemies! Jos Suomessa ei käytetä kansanäänestyksen mahdollisuutta, se on minusta virhe. Suomi on ollut historiassa usein demokratian edelläkävijä, mutta nykyhallituksen linjaan se ei sovi, että kansalta kysytään mitään. Vaarana tietysti on, että kansa vastaa hallituksen mielestä väärin. Kiinnostavaa on, että pääministeri Vanhanen vaati aikanaan tulevasta perustuslaista kansanäänestystä, mutta nyt on taktiikka vaihtunut. Enää ei löydy kansanäänestyksen kannattajia hallituksen taholta. Miksi?

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy todeta, että olen erittäin pahoillani siitä, että kolme suurinta puoluetta torjuivat kansanäänestysmahdollisuuden jo alkumetreillä. Minusta nimenomaan kansanäänestyksen kautta EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä voitaisiin ja pitäisi vahvistaa. Nyt on valittu toinen tie: Halutaan, että eduskunta tekee päätöksen yksin ilman kansalaisilta saatua valtakirjaa. Minä nimittäin olen aivan varma, että kansanäänestyksen järjestämisen kautta kansa kuitenkin siunaisi myös tämän perustuslakisopimuksen, jossa on sekä hyvää että myös puutteita.

Yhdyn pääministeri Vanhaseen kyllä siinä, että varmaan niin on, että koskaan ei voi täydellisesti saada kaikkia omia tavoitteitansa lävitse. Mutta tämä sopimus voisi tietenkin olla sellainen, joka vahvistaisi enemmän unionin sosiaalista ulottuvuutta ja ekologista ulottuvuutta. Nythän siinä kuitenkin on nähtävissä, että sisämarkkinamääräykset, hyvin ehdottomatkin sisämarkkinamääräykset, ovat vallalla.

Minun mielestäni myöskin se on valitettavaa, että hallitus nyt eduskunnan suostumuksella ja ulkoasiainvaliokunnan esityksestä tulee mitä ilmeisimmin perjantaina äänestämään niin, että kesäkuussa eduskunta sitten joutuu tapahtuneen tosiasian eteen, elikkä silloin joudumme sitten äänestämään ratifioinnista tai sopimuksen hylkäämisestä. Se on valitettavaa, että näin tehdään eikä kansanäänestysmahdollisuutta anneta.

Minusta Suomen olisi kannattanut käyttää nimenomaan nyt oman puheenjohtajuuskautensa siihen, että tämän tuumaustauon jälkeen Suomi aktiivisesti kävisi neuvotteluja muiden jäsenmaiden kanssa löytääkseen sellaisen kompromissin, jonka kaikki jäsenmaat voivat yhdessä hyväksyä, jotta saataisiin sopimus voimaan. Tilannehan on nyt toisaalta se, että unioni on aivan selvästi eräänlaisen lamaannuksen tilassa ja tarvittaisiin nyt nopeasti myös perustuslakisopimus tai oikeastaan sopimus, jolla nämä EU:n toimintalinjat voidaan sopia. Sen nimikään ei tarvitsisi olla perustuslakisopimus. Sopimus tarvitaan joka tapauksessa EU:n laajentumisen myötä, ja tässä sopimuksessa on monia hyviä asioita, jotka olisi voitu ottaa huomioon.

Nyt Suomi haluaa antaa signaalin, niin kuin sanotaan, myönteisen signaalin, sillä että me tämän ratifioimme. Täällä on käytetty perusteluja siltä osin, että me olemme itsenäinen eikä meidän tarvitse seurata mitään muita maita. Se on aivan totta. Ei meidän tarvitsekaan seurata muita maita, mutta minä en usko, että tämä signaali vahvistaa Suomen puheenjohtajuusasemaa, eikä se tuo varmaankaan sitä toivottua tulosta, mihin ehkä täällä pyritään. Varmasti EU:n piirissä, EU:n johtajien piirissä ja niiden jäsenmaiden piirissä, jotka ovat sopimuksen ratifioineet, tätä tervehditään ilolla. Se kävi tuolla Brysselissäkin selvästi esille. Mutta toisaalta me tiedämme, että monissa maissa tilanne on kesken. Sitten myöskään niissä maissa, joissa kansalaiset ovat selvästi sanoneet asialle ei, tämä ei tule sitä tilannetta millään tavalla muuttamaan eikä edes se, vaikka saataisiin se kriittinen 20 jäsenmaata, jonka aikaansaaminen edellyttäisi sitten sitä, että tutkaillaan tilannetta uudestaan. Minä en usko, että tämä on se oikea linja, mutta hallitus haluaa nyt joka tapauksessa tähän suuntaan viedä.

EU:ssa on todella tällä hetkellä monia ongelmia. On aivan selvästi nähtävissä se, että kaikissa jäsenmaissa ollaan huolissaan kansalaismielipiteestä. Tuolla Brysselissä varmaan sata—kaksisataa kertaa mainittiin se, miten tärkeää nyt meidän olisi kuunnella kansalaisia, miten tärkeää meidän olisi kuulla kansalaisia ja toimia kansalaisten toiveiden mukaan. Tämä on sitä puhetta, jota annetaan vain hurskastelumielessä, koska ei kuitenkaan olla halukkaita kuuntelemaan kansalaisten mielipiteitä. Minusta olisi tavattoman tärkeää, että kun uusi sopimus neuvotellaan, niin siitä järjestettäisiin kansanäänestys samanaikaisesti kaikissa EU-maissa. Se antaisi kansalaisille tunteen, että meillä on yhteinen eurooppalainen koti ja että me yhdessä voimme vaikuttaa sitten asiaan. Minusta se olisi hyvin tärkeä ja demokratiaa vahvistava elementti, mutta näin ilmeisesti ei tulla tekemään.

Arvoisa puhemies! Lopetan toteamalla kuitenkin sen, että kun hallitus tuo sopimuksen ratifioitavaksi, niin itse tulen joka tapauksessa siinä vaiheessa äänestämään sen hyväksymisen puolesta, koska kaikkine puutteineenkin minusta sopimus on askel eteenpäin. Toivon, että se myöhemmissä neuvotteluissa sitten muuttuu, mutta joka tapauksessa minusta tilanne on se, että Eurooppa tarvitsee ehdottomasti sopimuksen, jossa kootaan sopimukset yhteen, ja kuitenkin kaikista puutteistaan huolimatta tämä vahvistaa edes hieman sosiaalista Eurooppaa.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Perustuslakisopimuksen suhde EU:n ja myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen on asia, joka vaatii myöskin erillisen puheenvuoron siksi, että perustuslakisopimus vahvistaisi selkeästi EU:n sisäistä turvallisuutta. Oikeus- ja sisäasiathan ovat yksi nopeimmin kehittyvistä unionin toimialoista, ja tämähän näkyy paitsi hyväksytyn lainsäädännön määrissä myös siinä, että oikeus- ja sisäasiat ovat näkyvästi esillä unionin huippukokouksissa. Myös perustuslakisopimusta valmisteltaessa oikeus- ja sisäasioiden kasvava painoarvo otettiin huomioon.

Perustuslakisopimuksen tausta-ajatushan on tietysti saada unionista ymmärrettävämpi, demokraattisempi ja tehokkaampi, ja oikeus- ja sisäasioissa kansallisen turvallisuuden näkökulmasta sen edistämistä puoltaa moni seikka. On nimittäin eräänlainen paradoksi tällä hetkellä se, että oikeus- ja sisäasioiden piiriin kuuluu konkreettisia, tavallisia ihmisiä kiinnostavia ja heille tärkeitä kysymyksiä, mutta päätöksentekoprosessit ovat erittäin monimutkaisia.

Vaikka rajavalvonta-, maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa voidaan nykyisin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta tehdä päätöksiä määräenemmistöllä Euroopan parlamentin kanssa, niin perustuslakisopimus olisi varmistamassa, että normaali lainsäädäntömenettely koskisi kaikkia päätöksiä. Perustuslakisopimus asettaa myös nykyistä kunnianhimoisemmat tavoitteet siirtymällä yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan. Suomen puheenjohtajuuskaudella olemme edistämässä Tampereella 1999 asetettua tavoitetta 2010 yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan aikaansaamisesta. Sillä olisi siis merkitystä myös tämän Tampereen perinnön ja uuden Tampereen hengen hakemisessa.

Poliisiasioissa poliittisten tavoitteiden toteuttaminen on usein jäänyt puolitiehen, koska yksimielisen päätöksenteon vaatimus on viime kädessä estänyt hyväksymisen. Sen sijaan, että Euroopan unionissa olisi saatu aikaan sitovaa lainsäädäntöä, on jouduttu käyttämään näissä keskeisissä kansalaisen turvallisuuteen vaikuttavissa asioissa jopa suosituksia, joiden täytäntöönpano jää täysin riippumaan jäsenvaltiosta, ja Schengen-alueella, yhteisen liikkuvuuden alueella, tämä ei ole ihan sivuseikka.

Päätöksenteko on ollut hidasta ja vesittynyttä. Vaarana on, että 25 valtion unionissa kehitys hidastuu tai jopa pysähtyy, ja jälleen tämä näkyy kansalaisen arjen, myös suomalaisen arjen, turvallisuudessa. Perustuslakisopimus tehostaisi ja yhtenäistäisi poliisiyhteistyötä koskevia määräyksiä.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta toteutetaan myös kenttätason operatiivisella yhteistyöllä. Perustuslakisopimus toisi operatiivisen yhteistyön tehostamisen selkeästi yhdeksi oikeus- ja sisäasioiden painopistealueeksi. Ministerineuvoston yhteyteenhän esitetään perustettavaksi komiteaa huolehtimaan siitä, että unionin sisällä toteutettava operatiivinen yhteistyö tehostuisi. Euroopan tasolla on useita turvallisuusalan operatiivisia toimijoita, kuten vahvasti Suomen edistämä, aikaansaama, rajavalvontavirasto Frontex, Euroopan poliisivirasto Europol ja EU:n yhteinen tilannekuvakeskus Sitcen.

EU:n turvallisuusviranomaisten entistä tiiviimpi yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa on välttämätöntä. Rikollisuus, kuten terrorismi, on entistä kansainvälisempää. Ne eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja. Näiden uhkien torjuntaan ja turvallisuuden varmistamiseen tarvitaan myöskin EU-maiden tiiviimpää yhteistä toimintaa sisäisen turvallisuuden puolella.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun yksi mielenkiintoinen elementti on se, että täällä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron on käyttänyt ed. Tennilä. Opponoivia puheenvuoroja ovat käyttäneet vasemmistoliitosta sekä ed. Siimes että ed. Ojala. Joutuukin kysymään sitä, kuka edustaa vasemmistoliiton ulkopoliittista linjaa tänä päivänä. Taitaa olla näin, että vähemmistö edustaa enemmistön linjaa täällä ryhmän puolesta, ja sanon, kun katson myöskin äänimääriä: tuntuu siltä, että vähemmistö edustaa myöskin vasemmistoliiton äänestäjien osalta tuota puolueen kantaa, joka ei vastaa äänestäjien enemmistön kantaa. Vasemmistoliitto on olennaisesti muuttunut, mitä tulee puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaukseen.

Arvoisa puhemies! Tänään keskeisin kysymys on se, eteenpäin vai pysähtyä. Eteenpäin tarkoittaa sitä, ratifioimmeko perustuslakisopimuksen, pysähtyä tarkoittaa sitä, jäämmekö odottamaan.

Puhemies! Mielestäni on täysin selvää, että Suomen pitää ratifioida perustuslakisopimus.

Ensinnäkin: Suomella on selkeä kansainvälinen velvoite Wienin yleissopimuksen mukaisesti tuoda eduskunnan ratifiointikäsittelyyn sellainen kansainvälinen sopimus, jonka Suomi on allekirjoittanut. Tämä on hallituksen velvoite, ja tuon velvoitteen mukaisesti on syytä toimia. Vaikka EU:ssa on tuumaustauko, mielestäni se ei kuitenkaan muodosta riittävää perustetta sille, etteikö ratifiointiprosessia olisi jokaisen jäsenmaan syytä viedä mahdollisuuksien mukaisesti eteenpäin.

Toiseksi: Uusi perustuslakisopimus on Suomen etu. Kuten täällä useasti on todettu, se on selvästi parempi kuin kaikki nykyiset sopimukset. On totta, että siellä on yksi virhe, joka on se, että emme saavuttaneet yksinkertaista kaksoisenemmistöä ministerineuvoston päätöksenteossa, mutta totuus on myöskin se, että kansainvälisissä neuvotteluissa koskaan kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa.

Sopimuksessa on erityisen arvokasta se, että yhteistä ulkopolitiikkaa vahvistetaan ja myöskin Suomi saisi EU:n turvatakuut, joilla on erittäin suuri psykologinen merkitys Suomen turvallisuuden kannalta ja koko Euroopan rauhan kannalta. Ja mikä tärkeätä, päätöksenteko olisi selvästi yksinkertaisempaa ja myöskin läpinäkyvämpää, ja tämä on se kaikkein tärkein seikka, millä voidaan hankkia kansalaisten luottamus ja tuki Euroopan unionille.

Puhemies! Kolmanneksi täytyy kysyä, onko perustuslakisopimus Euroopan unionin etujen mukainen. Mielestäni ehdottomasti on. Se tekee unionista tehokkaamman, ja laajentuminen edellyttää tehostettua päätöksentekoa. Myöskin EU:n näkökulmasta meidän pitää pitää huolta siitä, että sopimus etenee.

Puhemies! Neljänneksi on tärkeätä se, että pidämme huolta jäsenmaitten yhdenvertaisuudesta. Silloin, kun Tanska hylkäsi omalta osaltaan Maastrichtin sopimuksen, ei silloin sanottu: koko prosessi pysähtyy, sopimus on kuollut. Kun Irlanti hylkäsi Nizzan sopimuksen, ei silloin sanottu: Prosessi pysähtyy ja sopimusta ei koskaan hyväksytä, vaan juna aina kulkee. Mielestäni ei voida sanoa, että jos Ranska tai Hollanti hylkää kansanäänestyksessä, se merkitsee sopimuksen kuolemaa. Sopimuksen eteenpäinvientiä tulee selkeästi jatkaa ja antaa Ranskalle ja Hollannille mahdollisuus tulla tähän sopimukseen silloin, kun ne ovat siihen kypsiä.

Puhemies! Kun tätä keskustelua seuraa ja seuraa myöskin eurooppalaista keskustelua, niin tuntuu siltä, että on selvästi erilaisia näkemyksiä Euroopan unionista: On niitä, jotka haluavat rakentavasti kehittää unionia, on niitä, jotka kaikissa tilanteissa aina vastustavat unionia ja unionin kehittämistä. Suomessa entinen pääministeri Lipponen, Alexander Stubb, EU:n virkamiehistö, Suvi-Anne Siimes ovat olleet näitä kehittäjiä, ja nyt tuntuu siltä, että vastustajien joukko koostuu jälleen samoista nimistä: Väyrynen, Soini, Halonen, Jäätteenmäki jne.

Jos me katsomme kansainvälisesti, voi sanoa: Vastuulliset eurooppalaiset johtajat vievät sopimusta eteenpäin; vastustajien joukossa ovat Ranskan äärioikeisto, Le Pen ja kommunistit. Haluammeko me olla samassa joukossa Le Penin ja Ranskan kommunistien kanssa? Minä ainakaan en halua.

Puhemies, lopuksi: Tuleeko sopimus voimaan? Minä uskon, että sopimus tullaan hyväksymään lähestulkoon nykyisessä muodossa. On vaikeata ottaa siitä mitään osia pois, sitä olennaisesti muuttaa. Pientä muokkausta voidaan tehdä. Ja oikeastaan tärkeätä on se, että mietimme ratkaisua, jossa vaalien jälkeen keväällä 2007 Ranska ja Hollanti voivat jollakin tavalla kätevästi tulla tuohon sopimukseen mukaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslaillinen sopimus ei ratkaise niitä ongelmia, joita Euroopan unionin arkipäivän poliittisessa toiminnassa on. Sopimus voidaan siis kaikessa rauhassa ratifioida.

Arvoisa puhemies! Kerran kuussa Euroopan parlamentti siirtyy Strasbourgiin täysistuntoviikolle. Yhtenä viikkona kuukaudessa kokoonnutaan Ranskanmaalle ja sitten taas vaihdetaan kokouspaikkaa tuttuun Brysseliin. Kyvyttömyys irtautua tästä mielettömyydestä on juuri leimallista Euroopan unionille. Niinpä miljoonia ja taas miljoonia käytetään toisen kokouspaikan jopa epäselviin vuokriin sekä ihmisten ja asiakirjojen siirtämiseen paikasta toiseen. Samalla myös varmasti menetetään paljon työtehoa.

Euroopan unionin hallintoa pyörittää noin 30 000 virkahenkilöä, ja hallinto onkin niin monimutkainen ja kimurantti, että tehokkuudesta tai tuottavuudesta ei voi puhua. Tästä huolimatta unionin hallintoon rekrytoidaan jatkuvasti uusia virkahenkilöitä sekä perustetaan erilaisia organisaatioita, jotka eivät ole minkään tahon kontrollissa. Tällainen meno ei voi jatkua.

Euroopan unionin alkuperäisenä ideana myös oli saada maanosamme kilpailukykyiseksi suhteessa Yhdysvaltoihin, Japaniin ja uusiin nouseviin teollisuusmaihin. Mutta EU on hukannut kilpailukyvyn edistymisen idean. Kun EU-maiden pitäisi panostaa osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ja toimiviin avoimiin markkinoihin, EU:n komissio ja parlamentti keskittyvät sääntelyn lisäämiseen vaikka komission puheenjohtaja Barroso on luvannut karsia massiivista direktiivitehtailua ja keskittyä olennaiseen.

Arvoisa herra puhemies! Komissio ei ole pystynyt todellisuudessa avaamaan EU:n sisäisiä markkinoita, vaan se aiheuttaa direktiiveillään esteitä, kynnyksiä ja rajoituksia ja ensi sijassa kohtuutonta haittaa suomalaisille yrityksille ja maataloudelle. Tyypillinen esimerkki on kuljetusyritysten toiminnan haittaaminen vaatimalla kuorma-autojen lavojen keventämistä 5 sentillä puhumattakaan tunnetuksi tulleesta kurkkudirektiivistä.

EU tarvitsee suunnanmuutoksen. Valtaosa sääntelevistä ja rajoittavista direktiiveistä on syytä peruuttaa. EU:n tulee keskittyä asioihin, jotka tosiasiallisesti lisäävät EU:n kilpailukykyä. Muut asiat kyllä hoituvat kansallisella tasolla. Toiminnan kohdistaminen pariin kolmeen Euroopan kannalta olennaiseen asiaan toisi unionin toimintaan ryhtiä. Suomen onkin vaadittava, että EU-maihin kohdistuva direktiivisääntely pitää pääosin purkaa ja että EU keskittyy tulevaisuudessa Euroopan kilpailukyvyn kehittämiseen. Euroopan unioni on menettämässä jäsenmaidensa kansalaisten ja niin ikään myös suomalaisten luottamuksen. EU:n suunnanmuutoksen pitää olla merkittävä, enkä usko EU:n toimintakyvyn ja hyödyllisyyden kasvavan.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun puheenvuorossani kolmeen mielestäni tärkeään asiaan perustuslakiehdotuksessa ja käsittelen lopuksi sen ratifiointia.

Ensimmäiseksi: Unioni on olemassa kansalaisiaan varten. Kansalaiset varmaan tulevat toimeen ilman unionia, mutta unioni ei tule toimeen ilman kansalaisiaan. EU:n kaiken toiminnan on otettava tämä huomioon. Oleellinen kysymys on, miten Euroopan unionia voidaan tuoda lähemmäs kansalaisiaan. Kansalaisten ja EU-tason päätöksentekijöiden välillä on nyt kuilu, jonka ylittäminen ei ole helppo asia. Tietty nöyryys päättäjien tasolta lienee asialle eduksi. Parasta on ottaa ensimmäinen askel siitä, että EU luopuu erilaisten ihmisiä ärsyttävien nippelidirektiivien säätämisestä ja keskittyy suurempiin asiakokonaisuuksiin, joista on aitoa hyötyä kansalaisille. Tämä tarkoittaa erityisesti talouden, työllisyyden, rauhan ja ympäristön tilan edistämistä.

Toiseksi: Unionin päätöksentekoa tulee ehdottomasti selkeyttää, yksinkertaistaa ja avata. Nykyinen järjestelmä, joka on syntynyt ikään kuin sedimentoitumalla pitkän ajan kuluessa, kaipaa yksinkertaistamista ja yksiin kansiin kokoamista. Turhat rönsyt on karsittava ja terveille oksille on annettava elintilaa. Monimutkainen päätöksenteko ja liian vähäinen avoimuus ovat omiaan ruokkimaan kansalaisten epäluuloa unionia kohtaan, usein kieltämättä tervettä ja oikeutettuakin epäluuloa. Suomalaiset ovat tehneet ansiokasta työtä vaatiessaan suurempaa asiakirja-avoimuutta Euroopan unionilta. Puhemies! Tiivistäen sanottuna: vain tehokas, avoin ja oleellisiin asioihin keskittyvä unioni ansaitsee kansalaisten luottamuksen.

Kolmanneksi: Perustuslakisopimus ei ole ideaali. Harvoin mikään sopimus onkaan, jossa on näin monta neuvottelijaosapuolta. Kriitikot voivat aina sanoa, että pitää neuvotella parempi sopimus. Niin voi sanoa aina ja mistä tahansa sopimuksesta. Sopimus on kuitenkin paketti, jossa on hyviä ja vähemmän hyviä puolia. Itse en esimerkiksi innostu sopimuksen liittovaltioelementeistä, kuten EU:n presidentistä, ja mielestäni on huono idea kutsua koko sopimusta perustuslaiksi. Euroopan perussopimus olisi parempi ja kuvaavampi nimi. Nimestä ja erinäisistä yksityiskohdista huolimatta pidän kuitenkin neuvoteltua sopimusta parempana kuin nykyistä sekavaa sopimusviidakkoa ja jumittavaa päätöksentekoa. Siksi se kannattaa hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä tähän ratifiointikysymykseen. Perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin tärkeyttä ja laajempaa merkitystä ei kannata ylikorostaa, mutta ratifioimalla sopimuksen Suomi antaisi myönteisen signaalin halusta saada tilannetta eteenpäin. Ei ole kenenkään etu, että unionin liike pysähtyy. Tähän ratifiointiin on oikeutetusti liitetty Suomen puheenjohtajuuskausi. Meillä on nyt huomioarvoa, ja tekemisiämme tarkkaillaan kautta Euroopan. En yhdy siihen näkemykseen, että Suomen ratifiointipäätös liittyisi muiden jäsenmaiden painostamiseen hyväksyä perustuslaillinen sopimus tai että ratifiointi olisi liian voimakas kannanotto, jolla voisi olla negatiivisia vaikutuksia Suomelle. Jos Suomi ratifioisi sopimuksen, se ei olisi mikään ketteryyden tai etevämmyyden osoitus vaan selkeä merkki siitä, että meillä on halua saada unionin toimintaan yksinkertaisuutta ja selkeyttä.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että perustuslakisopimus ei tule täsmälleen siinä muodossa voimaan, jossa me nyt sitä olemme käsitelleet. On kuitenkin turha luulla, että jos sopimusta muutetaan, se muuttuisi jotenkin automaattisesti Suomen kannalta paremmaksi. Voi käydä myös päinvastoin, ja erityisesti suurilla jäsenmailla on ollut viime aikoina halua näyttää ja käyttää valtaansa.

Arvoisa puhemies! Tärkein peruste onkin juuri tässä. Mitä useampi jäsenmaa nykyisen sopimuksen ratifioi, sitä pienemmillä muutoksilla myös eteenpäin päästään.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Olin ulkoasiainvaliokunnassa hyväksymässä Euroopan unionin perustuslakisopimuksen sisältöä ja suosittelemassa myös sen ratifiointia. Perusteluna lyhyesti sanottuna on se, että neuvoteltu sopimus on nykyistä tilannetta parempi ja selkeämpi. Unioni säilyy edelleen oikeudelliselta pohjaltaan valtioiden välisenä liittona. Kansalaisten kasvava kriittisyys ja kiinnostuksen puute unioniin on Suomessakin selvästi havaittavissa. Syynä on muun muassa EU:n pikkutarkat säädökset, joista täällä on esimerkkejä mainittu, viimeksi tämä rekkojen kaventamistarve muutamalla sentillä. Itsekin olen sitä mieltä, että Euroopan unionin pitäisi pysyä suurissa linjoissa ja vähemmän puuttua ihmisiä ärsyttäviin pikku asioihin. Kansalaismielipiteen mukaan sopimusta ei tulisikaan ratifioida. Kansanäänestyksessä, jos se nyt pidettäisiin, se todennäköisesti ei menisi läpi. Itse en kyllä kannata kansanäänestystä tämän tapaisissa asioissa. Unionin jäsenyys oli tyypillinen, josta piti pitää kansanäänestys. Ehkä Emu-jäsenyys olisi ollut sen sorttinen, mutta tämä, jossa tosiasiallisesti sekavaa sopimusviidakkoa kootaan yhdeksi, niin tässä ei ole niin suurista muutoksista kysymys.

Miksi sitten kannattaa ratifioida? Kannattaa ratifioida, joskin omasta mielestäni kannattaa tämä ajankohta jättää hallituksen harkintaan. Muutamia perusteita mielestäni tälle ratifioinnille seuraavassa: Sopimus ensinnäkin selkeyttää nykyistä erillissopimusten viidakkoa. Toiseksi, sopimus tehostaa 25 jäsenmaan päätöksentekoa määräenemmistösäännöksineen, jotka olivat kuitenkin lähellä Suomen neuvottelutavoitteita. Sopimuksen hyväksymistä puoltavat kaikki keskeiset etujärjestömme SAK:sta MTK:hon. Tälläkin on aika iso merkitys. Se edustaa melko suurta kansalaisryhmittymää — kaikki etujärjestöt yksimielisiä.

Sopimuksen kolmanteen osaan on kirjoitettu liittymissopimuksemme mukaiset erityissopimukset koskien työeläkejärjestelmäämme, harvaanasuttujen alueiden pysyvää kohtelua rakennepolitiikassa, maatalouden turvaamista EU:n kaikilla alueilla, liitteenä meille tärkeät artiklat 141 ja 142. Ne siis tulevat nyt 25 jäsenmaan hyväksymiksi, jos tämä hyväksytään. Myös perusteluna on turvallisuuspolitiikkamme kannalta tärkeä solidaarisuuslauseke, jonka mukaan saamme muilta jäsenmailta apua suurkatastrofeissa, myös turvatakuulauseke, joka muotoiltiin sopimukseen liittoutumattomien maiden haluamalla tavalla. Suomi oli tässä hyvin aloitteellinen. Tässä joukko perusteita, jotka ovat mielestäni sopimukseen sisältyviä, Suomen kannalta hyviä asioita. Ne todella tulisivat tämän laajentuneen EU:n hyväksymiksi. Maajoukko on puolta suurempi kuin se, joka silloin oli jäseniä, kun me liityimme.

Toki tästä perustuslakisopimuksesta käyttäisin, kuten ed. Kaikkonen tuossa edelläni, mieluummin sanaa perussopimus. Silläkin voi olla kansalaismielipiteeseen vaikutuksia. Meillä perustuslakia pidetään niin pyhänä asiana, että tämä perussopimus voisi tässä olla parempi ja ilmeisesti muissakin maissa on samanlaista. Kielteistä on se, että EU:lle valitaan 2,5 vuodeksi kerrallaan presidentti. Se on yksi kielteinen asia. Jos kerran sopimuksen sisältö on hyväksyttävissä, miksi emme voisi sitä omalta osaltamme ratifioida? Kysyn vain. Hallitus harkitkoon puheenjohtajuuttamme silmällä pitäen oikean ajankohdan. Äänestän perjantaina ulkoasiainvaliokunnan mietinnön puolesta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sopimuksella EU:n perustuslaiksi luodaan uusi unioni, joka poikkeaa olennaisella tavalla nykyisestä ja etenkin siitä unionista, johon Suomi liittyi 1.1.1995. Eurooppalaisen liittovaltion luominen on ollut integraatiopyrkimysten perimmäisenä tavoitteena jo 1940-luvun lopulta lähtien. Sopimuksen nimikin osoittaa, että sen laatijoiden pyrkimyksenä on kehittää unionia valtioksi. Sanaa "perustuslaki" käytetään nimenomaan valtion oikeudellisesta perustasta. Valtioiden välisten järjestöjen ja muiden yhteenliittymien perustana on yleensä perussopimus tai peruskirja. Sopimukseen on kirjattu yhteisöllisiä symboleja, joilla unionille halutaan antaa liittovaltiollista identiteettiä. Niitä ovat lippu, hymni, tunnuslause, raha ja kansallispäivä. Sopimuksen rakenne palvelee samaa symbolein kuvattua tavoitetta.

Sopimus laajentaa EU:n toimivaltaa ja muuttaa sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmiä. Nykyiset hallitustenvälisen yhteistyön pilarit yhdistetään ylikansalliseen pilariin. Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu valtion kaltaiseksi. Unionista tulee kansainvälisessä oikeudessa oikeushenkilö, joka voi esiintyä yhtenäisenä toimijana kansainvälisissä suhteissa.

Kiinnitän huomiota eräisiin perustuslain yksityiskohtiin. Valtion päämiesten Eurooppa-neuvostosta tehdään unionin toimielin. Se saa eräitä uusia ja merkittäviä toimivaltuuksia. Eurooppa-neuvosto voi esimerkiksi muuttaa perustuslakisopimusta ilman, että muutoksia ratifioidaan kansallisesti, jos siitä päätetään yksimielisesti.

Oikeus- ja sisäasioiden alalla Eurooppa-neuvostolla on korostunut tehtävä unionin politiikkaa koskevien suuntaviivojen määrittelyssä. Se päättää myös tietyistä toimielimiä koskevista järjestelyistä. Suomi ja muut pienet maat ovat korostaneet, että kiertävä puheenjohtajuus on yhtenäisyyden ja tasa-arvon kannalta keskeinen asia. Nyt tästä yhtenäisyyden mittarista luovutaan. Unionissa siirrytään järjestelmään, jossa sillä on määräaikainen puheenjohtaja, jota kutsutaan presidentiksi. Eurooppa-neuvosto tekee valinnan määräenemmistöllä suljettujen ovien takana ilman vaaleille tyypillisiä kilpailevia vaihtoehtoja ja julkisia perusteluita.

Presidentti on vastuussa teoistaan Eurooppa-neuvostolle. Presidentin toimikausi kestää 2,5 vuotta tai uudelleenvalinnan kohdalla 5 vuotta. Kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston keskeinen rooli unionin päätöksenteossa, on ilmeistä, että presidentin toimenkuva mahdollistaa erittäin aktiivisen vallankäytön ja johtajuuden. Eurooppa-neuvoston johtaminen antaa presidentille mahdollisuuden puuttua myös muiden unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaan lukeutuviin asioihin. Presidenttinä ei voi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti. Koska presidentti on nimenomaan EU:n eikä jäsenvaltioiden presidentti, nämä tekijät voivat johtaa vaatimuksiin presidentin valintamenettelyn demokratisoimisesta siirtämällä valinta joko Euroopan parlamentille tai suorilla vaaleilla tapahtuvaksi. Samoin on mahdollista, että komission puheenjohtajan ja presidentin virat tullaan yhdistämään. Näin perustuslaki avaa tien nimenomaan amerikkalaismalliseen presidenttiyteen.

Ulkoministeri toimii unionin ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana sekä johtaa ja toteuttaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ulkoministerin tehtävän sijoittaminen sekä ministerineuvostoon että komission varapuheenjohtajaksi rikkoo instituutioiden välistä tasapainoa. Ulkoministeri toimii jäsenmaiden kantojen välittäjänä ja tiedonkulun varmistajana neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä. Hänellä on aloiteoikeus jäsenvaltioiden tapaan joko yksin tai komission kannattamana. Ulkoministeri esittää YK:n turvallisuusneuvostossa unionin kannan, jos sellainen on, eivät siis turvallisuusneuvoston jäsenenä olevat jäsenmaat. Tämä on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia ja askel EU:n kollektiiviseen turvallisuusneuvoston jäsenyyteen. Ulkoministerin virka yhdessä presidentti-instituution kanssa muuttaa unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Unionille syntyy, kuten valtioille, oma diplomaattinen edustustoverkosto kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

EU:n tuomioistuimen ja komission aseman vahvistuminen lisää merkittävästi ylikansallista päätöksentekoa. Perustuslailla vahvistetaan se tähänastinen käytäntö, että jäsenmaiden tuomioistuimet korkeimpia oikeuksia myöten ovat alisteisia Euroopan tuomioistuimelle. Komission perinteinen tehtävä unionioikeuden soveltamisen valvojana perustuslakisopimuksessa on ulotettu täysimääräisesti myös rikosoikeudelliseen yhteistyöhön ja poliisiyhteistyöhön. Komissio saa lisäksi vahvemman roolin talouspolitiikan koordinaatiossa. Ulkosuhteiden alalla komission aseman voidaan nähdä vahvistuvan myös välillisesti ulkoministerin viran perustamisen kautta.

Komission kokoonpanon muutos on radikaali uudistus. Suomi katsoi, että komissiossa tulisi olla yksi äänivaltainen jäsen kustakin jäsenvaltiosta ja tehtäväjaon komission sisällä tulisi perustua tasapuoliseen vuorotteluun. Perustuslakisopimus merkitsee kuitenkin komission kokoonpanon rakentamista rotaation varaan. Asiallisesti ottaen tästä kuitenkin sovittiin jo Nizzan sopimuksessa. Komissiossa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta vuoteen 2014 saakka.

EU:n lainsäädäntö on ollut aina ensisijaista Suomen lainsäädäntöön nähden niissä asioissa, joissa sillä on toimivalta. Perustuslain myötä EU-lakien ensisijaisuus omiin lakeihimme nähden lisääntyy. Sopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä ministerineuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla. Euroopan parlamentin asemasta neuvoston kanssa tasa-arvoisena lainsäätäjänä tulee pääsääntö. Käyttöön otettava tavanomainen lainsäädäntömenettely vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä, eli lakeihin vaaditaan sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksyntä ja molemmilla on veto-oikeus komission lakialoitteisiin. Vastaavaa oikeutta ei ole kansallisilla parlamenteilla.

Määräenemmistöllä päätettävien alojen määrä nousee 34:stä 85:een. Yksimielisyys muutettiin määräenemmistövaatimukseksi 25 toimialalla. Määräenemmistön määritelmän osalta ministerineuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa Suomi tavoitteli määräenemmistöjärjestelmää, jossa päätökset olisivat edellyttäneet puolta jäsenvaltioista sekä jäsenvaltioiden kansalaisista. Tämä tavoite ei toteutunut.

Kaksoisenemmistöön siirtyminen neuvoston päätöksenteossa on merkittävä institutionaalinen uudistus. Määräenemmistöä tärkeämpi on kuitenkin usein määrävähemmistö. Sen on koostuttava maista, jotka edustavat 35:tä prosenttia unionin väestöstä ja joita on vähintään neljä. Tämä merkitsee, että esityksellä annetaan käytännössä veto-oikeus kolmelle suurimmalle jäsenmaalle, joita tukee neljäs maa.

Ylikansallisen päätöksenteon piiriin siirtyy monia jäsenmaiden kannalta herkkiä kysymyksiä, kuten yhteinen alue-, maatalous- ja kauppapolitiikka. Perustuslakisopimus ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Muun muassa palvelukauppa siirtyy unionin toimivaltaan.

Perustuslakia on kuitenkin pidetty hyvänä aluepolitiikkaa ajatellen, kun siihen sisältyy maininta pohjoisista harvaanasutuista alueista. Perustuslain tekstissä nämä alueet on kuitenkin rinnastettu kaikkiin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli niin sanottuihin ultraperifeerisiin alueisiin.

EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö ja turvatakuut muuttavat merkittävästi Suomen puolustuspoliittista asemaa. Suomi velvoitettaisiin kasvattamaan sotilaallisen varustautumisen mutta ei oman maan puolustamisen menoja myös rauhan oloissa. EU:n joukkojen käytön perustaksi ei vaadita YK:n mandaattia, joka takaisi operaatioille kansainvälisoikeudellisen laillisuuden. Rauhaan pakottamiseen ja taistelujoukkojen käyttöön kuuluu hyökkäysluontoisia operaatioita, joihin osallistuvaa maata ei voida pitää liittoutumattomana.

En kannata suurinta osaa edellä mainituista muutoksista enkä voi siten antaa tukeani sopimuksen sisällön hyväksymiselle.

Arvoisa puhemies! Perustuslain hyväksymiseen tarvitaan kaikkien EU:n nykyisten maiden hyväksyntä. Näin ollen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin perustuva kieltäytyminen sopimuksen hyväksymisestä riittää estämään sen voimaantulon kaikissa EU:n jäsenmaissa. Lisäksi monissa maissa, joissa esitystä ei ole ratifioitu, kansalaisten enemmistö ja varsinkin nuoriso vastustavat mielipidetutkimusten mukaan perustuslain hyväksymistä. Myös Suomen edustajien enemmistö Euroopan parlamentissa vastustaa perustuslain ratifioimista eduskunnassa.

Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista.

Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei ratifioinnista olisi mitään haittaakaan. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi kuitenkin ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia sopimuksen suhteen. Neuvottelut muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet sopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken. Näissä neuvotteluissa Suomi olisi vaarassa marginalisoitua, kun se nähtäisiin pienenä jäsenmaana, jonka on opittu mukautuvan neuvottelujen lopputulokseen.

Unionissa on nyt meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä. Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi. Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomenkin olisi keskityttävä EU-puheenjohtajuuskaudellaan vaikuttamaan uuden sopimuksen sisältöön omilla vaatimuksillaan.

Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. (Puhemies koputtaa) Meitä suomalaisia on vain noin 1 prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu ja jos ylikansallinen päätöksenteko samalla lisääntyy, osuutemme pienenee edelleen. Pienten maiden ääni kuuluu parhaimmin hallitustenvälisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasavertaiset. Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. (Puhemies koputtaa) Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvällekäyviä, että jos ratifiointiin päätetään kuitenkin ryhtyä, on sovellettava samaa menettelyä kuin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja kahden kolmasosan määräenemmistöä eduskunnassa. Ehdotankin, että mietintö saa sen muodon, joka on vastalauseessa 1.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin perustuslakisopimus on saanut eduskunnassa varsin perusteellisen käsittelyn. Kaiken kaikkiaan 12 valiokuntaa on toimialansa näkökulmasta käsitellyt perustuslakisopimusta. Sopimuksen laajuus ja ulottuvuus huomioiden käsittely on edennyt nopeasti ja ennakko-odotusten mukaan myönteisessä ilmapiirissä.

Perustuslakisopimus muodostui Euroopan unionissa kompromissien tuloksena. Suomen asettamat neuvottelutavoitteet eivät kaikilta osin toteutuneet. Näin ollen sitä ei voida pitää meille parhaana mahdollisena. Kompromissi on aina kompromissi. Ranskassa ja Hollannissa kansan hylättyä perustuslakisopimus kansanäänestyksessä, EU:ssa laitettiin sopimus niin sanotusti kesantoon. Siitä huolimatta sen ovat muutamat maat sen jälkeen ratifioineet. Mutta käsittely on oleellisesti hidastunut, ja lopullisia ratkaisuja voidaan odottaa aikaisintaan Ranskan vaalien jälkeen.

Komission arvio, jonka mukaan sopimus saataisiin lopullisesti ratifioitua Saksan puheenjohtajakaudella, siis Suomen puheenjohtajakauden jälkeen, on epärealistinen. En usko poliittisen painostuksen auttavan Ranskan ja Hollannin kantoihin, joille myös Englanti on antanut lievää tukea. Todennäköistä on, että sopimusta ei esitetyssä muodossa tulla milloinkaan hyväksymään.

Suomi on puheenjohtajakaudellaan sopimuksen ratifiointiprosessissakin keskeisessä asemassa. Hallituksen tuleekin nyt pohtia, voidaanko sopimuksen ratifiointia koko EU:ssa edistää paremmin painostajan vai sovun etsijän roolista. Itse olen ollut sillä kannalla, että kiirettä sopimuksen ratifioijien joukkoon ei ole. Me emme ole saavuttamassa myöskään kansalaisten keskuudessa EU:lle suurempaa hyväksyntää ratifioimalla sopimus, joka tulee todennäköisesti muuttumaan.

Ranskahan esitti jopa sopimuksen avaamista niin merkittävästi, että hyväksyttävään sopimukseen poimittaisiin vain ne asiat, joista ollaan yksimielisiä. Tämä murentaisi sopimuksen kokonaan. Ranskassa esitetty kommentti on varsin rohkea ja sillä saattaa olla jatkossa vaikutusta heidän virallisiin vaatimuksiin sopimuksen muuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Sopimuksessa on myönteistä se, että se selkeyttää vallitsevaa kokouskaupunkien nimien mukaan tullutta sopimusviidakkoa. Nykymuotoinen 25 jäsenmaan unioni tarvitsee selkeyttä ollakseen toimintakykyinen. Tämä palautekeskustelu antaa mahdollisuuden pohtia myös sopimuksen sisältöä ja vaikutuksia uudelleen, kun nykymuotoisena sopimus on Ranskassa ja Hollannissa kansanäänestyksillä kaadettu.

Tässä yhteydessä on syytä kysyä, tarvitseeko unionissa muodostaa kansainvälisessä ympäristössä toimiva oikeushenkilö, jotta se olisi toimintakykyinen. Unionin presidentin ja ulkoministerin tehtävät ja tekemiset saattavat muodostaa tulevaisuudessa suuriakin ristiriitoja, kun he päättävät unionin nimissä jäsenmaita sitovista asioista. Suomen kannalta on myös omat riskinsä siinä, että alue- ja maatalouspolitiikka siirtyy kokonaan tavanomaisen lainsäädäntöjärjestyksen alaiseksi. Parlamentin vallan kasvattaminen ministerineuvoston kustannuksella on aina riski, koska niissä neuvotteluissa tullaan aina tekemään kiistakysymyksistä kompromisseja, joissa harvoin yksittäinen jäsenmaa voi olla voittaja.

Maatalouden kannalta on hyvää se, että artiklojen 141 ja 142 osalta ne on kirjattu sopimuksen liitteiksi. Toivottavaa on, että liite on kompromissia vahvempi. Ongelmana on se, että tulkinta niistä tulee kuitenkin sopimuksessa jäämään ylikansalliselle elimelle, ministerineuvostolle ja parlamentille, ja se on aina riski. Parlamentilla on taipumus tulkita liitteitä tavoitteittensa kannalta soveltavasti ja siinä kisassa ministerineuvosto joustaa sen aikaansaamiseksi, että päätöksiä voitaisiin tehdä ripeästi.

Nyt suunniteltu sopimuksen ratifiointi jakaa poliittiset päättäjät varsin selkeästi kahteen kastiin. Ilmeisesti enemmistö tämän salin edustajista on ratifioinnin kannalla. Presidentti ilmaisi ratifioinnin vastaisen kantansa. Hän on mukana maamme yhtenä päätöksentekijänä Euroopan unionissa eikä hänen kantaansa voida aliarvioida.

Vajaa kaksi vuotta sitten pidettiin EU:ssa parlamenttivaalit. Uskallan väittää, että tämän salin edustajilla on lähes kaikilla Brysselissä oma meppi. Luotimme heihin, että juuri he ovat parhaita voimia ajamaan suomalaisten asiaa Euroopan parlamentissa. Nyt on kulunut kaksi vuotta, joten voidaan olettaa, että myös sinne ensi kertaa valitut ovat omaksuneet parhaat vaikuttamisen tavat ja kanavat. Heillä on päivittäinen yhteys muiden maiden edustajiin, ja he voivat pohtia Suomen asemaa perustuslaillisen sopimuksen ilmapiiristä.

Suomalaisista parlamentin jäsenistä kymmenen vastustaa ja vain neljä kannattaa sopimuksen ratifiointia pikaisesti. He ovat kansan valitsemia tämän hetken parhaimpia EU-politiikan asiantuntijoita, joten heidän mielipiteitä ei tule aliarvioida. Me olemme lisäksi kelpuuttaneet heidät aika ajoin myös asiantuntijoiksi valiokuntien kokouksiin.

Itse en usko, että nopea sopimuksen ratifiointi toisi meille mitään etuutta tai että sillä olisi puheenjohtajuuttamme korostava vaikutus. Mielestäni hallituksen ei tulisi alistua komission patisteluun sopimuksen pikaisesta ratifioinnista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Susi poronhoitoalueen ulkopuolella, karhu ja ilves kuuluvat luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV niin sanotusti tiukasti suojeltuihin lajeihin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä annettuja tavoitteita. Suotuisan suojelun tason turvaamiseksi susi on poronhoitoalueen ulkopuolella täysin rauhoitettu. Lisäksi karhu ja ilves ovat koko maassa täysin rauhoitettuja. Nämä ovat asianomaisen valtioneuvoston jäsenen vastauksia kirjalliseen kysymykseen: Miten hallitus aikoo turvata ihmisen koskemattomuuden, oikeudet ja turvallisuuden suurpetojen aiheuttamilta vaaroilta?

Kun haluan, että Suomessa olisi vapaa suurpetojen metsästysoikeus, tämä aina tyrmätään sillä, että EU-direktiivit vaativat näitten suojelua. Kansa tietää tämän, että EU on vaatimassa suurpetojen suojelua, ja tämä määrittää ainakin minun kotiseudullani suuren osan kansan mielipiteistä EU:ta kohtaan ja ilmeisesti myös tältä pohjalta kansan mielipide kotiseudullani määrittäytyy myös EU:n perustuslakia, jota voi tietysti lempeämmin kutsua perustuslailliseksi sopimukseksi, yhtä kaikki sama asia, niin myöskin tätä kohtaan.

Katson, että me olemme menettäneet aika paljon itsenäisyyttämme, kun elämää vaarantavia, ihmisiä ja kotieläimiä vaarantavia suurpetoja ei voida metsästää. Tämä on havainnollinen esimerkki, mitä ylhäältä päin aiheutuva pakkosanelu merkitsee.

Kun EU:n perustuslakia pohdimme, silloin kohdataan monenlaisia ongelmia, toki myönteisiäkin asioita. Ongelmat on hyvä tiedostaa, koska ne ovat niitä asioita, joitten kanssa voi tulla vaikeuksia jatkossa.

Olen samaa mieltä kuin tasavallan presidentti, että nyt ei ole aika ratifioida Suomen taholta perustuslaillista sopimusta, EU:n perustuslakia, koska on ilmiselvää, että tässä muodossa tämä perustuslaki ei EU:ssa tule koskaan voimaan. Näen, että meidän europarlamentaarikkomme, mepit, ovat asiantuntijoita. Yhdyn ed. Lasse Hautalan näkemyksiin. Minusta on jonkinmoista meppien asiantuntemuksen ja kokemuksen aliarviointia, jos me emme kuule, mitä sanottavaa heillä on. Erittäin merkillistä on se, että mepit lähes puoluekannasta riippumatta vasemmistoliitosta keskustan ja ruotsalaisen kansanpuolueen kautta yhteen kokoomusmeppiin saakka ovat kriittisellä tai kielteisellä kannalla EU:n perustuslain ratifioimiseen Suomen osalta. Minusta tämä europarlamentaarikkojen asiantuntemus olisi ollut syytä hyödyntää silloin, kun Suomessa määritellään kantaa EU:n perustuslailliseen sopimukseen. Uskon, että Brysselissä he, jotka työkseen ovat europarlamentissa, tuntevat ainakin niitä syitä, miksi he ovat tätä mieltä.

Ymmärrän myös niitä näkemyksiä, joissa halutaan puolustaa sopimuksen ratifiointia. Ehkä ajatuksena on se, että Suomi saisi puheenjohtajakaudellaan jotain paremmin aikaiseksi. Rohkenen kuitenkin odottaa ja toivoa, että tämä olisi sanottu suoraan, mitkä ovat ne tavoitteet, joissa me voisimme puheenjohtajakaudella erityisesti menestyä. Minulle näitä ei valitettavasti ole kerrottu, ja tässä suhteessa olisin kyllä odottanut, että ne avoimesti olisi kerrottu, mitkä ovat ne tavoitteet, joissa Suomi odottaa parempaa menestymistä. Näin ollen minä jään sen asiantuntemuksen varaan, mikä europarlamentaarikoillamme on asiassa.

Olisin myös toivonut — olen ollut lakialoitteen allekirjoittajana — että asiasta olisi järjestetty kansanäänestys. Oma kantani on tietysti tehtävissä. En kansanedustajana väistä sitä, ettenkö kantaani pysty muodostaan. Mutta näkisin, että silloin, kun on muodostumassa sellaista liittovaltiokehitystä edustava Euroopan unioni, jota kansallishymni, presidentti, ulkoministeri, oikeustoimihenkilönä esiintyminen merkitsevät, niin tässä on lainoppineiden mukaan syitä, jotka olisivat edellyttäneet jo kansanäänestystä.

Ainakin silloin, kun Euroopan unioniin liittymisestä äänestettiin, tuotiin esille erilaisia asioita kuin mitä nyt tässä on esillä. Useissa valistustilaisuuksissa, joissa itsekin ahkerasti aikanaan olin mukana, esitin kysymyksen, kuinka käy Suomen markan. Sanottiin, että Suomen markka tulee säilymään omana rahayksikkönä ja jos sitten tulee tässä muutoksia, niin järjestetään kansanäänestys. Toisin kuitenkin kävi. En ota tällä kantaa siihen, oliko ratkaisu hyvä taikka huono, mutta puutun tuohon periaatteeseen.

Arvoisa puhemies! Katson, että tässä vaiheessa olisi viisaampaa, että Suomi ei olisi kiirehtimässä sopimuksen ratifiointia, joka riippumatta siitä, olipa äänestyksen tulos täällä mikä tahansa, ei tässä muodossa myöskään tule Euroopan unionin kannaksi.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unioni on mielestäni onnistunut hyvin rauhan ja vakauden turvaamisessa. Tämä on suuri ja tärkeä asia, mutta näyttää siltä, että EU-maiden kansalaiset eivät osaa arvostaa tätä saavutusta. Tähän osaltaan vaikuttanee se, että me olemme läntisessä Euroopassa saaneet elää harvinaisen pitkän rauhan kauden. Rauhaa on ehkä alettukin pitää itsestäänselvyytenä, mutta Euroopan historia kuitenkin osoittaa, että näin ei välttämättä ole.

Vaikka nyt sotilaallista uhkaa ei olekaan, niin tänä päivänä monien EU-maiden kansalaiset kokevat turvattomuutta. Turvattomuutta tuo osaltaan korkea työttömyys, mikä syö uskoa tulevaisuuteen. Turvattomuutta tuovat myös työpaikkojen valuminen alhaisten työvoimakustannusten maihin, erityisesti Aasiaan, sekä huoli terveydenhuollon ja sosiaaliturvan riittävyydestä.

Samaan aikaan, kun kansalaiset haluavat vastauksia näihin heitä askarruttaviin ongelmiin, EU-maiden johtajat puhuvat päätöksenteon korjaamisesta ja unionin laajentumisesta. Uskon, että tämä kansalaisten turhautuminen näkyi erityisesti Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä, joissa perustuslakisopimus tyrmättiin selvin numeroin. Tosin hollantilaisilla ja ranskalaisilla oli kriittiseen mielipiteeseensä varmaan monia sellaisiakin syitä, jotka eivät liity EU:hun tai perustuslailliseen sopimukseen: Ranskalaisilla halu pysäyttää Turkin EU-jäsenyys ja hollantilaisilla huoli siitä, että he maksavat Euroopan unionin kassaan aivan liian paljon.

EU-kriittisyys on lisääntynyt Suomessakin, ja vaikka monissa suurissa kysymyksissä Euroopan unioni on kyennyt vaikuttamaan positiivisesti, niin nämä eivät kansalaismielipiteissä näy. Ehkä nämä kysymykset, Kioton sopimus, Lähi-idän rauhansuunnitelma, maailman kauppajärjestön Wto:n neuvottelut ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen esimerkkeinä, ovat sellaisia, jotka eivät konkretisoidu kansalaisten arjessa. Sen sijaan erilaiset varsin yksityiskohtaisetkin EU-direktiivit harmistuttavat kansalaisia. Mielestäni tästä direktiivitehtailusta pitäisikin päästä pois. Euroopan unionin hyväksyttävyyden kannalta olisi suotavaa, että Euroopan unioni keskittyy sellaisiin asioihin, joissa sillä on selkeää lisäarvoa annettavanaan. Varmaan myöskin maamme nettomaksun lisääntyminen on osaltaan lisännyt kriittisyyttä. Luvut ovat aina konkreettisia, ja ihmiset osaavat laskea.

Mutta johtuipa kriittisyys sitten tosiasioista tai mielikuvista, niin se on otettava tosissaan. Ihmisille on kyettävä antamaan kunnon vastauksia, ja hyvä on tuoda esiin myös niitä monia hyviä asioita, joita unioni on tuonut mukanaan. Mielestäni erityisesti talouden vakaus alhaisine korkotasoineen on ollut osaltaan vauhdittamassa Suomen nopeaa nousua syvän laman syövereistä.

Tasavallan presidentti muistutti maanantaina pitämässään hyvässä ja analyyttisessä puheessa, jota en kylläkään tulkinnut millään tavalla ratifioinnin vastustamiseksi, siitä, että Euroopan unioni ei saa muodostua hyväosaisten linnoitukseksi. Mielestäni hän on tässä harvinaisen oikeassa. Euroopan unionin kehittäminen ei saa olla eliitin puuhastelua, josta kansalaiset pidetään syrjässä. Päinvastoin kansalaiset on saatava kiinnostumaan unionin tulevaisuudesta ja sitoutumaan siihen. Heidän on voitava kokea, että yhdentyminen ja markkinoiden avaaminen luo talouskasvua, parantaa työllisyyttä ja tätä kautta lisää myös kansalaisten hyvinvointia.

Mitä sitten tulee EU:n perustuslailliseen sopimukseen, niin mielestäni ei voi kiistää sitä, etteikö perustuslaillisen sopimuksen hyväksyminen olisi myös kansalaisten etu. Se on askel demokraattisempaan, avoimempaan ja tehokkaampaan unioniin. Perustuslaillinen sopimus tehostaa päätöksentekoa, selkeyttää ja yksinkertaistaa sopimusperustaa sekä vahvistaa perus- ja ihmisoikeuksien suojaa. Perustuslaillinen sopimus tekee unionista nykyistä toimintakykyisemmän, mikä luo edellytyksiä myös taloudellisesti vahvemman ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamiselle. Kyse on nykyistä paremmista pelisäännöistä, joita 25 maan unioni tarvitsee yhteistoimintansa järjestämiseksi. Sopimus lisää demokraattisuutta korostamalla parlamentin asemaa. Se osaltaan myös parantaa EU:n kykyä vastata globalisaation haasteisiin. Eli perustuslaillinen sopimus on EU-maiden kansalaisten kannalta selkeä parannus. Mielestäni on myös tärkeää ymmärtää, että perustuslakisopimus ei muuta Euroopan unionin oikeudellista luonnetta jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisenä yhteisönä.

Arvoisa puhemies! En näe mitään syytä, mikä estäisi sopimuksen ratifioinnin myös täällä Suomessa. Mielestäni on tärkeää, että sopimuksen taakse saadaan suuri enemmistö. Tämä olisi selkeä osoitus Eurooppa-neuvostolle siitä, että sopimuksen sisällössä ei ole merkittäviä ongelmia. Näin jatkoneuvotteluissa voitaisiin keskittyä sopimuksen hylänneiden maiden saamiseen laajasti hyväksytyn perussopimuksen linjoille.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa-päivää vietettiin eilen varsin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta yli 10 vuoden taivalta Euroopan unionin jäsenenä juhlittiin positiivisessa hengessä erilaisin tapahtumin ja tilaisuuksin eri puolilla Suomea, toisaalta kriittisyys ja jopa vastarinta koko EU-instituutiota kohtaan oli yhtä selvästi aistittavissa eikä vähiten siksi, että EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointi on nyt ajankohtainen.

Tuntuu kuitenkin siltä, että elämme aikoja, jossa yhteiskuntakritiikki ja monenlainen asioiden vastustaminen on ikään kuin muotia ja sijaiskärsijöiksi joutuvat usein aivan väärät tahot. Olen sitä mieltä, että EU:lle ja nyt puheena olevalle EU:n perustuslakisopimukselle on käynyt myös juuri näin. Tämä on huolestuttavaa, koska kyseessä on kuitenkin tulevaisuuden kannalta iso ja tärkeä asia, jolla ei paranisi leikkiä. Tilannetta ei myöskään selkiytä ainakaan se, että valtionjohto antaa erisuuntaisia signaaleja asian eteenpäinviemisestä.

En oikein ymmärrä, miksi EU:sta halutaan nähdä vain niitä huonoja puolia, kun totuus kuitenkin on aivan toinen. Euroopasta on unionin myötä tällä hetkellä muodostunut maailman suurin talousalue, joka sisämarkkinoineen hyödyntää erityisesti suomalaisia yrityksiä ja esimerkiksi yksittäisiä velallisia kansallisestikin alhaisen korkotasonsa vuoksi. Liikkuminen sekä vapaa kaupankäynti on hyvin vaivatonta. Myöskään kansainvälistymisen mukanaan tuomia positiivisia aspekteja ei kannata yhtään vähätellä. Ajatellaanpa vaikka opiskelijavaihtoa, jolla nuoret suomalaiset pääsevät helposti kartuttamaan kielitaitoaan ja tuntemustaan muualtakin kuin kotinurkistaan.

Euroopan unioni on tärkeä elin myös turvallisuuspolitiikan kannalta. Tämä oli myös yksi syy, miksi Suomi halusi unioniin liittyä, siis olla osa eurooppalaista, yhtäpitävää kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Taantumus on pahasta. Tulevaisuuden suuntana kehitys on ainoa tie, mihin meidän täytyy pyrkiä. EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifiointi ja siitä seuraava selkiytys unionin päätöksenteossa ja muussa toiminnassa on varmasti parempi vaihtoehto kuin nykyinen monimutkainen järjestelmä ja sopimusten päällekkäisyys. Perustuslain myötä päätöksiin tarvittaisiin 55 prosenttia jäsenmaista, 65 prosenttia väestöstä. Myös jäsenmaiden yksimielisyyttä vaativat päätökset vähenisivät ja EU:n parlamentin valta kasvaisi. Yksinkertaistamalla järjestelmää ja parantamalla toimintakykyä saataisiin Euroopan unioni myös avautumaan paremmin kansalaisille, ja näin ehkä usein aiheeton vierastus vähenisi. Perustuslailla vahvistettaisiin myös EU:n roolia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mitä pidän erityisen tärkeänä. Turvatakuulausekkeella tuodaan selkeästi esille se, mitä halutaan ja haetaan: selustan turvaamista tiukan paikan tullen ja samalla sitoutumista tietysti samaan muita kohtaan.

EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointi on askel paremman tulevaisuuden puolesta, siis miksi sitä jarrutella? Nyt olisi syytä hyväksyä EU:n perustuslaki täällä eduskunnassa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä perustuslakisopimushan on aihepiirinä erittäin laaja, hyvin moniulotteinen. Tämä pitää sisällään hyvin useita yleisen tason uudistuksia, jotka vääjäämättä ja kiistämättä selkeyttävät unionin nykyistä kaaosmaista sopimusjärjestelmää, tuovat järjestystä tähän kaaokseen, tarkentavat unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltajakoa sekä myöskin yksinkertaistavat unionin lainsäädäntöä ja päätöksentekoa.

Perustuslakisopimuksen myötä nykyiset sopimukset lukuisine muutoksineen tullaan korvaamaan yhdellä yhtenäisellä perussopimuksella, johon sisältyy neljä hyvin luontevasti eri tehtäviä toteuttavaa osaa. Eli nykyisen kaltaisesta pilarijaosta tultaisiin luopumaan, ja kaikkea unionin toimintaa koskisivat lähtökohtaisesti samat yleiset periaatteet, ja sitä toteutettaisiin luonteeltaan saman tyyppisillä säädösinstrumenteilla.

Nykyiset Euroopan unioni ja Euroopan yhteisö yhdistettäisiin yhdeksi oikeushenkilöksi, Euroopan unioniksi, joka muuten on ollut Suomen tavoite kaiken aikaa, mikä selkeyttäisi ja vahvistaisi unionin asemaa kansainvälisenä toimijana. Sopimus sisältää niin ikään yleiset määräykset unionin ja jäsenvaltioiden välisestä toimivaltajaosta, jollaiset kokonaan puuttuvat tämänhetkisistä sopimuksista.

Eri säädöstyyppien määrä vähenisi nykyisestä 15:stä 6:een, myöskin päätöksentekomenettelyjen määrää vähennettäisiin ja niin sanottu tavanomainen lainsäätämisjärjestys, eli nykyisin siis yhteispäätösmenettely, määriteltäisiin selkeäksi pääsäännöksi. Perustuslakisopimuksessa on myös suoritettu yleinen primäärioikeuden kodifiointi, jossa nykyisistä sopimuksista on poistettu vanhentuneet määräykset sekä pyritty muutoinkin selkeyttämään ja yksinkertaistamaan sopimusten tekstiä.

Summa summarum, tässä pähkinänkuoressa tavallaan tämän perustuslakisopimuksen keskeiset uudistukset, ja näiden perusteella jo voidaan sanoa yksityiskohtien osalta, että kokonaisuutena tarkastellen sopimusjärjestelmä on olennaisesti nykysopimuksia selkeämpi ja nykysopimuksia parempi. Tässä on jo yksi vastaus siihen, arvoisa puhemies, minkä takia Suomenkin eduskunnan tulisi tämä perustuslaillinen sopimus nyt ratifioida ulkoasiainvaliokunnan esityksen mukaisella tavalla.

Minua on täällä ihmetyttänyt suuresti se, että täällä vedotaan monenlaisiin eurooppalaisiin vaikuttajiin ja päättäjiin ja pidetään jopa Euroopan parlamentin edustajia parempina asiantuntijoina kuin oman eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa tai suurta valiokuntaa, joka antoi tästä asiasta perusteellisen ja erinomaisen lausunnon UaV:lle. UaV teki loistavan mietinnön. Tässä on hyvin ja tasapainoisesti analysoitu asiaa. Sitä ei eräissä puheenvuoroissa ole täällä mainittu lainkaan, vaan on vedottu kaiken aikaa tarkoitushakuisesti aivan muihin asiantuntijoihin, jotka nyt sattuvat olemaan oman kannan kannalta samaa mieltä. Mikä on se vimma delegoida tätä päätösvaltaa pois tästä talosta? Tämä on hyvin olennainen kysymys. Silloin, kun on kyse Suomen kansallisesta edusta, niin totta kai Eurooppa-politiikassa pitää aina hakea ratkaisu, joka on Suomen kansallisten etujen mukaan paras mahdollinen ratkaisu.

Puhemies! Nyt otetaan kantaa tähän syntyneeseen sopimukseen. Eri jäsenmaat määrittelevät oman suhteensa siihen; 15 maata on tähän mennessä sanonut kyllä. Tämän jälkeen siirrytään sitten seuraavaan vaiheeseen, eikä kukaan täällä pysty vielä sanomaan sitä, kuinka paljon jää avoimia kysymyksiä neuvoteltavaksi ja millä tavoin tämä tästä etenee, mutta mitä useampi maa on tämän takana, mitä useampi maa on tämän ratifioinut, näin uskon, niin kuin pääministerikin täällä sanoi, sitä vähäisemmillä muutoksilla todennäköisesti voitaisiin päästä tässä myöskin eteenpäin.

Tässä on tulkittu minun mielestäni myöskin väärällä tavalla, niin kuin täällä edustajakollega Kallio mainitsi, tätä presidentti Halosen kannanottoa tähän kysymykseen. Täällä on vedottu, että Halonen on tätä vastaan. Minäkin luen tämän asian aivan eri tavalla. Hänhän sanoi, että tämän sopimuksen ratifioinnin vaikutuksia tavallaan Euroopassa ja EU:ssa on arvioitava realistisesti. Hän sanoi, että hän ei usko Suomen mahdollisen ratifioinnin tuovan ratkaisevalla tavalla lisäpontta tälle sopimukselle EU:ssa, ja hän alleviivaa, että kysymys on ajankohdasta ja sanoo myöskin, että ratifiointi sinänsä on ollut tavoitteena ja ratifiointi pitäisi tehdä. Näin sanoo presidentti Halonen: ratifiointi pitäisi tehdä. Hän sanoo myöskin näin, että perustuslaillinen sopimus on selkeä parannus nykytilaan, ja arvioi, että tämä positiivinen suhtautuminen sopimukseen on varmasti kaikkien EU-kumppaneiden tiedossa. Eli tätäkin on täällä tulkittu hyvin tarkoitushakuisella tavalla ja katsottu, että tästä saadaan ikään kuin sitten perusteita ja tukea sille, että nyt Suomen täytyisi sanoa ei.

Vastakysymys on tietysti se, mitä Suomi mahtaisi sitten sillä voittaa. Mitä perustuslaillinen sopimus voittaisi Euroopassa sillä, että Suomi jäisi niiden 10 maan joukkoon, jotka tällä hetkellä ovat ratifioinnin ulkopuolella? Sitähän, kuinka monta maata tähän sitten lopulta tulee, me emme vielä pysty sanomaan. Mutta olennaista on se, että Suomen kansanedustajat hyvin itsenäisesti määrittelevät suhteensa tähän ilman ranskalaisten tai ilman hollantilaisten tai joidenkin muiden eurooppalaisten elinten käskyvaltaa.

Puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintöhän lähtee mielestäni hyvin voimakkaasti Suomen etujen näkökulmasta, tulee selkeisiin johtopäätöksiin sen suhteen, että tämä sopimus on selkeästi parempi kuin tällä hetkellä, ja mikä tärkeintä, siinä saavutettiin myöskin Suomen eduskunnan ja sen eri valiokuntien asettamat kaikkein keskeisimmät tavoitteet. Se tekee siitä paremman kuin nykytila tällä hetkellä on.

Täällä on keskusteltu myöskin sitten maatalouspoliittisesta ulottuvuudesta, ja tässä nyt lainaan Mtk:n EU-maatalouspolitiikkajohtaja Seppo Kalliota, joka kehottaa Suomea hyväksymään keskisessä Euroopassa vastavirtaan juuttuneen EU:n perustuslain. Hän sanoo, että Suomen maatalous saisi uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta käytännön hyötyä. Euroopan unionin jäsenmaiden tulisi hyväksyä tämä sopimus, joka parantaisi laajentuneen unionin toimintakykyä johdonmukaisempaan suuntaan ja antaisi tukevamman aseman Suomen maataloudelle tärkeille 141 ja 142 artikloille. Näin sanoo siis Seppo Kallio. Tällä hän tarkoittaa sitä, että tämä on nyt mainittu siellä liiteosassa, joka tarkoittaa, että näillä on silloin myöskin oikeudellinen asema, jota näillä tällä hetkellä ei ole, 141 ja 142 artiklat ovat joka kerta erikseen neuvottelun kohteena olevia asioita.

Eli mitä useampi maa ratifioi tämän sopimuksen, sitä varmemmin tämä perustuslaillinen sopimus etenee, mikä ilman muuta kiistatta on Suomen etu, ja on mahdollista, että siitä vähäisemmin muutoksin päästään tässä kysymyksessä myöskin eteenpäin. Itse henkilökohtaisesti kuulun myöskin niihin, jotka katsovat, että Suomi puheenjohtajamaana tulee saamaan tästä hyvin paljonkin sellaista selkänojaa omalle toiminnalleen, että myöskin se on hyvin keskeinen tekijä, minkä takia tämä kannattaa tehdä tällä hetkellä.

Perustuslakisopimushan on, kuten täällä UaV:n puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari aivan oikein sanoi, pattitilanteessa, ja päivänselvää on, että sen pattitilanteen aukaisemiseksi tarvitaan nyt erilaisia keinoja, ja tässä on nyt tällaiselle pienelle maalle myöskin yksi sellainen vaikuttamiskeino. Ei tässä todellakaan tarvitse pälyillä muiden varjossa. Me voimme olla kehittämässä myöskin pienenä maana unionia myönteisessä ja rakentavassa hengessä, koska tunnistamme myöskin kaikki ne ongelmat, joita tällä hetkellä siellä on. Mikä vaikutus näillä eri maiden kantojen heijastuksilla on näiden maiden sisäpoliittisiin, taloudellisiin vaikeuksiin, muihin poliittisiin ongelmiin, sitä voi itse kukin arvioida, mutta on päivänselvä asia, että sellaisia yhteyksiä siellä on.

Se, mikä on kiistatta kriittinen kohta tässä neuvottelutavoitteiden syntymisessä perustuslaillisessa sopimuksessa, on tämä Eurooppa-neuvoston vahvistuminen, joka saattaa muodostaa ongelman eri toimielinten väliselle tasapainolle, mikäli komissio ei tule säilyttämään sitä vahvaa asemaansa. Tietysti se on joka kerta komissiosta kiinni, mutta komissio muodostaa silloin pienten maiden kannalta sen keskeisen tasapainoelimen Euroopan neuvostolle, joka sen tasapainon sitten tähän myöskin luo.

Pohjois-Suomen ja muunkin Suomen harvaanasutut alueet, työeläkejärjestelmä, kuten sanottu, maatalouden erityisratkaisut, ne on nyt kaikki kirjattu sinne, ja minusta ne ovat kaikki saavutuksia. Ne ovat neuvotteluvoittoja, joissa myöskin istuva pääministeri Matti Vanhanen on ollut muuten ainoana eurooppalaisena pääministerinä tämän prosessin alusta alkaen mukana niin konventissa kuin hvk-menettelyssä ja nyt sitten vielä myöhemmin pääministerin roolissa. Ei sekään ole Suomen hallituksen kannalta eikä varsinkaan pääministerin puolueen kannalta ihan vähäpätöinen kysymys.

Summa summarum, lopputuloksena — huomaan, puhemies, että on hetki vielä aikaa — totean lopuksi vielä tämän turvatakuulausekkeen eli tämän sotilaallisen avunantovelvoitteen. Tästä on puhuttu verrattain vähän tämän päivän debatissa, ja tämähän tarkoittaa sitä, että mikäli jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on muilla unionin jäsenvaltioilla velvollisuus tulla hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltion avuksi kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tämä on erittäin tärkeä turvatakuulauseke. Se vahvistaa Suomen turvallisuutta, velvoittaa, totta kai, myöskin, ja se on vakavasti otettava sotilaallinen avunantovelvoite, joka koskee, totta kai, Suomea, ja siinä mielessä tulkinta siitä, että tämä vie meidät voimakkaasti mukaan sitten syvälle eurooppalaiseen turvallisuusrakenteeseen, on tässä varmasti oikea. Mutta ilman muuta kiistatta Suomen etu.

Puhemies! Näillä perusteilla yhdyn siihen ulkoasiainvaliokunnan mietinnön johtopäätökseen, että eduskunnan tulisi hyväksyä selonteon mietintö ja eduskunta edellyttäisi, että valtioneuvosto antaisi eduskunnalle EU:n laajentumispolitiikkaa käsittelevän selonteon vielä tämän vuoden valtiopäivien aikana ja että hallitus antaisi eduskunnan käsiteltäväksi esityksen Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Eilen Viron parlamentti ratifioi tämän EU:n perustuslaillisen sopimuksen lähes yksimielisesti. Virosta tuli näin 15. maa, joka on ratifioinut sopimuksen. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on esitetty, että ratifiointi olisi käytännössä merkityksetöntä. Tämä ei ole minun mielestäni kuitenkaan oikein. Jotta tuosta tuumaustauosta päästään jälleen eteenpäin, on kansallisten parlamenttien ja myös kansalaisten ilmaistava tahtonsa jatkaa unionin kehittämistä kohti avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Juuri näitä elementtejä tämä perustuslaillinen sopimus pyrkii edistämään.

Euroopan unioni on viime vuodet keinunut ristiaallokossa. Unioni toteutti toissa vuonna historiansa suurimman ja haasteellisimman laajentumisen. Unioni asetti itselleen kovia haasteita muun muassa Lissabonin strategian ja perustuslain muodossa. Kansalaisten mielipide on vastaavasti muuttunut tänä aikana entistä kriittisemmäksi unionia kohtaan, ja täydelliseen käymistilaan unioni joutui Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen. Tänä päivänä meille on avautumassa mahdollisuus vastata noihin haasteisiin. Vaikka useat ovat sanoneet esimerkiksi protektionismin nostaneen päätään Euroopassa, on syytä muistaa, että tosiasiassa tämä on tarkoittanut vain sisämarkkinakehityksen hidastumista. Suunta ei ole muuttunut missään vaiheessa, ainoastaan se tahti, jolla edetään.

Arvoisa puhemies! Tuo kansalaismielipide on otettava huomioon asioista päätettäessä. Meidän poliitikkojen on syytä kuitenkin kantaa se poliittinen vastuu, jonka olemme vaaleilla tehtäväksemme saaneet. Eilen komissio ilmaisi halukkuutensa edetä toissijaisuusperiaatteen osalta, joka tarkoittaa yhä enenevässä määrin kansallisten parlamenttien ottamista paremmin mukaan unionin lainsäädäntötyön valmisteluun. Tämä jos mikä on osoitus avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääntymisestä unionin toiminnassa. Suunta on mielestäni kannatettava. Toissijaisuusperiaate on kirjattu tähän perustuslailliseen sopimukseen, joten osoitamme tukemme asialle parhaiten ratifioimalla sopimuksen. Euroopan unionin ongelmana on lisäksi ollut liiallisuuksiin menevä sääntely. Kenen tahansa on vaikea ymmärtää erilaisia kurkkudirektiivejä, joiden sisältö on usein ristiriidassa terveen järjen kanssa. Unionin toimintaa on syytä ohjata yleislinjausten tekemiseen ja pois tästä liiallisesta sääntelystä.

Herra puhemies! On jo nyt selvää, että perustuslakisopimusta ei tulla hyväksymään tällaisenaan. Suomen tehtyä ratifiointipäätöksen on 16 jäsenmaata kuitenkin ilmaissut halukkuutensa edetä unionin kehittämisessä. Kahden jäsenmaan kielteinen kansanäänestystulos on mielestäni otettava huomioon, mutta se ei saa kuitenkaan estää kaikkien muiden maiden toimintaa unionissa. Nykytilanteesta ei hyödy kukaan. Eduskunnan kanta tulee mitä ilmeisimmin olemaan selvä, jonka jälkeen valtioneuvoston on syytä antaa pikaisesti ratifiointiesitys käsiteltäväksemme. Ratifioinnin vastustajat ehkä yrittävät kerätä lähinnä poliittisia irtopisteitä. Poliitikonkin on syytä pyrkiä näkemään tätä päivää edemmäs, ja hänen on syytä kantaa hänelle kuuluva vastuu.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta on mielestäni ollut tärkeä vaihe suomalaisessa päätöksentekojärjestelmässä. Eduskunnan valiokunnat ovat käsitelleet selontekoa ja antaneet lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle, joka on laatinut erittäin hyvän mietinnön. Tältä pohjalta hallituksen on hyvä valmistella ehdotus perustuslain ratifioimiseksi mahdollisimman pian.

Eduskunnan on tehtävä ratkaisunsa suomalaisten edun näkökulmasta, ei Ranskan tai Alankomaiden, jotka hylkäsivät sopimuksen ja joiden edut ovat hyvin erilaiset. Perustuslakisopimuksen rakenne ja oikeudellinen luonne vastaavat Suomen tavoitteita. Sopimus siis parantaa nykyistä tilannetta.

EU:n laajenemisen myötä päätöksenteko ja toiminnan tehokkuus ovat saaneet suuren haasteen. Perustuslakisopimus selkeyttää ja yksinkertaistaa työtapoja ja tehostaa toimintaa. Se selkeyttää toimivaltaa, mutta ei puutu politiikkojen sisältöön, lähentää unionia kansalaisiin ja lisää avoimuutta, vahvistaa demokratiaa, vahvistaa Suomen asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Turvatakuulauseke selkiyttää tilannetta, joka on aiheuttanut viime vuosina hyvin paljon keskustelua turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta. Yksi yhtenäinen sopimus. Pilarirakenne poistuu. EU:lle oikeushenkilöllisyys. Unionin arvot ja tavoitteet on listattu yksityiskohtaisesti. Perusoikeuskirja osaksi sopimusta. Unionin toimivalta on määritelty. Toissijaisuusperiaatteen valvonta, lain säätäminen ja nimikkeet selkiytyvät. Miljoonan kansalaisen aloite. Oikeus erota unionin jäsenyydestä on myös selkiytetty.

Paljon keskustelua aiheuttanut maatalouden tilanne perustuslakisopimuksessa on mielestäni selkiytynyt, kun Mtk:n EU-maatalouspolitiikkaosaston johtaja Seppo Kallio on todennut, että maatalouden kannalta perustuslain hyväksyminen antaisi tukevamman aseman Suomen maataloudelle tärkeille 141 ja 142 artiklalle.

Arvoisa puhemies! EU:n tulee tulevaisuudessa entistä tarmokkaammin keskittyä niihin kysymyksiin, joilla edistetään Euroopan kilpailukykyä, hyvää elinympäristöä, torjutaan kansainvälistä rikollisuutta ja vahvistetaan kansalaisten turvallisuutta. EU:n tulee toimia tutkimus- ja tuotekehityksen, yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseksi entistä tehokkaammin. On karsittava naurettavia nippelihommia ja direktiivejä, jotka ärsyttävät kansalaisia. On edistettävä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja sosiaalista hyvinvointia. Vain siten EU lunastaa kansalaisten luottamuksen ja hyväksynnän.

Mielestäni EU:n perustuslakisopimuksen hyväksyminen antaa Suomelle vahvemman selkänojan tulevissa neuvotteluissa, joissa todennäköiset muutokset ovat pieniä ja kukaan ei saa kaikkia vaatimuksiaan läpi. Kannatan siis EU:n perustuslain hyväksymistä Suomen kansallisen aseman vahvistamiseksi ja toivon hallituksen tuovan mahdollisimman pian tämän esityksen eduskunnalle.

Vielä sen verran, kun täällä on aika paljon keskusteltu tästä kansanäänestyksestä. Meillähän on neuvoa-antavan kansanäänestyksen mahdollisuus. Kuitenkin ne puolueet, jotka nyt eniten vaativat kansanäänestystä, ovat olleet silloin hallituksessa, kun menimme rahaliittoon, joka oli todella suuri muutos suomalaisten kannalta, ja silloin ei tehty kansanäänestystä. Kun nyt selkiytetään ja parannetaan olemassa olevaa tilannetta, niin miksi tällä hetkellä pitäisi järjestää tämä neuvoa antava kansanäänestys?

Arvostan kansalaisten mielipidettä ja kuuntelen sitä jatkuvasti myös näissä kysymyksissä ... (Ed. Korhonen: Silloin, kun se on itselle sopivaa!) — jatkuvasti kuuntelen — ja olen erittäin monissa tilaisuuksissa kysynyt, mihin kohtaan EU-perustuslakisopimuksessa haluatte ottaa kantaa. "No, ei sillä niin väliä ole, kunhan kantaa otetaan, juu tai ei", on useimmiten vastaus, eli kyllä meillä on velvollisuus täällä perehtyä perin pohjin tähän kysymykseen ja siltä pohjalta tehdä päätökset.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kuulijajoukko onkin tavallaan ohut, niin osittain kuitenkin laadullisesti korkeatasoinen. Näin katsoen, niin elämme aika mielenkiintoista aikaa, kun tässä hiljan on vietetty Eurooppa-päivää, Venäjällä voitonpäivää, toisen maailmansodan päättymisen päivää ja nyt käymme tätä keskustelua tästä perustuslakisopimuksen ratifioinnista.

Kun tätä eilisen päivän uutistarjontaa on käynyt läpi, niin esille nousee kansalaisten vetoomus kansanäänestyksen järjestämisestä. 50 000 suomalaista vaatii, että EU:n perustuslakia ei tule hyväksyä ilman kansanäänestystä. Vetoomuksen allekirjoittajat toteavat, että kansanäänestys antaisi oivan mahdollisuuden kansalaiskeskusteluun EU:n perustuslain sisällöstä ja sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Kun eilen katselin sen vetoomuksen jättämistilaisuutta tuossa eduskunnan edessä, niin hiukan vaisuksihan tämä asia jäi osanottajamäärältään. Mutta toisaalta se mappien määrä, missä näitä vetoomuksen allekirjoittajien nimiä oli olemassa, oli juhlallisen näköinen niin, että vastaanottaja jopa oikein polvet notkahtaen otti sen vastaan. Niin painava se oli olemassa.

Näin katsottuna, niin useassa puheenvuorossa on vedottu, että kansanäänestystä tulisi tässä asiassa käyttää, ottaa neuvoa-antavana se vastaan, ja itsekin aion siltä rintamalta tässä puhua. Mutta toisaalta vetoaisin myöskin joihinkin puheenvuoroihin, joita tässä on kuullut ja nähnyt, niin miten kansa voi ymmärtää ja tietää, mitä siinä äänestetään, jos jotakin kohtaa vastustetaan, niin jotain ei voi olla puolesta, jolloin on kokonaisuus hyväksyttävä, juu tahi ei. Mutta kun epäilen, että eduskunnastakaan kovin moni ei sitä sopimuksen sisältöä kovin tarkkaan tunne, niin jos kansalaiset kysyisivät eduskunnalta tai ministereiltä, mitä siellä nyt oikein todella lukee, niin kyllä tämä yleistietämys melko pienelle tämmöiselle koulunumerolle jäisi.

Suurin osa suomalaisista vastustaa EU:n perustuslakia, mutta ratifiointi on edennyt kuitenkin Suomessa näistä vastalauseista huolimatta. Jopa presidentti Halonen otti asiaan kantaa maanantaina. Presidentin mielestä on syytä arvioida myös sitä, miten mahdollinen ratifiointi vaikuttaisi suomalaisten luottamukseen unioniin ja poliittiseen päätöksentekojärjestelmään. Jos sopimus neuvotellaan uusiksi, joutuu eduskunta ratifioimaan sen uudelleen, hän huomautti. Jos ajatellaan tätä muuttunutta maailmaa, niin yleensähän hallitus ja presidentti ovat kovasti yksituumaisesti yhteen kulkeneet, mutta nyt näyttää siltä, että hiukan linjaeroa on olemassa — tiedä sitten, kumpi oikeassa lieneekään. Halonen korosti myös, että sopimuksen hylänneitä maita ei saada hyväksymään sitä sillä, että mahdollisimman moni muu jäsenmaa ratifioi sopimuksen. Eurooppalainen yhteistyö ei perustu pakkoon tai painostukseen, vaan uusi perussopimus saadaan vain oikeudenmukaisella ja tasa-arvoisella neuvottelulla. Enpä tiedä, jos suomalaiset tässä asiassa nyt sitten tämän asian hyväksyy, ratifioi, vaikuttaako se paljon siihen painostukseen, onko Hollanti ja Ranska nyt sitten tässä valmiina hyväksymään muuttamattomana tai pienin muutoksin vaan jne. Mutta kuitenkin aika erikoiseen asemaan se suomalaiset tässä neuvottelussa asettaa.

Edelleen uutisoitiin niin, että eteläinen naapuri Viro ratifioi EU:n perustuslain eilen. Tämän jälkeen pääministeri Vanhanen ehätti iloitsemaan Viron päätöksestä ratifioida EU:n perustuslaki. Hän toivoi STT:n mukaan Suomen seuraavan esimerkkiä mahdollisimman pian. Mikä sitten onkaan syvimmiltään Viron esimerkki? Pitäisikö Suomen seurata entisen neuvostomahdin syleilystä vapautuneen uuden EU-jäsenmaan esimerkkiä? Eikö Suomella ole kanttia vetää tässä asiassa omaa linjaa ja osoittaa, ettemme halua nöyristellä ja olla rähmällään jokaisen kysymyksen edessä Euroopan unionin suuntaan?

Pääministeri Vanhanen on kuitenkin lähtenyt siitä, että hän odottaa meidän täällä eduskunnassa hyväksyvän perustuslain laajalla enemmistöllä, minkä jälkeen hallitus tekee toukokuun aikana tarvittavat päätökset sopimuksen ratifioimiseksi. Pääministerin näkemys tuntuu jokseenkin oudolta, kun muistamme, että alun perin hallituskin oli sitä mieltä, ettei Ranskassa ja Alankomaissa hylättyä perustuslakia tule ratifioida. Myöhemmin pääministeri kuitenkin toivoi epävirallisissa tapaamisissa, että eduskunta pyytäisi hallitukselta esitystä ratifioinnin toteuttamiseksi. Julkisuudessa hän on perustellut, että tällä tavalla voitaisiin tukea perustuslain voimaan saattamista mahdollisimman vähäisin muutoksin.

Huomionarvoista on myös se, että EU:n nykyinen puheenjohtajamaa Itävalta ei ole keksinyt kaikille kelpaavaa mallia, jolla sama laki saataisiin nopeasti henkiin. Maa on itse asiassa pitänyt perustuslain suhteen harvinaisen matalaa profiilia ja harvat muistakaan jäsenmaista ovat osoittaneet suurta intoa koko asiaan. Yhä todennäköisempää onkin, että laki pysyy tauolla myös kesäkuun jälkeen, vaikka sitä meillä yritetään yli-innokkaasti nostaa keskustelun agendalle.

Julkisuudessa olemme saaneet huomata, että myös EU-komissiossa on jo alustavasti keskusteltu siitä, ettei lakia todennäköisesti saada tänä vuonna henkiin. Komissio julkaisee lain tulevaisuudesta oman paperinsa tänään. Enpä ole perehtynyt siihen, mikä sen sisältö lienee.

Perustuslain merkitystä on suomalaisessa keskustelussa vähätelty. Jo uuden perussopimuksen nimikin kertoo, että se tähtää unionin kehittämiseen valtioksi, toisin sanoen liittovaltioksi. Unionille tulisi presidentti ja ulkoministeri. Neuvoston puheenjohtajana, presidenttinä, ei voisi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti, vaan tähän tehtävään valittaisiin määräajaksi ulkopuolinen henkilö, todennäköisesti entinen pääministeri taikka presidentti. Perustuslaki avaisi tietä nimenomaan amerikkalaismalliseen presidenttiyteen, kun taas nykyisen kiertävän puheenjohtajuuden edelleenkehittäminen muun muassa toimikautta pidentämällä olisi lähellä sveitsiläistä mallia.

Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuisi valtion kaltaiseksi. Nykyiset hallitustenvälisen yhteistyön pilarit yhdistettäisiin ylikansalliseen pilariin. Unionista tulisi oikeushenkilö kansainvälisessä oikeudessa. Perustuslakiin tulisi artikla, jolla vahvistettaisiin se tähänastinen käytäntö, että jäsenmaiden tuomioistuimet korkeimpia oikeuksia myöten olisivat alisteisia Euroopan tuomioistuimelle. Euroopan tuomioistuimen toimivalta kasvaisi samalla voimakkaasti.

Muistutan vielä, että kun perustuslaki on kaatunut Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, monessa jäsenmaassa on käynnistynyt keskustelu siitä, kuinka sitä tulisi muuttaa. Meillä taas perustuslaille aiotaan antaa eduskunnan virallinen tuki, jotta sitä muutettaisiin mahdollisimman vähän ja kuitenkin perustuslaki on olennaisilta osiltaan Suomen omien tavoitteiden ja maamme etujen vastainen. Onkin esitettävä kysymys: Onko tässä yleensäkään mitään järkeä? Sen jälkeen, kun tämmöinen nykyinen perustuslakimalli olennaisilta osiltaan muuttumattomana varmaankin tultaneen ennemmin taikka myöhemmin hyväksymään, niin monessa keskustelussa on unohtunut se pohja, että kun perustuslaki astuu joskus voimaan, päätöksentekoon ja taakse tarvittaisiin ainoastaan 55 prosenttia jäsenvaltioista ja 65 prosenttia unionin väestöstä. Ratkaisujen teko suoraviivaistuisi, mutta samalla se laittaisi kansallisten etujen vahtimisen aiempaa työläämmäksi. Pitääkö suomalaisten todella edistää tämän näyn toteutumista ja suomalaisten aseman vaikeutumista tässä yhteisessä päätöksenteossa?

Jos tämä asia etenee niin, kuin hallitus on toivonut, niin EU-kriittisyys saattaa Suomessa voimakkaasti myöskin syventyä sen jälkeen, kun ratifiointi on toteutettu. Näin katsottuna ne epäkohdat, jotka tähän ratifiointiin tulevat ja syntyvät, ovat sellaisia, että tätä sopimusta ei tämän muotoisena tässä vaiheessa ole syytä eteenpäin viedä.

Herra puhemies! Ed. Neittaanmäki esitti täällä, että eduskunta ei hyväksy EU:n perustuslakisopimuksen sisältöä ja sopimuksen ratifiointiin ei Suomessa tule ryhtyä ja sopimus tulee alistaa neuvoa-antavaan kansanäänestykseen, jos hallitus kuitenkin päätyy esittämään sen ratifiointia.

Herra puhemies! Kannatan ed. Neittaanmäen jämeriä esityksiä ja ajatuksia.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan yhdentyminen on osoittautunut monella tapaa onnistuneeksi hankkeeksi. Se on myötävaikuttanut rauhan säilymiseen eurooppalaisten valtioiden välillä. Maailmantaloudessa ja maailmanpolitiikassa yhdentyminen on edesauttanut pieniä valtioita saavuttamaan tavoitteitaan eurooppalaisen yhteistyön kautta.

Euroopan unionin laajeneminen ja globalisaatio ovat kuitenkin osaltaan vaikuttaneet siihen, että Euroopan yhdentymisen alkuperäisten tavoitteiden on koettu jäävän etäisiksi. EU:sta on monien mielestä tullut monimutkainen ja byrokraattinen instituutio, joka joskus turhaankin puuttuu jäsenmaidensa yhteiskunnallisen elämän yksityiskohtiin. Kansalaisten epäluulo Euroopan unionia kohtaan onkin monissa maissa lisääntynyt, myös Suomessa.

EU:n keskeisimmät ominaispiirteet ovat myös olleet jatkuvien muutosten kourissa, esimerkiksi perussopimusta on muutettu moneen otteeseen. Euroopan unionin uusin sopimusmuoto, perustuslaillinen sopimus, pyrkii vastaamaan moniin unionin vallankäytön oikeutta koskeviin haasteisiin. Se pyrkii muuttamaan sopimusjärjestelmää unionin alkuperäisten tavoitteiden selkeyttämiseksi ja muokkaamaan unionia ja sen toimintoja enemmän kansalaisista lähteviksi. Byrokratian sijasta pyritään siis avoimuuteen ja vuorovaikutuksen vahvistamiseen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Arvoisa puhemies! Perustuslaillinen sopimus on herättänyt kansalaisten keskuudessa myös ehkä perusteetontakin pelkoa ja epäluuloja. Julkisuuteen on nostettu joitakin kiistanalaisia sopimuksen osioita, kun taas monet esimerkiksi yksittäisen kansalaisen asemaa ja unionin toimivuutta parantavat kirjaukset ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Euroopan unionin perustuslain syntyhistorian voidaan kuitenkin sanoa olevan kansalaisista lähtöisin. Vuosituhannen vaihteessa Euroopan kansalaiset asettivat vaatimuksen demokraattisemmasta, avoimemmasta ja tehokkaammasta unionista. Vaatimukset johtivat Laekenin julistukseen vuonna 2001.

Kansalaisten vaatimat ja julistukseen kirjatut arvot ovat ohjanneet myös nyt käsittelyssä olevan Euroopan unionin perustuslakisopimuksen valmistelutyötä. Sopimuksen sisällön laatiminen vaati kaikilta jäsenmailta kompromissien tekemistä. Suomelle tärkeitä sopimukseen kirjattuja tavoitteita olivat muun muassa päätöksenteon tehostaminen ja perus- ja ihmisoikeussuojan selkeyttäminen. Vastaavasti olisimme halunneet esimerkiksi laajentaa määräenemmistöpäätöksentekoa nykyisestä enemmän kuin sopimukseen sitten lopulta kirjattiin. Mutta sopimus on siis kompromissi, suhteellisen hyvä sellainen.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta päätyi esittämään perustuslaillisen sopimuksen ratifioimista. Olen itse samaa mieltä. Mielestäni sopimuksen ratifioimista puoltaa useampi seikka. Perustuslaillisen sopimuksen myötä Euroopan unioni saisi yhden sopimuksen nykyisten useiden perussopimusten tilalle, ja sen myötä unionin toimintaa voitaisiin huomattavasti tehostaa. Jo Lissabonin strategian tavoitteisiin pääseminen edellyttää tätä. Myös eräitä unionin järjestelmään sisältyviä monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä menettelyjä selkeytettäisiin. Euroopan unionin demokratiavajetta voitaisiin poistaa laajentamalla päätöksenteon pohjaa ja lisäämällä avoimuutta.

Tärkeä näkökulma on myös kysymys perusoikeuksista. Nykyinen perusoikeuskirja on luonteeltaan pikemminkin julistus eikä sellaisena juridisesti sitova. Perusoikeusluettelon sisällyttäminen EU:n perustuslakiin kuvastaa sitä merkitystä, joka ihmisoikeuskysymyksille annetaan Euroopan unionissa. Perusoikeuksien ottaminen mukaan perustuslakisopimukseen lisää perusoikeuksien näkyvyyttä, tunnettavuutta ja merkitystä, ja perusoikeusluetteloon on sisällytetty monia yksittäisiä kansalaisia koskevia keskeisiä oikeuksia, kuten sananvapaus tai sosiaaliturvan ja työoloihin liittyvien kysymysten suoja. Yksittäisellä kansalaisella on myös oikeus vedota unionin perusoikeuksiin niissä tapauksissa, joissa on riittävä kytkentä unionin oikeuteen. Voidaan siis sanoa, että perusoikeuksien mukaan ottaminen tähän perustuslailliseen sopimukseen vahvistaa Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta, siis sosiaalista Eurooppaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin kansalaisten tulisi voida kokea unioni omakseen ja ennen kaikkea heidän tulisi tuntea, että unioniin kuulumisesta on hyötyä ja maksetuille jäsenmaksuille saadaan myös vastinetta. Mielestäni tässä työssä tarvitaan kaikkien poliittisten puolueiden vahvempaa sitoutumista EU-kysymysten esille nostamiseen. Tarvitaan konkreettisia, myönteisiä tuloksia, joita tarjota kansalaisille ikuisen EU-pilkan ja vähättelyn sijaan. Tämä koskettaa kaikkia eduskuntapuolueita eikä vain hallituspuolueita, niin kuin tänään oppositiosta kokoomuksesta syytettiin. Kenenkään meistä ei pidä pelata kaksilla korteilla, siis kannattaa unionia eduskunnan seinien sisäpuolella, mutta kotikentillä syyttää EU:ta ja Brysseliä kaikista negatiivisista päätöksistä.

Uusi perustuslakisopimus on saatava voimaan. Prosessin on siis jatkuttava. Sopimuksen ratifiointi turvaisi paremmin Euroopan unionin perustehtävät, rauhan ja vakauden, ja mahdollistaisi unionin kansalaisten hyvinvoinnin lisäämisen. Ratifiointi on merkki muille jäsenvaltioille siitä, että perustuslain kannattajien joukko on vahva ja sopimus halutaan voimaan mahdollisimman pian. Sen lisäksi ratifiointi antaisi Suomelle hyvät lähtökohdat puheenjohtajuuskauden haasteellisen tehtävän hoitamiseen. Henkilökohtaisesti uskon, että sopimus tullaan hyväksymään Euroopassa yksimielisesti suhteellisen pienillä muutoksilla lähivuosien aikana.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kannattaa ed. Kankaanniemen esittämää lausumaa. Perustuslain ratifiointikäsittelyä ei kannata jatkaa, vaan on toimittava aktiivisesti jatkoneuvotteluissa, jotta saataisiin aikaan uusi, jäsenvaltioiden itsenäisyyttä kunnioittava sopimus.

Ranskan ja Hollannin hylkäämän perustuslain ratifiointia on puolusteltu tulevalla puheenjohtajuudella ja esimerkkinä muille valtioille. Suurin osa suomalaismepeistä on kuitenkin kumonnut tällaiset perusteet ja todennut Suomen tekevän menettelyllään itsestään hölmön koko Euroopan silmissä. Suomen ratifiointi ei tuo perustuslain ratifiointiprosessiin mitään lisäuskottavuutta, kuten Vanhasen hallitus näyttää luulevan, vaan pikemminkin lykkää välttämättömän ratkaisun etsintää.

Samanaikaisesti EU:n vanhojen jäsenmaiden päämiehet Merkel, Prodi ja Blair toteavat, ettei laki voi tulla tuollaisenaan voimaan ja etsivät ulospääsyä esittämällä lisäpöytäkirjoja tai lain osittamista. Lisäksi he haluavat lopettaa perustuslaista puhumisen, koska se vain ärsyttää EU-kansalaisia. Muualla siis tuntuu olevan enemmän tilannetajua kuin meidän poliittisella johdollamme. Ainoastaan presidentti Halosella tuntuu olevan realistinen näkemys tilanteesta, kun hän toppuuttelee perustuslain pakkosyöttöä kansalle.

Nizzan ja muut EU:n perussopimukset eivät luo toimivaa perustaa yhteistyölle. Nizzan sopimushan lakkaa olemasta voimassa, kun jäsenvaltioitten lukumäärä ylittää tuon maagisen rajan 27, eli EU-eliitti on siis varmistanut jo sen, että tarvitsemme uuden perustuslain joka tapauksessa. Suomella olisi nyt unionin puheenjohtajuuskaudella momentuminsa, mahdollisuus näyttää poliittista johtajuutta ja avata neuvottelut uudenlaisesta sopimuksesta. Rajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan Euroopassa jatkossakin muun muassa ympäristökysymyksissä, energiapolitiikassa, rikollisuuden torjunnassa, kehitysavussa, tutkimuksessa ja koulutuksessa. Perustuslain mukanaan tuomaa liittovaltiokehitystä ja epädemokraattista harvojen valtaan keskittyvää järjestelmää kansalaiset Euroopassa sitä vastoin laajasti vastustavat.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä vaaditaan selontekoa unionin laajentumispolitiikasta. Tämä on todellakin hyvin tarpeellista, sillä unioni on koko ajan laajentumassa ja haalimassa uusia taloudeltaan, ihmisoikeuksiltaan ja demokratiakehitykseltään epävakaita valtioita.

Arvoisa puhemies! Valiokuntien lausunnoista on todettava, että toimialasta riippuen niissä tuodaan varsin hyvin esille sopimuksen muutamat plussat ja ne useat miinukset verrattuna nykytilaan. Hallituspuolueet ottivat silti sen linjan, että puutteistaan huolimatta sopimus olisi hyväksyttävissä. Omassa ryhmässämme otimme kantaa itse kukin valiokunnissamme käsiteltäviin asioihin ja mikäli sisällön puolesta huomasimme heikennyksiä, joita emme voineet hyväksyä, jätimme niihin sitten eriävän mielipiteen ja otimme niissä myös kielteisen kannan ratifiointiin. Esimerkiksi itse muun muassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa otin esille työoikeudelliset asiat, joihin tämä perustuslaki on selkeästi tuomassa heikennyksiä, jos sitä verrataan Suomen lainsäädäntöön muun muassa työtaistelutoimenpiteitten ja neuvotteluoikeuden osalta. Meillä on tällä hetkellä EY-tuomioistuimessa jo tapaukset Vaxholm ja Viking, jotka kertovat siitä, että työoikeuksien ja taloudellisten oikeuksien välinen jännite unionissa on kasvanut ja tämän tyyppiset ongelmat todennäköisesti tulevat vain lisääntymään. Ihmettelen, miten hallitus voi olla tukemassa ja kiirehtimässä ratifiointia perustuslailliselle sopimukselle, joka vakavasti horjuttaa pohjoismaisten sopimusyhteiskuntien perusperiaatteisiin kuuluvia oikeuksia ja hyvän kilpailukyvyn perustaa.

Talousvaliokunnan puolella otin kantaa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen asemaan, joihin perustuslakisopimus tuo uuden oikeusperustan. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määritelmästä ja sen suhteesta yleishyödyllisiin palveluihin on eri jäsenvaltioiden kesken hyvin erilaisia näkemyksiä. Uusi oikeusperusta sisällytettiin perustuslailliseen sopimukseen useiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, mukaan lukien Suomen, vastustuksesta huolimatta. Talousvaliokunta totesi vuonna 2003 lausunnossaan, että uusi oikeusperusta saattaisi laajentaa unionin toimivaltaa alueille, jotka Suomessa mielletään yleisiksi hyvinvointipalveluiksi, ja nyt kun valtioneuvosto sitten epäonnistui tuon uuden oikeusperustan vastustamisessa, niin valtioneuvosto tyytyi sitten toteamaan, että tehdyt muutokset eivät poista määräyksen soveltamisalaan liittyvää tulkinnanvaraisuutta. Samoin myös talousvaliokunta sitten kiinnitti huomiota mahdollisiin erilaisiin tulkintoihin, joita viime kädessä joudutaan ratkaisemaan tuomioistuimessa.

Samoin otin kantaa tuohon kauppapolitiikkaan, koska perustuslakisopimushan ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Muun muassa palvelukauppa siirtyisi kokonaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, josta pääsääntöisesti päätetään neuvostossa määräenemmistöllä. Tämä kattaisi siten myös nykyiset niin sanottuun jaettuun toimivaltaan kuuluvat ja yksimielistä päätöksentekoa edellyttävät sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut. Nämä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat niitä jokaista suomalaista lähellä olevia palveluita, jotka varmasti kiinnostavat ja niitten tulevaisuus ja asema tässä Euroopan unionissa.

Suomihan sai yhdessä Ruotsin kanssa neuvoteltua näitten palveluitten osalta sellaisen tietynlaisen hätäjarrulausekkeen, elikkä vaaditaan yksimielisyyttä ja siinä kahden yhtäaikaisen kriteerin täyttymistä eli sitä, että sopimus haittaisi vakavasti palvelujen järjestämistä kansallisesti ja että se estäisi jäsenvaltiota toteuttamasta vastuutaan tällä alalla. Kynnys käyttää yksimielistä päätöksentekoa niin sanottuna turvalausekkeena on näin asetettu kahdella eri kriteerillä varsin korkealle. Määräyksen mukainen vakava haitta ja vaikeus määriteltäisiin osana unionin normaalia päätöksentekoprosessia unionin toimielinjärjestelmässä. Erimielisyystapauksissa kysymys olisi mahdollista viedä unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Todistustaakka siitä, milloin palvelukaupan kansainvälinen vapauttaminen vakavasti vaarantaisi jäsenmaan hyvinvointijärjestelmää, jää nyt viime kädessä unionin ja sen tuomioistuimen harkintaan.

Samoin myöskin sitten tuossa omassa eriävässä mielipiteessäni talousvaliokunnan lausuntoon otin vielä kantaa tuohon energiapolitiikkaan, joka on tällä hetkellä hyvin ajankohtaista. Toin esille sen, että energiamarkkinoita käsiteltäessä olisi huomioitava se, että unionin sisämarkkinoiden ja toisaalta kansallisen toimitusvarmuuden turvaamisen edut eivät kyllä välttämättä ole yhtenevät, niin kuin valiokunta tuossa omassa lausunnossaan katsoi.

Suuressa valiokunnassa edustajamme Toimi Kankaanniemi otti sitten kantaa koko perustuslakiin arvioiden muun muassa toimivaltasuhteita ja toimielimiä sekä Suomen aseman muutosta. Sen lisäksi, että todettiin, ettei nykyinen sopimus ole sisällöltään hyväksyttävissä eikä ratifioitavissa ja asiasta tulee mahdollisesti järjestää, siis siitä mahdollisesta uudesta sopimuksesta, kansanäänestys, tuotiin esille myös ne asiakokonaisuudet, joihin EU:ssa tulisi keskittyä, jolloin siitä voitaisiin muokata kansainvälinen yhteistyöjärjestö.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta ei ole tuossa lausunnossaan arvioinut perustuslakisopimuksen määräysten suhdetta Suomen perustuslakiin tai Ahvenanmaan itsehallintolakiin. Perustuslakivaliokunta toteaa, että yksityiskohtainen arvio tulee aikanaan tehtäväksi käsiteltäessä perustuslakisopimuksen hyväksymisestä mahdollisesti annettavaa hallituksen esitystä. Tämä on harmillista, koska se arvio olisi mielestäni avannut ehkä vielä useamman silmät näkemään tämän toimivallan siirron jäsenmaista unionille.

Olisin myöskin toivonut sitä, että ulkoasiainvaliokunta olisi ottanut esille sen merkillisen kehityksen, jossa poliittisesti sovittujen sopimusten tulkinta on yhä enenevässä määrin siirtymässä EY-tuomioistuimen ratkaistavaksi. Niin kuin toin tuossa omassakin vastalauseluettelossani esille, hyvin monet asiat ovat siirtymässä todellakin sinne EY-tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä, jos mikä, on ehdottomasti romuttamassa demokratiaa.

Sääntelyn rajat jäävät siis useissa keskeisissä, kansallisesti tärkeissä kysymyksissä epäselviksi ja tulkinta siirtyy tuomioistuimille. Tällaista EY-tuomioistuimen tulkintojen asemaa toimivallan siirtämisessä jäsenmailta unionille viime kädessä poliittisesti solmittujen perussopimusten vastaisesti voidaan kyllä pitää kompetenssi-kompetenssin rikkomisena. Perustuslakisopimuksella Euroopan unioni saa toimivaltaa luoda itselleen uusia valtuuksia tuomioistuimen ratkaisujen kautta, vaikka valta unionin perustana olevien sopimusten muuttamiseen pitäisi ehdottomasti olla jäsenmailla.

Arvoisa puhemies! Perustuslakisopimus ei siis täytä niitä odotuksia, joita siihen kohdistui tällaisena kodifioivana unionin perussopimusjärjestelmän uudistajana. Perustuslakisopimuksen piti selkeyttää, yksinkertaistaa ja tehostaa unionin toimintaa ja täsmentää unionin toimivallan rajoja ja instituutioitten välisiä suhteita sekä luoda nykyistä selkeämpi säädöshierarkia. Tässä perustuslakisopimus mielestäni epäonnistui, ja siksi en voi hyväksyä tämän perustuslain sisältöä enkä myöskään sen ratifiointia.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevan Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen tavoitteena on, että se selkeyttää ja yksinkertaistaa työskentelytapoja, tehostaa toimintaa ja selkeyttää toimivaltaa. Politiikkojen sisältöön se ei kuitenkaan puutu. Sen kerrotaan lähentävän unionia kansalaisiin, lisäävän avoimuutta sekä vahvistavan demokratiaa.

Perustuslaillisen sopimuksen on nyt ratifioinut 15 jäsenmaata. Ranska ja Hollanti ovat kansanäänestysten perusteella olleet sopimuksen hyväksymistä vastaan. Uskoa Euroopan unioniin on pyritty vahvistamaan komission teettämän maakohtaisen mielipidemittauksen kautta. Maamme kansalaisten osalta neljännes vierastaa jäsenyyttä ja viidennes on ilmoittanut luottavansa yhteiseen perustuslakiin. Nämä ovat valitettavan alhaisia lukuja.

Tämän sopimusesityksen avulla lainsäädäntö ja päätöksenteko yksinkertaistuvat ja enemmän päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä. Tämän on todettu parantavan pienempien jäsenvaltioiden asemaa. Sopimuksen on sanottu parantavan laajentuneen unionin toimintakykyä johdonmukaisempaan suuntaan. Sopimus antaa tukevamman pohjan Suomen maatalouden kannalta tärkeille 141 ja 142 artikloille. Nämä määrittelevät Suomen maatalouden saaman pohjoisen tuen sekä Etelä-Suomen saaman karjatalouden ja puutarhatilojen tuen. Sopimus vahvistaa pohjoisen jäsenvaltion asemaa, maaseudun ja alueiden kehittämiselle luodaan pohjaa sopimuksen kirjauksella harvaanasuttujen alueiden erityisasemasta. Nämä ovat maakuntien Suomen kannalta tärkeitä asioita.

Kansalaisten suhtautuminen perustuslailliseen sopimukseen heijastelee suhtautumista koko Euroopan unioniin. Byrokratia, pikkutarkka ohjaus, suurten maiden edun tavoittelu ja valtioiden välinen kiistely ovat antaneet leimaa. Globalisaation edetessä maamme on sittenkin selvinnyt Euroopan unionin kautta näinkin hyvin. Vakaa valuutta, kilpailukyvyn paraneminen sekä välillisesti ohessa tapahtuva rauhan ja turvallisuuden edistyminen ovat myönteisiä, hyödyttäviä asioita.

Jäsenyyttä puntaroidessa voimme helposti luetella aloja ja elinkeinosektoreita, jotka ovat hyötyneet jäsenyydestä. Maatalous- ja elintarvikeala ovat toisaalta menettäneet ja joutuneet sopeutumaan tilanteeseen. Kansallisesti hyötyneiden alojen on osallistuttava mielestäni menettäneiden alojen kustannuksiin.

Arvoisa puhemies! Tämä Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen käsittely ajoittuu puheenjohtajakautemme kynnykselle. Vaikka tämä sopimus tuskin koskaan tulee sellaisenaan voimaan, niin myönteinen kannanotto parhaiten vauhdittaa puheenjohtajakautta ja EU:n kehittämistä. Kansainvälistymiskehitys jatkuu voimakkaana, ja parhaat edellytykset vastata sen haasteisiin on saatavissa tekemällä tiivistä yhteistyötä Euroopan maiden kesken. Asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta olen käsitykseni muodostanut, ja olen hyväksymisen kannalla. Kielteinen kannanotto perustuslailliseen sopimukseen tekisi monessa suhteessa hallaa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin pitäisi saada vakautettua toimintaansa ja päästä eroon tästä tuumaustauosta sekä perustuslakisopimuksen esiin tuomasta pattitilanteesta. Euroopan unionissa pitäisi päästä keskittymään oleelliseen työhön, turvallisuuteen, kilpailukykyyn, yhteiskuntiemme kehittämiseen, globalisaation haasteeseen, energiakysymyksiin, ilmaston lämpenemisen estämiseen ja moniin muihin asioihin. Poliittisen puolen täytyy kantaa vastuu siitä, että perustuslakikysymyksessä pääsisimme eteenpäin.

Tulevaisuus Euroopassa rakentuu täystyöllisyyden, sosiaalisen turvallisuuden ja terveen ympäristön varaan. Näitä varten tarvitsemme pelisääntöjä. Ratifiointi myös Suomessa siinäkin tapauksessa, että perustuslakisopimukseen tehtäisiin tarkistuksia, on mielestäni tärkeää.

Kysymys on, mikä Nizzassa on niin ihanaa. Nizza kyllä kaupunkina on ihana erityisesti kesällä, mutta aika viehättävä myös silloin, kun joulukuussa 2001 pidettiin huippukokous, jossa tehtiin nykyisin voimassa oleva sopimus. Nizzan sopimusta pitäisi niiden kehuman, ketkä ovat täällä jopa kansanedustajille kuuluvan perehtymisen vastuulla vastustamassa ratifiointia. Ymmärryksen annan vain niille, jotka rehellisesti ja tosissaan sanovat haluavansa Suomen irti EU-jäsenyydestä kokonaan. Se on suomalaisen mielipiteenvapauden oikeutus. Mutta muille, monella eri naamalla esiintyvälle olen antamassa huonoa arvosanaa poliittisesta työstä. Nyt on tilanne, jossa käsittelemme tilannetta, jäämmekö Nizzan sopimuksen varaan toimimaan vai menemmekö eteenpäin.

Perustussopimuksen ratifioinnista vallitsee poliittisessa Suomen valtionjohdossa laaja yksimielisyys. Tällä kannalla ovat olleet hallitus, presidenttimme ja ulkoasiainvaliokunta, ja nyt on eduskunnan ratkaisun vuoro. Presidentti Halosen maanantain puheenvuoro nosti esiin keskustelun, jota on täällä monella eri tavalla lainattu. Kun itse katsoin tuon puheen vielä edustamani yhdistyksen tilaisuudessa, katsoin hänen nostavan esiin aikataulun ja senkin pohtimalla. Halonen pohti asiaa, lainaten Tasavallan presidentin kanslian nettisivuilta, seuraavasti: "- - olisi epärealistista ajatella, että perustuslaillisen sopimuksen hylänneet maat koetettaisiin pakottaa hyväksymään sopimus ratifioimalla se mahdollisimman useassa jäsenmaassa." Tämä oli aika paljon lainauksissa täällä puheenvuoroissa, mutta ei sitten tämä toinen puoli, jonka Halonen sanoi seuraavasti: "Yhtä lailla on mahdotonta pakottaa sopimuksen jo ratifioineet maat hyväksymään uusi tai muokattu sopimus." Eli tämä oli Halosen pohdintaa siitä, että pakottamalla emme voi varmastikaan sopimusta saada voimaan, ja problematisointi meni molempiin suuntiin, kun maat ovat jo jakautuneet niihin, joissa on kansanäänestyksen pohjalta vaikeuksia edetä ratifioimisessa, ja niihin, jotka ovat jo kansanäänestyksen jälkeen tai omin tavoin muuten ratifioinnit tehneet.

Minä näen tärkeänä, että perustussopimuksen parissa työtä eduskunnassa jatketaan. Nyt jo käsittelyssä on ollut mukana useita valiokuntia, 12 kappaletta, ja sitä työtä tulee jatkaa niin, että hallitus antaisi ratifiointiesityksen ja eduskunta perehtyisi sitten vielä tarkemmin lain muodossa siihen työhön. Suomi voi aivan hyvin minusta kiireettäkin jatkaa tätä työtä ratifioinnin eteen ja olla Euroopan unionin 16. maa, jossa ratifiointi on viety loppuun saakka.

Kun täällä puhuttiin paljon myös EU:ta koskevasta positiivisesta viestinnästä, niin kokoomus koetti vierittää hallitukselle vastuun. Itse toivon, että vastuuta kantaa jokainen poliitikko. Ed. Sasi huitaisi tasavallan presidentin vastustajien joukkoon, josta hän luetteli pitkään nimiä. Minä lainaan vielä toisenkin kerran tasavallan presidentin maanantaista puhetta, jossa hän nosti esiin esimerkiksi taloudelliset etunäkökulmat, mitä jäsenyys mukanaan on tuonut. Hän kertoi Suomessa tulon henkeä kohden olleen ensimmäisenä jäsenyysvuonna 1995 reilut 9 700 euroa ja kymmenen vuotta myöhemmin reilut 14 000 euroa. Siis suomalaisten käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet yli 50 prosenttia. Korkotason perusteella voimme nähdä laskelmia, että noin 100 000 euron asuntolainassa onkin jo yli 4 000 euron alennus korkotason myötä.

On hieman huolestuttavaa, että suomalaisessa keskustelussa tällaiset suuret linjat — nyt puhuin vain esimerkkinä taloudesta, voimme puhua rauhasta ja monesta muustakin — menevät sitten samaan syssyyn aivan pikkukysymysten kanssa näistä EU-ärsykkeistä, joista on puhuttu moneen kertaan. Esimerkiksi kriittisyys on aivan varmasti paikallaan, kun puhutaan rahapelimonopolikysymyksestä Suomen osalta ja sitä perustellaan vain yritysten vapaalla liikkumisella tai vaikka englantilaisten peliyhtiöiden tänne tulemisella. Muistetaan pyöriäistarkastajat, johon asiaan en ole koskaan kovasti perehtynyt, vaikka asia on meillä suuressa valiokunnassakin pyörähtänyt. Käyrät kurkut muistan, ja sitä sääntöä perusteltiinkin pakkauksilla ja ympäristönäkökulmalla, jolloin pakkaustila on optimaalisemmin käytetty, kun kurkut ovat suorempia ja näin edelleen. Näitä koskeva kriittisyys on paikallaan silloin, kun siihen on aihetta. Semmoiseen kypsyyteen minun mielestäni suomalaistenkin EU-jäsenyys on edennyt, ja täytyy esittää kriittisiä näkökulmia, kun niihin on aihetta. Tuntuu, että tällä hetkellä ärsykkeiden poistaminen olisi onnistuneinta EU-politiikkaa, mitä voisimme tehdä kansalaistenkin silmien edessä, mutta silti huolestuttavana pidän sitä, että menevät hyvin pienet ja suuret asiat aivan onnellisesti meillä sekaisin.

Suomen tulee tulevalla puheenjohtajuuskaudellaan käyttää mahdollisuutensa kansalaisille EU-asioista ja niiden päätöksistä tiedottamiseen hyvin aktiivisella ja avoimella politiikalla. Avoimuuden eteen olemmekin jo hallitukselta kuulleet uusia ideoita, ja se on varmasti aivan paikallaan koko EU:n näkemyksen suhteen. Puutteellinen avoimuus ja hallinnon monimutkaisuus sekä EU:n oma puuttuva kyky päätöksentekoon ovat nousseet monissa tutkimuksissa suomalaisten EU-kritiikin kärkeen. Siis kritiikin kärkeen on noussut puuttuva kyky päätöksentekoon, ja täällä salissa mekin tätä mietimme ja jahkaamme ja olemme ehkä osasyyllisiä, jos me emme kykene päätöksentekoon. Senkin takia näen, että EU:n tulee päästä eteenpäin perustuslaillisen sopimuksen suhteen, ja Suomi voi sitä omalta osaltaan auttaa ratifioimalla sopimuksen.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti poimin näkemyksiä muutamasta valiokunnasta, joissa olen itse ollut tätä käsittelemässä.

Suuren valiokunnan loppukannanottoon siitä, että unionin demokraattisuus ja kansalaisten aseman vahvistaminen kokonaisratkaisuna ovat tässä perustuslakisopimuksessa taustalla, voin yhtyä täysin. Myös se, että eduskunta ilmaisisi tukensa tälle ratifioinnille, kuuluu minun käsitykseeni tästä selonteosta.

Talousvaliokunnassa käsittelimme asiaa moneltakin näkökulmalta, ja siellä nousi esille myös tämä ajankohtainen kysymys energiasta. Perustuslakisopimushan tuo energian osalta uuden oikeusperustan, jolla se tuo siis energian jaetun toimivallan piiriin. Sillä on tarkoitus vahvistaa energiamarkkinoiden toimivuutta ja energian toimitusvarmuutta unionissa. Vaikka Suomen tavoitteena oli energian toimitusvarmuutta koskevien kysymysten sulkeminen unionin toimivallan ulkopuolelle, niin valtioneuvosto kuin talousvaliokuntakin katsoivat kuitenkin tämän asian olevan hyväksyttävissä. Itse asiassa talousvaliokunta oli jo aikaisemmin muun muassa Lissabonin strategiaa koskevassa lausunnossaan painottanut energiasektorin sisämarkkinoiden kehittämisen tärkeyttä ja näkeekin ja näki jo siis ennen tätä valtioneuvoston selontekoakin, että toimitusvarmuus liittyy kiinteästi sekä sisämarkkinoiden kehittämiseen että unionin suhteisiin ulkopuolisiin maihin. Vaikka päävastuun kansallisesta energian toimitusvarmuudesta tulee olla edelleen jäsenmailla, niin komission nykyistä voimakkaampi rooli myös toimitusvarmuuden osalta on nähtävissä pientenkin jäsenvaltioiden, kuten Suomen, intressiin hyvin sopivana. Eli tämmöisessä yksittäisessä detaljissa näemme, että vaikka neuvottelukanta oli erilainen, voimme perustella hyvinkin tätä, että ehkä tilanne muuttui nopeammin ja Suomen mielipide sitä myötä myöskin.

Ympäristövaliokunnan, (Puhemies: 10 minuuttia!) jossa asiaa käsittelin, kannanotoista tahtoisin sanoa vain ehkä hyvinkin lyhyesti sen, että näimme siellä, ja haluan korostaa, yksimielisesti, että ympäristönsuojelun läpäisyperiaatetta koskeva määräys on mukana ja kaiken kaikkiaan määräykset unionin ympäristöpolitiikan perustasta selvemmin tuovat esille nämä tavoitteet, jotka koskevat muun muassa kestävää kehitystä.

Arvoisa puhemies! Tahdon lopettaa siihen, että suomalaisten kriittisyys on huolestuttava asia, joka täytyy ottaa poliittisella kentällä vahvasti esiin, samoin se, että vain 36 prosenttia piti unionia hyvänä asiana. Niitä keinoja, millä unioni voi suosiotaan nostaa, ovat konkreettiset toimenpiteet. En yritä itse mitään lippua tai musiikkia siihen tarjota. Mutta samalla on ilo todeta, että samoissa mittauksissa suomalaiset ovat kuitenkin Euroopan onnellisimpien kansojen joukossa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen ympärillä käytyä keskustelua on täälläkin ollut varsin mielenkiintoista seurata. Vaikka asia ei ole yksinkertainen tai yksiselitteisen mustavalkoinen, on meidän joka tapauksessa lyötävä kantamme lukkoon joko ratifioimisen kannattamiseksi tai sopimuksen hylkäämiseksi.

Euroopan unionin kannatus on tällä hetkellä maassamme varsin alhaisella tasolla. Syitä on varmasti useita, niitä on tänäänkin täällä käsitelty. On monet direktiivit, jotka eivät välttämättä sovellu kovin hyvin meidän maamme olosuhteisiin, toisaalta myös tiedottamisessa emme ole kovin hyvin onnistuneet. Kansalaiset eivät tosiasiassa tiedä, mitä tähän perustuslailliseen sopimukseen sisältyy. Kyllä meillä edustajillakin on varmasti peiliin katsomisen paikka. Kyllä me varmaan olemme antaneet hieman virheellistä kuvaa siitä, mitä nyt ollaan tekemässä tai jättämässä tekemättä.

Tällä hetkellä unionin käytänteissä ja toiminnoissa on toki huomattavasti parantamisen varaa. Perustuslaillinen sopimus on kuitenkin askel parempaan suuntaan, vaikka se ei vielä täydellistä unionia aikaan saakaan. Sopimus joka tapauksessa kansanvaltaistaa unionin toimintaa ja tekee sen toiminnasta avoimempaa ja yksinkertaisesti luo demokraattisemman unionin, mikä on jokaisen jäsenvaltion etu. Lähtökohtaisesti on tärkeää, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia ja mahdollisimman läpinäkyvästi. Vain tätä kautta kansalaisten luottamus unioniin ja sen päätöksentekojärjestelmään voi lisääntyä.

Erityisen myönteinen asia unionin nykytilanteeseen verrattuna on sopimukseen kirjattu pohjoisten, harvaan asuttujen alueitten erityisongelmien huomioiminen. Näihin kuuluvat muiden ohella vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivät asuinalueet, kuten pohjoisimmat alueet, joiden väestötiheys on erittäin alhainen. On tärkeää, että pysyvällä tavalla turvataan Suomen erittäin harvaan asutuille alueille vuoden 1994 liittymissopimuksen pöytäkirjassa numero 6 tunnustettu erityisasema. Selonteossahan on tuotu esiin, että pohjoisempien, erittäin harvaan asuttujen alueitten aseman tunnustaminen perussopimuksen tasolla koheesiopolitiikan tavoiteartiklassa vahvistaa kyseisten alueitten asemaa tulevilla rahoituskausilla.

Euroopan unionin tulee keskittyä suuriin linjoihin, kuten eurooppalaisen kilpailukyvyn ja talouden vahvistamiseen sekä eurooppalaisen turvallisuuden kehittämiseen. Tällä hetkellä EU näpertelee kuitenkin pikkuasioitten kanssa, jotka entisestään rajoittavat niin kansallista päätösvaltaa kuin myös kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja tätä kautta lisäävät kansalaisten EU-vastaista kantaa.

Euroopan unionin politiikka heijastuu voimakkaasti suomalaiseen maaseutuun, maatalouden tukipolitiikkaan, metsäpolitiikkaan sekä yleisesti ympäristöpolitiikkaan. Niinkin yksiselitteinen asia, kuin luonnonolosuhteitten muuttuminen Välimereltä Pohjolaan näyttää tyystin päätöksenteossa välillä unohtuneen. Tämä itsestään selvä asia ei nimittäin juurikaan näy kansallista päätöksentekoa ohjaavissa direktiiviesityksissä. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat olemassa kansalaisiaan varten, eikä tämä asetelma saa koskaan kääntyä päälaelleen.

Unioniin suhtaudutaan usein tunnepohjalta kriittisesti. Euroopan unioni lisää maatalousväestölle turhauttavan paljon paperityötä. Tämän me kaikki varmaan allekirjoitamme. Sopimuksessa kuitenkin artiklat 141 ja 142, jotka ovat Suomen maataloudelle kaikkein olennaisimmat, saavat selkeästi paremman aseman. Suomen kannalta merkittäviä ovat erityisesti pöytäkirjan artiklat 47 ja 48, joiden on tarkoitus mahdollistaa edelleen kansallisten tukien myöntäminen tapauksissa, jotka koskevat yhteiseen maatalouspolitiikkaan siirtymistä tai maatalouden yllä pitämistä erityisillä alueilla. Pöytäkirjan 48 artikla toistaa teknisesti tarkistettuna liittymisasiakirjamme 142 artiklan määräyksen, jolla annetaan Ruotsille ja Suomelle lupa myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä alueilla. Nämä alueet käsittävät 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevat maatalousalueet ja eräät kyseisen leveyspiirin eteläpuolella sijaitsevat lähialueet, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen lopullinen hylkääminen merkitsisi unionille vaikeuksia oman päätöksentekonsa tehostamiseksi. Toimiva, tehokas ja päätöksentekokykyinen unioni on jokaisen etu. On syytä suhtautua positiivisesti asian eteenpäinviemisessä. Yleisesti on arvioitu, että kansanäänestys olisi ollut paikallaan, mutta kyllä me kansanedustajat kuitenkin käytämme kansan valtakirjaa täällä ja meillä tulee olla rohkeutta tehdä päätöksiä. Tätä mieltä on ollut myöskin MTK:n maatalouspolitiikkaosaston puheenjohtaja, joka on selkeästi nähnyt, että perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisellä on selkeitä etuja myöskin maatalouden kannalta. Itse suhtaudun positiivisesti perustuslaillisen sopimuksen eteenpäinviemiseen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko EU:n perustuslakisopimuksesta on saanut eduskunnassa perusteellisen käsittelyn. 11 valiokuntaa on asiaa käsitellyt ja kuullut asiantuntijoita. Jäsenvaltioista Ranska ja Hollanti ovat kansanäänestyksissään hylänneet sopimusesityksen. Täällä eduskunnassa sopimusta on vastustettu sillä perusteella, ettei sopimus tule esitetyssä muodossa voimaan. Pääministeri totesi, että sopimusehdotus on Suomen hyväksymässä muodossa. Eduskunnan on nyt arvioitava, olemmeko tämän sopimusesityksen kannalla vai voisimmeko saada läpi meille vielä paremman sopimuksen vai voisiko käydä päinvastoin. Luotan asiassa pääministeriin ja hallitukseen.

Kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on nyt pohjalukemissa, niin kuin ed. Kiviniemikin ryhmäpuheenvuorossaan totesi. Kansalaiset ovat kokeneet EU:n puuttuneen ja puuttuvan moniin asioihin, jotka pitäisi päättää kansallisesti, esimerkkinä vaikkapa susikysymys, pyöriäistarkastajat, rekkojen leveys jne. Kansalaiset ovat ihan oikeassa. EU:n olisikin keskityttävä Euroopan kannalta oleellisimpiin asioihin ja luotettava pienemmissä asioissa kansalliseen päätöksentekoon.

Maatalousyrittäjät ovat kokeneet jäsenyyden tuoman kansainvälisen elintarvikekaupan lisääntyvän vapautumisen epävarman tukipolitiikan sekä siitä seuranneen muuttuvan ja lisääntyneen byrokratian ahdistavana. Tuotantorakenteen kehittämisestä ja tukitason säilymisestä huolimatta tuottajahintojen aleneminen on johtanut maatalousyrittäjien tulotason alenemiseen. Ei ihme, että maaseudulla ollaan tyytymättömiä. Viime talvikin osoitti, että Suomen maatalouden ja maataloustukien puolustaminen EU:ssa on työlästä, eikä tulevaisuuskaan helpolta näytä, sillä esimerkiksi 141 artiklan mukaisen tuen jatko on edelleen varmistumatta. Suomella riittää jatkossakin työkenttää oman elintarviketaloutemme puolustamisessa eikä siinä ole löysäämisen varaa.

Maatalouden kannalta uusi perustuslaki ei sinällään tuo merkittäviä muutoksia. Maatalouspolitiikasta päätettäisiin edelleen määräenemmistöllä. Suomen neuvottelema liittymissopimus 141 ja 142 artikloineen ja erityissopimuksineen tulisi nyt kirjatuksi 25 jäsenmaan hyväksymään perustuslailliseen sopimukseen, ja tätä pidän tärkeänä.

Vaikka kriittisyys EU:ta kohtaan on lisääntynyt, on jäsenyys kuitenkin tuonut mukanaan myönteistä kehitystä kansantalouteemme. Talouskasvu on meillä ollut vahvaa. Tärkeä tekijä on ollut vakaa euro ja alhainen korkotaso. 450 miljoonan ihmisen sisämarkkinat avaavat osaamisesta huolehtivalle kansakunnalle mahdollisuuden menestyä jatkossakin.

Arvoisa herra puhemies! Rauha ja vakaus Euroopassa ovat olleet koko unionin eräs keskeinen tavoite. Kansalaiset asettivat unioniin liityttäessä tärkeäksi näkökulmaksi turvallisuuden. Turvatakuulauseke vahvistaa osaltaan tätä Suomen kansalaisten odotusta ja lisää edelleen vakautta koko Euroopassa. Globaalissa kilpailussa menestyminen edellyttää EU:lta yhteisiä pelisääntöjä sisämarkkinoilla ja yhteistä panostusta kilpailukykyyn sekä yhteistä esiintymistä kansainvälisissä neuvotteluissa. Perustuslakisopimus parantaa EU:n toimintakykyä sekä selkiinnyttää sen toimivaltaa ja päätöksentekoa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! EU-keskustelussa menee helposti kaksi Euroopan unionia sekaisin: Se, millainen EU:n pitäisi olla ihan jo pelkästään omien periaatteidensa mukaan, ja se, millainen se on käytännössä. Vaikka Euroopan unionin toiminnassa riittää paljonkin kritisoitavaa, me emme saa unohtaa, miksi EU on olemassa ja mitä hyötyä siitä on kaikista ongelmistaan huolimatta ollut niin Suomelle kuin koko Euroopalle.

Euroopan unioni on ensisijaisesti rauhanprojekti. Sen alkuperäisenä tavoitteena on sitoa Euroopan valtioiden taloudet niin peruuttamattomasti yhteen, ettei sota Euroopan suurten valtioiden välillä olisi enää mahdollista. Tämä peruste EU:n olemassaololle ei ole vuosikymmenten saatossa kadonnut mihinkään.

Toki on siinä sivussa saatu aikaan paljon muutakin. Esimerkiksi rahaliitto on tuonut taloudellista vakautta myös Suomen kaltaisille pienille maille. Vanhan markan aikaan joku Soros saattoi pompotella Suomen valuutan kurssia, koska hänellä oli enemmän pelimerkkejä kuin Suomen Pankilla. Suomi on yksinkertaisesti liian pieni pärjätäkseen globaalissa maailmassa yksin.

Euroopan unionia tarvitaan nimenomaan nyt, kun maailmaa pannaan uuteen järjestykseen. Yhdysvallat on vielä toistaiseksi ainoa globaali suurvalta, mutta Kiina ja Intia ovat nopeasti nousemassa sen taloudellisiksi ja poliittisiksi haastajiksi. Missä tässä murroksessa on Euroopan ääni? Missä Suomen ääni kuuluu maailmalla? Sitä ääntä tarvittaisiin kipeästi juuri nyt muistuttamaan maailmaa ihmisoikeuksista, kestävästä kehityksestä, oikeudenmukaisesta maailmantaloudesta. Yksin Suomi on kuitenkin aivan liian pieni saadakseen äänensä kuuluviin. Jopa Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat maailman mittakaavassa liian pieniä.

Vain yhdessä eurooppalaisia kuunnellaan. Yhdessä meillä on riittävästi painoa, kunhan me saamme ensin päätettyä, mitä me haluamme muulle maailmalle sanoa. Nimenomaan siksi Euroopan unioni tarvitsee perustuslain; siksi Euroopan unioni tarvitsee nykyistä selkeämmän päätöksentekokoneiston; siksi Euroopan unionin kansalaisten kansalaisvapaudet ja -oikeudet on määriteltävä lailla; ja siksi Euroopan unioni tarvitsee oman presidentin.

Sitä paitsi, jos EU ei pysty tekemään päätöksiä, eurooppalaista yhteistyötä aletaan viedä eteenpäin erillissopimuksilla, sopimuksilla, jotka tehdään suurten maiden ehdoilla pienten maiden tarpeet unohtaen. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa niin sanottu Prümin sopimus, johon liittymistä sisäministeriössä parhaillaan valmistellaan. Siihen ei esimerkiksi EU-parlamentti ole päässyt millään tavoin vaikuttamaan, ja silti siitä aiotaan tehdä osa Euroopan unionin lainsäädäntöä kolmen vuoden kuluessa.

On todella sääli, että niin suuri osa EU:n mahdollisuuksista jää toteutumatta EU:n hitaan ja mutkikkaan päätöksentekojärjestelmän ansiosta. Sääli, että ainoa, minkä ihmiset EU:sta kohtaavat, on byrokratia, joka yhdistää saksalaisen jäykkyyden ranskalaiseen sekavuuteen — miksei saksalaista selkeyttä ranskalaiseen joustavuuteen? Myös tästä syystä EU tarvitsee perustuslain — perustuslain, johon EU-kansalaiset voivat vedota, kun järjestelmä ei toimi; perustuslain, joka tekee EU:sta oikeushenkilön, jonka voi myös haastaa oikeuteen. Ehkä Euroopan unionin vastustajat vastustavat myös EU:n perustuslakia nimenomaan tästä syystä. Sehän saattaisi saada EU:n toimimaan paremmin, vähentää ihmisten EU:ta kohtaan tuntemia antipatioita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Ulla Anttilan tekemää esitystä. Perustuslain myötä Euroopan unionin perusluonne muuttuu. Minun mielestäni se muuttuu parempaan suuntaan, mutta se ei ole enää se sama EU, johon suomalaiset päättivät kansanäänestyksellä vuonna 95 liittyä. Siksi kansalaisille on annettava tilaisuus ottaa asiaan kantaa.

Mauri Salo /kesk:

Herra puhemies! Täällä on vaadittu kansanäänestystä asiasta, kirjasta, joka on 482-sivuinen. Tuottaa edustajillekin vaikeuksia muodostaa omaa mielipidettä, puhumattakaan, että kansalaiset sitä kotonaan lueskelevat ja muokkaavat mielipidettään ilman asiantuntijakuulemista. Luotan pääministeri Vanhaseen ja Vanhasen hallituksen asiantuntemukseen tämän asian osalta.

Haluan nostaa vaan esille yhden asian. Täällä on puhuttu ansiokkaasti maatalouden asioista, mutta kuitenkin tiedostamme sen, että olemme nyt mukana Euroopan unionin maatalouspolitiikassa ja siellä kielletään erityisesti kansallisten tukien maksu. Me olemme saaneet tähän tukien maksamiseen liittymissopimuksen myötä oikeuden artiklojen 141 ja 142 mukaan, ja nyt tässä sopimuksessa artikla 48 takaa 62 leveyspiirin pohjoispuolelle kansallisten tukien maksatusoikeuden, myöskin siihen lievealueelle, mutta Etelä-Suomen alueesta ei puhuta mitään. Täällä todetaan tosin, että jos on vakavia vaikeuksia, niin voidaan maksaa kansallisia tukia.

Tänä päivänä tilanne on se, että jo komissaari kyselee, milloin Suomi lopettaa kansallisten tukien maksun. Haluan vain kiinnittää tähän asiaan huomiota siksi, että meillä Etelä-Suomen maatalouden osaltakin on äärettömän tärkeää, että meillä jatkuu maataloustuotanto, koska elintarviketuotanto kokonaisuudessaan on kuitenkin eteläsuomalaisten varassa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa ei ole voinut välttyä siltä vaikutelmalta, että mitä vahvemmin kyseessä oleva puhuja kannattaa EU:ta ja mitä myönteisemmin hän suhtautuu EU:hun, niin sitä todennäköisemmin hän kannattaa tämän ratifiointia, ja mitä kielteisempi perussuhtautuminen EU:hun on, sen suurempi on todennäköisyys, että ratifiointia ei kannateta. Tästä herää tietenkin kysymys siitä, puhutaanko itse asiasta vai ovatko nämä kaksi asiaa niin selkeästi toisiinsa linkittyneitä, että tämä väistämättä johtaa tähän.

Suomessa on käyty parisen vuotta kansalaiskeskustelua itse tästä sopimuksesta, ja sinä aikana hyvin laaja yhteisymmärrys tässä kansakunnassa on siitä, että tämä sopimus on parempi kuin nykyinen tilanne. Sen takia on luonnollista, että tässäkään keskustelussa ei kovin vahvasti ja kovin perusteellisesti ole puhuttu enää varsinaisesta sopimuksesta, vaan siitä, tulisiko Suomen tässä EU-poliittisessa tilanteessa tämä ratifioida. Ratifiointia on vastustettu muutamilla perusteilla, joista ehkä keskeisimmät ovat ne, että tämä sopimus ei tulisi voimaan ja toinen on se, että tämä lisäisi EU-vastaisuutta.

Itse näitä asioita mietiskellessäni olen päätynyt siihen, että näitä ilmiöitä kun ryhtyy pohtimaan, ne voivat itse asiassa molemmat olla syitä sille, että tämä nimenomaan pitää ratifioida.

Mitä tulee tämän voimaan tulemiseen, niin se sinänsä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Mutta jos katsotaan, miten esimerkiksi tässä eduskunnassa eri ryhmät ja eri edustajat käyttäytyvät, niin on selvää, että varsinkin pienistä oppositiopuolueista kansanedustajat tekevät jatkuvasti aloitteita ja esityksiä, joista he hyvin tietävät, että niillä ei ole minkäänlaisia läpimenomahdollisuuksia. Ei ole mitään mahdollisuutta saada voimaan sitä, mitä täällä esittää ja edustaa. Silti näin tehdään. Se kuuluu tähän parlamentarismiin. Se kuuluu tähän demokratiaan. Se on osoitus siitä, että jokainen kansanedustaja on itsenäinen. Hän voi ylpeästi olla sitä mieltä, mitä hän on. Hänellä on oikeus esittää oma näkemyksensä ja ajaa sitä eteenpäin.

Tietyllä tavalla samasta asiasta on kysymys tässä asiassa. Kyse on siitä, että Suomi itsenäisenä EU-jäsenvaltiona itse muodostaa kantansa siihen, onko tämä sopimus hyvä ja halutaanko se ratifioida, eikä kysy sitä muilta eikä perusta omaa päätöksentekoaan siihen, miten jotkut muut toimijat tämän suhteen käyttäytyvät ja onko sillä läpimenomahdollisuuksia.

Sillä, ratifioiko Suomi, saattaa olla joku vaikutus myös lopputulokseen. Sinänsä on totta, että tämä tuskin sellaisenaan tulee voimaan. Kuinka suuri tämä todennäköisyys on, sitä meistä ei kukaan tiedä. Mutta sillä, että Suomi eräitten muitten maitten joukossa tämän ratifioi, saattaa kuitenkin olla vaikutus siihen, kuinka paljon se sitten muuttuu, jos se on muuttuakseen. Suomi on tietenkin yksi pieni yksittäinen toimija enkä usko, että Suomen käyttäytymisellä ja menettelyllä sinänsä on valtavan suurta merkitystä. Mutta sillä ketjulla, jossa useat jäsenvaltiot ottavat tähän kantaa, varmaan on joku merkitys. Jos oletamme, että tämän sopimuksen pohjalta käydään jossakin yhteydessä jotain keskustelua, joka johtaa siihen, että tätä joltain osin modifioidaan, niin kyllä uskon, että sillä on iso merkitys, onko sitä ennen tämän sopimuksen ratifioinut 5, 10, 15 vai 20 jäsenvaltiota. Kun me olemme täällä toisillemme vakuuttaneet, että tämä sopimus on hyvä, että kun meillä on yhteinen pelkotila siitä, että jos sitä ryhdytään avaamaan, niin se vie huonompaan suuntaan, niin totta kai meidän silloin kannattaa pyrkiä luomaan paine sen puolesta ja antamaan viestiä, että mahdollisimman suuri osa EU-jäsenvaltioista kannattaa tätä, joka sillä lailla mahdollisesti johtaa siihen, että muutospaineet ovat vähäisemmät ja lopulliset muutokset ovat pienemmät.

Täällä on myös väitetty, että tämän ratifiointi lisää EU-vastaisuutta Suomessa. Näin on väitetty. Näin on väitetty monissa puheenvuoroissa, mutta lisääkö se. Onko tämä fakta, onko se olettamus vai onko se vain heitto? On selvää, että moni vastustaa Suomessa tätä sopimusta. Moni vastustaa EU-jäsenyyttä ja siihen suhtaudutaan kriittisesti. Mutta lisäisikö tämä sopimuksen ratifiointi vastustusta on minun mielestäni huomattavan paljon moniulotteisempi kysymys. Itse asiassa voikin kysyä, onko vain tarkoitus lisätä EU-vastustusta väittämällä ja vänkäämällä, että tämä ratifiointi lisää EU-vastustusta ja olettamalla, että tämä sillä lailla ikään kuin toteuttaisi itseään.

Varmaan kannattaisi itse kunkin itselleen esittää kysymys, uskooko, että EU-mielialan kannalta yhteiskunnassa olisi parempi, että Suomi ei ratifioisi tätä sopimusta. Mikä on se logiikka, joka johtaisi tämän jälkeen siihen, että ihmiset suhtautuisivat myönteisemmin EU:hun? Olisiko oikea viesti meidän EU-kriittiselle kansallemme, että annamme täältä eduskunnastakin ymmärtää, että Ranskan ja Hollannin kansathan Suomen puolesta päättävät näistä asioista eikä Suomi itse? Tässä suhteessa en voi olla ihmettelemättä sitä, että ne tahot yhteiskunnassa, jotka vahvimmin ovat puhuneet Suomen itsenäisyyden puolesta tässä muuttuvassa maailmassa, kaikkein herkimmin ovat antamassa ikään kuin itsenäistä päätöksentekoa pois ja hyväksymällä sen, että joissakin muissa maissa päätetään meidän puolestamme, miten täällä eduskunnassa pitää käyttäytyä.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti pohdiskeli muutama päivä sitten ei niinkään tämän sopimuksen ratifiointia, mutta sen ratifioinnin ajoittamista. Pohdiskelu sinänsä oli älyllistä. Emme me tiedä, miten itse kunkin tai itse kunkin jäsenmaan käyttäytyminen vaikuttaa tähän kokonaisuuteen ja siihen prosessiin, jonka lopputuloksena todennäköisesti ja toivottavasti jossakin vaiheessa on jonkinlainen sopimus. Silti en voi olla hämmästelemättä tätä presidentin ulostuloa. Kun presidentti puhui ratifioinnin ajoituksesta, niin kyllä minä valtavasti ihmettelen presidentin puheen ajoitusta.

Me käsittelimme tätä selontekoa lähetekeskustelussa marraskuussa täällä vajaa puoli vuotta sitten. Silloin pääministeri toivoi eduskunnalta selkeäsanaista viestiä sen valmiudesta ratifioida tämä sopimus. Sen jälkeen Suomessa on käyty puolisen vuotta keskustelua, jonka aikana on yhä selkeämmäksi tullut, että yhä suurempi enemmistö tässä eduskunnassa sekä puolueista että valiokunnista kannattaa tämän ratifiointia. Tämän keskusteluprosessin ollessa juuri tulossa huipennukseen eli siihen, että eduskunta ottaa tämän puolesta kantaa ja viestittää hallitukselle sen valmiudesta ratifioida tämä sopimus, niin tasavallan presidentti astuu areenalle ja ryhtyy pohdiskelemaan ratifioinnin mielekkyyttä tässä yhteydessä.

Kävimme jokin aika sitten presidentinvaalit ja siellä puhuttiin siitä, että presidentin toimivaltuudet tässä maassa eivät enää kamalan suuret ole, mutta että presidentti on merkittävä arvo- ja mielipidejohtaja. Kysymys herää, että kun perjantaina eduskunta todennäköisesti merkittävällä enemmistöllä on tässä sitä mieltä, että ratifioinnissa pitää edetä, mitä tämä kertoo arvo- ja mielipidejohtajuudesta valtakunnassa. Tämä on kuitenkin semmoinen aihealue, jossa tasavallan presidentti ei ole pelkästään arvo- tai mielipidejohtaja, vaan johon hänelle liittyy myös merkittäviä valtiosääntöoikeudellisesti tulevia toimivaltuuksia. Tässä suhteessa tämä presidentin ulostulo antaa aihetta tiettyyn huolestuneisuuteen. Kyse on nimittäin paitsi siitä, miten Suomi käyttäytyy tässä prosessin vaiheessa, myös siitä, miten koko Eurooppa ui ulos tästä syntyneestä tilanteesta.

Tiedossamme on, että Itävallan puheenjohtajuuskauden lopussa runsaan kuukauden päästä EU:n huippukokouksessa on tarkoitus yhdessä pohtia sitä, miten tästä mennään eteenpäin, ja on mahdollista, että myös Suomen omalla puheenjohtajuuskaudella olemme johtamassa semmoisia neuvotteluja, joissa mietitään, miten koko Euroopan tässä pitää edetä. Tältä osin on kyllä hyvin huolestuttavaa, jos tasavallan presidentillä ja pääministerillä on selkeästi eri näkemys tämän ratifioinnin ajoituksen mielekkyydestä. On selvää, että Suomi huippukokouksissa sekä puheenjohtajuuskaudellaan tätä asiaa pohdiskellessaan, ollessaan mukana pohdiskelemassa tai johtamassa niitä pohdiskeluja voi esiintyä vain yhden näkemyksen kanssa. Jos halutaan, että sillä on joku merkitys, sen pitäisi olla aika selvä ja yksiselitteinen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vapaavuori omassa puheenvuorossaan otti vahvasti kantaa siihen, että sellaiset edustajat ja kansalaiset, jotka kannattivat EU-jäsenyyttä, kannattaisivat myös ratifiointia, ja sitten ne, jotka suhtautuivat kielteisesti EU-jäsenyyteen vuonna 95, eivät nyt tehtävää esillä olevaa ratifiointia kannattaisi. Siitä hieman myöhemmin enemmän.

Euroopan unioni on sinänsä itsessään mielenkiintoisessa tilanteessa tällä hetkellä Euroopassa. Euroopan unionin kasvu on takerrellut pikkuhiljaa koko ajan. Kasvun potentiaali on siirtynyt Kaukoitään, Aasiaan, Etelä-Amerikkaan, milloin minnekin, mutta ei Euroopan alueelle. On tapahtunut selvää taantumista. Toki Suomen kasvuluvut ovat hyviä, ja ne osoittavat, että meillä edelleen potentiaalia on, mutta vieläkään ei ole mitään syytä tyytyväisyyteen. Ikääntyminen on Euroopan suuri ongelma, ja tulisi tämä ongelma ratkaista sillä, että saataisiin kasvupotentiaalia lisää ja Euroopalle potkua uuteen kasvuun. Perustuslaillinen sopimus sinänsä ei tähän tuo uutta ulottuvuutta, mutta jos rakennamme lisää hallintokoneistoa ja byrokratiaa, niin epäilen sitä, että sillä luotaisiin jotain uutta hyvää tähän edellä mainittuun ongelmaan tai sen ongelman ratkaisemiseen paremminkin.

Perustuslaillinen sopimusesitys itsessään tuhoutui jo käytännössä sillä hetkellä, kun Ranska ja Hollanti asiasta antoivat kannanottonsa kansanäänestyksessä. Se oli Ranskan ja Hollannin kansalaisten vapaasta tahdosta tehty päätös, eikä sitä sovi moittia. Mieleenikään ei tulisi moittia Ranskan ja Hollannin kansalaisia tästä teosta.

Tällä hetkellä 15 maata on ratifioinut sopimuksen. Vielä kantaa ottamattomista maista uskon, että kaikki eivät kannata. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi englantilaisten kanta asiaan tai puolalaisten tai Tshekinmaan kansalaisten kanta asiaan. Joka tapauksessa nyt käsittelyssä oleva sopimus ei sellaisena tule koskaan voimaan. Uusi neuvottelukierros tulee joka tapauksessa jossakin muodossa. Tuleeko se nopeasti vai hitaasti, sitä ei varmaan kukaan tiedä, mutta tulossa se joka tapauksessa on.

Itse en kannata turhan sopimuksen ratifioimista tällä hetkellä. Euroopan unionissa tulee kunnioittaa myös niiden jäsenvaltioiden mielipidettä ja kantaa, jotka vastustavat sopimuksen ratifiointia sellaisenaan. Näitä jäsenmaita ei sovi mielestäni moittia millään perustalla. He ovat tehneet itsenäisen päätöksen tai tekevät sen omalla kansanvaltaisella järjestelmällään, ja siihen on tyytyminen. Myöskään niitä maita, jotka ovat ratifioineet, ei pidä mennä ratifioinnin vastustajien arvioimaan kriittisesti. Se on näiden valtioiden vapaasta tahdosta syntynyt päätös, ja se kuuluu vapaaseen maailmaan, että tehdään itsenäisiä päätöksiä.

Euroopan unionin kannatus Suomessa on ollut laskemassa viime aikoina nopeasti. Tähän on syytä tietysti hakea monilta rintamilta, mutta näkisin yhtenä syynä sen, että Euroopan unioni on etääntynyt kansalaisistaan. Perustuslaillinen sopimus Euroopan unionissa lisäisi sinällään enemmistöpäätösten tekoa. Enemmistöön tarvittaisiin 65 prosenttia kansalaisista ja 55 prosenttia jäsenmaista. Pienen jäsenmaan, kuten Suomen, tuskin kannattaa tukea sellaista tilannetta, jossa meille jokin ulkopuolinen päättäjä tekisi ratkaisunsa, esimerkiksi maatalouden tai aluepolitiikan asioissa, jotka monesti ovat meille erittäin tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Isolle enemmistölle jokin pieni asia ei ole merkittävä, mutta vain 1 prosentin väestön osaa edustavalle, kuten Suomi on, sillä voisi olla todella radikaalit haitalliset vaikutukset.

Liittovaltion piirteiden syntyminen Euroopan unioniin ei myöskään mielestäni ole perusteltua. Oikeushenkilöllisyys sinänsä on askel kohti liittovaltiokehitystä. Esimerkiksi Euroopan neuvoston yksimielisellä päätöksellä voitaisiin perustuslakisopimuksen tekstiä muuttaa ilman kansallista hyväksyntää. EU-presidenttiys ehdotetussa muodossa nostaisi suurten maiden vaikutusvaltaa selkeästi. Onhan vallan ottaminen vahvoille johtajille tyypillistä, mahdollista ja jopa todennäköistä. Uskoa sopii myös, että jos presidentti jonain päivänä jollakin muotoa nimitettäisiin, hän käyttäisi koko vallan arsenaalin maksimaalisesti hyödykseen ja ennen kaikkea kotimaansa hyödyksi.

Euroopan unioni on tähän asti tuonut vakautta mantereellemme ja nimenomaan pitänyt sen rauhan tiellä. Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä alkanut kehitys on pantava tyytyväisyydellä merkille, ja sellaisella tiellä on syytä edelleen pysyä. Kansojen läheisyys poistaa sodan uhan, ja sillä tiellä, kuten sanoin, on edelleen syytä pysyä.

Mutta mille pohjalle sitten uutta tulevaisuutta tulisi rakentaa? Historia on todistanut vakaasti kaikilla mantereilla sen, jotta keskitetty vallankäyttö on pitkässä juoksussa ollut aina ongelmallista. Siitä meillä ei ole kovinkaan pitkää aikaa, kun muistamme, mitä tapahtui esimerkiksi Neuvostoliiton keskitetyn vallankäytön järjestelmässä. Euroopan tulevaisuutta ei mielestäni luoda luomalla uusia byrokraattisia rakenteita, vaan mielestäni tukemalla kansallisissa valtioissa olevaa kasvuvoimaa sekä omaa kansallista päätöksentekoa ja vahvistamalla sitä demokratiaa, mikä kansallisesti on vuosien saatossa muotoutunut. Mielestäni tämä tarjoaa myös mahdollisuuden elävälle yhteistyölle. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö yhden kansallisvaltion luopua jostakin, että se tulisi yhteiseksi hyväksi. Pitää vain määritellä ne raamit, missä toimitaan.

Kun Suomi on Euroopan puheenjohtajamaa seuraavan puolen vuoden aikana heinäkuusta alkaen, sekään ei mielestäni voi olla perusteltu syy ratifioida sopimus. Tulee väkisin mieleen tasavallan presidentti Tarja Halosen käyttämä puheenvuoro, joka mielestäni oli erittäin perusteltu. Ratifioinnilla itsessään ei mielestäni ole sen suurempi kiire, vaan asia voidaan tehdä hyvässä järjestyksessä.

Olen kannattanut kansanäänestyksen järjestämistä asiassa Suomessa, mutta ellei eduskunta siihen päädy tehdyn lakialoitteen pohjalta, jonka olen itsekin allekirjoittanut, sitten pitää odottaa seuraavia eduskuntavaaleja, jossa kansalaiset voivat vaalikeskustelujen aikana ottaa poliittisesti asiaan kantaa ja ratkaista asian äänestämällä sellaista ehdokasta, joka heidän mielestään vastaa parhaiten heidän edustamaansa poliittista kantaa. Tämä mielestäni palvelee parhaiten demokratiaa ja luo niitä edellytyksiä, joilla luodaan uskoa Euroopan unionin tulevaisuudelle ja myös demokratian kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: EU-kannatus, kuten sanoin, ei Suomessa ole kehuttavaa. Toivon, että tämä elävä poliittinen keskustelu lisääntyy joko kansanäänestyksen kautta tai sitten tulevissa eduskuntavaaleissa, jotta päästään myös Euroopan unionin kannatusta lisäämään, koska se on kuitenkin kokonaisuudessa Euroopan ja jokaisen jäsenmaan hyödyksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Rauha, vakaus ja vapaus ovat todella isoja ja tärkeitä asioita, ja tässä yhteydessä ne on moneen kertaan mainittu. Rauha on Euroopassa ollut noin 60 vuotta, ja se on ollut Euroopalle toki merkittävä ja tärkeä asia. Onko sitten Euroopan unionin, varsinkin sellaisena kuin se tänä päivänä on olemassa, merkitys niin suuri, että ilman sitä Euroopassa olisi avoin sota? Olisivatko Ranska ja Saksa sodassa, olisivatko Suomi ja Ruotsi sodassa tai jotkut muut maat, jos Euroopan unionia ei olisi? Voisivat olla, mutta ehkä eivät. Tämä pohdinta tietysti rauhan näkökulmasta on tärkeää tässä yhteydessä.

Vakaus on myös tärkeä asia. Täällä on paljon puhuttu siitä, että Euroopan unionin jäsenyys ja rahaliiton jäsenyys on alentanut korot hyvin matalalle. Se on tosiasia ja tunnustettava, että näin on. Kääntöpuolella on asia, jota ei ole kukaan ymmärtääkseni nostanut esille. Esimerkiksi asuntojen hinnat kasvukeskuksissa Suomessa ovat EU-jäsenyyden aikana nousseet tavattoman paljon. Se, mitä koroissa on voitettu, on monta kertaa asuntojen hintojen nousussa menetetty jopa moneenkin kertaan. Tavallinen työtä tekevä perhe ei pysty ostamaan Helsingin keskustasta tai Jyväskylän keskustasta asuntoa. Samalla rahalla, jolla täältä saa yksiön, voi ostaa tietysti jostakin Nurmijärveltä tai Jyväskylän seudulta Uuraisilta omakotitalon, mutta silloin tulevat sitten matkakustannukset, jotka nykyisten polttoainehintojen vallitessa ovat varsin suuret. Eli vakaus on merkinnyt myös tässä mielessä raakaa markkinataloutta ja sen aiheuttamia haittoja.

Työpaikat ovat vakauden myötä kuitenkin siirtyneet mittavasti ja ovat siirtymässä Euroopan unionista ja erityisesti Suomestakin pois. Vakauden vallitessa talouden pysähtyneisyys on ollut kuitenkin suuri ongelma monissa EU-maissa.

Vapaus on kolmas iso asia. Se merkitsee sitä, että autoja poltetaan Pariisissa ja aseistetut vartijat ovat tulossa lentokoneisiin, ihmiskauppa käy tavattoman suurena. Nytkin 20 000 naista tuodaan köyhästä Itä-Euroopasta Saksaan jalkapallokilpailuihin ihmiskaupan merkeissä. Eli tällaista kääntöpuolta on tällä vapaudella, jonka puitteissa me pääsemme mukavasti matkustamaan Euroopassa.

Perusoikeusasiakirja on perustuslakiesityksen toisena osana. Ed. Elo on sitä jossakin yhteydessä arvostellut siltä osin, että Euroopan unionin perusoikeusasiakirja kattaa kylläkin Euroopan unionin jäsenmaiden ongelmat ja ne on toisaalta jo unioniin liittymisen ehtoina pitänyt jokaisen maan täyttää. Euroopan unionin perusoikeusasiakirja, kun se tulisi perustuslain myötä sitovaksi, saattaisi syrjäyttää Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen, johon ovat liittyneet muun muassa Venäjä ja Keski-Aasian monet uudet maat, valtiot, joissa Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmällä on tavattoman suuri merkitys. Eli perusoikeusasiakirjalla ei välttämättä ole vain onnellisia vaikutuksia nimenomaan siinä osassa Eurooppaa, jota ei aiotakaan saada Euroopan unionin jäseneksi ja joka ei koskaan tulekaan, kuten Venäjä ja muut alueen maat.

Herra puhemies! Täällä erityisesti keskustan edustajat ovat olleet kaukana toisistaan tässä maatalouspoliittisen päätösvallan kysymyksessä. Ed. Lasse Hautala mainitsi, että maatalouspoliittinen päätösvalta siirtyy pitkälti EU-parlamentille tämän perustuslain myötä, ja piti sitä suurena riskinä, mitä se varmasti onkin. Päinvastaisella kannalla olivat muun muassa edustajat Tiilikainen ja Lindqvist, jotka sanoivat, että tämä vain vahvistaa, kun liittymissopimuksestamme siirretään maatalous- ja aluepoliittinen päätöksenteko unionin perustuslain myötä unionin ylikansallisen päätöksenteon sisälle. Kumpi on sitten totuus? Euroedustaja Väyrynen näyttää olevan vankalla mielellä, että tämä perustuslaki huonontaa Suomen alue- ja maatalouspolitiikan tilannetta. Ehkä hän ei sitten kuitenkaan ole asiantuntija, ei ole ollut kuin kymmenen vuotta europarlamentissa ja vähän aikaisemmin täällä.

Aluepolitiikan osalta on mainostettu sitä, että nyt nämä Suomen vaikeat alueet, harvaan asutut alueet, pääsevät perustuslain myötä varmalle pohjalle aluepoliittisen tuen suhteen. Kuitenkin tuo artikla, johon nämä Suomen alueet on sisällytetty, on muotoiltu siten, että 25 EU-maasta 24 on sellaisia, joissa on niitä alueita, jotka pääsevät tuon etuuden piiriin. Vain Hollanti on maa, johon se ei osu, ja sekin olisi erään asiantuntijan mukaan päässyt siihen, jos olisi huomannut pyytää, että merenpinnan alapuolella olevat alueet olisi sisällytetty tuohon aluetukeen oikeutettuihin alueisiin. Näin siis jakajia tulee olemaan 24 sille rahalle, joka tänä päivänä jaetaan muutaman maan kesken. Näin ollen voidaan kyllä arvioida, että tilanne Suomen aluepolitiikan kannalta tässä yhteydessä jopa heikkenee. Tietysti rahat muutenkin vähenevät voimakkaasti nyt jatkossa laajenemisen takia.

Herra puhemies! Tasan kolme vuotta silloinen pääministeri Jäätteenmäki esitti perustuslakineuvottelujen lähtökohdat ja ilmoitti, että Suomelle ovat ehdottomia kynnyskysymyksiä jäsenmaiden tasavertaisuuden turvaaminen, toimielinten välisen tasapainon säilyttäminen ja yhteisömenetelmän turvaaminen. Näiltä osin, kun perustuslakiehdotusta lukee, joutuu toteamaan, että kun esimerkiksi EU-parlamentin valta kasvaa, niin siellä suuret jäsenmaat saavat edustuksensa kautta lisää valtaa ja muutoinkin tapahtuu niin, että pienet menettävät ja isot vahvistavat asemaansa eli jäsenmaiden tasavertaisuus, joka oli kynnyskysymys, ei toteudu.

Toimielinten välinen tasapaino järkkyy merkittävästi, kun Eurooppa-neuvostosta tulee pysyvä virallinen toimielin, joka saa pysyvän presidentin. Ulkoministerin ja parlamentin asema myös muuttavat toimielinten välistä tasapainoa, joka oli toinen Suomen ehdoton kynnyskysymys. Yhteisömenetelmäkin heikkenee tässä kokonaisuudessa. Mutta pääministeri Vanhanen toteaa, että kaikki menee loistavasti, eli johdonmukaisuus keskustalaisen pääministerin puheista tältä osin puuttuu.

Herra puhemies! Kristillisdemokraatit esittivät vaihtoehdon sille, miten tästä pitäisi mennä eteenpäin. En sitä enää kertaa, mutta se oli ryhmäpuheessamme esitetty.

Kansanäänestyksen osalta totean, että tätä ehdotusta, joka nyt on käsittelyssä, ei ole mitään mieltä viedä kansanäänestykseen, koska tämä ei voi tällaisena tulla koskaan voimaan ja kansaa ei pidä juoksuttaa turhissa äänestyksissä. Se maksaa paljon ja on todellakin muutoinkin tarpeetonta. Vasta sitten, kun on neuvoteltu uusi sopimus, joka voi tulla hyväksytyksi laajasti tai kaikissa maissa, on varmaan paikallaan harkita ainakin kansanäänestyksen järjestämistä, koska unioni on täysin erilainen nyt ja tulevaisuudessa kuin oli se unioni, johon Suomi liittyi vuoden 95 alusta. Silloin on kansanäänestyksen mahdollinen paikka.

Herra puhemies! Äsken tulleen uutisen mukaan Euroopan unioni on keskeyttänyt tukien maksatuksen Pohjois-Suomeen. Syynä on EU-komission epäluottamus suomalaisten tapaan valvoa tukimiljardien käyttöä. MTV:n tietojen mukaan maksatuksen keskeytys koskee Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman tukia. Jäädytettynä on tällä hetkellä 5 miljoonaa euroa, ja toistaiseksi Pohjois-Suomen EU-hankkeissa työskentelevien palkat maksaa Suomen valtio. Komission edustajat ovat tutkineet, hollantilainen ja unkarilainen tarkastaja, ja todenneet, että Suomi käyttää väärin näitä varoja, ja rahaa valuu kelvottomiin kohteisiin, niin kuin tarkastajat toteavat. Tätä on tämän päivän byrokratia, jota nyt meillä valvotaan. Meillä omat tarkastajat valvovat pyöriäisiä ja vieraat ihmiset yrittävät valvoa näitten tukimiljardien käyttöä Suomessa, jossa se on varsin rehellistä verrattuna moniin muihin maihin. Epärehellisyys sinänsä ja väärinkäytökset ovat suuri ongelma Euroopan unionissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On minusta uljasta päästä lopettelemaan tätä istuntoa näin loppupään puheenvuoroissa varsinkin ed. Kankaanniemen puheenvuoron jälkeen, mihin ei tarvitse mitään muuta sanoa kuin kaksi sanaa: tosi on. Ed. Kankaanniemen viittaus siihen, että EU on keskeyttänyt tukien maksamisen Suomessa eli maksatus on pysäytetty, niin mielestäni saman ohjelman mukaan, mistä viitteitä olen tuolla kuullut, lienee suurin peruste se, että nämä tarkastajat eivät ole löytäneet riittävästi virheitä ja tukirikkomuksia siinä asiassa. Tämän pohjalta tulee semmoinen epäily, että täytyy jotain vilppiä olla, kun mitään vilppiä ei kerran löydy. Tämä on tätä Euroopan unionin politiikkaa, missä pohjoiset maat, jotka tekevät, kuten Suomi, viimeisen pilkun päälle tarkasti ja oikein, eivät voi mitenkään esiintyä siinä listassa, missä etelässä — Italiassa, Espanjassa ja monessa muussa maassa — ei muuta tehdäkään kuin noin vaan suurin piirtein, enempi kuin suurin piirtein ja vilppiä vaan vilpin jälkeen.

Näin katsottuna ulkopuolinen tarkastaja katsoessaan tätä suomalaista tukipolitiikkaa tulee siihen käsitykseen, että kyllä tässä on joku niin suuri hämäryys, että kun ei mitään löydy, niin tämä ei oikein voi olla. Tässä joko eteläeurooppalaisten pitää tulla pohjoismaisille linjoille taikka sitten suomalaisten ottaa liberaalimpi ote, niin että hällä väliä -tyylillä hoidettaisiin ja tehtäisiin. Mutta totta ihmeessä missään tapauksessa en toivo, että suomalaiset tästä rehellisestä perussuomalaisuudesta muuttaisivat mihinkään, vaan koko Euroopan unionin on muututtava ja tultava tänne suomalaisen rehellisyyden linjoille.

Mitä ed. Kankaanniemi viittasi kansanäänestykseen ja sopimuksen sisältöön ja tästä sopimuksesta äänestämiseen, siitä olen täsmälleen samaa mieltä, samaa mieltä siinä, että sellainen sopimus, mikä ei tällaisenaan voi tulla voimaan, ei voi olla sellainen, mitä kansalla äänestytetään ja kansaa turhaa juoksutetaan, niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, vaan sen jälkeen kun se on loppuun saakka neuvoteltu ja saatu niin laiha sopu kuin siitä on mahdollisuus saada, jolloin kaikki ovat sen hyväksyneet, siitä voitaisiin kansaa juoksuttaa sitten äänestyspaikoillekin, jos niin nähdään. Toisaalta olen sitä mieltä, että päättäjien vastuuntuntoa on helppo paeta tavallaan siitä asiasta. Se, että alistetaan kaikki epävarmat asiat kansanäänestykseen ja sen osalta todetaan, että se on neuvoa-antava, ollaan nyt vähän mitä mieltä, mimmoinen tulos saadaan, niin ei tämäkään oikea linja ole olemassa. Siinä mielessä olen vähän kriittisesti suhtautunut aina koko kansanäänestyskysymykseen, kosketelkoon se nyt mitä asiaa tahansa, sen paremmin tätä perustuslakisopimusta kuin joitakin Nato-kysymyksiä jne.

Mitä ed. Hoskonen aikaisemmassa puheenvuorossaan totesi siitä, että asian päästäminen yli eduskuntavaalien, niin että vaalien yhteydessä käydään keskustelu sisällöstä ja siitä, kuinka siihen pitää suhtautua, niin se olisi aivan ainutlaatuinen mahdollisuus tälle asialle. Siinä kaikki vaaleissa ehdolla olevat ehdokkaat joutuisivat perehtymään tähän sisältöön, ja seuraava eduskunta saisi varmasti sellaisia edustajia, jotka tarkkaan tietävät, mitä sopimus pitää sisällään, ja myöskin kansa tulisi siinä samalla valistettua. Mielestäni tämä olisi kaikkein kustannustehokkain ja sanoisin, että kokonaisuutta kaikkein palvelevin ratkaisu, mitä tässä asiassa voitaisiin tehdä.

Mutta kun tätä keskustelua on tänään seurannut ja tätä ennen vähän kentiltä kuullut, lehdistä lukenut, niin luulenpa, että tämän asian puitteissa jollekin poliittiselle tutkijalle ilmenee jälkeenpäin aivan erinomainen ratkaisumahdollisuus ja tutkimisen mahdollisuus, kun nyt muutamat tunnetut edustajat, joita nimeltä nyt en osaa mainita, kun ei salissa kuitenkaan näy, kentällä ovat erittäin voimakkaasti ottaneet kantaa, että tätä sopimusta ei pidä missään tapauksessa hyväksyä eikä ratifioida, kun kerran kuulijatkin ovat olleet sitä mieltä. Lehdet ovat auliisti kirjoittaneet. Tämän pohjalta voisin ulkomuistista luetella tästä salista monta kymmentä edustajaa, jotka paikalla joskus ovat seuraavan istunnon alkaessa, perjantaina ainakin äänestyksessä, ketkä kentällä ovat kovasti vastustaneet, mutta epäilen niin, että he äänestystilanteessa ovat jotain muuta mieltä. Näin arvellen tälle tutkijalle voisin vielä tässä samassa puheenvuorossani antaa vihjeeksi ja viitteeksi myöskin sen, että tutkija voisi selvittää, mikä heidän kannatuksensa tulevissa vaaleissa on sitten olemassa, kun mielipiteet muuttuvat näin herkästi suuntaan ja toiseen.

Jos maailmaa katsellaan sitten siltä pohjalta, mitä monessa puheenvuorossa on tänään arvioitu ja arvosteltu, että europarlamentin suomalaiset jäsenet eivät tiedä asioita, kun he eivät ole tämän hyväksymisen kannalla. On tämä aivan erikoista, kun Suomesta lähetetään parlamenttiin 14 edustajaa, joista 10 on sitä mieltä, että sopimusta ei tule hyväksyä eikä ratifioida, ei varsinkaan ratifioida, kun se ei sellaisenaan tule hyväksytyksi lopulliseen muotoon. Näin arvellen minusta se arvio, mikä heillä on olemassa, niin uskon, että ovat paljon lähempänä tätä päätöksentekopaikkaa kuin täällä Suomessa yleensäkään hallituksessa taikka eduskunnassa ollaankaan. Tämän asian voisi noin maakuntatasolle kärjistää sen tyyppiseksi, että edustaja, joka tulee eduskuntaan, ei tiedä yleensäkään maakunnan asioista mitään, ja sillä lailla julkinen media voisi kirjoitella, että ne ovat eri mieltä, mutta kansa on kokonaan toista mieltä.

Näin arvellen luulen, että tämmöinen paavoväyrysmäinen tulevaisuuden politiikka Suomessa tulee saamaan erityisen paljon sijaa seuraavien vaalien jälkeen, koska se valtaliike, mikä saa sen kansan kanavoinnin, tulee käyttämään tulevassa eduskunnassa ääntä suurempaa ja olemaan asioista perillä, niin että näin vaisulle keskustelulle kuin tämä tänäänkin on ollut, eivät tämmöiset asiat enää tule jäämään. Sellaisenaan ihmettelen niitä edustajia, jotka täällä puheenvuoroissaan ovat arvostelleet sitä, että parlamentissa suomalaiset edustajat eivät ymmärrä eivätkä tiedä näitä asioita.

Mutta, herra puhemies, mitä tulee tähän päätöksentekoon muutenkin, kun viittasin, että kylillä ollaan montaa mieltä ja monella lailla, monella ajatuksella tehtynä, niin olen tätä asiaa itse mietiskellyt omakohtaisesti: Aika erikoinen tämä suomalainen parlamentarismi on olemassa, että kun kansanedustajalla on vapaa puhe-, äänestys- ja aloite- sekä mielipiteen muodostamisen vapaus ja oikeus, niin kun tänne tullaan, niin minusta minua paremmin tietää tämä joku puoluetoimiston taikka ryhmäkanslian virkamiesnainen, joka tulee ja sanoo, että sinun pitää olla sitä mieltä ja äänestää näin ja olla tätä mieltä tässä asiassa. Tämä virkamiesnainen, joka ei ole ainuttakaan äänestäjääni tavannut, tuskin nähnytkään, tietääkään, mitä ne ovat olemassa, pystyy päättelemään sen, mitä mieltä edustaja tästä asiasta tulee olemaan, kun yleinen etu vaatii niin ja näin. Olen sitä mieltä, että kansanedustaja on vastuussa kansalle ja äänestäjilleen ja ne asiat vaaleissa punnittakoon sitten, kuinka nämä äänestäjät tämän asian noteeraavat ja näkevät, ja tällä pohjalla toivoisin, että tämä todellinen demokratia toteutuisi täällä myöskin sen pohjalta, että olisi täällä semmoinen käyttäytymistapa äänestyksissä ja puheissa kuin se on tuolla kentällä vaalien välillä niin kuin vaaleissakin.

Herra puhemies! Toivon, että tässä asiassa otetaan järki käteen ja suomalaiset löytävät vielä sellaisen jatkoajan, missä tämä asia voidaan puida ed. Hoskosen toivomalla tavalla, vaikkapa sitten vaalien jälkeen, niin että tulevissa vaaleissa voidaan asiasta aidosti keskustella ja myöskin edustajien taholta perehtyä siihen, mitä nyt ollaan Suomessa hyväksymässä, koko paksun kirjan sisältö ulkomuistista ja sen jälkeen omaksuenkin. Minä en valitettavasti tällä kertaa sitä vielä omaksu, mutta luulen niin, ettei salissa ole 200 edustajassa monta muutakaan, jotka sen kokonaan ulkoa tietäisivät, mitä siellä kaikkinensa lukee. Tämä näin lyhyesti.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oman puheenvuoroni lopuksi haluan tähdentää paria asiaa.

Euroopan unionin sopimuksen ratifiointi nyt olisi mielestäni selkeästi väärä signaali Suomen kansalaisille siitä, mikä on eduskunnan arvostus kansan mielipidettä kohtaan. Nimenomaan sitä viestiä Euroopan unionin koko alueelta on tullut, että Euroopan unionin kannatus ei sinänsä ole missään maassa, sanotaanko, edes demokratian perusluvuille yltävää. Demokratian suuri ideahan on se, että useimmat ihmiset päättävät kaikkien asioista. Jos taas emme kunnioita kansan mielipidettä, saattaa käydä juuri se päinvastainen ilmiö, jolloin harvat päättävät kaikkien asioista, ja mielestäni se ei ole demokratiaa enää se. Siinä tilanteessa pitää miettiä, onko meillä järjestelmässä jotain vikaa.

Demokratiassa itsessään ei ole mitään vikaa. Se on ehdottomasti käytettävissä olevista järjestelmistä paras ja käyttökelpoisin ja on säilynyt yli vuosisatojen, yli vuosituhansien, niin että se on tuonut maailmaan hyviä asioita paljon. Totta kai demokratian varjolla on tehty paljon väärääkin, mutta se ei saa masentaa sitä kansaa ja kansakuntaa, joka pyrkii aidosti demokratian kehittämiseen ja yleisen mielipiteen huomioon ottamiseen päätöksenteossa.

Jos halutaan Euroopan unionin tehokasta toimintaa kehittää, sitä pitää kehittää, niin kuin sanoin, kansallisvaltioiden oman päätöksenteon vahvistamisen kautta. Sitä kautta luodaan se eurooppalainen lisäarvo demokraattiseen päätöksentekoon. Eurooppalainen identiteetti lähtee kansallisten valtioiden omasta vahvasta identiteetistä ja nimenomaan siitä, että sitä jokaisessa kansallisessa valtiossa ikään kuin vahvistetaan. Jos ei sitten pyritä omilla kansallisilla keinoilla saamaan sitä kasvuvoimaa esille, tuettakoon sitä vaikka yhteisillä päätöksillä niin, että eurooppalainen hyvinvointi lähtee uuteen nousuun.

Otetaan esimerkiksi vaikka ne maat, jotka sosialismin ikeestä vapautuivat pitkälti kymmenen vuotta sitten. Niissä valtioissa on lähtenyt erittäin positiivinen kehitys alkuun, ja siihen Eurooppa on omalla panoksellaan osallistunut muun muassa erilaisten aluepoliittisten tukien avulla. Tämä tie on erittäin hyvä ja erittäin kannatettava, mutta se ei saa olla myöskään se syy, että tämän kautta lisäämme byrokratiaa, koska sehän johtaa pikkuhiljaa siihen, että ne valtiot, jotka suorittavat suurimmat jäsenmaksut, itse sitten joutuvat ongelmiin sen kautta, että ulos virtaa rahaa yhä kiihtyvällä vauhdilla, vaan tulee luoda tasapainoinen ratkaisu, joka tukee kansallisten demokratioiden vahvistumista, ja nimenomaan, että pyritään pikkuhiljaa järjestelmään, joka suosii kansallisten valtioiden vahvistumista ja ennen kaikkea sitä tilannetta, jossa Eurooppa on ollut vahva, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisessa.

Kuten sanoin aikaisemmin, historiassa on esimerkkejä, että keskitetty vallankäyttö on ollut aina turmioksi, ja toivon, että tämä iso periaate ja iso linjaus muistetaan tulevaisuudessakin. Eurooppa on loistava manner, jonka kehitystä tulee meidän kaikkien tukea, mutta mielestäni se tulee sillä tavalla, kuten aikanaan Augustin Ehrensvärd sanoi Viaporin linnoitusta rakennettaessa, ja ne sanat on kirjattunakin sinne portin päälle: "Kansakunta, seiso omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun." Se sanonta ei varmasti tarkoita minkään kansakunnan väheksymistä vaan sitä, että kun pieni osa kokonaisuudesta on vahva, se luo silloin yhä vahvemman kokonaisuuden.

Tässä asiassa mielestäni on tarpeen kansan mielipiteen kuuleminen ja ratifioinnin lykkääminen tai sitten kansanäänestyksen järjestäminen aidosti. Se ei ole minusta uhka vaan se on mahdollisuus. Jos haluamme unionia lähemmäksi kansalaisia, se tulee järjestää reilusti avoimin kortein, ja sitten, jos ei se kansanäänestys ehkä toteudu ja jos eduskunta niin päättää — itse kyllä kannatan kansanäänestystä — järjestettäköön se keskustelu eduskuntavaaleissa, niin kun ed. Seppo Lahtela aivan oikein kommentoi. Tämä on mielestäni oikeaa kehitystä, joka tukee demokratiaa ja luo uskoa siihen, että yhdessä olemme paljon enemmän kuin kansakunta yksinään.