Rakel Hiltunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2000 valtioneuvosto linjasi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet selonteossaan. Tämä selonteko käsiteltiin eduskunnassa ympäristövaliokunnan mietinnön pohjalta, ja silloin eduskunta edellytti, että ympäristöministeriö ja valtioneuvosto seuraavat tarkoin näiden tavoitteiden ajankohtaisuutta, ja tähän työhön on ryhdytty erityisesti viime vuoden alusta lukien myös ympäristöministeriössä. On tehty hyvää työtä sillä tavalla kuin eduskunta aikoinaan edellytti eli on käyty vuorovaikutteista valmistelua, ja kaikki sidosryhmät — kuntien edustajat, maakuntien liittojen edustajat — ovat olleet tämän nyt eduskunnassa olevan tarkistuksen taustatyössä mukana. Näinpä minä arvelisinkin, että näihin tavoitteisiin vallitsee yhteiskunnassa nyt jo laaja sitoutuminen.

Ympäristövaliokunta käsitteli omalta osaltaan asiaa luonnollisesti perusteellisesti, ja muun muassa ministeri Vapaavuori oli kaksi kertaa valiokunnassa kuultavana. Valiokunta yhtyi näihin tarkistustavoitteisiin yksimielisesti. Toki erilaisia painotuksia esiintyi, ja toivon, että ne tulevat esille valiokunnan jäsenten taholta tässä keskustelussa, joka nyt tässä käynnistyy.

Itse arvelisin, että tulevaisuudessa jonkun verran kädenvääntöä tullaan käymään maakuntakaavoituksen ja valtakunnan tavoitteiden välillä eräiden hankkeiden yhteydessä. Haluan vielä korostaa sitä, että näillä valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla on konkreettista merkitystä. Sen osoitti valtioneuvoston Sipoo-päätös, jossa valtioneuvosto tukeutui valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin.

Otan esille tästä isosta kokonaisuudesta kaksi näkökulmaa omassa puheenvuorossani eli Helsingin seudun erityistavoitteet ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvän kokonaisuuden.

Alueidenkäytössä on etsittävä ratkaisuja, joilla pystytään hillitsemään ilmastonmuutosta ja vastaamaan kiristyneisiin kansainvälisiin päästövähennystavoitteisiin uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamiseksi. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hajautuminen on saatava pysähtymään ja löydettävä keinoja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tavoitteet edistävät toteutuessaan välttämättömiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä toimia ei-päästökauppasektorilla eli tukevat yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja siten hillitsevät henkilöautoliikenteen kasvua ja tukevat joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä. Tarkistukset edistävät myös energian säästöä ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin ja tulvariskeihin sopeutumista.

Valiokunta painottaa lausunnossaan, että valtakunnallisten tavoitteiden rinnalla tarvitaan myös muita yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen tehokkaasti vaikuttavia ohjausvälineitä. Ministeriöiden tuleekin keskinäisessä yhteistyössä arvioida kokonaisuutena käytettävissä olevan keinovalikoiman riittävyyttä ja mahdollisuuksia parantaa ohjauksen vaikuttavuutta. Kun myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli Paras-hankkeen vaikutuksista on saatu tuloksia, on eräs mahdollisuus tarkastella näitäkin kysymyksiä, kun valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon 2009.

Kunnallisella päätöksenteolla on keskeinen rooli edelleen tavoitteiden soveltamisessa, mutta ylikunnallisen ja ylimaakunnallisen yhteistyön tarve lisääntyy globaalien haasteiden edessä, ja myös kaavoittajien ja viranomaisten yhteistyön ja työnjaon tarve lisääntyy erityisesti niiltä osin kuin tavoitteisiin kytkeytyy selvitystarpeita tulvavaara-alueiden ja riskien kartoitukseen sekä tuulivoiman hyödyntämiseen liittyen.

Tuulivoiman hyödyntämisessä valiokunta nosti esille tavoitteeksi keskitettyjen ratkaisujen etsimisen. Valiokunta on lausunnossaan kiinnittänyt erityistä huomiota tarpeeseen vähentää henkilöautoliikenteen tarvetta, turvata palveluverkko ja palvelujen saavutettavuus myös kävellen ja pyöräillen ja erityisesti joukkoliikennettä hyödyntäen. Jo voimassa olevan alueidenkäyttötavoitteen mukaan lähtökohtana on, että alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueita ei sijoiteta erilleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta, ja valiokunta yksimielisesti katsoo, että vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta. Tarkistusehdotuksen mukaan näistä tavoitteista voidaan poiketa vain, jos alueen käyttöönoton osoitetaan olevan kestävän kehityksen mukaista.

Helsingin seutua koskevat erityistavoitteet ovat perusteltuja, koska seudulla asuu miltei neljännes koko Suomen väestöstä ja väkiluku kasvaa ja erityisesti Helsingin seudun kehyskunnissa, esimerkkinä Nurmijärvi, yhdyskuntarakenne on hajautunut ja merkittävä osa asunnoista rakennetaan kaava-alueiden ulkopuolelle. Lähtökohtana onkin Helsingin seudun kehittäminen kansainvälisesti kilpailukykyisenä valtakunnallisena pääkeskuksena luomalla edellytykset riittävälle ja monipuoliselle asunto- ja työpaikkarakentamiselle nimenomaan julkisen liikenteen varaan tukeutuen. Valiokunta pitää perusteltuina tavoitteita joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen sekä ilmastonmuutosta hillitsevien liikennejärjestelmien edistämisestä. Eräänä yksityiskohtana haluan nostaa esille vielä valiokunnan näkemyksen, että ylipäätään kaavoituksessa tulee huomioida uusien alueiden lämmitystaparatkaisut ohjaamaan päästöjen vähentämistavoitetta.

Arvoisa puhemies! Kun valiokunta on todennut, että myös riittävät virkistyskäyttö- ja luonnonsuojelualueet turvataan täällä Pääkaupunkiseudulla, niin henkilökohtaisena toivomuksena Pääkaupunkiseutua koskien haluan tulkita sen myönteiseksi näkemykseksi Sipoonkorven kansallispuistohankkeesta.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet syntyivät vuosituhanten vaihteessa, kun maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettaessa luovuttiin kuntakaavojen jälkivalvonnasta. Tavoitteiden tehtävänä onkin varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen erityisesti maakuntien ja kuntien kaavoituksessa. Siirtyminen jälkivalvonnasta ennakko-ohjaukseen on pääosin sujunut hyvin. Tavoitteita tarkistettaessa kyse onkin nyt lähinnä niiden täsmentämisestä ja selkeyttämisestä.

Ilmastonmuutoksen hillintä ei kuitenkaan juurikaan ollut keskustelun kohteena, kun nykyisiä tavoitteita valmisteltiin. Ilmasto- ja energiakysymykset ovatkin keskeisin syy siihen, että tavoitteita on nyt tarpeen myös tarkistaa ja tavoitteiden velvoittavuutta eräiltä osin lisätä. Kuten ympäristövaliokunta lausunnossaan toteaa: "Erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen haasteet edellyttävät nykyistä tehokkaampaa valtakunnallista alueidenkäytön ohjausta."

Alueidenkäytössä ilmastonmuutoksen hillintä kulminoituu yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen. Vuonna 2000 tehtyä päätöstä valtakunnallisista tavoitteista edelsi eduskunnalle annettu hallituksen selonteko. Kirjelmässään valtioneuvostolle eduskunta totesi muun muassa, että "yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on yksi keskeisimmistä alueidenkäytön haasteista tulevaisuudessa". Tuohon näkemykseen on helppo yhtyä myös tänään, noin kymmenen vuotta tästä kirjauksesta. Hyvistä tavoitteista huolimatta hajautumiskehitys on jatkunut voimakkaana useimmilla kaupunkiseuduilla. Tähän on yksinkertaisesti saatava muutos. Ilmastopoliittiset näkökohdat eivät osana alueidenkäytön suunnittelua enää voi olla pelkkiä korulauseita tai sanahelinää.

Yhdyskuntarakenteiden hajautuminen on toisinaan vaikeasti miellettävä käsite. Hieman yksinkertaistaen kyse on siitä, että mitä hajautuneempi rakenne on, sitä pitemmät ovat keskimääräiset etäisyydet, mikä lisää liikkumisen tarvetta ja tätä kautta liikennettä ja vieläpä vaikeuttaa lisääntyvän liikenteen hallitsemista joukkoliikenteen avulla, ja kääntäen: mitä eheämpi yhdyskuntarakenne on, sitä lyhyemmät ovat keskimääräiset etäisyydet, sitä pienempää liikkumisen tarve on, sitä vähäisempää myös liikenne on ja sitä helpompi joukkoliikennekin on eheämmässä rakenteessa järjestää. Kuten todettu, kehitys Suomessa on keskimäärin ollut huonoa.

Hyviäkin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi Hyvinkää ja Jyväskylä ovat osanneet ottaa haasteen vakavasti. Kaikkein hankalin tilanne on Helsingin seudulla jo seudun suuren väestömäärän takia. Jopa Oecd on kiinnittänyt tähän vakavaa huomiota. Tarkistusluonnoksessa oleva Helsingin seudun korostaminen ei tuokaan tälle alueelle lisää etuja, vaan ennen kaikkea lisää velvoitteita. Ongelma koskee kaupunkiseutuja laajasti. Rakenne on jossakin määrin hajautunut jopa Pääkaupunkiseudun sisällä. Kaupunkiseutujen reuna-alueilla tapahtuva yhdyskuntarakenteen hajautuminen on niin Helsingin kuin vaikkapa Oulun seudulla kuitenkin maankäyttömme akilleenkantapää. Maaseudun haja-asutusalueilla vastaavaa haastetta ei jo näiden alueiden luonteen vuoksi juurikaan ole.

Jo voimassa olevien "vatien" mukaan alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueita ei saa sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että kuntakohtaiset intressit eivät voi eivätkä saa mennä seudullisen kokonaisnäkemyksen ja siihen liittyvien ilmastopoliittisten näkökulmien edelle.

Alueidenkäytössä ilmastonmuutos on haaste paitsi hillinnän myös siihen sopeutumisen näkökulmasta. Kaavoituksessa on ennakolta varauduttava ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, jotka ilmenevät sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä. Tarkistus sisältääkin varautumista koskevat tavoitteet täysin uutena elementtinä.

Energiakysymykset näkyvät tavoitteiden tarkistuksissa monin tavoin. Energian säästämisen sekä uusiutuvien energianlähteiden ja kaukolämmön käytön edistäminen on otettu mukaan alueidenkäytön tavoitteisiin. Tuulivoimaloille tulee maakuntakaavoituksessa etsiä sijoituspaikkoja koko maan kattavasti. Alueidenkäytössä tulee varautua jätteenpolttolaitosten sijoittumiseen. Maakuntakaavoissa turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita

Ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan, että tavoitteiden vaikuttavuutta on parannettava. Tästä olen täysin samaa mieltä. Nykytilanteeseen ei voi olla tyytyväinen. Vuonna 2000 päätettyjä tavoitteita ei ole otettu riittävästi huomioon kaavaratkaisuissa. Tuleva valtioneuvoston päätös tarkistetuista tavoitteista ei kuitenkaan yksinään riitä varmistamaan alueidenkäytön kestävyyttä. Oleellista on, miten tarkistukset vaikuttavat alueidenkäyttöä koskeviin konkreettisiin päätöksiin. Alueidenkäyttötavoitteilla ei voida pakottaa järkevään ja kestävän kehityksen mukaiseen kaavoitukseen, olkoonkin että niiden nojalla voidaan estää kaikkein hulluimmat suunni-telmat. Unohtamatta valtion viranomaisille kuuluvaa vastuuta haluankin peräänkuuluttaa erityisesti kaavoituksesta vastaavien kuntien ja maakuntien liittojen ratkaisevaa roolia tavoitteiden toteuttamisen edistämisessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan lämpimästi kiittää ympäristövaliokuntaa erinomaisen hyvästä yhteistyöstä kevään aikana sekä tasapainoisesta ja punnitusta lausunnosta nyt käynnistyvän keskustelun pohjaksi.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin tuossa valiokunnan puheenjohtaja ja ministeri jo totesivat, ensisijaiset päivitystarpeet valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin tulevat ilmastopolitiikan huomioon ottamisesta. Se näkyy uusien alueitten lämmitysratkaisuina, suosituksina tuulivoiman sijoitukseen, turpeen tuotantoalueitten sijoitukseen ja tämän kaltaisiin ratkaisuihin.

Yhdyskuntarakenteen eheytyminen ja tiivistyminen on kuitenkin asia, mikä eri puolilla maata näyttää kovin erilaiselta. Voi olla tyytyväinen, että tässä on monessa kohtaa korostettu nimenomaan taajamaseutujen, kaupunkiseutujen, eheyttämisen tarvetta. Nimittäin samaan aikaan meillä on kuitenkin maassa monilla puolilla maakuntia keskittymiskehitys kyliltä kirkonkylille, kirkonkyliltä maakuntakeskuksiin ja maakuntakeskuksista muutamille kasvaville seuduille. Tämän tasapainon vaaliminen, jotta samat tavoitteet olisivat jotenkin järkevältä kuulostavia ja päteviä eri puolilla maata, on haasteellista.

Oikeastaan ministeri Vapaavuorelta olisin kysynyt: Miten nyt sitten jatkotyössä pystytään ohjeistamaan eri puolilla maata tapahtuvaa suunnittelua siten, että turhan kaavamaisesti ei taajamaseuduille soveltuvia ohjeita aleta sitten jossain pienen, väestökadosta kärsivän kunnan omassa suunnittelussa ottaa huomioon?

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistaminen on tervetullut ja ajankohtainen ehdotus hallitukselta. Näin helsinkiläisenä kansanedustajana todellakin kiitän Vapaavuorta erittäin hienosta työstä. Aikaisemmin Helsingin haasteita ja mahdollisuuksia ei ole käsitelty näin laajasti. Koko maan kilpailukyvyn kannalta tässä on erityisesti huomioitu yhteyksiä Pietarin suuntaan ja mitä tämä vaatii alueiden käytöltä. Myös Helsinki-Vantaan lentokentän tarpeet on huomioitu. On hienoa, että Helsingin seudun merkitys on maan kehitykselle näin hyvin kerrankin tunnustettu. Tässä olisi paljon muutakin kiitettävää, mutta tässä nyt Helsingin kiitokset ensimmäisenä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ehdotus valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi on kannatettava asia. Jäin kuitenkin kaipaamaan selkeitä keinoja, joilla tavoitteet saavutetaan. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, ja monesti ne ovat myös alueensa kehittämisessä parhaita asiantuntijoita.

Asun maalaiskunnassa, minne ihmiset ovat muuttaneet luonnonläheisille asuinalueille. Monet meistä haluavat, että jatkossakin pidetään huolta siitä, että kauniit, yhtenäiset pelto- ja metsäalueet sekä arvokkaat kulttuurimaisemat säilyvät. Nämä toiveet voidaan toteuttaa, kun rakentaminen keskitetään lähelle joukkoliikennettä ja raideliikennettä.

Erityistavoitteissa, kohta 60, tavoitteena on sijoittaa uudet asuin- ja työpaikka-alueet joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen läheisyyteen. Tavoite on hyvä, mutta toteutus on hankalampaa.

Tuusulan Ristinummen alue sijaitsee lähellä raideliikennettä, ja näin ollen joukkoliikenteen käytön mahdollisuudet olisivat erinomaiset. Tuusulan, Keravan ja Järvenpään olisi järkevää toteuttaa yhteistuumin Ristinummen alueen yleiskaavan laatiminen ja myöhemmin myös alueen rakentaminen. Tuusulan kunta on jo aloittanut yleiskaavatyön. Tällä hetkellä Järvenpää ja Kerava eivät ole olleet innokkaita yleiskaavayhteistyöhön. Ristinummen alueelle on mahdollisuus rakentaa vaikka uusi pieni kaupunki, jonka asukasmäärä olisi 20 000. Lisäksi alueelle on mahdollista kaavoittaa uusia työpaikka-alueita Lahden tien läheisyyteen.

Näin suuret hankkeet ovat kunnille taloudellisesti raskaita. Uusille alueille on rakennettava myös kunnallisia palveluita, päiväkoti, liikuntapaikat ja koulut. Esitän toivomuksen hallitukselle: On varmasti mahdollisuus miettiä uusia kohdeavustuksia Pääkaupunkiseudun kunnille, jotka haluavat ottaa vastuun uusien asuinalueiden toteutuksesta ja ilmastonmuutoksen vaateista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitoksia todella ministeri Vapaavuorelle ja ympäristöministeriölle tästä hyvästä työstä. Tässä voi jälleen ympäristöministeriöön luottaa, toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Mutta yksi yksityiskohta ensiksi kiviainesvarojen kohdalta. Tämä on tavoite 40. Ympäristövaliokunta kiinnittää tässä kohdin huomiota siihen, että nämä tavoitteet ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä, mitä tässä kohdassa 40 on, ja toivoisi niiden tarkentamista.

Toinen asia, joka liittyy vähittäiskaupan suuryksiköihin. Sehän on näissä erityistavoitteissa numero 17 jo vanhastaan, mutta tässä me näemme, että nämä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteet eivät vaikuta kylliksi. Tässä meidän pitäisi todella olla entistä tiukempia. Kyllä sopii ihmetellä tätä Vihdin Ideaparkki-ideaa sikäli, että pääministerikin omassa blogissaan ymmärtää sen jotenkin ekologiseksi hankkeeksi. Joko pääministerillä on ihan eri käsitys, mitä ekologisuus on, tai sitten tässä on ehkä joku blogiin sattunut kirjoitusvirhe. Toivoisin kyllä tähän kommentointia hiukan, miten voidaan ekologisesta näkökulmasta lähestyä tällä tavalla asiaa pääministerin roolissa. Valtakunnalliset alueidenkäytöntavoitteet ovat toki nytkin voimassa, ja ne ovat valtioneuvoston käsissä. Toivon mukaan pääministeri ei tähän sitten vaikuta ja sotkeudu ympäristöministeriön hyvään pohjaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle toteaisin, että pääministeri blogissaan kyllä muotoili niin, että tässä suhteessa ymmärrän Nummelan hanketta, mutta vastaavasti myös ministeri Vapaavuoren kannalle on ymmärrettäviä perusteluja varsinkin, kun ajateltu hanke ei sijoitu aivan Nummelan taajama-alueelle. Eli kyllä, kun julkisuudessa on osittain tulkittu niin, että pääministeri olisi jotenkin voimakkaasti lähtenyt tukemaan Ideaparkia, en ihan sellaista tulkintaa tämän blogin perusteella löydä.

Mutta, arvoisa puhemies, ministeri Vapaavuori tuossa edellä hyvin kuvasi sitä, että alue- ja yhdyskuntarakenne vaikuttaa ratkaisevasti toisaalta liikennemääriin ja toisaalta siihen, millä sitten nämä matkat toteutetaan. Jos meillä on hyvin hajanainen yhdyskuntarakenne, niin se käytännössä kasvattaa liikennemääriä, pakottaa meidät käyttämään omaa autoa, kun taas fiksusti suunniteltu, eheä, toimiva yhdyskuntarakenne kannustaa kevyen liikenteen käyttöön, mahdollistaa tehokkaan joukkoliikenteen toteuttamisen ja toisaalta minimoi myös liikennetarpeen.

Ilmastopolitiikan kannalta yksi haaste on se, että kerran luotu alue- ja yhdyskuntarakenne on hyvin pitkäkestoinen. Eli nyt tänään tehtävillä yhdyskuntarakennetta koskevilla päätöksillä voidaan lukita Suomi tietylle päästöpolulle moniksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi on aivan ensiarvoisen tärkeätä, että kun päästötavoitteet tiukkenevat, me teemme nyt kaukokatseisia ratkaisuja, jotka eivät haittaa meidän tulevaa ilmastopolitiikkaamme tulevina vuosikymmeninä.

Mutta valiokunnan puheenjohtaja ed. Hiltunen tuossa edellä siteerasi tätä valiokunnan lausuntoa. Itsekin puuttuisin tähän kohtaan, jossa valiokunta peräänkuuluttaa näitten nykyisten yhdyskuntarakenteen ohjauksessa käytettävien toimenpiteitten ja keinojen riittävyyttä ja tehokkuutta. Oma arvioni on se, että nykyisellään ja myös näitten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden päivittämisen jälkeen käytettävissä oleva keinovalikoima ei ole riittävä tämän yhdyskuntarakenteen hajautumiskehityksen pysäyttämiseen. Valiokunta ehdottaa, että tätä keinopalettia tulisi tarkastella kokonaisuutena ministeriöiden välisenä yhteistyönä ja pohtia, mitä uusia keinoja mahdollisesti tarvitaan.

Olisin mielelläni kuullut ministeri Vapaavuoren mielipidettä, onko tällaiselle keinojen arvioinnille tarvetta ja minkälaisia uusia keinoja mahdollisesti voitaisiin ottaa käyttöön.

Ja kun näen täällä salissa myös ministeri Vehviläisen, jolla on aivan ratkaiseva asema liikenneministerinä sitten taas tässä toisessa päässä tätä vaikutusketjua, olisi kiinnostava kuulla, minkälaista ministeriöiden välistä yhteistyötä tässä keinovalikoiman arvioinnissa on ollut.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Det finns mycket som är bra i de här målen, bl.a. den här tätare samhällsstrukturen som man talar om och som stöds av infrastruktur. Det tycker jag att är alldeles utmärkt med tanke på de utmaningar som vi har framför oss i form av klimatförändring och andra internationella förpliktelser.

Samtidigt är det viktigt, som riksdagsledamot Tiilikainen här lyfte fram, att landsbygden och skärgården ska kunna utvecklas. Man kan inte ha samma målsättningar för städer och den typen av struktur som för landsbygden.

Den spårbundna trafiken är oerhört viktig och jag tycker att det är glädjande att man har uppmärksammat den spårbundna trafiken österut. Samtidigt vill jag påtala det att metron är till för stadsmiljöer och metron är kanske inte bästa lösningen när man talar om till exempel den spårbundna trafiken till Borgå. Dit är det 50 kilometer, så dit är kanske inte metron det bästa färdsättet.

Mutta, herra puhemies, tässä on toinen asia, huolenaihe suorastaan. Se liittyy tähän tavoitteeseen 48, missä todetaan, että alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen. Nythän on yva-menettely meneillään ja siinä tarkastellaan tasan kahta vaihtoehtoa, ne ovat Malmin lentokenttä ja Backaksen. Malmin tilanne on se, että Helsinki haluaa siirtää sitä, ja Porvoon kaupunki on ilmoittanut ihan selkeästi, ettei halua tätä lentokenttää alueelleen.

Kysymykseni kuuluu: Mitkä ovat kuntien mielipiteiden painoarvot siinä vaiheessa, kun tehdään lopullisia päätöksiä, jotka vaikuttavat tähän maankäyttöön ja suunnitteluun hyvin, hyvin laajasti?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kahdessa minuutissa ei millään voi kommentoida kaikkea, mutta lyhyesti.

Ed. Tiilikainen kiinnitti huomiota siihen, että yhdyskuntarakenteitten eheys näyttäytyy erilaisena eri puolilla maata. Näin ilman muuta on, ja kyllä se käy myös näistä tavoitteista välillisesti ilmi, kuten ed. Tiilikainen hyvin tietää. Sen lisäksi tietenkin pitää luottaa alueellisiin ympäristökeskuksiin, jotka ovat valtionhallinnon edustajina alueella, jolla pitää olla sitä alueellista erityisasiantuntemusta, ja jotka ovat niitä instansseja, jotka ennen kaikkea tätä konkreettista kaavaohjausta noudattavat.

Helsingin seudun osalta kiitän mielelläni kiitoksista, mutta toistan käsitykseni siitä, että tämä tuo enemmän velvoitteita kuin etuja Helsingin seudulle, että tässä kiinnitetään siihen näin paljon huomiota.

Täällä on todettu, että tavoitteet ovat hyviä, toteutus hankalampaa. Näin on. Se on monesti julkisesti myönnetty. Se liittyy tähän järjestelmään. Jälkivalvonnasta luovuttiin, siirryttiin ennakko-ohjaukseen. Lähtökohta on se, että valtiovallan tahto ilmaistaan tätä kautta maakuntaliitoille ja kunnille, jotka sitten käytännössä tekevät ratkaisut ja kantavat niistä vastuun. Mutta kyllä niillä on myös oikeudellista sitovuutta, kuten esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Sipoo-ratkaisussa.

Kun ed. Tiusanen kiinnitti huomiota näihin kauppakeskuksiin, niin sekä Pirkanmaan että Itä-Uudenmaan maakuntakaavasta poistettiin tällaisia kauppakeskuksia, ja korkein hallinto-oikeus päätöksissään, joissa se piti voimassa ympäristöministeriön päätöksen, kiinnitti huomiota myös valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin.

Ed. Tynkkynen kiinnitti huomiota kahteen erittäin tärkeään asiaan. Kyse on paitsi liikennemääristä myös liikennemuodoista. Mitä eheämpi yhdyskuntarakenne on, sitä enemmän liikenteestä tapahtuu kevyen liikenteen, jopa kävelyn muodossa.

Aivan erityisen tärkeä kysymys on mielestäni tiedostaa, kuinka pitkäjänteisistä asioista nyt puhutaan. Moni asia muuttuu viikossa, jotkut vuodessa, jotkut kolmessa vuodessa, mutta kun teemme rakennuksia ja rakennamme yhdyskuntarakenteita ja liikennejärjestelmiä, niitä rakennetaan 50—100 vuoden tarkoitusta varten. Siinä mielessä, mitä isompia virheitä nyt teemme tällä sektorilla, sitä vaikeampi niitä oikeasti on korjata.

Eikä se ilmastonmuutos lopu vielä vuoteen 2020, vaan kyllä meidän pitää miettiä myös vuotta 2050 ja siitä eteenpäin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti ei nyt sentään ihan tarvitse kiivailla, mutta kuitenkin tärkeätä asiaa tässä puhutaan, ja tietenkin varmasti ilmasto on se yksi isoimmista syistä, minkä kaiken tässä taustalla tulee olla näinä päivinä.

Kaiken kaikkiaan haluaisin kuitenkin vielä palata tähän kaupan suuryksikkökysymykseen, koska minulla on sellainen käsitys, että tässä on nyt vähän merkit ilmassa, että tässä saattaa kuitenkin olla hallituksella sisäisesti hieman tulkintaerimielisyyksiä, miten tässä aiotaan edetä. On hyvin merkittävää, että valiokunta kiinnittää omassa mietinnössään huomiota tähän, että kaupan suuryksiköitä tulee perustaa vain tukemaan yhdyskuntarakennetta. Tietenkin tämä periaate tulee tärkeämmäksi päivä päivältä, kun näitä ilmastonmuutoksen aikoja elämme.

Niinpä ihan, jos puhemies sallii, vielä kysyisin ministeriltä, mielellään keskustankin ministereiltä: Mikä on nyt hallituksen sisäinen tilanne tähän ed. Oras Tynkkysen tulkintaan? Haluaisin kuulla sen suoraan ministereiltä, koska todella näyttää siltä, että tässä on nyt jonkinlaista erimielisyyttä näissä tulkinnoissa. Miten tämän asian kanssa on, voisitteko vielä vähän täsmentää ja tarkentaa?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä sopii, ed. Tynkkynen, että keskusta esittää pääministerin puheesta tulkinnan, ja se on niin, että keskustassa valtaenemmistönä näemme, että tämä Vihdin Ideapark-hanke on positiivinen hanke. Meillä on erittäin paljon myönteisiä kokemuksia näistä hankkeista. Esimerkiksi Pieksämäen osalta koko alueen aluekehitys sai aivan uutta potkua, kun tämä Ideapark-hanke päätettiin julkaista.

Ministeri Vapaavuori on blogissaan todennut, että ne, jotka kannattavat tätä Vihdin Ideapark-hanketta, ovat patavanhoillisia, ympäristöarvoista piittaamattomia ja lähes riistokapitalisteja. En tiedä, onko tämä tulkinta niin, että se koskee nyt myös pääministeriä, joka on tämän hankkeen takana. Mutta erityisesti kiinnostaa tämä kokoomuksen tulkinta, onko kokoomus yksimielisesti nyt ministeri Vapaavuoren linjauksen takana, joka rajoittaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä Uudellamaalla. Kohdistan tämän nyt erityisesti talouselämää tuntevalle talousvaliokuntavastaavalle ed. Matikainen-Kallströmille: Oletteko te sitä mieltä, että Uudellamaalla ei sallita kauppakeskuksia, oletteko Vapaavuoren linjan takana, joka rajoittaa ja keskittää yhteiskuntarakennetta?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulisin, että tässä nyt on saattanut olla hieman paniikkireaktiokin ministeriössä, mutta meidän täytyy muistaa, että Kehä kolmosen ulkopuolella on mahtava maaseutu ja se ansaitsee omat keskitetyt kauppakeskuksensa. Mutta ne täytyy rakentaa olemassa oleviin liikennesolmukohtiin ja erilleen varsinaisesta asutuksesta sillä tavalla, että niitä pystytään hyödyntämään ja käymään niissä kaupoissa. Tämmöisiin isoihin kauppakeskuksiin keskittyy paljon pienyrittäjiä, joten se ei ole vain yhden yrittäjän yritys, vaan niissä muun muassa lapsiperheet pystyvät käymään yhdellä ajamisella monessa kaupassa. Ja jos halutaan energiaa säästää, niin se ei ole liikenne, mistä suurin säästö tulee. Enemmän energiaa pystytään säästämään haja-asutusalueiden lämmitysjärjestelmistä. Nyt olisin kyllä heittänyt takaisin keskustalle ja ed. Rantakankaalle, kun teidän ministerinne Pekkarinen ei tue vapaa-ajan asuntojen lämmitysjärjestelmien vaihtamista lämpöpumppuihin: onko tämä keskustan kanta?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä saa kyllä jo naurettavia piirteitä. Täällä on ministeri Vapaavuori, joka varmaan voi vastata omista puheistaan tai kirjoituksistaan. Tuskin tässä tulkkeja tarvitaan tai sanansaattajia välillä.

Mutta itse tässä asiassa, joka on todella tärkeä ja joka on todella vakavakin asia, haluaisin kahteen näkökulmaan kiinnittää huomiota. Ensimmäinen näkökulma on tietenkin se, että hallituksella kaiken kaikkiaan on kyllä kovin kummallinen linja tässä maankäytössä, kaavoituksessa, jos me katsomme kaiken kaikkiaan, mitä on tapahtumassa: Kollaja, Vuotos, Pallas jne. Ja sitten puhutaan taas hyvistä asioista, joita on alueidenkäytössä, tästä energianäkökulmasta, liikenteen näkökulmasta. Mutta mielestäni kyllä on ääneen jo uskallettava sanoa se, minkä ministeri tuossa totesikin, että eivät kuntakohtaiset edut voi mennä yleisen edun edelle. Jos me puhumme ilmastopolitiikasta, liikenteestä, niin kyllä silloin on pakko saada vahvempia ohjausvälineitä, muutoin tämä tilanne karkaa täysin hallinnasta.

Kun Pääkaupunkiseudusta käydään tätä keskustelua, niin otan esimerkiksi Pääkaupunkiseudulta uusia suunnitelmia: isojen asuinalueiden Hista, Suurpelto, Sipoon alue. Ne ovat itse asiassa 50 000—60 000 asukkaan yhteisöjä, joihin ei ole raideliikennettä muutoin kuin varauksissa, (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja niistäkään ei ole näihin kaikkiin, niin että kyllä tähän on otettava selvästi tiukempaa linjausta tulevaisuudessa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei jää epäselväksi: olen itse hyvien kauppapalvelujen kannattaja, mutta minusta näihin hyviin kauppapalveluihin kuuluu saavutettavuus kaikille väestöryhmille. Vanhusten, lasten, vammaisten ja autottomien pitää päästä näiden palvelujen piiriin. Minulla on kyllä täysi ymmärrys ja tuki ministeri Vapaavuoren tulkinnalle, jota myös korkein hallinto-oikeus on käyttänyt olemassa olevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta, että ei voida rakentaa suuria kauppakeskuksia sinne tänne piittaamatta maakuntakaavoista tai piittaamatta näistä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Minusta vielä kiristyy tämä linja ympäristövaliokunnankin käsityksen ja tulkinnan mukaan nimenomaan Pääkaupunkiseudun osalta: tiiviimpään yhteiskuntarakenteeseen, joukkoliikenteen käyttöön, parempaan yhdyskuntarakenteeseen. Minusta tähän pitää nyt pyrkiä ja sellaiset hankkeet, jotka ovat tätä vastaan, pitää hylätä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt niin on, että tässä Ideaparkissa kyllä testataan hallituksen toiminnan uskottavuus sekä suhteessa ilmastopolitiikkaan että myös suhteessa alueiden kehittämistavoitteiden toteuttamiseen. On turha puhua siitä, että meidän pitää vähentää yksityisautoiluun perustuvaa yhteiskuntaa ja yhteiskuntarakenteen hajoamista estää, jos tämä hanke viedään vasemmalla kädellä ohitse niin, että keskusta jyrää ministeri Vapaavuoren tässä asiassa. Ei jää sen jälkeen kyllä yhtään mitään uskottavuutta hallituksen ilmastolinjaukseen. Nostan hattua ministeri Vapaavuorelle, joka on uskaltanut ottaa tämän asian esille ja sanoa oikein aikaisessa vaiheessa, että tämä hanke ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Miten me luomme semmoista järjestelmää, että sadan kilometrin säteellä, jopa ylitse, miljoonan ihmisen pitäisi liikkua näihin keskuksiin, mihin nämä kannattavuuslaskelmat perustuvat? Ei siinä ole tietoakaan mistään ilmasto- ja ympäristönäkökohdasta. Toivon ministeri Vapaavuorelle jaksamista, että kestätte tässä paineessa. Se tulee olemaan aikamoinen.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on nyt esitetty tulkintoja ministereiden puheenvuoroista. Itse näen, että pääministerin blogiteksti oli omiaan osoittamaan sen, kuinka monimuotoisesti näitä hankkeita pitää arvioida — niiden etuja ja haittoja. Mutta kun täällä on tulkittu ministereiden puheenvuoroja, niin kysyisin ministeri Vapaavuorelta: tulkitsinko minä teidän puheenvuoronne oikein, että annoitte tuon rohkaisevan sananne Sipoon kansallispuiston perustamiseksi?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle haluan sen verran todeta, että kokoomuksessa todella on hyvin erilaisia näkemyksiä myöskin tässä kysymyksessä. Itse tulen Pirkanmaalta. Meillä on Lempäälässä Ideapark, joka toimii erittäin hyvin, edesauttaa yrittäjyyttä, on luonut kymmeniä työpaikkoja Lempäälän alueelle ja Pirkanmaalle. Ilmastonmuutos on tätä päivää, ja siihen on syytä kiinnittää huomiota. Mutta näissä tämmöisissä suurissa ostoskeskushankkeissa on kysymys myöskin yrittäjyydestä ja kysymys myöskin työpaikoista. Nämä kysymykset on myöskin syytä huomioida. Ja nyt näyttää todella siltä, että myöskin ministereiden näkemykset tässä asiassa ovat hyvin erilaisia. Haluaisinkin kysyä nyt ministeri Lehtomäeltä: Mikä on teidän näkemyksenne ja teidän linjauksenne, kun keskustellaan näistä suurista, yli 2 000 neliön hallihankkeista ja kauppakeskushankkeista ja niiden rakentamisesta? Onko ympäristöministeriön osalta teidän näkemyksenne yhtenevä tässä asiassa?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta uudistunut asuntoministeri on tässä kauppakeskuskiistassa ihan oikeassa. Ja te, ed. Rantakangas, kun te puuhaatte näitä amerikkalaistyyppisiä "mooleja" sinne kauas keskuksesta tienvarteen, niin te olette auttamatta nyt pudonnut ekologisesta kelkasta. Niin teille on käynyt. Siinä bensa palaa, jos sinne joutuu kauas ajamaan. Ja sitä paitsi eivät ne pienituloiset sinne edes pääse, mutta eihän se kepu niistä köyhistä enää välitäkään.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kaupan suuryksikkö on tietysti tärkeä asia, mutta asioita voi katsella monelta eri kannalta. Ensinnäkin voi kysyä: Kumpi on pitempi matka: Vihdistä Helsinkiin vai Helsingistä Vihtiin? Toinen asia on sitten se, että matka Lohjalta Helsinkiin on paljon pitempi, kun Lohjalta Vihtiin. Ja kun pääasiassa nämä työntekijät asuvat siellä Helsingin seudulla, johon Vihtikin voidaan lukea, niin jos nämä työntekijät käyvät sieltä Helsingistä töissä, niin se on 4 000—5 000 matkaa jo vuodessa yksistään työntekijöiden matkoja, jotka ovat pitempiä kuin todennäköisesti siinä tapauksessa, että työpaikka on siellä Vihdissä. Eli asioita pitää riittävän monipuolisesti eri kannalta arvioida ja johtopäätökset tehdä sen jälkeen, kun nähdään, mikä on se todellisuus, joka niissä tutkimuksissa ja selvityksissä saadaan.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuvastaa todella tätä suomalaisen aluekeskustelun tasoa, että vähän Kolmoskehän toisella puolella kymmenen kilsan päässä on sitten tärkein alue, mistä ruvetaan keskustelemaan, ja ollaan niin hurskastelevia sitten vielä hallituksessakin.

Tietysti ed. Tiura käytti vähän hyvääkin esimerkkiä, mutta toisaalta ottamatta tähän kantaa huomautan vaan, että tämä on aika älytöntä sinänsä, kun ei edes tiedetä, mitä jotkut tarkoittavat. Mutta sen verran voin sanoa kyllä, että ei tämä ministeri Lehtomäenkään lause mitenkään kauhean älylliseltä kuulostanut, että tuolla maakunnissa ruvetaan tiivistämään suomalaiseen itsenäisyyteen ja perusasumiseen, ja muutenkaan oman älyn ja järjen käyttöön ei kuulu se, että ruvetaan määräilemään. No, ehkä niistä voi tehdä jotain semmoisia EU-rahoituksella eläviä maaseutuyrityskeskuksia, joissa jonkun kuplan sisällä sitten tehdään kaikki traktoreilla ja muuta vastaavaa, jos se on oikein joku kauhea visio.

Mutta en minä ainakaan kannata ollenkaan myöskään ministeri Lehtomäen enkä (Puhemies: Minuutti kulunut!) edes ministeri Vapaavuoren näkemyksiä koko aluejutusta.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän kaavoilla kauppojen määrää säädellä vaan niiden sijoittumista. Tässä Ideapark-keskustelussahan kyse on siitä, että maakuntakaavassa ei ole osoitettu tuota paikkaa ostoskeskukselle, ja eivät nämä hankkeet sattumalta tule maakuntakaavoihin, vaan kyllä niitä edeltävät aina perusteellisesti vaikutusselvitykset, mitkä ovat otollisia paikkoja kauppojen suuryksiköille. Ja silloin kun puhutaan paikasta, johon on kaavailtu tietääkseni 12 hehtaarin aluetta ja jonne haetaan 10:tä miljoonaa kävijää vuosittain, niin kyllä sillä tulee olemaan isot vaikutukset alueen liikenteeseen ja muuhun ympäröivään kauppaan ja elämään. Joten on aivan perusteltua, että tätä hanketta myös vähän perusteellisemmin arvioidaan ja ennen kaikkea sitä, minne se tulee sijoittumaan, niin että negatiiviset ympäristövaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, sillä kyllä talouselämällekin on edullista kokonaisuudessaan, myös yrittäjyydelle, kun me kerromme, mikä on tulevaisuuden alueiden kehittämisen linja ja strategia, mitä me Suomessa tavoittelemme.

Minusta on mielenkiintoista nähdä, aikooko keskusta tai osa kokoomuksesta irrottautua tästä lauseesta, että eteläisessä Suomessa aluerakenne perustuu erityisesti Helsingin ja alueen muiden kaupunkikeskusten välisiin raideliikenneyhteyksiin. Onko tämä jo nyt vesitettävissä, vai halutaanko tästä keskustella? Meillä on uudet asuinalueet, uudet työpaikkakeskittymät, uudet kauppakeskusalueet — minä puhun nyt uusista — sijoitettava niin, että ne saadaan raideliikenteellä tavoitettua.

Mutta vielä toinen kysymys. Tässä on hyvin tarkasteltu myös energiantuotantoa, ettei jäädä vain tuohon kauppakeskuskeskusteluun. Tänään saatiin TEM:n tiedote, että tuuliatlasta aletaan tehdä, oli toteuttaja valittu, mutta ei ollut aikataulua, milloin, ja me tiedämme, että jo nyt vanhassa tavoitteessa tuulivoimalaan halutaan yli 500 megawattia ja vain 100:ssa ollaan. Aiotteko te ympäristöministeriöstä palauttaa kaavoja, jos näissä ei ole osoitettu tuulivoimalle (Puhemies: Minuutti kulunut!) alueita, koska nykyään näin ei ole tehty?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa Vihdin Ideaparkista on kysymys siitä, kumpia kuunnellaan, ympäristöasiantuntijoita vai liikemiehiä. Teemmekö me liikemiesten näkökulmasta vai ympäristön näkökulmasta politiikkaa? Oli erikoinen tämä ed. Tynkkysen puheenvuoro, hän pyrki viherpesemään tietysti pääministerin neuvonantajana pääministerin puheita. Hyvä, että ed. Rantakangas korjasi tämän puheenvuoron ja ilmoitti suoraan, että keskusta on ympäristövihamielinen puolue. Täytyy sanoa, että minä tuen tiukasti Vapaavuoren työtä. Täältä tulee täysi tuki sille, että estätte tämän nurmijärveläisen politiikan, jossa halutaan hajauttaa asuminen, halutaan hajauttaa palvelut — viis ilmastonmuutoksesta, viis ympäristöstä, kunhan bisnes pyörii!

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ekologisesti haitallisia hankkeita aiheutuu hyvin paljon siitä, että kunnat ja maakunnat kilpailevat keskenään työpaikoista, ehkä vähän muustakin. Ja nyt haluaisin kuulla ministerien kannan siihen, eikö nyt vihdoinkin olisi aika tehdä jotakin ratkaisevaa näiden rajojen madaltamisen ja poistamisen eteen. Tiedän, ministeri Vapaavuori, että kun kysyn teiltä Pääkaupunkiseudun yhteistyöstä — itse olette ajanut Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämistä, ja olen kysynyt teiltä, miksi ette aja sitä, että Pääkaupunkiseudulle valtion päätöksin lainsäädännöllä saataisiin aikaan kaksiportainen hallinto, tätä esitti seutuhallintokomitea jo vuonna 1986 — niin te sanotte, että tämä on ministeri Kiviniemen asia. Mutta ei näin voi vastata. Minä haluan kuulla teidän kantanne siihen, eikö tässä asiassa olisi aika edetä. Siis myöskin hallinnon rajojen ja sektorien rajojen yli pitää voida mennä, jos haluamme yhdenmukaistaa ja tiivistää yhdyskuntarakennetta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä Vihdin Ideaparkista, joka tässä nyt on myrskyn silmässä: Hyvä nyt vähän palauttaa muutamia asioita mieleen. Ei se mikään päivittäistavarakauppa ole, ei siihen tule Alepaa eikä Siwaa, se on erikoistavarakauppa, huonekaluliikkeitä ja tämäntapaisia. Ei siellä päivittäin ruveta ramppaamaan. Ei tällaista aluetta voi rakentaa Helsingin keskustaan eikä aivan lähellekään. Ei täällä ole semmoisia paikkoja, ed. Arhinmäki.

Sitten voin todeta myöskin, että jos haluaa joukkoliikennenäkökulmaa ottaa vahvemmin esiin, ed. Heinäluoma, teidän vieressänne istuu ed. Saarinen Lohjalta, hän voi kertoa, että ratalinjaus Lohjalle, joka on myös merkitty maakuntakaavaan, kulkee aivan tämän Ideaparkin vierestä. Eli tämäkin on hyvä huomioida, jos katsotaan ensi vuosikymmenelle tätä asiaa eteenpäin. On siellä kehyskunnissakin, Espoossakin ihmisiä, elikkä kyllä hekin palvelunsa tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Ei tämä Ideapark nyt aivan niin pöllö hanke ole kuin täällä vasemmisto yrittää väittää.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ehkä muut, pyrin pitäytymään siihen, että tulkitsen vain omia puheitani. Mielestäni en ottanut kantaa tähän Sipoon kansallispuistoon. Mutta jos semmoinen kanta halutaan, niin kannatan sitä lämpimästi.

Mitä sitten tulee tähän Vihdin Ideaparkki -kysymykseen, niin tietenkin sillä on valtavaa poliittista viihdearvoa, mitä mieltä asuntoministeri on tai mitä mieltä pääministeri on tai mitä mieltä bisnes- tai mitä mieltä ympäristöasiantuntijat ovat. Olennaista on ehkä kuitenkin se, mitä mieltä lainsäädäntö asiasta on ja mitä mieltä olemassa olevat kaavat ovat tässä.

Uudenmaan maakuntakaava on varsin tuore. Maakuntakaavan yhteydessä on sekä selvitetty että ratkaistu merkityksiltään seudullisten kaupan suuryksiköiden sijainti. Tälle kohdalle, mille Ideaparkkia on suunniteltu, todetaan kaavassa: "Maankäytön suunnittelussa on huolehdittava siitä, että alueelle sijoittuvat toiminnot eivät aiheuta yhdyskuntarakenteen hajautumista. Alueelle saa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa liikenteelle, matkailulle tai logistiikkatoiminnoille tarpeellisia tienvarsipalveluja." Riippumatta siitä, miten Ideapark määritellään, niin kyllä sitä pikkasen vaikea on tulkita tienvarsipalveluiksi. Tämä tarkoittaisi taas sitä, että maakuntakaavaa pitäisi muuttaa, mikä tietenkin teoriassa on mahdollista. En ole varma, syntyykö edes semmoista poliittista enemmistöä Uudellamaalla, että maakuntakaavassa tämmöinen muutos haluttaisiin tehdä. Mutta jos se tehtäisiin, se tulisi ministeriöön, jonka jälkeen arvioisimme sitä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteitten näkökulmasta, ja tietenkin jokainen tapaus katsotaan erikseen, eikä sataprosenttisella varmuudella mihinkään hankkeeseen voi etukäteen antaa vastausta.

Mutta kiinnitän huomiota siihen, että meillä on kaksi ennakkopäätöstä Itä-Uudenmaan maakuntakaavasta ja Pirkanmaan maakuntakaavasta, joissa oli kysymys vielä lähempänä isompia keskuksia olevista hankkeista ja pienemmistä hankkeista ja joissa molemmissa ne on ministeriössä jätetty vahvistamatta, ja sen jälkeen KHO on tämän linjan vahvistanut. Tämä on niin kuin lainsäädäntötilanne, ja tämä on se kehikko, ja tämän pohjalta, niin kuin ed. Heinäluoma totesi, pidin reiluna valtiovallan näkökulmasta kertoa varsin ajoissa, mikä on valtiovallan todennäköinen käyttäytyminen tässä asiassa.

Kiitoksia vaan jaksamistoivotuksista. Kyllä me, ed. Heinäluoma, jaksamme.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtioneuvoston yhteiseen linjaukseen, niin se on tietysti odotettavissa sen jälkeen, kun tämä keskustelu on ohi ja tämä paperi menee valtioneuvoston käsittelyyn, ja silloinhan valtioneuvosto tekee tästä oman linjauksensa. Kiinnittäisin muutamaan asiaan huomiota.

Ensinnäkin tähän, mihin keskustelu näyttää kulminoituvan täällä, eli näitten kaupan sijaintipaikkoihin, niin se on erittäin tärkeä asia juuri sen takia, että meillä on kaksi välttämätöntä kehityskulkua menossa yhtä aikaa. Meidän on välttämättä pystyttävä tuntuvasti vähentämään liikenteen päästöjä tästä tulevina vuosikymmeninä. En usko, että se tapahtuu pelkästään ajoneuvoteknologian ja polttoaineiden kehittymisen kannalta, vaan sen pitää tapahtua myös sillä tavalla, että autoilua aidosti voidaan vähentää.

Yhtä aikaa meillä tänä päivänä on nähtävissä kuitenkin, että nimenomaan asiointiliikenne on se liikenteen muoto, joka koko ajan kasvaa. Eli tässä on ilmiselvä ristiriita. Sen takia, jos sijaitsee kaukana jokin paikka, niin sen täytyy olla ainakin julkisten päässä.

Kauppakeskusyhdistyksessä olin viime viikolla puhumassa ja sanoin heillekin, että ajatelkaa talouden kannalta semmoinen ajatusleikki, että jos tulee päivä, että meidän pitää rajoittaa henkilöautoliikennettä, niin kuka teidän kauppaanne tulee, kun ei henkilöautolla saa Kehä kolmosella ajaa, eikä se välttämättä ole pelkkää unennäköä, vaan meillä on kovat vähennystavoitteet, ja jos ei niitä kannustimien kautta onnistuta tavoittamaan, niin sitten pitää tietysti sen aikaisten päätöksentekijöitten miettiä, mitä tehdään.

Tämä asia ei kuitenkaan ole siis mustavalkoinen, vaan pitää muistaa, että päivittäistavara-, siis ruokakaupoilla esimerkiksi on vähän toinen luonne kuin näillä erikoistavarakaupoilla. Siinä mielessä kauppakeskus on vähän sekoitelma molempia. Siellähän on se myönteinen puoli, että kun kaupasta toiseen siirrytään, niin siihen ei mene kovin paljon liikkumisenergiaa. Mutta meiltä näyttää puuttuvan nyt sitten viimeisen päälle perusteelliset tutkimukset siitä, mitkä näitten eri lajityyppien vaikutukset ovat.

Mutta se, mikä on kaavoittajan haaste ja nimenomaan ministeri Vapaavuoren alaisen toiminnan haaste, on, että kun kaupan sektorilla joka tapauksessa on painetta ja tarvetta lisärakentamiseen, niin kaavoittajan pitää pystyä osoittamaan paikkoja, jotka ovat mahdollisimman kestäviä ympäristön kannalta, ja Uudenmaan maakuntakaavassa on nyt tietynlaiset ratkaisut tehty.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen iloinen, kun täällä on Lohjakin mainittu. Lohja haluaa tulla mukaan Pääkaupunkiseudun yhteistyöhön 40 000 asukkaan painovoimalla, ja tässä mielessä esimerkiksi Lohjan kaupunginvaltuusto on eilen kokouksessaan suhtautunut varsin ymmärtäväisesti Helsingin toisen lentokentän rakentamistarpeisiin, että jos ei se kelpaa Itä-Uudellemaalle, niin se kelpaa mahdollisesti läntiselle Uudellemaalle nimenomaan Lohjan alueelle. (Välihuuto) — Jos sellainen johonkin tehdään, niin me emme pyllistä sille hankkeelle niin kuin porvoolaiset.

Maakuntakaavojen merkityksestä: Turha niitä sitten on laatia, jos niitä ei ole tarkoituskaan noudattaa. Minkä tähden sellaiset organisaatiot ovat olemassa? Laitetaan sitten lappu luukulle, jos näin menetellään, että se, joka huutaa koviten, saa sitten tahtonsa läpi. Eihän Etelä-Suomessa ole tänä päivänäkään market-tasoisten kaupallisten palvelujen puutetta. Jos rahaa on, niin ostettavaa löytyy. Ongelmana on pikemminkin pienyrittäjien ja pikkukauppojen säilyminen ja niitten kaupallisten palvelujen saatavuus. Siellä meillä on ongelmia haja-asutusalueilla, kun viimeinenkin kauppa menee kiinni, ja sitä enemmän niitä menee kiinni, mitä suurempia yksiköitä rakennetaan.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alueidenkäytössä tulee toki edistää energian säästämistä ja tämmöisten kestävien uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

Mutta mitä ministeri Vapaavuori vastaa niille maaseudun asukkaille tai sinne muuttamista pohtiville kaupunkilaisille, jotka nyt sitten hivenen pelkäävät merkittäviä rajoituksia maaseudun elinmahdollisuuksille, olkoon kyse sitten asumisesta, yrittämisestä, vapaa-ajanasumisesta, matkailuelinkeinosta tai näin?

Tuossa tavoitteessa 31:hän esimerkiksi todetaan, että alueiden käytössä edistetään hiljaisten alueiden säilymistä, ja niitähän löytyy esimerkiksi meiltä Etelä-Savosta Heinävedeltä, joka pyrkii tämmöiseen slow city -verkostoon jopa. Mutta jos hiljaisuutta hakeva tai siitä jotakin yritystoimintaa itsellensä luova tai etätyötä tekevä haluaisi sitten sinne hiljaisuuden keskelle muuttaa yritystä perustamaan tai asutusta tekemään, matkailutoimintaa harjoittamaan, niin tuleeko se olemaan jatkossakin mahdollista vai tuleeko tässä ongelmia?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä hyvät tavoitteet pitäisi välttämättä saada käytäntöön, ja kuten tässä keskustelussa on käynyt ilmi, niin kuntarajat ovat monesti ongelmia erityisesti kaupunkiseuduilla. Kunnat kilpailevat verissä päin asukkaista ja yrityksistä, ja tämä ei todellakaan edistä järkevää alueidenkäyttöä ja ilmastonmuutoksen hidastamista.

Paras-hanke on avainkysymys. Jos hanke etenee, niin nämä ongelmat vähenevät. Mutta jos ei etene, ongelmat syvenevät. Tarvitaan ohjauskeinoja, kuten ed. Tynkkynen täällä totesi. Kuitenkin haluaisin lisäksi, että viesti Paras-hankkeen tärkeydestä tässä asiassa menisi ministeri Kiviniemelle. Kun Paras-hankkeen jatkoa kehitetään ja sitä syvennetään, ilmastonmuutosnäkökulma ja alueidenkäyttö tulisi nostaa paljon voimakkaammin ohjaavaksi tekijäksi Paras-hankkeen jatkotyöskentelyssä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotus valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta kuulostaa täällä siltä kuin tämä olisi niin kuin Helsingin seudun asia. Kuvittelisin, että täällä on aika paljon eri puolelle Suomea tavoitteita, mutta aika vähäiseksi ne jäävät.

Sitten kun miettii näitä liikennetavoitteita, niin minä pelkään, että tässä tulee suuri vaara sille, että jos täällä rakennetaan rataa Helsingistä itään ja länteen, oiotaan ja tehdään, niin miten käy esimerkiksi nykyisen liikennepoliittisen selonteon tavoitteille. Eli jäädäänkö nyt odottelemaan sitten näitä valtakunnallisia aluetavoitteita, jotka sitten ohittelevat aina sopivasti näitä nykyisiä hankkeita?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Vapaavuori äskeisessä puheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, että tuulipuistoja tai tuulimyllyjä pitää sijoitella ympäri maata. Olisinkin muistuttanut arvoisaa ministeriä siitä, millä tavalla tämä kehitys tässä kaavapolitiikassa on mennyt näiltä osin. Aikoinaan 1980—1990-lukujen taitteessa oli Mikko Mansikan työryhmä, jonka työ tähtäsi siihen, että saadaan tämä maankäyttö- ja rakennuslaki, joka nyt on tällä hetkellä meillä käytössä. Siinä keskustelussa olennaista oli, että saataisiin eräällä tavalla käytännön tasolla valtakunnan kaava, jossa, täällä kun on käytetty tuuliatlas-nimitystä, on merkitty ne alueet koko valtakuntaan, missä ovat sellaiset alueet, että voidaan nämä tuulipuistot todella käytännön tasolla rakentaa ja niin, että niihin ei liity valtavaa byrokratiaa ja taistelua korkeinta oikeusastetta myöten.

Ja, arvoisa ministeri, se, mitä te sanoitte, tarkoittiko se nyt juuri käytännössä tätä, että valtakunnan tasolla ratkaistaan tämä asia, koska maakuntakaavataso ei kuitenkaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) riitä tällä hetkellä?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa ovat painottuneet hyvin voimakkaasti yksittäisten kauppakeskusten ja sitten Helsingin seudun ongelmat, ja vaarana onkin, että ne näkyvät myöskin valtakunnan tason tavoitteissa, esimerkiksi maakuntakaavojen laadinnassa, ja maakuntakaavoista muodostuu byrokraattisia ohjausmenetelmiä. En pidä tätä kehitystä hyvänä. Näen myöskin tässä sinällään erittäin tärkeässä tavoitteessa yhteiskuntarakenteen eheyttämisestä sen puolen, että on voitava myöskin tunnustaa se, että meillä on myös muita keinoja vaikuttaa ilmastonmuutokseen kuin asuminen ja asuminenkin voi olla ekologista, autoilu voi olla ekologista. Kysymys asumisessa pitkälti onkin siitä vapaudesta valita se oma asumismuoto, sellaisen suomalaisen elämänmuodon puolustamisesta, jota meillä lähtökohtaisesti on.

Lisäksi haluaisin kyllä ministeri Vapaavuorelle todeta näin talonpojan terveisenä, että en kyllä ole näin sinisilmäinen ympäristökeskusten suhteen Naturat ja maakuntakaavaseikkailut kokeneena. Kyllä siinä pitää olla huomattavasti skeptisempi sen ohjailun suhteen. Näen, että aivan kuten ympäristövaliokuntakin kiinnittää huomiota, se päätösvalta pitää olla siellä kunnissa ... (Puhemies: Minuutti kulunut!)

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua jäi askarruttamaan, kun ympäristöministeri totesi, että ottaa kantaa vasta valtioneuvostossa näihin kauppakeskushankkeisiin, niin onko tässä nyt pelättävissä, että valtioneuvosto avaa nämä peruslinjaukset uudelleen niin, että niitä tavoitteita, jotka täällä on nyt kirjattu vähittäiskaupan suuryksiköistä, lähdetään löysentämään tai muuttamaan. Minusta silloin tämä järjestelmä on aika heikko, jos eduskunta on edellyttänyt tätä keskustelua. Meillä on huolellinen valmistelu valiokunnassa ja nyt tämä lähetekeskustelu jatkossa, niin kyllähän tässä selvästi tulee vankka tuki tälle ministeri Vapaavuoren esittämälle ja ympäristöministeriön valmistamalle linjaukselle tässäkin kysymyksessä.

Eli minä kysyn: Onko tarkoitus, että tämä avataan vielä valtioneuvostossa?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin tähän tuulivoimalarakentamiseen, koska tässä energiapoliittisessa selonteossa, mitä me käsittelimme, totesimme silloin, että siis 1 terawattitunnin tuottamiseen tarvitaan 70—100 tällaista isoa 5 megawatin tuulivoimalaa. Eli jos me tuottaisimme vaikka 5 terawattituntia, me tarvitsisimme 500 voimalaa. Eli ei kai nyt ole tarkoitus, että näitä voimaloita todella kylvetään kaikkialle meidän rannikollemme, vaan nyt pitäisi ottaa suunnitelma, mihin näitä tuulivoimalapuistoja ihan oikeasti rakennetaan. Varsinais-Suomen kaavassa esimerkiksi on 88 paikkaa pitkin meidän kauneinta saaristoamme. Ei kai ole tarkoitus pilata saaristoa näillä voimaloilla?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kaudella talousvaliokunta käsitellessään ilmasto- ja energiaselontekoa jo edellytti, että näissä maakuntakaavoissa ja muissakin kaavoissa maakunnat ja kunnat ottavat huomioon nämä näkökohdat, joista nyt keskustellaan, mutta jos hallituksella on asiat sikin sokin, niin jonkin verran on eduskunnallakin, koska tämä on niin kuin Uudenmaan maakuntavaltuuston kokous, jossa on esillä asia, jota ei ole missään esillä, koska sellaista kaavaehdotusta ei ole tehty, josta täällä keskustellaan. Sen takia oikeastaan ehdotankin, että tällainen Vihdin Ideapark, jos se kerta on näin riitaisa, rakennetaankin Lahteen.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuolta osin aika pitkälti voi yhtyä tuohon ed. Skinnarin näkemykseen. Minä palauttaisin keskustelua vähän siihen huoleen, miten nämä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteitten soveltamiset eri puolilla maata onnistuvat. Minusta ympäristövaliokunta tässä lausunnossaan on aika hyvin avannut tätä problematiikkaa ja todennut, että nämä pudottavat sen yleispuitteen ja sitten alueellisesti ja paikallisesti näitä sovelletaan ja pitää vielä pyrkiä siihen mahdollisimman hyvään lopputulokseen, että nämä mahdollistaisivat useita ratkaisuvaihtoehtoja. Ihan ensimmäisellä sivulla tässä ympäristöministeriön tuottamassa rinnakkaistekstipaperissa minusta aika hyvin todetaan, että aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittäminen perustuu ensisijaisesti alueitten omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Ja kolmannessa kohdassa todetaan, että alueiden käytössä otetaan huomioon haja-asutuksen ja yksittäistoimintoihin perustuvat elinkeinot sekä maaseudun tarve saada uusia, pysyviä asiakkaita.

Ja kun ed. Komi otti Heinäveden esille, niin minä viihdyn ainakin kesällä erittäin hyvin siinä hiljaisessa maisemassa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset haluavat asua omakotitaloissa ja toisaalta kauppiaat myydä omakotiasukkaille tavaraa. Tämä muodostaa selkeän sekä ilmastouhan että myös uhan kaavataloudelle. Siitä syystä tarvitaan kuntatasoa ylempänä ja laajempana olevaa säätelyä, ja tässä katsannossa olen hyvin tyytyväinen sekä valiokunnan tässä mietinnössään esittämään näkemykseen että myöskin ministerin näkemyksiin tässä asiassa. Me tarvitsemme niiden suuntaisia toimia, ja siihen kannustan.

Jos nyt tähän Ideaparkiin vielä mennään, niin kun kaavalla on oikeusvaikutuksia, niin on tietysti ihan mukavaa, että ministeri päättää noudattaa lakia. Se on näinä aikoina tässä talossa ihan kannatettavaa. Toisekseen kannustan ministeriä edelleenkin yhteiseen rintamaan riistäjäkapitalisteja vastaan. Me olemme valmiit.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kommentti vain muutamaan asiaan täällä.

On pelätty sitä, miten tämä rajoittaa ja vaikeuttaa elämää eri puolilla Suomea. Ensimmäisenä peruslähtökohtana voidaan todeta se, että ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen edellyttävät toisinaan tiettyjä rajoitteita, ja näin pitääkin olla. Mutta samaan hengenvetoon sanon, että kaikkein suurimmat ongelmat ovat ylivoimaisesti Helsingin seudulla, ja ne rajoitteet, sikäli kuin täältä tulee velvoitteita, kohdistuvat ennen kaikkea tänne seudulle sen takia, että täällä väestöä on suhteellisesti kaikkein eniten ja rakenne pahiten hajautunut ja se on suurin ilmastopoliittinen ongelma tästä näkökulmasta.

Täällä on kiinnitetty huomiota Helsingin seudun niin sanottuun kakkoslentokenttään. Ei näissä vateissa oteta kantaa, mihin sen pitää tulla. Täällä lähdetään siitä, että sijaintipaikka on osoitettava Helsingin seudun lentokentälle, selvitettävä vaihtoehdot. Se on nyt seudun haaste, jota on aika pitkään pyöritelty, ja uskon, että moni ottaa myönteisesti vastaan tämän ed. Saarisen ilmoituksen uudesta halukkaasta sijaintipaikasta.

Mitä tuulivoimaan tulee, niin tietenkin energiapolitiikka sinänsä kuuluu muualle kuin ympäristöministeriöön, mutta täällä tietenkin lähtökohtana on luoda kaavallisia ratkaisuja, eli tällä hetkellä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet lähtevät siitä, että maakuntakaavoituksessa on rannikko- ja tunturialueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Muutos, joka näissä on, on se, että tämän jälkeen todetaan, että maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Täällä joku taisi sitten kysyä, palautetaanko niitä. En nyt usko, että niin pitkälle täytyy mennä, mutta totta kai siinä ohjeistuksessa, mikä suhteessa maakuntaliittoihin meidän puoleltamme tulee, tullaan kiinnittämään huomiota siihen, että tämä pitää ihan oikeasti ottaa tosissaan.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä: Täällä on paljon puhuttu yrittäjyydestä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että kyllä nekin on näissä tavoitteissa otettu ihan selkeästi esille ja täällä ihan selkeästi kiinnitetään huomiota myös siihen, että elinkeinotoiminnan edellytysten luominen on tärkeää. Näitten tarkistusten mukaan lähdetään liikkeelle siitä. Täällä on ihan erillinen tavoite, että "alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen". Niin kuin täällä aikaisemmin on puhuttu, eihän kysymys ole siitä, että kauppakeskuksia vai ei, kauppoja vai ei, sitä tai tätä vai ei, vaan kysymys siitä, että kaikki semmoinen, joka on laillista ja muun lainsäädännön mukaan mahdollista, pitää sijoittaa järkevästi, yhdyskuntarakenteen kannalta järkevästi. Muutenkin tämä keskustelu, joka liittyy tähän yrittäjyyteen ja Vihdin Ideapark-hankkeeseen, onhan se nyt monella muullakin tavalla hieman epä-älyllistä. Menemättä siihen sen syvällisemmin voi sanoa näin, että tämän kokoluokan hankkeet varmasti ovat yksittäisen yrittäjän kannalta monin tavoin positiivinen hanke, mutta sitten on ehkä kymmeniä tai satoja tai useita satoja yrittäjiä, joitten näkökulmasta tilanne näyttää aivan toisenlaiselta.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Komin esittämään huoleen maaseudun kannalta olisin vaan tavallaan sanonut sitä samaa, mitä kollegakin tuossa äsken, että hajautuminen on ennen kaikkea Pääkaupunkiseudun ongelma ja tietysti täällä volyymit ovat toisenlaisia, niin että edes minä, vaikka olenkin oikein perukkalainen, en näe isoa huolta maaseudun kannalta tässä paperissa.

Sitten ed. Hiltuselle, mikä on valtioneuvoston rooli: Kun tässä keskustelun alkuvaiheessa esitettiin kovasti tulkintoja siitä, mitkä ovat valtioneuvoston jäsenten kannat tai muuta, se selkiää viimeistään siinä vaiheessa, kun valtioneuvosto sitten nämä hyväksyy. Mutta voisi ennakoida, että kun valiokunta on ollut täällä yksimielinen eikä ole esittänyt mitään mullistavia muutoksia, niin voisi uskoa, että valtioneuvostossa tämä menisi aika lutvikkaasti eteenpäin.

Sitten vielä tuulivoimasta ed. Asko-Seljavaaralle, että ei toki ole tarkoitus kylvää tuulivoimaloita pitkin poikin, niin kuin tuli mainituksi, mutta pitää tunnistaa, nyt on viimeinen päivä tunnistaa se, että meidän täytyy moninkertaistaa tuulivoiman kapasiteetti lähivuosina ja vuosikymmeninä. Se tarkoittaa tietysti sitä, että niitä pönttöjä tulee moniin paikkoihin, mutta ainakin omaankin silmääni usein kyllä näyttää siltä, että rakennetun ympäristön yhteydessä ehkä se kuitenkin jotenkin menee maisemaan paremmin kuin jossakin muualla, mutta kaavassa pitää sitäkin miettiä.

Sitten täällä tuli aikaisemmin pari kommenttia liittyen Sipoonkorpeen. Me yhteistyössä sidosryhmien kanssa teemme työtä ympäristöministeriössä sen eteen, että nämä arvokkaat luontoarvot voidaan suojella, että saadaan sitä suojelualuetta siellä lisää, mutta vielä tältä seisomalta en kansallispuistoa uskalla sinne luvata.

Sitten vaan semmoisen suuren linjan tavallaan vielä esittäisin tässä, puhemies, lopuksi, että kun ilmastopolitiikasta puhutaan paljon tässäkin keskustelussa, niin kyllähän meidän ilmastopolitiikkamme pohjautuu siihen perusajatukseen, että pystymme säilyttämään tämän elämänmuodon ja tämän yhteiskuntasysteemin, mikä meillä on, mutta niin, että se kuormittaa ympäristöä tuntuvasti vähemmän kuin mitä polku, jota me olemme tähän asti kulkeneet, on tehnyt.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin oikeastaan ministeri Vapaavuorelta kysyä, kun näyttää siltä, että te ehdoin tahdoin haluatte tuon Malmin lentoaseman siirtää jonnekin perukoille ja Vihdin Ideapark ei saa syntyä minnekään perukoille, niin mikä logiikka tässä nyt sitten oikein on. Malmin asemahan on hyvällä paikalla ja hyvien yhteyksien päässä jne. Maakuntakaavassakaan ei taida löytyä semmoista paikkaa, ed. Saarinen, mihin se olisi merkitty ja minne se haluttaisiin. Miksei se ei voi olla siinä, missä se on?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ei olisi niin tylsää kuin se on vaatia uutta selontekoa, niin tekisin sen. Nimittäin kyllä kysymys on siitä, minkälainen ympäristö-, yhdyskunta- ja, kaavoitusnäkemys hallituksella on. Tästä on kysymys, kun pääministeri edustaa erilaista näkemystä kuin esimerkiksi ministeri Vapaavuori, jonka näkemyksiä arvostan erittäin paljon. Häntä on aikaisemmin pidetty kovana oikeistolaisena, mutta hallituksessa hän on ihan kunnon demari, (Naurua) tosi fiksu.

Mutta siitä olen erittäin huolestunut, kun ministeri Lehtomäki sanoi, että tämä ympäristö-, yhdyskuntakaavoitus on itse asiassa Etelä-Suomen ongelma ja kaupunkien ongelma eikä niinkään maaseudun ongelma. Senkö takia teidän mielestänne on ihan hyväksyttävää, että esimerkiksi poikkeuslailla Pallakselle annetaan yhdelle hotellille monopoli? Minusta tässä myös on kysymys yhdyskunta-, ympäristö- ja kaavoitusnäkemyksestä, ja sitä ei ole hallitukselta kovin kirkkaasti vielä tuotu esille Vapaavuorta lukuun ottamatta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä puhun kuitenkin tästä Sipoonkorven kansallispuistosta. Ihmettelen sitä, miksi aina, kun kysytään ympäristöministeriöstä kantaa Sipoonkorven kansallispuistosta, sieltä tulee näitä varauksia vastaan, että ei oikein luvata sitä taikka tätä. Nyt täällä eduskunnassa vallitsee kuitenkin erittäin laaja yksimielisyys siitä, että Sipoonkorven kansallispuisto on perustettava. Samalla tavalla kuin Nuuksion kansallispuisto perustettiin läntiseksi, nyt tarvitaan itäinen kansallispuisto. Nyt ympäristöministeriössä pitäisi vähitellen uskoa, että tämä on eduskunnan laaja tahto ja tätä pitää lähteä toteuttamaan. Jos tähän on jotain esteitä, nyt olisi hyvä kuulla ne.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkonen kyseli Malmin lentokentästä. Tämän tarkistuksen mukaan "alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen". Tähän liittyen konkreettiseen kysymykseen vastaus: ei ole mitään estettä sille, etteikö se näitten mukaan voisi olla Malmilla. Semmoisia piruetteja en kuitenkaan pysty itse kehittämään, että osaisin luoda jonkun yhteyden tämän ja Vihdin Ideaparkin välille.

Ed. Tiusanen taisi kysyä minulta kaksi kertaa valiokunnassa ja nyt täällä vielä kolmannen kerran kiviainesvaroista. Hänen huolensa, joka on kirjattu myös ympäristövaliokunnan lausuntoon, on otettu tosissaan, ja se on niitä asioita, joita varmasti tulemme vielä tarkastamaan, ennen kuin tuomme lopullisen esityksen valtioneuvostolle.

Kolmas kysymys on se, että ministerikollega Lehtomäki minun mielestäni erinomaisella tavalla äsken kuvasi, mistä tässä ilmastonmuutoksessa on kysymys ja mitä se tarkoittaa meille. Kysymys on vain siitä, että näin ei saa ajatella pelkästään periaatetasolla, vaan sen pitää oikeasti ilmentyä myös konkreettisissa ratkaisuissa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle vain tarkennuksena, että puhuin ja sanoin sitä, että tämä yhdyskuntarakenteen hajautuminen, niin kuin ministeri Vapaavuori aikaisemmin totesi, on nimenomaan ongelma täällä eikä niinkään ehkä maaseudulla johtuen näistä volyymeista.

Mitä tulee Pallakseen, niin siellä on 102 000 hehtaarin kansallispuisto, jonka alueidenkäyttöä ei ole tarkoitus muuttaa. Sillä tavalla se ei ole ensi sijassa alueenkäyttökysymys.

Ed. Salolaiselle Sipoonkorvesta: Meidän täytyy tietysti ensinnäkin huolella valmistella, meidän täytyy saada siihen riittävät alueet, ja sitten, jotta kansallispuiston status voidaan jollekin alueelle antaa, vaaditaan aika paljon resursseja, koska siellä pitää olla sitten myöskin tätä tiettyä in-frastruktuuria ohjaamaan esimerkiksi kasvavia määriä virkistyjiä. Siinäkin tulkoon jälleen kerran todetuksi, että niin täällä etelässä kuin tuolla pohjoisessa kansallispuiston tarkoitus on myös virkistyskäyttö ja se on meillä aina mielessämme, kun vanhoja kansallispuistoja ylläpidetään ja uusia perustetaan.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei ajankohtaisempaa keskustelua varmasti voisi käydä kuin valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista.

Tavoitteet, joita on energia- ja ilmastopolitiikan osalta asetettu, tulevat nyt hyvin tässä ympäristövaliokunnankin lausunnossa esiin, samoin pohjavalmistelussa ympäristöministeriössä.

Aiemmin ministeri kysyi, miten alueidenkäyttötavoitteilla voidaan sitten vaikuttaa. Me olemme valiokunnan kuulemisissa saaneet kuulla hyvin maakuntakaavoittajien näkemyksen siitä, mitenkä tämä uusi järjestely on otettu vastaan. On todettu, että valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat hyvin merkittävällä tavalla kaavoitusprosesseja, jopa niin tarkasti, että pilkun paikkaa välillä maakuntakaavoittajat siellä kaavoitusprosessissa hakevat alueidenkäyttötavoitteiden sisältä. Siksi onkin tärkeää, kun näin tarkasti näitä ohjeita sovelletaan, että ei tehtäisi liian pikkutarkkaa ja byrokraattista ohjausmekanismia, van luotettaisiin siihen, että alueilla tiedetään parhaiten, mitenkä siellä tulee näihin isoihin yleistavoitteisiin suhtautua. Siinä mielessä toivottavaa on, että kun valmistelua viedään eteenpäin, pitäydytään sen periaatteen mukaisesti niissä yleistavoitteissa ja laajemmissa tavoitteissa.

Täällä puhuttiin paitsi Uudenmaan maakuntavaltuustoasioista myös Lapin maakuntavaltuustoasioista Pallastunturin osalta. Ympäristöministeri Lehtomäki hyvin totesi, että puhutaan 102 000 hehtaarin alueesta, jonka sisällä on 8 hehtaarin alue, joka luo ne palvelut, jotka tukeutuvat kansallispuistoon. Siinä mielessä ei kannattaisi sotkea asioita eikä tehdä siitä kysymyksestä sellaista mörköä, niin kuin täällä monissa keskusteluissa, muun muassa viime viikon kyselytunnilla, tehtiin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että me eduskunnassa käymme keskustelua valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Valitettavasti keskustelu on kyllä todellakin pyörinyt täällä Pääkaupunkiseudun ympärillä ja jopa sitten osittain tosissaan vain yhden kauppaliikkeen ympärillä.

Vaikkakin Pääkaupunkiseutu tuottaa noin kymmenesosan koko maan kasvihuonepäästöistä, elämää on tämän seudun ulkopuolellakin, ja on myös huomioitava ja muistettava, että yhdyskuntarakenteen hajauttaminen on osittain välttämätöntä ihan siitä syystä, että osa väestöstä haluaa asua tulevaisuudessakin hieman väljemmin mutta lähellä palveluita.

Tämän keskustelualoitteen taustalla on aito huoli ilmastonmuutoksen hillinnän edistämisestä, näin ainakin itse haluan uskoa. Tarkistetut tavoitteet sisältävät hurjasti kannatettavia ajatuksia ja kehittämistoimenpiteitä niin maankäytön suunnittelusta kuin henkilöautotarpeen vähentämisestä ja joukkoliikenteen edellytyksien parantamisesta lähtien.

Tässä yhteydessä näiden kauniiden sanojen takaa on kuitenkin syytä muistaa valtion rajalliset panokset esimerkiksi joukkoliikenteen tukemiseen ja raideliikenteen kehittämiseen eri alueilla. Kun vielä mietitään niitä lukemattomia kuntia, jotka painivat talousongelmissa jo valmiiksi, niin uskallan epäillä kaupunkien kassasta virtaavia euromääriä esimerkiksi linja-autoliikennettä harjoittavan yrittäjän taskuun.

Kaavoituksessa ja maankäytössä kunnilla on vahva asema ja vastuu laatia ja hyväksyä yleis- ja asemakaavat. Senpä vuoksi myös sopii toivoa, että me edustajat pidämme huolta omissa kotikunnissamme, että tämän päivän tarkistetut tavoitteet ovat todellakin käytännössä myös osa kuntien kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikkaa.

Henna Virkkunen /kok:

Puhemies! Täällä aivan suotta keskustelussa on ikään kuin asetettu vastakkain maaseutuasuminen ja kaupungit. On aivan oikein, että näissä tarkistetuissa tavoitteissa nyt Helsingin seutu on erityisesti otettu keskeiseksi tarkastelun kohteeksi, koska täällä asuu väestöstä valtaosa ja täällä työmatkaliikenne on erittäin suurta. 115 000 ihmistä tulee joka aamu muualta töihin Helsingin seudulle, ja se on erittäin suuri määrä, joka vaikuttaa monella tavalla tähän alueeseen.

Mutta yhdyskuntarakenteen hajautuminen ei ole pelkästään Helsinkiä ja Helsingin seutua koskeva haaste, vaan kyllä se koskee koko Suomea. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu jo näissä niin sanotuissa maakuntakeskuksissa, 90 prosenttia suomalaisista asuu taajamissa.

Ja täällä on tullut esille se, että kunnat kilpailevat asukkaista ja yrityksistä, se on juuri näin. Tämän vuoksi tarvitaan myös ylikunnallista ohjausta tämän osalta, että kunnat eivät lyhytnäköisesti myöntäisi poikkeusluvilla niin laajalti tällä hetkellä asumistarkoitukseen alueita, kuin nyt tehdään vielä asukkaista kilpailtaessa, vaan kyllä on mahdollista sovittaa yhteen maaseutumainen asuminen ja silti ekologinen yhdyskuntarakenne.

Voidaan kaavoituksellisesti suunnitella näitä alueita niin, että asuminen on siellä luonnonläheistä, mutta voidaan tukeutua muuhunkin kuin yksityisautoiluun, voidaan tuottaa yhdessä lämmitystä, vesihuolto, jätevesien käsittely, tämän tyyppiset asiat. Eli tämä on hyvin laaja kokonaisuus, ja on olennaista, että kaavoituksella kunnat ohjaavat nykyistä enemmän tätä asumista eivätkä pelkästään poikkeusluvilla.

Täällä käsitellyssä liikennepoliittisessa selonteossa ensimmäistä kertaa nyt raideyhteydet on nostettu erittäin suureen rooliin, ja sillä on iso merkitys myös ilmastopolitiikkaan ja Suomen talouteen. On järkevää, että nyt, kun raiteisiin voimakkaasti satsataan, hyödynnetään täysimääräisesti myös nuo investoinnit ja asutusta ja työpaikkoja suunnitellaan raiteiden ääreen, koska se on myös järkevää ilmastopolitiikkaa.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nämä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistukset ovat pääosiltaan aivan hyviä, mutta haluan puuttua tähän vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoitusasiaan. Kun täällä todettiin Pirkanmaan osalta, että viime vuonna ympäristöministeriö poisti Pirkanmaan maakuntakaavasta kaksi vähittäiskaupan suuryksikön paikkaa, niin taustalla oli kumminkin Pirkanmaan maakuntavaltuuston yksimielinen päätösesitys ja elinkeinoelämän tarpeet. Näillä perusteilla, että tuetaan olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja kestävän kehityksen mukaista linjausta, en ainakaan tässä tapauksessa ymmärrä näitä päätöksiä. Läntinen Pirkanmaa jäi tässä ratkaisussa ilman kaupan suuryksikön tonttia, ja tämä aiheuttaa ihmisille ylimääräistä kulkemista. Siellä joudutaan läntisellä puolella kulkemaan 10—20 kilometriä pidemmälle, kun näitä kaupan suuryksiköitä ei sille alueelle saatu.

Muutenkin tämä, että me pidämme niukkaa linjaa, ei anneta kaupoille mahdollisuuksia, siis ei osoiteta tontteja, nostaa maan hintaa, tontin hintaa. Kauppapaikkoja on vähän, ne joutuvat hyvin usein ulkomaisten sijoitusyhtiöitten ja pörssiyhtiöitten haltuun, vuokrat nousevat, ja tämä vaikuttaa hintakehitykseen. Kyllä pitäisi luottaa myös kuluttajan ja elinkeinoelämän harkintakykyyn ja antaa mahdollisuuksia valita paikkoja. Tänä päivänä kuluttajat haluavat kaupalta palvelu- ja tuotevalikoimia, halutaan hyviä pysäköintipaikkoja ja kulkuyhteyksiä, ja kyllä pitää antaa ihmisille oikeus valita. Tällä niukalla politiikalla nostetaan maan hintaa ja vuokria ja tuotteiden hintoja.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kiinnitän huomion siihen, että tässä hallitus on nyt valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta näköjään kyseenalaistamassa monta lukkoa, jotka ovat olleet hyvin keskeisiä. Viittaan juuri täällä esillä olleeseen Pallastunturi-kysymykseen. Se on kansallispuistossa tapahtuvaa rakentamista, jota ympäristöministeriö ja hallitus ovat edistämässä, se on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, ja se on myöskin niin sanottua kansallista arvomaisemaa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan siellä ei saa rakentaa, ja se on Natura-säännösten vastaista.

Onko hallituksella nyt todella tarkoitus siis avata näitä keskeisiä lukkoja, jotka on alueiden valtakunnalliseen käyttöön liittyen tehty? Sitten toinen kysymys: Millä tavalla hallitus näkee esimerkiksi vesiteiden kehittämisen ja ne varaukset, joita vesiliikenteen yhteysmahdollisuudet muun muassa Saimaan vesistöstä Suomenlahteen ja ylipäänsä ympäristöystävällisemmän raide- ja vesiliikenteen laajempi kehittämisote edellyttäisivät?

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos ed. Hiltuselle tästä keskustelualoitteesta. On tavattoman tärkeää, että eduskunta tässä vaiheessa myöskin tässä salikeskustelussa, ei vain ympäristövaliokuntana, voi tästä käydä keskustelua. Mainitsen kolme sellaista uutta tavoitetta, jotka ainakin itseäni lämmittivät tässä paperissa.

Yksi oli tämä hiljaisten alueiden säilymisen edistäminen, eli kun ajattelee Suomen turismia tulevaisuudessa ja muuta, niin miksi ne kiinalaiset tai japanilaiset tulevat tänne. Eivät he tule meille suurkaupunginmelskeiseen Helsinkiin, vaan etsivät aivan toisenlaisia ympäristöjä, luontoa, luonnonrauhaa. On hirveän tärkeää, että tämä on otettu myöskin maankäyttötavoitteissa huomioon.

Toinen oli tämä kulttuuriympäristöjen maisemien ja myöskin historiallisten ympäristöjen säilyminen. Tähän ei tarpeeksi vieläkään kiinnitetä huomiota. Se on kuitenkin meidän omaa kulttuuripääomamme, ja on hyvä, että tämä tavoite tästä tulee entistä vahvemmaksi.

Kolmas on sitten jo täällä keskusteluissakin ollut uusiutuvien energialähteiden käytön ja myöskin jäteperäisten energialähteiden käytön tarvitsemien alueiden osoittaminen, koska tässä on vähän tällainen not in my backyard -keskustelu, että kaikki kyllä kannattavat uusiutuvia, puhtaita energianlähteitä, mutta kukaan ei haluaisi niiden tuotantoa kovin lähelle. Tässä joudutaan tekemään kompromisseja. Mielestäni on hyvä, että tähän nyt kiinnitetään enemmän huomiota.

Sitten viimeiseksi, herra puhemies, olisin kiinnittänyt huomiota tähän kaupan suuryksikkökeskusteluun. Näen tässä kyllä, en itse asiassa puolueittain, mutta hyvin eri lailla painottuvia puheenvuoroja. Toiset korostavat tätä valinnan vapautta ja toiset korostavat suunnittelutarvetta. Itse korostan tätä suunnittelutarvetta ympäristösyistä, joukkoliikenteen käyttöön liittyvistä syistä, saavutettavuuteen liittyvistä syistä, enkä näe, että se olisi missään ristiriidassa tällaisen yrittämisen vapauden kanssa. Minä kannatan hyviä kauppapalveluja ja minä kannatan vaikka kauppojen sunnuntaiaukioloakin tarvittaessa, ei se siitä ole kiinni, mutta mielestäni on hirveän tärkeää, että juuri näiden tulevaisuuden tarpeiden vuoksi suunnittelemme nyt hyvin, että on sellaisia keskuksia, jotka ovat myöskin joukkoliikenteellä tavoitettavissa. Bensan hinta tästä vielä nousee.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtajana olenkin jo hieman malttamattomana odottanut tätä puheenvuoroa.

Aluksi haluaisin oikaista ed. Hiltusen avauspuheenvuorossaan esittämää väitettä siitä, että Nurmijärvellä suurempi osa rakentamisesta sijoittuu kaava-alueiden ulkopuolelle. En todella ymmärrä, mihin tämä väite perustuu, sillä Nurmijärvellä on toteutettu jo lähes 10 vuotta systemaattisesti kaavoitustyötä, minkä vuoksi kaikki kaava-alueiden ulkopuoliset alueet ovat olleet suunnittelutarveratkaisun alaisia eli siis käytännössä rakennuskiellossa. Tämä on ollut erittäin onnistunut ratkaisu ja johtanut siihen, että rakentaminen on saatu ohjattua pois haja-asutusalueelta.

Lisäksi haluaisin todeta, että kehyskunnissa näkemys on, että metropolialuetta ei voida terveesti kehittää vain Helsinki-keskeisesti. Elinkeinotoimintaa ja palveluita, myös näitä ostoskeskuksia, pitää voida sijoittaa myös kehyskuntiin. Helsingin seudun kasvun suunta on kehyskunnissa, ja siihen on valtiokin aiesopimuksessa sitoutunut. Ja kuten on käynyt ilmi, näitä liikennehankkeita ja asumista on suunniteltu myös tämän kiistaa herättäneen hankkeen ympärille.

Kun näitä tavoitteita ja ohjelmia ja sopimuksia alkaa olla Helsingin seutuakin koskien jo useita, on tärkeää, että ne on sovitettu yhteen ja että ne on realistisesti resursoitu. Esimerkiksi tämä erityistavoite 62 on tärkeä, mutta toisaalta valtion aiesopimuksessa toivottu asumisen kasvu kehysalueilla ei tule tapahtumaan ilman panostusta liikenteeseen ja infraan. Siksi resurssit tulee kohdentaa tavoitteiden mukaisesti. Kehyskunnilla on asumisen ja terveesti toimivan metropolin kehittämiseksi yhteistyöhalua. Toivottavaa on, että valtiolla ja etenkin Helsingillä on yhteistyökykyä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kunnilla on ja varmasti tulee olemaan tulevaisuudessakin suuri monopoli kaavoituksessa ja maankäytössä. Sillä ohjataan julkisia ja yksityisiä palveluita, liikennevirtoja, asumista, elinkeinoelämää, vapaa-aikaa ja myöskin luontoarvoja. Nyt on kuitenkin puhuttu paljon kuntien ja kaupunkien yhteistyöstä, ja se on erittäin tärkeää ajatellen alueiden käyttöä kestävällä tavalla. On hyvin kyseenalaista tällä hetkellä miettiä sitä, kuinka alueiden kuntien ja kaupunkien omasta intressistä tällä hetkellä kuitenkin erilaisia asioita viedään eteenpäin. Mikä on sitovuusaste kaupunkiseutujen tai seutukuntien yleiskaavoilla tai maakuntakaavoilla tänä päivänä? Tämän jopa uskallan nostaa keskusteluun, siis sitovuusasteen tällä hetkellä.

Tulen itse Pohjois-Pohjanmaalta, jossa maakuntakaava tehtiin ensimmäisten joukossa, ja se sai lainvoiman ensimmäisenä koko valtakunnassa. Mutta nyt maakuntakaavaa on lähdetty tarkastelemaan uudella tavalla, koska uudet asiat, uudet ongelmat ja uudet haasteet ovat tulleet esiin. Niistä suurimpina ovat tietysti elinkeinoelämän vaatimukset etenkin, jos ajatellaan uusia kaivoshankkeita, jotka ovat tulossa tuonne pohjoisempaan Suomeen, sitten myöskin väestön palveluiden turvaaminen eri alueilla Paras-hankkeen ja Alku-hankkeen myötä, liikenneyhteydet, kaikki pääradat, tiet ja vesiväylät niin ihmisten kuin myöskin tavaroiden liikenteen näkemyksestä.

Mutta suurin haaste esimerkiksi meidän maakunnassamme on energiahankkeisiin vastaaminen. Kun me olemme tavoitteeksi asettaneet energiaomavaraisen maakunnan saamisen, niin juuri näillä asioilla, näillä tuulivoimapuistoilla, vesivoiman lisärakentamisella, jätteenhuollolla, jätepolttolaitosten sijainneilla, näillä on maakuntakaavassa erittäin suuri merkitys.

Paavo Arhinmäki /vas:

Herra puhemies! Minusta on hyvä, että näissä valtiollisissa alueidenkäyttötavoitteissa on keskitytty nimenomaan Helsingin alueeseen ja suurimpiin kaupunkeihin, koska nimenomaan suurten kaupunkien ja erityisesti Helsingin reuna-alueiden ympäryskuntien tiiviys on oleellista, jos haluamme toimia ilmastonmuutosta vastaan. Palvelut ja asuminen pitää kaavoittaa tiiviisti, yhdyskuntarakennetta pitää tiivistää, asumisen ja palveluiden pitää olla jo valmiiden joukkoliikenneyhteyksien, mielellään raideliikenneyhteyksien päässä. Esimerkiksi keskustelu Vihdin Ideaparkista on sillä lailla omituinen, että on ehkä siellä joku varaus, mutta joskus pitkällä tulevaisuudessa. Joukkoliikenneyhteyksien pitää olla silloin kun palvelut tulevat, silloin kun asuminen tulee.

Minusta on äärimmäisen tärkeää, että nyt lähdetään torjumaan Nurmijärvi-ilmiötä, sitä, että meillä hajoaa yhdyskuntarakenne niin, että palveluihin ja työpaikkoihin pitää hakeutua yksityisautoilla, perheiden kahdella yksityisautolla. Muistan, kun pääministeri Matti Vanhanen aloitti ensimmäisen virkakautensa. Hän nimenomaan kehui Nurmijärveä hyvänä ratkaisuna. Vähän nyt Vihti-puheiden jälkeen vaikuttaa siltä, että hän on palannut sinne lähtöpisteeseen ja uudestaan ihastunut Nurmijärvi-ilmiöön. Kyllä annan tukeni ympäristövaliokunnalle ja ministeri Vapaavuorelle siinä, että pyritään nimenomaan hyvien raideliikenneyhteyksien, joukkoliikenneyhteyksien ääreen, palvelut, asuminen, tiivistäminen.

Täällä ed. Kaikkonen kysyi, eikö Malmin lentokenttä ole nimenomaan hyvää, tiivistä palvelua. Vaihtoehto on Malmin lentokentälle vähintään 10 000 ihmiselle asunnot joukkoliikenneyhteyksien, raideliikenneyhteyksien ja erittäin hyvien palveluiden vieressä. Tämähän on nimenomaan sitä ilmaston kannalta kestävää tiivistämistä hyvien yhteyksien päähän. Minä olen tyytyväinen, ja toivottavasti nämä valiokunnan mietinnön ajatukset menevät eteenpäin nimenomaan myös valtioneuvostossa.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Nostan esiin muutaman yksityiskohdan alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksiin liittyen. Pidän hyvänä kohdan 25 tavoitetta ehkäistä ja vähentää tärinästä ja ilman epäpuhtaudesta aiheutuvia haittoja. Meluntorjunta ja sen huomioiminen kokonaisuutena on niin ikään erittäin tärkeä tavoite. Tavoitteiden tarkistuksessa meluongelmaan pyritään nyt siis puuttumaan, toisin kuin muun muassa liikennepoliittisessa selonteossa, jossa asiaan ei juurikaan ole paneuduttu. Selvä epäkohta on myös se, että riittäviä resursseja ei ole ollut osoittaa, vaikka tämä kasvava ongelma tiedostetaankin. Meluesteillä parannettaisiin merkittävästi Pääkaupunkiseudulla asuvien ihmisten elämänlaatua.

Arvoisa puhemies! Helsingin seudun erityistavoitteissa mainitaan myös, että ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus on turvattava. Nyt jo useasti esillä ollut Sipoonkorpi on yksi Pääkaupunkiseudun merkittävimmistä pirstoutumattomista metsäalueista. Alue on myös valtakunnallisesti merkittävä. Helsingin levittäytyminen Sipoonkorven tuntumaan kasvattaa alueen virkistyskäyttöä ja on niin ikään kiistatta mahdollinen uhka myös alueen luontoarvoille. Parhaiten Sipoonkorpi suojattaisiin nimenomaan tekemällä siitä kansallispuisto tai sitten vähintäänkin merkitsemällä alueelle tarkat ulkoilureitit ja taukoalueet. Ministeri Lehtomäki, olen iloinen, olin tulkitsevinani teidän puhettanne niin, että tämä olisi hyvinkin mahdollista.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olipa hyvä kuulla tämä ed. Harkimon lämmin puhe Sipoonkorven kansallispuiston puolesta. Kun helsinkiläisenä sitä katson, niin kyllähän Helsingissä sitä kovasti toivomme ja toivomme tietenkin, että sitten valtion kanssa maanvaihdot olisivat sellaisia, että saisimme asuntorakentamiseen kelvollista maata vastineeksi.

Mutta ihan tähän vielä, kun ministerit ovat vastaamassa, niin kysyisin: Kun kiinteistöjen lämmityksestä syntyy suuri osuus, yli 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, niin onko nyt hallitus tuomassa sitä lakiehdotusta, joka mahdollistaisi kuntien kaavoituksessa velvoitteen uusilla alueilla kaukolämpöön liittymisestä? Minusta se olisi hyvä työväline täydentämään tätä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kohdin on vielä hyvä muistuttaa siitä kuulemisesta ympäristövaliokunnassa, että ainoastaan maa- ja metsätalousministeriöllä oli dubioita valtakunnallisen alueenkäytön tavoitteisiin. Kaikki muut kuultavat tahot, kaikki maakuntaliitot, joita kuultiin useampia, olivat myönteisiä näitä tavoitteita kohtaan. Se on hyvin tärkeä lähtökohta.

Tämä Vihdin Ideapark on ollut täällä keissinä, esimerkkinä, ja tässä siis kaikki tuki ministeri Vapaavuoren linjaukselle. Toivon, että kun tämä yrittäjä julkisuudessa totesi, että hänellä on paljon ystäviä poliitikoissa, niin toivon mukaan ne ystävät eivät löydy sieltä valtioneuvoston suunnasta. Lopuksi kiitokset vielä siitä ratalinjauksesta Pääkaupunkiseudulta suoraan itään. On tärkeää, että se vatissa on mukana.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä Pallakseen, kun se on täällä ollut esillä. Siis se ei ole alueidenkäytön muutoshanke. Siellä on 102 000 hehtaarin kansallispuisto, jonka reunalla on 7,5 hehtaarin alue, joka on rakennuskäytössä jo nyt.

Ed. Rajamäki on oikeassa siinä, että se on valtakunnallinen maisema-alue. Niin se on. Valtakunnallisen maisema-alueen ja kansallispuiston paraatipaikalla on vanha ränsistynyt hotelli, isot sorakentät asuntovaunujen parkkeerausta varten ja erilaista tilipehööperiä siellä takapihalla. Minusta se nykytila ei ole kansallispuistonkaan arvolle ja varsinkaan Pallaksen upeaan luonnonmaisemaan sopiva. Onko teidän mielestänne, tai oletteko te kenties käynyt koskaan siellä paikalla?

Siis minä voisin lainata paikallista Luonnonsuojeluliiton edustajaa, joka sanoo, että tässä muutoshankkeen kohteena on alue, jolla ei ole neliömetriäkään aluetta, jossa pillari ei olisi jo jyrännyt. Se on rakennuskäytössä oleva alue, ja meillä on kaksi kansallispuistoa, Koli ja Pallas, joilla on kansallispuiston perustamishetkellä ollut hotelli.

Me yritämme löytää sellaisen kokonaisuuden tämän lakiesityksen kohdalla, että se parantaisi tätä maisemallista puolta, parantaisi majoitustoiminnan ja muun matkailijoiden palvelun toimintaedellytyksiä, ja sitten se meidän megaluokan yhteinen haasteemme on ohjata sitä lisääntyvää virkistysmatkailua niin, ettei se aiheuta tuolle herkälle luontoalueelle korvaamattomia vahinkoja. Mutta pitää muistaa myöskin se, että on ennakoitavissa, että joka tapauksessa nuo kävijämäärät tuolla alueella lisääntyvät.

Mitä tulee Sipoonkorpeen, niin tämä tilanne on sillä tavalla nyt akuutti, että Helsingin rakentamispaineet kohdistuvat todellakin näitten luontoarvojen kannalta merkittävien alueiden lähelle. Sen takia meidän pitää nyt hyvin aktiivisesti ja kovalla intensiteetillä käydä tätä yhteydenpitoa, jotta ne luontoarvot voidaan suojella, ja toki suojelun muoto, niin kuin ed. Harkimokin toi esille, voi olla muukin kuin kansallispuisto.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pallas—Yllästunturi-alue ja Pallaksen alue on minulle todella läheinen. Olen viettänyt siellä mahtavia päiviä ja siksi pidän uskomattomana sitä, että te ympäristöministerinä olette ajamassa sellaista hanketta, joka on selvästi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, myös Natura-säännösten, luonnonsuojelulain ja koko kansallispuiston perustamislain vastainen. Se ei ole enää teidän hankkeenne jälkeen se alue, jolla nimenomaan suojeltaisiin Länsi-Lapin edustavinta tunturijaksoa ja pidettäisiin luonnontilaisena. Nimenomaan jo maankäyttö- ja rakennuslaissakin pitäisi lähteä siitä, ettei vaikeuteta erityisten luonnon- ja kulttuuriympäristöjen arvojen säilyttämistä.

On uskomatonta, että piti nähdä päivä, että ympäristöministeri on purkamassa kansallispuistojen peruskiveä, avaamassa tehorakentamiselle, kiinteistöbisnekselle, nämä meidän jalokivemme. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Minä toivon todella, että hallituksessa löytyy järki nyt muilta ministereiltä, kun tässä asiassa ei ymmärrystä ympäristöministerillä ole.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin joudun toteamaan, että ministeri Lehtomäki ei näköjään ymmärrä näitä perusteita lainkaan, ja on syytä käydä sitten tämän salin ulkopuolellakin perusteellinen keskustelu näistä perusteista, koska ne eivät ole menneet perille.

Arvoisa ministeri, se, mistä te nyt puhuitte, viekää se hanke kansallispuiston ulkopuolelle, ja portti, josta säännöstellään se, kuinka paljon väkeä siellä liikkuu, sehän tässä olennaista on. Menkää ja katsokaa Kiilopäälle: Kaikki on tuhoutunut, ihan kaikki. Rotkot suorastaan ovat tulleet sinne, kun eroosio on vienyt maat pois.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallispuistot, luonnonpuistot, tarvitsevat oheensa myös palveluita, joihin tukeutua. Pallastunturilla, Pallas—Yllästunturin alueella tämä kyseinen hotelliravintolakiinteistö on tärkeä palvelukeskittymä, joka on juuri niin kuin ministeri sanoi, heikossa kunnossa. Sen kohtalo ja tilanne täytyy ratkaista. Ja mitenkä se ratkaistaan? Ei ainakaan siten, että sieltä palvelut vietäisiin pois. Täytyy ihmetellä sitä suunnatonta kiihkoa, joka täällä muutamien edustajien toimesta on.

Meillä on suojeltu alueita satojatuhansia hehtaareita Lapissa. Siellä pitää myös yrittää elää, asua, kehittää elinkeinoja, ja siitä tässä on myös kyse, ei yksistään siitä, että täytyisi suojella näitä alueita. 103 000 hehtaaria! Ja 7,5 hehtaaria aluetta (Ed. Rajamäki: Me puhumme nyt kansallispuistoista!) on tässä nyt rakentamisen kohteena. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eli mittasuhteet ovat nyt poskellaan täällä eräillä edustajilla.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kiva ollut kuunnella tätä ja ennen kaikkea se, että maanantaina ministeri kävi Pallaksella. Minä väitän, että minä tästä salista aivan ylivoimaisesti eniten olen ollut siellä, vaikka kaikki muut lasketahan yhtehen. Maa oon ollu siellä 30 vuotta kesää, talavia, ja minä väitän, että se on juuri näin, että tämä kansallispuistos sijaitseva Pallas, siellä on ränsistyneet rakennukset. Mä tunnen tämän yrittäjän. Se pitää varmasti luonnosta huolen, siellä ei moottorikelekalla ajella, ja väitän, että siellä on olemas niitä polokuja, ja kun tämä huippuarkkitehtuuri teköö sinne soveltuvat rakennukset, siellä pysytähän näillä poluulla. Niin kuin ministeri juuri kertoo, siellä ympäristös on kaikenmoista rojua, isot hiekkakentät. Eli antakaa Pallaksen kehittyä ja Muonion alueelle myös matkailuelinkeinoa. Sinne ei jäärä, siellä ollahan ja käyrähän ja kulutetahan rahaa, ja paikalliset ihmiset voivat hyvin. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Uskokaa!

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on uskomatonta, että SDP:n kannanotot edelleenkin ovat siellä 80-luvun tasolla. Kun Matti Ahteesta tuli ministeri, niin sen jälkeen alkoi rytistä. Suojeltiin koko Pohjois-Suomi lähestulkoon autioksi, ja tässä on tulos. (Ed. Pulliainen: Ajatella, että se on vielä tallella, se Pohjois-Suomi!) Tässä on tulos.

Minä kehotan ministeri Lehtomäkeä pitämään tiukasti kiinni kannastaan. Jo nyt on kumma, jos ei Lapissa saa elää, kun täällä sitten vikistään, täällä etelässä, että kun johonkin Vihtiin pannaan joku iso kauppakeskus, niin voi kamalaa. Missä tämä Suomen suurin kauppakeskus on? Se on Tuurissa. Sinne mennään linja-autoilla. Minä en kyllä tiedä tätä, kun on hieman epäselvää tämä Pääkaupunkiseudun maantiede, voiko Vihtiin mennä linja-autolla, voiko? (Eduskunnasta: Voi!) — No niin. Eihän sinne yksityisautojen tarvitse mennä. Kauppakeskukseen ei kyllä mennä kävellen eikä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kanneta isoja kasseja bussiin.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa, silloin kun käsiteltiin valtion budjettia, kiinnitettiin huomiota siihen, että kansallispuistojen ylläpitoon ei ole riittävästi määrärahoja, ja toivoisin, että se huomioidaan tulevaisuudessa.

Kannatan lämpimästi tätä Sipoonkorven asiaa, että saataisiin myös tänne Uudellemaalle vielä toinen kansallispuisto.

Ja tukee vielä sitten ... Tässä alueidenkäytössä edistetään hiljaisten alueiden säilymistä, ja pidän sitäkin erittäin tärkeänä, että myös täällä Uudellamaalla on näitä hiljaisia alueita. Tiedetään kumminkin, että melu aiheuttaa stressiä, verenpaineen nousua, rauhattomuutta ym. Eli me tarvitsemme, työssä käyvät ihmiset ja kaikki, tämmöisen hiljaisen alueen, missä me voimme käydä rauhoittumassa ja kerätä voimia.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että ympäristövaliokunnassa olemme huolella katsoneet tuota määrärahan puutetta, mitä tulee kansallispuistojen perustamiseen. Tuo Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen olisi erityisen tärkeää jo siksikin, että Nuuksion kansallispuisto näyttää jo huolestuttavia kulumisen merkkejä. Tuo käyttöaste on hyvin korkea, mikä on sinällänsä positiivinen asia, mutta Nuuksion kansallispuisto ei pysty kantamaan niin suurta kävijämäärää, ja siksikin Uudellemaalle olisi erityisen painava syy tuo Sipoonkorven kansallispuisto perustaa.

Kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä, koska ymmärsin puheenvuorostanne, että sinänsä myönteisesti tähän hankkeeseen suhtaudutte, mutta huolenne liittyy erityisesti tähän määrärahan määrään: onko kenties tulevassa budjettineuvottelussa tulossa tämän tyyppisiä tavoitteita, joilla nämä asiat voitaisiin sitten korjata?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karpelan esiin nostama näkemys on erittäin hyvä, ja kansallispuistojen kehittämisessä olen ed. Miedon kanssa samaa mieltä. Turha kiihkoilu ei kehitä mitään, vaan realiteetit on tunnettava ja tunnustettava. Myös tämän Nurmijärvi-ilmiön osalta mielestäni on syytä tähän. Jotta tämä Nurmijärvi-ilmiöllä pelottelu saisi nyt oikeat mittakaavat, niin toivotan helsinkiläiset kaikki vasemmalta oikealle tutustumaan Nurmijärveen ja siihen, miten pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti aluetta on kehitetty.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä vaan, kehitetään Pallasta, koska tämä haiskahtaa nytten hyvittämiseltä, joka pitäisi tehdäkin Muonion seudulle. Pitkän aikaa on puhuttu aluepolitiikkana siitä, että kehitetään Tornion—Muonionjoesta kalajoki. Tämä hallitus, vihreätkin, teki surkean päätöksen antamalla Ahvenanmaalle kaikki oikeudet kalastaa lohta. Aikaistettiin sitä, siirrettiin pohjoisempaan rajoitusrajaa jnp., niin ettei Muonion—Tornionjokeen enää lohi kohta nouse ollenkaan.

Eli tämä haiskahtaa tältä samalta nuolemispolitiikalta. Rannikkotuuli puhaltaa koko ajan, mutta ruotsinkielisille alueille ei saa rakentaa tuulivoimaloita, ei ydinvoimaloita, ei mitään. Jotenkin annetaan nyt kepun tässä hyvittää Muonion seudulle tämä asia, koska tämä kuulostaa niin kauniilta, koska periaatteessa (Ed. Mieto: Hyvä!) olen ed. Miedon kanssa samaa mieltä, että se on aika kauhean näköistä, mitä ne saksalaiset sinne jättivät aikoinaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen ollut itse maa- ja metsä- talousvaliokunnassa kansanedustaja-aloitteiden kautta tekemässä kansallispuistolakeja, Teijoa ja montaa muuta viemässä eteenpäin. Minusta on nyt todella surullista tämä leväperäisyys ja pinnallisuus, millä Pallas—Yllästunturin kansallispuiston olemassaoloon ja sen merkitykseen suhtaudutaan.

Herra puhemies! Minä haluan eduskunnan pöytäkirjoihin lukea kansallispuiston perustamisen 1 §:n sanatarkasti: "Länsi-Lapin edustavimman tunturijakson sekä tähän liittyvien, luonnontilaisina ja erämaisina säilyneiden metsä- ja suoalueiden ja niillä esiintyvien eliölajien suojelemiseksi sekä retkeilyä, tutkimusta ja opetusta varten perustetaan luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto."

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tässä ei ole kysymys yhtään mistään hyvittämisestä. Minä en missään tapauksessa hyväksy semmoista argumenttia, että tätä leväperäisesti tai pinnallisesti käsiteltäisiin, vaan me todella syvällisesti yritämme miettiä ja löytää tässä hyvän ratkaisun. Mutta se lähtökohta pitää muistaa, että minun ja ympäristöministeriön yhteinen näkemys on se, että nykytila ei ole tyydyttävä.

Mutta senkin voin sanoa, että meille on älyllisestikin melkoinen jumppa, että me löytäisimme tässä sellaisen konseptin, jonka pohjalta voitaisiin edetä. (Ed. Tiusanen: Pitääkö laki muuttaa?) — Pitää muuttaa sen takia, että se on lainsäädännön takana, että siellä saa tehdä mitään. (Ed. Tiusanen: Se on ennakkotapaus!) — Se ei ole ennakkotapaus, kun meillä on Koli ja Pallas, jotka ovat omassa sarjassaan kansallispuistojen osalta.

Siihen, että vietäisiin se toiminta kokonaan ulkopuolelle, liittyy semmoinen juridinenkin ongelma, että siellä on pitkäaikainen vuokrasopimus ja joka tapauksessa pitäisi valtion löytää sitten melko mittavat resurssit tämmöiseen lunastustoimintaan, niin että me todella yritämme löytää tässä ratkaisun, joka parantaa nykytilannetta.

Siis vielä kerran muistutan siitä, että on ennakoitavissa, että kävijämäärät lisääntyvät, ja pienempi osa tuosta lisäyksestä on millään tavalla kiinni siitä, mikä tämän hotellikapasiteetin määrä on. Elikkä tämä kehityskulku on olemassa, ja meidän pitää pyrkiä hoitamaan ja hanskaamaan tämä retkeilypuoli, jonka ed. Rajamäki nosti tuosta pykälästä esille, niin hyvin, ettei tapahdu luonnolle korvaamattomia vahinkoja.

Sipoonkorvesta vielä kaksi sanaa. Eli meillä on tällä hetkellä näitä maanvaihtokuvioita menossa, jotta saadaan sitä aluetta kasvatettua. Siellä on Helsingin kaupunki merkittävässä roolissa ja ymmärtääkseni myöskin yksityiset maanomistajat. Nyt vain muistuttaisin, että kun eduskunnassa on erittäin suurta harrastusta juuri tätä Sipoonkorpea kohtaan, että meillähän on myöskin Selkämeren kansallispuisto toiveissa ja sillä tavalla kansallispuistoputkessa. Minä tietysti suhtaudun lämpimästi siihen, mikäli me saamme kansallispuistopuolelle, niitten hoitamiseen ja perustamiseen, lisää resursseja, mutta Sipoonkorpi ei ole tällä hetkellä ainut, joka meillä on pöydällä ministeriössä.

Antti Rantakangas /kesk:

Puhemies! Oli hyvä käydä tämä kauppapaikkakeskustelu tuossa aluksi, ja haluan nyt oman tulkintani esittää ministeri Vapaavuoren asemasta. Te julkisuudessa ilmoititte, että tämä Vihdin Ideapark-hanke ei ole kannatettava hanke, elikkä jos jossain vaiheessa tämä asia etenee kaavamuutoksen tai muun osalta valtioneuvostoon, niin te taisitte jäävätä siinä samalla itsenne.

Mutta varsinaisesti oli tarkoitus ottaa kantaa tähän maankäyttöön energiapolitiikan näkökulmasta. Täällä on hyvin noussut osiin näitten tuulipuistojen kaavoitustilannetarve ja välttämättömyys, mutta haluan korostaa myös toisen tärkeän energiamuodon eli turvealueitten riittäviä kaavoitusalueita, koska kansallisessa energiastrategiassa turpeella on erittäin iso merkitys ja sen takia on tärkeää, että meillä on jokaisessa maakunnassa varattu riittävä määrä turvetuotantoalueeksi, koska uskon näin, että turpeella tulee olemaan kasvava merkitys Suomen energiahuollossa.

Sitten on tärkeää varmistaa, että näitten kaivannaishankkeitten toteutuminen ei vaarannu kaavoituspolitiikalla, koska niillä on taas Suomen tulevaisuuden kannalta äärettömän iso merkitys, jos katsotaan koko Suomen aluerakennetta, niille maakunnille ja alueille, joilla muuten on vaikea löytää luontaisia kasvun ja menestymisen edellytyksiä, matkailun ohella toki, joka on tärkeä asia. Tässä mielessä tuen matkailun osalta, Pallastunturin osalta, ministeri Lehtomäen linjausta, jota on ihan suotta yritetty täällä kyseenalaistaa opposition toimesta.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Miljöutskottet har konstaterat att en fjärdedel av finländarna bor i Helsingforsregionen och att det är naturligt att särskilda målsättningar fokuseras på den här regionen.

Men ett problem, som vi redan har hört om här och som har diskuterats mycket, är att det fortfarande sker en splittring här och många stora planer som ytterligare stärker den här splittringen pågår. Bland annat kan man säga att det att västra Sibbo ska byggas ut också kommer att innebära en splittring, i synnerhet som det inte finns några planer på att dra någon metro ännu på länge. Den ingår inte heller i rambudgeten fram till 2012 och det är naturligtvis ett stort problem.

Kaupunkiseuduille tiiviimpi rakentaminen jo rakennetuille alueille on ilmastonmuutoksen, ilmastopolitiikan kannalta paras ratkaisu. Ja Pääkaupunkiseudun kaupunkien ydinkeskustoissa rakentaminen voisi sekä olla jopa tiiviimpää että myös nykyistä korkeampien talojen rakentaminen olisi mahdollista. Mutta samalla, kun rakennetaan tiiviimmin, on tärkeätä huomioida viherkäytävien säilyttäminen ja hyvät julkiset liikenneyhteydet.

Suuri osa maahanmuuttajista tulee todennäköisesti valitsemaan asunnon keskeiseltä paikalta kaupungissa, ja nykyisessä maankäytön suunnittelussa tämä tulisi myöskin huomioida sekä myös se, että väestön ikääntyessä kerrostaloasuntojen kysyntä kaupunkien keskuksissa tulee lisääntymään.

Talman! Jag vill ännu ta upp en sak. En viktig markering i miljöutskottets utlåtande gäller den växande betydelse åkermarken har för världens livsmedelsförsörjning. Också i andra länder har man insett betydelsen av den åkermark som brukas. Både med tanke på livsmedelsförsörjningen och med tanke på det växande behovet av bioenergi har vi allt större skäl att också här i Finland bevara åkermarken i åkerbruk. Detta gäller alla regioner i Finland, det gäller också här i Nyland. Den har också en ovärderlig betydelse för kultur- och landskapsvärdet.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Maakuntakaavat ovat välttämättömiä työvälineitä silloin, kun suunnitellaan näin isojen alueiden maankäyttöä, esimerkiksi hiljaisten alueiden luomista, mikä muuten ei olisi mitenkään mahdollista. Samoin liikenneväylien ja taajamien kehitystä voidaan ohjata maakuntakaavalla, mutta myös kaavoissa on pysyttävä kehityksessä mukana ja niiden on voitava muuttua ajan tai muiden tarpeiden mukaisesti. Tässä olisin myös puuttunut tähän energiapolitiikkaan siinä suhteessa, että maakuntakaavojen puitteissa esimerkiksi tuulipuistojen sijoittamisessa kaava ei saa määrittää sitä, mihin esimerkiksi tuulipuisto sijoitetaan, vaan se, missä tuulee ja mihin on järkevintä rakentaa. Nämä selvitykset, missä niiden järkevintä olisi olla, pitää tehdä ennen kuin ne kaavassa määritellään.

Taajamien ulkopuolisen asumisen tärkein energiansäästötoimenpide on lämmitysjärjestelmän rakentaminen tai muuttaminen energiatehokkaaksi, ei välttämättä se yksityisautoilu. Lämmitysjärjestelmän energiatehokkuutta tukemalla myös vapaa-ajan asunnoissa saavutetaan huomattavasti suurempi kokonaishyöty kuin tyhjentämällä maaseutu kesä- ja talviasukkaista. Nyt olenkin hämmästyneenä sitä ihmetellyt, miksi ministeriön hampaisiin on joutunut nimenomaan haja-asutusalueelle rakentaminen: enää ei Suomessa saa rakentaa taajamien ulkopuolelle sen paremmin pysyvää asutusta, kesämökkejä kuin liikekeskuksiakaan, jos ministeriö näin saa päättää.

Meillä on Kehä kolmosen ulkopuolella valtavan hyvä maaseutu, joka on ansainnut työpaikkansa ja ansainnut myös sen, että siellä voidaan yrittää ja voidaan vähentää näin myöskin sitä liikennettä varsinaiselle Pääkaupunkiseudulle, jolla halutaan vähentää sitä liikennettä. Totta kai, niin kuin aikaisemminkin jo sanoin, tärkeää on, että nämä sijoittuvat vaan semmoisiin solmukohtiin, joissa on sitten muitakin liikenneyhteyksiä olemassa tai tulossa, suunnitteilla, ja meidänhän pitää huomioida, että nämä työmarkkinat ovat koko Suomessa erittäin tärkeitä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tässä keskustelu on loppumaan päin, niin että haluan kiittää eduskuntaa mielenkiintoisesta ja hyvästä keskustelusta, olkoonkin, että siinä harhauduttiin erääseen yksityiskohtaan joksikin aikaa ja sitten erääseen toiseen kysymykseen, joka nyt ei ihan suoraan näihin liity, mutta joka tapauksessa.

Tässähän on kyse hyvin poikkeuksellisesta menettelystä sen takia, että lopullinen päätöksentekovaltahan on valtioneuvostolla ja tässä kuullaan eduskuntaa ikään kuin etukäteen, mutta tämä prosessi on ollut erittäin opettavainen. Ympäristövaliokunta perehtyi tähän erittäin huolellisesti, teki hyvän lausunnon, ja tämäkin keskustelu, jälkeen päin voi sanoa, varmasti puolsi paikkaansa.

Jos ihan muutamaan kysymykseen vielä.

Ed. Hiltunen kysyi, onko se lakiesitys tulossa, joka siis mahdollistaa kaavassa velvoitteen liittyä kaukolämpöverkkoon, mikäli sellainen on olemassa. On tulossa maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys, jossa tulee muitakin kohtia. Se on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä ennen kesälomia.

Ed. Rantakangas kiinnitti huomiota turvekysymykseen. Koska en myöskään ed. Rantakankaan kanssa ole eri mieltä ihan kaikista asioista, niin tässä asiassa voin sanoa, että olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä on tärkeä tavoite, mutta myöskin tämä rajaus, joka näissä alueidenkäyttötavoitteissa tällä hetkellä on tehty, mielestäni puoltaa paikkaansa. Se monella tavalla puoltaa paikkaansa, ja uskon myös, että se lisää osaltaan turvetuotannon legitimiteettiä. Pitää myöskin muistaa se, että erilaisten arvioitten mukaan uutta tuotantopinta-alaa turvetuotantoon vuoteen 2020 mennessä tarvittaisiin 61 000 hehtaaria, kun pelkästään Kuusamon—Kolarin eteläpuolella on metsäojitettua suota runsaat 4 miljoonaa hehtaaria, niin että kyse ei ole siitä, etteikö sopivia alueita riittäisi tämän rajauksen jälkeenkin.

Täällä ed. Ukkola taisi kiinnittää huomiota siihen, että Tuurin kyläkauppa on maan suurin kauppakeskus. Ei se sitä taida olla. Se on varmaan suurin alallaan, mutta suurin kauppakeskus on Itäkeskus, jossa käy 26 miljoonaa asiakasta vuodessa. Itäkeskukseen tullaan kävellen, Itäkeskukseen tullaan pyörällä, Itäkeskukseen tullaan metrolla, Itäkeskukseen tullaan bussilla ja ihan varmasti tullaan myös autoilla. Mutta koska se sijaitsee niin hyvin rakenteessa, niin sinne tullaan vähemmän autoilla, kuin jos se sijaitsisi huonommin. Ja koska se sijaitsee niin hyvin rakenteessa, niin nekin, jotka tulevat sinne autolla, ajavat sillä autolla keskimäärin lyhyemmän matkan kuin ajaisivat, jos se sijaitsisi jossain muussa kohtaa rakennetta.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu — mikä on tietenkin hyvässä linjassa näitten tarkistusten kanssa — paljon Helsingin seudun erityiskysymyksistä. Haluaisin nyt kuitenkin lopuksi todeta sen, että varsinkin kaikilla isommilla kasvukeskuksilla Suomessa, on sitten kyse Turun seudusta, Tampereen seudusta, Oulun seudusta, Jyväskylän seudusta, Kuopion seudusta, on samankaltaisia haasteita ja ongelmia. Yhdyskuntarakenne ehkä Jyväskylää ja Kuopiota lukuun ottamatta on näissä selkeästi hajautunut. Yhteistyö seudun sisällä takkuaa, paljon on tarvetta seudullisempaan näkemykseen, laaja-alaisempaan yhteistyöhön kuntien kanssa, eli on saman tyyppisiä ongelmia. Haluaisin tässä lopussa nimenomaan kiinnittää huomiota siihen, että eivät nämä haasteet koske pelkästään Helsingin seutua, olkoonkin, että täällä nämä haasteet ovat kaikkein vakavimpia.

Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, onko ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta joku asia tärkeämpi kuin joku toinen asia. Haluaisin tässä siunatuksi lopuksi viitata ministerikollega Pekkarisen sanoihin ja yhtyä niihin. Hän on sanonut jotain sen kaltaista, että turha tässä nyt on riidellä siitä, mitä kaikkia uusiutuvia pitää tässä lisätä, koska ihan varmasti kaikkia tarvitaan ja kaikkia toimenpiteitä tarvitaan. Nämä haasteet, jotka meillä edessämme on, ovat yksinkertaisesti niin valtavat, että meillä ei ole varaa vähätellä yhdenkään yhteiskuntapolitiikan lohkon panosta näissä tulevissa haasteissa.