Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää tämän lakiesityksen, ensinnäkin sen vuoksi, että se muuttaa vanhemmuuden luonnollista dikotomiaa, jakoa äitiyteen ja isyyteen, mahdollistamalla kahden äidin tai kahden isän yhtäaikaisen juridisen vanhemmuuden. Äitiys ja isyys ovat ihmiskunnan historian kaikkein syvimpiä käsitteitä. Ne ovat ensimmäisiä sanoja, jotka lapsi yleensä kulttuurista riippumatta oppii. Kyllä äitiyden ja isyyden pohjana on biologinen todellisuus. Jokainen lapsi on saanut alkunsa yhdestä äidistä ja yhdestä isästä, eikä lapsella luonnostaan voi olla yhtä aikaa kahta äitiä tai kahta isää.

Lisäksi nais- ja miesparien perheissä asuvien lasten asema olisi ratkaistavissa ja on ratkaistavissa huoltajuuden kautta aivan samalla tavalla kuin monissa uusperheissä tai ylisukupolvisissa perheissä. Suomessa elääkin näitä tämän lakiesityksen piirissä olevia vajaata kahtasataa lasta paljon suurempi joukko lapsia sellaisissa perheissä, joissa heistä huolehtii äidin tai isän rinnalla joku muu kotitaloudessa asuva aikuinen, useimmiten uusi puoliso. Eli ihan heteroseksuaalisissa uusperheissä elää suuri määrä lapsia, joita äidin tai isän uusi puoliso ei ole adoptoinut, mutta silti lapsista voidaan yhdessä huolehtia. Tuomioistuin voi myös päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on siihen antanut suostumuksensa.

Itse tiedän perheen, jossa yksinhuoltajaäidin rinnalla sisar toimii laillisena oheishuoltajana. Tällaiselle sisarelle tai vastaavassa tilanteessa elävälle mummille tai isovanhemmalle ei olla ehdottamassa juridisen äidin asemaa, vaikka näiden lasten perheet ovat, voi sanoa, juridisesti jopa heikommassa tilanteessa homoperheisiin nähden. Homokumppaneillahan on jo oikeus perhe-etuuksiin, esimerkiksi vanhempainetuuksiin, sekä todellakin mahdollisuus hakea huoltajuutta, joka antaa mahdollisuuden hoito- ja kasvatusvastuuseen. Muistutan, että huoltajuussuhde ei pääty avioliiton tai virallistetun parisuhteen purkamiseen eikä edes lapsen vanhemman kuolemaan, jonka jälkeen sitten huoltajalla on periaatteessa mahdollisuus adoptoida lapsi.

Vaikka tämä esitys tuo joitakin parannuksia lasten juridiseen asemaan nimenomaan tuon perintöoikeuden ja mahdollisen riitaisan eron jälkeisen tapaamisoikeuden suhteen, niin kyllä se myös tuo huomattavan ja peruuttamattoman heikennyksen näiden lasten juridiseen tilanteeseen, eli lapsi menettää lopullisesti oikeuden toista sukupuolta olevaan vanhempaan. Tämä lakihan käytännössä koskee pääosin naispareja. Koko perhelainsäädäntömme on alun perin lähtenyt hyvin pitkälle liikkeelle tarpeesta turvata lapselle isä erilaisissa elämäntilanteissa. Lapsen äitiyshän on selkeää synnytyksen perusteella, mutta isyys ei aina ole. Lapselle on haluttu mahdollisuuksien mukaan turvata oikeus myös isään, ja nyt tämä esitetty laki murtaa tämän historiallisen perhelainsäädäntömme periaatteen.

Naisparin sisäisesti adoptoima lapsi ei tule koskaan saamaan isää, vaikka kävisi niin, että hänen ja hänen biologisen isänsä välillä myöhemmin syntyisi tällainen toive. Toki sama koskee myös miesparin kohdalla lapsen oikeutta äitiin. Eli esitys siis tosiasiallisesti heikentää lapsen perheoikeudellista asemaa ihan pysyvällä tavalla. Esimerkiksi hedelmöityshoidolla alkuun saatetulla lapsella on viimeistään 18 vuotta täytettyään oikeus saada tieto biologisen isänsä henkilöllisyydestä, kun anonyymi sukusolujen luovutus ei enää ole mahdollista. Jos isä olisi halukas lapsensa tunnustamiseen myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi lapsen omasta toiveesta, niin tämä ei enää olisi juridisesti mahdollista, jos tällä lapsella on jo kaksi juridista vanhempaa, kaksi äitiä. Ihmisen tarve tietää ja tuntea omat juurensa on syvä. Usein tämä tarve vielä iän myötä lisääntyy. Tämä näkyy siinä, miten vielä eläkeiässäkin monet toivovat voivansa saada oikeuden tulla tunnustetuksi isänsä lapseksi. Tämä esitys vie lapselta todellakin mahdollisuuden biologisen vanhempansa aseman laillistamiseen.

Lisäksi lakiesitys on yksi askel siinä prosessissa, joka on lähtenyt liikkeelle täällä eduskunnassa 1990-luvun loppupuolelta ja joka on tähtäämässä kohti sukupuolineutraalia avioliittoa. Jos esitys nyt hyväksytään, niin paine miehen ja naisen muodostaman avioliiton perustan purkamiseen kasvaa. Kyllä tässä on hyvin syvästi kysymys arvoista. Avioliittoa ja perhettä koskeva säätely ei ole koskaan arvoneutraalia. Se on vahvasti sidoksissa niihin arvoihin, joiden pohjalta yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emme esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta arvojemme vuoksi, vaikka tiettävästi jo Ruotsissa, jossa sukupuolineutraali avioliitto on hyväksytty, on jo tehty ehdotus erään poliittisen ryhmän taholta, että saataisiin lukumääräneutraali avioliitto. Tässä esityksessä ei esitetä juridisten vanhempien määrän nostamista kahdesta ylöspäin, vaikka sellaisiakin tavoitteita on esitetty puhumalla esimerkiksi kolme- tai neliapilaperheistä. Juridisten vanhempien lukumääränkin rajaaminen kahteen perustuu lähtökohdiltaan biologiaan aivan niin kuin tämä vanhemmuuden tämänhetkinen rajaaminen yhteen isään ja yhteen äitiin, siihen, että lapsella luonnostaan voi olla vain kaksi vanhempaa: yksi biologinen äiti ja isä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt melko marginaalisten lapsen aseman parannusten verukkeella ollaan murtamassa ihmiskunnan historian luonnollisinta oikeussuhdetta, lapsen oikeutta äitiin ja isään, ja siksi esitän, että tämä lakiehdotus hylätään.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Räsänen totesi, tässä on tosiaankin kyse arvoista, siitä, perustuuko perhekäsitys pelkälle biologialle, pelkälle lihalle, vai sydämelle ja tunteille.

Olen saanut aika paljon palautetta sateenkaariperheiltä edellisestä keskustelusta. Siellä on oltu hyvin liikuttuneita siitä, kun puhuin tunteista, joita nämä ed. Räsäsen ja muiden tämän esityksen vastustajien tunteet ovat heissä ja heidän lapsissaan herättäneet, että he ovat jollain tavalla toisen luokan ihmisiä, heidän perheensä on toisen luokan perhe. Totta kai aina löytyy perheitä, joiden lasten asema on vielä huonompi kuin sateenkaariperheillä, mutta sitä ei voi käyttää perusteluna sille, ettei sateenkaariperheiden lasten asemaa saa parannettua. Minä en ymmärrä tätä, miten joku viiden minuutin suoritus tekee jostain ihmisestä niin tärkeän, paljon tärkeämmän kuin se, joka on vuosia lasta hoitanut ja ollut hänelle sosiaalinen vanhempi ja läsnä hänen lapsuudessaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Räsästä kuunnellessa ei voi muuta todeta kuin että valitettavan ahdasmielistä keskustelua, jossa unohdetaan lapsen etu, ja ei voi tulla mieleen kuin heidän viime eduskuntavaalien kampanjansa, tiukkapipokampanja. Nyt ymmärrän paremmin, mitä tällä kampanjalla tarkoitetaan. Ed. Räsänen unohtaa täydellisesti lapsen edun, lapsen parhaan ja lapsen oikeudet, tässä puheenvuorossaan. Tärkeintä minulle tässä asiassa ja aina toimiessani opettajana, toimiessani kansanedustajana, toimiessani ihmisenä, on se, että lapsella on rakastavat vanhemmat. Ennen muuta: Jos lapsella ei ole, ed. Räsänen, yhtään sosiaalista vanhempaa tai yhtään äitiä tai yhtään isää, niin eikö ole hyvä, että hänellä voisi olla edes kaksi isää tai kaksi äitiä, sellaiset vanhemmat, jotka häntä aidosti rakastavat (Puhemies: Minuutti on täysi!) ja haluavat hänen elämäänsä hyvää?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa muun muassa tutkija Tytti Solantaus kertoi tutkimuksista tällaisten nais- ja miesparien lasten kehityksestä, ja hän on todennut, että peruskysymyksiin on vastattu: vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta; homoseksuaalien lapset kehittyvät kuten muutkin lapset; lasten tarpeet ja kehitys ovat samat perhetyypistä riippumatta, turvallisuus, jatkuvuus, huolenpito, rakkaus jne. Tällä tavalla mielestäni on hyvin tärkeää, että me, ed. Räsänen, näemme, että Suomessa on monenlaisia perheitä. Meidän täytyy nähdä tämä perheiden monimuotoisuus, ja tämän lain hyväksyminen nyt perjantain istunnossa on yksi merkki siitä, että Suomessa on alettu hyväksyä tämä perheiden monimuotoisuus. Voi olla, että tämä on askel johonkin suuntaan, mutta ainakin lakivaliokunta on mietinnössään korostanut sitä, että jos tästä sitten halutaan esimerkiksi ulkoisen adoption suuntaan edetä, (Puhemies: Minuutti!) se vaatii oman yhteiskunnallisen keskustelunsa, ja siihen ei ole nyt menty.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu, että tämän keskustelun aikana unohtuu, ensimmäiselläkin kerralla unohtui, oikeastaan se kaikkein tärkein asia elikkä vanhemmuus. Minun on hirveän vaikea ymmärtää tällaista katsantokantaa, että jos vanhempia on kaksi, mutta ne ovat samaa sukupuolta, niin kasvattaminen ja lapsen kasvaminen ei enää oikein onnistuisikaan, ja nyt me haluaisimme näiden perheiden lapsen aseman pitää huonompana kuin tavallisessa heteroperheessä asuvien lasten asema. Tämä on sellainen ajattelutapa, että minun mielestäni se ei sovi muuttuneeseen yhteiskuntaan, jolla on erilaisia haasteita kuin on ollut kaksi—kolmekymmentä vuotta sitten. Kyllä tämän asian eteenpäinvieminen lisää hyvinvointia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen arveli, että nyt murretaan dikotomia, joka perustuu miehen ja naisen vanhemmuuteen, ja että lapsella ei luonnostaan voi olla kahta isää tai äitiä, ja heti perään hän meni luettelemaan monia sellaisia erilaisia perheitä, jossa vanhemmuuden vastuuta on jaettu tästä poikkeavalla tavalla: sisarukset saattavat kantaa vanhemmuuden vastuuta tai isovanhemmat saattavat olla siinä mukana. Meillä on nyky-Suomessa jo valtavasti erilaisia perhetilanteita, ja yhteiskunnan pitäisi tukea kaikkia näitä vanhemmuuden vastuun ja lapsen kasvattamisen vastuun kantamisessa, ja tämä esitys on yksi pieni askel kohti sitä, että erilaisia perhemuotoja kunnioitetaan ja tuetaan.

Ed. Räsänen arveli myös, että tämä on yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia ja se murtaa avioliiton. Päinvastoin katson, että sukupuolineutraali avioliittolaki vahvistaisi avioliittoa, koska se toisi uusia parisuhteita avioliiton piiriin ja osoittaisi, että kyseessä on haluttu yhteiskunnallinen instituutio, johon yhä useampi haluaa tarttua.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten suunnalta kyseltiin kokoomuksen kantaa toisaalta sukupuolineutraaliin avioliittoon ja toisaalta tähän perheen sisäiseen adoptioon. Sukupuolineutraalin avioliiton osalta kokoomuksen vallitseva kanta on se, että siihen ei ole nyt syytä mennä. Sen sijaan perheen sisäisessä adoptiossa kyse on lapsen oikeuksista, kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta, siitä, että lapsella riippumatta siitä, minkälaiseen perheeseen hän syntyy, on oikeus rakastaviin vanhempiin, jotka siinä perheessä myös tosiasiallisesti asuvat.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita, olivatpa he sitten syntyneet mihin tahansa perheeseen, ja lapsen saama rakkaus ja huolenpito on ensisijaista. Mutta ei tällä lailla säädellä lapsen saamaa kasvatusta tai rakkautta tai hoivaa, vaan tällä säädellään juridista äitiyttä ja isyyttä. Kyllä lapsen lähellä olevat aikuiset voivat hoivata ja kasvattaa lasta vieläpä huoltajan statuksella, ilman että äidin rinnalle tehdään keinotekoisesti toinen äiti tai isän rinnalle toinen isä. Korostan, että myös sateenkaariperheiden lapsilla tulee yhtä lailla olla tämä sama oikeus äitiin ja isään tai mahdollisuus edes juridiseen isyyteen esimerkiksi äitiyden rinnalla kuin muillakin lapsilla. Ihan samaa oikeutta tässä ajan näille kaikille lapsille.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen aivan oikein totesi, että tärkeintä on rakkaus ja huolenpito, ja heti perään hän jatkoi jälleen kerran, että on välttämätöntä, että lapsella pitää olla sekä isä että äiti. Nämä kaksi väitelausetta eivät oikein mahdu samaan minuutin puheenvuoroon ajattelullisesti. Itse olen samaa mieltä ed. Räsäsen ensimmäisen väitteen kanssa, että on tärkeintä, että jokaisella lapsella on huolta pitävät ja rakastavat vanhemmat ja sen rinnalla on aivan toissijaista ellei jopa kovin vähäpätöistä se, mitä sukupuolta nämä vanhemmat sattuvat olemaan. Tällä lailla ei turvata kenellekään rakastavia vanhempia, mutta tällä lailla turvataan se, että kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä kasvavilla lapsilla on täydet oikeudet ja paremmat mahdollisuudet kasvaa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on puhuttu paljon arvoista ja epäilty sitä, että perussuomalaisilla ei ole arvoja, mutta perussuomalaisilla on arvoja. Ja ihmettelen sitä, että jos homo- tai lesbopari nyt sattuvat olemaankin ja ovat yhdessä, niin miksi siihen hyvä ihme pitää sitten nämä lapset sotkea, koska emme me tiedä vielä sitä, minkälaisia seuraamuksia tulee jatkossa olemaan koulunkäynnissä, koulukiusaamisessa ja siinä, että koulussa ruvetaan kyselemään sukupuolivalistuksessa, jotta mitenkäs ne lapset syntyvät siellä teidän perheessä tai miten sinä olet syntynyt.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi haluan kannattaa taikka, arvoisa puhemies, heti aluksi kannatan — enkä vain halua kannattaa, vaan kannatan — ed. Räsäsen tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta on nyt toisessa käsittelyssä, ja asia on periaatteellisella tasolla merkittävä. Hallitus on päättänyt lähteä liikkeelle asiassa, joka jakaa syvästi kansan mielipiteitä. Myös kansanedustajien keskuudessa tässä asiassa on monien kohdalla kysymys henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Itsekin lukeudun niin sanottujen perinteisten perhearvojen kannattajiin. Tietenkin tällaisessa asiassa kansanedustajilla on ainakin muodollisesti ja myöskin käytännössä varmasti vapaat kädet. Pelättävissä tietenkin aina on, että solidaarisuus hallituksen esitystä kohtaan voi olla joillekin kansanedustajille ainoa peruste kannattaa lakiesitystä. Tämä on erityisen moitittavaa silloin, kun äänestetään omaa vakaumusta vastaan, jota kuitenkin äänestäjille maakunnissa julistetaan, ja tämän kohdistan erityisesti eräille keskustapuolueen ja kokoomuksen kansanedustajille.

Lakivaliokunnan mietintöön sisältyvässä vastalauseessa aivan oikein ja oikeutetusti tuodaan selkeästi esiin se, että adoptiota koskevassa lainsäädännössä tulee aina pyrkiä löytämään lapsen kannalta parhaat ratkaisut. Mietintöön sisältyvässä lakiesityksessä ei mielestäni ole tätä kaikilta osin otettu riittävästi huomioon. Haluan tietysti korostaa, että kyse on henkilökohtaisista näkemyksistä ja arvoista, ja toivon myöskin, että tämän hallituksen esityksen innokkaimmat kannattajatkin ne huomioivat.

Käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan side toiseen biologiseen vanhempaan katkeaa, jos perheen sisäisellä adoptiolla lapsi tulee rekisteröidyn parin yhteiseksi lapseksi. Samalla katkeaa myös yhteys toiseen biologisen vanhemman sukuun sekä perintöoikeus näihin sukulaisiin poistuu. (Ed. Heinonen: Vain juridinen?) — No, juridinen perintöoikeus. Mikä muu se perintöoikeus voi olla kuin juridinen, ed. Heinonen? — Lapsen edun kannalta olisi tärkeää säilyttää myös lapsen suhde kumpaankin vanhempaansa.

Käytännössä lakiehdotuksesta seuraa se, että erityisesti isien asema heikkenee entisestään, samalla kun vanhemmuuden käsitettä pyritään muuttamaan. On muistettava, että isien asema avioerotilanteissa on usein jo nyt sangen heikko muun muassa lapsen tapaamisoikeuden ja muun lapsen kanssa tapahtuvan yhteydenpidon osalta. Tämä ei ole lapsen edun mukaista. Adoption sijaan lapsen oikeudellista asemaa pitäisi mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisesti pyrkiä parantamaan esimerkiksi oheishuoltajuuden avulla. Myös perintökaaren muutoksilla voitaisiin turvata uusmuotoisissa perheissä asuvien lasten asema.

Arvoisa puhemies! Olen myös huolestuneena seurannut lainsäädäntömme kehitystä tämän tyyppisissä asioissa, joissa mennään ikään kuin askel askeleelta kohti asetettua lopullista päämäärää. Näinhän tietysti on periaatteellisesti järkevä ja hyvä toimia niitten, joilla tällaiset päämäärät on asetettuna. Itse muistan, millä tavoin ed. Lapintie — päivämäärää en muista, mutta syyskuussa 2001 — totesi, että tämä on ensimmäinen todellinen vaihe kohti sitä päämäärää, jonka he olivat asettaneet.

Nyt kyseessä oleva hanke laitettiin aikoinaan alulle homosuhteissa eläneiden perintöasioissa ilmenneiden epäkohtien varjolla. Varsin pian hanketta alettiin johdonmukaisesti ajaa kohti virallista yhteiskunnallista instituutiota. Tämä hivutustaktiikka on nyt toiminut hämmästyttävän hyvin, ja osa ihmisistä ei vieläkään ole kyennyt näkemään tai ei halua nähdä lopullista päämäärää, joka on rekisteröityjen parisuhteiden samanarvoinen asema avioliittojen kanssa. Eli ensin hyväksyttiin laki virallistetusta parisuhteesta vuonna 2001. Sitten hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien parien oikeus hedelmöityshoitoihin. Seuraavaksi on nyt tarkoitus hyväksyä tämä perheen sisäinen adoptio. Onko seuraava vaihe sukupuolineutraali avioliitto vai se, että sallitaan myös samaa sukupuolta olevien täydellinen adoptio-oikeus? Pelkään pahoin, että jompikumpi näistä on se seuraava vaihe 2001 alkaneessa ketjussa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan esittää valitteluni siitä, että puhemiesneuvosto ei voinut siirtää toisen käsittelyn äänestyspäivää joksikin muuksi päiväksi ensi perjantain sijaan perussuomalaisten eduskuntaryhmän anomuksen mukaisesti, koska suurin osa eduskuntaryhmästä joutuu osallistumaan aikoja sitten päätetyn, Seinäjoella pidettävän puoluekokouksen jo aikoja sitten kokoon kutsutun valmisteluvaliokunnan ja hallituksen yhteiskokoukseen, jossa tehdään esityksiä puoluekokoukselle. Tämän haluan todeta sen johdosta, että se on sitten pöytäkirjaan merkitty.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva rekisteröidyn parisuhdelain 9 §:n muutos liittyen adoptioon ja lapsen saamiin ja menettämiin oikeuksiin jakaa meidät kansanedustajat ja kansan tässä omantunnon kysymyksessä selvästi kahtia. Oma mielipiteeni on, että ainoa oikea parisuhde on miehen ja naisen välinen suhde. Jotkut teistä ovat kanssani eri mieltä, ja näin saa olla. Näinhän saadaan keskustelua aikaan, mutta on myös huomioitava, että kaikilla on oikeus myös erilaiseen mielipiteeseen. Mies ja nainen ovat ihmislajin ydin. Näin on luoja aikojen alussa suuressa viisaudessaan säätänyt. Tarvitaan mies ja nainen, jotta lapsi saa alkunsa. Vaikka elämmekin uutta vuosituhatta ja vapaamielisiä aikoja, tätä faktaa ei Suomen eduskuntakaan pysty muuttamaan.

Arvoisa puhemies! Jos nais- ja miesparit haluavat leikkiä makuuhuoneleikkejään, niin ok, mutta miksi sotkea viattomat lapset tähän, koska on pelättävissä seuraamuksia lapsen kehitykseen ja vaikeuksia esimerkiksi koulunkäynnissä? Koulukiusaaminen on aina ajankohtainen aihe, ja vaadinkin opetusministeriötä varautumaan entistä paremmin tilanteisiin, joissa opettajat joutuvat käsittelemään tilanteita, kun lapsi joutuu kiusatuksi samaa sukupuolta olevien vanhempiensa vuoksi. Valtiovallan olisi jo lapsia suojellakseen välittömästi varattava varoja lasten psyykkiseen kuntoutukseen koulukiusaamisesta ja erilaisista vanhemmista johtuvien psyykkisten oireiden hoitoon.

Lain tultua voimaan pitäisi koulujen sukupuolivalistusta uudistaa. Ennen opetettiin opettajan punastellessa diojen ja pahvitaulujen keskellä sekä oppilaiden tirskuessa, mitä mies ja nainen tekevät, jotta lapsi saa alkunsa. Se oli sitä vanhaa perinteistä sukupuolivalistusta. Rinnalle pitäisikin nyt tuoda myös valistusta, jossa kerrotaan asioista samaa sukupuolta olevien näkövinkkelistä. Uusi teknologia tarjoaa varmasti hyvät näkymät tutustua asiaan syvällisesti, esimerkiksi teräväpiirtoelokuvien ja kolmiulotteisten mallien avulla.

Arvoisa puhemies! Tässä lainmuutoksessa ei ole kyse pelkästään nais- ja miesparien sisäisien adoptioiden muutoksesta, vaan tällä on myös periaatteellista merkitystä. On kyse rajoista. Missä menevät vapaamielisyyden rajat? Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa. Hollannissa puolestaan on puuhattu pedofiilien omaa puoluetta. Suomalaiset tosin reagoivat asiaan perustamalla adressin, jossa vaadittiin kyseisen puolueen kieltämistä. Yli 170 000 suomalaista on kirjoittanut nimensä adressiin. Missä siis menee vapaamielisyyden raja? Missä menee raja, jolloin voimme huutaa seis, tai oikeammin, milloin meidän kansanedustajien pitää huutaa seis? Ehkä se raja menee siinä, kun kansan valitsemien edustajien omatunto alkaa öisinkin soimata.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla on muuttunut hyväksytyn ja kielletyn asian tai toiminnan välinen raja. Jos tällainen laki olisi tuotu eduskuntaan 30 vuotta sitten, olisi ehdottelija saanut varmasti sakinhivutuksen, puhumattakaan siitä, jos tätä olisi ehdottanut hallitus. Silloin olisi Urhokin asiasta muutaman ärräpään päästänyt. Kannatan ed. Räsäsen tekemää hylkäysesitystä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ed. Pentti Oinoselta, kuka tarkalleen ottaen on esittänyt ihmisen ja koiran avioliiton sallimista. Jos sitä kukaan ei ole esittänyt, niin kuin itse en ole kuullut, niin minkä takia se tähän keskusteluun vedetään mukaan?

Lisäksi kysyisin, miten makuuhuoneleikit liittyvät erityisen paljon juuri samaa sukupuolta olevien parien parisuhteisiin? Olen ymmärtänyt, että myös heteroparit harrastavat makuuhuoneleikkejä, ja silläkin kai voi olla jotain vaikutusta lapsille.

Ed. Oinonen esitti, että nyt pitää varautua siihen, että lapsia kiusataan koulussa, koska lapsilla on samaa sukupuolta olevat vanhemmat.

Ensinnäkin toteaisin, että näinhän on jo nyt. Meillä on lukuisia perheitä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Mutta jos aletaan parisuhteita säädellä sillä pelolla, että lapsia saatetaan kiusata vanhempien erilaisuuden takia, mihin vedetään raja, ed. Oinonen? Pitääkö kieltää lastenhankinta mustaihoisilta, koska mustaihoisten lapsia saatetaan kiusata vanhempien erilaisuuden takia? Pitääkö kieltää lastenhankinta lihavilta vanhemmilta, koska lihavien vanhempien lapsia (Puhemies: Minuutti on mennyt!) saatetaan kiusata koulussa? Missä menee raja?

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen tosiaan totesi ensin, että tämä on omantunnon kysymys ja sen jälkeen tuomitsi kaikki ne, jotka noudattavat tässä omaa omaatuntoaan ja kuuntelevat sydämensä ääntä.

Mies ja nainen totisestivat ihmislajin ydin ja jumala on niin säätänyt. Miten, ed. Oinonen, sitten suhtaudutte interseksuaalisiin suomalaisiin, koska syntymätodistuksessakin synnytyssairaalassa oli kolme raksia: tyttö, poika, epäselvä? Meillä on suuri joukko suomalaisia, joiden sukupuoli itse asiassa ei ole suinkaan niin selvä kuin te kuvittelette, sekä fyysisesti että henkisesti.

Seuraamukset kehitykseen. Nyt on täällä jo niin monta kertaa toistettu ne tutkijoiden raportit, että sillä ei ole vaikutusta kehitykseen, että en lähde niitä toistamaan.

Mutta mitä tulee koulukiusaamiseen, niin minua kiusattiin siksi, että minulla oli silmälasit. Olisiko silmälasit sitten tästä maasta kiellettävä, koska ne altistavat kiusaamiselle? Elikkä kyllä kiusaamista vastaan pitää taistella sieltä kiusaajien suunnasta eikä kiusattuja vähentämällä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin vähälle huomiolle ed. Pentti Oinosen puheenvuorossa jäi lapsen etu. Ainoa, missä yhteydessä lapsen etuun törmättiin puheenvuorossa, oli kysymys kiusaamisesta. On vaikea ymmärtää, miten esitys ja laki, joka parantaa lapsen oikeuksia esimerkiksi perintöön, huoltajuuteen, tapaamisoikeuteen vanhempiinsa, jotenkin lisäisi sitä kiusaamista esimerkiksi kouluissa. Äskeisen puheenvuoron jälkeen ei voi kuin ihmetellä sitä suvaitsemattomuutta, jota tässäkin salissa vielä on.

Täytyy palata siihen monikulttuurisuuden ymmärtämiseen, kun on sanottu, että monikulttuurisuutta ymmärtää paremmin, jos on sinut oman kulttuurinsa kanssa, ja kyllä se taitaa päteä myös seksuaalisuuteen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on mautonta nostaa keskustelussa, jossa puhutaan ihmisistä, jotka rakastavat lapsiaan, samassa keskustelussa esille koirat ja eläimiin sekaantuminen ja tällaiset sairaat tavoitteet taikka ajatukset. On todella loukkaavaa näitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat lapselle, joka usein on heistä toisen biologinen lapsi, vahvistaa hänen tilannettaan niin, että vahingon taikka kuoleman sattuessa lapsella olisi hyvä, turvallinen tulevaisuus senkin jälkeen. Olisi mielenkiintoista kyllä tietää, jos täällä olisi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini paikalla, irtaantuisiko hän näistä ed. Pentti Oinosen puheenvuoroista, joissa koirat ja homot ja lesbot rinnastetaan toisiinsa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että hyvin pitkälti puolueemme puheenjohtaja Timo Soini on samaa mieltä kuin minä.

Mitä sitten tuli tähän, miten viittasin tähän koira-asiaan, niin kysynkin, milloin tullaan vaatimaan, että voidaan avioitua koiran kanssa. Tämä oli kysymys, koska vapaamielisyydessä menee tämä yhteiskunta niin pitkälle, että tältähän voi odottaa mitä vain.

Tässä tuli niin paljon näitä kysymyksiä, että pariin kysymykseen muistan vastata. Tässä olivat nämä makuuhuoneleikit ja koulukiusaamiset, ja minä yhdistäisin ne samaan osastoon.

Elikkä ajattelen näin, että esimerkiksi homo- tai lesbovanhempien lapset kun ovat tuolla koulussa tai näkevät, kuinka vanhemmat, homovanhemmat, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) rakastelevat tuolla makuuhuoneessa, niin minä luulen, että tämä jättää valtavan syvät haavat lapsen maailmaan (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) ja myöhempään kehitykseen.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Viimeksi täältä puhujakorokkeelta siteerasin Suomen evankelisluterilaisen kirkon lausuntoa lakivaliokunnassa. Siinä todettiin: "On selvää, ettei parisuhde sinänsä takaa lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä, vaan myös sen laadulla on ratkaiseva merkitys lapsen elämälle." Lakivaliokunnassa tätä asiaa käsittelimme hyvin pitkään ja perusteellisesti, ja kävin tuossa edellisessä keskustelussa varsin laajasti läpi tuon työn, jota lakivaliokunta teki, ja myös sen kuulemisen, sen laajuuden, jolla halusimme lakivaliokunnassa tätä asiaa kuulla laidasta laitaan. Siellä muun muassa kumpikin kansankirkkomme, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, lapsiasiavaltuutettu, muun muassa nämä kaikki, ilmoittivat kannattavansa tätä lapsen edun mukaisesti.

Lähtökohtana tähän nyt käsittelyssä olevaan lakiin on siis se muutos, joka tapahtui vuonna 2002, kun Suomen eduskunta mahdollisti kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröimisen. Tämän jälkeen vuonna 2007 hyväksyttiin hedelmöityshoidoista annettu laki, joka mahdollisti sen, että myös naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan antaa hedelmöityshoitoa. Näin ollen hedelmöityshoitoa voidaan tänäkin päivänä antaa esimerkiksi naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Tämä on suomalaista arkipäivää, hyvät edustajakollegat. Vielä enempi arkipäivää se on maailmalla muissakin maissa.

Tässä keskustelussa lähdetään liikkeelle muutamista kysymyksistä, jotka ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Kysymyshän on nimenomaan nais- ja miesparien oikeuksista ja heidän perheessään elävien lastensa oikeuksien vahvistamisesta. Esityksen keskeisenä tavoitteena on siis nimenomaan parantaa näiden rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa, ja tästä lähestymiskulmasta toivoisin tätäkin keskustelua tässä salissa tänäänkin käytävän.

Nostin viimeksi esille neljä konkreettista ongelmaa, jotka tänä päivänä näissä tilanteissa ovat esille nousseet. Rekisteröidyn parin perheessä elävällä lapsella ei tänä päivänä ole lapsen elatuksesta annetun lain nojalla oikeutta saada elatusta sosiaaliselta vanhemmaltaan. Toiseksi, erotilanteessa lapselle ei voida vahvistaa tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen vanhempaansa. Kolmanneksi, jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, lapsen asemaan ja hänen huolenpitonsa järjestämiseen liittyy epävarmuutta, ja neljänneksi, lapsi ei peri sosiaalista vanhempaansa eikä tämän sukulaisia. Tästä lähestymiskulmasta tätä keskustelua olisi minun mielestäni järkevintä käydä.

Täällä on myös viitattu siihen, että kun nyt sallimme tämän parisuhteen sisäisen adoption, niin jollain tavalla se katkaisisi kaiken, kaiken suhteen biologiseen vanhempaan ja biologisen vanhemman sukuun. Näin ei käy, jos vanhemmat ja ihmiset eivät näin itse halua. Se on totta, että juridinen suhde katkeaa, ja se on ehkä ihan perusteltua senkin takia, että ei synny tilanteita, että on lapsia, joilla on itse asiassa, niin kuin edellisessä keskustelussa puhuttiin, kolme vanhempaa, neljä vanhempaa, viisi vanhempaa ja heihin kaikkiin perintäoikeus. Sen takia tämä katkaisee juridisen suhteen biologisiin vanhempiin, mutta ei missään tapauksessa sosiaalista suhdetta biologiseen vanhempaan, ei hänen vanhempiinsa eli lapsen isovanhempiin, ei serkkuihin, ei sukulaisiin, jos nämä eivät niin halua. Jos he haluavat olla tämän lapsen elämässä, niin se on täysin mahdollista.

Keskustelussa on myös esille nostettu se, että huoltajuuden vahvistamisella käräjäoikeudessa olisi mahdollista hoitaa tämä tilanne, mutta näin ei suinkaan ole. Tämä huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa ei perusta lapselle oikeutta saada elatusta eikä myöskään oikeutta saada vahvistettua tapaamisoikeutta esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua. Tämä huoltopäätös ei myöskään tuo mukanaan perintöoikeutta. Nämä lapsen oikeudet liittyvät lainsäädännössämme vanhemmuuteen, joten lapsen asemaan liittyviä nykyisiä ongelmia ei voida ratkaista huoltajuuspäätöksen avulla, mitä tässäkin salissa edellisen keskustelun aikana esille nostettiin.

On muutamia muita asioita, joita myös kävin aikaisemmin läpi, en lähde niitä käymään tässä, mutta haluan nostaa vielä tässä keskustelussa painotetusti esille tuon biologisen vanhemman aseman turvaamisen. Biologisen vanhemman oikeudet on turvattu tänä päivänä jo voimassa olevassa laissa erittäin vahvasti. Lapseksi ottamisesta annetun lain pääsäännön mukaan lapseksi ottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumusta. Tämä sääntö antaa vanhemmille mahdollisuuden pysyä vanhempina, jos he sitä itse haluavat. Tämäkin on hyvä tässä keskustelussa esillä pitää.

Ja vielä tuosta adoptiosta. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus lähtee sen 21 artiklassa siitä korostuksesta, että lapseksi ottamisen eli adoption tulee aina perustua erityisesti lapsen etuun. Tämä tullaan aina, jokaisessa näissä rekisteröidyn parisuhteenkin sisäisessä adoptiossa, käymään perusteellisesti läpi, ja sen takia tuossa edellisessä keskustelussa halusin nostaa hyvin vahvasti esille myös tuon ottolapsineuvonnan ja panostamisen siihen, sillä tällä hetkellä tuo lapsen edun tulkitseminen ja puntarointi voi olla haasteellista, kun tämä uusi käytäntö nyt voimaan pian saadaan.

Arvoisa puhemies! Minä lähestyn tätä lapsen aseman vahvistamisen näkökulmasta erittäin vahvasti ja siitä, että lapsella pitää olla oikeus sellaisiin vanhempiin, jotka kantavat hänestä huolta ja jotka turvaavat hänen tulevaisuutensa, tuo elämä sitten eteen mitä tahansa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Lain käsittelyn ensimmäisen vaiheen aikana minulle itselleni jäi sellainen mielikuva, että suuri osa näistä meidän edustajakollegoistamme on valmis kantamaan sitä vastuuta, mitä tämä meidän muuttunut yhteiskunnallinen tilanteemme vaatii. Nythän täytyy muistaa, että lain tarkoituksena on parantaa rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa, mikä aivan varmasti on jokaisen lapsen edun mukaista.

Mutta, arvoisa puhemies, ennen kuin menen puheeseeni, niin vaikka ed. Pentti Oinonen ei enää ole paikalla, en malta olla vastaamatta hänelle siihen väitteeseen, että lapset häiriintyvät, kun he näkevät samaa sukupuolta olevien vanhempien makuuhuoneleikkejä. En asiaa kyllä epäile yhtään, mutta kun ei se ole heteropareillakaan varmaan mikään päivittäinen teema, niin en usko, että se on myöskään samaa sukupuolta olevien vanhempien asia. Roikkuminen tämmöisessä vanhoissa perinteisissä fobioissa ei paranna kyllä yhtään lasten asemaa.

Esitys tietysti herätti monenlaisia epäluuloja ja varauksellista suhtautumista muun muassa uskonnolliseen arvokysymykseen perustuen. Minua asia tietysti hieman ihmetytti, koska lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli hyvin selväksi se, että molemmat kansankirkkomme ovat esityksen hyväksymisen kannalta. Näin oli myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanta ja lapsiasiavaltuutettukin tuki esitystä, koska lapsen aseman ja oikeuksien parantamisestahan tässä vain on kyse.

Toinen merkittävä asia on se, että esityksen vastustajat kyllä hyväksyvät naiset ja miehet hyviksi vanhemmiksi, mutta jos heitä on kaksi samassa perheessä, tilanne olisikin lähtökohtaisesti erilainen. Oma näkemykseni on se, että lapsi on onnellisessa asemassa aina, jos perheeseen kuuluu yksikin häntä ymmärtävä ja rakastava vanhempi. Jos vanhempia on kaksi, se on aina parempi. Sukupuolikysymys se ei todellakaan voi olla.

Vanhemmuus on tärkeä ja vaalimisen arvoinen asia suomalaisessa tai missä tahansa muussakin yhteiskunnassa. Sitä pitää tukea ja sille pitää nyt myös antaa hieman lisää tilaa. Ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus ei määritä sitä, kuka on hyvä vanhempi ja kuka ei ole. Hyvyysperiaatteen logiikallahan myös monen heteroparin oikeus tai halu vanhemmuuteen voitaisiin kyseenalaistaa.

Aivan tähän lopuksi haluan vielä kertoa, että olen itse saanut nauttia vanhemmuudesta ja voin sitä suositella kaikille muillekin. En halua olla ainakaan kenenkään toisen ihmisen vanhemmuuden esteenä. Siksi suosittelen sitä ilman mitään ennakkoluuloja ja rajoituksia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt useassa puheenvuorossa hiukan mielestäni yksipuolisesti siteerattu tuota Kirkkohallituksen lausuntoa, jonka Kirkkohallitus jo tuohon oikeusministeriönkin työryhmään antoi ja josta totean, että en kaikilta osin yhdy tähän lausuntoon. Mutta kuitenkin tuossa samaisessa lausunnossa Kirkkohallitus painottaa sitä, että lapsella on oikeus sekä äitiin että isään, ja Kirkkohallitus ei pidä hyvänä sitä, että luodaan sellainen perhetyyppi, jossa lähtökohtaisesti tämä oikeus ei toteudu.

Toivon, että kun täällä tätä Kirkkohallituksen lausuntoa siteerataan ja siihen viitataan, huomioidaan myös tämä seikka. Siinä johtopäätöksessä, minkä Kirkkohallitus tekee, mielestäni on aistittavissa jonkinlainen alistuminen tähän tilanteeseen, ja ehkä hiukan liian hätäinen johtopäätös tähän tilanteeseen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on laajentaa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia siten, että rekisteröityjä parisuhteita pidettäisiin perheinä ja adoptiota perheen sisäisenä adoptiona. Lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaisiksi. Adoptiota koskevassa lainsäädännössä tulee aina pyrkiä löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 21 artiklassa on korostettu, että lapseksi ottamisen tulee perustua erityisesti lapsen etuun. Tämän YK:n julistuksen tulkintaeroavuuksia täällä hyvin paljon sitten on käsitelty.

Meidän tulkintamme on seuraava: Lapsella on oikeus sekä äitiin että isään. Perheen sisäisen adoption tarkoituksena on tähän saakka lapseksi ottamisesta annetussa laissa ollut turvata lapselle täysivaltaiset vanhemmat sellaisessa tilanteessa, jossa lapsen biologinen äiti tai isä on kuollut. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus perheen sisäiseen adoptioon saattaa viedä vanhemman myös sellaiselta lapselta, jolla on elossa oleva biologinen vanhempi. Tämä on tähän lakiesitykseen ja lapseksi ottamisesta annetun lakiesityksen sisältöön nähden tosiasia.

Lapsen tuleminen sisäisen adoption kautta avio- tai rekisteröidyn parin yhteiseksi lapseksi edellyttää kaikissa tilanteissa lapsen suhteen katkaisemista olemassa olevan parin ulkopuoliseen vanhempaan ja hänen sukuunsa, siis biologiseen vanhempaan ja hänen sukuunsa. Isoäidin ja isoisän rooli on tämän jälkeen lähinnä naapurin emännän ja isännän rooliin verrattava, joiden osallistuminen lapsen kasvatukseen ja elämään riippuu sen parin, jolle lapsi on adoptoitu, halusta, tahdosta tai hyväksynnästä. Aivan samalla tavalla, kun minä voisin sanoa naapurin emännälle, että minä voisin olla huoltamassa teidän lastanne, tämä suhde on tällainen. Se katkaisee tämän isovanhemman oikeuden. Se on tosiasia.

Vanhemmuudesta luopumiseen tarvitaan asianomaisen vanhemman suostumus. Mutta kun me tiedämme, että meillä ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, niin tähän suostumukseen ja sen harkintaan vaikuttavat monet henkilökohtaiset syyt. Vanhemmuudesta luopuminen heikentää lapsen taloudellista, sosiaalista ja juridista asemaa. Sen sijaan, kun täällä korostetaan, että lapsi saa kaikki nämä oikeudet, mitä liittyy perimiseen ja muihin oikeuksiin, niin tosiasiassa adoptiossa lapsi menettää ne oikeutensa biologisten vanhempien suhteen. Ei tässä saada mitään oikeuksia lisää, vaan menetetään ja saadaan toisen adoptiovanhemman kautta nämä oikeudet. Samalla lapsi menettää oikeutensa biologiseen vanhempaansa ja sukuunsa, kuten totesin.

Yleinen elämänkokemus on osoittanut, että lapsen aikuistuessa lapselle lähes poikkeuksetta tulee voimakas tarve selvittää hylätyksi tulemisen syyt ja ottaa yhteys biologiseen vanhempaansa ja sukuunsa. Tämäkin on elämänkokemuksen mukaan ihan varmasti paikkansa pitävä. Lapsen kannalta adoptiota parempi vaihtoehto meidän mielestämme olisi oheishuoltajuuden vahvistaminen, koska käräjäoikeuksissahan vahvistetaan jo nyt oheishuoltajuus samaa sukupuolta olevien parien toiselle osapuolelle. Toisaalta myöskin perintökaaren muutoksilla voidaan parantaa lapsen taloudellista asemaa, jos tämä taloudellinen asema on ensisijainen ja biologinen vanhemmuus toissijainen.

Entistä monimuotoisemmissa perheissä elävien lasten asema on turvattava ylläpitämällä lapsen sidettä vanhempiin ja isovanhempiin niissäkin tapauksissa, joissa lapsi ei asu toisen vanhempansa kanssa. Vanhemmuus, perhe, läheiset, kasvattajat ja ympäristö ovat tosiasiassa jokaiselle lapselle perusoikeuksia ja äärettömän tärkeitä. Tätä lapsen turvallisuuden kannalta keskeistä periaatetta ei ole mietinnössä eikä lakialoitteessa riittävän syvästi pohdittu eikä lopputuloksena kunnioitettu.

Lopuksi totean kommentteja ed. Larikan käyttämään puheenvuoroon, jossa hän kyseenalaistaa eduskunnan kansanedustajien vastuunkannon tässä asiassa ja toisaalta myöskin arvostelee ja tuo esille suvaitsevaisuutta, niin kuin täällä muutoinkin on erityisesti kokoomuksen puolelta tullut esille, että toiset edustajat ovat täällä suvaitsemattomia. Joka nyt suvaitsevaisuus-käsitteen laajasti ymmärtää, niin ymmärtää myöskin, mitenkä suvaitsevia näiden henkilöiden esittämät näkemykset oikeasti ovat.

Arvoisa puhemies! Jos aidosti ja perustellusti jotkut ihmiset ovat tästä asiasta eri mieltä, niin ei ole oikein leimata kaikenlaisilla hyökkäyksillä ja keinoilla toisten mielipidettä mitättömäksi tai huonoksi. Se on yhtä arvokas. Toisilla on erilaiset näkemykset, jollakin vakaumuksen puolesta. Joku voi katsoa, niin kuin itse katson, voimakkaasti biologisten vanhempien ja isovanhempien oikeutta lapseen ja sen katkeamista ja myöskin näiden oikeuksien tosiasiallisia parantumisia tai heikentymisiä. Minä annan arvon niille, jotka näkevät asian toisin ja joiden mielestä asia on juuri näin, niin kuin esimerkiksi ed. Larikka esitti. Tässä suvaitsevaisuusasiassa näyttää olevan, että joillakin olisi jonkun verran vielä perehtymistä ja ehkä vielä jopa oppimistakin.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla ehdotan, että tämä lakiesitys lapsen oikeuksien ja biologisen vanhemman ja isovanhempien oikeuksien näkökulmasta hylätään.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi ed. Kaltiokummulle haluan sanoa tähän biologisen vanhemman oikeuteen pysyä lapsen vanhempana, että se on turvattu kyllä tässä lakiesityksessä. Se pystytään aina eväämään.

Toinen asia on sitten suhteiden katkeaminen isovanhempiin tai muihin lapsen lähellä oleviin aikuisiin ihmisiin, jotka ovat ottaneet osaa kasvattamiseen. On aivan totta, että uudet vanhemmat tietenkin päättävät, millä tavalla se suhde jatkuu, mutta näinhän se on kaikilla muillakin. Jos on hyvä suhde vanhempaan ihmiseen, niin uskon, että se kyllä säilyy, vaikka uudet vanhemmat tulevatkin peliin.

Ei taloudellinen asema automaattisesti koskaan heikkene. Uskoisin, että suurimmassa osassa tapauksia taloudellinen asema vain vahvistuu.

Toinen asia on se, että en ymmärrä kyllä sitä, että ed. Kaltiokumpu nyt heittäytyy marttyyriksi sillä, että häntä sanotaan suvaitsemattomaksi, jos täällä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) yritetään puolustaa samaa sukupuolta olevien ihmisten oikeuksia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu nyt viljelee väärää käsitystä biologisen vanhemman oikeuksista. Tämän lakiesityksen mukaan biologisen vanhemman vastustus estää käytännössä kaikissa tilanteissa lapsen adoption toisaalle. Ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa sitä suostumusta ei voi saada esimerkiksi oikeustoimikelvottomuuden perusteella tai jostakin muusta vastaavasta syystä, voidaan tilanne sivuuttaa. Toisaalta kannattaa muistaa se realiteetti, että suuressa osassa niitä perheitä, joista nyt on kyse, raskaus on alkanut hedelmöityshoidolla tai lapsen biologista isää ei muutoin ole koskaan vahvistettu.

Mitä suvaitsevaisuuteen tulee, niin kyse on siitä, että suvaitsemme toisen mielipiteen ja suvaitsemme myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) valinneet kumppanikseen samaa sukupuolta olevan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, ed. Larikka, kyllä asia todella on näin, että jos suostumus annetaan, se katkaisee vanhemmuuden. Se on jo tässä lapseksi ottamisesta annetussa laissa, ja sitä me emme voi muuttaa miksikään, se on tosiasia.

Ed. Kataja, totta kai, jos ei suostumusta anneta, silloinhan ei ole kysymyksessä adoptio. Mutta minun argumenttini on se, että jos ihminen antaa suostumuksen, mikä sen seuraus on suhteessa biologiseen vanhempaan, ja sen seuraus on, että tämä suhde katkeaa, ja se on lapseksi ottamisesta annetussa laissa. Kaikki muu on hyvän tahdon varassa. Myöskin tämä, mitä ed. Kataja totesi, on tärkeää, suvaitsevaisuus myöskin samaa sukupuolta olevien parisuhteelle. Minä olen samaa mieltä siitä asiasta, mutta tätä ei tule nyt sotkea kannanottoon tästä, miten käy vanhemman suhteessa lapseen.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia puheenvuorosta. Ed. Kaltiokumpu vetoaa edelleen biologisen vanhemman oikeuksiin tai oikeuden menettämisen pelkoon. Sama tilannehan ja suhteen katkeaminen olisi myöskin muilla pariskunnilla. Ei tilanne poikkea siltä osin mitenkään. Biologisen vanhemman oikeudet on turvattu niin tässä esityksessä kuin muissakin adoptiotilanteissa. Täysin keinotekoisesta perusteesta on kyse.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On oikeastaan helppo jatkaa ed. Katajan puheenvuorosta. Ihmettelen kyllä tätä, että nyt samalla katkeaisi suhde isovanhempiin ja kaikkiin muihin lapsen lähellä oleviin vaikuttaviin persooniin. Eihän se ole mikään automaatio, että näin käy. Kyllä ne uudet vanhemmat tietenkin kasvattavat omaa lastansa niin hyvin ja lapsen etua ajatellen kuin kaikki muutkin tekevät. Silloin kaikki ne aikaisemmin lähellä olleet, lasta rakastaneet ihmiset säilyvät siinä aivan varmasti. En minä näe tätä tämmöisenä automaationa, niin kuin ed. Kaltiokumpu näkee, että nyt näin tulisi tapahtumaan samaa sukupuolta olevien liitossa, että silloin katkaistaan suhteet kaikkiin muihin ja aletaan elää jotain koppielämää. Ei, tämä on tämmöistä vanhaa, fobioihin perustuvaa ajattelutapaa. En kyllä pysty hyväksymään tällaista.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puhuin juridiikasta. Kun biologisella vanhemmalla on oikeuksia ja velvollisuuksia, niin jos tämä adoptio tehdään, ne katkeavat ja kaikki yhteinen toiminta, joka liittyy biologiseen vanhempaan ja hänen isovanhempiinsa uusien vanhempien osalta, on näiden uusien vanhempien hyväntahtoisuudesta kiinni. Mutta näin ei ole biologisen vanhemman osalta eikä juridisesti, jos on vanhempi, eli hänellä on se oikeus. On velvollisuudet ja oikeudet, ja minä puhun niistä. Tämä on faktaa, joka löytyy laista, ja joka siihen perehtyy ja sitä ymmärtää, joutuu tulemaan samaan tulokseen. Muut ovat mielipiteitä, juridiikka on juridiikkaa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Arvoisa lehteriväki! Niin kuin on täällä kuultu, lakiehdotuksen pääpaino on aikuisten oikeuksissa adoption kohteena olevan lapsen oikeuksien jäädessä toissijaisiksi. Hallituksen esitys on vain aikuisten henkilöiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämistä varten laadittu. Itse haluan katsoa tätä asiaa vain lapsen näkökulmasta. Ongelmana näen, että perheen sisäisessä adoptiossa lapsen oikeudellinen suhde toiseen, aikaisempaan vanhempaan, isovanhempiin ja sukuun katkeaa. Ellei näin tapahtuisi, lapsella olisi juridisesti kolme vanhempaa.

Lain puolustajat perustelevat, että laki takaa juridisen oikeuden sisäisessä adoptiossa. Tämä on aivan oikein, mutta samalla he vähättelevät juridisen oikeuden merkitystä lapsen biologiseen vanhempaan. Minusta tämä on hämmästyttävän ristiriitaista ajattelua. Tämä merkitsee muutosta vanhemmuutta koskevaan nykyiseen sääntelyyn, ja se vahvistaa uutta perhemallia, jossa lapsen oikeus isään ja äitiin ei toteudu ja näin ollen muuttaa äitiyden ja isyyden käsitteiden sisältöä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa kyseltiin myös yhteisadoptiosta, mutta siihen keskusteluun ei valiokunnan enemmistö ollut valmis, koska se koskettaisi perhelainsäädännön perusteita ja edellyttäisi erillistä yhteiskunnallista, kenties esityksen takana olevien edustajien kannalta kiusallista keskustelua. Itse näenkin, että lapsen kannalta perheen sisäistä adoptiota parempi vaihtoehto olisi ollut oheishuoltajuuden vahvistaminen.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kaltiokummun ja ed. Räsäsen tekemää hylkäysehdotusta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Olen itsekin hylkäyksen kannalla. Tässä kyllä mennään semmoiseen viidakkoon, kun puhutaan lapsen edusta, mutta kyllä tässä ollaan kaukana lapsen edusta siinä mielessä, kun mietitään, mitä ollaan puhuttu biologisen vanhemman asemasta suhteessa lapseen. Voihan olla silläkin tavalla, että tämä lapsi haluaisi jossakin vaiheessa ottaakin isäkseen tai äidikseen sen oikean biologisen vanhemman. Minä en tunne tämän syviä juuria täällä, onko mahdollista purkaa tämä adoptio, kun tämä lapsi tulee sitten siihen aikuisen ikään, että pystyy päättämään omista asioistaan ja hakemaan sitä oikeata vanhempaa niin kuin oikeaksi isäksi tai äidiksi. En tunne tilannetta, sen verran vähän olen itse näihin perusteluihin syventynyt, mutta näissä valiokunnan kannanotoissa ei tämän tyyppistä mainita. Itse olen sitä mieltä, että tämä oheishuoltajuus, jota ovat monet esittäneet, olisi ollut huomattavasti fiksumpi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto tässä näkökulmassa.

Sitten yksi asia, joka minusta tässä on hyvin kuvattukin täällä. Täällä puhutaan ilmiöstä. Elikkä valiokunnan mietinnössä puhutaan, jotta "kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö". Elikkä aikaisemmin puhutaan, että meillä on tämmöinen perinteinen perhekäsitys ollut, että on isä ja äiti, mutta minusta tämmöisten ilmiöiden perusteella ei pitäisi muuttaa lainsäädäntöä, koska täällä jotkut ovat sanoneet, että kyse on arvoista. Yhteiskunnalliset arvot ovat paljon syvemmässä. Joku sanoi täällä, että nämä, jotka ovat eri mieltä siitä, jotta haluavat hylätä tämän esityksen, ovat vanhoillisia. Minusta yhteiskunnalla pitää olla tämmöistä arvopohjaa. Se on pitkäjänteistä. Se on luotu (Puhemies: 2 minuuttia!) hyvin kovien arvojen ja hyvien arvojen perusteella ja se pitää säilyttää jatkossakin.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajatoveri Lahtelan arvoja pohdiskelevan puheenvuoron jälkeen on hyvä jatkaa tätä arvojen pohtimista.

Siis lakivaliokunta tässä mietinnössä, joka on käsittelyssä, esittää, että hallituksen esitys, jossa rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen, pienin muutoksin hyväksyttäisiin. Olen lakivaliokunnassa ollut tämän mietinnön kannalla.

Kun on keskusteltu tästä tematiikasta aikaisemmin silloin lähetekeskustelussa ja nyt uudelleen, niin on monesti väitetty, niin kuin äskeinenkin puhuja taisi väittää, että nämä perinteiset arvot ovat tässä joutumassa hukkaan tai ollaan vaihtamassa uudet arvot vanhojen arvojen tilalle.

Arvoisa puhemies! En ole ihan varma siitä, onko nyt kuitenkaan kysymys siitä, että arvot tässä ovat muuttuneet, vai onko pikemminkin kyse siitä, että pohjimmiltaan se arvoperusta, miltä pohjalta nyt tämän esityksen kannalta myönteisetkin kannanotot on tehty, on kummallakin puolella samanlainen. Me pidämme saman tyyppisiä perhearvoja tärkeinä. Olemme sitten tämän lakiesityksen kannalla tai sitä vastaan, esitämme sen hyväksymistä tai hylkäämistä, niin ne meidän perinteiset perhearvomme luullakseni ovat saman tyyppisiä. Nimittäin sen tyyppisiä perhearvoja me kaikki eduskunnassa pidämme arvossa, kuten rakkaus, uskollisuus ja sitoutuminen ja sitten huolenpito lapsesta, tämä keskeinen perhearvo. Edelleenkin uskon, että pidämme keskeisenä perhearvona sitä, että perheessä voisi toteutua vanhempien keskinäinen yhdenvertaisuus lapseen nähden. Nämä kaikki ovat mielestäni semmoisia perhearvoja, jotka ovat hyvin tärkeitä ja hyvin keskeisiä ja jotka eivät erota meitä toisistamme, meitä, jotka olemme esityksen kannalla, tai sitten niitä, jotka ehdottavat esityksen hylkäämistä.

Näitä perhearvoja on perinteisesti sovellettu perinteisiin perhemuotoihin, ja silloin sitten uusissa perhemuodoissa nämä johtopäätökset näistä perhearvoista ovat vähän uuden näköisiä. Arvoja on siis perinteisesti sovellettu todellisuuteen sellaisena kuin maailman luonnollinen järjestys on ikään kuin ymmärretty aikaisemmin. Kussakin ajassa perhearvoja on sovellettu siihen todellisuuteen, jollaisena todellisuus on käsitetty. Ydinperhe, isän ja äidin ja parin lapsen muodostama perhe, ei suinkaan ole ainoa ikään kuin vanhemmasta historiasta oleva perhemuoto, vaan perhemuotoja on ollut hyvin monenlaisia muitakin aikaisemmin.

Mutta arvoja, perinteisiä perhearvoja, näitä ikään kuin filosofisia peruskäsitteitä, on sovellettu kussakin historiallisessa tilanteessa niihin perhemuotoihin, joita on ollut olemassa, ja niitä arvoja on kautta historian pidetty tärkeinä: rakkaus, uskollisuus, sitoutuminen, huolenpito lapsesta, vanhempien keskinäinen yhdenvertaisuus lapseen nähden.

Yhteiskunta on aikaisemmin pitkään myös Suomessa antanut tukensa miehen ja naisen väliselle rakkaudelle. Tätä miehen ja naisen välistä mystistä voimakasta kiintymystä, rakkautta, jonka biologisena seurauksena silloin tällöin on syntynyt myös lapsia, perheenjäseniä, yhteiskunta on tukenut avioliittoinstituution kautta — joka ei ole aivan tavattoman vanha instituutiona, mutta kuitenkin, kun katsotaan taaksepäin, pitkässä juoksussa avioliitto on keskeinen instituutio — ja avioliittolainsäädännöllä, jota on yhteiskunta rakentanut ja vahvistanut, on tuettu tätä kahdenvälistä rakkautta, miehen ja naisen välistä rakkautta. Näin perinteistä perhemallia, tätä rakkauteen perustuvaa perhettä, on tuettu.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on eräällä tavalla seurausta ei siitä, että arvot olisivat dramaattisesti muuttuneet, että olisimme hylänneet perinteiset perhearvot, vaan siitä, että meidän käsityksemme todellisuudesta, siitä, millainen tämä maailma on, millaista rakkautta, millaista kiintymystä, millaisia uskollisuuden muotoja tässä maailmassa ihmisten välisessä suhteessa ilmenee, on muuttunut, ja se on pannut meidät koville miettimään, voiko olla tällaista rakkautta vai onko se luonnotonta, onko kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välinen rakkaus ja uskollisuus luonnotonta vai onko se tähän maailmaan kuuluva ilmiö, kaiken sen tiedon, kaiken sen ymmärryksen, kaiken sen tutkimushavainnon, kaiken inhimillisen kohtaamisen kautta, kun me näitä havaintoja olemme itse kukin ystäväpiirissämme tai sitten tutkimuksen kentillä saaneet. Olemmeko pakotetut ikään kuin näkemään, että maailmamme onkin toisenlainen, vai sanommeko, että ei, nämä havainnot ikään kuin eivät kerro luonnollisesta maailmasta vaan kuuluvat ikään kuin sen ulkopuolelle?

Se, että täällä eduskunnassa hyväksyttiin laki samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä, sehän oli seurausta nimenomaan siitä, että meidän käsityksemme, yhteiskunnan käsitys, todellisuudesta oli muuttunut, ja sen muuttuneen käsityksen perusteella näitä perhearvoja lähdettiin tukemaan myös sitten tämmöisissä samaa sukupuolta olevien parien perheissä. Näin sitten käsitys rakkaudesta ja kiintymyksestä oli muuttunut uuden tiedon, uusien havaintojen pohjalta. Tästä syystä ne moraaliset johtopäätökset olivat sitten toisenlaisia kuin mihin aikaisemmin olimme tottuneet.

Nyt se lakiesitys, joka on käsittelyssä, on samalla tavalla seurausta siitä, että me katsomme, että tämä maailma on sellainen, että kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välille syntyvä suhde, kiintymys, jolle on annettu tämmöinen juridinen asema sitoutumisen kautta, muodostaa nyt sellaisen perheen, jolle kuuluu entistä vahvempi suoja, myös siinä oleville lapsille, niin että tämä vanhempien välinen yhdenvertaisuus ja siihen liittyen, niin kuin täällä on käyty läpi, lapsen suoja, lapsen etu jossakin määrin paremmin toteutuvat kuin ilman tätä nykyistä lainsäädäntöä.

Kertaan vielä, arvoisa puhemies: Minusta ei välttämättä ole kysymys siitä, että meidän perinteiset perhearvomme olisivat dramaattisesti muuttuneet, vaan siitä, että me näemme maailman uudella tavalla. Todellisuus näyttää erilaiselta, ja me joudumme miettimään, teemmekö siitä johtopäätökset tässä uudessa maailmassa niiden perinteisten perhearvojen pohjalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Kantolan kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, millä tavalla ja millä perusteilla tämä mietintö tulisi hyväksyä.

Kiinnitin aivan erikoisesti huomiota ed. Kantolan puheenvuorossa siihen kohtaan, kun hän käsitteen, ilmiön, "rakkaus" sijalle merkitsi käsitteen, ilmaisun, "kiintymys", koska minusta tämä on juuri se näkökohta, siis uudet kiintymyksen muodot perhemuotojen suuressa diversiteetissä maapallolla. Olen kirjoissani käsitellyt näitä muotoja hamasta kaukaisuudesta tähän päivään saakka ja todennut, että ihmiset ovat eläneet hyvin erilaisissa perhe- ja yhteisömuodoissa, maternaalisessa ja paternaalisessa järjestelmässä jnp. Elikkä tämä meidän ikioma mallimme, sanoisinko valtamallimme, on vain yksi ratkaisujen joukossa. Tämä ei estä minua syvästi kunnioittamasta niitä, jotka ovat toista mieltä asioista, mutta totean vaan sen, että minulla hyväksyttävyyden sisälle tietysti mahtuvat myöskin nämä kiintymyksen muodot ilman, että perhekäsitys siitä millään tavalla muuttuu. Kannatan siis.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kantola tässä pohdiskeli arvojen muutosta tai muuttumattomuutta, ja puhuitte perinteisestä perhemallista, jossa on tuettu nimenomaan miehen ja naisen avioliittoa ja perhettä. Mutta muistutan, että kyllä avioliitolla on myös kristilliset arvojuuret eli kristillinen ihmiskuva, jossa avioliitto on tarkoitettu juuri miehen ja naisen väliseksi suhteeksi, ja kyllä suomalainen perhelainsäädäntö ja perhekäsitys on hyvin pitkälti syntynyt tästä kristillisestä arvokäsityksestä ja nojaa siihen. Itse näen, että tämä muutos, jonka kuvasitte, ei merkitse pelkästään uusia havaintoja, vaan kyllä myös selkeää irrottautumista tästä kristillisestä perhenäkemyksestä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Vähän samalla tavalla ajattelen kuin ed. Räsänen tuossa.

Ed. Kantola totesi, että tässä ei ole tapahtunut arvojen osalta muutosta. Kyllä minusta on selkeä muutos tapahtunut tässä koko ajan, jota kuvasittekin, sillä tavalla, jotta ikään kuin porras portaalta mennään eteenpäin tai pala palalta eteenpäin. Aikanaan rekisteröity parisuhde täällä keskustelutti aika vahvasti. Osallistuin siihen ja edustin näitä vanhoillisia näkemyksiä, jotka tässä on leimattu vanhoillisiksi. Minulla on määrätyt arvot olemassa. Sitten on tämä hedelmöityshoito samaa sukupuolta olevien osalta, lesboparien osalta. Jos tässä ei ole arvomuutoksesta kyse, niin kyllä minä ihmettelen, mikä tämä on. Seuraavana tietysti tulee, niin kuin tässä jo on ollutkin muutama viikko sitten käsittelyssä lakialoite, jossa tämä rekisteröity parisuhdelaki pitäisi kumota kokonaan ja nämä samaa sukupuolta olevat henkilöt olisivat sitten avioliittolain alaisia, mikä kuvaa, että pala palalta mennään eteenpäin ja askel kerrallaan ja arvot vaan muuttuvat. Minusta se murentaa kyllä sen perinteisen ajattelun. Vanha on hyvä. Nimittäin sitten minä hyväksyn sen ajattelun, jos samaa sukupuolta olevat henkilöt käyvät lisääntymään keskenään. Sitten minä ymmärrän, että voidaan se avioliittolakikin jo ylettää sitten, että nämä rekisteröidyt parisuhteet puretaan, mutta niin pitkään minä en ainakaan hyväksy sitä. Sitten se on luonnonmukainen.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajien Räsäsen ja Lahtelan kommentit sinänsä vievät tätä moraaliarvokeskustelua minusta kiinnostavalla tavalla eteenpäin, ja en kiistä sitä, etteikö tässä lainsäädännön kehityksessä ja muutoksessa olisi kysymys siitä, että moraaliset johtopäätökset, jotka vaikuttavat meidän arkielämäämme, ovat toisenlaisia kuin olivat aikaisemmin, mutta halusin tarkastella sitä niin, että moraaliset lähtökohdat voivat olla hyvin saman tyyppiset. Niissä ei ole tapahtunut muutosta.

Mitä tulee kristillisen etiikan mahdollisesti hylkäämiseen tai muuttumiseen, niin minä luulen, että siinä osittain on kysymys myös siitä, että kristillinen traditio kuljettaa mukanaan määrätynlaista käsitystä maailmasta, niin kuin kuljetti aikaisemminkin, ja joistakin maailmaa koskevista käsityksistä on otettu etäisyyttä kristillisen kirkon historian aikana. Maailmankuvan muuttuminen on se, joka koskettaa myös kristinuskon tulkintaa, ja se, kuinka paljon on arvojen muutoksesta kysymys, näkyy tietysti konkretiassa sitten sovellutuksissa enemmän.