Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunta on ollut viimeisen viikon ajan vakavien asioiden äärellä käsitellessään toista lisätalousarvioehdotusta. Se sisältää vain yhden mutta sitäkin vaikeamman ja tärkeämmän asian eli 1,6 miljardin lainan antamisen Kreikalle ja vastaavan lisävelan ottamisen Suomelle. Valiokunta on rakentanut mietintönsä informatiiviseksi siten, että sen lukemalla saa kokonaiskuvan sekä Kreikan lainajärjestelyn että viime viikonvaihteen vakauspaketin sisällöstä.

Kokonaisuudessaan euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston sopima lainajärjestely Kreikalle on 110 miljardia euroa, josta euromaiden osuus on 80 ja Kansainvälisen valuuttarahaston 30 miljardia euroa. Lainat maksetaan Kreikalle neljännesvuosittain kolmen vuoden aikana, ja lainan ehtona on 30 miljardin euron määräinen alijäämän supistaminen kolmen vuoden aikana. Säästötoimia koskevat päätökset on aikataulutettu ja jokaisen neljänneksen laina maksetaan vain, jos edelliselle jaksolle suunnitellut säästöt on tehty. Ehtojen valvonnassa Kansainvälisellä valuuttarahastolla on tärkeä ja merkittävä rooli. Lainan takaisinmaksu alkaa kolmen vuoden kuluttua lainan maksamisesta ja lyhennetään kahden vuoden aikana eli käytännössä muutetaan markkinaehtoiseksi lainaksi. Lainan korko on mitoitettu siten, että markkinoiden toimintakyvyn palauduttua Kreikalle on edullista maksaa valtioiden, siis myös Suomen, laina pois. Tällä hetkellä korko on noin 5 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on varsin poikkeuksellinen järjestely, jollaista ei pitänyt tapahtua euroalueella. Valiokuntakäsittelyn aikana tuli koko ajan uutta tietoa, ja viime viikonloppuna Ecofin-neuvosto hyväksyi vakautuspaketin, jonka pääministeri ja valtiovarainministeri ovat esitelleet tänään, joten en puutu siihen sen enempää. Valiokunta pitää myös erittäin merkittävänä suunnan muutosta, jonka perusteella Euroopan keskuspankki on päättänyt ostaa jäsenmaiden lainapapereita. Vakauspaketti ja Kreikan lainajärjestely on pidettävä erillään. Valiokunta katsoo kuitenkin, että Kreikalle myönnettävä laina on osa talouden vakauttamiseen tähtäävää kokonaisuutta ja että neuvoston päätökset korostavat lisätalousarviotoimien välttämättömyyttä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää lisätalousarvioesityksen mukaista lainajärjestelyä perusteltuna ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä. Samalla valiokunta korostaa keinoja, joilla finanssisektori velvoitetaan osallistumaan ja ottamaan vastuuta rahoitusmarkkinoiden vakaudesta tulevaisuudessa. Lisäksi on tärkeää voimistaa talouspolitiikan koordinointia ja selvittää mahdollisuudet globaalin transaktioveron käyttöönotolle. Nämä asiat ovatkin Suomen aloitteesta neuvoston käsittelyssä.

Valiokunta katsoo, että on ensisijaisesti Suomen oma etu tukea ehdotettuja toimia. Merkittävää on myös se, että laina ja talouden tervehdyttämisehdot on kytketty tiukoin toisiinsa ja valvonta on suunniteltu huolellisesti. Siitä huolimatta valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus varautuu myös sen tilanteen varalta, ettei Kreikka pysty pitäytymään ohjelmassaan ja lainoitus kes-keytyy. On tärkeää, että euromaat sopivat ennakkoon menettelytavoista ja luovat valmiussuunnitelman myös tällaisen vaihtoehdon varalle.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää kaiken saatavissa olevan tiedon perusteella lisätalousarviossa ehdotettua lainoitusta Kreikalle perusteltuna ja ohjelmaltaan hyvin rakennettuna. Tältä pohjalta valiokunta ehdottaakin, että ehdotus vuoden 2010 toiseksi lisätalousarvioksi hyväksytään hallituksen esityksen mukaisena ja että lisätalousarvioaloitteet 17—19 hylätään ja että lisätalousarviota sovelletaan 14. päivästä toukokuuta 2010 alkaen.

Valiokunnan mietintöön liittyy kolme vastalausetta, joista asianomaiset vastalauseen allekirjoittajat varmaan tarkemmin kertovat.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Varmaan monen toive olisi, että eduskunta äänestäisi tämän asian selväksi — suurin piirtein 80 puheenvuoroa odottamassa — mutta tätä keskustelua on hyvä jatkaa ja syytä myös jatkaa ihan niin pitkään kuin sitä riittää.

Arvoisa puhemies! EU-komissio on päättänyt ehdottaa unionimaille yhteistyötä kansallisten budjettien valmistelussa jäsenmaiden budjettitasapainon parantamiseksi. Tämä on ilman muuta selkeä johtopäätös siitä, että Euroopassa talous- ja finanssipolitiikassa tarvitaan kurin lisäksi myös kontrollia, siinä tarvitaan finanssijärjestelmän läpinäkyvyyttä, ja tässä onkin suuri haaste koko Euroopalle, kuinka tästä kriisistä ihan oikeasti selvitään. Nythän me olemme ikään kuin sammuttamassa tulipaloa ja estämässä Euroopan talousongelman laajenemisen eri jäsenmaihin ja maailmanlaajuisestikin, mutta kuinka tämä Euroopan talous saadaan pitkällä aikavälillä vakautettua, niin että jäsenmaat voivat sitten taas paneutua omiin perustöihinsä, kansalaisistaan huolehtimiseen jne?

Kun Yhdysvalloista talouskriisi lähti liikkeelle, niin me olemme juuri siinä tilanteessa, että valtiot ovat velkaantuneet aivan liikaa. Se on todettu Suomen eduskunnassakin monta kertaa. Meidän valtionvelka kaksinkertaistuu muutaman vuoden sisällä, ja tämä on myös yksi osa tuota oiretta. Hallitus on toiminut ripeästi. Kun täällä jotkut ovat jopa moittineet, että ministerit ovat liikkuneet tuolla kriisikokouksissa Euroopassa, niin voi kysyä, että no, entäpä jos eivät olisi liikkuneet. Silloin hallituksen täytyy toimia, kun sen paikka on, ja tästä hallitukselle ilman muuta kuuluu kiitokset. Se työ on ollut niin pääministeri Vanhaselta kuin valtiovarainministeri Kataiselta ensiluokkaisen hyvää.

Kaiken kaikkiaan näiden kahden viimeisen hallituksen aikana Suomessa on talouspolitiikassa noudatettu hyvin tiukkaa kurinalaisuutta. Kehyksistä on pidetty kiinni. Tarpeita ja toiveita tietysti on paljon, itse kukin niitä löytää, mutta talouspolitiikan peruslinjaus on ollut se, että budjettilinjauksista ja -kehyksistä pidetään kiinni. Tämä on omalta osaltaan luonut vakautta, ja se on tarkoittanut kaikille suomalaisille, asuntovelallisille esimerkiksi, erittäin matalia, alhaisia korkoja, se on tarkoittanut kuitenkin lamankin keskellä orastavaa, paranevaa työllisyyttä ja sitä kautta kehitystä eteenpäin. Vakaus on ollut ostovoimaa. Kaiken kaikkiaan suomalaiset ovat pärjänneet tämänkin laman keskellä, joka meitä on tässä parin vuoden aikana koetellut.

Mutta meillä ei olisi enää varaa siihen uuteen kriisiin, johon erityisesti oppositio on nyt ikään kuin vauhdittamassa Suomea omalta osaltaan, koska siinä vaihtoehdossa — kun on kysytty, mitä tämän rahoituspaketin ja koko vakautusohjelman vaihtoehtona on — tulee ilman muuta näkymään koko Euroopassa ja myös Suomessa tapahtuva rahoituskriisi, konkurssiaalto, työttömyys jne. Emme me voi lähteä sille tielle. Jokainen vastuullinen kansanedustaja joutuu tämän pohtimaan ihan itse, eikä tässä pitäisi olla kyllä hallitus—oppositio-asetelmaa, vaan tässä on Suomi ja muu Eurooppa ja muu maailma yhteensä mukana. Tämä on tietysti politisoitunut hyvin pitkälle. Kun valtiovarainministeri Katainen totesi tuossa, että Bostonin pelurit odottavat sitä, mitä Suomen vasemmisto tekee, että heidän ainoa toivonsa on Suomen vasemmistossa, niin silloin minä oikein hätkähdin, että herranen aika, onko tämä kriisi todella näin syvä. Kun pelurit maailmalla pelaavat, niin tässä kyllä jokaiselle kansanedustajalle on ihan oikeasti miettimistä, miten täällä tulee sitten menetellä.

Pääministerin ilmoitus eurooppalaisesta vakauttamispaketista kertoo hallituksen toimintakyvystä, ja tämä on ennen kaikkea tehty nyt koko Euroopan ja myös Suomen tarpeisiin. Mitä vastaavat kreikkalaiset? Kreikka varautuu yleislakkoon. Tänä päivänä julkinen ja yksityinen sektori ovat osittain lakossa. Kreikkalaisille on se suurin haaste ja viesti myös Suomen eduskunnasta: Kreikan parlamentin ja Kreikan kansalaisten täytyy nyt tämä kuuri käydä läpi, koska ne ovat ne keskeisimmät tämän lainoitus- ja rahoitusjärjestelmän takuuehdot. Me emme voi lähteä niitä saaria hakemaan sieltä tänne Suomeen emmekä luoda meille sinne jotakin muuta turvaavaa vakuutta. Vakuudet ovat siinä, että kreikkalaiset toteuttavat itse omaa budjetti- ja talouspolitiikkaa niin, että se on luotettavaa ja kaikki rahoittajat ja kaikki eri jäsenvaltiot voivat olla sitä mieltä, että Kreikka selviytyy tulevaisuudessa ja maksaa myös lainansa takaisin.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva Kreikka-päätös on monessa mielessä historiallinen. Ensinnäkin on syytä palauttaa mieleen euron tähänastinen toiminta-ajatus ja euroalueen toiminta-ajatus. Lähtökohtana on ollut, että jokainen maa huolehtii itse paitsi omasta taloudestaan myös ennen muuta julkisesta taloudesta ja julkisista veloista. Koskaan ei ole ajateltu, että euromaat olisivat toinen toistensa ottamien velkojen takuumiehiä. Koko euron lähtökohta oli, että jokainen maa huolehtii tämän oman vastuunsa, eikä ikinä ole sanottu, että toiset maat tulevat pelastamaan. Se lähtökohta, että jokainen huolehtii itse, tarkoittaa myös sitä, että vastaa itse oman valtiolainansa hoitokuluista mukaan lukien koroista. Ja nyt on kysymys juuri tämän korkoriskin arvioimisesta myös Kreikan osalta ja myös sen arvioimisesta, ovatko Kreikalle luotottaneet arvioineet tämän riskin oikein.

Nyt tämä on kääntynyt hyvin lyhyessä aikaa. Moni asia on mennyt EU:ssa uusiksi. On tultu tilanteeseen, että on sovittu, että Kreikkaa tuetaan lainoituksella, ja sitä kautta joudutaan ottamaan vastuuta myös Kreikan taloudessa tehdyistä virheistä. Samaten on Ekp lähtenyt aikaisemmasta toiminta-ajatuksestaan, historiastaan täysin poikkeavalle tielle eli sille tielle, että se lähtee ostamaan jäsenvaltioiden joukkovelkakirjalainoja. Ne ovat merkittäviä muutoksia, ja on ennenaikaista sanoa, mihin tämä tulee päätymään, mutta on hyvä noteerata, että säännöt ovat muuttuneet kesken juoksun. (Ed. Pulliainen: Perustavaa laatua!) — Perustavaa laatua oleva muutos.

Sitten tähän Kreikka-tilanteeseen. Täytyy sanoa suoraan, että Kreikassa on erittäin suuri riski, pystyykö Kreikka selviämään tästä velkataakasta, joka sillä tällä hetkellä on, täysin siitä riippumatta, haluaako se selvitä vai ei. Siellä on voimakas tahto yrittää tulla tästä ulos. Kreikassa on hyväksytty erittäin kova saneerausohjelma, joka koettelee kovasti Kreikan yhteiskuntaa. Hallitus on pyrkinyt siihen, että se olisi kuitenkin sosiaalisesti oikeudenmukainen. Veronkorotuksia on suunnattu suurituloisille ja esimerkiksi eläkeratkaisuissa suurimmat leikkaukset on pantu suurituloisille, mutta tämänkin jälkeen jää kysymys, riittääkö tämä.

Tutustuin suuren amerikkalaisen pankin tuoreeseen arvioon Kreikan taloudesta. Pankin arvio oli, että Kreikassa tulee julkinen velka vuoteen 2012 mennessä eli kahden vuoden aikana nousemaan 115 prosentista 150 prosenttiin perustuen siihen, että korkokulut tästä velasta ovat niin sietämättömän korkealla. Eli on suuri riski, että vaikka Kreikka kuinka haluaisi, lopputulos on se, että se ei tule tästä selviämään. Ja silloin ollaan tilanteessa, että viimeiseksi mukaan tulleet joutuvat maksamaan tätä laskua, jos annetut lainat eivät ole ensisijaislainoja tai niillä ei ole vakuuksia. On siis täysin harhaanjohtavaa sanoa, niin kuin pääministeri sanoi maaliskuun lopussa, että suomalaisilla veronmaksajilla ei ole aihetta huoleen ja että tässä tulee jopa voittoa. Se oli malttamaton ja erittäin harhaanjohtava lausunto yleensä hyvin harkitsevalta pääministeriltä.

Sitten täällä on kysytty, mihin perustuu se SDP:n arvio, että muualla olisi käyty keskusteluja ja laitettu pankeille ehtoja ja että pankit olisivat hyväksyneet ehtoja sille, että ne sitoutuvat tiettyyn käyttäytymiseen Kreikan luototuksessa eli että eivät lähde pois tilanteessa, kun muut euromaat yrittävät Kreikkaa auttaa. Olisin toivonut, että näin tärkeän asian kohdalla arvoisa valtiovarainministeri olisi paikalla täällä, mutta ei ole. Totean kuitenkin, että nämä meidän tietomme perustuvat valtiovarainministeriön virkamiesten antamiin tietoihin. Eivät nämä mistään SDP:n tietotoimistosta tule, vaan eduskunnan asiantuntijakuulemisesta. Talousvaliokunnassa valtiovarainministeriön finanssimarkkinaosasto kirjallisessa lausunnossaan kertoi perustuen julkisiin tietoihin, että sekä Saksassa että Ranskassa pankit ovat mukana järjestelyissä. Ja tältä pohjalta sitten, jos lukee talousvaliokunnan lausunnon, niin siinä todetaan, että "saksalaiset pankit osallistuvat myös lisälainoitukseen, tosin ainakin osittain Saksan valtiolta saatavan valtiontakauksen turvin". Ei tämäkään ole käsittääkseni mikään SDP:n tietotoimisto, vaan Suomen eduskunnan talousvaliokunnan lausunto, jonka pitäisi olla ministereiden tiedossa niin kuin jokaisen kansanedustajankin tiedossa. Ja edelleen sama informaatio on myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, niin että jos arvoisat kansanedustajat myös hallituspuolueista ovat läsnä näissä valiokuntien kokouksissa ja lukevat, mitä allekirjoittavat, niin sieltä selviää, mistä tämä keskustelu Saksan ja Ranskan pankkien mukanaolosta tulee.

Sitten tämän jälkeen kysymykseen vielä, joka on se kaikkein olennaisin: Miten tämä nyt niin hirveätä kauhistusta ja mekkalaa aiheuttaa, jos kysytään sen perään, että pankit kaikissa euromaissa ja myös Suomessa olisivat mukana, kun tätä inhottavaa taakkaa joudutaan käsittelemään? Eikö se olisi aika vastuullista, että ne, jotka ovat tehneet suuria tilejä, eivät nyt vetäydy Kreikasta, muuta näitä omia saataviaan valtion riskeiksi, kun riski on, että tapahtuu iso menetys? Palautan mieliin, että Argentiinan kriisin yhteydessä vuonna 2001, josta ei ole niin kovin kauan, osa velkojista menetti 90 prosenttia pääomastaan.

Tämä on vastuullista käsittelyä, että riskit tunnustetaan, ne kerrotaan Suomen kansalle, niitä ei salata eikä peitellä ja sitten katsotaan, miten ne, jotka ovat hyötyneet, ovat tässä mukana. En ymmärrä, mistä tämä populismi tulee, jos kysytään, miten pankit, rahoittajat, sijoittajat, jotka ovat hyötyneet, olisivat mukana tässä. Tämä on tärkeää sen takia, että tässä tulee, hyvät kansanedustajat, aito ongelma, jonka nimi on moraalikato, jos kerta toisensa jälkeen palkitaan suuria riskejä ottaneet sillä, että yhteiskunta ja veronmaksajat tulevat ja maksavat. Kyllähän tämän piti olla selvää jo tämän finanssikriisin jälkeen, että täytyy muuttaa sääntöjä. Ei voi olla niin, että yksityiset firmat käydään pelastamassa, koska pankkien pelastamisestahan tässäkin viime kädessä on kysymys, joten on välttämätöntä puhua tästä moraalikato-ongelmasta. Jos annetaan avoin valtakirja, niin näitähän tulee tänne lisää. Nyt on tullut finanssikriisin jälkilasku, sitten tuli tämä Kreikka, (Puhemies: Aika!) ja nyt on tullut kolmantena tämä iso paketti vielä. Siksi tässä päätöksessä pitää olla ehtoja pankeille ja rahoituslaitoksille niiden toiminnasta ja toisaalta pitää olla aito sitoutuminen pelisääntöjen muuttamiseen, muuten veronmaksajat ovat pysyvästi laskujen maksajia.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys toiseksi lisäbudjetiksi on 1,6 miljardin euron tuki Kreikkaa rahoittaneille pankeille. Kreikan vaikeuksien taustalla on, että Kreikan hallitukset eivät ole kohtuullisen kasvun vuosikymmenen aikana huolehtineet siitä, että julkinen valta olisi kerännyt veroja siihen määrään, että ne vastaisivat menoja.

Tällä hallituksen paketilla piti voittaa aikaa. Sitä voitettiin vain noin viikonvaihteen yli, ja jos sitä noin suunnilleen laskee, niin se on noin 16 miljoonaa euroa per tunti suomalaisille veronmaksajille, tämän ajan voiton hinta. Seurauksena oli jatkuva velkaantuminen Kreikassa, joka tuli tiensä päähän, kun Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi levisi ympäri maailman johtaen lamaan. Kun kävi ilmi, että Kreikan edellinen hallitus oli vääristellyt talouden tilaa kuvaavia lukuja, Kreikan mahdollisuudet saada lisää luottoa rahamarkkinoilta loppuivat. Siltä osin kuin kyse on tilastotietojen ja talouslukujen vääristelystä, siitä pitää joutua oikeuteen — poliittinen vastuu ei riitä.

Kreikan hallitukset ovat laiminlyöneet riittävän verorahoituksen hankkimisen. Nyt maan ajauduttua kyvyttömien ja piittaamattomien hallitusten johdolla ahdinkoon Kreikan talouden vakauttamisen seuraukset joutuvat kantamaan eläkeläiset, joiden eläkkeitä leikataan 20 prosenttia, työntekijät, joiden palkkoja alennetaan, ja muut pienituloiset, tavalliset kreikkalaiset.

Poliittinen eliitti, joka on ollut vallassa, näyttää selviävän kokonaan vastuusta, puhumattakaan pankeista tai muista rahoittajista. Kreikan valtiolla on velkaa noin 300 miljardia euroa, josta kreikkalaisilla sijoittajilla oli hallussaan 85 miljardin euron arvosta valtion joukkolainoja. Onko näillä kreikkalaisilla sijoittajilla mitään vastuuta kotimaansa ongelmista? Onko näiden kreikkalaisten omistajien oikeus vain kerätä voitot, joita syntyy, ja jakaa osingot näille entisestään rikkaille kreikkalaisille? Valtaosa kreikkalaisista on pienituloisia, ja nyt heille sälytetään vastuu Kreikan talouden pelastamisesta, mutta pankit ja muut rahoittajat saavat nauttia EU:n ja Imf:n tarjoamasta turvasta. Heillä ei todellisuudessa ole yrittäjäriskiä lainkaan; voitot on yksityistetty mutta tappiot sosialisoidaan kreikkalaisten työläisten ja eläkeläisten maksettavaksi ja pahimmassa tapauksessa myöskin suomalaisten veronmaksajien kannettavaksi.

Kreikkalaisten rahoituslaitosten lisäksi myös saksalaiset ja ranskalaiset pankit ja vakuutusyhtiöt ovat Kreikan lainoittajia tavoitteena saada mahdollisimman hyvä tuotto sijoituksille ja sitä kautta taata omistajille hyvät osingot. Nämä turvataan tällä 110 miljardin euron lainapotilla eli suomeksi sanottuna pankkituella. Nyt toukokuussa lankeavaan 8,5 miljardin euron lyhennykseen Kreikan valtiolla ei ollut rahaa, ja nyt euromaat yhteisvastuullisesti turvaavat pankeille ja vakuutusyhtiöille rahat. Ne eivät mene kreikkalaisille vaan luottoja myöntäneille rahalaitoksille.

Tämäkään kriisi ei ole johtanut minkäänlaiseen rahamaailman säätelyyn tai veroon, jolla kerättäisiin puskureita tulevia lamoja vastaan. (Ed. Rossin välihuuto) Laskut ovat aina veronmaksajille, ja kasinopelurit voivat nauttia rauhassa pelinsä tuloksista. — Tässä on aivan selvä logiikka, ed. Rossi: veronmaksajat maksavat, ja osakkeenomistajat nauttivat osingot ja voitot. Kreikan kansalaiset joutuvat maksamaan osinkopelureitten voitot, ja tässä tapauksessa on vielä vaara, että suomalaisetkin joutuvat maksamaan näitten osinkopelureitten voitot.

Tehdyt päätökset ovat pitkä askel kohti liittovaltiota, jossa keskusvalta määrää, minkälaista talouspolitiikkaa kunkin maan pitää harjoittaa. Ei voi puhua paljon itsenäisyydestä, jos pitää lähettää valtion talousarvio EU:lle hyväksyttäväksi. On esitetty, että talousarviot lähetetään EU:lle ja sieltä tulee sitten määräykset, minkälaista talouspolitiikkaa tulee harjoittaa. Tämä ei ole viimeinen talouskriisi. Se on vain ajan kysymys, koska tulee seuraava. Siihen on jo maksumiehet nimetty: voitot yksityisille, laskut verojen muodossa myös Suomen kansalaisille. Viime laman piti opettaa, että takaus ei ole vain muodollisuus vaan siitä voi joutua myöskin maksamaan, ja näin ollen on syytä kyllä miettiä sitä, että se paketti, joka on nyt tehty, yli 8 miljardia euroa takauksia, voi langeta myöskin maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Edellisen perusteella esitän, että tämä Kreikkaa koskeva toinen lisätalousarvio hylätään ja hyväksytään kaksi vastalauseen 2 mukaista lausumaesitystä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kreikka on saanut kunnolla turpiinsa tämänkin päivän keskusteluissa. Mutta on hyvä todeta se, minkälaisista luvuista lähdettiin liikkeelle, kun käsittelyn kohteena vuosina 1994 ja 1995 oli niin sanottu vihreä kirja, jolla mitattiin, mikä on Emu-kelpoisuus milläkin potentiaalisella valtiolla. Sen tilaston viimeisenä oli Kreikka, jonka inflaation vuosivauhti oli Euroopan rahapoliittisen instituutin taulukon mukaan 10,8 prosenttia, budjetin alijäämä prosentteina bkt:sta 14,1 prosenttia, julkisen talouden velka — huom. silloin jo — 121,3 prosenttia bkt:sta, ja niin sanotut pitkät korot olivat tasolla 20 prosenttia.

Siis tästä lähdettiin rakentamaan Emu-kelpoisuutta. Mikä oli tilanne viime vuoden viimeisenä päivänä? Silloin budjetin alijäämä prosentteina bkt:sta Kreikalla oli 13,6 prosenttia, elikkä mitään positiivista ei ollut tapahtunut rakenteellisesti tänä aikana. Ei ihme, että tässä ollaan. Siis koko tämä niin sanottu valvontajärjestelmä on pettänyt pahemman kerran. Elikkä tämän tarkastelun olisi pitänyt olla jo ajat sitten.

Sitten mistä asioista — olen yrittänyt tarkkaan kuunnella keskustelua aina, kun tilaisuus vaan on ollut — ei nyt puhuta? Kun verrataan vuoden 2008 syksyä, jolloinka finanssikriisi laukesi, mitä silloin puhuttiin, mistä silloin etsittiin niin sanottua syyllistä finanssikriisin laukeamiselle? Sitä etsittiin paitsi asuntoluototusmarkkinoista, sitä etsittiin veroparatiiseista ja harmaan ja mustan talouden piiristä, johonka oli pitkän aikavälin puitteissa kerätty valtavat pääomat. Missä on tämä potti tällä hetkellä? Missä oli täällä ministereitten esittelyssä tämä puoli? Sitä ei ollut ollenkaan. Minkä ihmeen takia? Minä en ymmärrä tätä. Vaikka kuinka haluan hallituspuolueen kansanedustajana ymmärtää, niin minä en tätä vaikenemisen politiikkaa ymmärrä ollenkaan, että niistä olennaisista rakenteellisista syistä vaietaan. Elikkä se tarkoittaa sitä, että kun 2008 lokakuussa presidentti Sarkozy sanoi, että nyt lähdetään pistämään veroparatiisit kuriin, käynnistettiin Oecd-operaatio, nostettiin se naftaliinista, niin se on nyt näillä onnettomilla bilateraalisilla tietojenvaihtosopimuksilla ikään kuin kuitattu pois ja mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Ainut valopilkku on Sveitsin kuriin laittaminen ja sen pankkisalaisuuden osittainen murtaminen, joka olisi se mahdollisuus laajentaa, jos poliittista tahtoa olisi olemassa.

Harmaa ja musta talous elikkä talousrikollisuus ovat 40 prosentin luokkaa Kreikassa, siis taloudesta. Siis koko se keskustelu, mitä me täällä käymme nyt tämänkin iltapäivän aikana, koskee 60:tä prosenttia Kreikan taloudesta. Se 40 prosenttia on kokonaan ulkopuolella, ja tämä pitää muistaa koko ajan tässä operaatiossa.

Sitten vielä yksi asia, ja se on setelirahoitus. Mitä muuta kaikki tämä, mistä nyt keskustellaan, on muuta kuin alhaisilla koroilla luotua setelirahoitusta, jonka huipentuma on, että Ekp ottaa suoraan vastaan näitten rupukunnossa olevien valtioiden joukkovelkakirjalainoja kelpoisina asiakirjoina. Sehän ei merkitse mitään muuta kuin setelirahoitusta. Mistä on otettu mallia? Federal Reserve, Yhdysvallat, on se malli, jossa sitä on sovellettu koko tämän finanssikriisin ajan, ja toinen on Kiinan keskuspankki, joka valuuttavarannoilla pelaa samalla tavalla.

Mats Nylund /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Greklands svåra ekonomiska situation går över hela euroområdet som en tryckvåg. Avsaknaden av budgetdisciplin och sparande har tillsammans med den kraftiga korruptionen lett till ett budgetunderskott på 13,6 procent, ett budgetunderskott som tyvärr inte bara är Greklands problem utan ger konsekvenser över hela EU.

Alla euroländer drabbas oavsett om de skött sig utmärkt eller inte, bäst i klassen ges inget undantag. I alla euroländers parlament behandlas lån till Grekland som bäst, och i dag avgör vi Finlands andel på 1,6 miljarder euro.

Bedömningen handlar inte om hur det går för grekerna om vi beviljar lån eller inte, utan vad det innebär för Finland och finländarna. Den absoluta merparten av alla sakkunniga som hörts ser mycket stora risker med att inte bevilja lånet. Om Grekland står utan lån den 15 maj försätts landet i praktiken i likvidation. Konsekvenserna av ett sådant scenario förutspås bli att förtroendet för euron försvagas radikalt, att lånekranarna stryps även för åtminstone Spanien och Portugal, och att det leder till en ny recession i stil med den som vi just är på väg att arbeta oss ur. Vi har redan sett tecken på en sådan utveckling innan stabiliseringspaketet kom till.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki euromaat on pantu koetukselle riippumatta siitä, ovatko ne olleet luokan priimuksia vai ei. Kaikissa euromaiden parlamenteissa käsitellään tällä hetkellä lainaa Kreikalle, ja tänään Suomen osuudesta, 1,6 miljardista eurosta, päätetään. Meidän ei tule harkita, mitä kreikkalaisille tapahtuu, jos me myönnämme lainaa tai emme, vaan meidän tulee ensisijaisesti harkita tämän lainan merkitystä meille kaikille suomalaisille.

Meillä on nyt valittavana kaksi ongelmallista vaihtoehtoa: suunnattoman 1,6 miljardin euron lainan myöntäminen, jonka suhteen on olemassa riski, että emme saa lainaa takaisin, tai lainan myöntämättä jättäminen, minkä seurauksena olisi vaarana, että koko EU ajautuu uuteen lamaan ennen kuin olemme ehtineet toipua edellisestä. Valinta on siis tehtävä kahden vastenmielisen vaihtoehdon välillä: lainan myöntäminen toisten möhläysten vuoksi tai sen myöntämättä jättäminen, jonka seuraukset olisivat vielä pahemmat.

Arvoisa puhemies! Minusta ainoa vastuullinen vaihtoehto on lainan myöntäminen. Kyse on solidaarisuudesta ja siitä, että euromaat yhdessä pystyvät selviämään vallitsevasta tilanteesta. Vakauttamisrahasto, josta euroalueen valtion- ja hallitusten päämiehet sekä EU-jäsenmaiden valtionvarainministerit ovat sopineet, on vahva todiste siitä, että yhdessä pystymme kääntämään kehityksen oikealle uralle. Suomi ei voi eikä Suomen pidä kääntää selkäänsä tai pistää päätään puskaan. On selvää, että meidän on oltava mukana pelastamassa määrätietoisesti valuuttaamme.

Tukipaketin ehtona euromaat ovat asettaneet varsin kovia vaatimuksia Kreikalle. Arvonlisäveroa ja muita veroja korotetaan, ja oikeastaan kaikki budjettimomentit Kreikan valtion budjetissa pannaan tarkkailun alle. Kouluja tullaan sulkemaan, kannattamattomia rataosuuksia lakkautetaan ja sosiaalietuuksia leikataan tuntuvasti. Muun muassa eläkeikää korotetaan huomattavasti. Kreikan parlamentti hyväksyi viime viikolla myöhään torstai-iltana 30 miljoonan euron säästöpaketin, joka on pantava toimeen, jotta lainat maksettaisiin. Kreikka saa myös ainoastaan neljännesvuosiannoksia lainasummasta ja vain, jos kovia ehtoja edelleen noudatetaan.

Värderade fru talman! Som villkor för stödpaketet har euroländerna ställt mycket hårda krav på Grekland. Momsen och övriga skatter ska höjas och egentligen alla budgetmoment i deras statsbudget ställs under lupp. Skolor kommer att stängas, olönsamma järnvägsavsnitt likaså, och de sociala förmånerna beskärs radikalt. Bland annat höjs pensionsåldern avsevärt. Greklands parlament godkände sent förra torsdagskvällen ett 30 miljarders euros sparpaket som måste verkställas för att lånen ska utbetalas. Grekland får också bara kvartalsransoner av lånesumman och bara om de hårda villkoren fortgående efterlevs.

Nu handlar det om att lösa en akut situation, men frågan uppstår förstås om någon och vem som ska ställas till svars och hur man undviker liknande i framtiden. Min uppfattning är att EU och Imf kan och bör ställa hårda krav på omfattande utredningar mot de instanser och personer som fört hela EU, Europa och även världen bakom ljuset en längre tid. Det gör man också, både gällande Grekland och i samband med stabiliseringspaketet. Det enda ansvarsfulla alternativet är att bevilja lånet.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen tämän aamupäivän keskustelun tasoa. Täällä salissa eivät sentään lentäneet marmorinpalat ja polttopullot niin kuin Ateenan kaduilla mutta kylläkin raskaat syytökset. Kristillisdemokraatit eivät aio ottaa mitään koppia heitoista, populismista tai vastuuttomuudesta, ja päinvastoin ajattelen, että tällaiset syytöspurkaukset kyllä kertovat enemmän syyttäjien omasta tilanteesta kuin kohteesta. Jos oppositiolle ei sallita mahdollisuutta esittää vaihtoehtoja, niin kyllä se kertoo siitä, miten vaikea tämä ratkaisu on hallituksen omissa joukoissa.

Oma eduskuntaryhmämme aikoinaan vastusti yksimielisesti Emuun liittymistä, ja kyllä tuossa keskustelussa silloin varoitimme juuri sen kaltaisista ongelmista, jotka nyt ovat realisoituneet. Euroalueen kansantaloudet ovat rakenteeltaan niin erilaisia, että niiden toiminta yhden valuutan puitteissa tuottaa ongelmia, ja aivan niin kuin täällä todettiin, niin kyllä keskustakin vielä silloin näistä ongelmista puhui.

Rahaliittohan on pohjimmiltaan poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen, ja myös käsillä oleva ongelma on huonon politiikan aiheuttamaa. Kreikassa on eletty yli varojen. Kreikassa on eri puolueiden toiminnan johdolla velkaannuttu holtittomasti, ja toisaalta sitten toiset poliitikot Euroopan unionissa eivät ole pitäneet kiinni yhdessä sovituista vakaussäännöistä.

En pidä siitä, että käsillä olevan talouskriisin varjolla ikään kuin tätä hetkeä nyt käytetään hyväksi, jotta vauhditettaisiin liittovaltiokehitystä tarpeettomalla tavalla ajamalla kansalliseen päätöksentekoon kuuluvaa budjettivaltaa Euroopan unionille. Kyllä tässä riittäisi ihan jo se, että ryhdytään noudattamaan niitä sääntöjä, jotka on jo aiemmin sovittu.

No, se 1,6 miljardin euron tukilaina, josta nyt puhumme, jota nyt käsittelemme, on kyllä ainoastaan ensiapu tähän tilanteeseen. Se ei paranna potilasta vaan siirtää oireiden puhkeamisen myöhemmäksi, ja niin kuin täällä on todettu, näyttää siltä, että tartuntakin on jo alkanut levitä. Itse ajattelen niin, että tuo sunnuntain vakautuspaketti on kyllä mekanismiltaan parempi kuin tällainen kahdenvälinen suora lainaraha, sillä se perustuu juuri siihen, mitä itse asiassa silloin viime viikon keskustelussa esimerkiksi itse peräänkuulutin eli mieluummin valtion takauksia kuin suoraa lainarahaa valtioiden kesken.

Mielestäni tässäkään tilanteessa ei tule toimia yhtään järeämmin kuin on täysin välttämätöntä. Siksi kristillisdemokraatit esittävät omaa vaihtoehtoa. Me esitämme, että lisäajan voittamiseksi ottaisimme lisävelkaa Kreikan tukemiseksi vain sen määrän, jolla pärjätään tämän vuoden tämä toinen ja kolmas kvartaali, ja muistutan, että joudumme itse ottamaan velkaa, jotta voimme tukea Kreikkaa tässä tilanteessa. Ei ole viisasta myöskään Suomen velkaantua yhtään enempää kuin on täysin välttämätöntä. Ei ole populismia olla varovainen lisävelan ottamisessa.

Pääministeri Vanhanen kantoi aivan oikein huolta Euroopan huonosta kilpailukyvystä. Kyllä kilpailukyvystä, vaikka meidät nyt toiseksi parhaaksi maaksi noteerattiinkin, tulisi myös Suomessa kantaa huolta, ja ajattelen, että olisi tärkeintä, että jokaisessa Euroopan unionin maassa panostettaisiin juuri siihen oman maan kilpailukykyyn tälläkin hetkellä. Velan ottaminen euroalueen poliittisen arvovallan tukemiseksi, niin kuin totesin, pienessä määrin voi olla välttämätöntä tässä tilanteessa, mutta kyllä se lykkää ongelmat tuonnemmaksi eikä ole suinkaan myöskään paras keino kilpailukyvyn kohentamiseen ja varmistamiseen.

Vakauspaketin ja Kreikka-lainan myötä ovat todellakin nousseet vaatimukset kansallisen budjettivallan kaventamiseksi EU:n talousvallan ja valvonnan hyväksi. Suomen kannalta on kyllä huono asia, jos tässä mennään liian pitkälle, koska olemme kuitenkin hoitaneet asiamme hyvin ja rehellisesti eikä ole hyvä, että menettäisimme omaa päätösvaltaa oman verotuksemme ja budjettimme määräämisestä. Tukipäätökseen osallistumisen motiiviksi euroalueen syvenevän integraation varjeleminen on huono asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa rouva puhemies! EU-maat ovat sopineet Kreikalle laaditusta 750 miljardin euron vakautusjärjestelmästä. Tavoitteena on, että markkinat rauhoittuisivat ja luottamus palautuisi euroon ja koko Euroopan unioniin. Lisäaikaa Kreikalle saatiin siis ostettua valtavalla rahasummalla ja muiden maiden niskoille työnnetyillä lainojen takausriskeillä. Nämä riskit maksetaan todennäköisesti myöhemmin erääntyvinä lainalaskuina, sillä ei kai kukaan voi tosissaan uskoa Kreikan lainojenmaksukykyyn tulevaisuudessa.

Kreikan ylimääräinen tukipaketti rahoitetaan myös suomalaisten veronmaksajien lukuun otettavalla uudella valtionvelalla. Suuria riskitakauksia ja riskirahoitusta Kreikalle myönnetään Suomesta lähes 10 miljardin euron edestä. Nämä suunnattomat panostukset Kreikka-tukeen ovat kohtuuttomia, kun samanaikaisesti omassa maassamme on 700 000 köyhää kansalaista. Meillä vallitsee suurtyöttömyys, joka koskettaa myös nuoria. Meillä on lisääntyvää yli sukupolvien siirtyvää syrjäytymiskehitystä. Meillä on vuosien ajan noudatettu myös tiukkaa valtion henkilöstön irtisanomisohjelmaa, jota tuottavuusohjelmaksi kutsutaan. Kuntataloudet ovat kriisissä. Samoin sen takia myös monet kuntalaisten peruspalvelut ovat alasajon ja suurten leikkausten kohteena. Suomen oma talouslama koskettaa joko suoraan tai välillisesti jokaista Suomessa asuvaa ja on uhkana myös oman maan sisäiselle turvallisuudelle.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Katainen vakuutteli vielä 11.3. pidetyllä suullisella kyselytunnilla seuraavasti: "Meidän lähtökohtamme on se, että painostamme Kreikkaa tekemään taloutta kohentavia toimenpiteitä. - - Lähtökohtamme on se, että Kreikka pystyy nostamaan markkinoilta lainaa sen verran, minkä sitten tarvitsee, eikä tarvitsisi tukeutua mihinkään muihin - - valtioitten välisiin järjestelyihin."

Vielä kaksi kuukautta sitten ministeri Katainen korosti, kuinka Suomi on pitänyt euroalueen sääntöjen kunnioitusta kaikkein vahvimmin esillä ja kuinka euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tämmöistä pelastusmahdollisuutta. No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin, eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon. Näin meille vakuutti ministeri Katainen tässä salissa kaksi kuukautta sitten. Tänään on ministereillämme ihan toinen ääni kellossa.

Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, kuinka tulkinnat ovat muuttuneet ja sen johdosta suomalaisten veronmaksajien piikkiin lykätään vakuudettomia velkakirjoja ja takaussitoumuksia lähes 10 miljardin euron edestä. Tässä ei ole enää kyse Kreikasta vaan koko Euroopan vakaudesta. "Tämä on massiivinen operaatio", ovat säntäilevät edustajamme laukoneet pikkutunneilla ja ilmeisesti sopineet Suomen kansan puolesta isoista asioista. Viimeistään nyt luulisi kaikkia suomalaisia kiinnostavan tieto, mistä kaikesta muusta edustajamme ovat sopineet puolestamme viimeisten kahdeksan vuoden aikana, kun Suomi on kuulunut yhteisvaluuttaan. Ovatko hallitusherramme nyt tai aikaisemmin myyneet tai antaneet pantiksi koko isänmaamme? Kyllä huolestuttaa, mihinkä kaikkiin muihin sitoumuksiin ministerimme EU-kokouksissa on houkuteltu mukaan. Mitä jos muidenkin EU-sopimusten pykälätulkinnat muuttuvat yhtä nopeasti ja kevyesti kuin nyt on tapahtunut?

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on myynyt kansalle tätä massiivista operaatiota ainoana vaihtoehtona. Näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole. Aina on olemassa myös muita vaihtoehtoja, jotka palvelevat joidenkin toisten tahojen intressejä paremmin. Nyt hallitus kumartaa finanssisektorin suuntaan ja samalla pyllistää kaikille suomalaisille veronmaksajille, jotka asetetaan tässä tosi EU -tarinassa lopulta laskun maksajan rooliin.

Suomalaisten sympatioita kreikkalainen poliittinen ja virkamieseliitti erityisetuineen ei saa osakseen. Tilastojen väärennöksistä ja valehtelusta ei pitäisi koskaan palkita vaan rangaista näihin tekoihin syyllistyneitä henkilöitä. Valitettavaa on se, että suuri enemmistö eli Kreikan pienipalkkainen ja paljon työtä tekevä tavallinen kansalainen joutuu maksamaan kipeästi tästä vallanpitäjiensä holtittomuudesta. Tavallista Kreikan kansalaista ei pidä missään tapauksessa syyllistää sen valtaapitävän rikkaan huijarieliitin takia.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua on tässä keskustelussa, jota viime viikkoina on käyty, harmittanut se, että kreikkalaisista tehdään laiskoja, tyhmiä, loiseläjiä. Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Oinonen kertoo, että Kreikassa pääsee eläkkeelle 50-vuotiaana. Muuten, aivan samalla tavalla voidaan kertoa, että Suomessa pääsee eläkkeelle 18-vuotiaana. (Vasemmalta: 16-vuotiaana!) — Ja 16-vuotiaanakin, kyllä.

Moni täällä ei taida tietää sitä, että Kreikassa keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on toiseksi suurin Euroopan unionin sisällä, 61,4 vuotta. Mutta eläkkeet ovat hyvin heikot, keskimääräinen eläke on vain 750 euroa. Toki sellainenkin tapaus on, että 50-vuotiaana voi päästä Kreikassa eläkkeelle. Jos esimerkiksi on äiti, joka on 20 vuotta maksanut eläkevakuutusmaksuja, ja sen lisäksi hänellä on alaikäinen tai työkyvytön lapsi, jota hän hoitaa, niin hänellä on mahdollisuus päästä vähennetylle eläkkeelle jo 50-vuotiaana. Mutta ne puheet, joita ed. Oinonen täällä viime keskustelussa esitti, että 50-vuotiaana pääsee Kreikassa eläkkeelle, ovat humpuukia, ja niillä puheilla yritetään aikaansaada (Puhemies: Aika!) vain Kreikan vastainen reaktio, jotta saataisiin lävitse tämä laina.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lainanannon selkeä tarkoitus meidän kannaltamme, muun muassa Suomen kannalta, on estää markkinoiden epäluottamus euroa kohtaan ja korkotason nousu ja padota kriisi koskemaan vain Kreikkaa. Tästä on puhuttu moneen kertaan täällä salissa, ja tämä on se todellinen syy. Me tiedämme senkin, että kyse on pakkoraosta. Vuoden 2008 kriisin jälkeen ei minkään maan talous, ei myöskään Suomen, kestäisi toista sydänkohtauksen kaltaista tilaa. Suomella ei ole varaa toiseen massiiviseen elvytyspakettiin, minkä takia Kreikkaan liittyvän tilanteen vakauttamiseksi on nyt tehtävä kaikki tarvittava. Kreikka-päätös tehdään siis ennen kaikkea Suomen ja muiden maiden vakaan talous- ja työllisyyskehityksen turvaamiseksi, ja tämä on nyt vain pakko tehdä.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri, jos te jäisitte tänne kuitenkin keskustelemaan, sillä tämä on hyvin tärkeä asia ei ainoastaan teidän kannaltanne vaan myöskin koko Suomen kannalta. (Hälinää)

Nimittäin, arvoisa rouva puhemies, kun oppositio on erittäin rakentavassa hengessä käynyt täällä tätä keskustelua ja meitä on syytetty populismista, niin ei täydy kuin ihmetellä. Tämä hallitus on todennut olevansa sosiaalisesti kaikkien aikojen oikeudenmukaisin ja todennut myöskin kannattavansa vastuullista markkinataloutta, ja nyt tässä kriisissä olisi mahdollisuus muuttaa eurooppalaisen talouselämän suuntaa ja asettaa rahoitusmarkkinoille uusia sääntöjä, uudistaa tätä järjestelmää niin, ettei vastaavaa keinottelua, vastaavaa murhetta nähtäisi Euroopan alueella enää koskaan eikä myöskään maailmanlaajuisesti, sillä, arvoisa rouva puhemies, tämä järjestelmähän on ihmisten rakentama. Kun me tässä salissa varmasti kaikki tunnustamme olevamme ihmisiä, niin eikö tämä valta ole meidän käsissämme ja eikö jostain pidä aloittaa, arvoisa pääministeri, tämän järjestelmän rukkaaminen sellaiseksi, että se on aidosti sosiaalisesti oikeudenmukainen ja aidosti voidaan toteuttaa vastuullista markkinataloutta?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En voi muuta kuin kommentoida edelliselle puhujalle, mikä on tässä se vastuullisuuskysymys. Täällä ed. Heinäluoma myöskin sanoi aikaisemmin, että vaikka Kreikka kuinka haluaisi, se ei kenties tule tästä selviämään. Voi tietysti kysyä, mitenkä ihmeessä se Kreikka tästä tulisi selviämään, jos me sanomme: ei Kreikalle missään tapauksessa. Eikö se vastuullisuus liity juuri siihen kysymykseen, että Kreikkaa laitetaan nyt pistämään julkinen talous kuntoon seitsemän kvartaalin kautta? Se on myöskin vastuullisuutta, että nyt, hei, on viimeiset ajat hoitaa se kuntoon mutta ei jätetä sitä Kreikkaa nyt heitteille? Eikö se ole sitä vastuullista markkinataloutta, että pidetään myöskin huolta siinä vaiheessa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, mitä tässä yhteydessä on vastuullinen markkinatalous? Kai se tarkoittaa sitä, että vastuullisuutta on se, että ne, jotka aiheuttavat ongelmia, vastaavat niistä asioista eivätkä tule veronmaksajan pussille. Niin minä olen aikaisemmin ymmärtänyt vastuullisen markkinatalouden enkä niin, että jos jätät hommasi hoitamatta ja otat isoja riskejä ja sitten teet isoja voittoja ja ne riskit realisoituvat, niin sitten tullaan veronmaksajan piikkiin.

On syytä jatkaa tätä keskustelua aamupäivän osalta, kun täällä puhuttiin siitä, mitä Suomessa on tehty versus mitä muualla on tapahtunut, ja ministeri antoi sen kuvan, että täällähän on tapahtunut ihan sama kuin Saksassa ja Ranskassa. Otan nyt suurimman auktoriteetin, mitä kansanedustaja voi tässä salissa ottaa, eli sitaatin Helsingin Sanomista: "Katainen kertoo, että hän ja kuntaministeri Mari Kiviniemi - - tapasivat keskiviikkona Nordean, Sampo Pankin ja OP-Pohjolan johtoa. Perjantaina rahoitusalaa edustava Finanssialan keskusliitto FK julkisti lausuman, jossa se ilmaisee tukensa Kreikka-suunnitelmalle ja Suomen hallituksen pyrkimyksille sen nopeaan toteuttamiseen." Siinä on meidän finanssialan vastuu. Helsingin Sanomat jatkaa: "Lausumasta jäi puuttumaan kohta, jossa pankkiala lupaisi pysyä Kreikan markkinoilla eikä vetäisi pois lainojaan sopeutumisajan kuluessa." (Puhemies: Aika!) Tämä oli se, mitä ministeri Katainen sai aikaan.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmissa puheenvuoroissa puhuttiin koko ajan vaan pankeista. Tämähän on Kreikka-tuki. Kreikka on velkaa pankeille, ja pankit perivät luonnollisesti velkansa pois. Heilläkin on kyky ottaa sieltä, heillä on takuita ja vakuuksia jne. Ei Kreikka ole kuivilla tässä missään tapauksessa.

Me autamme Kreikkaa. Tämä on vähän sama asia kuin jos naapurissa olisi hätä ja me emme antaisi apua. Se on aika sydämetöntä, muuten. Suomi on omalta osaltaan auttamassa Kreikkaa, jotta me autamme, että Eurooppa ei joudu siihen taloudelliseen kriisiin, mihin me olemme muutoin menossa. Me autamme samalla kaikkia suomalaisia, autamme tämän maan työllisyyttä, yritystoimintaa jne. Siinä on tämän asian ydin.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi puheessaan, että selviä tartuntaoireita Kreikan kriisistä alkoi ilmetä muun muassa Portugalin, Espanjan ja Irlannin valtionlainoissa ja luottoluokituksissa. Ei kai tässä mistään tartunnasta ole kyse vaan siitä, että näissä maissa on jo nyt sisään rakennettuna riski. Se on jo siellä, ei se mistään tartu.

Edelleen pääministeri jatkoi, että todellinen syypää on kuitenkin monessa maassa harjoitettu vastuuton talouspolitiikka sekä siitä seuranneet ylivelkaantuminen ja romutettu kilpailukyky. Ei sanallakaan arvostelua uusliberalismia, tätä kriisiä ruokkinutta Euroopan keskuspankkia kohtaan tai niitä poliitikkoja kohtaan, joilla ensimmäinen ja ainoa asia on aina markkinavapauksien vaaliminen.

Jos tälle taudille nyt joku nimi pitää antaa, niin kyllä se on Esko Seppäsen sanoin "hullun rahan tauti". Se kyllä kuvaa tätä järjestelmää. Kyllähän eduskuntakin on antanut jo aiemmin selvän viestin moneen kertaan siitä, että tällainen vastuuton rahalla pelaaminen on ihan oikein, jos muistamme esimerkiksi islantilaisen Kaupthing-pankin tai eläkeyhtiöitten vakavaraisuussäännösten lieventämisen ja nyt tämän Kreikka-ratkaisun.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Pitäisin kyllä kiinni tästä tartuntamallista. Kyllä tässä on nähtävissä sitä tartuntaa. Eihän näitten valtioitten reaalitaloudessa tapahtunut sinällään mitään muutosta viime viikon aikana, mutta se, mikä tapahtui, oli, että kun lainoittajat pettyivät yhden valtion kohdalla, niin siinä vaan käy niin, että ne rupeavat käymään allergiseksi monien muidenkin lainanottajien kohdalla.

Voi nyt vaan kuvitella suomalaisia eläkerahastoja tänä päivänä. Mikä pakko niiden on nyt lainata esimerkiksi — en halua luetella maiden nimiä — joillekin tietyille maille? Ne voivat yhtä hyvin lainata sitä Aasian vahvoihin talouksiin tai vaikka Suomeen. Kyllä siinä tarttuu se epäluulo: kun yhden kohdalla kerran petytään, niin silloin tarttuu epäluulo muihinkin, joissa mittarit näyttävät hieman huonoa.

Arvoisa puhemies! Tässä on aika iso näkökulmaero. Oppositiolla on se ajatus, että Kreikan virheiden takia olisi syntynyt semmoinen momentum, jossa olisi nyt saatu pakotettua kaikki muut tahot kaikkien niitten rahoitusjärjestelmää koskevien uudistusten tekemiseen, joita on 1,5 vuotta neuvoteltu Baselissa, G20:ssä, Imf:n puitteissa, Ecofinissä, euroryhmässä, komissiossa. Meidän mielestämme sellaista momentumia ei ollut, missä olisi nyt yhdessä viikonvaihteessa saatu nämä kaikki paketit kasaan. Mutta tämä vahvisti ilman muuta EU:n ja euroryhmän sitoutumista siihen, että nämä rahoitusjärjestelmääkin koskevat uudistukset, joita 1,5 vuotta on valmisteltu, pitää viedä päätökseen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että pääministeri nyt aivan selkeästi kertoisi eduskunnalle, mikä oli noiden keskustelujen tulos pankkien ja hallituksen ministerien kesken. Oliko asia niin kuin tuossa Helsingin Sanomien artikkelissa todettiin, että pankit lähinnä kuittasivat asian tiedoksi? En tiedä, kuunteleeko pääministeri minua, mutta yritän nyt kysyä teiltä, herra pääministeri, mitä tuossa neuvottelussa sovittiin.

Pitäisin kyllä varsin kohtuullisena sitä, että eduskunta saisi aivan kirjallisen selvityksen, aivan niin kuin täällä ministeri Katainen heilutteli näitä Saksan ja Ranskan papereita, siitä, mitä pankit ja mahdollisesti eläkevakuutuslaitokset ovat hallituksen ministerien kanssa sopineet, millä tavalla ne osallistuvat tämän kriisin hoitamiseen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen pääministerin kanssa jonkun verran toista mieltä siitä, milloin oli momentum panna pankkisäännöstelyä voimaan tämän kriisin tilanteessa, jossa tehtiin isoja ratkaisuja, ainakin Euroopan tasolla. Nyt se olisi pitänyt puristaa. Se jää nyt sitten niin, että selvitetään, tutkitaan, niin kuin se noissa papereissa nyt näytti olevan. Selvitetään ja tutkitaan, ja mikään ei edisty mihinkään. Kymmeniä kertoja on tämä sama toistunut, nyt oli momentum. Mutta tämä on minun käsitykseni.

Mutta ihan tähän Kreikan akuuttiin tilaan: Tässä pelastettiin pankit, mutta Kreikan kansalle pantiin nälkäkuuri, joka on niin kova, että Kreikka konttaa pitkään. Siellä tulee valtava työttömyys. Ostovoima romahtaa. Viinasen viikate oli vielä lievää siihen verrattuna, mitä te syötitte nyt Kreikalle. Täällä oli puoli miljoonaa työtöntä 1990-luvun alkupuolella pahimmillaan. Nyt Kreikka konttaa, koska on niin kova ohjelma, syötetään äkkijyrkästi tämä homma. Miten se pystyy maksamaan lainansa takaisin? (Ed. Ahde: Ei mitenkään!) Tämä on se kysymysten kysymys. Tällä ohjelmalla tehdään se tilanne siltä osin täysin mahdottomaksi, ja tätä vion kauheasti.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen on tässä asiassa toimittava suomalaisten edun mukaisesti ja samalla koko EU-alueen edun mukaisesti. Juuri niin kuin pääministeri totesi, pohjimmiltaan tässä on kysymys Kreikan kilpailukyvystä ja koko EU-alueen kilpailukyvystä, markkinoista ja vakaudesta.

Vientivetoisen maan, kuten Suomen, kannalta kilpailukykyinen EU on erittäin tärkeä. Siksi näillä tehtävillä lainapäätöksillä on estettävä taudin leviäminen muihin maihin ja koko EU:n tasolle ja estettävä uusi talouden takaisku ja turvattava taloutta ja työllisyyttä.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että EU ei ole pystynyt toimeenpanemaan Lissabonin strategiaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että EU sekä Suomi pystyvät tähän jatkossa. Erityistä huolta on kannettava Kreikan kilpailukyvystä. Kreikan tärkeimmät vientituotteet ovat oliivit, oliiviöljy ja viini. Niitä saa aika paljon viedä sen eteen, että Kreikka saa ulkomaanvelkansa maksettua.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä erityisesti vasemmisto-oppositio on antanut kuvan, että Suomen hallituksesta oli kiinni, että uusia pelisääntöjä Euroopan ja maailman talouteen ei aikaansaatu. Te annatte suomalaisille kuvan, että se olisi ikään kuin Suomen hallituksesta kiinni, vaikka tosiasia on, että Suomi on hoitanut hyvin vastuullisesti omia asioitaan, omaa talouttaan ja ollut erittäin tiukkojen ehtojen myöntämisen kannalla ja takana. Eli tämä on se totuus, mutta te yritätte vääntää tämän asian aivan toisen näköiseksi. Nyt näin isossa kysymyksessä olisi tietenkin syvää vastuullisuutta lähteä yhteisrintamassa toimimaan tämän vakauden aikaansaamiseksi, mutta teidän operaationne tähtää aivan toisenlaiseen tilanteeseen. Pyritte kannatuksenne maksimoimiseen kyseenalaisin keinoin, mikä ei ole viime kädessä kyllä suomalaisen veronmaksajankaan etu. Tässä on se perusnäkemysero hallituksen ja erityisesti vasemmisto-opposition välillä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi tämän päivän Taloussanomissa on niille, jotka eivät usko sitä, mitä sosialidemokraatit sanovat, näistä vakuuksista erittäin asiantunteva kirjoitus, jossa todetaan, että "puolitoista miljardia euroa veronmaksajien varoja voi joutua vaakalaudalle sellaisin lainaehdoin, joilla yksikään huolellinen ja tarkkaavainen rahoittaja ei vaarantaisi omia varojaan". (Ed. Rajamäki: Suomalaisten edusta pitää olla kysymys!)

Tästähän on kysymys, että ei vaadita minkäänlaisia vakuuksia. Täällä on nyt tuotu esille se, että näitten luokitusfirmojen mukaan nämä ovat roskalainoja. Siinä tämä Suomen valtion 1,6 miljardia veronmaksajien näkökulmasta ... Ja ottaen huomioon sen, mitä 1990-luvulla opittiin: opittiin se, että pitää olla huolellinen siinä, kun annat toiselle rahaa. Jokainen suomalainen ymmärtää nyt, että se 300 euroa, jonka hän on antamassa ilman vakuuksia — hän ei 1990-luvun kokemusten perusteella näin tekisi. Miten Suomen valtio, porvarihallitus, joka tietää rahan ja pienyrittäjien ongelmat, (Ed. Rajamäki: Niin se oli silloinkin!) voi tehdä tällaista, sitä minä vain kysyn.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan kohdalla tässä on tilanne juuri sellainen kuin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Tuomioja totesi, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ota tai jätä, ja tästä on viime kädessä kysymys. Ei voida ajatella, ei ole sellaista vaihtoehtoa käytettävissä, että ryhdyttäisiin uudelleen neuvottelemaan tätä Kreikan pakettia. Se on vain nyt mietittävä, ottaa vai jättää. Tiedämme kaikki ne katastrofaaliset seuraukset, jotka toteutuisivat siinä tilanteessa, että emme lähtisi tähän mukaan.

Toinen asia on sitten nämä laajemmat toimet ja se, mitä pitää tehdä niin Kreikassa talouspolitiikalle kuin Euroopan unionissa näitten järjestelmien kehittämiseksi. Siinä on paljon työtä vielä tehtävänä. Täällä on esitetty monia tahoja, joissa valmisteluja tehdään, mutta ne eivät ehdi tähän tilanteeseen. Nyt on ota tai jätä -tilanne. Vastuullista politiikkaa on se, että ostamme aikaa näiden (Puhemies: Aika!) pitemmän ajan ratkaisujen aikaansaamiseksi. (Ed. Skinnari: Aikamme on ollut!) — Se on totta.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli tavattoman tärkeää, että viikonloppuna saatiin kuitenkin se luisu pysäytettyä, missä muutkin maat kuin Kreikka olivat. Siinä mielessä kyllä hallitukselle ja myöskin EU:n valtiovarainministereille täytyy antaa täysi tunnustus. Minusta oli myöskin se mahdollisuus olemassa, että tätä ei olisi saatu aikaan ja olisimme ihan toisenlaisessa keskiviikossa nyt.

Mutta yhdyn kyllä niihin huoliin, joita täällä muun muassa ed. Tuomioja omassa puheenvuorossaan otti esiin Kreikan kokonaistilanteesta ja ikään kuin tästä velkakuorman määrästä, myöskin ed. Tennilä on siihen viitannut. Tätä täytyy tietysti tarkasti seurata. Monet kansainväliset asiantuntijat ovat sanoneet, että ilman velkajärjestelyä tai velkasaneerausta pitkällä tähtäimellä ei näin isoa velkakuormaa pysty kantamaan. Toivottavasti nämä asiantuntijat ovat väärässä. Mutta mielestäni tämä riski ei ole kokonaan ohi, pitää varmasti jatkossakin varautua ikään kuin pahimpien vaihtoehtojen varalle Kreikan osalta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on aivan liian vähän kiinnitetty huomiota siihen, että jos Kreikka ei pystykään ensimmäisen neljänneksen taikka toisen neljänneksen taikka kolmannen neljänneksen jälkeen vastaamaan siihen huutoon ja niihin vastuisiin, jotka nyt on sälytetty. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla, jos ministeri Pekkarisella on tietoa siitä, onko varastrategiat olemassa sitä varten, että Kreikka ei selviä näistä, koska silloinhan me olemme vielä vakavammassa tilanteessa kuin missä olimme nyt tässä viikonvaihteessa. Se tilannehan on tosi vakava, jos Kreikka ei pysty vastaamaan huutoonsa. Silloin tulee erittäin hankala asetelma.

Sitten minusta kyllä hallitusta on siinä suhteessa syytetty aivan väärin, että Suomen hallitushan on kaikkein eniten vaatinut tiukkoja toimenpiteitä tulevaisuudessa ja tiukempia pelisääntöjä. Yksikään hallitus ei ole EU:ssa vaatinut niin kovia pelisääntöjä tulevaisuuteen kuin Suomen hallitus, joka on nimenomaan ollut aloitteellinen tässä suhteessa, niin että siitä ei minusta kyllä pidä tätä hallitusta syyttää.

Sitten viimeisenä asiana se, että (Puhemies: Aika!) minä olen ihmetellyt sitä, miksi Britannia on päästetty tässä asiassa niin vähällä. Nythän ei ole kysymys euron kriisistä, nyt on kysymys EU-maa Kreikan kriisistä, ei euron kriisistä, (Ed. Laakso: Kyllä se on euron kriisi myös!) ja silloin kaikkien pitäisi olla solidaarisesti mukana tässä hoitamassa tätä asiaa, ja minusta Britannia on päästetty aivan liian vähällä tässä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen kysyi, pidänkö oikeana sitä, että jonkun vakuutuslaitoksen, joka on vuosia sitten myöntänyt kohtuullisella korolla lainan Kreikalle, pitäisi tulla vastaan. Hänen mielestään niitten ei tarvitse tulla vastaan. Minä vastaan: joo, pitäisi tulla vastaan. Jos ei tätä pakettia olisi tehty, niin ne olisivat melkein kaiken menettäneet. Nyt kun paketti on tehty, minkä takia ne eivät voisi osallistua?

Minä ihmettelen kyllä suuresti sitä, että moititaan kansanedustajia ja eduskuntaryhmiä siitä, että yritämme saada, ihan niin kuin Saksassa, pankit ja rahalaitokset mukaan tähän. Mitä pahaa siinä on? Jos siellä yritetään, niin miksi me emme saisi yrittää?

Ja sitten kolmas asia. Ihmettelen myöskin, minkä takia säälitte kreikkalaisia. Kreikkalaisethan ovat tämän ongelman aiheuttaneet, ja se on aivan selvä asia, että heidän täytyy myöskin vastata siitä. Ja kun te puhutte niistä köyhistä, niin kyllä nyt jotakin on otettu huomioon, kun todetaan, että vähimmäiseläkkeitä ja perhetukia ei leikata ja heikommassa asemassa olevat saavat korvauksen säästötoimenpiteiden (Puhemies: Aika!) mahdollisista kielteisistä vaikutuksista. Ihan oikein. Ihan oikein.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euro on vakauttanut talouttamme ja pitänyt korot alhaalla, eli on syytä kantaa huolta euroalueen tulevaisuudesta. Mutta kovin ristiriitaiseen informaatioon tässä täytyy päätöksensä perustaa. Otetaan esimerkiksi tämä Kreikka-lainojen vakuusasia. Muun muassa ministeri Katainen on väittänyt, että Suomi ei voi vaatia Kreikka-lainoille vakuuksia, koska tämä antaisi Kreikan vanhoille velkojille oikeuden irtisanoa luottojaan tai antaisi näille vastaavan oikeuden vakuuksiin. Pitääkö tämä väite paikkansa? Löytyykö Kreikan valtiolaina-asiakirjoista tällaisia mainintoja? Tästä asiasta liikkuu toisenlaistakin luotettavan tuntuista informaatiota, jonka mukaan Kreikan myöhemmin muille velkojille mahdollisesti antamat vakuudet eivät anna vanhoille velkojille oikeutta vastaaviin vakuuksiin eikä vanhojen lainojen ennenaikaiseen irtisanomiseen. Ketä tässä pitäisi uskoa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni talousvaliokunnan lausunto, joka on tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnön liitteenä, kuvaa tällaista äkkioptimismia ja uskoa näihin markkinoihin, kun nämä osakekurssit ja myöskin Kreikan valtionlainojen korkokäyrät on tänne jäljennetty. Kuitenkin me jo maanantaina huomasimme uuden tilanteen ja siis sen, ettei se hype, mikä silloin viikonloppuna oli, ollut kovinkaan kantava.

Kiinnitän myös huomiota siihen, mitä pääministeri totesi tänään. Eli kun me katsomme tätä kriisiä, niin me katsomme sitä liian pinnallisesti emmekä niitä todellisia syitä. Kun luin pääministerin puheenvuoron, niin ehkä hänkään ei ihan niiden perussyiden tasolle ole päässyt, jotka liittyvät tähän talousjärjestelmään.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämän koko kriisin juurethan ovat tietenkin siinä, että Kreikka ei alun pitäen täyttänyt euromaille asetettuja kriteerejä, on elänyt yli varojensa. Eivät pankit ole tyrkyttäneet Kreikalle rahaa, vaan Kreikka on halunnut sitä rahaa sen takia, että on tehnyt alijäämäisiä budjetteja. Ja nyt jos sitä rahaa ei heille anneta, niin kaikki leikkaustoimet kohdistuvat kreikkalaisiin itseensä puhumattakaan niistä vaikutuksista sitten muuhun euroalueeseen ja Eurooppaan.

Sosialidemokraatit ovat tänään koko ajan johdonmukaisesti vaatineet sitä, että olisi pitänyt neuvotella tästä Kreikka-paketista. Kysyimme tätä tänään suuressa valiokunnassa pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä, ja vastaus oli selkeä. Kun paketti oli neuvoteltu lauantaita vasten yöllä, Suomen osuus oli siinä siis tämä vajaat 2 prosenttia. Ei siitä voitu irrottaa jotain tätä Suomen osuutta, jotta siitä neuvoteltaisiin vielä kansallisesti. Ei tietenkään, se oli paketti, joka oli kiinni, ja suuri valiokunta pääsi myötävaikuttamaan sitten tähän viikonlopun isoon pakettiin omalla vaikutuksellaan sillä tavoin, mikä suuren valiokunnan rooliin kuuluu. Puheenjohtaja Tuomiojan johdolla yksimielisesti annoimme neuvotteluvaltuudet valtiovarainministeri Kataiselle silloin tämän vakautuspaketin aikaansaamiseksi. (Puhemies: Aika!)

Rouva puhemies! Lopuksi kysyn vielä, vielä on vastaamatta: miten suomalaiset veronmaksajat hyötyvät siitä, jos me kaadamme tämän Kreikan lainan? Te ette ole vastanneet siihen kysymykseen, (Puhemies: Aika!) joka on esitetty demareille monta kertaa tänään.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun pitää sanoa tämän aamun keskustelun tuloksena, että näyttää todella siltä, että tästä kriisistä ei edes haluta oppia mitään. Kerta kaikkiaan täällä ovat vastuullisen markkinatalouden kannattajat oikealla siivellä koko päivän julistaneet, että se on siis ihan oikein, että jos pankit ovat menossa vararikkoon — itse aiheutetusti tai toisen aiheuttamana — niin veronmaksajat kyllä aina pelastavat jälleen kaiken. Tämä ei vaan käy. Me sosialidemokraatit vastustamme sitä, että Suomen hallitus ei halunnut hakea kansallista omaa ratkaisua tässä, niin kuin saksalaiset hakivat.

Koko aamu on käyty keskustelua siitä, ovatko nämä saksalaisten pankkien kanssa tehdyt sopimukset todella totta vai eivät. Tällä oikealla puolella ei ole luku- eikä kirjoitustaitoa tässä asiassa. Me tiedämme kaikki kansainvälisen lehdistön kautta, että sellainen kansallinen sopimus on tehty, ja täällä sitä ei haluttu tehdä. Ei siis ihme, että me emme voi luottaa edes siihen sanaan, tuleeko tämä transaktiovero ja pankkivero todella käyttöön, koska täytyy sanoa, että sitäkin päivää joudumme varmaan odottamaan ainakin näiden puheiden perusteella täällä. (Puhemies: Aika!) Tässä on kyllä ihmeellisestä asiasta kysymys.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kallio viimeksi otti esiin tämän vakuuskysymyksen. Kannattaisi kuunnella Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaa Jaakko Kianderia, joka totesi hetki sitten, että suvereenin valtion lainojen suhteen vakuudet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos suvereeni valtio toteaa, että ei maksa, milläs lihaksilla menet vakuuksia vaatimaan. Yhtään enempää lihaksia ei ole vakuuksien suhteen kuin on lainankaan suhteen. Loppujen lopuksi on aina kyse luottamuksesta, kuten tämäkin kriisi on osoittanut.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surullista, että Mauri Pekkarinen joutui täältä sitten lähtemään, koska hän ilmeisesti turhautui, kun ei hänelle ollut käyttöä.

Mutta kun täällä käydään keskustelua, tulisiko Kreikkaa auttaa, niin me voimme palauttaa mieliin Suomen 1990-luvun. Olisiko muiden sitten tullut lainoittaa Suomea? Silloin oli sentään kysymyksessä kansallinen valuutta. Kun täällä ed. Salolainen totesi, että tässä ei auteta euroa, niin tässä vaiheessa varmasti autetaan Kreikkaa, mutta kyllähän taustalla on euron arvo ylipäätään.

Hyvin vähän täällä vasemmalla laidalla on tuotu esille, mitä seurauksia on tavalliselle pienituloiselle eläkeläiselle, lapsiperheelle, yksinhuoltajalle, yrityselämälle, jos euro romahtaa. Kertokaapa nyt tässä koko salille, onko se parempi vaihtoehto. (Ed. Laukkanen: Näyttää olevan!) Tässä mielessä on tarvetta toimia, koska meidän valuutta on aivan sama ja jokaisen jäsenvaltion talous vaikuttaa meidän yhteisen euron arvoon ja koko Euroopan talouselämän mahdollisuuteen globaalissa taloudessa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta on kyllä ongelmallista se, että ministeri Katainen ei ole täällä vastaamassa puheistaan. Täällä on monia hyviä kysymyksiä hänen aiemmista puheistaan esitetty, ja ministeriä ei näy. Toisaalta se voi olla hyvä, sillä tunnelmahan on paljon rauhallisempi nyt, kun ministeri ei ole täällä, nimittäin hän sen verran kiihkeään sävyyn tänään puhui, että ihmettelin, että on tainnut se porvariston kuuluisa hillitty charmi unohtua ministeri Kataiselta ainakin tältä päivältä. Ihan samaa kuumuutta kävi siellä kokoomuksen riveissä muutenkin. Tuli ihan mieleen, että jos ministeri Kataisen lisäksi sinne verkkoon kytkettäisiin myös edustajat Zyskowicz ja Sasi, niin emme tarvitsisi enää yhtäkään uutta ydinvoimalaa. (Hälinää)

Mutta, puhemies, minusta on vakava asia, kaiken huippu, että ministeri Katainen täällä, arvoisat edustajat, pilkkasi oppositiota siitä, että oppositio on esittänyt sellaisia tietoja, jotka ovat peräisin ministeriön oman ministerin finanssimarkkinaosastolta. Jos ministeri ei halua olla nöyrä oppositiota kohtaan, niin kuin ei varmasti tarvitsekaan, niin voisi olla ainakin pientä nöyryyttä Suomen kansaa kohtaan. Me yritämme täällä kysyä kysymyksiä, miksi Suomen kansa pistetään maksajiksi. Luulisi, että löytyisi ministeriltä (Puhemies: Aika!) vähän nöyryyttä myös tulla vastaamaan näihin kysymyksiin tänään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittaan siihen hyvin kauan sitten käyttämääni puheenvuoroon, jossa kerroin siitä, mikä oli tilanne vuonna 1994, kun kaavailtiin sitä, ketkä lähtevät Talous- ja rahaliittoon mukaan. Kreikka ei ole ollut koskaan, siitä hetkestä lähtien, yhtenäkään hetkenä Emu-kunnossa.

Mutta tässä pointti on, että se, mitä ihan varmasti on tapahtunut, on tämä Kreikka-operaatio ja viikonvaihteen operaatio, ja niille emme voi yhtään mitään. Mutta jännitysnäytelmä alkaa täsmälleen siitä hetkestä, jolloinka mitataan Kreikan ensimmäisen ja toisen kvartaalin kunto. Elikkä mitä jos ei olekaan sitä kuntoa? Jos oli jälleen narrattu, niin mikä on Euroopan keskuspankin reaktio, kun se on mennyt hyväksymään joukkovelkakirjalainoja, jotka käytännössä ovat vain paperilappusia, ja tehnyt itsensä riippuvaiseksi politiikasta ja ehkä ei pysty keskuspankkipolitiikkaa itsenäisesti hoitamaan? Tämä on se kova juttu. Sitä me jännitämme.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan kommentti. Täällä kysellään näitä vakuuksia Kreikalta. Olisitteko te, hyvät vasemmiston edustajat, valmiita, jos Suomen valtiolta vaadittaisiin vakuuksia esimerkiksi sen 12 miljardin edestä, mitä tänä vuonna otetaan uutta lainaa? Eivät valtiot anna toisilleen vakuuksia. Ainoa vakuus, minkä valtiot voivat antaa, on vastuullinen taloudenpito. Eivät myöskään tässä hallitus tai eurooppalaiset hallitukset ole antamassa markkinoille valtaa. Markkinoille vallan antaa Kreikka, joka ei ole pystynyt tasapainottamaan omaa talouttaan. Mitä velkaisempi joku valtio on, sen enempi se on markkinoitten armoilla. Korjausliike on se, että toiset menevät hätiin, tämä akuutti kriisi katkaistaan ja sen jälkeen edellytetään, että Kreikka samoin kuin muut Välimeren maat ja miksei myös Suomi alkavat omaa talouttaan tervehdyttää sillä tavoin, ettei jouduta markkinoitten armoille.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei ole varmasti innostunut tästä asiasta tässä salissa eikä varmasti salin ulkopuolellakaan, mutta tärkeintä on nyt yrittää ajatella koko EU-alueen kokonaisuutta ja tulevaisuutta. Me olemme itse menneet aikoinaan EU:hun ja Emuun, ja kyllä se sitten asettaa jonkunlaisia velvoitteitakin meille, varsinkin tämmöisessä kriisitilanteessa. Tämä Kreikan lainapaketti tähtää koko EU-alueen vakauden takaamiseen ja on siten Suomenkin edun mukainen. Mutta tästä katastrofista on nyt tärkeintä ottaa opikseen ja tähdätä tulevaisuuteen ja pyrkiä saamaan kaikki EU-maat mukaan siihen, että muun muassa Vakaus- ja kasvusopimusta toteutetaan eikä suhtauduta siihen leväperäisesti niin kuin tähän asti. Uusia mekanismeja on myös syytä kehittää, jotta tiedetään, missä kunkin maan talous kulkee. Ja vaikka kukaan ei nyt tiedä, mihin tämä tilanne tästä kehittyy, niin kyllä tämä ratkaisu on ainoa mahdollinen tässä tilanteessa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit Katainen ja Vanhanen ovat useaan otteeseen sanoneet, ettei pidä katsoa peruutuspeiliin tai taaksepäin vaan pitää katsoa eteenpäin, ja hallituksella näyttää olevan käsitys omasta mielestään siitä, mitä tapahtuu, jos Kreikalle ei lainaa myönnetä.

No, nyt vahvat perusteet ovat myös sille, että epäillään, että Kreikka ei lainasta selviydy. Haluaisin nyt tietää, minkälaisia ajatuksia hallituksella on siitä, mitä tapahtuu Euroopalle ja Suomelle, jos Kreikka ei näistä lainavelvoitteistaan selviydy. Minkälainen skenaario siellä on?

Äsken panin toivoni ministeri Pekkariseen — kun hän kaiken tietää, niin voisi tämän kertoa, mitä hallitus on ajatellut — mutta hän lähti kesken kaiken, (Ed. Laukkanen: Ei saanut puheenvuoroa! Yritti saada!) ja ministeri Väyrynenkin pyörähti tuolla ovella, mutta häntäkään ei näy, joten varmaan arvoisat hallituspuolueitten kansanedustajat voivat välittää hallitukselle viestiä siitä, että haluaisimme tietää, mitkä ovat ne skenaariot sen suhteen, jos Kreikka ei näistä lainavelvoitteistaan selviydy, ja mitä siitä koituu Suomelle.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Pekkarinen puhisi äsken mennessään kiireesti ulos, että tässä ei ole mitään järkeä. Mutta olisi tärkeää kyllä, että tämän päivän niin pääministeri, valtiovarainministeri kuin Pekkarinenkin malttaisivat istua tässä salissa ja kuulla myöskin eduskunnan viestin tästä asiasta.

Salissa on tänään kysytty, missä on vastuullinen markkinatalous. Voisin sanoa, että kristillisdemokraatit ovat esittäneet sitä jo hyvin pitkään. Kun kuuntelette kristillisdemokraattien esitystä tässäkin asiassa, luulen, että siitä löytyy kohtuullinen kompromissi asialle.

Me olemme esittäneet muiden kristillisdemokraattien kanssa, että Suomi lainaisi tässä vaiheessa Kreikalle 390 miljoonaa nyt esitetyn 1,6 miljardin sijaan. Lisäajan saamiseksi neuvotteluun Suomi osallistuu toisen ja kolmannen vuosikvartaalin 21 miljardin euron lainamäärään tuolla 1,85 prosentin osuudella. Näin Kreikka saa myös aikaa osoittaakseen, että se panee talouden suunnan kääntämiseksi täytäntöön lupaamansa euromaiden asettamat tiukat toimenpiteet.

Toinen asia, (Puhemies: Aika!) mitä ed. Kallis on pitkään nostanut, on kristillisdemokraattien pörssivero, ja on hyvä, että se on nyt noussut uuteen keskusteluun.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma moraalini ei yksinkertaisesti salli jakaa kansan kustannuksella rahaa tietämättä, kenen tilille se raha päätyy. Tätä salaisuutta ihan hiukkasen Katainen suostui raottamaan viikonvaihteen jälkeen, kun hän myönsi, että nyt jaettavassa tuessa kyse on itse asiassa eurooppalaisten rahoituslaitosten pelastusoperaatiosta. Mutta vieläkään me emme ole saaneet eduskunnan pyytämää vastausta siitä, kuka tai mikä on se taho, johon ensimmäiset rahat tilitetään, millä ehdoilla ne tilitetään ja mitä itse asiassa sillä rahalla maksetaan, maksetaanko sillä lainapääomaa vai maksetaanko sillä voittoja koronkiskureille. Mielestäni osoittaa käsittämätöntä leväperäisyyttä velanantajana hallituspuolueilta, jos hallituspuolueet eivät ole edes halukkaita tietämään, kenelle nämä rahat ja niistä saatavat voitot aidosti päätyvät.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tulkitsen niin, että näitten eriävien mielipiteittensä kanssa rimpuilevat edustajat haluavat siirtää tämän keskustelun välttämättä tuonne pankkisektorille, vaikka tosiasiassa kysymys on siitä, että kun tehdään hylkypäätös tässä kohdassa esitystä, niin se avaa ovet kriisille, jonka laajuutta emme kukaan tiedä, ja siksi peräänkin sitä, että vielä mietittäisiin tätä omaa kantaa tähän asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuoppa otti esille täällä asian, jossa hän pohti sitä, että kohta EU tarkastelee kaikkien maiden budjetteja. Ihan kuten ryhmäpuheenvuorossani totesin, yhteisen rahapolitiikan mukanaan tuomien hyötyjen edellytyksenä on, että kukin jäsenmaa huolehtii oman taloutensa siihen malliin, että ulkopuolelta siihen ei tarvitse puuttua, ja mitä paremmin kukin jäsenmaa hoitaa oman taloutensa, sitä itsenäisemmin voimme myöskin taloudestamme huolehtia, ja tämän toivon olevan meillä kaikilla, myöskin suomalaisilla, kirkkaana mielessä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä tilanne hämmentää suomalaisia. Vauhdilla velkaantuva Suomi lainaa ulos mittavan rahasumman, lainan, josta on hallitus itsekin todennut, että sitä tuskin tullaan koskaan ainakaan kokonaisuudessaan saamaan takaisin. Se tarkoittaa sitä, että se jää suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi, ja näillä rahoilla pelastetaan nyt sitten pankkeja ja sijoittajia, joita hallitus ei halua itse vastuullisiksi, vaikka ne ovat ne hyödyt aikoinaan keränneet. Kyllä tämä tuntuu ihan tavallisia suomalaisia työntekijöitä, eläkeläisiä kohtaan aika kovalta, ja siinä mielessä kyllä mielestäni opposition näkökulma siihen, mihin raha menee ja mitkä ovat ne pelisäännöt, että tätä ei tapahtuisi uudelleen, on erittäin perusteltu.

Täällä sanotaan sitten myös, että tämä on Kreikan pelastamiseksi, vain Kreikan. Sitten täytyy kysyä kyllä sitä kysymystä — olisin mielelläni kuullut ministeriltä vastauksen — minkä vuoksi tällä lainalla ei ole vakuuksia. On turha verrata tässä tilanteessa Suomen ja Kreikan taloutta. Onneksi ne ovat eri asia.

Normaali ihminen, jos hän ottaa velkaa, joutuu antamaan vakuudet. Jos hän ei kykene maksamaan, hän joutuu realisoimaan omaisuuttaan. Minkä vuoksi tässä tilanteessa, kun puhutaan tällaisesta hätätilalainasta, (Puhemies: Aika!) ei vaadita vakuuksia, ei vaadita realisointia? Me suomalaiset maksamme sen, jos tämä toimenpide ei onnistu niin, että Kreikka kykenee meille tämän takaisin maksamaan.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täs sitä nyt ollahan. Kreikka on saanu lyörä EU:ta eli EU-komissiota linssihin vuositolokulla, ja nyt sitten tämä on revenny tällaasenansa esille. Tässä ei sovi moittia Kreikan kansaa. Mutta kun on paljon populismista puhuttu täällä meilläkin, Kreikassa se on mennyt niin pitkälle, että siitä on otettu tosi. Eli se, joka on ollut aina oppositios, se on populisoinut. Se on luvannut kansalle ummet ja lammet, ja kun se on päässyt valtahan, niin se on toteuttanut kaiken, mitä on luvannut. Onneksi meillä Suomessa torennäköösesti ei koskaan mennä niin pitkälle, että populismi tuottaa sen tuloksen, mitä sillä haetahan.

Toisin sanoen kyllä mä tästä pikkuusen syyn niskahan laittaasin myös EU:n entisille ja nykyisille virkamiehille ja komissiolle ja EU-erustajille, mikseivät ole valvoneet tilannetta paremmin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että yhtään ministeriä ei ole kuulemassa ja vastaamassa näihin kysymyksiin. Erityisesti kysymys on sellainen, jota täällä on moneen kertaan kysytty, mutta ei ole saatu vastausta. Me tiedämme, että 8 miljardin laina erääntyy 19.5., ja nyt on kysytty, kenelle se maksetaan. Siihen ei ole kukaan vastannut, kenelle tämä maksetaan. Kreikka on todella talouskriisissä ja on elänyt yli varojensa, ja me olemme pelastamassa toisaalta Kreikkaa. Kuitenkin me olemme nyt saamassa tietoa siitä näkemyksestä, että nämä rahat eivät välttämättä mene Kreikalle, vaan onko kysymys näistä pankeista, eli turvaamme ikään kuin pankkituella tätä rahoitusjärjestelmää, pankkijärjestelmää. Silloin näen, että välttämättä se tarkoitus, että me olemme nyt Kreikkaa auttamassa, ei vastaa siihen, että me sieltä myöskin saisimme (Puhemies: Aika!) tälle lainalle takaisin ne, mitä me nyt olemme sinne lainaamassa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ei tässä itse asiassa kovinkaan suurista eroista ole kysymys hallitus- ja oppositiopuolueitten välillä. Kun vähän raaputtaa sitä retoriikan pintaa, oikeastaan huomaa, että ollaan kohtuullisessa määrin samaa mieltä. Jokaisen pitää tietenkin vain vähän omaa kilpeä kiillottaa. Sehän on politiikan tehtäväkin: pitää pisteitä kerätä sieltä, mistä pisteitä voi kerätä, ja harjoittaa populismia silloin, kun pitää. Se on politiikan tehtävä, se on oikein, ja niin pitää toimia. Hyvä, että sosialidemokraatitkin ovat näin toimineet ja varmasti kaikki muutkin puolueet ihan samalla tavalla.

Me olemme siis samaa mieltä siitä, että ultraliberaali markkinatalous on tullut tiensä päähän, ja aika lailla samaa mieltä tuntuu olevan ajattelu myöskin siitä, että kukaan ei tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä, kun ultraliberaali markkinatalous on tullut tiensä päähän. Ei kukaan tiedä. Tekin olette sitä mieltä, että valtion ei pidä vahvistaa omaa rooliansa, siis valtioitten ei pidä tukea tätä markkinataloutta. Teillä on joku muu ajatus, mutta kukaan ei oikein tiedä, mikä se on. Se ei ole käynyt selville.

Logiikka on siinä, kun sanotte valtiovarainministerille, että ei saa olla vaihtoehdoton, mutta kuitenkin, kun yksi paketti on sovittu, siitä tulisi pitää kiinni. Nyt ei oikein paljon vaihtoehtoja enää tässä tilanteessa ole, ei teilläkään tunnu kovin hyvää vaihtoehtoa olevan, ei ehkä kenelläkään, mutta ihminen tämän markkinatalouden (Puhemies: Aika!) keskeltä pitäisi kuitenkin löytää. Sosialismikaan ei ihan toiminut.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikaiselle: Suomen hallitushan haluaa siirtää kaiken riskin suomalaisten veronmaksajien harteille. Lasku halutaan heillä maksattaa. Nimittäin henkilökohtaisesti en usko, että Kreikka selviää tästä, päinvastoin, sille on pummattava rahaa lisää. Ongelmat ovat tosi syvällä Kreikan hallinnossa ja rakenteissa. Poliittista järjestelmää tietysti rapauttavat myös osaltaan nämä jatkuvat levottomuudet, ja kuitenkin tämä aika on suhteellisen lyhyt, jossa jo näitä näyttöjä pitäisi tulla. Toki sitten siihen, mikä on Kreikan tulevaisuus, vaikuttaa myös merkittävästi se, haluavatko kreikkalaiset sitoutua todella aidosti tähän sopeuttamisohjelmaan. Me olemme peräänkuuluttaneet tosiaan pankkien vastuuta myös, mutta hallituspuolueilta ei vastakaikua tälle ole, ja se ihmetyttää suuresti.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on todettava kai se perusasia. Toivon mukaan edelleen kaikesta huolimatta SDP on sen näkemyksen takana, että EU ja euroaika on ollut lähtökohtaisesti Suomelle hyvää aikaa. Tämän näkemyksen esitti viimeksi tänään Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander. Hyödyt ovat olleet näiden vuosien aikana moninaiset. Keskuspankin korkopolitiikka on sopinut Suomelle. Ei ole jouduttu korkojen takia lamaan eikä toisaalta myöskään ylikuumentuneeseen tilanteeseen. Euron arvo dollaria vastaan on hiukan vaihdellut, mutta uskon silti, että se on pysynyt vakaampana kuin jos meillä olisi ollut edelleen oma valuutta. Nyt tässä tilanteessa on kyse siitä, että tämä vakaus, joka meillä on ollut, on turvattava, ja tämän turvaamisen edessä olemme nyt koko joukko täällä.

Mutta sitten tähän käsiteltävän asian poliittiseen puoleen. En olisi ikinä uskonut, että tällaisella hetkellä SDP katoaa pois, kun vastuuta tarvitaan. Ymmärrän poliittisen paineen, ymmärrän kiusauksen ratsastaa sellaisilla niityillä, (Puhemies: Aika!) missä voisi mahdollisesti kasvattaa suosiota, mutta onneksi täällä on kuitenkin enemmistö niitä, jotka katsovat vastuullisesti eteenpäin. (Puhemies: Aika!) Päätös on ikävä, mutta päättämättömyyden jäljet olisivat vielä paljon ikävämpiä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet syyttävät demareita vastuun pakoilusta, kun me peräämme suurempaa vastuuta pankeilta ja rahoitusmarkkinoilta kuin mitä hallitus on nyt tekemässä. Väitteenne ovat todella populistisia viitaten ihan edelliseen puheenvuoroon. Tosiasia on, että rahoitusmarkkinat ovat antaneet lainaa Kreikalle ja olleet osallisena Kreikan vaikeaan tilanteeseen. Niiden on myös kannettava tästä oma vastuunsa. Tämä on loogista ja moraalisesti oikein.

Kun me teemme tänään päätöksiä, me teemme päätöksiä ennen kaikkea tulevaisuuteen, ja tästä syystä meidän on vaadittava rahoitusjärjestelmän uusiutumista ja vahvaa vastuunottoa ja sitoutumista järjestelmän toimivuuteen. Tämä on ainoa keino saada luottamus säilymään sekä rahoitusmarkkinoiden että kansalaisten välillä.

Arvoisa puhemies! Kysyisin, kun kannan suurta huolta siitä ajasta, kun nämä lainoitukset on Kreikalle tulevaisuudessa annettu, miten hallitus valvoo lainan antamisen jälkeen sitä aikaa, kun Kreikan säästötoimenpiteitä pitää edelleen toteuttaa, ja sitä, että Kreikka pystyisi maksamaan nämä lainoitukset tulevaisuudessa takaisin.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on tultu tilanteeseen, jossa eurojärjestelmän uskottavuus vaihtuu oikeastaan optimismista ja hyvistä puolista täysin pessimistiseksi. Elikkä eurojärjestelmän sinänsä piti jo pitää huolta siitä, ettei tämmöisiä alijäämäongelmia tule. Ja mitenkä kävi? Nyt Euroopan paras valtiovarainministeri käy aika kuumana. Tuossa suuren valiokunnan kokouksessakin kun kuuntelin, niin kyllä se semmoinen ylpeys on nyt tullut aika lailla ärtymykseksi, kun häneltä kysellään asioita.

Minä alkaisin nimittää tätä hallitusta pikkuhiljaa jo hätätilahallitukseksi, koska nämä asiat vyöryvät. Suomi on kuin lastu laineilla tässä. Meillä ei ole mitään sitovaa tietoa siitä, mitä EU-tasolla, maailman tasolla tapahtuu. Me olemme nyt sitoutumassa tiettyihin asioihin, jotka merkitsevät Suomelle ihan samaa kuin Kreikallekin. Ja nyt maksetaan käsiraha, näköjään tämä 1,6 miljardia, jota ei takaisin saada.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina pankit eivät olleet menossa konkurssiin, vaan Kreikan valtio oli menossa konkurssiin. Syy tähän Kreikan kriisiin oli jo pitkään jatkunut holtiton taloudenpito ja tilastohuijaukset, joihin myöskään euromaat eivät olleet riittävän pontevasti koko 2000-luvulla puuttuneet, vaikka sinänsä nuo ongelmat tiedossa olivat.

Tuo Kreikan tilanteen kriisiytyminen uhkasi katkaista orastavan taloudellisen nousun, joka Euroopassakin on alkanut, niin myös meillä Suomessa, ja suistaa Euroopan uuteen taantumaan. Tästä taantumasta meillä ei olisi ollut tietä ulos sillä tavalla, että elvytetään, koska elvytysvarat niin Suomessa kuin muuallakin EU:ssa on käytetty. Ainoa tapa tukea tuota orastavaa talouskasvua oli se, että tämä tilanteen kriisiytyminen pystytään nopeasti katkaisemaan.

Kreikalle luvattiin 110 miljardin euron lainapaketti euromaiden ja Imf:n yhteistyöllä. Kuitenkaan edes tuo lainapaketti yksin ei riittänyt vakauttamaan markkinoita, vaan spekulaatiot muun Välimeren alueen tilanteista ja talouden kestävyydestä nostivat korkotasoa esimerkiksi Portugalissa ja Espanjassa. Niinpä viime viikonloppuna EU-maat valtiovarainministerien kokouksessa ollessa pari päivää aikaisemmin päämiesten antamien linjausten mukaisesti laativat sitten tämän kokonaisuudessaan erittäin merkittävän ja mittavan kriisipaketin, joka pitää sisällään EU:n yhteisen vakautusmekanismin, rahoitusapua EU:n budjetista 60 miljardiin saakka. Perustettiin tämä uusi erityisrahoitusyhtiö, jonka antamia lainoja Suomikin on sitoutunut omalta osaltaan takaamaan yhteissummana 440 miljardia ja Suomen osuus vajaat 8 miljardia. Imf ilmoitti omalta osaltaan tulevansa tähän pakettiin mukaan 250 miljardin euron summalla, ja myös Euroopan keskuspankki käänsi linjaansa ja ryhtyi ostamaan valtioitten lainapapereita jälkimarkkinoilla.

Tarvittiin näin mittavat toimet, jotta markkina rauhoittui, ja se todella rauhoittui. Mutta tilanne ei ole suinkaan ohi, vaan tämä oli itse asiassa se ensiapu, välttämättömyys, mikä täytyi tehdä. Nyt sitten tullaan siihen kysymykseen, miten tästä kriisistä päästään ulos. Aivan kuten äsken tuossa debatissa totesin, ainoa vakuus, minkä valtiot voivat markkinoille antaa, on vastuullinen taloudenpito. Mitä holtittomammin ja huonommin valtio taloutensa hoitaa, sen enemmän se on niitten ahneitten pankkien ja markkinavoimien armoilla. Juuri sillä holtittomalla taloudenpidolla ja piittaamattomuudella, vastuun pakoilulla, annetaan valta markkinavoimille. Vastuun kantamisella se valta otetaan pois markkinavoimilta.

Täällä on kysytty esimerkiksi perussuomalaisten puheenvuoroissa sitä, mitä osia isänmaasta on nyt menty antamaan pantiksi täällä euroalueella viime aikoina. Vastaus on, että ei mitään, koska nimenomaan valtioitten ei pidä antaa tämmöisiä pantteja tai vakuuksia lainoja vastaan. Emme me voi vaatia sitä myöskään Kreikalta, ei todella. Se, mitä voidaan vaatia, on, että Kreikka nyt neljännesvuosittain sitoutuu tekemään ne toimenpiteet ja alkaa sen kovan talouden tasapainottamiskuurin, mikä on ehtona muitten euromaitten lainalle. (Ed. Korkeaoja: Se on vakuus!) — Se on se vakuus, ja siitä on pidettävä kiinni.

Täällä kristillisdemokraatit sinänsä ihan järkevän kuuloisissa puheissaan esittivät, että ei nyt pitäisi näin paljon antaa tätä lainaa, että vähemmälläkin pärjättäisiin. Kysyn, olisiko vähempi riittänyt vakauttamaan markkinatilanteen. Tarvittiin nimenomaan sitoutuminen kolmen vuoden pituiseen lainoittamiseen Kreikalle. (Ed. Rajamäki: Kauanko lämmittää?) Jos tässä olisi lähdetty niin, että no jospa nyt varattaisiin tähän budjettiin puolen vuoden rahat tai vuoden rahat, niin mikä olisi korkotaso tänä päivänä? Olisiko se riittänyt vakauttamaan markkinat? Teidän mielestänne ehkä olisi. Euroopan valtioitten valtiovarainministerien, hallituspuolueitten mielestä se ei olisi riittänyt vakauttamaan markkinoita. (Ed. Kallis: Mikä on korkotaso kuukauden kuluttua?)

Ed. Eero Heinäluoma, SDP, kyseli täällä, että mikseivät nyt pankit ole mukana. Pankit ovat tässä paketissa mukana nimenomaan sillä tavalla, että kun markkina vakautuu, ne pitävät rahansa kiinni, ja myös pitkäaikaiset sijoittajat pitävät sijoituksensa Kreikassa. Jos valtioitten lainoja, nyt näitä myöhemmin tulleita, laitettaisiin jotenkin etusijalle, niin se nimenomaan loisi paineita siihen, että kaikki, jotka saavat rahansa irti, (Puhemies: Aika!) yksityiset sijoittajat Kreikassa, lähtisivät niitä vetämään. Emme me halua tätä. Haluamme, että Kreikka pystyy suoriutumaan omista lainoistaan. Sille annetaan kovat ehdot ja sillä tavalla turvataan koko Euroopan mahdollisuus vakaaseen kasvuun ja työllisyyteen tästä päivästä eteenpäinkin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen ei ilmeisesti kuunnellut, mikä se kristillisdemokraattien vaihtoehtoesitys oli. Nimittäin me maksaisimme ja olisimme valmiit siihen, että otamme velkaa tuon toisen ja kolmannen kvartaalin verran, juuri sen summan, mikä on sovittu ja mikä aiotaan maksaa, (Ed. Kallis: 21 miljardia!) mutta emme tekisi tämän kolmen vuoden ajaksi sitoumusta.

Enkä edelleenkään ymmärrä, minkä vuoksi eduskunnan tulee ottaa tuo 1,6 miljardin euron laina, jolla sitoudutaan kolmen vuoden ajaksi tähän pakettiin. Onhan mahdollisuus tehdä sitten lisätalousarvio myöhemmin tai ensi vuoden budjetissa katsoa, onko tarpeen ja onko asianmukaista jatkaa tätä ohjelmaa. Eli kyllä voidaan tehdä muutaman kuukauden välein lisätalousarvioita ja niitä tehdään tässä talossa. Se on täysin mahdollista. Minkä ihmeen takia täytyy sitoutua kolmeksi vuodeksi? Tässä vaihtuu vaalikausikin välissä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me alamme todellakin ymmärtää toisiamme. Ed. Tiilikainen osui asian ytimeen. Kysymys on todella siitä, että pankit ja sijoittajat sitoutuvat pysymään Kreikassa, eikä siitä, että he muuttavat omat sitoumuksensa Suomen valtion ja muiden valtioiden sitoumuksiksi. Ja tämä puuttuu tämän hallituksen toimintalinjasta, niin kuin se on täällä kerrottu. Tämä puuttuu täältä. Viittaan nyt vielä kerran tähän Finanssialan Keskusliiton kannanottoon, josta Helsingin Sanomat on kertonut meille: "Lausumasta jäi puuttumaan kohta, jossa pankkiala lupaisi pysyä Kreikan markkinoilla eikä vetäisi pois lainoja sopeutumisajan kuluessa." Kataisen mukaan tällainen kohta löytyy julkilausumista, joita Saksan ja Ranskan pankkiala on julkaissut, jotka Saksan ja Ranskan hallitukset ovat neuvotelleet pankkien kanssa.

Tässä on tämä pihvi. Tuleeko tähän päätökseen ehto, että finanssiala ei vetäydy pois ja lykkää vastuitaan valtiolle ja veronmaksajille? Sitten vielä tämä summa, (Puhemies: Aika!) 40 miljardia, mitä nyt ollaan hakemassa: Eihän sitä Kreikka tule saamaan, vaan Kreikka joutuu siirtämään sen näille velkojille, jotka poistuvat markkinoilta. Riskit siirretään meille ja teille sinisilmäisille.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan totta, ed. Räsänen, kyllä me voimme täällä Suomen eduskunnassa laatia näitä lisätalousarvioita vaikka kerran kuukaudessa. Mutta se ei olisi vakauttanut kasainvälisiä markkinoita. Se markkinoiden vakauttaminen vaati sen, että euromaat antavat riittävän pitkän, riittävän tuntuvan sitoumuksen lainoitukseen. Jos se olisi yksittäisten maitten talousarvioista ja lisätalousarvioista kiinni, että ei tulisi kerralla selvyyttä markkinoille, että tässä ollaan tosissaan, niin se epävarmuus jatkuisi, korot huitelisivat toisella kymmenellä prosentilla, niin kuin ne tekivät.

Ed. Heinäluoma, eivät poliitikot voi pankkien pysyvyyttä ja sitoutumista käskeä, että pysykää, vaan pankit pysyvät, jos markkina on riittävän vakaa ja ne uskovat siihen markkinaan ja valtioon ja se pystyy omista sitoumuksistaan vastaamaan.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä on jo monta kertaa todettu, kriisi ei ole millään tavalla ohi. On ainoastaan pitkitetty sitä ja kenties luotu nyt mahdollisuus tehdä niitä ratkaisumalleja, että esimerkiksi Kreikka ja myöskin muut kriisimaat kääntyisivät toiseen suuntaan.

Täällä ed. Heinäluoma esimerkiksi sanoi, että vaikka Kreikka haluaisikin selvitä, se ei kenties selviä. Toinen vastakommentti on tietysti se, että voidaan aika pitkälle vakuuttaa, ettei se kyllä selviä, jos emme ole mukana nyt tässä tilanteessa auttamassa Kreikkaa. Mutta se ei ole auttamista Kreikan vuoksi vaan sen vuoksi, että Euroopan rahamarkkinat ja rahoitusmarkkinoiden vakaus säilyisivät ja sitä kautta meillä myöskin säilyisi vakaus. Meillä ei tulisi korkeampia asuntolainojen korkoja. Meillä ei tulisi suurempaa työttömyyttä. Tässä ei auteta Kreikkaa, vaan autetaan Euroopan rahamarkkinoitten vakautta.

Miksi näin on tehtävä? Sen takia, että ensinnäkin Kreikan talouskriisi on osoittanut leviämisen merkkejä. Nyt täytyy Kreikan kautta antaa viesti koko Euroopan sellaisille talouksille, jotka ovat nyt vaikeuksissa, että nyt on viimeinen hetki tehdä asioita toisin. Ja kun varmasti muutamat muut maat — Portugali, Espanja, Italia, Irlanti — kenties näkevät nyt, että Kreikka joutuu todelliselle tehokuurille, joka kolmannen kuukauden välein tsekattavaan tilanteeseen, minä uskon, että siellä maissa ruvetaan myöskin miettimään sitä, kannattaisiko asioita hoitaa toisella tavalla.

Merkit ovat myöskin samat kuin finanssikriisin alussa. Me alussa ajattelimme niin, että tämä ei vaikuta kovinkaan paljon meihin, siinä vaiheessa, kun Lehman Brothers meni konkurssiin. No, viime vuonna bruttokansantuotteen miinusmerkki oli 7,8 prosenttia Suomessa. Voitte hyvin kuvitella, minkälainen vaikutus voisi olla, jos valtio menisi selvitystilaan. Sillä tavalla me myöskin turvaamme itseämme ja toivomme, että sen sijaan, että ollaan taas tällaisissa kriisitunnelmissa, voisimme vähiten alkaa uskoa, että talous lähtee taas vakaaseen kasvusuuntaan.

Tärkeää on se, että näille tukipaketeille on todellakin sanktiot. On tärkeää, että kolmen kuukauden välein katsotaan näitä asioita Kreikassa. Ja jos ei toteuteta niitä toimia siellä, silloinhan enää ei tule sitä lainarahoitusta ja silloin ollaan todellisessa vakavassa tilanteessa, niin kuin ed. Pulliainen sanoi.

Erittäin tärkeätä meille on ollut myöskin se, että Kansainvälinen valuuttarahasto on mukana näissä lainajärjestelyissä, ja juuri se taho on sellainen, joka pitää huolta, että nämä toimenpiteet toteutetaan eri valtioiden taholla, tai muuten rahaa ei tule.

No, me ostamme nyt vähän aikaa, mutta jatkossa on todellakin mietittävä näitä rakenteellisia uudistuksia. On löydettävä uusia kontrollikeinoja, että enää ei missään tapauksessa joku maa pysty kertomaan vääriä tietoja. On pystyttävä analysoimaan euromaiden kesken, että tiedot ovat todellakin oikeudenmukaisia, oikeudellisia ja oikeita.

Toinen juttu on myöskin tämä sanktionäkökulma. Mikäli ei noudateta sitä vakaata talouspolitiikkaa, finanssipolitiikkaa, on pystyttävä antamaan myöskin sanktioita näille maille, esimerkiksi niin, että pidättäydytään rakennerahastojen tuista, tai sitten myöskin voimakkaampina sanktioina, että tulee todellinen syy pitää huolta omasta julkisesta taloudesta.

Mutta ennen kaikkea minä toivon, että tämä kriisi luo jotain uuttakin ja luo jotakin hyvääkin. Meidän täytyy myöskin tässä omassa maassamme miettiä sitä, mikä meidän julkisen taloutemme tilanne on ja mihinkä meillä on aidosti varaa ja miten me luomme sitä uutta varallisuutta, niin että me pysymme hyvässä taloudellisessa tilanteessa jatkossakin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Syksyllä 2008 Angela Merkel totesi, että Saksan ja Euroopan edessä on 1920-luvun lopun kaltainen tilanne. Ei olisi uskonut, että niin oikeassa hän oli sen epävakauden kasvun osalta, mitä talous ja turvallisuus kansainvälisesti tänä päivänä edustaa. Me tarvitsemme talouden ja kriisinhallinnan parempaa järjestelyä, pankkiveroa euroalueelle ja kattavaa rahoitusmarkkinaveroa sekä myös rajat ylittävän rahaliikenteen ja myös harmaan talouden parempaa hallintaa. Itse asiassa nyt säätelemättömät markkinavoimat maksattavat sadoilla miljoonilla syyttömillä tätä erittäin raskasta laskua.

Suomen osalta euro merkitsi ja tuki kasvua ja työllisyyttä, alhaista ja ennakoitavissa olevaa korkokehitystä. Toisaalta euroon liittyi alusta lähtien myöskin epäsymmetristen syklien ja vaikutusten välttäminen. Tämähän oli eräs syy, minkä takia rakennettiin Emu-puskurit työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmään. Itse asiassa Suomen erilainen tuotantorakenne ja teollisuuden rakenne kannattaa juuri tämänkin asian yhteydessä muistaa. Nimittäin vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että valtiovarainministeri vastasi maaliskuussa 2009 kirjalliseen kysymykseeni, että "osana työeläkelaitosten vakautuspakettia 2,5 miljardia euroa tasausrahaston varoista rinnastettiin vakavaraisuuden laskennassa määräajaksi toimintapääomaan, minkä seurauksena periaatteessa koko Emu-puskuri on vuoden 2010 loppuun saakka sidottu työeläkelaitosten vakavaraisuuden takuuksi" ja että "puskuri on tarkoitus palauttaa takaisin sen alkuperäiseen tarkoitukseen vuoden 2011 alusta lukien".

Tämä tilanne yhdistettynä siihen, että valtiovarainministeri Katainen poisti työnantajien kelamaksun ja saattoi 1 100 miljoonaa euroa perusetuuksien rahoitusta myöskin tässä syöksyvän talouden tilanteessa valtion talousarviosta riippuvaiseksi, on hyvä muistaa taustalla, kun arvioidaan Suomen hallituksen ja valtiontalouden kykyä reagoida meidän erittäin vakavaan talous- ja työttömyyskriisiin. Myöskin velkarahalla on Suomen talouden osalta pystyttävä ensi vuonna etenemään.

Tältä osin 1990-luvun alun oppi pitäisi muistaa. Yhtenäistä on tietysti se, että silloinkin oli porvarihallitus, osin samoja ministereitäkin. Silloinkin tuettiin vastikkeetta pankkeja, silloin suomalaisia pankkeja. Me sosialidemokraatit yritimme täällä erittäin paljon vaatia vastikkeellisuutta. Itse asiassa muistan, että ed. Sauli Niinistökin toivoi pääministeri Aholta vahvempaa otetta nimenomaan tukien kontrollin osalta — jälleen eräs yhtymäkohta sosialidemokraattien ja Niinistön suhteen.

Itse asiassa tältä osin on vakavalla tavalla palattava siihen, että tämä porvarihallitus on käyttämässä meidän velka- ja verorahoja nyt vastikkeetta ja veronmaksajien etua varmistamatta Kreikan pankkikriisiin. Tässä ei ole otettu huomioon niitä suuria riskejä, mitä tähän liittyy. Selviä vastauksia Kreikan velkojista ei ole saatu. Ensisijaisia luottoja ei ole varmistettu. Ja edelleen, muiden euromaiden pois jäädessä Suomen osuus saattaa kasvaa, ja brittipankkien ja Ruotsin pankkien ja euroalueen ulkopuolisten pankkien vastuita hoidetaan.

Nyt Suomen pitää vahvasti vaatia Wolfgang Schäublen lailla euroalueen pelisääntöjen korjaamista. Kreikka maksaa korkeampaa korkoa kuin Liettua. Myös maan oman valuutan puolustamisen ja maan talouden puolustamisen näkökulmasta pitäisi olla mahdollisuus helposti irrottautua euroalueesta. Muilla pitää olla myöskin euroalueen suojelemiseksi mahdollisuus erottaa valuuttaunionista maa, joka ei täytä kriteereitä. Se olisi kokonaisuuden hallinnan kannalta pikaisesti hoidettava välttämätön toimenpide.

Sosialidemokraatit esittävät vastalauseessaan, että hallitus antaa esityksen pankkiverosta Suomessa ja esittää sen käyttöönottoa EU-maissa.

Edelleen, että hallitus tekee esityksen rahoitusmarkkinaverosta ja toimii niin, että se otetaan laajasti käyttöön kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Edelleen, että hallitus toimii niin, että pankit ja muut rahoituslaitokset kantavat oman vastuunsa Kreikan lainajärjestelystä Saksassa omaksutun käytännön mukaisesti. Suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi ei saa siirtää pankkien ja muiden sijoittajien vastuita.

Edelleen, että hallitus asettaa Kreikan lainan ehdoksi sen, että tilastojen väärentämiseen syyllistyneet asetetaan vastuuseen omista toimistaan.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta ei hyväksy momenttia 28.01.82 eikä momentille ehdotettua 1 600 miljoonan euron määrärahaa Kreikan valtiolle annettavaksi lainaksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kannatan ed. Kuopan tekemiä esityksiä.

Hyvät edustajatoverit, ihmisten hädällä keinottelu on aina tuomittavaa. Taannoin maanjäristys murskasi Haitilla kokonaisia perheitä, hallintojärjestelmiä ja elinkeinoja. Ilman leipää ja seinien suojaa jääneet ihmiset kerääntyivät telttakyliin ja retkisairaaloiden ympärille. Yhteinen hätä ei kuitenkaan estänyt erään maanomistajan bisnesvainun heräämistä, vaan hän päätti periä rahattomilta, kodittomilta kanssaihmisiltään ja apuun rientäneiltä kansainvälisiltä järjestöiltä massiivista vuokraa maasta telttojen alla. Oletan, että jopa kokoomus on valmis tuomitsemaan moisen keinottelun ihmisen hädällä.

Kreikan yhteiskunnan raunioilla saalistavat samanlaiset haaskalinnut, ja heidän voittonsa maksaa Kreikan ja Suomen kansa, sillä tällä tukipaketilla ei pelasteta eurooppalaisia ihmisiä vaan ihmisten hädällä voittoja tekeviä keinottelijoita. Kreikan talouskuplahan on osa säätelemättömän ja moraalittoman keinottelun sarjaa. Mutta uusliberalistisille opeille uskollisina pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen eivät tänäänkään suostu vaatimaan koronkiskureita vastuuseen tekemisistään. Yhtä vähän Vanhanen ja Katainen ovat valmiita vaatimaan transaktioveroa tai muuta sääntelyä rahan epäterveelle ja epäeettiselle liikehdinnälle. Me kaikki tiedämme kuitenkin, että edesvastuuton lainoitus on isolta osalta syyllinen tapahtuneeseen.

Ylen sivuilla haastatellun Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan Markus Lahtisen mukaan Kreikan konnia eivät ole tavalliset kreikkalaiset tai useampaa työtä leipänsä eteen tekevät julkisen sektorin työntekijät, vaan korkeimmat virkamiehet ja poliitikot, jotka ovat hyötyneet tilanteesta. Konniksi Markus Lahtinen nimeää myös pankkijärjestelmän. Hänen mukaansa siellä leikittiin, ettei muka tiedetty, mitä on tapahtumassa, ja jo puolitoista vuotta sitten tilanteesta käytiin kuitenkin hiljaisesti keskusteluja. Miksi pokerin pelaamisen kustannuksellamme sallittiin silti jatkua näin pitkään ja miksi keinottelupeliä ei vieläkään aiota puhaltaa seis?

Arvoisa puhemies! Valtiot eivät poikkea tavallisista ihmisistä siinä suhteessa, että ylivelkaisella ei koskaan ole mahdollisuutta sanella itse, millä ehdoilla sille rahaa lainataan. Tätä tilannetta ovat Kreikassa jo useamman vuoden ajan hyväksikäyttäneet rahoituskeinottelijat, jotka tiesivät, että ylisuuret korkovoitto-odotukset toteutuvat, koska euromaata ei yksinkertaisesti päästetä vararikkoon. Valtion ja kansainvälisen yhteisön rooli toisen valtion rahoittajana ja lainoittajana on asia, jossa käytetään sekä valtaa että toivottavasti myös vastuuta. Tämä vastuu ja valta, jota valtiot ja kansainvälinen yhteisö käyttää, ilmenee erityisesti lainaehdoissa. Ei siis ole sama, millä ehdoilla Kreikan hätään vastataan.

Nyt näiden ehtojen kautta Imf ja eurohallitukset kohdistavat iskunsa täysin ideologisista syistä Kreikan julkiseen sektoriin, mutta jättävät esimerkiksi Kreikan käsittämättömän suuret puolustusmenot samaan aikaan rauhaan, koska Kreikka on luvannut shoppailla eurooppalaisissa asetehtaissa. Tavalliset kreikkalaiset eivät tarvitse enää yhtään uutta roistoa, joka romuttaa lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin, terveyspalvelut ja nuorten työttömien tai pienituloisten eläkeläisten toimeentulon Kreikassa. Yhteiskuntarauhan järkkymistä ei yksinkertaisesti saa syventää lainaehdoilla, jotka lisäävät Kreikassa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä.

Kreikan kansa ei ole tämän tarinan roisto, ja Suomen kansa ei ole pankki, eikä Suomen kansan kustannuksella saa harjoittaa koronkiskontaa tai sijoituskeinottelua saatikka suojella epäeettisin keinoin voittoja käärineitä. Valitettavasti näin on kuitenkin jälleen kerran tapahtumassa, emmekä me edes tiedä, ketä meidän kustannuksellamme pelastetaan. Eurohallitukset ovat kertoneet pelastavansa oikuttelevat markkinat, mutta ketkä ovat nämä markkinat, joille kansalaistemme kustannuksella sysätään rahaa? Mikä on se pankkitili, johon ensimmäinen lainaosuutemme menee? Mitä itse asiassa lainoitamme, lainapääoman poismaksua vai hävyttömän korkeita korkokuluja? Miksi velkojen kanssa ei yritetty eikä vieläkään yritetä neuvotella lainaehtojen kohtuullistamiseksi?

Eduskunta on sekä tässä salissa että valtiovarainvaliokunnassa vaatinut useampaankin otteeseen vastausta näihin kysymyksiin. Ison riskinoton poliittisena vastuunkantajana eduskunnalla on oikeus saada vastaus näihin kysymyksiin, ennen kuin voimme omalla puumerkillämme siunata asian. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Siksi emme voi hyväksyä tätä pakettia.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelua kuunnellessani olen miettinyt, mitähän Euroopan unionin varhaiset arkkitehdit tuolla pilven reunalla tätä keskustelua kuunnellessaan ajattelevat. Varmaan he ajattelevat niin, että Euroopassa ei integraatiota pystytty aloittamaan kansallisista budjeteista tai kansallisista julkisista talouksista, koska siihen liittyy niin paljon intohimoja, mutta se pystyttiin aloittamaan rahaliitosta.

Rahaliitto taas johti tilanteeseen, jossa ilman finanssipolitiikan integraatiota tullaan kriisiin, johon nyt on tultu, ja kriisi koskee tietysti sitä, miten eri maissa julkista taloutta hoidetaan. Jo syntynyt kriisi pakottaa EU-maita finanssipolitiikan integraatioon, ja itse asiassa, heureka, se luo sille myös jonkinlaiset poliittiset edellytykset. Sankareiksi tässä saattavat nousta poliitikot, jotka panevat pahat markkinavoimat kuriin tehokkaasti, ja ikävät markkinat ja ahnaat pankit saavat tässä kuulla kunniansa, ja samaan aikaan poliitikot pääsevät syventämään tätä Euroopan integraatiota ja toimimaan siinä sankareina. Tämä on ehkä se, mitä tässä on parhaillaan tapahtumassa, ja voisi sanoa, että tämä on ainakin joidenkin federalistien toiveuni, että kriisin kautta voidaan syventää sitä integraatiota, jossa sitten ehkä joudutaan luopumaan jostakin osasta kansallista määräysvaltaa, esimerkiksi kun puhutaan näistä budjettikureista ja budjettien alijäämästä. Itse en pidä sitä niin pahana asiana.

Arvoisa puhemies! Minusta on syytä antaa täysi tunnustus hallitukselle viime viikonlopun toiminnasta. Tietenkin olisi voinut toivoa, että paljon enemmänkin olisi saavutettu, mutta itse olin ainakin positiivisesti yllättynyt, että Euroopan unioni sai itsensä järjestykseen viikonlopun aikana ja valtiovarainministerit saivat aikaan sellaisia päätöksiä kuin saivat. En haluaisi olla sellaisessa keskiviikossa, missä ollaan täydessä luisussa edelleen markkinoiden suhteen tai euron arvon suhteen tai kurssien suhteen ja spekuloidaan jo uusilla mailla, ei vain Kreikalla. On myös tärkeää, että tässä päätöksessä tuli selvitysvaatimus transaktioverosta. Siitä on paljon täällä keskusteltu, mutta se on ilman muuta vihreidenkin toivomuslistalla.

Täällä on myöskin eri puheenvuoroissa nostettu esiin se, auttaako tämä paketti nyt sitten lopullisesti selvittämään tilannetta. Mielestäni on kuultu sellaisiakin kansainvälisiä puheenvuoroja ihan perustellusti, joissa mietitään, että ehkä Kreikan kuuri on Kreikalle liian kova ja täytyy jonain päivänä varautua siihen, että joitakin muita järjestelyjä vielä joudutaan Kreikan osalta tekemään. Mutta toivottavasti tämä järjestely on se, jolla tämä luisu saatiin pysäytettyä ja saatiin lisäaikaa näille muille järjestelyille.

Olen kuunnellut tarkkaan myös sosialidemokraattien puheenvuoroja täällä, ja tietysti jollain tavalla olen pettynyt sellaiseen puolueeseen, joka on ollut hyvin eurooppalainen puolue. Nyt ollaan yhdessä eurooppalaisista kriiseistä, ja siihen pitää etsiä rakentavia vaihtoehtoja. Kuunnellessani ed. Tuomiojan puhetta ajattelin, että siihen olisi melkein voinut yhtyä, mutta joku oli kirjoittanut siihen oudon loppuponnen. Siinä oli mielestäni erittäin paljon juuri niitä periaatteita, joita oli tässä viikonlopun kriisin hoidossakin, jotka itsekin hyväksyn ja joita kannatan.

Ehkä viimeisenä asiana: Kun paljon puhutaan siitä, ovatko kreikkalaiset syypäitä ja mitä sanomme kreikkalaisista, niin luulen, että he ovat nyt kuulleet kunniansa jo ihan riittävästi. Varmasti se viesti tässä on muutamien viikkojen aikana sinne Kreikkaan kantautunut. Ehkä tällainen syyllistämisen politiikka ainakin tavallisia kreikkalaisia kohtaan saisi nyt loppua. Minusta Euroopan parhaita piirteitä on se, että voimme tukea toisiamme kriiseissä, olivatpa ne luonnonkriisejä, onnettomuuksia tai joissain tapauksissa itse aiheutettuja, huonon politiikan aiheuttamia kriisejä, kuten tämä Kreikan kriisi. Ajattelen ainakin itse niin, että voi se meilläkin sauna joskus palaa ja silloin naapurin apua tarvitaan. Emme koskaan tiedä, mitä on edessä, ja sen vuoksi meidän velvollisuutemme on auttaa Kreikkaa nyt ja odottaa myöskin vastaavan tyyppistä apua silloin, kun meidän lähialueellamme tulee sellaisia kriisejä tai ongelmia, joiden korjaamisessa ja paikkaamisessa tarvitsemme muiden apua.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Först vill jag konstatera att kontakterna mellan stora utskottet, statsrådet och finansministern fungerade väl under det dramatiska veckoslutet, så bra man kan förutsätta i en sådan krävande situation. Finlands riksdag har nog ett bra system för skötseln av EU-ärenden.

Den uppkomna situationen bekräftar hur beroende vårt land är av marknaden i Europa och i dagens värld. När det uppstår en ekonomisk kris någonstans blir det en kris även för vårt land, större eller mindre, beroende på hur den angrips.

Nyt me ymmärrämme, että EU:n on toimittava päättäväisemmin näissä asioissa. Jäsenmaat ovat voineet laiminlyödä Vakaus- ja kasvusopimusta ja EU:n yksittäisten maiden talouden tasapainolle asettamia tavoitteita. Tiedämme, että suuret euromaat ovat rikkoneet sääntöjä ja rahoittaneet budjettiansa suurilla alijäämillä, vaikkakaan minkään muun maan menettely ei ole ollut niin vakavaa kuin Kreikan. Eli nyt kaikki Pohjoismaat noudattavat esimerkillisesti sääntöjä ja maksavat solidaarisuudestaan tietyn hinnan.

EU har med andra ord uppträtt för passivt och snällt i uppföljningen av medlemsländernas ekonomiska disciplin. Men i det nödläge som uppstått har unionen ännu en gång visat sin styrka och handlingskraft. EU har hittat ett verktyg för att hantera en sådan här krissituation.

Det är viktigt att även andra medlemsländer än Grekland ställs mot väggen i dagens situation. Skärpning behövs i flera länder, definitivt i Spanien och Portugal, för att inte en sådan här stor räddningsoperation ska behöva upprepas, eller att Finland och andra länder som följer riktlinjerna för EU:s europolitik ska bli stora betalare.

Kun me Suomessa suhtaudumme tällä tavalla Kreikkaan ja taloudellisessa kriisissä oleviin jäsenmaihin, tämä merkitsee oikeastaan sitä, että me hyväksymme EU:n puuttumisen yksittäisten maiden budjetteihin ja talouspolitiikkaan eli peräänkuulutamme sitä. Koskeeko tämä myös omaa maatamme ja Suomen eduskunnan oikeutta päättää talousarviosta, veroista ja muusta? Minusta kyllä, jos saatamme maamme vastaavaan tilanteeseen kuin Kreikka. Silloin tarvitsemme apua ja puuttumista, niin omaksi kuin muidenkin maiden parhaaksi, mutta ei tässä nykyisessä tilanteessa eikä yleisesti.

On tärkeää löytää sopivia tapoja, joilla EU seuraa jäsenmaidensa budjettikuria ja talouspolitiikkaa. Se on todella tärkeää, ja sanktioita on asetettava, kun jokin maa avoimesti on piittaamatta yhteisistä säännöistä. Mutta ajatusta siitä, että komissio alkaisi ennakkoon tarkastaa kansallisia budjetteja ennen niiden hyväksymistä parlamentissa, on kyllä pidettävä poikkeustoimena ja viimeisenä toimenpiteenä.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajina meidän on kannettava vastuumme maamme omasta budjetista ja osoitettava tarvittavaa budjettikuria, jotta emme myötävaikuttaisi talouskriisiin, joka kohdistuu myös muiden maiden väestöön.

Som riksdagsledamöter ska vi bära ansvar för vårt eget lands budget och visa en sådan budgetdisciplin som behövs för att vi inte ska bidra till en ekonomisk kris som drabbar även andra länders befolkning. Jag stöder regeringens förslag. Eli kannatan hallituksen esitystä.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on kiusaus lainata puheen alku Uudesta testamentista, Tituksen kirjeestä, luku 1 jae 12, joka kuuluu seuraavasti: "Onhan eräs heidän maanmiehensä, heidän oma profeettansa, sanonut: — Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska." No, tästäkin huolimatta olen Kreikan ystävä ja siellä muutaman kerran matkustellut.

Arvoisa puhemies! Pääministeri myöntää ilmoituksessaan, että tosiasiassa Kreikan talouden kehno tila ja talouden kilpailukyvyttömyys on ollut jo pitkään tiedossa paitsi komissiossa myös muissa jäsenvaltioissa ja rahoitusmarkkinoilla. Pääministeri toteaa myös kuitenkin, että EU:lla ei ole ollut riittävän järeitä keinoja puuttua yksittäisten maiden vilpilliseen ja muutoin holtittomaan talouspolitiikkaan. Täytyy kysyä, onko EU:n organisaatio todellakin ollut näin heikko. Eikö Kreikan tilanteessa olisi voinut edes pitää enemmän meteliä, kun maan taloudellinen tilanne nähtiin?

Kristillisdemokraattien Euroopan parlamentin jäsen Sari Essayah otti tammikuun alussa Kreikan valheelliset tilastot esille, kun hän tenttasi komissaariehdokas Olli Rehniä. Olisi silloin pitänyt ryhtyä toimimaan, jotta olisi vältytty ministereiden hermopaineelta ja väittämiltä, että tähän kriisiin on nyt vain yksi vastaus, kuten oli aikaisemmin tapana Neuvostoliitossa.

Hallituksen esittämä Euroopan talouden vakauttamispaketti tarkoittaa, että velkojen täydet saamiset turvataan ja lainoitus muodostuu pankkitueksi. Kuitenkin tavoitteena olisi tullut pitää sitä, että velkojien kanssa neuvotellaan lainojen ehtojen kohtuullistamisesta. Näin Kreikka saa myös aikaa osoittaakseen, että se kääntää taloutensa suuntaa, kuten muut euromaat ovat vaatineet.

Olen esittämässä muiden kristillisdemokraattien kanssa, että Suomi lainaisi tässä vaiheessa Kreikalle vain 390 miljoonaa euroa esitetyn 1,6 miljardin euron sijaan. Kristillisdemokraatit ovat myös puhuneet vuosia pörssiveron käyttöönotosta. Sen merkitys osaltaan korostaa markkinoiden yhteiskuntavastuuta.

Tänään täällä on puhuttu, että nyt vihdoinkin rahoitusmarkkinoita on uudistettava. Hallituksen esittämästä paketista puuttuu pankkien vastuu ja rahoitusmarkkinoiden uudistaminen esimerkiksi rahoitusmarkkinaveron muodossa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama kommentti vaan siitä viikonlopun prosessista, millä tavalla suuri valiokunta tätä käsitteli, koska kuitenkin se menettelytapana taas kerran osoitti, että meidän mallimme, suomalainen malli, rakentuu siihen, että suuri valiokunta ottaa eduskunnan puolesta kantaa tilanteeseen, joka on päällä, niin kuin viikonloppuna meillä oli. Tällöin sekä pääministeri että valtiovarainministeri joutuivat kommunikoimaan suuren valiokunnan kanssa, joka keskusteli keskenään sitten sähköpostitse. Mielestäni se on erinomainen malli ja se viestii selkeästi myöskin sitä parlamentaarista tahtotilaa. Jokaisen ryhmän edustajat pääsivät dokumentoimaan sähköpostissa oman kantansa, ja minusta se on hyvin tärkeää, että tästä pidetään kiinni.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä paljasti yhden ongelman, joka on meidän järjestelmässämme. Valiokunnan olisi ollut tarkoituksenmukaista pitää vaikka puhelinkokous, mutta eduskunnan puhelinjärjestelmä ei sitä mahdollistanut. Vain kuuden edustajan keskinäinen puhelinkonferenssi on mahdollista, ei koko valiokunnan. Eli tämmöinen järjestelmä tähän taloon tarvitaan, jotta eduskunnan myötävaikutus tällaisessa kriisitilanteessa tulevaisuudessa tullaan turvaamaan.

Tämän vaan halusin todeta, että tämä testasi myöskin tätä meidän parlamentaarisen vaikuttamisen järjestelmäämme, joka osoittautui erittäin hyväksi.

Heti alkuun haluan vaan todeta sen, että meidän on varmasti nyt parempi puhua Kreikka-sopimuksesta, siitähän tässä viime kädessä nyt on sitten kyse. Jos mietimme kuitenkin näitä juuria, miten tähän tilanteeseen olemme tulleet: Euroalue aikanaan luotiin, Kreikka siihen hyväksyttiin, vaikka tuolloin oli jo aika tiukat kriteerit. Haluttiin, että Kreikka sitoutuu Kasvu- ja vakaussopimukseen niin kuin muutkin Etelä-Euroopan maat. Sopii nyt sitten kysyä tässäkin tilanteessa, miten hyvin tuossa on näiden kahdeksan vuoden aikana onnistuttu, ja todeta, että erittäin huonosti on siinä onnistuttu. Kreikka on pystynyt huijaamaan, ja eräät muutkin maat ovat antaneet eri tavalla epäluotettavaa tietoa ja pystyneet kasvattamaan alijäämiään ja sen kautta rakentamaan sen talouden kriisin, jonka pelastamiseen omat voimat eivät enää riitä, vaan siihen tarvitaan sitten koko yhteisvaluutta-aluetta.

Totta kai on sanottava näin, että Suomenkin liittyminen siihen ratkaisuun jälkeenpäin ajatellen oli kansalaisten, palkansaajien, asuntovelallisten kannalta järkevää, koska me olemme nauttineet monia vuosia erittäin alhaisesta korkokannasta ja se on parantanut merkittävällä tavalla Suomen kilpailukykyä ja talouden kasvua. Tämä on kaiken aikaa hyvä muistaa. Mutta kreikkalainen budjettikuri on ollut löyhää, ja nyt maksamme sen huonon talouskurin ja huolettoman taloudenpidon velkoja. Ei pidä syyttää rahoittajia, jotka ovat rahoittaneet Kreikan valtiota, vaan nimenomaan Kreikan valtiota ja niitä poliittisia päätöksentekijöitä, jotka eivät ole pystyneet tasapainottamaan Kreikan taloutta.

No, se matokuuri on nyt edessä aivan varmasti, ihan samanlaisilla muodoilla kuin me harjoittelimme täällä 1990-luvun alussa. Voi olla, että se on vielä rajumpi ja vielä pidempi, mutta joka tapauksessa on hyvä muistaa, että ei se ole meidän suomalaisten veronmaksajien etu, niin kuin täällä halutaan todistaa opposition puolelta, että me Suomena kaataisimme tämän, jättäisimme vastuuta kenties joillekin muille maille enemmän ja aiheuttaisimme tällä spekulaatiolla vielä enemmän levottomuutta markkinoilla, koska se markkinoiden vakaushan tarkoittaa sitä ja nyt syntynyt kokonaispaketti, Kreikka-laina ja viikon aikana syntynyt vakautuspaketti yhdessä, että jos Kreikka toteuttaa lupaamansa säästöt, niin silloin, jos hyvin menee, Kreikka ei tarvitse kokonaisuudessaan sitä nyt myönnettyä lainaa, koska se voi saada sitä halvemmalla hinnalla markkinoilta, ja mikä tärkeintä: Kreikan talous vakiintuu, ja se pystyy vahvistamaan myöskin takaisinmaksukykyään tulevina vuosina.

Tämä on se optimistinen ja myönteisin tavoite, mutta tämä oli kuitenkin palokuntahomma, joka piti nyt tehdä ja jolla hankitaan sitten aikaa. Ja se suuri haastehan on se, miten me löydämme parempia keinoja euroalueella näiden pelisääntöjen noudattamisen ja kontrollin puolesta, ja siksi ne ajatukset, joita komissionkin puolelta on tullut siitä, että nyt selkeästi halutaan sitten tätä budjettikuria myöskin ennakkotarkastusten osalta tiivistää ja vahvistaa, ovat erittäin tervetulleita. Sehän on vastaus myös siihen, että yhteisvaluutta toimii vain niiden maiden kesken, joissa on suurin piirtein samanlaiset taloudet ja joissa on suurin piirtein samanlaiset markkinahäiriöt ja joissa ollaan valmiita harjoittamaan kutakuinkin saman tyyppistä finanssi- ja talouspolitiikkaa. Tällä on ilman muuta lähivuosina ... Ne, jotka sanovat, että tämä johtaa federalistiseen Eurooppaan, ovat osittain oikeassa. Lähivuosina tarvitaan federalistisen politiikan elementtejä myöskin tämän vakauden saavuttamiseksi, mutta tärkeitä ovat nyt ne toimet, mitä on saatu aikaan, ja ne signaalit, mitä tällä annetaan myöskin markkinoille ja ulkomaille.

On tärkeätä nähdä, että tämän sopimuksen arkkitehteinä olivat todellakin EU:n päämiehet, komissio, Ecofin, Ekp, Kansainvälinen valuuttarahasto, mukana olivat G7, G20 neuvotteluyh- teydessä — valtaisa globaali sitoutuminen siihen, mitä nyt ollaan tekemässä. Päätökset jouduttiin tekemään nopeasti, määrätietoisesti, jotta saatiin niskalenkki markkinoista ja siinä vielä onnistuen. Minusta tämä on hyvin olennainen asia nähdä, että tämä oli poliittinen päätös, johon nyt on syytä sitoutua.

Näillä perusteilla, arvoisa puhemies, katson, että on koko Euroopan, Euroopan unionin, euroalueen ja Suomen, suomalaisten veronmaksajien, etu hyväksyä ne toimet, mitä hallitus tässä nyt on ehdottamassa.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan ongelmat, jotka meillä ovat nyt edessä, eivät ole yllättäen tullut yksi ongelma, vaan kyseessä on uusin ilmentymä maailmanlaajuisesta ongelmasta. Ongelma on lähtenyt liikkeelle siitä, että rahan määrä on maailmassa kasvanut valtavalla vauhdilla ja lainaa on annettu ja otettu löyhin perustein.

Ensimmäinen oire oli vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi, joka nujerrettiin valtavilla elvytys- ja tukipaketeilla eri puolilla maailmaa. Toinen vaihe tässä ongelmassa on nyt käsillä ja käynnissä, ja olemme tekemässä ratkaisuja, joilla tämä kriisi halutaan ja pyritään nujertamaan. Me olemme tilanteessa, jossa käytännössä vaihtoehtoja ei ole. Meidän on toimittava näin, ja uskon vakaasti siihen, että se ratkaisu, joka Euroopan unionin johtajien pöydässä varmasti parhaiden asiantuntijoiden mukana ollessa, jotka saatavilla on, on pystytty rakentamaan ja yhteenkuromaan, on parasta, mitä me voimme tässä tilanteessa olla täällä tänäänkin hyväksymässä.

Tämä ratkaisu, joka meillä näinä päivinä nyt täällä on, on kaksiosainen. Ensinnäkin lainoitamme Kreikkaa, osallistumme Kreikan lainapakettiin, ja toisaalta osallistumme Euroopan unionin ja euromaiden erittäin vahvaan ja suureen vakautuspakettiin. Niin on, että lainan antaminen Kreikalle ei kenestäkään tunnu hyvältä. Se on tullut selväksi. Mutta onko meillä vaihtoehtoja? Uskon, että ei. Minusta on erittäin väärin, että uskottelemme, että meillä tosiasiallisesti tässä aikataulussa vielä olisi muita vaihtoehtoja.

Pankkien mukaanottaminen vastuunkantoon on noussut esille. Sinänsä ymmärrän, mistä se kumpuaa. Mutta se, mitä me voimme tässä aikataulussa tehdä, on se, että pankit sitoutetaan, kuten nyt on tehty Saksassa, Ranskassa ja Suomessa, siihen, että ne pysyvät Kreikassa ja jatkavat Kreikan rahoittamista. Se on parasta, mitä me pystymme nyt tässäkin asiassa tekemään. Kreikka saa rahoitusta, ja pankit ovat siinä mukana. Vastuu ei ole yksittäin euroalueen valtioilla, ja sitä kautta Kreikka välttää konkurssin ja selvitystilaan ajautumisen, mikä on muun muassa täällä monesti nostetun Kreikan kansan kannalta aivan välttämätöntä. Myöskin tällä, jos ajatellaan taas itsekkäästi Suomen kannalta, vältämme sen tilanteen, että kriisi eskaloituu ja täällä moneen kertaan esille tuodut dramaattiset seuraukset leviäisivät myöskin Suomeen suurtyöttömyyden ja ongelmien muodossa.

Siis lainapaketti on annettava ja ennen kaikkea Euroopan ja Suomen talouden pelastamiseksi. Tämä on siis tämän nyt käsittelyssä olevan kokonaisuuden hankala osuus. Parempi osuus onkin sitten vakauspaketti, joka viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Euroopassa sorvattiin. Sillä turvataan Euroopan talouden uskottavuus, euron uskottavuus ja luodaan pohjaa tulevalle. Nyt on tärkeää todella alkaa pitää kiinni sovituista vakavaraisuusvaatimuksista Euroopan unionin ja ennen kaikkea euromaiden osalta. Mutta tärkeää on myöskin seurata valvontaa ja sääntelyä. Me olemme valitettavasti liikaa uskoneet tähän päivään asti siihen, että tämä toimii vapaaehtoisuuden perusteella, ja viime kädessä vastuu on ollut yksittäisillä Euroopan unionin ja euromaiden valtioilla, mutta se ei nyt valitettavasti toimi. Meidän täytyy pakottaa kaikki Euroopan unionin maat ryhtymään tiukkoihin toimenpiteisiin oman taloutensa tasapainottamiseksi ja tervehdyttämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Meidän suomalaisten on helppo katsoa peiliin tässä keskustelun keskellä. Me olemme 1990-luvun alkupäivistä lähtien pitäneet huolta omalta osaltamme siitä, että Suomen kansantalous kestää ulkopuolisen tarkastelun. Valtiontaloutemme on hyvässä kunnossa, parhaimmasta päästä koko Euroopan unionissa. Siitä on ollut tässäkin salissa kovia keskusteluja, miksi noudatamme näin tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta juuri tänään me saamme vähän hankalassa yhteydessä kiitosta siitä, että näin olemme tehneet. Voimme olla ylpeitä suomalaisesta talouspolitiikasta, ja suosittelen, että jatkamme samalla mallilla.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kannatan ed. Rajamäen tekemiä ehdotuksia.

Sosialidemokraatit, SDP, on ollut ja on Euroopan unionin, Emun ja eurojärjestelmän aktiivinen kehittäjä, ja eurosta on Suomelle ollut paljon hyötyä, kuten täällä on aikaisemmin todettu. Mutta Kreikka, joka muun muassa tilastoja vääristämällä ja muutoin on saanut asiansa huonoon kuntoon myös Euroopan unionin ja suomalaisten silmissä, on sitten asia erikseen. Mehän olemme Euroopan unionissa ja eurossa tehneet sen, mitä mallioppilaalle kuuluu, ja sen takia meillä on myös varaa edellyttää, että muut tekevät samalla tavoin. Suomen kansan, jonka edustajia olemme, ei ainoastaan muistissa ole 1990-luku ja sen asettamat velvoitteet kaikenlaisine leikkauksineen, massatyöttömyys ja pankkikriisi vaan niin, että se vieläkin tuntuu monissa perheissä. Tämä on ehkä Saksan kanssa — Saksahan on hoitanut Itä-Saksaa — yhteinen piirre. Ainakin itse olen huomannut EU-kokouksissa, että monesti löydän itseni olevan Saksan kanssa samaa mieltä riippumatta siitä, mikä on sen hallituspohja. Se perustuu aika tavalla juuri tähän yhteiseen kokemukseen siitä, mitä kaikkea verorahoilla saa.

Kreikan tukipakettiin olisi pitänyt saada nämä kaikki EU-maat mukaan, sillä muun muassa brittipankit ovat sijoittaneet Kreikkaan yli 10 miljardia euroa ja Ruotsin pankit yhtä paljon kuin Suomen pankit. Mutta ulkopuolisina ei-euromaina ne eivät joudu osallistumaan tukipakettiin lainkaan puhumattakaan siitä, mitä on Sveitsin tilanne. Se on sijoittanut ainakin pankkien osalta 2,6 miljardia, ja sekin on tietenkin, voisi sanoa, tämän ulkopuolella.

Tämän päivän Taloussanomien nettisivuilla otsikolla "Ottaako Suomi turhan suuren Kreikka-riskin?" onneksi on tehty aika seikkaperäisesti selkoa siitä yhdestä kysymyksestä, olisiko näille Suomen lainoille, tässä tapauksessa 1,6 miljardia, ollut mahdollista hankkia vakuuksia. Tässä tuodaan selkeästi esille se tosiasia, että voitaisiin. Tässä todetaan seuraavaa: "Taloussanomat on saanut haltuunsa useita Kreikan valtion yhä liikkeessä olevien joukkovelkakirjalainojen ehtoja. Ainakaan näistä helleenivaltion laina-asiakirjoista ei löydy ainuttakaan sanaa, joka estäisi Suomen vakuusvaatimukset." Tässä tilanteessa, jos velkajärjestelyyn joudutaan, joka tuntuu ensi syksynä aika todennäköiseltä, niin taas näitten luokitteluyhtiöitten mukaan näillä tällä tavoin ilman vakuuksia otettavilla lainoilla on roskalainan asema. Minusta se on erittäin huonoa taloudenpitoa suomalaisen pienyrittäjän tai tavallisen pankkiasiakkaankin näkökulmasta. Esimerkiksi Imf vaatii, että näillä sen myöntämillä lainoilla on super senior -etuoikeusasema, mikä tarkoittaa sitä, että Imf:n lainat ovat aina etuoikeutettuja, ja tämä on aivan toisenlaista asioitten hoitoa kuin Suomessa on tehty.

Talousvaliokuntahan tähän samaan asiaan kiinnitti huomiota, ja Taloussanomien laskelmien mukaan tämän päivän tietojen mukaan Suomen menetykset, veronmaksajien menetykset, ovat melkoiset. Tämä oli juuri se yksi asia, ja toinen oli sitten nämä lainaehdot saksalaisten pankkien osalta, jotka on myös talousvaliokunnan lausunnossa tuotu esille. Tässä olisi Suomellakin ollut enemmän tekemistä ja neuvottelemista niin Euroopan unionin tasolla kuin myös täällä Suomessa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Kriiseissä on usein se hyvä puoli, että ne pakottavat muutokseen ja luovat siten jotakin uutta. Kreikan kriisi on tuonut unionimaat ja euroalueen uudella tavalla yhteen. Euroopan talouden pelastaminen ja euroalueen perustan korjaaminen ovat nyt ykkösprioriteetteja. Melko selvältä näyttää, että jatkossa yhteisellä valuutta-alueella ei erivapauksia sallita aiempaan malliin. Rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja säätelyä tullaan vahvistamaan. On todella tärkeää myös meidän vakautemme kannalta, että Suomi on talouskriisin torjunnassa mukana sitoutuneena, aktiivisena, vaikuttavana ja vastuullisena EU:n jäsenenä.

Saamani tiedon mukaan EU-ministerivaliokunta on tänään ottanut kannan sen puolesta, että Suomi osallistuu aktiivisesti transaktioveron edistämiseen. Finanssi- ja talouskriisi ovat osoittaneet, että rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja vakautta pitää parantaa. Myös suomalaiset tukevat reilumpia pelisääntöjä. Yli 70 prosenttia suomalaisista kannattaa kansainvälisten pääomaliikkeiden verottamista. Ongelmamme on se, että verotus on tällä hetkellä jämähtänyt kansallisvaltioiden tasolle samalla, kun ongelmat ovat rajat ylittäviä. Kestävämmässä verojärjestelmässä verotettaisiin hyvinvoinnille ja kehitykselle haitallista toimintaa kuten saastuttamista ja valuuttakeinottelua. Myös veropakoilun pysäyttäminen olisi etumme. Suomenkin valtion arvioidaan menettävän vuosittain yli 100 miljoonan pääomaverotulot pelkästään yksityishenkilöiden veroparatiisitalletusten vuoksi.

Johtavien teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien G20-ryhmän johtajat julistivat viime vuoden huhtikuussa lopettavansa veroparatiisien pankkisalaisuuden ja auttavansa tällä tavoin kehitysmaita saamaan niille kuuluvat verotulot. Kuten tiedetään, kehitysmaat menettävät vuosittain veronkierron vuoksi mittavasti rahaa, jonka ne tarvitsisivat hyvinvoinnin turvaamiseen omien maidensa kansalaisille.

Transaktiovero on ollut tänään esillä monissa puheenvuoroissa. Tämä transaktiovero tai finanssitransaktiovero olisi siinä mielessä pankkiveroa parempi ratkaisu tai oikeastaan ratkaisu, jota tarvitsemme pankkiveron rinnalla sen vuoksi, että tällä finanssitransaktioverolla olisi myös markkinoita hillitsevä vaikutus eli sillä voitaisiin jossakin määrin ennalta ehkäistä tulevien kriisien syntymistä tai ainakin lievittää niitä. Se pakottaisi pankit ja muut rahoitusmarkkinoiden toimijat vähentämään lyhyen aikavälin spekulaatiota ja keskittymään pitkän aikavälin investointeihin, eli markkinat olivat ennakoitavampia ja turvallisempia.

Toisin kuin joissain puheenvuoroissa on annettu ymmärtää, tätä rahoitusmarkkinaveroa tai finanssitransaktioveroa, joksi sitä myös kutsutaan, ei välttämättä tarvitsisi ottaa käyttöön globaalisti vaan se voitaisiin ottaa käyttöön myös alueellisesti. Esimerkiksi tärkeiden finanssikeskusten kuten Britannian, USA:n ja Saksan mukanaolo olisi tässä tapauksessa tietysti tärkeää. Vakavasti otettavat sijoittajat arvostavat vakaata toimintaympäristöä, yhteistyökumppaneita jne., enkä usko, että ne kovin helposti siirtyisivät kohtuullisen kokoisen veron takia muualle.

On myös mahdollista säätää finanssivero sen suuruiseksi, ettei se haittaisi kaupankäyntiä, tai niin, että transaktiovero ikään kuin kiristyisi silloin, kun tapahtuu lyhyen aikavälin spekulaatiota, mutta se muuten olisi niin pieni, ettei sitä juuri huomaisi tai että se ei haittaisi normaalia kauppaa eikä tuntuisi normaalin kuluttajan kukkarossa.

Muistutan edustajia siitä, että Suomen hallitusohjelmassahan luvataan selvittää innovatiivisia rahoitusmekanismeja, joilla voitaisiin osallistua kehitysrahoitukseen. Rahoitusmarkkinavero voidaan nähdä tällaisena ratkaisuna, eli samalla kun rahoitusmarkkinavero ennalta ehkäisisi kriisien syntymistä, sillä voitaisiin kerätä rahaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen tai kehitysrahoitukseen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen keskustelu ja nämä asiakirjat osoittavat, että poliittinen muisti on jollakin tavoin lyhyt ja valikoiva. Perusteluissa pohjataan tällä hetkellä pitkälti vuoden 2008 Amerikan kokemuksiin, kun kuitenkin näissä mekanismeissa on nähtävissä jonkin verran 1990-luvun Suomen pankkikriisi. Niinpä siitä opista olisi kannattanut myös ottaa väkevämmin vielä tähän prosessiin myös Eurooppaan vietäväksi.

Toinen kohta, jonka haluan nostaa esiin, on ed. Kalliksen esiin tuomat lausumaesitykset. Ne ovat kannatettavia, ja siellä on erittäin hyviä täällä monessa keskustelussa esille nostettuja markkinoita suitsevia veroratkaisuja: pankki- ja luottolaitosveron ja valuutta- ja pörssiveron käyttöönotto — varsin kannatettavia asioita ja markkinataloutta ikään kuin arkeen tuovia ratkaisuja.

Jos ministeri Katainen olisi nyt täällä salissa paikalla, olisin häneltä halunnut erityisesti tiedustella artiklan 122 mukaisia oikeudellisia perusteita tälle vakautuspaketille. Onko todella niin, että neuvoston oikeuspalvelu näkee huonosti hoidetun, pitkään jatkuneen talouspolitiikan tilanteeksi, jossa tällaista katastrofiratkaisua ikään kuin tarvitsee hakea?

Itse näen näin, että tässä koko prosessissa kansalaisille on erittäin vaikea perustella näitä hallituksen esittämiä ratkaisuja, koska me edustajatkaan emme tiedä, mitkä pankit ja rahoittajat ja millaisilla taustoituksilla ovat oikeasti siellä riskissä ja millaisia saatavia on kyseessä. Varsin suurta ihmetystä minusta herättää se, että puhumme siitä, että valtio ei tarvitse vakuuksia. Mielestäni aina lainatessa laina on kahden kauppa, ja jos valtiolla ei ole varsinaisesti vakuuksia, niin niitä tulisi silloin myös vaatia. Myös artiklan 125 noudattaminen tässä prosessissa on kiinnostava asia, ja siitä olisi hyvä saada lisää tietoa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä täällä Suomessa on aina totuttu elämään ja aina eletty suu säkkiä myöden. Mutta Kreikan ja muiden vaikeuksiin ajautuneiden euromaiden auttamiseksi on kuitenkin tämä tehtävä välttämätön, pahempien seurauksien estämiseksi, vaihtoehtoja kun on tasan kaksi: joko laina tai tuleva lama.

Oppositio täällä tarjoaisi lamaa, me tarjoamme lainaa. Jos apua ei tule, niin Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen ja luottamuskriisi leviää myös Suomeen. Nyt on vaarana, huolimatta tästä päätöksestä, että näin voi edelleen käydä. Pahempana seurauksena olisi mittava eurooppalainen pankkikriisi ja epävarmuuden kasvu, joka johtaisi luotonsaannin vaikeutumiseen kaikkialla. Pankkikriisi johtaisi myös laajaan julkiseen pankkitukeen, ja tappioita tulisi myös suomalaisille sijoittajille. Tämän Kreikka-lainan ainoa peruste on vakaan talous- ja työllisyyskehityksen turvaaminen myös täällä meillä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Sekä Kreikan että myös laajemmin koko EU-aluetta koskevan tukipaketin vastustaminen ei ole vastuullista politiikkaa. Samalla kuitenkin nämä paketit herättävät mieleemme erittäin vakavia kysymyksiä. Valitettava tosiasia nimittäin on se, että rahoitusmarkkinat eivät näytä edelleenkään luottavan täysin euromaiden kykyyn selvitä velvoitteistaan. Jos nyt päätetyt tuet eivät riitä, mitä tästä sitten mahdollisesti seuraa? Jos tuet käytetään ja siitä huolimatta eurojärjestelmä hajoaa, on lopputuloksena Suomen osalta valtionvelan kasvu noin 10 miljardilla eurolla ja maan oman luottokelpoisuuden mahdollinen heikentyminen. Tämä on kova hinta.

Arvoisa puhemies! Nämä tukipaketit eivät ratkaise alijäämä- ja velkaongelmien kanssa painivien maiden perusongelmaa. Se ei ole suuri julkinen velka vaan se, että julkisen talouden alijäämä on näissä maissa erittäin suuri eikä sen pienenemistä ole näköpiirissä.

Arvoisa puhemies! Jos veneessä on iso reikä, ei veden äyskäröinti auta kovinkaan pitkään tässä tilanteessa. Luottamuspulaa ei voida korjata, ellei pystytä uskottavasti kertomaan, kuinka tämä veneessä oleva reikä sitten lopullisesti paikataan, ja tässä suhteessa valitettavasti EU:n uskottavuus on heikko. Aiemmistakaan Vakaussopimuksen sitoumuksista ei ole pidetty kiinni.

Tämän tukipaketin hyväksymistä tulee seurata mahdollisimman nopeasti uskottava suunnitelma siitä, kuinka kaikkein alijäämäisimmät euromaat saavat alijäämänsä kuriin, ja tässä meidän on oltava raudankovia.

Arvoisa puhemies! Euroalueen ulkopuolisista EU-maista Britannia on myös samanlaisissa vaikeuksissa. Italia-vaje on hieman pienempi, mutta senkään näkymät eivät ole kovin hyvät. Velkaantuneiden euromaiden olisi nopeasti parannettava omaa kilpailukykyään, jotta ne voisivat kasvavien vientitulojen avulla tasapainottaa oman taloutensa. Mutta tällaista parannusta ei kuitenkaan ole näköpiirissä, koska kilpailukykyä parantavat valuuttakurssimuutokset eli devalvaatiot eivät ole mahdollisia. Nykyisen kriisin lisäksi samoja maita odottaa kymmenen vuoden sisällä väestön ikääntyminen ja julkisten eläkejärjestelmien kriisiytyminen.

Tähän tilanteeseen, arvoisa puhemies, ei näytä olevan tällä hetkellä ratkaisua. Velkaongelmiin joutuneiden ja kilpailukykynsä menettäneiden maiden olisi markkinoiden vakuuttamiseksi Baltian maiden tapaan leikattava palkkoja, hintoja ja eläkkeitä kymmenillä prosenteilla, mutta ovatko ne tähän valmiita? Tällaisista toimista ei nyt näy mitään merkkejä Välimeren maissa. Näissä oloissa tarvittavaa sopeutumista ei ehkä ole tulossa, eikä talouden epätasapaino näin ollen ole oikenemassa. Ei ehkä ole kovin suuri ihme, että rahoitusmarkkinat eivät usko tukipakettien tehoon, ja nyt herää kysymys siitä, onko meidän pakko uskoa tähän kuitenkin. Vastaus tähän on se, että tässä tilanteessa kait se on pakko.

Arvoisa puhemies! Me olemme kantamassa vastuuta suomalaisten tulevaisuudesta. Me olemme tässä suomalaisten perheiden ja veronmaksajien, työpaikkojen ja hyvinvoinnin asialla, ja tätä taustaa vasten minä itse olen valmis hyväksymään tämän tekohengityksen.

Arvoisa puhemies! Haluan tähän loppuun myöskin korostaa sitä näkemystä, että nyt kun puhutaan siitä, että tässä on kyse pelkästään pankkien pelastamisesta, niin siitä ei suinkaan ole kyse, vaan kyse on hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, ja sitä taustaa vasten itse olen pitkin hampain valmis hyväksymään tämän.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Puhuessani eduskunnassa 4. päivänä toukokuuta Kreikan kysymyksestä epäilin, että kaikki päätökset Euroopan unionissa eivät olleet noudattaneet perustamissopimusta. Toivoin, että Saksan perustuslakituomioistuin ottaisi kantaa asiaan, koska asia oli siellä vireillä.

9. toukokuuta levisi tieto, että Saksan perustuslakituomioistuin olisi hyväksynyt Kreikan tukipakettia koskevat päätökset Saksassa. Uutinen ei ollut oikea. Tuomioistuin vain kieltäytyi antamasta täytäntöönpanokieltoa Saksan päätösten osalta, mutta itse jutun tutkiminen jatkuu, ja ilmeisesti kriittinen päätös asiasta tulee aikanaan.

Pääministeri ja valtiovarainministeri arvostelivat tänään oppositiota siitä, ettei heidän toimintaansa unionissa haluttu hyväksyä. Muistuttaisin siitä, että Kreikan kysymyksen tullessa vireille pääministeri ja valtiovarainministeri vakuuttivat suuressa valiokunnassa, että Euroopan unioni ei lähde maksamaan mitään velkoja eikä varsinkaan Suomen tarvitse sitoutua minkäänlaisiin menoihin.

Muutama viikko myöhemmin kerrottiin, että Suomen osuus Kreikan tuesta yhdeksi vuodeksi olisi 555 miljoonaa, joka sittemmin muuttui kolmen vuoden ratkaisuksi hinnan ollessa nyt Suomen kannalta jo 1,6 miljardia.

Viime viikonloppuna pidetyissä kokouksissa Suomi on lisäksi sitoutunut takaamaan yli 8 miljardin lisälainaosuudet. Tosin tähän päätökseen sisältyy muutakin.

On väärin vaatia, että tällaisen nopeasti vyöryvän asian suhteen opposition tulisi heti olla valmis hyväksymään päätökset kaikilta osin. Tärkeintä kannaltamme on, että finanssimarkkinoiden valvonta, pankkien ja rahalaitosten vastuu ja kysymykset rahoitusmarkkinaverosta ja pankkiverosta euroalueella ovat edelleen auki. On vaikea kohdata suomalaista veronmaksajaa, elleivät nämä finanssimaailman surullisen tapahtumasarjan osapuolet lainkaan kanna siitä vastuuta.

Ministeri Katainen ilmoitti maanantaina, että on äärettömän epätodennäköistä, että 8,14 miljardin takuu koskaan realisoituu. Markkinat näyttivät rauhoittuneen.

Tämän päivän markkinat näyttävät olevan hyvin epäluuloisia euroalueen kyvystä selvitä kriisistään. Todellinen syy markkinoiden ja sijoittajien epäluuloon on ilmeisesti heikko kehitys niin sanotuissa PIIGS-maissa. Tilanne Portugalissa, Italiassa, Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa on se, että julkinen alijäämä ja velka ovat aivan liian suuret bruttokansantuotteeseen nähden, työttömyysaste korkea — Espanjassa 20 prosenttia — ja kasvuennusteet joko miinusmerkkiset tai alle prosentin. Kasvuennuste esimerkiksi Ruotsissa on pari prosenttia ja Yhdysvalloissa yli 3 prosenttia.

Euroalueen vakauttamistoimenpiteet lisäksi edellyttävät tuntuvia leikkauksia julkisissa menoissa. Tämä johtanee siihen, että bruttokansantuotteen kehitys edelleen hidastuu ja työttömyys lisääntyy. Näiden maiden heikko taloudellinen tilanne rasittaa koko euroaluetta todella pahasti. Ellei kehitystä saada kääntymään, edessä on vielä ankarampia toimenpiteitä.

Jos näissä maissa ei uskota, että on pakko uudistua voimakkaasti myönteisen talouskehityksen aikaansaamiseksi, on täysin mahdollista, että heikoin lenkki Kreikka joudutaan siirtämään ulos euroalueelta. Muuten koko euroalue saattaa olla vaarassa.

Suomen hallituksen tulee pitää tiukasti kiinni siitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan euroalueella, ja vaatia, että Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki hoitavat tehtävänsä huolellisesti ja päättäväisesti.

Jos jollakin löytyy kekseliäisyyttä saada Italian ja Espanjan, Välimeren alueen tärkeimpien maiden, talouskehitys kasvuun, niin se antaisi toivoa euromaiden tulevaisuudelle. Ken on käynyt Kataloniassa tai Lombardiassa tietää, että näillä alueilla on runsaasti taloudellista voimaa ja elinkeinoelämässä dynamiikkaa, kunhan sen vaan voisi levittää koko Välimeren alueelle.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu, kuinka hyvin Kreikan taloutta on seurattu EU:n toimesta menneinä vuosina. Minulla on tässä Euroopan neuvoston lausunnot Kreikan vakausohjelman tarkistuksesta vuodesta 2001 viime vuoden kevääseen asti. Joka ainoassa lausunnossa kiinnitetään huomiota kestämättömään eläkejärjestelmään ja sen aiheuttamaan rasitukseen, joka kerta. Mutta mitä on tapahtunut? Ei mitään. Päinvastoin täällä on suitsutettu aika paljon aikaisempina vuosina hyviä lukuja: bkt:n kasvu on ollut nopeaa, alijäämät kurissa. Mitkään hälytyskellot eivät ole soineet siitä, että se kasvu on ollut matalaan korkotasoon perustuvaa, velkavetoista, investointiin ja korkeaan kulutukseen perustuvaa kasvua. Elikkä selkeät ylikuumenemisen merkit ovat olleet koko vuosikymmenen. Tätä ei ole osattu arvioida eikä siihen ole lääkkeitä löydetty.

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Katainen totesi jälleen, että viikonloppuna käytiin sota tai taistelu kansanvallan ja markkinavoimien välillä. Minä vertaisin tätä taistelua terrorisminvastaiseen sotaan, monessakin mielessä. Syyskuun 11. päivän jälkeen, kun USA:n presidentti totesi, että nyt on tämä sota alkanut, kaikkien pitää olla yhteisessä rintamassa, epäilijät ovat luusereita, kaikkien pitää sitoutua: tässä oli viikonloppuna vähän sitä samaa. Tämän hyökkääjän kimppuun, jota kansainvälinen lehdistö kutsuu susilaumaksi, markkinavoimat, jotka 1,5 vuotta sitten olivat liikkeellä ensimmäisen kerran, nyt käydään sitten kansainvälisen yhteisön voimin. Tämä viikonloppu osoitti, miten se yhteinen uhka yhdistää länsimaita tähän kamppailuun. Etsitään yhteisiä keinoja vähän kyseenalaisestikin, kun tilanne on päällä.

Tänään keskustelimme suuressa valiokunnassa viikonlopun juridiikasta. Otettiin apuun katastrofipykälä 122 §, tulkittiin sitä, ja tietysti jälkeenpäin sitten muutenkin haetaan vähän laillisuusperusteita näille toimille, ihan samalla tavalla kuin terrorisminvastaisessa sodassakin oli: Ensin toimitaan ja sitten järjestetään perustelut toiminnalle. Tarkoitus pyhittää keinot.

Tässä on myöskin viitattu liittoutumiskehitykseen, tämäkin on ihan samaa. Ne, jotka ovat vähemmän liittoutuneita, tuntevat epävarmuutta ja painostusta. Pitää tiivistää rivejä. Ja on varmasti ihan oikea tulkinta, että kyllähän se, mitä viimeksi tänään esimerkiksi komissio on ehdottanut kansallisten budjettien etukäteistarkastuksesta, ilman muuta tarkoittaa liittovaltiokehityksen tiivistymistä tai muilta osin, ministeri Katainen totesi, julkisuuskoordinointia yhteisessä talouspolitiikassa. Joka tapauksessa tällaiset asiat kuin yksikköhintakehitykset ja tuottavuuskehitykset altistetaan julkisuuden kautta yhteisen koordinoinnin alle, ja kyllä se tietenkin tällaista tiivistyvää yhteistyötä, liittovaltiokehitystä, on mukana tuomassa. Sitten kerättiin tämä vastavoima hyökkäykselle, yhteensä 750 miljardia. Mutta nämä ovat keinoja tällaisen kasvottoman markkinavoimasusilauman hyökkäyksien torjumiseen.

Pitäisi ehkä kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, mikä nämä hyökkäykset mahdollistaa ja mitkä ovat niiden takana. Tietysti niiden takana ovat nämä heikot kansantaloudet, kuten tässä tapauksessa Kreikka ja vaaravyöhykkeessä Espanja, Portugali jne. Mutta kyllähän tämän saalistuksen ja näiden tilaisuuksien hyväksikäytön takana on lyhytnäköinen, ahne, itsekäs, voitontavoitteluun perustuva, vastuuton kvartaalitalous, heti minulle kaikki -ajattelu, aivan liian vapaana ja säätelemättömänä mellastava raha- ja valuuttamarkkinatoiminta: vapaiden kettujen mellastus vapaassa kanatarhassa.

Tämä on se syy, minkä vuoksi tällaisia torjuntaoperaatioita joudutaan tekemään. Pitäisi miettiä, millä tavalla tätä syytä voitaisiin vähentää. Pitäisikö saada oikeudenmukaisempaa kansainvälistä talousjärjestelmää, enemmän sääntelyä, enemmän reilua peliä, fair play -peliä, tähän taloudenpitoon. Ellei kansainvälinen yhteisö pysty myöskin tähän puoleen kiinnittämään huomiota, niin hyökkäykset tulevat varmasti jatkumaan ja tällaisia paketteja joudutaan rakentelemaan sitten enemmän tai vähemmän paniikissa myöskin tulevaisuudessa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on halunnut kiinnittää huomiota myös näihin perussyihin ja -syyllisiin, ei vain näiden seurauksien torjuntaan. Sen vuoksi, kun Suomikin nyt sitoutuu miljardiluokan vastuisiin, kansallisen liikkumavaran tulevaan pienenemiseen, EU:n liittovaltiokehitykseen ilman, että pankkeja, luototuslaitoksia ja muita syyllisiä oikeasti laitetaan vastuuseen, on aivan perusteltua vastustaa myös tätä esitystä.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Kreikan rahoituskriisi on taas yksi hyvin konkreettinen muistutus siitä, että rahoitusmarkkinat tarvitsevat poliittista sääntelyä. Tässä tilanteessa ei voi olla ihmettelemättä, kuinka moni vielä jaksaa uskoa markkinoiden näkymättömän käden autuuteen. Monelta kurjuudelta olisi varmasti säästytty, jos finanssimarkkinoita olisi ryhdytty säätelemään ajoissa.

Kreikan lainan myöntämisestä ei ole miellyttävää päättää, mutta jos jäsenmaat kieltäytyisivät näistä talkoista, seuraus voisi olla Kreikan ajaminen hallitsemattomaan taloudelliseen tilaan ja kriisin leviäminen, jolloin koko euroalueen vakaus olisi uhattuna.

Kannatan siis lainan myöntämistä, koska olemme osa eurooppalaista rahaliittoa ja kriisi vaikuttaisi pahentuessaan Suomeenkin. Paluuta johonkin myyttiseen, suljettuun Impivaaraan ei ole.

Valtiovarainvaliokunnassa kuultavina olleet asiantuntijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että riski lainaan osallistumisesta on pienempi kuin riskit Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksista. Kuten mietinnössä todetaan, kyse ei ole vain Kreikan pelastamisesta vaan koko euroalueen vakaudesta ja uuden Euroopan laajuisen, pahimmillaan ehkä jopa maailmanlaajuisen, laman torjumisesta.

Jatkossa on huolehdittava, että myös finanssisektori velvoitetaan ottamaan vastuuta rahoitusmarkkinoiden vakaudesta, kuten myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan. Vihreidenkin ryhmäpuheenvuorossa esitettiin pankkiveroa ja rahoitusmarkkinaveroa, joilla voitaisiin hillitä valuuttakeinottelua ja spekulatiivista osake- ja johdannaiskauppaa.

Arvoisa puhemies! SDP on päätynyt vastustamaan Kreikan tukipakettia. Se on hyvin hämmentävää eikä vastaa käsitystäni vastuuntuntoisesta eurooppalaisesta vasemmistopuolueesta, jolla on varsin vahvat kansainväliset perinteet ja joka on ollut mukana viemässä Suomea yhteisvaluuttaan.

Minunkin mielestäni markkinoita on säädeltävä, mutta Kreikan ja Euroopan vakaus tarvitsee apua nyt, ei vasta pitkäkestoisen soutamisen ja huopaamisen ja isojen neuvotteluprosessien jälkeen. Paketin hyväksymisen jälkeen Suomen on toki edelleen voimakkaasti ajettava rahoitusmarkkina- ja pankkiverojen käyttöönottoa painokkaasti.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että osana viime viikonlopun vakautuspakettia sovittiin, että selvitetään globaalin transaktioveron käyttöönottomahdollisuudet. On kuitenkin syytä selvittää myös rahoitusmarkkinaveron käyttöönottomahdollisuudet Euroopassa tai alueellisesti.

Suomen on jatkossakin aktiivisesti ajettava talouspoliittisia mekanismeja, joilla hillitään posketonta valuuttakeinottelua. Juuri tässä tilanteessa tarvitsemme kuitenkin nopeaa reagointikykyä euroalueen vakauden pelastamiseksi, mutta tulevaisuuden kannalta on myös toki pakko ryhtyä aktiivisiin toimiin, Euroopan unionin talouspolitiikan parempaan koordinaatioon ja markkinoiden valvontaan.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kreikan talouskriisi ei ole tullut yllätyksenä, ja eivät myöskään ne syyt, jotka ovat tähän kriisiin johtaneet, ole olleet yllätyksiä, tai ainakin ne ovat olleet tiedossa. Tämä tuli ed. Kari Uotilankin puheenvuorossa esille.

On valitettavaa, ettei ole löydetty keinoja tämän talouskriisin estämiseksi, ja niin nyt olemme tekemässä päätöstä kiireellä tehdystä esityksestä, ratkaisumallista, jossa päätämme lainan myöntämisestä.

Tämä ratkaisu on yksi malli, ja niin kuin meidän kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoron sisällössä oli hyvin vahvasti, tarvittaisiin analyyttisempää näkökulmaa tähän ja vaihtoehtojen pohdintaa toisistakin näkökulmista. Se, että teemme päätöksen sitovasta ratkaisusta, jota saattaa olla myös vaikea perustella meidän ihan oman perustuslakimme mukaiseksi, asettaa tähän kriittisen näkökulman.

Valtiovarainvaliokunta toteaa omassa mietinnössään, että tässä on kysymys varsin poikkeuksellisesta järjestelystä, jollaisen ei pitänyt aktualisoitua euroalueella, ja todetaan, että lähtökohtana olivat alun perin Vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat tiukat raamit, joita kunkin jäsenvaltion olisi tullut noudattaa ja vastata siten ta- loutensa vakaudesta. Näin nyt kuitenkaan ei ole tapahtunut, ja on tapahtunut, että sopimustulkinta on väljentynyt alkuperäisestä ja Kreikan talouden on annettu edetä pitkän epävakauden jälkeen pisteeseen, jossa maan maksukyky on vaarantunut lyhyessä ajassa. Selvää on, ettei kysymys ole vain Kreikan pelastamisesta vaan koko euroalueen vakaudesta ja uuden Euroopan tai pahimmillaan maailmanlaajuisen laman torjumisesta. Mielestäni hyvin tärkeää on, että tässä on kyse näistä molemmista eli myös Kreikan talouden kuntoonsaattamisesta.

Historiasta tiedämme, että vaikeiden talouskriisien aikana voidaan ajaa läpi muutoksia ja ratkaisuja, jotka muutoin olisivat poliittisesti jopa mahdottomia toteuttaa. Näyttää siltä, että Kreikan kriisin myötä ollaan nyt tuomassa kansalaisten vieroksumaa liittovaltiokehitystä talous- ja finanssipolitiikkaan.

Mielestäni yksittäisten jäsenmaiden nostaminen ylivelkaantuneesta tilasta muiden jäsenmaiden rahoituksella ei ole kestävä eikä myöskään oikeudenmukainen ratkaisu. Lainan maksamisen ehtona on Kreikalle määrätty poikkeuksellisen tiukka talousuudistus, joka johtaa Kreikassa hyvin voimakkaisiin menoleikkauksiin ja verojen kiristymiseen. Näistä seuraa väistämättä laajaa työttömyyttä, köyhyyttä ja varmasti vakavia sosiaalisia ongelmia. Niinpä olisin nähnyt tärkeänä, että laina-asiaa käsiteltäessä olisi enemmän arvioitu, miten alijäämäinen Kreikka selviytyy sitoumuksistaan. Kreikan kokonaisvelka ei mielestäni lainoituksella vähene. Ennakoitavissa on, että Kreikka ei selviä sitoumuksistaan.

Yhteisen talous- ja finanssipolitiikan ajaminen ei poista euroalueen maiden holtittomia alijäämiä vaan sosialisoi ne toisten hoidettaviksi. Kasvu- ja vakaussopimusta rikkoneet maat pakenevat vastuutaan ja vaikeita ratkaisuja sysäämällä ongelmansa toisten maiden hoidettavaksi.

Nyt kun olemme päättämässä valtion vuoden 2010 toisesta lisätalousarviosta, siellä on siis Kreikan valtiolle tukipaketti, jonka yhteydessä Suomen valtio antaisi Kreikan valtiolle riskilainaa ilman vakuuksia ja ilman erityistä etuoikeutta suhteessa muihin Kreikan velkojiin. Näen, että nyt esitetty ratkaisu tarkoittaa, että velkojien saamiset turvataan ja lainoitus muodostuu varsinaiseksi pankkitueksi. Uhkaavalle finanssikriisille olisi pitänyt etsiä useampia ratkaisuehtoja, ei vain tätä yhtä mallia.

Suomen oma talous on suurien haasteiden edessä. Työttömyys ja köyhyys kasvavat, samoin eriarvoisuus. Siksi kaikki suomalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että Suomi rahoittaa eurooppalaisia pankkeja Kreikan tuen muodossa. Yhtenä kysymyksenä näen tässä myös sen, miten Lissabonin sopimuksen artikla 125, joka määrittelee talousasioita, suhteutuu tähän ratkaisuun, mitä nyt olemme tekemässä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva vuoden toinen lisätalousarvio ei mielestäni ole perusteltu. Kreikalle myönnettäväksi ehdotettu laina on varmaan tärkeä Kreikan horjuvan talouden kannalta, mutta suomalaiselle veronmaksajalle eivät mielestäni kuulu vieraiden valtioiden holtittoman taloudenpidon seuraukset. Oikeana menettelynä pidän sitä, että Euroopan unionin komissio, keskuspankki ja Kreikkaa luotottaneet rahalaitokset pitävät yhteisen neuvottelun, todellisen neuvottelun, jossa sovitaan luottojen uudelleenjärjestämisestä. Markkinat odottavat tietenkin kuumeisesti päätöksiä, mutta on myös hyväksyttävä toimijoiden mahdollisuus neuvotteluihin. Kreikalle tässä kuussa erääntyvän 9 miljardin lainan lyhennys tuskin riippuu yhdestä viikosta, jos saadaan todelliset neuvottelut asiassa alkamaan. Pankeillakin pitää olla joustoa asiassa, kun lainojakin on myönnetty varsin kyseenalaisin perustein.

Arvoisa puhemies! Koko EU-alue on velkaantunut viime vuosina sellaisilla summilla, että Suomen koko bruttokansantuote tai edes koko kansallisvarallisuutemme ei riitä pelastamaan Euroopan alueen taloutta. Esimerkiksi vuosina 2007 ja 2008 euroalueen velka kasvoi vielä 2 000 miljardia euroa vuodessa. Koko 2000-luvun alku on ollut vahvaa talouskasvua, ja siitä huolimatta velkaantuminen on jatkunut samaan aikaan kiihtyvällä vauhdilla.

Euroopan keskuspankin helmikuun 2010 tilastojen mukaan rahalaitosten luottomäärä euroalueelle oli 17 700 miljardia euroa. Nämä summat kertonevat sen karmean totuuden kansantalouksien tilasta Euroopassa. Vertailun vuoksi kannattaa mainita, että viiden suurimman Euroopan unionin jäsenmaan yhteenlaskettu bruttokansantuote oli 8 500 miljardia euroa vuonna 2009. Jos joku väittää, että nyt mahdollisesti annettava laina tai takuu pystyisi palauttamaan tasapainon rahamarkkinoille, niin hänen on perusteltava asia paljon paremmin. Pahimmillaan sekä menetämme nyt annettavan lainan että myös sovittu lainojen takaus lankeaa maksettavaksi. 8 miljardin etsiminen valtion tulevista talousarvioista pakkotilanteessa pitää myös ottaa tässä yhteydessä huomioon. Jos on realismia huomioida markkinat, niin silloin ei saa unohtaa myös sen riskejä.

Arvoisa herra puhemies! Tässä pelataan kovaa peliä, ja joillekin maille jää käteen se mustapekka. Mielestäni tällaisten mahdottomien velkamäärien takaajaksi ei pidä pienen valtion lähteä. Suomi on aina hoitanut vastuullisesti talouttaan ja maksanut taloutensa virheet itse, kuten 1990-luvun alussa teimme. Tämän takia en hyväksy nyt käsittelyssä olevaa lisätalousarviota ja äänestän sen mukaisesti asiasta päätettäessä. Kasinotalous on tullut tiensä päähän, ja Suomea ei saa viedä tämän hulluuden maksumieheksi. Paremminkin nyt olisi korkea aika aloittaa määrätietoiset suojaustoimet, joilla suojataan kansallinen varallisuutemme tulevilta riskeiltä, mikäli se enää on mahdollista.

Koko tämä onneton tilanne alkoi, kun Suomi liittyi euroalueeseen 1990-luvun lopussa. Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön tavoite oli päästä nopeasti Euroopan koviin ytimiin vaikuttamaan. Lipposen keskeinen tavoite oli komission puheenjohtajuus, mikä sekään ei toteutunut. Vakava virhe oli myös, että euroon otettiin mukaan taloudellisesti huonossa kunnossa olevia maita, joista esimerkiksi Kreikka vääristeli tilastojaan euroon pääsemiseksi. Lopputulos on nyt kaikkien tiedossa, ja laskujen maksun aika on edessämme.

Arvoisa puhemies! Ihmetystä herättää myös se, että Euroopan komissio ja keskuspankki ovat avuttomina vierestä seuranneet tätä valtavaa velkaantumista, onhan Euroopan keskuspankilla itsenäisenä toimijana oikeus puuttua asioihin, vaikka peruskorkoa muuttamalla. Kreikkaa luotottaneilla pankeilla on myös vastuu nykytilanteesta, varsinkin kun kyseessä olevat pankit ovat pääasiassa unionin sisältä eli Saksasta ja Ranskasta. Euroopan keskuspankin johtaja on ranskalainen, joten luulisi tiedon kulkevan edes maanmiesten kesken. On myös kohtuullista, että koko 2000-luvun alun vastuutonta kasinotaloutta pyörittäneet pankit kantavat vastuun rajattomasta ahneudestaan.

Arvoisa herra puhemies! Kasinotalouden aika on nyt ohi, ja markkinoille on saatava kansainvälisesti sitovat säännöt ja pörssiveron kaltainen verojärjestelmä, jolla kartutetaan riskirahastoa tämän hetken tilanteita varten. Tätä vastuullisuutta on pääministeri Matti Vanhanen kyllä ajanut vaatimalla jo pitkään Euroopan pankeille stressitestiä, joka ei valitettavasti toteutunut. Aina on pelätty, että joku pankki menee nurin. Sekin on markkinataloudessa hyväksyttävä, jotta järjestelmä säätää itse itseään ja samalla koko markkina tervehtyy.

Arvoisa herra puhemies! Toivon ja uskon, että kukaan opposition edustaja ei puheenvuoroani katso opposition tueksi, vaan tämä on selkeä protesti tätä mieletöntä kasinotaloutta vastaan, mitä tässä maassa ja Euroopassa on pyöritetty. Nyt sen maksumieheksi ollaan esimerkiksi suomalaisia kysymässä. Arvoisa herra puhemies! Toivon, että asia ratkeaa rauhanomaisesti, mihin en kyllä kovin vahvasti usko.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan tilannetta ja koko tätä taloussotkua seuratessa on tullut harvinaisen selväksi, että EU:ssa tarvitaan entistä kurinalaisempaa talouspolitiikkaa. Kreikan julkista velkaa koskevat vääristelyt ovat vieneet luottamuksen lainamarkkinoilta. Sijoittajat pyrkivät nyt kiireen vilkkaa eroon Kreikan velkakirjoista. On myös tosiasia, ettei Kreikka ole ainut EU-maa, jossa valtion tulojen ja menojen hallinta on pahasti epäonnistunut. Kreikka on tältä osin vain jäävuoren huippu, mutta todella terävä ja tuhoisa, jos sen kimppuun ei käydä kaikella tarmolla ja nopeudella. Suomi ei näissä jäänsärkemistalkoissa voi olla sivussa, jos haluamme säilyttää kansallisen poliittisen uskottavuuden ja turvata työllisyytemme, jolla vain voidaan pitää yllä nykyisiä hyvinvointipalveluja.

Sosialidemokraattien sooloilu poliittisena puolueena on vertaansa vailla olevaa poliittista pölhön populismia ja vain oman poliittisen edun tavoittelua. Demareiden egoon ei mahdu reaalitilanne, jossa vaihtoehtoja on vain kaksi: on tai off. Jälkimmäinen vaihtoehto tosin saattaisi vaarantaa ja musertaa tuon koko kansallisen hyvinvointijärjestelmän. Suomen osuus kokonaiskakusta on alle 2 prosenttia ja suomalaisten pankkien osuus vain promilleja. Tämän lainan ehdoista ja vakuuksista päättävät muutkin kuin suomalaiset demarit, vasurit, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Oppositio ei ole myöskään kertonut sanallakaan siitä, mitä tapahtuisi pankkien miljoonille yksittäisille asiakkaille, jos pankit ajetaan nurin holtittomien rahanlainaajamaiden johdosta.

Euroalueen jäsenvaltiot ovat sitoutumassa yksimielisesti Kreikan talouden tukemiseen sillä edellytyksellä, että Kreikka sitoutuu tiukkoihin talouskuurin ehtoihin. Maassa on saatava aikaan vaikuttavia rakenteellisia uudistuksia. Kreikka on muuta euroaluetta jäljessä julkisen sektorin avoimuudessa ja tehokkuudessa. Ennen kaikkea Kreikan talous on saatava terveelle pohjalle, jotta se saa tulevaisuudessa maksettua velkansa eikä vastaava katastrofi enää toistu. Kreikan kovissa lainaehdoissa on tietenkin otettava huomioon yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo. Säästötoimenpiteet on ensisijaisesti suunnattava sinne, missä on ollut suurimpia vääristymiä.

Herra puhemies! Kreikka on nyt tehnyt kattavan uudistusohjelman ja sitoutunut noudattamaan sitä. Ensimmäinen osa lainapaketista maksetaan Kreikalle jo ensi viikolla. Näin Kreikalle on euromaiden toimesta ostettu aikaa ja mahdollisuus katkaista sen itse aiheuttama syöksykierre. Riskit ovat tietysti edelleen suuret, sillä monia epäilyttää lainojen takaisinmaksu ja valvontamekanismien toimivuus. Kukaan valiokunnassa vierailleista asiantuntijoista ei kuitenkaan ole kertonut, että lainaa ei pitäisi myöntää.

EU:ssa on lähdetty puuhaamaan koko unionin rahoitusvakautta tukevaa rahastoa, jolla euroalueen taloudellinen kestävyys halutaan turvata. Toimenpiteisiin ei lähdetä hetkeäkään liian aikaisin. Rahoitusmarkkinoilla vallinnut epävarmuus heijastaa suoraan reaktioita EU:n budjettivajeisiin ja pankkisektorin uhkakuviin. Kriisin pysäyttäminen on jo siksi välttämätöntä, ettei Euroopan valtioilla ole enää varaa uuteen massiiviseen elvytykseen, jos talous kääntyy taas laskuun. Järeän vakausrahaston perustaminen antaa toivottavasti oikeanlaisen viestin maailman sijoitusmarkkinoille ja kohentaa EU:n taloudellista uskottavuutta. Nyt on myös mahdollisuus kehittää EU:ta oikeaan suuntaan. Rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä pitää rukata kurinalaisempaan asentoon. Myös talouspolitiikan koordinointi kaipaa tukevaa uudistusta. Ehkä tässä on oiva mahdollisuus löytää yhteinen sävel jäsenmaiden kesken ja kehittää unionin talouspolitiikan toiminta- ja valvontamekanismeja.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kreikan vakavat talousongelmat ovat ajaneet EU:n kuilun partaalle. Ensimmäisen kerran historiassa yhteinen valuuttamme on vaarassa romahtaa, ja siksi tämä pelastusoperaatio on tarpeellinen. Jollei Kreikkaa auteta, koko järjestelmä voi romahtaa, kriisi levitä muihin maihin ja lopulta ajaa koko EU:n lamaan. Meillä ei ole varaa enää yhteenkään lamaan, kun olemme juuri elvyttäneet taloutta. Kreikan tukeminen on ainoa vaihtoehto turvata myös Suomen vähäosaisten, työllisten ja työttömien, tulevaisuus.

Lainaa ei anneta ehdoitta eikä tulekaan antaa ehdoitta. Suomen lainaamat 1,6 miljardia on saatava korkoineen takaisin. Lainaehtoihin kuuluu tiukka vastikkeellisuus, ja laina annetaan erissä. Kreikka ajetaan tiukalle talouskuurille. On myös tärkeää, että Kansainvälinen valuuttarahasto Imf on mukana ja valvoo, että ehtoja noudatetaan.

Lauantaina EU:n rahaministerien sopima talouden vakautuspaketti on välttämätön. Vakautuspaketissa on myös mukana Imf ja Euroopan keskuspankki. Markkinoiden luottamus näyttikin maanantaina vihreää valoa, mutta siitä huolimatta tulevaisuus on vielä epävarma. 75 miljardin euron vakauspaketti annetaan erillisrahoitusyhtiön kautta, ja maat ovat takaajina. Vakauspaketti ja Kreikan laina ovat hätäratkaisuja, jotka antavat aikaa mutta eivät poista ongelmia. Kreikan lisäksi myös muut maat ovat haastavassa tilanteessa.

Kaikkien euromaiden talous on saatava kuntoon. Myös Suomen on toimittava julkisen talouden tasapainottamiseksi. Siihen pitää kuulua vastuullisuus, jossa huomioidaan luonnon kantokyky ja ihmisten onnellisuus. Materian kiihtyvää kulutusta on muutettava materiaalitehokkuuteen. EU:n vahvuus globaaleilla markkinoilla on uusiutuvassa energiassa, energiatehokkuudessa ja siihen liittyvässä teknologiassa, kuten älyverkoissa.

Myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää. Ketään ei saa syrjäyttää. Maksamme isoa laskua ja inhimillistä kärsimystä tekemättömästä työstä, alkoholihaitoista ja masennuksesta. Heikot pudotetaan pois -yhteiskunta on tullut tiensä päähän. Tarvitaan kaikki mukaan -yhteiskunta.

Arvoisa puhemies! Kreikassa taloudenpito on ollut vastuutonta. Sen hallitukset ovat vuosikaudet tuhlanneet enemmän kuin valtio tienaa. Velka on suuri, ja Kreikan takaisinmaksukyky on romahtanut. Lainaajat eivät ole suostuneet antamaan lisälainoja ilman, että Kreikka on tarjonnut heille korkeampaa korkoa hyvitykseksi nousseesta riskistä. Tämä suuri budjettivaje, korkea velkataakka ja sen aikaansaamat korkeat korot ovat Kreikan kriisi. Kyseessä on siis poliitikkojen eikä markkinavoimien tekemä kriisi.

Globaali finanssikriisi sai alkunsa Yhdysvalloissa, ja siihen kuului muun muassa keinotekoista asuntokeinottelua. USA:n keskuspankki antoi liikaa lainaa liian alhaisella korolla. Tästä syystä asuntohintoihin tuli valtava kupla. Kriisi puhkesi Lehman Brothersin kaaduttua syksyllä 2008, levisi ensin pankkikriisiksi ja lopulta teollisuuteen. Kreikan talouslukujen väärennös on ollut pitkään tiedossa. Miksei tilanteeseen puututtu? Eikö ollut keinoa? Vastaus lienee, ettei ollut konkreettista tahtoa muttei järeitä keinojakaan.

Tarvitaan välineitä estää vääränsuuntainen kehitys. Tarvitaan johdannaismarkkinoiden avoimuutta, vakautta ja niiden säätelyä. Rahoitusmarkkinavero ja Ruotsin mallin mukainen pankkivero ovat asioita, joista on saatava EU:n päätökset. Ne toimivat ennalta ehkäisevästi ja keräävät puskuria pahan päivän varalle. Meillä on yhteinen valuutta mutta itsenäinen taloudenpito. Kreikan kriisi on opettanut, että jatkossa on kehitettävä valvontaa ja puuttumismekanismeja. EU-komissio ehdottaa unionimaille yhteistyötä kansallisten budjettien valmistelussa jäsenmaiden budjettitasapainon saavuttamiseksi, mikä on hyvä lähtökohta.

Demarit haluavat kaataa paketin ja vaativat uusia neuvotteluja ja pankkeja vastuuseen. Sitä odotellessa EU:n talousjärjestelmä romahtaisi. Nämä rahoituspäätökset on tehtävä nyt, jotta Suomen oma tulevaisuus olisi turvatumpi. Rahoitusmarkkinoiden uudistus on tehtävä kiireellisesti, jotta finanssikriisit eivät seuraa toisiaan. Veroparatiisit on suljettava, ja harmaa talous on saatava kuriin. Tässä EU:n on oltava tiukka ja toimittava kansainvälisesti. Tarvitaan parempaa talouden valvontaa, säätelyä ja läpinäkyvyyttä. Tästä kriisistä on otettava opiksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Markkinavoimat ovat luonnonvoimia. Näin on tulkittava, kun Euroopan unioni ja meidänkin johtavat ministerimme ovat tulkinneet, että Lissabonin sopimuksen artiklan 122 menettelyä voidaan noudattaa tässä tilanteessa. Se nimittäin säätelee lähinnä tilanteita, joissa on kysymys luonnonvoimista. Pidän kuitenkin selvänä, että tämä markkinavoimien jyllääminen ei ole lähtöisin tulivuoresta eikä myrskyistä vaan ihmisistä, pelureista, jotka on päästetty valtaan koko maailmassa ja ennen kaikkea Euroopan unionissa ja useimmissa sen jäsenmaissa. Ei ole siis kysymys luonnonvoimista, ja siksi olisi syytä miettiä, onko myöskään artiklan 122 käyttäminen tässä yhteydessä edes oikein. Saksan perustuslakituomioistuin on sen Saksan osalta toki jo selvittänyt.

Herra puhemies! Euroopan talous- ja rahaliitto perustettiin 1990-luvun loppupuolella. Täällä eduskunnassa siihen liittymisestä äänestettiin 17.4.1998. Tuon keskustelun ja käsittelyn yhteydessä ilmeni jo, että Emu on sairaalla pohjalla. Siihen oltiin ottamassa terveitä jäsenmaita ja täysin sairaita jäsenmaita. Välimeren maat olivat jo tuolloin siinä tilanteessa, että niitä ei olisi missään tapauksessa pitänyt ottaa mukaan yhteisvaluutta-alueeseen, mutta poliittisin perustein näin tehtiin, ja siitä oli seurauksena se kehitys, että joudutaan ennen pitkää tällaiseen tilanteeseen, jonka muun muassa nykyinen ministeri Pekkarinen silloin kyllä kertoi hyvin selkeästi. Samoin Paavo Väyrynen Brysselistä välitti tällaista tietoa. Nyt he ovat hiljaa ja puolustavat tätä tilannetta, jossa joudutaan suomalaisten verovaroja riskeeraamaan eurooppalaisten pankkien voittojen turvaamiseen. Siis Välimeren maat, Suomi ja Saksa eivät missään tilanteessa sovi samaan tiiviiseen talous- ja rahaliittoon. Se on sairas yhdistelmä. Ja kun siihen liittyy epärehellisyys, valvonnan puute jne., holtittomuus, niin silloin tilanne on sellainen, että sitä ei tule euro kestämään.

Sitä ei ratkaise myöskään se, että Euroopan unionista tehdään liittovaltio, niin kuin nyt ollaan tekemässä. Komissaari Olli Rehn on tänään ilmoittanut, että budjetit pitää käyttää Brysselin kautta jo ensi vuonna. Se on tie, jota en missään tapauksessa näe Suomen etujen mukaisena. Ei ole minkäänlaista järkeä, että Suomi olisi liittovaltiossa yhdessä noiden kehnosti asiansa hoitavien, enemmistön muodostavien maiden kanssa. Se johtaa totaaliseen romahdukseen varsin nopeasti, ja jäljet ovat paljon pahemmat kuin tällä hetkellä.

Ruotsi sentään valitsi viisaasti vaihtoehdon jäädä Emun ulkopuolelle, eikä se ole menettänyt ostovoimaansa eikä kärsinyt siitä millään tavalla vaan on Euroopan kilpailukykyisin valtio tällä hetkellä.

Herra puhemies! Mitä sitten tulee Kreikkaan ja sen lainoittamiseen, Kreikan velat eivät lyhene tällä järjestelmällä yhtään. Pankit totta kai kiittävät, erityisesti kreikkalaissyntyinen Spiros Latsis, joka on maailman rikkaimpia miehiä ja saa tällä tavalla meidät turvaamaan valtavat miljardimääränsä, jotka hän on kerännyt ja ystävänsä José Manuel Barroson kanssa varmaan sopinut. Nämä pankit siis iloitsevat ja kiittävät. Kreikan kansa joutuu tavattomaan kuuriin, niin kuin toki pitääkin joutua kärsimään. Ostovoima romahtaa, investoinnit pysähtyvät, lakot jylläävät, demokratia kärsii. Oliiveilla ja lampaanvillalla ei näitä velkoja makseta, ne ovat liian suuret.

Herra puhemies! Vaihtoehto on se, että tätä lainaa ei myönnetä ja euro jaetaan neuroksi, pohjoiseksi euroksi, ja seuroksi eli eteläiseksi euroksi, jolloin voidaan löytää kestävä pohja. Mutta tämä pitää tehdä rauhallisesti, asiallisesti, ilman että suomalaisille otetaan nyt ylimääräistä velkaa kreikkalaisia varten. Professori Roubini tänään kertoi myös haastattelussaan, että euron tie on viimeistään viidessä vuodessa kuljettu loppuun.

Anne  Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Markkinatalous on nyt isäntä ja politiikka on renki. Valtiot köyhtyvät köyhtymistään, rahamaailma rikastuu. On kauheaa ajatella, että hyväksymme sen, että riskinottajat, voitonkäärijät ja kieroilijat porskuttavat siunauksellamme entiseen malliin ja valtiot ja niiden kansalaiset kantavat vastuuta.

Tehtävät euron vakauttamispäätökset ovat moraalisesti arveluttavia. Minusta on väärin, että meidät keskustan kansanedustajat istutetaan kansalaisten housuilla tuleen siksi, että SDP ja kokoomus halusivat väen väkisin Euroopan ytimiin. Lipposen ja Niinistön oli päästävä laajaan rahaliittoon, vaikka keskusta varoitti riskeistä esimerkiksi Välimeren maiden osalta. Kuten ed. Kankaanniemikin, en itsekään halua liittovaltiokehitystä.

Suomen osuus Kreikan paketista on noin 1,6 miljardia. Mitä enemmän talousvaliokunnassa kuulin taustoja, sitä pahemmalta tuntui. En pysty äänestämään Kreikan paketin puolesta.

On vaikea jatkaa matkaa porukan kanssa, jonka kompassi näyttää väärin. Tämä oli matkan alkuvaihe. Kieltämättä Portugali, Italia ja Espanja sekä Irlanti olisivat tulleet hyvää kyytiä perässä, ellei uutta 700 miljardin massiivipakettia olisi. Siinäkin Suomen osuus voi lisääntyä yli 8 miljardista, sillä lainaa ottavien maiden ei tarvitse lähteä mukaan lainanantajaksi yhteiseen pottiin, vaan muiden osuus kasvaa. Olemme nyt jo pumpanneet rahaa Islantiin, Latviaan ja välillisesti Unkariin. Joskus pitäisi tajuta kääntyä.

Velkasaneerausta pankeille ei pystytty tekemään, sillä kyse ei ollut vain Kreikasta, vaan kuulemma finanssimarkkinoiden luottamuksesta. Markkinoiden luottamus vääristyy näinkinpäin, kun rahojen turva halutaan taata aina. Tulee liiallinen turvallisuuden tunne. Pankkien pitää pystyä kaatumaan. Sitä paitsi luottamushan ei riittänyt edes viikonlopun yli.

Pitää nähdä, että esimerkiksi kiinalaiset vientitulot etsivät nyt sijoituskohdetta, samoin kaikki se epämääräinen raha, joka tulee laittomasta bisneksestä. Euroopan tasolla on liian helppoa rahaa saatavaksi. Olemme ylivelkaantuneet, ja vaikka ongelma nyt laastaroidaan, itse tauti jää. Mielestäni esimerkiksi niitä ed. Uusipaavalniemen oppeja, joita hän kertoi jo vuosia sitten, kannattaisi kokeilla. Onneksi Ekp onkin nyt vähän lähtenyt asialle. Lainatessaan valtioille Ekp harrastaa oikeastaan setelirahoitusta. Käytännössä kyseessä on hallittu rahanarvon alentaminen, sen lisäksi finanssimaailmaa on vaadittava mukaan rahoittamaan rahamarkkinoiden vakautta.

Olen usein puhunut ja kirjoittanut rahoitusmarkkinaveroista. Olen mielissäni, että Suomi vaati viikonloppuna globaaleja transaktioveroja, sitä, että rahan liikkeistä menisi siivu keskuspankeille tämän kaltaisia tilanteita varten. Muutoinkin se hillitsisi rahan äkillisiä liikkeitä ja arveluja. Niinpä asia luvattiin selvittää. Se on hyvä.

Kannatan lämpimästi myös lisää läpinäkyvyyttä, valvontaa ja rahamarkkinoiden säätelyä, mitä pääministerimme ja valtiovarainministerimme ovatkin EU-pöydissä usein vaatineet. Sen lisäksi, että tunnemme pankkien ja pörssien toiminnan, on tiedettävä, rekisteröitävä ja asetettava pelisäännöt kaupankäynnille myös muualla. Haluaisin tässä yhteydessä nostaa erityisesti pörssien ulkopuolisen kahdenvälisen kaupankäynnin, otc-markkinat, tarkasteluun.

Tällä hetkellä kauppa käy, mutta ei ole mitään vakioituja selvityskäytäntöjä. Syynilistalla täytyy olla myös johdannaismarkkinoiden, joilla kaupankäynnin kohteena olevan sopimuksen arvo perustuu toisen kohteen, esimerkiksi osakkeen, indeksin tai joukkovelkakirjan, arvoon. Osa hedge-rahastoista käyttää merkittävästi johdannaisia ei pelkästään suojaukseen vaan myös markkinanäkemyksen ostamiseen, mikä kohottaa riskitasoa. Näin hedge-rahastosta tulee käytännössä vipurahasto. Hedge-rahastojen muutokset ovat osasyy näiden markkinavaihteluiden jyrkentymiseen.

Kotimaassa voitaisiin Ruotsin mallin mukaisesti ottaa käyttöön pankkivero. Ruotsissa pankeilta peritään lainanantoon perustuvaa maksua. Tätä voidaan nimittää ihan miksi hyvänsä, vaikkapa vakausmaksuksi, jolla pyritään kokoamaan pitkän ajan kuluessa varoja rahastoon, jota käytetään, jos kriisi yllättää.

Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, jotta velat voi hoitaa, muutoin kaikki valtiot ovat korvia myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin. Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke, vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä ja markkinatalouden renki. Ensin näin uskoo pieni porukka, myöhemmin joukko laajenee, ja luulen, että joskus vielä unelmastani tulee totta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Toinen lisätalousarvio käsittelee lainaa, joka Suomen valtion on tarkoitus myöntää Kreikalle. Esitys perustuu euromaiden valtionpäämiesten sopimukseen. Tähän on päädytty, koska EU:n komissio ja Euroopan keskuspankki katsovat, että lainajärjestely on välttämätön koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi.

Ne, jotka seuraavat Euroopan politiikkaa, tietävät, että Manner-Euroopassa yksi keskeisimmistä puheenaiheista ja huolista on talousongelmat Euroopassa. Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo EU-maiden julkisen talouden tilasta karua kertomaa. Suomi kuuluu jälleen kerran mallioppilaiden joukkoon. Nyt esillä oleva Kreikalle myönnettävä laina on kuin sotakorvaus. Olemme Euroopan unionissa ja euromaa, siis me olemme samassa veneessä pelastamassa koko euroaluetta ja Eurooppaa suuremmilta vaikeuksilta. Ainakin yritämme sitä, varmuutta siitä ei ole. Varmaa on, että jos emme tee mitään, tilanne pahenee entisestään.

Haluaisin potkaista Kreikan euromaiden joukosta. Käytännössä se ei ole realistista jo pelkästään raskaan hallinnollisen menettelyn vuoksi. En usko, että kreikkalaisetkaan suostuisivat siihen. Kreikkalaisten lupaa tarvittaisiin tuohonkin päätökseen. Eli olemme euron ja EU:n kautta liittyneet yhteiseen sopimukseen, jossa toimimme yhdessä iloissa ja suruissa.

Se, että Kreikka saisi hoitaa omat sotkunsa itse, on ihan terve ajattelutapa. Kreikkalaiset joutuvatkin tekemään niin, sillä laina myönnetään neljännesvuosittain. Kreikan tulee raportoida kullekin lainajaksolle asetettujen ehtojen toteutumisesta, muuten ei heru lisälainaa seuraavalle neljännekselle. Valvontaa tekee Eurostat.

Kuten sanottu, kivaa tämä ei ole. Poliittista realismia on, että Suomen tulee olla mukana pelastusoperaatiossa koskien Kreikkaa ja sen talousvaikeuksia. Jatkossa on oltava tiukkana, että Kreikka myös sitoutuu korjaamaan taloutensa. Muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Amerikassakin kilpailijat kisaavat maailmanlaajuisista markkinoista, ja meidän on Euroopassa tehtävä ryhtiliike ja pidettävä pää pinnalla.

Jokaisen itsenäisen maan on tajuttava velvollisuutensa EU- ja euromaakokonaisuudessa. Vapaamatkustajia, niitä, jotka elävät yli varojensa eivätkä laita tikkua ristiin asioidensa korjaamiseksi, ei tarvita euromaiden eikä EU-maiden joukossa. Seurannan tulee olla tiukkaa, ja ellei ala tapahtua korjausliikettä, on siitä tultava selvä johtopäätös ja sanktiot muiden yhteisenä rintamana.

Euroopassa arvostetaan Suomen, pienen ja asiallisen maan, suoraa toimintatapaa. Näen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa EU:ssa. Tosiasiat ja näytöt historiassa puhuvat meidän puolestamme. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, on meidän velvollisuutemme olla mukana viemässä hyvää toimintaa ja hallintotapaa eteenpäin Euroopassa, kun kerran vanhat maat eivät siihen pysty.

Kaiken kaikkiaan: Mieluisaa tämä ei ole, laittaa kunnon kansalaisia maksumiehiksi toisten vahingoille. Teen päätöksiä ja olen mukana päätöksenteossa, ja koska näen ja uskon, että se on ainoa mahdollisuus turvata suomalaisten tulevaisuus, talous ja hyvä elämä, kannatan tämän lainan myöntämistä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! "EU nuhteli Suomea taloudenpidosta", päivätty uutinen kello 17.39. EU-komissio näpäytti Suomea, koska julkisen talouden alijäämä saattaa tänä vuonna ylittää sallitut rajat. Minusta tämä on aika mielenkiintoinen aihe, josta tänään ei vielä ole tässä salissa keskusteltu. Kyllä tämä tiedossa on ollut varmastikin valtiovarainministeriössä, Suomen Pankissa ja vähän muuallakin, mutta aika mielenkiintoinen. Onneksi Suomi ei ole yksin tässä porukassa, elikkä viidestä tutkitusta maasta ainoastaan Luxemburg sai puhtaat paperit. Me olemme sellaisessa seurassa kuin Bulgaria, Kypros — no, on täällä Tanskakin — niin että se tästä tämän päivän asiasta, toinen velkainen tukee näköjään toista velkaista.

Hallituksen esityksessä korostetaan lainaohjelman toteutuvan asteittain ja ehdollisesti. Tämä periaate on tärkeä, koska niin voidaan rajoittaa omaa riskiä sekä kannustaa Kreikkaa sen vaikeassa pyrkimyksessä palauttaa luottokelpoisuutensa. Lainan korkosopimukseen sisältyy turvalauseke, jonka mukaan Suomen valtiolle ei voi tulla korkotappiota lainasta. Tuntuu aika uskomattomalta, että tämmöinen suojalauseke voisi pitää paikkansa. Elikkä viitaten tuohon aloitukseeni on syytä epäillä, että Euroopasta löytyy alijäämäisiä budjetteja aika paljon, jolloinka tämä juttu kääntyy vähän toisin kuin tänään on todisteltu.

Hallitus ennakoi koron olevan korkeampi kuin Suomen maksama vastaava valtionvelan korko. Laina on juoksuaikansa suhteen melko lyhytaikainen eli 5 vuotta, joista 3 ensimmäistä vuotta ovat lyhennyksistä vapaita. Sille ei ole sovittu erityistä etuoikeutta suhteessa muihin velkojiin, siis epävarmoja saatavia. Riski siitä, että lainaa ei makseta sovitulla tavalla takaisin, on suuri. Sellaisen riskin arviointi on vaikeaa, koska valtioiden joutuminen velkasaneerauksen kaltaiseen tilanteeseen on harvinaista. Julkisen velan nouseminen suhteessa bruttokansantuotteeseen vielä Kreikan tasoa korkeammalle ei ole sinänsä harvinaista, eikä silti ole ajauduttu maksukyvyttömyyteen. Kaikki kuitenkin riippuu Kreikan kyvystä kasvattaa tuotantopotentiaaliaan ja tasapainottaa julkista taloutta. Tasapainottamistavoite on kuitenkin poikkeuksellisen vaativa, ehkä mahdoton.

Tässä päätöstilanteessa eduskunta joutuu käytännössä joko hyväksymään sellaisenaan tai hylkäämään ratkaisun, johon Suomi on euroalueen valtionpäämiesten kokouksessa jo sitoutunut. Hylkäävä päätös edellyttää näkemystä siitä, että on uskoa siihen, että joku muu järjestely on löydettävissä nopeasti. Viittaan puheeni alussa esittämiini Suomen saamiin nuhteluihin taloudenpidosta, että kyllä tähän joitakin muita ratkaisuja pitäisi löytää kuin tämä, mitä nyt ajetaan läpi. Silloin ei myöskään vapaamatkustajaksi jäämisen uskota ilmeisesti merkitsevän Suomen oman luottamuspääoman murenemista Euroopan unionissa.

Tämän päätöksen yhteydessä ei voida antaa tuomiota niille, jotka ovat omalla tuottamuksellisella käyttäytymisellään edistäneet ongelman syntymistä. Siksi ratkaisuun on luonnollista liittää vahva vaatimus siitä, että Euroopan unionin ja eurojärjestelmän piirissä tehostetaan liiallisten ylijäämien torjumisen välineitä ja parannetaan valmiutta ratkaista jäsenvaltion ylivelkaantumisen synnyttämä ongelma silloin, kun se on päässyt syntymään.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lisäbudjettiesitys pohjautuu euromaiden yhteiseen sopimukseen Kreikan tukipaketista, joka on samalla osa koko valuuttaa koskevasta vakauttamispaketista. Esityksessä hallitus ehdottaa valtiovarainministeriön hallinnonalan menoihin 1,6 miljardin euron lisäystä, joka on käytännössä Kreikalle ohjattava lainamäärä. Esitys on hallituspuolueenkin edustajalle vastenmielinen. Kreikka on toiminut pitkään vastuuttomasti omassa taloudenpidossaan.

Kuten tiedämme, Euroopan unionilla ja euromailla ei ole minkäänlaista valvontamekanismia tai kykyä puuttua Kreikan tai minkään muunkaan valtion taloudenpitoon. Erityisesti Välimeren alueen maat ovat kaikki talouksiltaan alijäämäisiä, ja suurena vaarana on, että ne ovat pian samanlaisen lääkinnän tarpeessa. Me emme olisi tällaisessa tilanteessa, jos eduskunnalta olisi löytynyt järki vuonna 1998 pysyttäytyä euroalueen ulkopuolella. Saisimme katsella muun muassa Ruotsin ja Tanskan tavoin sivusta käynnissä olevaa europaniikkia.

Nyt tässä salissa SDP:n edustajat ja vasemmistoliiton edustajat tuntuvat käyttäytyvän hyvin Välimeren maiden tapaisesti. He ovat lupaamallaan äänestyskäyttäytymisellä nyt osoittamassa vastuuttomuutta ja välipitämättömyyttä siitä, mitä ovat itse aikanaan olleet tekemässä. Vuonna 1998 he rinta kaarella marssittivat Suomea euroon ja siten saattelivat meidät tällaisen velvollisuuden piiriin. Nyt olette ensimmäisen todellisen euron vaikeuden kohdatessa menossa piiloon vastuuta.

Puoluehallituksenne määräys äänestyskäyttäytymisestä lienee vastenmielistä useille vastuuntuntoisille ryhmänne jäsenille. (Ed. Gustafsson: Ei puoluehallitus vaikuta näissä pätkääkään, aivan väärä tieto!) Täällä tänään on kuultu perustelut äänestyskäyttäytymiselle, ne ovat ontuvia. Viime viikonloppuna tuli meille kaikille tekstiviestejä, että suuren valiokunnan jäsenille on tullut kiireellinen sähköposti, johon pyydetään tutustumaan. Lähes neljäsosa teistä on ollut sitä kautta paremmin informoituja kuin useimmat meistä tai useat meistä hallituspuolueiden edustajista. Erityisesti suuren valiokunnan puheenjohtaja on ollut lähellä päätöksentekoa koko ajan. Nyt kun SDP ja muu oppositio vastustaa hallituksen esitystä, tässä onkin vakautussopimuksen ja lisäbudjettiesityksen sijasta kyse hallituksen luottamusäänestyksestä. Mikäli hallitus tähän äänestykseen kaatuisi, en usko, että puheenjohtaja Urpilainen avustajanaan ed. Heinäluoma voisivat kolmen kuukauden kuluttua hallituksen edustajina neuvotella Euroopan pankkiherrojen ja muiden vakautussopimusosapuolten kanssa paremman sopimuksen.

Ilmoitin viime torstaina omalle ryhmälleni, että harkitsen kantaani lisäbudjettiesitykseen tähän keskiviikkoon saakka. Pidän tällaista tukea suurena riskinä ja epäilen talouttaan holtittomasti hoitaneiden maiden kykyä tehdä todellisia talouttaan korjaavia päätöksiä. Päätin nyt kuitenkin tukea hallitusta (Ed. Lahtela: Yllätys!) lisäbudjettiesityksen sijaan, koska oppositio on linjauksillaan tehnyt tästä käytännössä hallituksen luottamuskysymyksen. (Ed. Gustafsson: Aika haettu perustelu kyllä!) Me tarvitsemme vahvan ja kansainvälisilläkin markkinoilla uskottavan hallituksen. Hallituksen tukeminen on nyt myös tukea suomalaiselle yrityselämälle ja työllisyydelle. Euron romahtaessa seurauksena olisi konkurssiaalto, suurtyöttömyys ja uusi lama. Se kohdistuisi jokaiseen suomalaiseen. Hyväksymällä esityksen siirrämme euron romahtamisvaaraa. Opastuksena oppositiolle sopii hyvin Paasikiven kommentti, ettei kuolemanpelossa pidä itsemurhaa tehdä, eli ei euron romahduksen pelossa pidä sitä itse mennä romahduttamaan.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan taloudenpidon holtittomuus ja tilastojen vääristely on ajanut sen tilanteeseen, jossa se on konkurssikypsä maa. Velan osuus bruttokansantuotteesta hipoo 120:tä prosenttia, eikä valtio selviä veloistaan. Kassa on tyhjä. Monella on olo, että antaa nyt vaan muhia omassa sopassaan, kun sen on keittänytkin ja jopa pohjaan polttanut. Suomessa noudatetaan sääntöjä ja tehdään niin kuin on sovittu, mutta kreikkalaisia ei tällainen ole kiinnostanut. Miksi meidän pitäisi nyt joutua maksumiehiksi? Tämä tunne on täysin oikeutettu. Tuosta tunteesta huolimatta olemme nyt tässä ja lainapäätöksen edessä.

Kreikalle myönnettävä laina on osa talouden vakauttamiseen tähtäävää kokonaisuutta, ja Ecofin-neuvoston viime sunnuntain päätökset korostavat tämän lisätalousarvion välttämättömyyttä. Kreikan lainan hyväksyminen on keino välttää uusi taantuma ja talouden alamäki, josta olemme vasta pikkuhiljaa nousemassa. Viennin elpymistä ja talouden kasvusuuntaa ei saa nyt vaarantaa, koska uuteen lamaan ja massiiviseen elvytykseen ei ole enää yhdelläkään valtiolla varaa. Jos Kreikka kaatuu, syntyy uusi kriisi rahoitusmarkkinoilla ja monet velat jäävät saamatta. Tappiot lasketaan miljardeissa, ja siksi ongelma on rajattava Kreikkaan. Kovalla talouskuurilla ja lainalla Kreikan on saatava taloutensa kuntoon. Näin ajattelevat euroalueen maat. Siitä ei ole epäilystäkään.

Kuten pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen avauspuheenvuoroissa korostettiin, kysymys ei ole vain Kreikan pelastamisesta vaan koko euroalueen vakaudesta ja uuden, suuremman laman torjumisesta. Ennen kaikkea kyse on Euroopan tulevaisuudesta ja Euroopan kilpailukyvystä. Useiden maiden kilpailukyky on heikko, talouskasvu hidasta ja väestörakenne voimakkaasti ikääntyvä. Vain vastuullisella ta-loudenpidolla on mahdollista saavuttaa julkisen talouden kestävyys ja velkaantumisen vauhti on mahdollista pysäyttää.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on ollut paljon puhetta siitä, ettei Kreikka pysty maksamaan lainaansa takaisin ja että laina olisi rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Valtiovarainvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kuitenkin riski järjestelyyn osallistumisesta on pienempi kuin riskit Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksista.

Lainariskin minimoimiseksi Kreikalle räätälöidystä sopeutusohjelmasta on tehty ankara ja ohjelman toimeenpanoa seurataan myös kiinteästi niin, että lainojen maksatus on sidottu toimenpiteiden toteutukseen. Kannustimet lainan maksamiseen ja talouden kuntoon saattamiseen ovat korkealla, ja toivon, että jokainen kreikkalainen ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja luopuisi kapinoinnista kaduilla.

Arvoisa puhemies! Lainan myöntämisellä torjutaan uutta lamaa, mutta se on samalla myös mahdollisuus uudelle kasvulle. Euron arvo on laskussa, ja kun Suomen viennistä reilu kaksi kolmasosaa suuntautuu euroalueen ulkopuolelle, vieläpä maihin, joiden valuutta on vahvistunut, voidaan vientimarkkinoilta hakea uusia avauksia ja markkina-aseman vahvistamista.

Tilanne on sama kuin vaikkapa Ruotsilla vuosi sitten, kun euro oli suhteettoman vahva. Ruotsi sai etua verrattuna Suomeen, ja vienti hidastui taantumankin aikana Suomea maltillisemmin. Pohjoismaat saattavat myös saada tilanteesta etua verrattuna taloudellisesti epävakaisempiin Etelä-Euroopan maihin, jolloin muun muassa Suomen on helpompi houkutella rahoitusta, sijoituksia tai lisätä omaa arvostustaan kansainvälisessä kentässä. Tämä on osa sitä itsekästä ajattelua, jolla kriisin päässä voi nähdä valoa.

Arvoisa puhemies! Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, kannattaako laina myöntää vai ei.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli pääministeri Vanhasen puheenvuoroa ja ministeri Kataisen kiivailua tavanomaisen tuuletuksen sijasta, saattoi kyllä vakuuttua, että kriisistähän tässä täytyy olla kysymys. Mutta kysymys ei ole vain systeemin virheestä vaan virheellisestä systeemistä, kyse on finanssijohtoisen ja keinottelutalouteen perustuvan pääomien kasaamismallin kriisistä.

Finanssisaalistuksen johdannaismarkkinoiden suuruudesta saa jonkinlaisen kuvan, kun vertaa niitä reaalimaailman lukuihin. Oecd:n tutkimuslukujen mukaan virtuaalimarkkinoiden hötörahaa on viisinkertainen määrä maailmassa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteisarvoon verrattuna. Kysymys on kapitalismin maailmanlaajuisesta kriisistä. Finanssikriisi on sen yksi tuhovoimaisimpia syöpäkasvaimia, mutta niitä riittää toki muitakin: ekologinen kriisi, energiakriisi ja ruokakriisi.

Mutta on tämä myös harvainvallan ja edustuksellisen demokratian rappion kriisi, kun pieni rahaeliitti voi ratkaisuillaan alistaa ja rosvota koko muuta yhteiskuntaa. Nyt riepottelujen ja hyötymisen kohteena ovat velkaantuneet valtiot ja maksajina palkkatyöläiset, työttömät, eläkeläiset, veronmaksajat. Kreikasta ja sen kansasta on tehty iltapäivälehtien halveksunnan ja vihankylvön kohde. Uusliberalistiselle eliitille ja eurooppalaisille suursijoittajille tämä Kreikkaan yleisesti kohdistettu moraalinen tuomio on oivallinen tapa sumuttaa ja harhaanjohtaa laajaa kansalaismielipidettä. Suurimmat rosvot ovat nyt ripittämässä Kreikan työtä tekeviä, Euroopan köyhimpiä, yli varojen elämisestä.

Mutta aivan tasan tarkkaan on kyse muusta. Kreikan luottokelpoisuuden ovat arvioineet suuret pankit ja sijoittajat, jotka ovat lainoittaneet Kreikkaa ja ostaneet Kreikan valtion joukkovelkakirjoja. Kuka on arvioinut Kreikan luottokelpoisuuden, vakuudet ja lainat? Pankit on vedettävä vastuuseen.

Herra puhemies! Kreikasta on tullut tärkeä eurooppalainen esimerkki. Kreikan velkaantuminen ei ole edes euroalueen pahimpia, mutta siitä on nyt tehty esimerkki, johon vedoten kiristetään EU:n kontrollia jäsenvaltioiden budjetteihin, leikataan julkista sektoria ja heikennetään sosiaaliturvaa ja työehtoja. Tämä on itse asiassa aivan tuttua puhetta Suomenkin tulevasta talouspolitiikasta valtiosihteeri Sailakselta ja myös ministeri Kataiselta.

Pankit toimivat finanssipääoman työkaluina. Uusliberalistinen lääkitys finanssikriisiin sisältää monia myrkkyjä. Kun valtio on luototettu luottokelvottomaksi, poliittinen järjestelmä pakotetaan avaamaan markkinat monikansallisille yhtiöille, myymään luonnonvaransa, yksityistämään kansallisesti tärkeä valtion omistus ja purkamaan julkiset palvelut. Veronmaksajille tarjotaan palkanalennuksia ja ammattiyhdistysliikkeelle työmarkkinoiden sääntelyn purkamista, lakko-oikeuden rajoittamista ja massatyöttömyyttä.

On selvää, että pääministerin ja valtiovarainministerin puheet Kreikan kyvystä selvitä lainoistaan ja maksaa ne takaisin ovat satua. Nyt Kreikalle sanellut säästöpäätökset syventävät lamaa ja massatyöttömyyttä. Palkkojen ja sosiaalietuuksien leikkaaminen heikentää kysyntää, jäädyttää investoinnit, pahentaa työttömyyttä ja lisää köyhyyttä. Tähän kiinnitti vakavaa huomiota myös Euroopan ammattiyhdistysten yhteisjärjestön pääsihteeri John Monks.

Mutta eihän tässä Kreikkaa ollakaan auttamassa eikä Kreikan työtä tekeviä. Tässä ostetaan kalliilla rahalla aikaa, jotta eurooppalaisen finanssipääoman aiheuttamaa kriisiä voidaan paloitella ja saattaa solidaarisuuden ja tämän suuren yhteisvastuukeräyksen nimissä laskuja veronmaksajien ja kansan maksettavaksi EU:n kaikissa maissa, ilman että keinottelijoiden kengät kastuvat.

Puhemies! Kun minulta on kysytty kantaa tähän tukilainaan ja vakautukseen, olen vastannut: ei euroakaan keinottelijoiden pelastamiseksi. Kreikan yleislakkolaisten käsissä oli aivan oikea tunnus: me emme maksa, kriisi on teidän. Luulen, että tämä tunnus kuluu tällä vuosikymmenellä vielä mielenosoittajien käsissä monissa monissa maissa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Uutinen Kreikan kriisipaketin laajentamisesta koko euroaluetta koskevaksi pelastusohjelmaksi vahvisti tiedon, että Kreikka ei todellakaan ole ainoa yli varojensa elänyt maa. Itse asiassa koko Eurooppa sairastaa enemmän tai vähemmän piilevästi tätä Kreikan tautia. Kreikalle kohdistettu 1,6 miljardin tuki patoaa pahimman palon maan rajojen sisäpuolelle, mutta valitettavasti tämä akuutti apu ei riitä. Ennalta ehkäisevään euron vakautuspakettiin, 750 miljardin pakettiin, jäsenvaltioiden, Ekp:n ja Imf:n yhteiseen ponnistukseen, on tarvittu tarpeeksi suuren uhkan mukanaan tuoma euroalueen yksituumaisuus. Lopulta meidänkin onneksemme tuo yksituumaisuus löytyi. Kreikka-paketilla turvaamme omaa talouttamme ja työllisyyttämme, ja siksi meidän on siihen osallistuttava. Ennen pitkää luottamuspulasta kärsisimme myös me, ja siksi mukana on oltava, vaikkakin sitten pitkin hampain.

Markkinoiden ja rahoitusvakauden turvaamiseksi kontrollin on jatkossa tiukennuttava ja markkinoiden avoimuuden on lisäännyttävä. Kaikessa tässä kriisitilanteessa hyvää on se, että euroalueen maat ovat kyenneet sopimaan näin mittavasta tukipaketista ensinnäkin Kreikalle erityisesti kohdentaen ja sitten vielä koko euroalueelle valuutta-arvoa vakauttaakseen. On tärkeää, että tällä päätöksellä euroalue viestittää sitä, että euromaita ei päästetä selvitystilaan. Tällaisen solidaarisuuden kääntöpuolelta täytyy ehdottomasti löytyä tiukat lainan takaisinmaksuehdot, joiden toteutumista valvotaan, ja määritellyt sanktiot, jotka myös astuvat voimaan, jos ehdot eivät täyty.

Kokonaispaketin vaikutukset rahamarkkinoiden vakauttamiseksi ovat olleet toistaiseksi rohkaisevia. Euron kurssi kääntyi nousuun, ja tilanne rauhoittui. On tärkeää, että jäsenmaiden viesti euron tukemishalukkuudesta ei ole ristiriitainen. Tässä tilanteessa herää kuitenkin kysymys, kummalla on valtaa: valtiolla ja poliitikoilla vai markkinoilla? Mikä on pankkien vastuu? Markkinat ovat huono isäntä silloin, kun niille antaa vallan, ja näin on Kreikalle käynyt. Espanja on lähellä putoamista eikä ainakaan vielä ole suostunut kontrolliin eikä reagoinut tilanteeseen tarvittavalla vakavuudella. Koko Eurooppa on viettänyt kulutusjuhlaa, ja nyt on osalle maista tullut todella takaisinmaksun aika. Lopuillekin herätys on tarpeellinen.

Suomalaisina voimme olla tyytyväisiä tapaan, millä täällä valtiontaloutta on hoidettu. Muut maat ovat siis tulossa Suomen linjoille. Tosin samanlaista mittavaa elvytyspakettia, millä nykyistä taantumaa tasoitimme, ei ole enää toista kertaa varaa tehdä. Siksi sekä Kreikan paketti että myöskin laajempi pelastusoperaatio on tehtävä. On helppo kyseenalaistaa euronpelastusohjelman uskottavuus ja kysyä, miksi pitäisi uskoa, että 750 miljardia euroa riittää. Ei se riitäkään, jos eurooppalainen kulutusjuhla ei lopu. Jos tavat eivät muutu, on tämä toimenpide vain lisäajan ostoa.

Toimet on nähty myös megaloikkana kohti liittovaltiokehitystä. Sitä tämä ei kuitenkaan välttämättä ole. Yhteinen talous- ja rahapolitiikan koordinointi on kuitenkin välttämätöntä, jotta Kreikan kaltaiset peittelytoimet eivät voisi enää toistua. Jos rahaliiton Kasvu- ja vakaussopimuksen mukaan olisi tiukemmin eletty, ei moiseen kriisiin olisi edes jouduttu.

Arvoisa puhemies! Euromaat ovat siis sitoutumassa pelastamaan euron, ja se vaikuttaa positiivisesti myös niiden EU-maiden markkinoihin ja markkinavakauteen, jotka eivät rahaliittoon kuulu. Kysymys kuuluu: missä kulkee vastuunkannon raja euron ulkopuolisilla unionin mailla? Muun muassa Iso-Britannia ilmoitti kieltäytyvänsä kunniasta tukea euroa tässä muodossa, vaikka se ilman muuta kärsisi euron romahduksesta. Tässä on kyseessä vähintäänkin moraalinen ongelma.

Jatkossa Kreikan on sitouduttava talouden tasapainottamistoimiin ja vietävä läpi koko talouden uudistava ohjelma. Se merkitsee Kreikalle täyskäännöstä taloudenhoidossa, ja sen toteutumisen valvonnan on oltava tiivistä. Jatkossa yksikään euroalueen maa ei voi enää toimia niin itsenäisesti kuin tähän mennessä on voinut, vaikka hälytyskellot ovat jo soineet. Asioihin on pystyttävä tarttumaan jo paljon aiemmin. Jos jotain hyvää tästä katastrofista voi koitua, niin sen täytyy olla uusien toimintatapojen omaksuminen, valvonnan tehostuminen komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston taholta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä tällainen pitempikin puhujapönttöversio tästä puheesta. Mutta ehkä puhemies hyväksyy menettelyni, kun totean vain lyhyesti sen, että itse näen sillä tavalla, että Kreikka-paketin hyväksyminen on vastuun kantamista nimenomaan Suomesta ja Suomen työllisyydestä. Eli tämä Kreikka-paketti on vain yksinkertaisesti pakko hyväksyä vakaamman työllisyyden ja talouskehityksen turvaamiseksi Suomessa ja koko Euroopassa. Todettakoon vain lyhyesti se, että tarkemmat perustelut tälle omalle kannalleni voi lukea sitten minun omilta kotisivuiltani. (Ed. Gustafsson: Siinä oli uutta poliittista kulttuuria, ihan hyvä!)

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme juuri nipin napin toipuneet edellisestä lamasta, joka lähti siitä, että USA:ssa puhkesi tämmöinen asuntokupla ja pankkeja rupesi kaatuilemaan jne. Näyttää siltä, että tuolla punanuttujen osastolla halutaan takaisin samanlaiseen ahdinkoon kuin mikä meillä alkoi vuonna 2008, mistä ollaan pikkuhiljaa toipumassa. Tässä on ihan vastaavasta asiasta kysymys. Ihmettelen, että kun me kaikki saamme tietoa netistä ja lehdistä ja vaikka mistä, omista ryhmäkanslioista, että tuolla vasemmalla laidalla tämä oppi ei ole mennyt perille.

Arvoisa puhemies! Oppositiolla, nimenomaan demareilla, näyttää olevan pallo hukassa tätä Kreikan kriisiä käsiteltäessä. Suuret linjat ja todellinen asia, mistä olemme päättämässä, ovat hukkuneet pelin politiikan ja populismin alle. Kreikan kielestä on meille tullut monta sanaa. Yksi niistä on demagogia, kansan kiihottaminen. Sitä sosialidemokraattisen puolueen kellokkaat näyttävät harjoittavan vastuullisen toiminnan sijasta. Uskon ja toivon, että Suomen kansa on niin viisasta ja realiteetit tajuavaa, ettei haksahda tähän harhaan johtamiseen.

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken järkevän ja vastuullisen toiminnan alku, ja tosiasia on nyt, että Euroopan talouden ja samalla maailmantalouden pelastaminen on ainoa tavoite tämän päivän ratkaisussamme. EU:n lähtökohta on ollut ja on aatemaailma, joka lähti liikkeelle Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin visiosta luoda Euroopasta alue, missä rauha säilyy ja missä valtiot ovat yhtenäisiä ja yhteisvastuullisia — huomio: yhteisvastuullisia! Sitä vastuuta Suomi on kantamassa, ja siitä hallitus on ollut neuvottelemassa ja ratkaisuja tekemässä. Tämä suuri asia ei saa peittyä pintapolitikoinnin alle ja vaalipisteiden keruun toivossa esitettyihin jopa vääriin väitteisiin, kuten esimerkiksi siihen, että Saksan pankkisysteemi olisi jotenkin toisella tavalla vastuutettu kuin muualla. Siitä saimme tänään hyvät todistukset valtiovarainministeri Kataiselta.

Arvoisa puhemies! Kreikan edellinen hallitus on menetellyt törkeästi ja käyttänyt juuri niitä populistisia keinoja, mitä täällä oppositio yrittää käyttää nyt. Siellä on katteettomasti lupailtu ja annettu etuja ja lisäksi valehdeltu ja vääristelty tilastoja. Toiminta on ollut anteeksiantamattoman kieroa, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Moittiminen ja paheksunta ovat paikallaan mutta eivät auta asiaa. Kun on vähän vaihtoehtoja, tasan kaksi, talouskriisi tai pelastusoperaatio, ovat muunlaiset ketkuttelut asiassa täysin turhia. Vastuu on nyt siitä, mitä tapahtuu jatkossa.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus ei ole syytämässä vastikkeetonta rahaa Kreikalle. Suomi on antamassa korollista lainaa ja lisäksi yhdessä muiden EU-maiden kanssa takaamassa vakauden ja turvallisuuden säilymistä talouselämässä. Kreikka joutuu tekemään raskaita ratkaisuja, eikä sen nykyisen hallituksen asema ole kadehdittava, kun kansan on vaikea siellä ymmärtää, miten tähän on tultu, miksi saavutetuista eduista pitää luopua. Tässä on kyse koko EU-alueen vakaudesta ja kyvystä kestää myös vaikeita aikoja ja sietää hankalia ratkaisuja. Jos Kreikka kaatuu, jos jotkut muut seuraavat perässä, hymyt hyytyvät lopullisesti myös armaassa Suomessamme. Jos ei nytkään naurata, eivät velan korkojen nousu ja raskaat jälkiseuraukset tule olemaan millekään hallitukselle herkkua ja suosionosoituksia tuovia. Siksi nyt on vastuullisen politiikan, ei suosiontavoittelun ja harhauttamisen, paikka. Siksi hallituksemme määrätietoinen ja tiukka toiminta vaikeissa olosuhteissa ansaitsee meiltä kiitoksen. On helppo neuvoa maalta, kun merellä myrskyää. Jos emme nyt tee järkevää päätöstä, seuraukset voivat olla kohtalokkaat maamme ja koko maanosamme tulevaisuudelle.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Tänä päivänäkin on tullut hirvittävän paljon viestejä siitä, että Suomen kansa olettaa, että Suomi antaa tuon lainansa kerralla. Sehän on väärä tieto, mutta se pitäisi saada tuonne suurelle kansalle selvitettyä. (Ed. Rajamäki: Kyllä kansa tietää!) — Ei ole ainakaan viestien perusteella saanut tietää, koska niitä viestejä tulee jatkuvasti. — Eli Suomihan antaa tuota lainaa pienissä erissä varttivuoden välein, näin voisi sanoa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että SDP on ollut ja on Euroopan unionin ja eurojärjestelmän aktiivinen kehittäjä. Eurosta on selkeästi ollut hyötyä Suomelle. Euro on vakauttanut talouttamme ja taannut alhaisen korkotason. Siksi kannamme vakavaa huolta Kreikan rahoituskriisin synnyttämästä tilanteesta.

Kreikan ei pitäisi olla lainkaan euromaa, mutta tilastoja vääristellen se hivutti itsensä mukaan suurten jäsenmaiden avustuksella. Kreikan joutuminen myrskyn silmään oli ennustettavissa jo ajat sitten. Varoituksista ei kuitenkaan välitetty. Globaali finanssikriisi ja sitä seurannut talouskriisi nopeuttivat syöksyä, ja luottoluokittajat alkoivat vetää johtopäätöksiä viime vuoden lopulla alentamalla Kreikan luottoluokitusta.

Tällä hetkellä Kreikan ongelmat ovat uskoakseni pahempia ja syvempiä kuin on haluttu uskoa. Tässä vaikeassa tilanteessa Kreikan voisi pelastaa talouden elpyminen, mikä synnyttäisi uusia työpaikkoja ja tuloja ja vähentäisi leikkausten tarvetta. Pelastuspaketin edellyttämillä budjettileikkauksilla on kuitenkin lamauttava vaikutus jo ennestään ahdingossa olevaan talouteen. Jos Kreikalla olisi oma valuutta, devalvoimalla maa voisi parantaa vientikilpailukykyään ja täten nopeuttaa elpymistä, mutta Kreikka on kuitenkin eurossa. Nyt Kreikalla on edessä sisäinen devalvaatio, mikä merkitsee rajuja palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia. Se, että Kreikassa on vallassa sosialistinen Pasok-puolue, antaa mielestäni mahdollisuuksia siihen, että kreikkalaisten vyön kiristys tulee tapahtumaan mahdollisimman sosiaalisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Ongelmitta se ei kuitenkaan tule tapahtumaan. On selvää, että jos Kreikan rikkaat pääsevät tästä kriisistä kuin koira veräjästä, yhteiskuntarauha on uhattuna. Se voi olla sitä joka tapauksessa.

Kreikan tai itse asiassa pankkien pelastusoperaatiota tukee Ekp:n ekspansiivinen politiikka. Ekp ostaa runsain määrin valtioiden roskaluokkaan kuuluvia velkapapereita. Tässä Ekp on tehnyt täyskäännöksen. On hyvä muistaa ja todeta, että Yhdysvaltain keskuspankki Fed käytti tätä samaa keinoa äskettäisessä finanssikriisissä ostamalla satojen miljardien arvosta kotivaltionsa roskavelkakirjoja.

Vaikka Kreikan avustamiseen ollaan panostamassa paljon arvovaltaa ja suunnattomat summat rahaa, ei ole mitään takeita siitä, että tilanne tulee rahoitusmarkkinoilla rauhoittumaan. Lopulta jäljelle saattaa jäädä vain se vaihtoehto, että Kreikan on irtauduttava eurosta. Tällä epäilemättä olisi mittavia heijastusvaikutuksia euroalueelle. Syntyisi ehkä markkinahäiriöitä ja suuria menetyksiä joillekin pankeille. Tällaiset tuen tarpeessa olevat pankit olisi kuitenkin hoidettavissa kansallisesti avoimen ja vastikkeellisen tuen periaatteita soveltaen.

Arvoisa puhemies! Euroalueen ongelmana on ollut se, että vaikka säännöt ovat olleet olemassa, niiden noudattamisesta ei ole välitetty. Emu-kriteereitä on kyllä tutkittu tarkkaan, kun maa on hakeutunut euromaaksi, mutta sen jälkeen niillä ei ole ollut mitään merkitystä. Kriteerien uskottavuutta alun perin murensi erityisesti se, että suuret jäsenmaat, Ranska ja Saksa etunenässä, tulkitsivat joustavasti budjettialijäämäkriteeriä, kun ylittivät sen. Viime vuonna ainoastaan Luxemburg ja Suomi täyttivät tämän kriteerin.

Mielestäni jatkossa tarvitaan aivan erilaista ryhtiä ja kuria. Tarvitaan rahoitusmarkkinoiden perusteellista uudistamista sekä pankkiveroa, jolla kerätään jäsenmaille rahasto vastaaviin tilanteisiin varautumiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on tänään keskusteltu pitkään, nyt on hiljaista, mutta aikaisemmin tuntui siltä, että Kreikan tauti oli jo ulottunut tänne eduskuntasaliinkin, niin kreikkalaistempoista tuo keskustelu oli ja tunteet vahvasti pinnalla. Etenkin valtiovarainministeri mutta moni muukin kyllä täällä salissa oli hehkuttamassa tunteella asioista ja ääntäkin riitti. Tiedä, miltä se sitten televisiossa näytti, mutta katsojat sen tietävät, jos niitä oli.

Puhemies! Tämä eurooppalainen tilanne muistuttaa kyllä Yhdysvalloista lähtenyttä lamaa sikäli, että lähtökohdat ovat samat: ahneus ja talousjärjestelmä ja sen heikkoudet. Pääministeri Vanhanen omassa puheenvuorossaan totesi: "Akuutin kriisin päälle kaatuessa huomio karkaa helposti pois niistä perussyistä, jotka ovat kriisiin johtaneet." Todellakin ne perussyyt olisi hyvä pitää mielessä.

Kuitenkin silloin, kun puhuttiin Yhdysvaltain lamasta, puhuimme ja maailmanlaajuisesti puhuttiin siitä, että nyt on myös mahdollisuus uusiin, myös ekologisesti uuden tyyppisiin yhteiskuntapäätöksiin ja talousjärjestelmään. Se aika on nyt taas mennyt ohi. Ei juuri puhuta samalla tavalla. Ympäristön riistäminen ja köyhien ihmisten hyväksikäyttö on yhtä ajankohtaista kuin aikaisemmin.

Täällä eduskunnassa meillä on ed. Sampsa Kataja, joka on Kevan hallituksen puheenjohtaja. Hän ei ole nyt paikalla, mutta olisi hyvä kyllä keskustella siitä, miten Kevan rahat ovat tällä hetkellä Kreikassa, niitä on 500 miljoonaa euroa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan sanoa, että suomalaisen talouden ja työllisyyden näkökulmasta kun nyt vähitellen ollaan pääsemässä pikkaisen nousuun ja ovat esimerkiksi lomautukset huomattavasti vähentyneet ja myöskin uusien avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut, olisi kyllä hyvin kohtalokasta se, jos Kreikan kriisi eskaloituisi kaikkialle Etelä-Eurooppaan. Sen takia en näe tässä tilanteessa mitään muuta vaihtoehtoa kuin tukea hallituksen esitystä, vaikka poliittis-moraalisesti tietysti harmittaakin pelastaa sellaista valtiota, joka on heikosti asioitaan hoitanut. Olisin toivonut, että myöskin oppositio olisi yhtä lailla vastuullisesti kuin monissa muissa maissa lähtenyt tähän mukaan. Valitettavasti näin ei ole käynyt.

Arvoisa puhemies! Kun tätä sitten miettii, miten tämän asian voi selittää tavalliselle suomalaiselle, niin itse näen sen asian niin, että Kreikka on rinnastettavissa ylivelkaantuneeseen kuluttajaan. Siinä käy juuri niin, että niillä henkilöillä, jotka taloutensa hoitavat, ei ole rahoituslaitoksen kanssa vaikeuksia, mutta niillä, jotka eivät hoida ja ylivelkaantuvat, vaikeuksia on, ja siitä ei yleensä selviä sillä, että rupeaa rahoituslaitosta haukkumaan, vaan siitä selviää vain sillä, että hoitaa oman taloutensa kuntoon.

Ensimmäisessä vaiheessa kun ylivelkaantuminen alkaa, siinä käy sillä tavalla, että enää ei saa rahoitusta muuta kuin niiltä, jotka ottavat isoja riskejä ja vaativat korkeita korkoja. Sen jälkeen kun sekin vaihe on ohi, ollaankin jo velkaneuvonnan ja velkajärjestelmien piirissä, ja Kreikka on tällä hetkellä tässä vaiheessa. On itsestään selvää, että Kreikalta pitää vaatia merkittävää muutosta sen harjoittamaan politiikkaan, jotta on toivoa siitä, että saadaan myöskin sinne laitetut rahat takaisin, ja se on ennen kaikkea edellytyksenä sille, että tätä summaa ei kokonaan myönnetä, jos Kreikka ei täytä vaatimuksia, vaan tämä prosessi voidaan myöskin keskeyttää.

Jos kaikkineen ajatellaan valtiontaloutta, niin se ei juuri poikkea luonteeltaan yksityistaloudesta. Velkaongelmaa ei ole, jos menot sovitetaan tulojen mukaan tai jos velkaa otetaan vain sellaisiin investointeihin, joista on myöhemmin odotettavissa velan kustannuksia suurempia tuloja. Syömävelkaakin voidaan ottaa, mutta jos sitä otetaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi huonoina aikoina, niin sitä on hyvinä aikoina maksettava takaisin, kuten Keynes jo meille aikoinaan opetti. Valitettavasti liian monessa valtiossa takaisinmaksu on unohtunut. Tavaksi on tullut, että huonoina aikoina otetaan lisää velkaa ja hyvinä aikoina tehdään tasapainossa olevia budjetteja. Tämä johtaa väistämättä ylivelkaantumiseen. Kreikan, Portugalin ja Espanjan esimerkit osoittavat, että nyt on tultu velkaantumisen ylärajalle ja edessä on kivulias takaisinmaksun aika. Suomi on onneksi luokan parhaita oppilaita, mutta silti mekin olemme jo nyt ottaneet uutta velkaa enemmän kuin maksoimme 15:nä hyvänä vuotena takaisin. Kaiken lisäksi osa meidän maksamastamme velasta rahoitettiin valtion omaisuutta myymällä.

Täällä on myös väitetty, että nämä uudet järjestelyt EU:ssa johtavat liittovaltiomaiseen Brysselistä ohjattavaan budjettikuriin. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tämä kuri ei koske niitä, joiden talousasiat ovat kunnossa. Jos oma pesä on kunnossa, niin kukaan ei tule määräilemään, mutta jos talous on ylivelkaantunut, niin matokuuri tulee riippumatta siitä, onko EU:ssa, Emussa tai missä hyvänsä. Aikoinaan Neuvostoliitto joutui samaan ralliin, vaikka se ei ole koskaan kuulunut mihinkään näihin organisaatioihin, mutta talous romahti siitä huolimatta siinäkin yhteisössä.

Eli kaiken a ja o on se, että nämä talousasiat pidetään kunnossa eikä keinotekoisesti velkaantumalla pidetä yllä korkeampaa elintasoa kuin minkä maan kilpailukyky mahdollistaa. Toivottavasti tästä opitaan se, että arvostetaan niiden ihmisten työtä, jotka hyvinvoinnin tekevät, ja tässä en voi olla sanomatta eiliseen keskusteluun viitaten, että ihmettelen kyllä sitä, että vasemmistoliitosta ei löydy niitä henkilöitä yhtä lukuun ottamatta, jotka tukevat ydinvoimaa, tukevat sitä, että suomalaista työtä ja teollista työtä täällä vielä jatketaan ja meidän hyvinvointia sitä kautta luodaan. Se on aivan avainasia. Jos ei hyvinvointia ole, niin ei sitä voida myöskään jakaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä Kreikan koko euroalueen kriisiksi paisunut talouskriisi synnyttää jatkuvasti enemmän kysymyksiä kuin selittelevä pääministeri, kiihkoileva valtiovarainministeri ja paisuvat apupaketit pystyvät yhdessä antamaan. Niitä kysymyksiä minä nyt aion kysyä.

Jos me olemme valmiit pelastamaan Kreikan sillä ehdolla, että se jatkossa kuorii viattoman kansansa selkänahan vastuuttoman poliittisen ja muun eliitin sijasta, niin mikä takaa, että parannus todella tapahtuu: sekö, että lainahanat menevät kiinni, jos ehtoja ei noudateta? Entä sitten? Silloinhan ollaan samassa tilanteessa kuin nyt. Kreikka on taas menossa selvitystilaan, ja me olemme lähtötilanteessa mutta 555 miljoonaa menettäneinä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen on täällä moneen otteeseen syyttänyt Kreikkaa ja sen myötä Kreikan kansaa yhteisistä säännöistä piittaamattomaksi hurvittelijaksi, joka nyt on lopultakin saatava yhteiseen eurokuriin. Samalla hän on ehdottomasti kieltänyt syyllistämästä Kreikkaa viime vuosina rahoittaneita pankkeja. Nehän ovat kuulema toimineet ikään kuin hyvässä uskossa tilanteessa, jossa Kreikan kriisistä ei ollut vielä mitään tietoa. Mutta, arvoisa puhemies, eihän se näin mene. Eivät rahoitusmarkkinat toimi hyvän uskon tai tahdon varassa. Ne rahoittavat yksityisiä ihmisiä, yrityksiä ja valtioitakin lähtökohtanaan oman tuottonsa, tai oikeammin voittonsa, maksimointi.

Kun pankit lainoittivat viisi vuotta sitten Kreikkaa, kyllä niiden jo silloin piti, tai ainakin olisi pitänyt, arvioida odotettavissa olevien tuottojen lisäksi myös tulevaisuuden riskit. Ei väärien tilastojen taakse piiloutuminen riitä selitykseksi taitamattomuudelle. Vai oliko kenties kysymys jostain muusta? Oliko sittenkin kysymys ahneudesta? Kreikan lainoitushan pikemminkin kiihtyi, kun kasvavan riskipreemion pilviin hinaamat korot saivat pankkiirit näkemään tähtiä, tai oikeammin euroja.

Kun ministeri Katainen syyttää täällä vasemmistoa hedge-pankkiirien auttamisesta, häneltä unohtuu jotakin. Häneltä unohtuu, että hedge-vedonlyöntiin tarvitaan se toinenkin osapuoli. Jos jossain päin maailmaa hedge-pankkiirit malttamattomina odottavat vasemmiston voittoa tässä asiassa, niin aivan vastaavasti jossain päin maailmaa toinen puoli hedge-pankkiireita, se vedonlyönnin toinen osapuoli, odottaa malttamattomasti vasemmiston häviötä tässä asiassa. Siitähän tässä on kysymys, ja nimenomaan sille pelaamiselle, josta tässä hedge-pelaamisessakin on kysymys, pitäisi nyt saada stoppi, mutta sitä hallitus ei jostain syystä halua saada aikaiseksi. Tästä syystä, kun sitä halua ei ole tämän Kreikka-paketin yhteydessä riittävästi esiintynyt, me sitä vastustamme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tärkein kysymys. Kreikalle asetetut ehdot ovat kuin suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton sosiaalipoliittisesta ohjekirjasta. Kulutusverot ylös, eläkkeet ja sosiaaliturva alas.

Osana tai jatkona viikonvaihteen eurooppalaiselle vakautuspaketille EU-komissio on nyt esittämässä kauniisti sanottuna jäsenvaltioiden yhteistyötä kansallisten budjettien valmistelussa jäsenmaiden budjettitasapainon parantamiseksi. Mikä on tämä ah niin kauniisti nimetty proseduuri? Se on Troijan puuhevonen, jonka sisällä viime vuosina talouskriisissä kolhuja saanut uusliberalistinen politiikka kuljetetaan vastaan hangoittelevien maiden ja erityisesti kansojen poliittiseksi valtavirraksi, ja jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Pannaan markkinat töihin, horjutetaan korkoja ja kursseja, suljetaan lainahanat, ja katso: niskoitteleva valtio pakotetaan hyväksymään samat ehdot, jotka se olisi saanut jo komission budjettiyhteistyössä.

Missä siis on todellinen vaihtoehto? Rahoitusmarkkinoiden kuriinpanossa, mutta sitä hallitus ei näytä haluavan, eikä sitä näytä haluavan erityisesti tämän päivän puheitten perusteella pääministeri eikä valtiovarainministeri. Sopii kysyä, miksi.

Arvoisa puhemies! Kreikan lainapaketti on portti edellä kuvatulle toimintamallille. Tänään Suomen markan isän J. V. Snellmanin syntymäpäivänä meidän on suljettava se portti. Meidän on hylättävä Kreikan lainapaketti.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhteisen valuutta-alueen kriisi on käsin kosketeltava. Meiltä odotetaan nyt nopeita päätöksiä. Mitä meidän pitäisi sitten tehdä: hyväk-syäkö 1,6 miljardin euron laina Kreikalle ja Suomen osuus 7,8 miljardia euroa näistä takuujärjestelyistä? EU-jäsenmaiden vakauspaketin yhteissumma on huikeat 750 miljardia euroa.

Olemme kuitenkin osa Euroopan unionia ja Euroopan talous- ja rahaliiton jäsen. Vastuuttomaan talouspolitiikkaan, ylivelkaantumiseen ja lopuksi tahalliseen EU-maiden yhteistyön harhauttamiseen syyllistynyt Kreikka on nyt polvillaan. Valtio, joka ajautui finanssikriisiin, levittää tautiaan ympärilleen luoden epävarmuutta koko Euroopan rahamarkkinoille, lainoihin ja luottomahdollisuuksiin. On selvää, että Kreikka saa kantaa oman vastuunsa aikaansaamisistaan.

Lainan antamisen ehdoiksi me edellytämme Kreikalta mittavia säästösuunnitelmia ja oman talouden tukitoimenpiteitä, joilla luottamusta rahamarkkinoihin kasvatetaan. Kipeimmin säästökuuri näkyy pian kuitenkin kreikkalaisten arjessa, joka on kurjaa. Samalla Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan yhteistyöehtoja tarkennetaan tiukasti, niin kuin pitääkin.

Euroopan unionin Kasvu- ja vakaussopimus on kolmiportainen: rajoitukset inflaatioprosenttiin, budjettialijäämä saa olla korkeintaan alle 3 prosenttia bruttokansantuotteesta ja valtionvelka 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sopimusten rikkomisesta seuraa sanktioita.

Suurena huolena meillä suomalaisilla on se, miten yhteistä talouspolitiikkaa hoidetaan lähitulevaisuudessa. Epävarmuus alkaa tuntua Suomen kaupankäynnissä, ja myöskin kotitalouksien nyt hyvin alhaisesta korkotasosta nauttivien ihmisten rahapussissa se voi tulla näkymään hyvinkin pian.

On arvioitu tilanteen vielä pahenevan Euroopan suuruiseksi lamaksi. Tarvitaanko muidenkin kuin Kreikan tukipaketteja jatkossa? Se näkee, ken elää, mutta nyt on toimittava ajassa ja yhdessä. Opposition populismia vakavalla asialla on vaikea niellä. Näille velkarahoille olisi varmasti käyttöä Suomessakin, mutta ne kotiutuvat veronmaksajillemme hyödyksi tämän toisen tien kautta. Rahoituskriisin leviäminen on estettävä mittavin toimenpitein.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa puhemies! Päivän aikana on sanottu niin paljon tämän sikäli valitettavan ja ikävänkin asian perusteluiksi, että niitä on turha enää toistaa. Ainoastaan ihmettelen sitä, että varsinkin perussuomalaisten puheenvuoroissa edelleenkin voimakkaasti haikaillaan vanhan markan perään. Olen aivan vakuuttunut siitä, että meidän kansantaloutemme olisi ollut aivan toisenlaisessa tilanteessa viimeisten vuosien aikana, jos emme olisi aikanaan euroon liittyneet. Kansainvälistä talouspolitiikkaa Aalto-yliopistossa tutkiva professori Tapio Palokangas totesi osuvasti, että jos Suomella olisi yhä markka, hän on varma, että vaihtokurssi heittelehtisi voimakkaasti. Maassa, jossa 40 prosenttia bruttokansantuotteesta tulee viennistä, hintoja olisi mahdoton arvata etukäteen. Voisi kuvitella, että sellaisissa oloissa jopa työehtosopimusten tekeminen olisi haasteellisempaa kuin se on tänä päivänä meillä ollut.

Lohdullista tämän hankalan asian keskellä on se, että Suomen kansa on elänyt vuosikymmenen aikana mielestäni paljon vaikeampienkin aikojen keskellä ja myös silloin se on voinut luottaa siihen, että tästä maasta löytyy paljon johtajuutta ja johtajia, jotka seisovat eturivissä silloin, kun tarve siihen on olemassa. Nyt niitä eturivissä seisovia vastuullisia vastuunkantajia ja johtajia todella tarvitaan. Uskon, että aika tulee, kun niistä päätöksistä, joita toivon mukaan tänään tehdään, vielä kiitetään.

Pakko on ajatella myöskin suomalaisten parasta tässä asiassa. Peruutuspeiliin katsojia meillä on ollut ihan tarpeeksi tämänkin asian ympärillä. Olen tämän hallituksen esityksen takana.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! EU-maat sopivat sunnuntai-iltana mammuttimaisesta 750 miljardin euron lainajärjestelmästä kriisin leviämisen estämiseksi. Ensi reaktioiden perusteella näyttää siltä, että markkinoiden luottamus euron vakautuspakettiin on toistaiseksi palautunut. Ainakin väliaikaisesti pörssikurssit kääntyivät maanantaiaamuna nousuun eri puolilla maailmaa, toki sahausta on ollut, muun muassa eilen.

Kreikalla ja muilla EU-mailla on joka tapauksessa edessä ankara sopeuttaminen. Kuten tiedämme, Etelä-Euroopan maiden julkinen talous on kehnossa kunnossa, ne ovat raskaasti velkaantuneet ja niiden vaihtotasealijäämät ovat valtavat. Euromaiden on opittava aidosti kunnioittamaan pelisääntöjään. Valitettavasti Saksa ja Ranska näyttivät ensimmäisenä huonoa esimerkkiä päästäessään julkisen talouden alijäämän ylittämään 3 prosentin rajan ilman rangaistusvaatimuksia.

Kreikan tukemisesta uhkaa tulla ennakkotapaus, jolla annetaan euromaille signaali, että holtittomasta taloudenpidosta palkitaan. Samalla tuuditetaan finanssimarkkinat käsitykseen, että korkeilla riskeillä saatavat voitot ovat yksityisiä mutta tappioiden kustannukset jaetaan veronmaksajien kesken. Finanssimarkkinoiden on opittava hinnoittelemaan riskinsä, myös valtionlainojen riskejä, ja varautumaan niihin.

Miten on mahdollista, että tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu? Selkeitä syyllisiä löytyy useita, Kreikan poliittiset päättäjät ja virkamiehet sekä euromaat, nimittäin monella niistä on suuret alijäämät ja velkaantuminen on reipasta, rajua.

Pankit pitää saada omalta osaltaan vastuuseen, kun ne lainasivat kovien tuottojen toivossa kehnossa kunnossa olevalle Kreikalle rahaa. Miksi pankit eivät sitten aiemmin reagoineet ja vaatineet kreikkalaisilta miljardilainojen takaisinmaksamista, vaikka riskit olivat kasvaneet todella suuriksi? Vastaus lienee siinä, että ne olettivat, että EU-maiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n tuella luottotappioilta voidaan välttyä.

Arvoisa puhemies! Kreikkalaiset ovat harjoittaneet vastuutonta talouspolitiikkaa ja harhauttaneet muita. Kreikassa harmaan talouden osuus on myös mittava. Nykyiset sanktiot eivät ole uskottavia. Kun ylivelkaantuminen tuli tosiasiaksi, sakottamisuhka menetti lopullisesti merkityksensä myös monen muun maan kuin Kreikan kohdalla. Pankit ovat saaneet muhkeat tuotot Kreikan valtion joukkolainoista, ja nyt luottotappioriskien kasvaessa EU ja Imf rientävät apuun. Tosiasiassa maksajina ovat muiden maiden kansalaiset, siis myös suomalaiset.

Me sosialidemokraatit emme hyväksy tällaista logiikkaa, jossa voitot yksityistetään mutta tappiot sosialisoidaan. Tuki on valumassa pankeille ja sijoittajille. Hallituksen esitys lisäbudjetiksi ei myöskään sisällä SDP:n vaatimia ehtoja pankkien vastuusta ja rahoitusjärjestelmän uusimisesta. Näistä syistä äänestän esitystä vastaan.

En valitettavasti usko, että tämä tukipaketti pelastaa Kreikkaa. Sillä ostetaan vain aikaa uudelleenjärjestelyihin. Näillä eväillä Kreikka ei selviä, ainakin sille on pumpattava myöhemmin lisää euroja. Kuten debatissa totesin, hallitus siirtää riskin suomalaisten veronmaksajien harteille. Maksumiehiksi joutuvat kaikki, suoraan tai epäsuorasti.

Ongelmat ovat syvällä Kreikan hallinnossa ja rakenteissa. Kreikan politiikassa on ollut suuria epäkohtia jo kauan, ja levottomuudet romuttavat luottamusta entisestään. Miten käy maan poliittisen järjestelmän toimivuudelle? Kreikan tulevaisuus riippuu myös siitä, haluavatko kansalaiset aidosti sitoutua sopeuttamisohjelmaan. On mahdollista, jollei jopa todennäköistä, että tästä seuraa lumipalloilmiö: Kreikka voi joutua suoritustilaan, ja perässä tulevat Portugali, Irlanti, Espanja ja Italia.

Arvoisa puhemies! Kreikan ongelmat eivät uhkaisi koko euroaluetta, jos muiden EU-maiden talous olisi kunnossa. Valitettavasti koko rahaliitto on raskaasti velkaantunut ja markkinoiden usko erityisesti Portugalin, Espanjan ja Irlannin selviytymiseen horjuu ja pahasti. Toivon, että emme ole syöksymässä uuteen lamaan tilanteessa, jossa pientä elpymistä nykyisestä lamasta on ollut näkyvissä. Pelkään kuitenkin, että näin on käymässä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen on todennut, tämä on suora sitaatti: "Jos markkinataloudessa ei ole riskiä, se on kuin uskonto ilman" — ja hän käytti voimakkaampaa sanaa kuin minä käytän — "pirua." Nyt tekisi mieli ministeriltä kysyä, jos hän olisi aitiossa, mutta ei ole, miten te olette saattaneetkaan mennä tämän manaamanne pirun puolelle ja käytätte vielä veronmaksajien varoja voidellaksenne tuota alakerran herraa.

Ei ole vaikea olla kuulematta sitä, kuinka Hakaniemen torilla pohditaan, miten on mahdollista, että meiltä ei löytynyt 2:ta miljoonaa euroa Heinolan reumasairaalalle mutta meiltä löytyy 1 600 miljoonaa euroa lainoitustoimintaan Kreikkaan. Ei ole myöskään vaikea olla kuulematta niitä moitteita, joita täälläkin on kuultu moneen kertaan, että kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa, ei myöskään sitä, että kreikkalaiset kaiken lisäksi ovat pimittäneet tietoja, jotka olisivat olennaisia kaikille meille arvioidaksemme maan tilaa.

Vanha sanonta kuitenkin kuuluu: kun ylivelkaantuneessa tilanteessa lainaat miljoonan, olet pulassa, kun lainaat miljardin, pankkiirisi on pulassa. Löysässä rahan lainauksessa on aina kaksi osapuolta: on lainaaja, lainanottaja, mutta myöskin lainanantaja. Totta kai me joudumme tässä keskustelussa nyt kysymään, mikä on rahoittajien vastuu. Ne ovat saaneet suuria voittoja Kreikan ja muidenkin ongelmamaiden luototuksesta. Tekee mieli myöskin kysyä, mikä on luottoreittaajien, luottoriskien arvioijien, vastuu ja asiantuntemus. Vasta kun kaikki näkivät, että Kreikka on ongelmissa, myöskin luottojen arvioijat totesivat tämän saman ja luottoluokitus Kreikalla putosi. Voi tietysti kysyä myöskin, mikä on pikavoittoja metsästävien hedge fundien osuus, joista täällä on tänään paljon puhuttu, niiden spekuloidessa valtioiden obligaatioilla tai Euroopan rahoituspaketin onnistumisella. Ei ole vaikea todeta, että häntä heiluttaa koiraa. Markkinavoimat ja finanssikeinottelijat ovat ottaneet voiton valtioista päinvastoin kuin ehkä täällä on annettu ymmärtää, ja lopulta me veronmaksajat tämän kuittaamme.

Mitä pitäisi tehdä? Tätä täällä on kysytty vastuulliselta oppositiolta. Mitä pitäisi tehdä? Ehdottomasti tilanne on sen kaltainen, että sosialidemokraatit kantavat huolta euroalueesta, euroalueen vakaudesta, ja luottavat euroon. Pitkässä juoksussa olemme tehneet sekä oikeat ratkaisut integraation osalta että myöskin euroon liittymisen osalta. Olen aivan vakuuttunut, että me tuemme sitä lähestymistapaa, mikä sunnuntaisessa Vakaussopimuksessa on rakennettu. Siellä on niitä elementtejä, joista sosialidemokraatit ovat puhuneet. Olemme puhuneet luottoluokittajien vastuista. Ne ovat siellä Vakaussopimuksessa mukana. Siellä on myös mainintoja siitä, että rahoitusala joutuu kantamaan tässä pidemmässä juoksussa vastuuta. Siellä on myöskin johdannaiskauppaan liittyviä avoimuusvaatimuksia, ja mikä olennaisinta, myöskin maininta — ja siitä myöskin kiitos valtiovarainministeri Kataiselle — että tämä rahoitusmarkkinaverokysymys otettaisiin esille. Tässä suhteessa on menty siis eteenpäin sillä tiellä myöskin, mitä sosialidemokraatit tukevat.

Kaiken lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että tämä 1,6 miljardia euroa, kun se Kreikalle ilmeisesti lainana myöskin Suomesta tulee, kun täällä hallituspuolueiden kantoja on kuultu, tullaan saamaan takaisin.

Täällä on paljon puhuttu siitä, että Kreikka on konkurssitilassa, mutta kannattaa muistaa se, että suvereenit valtiot eivät mene konkurssiin. Yritykset voivat joutua selvitystilaan ja kadota kartalta, valtiot eivät sitä tee. Kansa jää, ja viime kädessä kansa myöskin maksaa.

Mutta — tästä me sosialidemokraatit olemme puhuneet — millä ehdoilla Kreikkaa lähdetään luotottamaan? Ei voi olla ainoa ehto se, että Kreikka kuristetaan lähes hengiltä. Vyönkiristysohjelmat, Imf:n rakennerahoitusohjelmat, kehitysmaissa tyypillisesti ja tässä tapauksessa myöskin Kreikan kohdalla ovat lähestulkoon puristamassa tuon kansan hengiltä.

Täytyy asettaa myöskin muita ehtoja. Me sosialidemokraatit olemme näitä muita ehtoja asettamassa. Ennen kaikkea täytyy asettaa ehdot siitä, että harmaata taloutta kitketään ja myöskin pääoma- ja finanssisektorille asetetaan Kreikassa vaateita. On myöskin lähdettävä siitä, että rahoitussektori, pankit, niin kuin täällä on moneen kertaan tuotu esille, on saatava myöskin kantamaan vastuuta. Kolmantena me olemme edellyttäneet selkeästi, että koko rahoitusjärjestelmää täytyy uusia, avoimuutta lisätä, säätelyä lisätä. Ennen kaikkea tämä rahoitusmarkkinaverokysymys on tullut nyt vihdoin ja viimein vahvasti esille. Tämä oli jo demarien eurovaalikampanjassa vahvasti näkyvissä. Olemme siitä eurooppalaisella tasolla kampanjoineet, ja nyt vihdoin siitä puhutaan.

Arvoisa puhemies! Yksinkertaisuudessaan — kun sitä ei täällä oikein tahdota ymmärtää, mistä on kyse — on kysymys siitä, että rahalla käytävälle kaupalle — on se arvopaperikauppaa, osakekauppaa, on kysymys johdannaiskaupasta, valtion velkakirjoista tai valuuttakaupasta — tulisi pieni liikevaihtovero. Sillä olisi monia vaikutuksia. Se olisi tietysti tulolähteenä tärkeä. Se loisi valvontaa samalla. Myöskin rahoitussektori joutuisi kantamaan vastuuta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Se olisi helppo koota ja kaiken kaikkiaan vahvistaisi oikeudenmukaista rahoitusjärjestelmää. Pitkässä juoksussa tämä on luonnollisesti tärkeä saavutettava asia. Meille sosialidemokraateille on avainkysymys, että se on nyt tässä ollut esillä, ja arvostamme sitä keskustelua, jota tästä asiasta on käyty.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä illalla vähän aikaisemmin ed. Hautala omassa puheenvuorossaan syytti, että vasemmisto on vienyt Suomen rahaliittoon. Ihmettelen sitä, kun vasemmistoliitolla ja demareilla on joku 35 prosentin kannatus tässä eduskunnassa, että niillä voimilla nyt on viety sitten rahaliittoon ja kaikki muut ovat olleet vastaan. Enemmänkin tässä on nykyisessä ... Niin joo, ja hän sanoi, että Ruotsi nyt sitten nauttii, kun jäi ulkopuolelle ja muuta. Siinä minä voisin olla ed. Hautalan kanssa samaa mieltä ja täytyy todetakin, että onko tuolla Ruotsilla ollut parempi herraonni. He osasivat jäädä tästä rahaliitosta ulos ja hyötyä siitä valuutankin ansiosta. Herraonni Ruotsilla on sillä tavalla ollut tässä energia-asiassakin, mikä nyt on ollut viime päivinä esillä, että siellä puolet sähköstä tehdään ydinvoimalla ja puolet vesivoimalla ja heillä ei ole tämmöistä päästökauppaongelmaakaan. Ruotsalaiset poliitikot ovat kyllä osanneet sillä tavalla luovia Ruotsia tuolla ei niin karikkoisilla vesillä kuin Suomi.

Mutta kaiken kaikkiaanhan tässä on myös kyse tietenkin siitä, että liityttiin rahaliittoon, mutta on ollut aina 2000-luvun alkupuolelta asti kyse siitä, että ei ole valvottu EU-maita, valvottu, että pidetään kiinni siitä sopimuksesta, mikä silloin tehtiin. Tuolla talousvaliokunnassa kävi asiantuntijoita, ja he kertoivat, että suurin asia, missä tämä valvonta petti, oli Euroopan pääministerit ja valtiovarainministerit. He katsoivat läpi sormien Kreikkaa, miksei Espanjaa ja Portugaliakin. No, olivathan siinä myös Saksa ja Ranskakin, jotka ylittivät niitä, mutta kumminkin tämä porras olisi voinut päätöksillään pistää Kreikankin niin sanotusti seinää vasten ja velvoittaa noudattamaan näitä asioita, mutta sitä ei haluttu tehdä. Eli toissa päivänäkö tuolla EU:ssa valtionpäämiehet kokoontuivat, ja he siellä tekivät päätöksiä, 750 miljardia euroa, eli he korjasivat niitä omia virheitään, kun eivät ajoissa hoitaneet tehtäviään. No, mikä osuus siinä nyt on pienellä Suomella ja pääministerillä, mutta kumminkin siellä joukoissa ovat olleet.

Kreikka vastaa tietenkin, niin poliitikot kuin kansakin. Kansa on valinnut sellaiset poliitikot kuin siellä ovat, jotka ovat sitten vilunkipeliä pelanneet ja tilastoja vääristäneet, mutta eihän siellä kumminkaan ... Suomessa Ahon hallitus leikkasi 6 miljardia euroa ja Lipposen hallitus 4 miljardia euroa, suunnilleen sen verran kuin nyt Kreikassa on velkaa, vähän pitemmällä ajalla. Täältä nyt selvittiin, ja se matokuuri käytiin täällä. Niin se pitäisi Kreikankin tehdä.

Se on kohtuutonta, että 300 miljardia euroa joukkovelkakirjoja lasketaan paremmalla korolla kuin markkinakorot olivat. Sinnehän tulevat kansainväliset keinottelijat ja rahoittajat, se on selvä, kun annetaan tuommoinen. Ja kun maa antaa vielä tuommoisia velkakirjoja, niin se ei voi mennä konkurssiin, niin kuin ei tässäkään. Tässähän pelastetaan nämä pankit ja luotottajat, eikä se mene niin kuin Kreikan kansan hyväksi. No, toki on rahaa, millä maksaa velkojaan.

Tämän pitäisi olla opetus. Tässä kaikista suurin huoli noin tulevaisuutta ajatellen on siitä, että vieläkään ei olla valmiita tosissaan tekemään yli maan rajojen ulottuvaa finanssivalvontaa ja sille tarpeellisia valtuuksia. Suurissa maissa näkyy olevan, niin kuin eräs asiantuntija totesi, että siellä taitaa olla vielä luurankoja kaapissa, joten sinne ei lasketa. Mutta kyllä tämän opetuksen pitäisi jo olla sellainen, että tämä asia pistetään kuntoon ja sitten tämä päämiesten taso hoitaa hommansa. Sielläkin pelattiin vähän vilunkipeliä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Keskeiset kysymykset nyt käsiteltävässä asiassa ovat: milloin tämä loppuu, ja mitä tämä tulee maksamaan? Emme ole vielä päättäneet 1,6 miljardin tukipaketista, kun nyt jo käydään lähetekeskustelua uudesta 8 miljardin euron paketista.

Markkinat ovat levottomat, onko tässä perälautaa enää ollenkaan? Toki perälautakin löytyy, ja sille löytyy myös hintalappu. Perälauta on Euroopan keskuspankissa, joka nyt imuroi roskalainat markkinoilta. Hintalappu jo häämöttää. Todennäköisesti se asettuu samalle tasolle kuin oman pankkikriisimme hoito, suuruusluokaltaan 6 miljardin euron luokkaa. Mutta tämä hintalappu koskee vain Euroopan pankkikriisiä. Jos löperöä menoa Euroopassa ei saada kuriin, hinta kasvaa. Siksi eurokuri on saatava toimimaan.

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisessa pankkijärjestelmässä on valtava määrä ongelmaluottoja. Ongelmaluotot kasaantuvat nyt hyvää vauhtia Euroopan keskuspankkiin, kun se ryhtyy ostamaan ongelmavaltioiden luottoja samoin kuin yritysluottoja. USA:ssa keskuspankki teki samalla tavalla kuin nyt Euroopan keskuspankki ja ryhtyi ostamaan ongelmaluottoja markkinoilta. Samalla USA:n keskuspankki haki kuitenkin USA:n valtiovarainministeriöltä takaukset ja vakuudet, joilla katetaan ongelmaluotoista keskuspankeille koituvat tappiot. USA:n esimerkki antaa aihetta kysyä, kuka tulee huolehtimaan Euroopan keskuspankin tappioista. Vastaus on: pankin osakkaat. Suomen osuus Euroopan keskuspankista on noin 1,3 prosenttia.

Miten paljon tappioita sitten kertyy Euroopan keskuspankille näistä ongelmaluottojen ostoista? Järkevänä perälauta-arviona voi pitää noin 200:aa miljardia euroa. Meidän osuutemme olisi siis noin 3 miljardia euroa, eikä tämä raha ole sitten lainaa. Se on iäksi mennyttä eikä koskaan enää palaa. Loppusumma saattaa kuitenkin nousta noihin oman pankkikriisimme lukemiin, 6 miljardiin euroon, jos Euroopan keskuspankkia on lopulta tuettava. Myös osa nyt myönnettävistä lainoista voi jäädä maksamatta ja osa myöhemmin myönnettävistä takauksista voi tulla maksuun. Hintalappu tämän euroklubin jäsenyydestä on siis nousemassa korkeaksi. Nyt on aika vaatia myös rahalle vastinetta.

Euro on saatava lujaksi ja vahvaksi valuutaksi. Talouskuri on saatava toimimaan Euroopassa. Nimenomaan näissä talouskuriin liittyvissä asioissa on näiden tukipakettien heikkous. Kyllä ne sisältävät kovia uhkia ja mekanismeja, joilla löysäileviä maita ajetaan ruotuun. Näitä tyhjiä uhkauksia on ollut ennenkin, myös perustamissopimuksessa. Mutta olemmeko me käyttäneet niitä? Emme ole. Olemme nyt hätälainoittamassa löysäileviä maita, pelastamassa niitä pulasta paketilla, jonka suuruus on 750 miljardin luokkaa.

Arvoisa puhemies! Kun EU:n mekanismit ovat menettäneet uskottavuutensa, on tilalle saatava uusia, yksinkertaisia rahamarkkinakäytäntöjä, jotka ovat kaikille helposti ymmärrettäviä. Vastavakuuksien vaatiminen lainoille on mitä yksinkertaisin ja jo monessa yhteydessä satojen vuosien ajan käytetty käytäntö. Se tunnetaan, se tiedetään, se osataan, se ymmärretään.

Kun esitin tätä vastavakuusmenettelyä viime viikolla, sain vastaani vastalauseiden vyöryn: ei näin saa tehdä, ei näin voi tehdä, markkinat hermostuvat, ei ole laillista, puututaan valtioiden suvereniteettiin. Vähitellen kävi ilmi, että jokainen argumentti niistä on perätön. Kävi esimerkiksi ilmi, että sekä Suomi että Kreikka ovat molemmat valtioina jo käyttäneet vastavakuuksia ilman ongelmia. Muun muassa tavallisia suomalaisia aravalainoja on käytetty tällä tavalla lainojen vakuutena Suomessa, ja niin on käytetty asuntolainoja myös Kreikassa.

Entä sitten markkinat? Hermostuvatko markkinat siitä, että EU vihdoin tulee järkiinsä ja ryhtyy aidosti vaatimaan vakuuksia lainoilleen ja kuria talouteen? Päinvastoin. Nyt nähtävissä oleva markkinoiden hermostuminen johtuu juuri kurittomasta ja löysästä rahapolitiikasta.

Vastustan vastikkeettoman rahan jakamista. Siksi haluan painottaa, että talousvaliokunnan lausunnossaan esittämä kanta vakuuskäytäntöjen selvittämisestä tulee panna toimeen ja viedä eurooppalaiseen keskusteluun. Kysymys on suomalaisten veronmaksajien rahoista, mutta kysymys on myös euron uskottavuudesta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen huolestuneena seurannut Kreikan lainasta käytävää keskustelua suuren valiokunnan joukkueessa jo lähes kuukauden päivät.

Koko prosessi on ollut äärettömän erikoinen. Alun perin, kun tieto saapui Kreikan talousvaikeuksista, lähtökohtana oli komissaari Olli Rehnin lähtökohta. Hän nimittäin lähti siitä, että euromaat eivät voi osallistua yhden euromaan tukemiseen lainajärjestelyin. No, myöhemmin tätä kuitenkin kierrettiin niin, että kysymys on nyt näistä kahdenvälisistä järjestelyistä, ja olemme sitten tässä prosessissa joutuneet muutama viikko sitten tilanteeseen, jossa oikeastaan voi sanoa, että Ranska voitti.

Nimittäin kun Suomen edustajat tulivat maailmalta, oli käynyt selväksi, että Ranska ja Etelä-Eurooppa olivat kuitenkin sopineet, että osittaista lainajärjestelyä voidaan tehdä ja Imf tulee sitten suuremmalla osuudella tähän mukaan. Pitkin hampain jouduttiin tähän mukaan, mutta yllätys oli kova, kun suhteet olivat muuttuneet toisinpäin. Saksa oli jo ajat sitten hävinnyt pitkin hampain sekin tämän taistelun, ja kävi niin, että Imf:n osuus kävi kovin pieneksi ja euromaiden osuus kovin suureksi.

Prosessin kuluessa viimeinen vaihe oli kuitenkin mielenkiintoisin. Tuo 45 miljardin potti kasvoi kolminkertaiseksi, ja niin kuin me tiedämme, se vaikutti sitten myös Suomeen, niin että lopullinen lainamäärä on 1,6 miljardia. Se osoittaa nyt sen, että kovin hatarin perustein on näiden viikkojen aikana näitä päätöksiä oltu tekemässä. Olen itse ollut aika huolissani siitä, mihin faktaan nämä tehtävät päätökset oikeastaan perustuvat.

Arvoisa puhemies! Olen tänään erityisellä mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua, koska minusta tuntuu, että ne, joiden pitäisi tietää kaikki olennainen ennen kuin päätöstä tehdään, ovat kyllä kovin hukassa päätöksiä tehdessään.

Valtiovarainministeri Katainen kertoi vielä Helsingin Sanomissa 8. päivä toukokuuta, että suomalaisten pankkien Kreikalle antamat lainat ovat peräisin vuosien takaa ja ne on lainattu kohtalaisella korolla. Hän toivoo, että ne rahoittajat, jotka ovat menneet mukaan viime viikkoina kovilla tuotoilla, osallistuisivat jotenkin järjestelyihin euromaiden veronmaksajien rinnalla. Ja toisin kävi. Tänään tässä istunnossa me olemme kuulleet, että toisin kävi.

Olen ollut kovin pahoillani siitä, että suomalaiset eivät pystyneet siihen, mihin Saksassa pystyttiin — suomalaiset tarkoittavat tässä yhteydessä maan hallitusta. Käsittämätön juttu on se, että me emme pystyneet neuvottelemaan sellaisia lainajärjestelyjä, että Suomen valtion lainat olisi katsottu ensisijaisiksi. Meillä olisi ollut mahdollisuus kansalliseen järjestelyyn, niin kuin me tiedämme, että saksalaiset tähän pystyivät omien lainojensa osalta. Täällä on kuitenkin kiistetty se lähtökohta, että olisi tehty tämä 8 miljardin kakkospotti, minkä saksalaiset saivat aikaan pankkien kanssa, sen yhteisen vetoomuksen pohjalta, jonka euromaat tekivät viikonlopun aikana.

Täytyy kyllä sanoa, että onhan tämä ihme. Eri tilastot kertovat eri faktaa, mutta jos suomalaiset pankit eivät tässä ole niin paljon mukana, niin ainakin meidän vakuutuslaitoksemme ovat, lähes miljardin sijoituksilla. Sanoisin, että se on jo jotain sellaista, että olisi pitänyt ottaa osapuolet koolle ja kysyä, olisiko tämä valtion lainatakaus ollut kuitenkin ensisijainen ja toissijainen sitten se, että ne olisivat saaneet näistä riskisijoituksistaan omansa pois.

Arvoisa puhemies! Koko prosessissa olen ollut kovin huolissani siitä, saako tässä nyt huono käyttäytyminen palkkansa. Me tiedämme, että olemme olleet mallioppilaita siinä, kuinka Vakaussopimusta luetaan, ja tiedämme maita, eteläisen Euroopan maita, jotka ovat näillä vakaussopimuksilla pyyhkineet kyllä pöytää. Kreikan taloustietojen vääristely on nyt johtanut siihen, että siihen ei ole sekaantunut pelkästään poliittinen johto, vaan myöskin pankkimaailma. Viitteet kertovat siitä, että yksi tämän taantuman keittäjistä on tähän soppaan sekaantunut eli Goldman Sachs. On muitakin epäilyjä esitetty, mutta minusta se on aika kova juttu, että Kreikan todellista taloudellista tilaa (Puhemies: 5 minuuttia!) ovat olleet peittelemässä sellaiset tahot, jotka tämän sopan nyt saavat vain porisemaan enemmän.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että en voi itse olla hyväksymässä tätä pakettia siksi, että siinä ei ole toteutettu niitä sosialidemokraattien tivaamia ehtoja pankkien ja vakuutuslaitosten vastuusta.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Jos on Euroopan unionin ja Suomenkin pasmat sekaisin, niin niin näyttää kyllä olevan SDP:n pasmat. Sen ed. Kiurun puheenvuoro osoitti. Minä en nyt oikein tiedä, mitä hän arvostelee. Hän arvostelee ensiksi, että Ranska voitti Saksan. Sitten hän kehuu, että Saksa siellä vasta voittikin ja Saksa teki erinomaista tulosta.

Minä nyt yritän muistuttaa siitä, että Suomen aloitteesta — minkä jokainen, joka on suuren valiokunnan jäsen, tietää — ja ajamana siihen ratkaisuun saatiin tämä pankkivero ja tämä transaktioveron mahdollisuus. Nämä selvitetään, ja tämä on nimenomaan Suomen aloitteesta ja nimenomaan suuren valiokunnan aloitteesta. Kiitoksia suurelle valiokunnalle! (Ed. Gustafsson: Ja erityisesti demareille ja Tuomiojalle!) — Ed. Tuomioja käytti erinomaisen puheenvuoron, mutta hänen periaatteensa ja päätelmänsä oli sitten jo jotain muuta. — Te olette nyt päättäneet saman kuin Kreikka päätti, että ei mitään muuta kuin pannaan vaan hyrskyn myrskyn. Ei meidän kannata kantaa vastuuta.

Minä sanon nuorille demareille, jotka vielä 1970-luvulla imeskelivät purkkaa, karkkia ja tikkunekkuja, että silloin SDP:n pankki-ideana oli, että pankit pitää sosialisoida. Tämä oli Ulf Sundqvistin suuri päämäärä. 1990-luvulla STS-Pankki meni konkurssiin ja joutui KOPin syliin. KOP osti. (Ed. Gustafsson: Miten se liittyy tähän asiaan?) — Se liittyy siinä mielessä, että teidän pankki-ideologianne, mitä te nyt tässä olette toitottaneet koko päivän, vaihtuu aina tilanteen mukaan. Populisti mikä populisti. Näinhän se täytyy sanoa.

Kreikka on pettänyt meitä, ja meidän pitää pelastaa. Se tuntuu pahalta, mutta se tuntuisi vielä pahemmalta, jos koko Emu ja euro kaatuisi, ja se voi kaatua, jos ei jotain tehdä. Minä kiitän Suomen hallitusta ja poliittista johtoa siitä, että olemme saaneet erinomaisen mahdollisuuden selvitä tästä kriisistä.

Se, mikä on oleellista, on se, että Kreikka ei ole ainut. Kreikka on tietenkin ainut, joka on lusmuillut, valehdellut, vääristellyt tilastoja, mutta Kreikka ei totta vieköön ole ainut euromaa, joka on velkaantunut. On niitä muitakin, eikä Suomenkaan tässä kyllä kannata juuri pullistella. Meillä on valtionvelkaa aivan riittämiin. Meillä on muutamassa vuodessa tullut lisää valtionvelkaa 21 miljardia euroa, ja kysytäänpä ... (Välihuutoja) — Me olemme elvyttäneet tällä summalla. — Mutta jos me olisimme ottaneet demarien lääkkeet, niin meillä voisi olla kaksinkertaisesti velkaa, (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) ja tämä velka vain kasvaa ja kasvaa, jos ei jotain tehdä. Älkää nyt kuvitelko, että Kreikka yksin joutuu tähän kurimukseen ja säästökuurille. Kyllä se joutuu Suomikin, ja se on ensi vaalien jälkeen aivan varma. Ei kannata kuvitella, että te pystytte populistisella politiikalla lupaamaan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista äänestäjille. Silloin te joudutte valheesta kiinni.

Toinen asia, mikä on hyvin vaarallinen Suomelle, on kuntien velkaantuminen. Jos kunnat eivät tee tehokuuria Suomessa, jos julkinen talous ei tee tehokuuria muissa Euroopan maissa ja jos Suomen kunnat eivät tee tehokuuria, niin kuntien menot tuplaantuvat muutamassa vuodessa 34 miljardista eurosta 70 miljardiin euroon. (Ed. Gustafsson: Mitä palveluja pitää heikentää?) — Se on sitten niitten poliitikkojen päätettävä. Palveluja joudutaan heikentämään ihan samalla tavalla kuin Kreikassa, ja se on sitten se päätöksenteko. Minun mielestäni kaikille ei voida jakaa kaikkea vaan on tuettava heikoimpia. On tuettava heikompia. Ed. Gustafsson, te muistatte minut, kun minä olin liberaali täällä 1990-luvun alussa. Tämä oli minun viestini. Ei pidä tukea kaikkia vaan on tuettava vain heikkoja. Te vaaditte kaikille tukea, ja tässä sitä ollaan. Demarien syy!

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tätä kuunnellessa ei voi todeta muuta kuin että kyllä kokoomuksen epätoivoa ja paniikkia varmaan lisää myös se, että Mikael Jungner on tulossa tähän taloon. (Ed. Matikainen-Kallström: Äänestäjät sen päättävät, ette te!)

Mutta sitten tähän asiaan. Me olemme tänään nähneet ennennäkemättömän raivonpuuskan kokoomuksen puheenjohtajalta valtiovarainministeri Jyrki Kataiselta. En ole ainakaan itse sellaista kolmeen vuoteen täällä eduskunnassa nähnyt. Se ei voi osoittaa mitään muuta kuin sen, että nyt ei ole puhtaat jauhot pussissa, jotain erikoista tässä koko järjestelyssä on. Ehkä kokoomuksen mainostoimisto on antanut nyt tänään taisteluohjeet, joiden mukaan hyökkäys on paras puolustus. Mutta tämän keskustelun pääteema ei ole SDP, sosialidemokraattinen puolue, josta kaikki kokoomuslaiset kansanedustajat täällä puhuvat koko pitkän illan, vaan Kreikka ja rahoitusmarkkinat, työllisyys, konkurssikierteen estäminen ja maailmantalouden pelastaminen. Mutta te käytte opposition kimppuun kuin herhiläiset, jotain erikoista tässä silloin on.

Tämä epätoivo ja paniikki voi johtua siitä, että me sanomme "ei". Me emme suostu siihen, että suomalaisten veronmaksajien euroja laitetaan 1 600 miljoonaa euroa ilman takauksia, ilman vakuuksia epävarmaan kohteeseen. Me otamme itse tuon lainana ja emme tiedä, saammeko tuota rahaa koskaan takaisin.

Ei ole mitään sitovia järjestelyjä, joilla rahoitusmarkkinoiden järjestelmää muutettaisiin tässä paketissa. Ei ole sitoumuksia siitä, että voisimme kerätä myös rahoitusmarkkinoilta, riskiä ottavilta sijoittajilta, pankeilta, näiltä miljardööreiltä, heidän osuutensa kannettavaksi tähän, vaan nyt otetaan eläkeläisiltä, köyhiltä lapsiperheiltä, suomalaisesta koulutuksesta, terveydenhuollosta. Me riskeeraamme sen rahan, jota sosialidemokraatit olivat keräämässä, kun edellisellä kerralla siivosimme porvarihallituksen jäljet. Nyt taas tämä holtiton rahankäyttö ilman ehtoja, ilman vakuuksia, ilman rajaehtoja on taas vallalla.

Pankkiiriveljiä kyllä muistetaan. Kun pankkiirilta loppuu käteinen, kävisikö Katainen? Tämä on ympäri Eurooppaa ollut se viesti, mitä täältä on lähetetty. Tämä on surkea loppu tämän hallituksen kaudelle, joka alkoi jo sieltä, kun kokoomus valehteli vaaleissa sairaanhoitajille ja sai aikaan lakon, jossa vasta he saivat sen, mitä heille oli luvattu, kun ensin valtiovarainministeri kielsi kaikki antamansa lupaukset. Sitten käytiin eläkeläisten kimppuun, pyrittiin leikkaamaan eläkkeitä yksipuolisilla leikkauksilla ja eläkeiän pelkästään rangaistuksia sisältävillä nostoilla, mediamaksua tänne on tuotu ja vaikka mitä, ja tämä on kyllä kaiken huippu.

Hyvät kansanedustajat, arvoisa porvarihallitus, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, meillä on teille viesti. Se viesti on, että meillä on tässä salissa Suomen parlamentissa Suomen perustuslain antama oikeus puolustaa Suomen kansaa, ettei siltä viedä rahaa ilman minkäänlaisia takauksia ja vakuuksia.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän Suomen hallitusta ja koko EU-yhteisöä nopeasta reagoinnista ja toiminnasta. Niin kuin tiedämme, lainanottoon tarvitaan useiden maiden sitoutuminen hyvin nopealla aikataululla, jotta voitaisiin välttää Kreikan ajautuminen selvitystilaan. Tässä valossa erityisesti opposition pöyhkeä esiintyminen vaikuttaa lähinnä lapselliselta kiukuttelulta, kuten juuri kuulemamme ed. Vuolanteen puheenvuoro. Totesitte, että hallituspuolueen edustajat, kokoomuksen erityisesti, käyvät opposition kimppuun kuin herhiläiset, mutta eiköhän taida tässä tilanteessa olla ihan toisinpäin se asia? Teidän puheenvuoronne listaus oli lähinnä sitä, mitä vaalikauden alusta tähän päivään on tapahtunut Suomessa, eikä ottanut kantaa siihen, miten tulisi tämä käsillä oleva kriisi saattaa loppuun.

Arvoisa puhemies! Viime sunnuntaina syntynyt euromaiden poliittinen sitoumus yhteisen vakautusmekanismin luomiseksi oli välttämätön ja tarpeellinen toimenpide. Samalla se oli osoitus EU:n toimintakyvystä ja valmiudesta pikaisiin päätöksiin kriisitilanteissa. EU:n sisällä syntyneitä päätöksiä tulee kunnioittaa, ja niihin tulee sitoutua myös kansallisessa päätöksenteossa.

Meitä suomalaisia kansanedustajia on kuultava, ja meillä tulee olla päätösvaltaa, mutta me emme lähde torpedoimaan jo syntyneitä yhteisiä sopimuksia. Me olemme myös sitoutuneet viemään Euroopan unionin päätökset kansallisiin päätöselimiin ja harmonisoimaan omat lakimme direktiivien mukaisesti.

Valiokunnissa yritämme saada lainsäädäntömme direktiivien mukaiseksi ja yhteneväksi muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Hyvä esimerkki huonosta harmonisoinnista on ulkomaalaislainsäädäntö, jossa jäsenmaiden lainsäädännöt eroavat toisistaan ja kukin tekee ihan mitä lystää. Nyt tehdyn vakauspaketin lisäksi on todella tärkeää saada kaikki euromaat sitoutumaan europolitiikkaan ja ottamaan vakavasti meitä kohtaava uhka, jonka yhden jäsenvaltion kriisi saattaa rahoitusmarkkinoille aiheuttaa.

Samalla meidän tulee ottaa vakavasti oman taloutemme vakauttaminen ja turvata tulevaisuutemme maksukyky. Tämä tapahtuu kansainvälisellä tasolla yhteistyössä muiden euromaiden kanssa sekä kansallisella tasolla valtiontalouden tasapainottamiseen tähtäävillä toimilla.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat, nyt on aika koteloida Kreikan kriisi ja luoda vakauttamiskeinot muun Euroopan talouden turvaamiseksi ja syöksyn ehkäisemiseksi. Nyt on aika myös pysäyttää Suomen velkaantuminen, parantaa tuottavuutta ja turvata talouden kasvu. Laina Kreikalle on nyt välttämätön, mutta tämän rahan me saamme takaisin.

Eri alojen asiantuntijoiden mukaan taloutta uhkaa jopa suurempi kriisi kuin syksyllä 2008. Suomen bkt supistui tuolloin viime vuonna 7,8 prosenttia globaalin talouskriisin puhkeamisen seurauksena. Suomi vastasi kriisiin elvytystoimin, jotka näyttävät toimineen tarkoituksenmukaisella tavalla. Nyt elvytykseen ei ole enää varaa. Emme pystyisi vakauttamaan talouttamme, jos Suomi ajautuisi uuteen lamaan. Siksi tilanne on nyt otettava haltuun ja myönnettävä tämä yhteisesti sovittu laina ja koko paketti.

Kreikan lainapaketti on asiantuntijoiden mukaan välttämätön uuden talouskriisin ehkäisemiseksi. Hallitus on osoittanut hyvää arvostelukykyä edellyttäessään, että kaiken mahdollisen avun on oltava vastikkeellista. Myös Kreikka joutui tiukalle säästökuurille, jotta sen maksukyky turvattaisiin. Monissa muissakin maissa on ruvettava heti säästötoimiin. Vakautuspakettiin liittyen Portugali ja Espanja ovatkin ilmoittaneet uusista säästöistään.

Talouden vakauttamiseen on suhtauduttava vakavasti. EU:n tulee lisätä valvontakeinoja ja ottaa tiukempi linja suhteessa jäsenmaihinsa, jottei euroalue toistamiseen joutuisi vastaavanlaiseen kriisiin yhden jäsenmaan toimien tai toimettomuuden vuoksi. On erittäin hyvä, että tänään Euroopan komissio onkin päättänyt, että euromaat jatkossa joutuvat toimittamaan valtion budjettinsa tarkistettavaksi ennen kuin ne viedään kansallisten parlamenttien käsittelyyn. Esitys osaltaan tiukentaa euroalueen budjettikuria.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan ja Suomen kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi Kreikan rahoituskriisin ratkaisu on välttämätöntä. Euron käyttöönotto on ollut Suomelle hyvä ratkaisu. Euro on vakauttanut maamme taloutta, tukenut kasvua ja taannut ennakoitavan korkokehityksen. Mutta rahaliitto ei ole kaikissa tilanteissa toiminut kuten olisi pitänyt. Tiedämme nyt, että kuri on päässyt höltymään ja huonoa taloudenpitoa on katsottu läpi sormien. Ja siitä syntynyttä kriisitilaa olemme nyt ratkaisemassa.

Kreikalle annettavaa pelastuspakettia ei tehdä vain Kreikan pelastamiseksi vaan koko euroalueen vakauden ja talouden uskottavuuden palauttamiseksi. Kreikkaa ja muita kriisitalouksia on autettava, mutta avulla on oltava ehdot. Sitä ei pidä toteuttaa niin, että rahoittajien ja pankkien saatavien turvaaminen ohittaa kaikki muut tavoitteet.

Kuten sosialidemokraattien ryhmäpuheessakin todettiin, me emme hyväksy ainoan vaihtoehdon politiikkaa. Ei voi olla niin, että markkinatalouteen ei voi puuttua silloin, kun valtionyhtiöt siirtävät työtä pois Suomesta ja pitävät osakkeenomistajia tyytyväisinä, mutta markkinoihin voidaan puuttua ja niitä tukea silloin, kun pankit joutuvat vaikeuksiin ja kriisi uhkaa. Ei voi olla niin, että voitot aina yksityistetään harvoille ja tappiot jaetaan kaikkien maksettavaksi. (Ed. Vuolanne: Hyvin sanottu!)

Ihmisten Eurooppa, jossa osaamisella, yrittämisellä ja työllä tuotetaan hyvinvointia jokaiselle eurokansalaiselle, ajautuu yhä kauemmas rahan Euroopasta, joka säntäilee nousevien ja laskevien pörssikurssien perässä kvartaalikapitalismin logiikalla. Tällaiselle kehitykselle on tehtävä loppu rahoitusmarkkinoiden aiempaa paremmalla valvonnalla, ohjauksella ja verotuksella. Sanonta "markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä" pitää paikkansa. Nyt tilanne näyttää kuitenkin kääntyneen toisinpäin. Markkinat ohjaavat taloutta ja yhteiskunnan kehitystä, mikä osaltaan on vaikuttanut myös kansainväliseen talouskriisiin niin Euroopan maissa kuin laajemmaltikin. Tähän kehitykseen demarit haluavat vaikuttaa ja siten tuoda rahoitusmarkkinoille vastuunkantoa ja ohjattavuutta.

Arvoisa puhemies! Kuten on hyvin tiedossa, sosialidemokraatit vastustavat Kreikalle koottua tukipakettia. Hallituksen esittämä kriisin ratkaisumalli ei ole tyydyttävä. Meidän mielestämme lainasopimus olisi pitänyt neuvotella ehdoiltaan paremmin ja rajata riskit siten, etteivät suomalaiset veronmaksajat joudu pankkien myöntämien luottojen maksajiksi. Jos euromaiden antamat luotot olisi annettu ensisijaisina luottoina, ne maksettaisiin mahdollisen velkasaneerauksen yhteydessä takaisin ensimmäisenä. Nyt näin ei kuitenkaan ole. Suomen luotto-osuutta ei myöskään ole rajattu, joten jos joku jää pois lainajärjestelystä, laina jaetaan muiden mukana olevien kesken. Näin ollen Suomen osuus voi nyt esitetystä edelleen kasvaa. Sopimukseen olisi pitänyt saada mukaan kaikki Euroopan unionin maat, ja lainaan olisi pitänyt saada jonkinlainen vakuus. Nyt hallituksen malli tavallaan palkitsee löysästä rahoituksesta ja luotonannosta. Meidän sosialidemokraattien mielestä kriisin aiheuttajat ja toisaalta hyötyjät pitäisi saada kantamaan oma vastuunsa.

Pääministeri Vanhanen aamun ilmoituspuheenvuorossaan peräänkuulutti yhteistyötä ja yhteisvastuuta. Myös me olemme edellyttäneet yhteistyötä ja esittäneet pikaisia keskusteluja hallituksen kanssa Kreikka-lainoituksesta. Me myös edellytimme, että pankit ja sijoittajat, jotka ovat tehneet Kreikka-papereilla huomattavia voittoja, osallistuvat kriisin hoitoon. Samoin eduskuntaryhmä piti välttämättömänä, että Suomen hallitus sitoutuu rahoitusjärjestelmän perusteelliseen uudistamiseen ja rahoitusmarkkinaveron toteuttamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hämmentävää kuunnella nokittelua siitä, minkä poliittisen puolueen vika Kreikan tilanne on. Varmasti kaikkein suurin syyllinen on maan tapa, vuosien mittaan syntynyt poliittinen kulttuuri. Ulkopuolisen silmin voi olla mahdotonta ymmärtää, minkälaisia tapoja erilaisissa kulttuureissa ja yhteisöissä voi syntyä.

Nyt on tärkeää, että kupla on puhjennut, todellinen vaje ja tilastokikkailut ovat paljastuneet ja toimiin on ryhdytty. Nyt on tärkeää katsoa tulevaisuuteen, ei ainoastaan ensi viikkoon vaan vuosiksi eteenpäin. Sosialidemokraatit ovat esittäneet oman rakentavan vaihtoehtonsa, jossa me vaadimme rahoitusjärjestelmän uusiutumista ja pankkien ja sijoittajien vastuunkantoa. Mielestämme tämä on oikeudenmukaista ja moraalisesti oikein kansalaisia kohtaan, jotka viime kädessä maksavat nämä lainat, jos tässä vaikeassa tilanteessa ei onnistuta.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Då vi gick med i Emu blev vi också beroende av vad de andra medlemmarna i unionen gör. Det här visste vi. Medlemskapet var frivilligt och noga genomtänkt. Trots att jag personligen då var kritiskt inställd till övergången till euro, i synnerhet när Sverige och de andra nordiska länderna stannade utanför, erkänner jag att Finland haft en stor nytta av att höra till den monetära unionen.

Då vi nu valt vår väg ska vi inte vika undan för den första riktiga utmaningen som vi möter. Som medlem av Emu har vi rätt att kräva att alla medlemsländer följer de gemensamma reglerna. Det är oacceptabelt att Grekland inte sanningsenligt har rapporterat om sin ekonomiska situation. Det är likaså helt förkastligt att man fört en, som det verkar, helt ansvarslös ekonomisk politik. Men oberoende av hur klandervärt deras beteende är, kvarstår faktum att Grekland är i kris, och om den förvärras hotas alla Emu-länders ekonomi, också Finlands. Därför bör vi nu hjälpa Grekland, inte så mycket för Greklands skull utan för vår egen och hela euroområdets och hela EU:s skull. Samtidigt kan man konstatera att det också har varit oförsvarligt att ingen vidtagit åtgärder tidigare, trots att man varit medveten om att Greklands ekonomi inte är i skick.

En gemensam valuta kräver regler som inte bara ska stå skrivna på papper utan också övervakas och som det ska finnas sanktioner för om de inte följs. Vi måste nu ta tillfället i akt och kräva striktare regler, och därför är jag nöjd med regeringens agerande och de åtgärder man fått in i stabiliseringspaketet. Vad jag förstår borde de här åtgärderna också motsvara de krav man ställt från oppositionens sida.

Herra puhemies! Tällä kertaa hyviä vaihtoehtoja ei ole. Meidän on kuitenkin yritettävä pelastaa se, mikä pelastettavissa on. Vaihtoehto, jota SDP ja muu oppositio näyttää pitävän parempana, on olla tekemättä mitään ja odottaa, että talouskriisi iskee myös meihin seurauksenaan työttömyys, konkurssit ja saamatta jääneet verotulot, siis Kreikalle ehdotettavaan lainaan verrattuna moninkertaiset vaikutukset ja kustannukset.

Meidän on yhdessä vakautettava Kreikan talous ja sillä tavalla suojattava kaikkien Emu-maiden talouksia. Emme saa antaa turhautumisemme Kreikan keplotteluun johtaa siihen, että jätämme heidät kohtalon armoille. Jos teemme niin, on ilmeistä, että saamme Suomessa kokea paljon vakavampia taloudellisia ongelmia kuin mitä tämä juuri eletty talouskriisi on tähän mennessä aiheuttanut.

Poliittisen vastuun ottaminen merkitsee, että valitsee parhaan mahdollisen vaihtoehdon myös silloin, kun hyviä vaihtoehtoja ei ole. Hallitus on toiminut määrätietoisesti ja päättäväisesti. Keskustelussa täällä salissa on ollut mieluisaa kuulla niin pääministerin kuin valtiovarainministerinkin selostavan painokkaasti ja selkeästi toimenpiteitä ja niiden taustoja murentaen samalla opposition kritiikin ja vastuuttoman linjavalinnan. Kreikan uppoamisen salliminen olisi vastuutonta ja kävisi Suomelle ja koko Euroopan unionille kalliiksi. Nyt meidän on osoitettava vastuumme, yhteistyöhalumme ja solidaarisuutemme.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisen valuutan, euron, käyttöönotto on ollut merkittävimpiä ja myönteisimpiä saavutuksia Euroopan yhdentymisen kehityksessä. Se oli tärkeä edistysaskel, joka on alusta alkaen euroalueeseen liittyneelle Suomelle merkinnyt vakautta, mahdollisuutta nauttia muiden vakaiden maiden tavoin Euroopan alhaisimmista koroista. Alhaisilla koroilla on ollut toisaalta negatiivinen vaikutus Välimeren maiden talouteen, sillä alhainen korko on houkutellut velanottoon ja vastuu oman talouden hoidosta on jäänyt toiselle sijalle.

Kreikan johto on johtanut muita euromaita harhaan, taloudesta on annettu väärää tietoa, velkamäärä on suurempi kuin mitä on julkisuuteen annettu tietoa. Euroalue on toiminut hyvin vakauttamisessa kasvun tilanteessa, mutta lama-ajan toiminnassa se ei ole pystynyt vastaavaan. Euroalueen rahoitusjärjestelmä tarvitsee säätämistä ja valvontaa sekä yhteisiä pelisääntöjä, joita jokaisen jäsenvaltion pitää noudattaa, niin kuin SDP on esittänyt myös Suomen hallitukselle neuvotteluissa edettävän.

Kreikan takaisinmaksukyvystä ei ole suuria takeita. Kysymys kuuluu, pystyykö Kreikka koskaan selviämään myönnetyistä lainamääristä. Jos Kreikka ajautuu tukipaketista huolimatta velkojen uudelleenjärjestelyyn, menetettäisiin suomalaisten veronmaksajien rahoja. Euromaiden ja Suomen antamat luotot olisi pitänyt antaa ensisijaisina. Tällöin olisi varmistettu, että mahdollisessa Kreikan velkasaneeraustilanteessa euromaiden ja Suomen luotot olisi maksettu ensimmäisenä Imf:n luottojen tapaan. Lisäksi mikäli jokin maa ei ole mukana sovitussa lainapaketissa, jaetaan sen vastuut muiden maiden kesken, eli takuita Suomen 1,5 miljardin euron lainan riittävyydestä ei ole.

Arvoisa puhemies! Kreikan tukemisesta uhkaa tulla ennakkotapaus, jolla annetaan euromaille signaali, että holtittomasta taloudenpidosta palkitaan. Yhtä vaarallista on tuudittaa rahoitusmarkkinat käsitykseen, että korkeilla riskeillä saatavat voitot ovat yksityisiä mutta tappiot voi jättää veronmaksajien vastuulle.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään väitetty yksipuolisesti, että jos Kreikkaa ei lainoiteta ja Kreikka kaatuu velkataakkansa alle, koituu se pienituloisten ja eläkeläisten tappioksi niin Kreikassa kuin myös Suomessa ja Euroopassa yleensä. Mitä sitten tapahtuu, jos tuki annetaan ja siitä huolimatta Kreikka kaatuu? Kenen tappioksi se silloin kaatuu? Suomessa sen maksavat kaikki veronmaksajat, mutta eniten se koettelee pienituloisia palkansaajia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Tämä olettamus on varsin todennäköinen, ei tietenkään toivottava, mutta kun ensivaikutelma näyttää olevan, ettei nyt esitetty tukipaketti riitä rahoitusmarkkinoille, pörssikurssit nousivat hieman mutta ovat jälleen laskusuunnassa. Se on selkeä osoitus markkinoiden reaktiosta tukipakettiin.

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty, mitä vastuuta valtiot voivat antaa. Muistelen 1990-luvun laman aikaan Esko Ahon hallituksen joutuneen antamaan rahoittajille vakuudeksi kansallisomaisuuttamme, eli Suomi joutui myymään valtionyhtiöistä omistusosuuttaan yksityisille ulkomaisille yrityksille. Oliko ostajien joukossa rahoittajia, jotka halusivat tuottavien valtionyhtiöiden osakkeita omistukseensa? Samoihin aikoihin Ahon hallitus tuki pankkeja veronmaksajien rahoilla eikä vaatinut pankeilta mitään rahoituksen vakuudeksi. Pankit ajoivat rahoituskriisiin yrityksiä, jotka olivat vielä vakavaraisia mutta joilla käyttöpääomaa ei ollut. Näin pankit pystyivät parantamaan tilannettaan realisoidessaan yritysten omaisuutta. Nyt Kreikan tukipaketissa on nähtävä samanlaisia piirteitä, joita en voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla ja SDP:n kantoihin liittyen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eurooppa oli viime viikonloppuna rotkon reunalla. Meitä uhkasi vakava pankkikriisi, joka olisi voinut pahimmillaan saattaa koko maanosan lamaan ja työttömyyteen. Hallitusten päättäväisellä toiminnalla pahimmalta vältyttiin. Riski kriisistä ei kuitenkaan ole kokonaan kadonnut. Nyt tarvitaan taloutta tasapainottavia voimia ja toimia erityisesti niissä valtioissa, joissa on jo vuosia tuhlattu enemmän kuin varaa olisi ollut.

Kriisin uhka ei tullut täysin yllätyksenä. Kreikan tilanne oli ollut ainakin monella tiedossa, ei ehkä kaikilla. Mutta miten vahvasti se oli tiedostettu, on ehkä sittenkin eri asia. Tuskin monikaan ymmärsi, miten vakava tilanne oli. Tämän päivän keskustelun perusteella tuntuu, etteivät tässä salissa vieläkään aivan kaikki ole ymmärtäneet, missä oikein mennään.

Arvoisa puhemies! Jos kadulta tai kylänraitilta kysyy tästä asiasta kansalaismielipidettä, vastaukseksi saa helposti: "Hoitakoot kreikkalaiset omat asiansa." Näin sitä ajattelisi helposti itsekin, jos ei paremmin tietäisi tämän tien seurauksia. Meidän kansanedustajina, asiaan perehtyneinä kansanedustajina, on nyt syytä toimia vastuullisesti. Suomen ei pidä lähteä populismin tielle, vaan on valittava ratkaisu, joka on sekä Suomen että Kreikan että Euroopan edun mukainen. Ja se Kreikan auttaminen, se on tässä tilanteessa, arvoisa puhemies, se pienimmän riesan tie. Minä en pompi innosta tämän ratkaisun takia, eikä varmasti moni muukaan, mutta se on silti vastuullisin ja järkevin ratkaisu tässä tilanteessa.

Pään silittelyä Kreikka ei kuitenkaan ansaitse. Kreikka on antanut vuosia kaunisteltua tietoa ja tilastoja talouden tilastaan EU:lle. Valtiontalouden hoito on ollut suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna päätöntä: rahaa on jaettu lepsuin perustein valtion virkamiehille, työntekijöille ja heidän sukulaisilleen. Kreikkaa on hallinnut jo vuosikymmenten ajan kolme perhekuntaa, korruptio on rehottanut, ja muille on kerrottu muunneltua totuutta talouden tilasta. Ongelmat ovat vuosien aikana kasvaneet valtavaksi pommiksi, joka oli räjähtää käsiin. EU:n valtionpäämiesten kovalla työllä täydellinen katastrofi saatiin vielä estettyä, toistaiseksi, korostan: toistaiseksi.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni perustettiin aikanaan ennen kaikkea rauhan ja demokratian edistämiseksi. Se on jo yli 50 vuotta toiminut tärkeiden tavoitteiden kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisen edelläkävijänä ja vakaan talousalueen ylläpitäjänä. Kreikan pelastaminen lainoituksella on osa Euroopan unionin perusperiaatteitten toteuttamista, mutta on se itsekästäkin politiikkaa meiltä. Jos yhteinen eurolaivamme alkaa hörpätä vettä Kreikka edellä, uppoaa siinä pieni Suomikin mukana. Parasta on, että porukalla pidämme tämän laivan nyt pinnalla.

Arvoisa puhemies! Meitä uhkasi viime viikonloppuna vakava pankkikriisi. Se olisi toteutuessaan johtanut kaaokseen ja pahimmillaan jopa maailmankin laajuiseen lamaan. Oli hieno saavutus, että EU-maat pääsivät sopuun 75 miljardin euron lainajärjestelmästä. Se ehkäisee, ja sen avulla voidaan tiukan paikan tullen tukea kriisiin ajautuneita maita lainalla. Paketin avulla vältettiin nyt pahimpien kauhuskenaarioiden toteutuminen. Myös eduskunta oli suuren valiokunnan kautta myötävaikuttamassa ratkaisun syntyyn.

Kreikasta alkanut kriisi on osoittanut, miten herkkiä markkinat ovat ja miten helposti yhden EU-maan kriisi voi vaikuttaa muihin jäsenmaihin. Mutta ehkä vielä enemmän EU on näiden vaikeuksien myötä osoittanut myös vahvuuttaan osoittamalla toimintakykyä erittäin vaikeassa tilanteessa. Tähän EU ei ole aina pystynyt, kun olisi tarvittu; tällä kertaa pystyi. Mutta tilanne elää koko ajan ja lainajärjestelmän aikaansaamaan hyvänolon tunteeseen ei saa tuudittautua. Tarvitsemme jatkossakin oikeita ja vastuullisia päätöksiä yleiseurooppalaisen turvallisuuden ja työllisyyden takaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Tässä työssä on muuten niin, että Suomen on otettava entistä väkevämpi rooli. Asiansa kunnolla hoitaneita maita ei nimittäin monta tällä hetkellä ole. Suomen lisäksi euromaista voisi mainita Saksan ja Hollannin. Ne, jotka ovat osoittaneet pystyvänsä hoitamaan omat asiansa, voivat toimia myös suunnannäyttäjinä muille. Hyvä linkki EU-päätöksentekoon tässä meillä on talouskomissaari Olli Rehn.

Arvoisa puhemies! Suomen on syytä entistä voimakkaammin profiloitua eurooppalaisena suunnannäyttäjänä.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kreikas on ollu, onko se eteläeurooppalaista kulttuuria, hulvatonta menoa johtopäässä, voidaan sanoa, vuosikymmenet.

Mä otan pienen esimerkin aivan ruohonjuuritasolta. Jos ajatellahan täällä Suomes, kun täällä on lakia pyritty nourattamahan viimeisen päälle: täällä jos yksityishenkilö menöö pankista pyytämähän ylisuurta lainaa, niin hän tarttoo siihen kyllä melekoset vakuuret ja ennen kaikkea luottomiehet, jotta lainaa syntyy.

Tässä ei pirä ruveta syyttelemähän kreikkalaasta kansaa. Päinvastoon tämä kaikki johtuu osittain myös siitä, kun Kreikka aikoonansa tähän rahaliittohon sillä lailla hyväksyttihin. Mä luulen, jotta EU-mairen kärkimiesten piti tämä jos ei ymmärtää tai tietää niin ainakin haistaa.

Mä luulen, että Kreikassa, täs on paljon puhuttu populismista viimeisten päivien aikana, siellä se on menny täytehen totehen. Toisin sanoen siellä yleensä oppositio kun on populisoinut kansaa tai näin poispäin ja on tullut seuraavat vaalit, niin ne on päähnyt valtahan. Siellä on toteutettu niitä, mitä on luvattu. Toivotahan, että tämä sama ei leviä Suomehen. Nimittään kuitenkin vastuullinen rahansaanti ja -käyttö, nehän on kaks sellaasta asiaa, että kansantalous pysyy pystyssä. Meirän on tuettava Kreikkaa tässä ja painettava viheriää. Täs ei mikään populistimaailma auta.

Näillä evähillä toivotan, että myös EU:n komission päässä EU-vaikuttajat ottavat härkää sarvista kiinni ja ottavat pienen vastuun tästä niin sanotusta Kreikka-möhöläyksestä. Ei pirä kermankaan vaipua.

Anna-Maja Henriksson /r:

Värderade talman! Det är en allvarlig situation som hela EU-området drivits in i, och vår uppgift här i riksdagen är allt annat än enkel. I Grekland har man levt över sina tillgångar med råge, och vad värre är, man har medvetet förfalskat statistik och rapporter och fört andra bakom ljuset. Det brukar kallas bedrägeri, och för bedrägeri brukar man också utdöma straff. Jag hoppas att de ansvariga personerna också ställs till svars och att grekerna själva nu inser att det senast nu är dags att börja köra med ärlighet och uppriktighet i all ekonomisk politik, annars går det riktigt illa.

Men vi får tycka hur illa vi vill om grekernas ansvarslösa sätt att sköta sin ekonomi. Eftersom vi sitter i samma EU-båt och samma eurobåt måste vi också klara av att hantera den här situationen med gemensamma krafter. Det handlar inte så mycket om att faktiskt rädda Grekland som det handlar om att rädda tilltron till den finansiella stabiliteten i hela euroområdet.

Arvoisa puhemies! Kreikassa on eletty pahasti yli varojen, ja mikä pahinta, tilastoja ja raportteja on tietoisesti väärennetty muiden harhauttamiseksi. Tätä tavataan kutsua petokseksi ja petoksesta tuomitaan myös tavallisesti rangaistus. Toivon, että vastuussa olevat henkilöt saatetaan vastuuseen ja että kreikkalaiset ymmärtävät nyt itse, että viimeistään nyt on aika olla rehellinen ja vilpitön kaikessa talouspolitiikassa, muuten käy kovin huonosti.

Mutta me saamme pitää Kreikan vastuutonta tapaa hoitaa talouttaan miten pahana tahansa. Koska olemme samassa EU-veneessä ja samassa euroveneessä, meidän on myös pystyttävä hoitamaan tämä tilanne yhteisvoimin. Kyse ei todellisuudessa ole niinkään suuressa määrin Kreikan pelastamisesta kuin uskon palauttamisesta talouden vakauteen koko euroalueella.

Nu testas lagspelet på riktigt, såväl inom EU som här i riksdagen. Självfallet är det motbjudande att vi ska vara beredda att ta upp lån på upp till 1,6 miljarder euro fördelat på 3 år för att låna vidare till grekerna, och självfallet är det väldigt, väldigt mycket pengar som vi förbinder oss att pumpa in i den stabiliseringsfond som EU:s finansministrar kom överens om att grunda på småtimmarna strax innan börserna öppnade i måndags. Men låt mig också säga: tack och lov hittade man en lösning som man kunde enas om. Paketet har nu godkänts i bland annat Tyskland, Frankrike och Spanien, och Greklands eget parlament har förbundit sig till en sparkur som kommer att svida hårt i grekernas egna skinn och börsar.

Här i dag har efterlysts alternativ, speciellt från oppositionen, och jag undrar faktiskt hur oppositionen skulle se på en situation där man i tio länder i Europa nu skulle efterlysa alternativ. Tror ni verkligen att marknaden skulle klara av det, tror ni verkligen att man på det sättet skulle klara sig ur den här krisen?

Mot den här bakgrunden, och med tanke på vilka risker det skulle vara för hela euroområdet ifall paketet skulle falla ihop så är det oerhört svårt att förstå det ledande oppositionspartiet SDP:s sätt att gå ut så hårt och vilja fälla regeringens förslag. Det liknar politiskt hasardspel på hög nivå. Nu behövs ansvarstagande och lagspel och det har regeringen visat prov på.

Arvoisa puhemies! Sallikaa minun sanoa, että onneksi löydettiin ratkaisu ja löytyi johtajuutta viime sunnuntaina. Pystyttiin sopimaan paketista, joka nyt on hyväksytty Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa, ja Kreikan oma parlamentti on sitoutunut säästökuurille, joka tulee käymään pahasti kreikkalaisten omille kukkaroille ja varmasti tulee tekemään kipeätä.

Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon, millaisia riskejä aiheutuisi koko euroalueelle, jos paketti kaatuisi, on äärimmäisen vaikea ymmärtää, että johtava oppositiopuolue SDP haluaa kaataa hallituksen ehdotuksen. Tämä muistuttaa korkean tason poliittista uhkapeliä, ja nyt ei tarvita uhkapeliä, vaan nyt tarvitaan vastuun ottamista ja joukkuepeliä. Hallitus on osoittanut kykenevänsä siihen. Suomen on myös lunastettava maineensa maana, johon voidaan luottaa, ja maana, joka maksaa velkansa ja pystyy myös ahtaissa tilanteissa kantamaan vastuunsa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä toisessa lisätalousarviossa valtiovarainvaliokunta totesi, että kysymys on varsin poikkeuksellisesta järjestelystä, jollaisen ei olisi pitänyt aktualisoitua euroalueella. Olemme kaikki tästä samaa mieltä. Näin ei olisi pitänyt tapahtua.

Tämä on osoitus siitä, että Eurooppa tiivistyy ja askeleet kohti liittovaltion suuntaa tullaan ottamaan nyt, haluttiin sitä tai ei. Meillä on yhteinen valuutta. Kohta on tulossa yhteinen talouspolitiikka.

Kreikka on laitettava kuriin. Sille on annettava tiukka säästöohjelma, jota on myös valvottava. Se on kansalaisten kannalta ikävä asia mutta täysin välttämätöntä. Valvonta on avaintekijä sille, onnistutaanko palauttamaan taloudellinen vakaus Eurooppaan.

Kreikka-tauti ei saa levitä. Emme siksi tule äänestämään tänään vain Kreikasta vaan koko EU-alueen laman torjunnasta. Kansalaisten on ollut varsin vaikea hyväksyä sitä, että haasteellisessa tilanteessa itsekin olevina me otamme lisää velkaa ja autamme muita. Euroopassa kuitenkin olemme samassa veneessä, kuten täällä on useaan otteeseen kerrottu. Veneen kellahtaminen Kreikassa tarkoittaa nykyisin myös veneen kellahtamista Suomessa. Siksi emme voi jäädä vain rannalle katselemaan.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kreikalle myönnettävästä lainapaketista on sanottu jo paljon. Me kaikki tiedämme, miksi olemme tässä tilanteessa. Hallitus on tänään pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen suulla sekä hallituspuolueiden kansanedustajien säestyksellä kyseenalaistanut opposition mielipiteen. Joku voisi väittää rivien välistä lukemalla hallituksen viestin oppositiolle olevan: suu kiinni, me teemme kuten me haluamme.

Sanotaan, että tällä paketilla torjutaan työttömyyttä ja lamaa. Mutta Suomihan on jo työttömyyden ja laman kourissa. Koko Eurooppa on lamassa. Ei tämä paketti lamaa torju. Kreikan talouskriisiä voi verrata finniin, joka peitetään laastarilla tarkoituksena estää Kreikan selvitystilaan joutuminen. Rahoitusvajefinni on syntynyt kreikkalaisten vuosia kestäneen holtittoman ta-loudenpidon takia. Välinpitämättömyys EU:n nenälle ilmestyneestä paukamasta on johtanut siihen, että se on tulehtunut. Mikä pahinta, EU:n nenä on täynnä näitä lähes konkurssikypsiä paukamia, joilla on sellaiset nimet kuin Italia, Espanja sekä Portugali.

Hallitus on huutanut vaihtoehtoa oppositiolta. Finnin puhkaisu on vaihtoehto. Sen on annettava purkautua, muuten se ei parane koskaan. Se on parempi vaihtoehto. Se opettaa vastuullisuutta ja parantaa. Se tekee kipeää, mutta vähemmän kipeää, kuin jos käytetään vain rahalaastaria.

Arvoisa puhemies! Kun Suomi nyt ottaa vuosittain lainaa yli 10 miljardia euroa ylläpitääkseen suomalaista yhteiskuntaa, olisi suotavaa, että se raha päätyisi täysimääräisenä suomalaisten hyväksi. Tämän paketin hyväksymisellä näin ei käy. Tämä paketti kaventaa hallituksen lainanottovaltuuksia 1,6 miljardilla eurolla. Eduskunta on antanut hallitukselle valtuudet velanottoon, mutta ei käsittääkseni muita maita varten, vaan suomalaisia varten. Loppujen lopuksi kyse on valinnoista. Istuva hallitus on tehnyt valintansa tämän laman keskellä. Katsomme, että se valinta ei suosi suomalaisia.

Arvoisa puhemies! Voinko tässä yhteydessä tehdä lisätalousarvioesityksen, vai pitääkö se tehdä yksityiskohtaisessa käsittelyssä? — Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän eduskunnan hyväksyttäväksi perussuomalaisten lisätalousarvioaloitteen mukaisesti, että eduskunta ei hyväksy momenttia 28.01.82 eikä momentille ehdotettua 1,6 miljardin euron määrärahaa Kreikan valtiolle annettavaksi lainaksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan taloudellisen kriisin ja Yhdysvalloissa käynnistyneen finanssikriisin yksi yhteinen tekijä on reittausjärjestelmä: järjestelmä, jonka perusteella pääomaa sijoittavat pankit tai rahoitusyhtiöt pystyvät arvioimaan velallisen kykyä kantaa velasta syntyvä korko ja pääoman lyhennys. Reittaus sai olla erittäin ankaran kritiikin kohteena Yhdysvaltain senaatissa, jossa arvioitiin, että pankit, reittausta suorittavat luottoluokituslaitokset sekä yritykset ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa siten, että reittauksia oli harkinnanvaraisesti ja tarkoituksellisesti manipuloitu antamaan yrityksille parempi luottoarvio kuin ne todellisuudessa olisivat ansainneet. Tästä seurasi, että kun riski oli pienempi, niin myös se korko, jonka pääomaluovuttaja vaati, oli alhaisempi. Eli yritykselle syntyi vähemmän korkorasitusta, jos se hankki vapailta markkinoilta lainaa.

Tästä on seurannut tällainen erittäin kiusallinen, sanoisinko, vaarallinen työyhdistelmä, suunnilleen samanlainen, kuin jos yrityksessä kirjanpitäjä olisi myös tilintarkastaja. Ainakin Yhdysvalloissa jälkeenpäin on pystytty osoittamaan, että myös reittauslaitokset kilpailivat asiakkaista antamalla toisistaan kilpailutilanteessa aina parempia arvioita pitääkseen asiakassuhdetta yllä mutta olivat myös valmiit ottamaan tästä sitten kovemman hinnan. Voisi sanoa, että tämä on erittäin hankala asia, koska finanssimaailmassa kaikki joutuvat käyttämään reittauksia sen takia, että esimerkiksi eläkeyhtiöt ja eläkerahastot joutuvat hajauttamaan eri maihin sijoituskohteitaan vähentääkseen yhden maan riskiä. Suomeltakin on ulkomailla, sekä työeläkeyhtiöillä että muilla sijoittajilla, useita kymmeniä miljardeja, ehkä peräti sata miljardia euroa. Kaikkien näiden kohteiden kohdalla on enemmän tai vähemmän harkittu reittauksen perusteella, kuinka suurta riskiä on otettu. Näin ollen luotottajalle, eli itse asiassa eläkkeensaajille, on sisällytetty sellainen riski, joka on tahallaan rakennettu harhaanjohtavaksi. Tätä järjestelmää olisi syytä kyllä ryhtyä nopeasti purkamaan, koska ennen pitkää tämä sama reittausongelma heijastuu seuraavaan mahdolliseen finanssikriisiin. Niin kauan kuin kohde on kohtuullisen pieni, ei olla vaarassa ajautua systeemiriskiin, joka tässä Kreikankin tapauksessa on ilmiselvästi se, jota yritetään kaikin keinoin, eli pääomittamalla uudestaan lainoja, välttää.

Olisi parempi, jos maailmanlaajuisesti — ja tässä Suomi voisi olla aktiivinen aloitteentekijä — reittausjärjestelmä muutettaisiin sellaiseksi, jossa valtion viranomainen, lähinnä finanssivalvontaa suorittava, tekisi reittauksen kysymättä reitattavalta ollenkaan sitä, missä reittaus suoritetaan. Reittauksen kustannukset, jotka nekin ovat merkittävät, voitaisiin sisällyttää yhtiöiden toimilupaan tai muuhun veronluonteiseen maksuun. Tällä saataisiin estetyksi sellainen tilanne, joka on ollut omiaan johtamaan kohtuuttomaan velanantoon velanhoitokyvyttömille, niin valtioille kuin yksityisille yrittäjille.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Me olemme tekemässä tärkeää päätöstä ja joudumme siksi jokainen asettamaan itsellemme tärkeitä kysymyksiä, jotta voimme näitä päätöksiä tehdä.

Ensimmäinen tärkeä kysymys on, onko suomalaisten kannalta, Suomen kannalta, tärkeää, että Kreikka pelastetaan joutumasta suoritustilaan. Toinen kysymys on, onko meillä käytettävissä päätöstä tehdessämme tänään täällä vaihtoehtoja. Kolmas kysymys on, pitääkö Suomen olla mukana tässä Kreikan pelastamisessa vai onko viisasta, että me hyppäämme pois tästä laivasta. Meidän pitää myös pohtia, pelastetaanko tässä ahneita pankkeja ja menevätkö rahat näin vääriin taskuihin vai onko pelastusoperaation kohteena todella Kreikka. Meidän on myös pohdittava, aiheuttaako tällainen toiminta moraalikadon, kun pelastetaan holtittomasti toimivia valtioita.

Olen yrittänyt miettiä asiaa ja vastata itselleni näihin kysymyksiin. Mielestäni suomalaisten kannalta on parempi vaihtoehto se, että Kreikka pelastetaan joutumasta suoritustilaan. Jos emme näin toimi ... Se on aivan varmasti myös kreikkalaisten ihmisten, kreikkalaisten köyhien, tavallisten ihmisten, kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että Kreikka joutuisi suoritustilaan. Siitä, miten Kreikka suoriutuu tässä pelastustilanteessa ja niiden ehtojen täyttämisessä, joita pelastusoperaatio Kreikalta edellyttää, ei ole varmuutta. Miten taakka sitten Kreikassa jaetaan? Siitäkään ei voi olla varmuutta, että se tapahtuu oikeudenmukaisesti. Mutta aivan varmaa on se, että ellei tätä pelastusoperaatiota toteuteta, se on todella kovaa kyytiä kreikkalaisille ja erityisesti vähäväkisille kreikkalaisille.

Kreikka pitää pelastaa sen takia, ettei eurooppalainen rahoitusjärjestelmä joudu kaaokseen. On säilytettävä luottamus siihen, että valtiot, joihin on luotettu, myöskin kriisitilanteissa ovat maksukykyisiä ja niitä voidaan edelleen luotottaa.

Onko meillä vaihtoehtoja käytettävissä? Kaikkiin asioihinhan on vaihtoehtoja olemassa, mutta niin kuin SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Tuomioja totesi, tässä tilanteessa olemme ota tai jätä -ratkaisun edessä. Ei meillä ole käytännössä mahdollisuutta ryhtyä uudelleen neuvottelemaan tätä pakettia, vaan meidän on joko hyväksyttävä tai hylättävä tämä. Vastuullista politiikkaa on se, että se hyväksytään ja katsotaan sitten eteenpäin, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta vastaavaan tilanteeseen ei jouduttaisi. Mutta nyt tämä ratkaisu pitää tehdä ja vaihtoehtoja tässä tilanteessa ei ole käytettävissä.

Pitääkö Suomen olla mukana? Suomen pitää olla mukana. Jos me hyppäisimme tästä pois, mitä se tarkoittaisi Suomen suurelle lainansaantitarpeelle? Todennäköisesti lainoituksemme kustannukset nousisivat, koska asettuisimme tilanteeseen, jossa olemme irronneet siitä yhteisöstä, jonka jäseniä olemme ja joka on meille turvannut alhaisen korkotason. (Ed. Kataja: Viisasta puhetta!) Muutenkin se pois hyppääminen voisi johtaa siihen, että tämä luottamus, joka on rakennettu sillä, että kaikki euromaat osallistuvat, häviäisi ja tätä pelastusoperaatiota ei voisi toteuttaa.

Tärkeä kysymys on myös se, menevätkö rahat oikeaan osoitteeseen. Tähän asiaan antoi vastauksen avoimessa kuulemistilaisuudessa perjantaina entinen suomalainen Imf:n korkea virkamies, kun hän sanoi, että itse asiassa tällä operaatiolla pelastetaan vastuullisia luotonantajia, niitä, jotka ovat Kreikkaa ja muita eurooppalaisia valtioita pitkäaikaisesti lainoittaneet, ja jos päinvastaisesti toimittaisiin ja syntyisi kaaos, silloin palkittaisiin spekulantteja. En voi ajatella, että esimerkiksi Suomen Valtion Eläkerahasto, joka on tässä yksi näitä pitkäaikaisia lainoittajia, olisi toiminut ahneesti tai epämoraalisesti Kreikkaa lainoittaessaan, vaan on toiminut niin kuin pitääkin.

Myöskin kysyn, ovatko nämä lainoittajat saaneet jotain riistokorkoja. Jos katsotaan sitä lainoituksen korkotasoa, millä Kreikka on saanut lainoja, se on ollut sen reittauksen mukainen taso aivan tuonne kuukauden, puolentoista takaiseen tilanteeseen asti. Vasta sen jälkeen on sitten, kun tätä epäluottamusta synnytettiin, tullut näitä spekulantteja markkinoille. Eli tässä Suomi asettuu niiden lainoittajien joukkoon, jotka ovat toimineet vastuullisesti, ja varmistaa tämän pitkäaikaisen lainoituksen.

Aiheuttaako tämä moraalikadon, kun toimitaan niin, että pelastetaan maita, jotka ovat toimineet talouspolitiikassaan holtittomasti? Tämä vaara on olemassa, se pitää tunnustaa. Kun nyt osoitamme, että emme päästä sellaista maata, joka on huonosti asiansa hoitanut, suoritustilaan, antaako se kannusteen sille, että muutkin voivat toimia samalla tavalla? Tämä vaara on olemassa, ellei tähän pakettiin ja tähän toimenpidekokonaisuuteen (Puhemies: 5 minuuttia!) sisälly sellaisia toimia, joilla sellainen nykyinen käyttäytyminen, joka johtaa tähän holtittomaan käyttäytymiseen, samalla katkaistaan. Kun pelastetaan, niin pitää myöskin edellyttää ja pitää kiinni siitä, että tällainen toiminta ei voi jatkua, ja siihenhän olemme saaneet varmistuksen, että näitä toimia valmistellaan.

Herra puhemies! Populismi eli älyllinen epärehellisyys on ollut kovin tavallista tänään käytetyissä puheenvuoroissa. Toivon kuitenkin, että kun päätöksentekoon mennään, niin jokainen rehellisesti miettii kohdallaan ja arvioi, mistä tässä on kysymys.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lisätalousarvioon sisältyvä Kreikan 1,6 miljardin euron lainapaketti on hyvin vastenmielinen välttämättömyys euroalueen tervehdyttämisessä. Lähtökohtana euroalueen toiminnassa ovat vakaus ja kasvusopimuksen asettamat tiukat raamit, jotka ovat nyt kuitenkin useamman jäsenvaltion osalta osoittautuneet liian tiukoiksi. Kreikan osalta näiden raamien ulkopuolelle on tavallaan toimintojen hyväksytty liukuvan jo usean vuoden ajan, ja jos ajatellaan vielä Kreikan erityispiirrettä, voidaan sanoa, että kaikkinainen EU:ltakin tuleva tuki on virrannut sillä tavalla, että eri tarkastustoimien yhteydessä on ollut erittäin paljon moitittavaa.

Tästä huolimatta tämä meno on saanut jatkua ja johtanut tilanteeseen, että tämä Kreikan epävakaus on edennyt pisteeseen, jossa maan maksukyky on vaarantunut sillä tavalla, että me joudumme nyt koko euroalueen jäsenvaltioiden toimesta yhdessä vastaamaan tähän haasteeseen ja tilanteeseen. Olen saanut olla mukana sekä suuressa valiokunnassa että valtiovarainvaliokunnassa käsittelemässä tätä asiaa, kuullut lukuisan joukon kansainväliseen rahoitukseenkin perehtyneitä asiantuntijoita ja yhdyn heidän näkemykseensä, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin että Suomi menee mukaan tähän kokonaisuuteen.

Mutta, arvoisa puhemies, kun tässä on käytetty edellä monia hyvin perusteltuja puheenvuoroja, haluan enemmän tuoda nyt periaatteellista näkökulmaa, joka haaste säilyy tämän päätöksen jälkeenkin euroalueen ja Euroopan unionin toimintojen eheyttämisessä. Ehkä kaikkein merkityksellisintä on se, että vaikka Kreikan alueella ovat demokraattisen toiminnan synnyn juuret, nyt me voimme todeta, mitenkä pahasti demokratia on vinoutunut ja rapautunut.

Terve demokratiahan merkitsee oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa päätöksenteossa, päätöksentekijöiden toiminnassa, mutta myös niin, että tämä oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon ymmärtäminen heijastuu sen koko kansakunnan sisälle. Nyt voidaan sanoa, että Kreikka on malliesimerkki siinä, mitenkä demokratian rappio ja rapautuminen on tuhoamassa euroalueen toimintaa, on tuhoamassa koko Euroopan unionin toimintaa.

Minusta tämä on asia, johonka pitää voimakkaasti tarttua Euroopan unionin komission ja jokaisen jäsenvaltion, millä tavalla me palautamme luottamuksen demokraattiseen päätöksentekoon ja demokraattiseen toimintaan. Tähän liittyy hyvin keskeisesti se, millä tavalla me vahvistamme valvontaa. Ennen kaikkea on kysymys talouden valvonnasta, mutta hyvin merkille pan-tavaa on se, mitenkä tämä demokratian rapautuminen on johtanut koko euroalueen ja Euroopan unionin toiminnassa siihen, että valvonta keskittyy mikrotasolla tapahtuvaan toimintaan ja kaikkinaiseen näpertelyyn, jossa EU-jäsenmaiden käytännöt vielä poikkeavat toisistaan. Samanaikaisesti makrotason toimintojen osalta katsotaan niin läpi sormien, että ajaudutaan siis tällaiseen mahdottomuuteen, jonka edessä me tällä hetkellä olemme. Tämän vuoksi aivan ehdoton vaatimus on se, että vastuullisuutta on lisättävä jokaisen jäsenmaan talouspolitiikassa.

Nyt ei ole kysymys pelkästään Kreikasta. On erittäin myönteistä, että tänä päivänä on tullut uutisia siitä, mitenkä Espanja on tarttunut omassa päätöksenteossaan näihin kysymyksiin. Tässä suhteessa se, millä tavalla palautamme luottamuksen, tulee nousemaan aivan avainkysymykseksi, ja se edellyttää sitä, että jäsenvaltiokohtaisesti me hiomme niitä käytäntöjä, joilla me varmistamme myönteisen tulevaisuuden kehityskuvan, joka kannustaa ja rohkaisee innostavaan, kilpailukykyä tuottavaan toimintaan ilman sitä, että EU rakentuu vahvan näkemyksen ja johtajuuden pohjalta kestävää kasvua ja työllisyyttä generoivaksi talousalueeksi. Täydellistä rahoittajienkaan luottamusta ei voida palauttaa.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, ihan loppuun totean sen, että kun näissä lukuisissa puheenvuoroissa on käyty keskustelua siitä, onko vastuu pankeilla, onko vastuu valtioilla, niin kyllä kai me poliittisina päättäjinä, arvoisat kollegat, voimme todeta, kun katsomme Kreikan tilannetta, että ei ensisijainen ongelma ole rahoittajissa. Kyllä ensisijainen ongelma on siinä poliittisen päätöksenteon vastuuttomuudessa ja löperyydessä, ja tässä suhteessa me suomalaisina poliittisina päättäjinä joudumme myös havahtumaan siihen, jos ajattelemme viimeisten parin vuoden kehitystä, luommeko me riittävän kestävää pohjaa sille kehitykselle, joka mahdollistaa myös terveen talouden.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys, jonka avulla pyritään vahvistamaan finanssimarkkinoiden luottamusta euroon. On moneen kertaan todettu, että kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehdot sisältävät merkittäviä riskejä. Riski johtuu siitä, että finanssimarkkinoilla rahavirroista päättävien ihmisten reaktiot päätöksiimme eivät ole varmuudella ennustettavissa. Riski, että 1,6 miljardin lainarahat menevät hukkaan, on todellinen. Todellinen on myös riski, että jos mitään ei tehdä, finanssimarkkinat reagoivat ilkeällä tavalla. Joudumme siis elämään riskin kanssa, kun odotamme, miten finanssimarkkinat tulevat reagoimaan. Valtiovarainministeri Katainen onkin todennut, että riski kuuluu markkinatalouteen yhtä vääjäämättömästi kuin saatana kuuluu uskontoon.

Arvoisa rouva puhemies! Saatanan mukaan vetäminen tähän keskusteluun on kiinnostava maailmankatsomuksellinen veto, jonka juuret ovat 2 500 vuoden takana. Lähi-idän alueen uskontojen tutkimuksessa on selvitetty, että saatanan käsite koettiin tarpeelliseksi, kun arkipäivässä kohdattu pahuus sai sellaiset mittasuhteet, joita ei mitenkään voi käsittää tai selittää. Saatana käsitteenä ilmaantui juutalaisuuteen, kun koko kansa joutui vihollismaan sorron alle pakkosiirtolaisuuteen. Saatana pääsi juutalaisen uskonkäsityksen sisälle siis siinä vaiheessa, kun maailma oli jo romahtanut niskaan. Maailmankatsomusta muokkaavat oppineet tulkitsivat tuolloin, että ihmisten maailman yläpuolella Jumalan maailmassa täytyy olla toinen mahtava voima, jonka kanssa itse Jumalakin joutuu kamppailemaan. Muuten ei ole selitettävissä se, että hänen omansa saavat ilman omaa syytään kärsiä niin paljon.

Maailmankuva oli siis hyvin erilainen ennen romahdusta kuin romahduksen jälkeen. Saatana tarvittiin, jotta äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kokeneen kansan kuva Jumalasta voisi säilyä myönteisenä. Nykyään vallitsevan maailmankatsomuksen mukaan markkinatalous on tämän päivän jumala, jolta me odotamme kaikkea hyvää, kuten Luther sanoisi. Kataisen teologiassa riski on se saatana, joka taistelee hyvää markkinataloutta vastaan, ja me toivomme, että hyvyyden voimat eli markkinatalous voittaa.

Arvoisa puhemies! Modernissa teologiassa ajatukseen saatanasta persoonallisena pahana on suhtauduttu kriittisesti. Pahan ongelmaa on lähestytty uudella tavalla. Paha ja pahuus ovat jotakin, jota vastaan ihmisen tulee taistella, olipa pahuus sitten hänessä itsessään tai yhteisöissä taikka luonnonilmiöissä. Valistuksen ajan oivalluksiin nojautuva ajattelu korostaa ihmisen kamppailua pahaa vastaan joka hetki eikä ulkoista pahaa joksikin kohtalon voimaksi, jonka edessä emme ihmisinä voi mitään. Pahuus ja hyvyys eivät ole mustavalkoisesti vastakkain ja toisistaan erotettavissa, vaan monesti ne sekoittuvat toisiinsa. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan monisävyinen. Se, että paha on sekoittuneena kaikkeen, tekee hyvän puolesta työskentelemisen sekä arkiseksi että vaikeaksi.

Vastalauseessaan SDP vaatii enemmän tilaa tällaiselle valistuneelle ajattelulle talouspolitiikassa. Finanssimarkkinoiden vapaus on sekä kasvun että tuhon lähde. Pahuus ja hyvyys, mahdollisuudet ja uhkat, ovat toisiinsa kietoutuneina, eikä ole muuta ratkaisua kuin se, että koko järjestelmää pidetään kaiken aikaa silmällä. Luottamus markkinavoimien moraaliseen hyvyyteen tai niiden pysyvään kesyyntymiseen olisi äärettömän naiivia tilanteessa, jossa valtiot ja kansalaiset ovat yhä syvemmin velkojien armoilla.

Kansanvallan ja moraalin kannalta olisi riskiäkin tärkeämpää puhua siitä, millä tavalla me yhteisen edun nimissä olemme kykeneviä rajoittamaan ahneuden liikkumavaraa. Siksi tähän pakettiin olisi pitänyt neuvotella selkeämpi signaali velkojien vastuusta ja tuleviin kriisikustannuksiin varautumisesta. Tuhoavien voimien rajoittamiseen olisi pitänyt sitoutua vahvemmin, sillä mahdollisuus pahaan ei ole markkinavoimien ulkopuolella vaan niiden sisällä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti kaikkia muitakin kuin kansanedustajia on puhuttanut tai vähintään mietityttänyt Euroopan tulevaisuus. Kreikan pelastusoperaatio on aiheuttanut paljon kritiikkiä. Kuitenkin on muistettava, että yhden euromaan romahdus voisi johtaa koko EU-alueen vakavaan taantumaan vieläpä tilanteessa, jossa juuri on valoa näkyvissä meneillään olevassa taantumassa.

Osa euromaista Suomi mukaan lukien ehti jo tehdä positiivisia valmisteluja Kreikan lainajärjestelyiden osalta, kun tilanne kärjistyi viime sunnuntaina EU:n rahaministereiden hätäkokoukseen. Kokouksen tavoitteena oli estää Kreikan kriisin leviäminen koko Eurooppaan. Maanantain vastaisena yönä saatiin aikaiseksi poliittinen sitoumus suuresta rahoituspaketista. Kysymys on 500 miljardin vakautusmekanismista, ja sen avulla markkinat saatiin ainakin toistaiseksi rauhoitettua. Kokonaisuudessaan paketti on 750 miljardia euroa, kun myös Imf:n osuus lasketaan mukaan.

Suomen tavoitteet neuvotteluissa olivat varsin tiukat. Edellytimme, että avun on oltava vastikkeellista ja että myös Imf:n on oltava mukana. Lisäksi Suomi edellytti, että toimien on oltava sitä suuruusluokkaa, ettei niihin tarvitsisi turvautua. Nämä tavoitteet täyttyivät vakautuspaketissa. Kysymys on siis poliittisesta sitoumuksesta tarvittaessa rahoittaa vaikeuksiin joutuneen euromaan lainansaanti. Suomen edellyttämä tiukka vastikkeellisuus tarkoittaa sitä, että mahdollisen lainan vastineeksi jäsenmaa joutuisi erittäin rajun vakautusohjelman kohteeksi tulevan maksukyvyn turvaamiseksi.

Nyt käsittelyssä olevan Kreikan rahoituspaketin suuruus on Suomen osalta noin 1,6 miljardia, ja se jakautuu kolmen vuoden ajalle. Kreikka joutuu sitoutumaan erittäin rajuun säästökuuriin, jotta tuleva maksukyky turvataan ja nyt lainatut rahat saadaan takaisin. Kokonaisuudessaan Kreikan lainajärjestelyiden hinta on 110 miljardia euroa. Osasta vastaavat euromaat ja osasta Imf. Kansainvälisen valuuttarahaston mukanaolo takaa tiukan kontrollin ehtojen toteutumisessa. Nytkin on tarkoitus, että lainajärjestelyt toteutuvat neljännesvuosittain vain, mikäli Kreikka toteuttaa vakautusohjelmaansa.

Sekä Kreikan rahoituspaketti että poliittinen sitoumus 500 miljardin vakautuspakettiin ovat toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vakauttaa koko Euroopan alueen talouksia. Monissa maissa reippaita säästötoimia on käynnistettävä heti, riippumatta siitä, tarvitsevatko ne muiden euromaiden apua. Mikäli ajatellaan euroalueen kokonaisuutta ja tulevaisuutta, ovat nämä raskaat toimenpiteet välttämättömiä. Koko rahoitusta koskeva asia on vastenmielinen varmasti meille kaikille, mutta jos näillä keinoilla estetään uusi, menossa olevaa pahempi lama, niin toimenpiteet ovat hyväksyttäviä.

Tästä katastrofista on kuitenkin otettava opiksi. EU:lla on ollut välineitä estää tällaisen tilanteen kehittyminen, mutta ne eivät ole olleet riittäviä. Vakaus- ja kasvusopimuksen toteuttamiseen on monissa maissa suhtauduttu leväperäisesti. Tähän ei ole enää varaa, vaan uusia keinoja maiden budjettiseurantaan on kehitettävä ja se on tehtävä mahdollisimman nopeasti. Muille taloudellisissa vaikeuksissa oleville maille saadaan nyt aikaa ryhtyä toimenpiteisiin taloutensa vakauttamiseksi.

Ikäviä päätöksiä on jouduttu tekemään, ja kaikkein ikävintä on se, ettei kukaan tiedä, ovatko ne riittäviä. Aika näyttää, saadaanko talouden vakaus palautettua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Monet edustajatoverit ovat toivoneet, että en pidä pitkiä puheita, koska se on työpaikkakiusaamista, kun monet haluavat lähteä kotiinsa ja perheensä luokse. Käytän paikaltani tämän puheenvuoron.

Jos meidän vanha papukaija eläisi ja se olisi ollut television ääressä, niin kun menisin kotiin, se toistaisi "populistit, populistit" tai "pelastakaa, pelastakaa" tai "pelastus". Siinä mielessä on hyvä, kun se ei elä enää, koska hyvin ovat näköjään opit menneet perille, mitä on tuolla porvaripuolella opetettu jokaiselle puhujalle. Toisaalta olisin valmis tekemään tässä esityksen, jotta puolet porvariedustajista voisi sinne Kreikkaan nyt lainata ehdottomasti, koska siellä on niin vahva usko, että talous saadaan hoidettua. Me olemme kiltimpiä, emme äänestä niin paljon vastaan — puolet vaan seuraavaan lentokoneeseen tuonne etelään päin ja neuvomaan sinne, konsultoimaan, miten se homma viedään kotiin siellä ja talous kuntoon.

Mutta liittyen ihan siihen, mikä on Suomen taloustilanne — tuossa otin tilaston — ja meidän velan määrä: Nimittäin vuonna 1990 meidän velan määrä oli 1 707 euroa asukasta kohti, 1 707 euroa. Tänä päivänä velan määrä on 12 812 euroa asukasta kohti. Hallituksen kehyksen mukaan se olisi vuonna 2014, kun siihen lisätään tämä 8 miljardia, mikä on sitten tämä vakauspaketti, 23 600 euroa asukasta kohti. Semmoista vauhtia me olemme velkaantumassa Suomessa. Pitää vaan kysyä, pelastajat, miten pitkään me olemme vielä pelastajia, milloin meidät pelastetaan.

Minä ainakin tässä salissa koen olevani suomalaisten veronmaksajien puolella. En ole valmis lähtemään siihen, jotta vastikkeetta, ilman vakuutta lähdetään antamaan mihinkäänpäin lainaa. Ihmettelen, miten tämmöinen porvarillinen ajatus, jonka mukaan pitäisi (Puhemies: 2 minuuttia!) pitää hyvää huolta taloudesta, sortuu semmoiseen ajatukseen, niin kuin nyt hallitus sortui.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään on Johan Vilhelm Snellmanin liputuspäivä. Mitä hän mahtoi pilven reunalla ajatella, kun hän kuuli pääministerin ilmoituksen eurooppalaisesta vakauttamispaketista, jossa pääministerimme, aivan oikein, sanoi muun muassa seuraavaa: "Vakaus- ja kasvusopimusta on vahvistettava. Huomio on kiinnitettävä velkaantumiseen. Varoituksista piittaamattoman holtittoman taloudenpidon on johdettava uskottaviin, tuntuviin sanktioihin." Vähän aikaisemmin samassa puheessa hän luki meille: "Tosiasiassa Kreikan talouden kehno tila ja talouden kilpailukyvyttömyys on ollut pitkään tiedossa paitsi komissiossa myös muissa jäsenvaltioissa ja rahoitusmarkkinoilla."

Tämä on, arvoisa puhemies, nähdäkseni tosi paha tauti, mistä tässä on kysymys. EU:ssa on paljon sääntöjä, pakotteita, joiden avulla on yritetty näitä asioita saada raiteilleen. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli erittäin hyvä kuva siitä, mitenkä julkisen talouden alijäämä eri Euroopan maissa on kohdallaan 3 prosentin mukaan. Oli peräti neljä maata, joissa se oli hyvin, niin kuin säännöt sanovat. Julkisen talouden velassa suhteessa bkt:hen puolestaan vain 15 maata täytti nämä ehdot.

Suuri kysymys on se, millä säännöillä, sanktioilla, tämä kaikki saadaan kohdalleen. Tulee mieleen myöskin se, mitenkä Schuman aikanaan, kun EU:ta perustettiin, aika laajasti käsitteli ja perusteli tätä asiaa. Kehotan teitä lukemaan Turun Sanomista professori Esko Antolan kirjoituksen, joka on julkaistu 9.5., siis nelisen päivää sitten, jossa hän sanoo muun muassa, että olennaisia asioita ovat kansalaisten äänen ja etujen kanavointi unionin toimintaan, poliittisen vallan organisointi unionin tasolla sekä unionin roolin turvallisuuden varmistaminen yhteisön ja kansalaisten näkökulmasta.

Tämä on iso tauti, kehittynyt pitkään. Tässä on iso urakka meillä, ja vain se, että kaikkien valtioiden talousarviot etukäteen avattaisiin, ei minusta ole kovinkaan kummoinen keino. Sanktioiden pitäisi olla aivan toisenlaiset. Suuri kysymys on, miten ne saadaan aikaan ja mitä ne ovat.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että eduskunta vakavasti suhtautuisi näihin ponsiesityksiin, joita tähän vastalauseeseen 3 on otettu mukaan, ja erityisesti ehdotukseen, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyisi pikaisiin toimenpiteisiin tämän transaktioveron käyttöönottamiseksi.

Eduskuntaryhmämme ja etenkin ed. Bjarne Kallis on vuosikausia, jo toistakymmentä vuotta, esittänyt pörssiveron käyttöönottoa ja ei pelkästään Suomessa vaan myös niin, että se olisi lanseerattu laajemmin. Kyllä täällä salissa aika usein on tälle esitykselle naureskeltu ja sitä vähätelty, mutta iloitsen, että nyt tässä vaiheessa tähän suhtaudutaan vakavasti ja sitä myös Euroopan unionissa tutkitaan, ja tällä ponnella haluamme vauhdittaa tämän veron käyttöönottoa. Kyllä se varmasti jonkin verran olisi myös hillinnyt tämän ongelman syntymistä, mikä nyt on käsillä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä puolustaa tätä kristillisdemokraattien vaihtoehtoa, jossa esitetään 390 miljoonan euron velanottoa tämän Kreikan tukilainan aloittamiseksi toisen ja kolmannen kvartaalin aikana, ja pidän kyllä vahingollisena sitä, jos nyt tehdään päätös koko summasta. Tämän jälkeen eduskunnalla ei ole enää mahdollisuutta arvioida Kreikan tilannetta eikä sitä, jatketaanko tätä ohjelmaa, vaan se tapahtuu valtiovarainministeriön virkatyönä, vaikka tässä on jopa vaalit välissä ja vaalikausi vaihtuu ja hallitus vaihtuu.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme todella keskeisen ja vaikean ratkaisun edessä. Tämän lisäbudjettiesityksen tavoitteena on vakauttaa Euroopan taloutta ja parantaa tällä tavalla Euroopan ja Euroopan maiden kansalaisten asemaa tai pitää sitä ainakin yllä. Mutta kysymys on siitä, millä tavalla me näemme tämän ongelman ja asian. Ainakin tavallisen kansalaisen osalta on syytä kysyä, mitä tämä asia ja nämä valinnat merkitsevät tavallisen ihmisen elämän kannalta, miten tämä vaikuttaa yritystoimintaan ja elinkeinoelämään ja mitä tästä seuraa tai miten tämä vaikuttaa Suomen menestymiseen Euroopassa ja maailmassa.

Täällä ed. Kantola puhui hyvästä ja pahasta. Näkökulma oli hyvin arvostettava. Tavallinen kansalainen joutuu nyt miettimään, että rintamalinjat ovat niin, että pääosa oppositiosta näkee, että hallituksen esitys on paha, ja hallitus näkee, että se on hyvä, ja taas toisinpäin: hallitus näkee, että opposition esittämä vaihtoehto on paha. Molemmin päin: oppositio sanoo, että hallituksen vaihtoehto on paha ja heidän hyvä, ja hallitus sanoo, että opposition vaihtoehto on paha ja heidän hyvä — riippuu vähän siitä, millä tavalla tätä asiaa katsoo. No, miksi sitten tämmöinen paha ja hyvä vaihtoehto? Hallitus joutuu katsomaan suomalaisten hyvinvointia ja globaalia taloutta, koska hallitus johtaa maassa toimintaa, ja toisaalta oppositio hakee asemiaan seuraavia eduskuntavaaleja varten.

Miten tähän on tultu? Silloin kun mentiin Emuun, EU-maat löysästi sopivat näistä säännöistä ja valvontakeinoista ja jotkut maat, Kreikka etunenässä, rikkoivat näitä sääntöjä. Silloin ei nähty näitä vaaroja. Luottamus petti, ja tämä vääristely on vaarantamassa koko Euroopan talousalueen menestymisen.

Mitä vaihtoehtoja meillä tässä on? Jos Suomi ei ole mukana tämän lainan järjestämisessä eikä näissä toimissa, niin on hyvin todennäköistä, että Kreikan ongelma laajentuu koko euroalueelle, kun Etelä-Euroopan suuret maat joutuvat talouskriisiin. Euron romahdus olisi aivan varma. Siitä seuraisi tavalliselle suomalaiselle, pienituloiselle eläkeläiselle, yksinhuoltajalle, työntekijälle, sellainen inflaatio, että heidän ostovoimansa romahtaisi. Ja kun kuluttajalta ostovoima romahtaa, niin se romahtaa myös pienyrittäjiltä, jotka myyvät palveluja näille ihmisille. Se romahduttaa ulkomaanviennin, koska me elämme 40 prosenttia viennistä, ja tämä vientisaatava romahtaa ja kotimaan yritykset kaatuvat konkurssiin. Näitä asioita olisi hyvä tuoda esille myös opposition puheenvuoroissa.

Mielestäni tässä tilanteessa Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla mukana tässä euron pelastamisessa ja toivoa, että nämä maat saavat taloutensa kuntoon. EU on kyllä kummallisesti puuttunut kaikkiin pikkuasioihin mutta ei ole halunnut, tai sillä ei ole ollut kykyä, seurata tällaisia reittauksen vääristelyjä, jotka ovat sitten aiheuttaneet tämän talouskriisin.

Hallituspuolueet joutuvat kantamaan vastuuta, ja itse koen, että joudun kantamaan vastuuta enkä voi toimia sillä tavalla kuin oppositio vaihtoehtoisesti haluaa tässä toimia. Kumman näkökanta on perusteltu — ero on siinä, että hallituspuolueiden kansanedustajat joutuvat kantamaan vastuuta näistä toimista ja oppositio ei.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan ed. Oinosen tänään aikaisemmin tekemää järkevää ja hyvin perusteltua esitystä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Euron käyttöönotto on merkittävin saavutus Euroopan yhdentymisen taipaleella. Se on tuonut Suomelle vakautta ja alhaiset korot. Toisin kuin täällä on tänään monella suulla väitetty, SDP kantaa huolta euroalueen tasapainosta, työllisyydestä ja hyvinvoinnista. Näiden asioiden eteen teemme töitä koko euroaluetta ajatellen.

Euroopan unioni edellyttää jäsenmailtaan tiukkaa budjettikuria, ja alijäämät eivät saisi ylittää 3:a prosenttia kansantuotteesta. Kreikassa ennuste on jo 13 prosentissa, ja toivoa sopii, että huonot uutiset loppuvat tähän eikä niitä vaani enää lisää nurkan takana. Maan kestämätöntä taloudenpitoa on kaiken huipuksi jatkettu väärennetyillä tilastoilla, eikä koko totuus tule ehkä koskaan selville. Kreikasta alkanut tauti on saatava aisoihin, niin että epidemia ei leviä laajemmalle, kuten Espanjaan ja Portugaliin.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet Kreikkaa lainottaneiden pankkien ja suuria voittoja käärineiden sijoittajien osallistumista kriisin hoitoon. Nyt olisi ollut juuri oikea hetki vastuuttaa niitä eikä päästää niitä kuin koira veräjästä. Jos pankkeja ja sijoittajia ei saada ottamistaan riskeistä vastuuseen, niin Kreikan tapaus toimii lähinnä ennakkopäätöksenä yli varojen elämisen palkitsemisesta. Hallituksen tarjoama vaihtoehto on tukipaketti Kreikkaa lainottaneiden keinottelijoiden pelastamiseksi, ei kreikkalaisten pelastamiseksi. (Ed. Heinonen: Euroopan pelastamiseksi!)

Me sosialidemokraatit kannamme huolta Suomen 1,6 miljardin euron lainaosuuden riskeistä ja takaisinmaksusta. Tällä hetkellä Suomen kansa veronmaksajana joutuu kantamaan koko vastuun voittoa käärineiden keinottelijoiden pelastamisesta. Ei ole oikein, että kansalaiset joutuvat ensimmäiseksi kaivamaan kuvetta kriisin laukaisemiseksi. Euromaiden ja Suomen antamat luotot olisi pitänyt antaa ensisijaisina, jolloin Kreikan mahdollisessa velkasaneeraustilanteessa ne olisi maksettu ensimmäisinä. Lainalla ei ole mitään vakuuksia, ja tämä aiheuttaa oikeutettua levottomuutta. Suomalaisten veronmaksajien rahat saattavat mennä kankkulan kaivoon, jos Kreikka ei kykene maksamaan lainaansa takaisin.

Tällaisessa tilanteessa me sosialidemokraatit emme mitenkään voi antaa hallitukselle avointa piikkiä yli 8 miljardin euron takauksiin, kuten meiltä on edellytetty. Meidän mielestämme takuiden myöntämisen tulee tapahtua tapauskohtaisesti ja eduskunnan hyväksymänä. SDP on vaatinut rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kiristämistä ja rahoitusjärjestelmän perusteellista muutosta, jotta vastaavat katastrofit vältettäisiin jatkossa. Tästä esimerkkinä ovat pankki- ja rahoitusmarkkinaverot, joista ensimmäisestä voitaisiin hakea mallia naapurimaastamme Ruotsista. Tarvitsemme puskurirahaston, jolla vastaisuudessa varaudumme vastaavanlaisiin tilanteisiin.

Sosialidemokraatit ehdottivat hallitukselle yhteisen pöydän ääreen istumista Kreikka-tukipaketin ehdoista. Hallitus ei kuitenkaan ollut valmis hakemaan opposition kanssa yhteistä näkemystä Kreikan tukemiseksi, vaikka kansallisesti näin merkittävässä asiassa laajan yksimielisyyden hakeminen olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. (Ed. Heinonen: Se oli teidän kanssanne mahdotonta!) Hallituksen esityksessä lisäbudjetiksi näitä sosialidemokraattien Kreikka-pakettiin esittämiä ehtoja ei ole.

Kokoomuksen ed. Ravi kertoi aamutelevisiossa, että Suomen lainapakettiin sisältyy myös rajoitteita pankeille ja rahoitusjärjestelmille. Kysymys kuuluukin: mitä nämä rajoitteet mahtavat olla? Kreikan lainapaketissa ei ainakaan ole mitään ehtoja. Viikonloppuna sovituissa vakauttamissuunnitelmissa on sen sijaan ylevä lause, jossa kiirehditään lainsäädäntöhankkeita rahoitus-markkinoiden suitsimiseksi. Tämä ei toivottavasti jää korulauseeksi, vaan tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta ryhdytään sanoista tekoihin. Ehtojen puutteen vuoksi SDP ei voi tukea hallituksen esitystä.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki on varmasti Kreikasta jo tähän aikaan sanottu. Tässä salissa ja varmaan muissakin parlamenteissa on ihmetelty sosialidemokraattien suhtautumista. SDP ei ole mikään äänetön yhtiömiesten etujärjestö, joka talutetaan tapahtuneiden tosiasioiden eteen. SDP:n kannattajat ovat vastuullisia ja solidaarisia. SDP pyysi moneen kertaan mahdollisuutta neuvotella, antaa osaamistaan sopimuksentekoon ja strategian laadintaan, millaisin toimin luodaan vakaampi euroalue. Tämä torjuttiin tylysti. Hallituksen omaksumalla johtamistyylillä saavutetaan vain Pyrrhoksen voittoja. Mikä on siis johtopäätös?

Käynnissä on uuden pankkikriisin torjunta, jolla pyritään torjumaan vähintään Euroopan laajuinen lama. Tämä kriisi olisi voitu estää, jos EU:ssa ja euromaissa olisi noudatettu yhdessä sovittuja sääntöjä. On vaikeata hyväksyä sitä, että kun liiketoimintaan liittyvä riski realisoituu tappiomielessä, huudetaan kansalaiset maksumiehiksi. Sen tähden on aivan välttämätöntä, että pankit pannaan jatkossa kantamaan osansa pelastusoperaatiossa.

Euroalueeseen kuuluminen on Suomelle tärkeätä. Euron aikana Suomi on noussut maailman kilpailukykykärkeen. Globaalissa taloudessa pärjääminen vaatii yhteistä vahvaa valuuttaa ja talousaluetta. Kun maailmantalous jakaantuu Kiinan ja Yhdysvaltojen valta-alueisiin, Euroopan pitää olla yhtenäinen, jotta sen kilpailukyky säilyy ja talouskasvu on mahdollista. Nyt on tuettava EU:n komissiota, puheenjohtaja Barrosoa ja komissaari Rehniä, jotta budjettikuri voidaan palauttaa. Päämäärän on oltava se, että laitetaan euroalue kuntoon. Se on yhteinen tehtävämme, ja siinä tarvitaan laajaa yhteistyötä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Velkaantuneet maat antavat toisilleen lainaa ja takuita. Oikeastaan koko länsimainen talousjärjestelmä makaa höttöisellä pohjalla. Länsimaiden taloudet ovat nojanneet sanaan "kasvu". Kasvu on ollut ratkaisu, jolla on haettu vastausta yhä kasvaviin velkataakkoihin. Vastuunkantajia, on täälläkin puhuttu useassa puheessa. Selvää on: rahoittajien tulee kantaa oma vastuunsa. Kurkkua myöten velkaantuneiden valtioiden on kannettava oma vastuunsa. Vastuuttomat valtiot ovat eläneet lainarahan varassa. Vastuuttomat tai tyhmät rahoittajat ovat uskoneet vastuuttomien valtioiden kertomia satuja kasvavasta taloudesta ja sen tuomasta pelastuksesta.

Kun lähdemme katsomaan Kreikan tilannetta, Kreikka olisi pitänyt laittaa velkasaneeraukseen, tai vähintä, mitä olisi ollut, veloille olisi pitänyt antaa takauksia, kuten täällä useaan otteeseen on vaadittu. Se olisi ollut oikeudenmukaisin ratkaisu, eikä se olisi kaatanut markkinoita. Kysehän olisi ollut hallitusta toimenpiteestä, lainojen mahdollisesta osittaisesta anteeksiannosta, maksuaikojen tarkistamisesta ja saneerausohjelmasta, kuten nytkin tehdään.

Miksi meidän pitää nyt hyväksyä annettava riskilaina? Rehellisesti sanottuna en haluaisi periaatteen vuoksi hyväksyä vastuutonta toimintaa ja vielä, kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Mutta kun velkasaneeraustietä ei ole enää tarjolla, on mietittävä, mitä hyötyä päätöksestä on.

Mitkä ovat vaihtoehtoiskustannukset, jos Kreikan lainapaketti kaatuisi? Toivottavasti tämän avulla väistetään riski siitä, että Suomen valtionlainojen korkotaso nousisi. Valtiommehan on jatkuvalla syötöllä tällä hetkellä lainamarkkinoilla, velkaannumme jatkuvasti oikeastaan miljardi per kuukausi. Kyse ei ole näin pienestä summasta.

Kolmanneksi, suomalaiset kotitaloudet ovat yhä velkaantuneempia. On ehkä todennäköistä, että tämän avulla kotitaloudet maksavat myös matalampia korkoja kuin tilanteessa, jossa päästäisimme eurotalouden luisumaan. Suomalaiset kotitaloudet ovat ottaneet lainoja, joissa on vaihtuvakorkoiset lainat, ei kiinteät lainakorot.

Neljänneksi, korkotason nousu velkaantuneissa maissa olisi myrkkyä. Velkaantuneet valtiot ottaisivat jälleen uutta velkaa, jotta maksaisivat yhä kasvavia korkokuluja.

Viidenneksi, varmistamme päätöksellä myös suomalaisten eläkeyhtiöiden 0,5 miljardia olevan rahasumman.

Tosiasia on edelleen se, että Kreikalle annettava riski on kuitenkin olemassa. Onneksi laina paloitellaan. Lainapala annetaan, jos ehdot täyttyvät. Markkinoilla on silti olemassa epäilys siitä, että Kreikalle annettavia lainoja ei tulla kokonaan saamaan ikinä takaisin. Toivotaan, että markkinat ovat väärässä. Markkinoilla on myös edelleen epäilyksiä Kreikan selviytymisestä ja myös siitä, täyttyvätkö Kreikalle annetut ehdot. Valitettava tosiasia on, että Kreikan talouteen liittyy lyhyellä tähtäimellä supistuvan kansantalouden riski. Muun muassa palkka- ja eläkeleikkaukset sekä verojen korotukset johtavat automaattisesti supistuvaan kansantalouteen ainakin lyhyellä tähtäimellä. Supistuva talous johtaa myös valtiontalouden tulojen määrään sillä seurauksella, että Imf:n mukaan Kreikan valtionvelka nousee jopa 149 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tällä hetkellä velat ovat lähes viisi kertaa suuremmat kuin valtion tulot.

Lisäksi on tehtävä muitakin korjausliikkeitä kuin pelkästään Kreikassa. Jatkossa lainaa on kaikissa euromaissa käsiteltävä lainana, ei tulona. Laina on maksettava pois, muita tuloja ei. Valtiontalouden tilaa kuvaavat tunnusluvut kaipaavat myös remonttia. Velkojen vertaaminen bruttokansantuotteeseen kertoo vain potentiaalista, ei valtiontalouden todellisesta tilasta. Todellisen velkaantuneisuuden kertoo se, kun velkaa suhteutetaan valtion vero- ja muihin tuloihin. Esimerkiksi Kreikan kohdalla velat ovat lähes viisi kertaa suuremmat kuin tulot.

Samoin mietityttävät itse luottoluokitukset. (Puhemies: 5 minuuttia!) Suomella on minimaalinen luottoriski, kolme A:ta, kolmen A:n maa, jolla lainat nykytasolla mitattuna ovat lähes kaksi kertaa suuremmat kuin tulot. Samalla maamme velkaantuu yli 10 miljardia kuluvan vuoden aikana — kolmen A:n maa. Valtion velkaongelmia ei ratkaista antamalla lisää lainaa tai vakuuksia uusille lainoille. Se tuo ainoastaan hetken hengähdystauon markkinoille, antaa vähäksi aikaa luottamusta, että vielä kannattaa lainoittaa velkaisia valtioita.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit pidämme välttämättömänä, että pankit ja muut tilanteesta hyötyneet sijoittajat kantavat vastuuta Kreikan tukemisesta. Näin on toimittu esimerkiksi Saksassa. Suomessa veronmaksajat joutuvat kantamaan nyt koko vastuun suuria voittoja hakeneiden sijoittajien pelastamiseksi. On edelleen täysin mahdollista, että tukipaketista huolimatta Kreikka ajautuu velkojen uudelleenjärjestelyyn. Tällöin menetettäisiin myös suomalaisten veronmaksajien rahoja. Se ei ole oikein, se on väärin. Me sosialidemokraatit emme hyväksy hallituksen esitystä, vuoden 2010 toista lisätalousbudjettia.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kreikasta liikkeelle lähtenyt talouskriisi ja laajemmalle ulottuva talouden uskottavuuden luottamuspula on EU:n ja nyt eduskunnankin ongelma. Kreikan pelastaminen painaa omalta osaltani vaihtoehtojen puutteessa riskejä enemmän. Olen valmis puolustamaan Suomen osallistumista 1,6 miljardin euron lainalla rahoitusjärjestelyihin.

Tämän kehityssuunnan, jossa EU:lle laaditaan sääntöjä ja periaatteita talouden seurantaan ja ongelmien ennaltaehkäisyyn, arvioidaan johtavan Euroopan unionin kohti liittovaltiota. Kansallisesti liittovaltio on koettu usein möröksi ja uhkakuvaksi. Nähtäväksi jää, onko tähän liittovaltion syntyyn alistuttava tai sitouduttava taloudellisten riskien hillitsemiseksi. Liittovaltio on melkoinen uhkakuva meille suomalaisille ollut.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä meidän kaikkien yhteiseen ihmetykseen: harmittaa, ketuttaa, ja kovemminkin voisi sanoa. Voisi kuvata niitä tuntoja, mitä Kreikan toiminta mielessämme herättää. Olisi äärimmäisen helppo todeta, että antaa Kreikan murehtia yksin, erotetaan heidät eurosta, erotetaan EU:sta, annetaan maan mennä konkurssiin. Tätäkin vaihtoehtoa EU-johtajat pohtivat, mutta parhaat asiantuntijat ovat vakuuttuneita, että tämä tie olisi vielä monin kerroin pahempi meille suomalaisille, joista meidän pitää ennen muuta kantaa huolta, mutta myös koko Euroopalle, tietenkin puhumattakaan Kreikasta ja kreikkalaisista.

Kreikan toiminta on ollut pöyristyttävää. Maa ja ennen muuta sen johtajat ovat ajaneet Kreikan täydelliseen ahdinkoon epärehellisyydellä itseään kohtaan, omaa kansaansa kohtaan ja myös koko EU:ta kohtaan. Se on jotain sellaista, mitä ei periaatteessa pitäisi edes antaa anteeksi.

On täysin luonnollista, että tässä tilanteessa meistä suomalaisista valtaosa ajattelee seuraavalla tavalla: Olemme mekin yksin selvinneet, olemme kantaneet vastuun, olemme rakentaneet Suomen niistä tilanteista, joita esi-isämme ja isoisämme ovat joutuneet kokemaan. Me olemme maksaneet, kantaneet vastuun, rakentaneet maan ja lopulta rakentaneet sen hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Olen kuitenkin iloinen yhdestä asiasta: siitä, että meillä Suomessa suurin osa kansasta ymmärtää tämän tilanteen. Kaikesta populismin pullamössöstä huolimatta kansa ymmärtää, että tässä eivät ole vastakkain suomalaiset palvelut. Kansa ei aseta ed. Eero Heinäluoman tapaan esimerkiksi reumasairaalaa (Ed. Rajamäki: Ne ovat Suomen velkamiljoonia, joita nyt käytetään!) ja Kreikan lainaa toisiaan vastaan. Kansa ymmärtää, että jos annamme nyt Kreikan syöksyä konkurssiin, on tilanne Suomessa huomattavasti huonompi. Tilanne on sellainen, että siinä vaiheessa kyse olisi myös meidän suomalaisten palveluista, ja sen myös me suomalaiset ymmärrämme yhteisellä euroalueellamme mutta myös koko maailmantaloudessa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja sen takia tässä ollaan ennen muuta pelastamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa mutta myös koko Eurooppaa ja euroaluetta, eurooppalaista kilpailukykyä.

Koko Kreikan valtion lainansaannin heikkeneminen olisi uhannut ja ajanut tuon maan konkurssiin. Tämä olisi ollut edessä, jos olisimme valinneet tuon toisen tien, jota myös tässä salissa on tänään esitetty ja myös kannatettu. Se estäisi Kreikan talouden tervehtymisen. Tämän myötä tuo tartunta, josta tänään on paljon puhuttu, laajenisi ja epävarmuus markkinoilla valtioiden lainoittamiseen söisi EU:n luottamusta ja syöksisi sen uuteen taantumaan, syöksisi Suomenkin syvään taantumaan, lamaan ja massatyöttömyyteen. Tämä on tänään estettävä, ja tätä tänään nimenomaan ollaan estämässä. Maamme talous supistui viime vuonna, vuonna 2009, maailmantalouden seurauksena lähes 8 prosenttia, ja tuo elvytys, jota nyt on tehty, on käytetty loppuun. Toiseen lamaan maallamme ei ole varaa.

Arvoisa puhemies! Tuon uuden laman tulokset kaikki tietäisimme, ja tässä salissa on myös puhuttu paljon siitä — viimeksi muun muassa ed. Ojala-Niemelä puhui — että lainalla ei ole minkäänlaisia ehtoja. Sehän ei pidä paikkaansa. Ne ovat todella kovat ehdot, ja kärsijänä näissä ehdoissa on nimenomaan Kreikka ja Kreikan kansa. Kreikassa palkkoja, eläkkeitä ja työttömyysturvaa leikataan, Kreikassa eläkeikää nostetaan. Ja niin kuin valtiovarainministeri Jyrki Katainen on vaatinut, Euroopassa tässäkin kriisissä on toimittu niin, että määrätietoisesti on velvoitettu Kreikkaa tekemään talouden tervehdyttämistoimia niin, että ainoastaan kolmen kuukauden erissä tuota lainaa saa, aina kun uudet lainaehdot täyttää.

On aivan totta, että vain kovimmat mahdolliset lainan ehdot Kreikalle on paras tae siitä, että Kreikka hoitaa lainansa ja sen takaisinmaksun myös Suomelle. Sen takia on tärkeää, että nyt tuota sopeuttamispaketin toteuttamista valvotaan Imf:n, Ekp:n ja komission toimesta, ja niin kuin totesin, tuo maksatus tapahtuu vain kolmen kuukauden erissä.

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan valitsemassa kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonoa. Olen vakuuttunut siitä, että on tärkeää, että me pystymme pelastamaan nyt suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, joka olisi kovin uhattuna, jos annamme Kreikan syöksyä konkurssiin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kreikalle sovittiin tosiaan lainapaketti, 110 miljardia euroa, reilu viikko sitten. Viikonlopun vakauspaketissa sovittiin 750 miljardia euroa mutta sen lisäksi vielä kolme muuta tärkeämpää asiaa: ensimmäisenä oman talouden hallinta eli julkisen talouden vakauttaminen joka valtiossa, toisena taloudenhallinta euroalueella, valvonta, sanktiot ja nimenomaan niiden toimeenpanot ja kolmantena finanssimarkkinoiden sääntely ja valvonta.

Arvoisa puhemies! Finanssimarkkinoiden sääntely ja valvonta ovat puhuttaneet USA:sta lähteneestä finanssikriisistä lähtien jo pari vuotta, mutta mitä konkreettista maailmalla ja Euroopassa on saatu aikaan, ja mihin tuolla neuvoston yösydännä tekemällä sopimuksella pystytään ja kuinka nopeasti? Tähän täytyy saada meidän myös eduskunnassa pikaisesti vastauksia.

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden vakauttaminen on ensisijainen asia kaikille Euroopan maille. Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto tarkastelee tilannetta komission arvioinnin perusteella viimeistään kesäkuun lopussa. Mietinkin, mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta. Toivottavasti voimme siis jatkaa siirtymistä elvytyksestä exit-strategiaan suunnitelmallisesti ja päämäärätietoisesti mutta ilman paniikkitoimenpiteitä täällä Suomessa, koska alijäämämme näyttäisi jäävän vain hetkellisesti suuremmaksi kuin tuo sovittu raja on. (Hälinää)

Kimmo Sasi /kok:

Kunnioitettu puhemies! Poliitikoilla on mielenkiintoinen tapa: kun asiat menevät pieleen, poliitikot kertovat, että me emme vastaa yhtään mistään mitään vaan syylliset täytyy löytää jostakin muualta. Tuntuu, että silloin kun taloudesta on kysymys, löydetään syylliset aina pankkisektorilta, rahoitussektorilta ja sanotaan, että siellä ovat syylliset.

Otetaan finanssikriisi, johonka maailma ajautui vuonna 2008. Silloin oikeastaan varsinaiset syyt tuohon finanssikriisiin olivat siinä, että Yhdysvalloissa demokraatit pakottivat rahoituslaitokset lainaamaan asuntoluottoja henkilöille, joilla ei ollut maksukykyä, ja tiedettiin, että syntyy ongelma, kun näitä asuntoluottoja pitäisi maksaa takaisin.

Kymmenisen vuotta kaikki meni suhteellisen hyvin, kun asuntojen hinnat nousivat. Mutta Yhdysvalloissa myöskin painostettiin Federal Reserveä eli keskuspankkia pitämään huolta siitä, että korot ovat riittävän alhaalla, jotta iloinen meno voi jatkua, ja näin Yhdysvalloissa korot olivatkin hyvin alhaisia vuosiin 2006—2007 asti.

Löperö korkopolitiikka, josta viime kädessä tietysti vastaa keskuspankki, ja tämä lainoituspolitiikka johtivat siihen, että tietysti pankeissa mietittiin, millä tavalla pyrkiä turvaamaan saatavansa, ja siinä pankit olivat väärässä, että tehtiin näitä paketteja, jonne laitettiin myöskin huonoja luottoja, ja sitä kautta sitten yritettiin markkinoida niitä luotettavina, ja luottolaitokset toimivat väärin siinä suhteessa, että antoivat liian hyviä luokituksia näille. Sitten kun tämä kupla puhkesi, oltiin tilanteessa, jossa talous romahti.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että poliittisista päätöksistä johtuu se, että tuossa tilanteessa jouduttiin vaikeuksiin.

No, mitä tulee sitten tähän kriisiin, niin kysymyksessä ei ole se, että pankit vastaisivat tästä kriisistä. Ne, jotka ovat antaneet Kreikalle lainaa, eivät todellakaan vastaa tästä kriisistä, vaan siitä vastaa Kreikka ja kreikkalaispoliitikot. Me tunnemme varsin hyvin tilanteen, jossa maa hoitaa huonosti taloutensa. Kun oikein populistinen poliitikko valittiin Argentiinan johtoon, yksi maailman kukoistavimmista valtioista parissakymmenessä vuodessa Peronin aikana ajautui suuriin vaikeuksiin ja valtio ei kyennyt enää maksamaan luottojaan. Se oli seuraus poliittisista päätöksistä, joilla kyllä oli tässä tapauksessa kansalaisten tuki.

Euroopassakin jälleen, täytyy sanoa, ongelma on se, että Kreikassa ei ole hoidettu asianmukaisesti taloutta, ja se, että maa velkaantui viime vuonna 14 prosenttia bruttokansantuotteesta, osoittaa sen, että tilanne ei ollut todellakaan poliitikkojen hallinnassa. Menot ovat liian suuret suhteessa tuloihin.

Mielenkiintoista on se, että Euroopassa on kolme valtiota, jotka ovat riskivyöhykkeessä. Ne ovat Kreikka, Portugali ja Espanja, ja kaikissa on sosialidemokraattinen hallitus. Englannin jälkeen demareitahan ei ole juuri hallituksissa Euroopassa missään, mutta näissä kolmessa kriisivaltiossa on. Se osoittaa tiettyä asennetta siinä suhteessa, että kun taloudesta ei pidetä huolta, ajaudutaan vaikeuksiin, ja valitettavasti me muut, silloin kun ollaan euroalueella, olemme myöskin vastuussa muitten vääristä päätöksistä ja siitä, että talous on ajautumassa maassa kriisiin.

Nyt olennaista on se, että pitää saada ratkaisuja tässä tilanteessa. EU:ssa luotiin loistavat säännöt: Kasvu- ja vakaussopimus, vuodessa maksimissaan 3 prosentin alijäämä bruttokansantuotteesta ja velka saa nousta enintään 60 prosenttiin. Tämä oli Helmut Kohlin ansiota, että tähän päästiin — kunnon konservatiivi — ja siitä olisi pitänyt pitää kiinni. Mutta valtiot tulkitsivat sopimusta sillä tavalla, että hyvinä aikoina saa olla -3 prosenttia mutta huonoina aikoina sitten revetään tästä. Ja silloin kun Saksa, ehkä ymmärrettävillä perusteilla, ja Ranska eivät täyttäneet sopimusta, lopputulos oli se, että kukaan ei oikeastaan välittänyt enää sopimuksesta. Näihin Helmut Kohlin vanhoihin kunnon periaatteisiin Kasvu- ja vakaussopimuksen osalta pitää palata mahdollisimman nopeasti, ja pitäisi myöskin muuttaa sääntöjä siten, että hyvinä aikoina ei oikeastaan saisi tehdä alijäämää ollenkaan, jotta eurooppalaiset valtiot kykenevät pitämään huolta omasta taloudestaan.

Sitten demarit ovat sanoneet, että luottoluokituslaitokset ovat syyllisiä tähän kriisiin. Jos ajatellaan, että valtio on eurovaltio, niin täytyy sanoa, että kun nyt luottoluokituslaitokset antavat Suomelle kolme A:ta ja Kreikalle ovat antaneet yhden A:n, niin täytyy sanoa, että ei paljon huonompaa arviota voi antaa jollekin maalle, joka on eurossa, kuin yhden A:n arvion, koska kyllä lähtökohta on se, että kuvitellaan, että euroalue pelastaa omat jäsenensä. Mutta oikeastaan ed. Heinäluomalle pitäisikin tässä yhteydessä todeta, että kun Kreikka tuli mukaan, niin kaikki tiesivät, että kreikkalaisiin tilastoihin ei voida luottaa, ja Kreikka otettiin poliittisella päätöksellä mukaan euroon, ei sen omien taloudellisten kriteerien perusteella. Oikeastaan voi sanoa, että tässä tilanteessa poliitikot toimivat erittäin huonona luottolaitoksena. Se luottolaitos pitäisi laittaa kyllä vastuuseen tässä yhteydessä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta sen, että on kysytty, saavatko pankit hyötyä. Otetaan suomalaisia pankkeja: esimerkiksi Sampo Pankki ei ole sijoittanut euroakaan kreikkalaisiin joukkovelkakirjalainoihin. Miksi Sampo Pankkia pitäisi rangaista tässä tilanteessa? Suomalaiset pankit yleensä ovat sijoittaneet varsin vähän. Suomessa eläkelaitokset ovat sijoittaneet, ja hyvä on, jos sanotaan, että älkää vaatiko rahojanne Kreikasta, se tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien eläkkeitä täytyy alentaa sen seurauksena. Sitäkö täällä oppositio haluaa, että eläkeläisten kukkarolla käydään tässä yhteydessä? Mielestäni solidaarisuus, yhteisvastuu, että kaikki vastaamme, on tässä suhteessa aivan olennaista.

Sitten vielä on kysymys siitä, että pankit ovat hyötyneet korkealla korolla. Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen sitä mieltä, että jos Suomen valtio lainaa tässä tilanteessa Kreikalle, niin kyllä meidän pitää saada pikkuisen enemmän korkoa kuin se korko, minkä me maksamme siitä rahasta, jonka me otamme lainamarkkinoilta. Kyllä pieni hyöty pitää saada ja tällä tavalla pitää huolta siitä, että tietty vastuullisuus säilyy.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä demareitten ponsista. Siellä esitetään pankkiveroa, rahoitusmarkkinaveroa, ja täytyy sanoa, että eihän näillä kummallakaan ehkäistä pankkikriisiä millään tavalla. Se on tapa kerätä yhteiskunnalle rahaa, ja voi olla sinänsä ihan hyvä, että kun syntyy kriisejä, käytetään tällaisia mekanismeja, mutta ne pitää selvittää ja sen jälkeen pitää huolta siitä, että jos ne otetaan käyttöön, niitten pitää olla globaaleja kaikkialla, kaikissa maissa toteutettuja. Jos tähän päästään, ok. Mutta se, että jos Helsingissä, Suomessa, pannaan nämä täytäntöön, ei millään tavalla tule toimimaan ja haittaa Suomea, vie työpaikkoja pois Suomesta.

Lopuksi vielä täytyy sanoa se, että entinen pääministeri, entinen SDP:n puheenjohtaja, entinen puhemies Paavo Lipponen kysyy kolumnissaan Helsingin Sanomissa: "Mikä on vaihtoehto, missä pääsisimme vähemmällä? Sellaista tuskin löytyy." Täytyy sanoa demareille: Kuulisitte suurta eurooppalaista entistä puheenjohtajaanne ja toimisitte hänen linjansa mukaan. Silloin olisitte vastuullisia. Nyt te olette pölhöpopulisteja, jotka kilpailevat perussuomalaisten kanssa, ja tästä kunnia ei teille kuulu.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! En opeta teitä, niin kuin ed. Sasi pyrki tekemään. Lyhennän puheeni ihan tosi lyhyeksi, ja tämä on ihan poliittinen puhe, en yritä olla teitä fiksumpi.

Tämä meidän sosialidemokraattien kriittisyys ja kielteisyys tätä Kreikka-tukea kohtaan perustuu hyvin syviin arvolähtökohtiin. Kysymys on ei enemmän eikä vähemmän kuin moraalista ja demokratiasta. Toukokuun 5. päivä — tämä on aasinsilta siihen, että sosialidemokratia on kansainvälinen, ehkä kansainvälisin liike, mitä tässä salissa on edustettuna — Saksan liittopäivillä Saksan demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, tohtori Frank-Walter Steinmeier käytti hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron, ja haluan, että siitä pari kolme kappaletta tulee kirjattua meidän parlamenttimme pöytäkirjoihin.

"Kaikki tähän mennessä käyttämäni argumentit ovat tärkeitä, mutta yksikään niistä ei ole puuttunut ydinkysymykseen. Nyt haluankin puhua siitä. Kyse on Kreikasta, kyse on rahaliitosta, kyse on Euroopasta. Kyllä, pitää paikkansa, mutta tällä päätöksentekohetkellä olemme tulleet tilanteeseen, jossa pelissä on paljon muutakin. En osaa tätä nätimmin sanoa. Kyse on ihmisten uskosta politiikan rakentavaan voimaan. Kyse on myös demokratiamme perusteista. Miksi sanon näin? Käsitätte aivan kuten mekin, että kohtaamamme levottomuuden takana on syvä huoli, jota emme voi ohittaa. Se on huoli siitä, että hallitukset eivät koskaan voi hallita kansainvälisiä finanssimarkkinoita, että, kuten jo mainitsin, anonyymit hedge-rahastot voivat pelata monopolia sekä pankeilla että mailla, koska pörssikasinoa ei vieläkään säännellä. Tiedän teidän kuulevan ja näkevän senkin, että monet epäilevät vahvasti, että loppujen lopuksi hallitukset eivät voi talousmaailman vallalle mitään. Ongelman ydin on hallitusten ilmeinen avuttomuus, mitä finanssimarkkinoihin tulee. Tämä syö ihmisten luottamusta. Tämä on demokratian peruskysymys, josta meidän on myös tällaisessa tilanteessa keskusteltava. Mutta ratkaiseva asia, johon haluan puuttua, on se, että kriisin kustannukset — tämä on olennaisen tärkeää — eivät voi taas jäädä vain veronmaksajien kannettavaksi. Tarvitsemme toisenlaisen lähestymistavan."

Ja sitten vielä puheenjohtaja, tohtori Frank-Walter Steinmeier jatkaa — tämä on finaali, huipennus: "Älkää uskoko niitä, jotka taas pauhaavat uhasta finanssimarkkinoille. 0,05 prosentin vero kustakin siirrosta ei muodosta uhkaa. Me olemme ne, jotka ovat uhattuina, ellemme toimi. Näin on asia, kansleri Merkel." Näin on asia, pääministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Katainen.

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin te, puhemies Niinistö, viisaasti olette sanonut, sijoittajien ja pankkien on kannettava vastuunsa. Me sosialidemokraatit olemme tätä samaa mieltä. — Kiitos, että kuuntelitte, yllätitte taas!

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustan ed. Markku Uusipaavalniemi on talousvaliokunnassa kolme vuotta kertonut siitä tilanteesta, mihin nyt olemme ajautuneet. Hän tarkan tutkimustyön perusteella on selvittänyt, mikä on Euroopassa — Euroopan unionissa, Talous- ja rahaliitossa — kehitys ja mikä se on myös Suomessa.

Tuo viesti on tullut talousvaliokunnassa meille erittäin selkeäksi, ja se on tullut kyllä myös täällä isossa salissa muutamaan kertaan selvitetyksi, eilen ehkä kaikkein parhaimmin, ja toivonkin, että kaikki edustajat olisivat ehtineet kuulla tai lukea ed. Uusipaavalniemen eilisen puheenvuoron. Hän on tarkkaan selvittänyt, miten kehitys menee, ja sen ikään kuin käsikirjoituksen mukaan olemme tässä kriisissä, joka nyt on käsillä. Hän on myös selvittänyt sen, mikä on jatko. Eilen hän sen kertoi, ja se oli murheellista kertomaa. Hän päätyi siihen, että tämän lainan myöntäminen on virhe.

Eteen tulee kuitenkin se romahdus, jota kohti on menty juuri sen mukaan, mitä ed. Uusipaavalniemi on meille kertonut. Se ei ole populismia. Populismisyytökset ovat kohtuuttomia tässä tilanteessa, missä ollaan. Me olemme tekemässä päätöstä, jota varmasti tutkitaan hyvin tarkkaan tulevina aikoina. Siksi päätös on hyvin tarkkaan harkittava.